KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS

KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS Vuosiraportti 2007 Sari Koivunen 30.9.2008 Nro 172-08-3866

2 (20) KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2007) Sisällys 1. YLEISTÄ...3 2. KAKSKERRANJÄRVEN YLEISKUVAUS...3 3. SÄÄOLOT TUTKIMUSVUONNA...4 4. MENETELMÄT...5 5. KAKSKERRANJÄRVEN VEDEN LAATU...6 5.1. Veden lämpötila ja järven kerrostuneisuus...6 5.2. Happitalous...6 5.3. Typpi...9 5.4. Fosfori...9 5.5. Muut veden laatua kuvaavat parametrit...13 6. KASVIPLANKTON JA SEN TUOTANTO...14 6.1. A-klorofylli...14 6.2. Kasviplanktonin määrä ja koostumus...15 7. TIIVISTELMÄ JA JOHTOPÄÄTÖKSET...17 8. KIRJALLISUUSVIITTEET...19 9. KAKSKERRANJÄRVEEN LIITTYVÄÄ KIRJALLISUUTTA...20 Liitteet Liite 1. Havaintopaikkakartta Liite 2. Vesinäytteiden tulokset 2007 Liite 3. Levälaskentojen tuloskooste 2007 Liite 4. Levälaskentojen tulokset 2007 Jakelu Turun kaupunki/ympäristönsuojelutoimisto Turun kaupunki/ympäristö- ja kaavoituslautakunta Turun kaupunki/ympäristöterveydenhuolto Kakskerranjärven suojeluyhdistys/anssi Junnila Kakskerranjärven suojeluyhdistys/pekka Liespuu Lounais-Suomen ympäristökeskus/janne Suomela Lounais-Suomen ympäristökeskus/kauko Häkkilä Lounais-Suomen ympäristökeskus/kirjastonhoitaja Tapio Saario Suomen ympäristökeskus/tutkimusosasto/heidi Vuoristo Yhteystiedot (Y 1564941-9) Telekatu 16, 20360 TURKU puh. 02-274 0200, sähköp. etunimi.sukunimi@lsvsy.fi

KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2007) 3 (20) 1. YLEISTÄ Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimiston toimeksiannosta Lounais-Suomen vesija ympäristötutkimus Oy:ssä tehtävän Kakskerranjärven tutkimuksen tarkoituksena on seurata säännöllisesti järven veden laatua ja sen kehitystä. Vuonna 2007 veden laatua tutkittiin kerran talven aikana ja viisi kertaa touko-syyskuussa Myllykylän syvänteessä (asema 14A) ja Harjattulan edustalla (asema 22). Avovesikautena toukokuusta syyskuuhun tutkittiin tuotantokerroksen a- klorofyllipitoisuuksia ja tehtiin kasviplanktonin lajisto- ja biomassamäärityksiä. Järven tilan arvioinnissa käytettiin Suomen ympäristökeskuksen yleistä käyttökelpoisuusluokitusta (Suomen ympäristökeskus 2005) sekä Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksen järvivesille käyttämää rehevyystasoluokitusta. 2. KAKSKERRANJÄRVEN YLEISKU- VAUS Kakskerranjärvi on kapea, pitkänomainen järvi Turussa Kakskerran saaren keskellä. Järvi on matala ja pinta-alaltaan pieni (taulukko 1). Järven teoreettinen viipymä on noin neljä vuotta eli suomalaisten järvien keskiarvoa selvästi pidempi. Järvi koostuu kahdesta altaasta, itäisestä ja läntisestä, joita yhdistää kapea salmi Brinkhallin kohdalla. Myllykylän näytepiste sijaitsee läntisessä altaassa ja Harjattulan itäisessä altaassa. TAULUKKO 1. Tilastotietoja Kakskerranjärvestä. pinta-ala 1,6 km 2 keskisyvyys 6 m suurin syvyys 15,5 m (Myllykylän syvänne) tilavuus 9,8 milj. m 3 valuma-alue 7,1 km 2 ilman järven pinta-alaa valuma-alueen peltoprosentti 27 % Kakskerranjärvi oli 1900-luvun alussa karu järvi, mutta rehevöityminen alkoi 1940- luvulla fosfaattipitoisten lannoitteiden käyttöönoton myötä. Järven tilaa on tutkittu 1960-luvulta alkaen, ja rehevöityminen on edelleen jatkunut. Ensimmäiset sinileväesiintymät havaittiin 1980-luvulla ja ensimmäinen varsinainen massakukinta tapahtui keskikesällä 1990, jonka jälkeen sinileväkukinnat ovat olleet yleisiä. Rehevöitymisen haittojen lieventämiseksi järveä alettiin hoitaa vuonna 1987 hapettamalla. Järven sisäisen kuormituksen hillitsemiseksi ja ravintoverkkojen kunnostamiseksi vuodesta 1989 alkaen on tehty kalojen tehopyyntiä ja petokalaistutuksia (Oittinen 1999). Samanaikaisesti järven kokonaiskuormitusta on pyritty pienentämään myös ulkoista kuormitusta vähentämällä. Järveen tuleva kuormitus on luonnonhuuhtouman ja ilmalaskeuman lisäksi maataloudesta ja asutuksesta aiheutuvaa hajakuormitusta. Ravinnekuormituksen suuruudeksi on muiden tutkimusten pohjalta arvioitu 200 450 kg fosforia vuodessa ja 3 500 5 500 kg typpeä vuodessa. Vuoden 1990 ojatutkimuksen perusteella valuma-alueelta tuleva fosforikuormitus arvioitiin 490 kg:ksi ja typpikuormitus 5 600 kg:ksi vuodessa (Jumppanen & Mattila 1991). Vuoden 1993 viiden tutkimuskerran perusteella (Mattila 1995) fosforikuormitus olisi ollut 270 kg ja typpikuormitus 5 100 kg vuodessa. Ojatutkimus tehtiin myös vuosina 1991 ja 1992 (Räisänen 1993). Aatilan- ja Kalliolanojan osuus ojien aiheuttamasta kuormituksesta oli tutkimusten perusteella suuri. Kakskerranjärven neuvottelukunnan toimesta Kalliolanojaan asennettiin vuoden 2003 lopulla peltovesipuhdistin, jossa kemikaalien avulla saostetaan ojavedessä olevaa fosforia. Kakskerranjärven sedimentin tilaa on tutkittu muun muassa vuosina 1990 (Jumppanen & Mattila 1991), 1991 ja 1992 (Räisänen 1993), 2003 (Mattila 2003a ja 2003b) sekä 2006 (Kauppinen & Saarijärvi 2006). Järven sedimentti on hyvin mineraalipitoista, mikä heijastelee valuma-alueen ominaisuuksia ja eroosioherkkyyttä (Kauppinen & Saarijärvi 2006). Kakskerranjärven sedimentin fosforinpidätyskyky on hyvä, mutta vain jos happea on saatavilla riittävästi. Hapellisissa olosuhteissa fosfori sitoutuu erityisesti rautayhdisteisiin (Kauppinen & Saarijärvi 2006). Hapen loppuessa sitoutunut fosfori liukenee

4 (20) KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2007) helposti vesipatsaaseen, mikä lisää ja ylläpitää rehevyyttä. Etenkin Kakskerranjärven syvännealueilla tämä ns. sisäinen kuormitus on ajoittain voimakasta, sillä kesän aikainen hapeton kausi saattaa olla pitkä. Pintasedimentistä löydetystä sulfidikerroksesta voidaan päätellä järven kärsineen jo viimeisen 13 15 vuoden ajan ajoittain heikosta happitilanteesta (Kauppinen & Saarijärvi 2006). Sulfidiliejua löytyi sedimenttikerrostumista, jotka sijaitsivat järvessä alueilla, jotka olivat syvyydeltään yli 9 10 metriä. Mäkilevon & Tuomisen (1999) tutkimuksen mukaan Kakskerranjärven hapetushoidon seurauksena syvännealueiden sedimentin pinta pysyi paremmin hapettuneena ja ilmastus paransi alusveden happipitoisuutta. Ilmastimien vaikutus on erityisen tärkeä järven syvännekohdassa. Toisaalta hapettimien vaikutusalue osoittautui pieneksi; hapettimien vaihtaminen on todennäköisesti laajentanut vaikutusaluetta. Ilmastimien ajoittaiset toimintahäiriöt ovat näkyneet happipitoisuuksien heikentymisenä. Vuonna 2007 Kakskerranjärveä hapetettiin Myllykylässä ja järven keskiosissa Hyyrtilässä sijaitsevilla Waterix Mini Plus - ilmastimilla sekä Harjattulassa sijaitsevalla Listema-kuplailmastimella (Minna Nummelin, tiedonanto sähköpostitse 16.1.2008). Ilmastimet laitettiin päälle tammikuun alussa (5.1.). Tammi-helmikuun vaihteessa ja helmikuun lopussa Myllykylän ilmastin oli ollut pois päältä noin viikon ajan. Huhtikuussa Waterix-ilmastimet (5.4.) ja Listema (11.4.) sammutettiin kevään ja alkukesän ajaksi. Ilmastimet käynnistettiin kesäksi uudelleen heinäkuun alussa (6.7.) ja ne olivat toiminnassa pitkälle syksyyn. Waterixilmastimet sammutettiin 8.10. ja Listema oli toiminnassa lokakuun loppupuolelle asti. Kakskerranjärvessä aloitettiin hoitokalastus vuonna 1989, ja sen tarkoituksena on ollut vähentää tiheitä särki-, lahna- ja ahvenkantoja (Oittinen 1999). Nämä kalat vinouttavat järven planktonrakennetta ihmisen kannalta epäedulliseen suuntaan syömällä kasviplanktonia kurissa pitäviä suurikokoisia eläinplanktoneita. Hoitokalastuksessa saadut kuhat, hauet ja isot ahvenet on laskettu takaisin järveen, koska petokalat hyödyntävät ravinnokseen mm. näitä veden laatua heikentäviä planktonsyöjäkaloja. Vuosina 1989 1991 pyynti tehtiin pääosin pauneteilla, ja lisäksi kokeiltiin erilaisia nuottia ja trooleja. Vuosina 1993 1998 pyydettiin etupäässä nuotalla. Vaikka kalojen poisto on tapahtunut vähitellen, kalaston biomassaa on kaikuluotausten perusteella onnistuttu alentamaan. Vuosina 1999 2004 hoitokalastuksia ei tehty. Heinä-elokuussa 2005 Kakskerranjärvessä tehtiin koekalastus ja -ravustus järven kala- ja rapukannan selvittämiseksi (Ylönen 2005). Kalaston rakenteen perusteella järvi todettiin terveeksi eikä järveen suositeltu hoitokalastusta. Särkikanta ei ollut kääpiöitynyt. Myös petokalasto näytti olevan voimissaan. Saalissa saatiin isoja petokalaksi laskettavia ahvenia, kuhia ja yksi hauki. Rapukanta osoittautui heikoksi. 3. SÄÄOLOT TUTKIMUSVUONNA Tammikuun alkupuoli oli leuto ja paikoin mitattiin ajankohdan lämpöennätyksiä. Sateet tulivat aluksi vetenä, mikä näkyi jokien suurina virtaamina, ja vasta kuun loppupuolella lumena. Tammikuun sademäärä oli esimerkiksi Turussa selvästi vertailujakson (1971 2000) keskiarvoa suurempi (taulukko 2). Helmikuu oli kylmä ja poikkeuksellisen vähäsateinen; jokien virtaamat olivat kuun lopulla yleisesti hyvin pieniä. Maaliskuu oli koko maassa ennätyslämmin ja lumet sulivat Lounais-Suomesta jo ennen kuun puoliväliä kasvattaen jokien virtaamia. Sademäärä jäi hieman tavallista pienemmäksi. Huhtikuun alku oli viileä ja sateet kertyivät pääosin kuukauden loppupuoliskolla. Toukokuun alkupäivät olivat koleita, mutta loppukuu oli kesäisen lämmin, ajoittain jopa helteinen. Toukokuun alkupuoli oli vähäsateinen, mutta aivan kuun lopulla sataneet ukkoskuurot kasvattivat sademäärän lähes kaksinkertaiseksi vertailukauden keskiarvoon verrattuna.

KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2007) 5 (20) TAULUKKO 2. Turun lentoaseman säätietoja vuodelta 2007 ja normaalijaksolta 1971 2000. Lähde: Ilmatieteen laitos, Ilmastokatsaus. I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Lämpötila 2007-2,1-8,7 2,5 4,6 10,5 15,7 16,6 17,1 11,0 7,2 0,7 1,8 (ºC) 1971 2000-4,5-5,3-1,8 3,4 10,0 14,7 16,9 15,5 10,3 5,5 0,7-2,7 Sademäärä 2007 91 7 34 26 69 57 119 38 46 55 89 90 (mm) 1971 2000 55 40 43 37 35 52 76 79 68 74 74 66 Kesäkuun alussa sää jatkui lämpimänä, mutta ilma viileni kuun puolivälissä. Keskilämpötila oli hieman tavallista korkeampi. Runsaimmat sateet saatiin jälleen kuuroissa kuun lopulla. Heinäkuun keskilämpötila ei juuri poikennut tavanomaisesta. Vettä satoi jonkin verran lähes päivittäin ja kuun lopun rankkasateiden myötä heinäkuun sademäärä kasvoi monin paikoin selvästi keskimääräistä suuremmaksi. Kuun lopun sateet näkyivät myös jokien virtaamissa pienenä piikkinä. Elokuun kolme ensimmäistä viikkoa olivat hyvin lämpimiä. Elokuun viimeisellä viikolla sää viileni nopeasti ja sää muuttui sateiseksi. Elokuu oli selvästi keskimääräistä lämpimämpi; sademäärä jäi paikoin puoleen tavanomaisesta, mutta joillain alueilla satoi huomattavasti enemmän kuin yleensä vastaavana ajankohtana. Syyskuu oli Lounais-Suomessa keskimääräistä lämpimämpi ja etenkin kuun lopulla mitattiin ajankohtaan nähden korkeita päivälämpötiloja. Syyskuussa satoi keskimääräistä vähemmän. Myös lokakuu oli selvästi vertailujaksoa lämpimämpi; Turussa ero keskiarvoon oli lähes kaksi astetta. Lokakuun alkupuoli oli sateinen, mutta lokakuunkin sademäärä jäi pitkän aikavälin keskiarvoa pienemmäksi. Lokakuun lopun ja marraskuun alkupuolen sateet näkyivät alueen joissa suurina virtaamina. Marraskuun loppupuolen kylmän sääjakson myötä jokien virtaamat lähtivät laskuun, mutta joulukuun alun runsaat sateet kasvattivat virtaamat koko vuoden suurimpiin arvoihin. 4. MENETELMÄT Vuonna 2007 tehtiin kuusi veden laadun fysikaalis-kemiallista tutkimusta (27.2., 15.5., 27.6., 18.7., 27.8. ja 17.9.) Myllykylän syvänteestä (asema 14A) ja Harjattulan edustalta (asema 22, liite 1). Vesinäytteitä otettiin Myllykylän syvänteestä vertikaalisarjoina ja tuotantokerroksen koontanäytteinä. Harjattulassa veden laatua seurattiin tuotantokerroksen lisäksi pintavedestä ja pohjan läheisistä vesikerroksista otetuista näytteistä. Vesinäytteenotossa käytettiin menetelmiä, jotka perustuivat vesi- ja ympäristöhallinnon käyttämiin menetelmiin (Mäkelä ym. 1992). Havaintopaikkojen paikannuksessa käytettiin apuna GPS-paikanninta ja syvyyttä, joka mitattiin kannettavalla kaikuluotaimella. Vesinäytteet otettiin Limnostyyppisellä vedennoutimella. Näkösyvyys mitattiin vesinoutimen valkoisen kannen avulla ilman vesikiikaria, ja tuotantokerroksen kokoomanäytteen syvyys määrättiin näkösyvyyden perusteella (taulukko 3). Näytteenoton yhteydessä kirjattiin säätiedot, veden näkösyvyys, kokonaissyvyys ja lämpötila sekä helmi- ja maaliskuussa myös lumi- ja jäätilanne. Myös mahdolliset levähavainnot kirjattiin. Vesinäytteet analysoitiin standardeihin perustuvilla menetelmillä, joista pääosa on FINAS-akkreditoituja. A-klorofyllipitoisuuden määrittämisessä on keväästä 1994 alkaen käytetty etanoliuuttoon perustuvaa standardimenetelmää. Kasviplanktonnäytteistä määritettiin runsaimpina esiintyneet levälajit tai lajiryhmät ja niiden biomassat. Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy on ottanut vesinäytteet toukokuusta 2004 alkaen, tätä ennen vesinäytteenotosta vastasi Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimisto. Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T101, joka täyttää standardin ISO/IEC 17025 vaatimukset. Laboratorion voimassaoleva pätevyysalue löytyy FINAS-

6 (20) KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2007) akkreditointipalvelun internet-sivuilta: www.finas.fi kohdasta Akkreditoidut toimielimet» Testauslaboratoriot. TAULUKKO 3. Kasviplanktonin tuotantokerroksen syvyyden määrittäminen näkösyvyyden perusteella. Näkösyvyys (m) Koontanäytteen syvyys (m) 0 1,0 0 2 1,1 2,0 0 4 2,1 3,0 0 6 3,1 4,0 0 8 4,1 0 10 5. KAKSKERRANJÄRVEN VEDEN LAATU 5.1. Veden lämpötila ja järven kerrostuneisuus Helmikuun näytteet haettiin jäitse jalan 27.2. Myllykylän näytteet saatiin aseman kohdalta, sillä ilmastin oli ilmeisesti pois päältä. Harjattulassa aseman kohta oli ilmastuksen vuoksi sula ja näytteet otettiin GPS-paikannuksen perusteella noin 60 m aseman koillispuolelta. Jään paksuus oli Myllykylässä 35 cm ja Harjattulan näytepaikalla 20 cm, ja jään päällä oli lunta noin 2 cm. Veden lämpötilaero Myllykylässä pinnan ja pohjan välillä oli noin 1,7 ºC, mutta Harjattulassa ei ilmeisesti ollut lämpötilakerrostuneisuutta, sillä vesi oli pohjankin lähellä melko viileää (1,2 ºC, kuva 1). Toukokuun puolivälissä (15.5.) pintaveden lämpötila Myllykylän asemalla (14A) oli noin 11 ºC ja pohjan lähellä 8 ºC, joten lämpötilaerot olivat vielä pieniä eikä vesi ollut selvästi kerrostunut. Harjattulan havaintopaikalla vesi oli hieman Myllykylää lämpimämpää ja lämpötilaerot pinnan ja pohjan lähellä olivat samaa suuruusluokkaa kuin Myllykylässä. Kesäkuun lopulla (27.6.) veden lämpötila oli pinnassa noin 19 20 ºC. Molemmilla havaintopaikoilla lämpötilaero pinnan ja pohjan välillä oli noin 8 ºC ja vesi oli kerrostunut lämpötilaerojen suhteen. Harppauskerros oli noin 5 8 metrin syvyydessä. Heinäkuussa (18.7) pintaveden lämpötila oli noin 21 ºC. Vesi oli molemmilla havaintopaikoilla kerrostunutta, sillä lämpötilaero pinnan ja pohjan välillä oli noin 8 9 ºC. Myllykylässä ei ollut selvää harppauskerrosta ja Harjattulassa harppauskerros oli noin 5 8 metrin syvyydessä. Elokuun lopulla veden lämpötila oli pinnassa noin 19 20 ºC. Vesi oli molemmilla havaintopaikoilla kerrostunutta, sillä lämpötilaero pinnan ja pohjan välillä oli noin 4 8 ºC, mutta harppauskerros ei ollut selvä. Syyskuussa veden lämpötila oli koko vesipatsaassa noin 14 ºC, joten lämpötilaerot olivat hyvin pieniä ja eikä vesi ollut kerrostunut. Yhteenvetona voidaan todeta, että kesällä 2007 Kakskerranjärven lämpötilakerrostuneisuus oli havaittavissa kesä-elokuussa, jolloin vesi oli pohjan lähellä noin 8 ºC pintaa viileämpää. Syyskuun tutkimuskerralla kerrostuneisuus oli purkautunut ja vesi oli lähes tasalämpöistä pinnasta pohjaan. 5.2. Happitalous Kakskerranjärven päällysvedessä hapen määrä on yleensä ollut varsin vakaa, mutta varsinkin ennen syvänteiden ilmastamista happi kului loppuun alusvedestä etenkin loppukesällä. Kesällä pintakerroksessa esiintyy ajoittain kasviplanktonin yhteyttämisen seurauksena hapen ylikyllästystä. Helmikuussa Myllykylän pohjanläheisessä vedessä oli selvää hapenvajausta. Happikyllästys oli vain 46 %, mutta välitöntä hapen loppumisen vaaraa ei ollut (taulukko 4). Myllykylän ilmastin oli ollut pois päältä noin viikon verran ennen näytteenottopäivää. Harjattulassa alusveden happitilanne oli hyvä kyllästysasteen ollessa 87 %. Harjattulassa ilmastin oli ollut toiminnassa normaalisti. Myllykylän happitilanne oli kymmeneen edellistalveen verrattuna keskimääräistä huonompi, mutta parempi helmikuuhun 2006 nähden. Tällöin Myllykylän pohjanläheinen happikyllästys oli 19 %. Harjattulassa happitilanne ei poikennut keskimääräisistä talvilukemista, mutta oli muun muassa helmikuuta 2006 parempi.

KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2007) 7 (20) 2007 1 Lämpötila, ºC 0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 22 24 26 3 5 Syvyys, m 7 9 11 13 27.2. 15.5. 27.6. 18.7. 27.8. 17.9. KUVA 1. Vesipatsaan lämpötila Kakskerranjärvessä (Myllykylän piste) vuonna 2007. Toukokuun tutkimuskerralla happitilanne oli hyvä pohjan lähelläkin sekä Myllykylässä että Harjattulassa. Myllykylässä oli pinnassa hapen ylikyllästystä, minkä perusteella kasviplanktontuotanto oli vilkasta. Ilmastimet eivät olleet toiminnassa näytteenottopäivänä. Kesäkuun lopulla molemmissa paikoissa koko alusvedessä oli selvä hapenvajaus ja Harjattulassa pohjan läheinen kerros oli hapeton. Pinnassa oli lievää hapen ylikyllästystä kasviplanktontuotannon vuoksi. Ilmastimet eivät olleet toiminnassa tutkimusajankohtana. Kesäkuun happitilanne oli sekä Myllykylässä että Harjattulassa ajankohtaan nähden keskimääräistä huonompi. Harjattulassa happi ei ole edellisen kymmenen kesäkuun tutkimuskerroilla kulunut loppuun. Heinäkuussa molemmissa paikoissa pohjan läheinen kerros oli lähes hapeton ja Myllykylässä koko alusvedessä oli selvä hapenvajaus. Pohjanläheisen veden happitilanne oli huonompi kuin keskimäärin vastaavana ajankohtana aikaisemmin. Pinnassa oli lievää hapen ylikyllästystä kasviplanktontuotannon vuoksi. Ilmastimet olivat toiminnassa näytteenottoajankohtana. Elokuun tutkimuskerralla molemmissa havaintopaikoissa pohjan läheinen kerros oli käytännössä hapeton. Kuten heinäkuussa Myllykylässä hapeton kerros alkoi lähes 10 metrin syvyydestä ja jo 8 metrissä oli voimakas hapenvajaus. Harjattulassa pinnassa oli lievää hapen ylikyllästystä kasviplanktontuotannon vuoksi. Ilmastimet olivat käynnissä näytteenottopäivänä. Pitkäaikaisseurannan perusteella elokuun pohjan läheisimmän vesikerroksen happitilanne oli yhtä huono kuin vuosina 2001 2003, jolloin happi loppui lähes kokonaan. Syyskuun puolivälissä Myllykylän syvänteessä happitilanne oli pohjan tuntumassa edelleen heikko happikyllästyksen ollessa 24 %. Happipitoisuus oli selvästi kymmenen edellissyksyn arvoja alhaisempi. Muissa syvyyksissä ja Harjattulassa pohjan lähellä happitilanne oli hyvä ja parantunut oleellisesti verrattuna elokuun loppupuolella tehtyyn tarkkailukertaan. Kuvassa 2 esitetään Myllykylän alusveden happipitoisuuden kehitys loppukesällä vuo-

. 8 (20) KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2007) sina 1964 2007. Happitilanteen parantuminen hapetushoidon jälkeen 1987 näkyy kuvassa jonkin verran. Alussa hapettimena käytettiin Mixox-750-hapetinta, mutta laitteen mitoitus sekä käytetty hapetusaika oli järven kokoon ja tilaan nähden riittämätön (Kauppinen & Saarijärvi 2006). Laitteiston vaihto ja hapetusaikojen pidentäminen paransivat ilmeisesti happiarvoja 1990- luvulla. Järven hapettamishoidon aloittamisen jälkeen loppukesän happitilanne on ollut parhaimmillaan vuosien 1995 2000 välisenä aikana. Selvä happipitoisuuksien notkahdus 2000-luvun alkupuolella viittaa ilmeisesti jälleen ilmastinlaitteiden toimintahäiriöihin (Kauppinen & Saarijärvi 2006). Vuosina 2004 2006 happitilanne oli 2000- luvun alkuvuosia parempi, kunnes heinä- ja elokuussa 2007 happi oli jo kymmenen metrin syvyydessä kulunut lähes loppuun. TAULUKKO 4. Veden happikyllästys % ja happipitoisuus mg/l helmi-syyskuussa 2007 Kakskerranjärven tutkimuspisteissä 14A (Myllykylä uusi) ja 22 (Harjattula). Vuosi 2007 27.2. 15.5. 27.6. 18.7. 27.8. 17.9. Syvyys (m) mg/l % mg/l % mg/l % mg/l % mg/l % mg/l % 14A Myllykylä 1 13,9 98 12,3 112 9,4 101 9,3 103 8,9 97 8,4 81 5 12,5 88 12,3 108 9,3 101 6,7 72 8,7 94 8,4 82 6,5 12,5 89 12,1 105 8,1 87 1,5 15 7,9 85 8,3 81 8 12,2 87 11,7 102 2,3 22 1,1 11 3,3 35 8,4 82 10 13,5 94 11,5 98 2,0 19 0,52 5 0,68 7 8,2 80 12 9,8 71 10,3 87 1,4 12 0,61 6 <0,2 <2 7,2 70 13 6,2 46 10,2 86 1,2 10 0,49 4 <0,2 <2 2,5 24 22 Harjattula 1 9,9 108 10,3 115 9,5 104 8 1,1 10 1,4 14 9 12,3 87 10,8 92 <0,2 <2 0,73 7 0,31 3 8,9 87 10 Happipitoisuus, mg/l 8 6 4 2 0 * 1964 1966 1968 1970 1972 1974 1976 1978 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 * = näyte 12 m:stä hapetushoito alkoi KUVA 2. Kakskerranjärven alusveden (10 m) happipitoisuus loppukesällä (lähinnä elokuu) vuosina 1964 2007. Näytepiste vuosina 1991 2007 Myllykylä 14A.

KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2007) 9 (20) 5.3. Typpi Helmikuun tutkimuskerralla kokonaistyppipitoisuus oli Myllykylässä 760 900 µg/l, mikä oli selvästi korkeampi kuin vuotta aiemmin (taulukko 5). Ammoniumtyppipitoisuudet olivat selvästi yli määritysrajan (3 µg/l) mutta eivät kovin korkeita, ja kokonaistypen määrästä osuus oli korkeimmillaankin vain noin 3 %. Avovesikautena tuotantokerroksen kokonaistyppipitoisuus vaihteli Myllykylän havaintopaikalla välillä 480 760 µg/l ja Harjattulassa välillä 570 720 µg/l. Pitoisuudet olivat pienimmillään kesäkuun tutkimuskerralla ja suurenivat loppukesää kohden. Kokonaistyppipitoisuus oli Myllykylän pohjanläheisessä vedessä huomattavasti pintaa suurempi heinä-syyskuussa. Suurimmillaan (1 600 µg/l) pitoisuus oli elokuussa. Pohjanläheiset pitoisuudet olivatkin ajankohdan keskimääräisiin lukemiin verrattuna suurempia elo- ja syyskuussa. Myös Harjattulassa pohjan huono happitilanne näkyi typpipitoisuuksien kasvuna mutta ei niin selkeästi kuin Myllykylässä. Ammoniumtyppipitoisuudet olivat toukokuun tutkimuskerralla melko vähäisiä, kun taas kesäkuussa kaikissa syvyyksissä ja etenkin Myllykylän syvänteessä ammoniumia oli tavanomaista enemmän. Heinä- ja elokuussa pintaveden ammoniumin määrä oli melko pieni mutta syvemmissä vesikerroksissa ammoniumia oli hyvin runsaasti, Myllykylän syvänteessä jopa 1 000 µg/l. Syyskuussa pohjanläheiset ammoniumpitoisuudet olivat laskeneet elokuun huippulukemista, mutta olivat edelleen korkeita. Syyskuun tutkimuskerralla myös pintavedessä oli runsaasti ammoniumtyppeä. Heinä- ja elokuussa ammoniumtypen pitoisuudet olivat alemmissa vesikerroksissa moninkertaisia edelliskesien keskimääräisiin arvoihin verrattuna. Syyskuussa koko vesipatsaassa oli tavanomaista runsaammin ammoniumia. Toukokuussa nitraatti- ja nitriittitypen määrät olivat tavanomaista korkeampia koko vesipatsaassa. Kesä- ja heinäkuussa nitraatti- ja nitriittityppeä oli pohjan lähellä runsaasti, mutta elokuussa pitoisuudet olivat melko pieniä kaikissa syvyyksissä. 5.4. Fosfori Helmikuussa kokonaisfosforipitoisuudet olivat sekä Myllykylässä että lähellä pohjaa Harjattulassa yli 40 µg/l (taulukko 6). Fosforipitoisuudet olivat selvästi suurempia kuin edellisenä talvena ja samalla tasolla kuin talvella 2005. Myös fosfaattifosforin pitoisuudet olivat korkeampia kuin vuotta aiemmin, ja osuus kokonaisfosforista oli 42 73 %. Kohtalaisen hyvän happitilanteen ansiosta pohjasta ei vapautunut merkittäviä määriä ravinteita yläpuolisiin vesikerroksiin (kuva 3a). Toukokuussa tuotantokerroksen kokonaisfosforipitoisuudet olivat reheville järvivesille ominaisella tasolla sekä Myllykylässä että Harjattulassa (taulukko 6). Kesäelokuun tutkimuskerroilla Kakskerranjärven vesi oli kokonaisfosforipitoisuuksien perusteella luokiteltavissa lievästi reheväksi. Syyskuussa fosforin määrä kohosi jälleen reheville järville ominaisiin lukemiin TAULUKKO 5. Veden kokonaistyppipitoisuudet (μg/l) helmi-syyskuussa 2007 Kakskerranjärven tutkimuspisteessä 14A (Myllykylä uusi). Vuosi 2007 27.2. 15.5. 27.6. 18.7. 27.8. 17.9. Syvyys (m) µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l 1 900 680 510 480 740 670 5 800 670 490 470 690 660 10 820 710 650 660 710 640 12 820 700 700 750 980 690 13 760 700 750 810 1600 1100 kokoomanäyte 680 480 530 720 760

10 (20) KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2007) kummassakin havaintopaikassa. Tällöin Myllykylässä havaittiin avovesikauden korkein fosforipitoisuus (43 µg/l). Vuonna 2007 tuotantokerroksen kokoomanäytteiden kokonaisfosforipitoisuudet olivat touko-elokuun keskiarvona sekä Myllykylässä (30 µg/l) että Harjattulassa (32 µg/l) vuoden 2006 arvoja suurempia (taulukko 7). Verrattuna kesäkauden 1997 2006 keskiarvoihin (Myllykylä ja Harjattula 34 µg/l) molempien havaintopaikkojen fosforipitoisuudet olivat kesän 2007 aikana hieman pienempiä. Suurimmillaan koontanäytteen kokonaisfosforipitoisuudet ovat edellisen kymmenen kesän aikana olleet vuosina 2000 ja 2001. Kakskerranjärven tuotantokerroksen fosforipitoisuuteen perustuva yleinen käyttökelpoisuusluokitus vaihteli kesän aikana hyvästä tyydyttävään. Kesä- ja elokuussa vesi oli luokiteltavissa laadultaan hyväksi kun taas touko-, heinä- ja syyskuussa veden laatuluokitus oli tyydyttävä. Vertikaalinäytteiden perusteella nähdään, että Kakskerranjärven pohjalietteestä karkasi ravinteita veteen pohjasedimentin heikoista happioloista johtuen. Sekä Myllykylän että Harjattulan kokonaisfosfori- ja fosfaattifosforipitoisuudet olivat kesä-elokuussa pohjan läheisissä vesikerroksissa moninkertaisia pintaveteen verrattuna. Pitoisuudet suurenivat elokuun loppua kohden, jolloin Myllykylässä pohjan läheiseksi kokonaisfosforimääräksi mitattiin jopa 720 µg/l. Harjattulassa pitoisuudet olivat Myllykylään verrattuna alhaisempia ja suurimmillaan 160 µg/l. Myllykylän syvänteessä mitattiin vielä syyskuussakin pintaa suurempia fosforiarvoja, mutta Harjattulassa fosforin määrä oli tällöin jo tasaantunut. Fosforipitoisuudet olivat Myllykylän syvänteessä kesä-syyskuussa edellisvuosien lukemiin verrattuna keskimääräistä suurempia; elokuussa pitoisuus oli suurempi kuin koskaan aikaisemmissa tutkimuksissa (kuva 3b). Myös Harjattulan pohjanläheiset fosforipitoisuudet olivat kesä-elokuun tutkimuskerroilla jonkin verran tavanomaista suurempia. Harjattulan pohjanläheinen fosforipitoisuus on ollut vuosien 1997 2006 välisenä aikana suurimmillaan 290 µg/l elokuussa 2004. Myllykylän havaintopaikasta tutkitun fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli pohjan läheisissä kerroksissa kesä-elokuussa suuri (50 78 %) kun taas pinnassa fosfaatin pitoisuudet ja osuudet olivat melko alhaisia. Fosfaattifosforin pitoisuudet olivat kokonaisfosforin lailla edelliskesäisiä keskiarvolukemia suurempia. Ilmastimien pohjanläheistä happitilannetta parantava vaikutus on näkynyt sekä talviettä kesäaikaisissa fosforipitoisuuksissa. Varsinkin talvella alusveden fosforipitoisuudet ovat olleet selkeästi pienempiä ilmastushoidon aloittamisen jälkeen kuin 80- luvulla ennen ilmastusta (kuva 3a). Myös loppukesän kokonaisfosforipitoisuudet alusvedessä ovat keskimäärin olleet pienempiä ilmastuksen aloittamisen jälkeen, mutta vuosien väliset vaihtelut ovat olleet melko suuria (kuva 3b). Kesällä 2007 ilmastus aloitettiin vasta heinäkuun puolella, mutta happi oli jo kesäkuun lopulla kulunut vähiin. Tavanomaista pidempi hapeton kausi saattoi olla osatekijänä loppukesän korkeisiin fosforipitoisuuksiin pohjan lähellä.

KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2007) 11 (20) TAULUKKO 6. Veden kokonaisfosforipitoisuudet (µg/l) helmi-syyskuussa 2007 tutkimuspisteissä 14A (Myllykylä uusi)ja 22 (Harjattula). Vuosi 2007 27.2. 15.5. 27.6. 18.7. 27.8. 17.9. Syvyys (m) µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l 14A Myllykylä 1 43 34 27 22 31 37 5 83 32 25 29 28 43 10 40 35 32 80 61 43 12 46 39 46 180 310 71 13 59 40 64 270 720 190 kokoomanäyte 37 26 30 27 43 22 Harjattula 1 29 36 29 8 43 35 44 68 60 32 9 41 36 110 120 160 32 kokoomanäyte 40 28 32 28 35 TAULUKKO 7. Kakskerranjärven tuotantokerroksen kokoomanäytteen kokonaisfosforipitoisuus (µg/l) kesäkauden (touko-elokuu) 1988 2007 keskiarvona. Näytteet Myllykylän syvännepisteestä 14 tai uudesta pisteestä 14A. 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1 ) 1996 1 ) 1997 1998 Kokoomanäyte 25 30 33 28 28 21 36 28 28 31 syvyys, m 0-6 0-4 0-4 0-4 0-4 0-4 0-4 0-4 0-4 0-4 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Kokoomanäyte 36 49 46 36 26 27 35 26 30 syvyys, m 0-2/0-4 0-2/0-4 0-2/0-4 0-4 0-4/0-6 0-4 0-2/4 0-4/0-6 0-2/0-4 1) touko-elokuu; 1, 5 ja 10 metrin näyte

12 (20) KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2007) 400 350 300 talvi a) Kok.P, µg/l 250 200 150 100 50 0 1966 1968 1970 1972 1974 1976 1978 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 hapetushoito alkoi kesä b) 800 700 600 Kok.P, µg/l 500 400 300 200 100 0 1966 1968 1970 1972 1974 1976 1978 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 hapetushoito alkoi KUVA 3a ja b. Kakskerranjärven fosforipitoisuus 1 m pohjan yläpuolella lopputalvella (kuva a) ja loppukesällä (kuva b) vuosina 1966 2007. Näytteet Myllykylän syvännepisteestä 14 tai uudesta pisteestä 14A.

KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2007) 13 (20) 5.5. Muut veden laatua kuvaavat parametrit Veden kirkkautta kuvaava näkösyvyys touko-elokuun keskiarvona oli vuonna 2007 Myllykylässä 1,6 metriä ja Harjattulassa 1,5 metriä (taulukko 8). Näkösyvyys oli suurimmillaan kesä- ja heinäkuussa (1,9 ja 1,8 m). Pienimmillään näkösyvyys oli toukokuun tutkimuskerralla (1,0 m). Keskimääräinen näkösyvyys oli selvästi pienempi kuin vuonna 2006 ja oli samaa suuruusluokkaa kuin vuosina 1997 2006 keskimäärin. Vesi oli talven ja toukokuun tarkkailukerralla Myllykylässä tavanomaista sameampaa kaikissa syvyyksissä. Kesäkuun lopulla pintavesi oli kirkastunut, mutta pohjan lähellä vesi oli edelleen sameaa. Veden sameuden keskiarvo koko vesipatsaassa touko-elokuussa oli Myllykylässä 13 FNU; vesi oli huomattavasti sameampaa verrattuna edelliseen kymmeneen kesäkauteen (taulukko 8). Tähän vaikuttivat pohjanläheisten vesikerrosten normaalia suuremmat sameusarvot kesä-elokuussa. Tällöin pohjanläheinen vesi oli merkittävästi pintaa sameampaa huonosta happitilanteesta johtuen. Elokuussa myös pintaveden sameusarvot olivat keskimääräistä suurempia, kun taas syyskuun lukemat jäivät tavanomaista alhaisemmiksi. Keskimääräisen näkösyvyyden ja sameuden perusteella Kakskerranjärvi sijoittui vesistöjen yleiskäyttökelpoisuusluokituksessa luokkaan hyvä. Kakskerranjärven hygieeninen tila oli vuonna 2007 vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan erinomainen (hygienian indikaattoribakteereita 0 10 kpl/100 ml). Vedestä löytyi vain vähäisiä määriä enterokokkien kaltaisia bakteereita. TAULUKKO 8. Kakskerranjärven näkösyvyys (m) ja veden sameus (FTU/FNU) vesipatsaassa touko-elokuussa vuosina 1980 2007 (keskiarvo, suluissa keskihajonta; n = 3 5). Näytepiste v. 1980 1990 Myllykylän syvännepiste 14, v. 1991 2007 Myllykylän piste 14A. 1980 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 Näkösyv. (m) Sameus (FTU/ FNU) Näkösyv. (m) Sameus (FTU/ FNU) 2,2 1,9 (0,7) (1,2) - 13 (8,8) 2,0 (0,5) 8,0 (5,4) 2,8 (0,4) 3,1 (2,0) 2,1 (0,7) 5,2 (3,5) 2,3 (0,6) 5,7 (4,3) 1,7 (0,6) 6,6 (3,9) 2,4 (0,8) 5,0 (3,6) 1,7 (0,4) 6,7 (2,1) 1,2 (0,4) 8,7 (2,9) 2,0 (0,7) 4,2 (1,0) 1,7 (3,7) 8,0 (1,8) 1,4 (0,6) 6,9 (3,7) 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 1,8 (7,7) 5,2 (3,2) 2,2 (5,3) 3,7 (0,9) 1,8 (0,2) 6,4 (2,0) 1,7 (0,3) 6,6 (2,1) 1,3 (0,4) 8,0 (2,3) 1,3 (0,4) 7,8 (3,2) 1,2 (0,3) 4,5 (1,1) 1,3 (0,2) 8,0 (2,2) 2,3 (0,4) 4,3 (1,2) 1,7 (0,3) 5,8 (1,8) 1,4 (0,5) 12 (3,7) 2,1 (0,6) 5,0 (1,3) 1,6 (0,4) 13 (6,7) 1,5 (0,8) 3,8 (2,1)

14 (20) KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2007) 6. KASVIPLANKTON JA SEN TUO- TANTO 6.1. A-klorofylli Vedessä olevan kasviplanktonin määrää kuvaavan a-klorofyllipitoisuuden avulla voidaan arvioida vesistöjen rehevyystasoa. Kakskerranjärven a-klorofyllipitoisuuksia tutkittiin tuotantokerroksesta kesä-syyskuussa molemmissa havaintopaikoissa. Toukokuussa pitoisuus määritettiin vain Myllykylän havaintopaikasta. Toukokuussa kevätkukinnan aikaan Myllykylän a-klorofyllipitoisuus oli reheville järvivesille ominainen (taulukko 9). Pitoisuus oli yhtä korkea kuin keväällä 2006 ja ylitti selvästi edellisen kymmenen kevään keskiarvolukeman. Kesäkuussa Harjattulan klorofyllimäärä oli Myllykylää suurempi, mutta molemmissa paikoissa järvivesi oli luokiteltavissa lievästi reheväksi. Heinäkuussa Harjattulan havaintopaikan tuotantokerroksen a-klorofyllipitoisuudet olivat edelleen Myllykylää suurempia; vesi oli Harjattulassa rehevää ja Myllykylässä lievästi rehevää. Lämpimän sään seurauksena tuotantokerroksen a-klorofyllipitoisuudet olivat elokuun lopulla kasvaneet heinäkuisista lukemista merkittävästi ja vesi oli reheville järville tyypillistä kummassakin paikassa. Syyskuussa a-klorofyllipitoisuudet olivat pienentyneet elokuusta, mutta lukemat olivat edelleen korkeita ja koko vesipatsaassa oli paljain silmin havaittavissa levää. Tuotantokerroksen klorofyllipitoisuus oli sekä Myllykylän edustalla että Harjattulassa rehevällä tasolla. Avovesikauden klorofyllikeskiarvon osalta Kakskerranjärven yleinen käyttökelpoisuus oli vuonna 2007 luokiteltavissa tyydyttäväksi. Kesä- ja heinäkuussa luokitus oli hyvä tai tyydyttävä, mutta touko- ja syys- TAULUKKO 9. Tuotantokerroksen kokoomanäytteen a-klorofyllin pitoisuudet (μg/l, keskiarvo ja -hajonta) Kakskerranjärven Myllykylän pisteellä 14A ja Harjattulan pisteellä 22 vuonna 2007. Näytesyvyys 0 2/4 m. Vuosi 2007 15.5. 27.6. 18.7. 27.8. 17.9. x s.d. 14A Myllykylä 22 4,5 6,5 33 18 17 11,7 22 Harjattula 8,7 14 29 21 18 8,8 30 25 Klorofylli, µg/l 20 15 10 5 0 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 KUVA 4. Tuotantokerroksen kokoomanäytteen a-klorofyllipitoisuus Kakskerranjärvessä kesäkauden (touko-syyskuu) keskiarvona 1980 2007. Näytepiste Myllykylän syvännepiste tai uusi piste 14A.

KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2007) 15 (20) kuussa alimmillaan vain välttävä. Klorofyllipitoisuuksien keskiarvo oli suurempi kuin edellisenä neljänä vuotena, mutta pienempi kuin 2000-luvun alkuvuosina (kuva 4). 6.2. Kasviplanktonin määrä ja koostumus Toukokuussa Myllykylän edustalta otetussa kasviplanktonnäytteessä näkyi runsas piileväkukinta, jonka aiheuttajana oli Rhizosolenia longiseta; se oli myös levistä runsaslukuisin (kuva 5, liitteet 3 ja 4). Muita leviä esiintyi vain kohtalaisia määriä. Pientä tarttumalevää Chrysochromulina sp. oli näytteessä kohtalaisesti, samoin pientä Rhodomonas sp. -nielulevää. Viherlevistä runsaslukuisin oli Didymocystis sp. Kokonaisbiomassasta piilevien osuus oli yli 95 %, ja nielulevät muodostivat suurimman osan lopusta biomassasta. Kokonaisbiomassa (16 mg/l) oli huomattavasti yli 10 mg/l, mikä on Heinosen (1980) mukaan raja-arvo hypereutrofiselle vedelle. Kesäkuun kasviplanktonnäytteissä sekä Myllykylän että Harjattulan edustalla valtaryhmäksi olivat nousseet nielulevät, joiden osuus kokonaisbiomassasta oli noin 88 %. Sinilevien osuus oli 6 7 % ja piilevien 3 %. Molemmissa paikoissa kokonaisbiomassa oli alle 2,5 mg/l, joka on raja-arvo eutrofiselle vedelle. Levien lukumäärät olivat melko pieniä. Runsaslukuisin oli nielulevä Rhodomonas lacustris, ja muita nieluleviä esiintyi pienempiä määriä. Kohtalaisia määriä oli lisäksi tarttumalevää Chrysochromulina sp. Muissa leväryhmissä määrät olivat vähäisiä. Heinäkuussa kasviplanktonnäytteen perusteella Myllykylän edustalla ei mikään leväryhmä ollut selvänä valtaryhmänä. Sekä piiettä kultalevien osuus kokonaisbiomassasta oli noin 30 %, sinilevien noin 20 %. Levien lukumäärät olivat edelleen pieniä. Tarttumalevä Chrysochromulina sp. oli runsaslukuisin levä, mutta muiden levien lukumäärät olivat vähäisiä. Harjattulan edustalta otetussa näytteessä valtaryhmänä olivat sinilevät, joiden osuus kokonaisbiomassasta oli 62 %. Nielulevien osuus oli noin 20 % ja kultalevien noin 10 %. Runsaslukuisimmat levät olivat Aphanizomenon sp.- sinilevä ja suuret Cryptomonas sp.- nielulevät. Kasviplanktonin biomassan perusteella Harjattulassa vesi oli rehevää, mutta Myllykylässä biomassa jäi eutrofisen veden raja-arvoa (2,5 mg/l) pienemmäksi. Elokuussa levien kokonaisbiomassojen perusteella vesi oli eutrofista (Myllykylä 7,1 mg/l, Harjattula 6,2 mg/l; raja-arvo 2,5 mg/l). Sinilevät olivat selvänä valtaryhmänä sekä biomassojen että yksilömäärien perusteella. Sinilevien osuus kokonaisbiomassasta oli Myllykylän edustalla 96 % ja Harjattulassa 83 %. Nielulevien osuus oli Myllykylässä 2 % ja Harjattulassa 15 %. Lukumääräisesti runsain oli sinileviin kuuluva Aphanizomenon sp. Yleisiä olivat myös pienikokoiset Romeria -suvun sinilevät ja tarttumalevä Chrysochromulina sp. sekä Harjattulassa myös nielulevä Cryptomonas sp. Syyskuussa tuotantokerroksen kasviplanktonnäytteissä sinilevät olivat valtaryhmänä, ja niiden osuus kokonaisbiomassasta oli Myllykylässä 72 % ja Harjattulan edustalla 42 %. Sekä nielu- että piilevien osuus oli Myllykylässä noin 13 %, kun Harjattulassa piileviä oli 36 % ja nieluleviä 19 %. Muiden leväryhmien osuudet olivat pieniä. Kasviplanktonin kokonaisbiomassa oli Myllykylässä 3,0 mg/l ja Harjattulassa 3,7 mg/l, joten molemmissa paikoissa vesi oli leväbiomassan perusteella eutrofista. Levien lukumäärät olivat kohtalaisia. Myllykylässä sinilevät olivat myös runsaslukuisimpia leviä (mm. Aphanizomenon sp. ja Romeria sp.), ja muista levistä runsaslukuisimpia olivat nielulevä Cryptomonas sp. ja piilevä Aulacoseira spp. Harjattulassa piilevät olivat runsaslukuisimpia leviä, ja muista levistä runsaslukuisimpia olivat sinilevä Aphanizomenon sp., nielulevä Rhodomonas lacustris ja tarttumalevä Chrysochromulina sp.

16 (20) KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2007) 18000 15000 sinilevät nielulevät kulta- ja tarttumalevät piilevät viherlevät muut mg/m 3 12000 9000 6000 3000 0 15.5. 27.6. 18.7. 27.8. 17.9. Myllykylä 14 A sinilevät nielulevät kulta- ja tarttumalevät piilevät viherlevät muut 7000 6000 5000 mg/m 3 4000 3000 2000 1000 0 15.5. 27.6. 18.7. 27.8. 17.9. Harjattula 22 KUVA 5. Kasviplanktonin biomassa ja sen koostumus Myllykylän (14A) ja Harjattulan (22) havaintopaikoissa touko-syyskuussa vuonna 2007. Ryhmä muut sisältää silmälevät (Euglenophyceae), yhtymälevät (Conjugatophyceae) ja luokan Bicosoecophyceae.

KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2007) 17 (20) 7. TIIVISTELMÄ JA JOHTOPÄÄTÖKSET Kakskerranjärven veden laatua tarkkailtiin vuonna 2007 Myllykylän ja Harjattulan havaintopaikoissa yhteensä kuusi kertaa: kerran talven aikana ja kuukausittain toukokuusta syyskuuhun. Järveä hapetettiin Myllykylässä ja Harjattulassa sekä järven keskiosassa Hyyrtilässä sijaitsevilla ilmastimilla talvella sekä heinäkuusta syksyyn. Vuosi 2007 alkoi lauhana ja runsassateisena. Poikkeuksellisesti helmikuussa oli kylmintä. Maaliskuu oli koko maassa ennätyslämmin, ja lumet sulivat Lounais-Suomesta jo ennen kuun puoliväliä. Huhtikuu oli viileä, mutta toukokuu ja etenkin sen loppupuoli oli kesäisen lämmin. Toukokuussa satoi keskimääräistä runsaammin. Kesä- ja elokuussa keskilämpötila oli tavallista korkeampi, mutta heinäkuussa keskilämpötila ei poikennut tavanomaisesta. Myös syksy oli poikkeuksellisen lämmin, ja sää viileni vasta marraskuun loppupuolella. Järven lämpötilakerrostuneisuus oli havaittavissa kesä-elokuussa, jolloin vesi oli pohjan lähellä noin 8 ºC pintaa viileämpää. Syyskuun tutkimuskerralla kerrostuneisuus oli purkautunut ja vesi oli tasalämpöistä pinnalta pohjaan. Helmikuun tarkkailukerralla Myllykylän pohjanläheisessä vedessä oli selvää hapenvajausta; happitilanne oli huonompi kuin keskimäärin kymmenenä edellistalvena. Myllykylän ilmastin oli ollut pois päältä noin viikon verran ennen talven näytteenottopäivää. Harjattulassa happitilanne oli säilynyt hyvänä. Avovesikauden aikana molempien havaintopaikkojen pohjanläheinen happitilanne oli huono kesäkuusta elokuuhun. Ilmastimet käynnistettiin vasta heinäkuun alussa. Harjattulassa happi oli kulunut loppuun poikkeuksellisesti jo kesäkuun lopussa ja myös Myllykylän vesi oli hapetonta heinä- ja elokuussa jo kymmenen metrin syvyydestä lähtien. Syyskuussa Myllykylän syvänteen happipitoisuus oli edelleen vähäinen, mutta Harjattulassa happea oli pohjan lähellä runsaasti. Pitkäaikaisseurannan perusteella loppukesän happitilanne Myllykylässä 10 metrin syvyydessä oli vuonna 2007 selvästi huonompi kuin keskimäärin vuosina 1997 2006. Kokonaistyppipitoisuudet olivat avovesikaudella pienimmillään kesäkuun tutkimuskerralla ja suurenivat loppukesää kohden. Kokonais- ja ammoniumtyppipitoisuudet olivat Myllykylän pohjanläheisessä vedessä huomattavasti pintaa suurempia heinäsyyskuussa heikosta happitilanteesta johtuen. Myös Harjattulassa pohjan huono happitilanne näkyi typpipitoisuuksien kasvuna. Kokonais- ja ammoniumtyppipitoisuudet olivat loppukesällä pohjanläheisissä kerroksissa huomattavasti suurempia kuin vuosina 1997 2006 keskimäärin. Kokonaisfosforipitoisuudet olivat helmikuussa selvästi suurempia kuin esim. talvella 2006, mutta eivät poikenneet oleellisesti kymmenen edellistalven keskiarvolukemista. Touko- ja syyskuussa tuotantokerroksen fosforipitoisuus oli reheville järvivesille ominainen, kun taas kesä-elokuussa pitoisuudet ilmensivät lievää rehevyyttä. Kesäkauden 1997 2006 keskiarvoihin verrattuna tuotantokerroksen fosforipitoisuudet olivat kesän 2007 aikana hieman pienempiä. Pohjanläheiset fosforipitoisuudet olivat kuitenkin moninkertaisia pintaveteen nähden; hapettomuudesta johtuen sekä Myllykylässä että Harjattulassa pohjasedimentistä vapautui sisäisenä kuormituksena hyvin runsaasti ravinteita veteen etenkin loppukesällä. Elokuussa Myllykylän syvänteen fosforipitoisuus oli suurimmillaan jopa 720 µg/l; arvo oli suurempi kuin koskaan aikaisemmissa tutkimuksissa. Veden keskimääräinen näkösyvyys toukoelokuun keskiarvona oli vuonna 2007 selvästi pienempi kuin vuonna 2006 ja samaa suuruusluokkaa kuin vuosina 1997 2006 keskimäärin. Veden hygieeninen tila oli Kakskerranjärvessä erinomainen jokaisella tutkimuskerralla. Myllykylän tuotantokerroksen a-klorofyllipitoisuus oli toukokuussa edellisen kymmenen kevään keskiarvoa suurempi ja reheville järvivesille ominainen. Kesän aikana klorofyllipitoisuudet olivat korkeimmillaan elokuun lopussa, jolloin sekä Myllykylän että Harjattulan vesi oli reheville järville tyypillistä. Klorofyllin määrä oli alhaisimmillaan kesäkuun lopulla, jolloin arvot ilmensivät

18 (20) KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2007) lievää rehevyyttä. Kesäkauden 2007 keskimääräiset klorofyllipitoisuudet olivat suurempia kuin neljänä edellisenä kesänä. Kasviplanktontutkimuksissa Myllykylässä havaittiin toukokuun tutkimuskerralla erittäin runsas piileväkukinta. Piilevät muodostivat yli 95 % kasviplanktonin kokonaisbiomassasta, joka ylitti hypereutrofisen veden rajaarvon (>10 mg/l). Kevään runsas leväkukinta saattoi vaikuttaa kesän huonoon happitilanteeseen, koska pohjalle laskeutui happea kuluttavaa orgaanista ainesta mahdollisesti tavanomaista runsaammin. Kesäkuussa valtaryhmänä olivat nielulevät sinilevien muodostaessa noin 6 7 % kokonaisbiomassasta. Molemmissa paikoissa biomassa jäi alle eutrofisen veden raja-arvon ja levien lukumäärät olivat melko pieniä. Heinäkuussa Harjattulan kokonaisbiomassa oli kasvanut kesäkuun lukemista sinilevien ollessa valtaryhmänä (62 %). Myllykylässa sinilevät muodostivat noin 20 % kokonaisbiomassasta. Elokuussa kasviplanktonin biomassat olivat edelleen kasvaneet lämpimien säiden seurauksena. Elokuun kasviplanktonbiomassa oli yli kaksinkertainen vuoden 2006 elokuuhun verrattuna. Niin elo- kuin syyskuussakin sinilevät olivat valtaryhmänä kummassakin havaintopaikassa ja vesi oli kasviplanktonbiomassan perusteella eutrofista. Vuonna 2007 ympäristöhallinnon käyttökelpoisuusluokituksen perusteella Kakskerranjärven vesi oli kesäkautena laadultaan keskimäärin tyydyttävää fosfori- ja a-klorofyllipitoisuuksien perusteella. Merkillepantavaa oli pohjanläheisen veden tavanomaista huonompi happitilanne kesän aikana, minkä seurauksena etenkin Myllykylän pohjasedimentistä vapautui ennätyssuuria pitoisuuksia fosforia ja ammoniumtyppeä pohjanläheisiin vesikerroksiin. Turussa 30. syyskuuta 2008 Sari Koivunen vs. biologi Kari Lehtonen tutkimuspäällikkö

KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2007) 19 (20) 8. KIRJALLISUUSVIITTEET Heinonen, P. 1980. Quantity and composition of phytoplankton in Finnish inland waters. Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 37. Vesihallitus. Ilmatieteen laitos 2007. Ilmastokatsaus 1 12. Jumppanen, K. & Mattila, J. 1991. Kakskerranjärven tarkkailututkimus, pohjasedimenttitutkimus ja ojatutkimus vuonna 1990. Vuosiyhteenveto. Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys r.y. Moniste, 36 s. Kauppinen, E. & Saarijärvi, E. 2006. Kakskerranjärven sedimentin alueellinen laajuus ja sedimentin kemialliset ominaisuudet http://www.turku.fi/public/download.aspx?id =20489&GUID={BAFA8BB8-B154-4197- 9EA2-60C2FEFB6D23} [viitattu 14.1.2007] Mattila, J. 1995. Kakskerranjärven tarkkailututkimus vuosina 1993 ja 1994 sekä ojatutkimus vuonna 1993. Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys r.y. Tutkimusselosteita 100. Mattila, J. 2003a. Kakskerranjärven ja Illoistenjärven sedimenttitutkimus maaliskuussa 2003. Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy. Moniste. Mattila, J. 2003b. Kakskerranjärven sedimenttitutkimus syyskuussa 2003. Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy. Moniste. Mäkelä, A., Antikainen S., Mäkinen I., Kivinen J. ja Leppänen T. 1992. Vesitutkimusten näytteenottomenetelmät. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja - Sarja B no 10. 87 s. Mäkilevo, S. & Tuominen, T. 1999. Kakskerranjärven ilmastuksen vaikutus alusveden ja pohjasedimentin happipitoisuuteen. Turun kaupungin ympäristövirasto 1999. Nummelin, M., Ympäristönsuojelusuunnittelija, henkilökohtainen tiedonanto 16.1.2008. Oittinen, M. 1999. Kakskerranjärven hoitokalastussaaliit vuosilta 1989 1998. Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutti. Päättötyö. Räisänen, R. 1993. Kakskerranjärven tarkkailututkimus, pohjasedimenttitutkimus ja ojatutkimus vuosina 1991 ja 1992. Vuosiyhteenveto. Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys r.y. Tutkimusselosteita 83. Tikkanen, T. 1986. Kasviplanktonopas. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy. Suomen ympäristökeskus 2005. Vesien yleinen käyttökelpoisuus, luokkarajat. Tuloste wwwsivuilta. Ylönen, Olli (2005): Kakskerranjärven koekalastukset ja ravustukset vuonna 2005. http://www.turku.fi/public/download.aspx?id =7282&GUID={DF7CDDC0-8C05-4379- 9BEF-0831EEDA36CA} [viitattu 14.1.2008]

20 (20) KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2007) 9. KAKSKERRANJÄRVEEN LIITTY- VÄÄ KIRJALLISUUTTA Jumppanen, K. & Mattila, J. 1991. Kakskerranjärven tarkkailututkimus, pohjasedimenttitutkimus ja ojatutkimus vuonna 1990. Vuosiyhteenveto. Lounais- Suomen vesiensuojeluyhdistys r.y. Moniste, 36 s. Karhima, A. 2005. Turun Kakskerranjärven viimeaikainen kehitys pohjasedimentin perusteella tulkittuna. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto, geologian laitos, maaperägeologia. Katajamäki, A., Vainio K. & Ylhäinen, S. 1993. Kakskerranjärven valuma-alueen kiinteistöjen jätevesiselvitys. Kauppinen, E. & Saarijärvi, E. 2006. Kakskerranjärven sedimentin alueellinen laajuus ja sedimentin kemialliset ominaisuudet. http://www.turku.fi/public/download.aspx?id=204 89&GUID={BAFA8BB8-B154-4197-9EA2-60C2FEFB6D23} Kellin, A. 1995. Rehevöityneen järven kunnostus, Kakskerranjärvi. Hämeen ammattikorkeakoulu. Kääriä, J. & Walls, H. 1989. Kakskerranjärven vesiensuojelullinen kunnostusohjelma ja sen toteutus vuonna 1989. Turun kaupunki. Ympäristönsuojelutoimisto. Kääriä, J. 1995. Kakskerranjärvi. Teoksessa Kakskerta 2, Saaret, ihmiset, vaiheet. Lappalainen, J. (toim.) Kääriä, J. 19??. Kakskerranjärven vesiensuojelullinen kunnostusohjelma. Lappalainen, K. 1988. Kakskerranjärven hapettaminen vuonna 1987. Vesi-Eko Ky, tutkimusraportti. 5 s. + 8 s. liitteenä. Liespuu, J. 1994. Raportti Kakskerranjärven valumaalueella suoritetuista tilakäynneistä. Turun kaupunki. Ympäristönsuojelutoimisto. Loisa, O. 2005. Kakskerranjärvi. Vedenlaatumittaukset 2004 2005. Turun ammattikorkeakoulu. http://www05.turku.fi/ympto/ympto/julkaisut/kaks kerranj%e4rvi%20vedenlaaturaportti%202004-2005,%20amk.pdf Mattila, J. 2003a. Kakskerranjärven ja Illoistenjärven sedimenttitutkimus maaliskuussa 2003. Lounais- Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy. Moniste. Mattila, J. 2003b. Kakskerranjärven sedimenttitutkimus syyskuussa 2003. Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy. Moniste. Mattila, J. 1995: Kakskerranjärven tarkkailututkimus vuosina 1993 ja 1994 sekä ojatutkimus vuonna 1993. Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys r.y. Tutkimusselosteita 100. Miinalainen, M. & Saarikari, V. 1990. Eläinplanktonlajisto, -biomassa ja -tuotanto Kakskerranjärvessä vuonna 1989. Turun yliopisto. Biologian laitos. Mäkilevo, S. & Tuominen, T. 1999: Kakskerranjärven ilmastuksen vaikutus alusveden ja pohjasedimentin happipitoisuuteen. Turun kaupungin ympäristövirasto 1999. Niukko, J. 2004. Kakskerranjärven vesimakrofyyttiselvitys. Turun ammattikorkeakoulu, kala- ja ympäristötalouden koulutusohjelma. Moniste. Oittinen, M. 1999. Kakskerranjärven hoitokalastussaaliit vuosilta 1989 1998. Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutti. Päättötyö. Ripatti, J., Junnila, A. & Kääriä, J. 1989. Kakskerranjärven koeravustusten tulokset vuosina 1987 ja 1988. Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimiston julkaisuja. Räisänen, R. 2000. Kakskerranjärven tarkkailututkimus vuosina 1997 ja 1998. Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys r.y. Tutkimusselosteita 157. Räisänen, R. 1993. Kakskerranjärven tarkkailututkimus, pohjasedimenttitutkimus ja ojatutkimus vuosina 1991 ja 1992. Vuosiyhteenveto. Lounais- Suomen vesiensuojeluyhdistys r.y. Tutkimusselosteita 83. Räsänen, M. & Salonen, V. 1983. Turun Kakskerranjärven ravinnetila ja sen kehitys. Turun yliopiston maaperägeologian osaston julkaisuja 50. 38 s. Sairanen, K. 1992. Biomanipulaatio Turun Kakskerranjärven kunnostuskeinona. Tutkielma. Turun yliopisto. Biologian laitos. Turkki, H. 2004. Kakskerranjärven tarkkailututkimus vuonna 2003. Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy. Tutkimusseloste 243. Turkki, H. 2003. Kakskerranjärven tarkkailututkimus vuonna 2002. Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy. Tutkimusseloste 220. Turkki, H. 2002. Kakskerranjärven tarkkailututkimus vuonna 2001. Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy. Tutkimusseloste 201. Turkki, H. 2001. Kakskerranjärven tarkkailututkimus vuosina 1999 ja 2000. Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy. Tutkimusselosteita 175. Vihersaari, V. 2002. Kakskerranjärven ja Illoistenjärven valuma-alueiden jätevesiselvitys ja arvio jätevesilainsäädännön muutosten vaikutuksista. Turun ympäristönsuojelutoimisto. http://www.turku.fi/public/default.aspx?nodeid=66 79 Ylönen, O. 2005. Kakskerranjärven koekalastukset ja ravustukset vuonna 2005. http://www.turku.fi/public/download.aspx?id=728 2&GUID={DF7CDDC0-8C05-4379-9BEF- 0831EEDA36CA} + lisäksi vanhempia Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksen julkaisemia Kakskerranjärven tarkkailututkimuksia.