Tulostavoiteraportti maa- ja metsätalousministeriölle Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 29.6.27 Kalakantojen tila vuonna 26 sekä ennuste vuosille 27 ja 28 Silakka, kilohaili, turska, lohi, siika ja kuha Tiivistelmä Itämeren silakkasaalis on pienentynyt 198-luvun alun runsaasta 47 tonnista noin 46 %. Tänä aikana pääaltaan ja Suomenlahden silakkakanta on heikentynyt, mutta Selkämeren ja Riianlahden kannat ovat vahvistuneet. Vuonna 26 Suomen silakkasaalis, josta 84 % saatiin Selkämereltä, oli 79 4 tonnia. Selkämeren saalis (josta suomalaisten osuus 67 tonnia) oli suurin tarkastelujaksolla 198 26, kun taas Saaristomeren, Ahvenanmeren, Suomenlahden ja Perämeren saaliit kuuluivat pienimpiin saman ajanjakson aikana. Kilohailikanta kasvoi voimakkaasti 199-luvun alkupuoliskolla, ja saalis oli suurimmillaan 1997. Sen jälkeen saalis pieneni ja on vuosittain ollut 6 8 % vuoden 1997 saaliista. Kutukanta on pysynyt vuodesta 1992 lähtien noin 4 5- kertaisena 198-luvun alun vuosiin verrattuna lukuun ottamatta vuoden 23 pientä notkahdusta. Vuonna 26 Itämeren kilohailisaalis oli 352 3 tonnia, mistä Suomen osuus kattoi 19 tonnia. Sekä Itämeren itäinen että läntinen turskakanta ovat edelleen heikkoja, ja liian suuri osuus kannoista tulee kalastetuksi vuoden aikana, ts. turskakantojen kalastuskuolevuus on liian suuri. Virallisten tilastojen mukaan vuonna 26 Itämeren läntisestä kannasta kalastettiin turskaa 2 837 tonnia ja itäisestä kannasta 65 5 tonnia, josta raportoimattoman saaliin osuus oli 17 4 tonnia. Suomen osuus oli 427 tonnia, ja se pyydettiin lähes kokonaan eteläiseltä Itämereltä. Vuonna 26 Itämerestä kalastettiin yhteensä 1 277 tonnia lohta (242 15 yksilöä). Saalis oli pienin ajanjaksolla 1974 26. Suomalaisten kalastajien lohisaalis oli kaikkiaan 439 tonnia. Luonnossa syntyneiden lohien osuus saaliissa on kasvanut viime vuosina. Valtaosa Itämeren villeistä vaelluspoikasista tulee Pohjanlahteen laskevista joista, joiden poikastuotannon on arvioitu olleen koko 2-luvun yli miljoona poikasta vuodessa. Pohjanlahdelle on istutettu runsaat 3 miljoonaa laitospoikasta vuodessa. Tornionjoen ja Simojoen lohisaaliit heikkenivät alle puoleen edellisestä vuodesta; joissa havaitut poikastiheydet puolestaan olivat korkeita, osin todennäköisesti matalan vedenkorkeuden vuoksi. Palautettavien lohijokien (SAP) saaliit ovat pysyneet alhaisina. Kiiminkijoen luonnonpoikastiheys, joka oli vuonna 25 aiempaa suurempi (2 luonnonpoikasta aarilla), laski takaisin samalle tasolle kuin seurantavuosina 1999 23. Kuivajoen tulos puolestaan nousi ja oli seurantajakson paras (3 luonnonpoikasta aarilla). Tenojoen lohisaalis vuonna 26, 19 tonnia, mistä Suomen puolelta saatiin 62 tonnia, oli pienempi kuin pitkän aikavälin keskiarvo. Poikastiheydet olivat keskimääräisellä tasolla. 2-luvun alun korkeat poikastiheydet ennustavat lohikantojen (saaliiden) selvää paranemista vuosina 27 29, mikä osittain näkyi jo vuoden 26 saaliissa. 199-luvun lopulla Suomen merialueella alkanut ammattimaisen kalastuksen siikasaaliin lasku jatkui, ja vuoden 26 saalis, 69 tonnia, oli pienin vuonna 198 alkaneen tilastoinnin aikana. Pääosa Pohjanlahden siikasaaliista on istutettua vaellussiikaa, pienikokoinen karisiika lisääntyy kokonaan luontaisesti. Kalastus kohdistuu Pohjanlahdella liiaksi nuoriin vaellussiikoihin, jotka eivät ole vielä saavuttaneet sukukypsyyttä. Tämä heikentää istutusten tuloksellisuutta ja kalastuksen kannattavuutta sekä pienentää luonnonkantojen toipumismahdollisuuksia. Merialueen ammattikalastajat saivat vuonna 26 kuhaa kaikkiaan 468 tonnia, mikä oli 6 % enemmän kuin edellisenä vuonna. Suurin osa saaliista saatiin Saaristomereltä ja Suomenlahdelta. Harmaahylkeiden aiheuttama haitta kuhankalastukselle on lisääntynyt pitkin 2-lukua. Noin 8 % Saaristomeren kuhasaaliista muodostui kolmesta melko tasavahvasta vuosiluokasta (1997, 1999 ja 21); Suomenlahden saaliissa vahvoja olivat vuosiluokat 21 ja 22. 1
Sisällysluettelo Johdanto...3 Silakka...4 Itämeren silakkasaalis kokonaisuudessaan edelleen pieni...4 Itämeren pääallas ja Suomenlahti (ICES-alueet 25 29 ja 32, Riianlahtea lukuun ottamatta): Silakan kutukanta jatkaa elpymistä...5 Riianlahden silakkakanta (ICES-alueen 28 itäosa)...7 Selkämeri (ICES-alue 3): Silakan kutukanta korkealla ja kalastuskuolevuus alhainen...9 Perämeri: silakkakannan tila on aiemmin arvioitua heikompi...11 Silakan kanta-arvioiden luotettavuus...12 Kilohaili...13 Itämeren kilohailisaalis kasvoi...13 Kilohailin kalastuskuolevuus pienentynyt...14 Kilohailin kanta-arvion luotettavuus...15 Turska...17 Itämeren turskankalastuksen nykyisen tason ylläpitämiseen ei ole edellytyksiä...17 Läntisen turskakannan (ICES-alueet 22 24) kalastusmahdollisuudet vähenemässä...17 Itäisen turskakannan (ICES-alueet 25 32) kutukanta ei koskaan ole ollut näin pieni...19 Turskan kanta-arvioiden luotettavuus...22 Lohi - Lax...23 Itämeren lohi...23 Saaliit pienenivät...23 Itämeren joista kohtalaisesti luonnonpoikasia...27 Lohisaaliit heikentyivät Tornionjoessa ja Simojoessa...28 Havaitut poikastiheydet korkeita Tornionjoessa ja Simojoessa...29 Lohen saaliit Kiiminkijoesta, Pyhäjoesta ja Kuivajoesta seurantajakson heikoimmat...31 Kiiminkijoen luonnonpoikastiheydet takaisin alhaiselle tasolle...31 Tenojoen ja Näätämöjoen lohi...32 Pikkulohien määrät kasvoivat, poikastiheydet pienenivät...32 Tenojoen ja Näätämöjoen lohen kanta-arvioiden luotettavuus...34 Pohjanlahden siika...35 Siikasaaliit heikkenivät hieman...35 Suuri osa vaellussiikasaaliista peräisin istutuksista...35 Kutukalojen kasvu hidastunut...36 Verkkokalastuksen säätelyn tarve ehdoton...37 Siikasaaliisiin ei odotettavissa suuria muutoksia...37 Arvioiden luotettavuus...38 Merialueen kuha...39 Kuhasaalis kasvoi...39 Harmaahylkeiden vaikutus suuri...4 Suurin osa saaliista saadaan edelleen verkoilla...4 Kuhasaalissa kolme vallitsevaa vuosiluokkaa...41 Saaristomeri ja Pohjanlahden rannikko...41 Suomenlahti...42 Kuhan kanta-arvioiden luotettavuus...42 Lisätietoa...44 Liite 1. ICES-alueet...47 Liite 2. ICES-alueet ja tilastoruudut...48 Liite 3. Käsitteitä...49 2
Johdanto Maa- ja metsätalousministeriö on asettanut Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle vuodeksi 27 seuraavan tulostavoitteen: Laaditaan raportti silakka-, kilohaili-, turska-, lohi-, merialueen kuha- ja Pohjanlahden siikakantojen tilasta vuonna 26 sekä ennuste vuosille 27 ja 28. Raporttiin sisältyvät myös tiedot Simojoen, Tornionjoen, Tenojoen ja Näätämöjoen lohisaaliista ja lohikantojen tilasta. Raportti toimitetaan ministeriöön 3.6.27 mennessä. Tämä raportti on tutkimuslaitoksen vastaus tulostavoitteeseen. Pääosa raportissa esitettävistä asioista sisällytetään vuoden 27 aikana myös Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen internet-sivuille. 3
Silakka Itämeren silakkasaalis kokonaisuudessaan edelleen pieni Vuonna 26 Itämerestä kalastettiin 255 tonnia silakkaa (kuva 1), mikä oli 37 tonnia / 17 % enemmän kuin vuotta aiemmin, mutta silti lähes puolet vähemmän kuin 198- luvun alussa. Saksan saalis kasvoi 2 tonnia / 349 %), Ruotsin 16 tonnia / 3 % ja Viron 5 tonnia / 9 % edellisvuodesta. Tanskan saalis pieneni 12 tonnia / 78 %, Latvian 3 tonnia / 9 % ja Puolan 2 tonnia / 9 % vuoteen 25 verrattuna. Suomen silakkasaalis vuonna 26 (79 4 t) kasvoi 13 tonnia edellisvuodesta. Koko Itämeren saaliista se muodosti noin 31 %. Saalis, tuhatta tonnia 5 4 3 2 1 Tanska Suomi Ruotsi NL, Venäjä Viro Latvia Liettua Puola Saksa 1975 198 1985 199 1995 2 25 Kuva 1. Itämeren silakkasaaliit maittain vuosina 1974 26 Selkämeri on ollut 199-luvun alusta lähtien Suomen tärkein silakanpyyntialue. Vuonna 26 noin 84 % Suomen silakkasaaliista kalastettiin Selkämereltä (kuva 2). Suomalaisten kalastajien saalis Selkämereltä (67 tonnia) kasvoi 21 % edellisvuodesta ja oli suurin koko tarkastelujaksolla. Saaristo- ja Ahvenanmeren saalis (6 5 tonnia) sekä Suomenlahden saalis (1 4 tonnia) kasvoivat hieman edellisvuotisesta, mutta molemmilla alueilla saaliit kuuluivat edelleen pienimpiin 25 vuoden tarkastelujakson aikana. Myös Perämeren saalis (2 6 tonnia) pieneni 45 % vuodesta 25, ja oli samalla toiseksi pienin 198-luvun alun jälkeen. Eteläiseltä Itämereltä ja Itämeren pääaltaalta pelagisten lajien troolikalastuksessa saatu silakkasaalis (2 tonnia) muodosti 2,5 % Suomen kokonaissaaliista (kuva 2). Vuonna 26 Suomen silakkasaaliista 94 % pyydettiin trooleilla, 6 % rysillä ja noin,2 % verkoilla. 4
Saalis, tuhatta tonnia 1 8 6 4 2 Perämeri Selkämeri Saaristomeri Suomenlahti Pääallas 198 1985 199 1995 2 25 Kuva 2. Suomen silakkasaaliit merialueittain vuosina 198 26. Itämeren pääallas ja Suomenlahti (ICES-alueet 25 29 ja 32, Riianlahtea lukuun ottamatta): Silakan kutukanta jatkaa elpymistä Itämeren pääaltaan (Riianlahtea lukuun ottamatta), Saaristomeren sekä Suomenlahden yhteenlaskettu silakkasaalis oli vuonna 26 noin 11 4 tonnia, mikä oli noin viidenneksen (18 tonnia) edellisvuotista enemmän (kuva 3). Pääaltaan silakkakannan saalistaan kasvatti erityisesti Ruotsi (4 % / 15 9 tonnia), jonka osuus kokonaissaaliista oli yli puolet. Saaliitaan kasvattivat myös Suomi 5 % / 3 2 tonnia, Viro 24 % / 2 6 tonnia, Venäjä 8 % / 6 tonnia ja Liettua 6 % / 5 tonnia. Tanskan saalis pieneni 97 % (3 tonnia), Puolan 9 % (1 7 tonnia) ja Saksan 14 %/ 5 tonnia. Koska pääaltaan ja Riianlahden silakkakannat sekoittuvat ajoittain keskenään, osa pääaltaan kannasta kalastetaan Riianlahdelta ja päinvastoin. Vuonna 26 arvioitiin Riianlahdelta kalastetun noin 3 155 tonnia pääaltaan kantaan kuuluvaa silakkaa, mikä on sisällytetty pääaltaan kokonaissaaliiseen. Suurin osa saaliista saatiin pelagisten lajien sekakalastuksesta. Silakan kalastuskuolevuus (ks. liite 3) kasvoi pääaltaalla ja Suomenlahdella voimakkaasti 199-luvulla, mutta on pienentynyt vuosien 2 ja 26 välillä noin 74 % (kuva 3). Viimeisen arvion mukaan vuoden 26 kalastuskuolevuus (F 3-6,12 oli ennätyksellisen pieni). Pääaltaan silakkakannan kalastuskuolevuus (F 3-6 =,18) on ollut varovaisuusperiaatteen mukaista kuolevuutta (F 3-6 =,19) pienempi vuoden 23 jälkeen. Kutevan kannan biomassa on osoittanut elpymisen merkkejä viime vuosina; se pienentyi 197-luvulta vuoteen 21, minkä jälkeen se on kääntynyt kasvuun. Vuonna 26 kutukanta oli jo yli kaksi kertaa suurempi kuin vuonna 21, mutta edelleen vain noin puolet vuoden 1974 tasosta (kuva 3). Kannan yksilömäärä pysyi biomassan pienenemisestä huolimatta suhteellisen tasaisena vuoteen 1996 saakka, pienentyi sitten voimakkaasti vuoteen 22 ja runsastui sen jälkeen 197- luvun tasolle. Silakoiden kasvu hidastui merkittävästi 198-luvun puolivälistä alkaen, minkä katsotaan johtuneen heikentyneestä ravintotilanteesta. Vuoden 1997 jälkeen kasvu parani hieman, mutta heikentyi jälleen vuonna 24. Vuonna 26 2- ja 3-vuotiaiden kasvu näytti parantuneen. 5
Silakan lisääntyminen oli vuosien 1986 ja 21 välillä keskimääräistä heikompaa. Poikkeuksia ovat vuodet 1989 ja 1994, jolloin syntyi runsaudeltaan keskinkertainen vuosiluokka. Vuoden 22 edullisissa olosuhteissa syntyi suurin vuosiluokka sitten vuoden 1984. Ennakkoarvion perusteella vuosiluokka 25 on pääaltaan ja Suomenlahden kannassa keskimääräistä heikompi. Ennusteet ja suositukset Lyhyen aikajakson ennusteen mukaan kalastuskuolevuuden nykytasolla (F 24-26 =,12) kutukanta kasvaa 97 tonnista 981 tonniin (8 %) vuonna 27, 1 22 tonniin (4 %) vuonna 28 ja edelleen 1 39 tonniin (2 %) vuoteen 29 mennessä. Kokonaissaaliin ennustetaan kasvavan edellisvuotisesta 119 tonniin (8 %) vuonna 27 ja 128 tonniin (8 %) vuonna 28. Varovaisuusperiaatteen mukaisella tasolla (F pa =,19) kalastettaessa kutukanta kasvaisi noin 997 tonniin vuonna 28 ja pienenisi 957 tonniin vuonna 29. Vuoden 28 saalis olisi noin 194 tonnia, mikä olisi noin 76 % enemmän kuin vuonna 26. (taulukko 1). Ennuste kutukannan kehityksestä on kuitenkin riippuvainen luonnollisen kuolevuuden tasosta (turskakannan koosta riippuva predaatio) ja silakoiden kasvusta. Molempien on arviossa oletettu pysyvän vuosien 24 26 keskimääräisellä tasolla. Keskipitkän aikajakson ennusteen mukaan nykyisellä kalastuskuolevuuden tasolla (F pa =,12) kalastettaessa kutukanta kasvaisi aikajaksolla 26 215 tasaisesti noin 1 7 tonniin. Vuotuiset kokonaissaaliit kasvaisivat hitaasti noin 218 tonniin samalla aikavälillä. ICESn vuonna 27 antaman luokituksen mukaan kantaa hyödynnetään kestävästi. Luokitus perustuu viimeisimpään arvioon nykyisen kalastuskuolevuuden tasosta (,12) ja sitä tukee kutukannan viimeaikainen kasvukehitys. Saalis, tuhatta tonnia 4 3 Keskiarvo = 223 Vuosiluokan koko 1-vuotiaana, miljoonaa yksilöä 4 Keskiarvo = 19263 3 2 1 2 1 1975 198 1985 199 1995 2 25 1975 198 1985 199 1995 2 25 Vuosiluokka Kalastuskuolevuus, ikäryhmät 3-6,6 Keskiarvo =,25 Kutukannan koko, tuhatta tonnia 1 8 Keskiarvo = 966,4 1 2,2 6, 1975 198 1985 199 1995 2 25 1975 198 1985 199 1995 2 25 Kuva 3. Silakkakannan kehitys Itämeren pääaltaalla, Saaristomerellä sekä Suomenlahdella: saaliit, kutukannan biomassa, vuosiluokkien runsaus ja kalastuskuolevuus ikäryhmissä 3 6 6
Taulukko 1. ICES osa-alueiden 25 29 ja 32 silakkakannalle laaditut lyhyen aikajakson ennusteet. Biomassat ja saaliit tuhansia tonneja. Taulukon alimmissa tummennetuissa vaihtoehdoissa kalastuskuolevuus ylittää varovaisuusperiaatteen mukaisen tason (F pa =,19). Oletus: F(27) = Fsq = F(24-26, suhteutettuna vuoteen 26) =.121; Kutukanta(27) = 981; saalis (27) = 119. Perusteet F (28) Oletus Kutukanta (28) Saalis (28) Kutukanta (29) Ei kalastusta F= 167 121 Status quo.121 F sq 122 128 139 Kalastus.19 F (pa) *.1 159 21 1181 suhteutettuna.48 F (pa) *.25 149 52 1139 varovaisuusperiaatteen.95 F (pa) *.5 131 12 173.143 F (pa) *.75 114 149 111 mukaiseen.171 F (pa) *.9 14 177 976 kalastuskuolevuuden tasoon.19 F (pa) 997 194 953.29 F (pa) * 1.1 99 212 931.238 F (pa) * 1.25 98 237 899 Riianlahden silakkakanta (ICES-alueen 28 itäosa) Vuoden 26 silakkasaalis Riianlahdelta oli noin 34 tonnia, mikä on noin 1 8 tonnia enemmän kuin vuonna 25 (kuva 4). Lukuun sisältyy 4 tonnia pääaltaan puolelta kalastettua Riianlahden kantaan kuuluvaa silakkaa, ja toisaalta siitä on vähennetty Riianlahdelta kalastetut 3 155 tonnia pääaltaan kantaan kuuluvaa silakkaa. Eri kantoihin kuuluvat silakat erotetaan toisistaan otoliittien rakenteen perusteella. Vajaa neljännes vuoden 26 saaliista saatiin rysillä kutuaikana. Riianlahden silakan kalastuskuolevuus (ks. liite 3) ikäryhmissä 3 7 oli 197- ja 198- luvuilla korkea ja vain vuosia 199 1995 lukuun ottamatta varovaisuusperiaatteen mukaista arvoa (F pa =,4) korkeampi. Vuoden 26 kalastuskuolevuusarvio oli F=,4 (kuva 4). Viimeisimmän kanta-arvion mukaan Riianlahden silakan kutukannan biomassa oli 197- luvun alusta 198-luvun puoliväliin melko vakaa, vaihdellen 4 ja 6 tonnin välillä. 198-luvun puolivälistä vuoteen 1994 kutukanta kasvoi nopeasti 119 tonniin ja pieneni sen jälkeen n. 8 tonnin tasolle. Vuoden 22 kasvupiikin jälkeen kutukanta pienentyi vuonna 25 73 tonniin, joka oli myös vuoden 26 kutukannan biomassa-arvio (kuva 4). ICESin vuonna 1999 ehdottama varovaisuusperiaatteen mukainen biomassataso (B pa ) Riianlahdelle on 5 tonnia. Todennäköisyys heikolle lisääntymiselle kasvaa, jos biomassa on alle 36 5 tonnia (B lim ). Riianlahden silakan lisääntyminen oli 197- ja 198-luvuilla heikompaa kuin keskimäärin vuosina 1976 22. 199-luvulla lisääntyminen on onnistunut hyvin vuotta 1996 lukuun ottamatta, ja vuosiluokat 2, 22 ja 25 ovat erityisen runsaita. Vuoden 23 vuosiluokka oli heikoin vuoden 1996 jälkeen ja vuosiluokka 24 keskimääräistä selvästi voimakkaampi (kuva 4). Ennusteet ja suositukset Lyhyen aikajakson ennusteen mukaan nykyisellä, vuosien 24 26 keskimääräisellä kalastusteholla (F =,47) vuoden 27 saalis olisi 37 7 tonnia ja vuoden 28 saalis 34 7 tonnia. Samoilla oletuksilla kutukannan biomassa ensin kasvaisi vuoden 26 tasosta (73 tonnia) noin kolmanneksen vuoteen 27, sitten pienenisi vuoden 28 alkuun noin 11 % ja vuoteen 29 mennessä edelleen 11 % noin 75 5 tonniin (taulukko 2). 7
ICES katsoo, että Riianlahden silakkakanta on parhaalla tuottavuutensa tasolla ja myös kestävästi hyödynnetty. Kalastuskuolevuuden nykytasolla kalastettaessa kannan kutubiomassan odotetaan pienenevän, mutta se pysyy lyhyellä aikajaksolla varovaisuusperiaatteen mukaisen biomassatason yläpuolella. Taulukko 2. Riianlahden silakkakannalle laaditut ennusteet. Biomassat ja saaliit tuhansia tonneja. Taulukon alimmissa tummennetuissa vaihtoehdoissa kalastuskuolevuus ylittää varovaisuusperiaatteen mukaisen tason (F pa =,4). Oletus: F(27) = Fsq = F (24 26) =.47; Kutukanta(27) = 96,8; saalis (27) = 37,7 Perusteet F (28) Oletus Kutukanta (28) Saalis (28) Kutukanta (29) Ei kalastusta. F= 93.1 117.1 Status quo.474 F sq 85.7 34.7 75.5 Kalastus.4 F pa *.1 92.4 3.5 112.7 suhteutettuna.1 F pa *.25 91.4 8.6 16.4 varovaisuusperiaatteen.2 F pa *.5 89.6 16.3 97.1.3 F pa *.75 88.3 23.5 88.6 mukaiseen.36 F pa *.9 87.4 27.3 83.7 kalastuskuole.4 F pa 86.8 3.1 8.8 -vuuden.44 F pa * 1.1 86.2 32.6 77.9 tasoon.5 F pa * 1.25 85.3 36.3 73.8 Saalis, tuhatta tonnia 6 45 Keskiarvo = 24,1 Vuosiluokan koko 1-vuotiaana, miljoonaa yksilöä 8 Keskiarvo = 2 646 6 3 15 4 2 198 1985 199 1995 2 25 198 1985 199 1995 2 25 Vuosiluokka Kalastuskuolevuus, ikäryhmät 3-7,9 Keskiarvo =,42 Kutukannan koko, tuhatta tonnia 15 Keskiarvo = 78,6 1,3 5, 198 1985 199 1995 2 25 198 1985 199 1995 2 25 Kuva 4. Silakkakannan kehitys Riianlahdella: saaliit, kutukannan biomassa, vuosiluokkien runsaus ja kalastuskuolevuus ikäryhmissä 3 7. 8
Selkämeri (ICES-alue 3): Silakan kutukanta korkealla ja kalastuskuolevuus alhainen Selkämeren kokonaissilakkasaalis kasvoi ennätyksellisen suureksi vuonna 26, ollen noin 68 6 tonnia. Suomalaiset kalastivat tästä määrästä 98 % (kuva 5). Vuoden 26 kokonaissaalis oli 18 % (1 7 tonnia) edellisvuotista suurempi. Ruotsin saalis vuonna 26 (1 4 tonnia) oli noin 44 % pienempi kuin vuonna 25. Noin 96 % (n. 63 8 tonnia) suomalaisten saaliista kalastettiin trooleilla. Saaliin käyttötarkoituksesta riippuen voidaan samalla välivesitroolilla kalastaa koostumukseltaan hieman erilaista kannan osaa eri syvyysvyöhykkeistä pohjan läheltä kalastetaan yleensä etupäässä ihmisravinnoksi tarkoitettuja isompia ja vanhempia kaloja, kun taas lähempänä pintaa saadaan saaliiksi enemmän pieniä yksilöitä, jotka käytetään pääasiassa tuotantoeläinten rehuksi. Näitä kalastusmuotoja on toisistaan erottamiseksi kutsuttu pelagiseksi- eli pintatroolaukseksi ja pohjatroolaukseksi, vaikka varsinaisesta pohjaa laahaavasta troolauksesta ei Suomen vesillä olekaan kysymys. Vuonna 26 käytössä olleiden troolien arvioidaan olleen pyyntiteholtaan yli kolminkertaisia vuoteen 198 verrattuna. Eri syvyysvyöhykkeistä kalastetun saaliin troolaukseen käytettyjen tuntien perusteella laskettuna rehutroolaus tehostui 2 % ja ihmisravinnoksi käytettävän silakan kalastus 1 %. Rehukalastuksen saalis (49 4 tonnia) kasvoi 28 % ja ihmisravinnoksi pyydetty saalis (17 8 tonnia) 11 % edellisvuodesta. Suomalainen rysäsaalis väheni n. 9 % ja rysien määrä 15 % vuodesta 25. Ruotsin saaliista 56 % kalastettiin pohjatroolilla, 1 % pelagisella troolilla ja 43 % verkoilla. Kalastuskuolevuus (ks. liite 3) ikäryhmissä 3 7 (F =,17) kasvoi noin 13 % edellisvuodesta, mutta oli 28 % pienempi kuin ennätysvuonna 1997 (F =,23). Kuolevuus on ollut ICESin ehdottamaa varovaisuusperiaatteen mukaista arvoa (F pa =,21) pienempi vuodesta 21 (kuva 5). Viimeisimmän arvion mukaan Selkämerellä kutevan silakkakannan biomassa (kuva 5) oli pienimmillään noin 99 tonnia 198-luvun alussa. Biomassa kasvoi yli nelinkertaiseksi vuosina 1982 1994, jolloin silakkaa ravinnokseen käyttävä turska väheni Selkämerellä ja syntyi useita perättäisiä runsaita silakkavuosiluokkia. Vuosina 1994 1999 kutukanta pienentyi, mutta vuoden 21 jälkeen se kasvoi 367 tonniin vuoteen 25. Vuoden 26 arvio kutukannan biomassasta oli edellisvuotta hieman pinempi, 321 tonnia. ICESn vuonna 2 esittämä varovaisuusperiaatteen mukainen biomassataso (B pa ) Selkämerelle on 2 tonnia. Todennäköisyys heikolle lisääntymiselle kasvaa, jos biomassa pienenee alle 145 tonnin (B lim ). Vuosien 1972 22 tarkastelujaksolla silakan lisääntyminen on onnistunut vuoden 1988 jälkeen keskimääräistä paremmin, poikkeuksina vuodet 1996 ja 1998, jolloin lisääntyminen oli hieman keskinkertaista heikompaa. Vuosiluokka 1997 oli voimakas, ja myös vuonna 21 lisääntyminen onnistui hyvin (kuva 5). Vuoden 22 hyvissä olosuhteissa syntynyt vuosiluokka on ennätysmäisen suuri, yli kaksinkertainen aikajakson edellisiin ennätyksiin (1989, 1997, 21) verrattuna. Vuoden 23 vuosiluokka oli pienin sitten vuoden 1987 ja myös vuoden 24 vuosiluokka oli keskimääräistä pienempi. Alustavan arvion mukaan vuoden 25 vuosiluokka on keskimääräistä suurempi. 9
Saalis, tuhatta tonnia 8 Keskiarvo = 37 6 4 2 1975 198 1985 199 1995 2 25 Kalastuskuolevuus, ikäryhmät 3-7,3 Keskiarvo =,16 Vuosiluokan koko 1-vuotiaana, miljoonaa yksilöä 18 Keskiarvo = 498 16 14 12 1 8 6 4 2 1975 198 1985 199 1995 2 25 Vuosiluokka Kutukannan koko, tuhatta tonnia 6 Keskiarvo = 246,2 4,1 2, 1975 198 1985 199 1995 2 25 1975 198 1985 199 1995 2 25 Kuva 5. Silakkakannan kehitys Selkämerellä: saaliit, kutukannan biomassa, vuosiluokkien runsaus ja kalastuskuolevuus ikäryhmissä 3 7. Taulukko 3. Selkämeren silakkakannalle laadittu ennuste, jossa oletetaan että vuonna 27 kalastetaan vuosien 24-26 keskimääräisellä kalastuskuolevuuden tasolla (F sq =,16). Biomassat ja saaliit tuhansia tonneja. Taulukon alimmat tummennetut vaihtoehdot eivät ole varovaisuusperiaatteen mukaisia. Oletus: F(27) = F sq = F(26) =.16; Kutukanta(27) = 312; saalis (27) = 56. Perusteet F (28) Oletus Kutukanta (28) Saalis (28) Kutukanta (29) Ei kalastusta F= 293 339 Status quo,16 F sq 285 53,2 279 Kalastus suhteutettuna varovaisuusperiaatteen mukaiseen kalastuskuolevuuden tasoon,2 F (pa) *.1 293 5,8 332,5 F (pa) *.25 291 17, 319,1 F (pa) *.5 289 33,1 31,16 F (pa) *.75 285 53,2 279,19 F (pa) *.9 284 62,7 268,21 F (pa) 283 67,3 263,23 F (pa) * 1.1 282 76,4 254,26 F (pa) * 1.25 28 85,1 244 1
Ennusteet ja suositukset Lyhyen aikajakson ennusteen mukaan nykyisellä kalastusteholla (F 26 =,16) vuoden 27 saalis olisi 56 tonnia. Vuonna 28 saalista saataisiin 53 2 tonnia. Kutukannan biomassa pienenisi vuoden 26 tasosta 312 tonniin (8 %) vuonna 27, noin 285 tonniin vuonna 28 ja edelleen 279 tonniin vuoteen 29 (taulukko 3). Kalastustehon lisääminen 3 % (varovaisuusperiaatteen mukaiselle tasolle) toisi saalista noin 67 tonnia vuonna 28. Kutukanta pienenisi noin 263 tonniin vuoteen 29 mennessä. ICES luokittelee Selkämeren silakkakannan parhaalla tuottavuutensa tasolla olevaksi ja viimeisimpään kalastuskuolevuuden arvioon perustuen, myös kestävästi hyödynnetyksi. ICESin yleisen suosituksen mukaan kalastuskuolevuus tulee pitää varovaisuusperiaatteen mukaista tasoa (Selkämerellä F pa =,21) pienempänä. Perämeri: silakkakannan tila on aiemmin arvioitua heikompi Vuonna 25 Perämeren kokonaissilakkasaalis oli 2 954 tonnia eli noin 41 % edellisvuotista pienempi (kuva 6). Suomalaiset kalastivat tästä 91 % (2 684 tonnia). Suomen saaliista 92 % saatiin trooleilla. Rysäsaaliin osuus oli 8 %. Ruotsin saalis oli 269 tonnia, josta noin 63 % saatiin sivusaaliina muikun troolauksessa ja 36 % verkoilla. Vuonna 26 Perämeren silakantroolaus väheni 22 % vuodesta 24 troolaukseen käytettyjen tuntien perusteella laskettuna. Rysien määrä puolestaan väheni 17 % samalla aikavälillä. Arvio Perämeren silakkakannan tilasta on epävarma. Laskelmien mukaan Perämeren silakkakantaa hyödynnettiin vuosina 1993 1999 voimakkaasti, jolloin kutukannan biomassa pieneni ja on pysytellyt sen jälkeen alhaisella tasolla. Se oli vuonna 26 vielä pitkäaikaista keskiarvoa (22 tonnia) selvästi pienempi, vain noin kolmanneksen 198-luvun keskimääräisestä tasosta. Perämeren silakan kalastuskuolevuus (ks. liite 3) kuitenkin pieneni 37 % vuodesta 25. Viimeiset keskimääräistä voimakkaammat vuosiluokat syntyivät vuosina 21 ja 22, ja sen jälkeen lisääntyminen on ollut keskimääräistä heikompaa. Perämeren pohjoisen sijainnin vuoksi ympäristöolot vaikuttavat olennaisesti silakan lisääntymisen onnistumiseen, ja voimakkaita vuosiluokkia on vuosien 198 26 tarkastelujaksolla syntynyt harvoin (kuva 6). Kanta-arvion epävarmuuden vuoksi Perämerelle ei ole määritetty varovaisuusperiaatteen mukaisia biomassa- ja kalastuskuolevuustasoja. ICESin vuonna 27 antaman neuvon mukaan Perämeren silakkakannan hyödyntämistä ei tule lisätä vuoden 26 tasosta. Vastaava saalis vuonna 28 olisi täten alle 3 tonnia. Saalis, tuhatta tonnia 12 9 6 Keskiarvo = 6,3 Vuosiluokan koko 1-vuotiaana, miljoonaa yksilöä 1 25 Keskiarvo = 362 1 75 5 3 198 1985 199 1995 2 25 25 198 1985 199 1995 2 25 Vuosiluokka Kuva 6. Silakkasaaliit ja vuosiluokkien suhteellinen runsaus Perämerellä. 11
Silakan kanta-arvioiden luotettavuus Kalakanta-arvioiden luotettavuus riippuu sekä lähtötietojen laadusta että arvioinnissa käytettävistä malleista ja niihin sisältyvistä oletuksista. Virhelähteitä voivat olla esimerkiksi huonosti saalista edustava näytteenotto, iänmääritysten epävarmuus, saaliiden ja pyyntitietojen virheellinen rekisteröinti, yksikkösaaliiden vertailukelpoisuuden heikentyminen pyydysten ja pyynnin kehittymisen vuoksi sekä muutokset kalojen käyttäytymisessä ja biologisissa ominaisuuksissa. Itämeren pääallas, Saaristo- ja Ahvenanmeri sekä Suomenlahti Itämeren pääaltaalle, Saaristo- ja Ahvenanmerelle sekä Suomenlahdelle laadittu silakkakanta-arvio perustuu saaliin määrää ja koostumusta koskeviin tietoihin sekä kaikuluotauksiin. Kanta koostuu useista ominaisuuksiltaan erilaisista, mutta keskenään sekoittuvista osapopulaatioista, mikä aiheuttaa populaatioanalyysiin epävarmuutta. Vaikka kaikuluotausten alueellinen kattavuus on parantunut aiemmista vuosista, ne eivät kuitenkaan kata täydellisesti koko aluetta ja ovat painottuneet eri tavoin eri alueille eri vuosina. Alueen viimeisimpään kanta-arvioon aiheuttavat epävarmuutta lisäksi mm. puutteellinen näytteenotto silakan ja kilohailin sekakalastuksesta. Saalisosuuksien virheellistä ilmoittamista saattavat entisestään lisätä silakan pienentyneet saaliskiintiöt. Vuodesta 25 eteenpäin on lajittelemattoman saaliin maihintuonti EU:n jäsenvaltioissa kuitenkin kielletty, ellei saaliin koostumuksen varmistamiseksi ole järjestetty toimivaa seurantaa. Viimeisimmän arvion mukaan kutukannan biomassa vuonna 25 oli 18 % suurempi kuin vuonna 25 tehdyssä arviossa ja vastaava kalastuskuolevuus 12 % pienempi. Vuoden 24 vuosiluokka arvioitiin 23 % edellisvuotista arviota suuremmaksi. Riianlahti Riianlahden silakkakanta-arvio perustuu saaliin määrää ja koostumusta sekä kalastusta koskeviin tietoihin ja kaikuluotauksiin. Rekrytoituvan vuosiluokan koon ennustamisessa tukeudutaan myös ympäristöindekseihin (veden lämpötilaan ja eläinplanktonin määrään). Viimeisimmässä kanta-arviossa vuodelle 25 annettu biomassa-arvio oli 27 % pienempi ja kalastuskuolevuus-arvio 22 % suurempi kuin edellisessä kanta-arviossa. Selkämeri Selkämeren silakan kanta-arvio perustuu saaliin määrää ja koostumusta sekä kalastusta koskeviin tietoihin. Parannukset näytteenotossa ja aineistoissa ovat parantaneet arvion luotettavuutta aikaisemmista vuosista. Viimeisimmässä kanta-arviossa vuodelle 25 annettu biomassa-arvio oli 8 % suurempi ja kalastuskuolevuusarvio 6 % pienempi kuin edellisessä kanta-arviossa. Arvio vuoden 25 vuosiluokan koosta oli 39 % pienempi kuin edellisvuonna. Arviossa ei ole otettu huomioon turskan predaation vaikutusta luonnolliseen kuolevuuteen 198-luvulla, mikä aiheuttaa epävarmuutta 198-luvun biomassatasoon. Perämeri Arvio Perämeren silakkakannan tilasta perustuu saaliin ja kalastuksen määrää koskeviin tietoihin. ICES ei ole toistaiseksi hyväksynyt kalakantamalliin perustuvaa arviota Perämerellä. 12
Kilohaili Itämeren kilohailisaalis kasvoi Vuonna 26 Itämerestä kalastettiin 352 tonnia kilohailia, mikä on 13 % vähemmän kuin vuonna 25 ja 33 % vähemmän kuin ennätysvuonna 1997 (kuva 7). Suurimmasta sallitusta saaliista (468 tonnia) hyödynnettiin 75 %. Itämeren maista vain Suomi ja Saksa kasvattivat saaliitaan edellisvuodesta. Suurimman saaliin kalasti Ruotsi, jonka saalis (68 7 tonnia) pieneni noin 22 prosentilla edellisvuodesta ja muodosti viidenneksen (2 %) Itämeren kilohailisaaliista. Latvian saalis (54 6 tonnia) muodosti 16 % kokonaissaaliista ja oli myös 16 % edellisvuotista pienempi. Lähes samankokoisen saaliin Latvian kanssa kalasti Puola (54 3 tonnia), jonka saalis väheni neljänneksellä edellisvuodesta, pääosin laivaston romuttamisen vuoksi. Viron saalis pieneni 6 % 46 8 tonniin, Tanskan 9 % 42 1 tonniin ja Venäjän 8 % 28 2 tonniin. Liettuan saalis (7 5 tonnia) oli hieman edellisvuotista pienempi ja muodosti vain 2 prosenttia Itämeren kokonaissaaliista. Saksan saalis (3 8 tonnia) oli 6 % edellisvuotista suurempi. Suomen kilohailisaalis vuonna 26 oli 19 tonnia eli 5 prosenttia Itämeren kokonaissaaliista. Suomen saalis kasvoi 5 % vuodesta 25. Suomen saaliista reilu kolmannes (6 751 tonnia) kalastettiin Itämeren pääaltaan pohjoisosista, 3 % pääaltaan keski- ja eteläosista (osa-alueet 24 28), 18 % Selkämereltä ja 16 % Suomenlahdelta. Itämeren kilohailisaalis saatiin pääosin silakan ja kilohailin sekakalastuksesta sekä sivusaaliina silakan troolikalastuksesta. Saalis, tuhatta tonnia 6, 5, 4, 3, 2, 1,, 1977 1982 1987 1992 1997 22 Suomi Ruotsi Tanska NL, Venäjä Viro Latvia Liettua Puola Saksa Kuva 7. Itämeren kilohailisaalis maittain vuosina 1977 26. 13
Kilohailin kalastuskuolevuus pienentynyt Viimeisen arvion mukaan kilohailin kutukanta pieneni 26 tonnia / 18 % vuodesta 25 ja oli vuonna 26 biomassaltaan 1,2 miljoonaa tonnia. Kutukanta on kolmanneksen pienempi kuin ennätysvuonna 1996 (1,8 miljoonaa tonnia), mutta se on yhä yli viisinkertainen 198- luvun alkuun ja yli nelinkertainen varovaisuusperiaatteen mukaiseen kilohailin kutukannan kokoon (B pa = 275 tonnia) verrattuna (kuva 8). Vain siinä tapauksessa että kutukanta pienenee alle 2 tonnin (B lim ), todennäköisyys lisääntymisen epäonnistumiseen kasvaa. Kilohailin lisääntyminen onnistui vuosina 22 ja 23 erittäin hyvin, minkä ansiosta kutukanta vahvistui. Vuosina 2, 21 lisääntyminen oli selvästi keskimääräistä huonompaa, ja vuoden 24 vuosiluokka oli heikoin sitten vuoden 1987. Vuoden 25 vuosiluokka oli taas keskimääräistä hieman parempi (kuva 8). Itämeren pääaltaalla tehtyihin kaikuluotauksiin ja ympäristöindekseihin (Itämeren jääpeitteen laajuus, meren kevätajan lämpötila ja NAO-indeksi) perustuvan alustavan arvion mukaan myös vuosiluokka 26 on pitkäaikaista keskiarvoa voimakkaampi. Voimakkaat vuosiluokat 22 ja 23 tulevat vallitsemaan saaliissa ja kutukannassa vielä lähivuosina. Kilohailin kalastuskuolevuus (ks. liite 3) ikäryhmissä 3 5 (F =,29) vuonna 26 oli noin 27 % edellisvuotista, varovaisuusperiaatteen mukaista kalastuskuolevuuden tasoa (F pa =,4) pienempi (kuva 8). Ennusteet ja suositukset Vuoden 26 teholla (F =,29) kalastettaessa Itämeren kilohailisaaliin arvioidaan olevan 325 tonnia vuonna 27 ja 33 tonnia vuonna 28; kutukannan oletetaan kasvavan vuoden 27 noin 1,196 miljoonasta tonnista 1,232 miljoonaan tonniin vuoteen 28 ja pienentyvän sitten 1,198 miljoonaan tonniin vuoteen 29 mennessä (taulukko 4). Keskipitkän aikajakson ennusteen mukaan nykyisellä hyödyntämistasolla kutukannan biomassa pysyttelisi 1,2 miljoonan tonnin ja saaliit 32 tonnin tasolla, mutta vähentämällä hyödyntämistasoa 2 % biomassa kasvaisi n. 1,44 miljoonaan tonniin ja saaliit tasoittuisivat noin 29 tonnin tasolle. Hyödyntämistasosta riippumatta kutukannan biomassa pysyy kuitenkin suurella todennäköisyydellä varovaisuusperiaatteen mukaista tasoa (B pa =275 tonnia) suurempana. Pitkän aikajakson kestävä hyödyntämistaso on riippuvainen luonnollisesta kuolevuudesta, joka on yhteydessä turskan runsauteen. Mikäli Itämeren turskakannat elpyvät, kilohailin kalastusta voidaan joutua rajoittamaan. Vuonna 27 ICES luokitteli Itämeren kilohailikannan parhaalla tuottavuutensa tasolla olevaksi ja kestävästi hyödynnetyksi. Koska kilohailisaalis kuitenkin saadaan pääosin silakan ja kilohailin sekakalastuksesta, on säätelyssä otettava ensisijaisesti huomioon eri silakkakantojen säätelyyn annetut suositukset niillä alueilla, joilla molempia lajeja esiintyy; tämä on erityisesti huomioitava Itämeren pääaltaalla, missä molempien lajien esiintyminen ja kalastus on ympärivuotista samoilla alueilla. Pelagisen kalastuksen säätely Itämerellä edellyttää tehokasta lajikohtaisten saaliiden seurantaa. 14
Saalis, tuhatta tonnia 6 Keskiarvo = 217 Vuosiluokan koko 1-vuotiaana, miljoonaa yksilöä 3 Keskiarvo = 79 8 4 2 2 1 1975 198 1985 199 1995 2 25 1975 198 1985 199 1995 2 25 Vuosiluokka Kalastuskuolevuus, ikäryhmät 3-5,6 Keskiarvo =,29 Kutukannan koko, tuhatta tonnia 2 1 Keskiarvo = 865,4 1 4,2 7, 1975 198 1985 199 1995 2 25 1975 198 1985 199 1995 2 25 Kuva 8. Itämeren kilohailikannan kehitys: saaliit, kutukannan biomassa, vuosiluokkien runsaus ja kalastuskuolevuus ikäryhmissä 3 5. Taulukko 4. Itämeren kilohailille laaditut ennusteet. Biomassat ja saaliit tuhansia tonneja. Alimpien rivien tummennetuissa vaihtoehdoissa kalastuskuolevuus ylittää varovaisuusperiaatteen mukaisen tason (F pa =,4). Oletus: F(27) = F 26 =.29; Saalis (27) = 325; SSB(27) = 1196. Perusteet F(28) Oletus Kutukanta (28) Saalis (28) Kutukanta (29) Ei kalastusta F= 136 161 Status quo.29 F sq 123 33 12 Kalastus.4 Fpa *.1 134 5 155 suhteutettuna.1 Fpa *.25 132 122 145 varovaisuusperiaatteen.2 Fpa *.5 127 234 131.3 Fpa *.75 123 337 119 mukaiseen.36 Fpa *.9 12 394 112 kalastuskuolevuuden tasoon.4 Fpa 119 432 18.44 Fpa * 1.1 117 469 14.5 Fpa * 1.25 115 519 98 Kilohailin kanta-arvion luotettavuus Kalakanta-arvioiden luotettavuus riippuu lähtötietojen laadusta, arvioinnissa käytettävistä malleista ja malleihin sisältyvistä oletuksista. Virhelähteitä voivat olla esimerkiksi huonosti saalista edustava näytteenotto, iänmääritysten epävarmuus, saaliiden ja pyyntitietojen virheellinen rekisteröinti, pyydysten ja pyynnin kehittymisestä aiheutuva yksikkösaaliiden 15
vertailukelpoisuuden heikentyminen sekä muutokset kalojen käyttäytymisessä ja biologisissa ominaisuuksissa. Itämeren kilohailin kanta-arvio perustuu kaikuluotauksiin sekä saaliin määrää ja koostumusta koskeviin tietoihin. Näytteenottoon liittyvät parannukset ovat nostaneet kanta-arvioon käytettävien lähtötietojen laatua aiemmista vuosista. Arvioon aiheuttavat epävarmuutta erityisesti puutteelliset tiedot silakan ja kilohailin osuuksista sekakalastuksen saaliissa. Vuoden 27 arviointitulosten mukaan kilohailikannan biomassa vuonna 25 oli lähes identtinen aikaisemmin esitettyyn verrattuna, vain noin prosentin pienempi, mutta vastaava kalastuskuolevuuden arvio oli 26 % suurempi. Viimeisimmässä arviossa myös vuoden 24 vuosiluokka oli 42 % pienempi kuin vuoden 26 arviossa. 16
Turska Itämeren turskankalastuksen nykyisen tason ylläpitämiseen ei ole edellytyksiä Vuonna 26 Itämerestä kalastettiin turskaa virallisten kalastustilastojen mukaan 7 446 tonnia eli noin 16 % enemmän kuin vuotta aiemmin. Itäisen turskakannan saalis kasvoi 19 % ja läntisen turskakannan 7 % vuodesta 25. Virallisten kansallisten saalistilastojen mukaan läntisestä kannasta kalastettiin turskaa 2 837 tonnia ja itäisestä kannasta noin 48 146 tonnia. Kuten aikaisempinakin vuosina, kantaarvioita laadittaessa virallisiin saalismääriin on lisätty ns. raportoimaton saalisosuus. Eri lähteistä saatujen tietojen mukaan vuonna 26 jätettiin noin 17 4 tonnia (26 %) saaliista raportoimatta, raportoitiin virheellisesti tai saaliit eivät päätyneet saalistilastoihin ollenkaan (esimerkiksi vapaa-ajan kalastus eteläisellä ja läntisellä Itämerellä). Itäisen turskakannan kanta-arviossa raportoimaton osuus lisättiin laskelmiin, mutta läntisessä kannassa ei raportoimatonta osuutta pystytty arvioimaan eräiden alueiden mahdollisesta yliraportoinnista johtuen, eikä sitä otettu kanta-arviossa huomioon. Saalistietojen korjauksilla saadaan kannan kehittymisestä ja kannan tilasta parempi käsitys, ja kalastuskuolevuuden (ks. liite 3) arvio mittaa paremmin kannoista poistettujen yksilöiden määrää. Suurimmat osuudet saaliista kalastivat Tanska (3 %), Puola (21 %), Ruotsi (16 %) ja Saksa (14 %). Viroa lukuun ottamatta kaikkien Itämeren maiden saaliit kasvoivat edellisvuodesta. Suomen turskasaalis vuonna 26 (669 tonnia) oli lähes puolitoistakertainen edellisvuoteen verrattuna, ja se kalastettiin lähes kokonaisuudessaan eteläiseltä Itämereltä. Läntisen turskakannan (ICES-alueet 22 24) kalastusmahdollisuudet vähenemässä Läntisen turskakannan kalastus perustuu pääasiassa kalastuksen kohteeksi ensimmäistä kertaa tulevaan eli rekrytoivaan vuosiluokkaan. Kalastuskuolevuuden arvio vuodelle 26 (F =,92) oli 29 % pienempi kuin mitä edellisvuonna, ja kolmanneksi pienin koko tarkastelujaksolla. Kannan yksilöistä kalastetaan kuitenkin valtaosa vuosittain, ja saalismäärät ovat lähes poikkeuksetta olleet aina suurempia kuin kutukannan määrä, mikä kuvastaa kalastuksen ja saalismäärien riippuvuutta rekrytoituvasta vuosiluokasta. Turskan lisääntyminen onnistui 199-luvun lopulla aikaisempaa paremmin, mikä viittasi kutukannan tilan kohentumiseen ja otollisiin lisääntymisolosuhteisiin. Kutukannan biomassa oli vuosina 1999 21 varovaisuusperiaatteen mukaista tasoa (B pa = 23 tonnia) suurempi (kuva 9a), vuosina 22 25 pienempi, ja vuonna 26 hieman suurempi kuin B pa. Kannan tila heijastaa liian suurta kalastuspainetta sekä sitä, että kaikki vuosiluokat vuoden 1997 jälkeen ovat olleet keskimääräistä heikompia. Viimeisimmän arvion mukaan vuoden 26 vuosiluokka on tarkastelujakson pienimpien joukossa (kuva 9a). Ennusteet ja suositukset Läntisen turskakannan kalastuskuolevuus (F =,9) on arvioiden mukaan edelleen liian suuri kannan lisääntymispotentiaaliin nähden, eikä kalastuksen tulisi perustua rekrytoivaan 17
vuosiluokkaan. Koska kutukannan arvioidaan olevan tällä hetkellä varovaisuusperiaatteen mukaisen biomassatason (Bpa = 23 tonnia) alapuolella, on ICESin mukaan riskinä kannan tuotantokyvyn väheneminen. Läntisellä turskakannalla ei ole voimassa olevaa säätelysuunnitelmaa. Ehdolla olleen monivuotisen säätelysuunnitelman mukaan 1 % kalastustehon vähennyksellä vuonna 28 saataisiin 17 93 tonnin saalis. Perättäisten vuosien välinen suurimman sallitun saaliin enimmäisvaihtelu on kuitenkin rajattu viiteentoista prosenttiin, minkä mukaan TAC vuonna 28 olisi 22 695 tonnia. ICES ei ole arvioinut, onko tämä ehdotettu säätelysuunnitelma varovaisuusperiraatteen mukainen. Mikäli läntisen kannan kalastusteho pysyy viime vuosien keskitasolla vuonna 27, tarvitaan noin 4 prosentin kalastustehon pienentäminen vuonna 28, että kutukannan biomassa kasvaisi suuremmaksi kuin 23 tonnia (Bpa) vuoteen 29 mennessä. Tätä vastaava saalis olisi enintään 13 5 tonnia vuonna 28 (taulukko 5). ICESin aiempien suositusten mukaan kalastuskuolevuus tulisi pitää,3 ja,6 välillä (mitä vastaava saalis olisi noin 7 12 tonnia vuonna 28), jotta kannan tuotantokyvyn alenemisen riski pienenisi ja saaliit kasvaisivat pitkällä aikajaksolla. Vuoden 27 suosituksessaan ICES korostaa, että säätelysopimuksen puuttuessa läntisen turskakannan hyödyntämisen tulee perustua varovaisuusperiaatteen mukaisiin raja-arvoihin. Taulukko 5. Läntisen turskan saalisennuste vuodelle 28. Alimpien rivien tummennetuissa vaihtoehdoissa kalastuskuolevuus ylittää varovaisuusperiaatteen mukaisen hyödyntämisen tason (tai ne eivät ole säätelysuunnitelman mukaisia). Painot tuhansia tonneja Oletus F(27) = Fsq(24-26) = 1,14; SSB(27) = 22,4;SSB(28) = 19,; Maihintuotu saalis (27) = 22,9; Poisheitetty saaliinosa 2,3: TAC (27) = 26.7 *) Perusteet Tausta Kokonais F (28) Maihintuodun saaliin F (28) Pois heitetyn saaliin F (28) Maihintuotu saalis(28) Poisheitto (28) Kutukanta (29) Ei saalista F = 39,7 Status quo F sq 1,14 1,1,4 19,17 2,48 16,78 Nykyiset F sq *,26,3,28,2 6,75,68 3,94 varovaisuusperia F sq *,4,45,44,2 9,8 1,2 27,31 atteen mukaiset F sq *,53,6,58,2 12,26 1,29 24,42 raja-arvot F sq *,6,68,66,2 13,49 1,47 23, F sq *,7,8,77,3 15,11 1,68 21,11 F sq *,8,91,88,3 16,58 1,88 19,42 F sq *,9 1,2,99,3 17,93 2,7 17,88 F sq * 1, 1,14 1,1,4 19,17 2,26 16,49 F sq * 1,1 1,25 1,2,5 2,31 2,44 15,22 Ehdotettu säätely suunnitelma F sq * 1,34 1,52 1,47,5 22,695 2,84 12,63 *) alustava TAC mikäli elvytysohjelmasta ei ole sovittu 3.7.27 mennessä, toteutetaan 9 % TAC:n lisävähennys. 18
Saalis, tuhatta tonnia 6 Keskiarvo = 36 Vuosiluokan koko 1-vuotiaana, miljoonaa yksilöä 3 Keskiarvo = 99 4 2 2 1 197 1975 198 1985 199 1995 2 25 197 1975 198 1985 199 1995 2 25 Kalastuskuolevuus 2.4 1.8 Keskiarvo = 1,15 Kutukannan koko, tuhatta tonnia 8 Keskiarvo = 33 6 1.2 4.6 2. 197 1975 198 1985 199 1995 2 25 197 1975 198 1985 199 1995 2 25 Kuva 9a. Itämeren läntisen turskakannan kehitys: saaliit, kutukannan biomassa, vuosiluokkien runsaus ja kalastuskuolevuus. Itäisen turskakannan (ICES-alueet 25 32) kutukanta ei koskaan ole ollut näin pieni Itäisen turskan kutukanta pieneni vuosien 198 1984 jälkeen nopeasti. Vuoden 1999 jälkeen kutukannan biomassa on ollut vain noin kolmanneksen tavoitetasosta, joka on 24 tonnia (= B pa ). Kalastuskuolevuus on ollut kannan kestokykyyn ja lisääntymiskapasiteettiin nähden liian suuri koko 199-luvun ja 2-luvun ajan. Vuoden 1985 jälkeen syntyneet vuosiluokat ovat olleet keskimääräistä pienempiä, eräät niistä erittäin heikkoja. Vuoden 22 vuosiluokka on pienimpien joukossa koko neljänkymmenen vuoden tarkastelujaksolla. Vaikka vuoden 23 vuosiluokka, ja myös vuosiluokka 24 ovat vahvoja verrattuna viimeiseen kuuteentoista vuoteen, ne ovat kooltaan vain hieman yli puolet pitkäaikaisesta keskiarvosta (kuva 9b). Kanta on kaikilla kriteereillä arvioituna biologisesti turvallisten rajaarvojen ulkopuolella (kuva 9b). Varovaisuusperiaatetta noudatettaessa ja arvioiden mukaan itäisen turskan kutukanta tulisi pitää suurempana kuin 24 tonnia ja kalastuskuolevuus korkeintaan tasolla F pa =,6. Tällöin hyvien vuosiluokkien todennäköisyys kasvaisi. Viimeisimmän arvion mukaan kutukanta on lähes pienimmillään vuosien 1966 26 tarkastelujaksolla, noin 81 2 tonnia, mikä oli 15 % edellisvuotta enemmän, mutta kuitenkin vain noin puolet pienimmästä hyväksyttävissä olevasta biomassatasosta (B lim = 16 tonnia). Vuonna 27 ICES luokitteli kannan heikentyneestä lisääntymiskyvystä kärsiväksi ja kestämättömästi hyödynnetyksi. 19
Ennusteet ja suositukset Vaikka ICESin mukaan Itäisen turskakannan hyödyntämisen tulisi perustua varovaisuusperiaatteen mukaisiin raja-arvoihin, kantaan kohdistuva kalastuspaine on kannan kokoon nähden niin suuri, että kuolevuuden vähentäminen varovaisuusperiaatteen mukaista tasolle (F pa =,6) ei missään tapauksessa riitä. ICES on aiemmin suositellut tavoitteeksi kalastuskuolevuuden tasoa F =,3, mutta viimeisimmän arvion valossa suositellaan kalastuksen kieltämistä vuonna 28. Samassa suosituksessa kannalle tulisi myös laatia elvytyssuunnitelma, jonka toimeenpano olisi kalastuksen sallimisen edellytyksenä. Itämeren kansainvälisen kalastuskomission lopettamisen seurauksena ei turskakannoilla ole tällä hetkellä voimassa olevaa hyväksyttyä säätelyohjelmaa. Ehdolla olevan suunnitelman mukaan kalastustehoa itäisessä kannassa olisi vähennettävä 1 % vuosittain, jolloin sitä vastaava vuoden 28 saalis olisi noin 51 tonnia. Suunnitelmaan sisältyy myös kalastuksen ja saaliiden rajoittamisen mahdollistavia toimenpiteitä sekä joukko teknisiä menetelmiä kalastustehon vähentämiseksi. ICES ei kuitenkaan ole arvioinut onko ehdotettu säätelysuunnitelma varovaisuusperiraatteen mukainen. Tällä hetkellä itäisen turskakannan kalastuskuolevuus on liian suuri, ja viime vuosien kaltaiset saalismäärät eivät ole kestävän kehityksen ja varovaisuusperiaatteen mukaisia. Kalastuksen kieltäminen vuonna 28 nostaisi kutukannan 181 tonnin tasolle (Bpa = 24 ) vuoteen 29 mennessä (taulukko 6, kuva 9b). 2
Taulukko 6. Itäisen turskakannan saalisennuste vuodelle 28. Tummennetuissa vaihtoehdoissa kalastuskuolevuus ylittää hyödyntämisestä sovitun tason (F pa =.6). Painot tuhansia tonneja Oletus F(27) = Fsq = (F 24-6 ) = 1.1; SSB(28) = 11,6; Maihintuotu saalis (27) = 84,59 Määrittely Tausta Kokonais F(28) Maihintuodun saaliin F(28) Poisheitetyn saaliin F(28) Maihin tuotu saalis (28) Poisheitto (28) Kutukanta (29) Ei saalista F=..... 18.81 Status quo F sq 1.1 1.9.6 83.8 2.78 93.6 Nykyisen kalastuksen mukaiset Raja-arvot Varovaisuus periaatteen mukaiset raja-arvot Ehdotettu säätely suunnitelma F sq *.17.19.19.1 19.37.54 16.1 F sq *.355.39.39.2 37.61 1.9 14.84 F sq *.51.56.56.3 5.95 1.54 126.93 F sq *.6.66.66.4 58.8 1.78 119.58 F sq *.7.77.77.4 65.28 2.5 112.22 F sq *.8.88.88.5 71.94 2.3 15.47 F pa *.1.6.6. 6.43.19 173.91 F pa *.25.15.15.1 15.73.45 163.97 F pa *.5.3.3.2 29.86.86 148.99 F pa *.75.45.45.3 42.51 1.24 135.71 F pa *.9.54.54.3 49.4 1.48 128.54 F pa = F sq *.55.6.6.3 53.71 1.62 124.8 F pa *1.1.66.66.4 57.96 1.76 119.71 F pa *1.25.75.75.4 63.84 1.99 113.69 F pa *1.5.9.9.5 72.92 2.35 14.48 F pa *1.75 1.5 1.4.6 81.6 2.67 96.33 F pa *2 1.2 1.19.7 88.46 2.97 89.1 F sq *.9.99.98.6 78.9 2.54 99.28 15% TAC poikkeama.56.56.3 5.95 1.54 126.93 21
Saalis, tuhatta tonnia 6 Keskiarvo =16 Vuosiluokan koko 2-vuotiaana, miljoonaa yksilöä 9 Keskiarvo = 288 4 6 2 3 197 1975 198 1985 199 1995 2 25 197 1975 198 1985 199 1995 2 25 Vuosiluokka Kalastuskuolevuus 1,8 Keskiarvo =,94 Kutukannan koko, tuhatta tonnia 9 Keskiarvo = 273 1,2 6,6 3, 197 1975 198 1985 199 1995 2 25 197 1975 198 1985 199 1995 2 25 Kuva 9b. Itämeren itäisen turskakannan kehitys: saaliit, kutukannan biomassa, vuosiluokkien runsaus ja kalastuskuolevuus. Turskan kanta-arvioiden luotettavuus Läntinen turskakanta on sekoitus Kattegatin ja läntisen Itämeren turskakantaa, ja sen kehittyminen on riippuvainen molemmissa kannoissa tapahtuvista muutoksista: emokannoista, rekrytoinnista ja vaelluksista. Kattegatin turskakanta on tällä hetkellä niin heikko, että sen sekoittuminen läntiseen turskakantaan on lähivuosina vähäistä ja vaikutus läntiseen turskakantaan ja saaliisiin mitätön. Kalastuskuolevuusarvioiden suuruus läntisessä kannassa on aiheutunut ainakin osittain turskan vuosittaisista vaelluksista Itämeren ja Kattegatin välillä. Saalisennusteen tarkkuus on täysin riippuvainen rekrytointiarviosta, ja nykyisellään arvio rekrytoituvan vuosiluokan koosta on epätarkka. Tämä johtuu pääasiassa vaelluskäyttäytymisestä. Itäisen turskakannan saalistilastot ovat olleet varsin epäluotettavia viime vuosina. Vuosien 2 26 saalisarvioihin on lisätty eri lähteistä saatuja saalistietoja, joiden myötä arviot kasvoivat noin 35 45 %. Vaikka lisätiedot ovat tarkentaneet kokonaissaalisarviota, se todennäköisesti on kuitenkin vain vähimmäisarvio todellisesta. Itäisen turskan iänmäärityksessä on edelleen eroja eri maiden laboratorioiden välillä, mikä on aiheuttanut epävarmuutta arvioon saaliin koostumuksesta. Verrattuna viime vuonna tehtyyn arvioon vuoden 25 tilasta kutukanta on aikaisemmin aliarvioitu 19 % ja kalastuskuolevuus yliarvioitu 13 %. Myös vuoden 23 vuosiluokan koko arvioitiin 6 % suuremmaksi kuin viime vuonna. Läntisen turskakannan kanta-arvio on laadultaan kohtalainen ja itäisen turskakannan kantaarviota on pidettävä laadultaan heikkona. 22
Lohi - Lax Itämeren lohi Saaliit pienenivät Vuonna 26 Itämerestä kalastettiin 1 277 tonnia lohta (242 15 yksilöä). Saalis pieneni 459 tonnia edellisvuodesta ja oli pienin ajanjaksolla 1974-26 (kuvat 1 ja 11). Pieni saalis johtui ensisijaisesti lohien vähäisestä määrästä, mutta lisäksi saalista pienensivät Tanskassa voimassa olleet, kalatuotteille asetetut tiukat dioksiinipitoisuuksien raja-arvot sekä osittain myös vähentynyt kalastus. 6 Saalis, tuhatta tonnia 4 2 1974 1978 1982 1986 199 1994 1998 22 26 Joki Rannikko Avomeri Kuva 1. Kaikkien maiden yhteenlaskettu lohisaalis Itämeren pääaltaalla ja Pohjanlahdella vuosina 1974 26. Vapaa-ajankalastuksen saaliit sisältyvät arvioihin. Suomalaisten kalastajien lohisaalis oli 439 tonnia (78 919 yksilöä). Ammattikalastajat saivat tästä määrästä 39 tonnia ja vapaa-ajankalastajat jokipyynti mukaan lukien 13 tonnia. Vapaa-ajankalastajien merisaaliin arvio perustuu vuoden 24 saalistiedusteluun ja on epävarma. Suomen lohisaaliskiintiö koko Itämerelle oli yhteensä 13 441 lohta. Suurin osa Suomen lohisaaliista kalastettiin aikaisempien vuosien tapaan Perämereltä, Selkämeren rannikolta, Ahvenanmaalta, Kotkan edustalta sekä aivan eteläisimmältä 23
Itämereltä Bornholmin vesiltä ja läheltä Puolan kalastusvyöhykettä. Rannikolta saatiin kaksi kolmasosaa ammattikalastuksen saaliista. Avomerikalastus keskittyi lähes täysin Etelä- Itämerelle ja sen saalis purettiin pääasiassa Ruotsiin ja Tanskaan. Rysät ja ajoverkot olivat tasavertaisesti suomalaisen ammattikalastuksen tärkeimmät lohipyydykset vuonna 26. Ajosiimoilla kalastettiin vain noin 12 % lohisaaliista. Rannikolla lohta pyydysti 211 ammattikalastajaa 376 lohiloukulla ja 277 siikarysällä. Avomereltä lohisaalista raportoi 43 alusta, joista ainoastaan 8 oli merellä enemmän kuin 4 päivää. Rysäkalastus väheni noin 25 % ja ajoverkkokalastus noin 2 % edellisestä vuodesta pyyntipäivinä mitattuna. Ajosiimakalastus puolestaan kasvoi noin 25%, mutta oli kuitenkin melko vähäistä. Hylkeet aiheuttivat lohenkalastukselle vahinkoa lähes koko Suomen rannikon alueella. Saalisilmoitusten mukaan ammattikalastajat heittivät pois 44 tonnia hylkeiden repimiä lohia Hylkeiden aiheuttamien vahinkojen määrä vaihteli alueittain. Hylkeiden pilaaman saalisosuuden kasvu hieman hidastui ilmeisesti hyljesuojauksilla varustettujen rysien yleistymisen ansiosta. 8 Saalis, tonnia 6 4 2 1974 1978 1982 1986 199 1994 1998 22 26 Joki Rannikko Avomeri Kuva 11. Kaikkien maiden yhteenlaskettu lohisaalis Suomenlahdella vuosina 1974 26. Vapaaajankalastuksen saaliit sisältyvät arvioihin. Ahvenanmaalta ja Pohjanlahdelta kerättyjen lohisaalisnäytteiden ikärakenne oli hieman edellisvuotista vanhempi. Saaliista 15 % oli yhden merivuoden, 71 % kahden merivuoden, 12 % kolmen merivuoden ja 2 % neljän merivuoden ikäisiä ja sitä vanhempia kaloja. Luonnossa syntyneiden lohien osuus saaliissa on kasvanut vuodesta 2 alkaen. DNAanalyysien perusteella luonnonvaraisten lohikantojen osuus säilyi edelleen korkeana Pohjanlahden alueella vuonna 26 ja oli yli 6% kaikilla kolmella alueella yleisen kalastuksen aikana (Taulukko 7). Ahvenanmerellä luonnonvaraisen lohen osuus oli edellisvuotistakin korkeampi. Saalis Ahvenanmaalta oli tänä vuonna kuitenkin hyvin pieni ja näyte oli vain 133 kalasta. Suomenlahden lohisaaliissa luonnonvaraisen pohjanlahtisen kalan osuus oli alhaisempi (11 %) kuin kolmena edellisenä vuonna (24 34 %; taulukko 7). Suomenlahden omaa 24
luonnonvaraisesti lisääntyvää lohta ei näissä itäisen Suomenlahden rysäsaaliissa ole havaittu. Suomenlahden avomerikalastus on loppunut lähes kokonaan, eikä saalisnäytteitä ole saatu sieltä vuoden 23 jälkeen. Kun arvioidaan luonnonlohien tuottamaa saalista suhteuttamalla kantaosuudet lohisaaliisiin, vuonna 26 luonnonlohia oli vähiten tutkimusjaksolla 2 26. Luonnonlohisaaliin kasvua oli havaittavissa vuosina 24 ja 25, mutta ei enää vuonna 26. Vuodesta 25 geneettisen analyysin perusteella tehdyt arviot poikkesivat osin aiempia vuosia enemmän suomunlukuun perustuvista arvioista (Taulukko 7). Geneettisen arvion mukaan luonnonvaraisen tuotannon osuus oli tavallisesti korkeampi kuin suomuluvunperusteella saatu arvio ja oli yleensä lähellä geneettisen estimaatin alarajaa. Ero oli selvin Perämeren alueen näytteissä ja näytteissä, joissa otoskoko oli alle 2 kalaa. Tämän vuoksi vuonna 26 aloitettiin työ osuusanalyysissä käytettävien DNAmerkkigeenien määrän nostamiseksi aiemmin käytetystä 8:sta 17:ään, jotta saataisiin geneettisen erottelun koko potentiaalinen kapasiteetti käyttöön ja tuloksiin suurin mahdollinen tarkkuus. Noin 15 geenilokuksen tulisi käytännössä taata lähes täysi teho mikrosatelliitteihin perustuvassa erottelussa. Lokusmäärän lisäämisen yhteydessä myös päivitetään vertailuaineistossa käytetyt viljelykantanäytteet. Kokonaan täydennetty vertailuaineisto (yhteensä 33 lohikantaa) tulee olemaan käytettävissä vuoden 27 saaliiden analysointiin. 25
Taulukko 7. Lohen kantaryhmäosuudet (%) todennäköisyysväleineen Ahvenanmaan, Pohjanlahden sekä Suomenlahden saalisnäytteissä vuosina 2 26 perustuen 8 DNA mikrosatelliittilokukseen sekä suomunluvulla määritetty luonnonlohien osuus. Pohjanlahti, Luonnonv. 2.5 % 97.5 % Pohjanlahti, Vilj. FIN 2.5 % 97.5 % Pohjanlahti, Vilj., SWE 2.5 % 97.5 % Suomenlahti, Luonnonv. 2.5 % 1. Ahvenanmeri 2 44 37 52 15 1 21 4 33 47 - - - 1 2 412 22 22 73 62 82 16 9 25 1 4 17 - - - 1 3 218 58 23 84 7 93 13 6 26 2 1 - - - 2 29 64 24 7 6 79 16 9 25 14 9 21 - - - 256 65 25 76 66 84 16 9 26 7 3 11 - - - 1 315 64 26 83 73 95 12 1 22 4 1 9 - - - 1 3 133 68 97.5 % Suomenlahti, Viljelty 2.5 % 97.5 % Pääallas, Luonnonv., SWE 2.5 % 97.5 % Itäinen Pääallas / Muut 2.5 % 97.5 % N Suomuluku, villi % 2. Selkämeri, yleinen kalastus 2 38 26 51 45 33 57 17 8 25 - - - 1 293 23 22 4 28 52 57 45 69 4 - - - 2 5 179 43 23 77 67 85 22 14 32 2 - - - 1 2 218 64 24 69 53 81 26 14 42 2 9 - - - 2 5 145 42 25 56 44 65 32 24 44 11 6 17 - - - 1 2 269 33 26 67 59 74 29 22 36 3 1 6 - - - 1 3 279 55 Saalis ennen yleisen kalastuksen alkua 24 ja varhennetun kalastuksen aikana 25 ja 26 24 73 64 82 21 13 31 3 1 7 - - - 1 4 156 73 25 84 73 91 15 8 25 4 - - - 2 18 56 26 74 65 83 21 13 3 4 1 8 - - - 1 3 158 73 3. Perämeri, yleinen kalastus 2 4 3 51 48 36 58 12 6 18 - - - 1 3 14 22 47 37 57 47 37 56 6 2 12 - - - 1 18 32 23 64 53 74 31 22 43 4 1 - - - 1 23 37 24 28 16 43 62 46 76 1 3 18 - - - 1 135 38 25 67 57 76 31 22 41 2 5 - - - 262 34 26 73 62 8 26 19 37 3 - - - 1 269 45 Saalis ennen yleisen kalastuksen alkua 24 ja varhennetun kalastuksen aikana 25 ja 26 24 98 83 ## 1 17 2 - - - 1 165 68 25 74 64 82 26 18 36 2 - - - 261 5 26 77 71 83 22 16 29 1 - - - 1 25 53 4. Suomenlahti-itä 22 1 6 4 1 8 1 4 8 87 79 93 4 1 9 15 6 23 33 25 41 12 6 2 2 54 49 58 1 448 31 24 34 25 41 7 3 14 1 3 2 57 51 64 2 2 229 3 25 24 19 3 2 1 2 75 69 8 1 26 19 26 11 8 15 1 3 1 1 85 81 89 2 1 5 264 9 Kantaryhmät geneettisessä erottelussa: 1. Pohjanlahti, luonnonkala: Tornio-W, Simojoki, Kalix, Råne, Åby, Byske, Vindel, Öre, Lögde, Ljungan 2. Pohjanlahti, laitoskala, Suomi: Tornionjoki, H; Iijoki, Oulujoki, (Neva) (4). 3. Pohjanlahti, laitoskala, Ruotsi: Lule, Skellefte, Ume, Ångerman, Indals, Ljusnan, Dal (7). 4. Suomenlahti, luonnonkala: Luga, Kunda, Keila (3) 5. Suomenlahti, laitoskala: Neva Fi., Neva Rus., Narva (3). 6. Läntinen pääallas, luonnonkala: Emån, Mörrumsån (2). 7. Itäinen päallas: Pärnu, Gauja, Daugava, Venta (4). (32 lohikantaa) 26
Itämeren joista kohtalaisesti luonnonpoikasia Suurin osa mereen tulevista vaelluspoikasista on peräisin istutuksista. Itämeren alueelle istutettiin vuonna 26 yhteensä 5,5 miljoonaa lohen vaelluspoikasta, joista Suomi istutti 1,96 miljoonaa poikasta. Valtaosa Itämeren vaelluspoikasista tulee Pohjanlahden alueelta (kuva 12). Vaelluspoikasten eloonjäänti on heikentynyt 199-luvun alusta lähtien ja se on ollut erityisen heikkoa koko 2-luvun ajan. 5 Luonnontuotanto, miljoonaa vaelluspoikasta 4 3 2 1 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 Laitostuotanto, miljoonaa vaelluspoikasta 5 4 3 2 1 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 Kuva 12. Lohen vaelluspoikastuotanto Pohjanlahden alueella vuosina 1984 26. Luonnontuotantoarviot on päivitetty uudella epävarmuuslähteet huomioon ottavalla menetelmällä vuodesta 1996 saakka. Luonnontuotantoarvion pylväs on todennäköisyysjakauman moodi ja lisäksi on esitetty 95 %:n todennäköisyysväli. Luonnonvaraisen vaelluspoikastuotannon arvioitiin olleen vuonna 26 Itämeren lohijoissa noin 1,8 miljoonaa poikasta, mutta arvio on epätarkka (1,3 2,5 milj.). Vuonna 27 vaelluspoikastuotannon arvioidaan kasvavan hieman. Valtaosa luonnontuotannosta tulee Pohjanlahden joista. Uusimpien arvioiden mukaan Itämeren luonnonlohijoet voisivat enimmillään tuottaa noin 3 miljoonaa vaelluspoikasta (2,4 5,1 milj.). Tornionjoki ja Simojoki ovat ainoat Suomen alueelta Itämereen laskevat, alkuperäiset luonnonlohijoet. Lohta on kotiutettu istutusten avulla Kuiva-, Kiiminki- ja Pyhäjokeen, mutta näihin jokiin ei ole päässyt palaamaan riittävästi kutulohia. Luontainen lisääntyminen onkin ollut toistaiseksi näissä entisissä lohijoissa vähäistä. 27
Lohenpoikasten ruskuaispussivaiheen kuolleisuus, M74-oireyhtymä, on vaikuttanut huomattavasti Pohjanlahden luonnonlohikantojen poikastuotantoon 199-luvun alusta lähtien. M74-kuolleisuus oli suurimmillaan vuosina 1992 1997, jolloin havaittiin yli 5 % kuolleisuuksia. Vuoden 1997 jälkeen keskimääräinen kuolleisuus Pohjanlahden lohikannoilla on ollut suurimmillaan 4 %. Tornion- ja Simojoen lohilla on kuitenkin havaittu suurta, yli 5 % M74-kuolleisuutta myös vuoden 1997 jälkeen, vuosina 1999 ja 22. Vuosina 23 25 Pohjanlahden lohikantojen M74-kuolleisuus oli vähäistä, alle 5 %, mutta vuonna 26 kuolleisuus taas kasvoi 18 prosenttiin (Tornionjoen ja Simojoen lohilla 28 %). Lohisaaliit heikentyivät Tornionjoessa ja Simojoessa Tornionjoki Tornionjoen Suomen puoleinen lohisaalis oli vuonna 26 11,6 tonnia (1 47 yksilöä) ja kokonaissaalis Ruotsin saalis mukaan lukien 16,1 tonnia (noin 2 yksilöä). Lohta saatiin alle puolet edellisvuoden saaliista (kuva 13). Lähihistoriassa vain vuonna 23 lohisaalis oli yhtä alhainen kuin vuonna 26. Vetouistelun yksikkösaalis laski edellisvuodesta hieman vähemmän kuin kokonaissaalis. Saalis, tonnia 8 6 4 Suomi Ruotsi 2 1974 1978 1982 1986 199 1994 1998 22 26 Kuva 13. Tornionjoen lohisaaliit kalastustiedustelujen perusteella arvioituna. Ruotsin saalis on arvioitu vuodesta 198 lähtien ja arviot perustuvat Ruotsin kalastushallituksen (Fiskeriverket) seurantoihin. Tällä vuosikymmenellä Tornionjoesta on vaeltanut merelle 5 8 lohenpoikasta vuodessa, kun taas viime vuosikymmenellä merelle lähti yleensä 1 3 poikasta vuodessa istukkaat mukaan laskettuna. Viime vuosien saaliit Tornionjoesta ovat olleet paljon pienempiä kuin vaelluspoikastuotannon kehityksen perusteella olisi voinut odottaa. 28
Simojoki Simojoesta vapakalastuksella saatu lohisaalis laski edellisvuodesta reilusti ja oli vajaat 2 kg vuonna 26, kun vuonna 25 sen arvioidaan olleen yli 8 kg (kuva 14). Vuoden 26 saalisarviossa ei ole mukana joen yläosan lohisaalis, mutta se on yleensä ollut hyvin pieni, korkeintaan muutama kymmenen kiloa. Saalis, kg 4 Myydyt luvat, kpl 4 3 3 2 2 1 1 Saalis Luvat 197 1975 198 1985 199 1995 2 25 Kuva 14. Simojoen lohisaalis ja myytyjen vapakalastuslupien määrä. Saaliit on arvioitu kalastustiedustelujen perusteella. Ennen vuotta 1994 ei tiedusteluja tehty vuosittain. Vuosien 21, 22, 25 ja 26 lupamäärä ja saalis koskee vain Simon kunnan puolelle myytyjä yhteislupia. Havaitut poikastiheydet korkeita Tornionjoessa ja Simojoessa Tornionjoki Vuoden 26 sähkökalastuksissa kesänvanhojen poikasten keskitiheys nousi voimakkaasti edellisvuodesta 14,4 poikaseen aarilla (kuva 15). Myös vanhempien poikasten tiheys nousi paljon 12,1 yksilöön aarilla. Molemmat tiheydet edustavat korkeimpia tähän asti Tornionjoessa havaittuja tiheystasoja. Sähkökalastusajankohdan poikkeuksellisen matala vesi kuitenkin heikentää tulosten vertailukelpoisuutta edellisvuosiin. Tähän viittaa mm. se, että vanhempien poikasten havaittu tiheys oli ennätyksellisen korkea vaikka kahtena edellisvuonna kesänvanhojen poikasten tiheydet eivät olleet erityisen korkeita. Vuonna 26 Tornionjoesta arvioitiin vaelluspoikaspyynnin ja sähkökalastustulosten yhteisanalyysin perusteella vaeltaneen merelle 75 (54 1 18 ) luonnossa syntynyttä vaelluspoikasta. Lisäksi jokeen istutettiin 4 vaelluspoikasta. Poikasten kokonaismäärä oli noin 1 yksilöä edellisvuotta korkeampi. Lähes 9 % mereen vaeltaneista poikasista oli kuoriutunut vuonna 23. Tornionjoen vaelluspoikasmäärän odotetaan pysyttelevän vuonna 27 suurin piirtein samansuuruisena kuin vuonna 26. Poikasmääräennuste on kuitenkin epätarkka ja sitä 29
saattaa erityisesti vääristää vuosina 24 26 vallinneet poikkeukselliset vedenkorkeudet sähkökalastusajankohtina. Poikastiheys, yksilöä/1 m² 25 2 15 Kesänvanhat Vanhemmat Istutetut 1 5 1986 199 1994 1998 22 26 Kuva 15. Luonnossa syntyneiden lohenpoikasten sekä istutusalkuperää olevien poikasten tiheydet Tornionjoen suomenpuoleisilla lisääntymisalueilla sähkökalastusten perusteella arvioituna. Simojoki Simojoessa kesänvanhojen poikasten tiheydet nousivat vuonna 26 ennätystasolle (kuva 16). Osin suuriin tiheyksiin arvioidaan vaikuttaneen sähkökalastusten aikana hyvin alhaalla olleen vedenpinnan, jolloin poikaset lienevät pakkautuneet aiempaa pienemmille alueille. Kaksikesäisten ja sitä vanhempien luonnonpoikasten tiheydet nousivat myös uuteen ennätykseen. Joen ylimmällä osalla Portimo- ja Simojärven välillä tutkituista viidestä koskesta kolmesta löydettiin luonnonpoikasia. Yleensä näissä koskissa ei luonnonpoikasia tavata. Istukkaat ovat käytännössä kadonneet istutusten tyrehdyttyä liki kokonaan viime vuosina. Vaelluspoikaspyynnin ja sähkökoekalastustulosten yhteisanalyysin pohjalta Simojoesta arvioitiin vaeltaneen mereen 37 luonnossa syntynyttä vaelluspoikasta vuonna 26, mikä oli enemmän kuin parina edellisvuonna, mutta vähemmän kuin muulloin 2-luvulla. Joka tapauksessa usean viime kevään luonnonsmolttimäärät ovat olleet Simojoella kohtuullisella tasolla, ja koskien poikastiheyksien perusteella arvioituna taso näyttäisi säilyvän hyvänä myös lähivuosina. 3
4 Poikastiheys,yksilöä/1 m² 3 2 1 Kesänvanhat Vanhemmat Istutetut 1982 1986 199 1994 1998 22 26 Kuva 16. Luonnossa syntyneiden lohenpoikasten sekä istutusalkuperää olevien poikasten tiheydet Simojoessa sähkökalastusten perusteella arvioituna. Lohen saaliit Kiiminkijoesta, Pyhäjoesta ja Kuivajoesta seurantajakson heikoimmat Pyhäjoki, Kiiminkijoki ja Kuivajoki ovat entisiä lohijokia, joihin pyritään istutusten avulla palauttamaan luontaisesti lisääntyvä lohikanta. Istutukset aloitettiin 199-luvun jälkipuoliskolla, ja niitä on tehty vuosittain. Mittavista istutuksista huolimatta lohisaaliit ovat pysyneet vähäisinä. Vuonna 26 lohisaaliit olivat seurantajakson heikoimmat. Kiiminkijoen saalis, noin 77 kg (18 kpl), oli alle kymmenesosa seurantajakson huippuvuosista 1997 ja 26. Kahden edellisvuodenkin saalistasosta lohta saatiin vain noin kolmannes. Kuivajoesta lohta ei saatu lainkaan saaliiksi ja Pyhäjoestakin vain 16 kg (7 kpl). Saaliit romahtivat myös jokiedustojen merialueella. Pyhäjoen merialueen yksityisvesiltä lohta saatiin saaliiksi arviolta 37 kg (11 kpl) ja vastaavasti Kuivajoen edustalta noin 79 kg (19 kpl). Kiiminkijoen luonnonpoikastiheydet takaisin alhaiselle tasolle Vuoden 26 Kiiminkijoen sähkökalastusten perusteella kesänvanhojen, luonnonkudusta peräisin olevien lohenpoikasten tiheys, noin 2 poikasta aarilla, oli laskenut takaisin samalle tasolle kuin seurantavuosina 1999 23. Tämä oli noin puolet vuoden 24 poikastiheyksistä ja noin neljännes vuoden 25 poikastiheyksistä. Pyhäjoen luonnonpoikasmäärät olivat lähellä nollaa edellisvuosien tapaan. Sen sijaan Kuivajoella saavutettiin aiemmista tiheyksistä (< 1 poikasta aarilla) poiketen seurantajakson paras tulos, noin 3 luonnonpoikasta aarilla. Kaikista kotiutusjoista vaelsi merelle istutettuja lohen vaelluspoikasia, joita istutettiin keväällä 26 Kiiminkijokeen yhteensä 47, Pyhäjokeen 51 ja Kuivajokeen 3 31
kappaletta. Jokipoikasia istutettiin noin 28 kpl Kiiminkijokeen, noin 152 Kuivajokeen ja noin 145 Pyhäjokeen. Tenojoen ja Näätämöjoen lohi Vuonna 26 Tenojoen vesistöstä kalastettiin noin 19 tonnia lohta (kuva 17), mistä Suomen puolella saatiin 62 tonnia. Saalis oli 4 % suurempi kuin edellisenä vuotena mutta pienempi kuin pitkän aikavälin keskiarvo (137 t). Suomen puoleisesta lohisaaliista saatiin 7 % vavalla ja vieheellä. Kalastusmatkailijoiden yksikkösaalis oli 1, kiloa kalastusvuorokautta kohti, mikä oli enemmän kuin edellisenä vuonna (25:,8 kg/vrk). Näätämöjoen lohisaalis oli 13 tonnia, josta Suomen puolen osuus oli 4 tonnia. Kokonaissaalis oli neljänneksi suurin aikajaksolla 1972 26 ja selvästi keskimääräistä lohisaalista (8,4 t) suurempi. Vuonna 26 Tenojoen kalastusmatkailijoiden (8 732 kalastajaa) ja kalastusvuorokausien (3 618 kalastusvuorokautta) määrät Suomen puolella kasvoivat edellisestä vuodesta. Näätämöjoella kalastajien määrä kasvoi hieman edellisestä vuodesta. Saalis, tonnia 3 2 1 1972 1977 1982 1987 1992 1997 22 Norja Suomi Kuva 17. Tenojoen lohisaalis Suomessa ja Norjassa vuosina 1972 26. Pikkulohien määrät kasvoivat, poikastiheydet pienenivät Suurien lohien osuus Tenojoen lohisaaliissa pieneni edelliseen vuoteen verrattuna. Yhden merivuoden lohia (1 3 kg) oli saaliissa 69 %, mikä on pitkäaikaista keskiarvoa (57 %) enemmän. Uudelleenkutijoiden osuus lohisaaliissa (7 %) oli pienempi kuin muutamana aiempana vuotena. Norjan rannikon verkkoallaskasvattamoista karanneita lohia tavattiin saalisnäytteissä vain kahdeksan kappaletta eli,18 % tutkituista lohista. Kasvattamoista karanneet lohet nousevat Tenoon pääosin kalastuskauden lopulla ja sen jälkeen, joten kalastuskauden aikana kerätyt näytteet eivät välttämättä edusta karkulaisten osuutta kutukannassa. 32
Vuonna 26 Tenojoen pääuoman, Utsjoen, Inarijoen ja Näätämöjoen kesänvanhojen ja vanhempien lohenpoikasten tiheydet nousivat edellisvuoteen verrattuna, mutta olivat pienempiä kuin viiden aiemman vuoden keskimääräinen taso (kuva 18). Poikastiheys, yksilöä/1 m² 6 4 2 198 1985 199 1995 2 25 Kesänvanhat Vanhemmat Kuva 18 Lohenpoikasten keskimääräiset tiheydet sähkökoekalastusten perusteella arvioituna Tenojoen pääuomassa vuosina 1979-26. Arviot on esitetty erikseen kesänvanhoille (+) ja vanhemmille poikasille. Tenojoen ja Näätämöjoen poikasmäärät kesällä 26 olivat keskimääräisellä tasolla, mutta pienempiä kuin edellisten huippuvuosien (21 24) tiheydet. Vuosien 21 24 korkeat poikastiheydet selittyvät edeltävien vuosien vahvoilla kutukannoilla, mutta kutukantojen pienentyessä 24 poikastiheydet ovat vastaavasti pienentyneet. 2-luvun alun korkeat poikastiheydet ennustavat lohikantojen (saaliiden) selvää paranemista vuosina 27 29, mikä osittain näkyi jo vuoden 26 saaliissa. Vuonna 27 kahden merivuoden lohien määrän arvioidaan selvästi lisääntyvän, samoin kolmen merivuoden lohien määrä luultavasti kasvaa. Pienten yhden merivuoden lohien määrä pysynee kohtalaisen hyvänä mutta on luultavasti pienempi kuin vuonna 26. Aiempina vuosina havaitut suuret poikastiheydet osoittavat, että poikasmäärät voisivat olla sekä Teno- että Näätämöjoessa nykyistä suurempia. Meriallaskasvatuksesta karanneiden lohien odotetaan edelleen esiintyvän Tenoja Näätämöjoen saaliissa, mutta niiden määrä pysynee aiempien vuosien tapaan alhaisena (< 1 %). ICESin neuvonannon mukaan Koillis-Atlantin lohikantojen kalastusta tulisi säädellä joki- ja kantakohtaisiin suojelurajoihin perustuen. Etenkään pohjoisten lohikantojen usean merivuoden ikäisten, suurten lohien kalastusta ei saisi lisätä, koska niiden määrä on jatkuvasti pienentynyt Atlantilla. Vähenemisestä on myös viitteitä Tenojoessa kolmen merivuoden lohien osalta. 33
Tenojoen ja Näätämöjoen lohen kanta-arvioiden luotettavuus Tenojoen ja Näätämöjoen lohikantojen tilan arviointi perustuu pitkäaikaisseurantoihin. Poikastiheyksiä on seurattu vuodesta 1979 alkaen, ja saaliita on tilastoitu 197-luvun alkuvuosilta asti. Seuranta mahdollistaa pitkän aikavälin kehityssuuntien arvioinnin. Tulevaisuuden lohimäärien ennustamista vaikeuttavat mahdolliset muutokset meri- ja jokivaiheiden kuolevuudessa sekä pohjoisten lohikantojen elämänkiertojen poikkeuksellisen suuri muuntelu. Erilaisia joki- ja meri-ikäryhmien sekä aiempien kutukertojen yhdistelmiä tavataan yli 9, ja samaan kutuun osallistuu ainakin 6 8 eri vuosiluokkaa edustavia kaloja. Lohisaaliin ja poikastiheyksien välillä näyttää olevan looginen, biologisesti mielekäs yhteys; poikastiheyksistä voidaan ennustaa tulevia saaliita ja toisaalta myös arvioiduista naaraslohien määristä saaliissa voidaan ennustaa tulevia poikasmääriä. Saaliita vertailtaessa tulisi ottaa huomioon saalistilastointiin liittyvät epävarmuudet. Ulkopaikkakuntalaisten vapakalastuksesta on käytettävissä yksikkösaalistietoja, jotka perustuvat kalastajamääriin ja 199-luvulla kalastusvuorokausiin (venekalastus, rantakalastus). Paikkakuntalaisten kalastuksesta ei ole toistaiseksi pystytty keräämään vastaavanlaisia, vuosittain yhtä vertailukelpoisia pyydys- tai pyyntitapakohtaisia pyyntiponnistustietoja. Tämä johtuu muun muassa siitä, että kalastusoikeudet voivat käsittää sekä perinteisen verkkopyynnin että vapaja viehekalastuksen ja siitä, että paikkakuntalaisen kalastuslupa oikeuttaa kalastamaan koko lohenkalastuskauden. 34
Pohjanlahden siika Siikasaaliit heikkenivät hieman Suomen merialueen ammattimaisen siiankalastuksen kokonaissaalis on ollut laskussa 199- luvun lopulta lähtien, ja vuoden 26 saalis, 69 tonnia, oli pienin vuoteen 198 ulottuvassa tilastoinnissa (kuva 19). Ammattimaisen kalastuksen siikasaalis kalastetaan lähes kokonaan Pohjanlahden puolelta; Suomenlahden ammattikalastajien saalis oli 26 tonnia vuonna 26. Vapaa-ajankalastajien siikasaalis Pohjanlahdella oli 328 tonnia vuonna 24 eli vajaat puolet ammattikalastajien saaliista samalta alueelta. Suomenlahdella vapaa-ajankalastajien osuus oli tuolloin 29 tonnia eli hieman suurempi kuin ammattikalastajien osuus samana vuonna. saalis, tonnia 16 12 8 4 198 1984 1988 1992 1996 2 24 Suomenlahti Saaristomeri Selkämeri Perämeri Kuva 19. Ammattikalastuksen siikasaalis merialueittain vuosina 198 26. Suuri osa vaellussiikasaaliista peräisin istutuksista Pohjanlahden siikasaalis koostuu hidaskasvuisesta ja pienikokoisesta karisiiasta ja nopeakasvuisemmasta vaellussiiasta. Karisiika lisääntyy kokonaan luontaisesti. Lähes kaikki vaellussiikakannat ovat istutusten varassa, ja myös luontaisesti lisääntyviä kantoja tuetaan istutuksin. Suomen puolella Tornionjoki on ainoa joki, missä on enemmässä määrin luonnontuotantoa. Sekä Selkämerellä että Perämerellä valtaosa saaliista on vaellussiikaa. Karisiialla on lähinnä paikallista merkitystä sellaisilla alueilla, joilla on kutevia kantoja. 35
Pohjanlahteen istutetaan vuosittain 7 1 miljoonaa yksikesäistä ja 4 6 miljoonaa vastakuoriutunutta vaellussiianpoikasta. Suurimmat yksittäiset istutukset tehdään Kemi- ja Iijoen velvoitehoitoon liittyen, yhteensä 4,3 miljoonaa yksikesäistä poikasta. Viimeisten tutkimusten mukaan istutukset tuottavat Perämerellä muutamien kymmenien kilojen saaliin tuhatta kesänvanhaa istukasta kohden kasvaen pohjoisesta etelään päin mentäessä. Kutukalojen kasvu hidastunut Jokiin kudulle nousevien siikojen kasvu on pitkällä aikavälillä hidastunut erityisesti Perämeren pohjoisosissa, joskin viime vuosina keskikoossa on tapahtunut pientä kasvua (kuva 2). Siikakannoissa tapahtuneet muutokset näkyvät myös Tornionjoen Kukkolankosken siikasaaliissa (kuva 21). Kukkolankosken lipposaalis kirjataan historiallisista ja lippoamisoikeuteen liittyvistä syistä tarkasti. Sen perusteella voidaan seurata siikakannan tilaa, tosin vuotuiset pyyntirajoitukset ja vedenkorkeus joessa vaikuttavat kokonaissaaliin suuruuteen. Lipposaalis on vuodesta 1993 alkaen ollut alemmalla tasolla kuin 198-luvun lopussa ja 199-luvun ensimmäisinä vuosina, mutta saalis näyttää viime vuosina hieman parantuneen. Tosin vuonna 26 saalis oli todella heikko osin kuivan kesän takia. Lipposiikojen keskikoko pieneni aina 199-luvun alkupuolelle saakka. Usean vuoden tauon jälkeen kerätyn aineiston perusteella keskikoko vaihtelee huomattavasti, viimeisin suuntaus on ollut siikojen koon pienentyminen. Pituus cm 6 5 4 3 1981 1986 1991 1996 21 26 Kemijoki Kalajoki Oulujoki Kuva 2. Oulu- ja Kemijokeen kudulle nousevien kahdeksan kesää ja Kalajokeen nousevien seitsemän kesää vanhojen naarassiikojen keskipituudet 1981 26. 36
saalis, 1 kpl 5 4 3 2 1 1987 1992 1997 22 keskipaino, g 5 4 3 2 1 saalis keskipaino Kuva 21. Kesällä Tornionjoen Kukkolankoskelta lipolla pyydettyjen siikojen määrä ja keskipaino vuosina 1987 26 siiankalastusyhtymän kirjanpidon mukaan. Verkkokalastuksen säätelyn tarve ehdoton Siikaa kalastetaan eniten verkoilla, mikä on keskeinen syy havaittuihin muutoksiin siikakannan rakenteessa. Voimakkaasti valikoivana pyyntimuotona verkko ottaa ensimmäisenä nopeimmin kasvavat yksilöt, ja kalojen ja saaliin pienentyessä tilannetta pyritään kompensoimaan verkkoja tihentämällä. Tämä on johtanut verkkokalastuksen säätelytarpeeseen, joka Pohjanlahdella on suurin syönnöksellä oleviin vaellussiikoihin kohdistuvassa pohjaverkkokalastuksessa. Sen saalis koostuu nykyisellään suurimmaksi osaksi siioista, jotka eivät vielä ole saavuttaneet sukukypsyyttä. Merkintätutkimusten perusteella istutettuja siikoja aletaan pyytää niiden saavutettua 3 4 g painon, ja suurin osa siioista joutuu saaliiksi ennen kuin ne ovat ehtineet käydä kertaakaan kudulla. Pyynnissä tapahtunut muutos ei toistaiseksi uhkaa pääosin istutusten varassa olevien kantojen olemassaoloa, mutta se vähentää huomattavasti kalastuksen kannattavuutta ja heikentää istutusten tuloksellisuutta. Kudulle pääsevien kalojen väheneminen ja naaraiden osuuden pieneneminen vaikeuttaa luonnonmädin hankintaa ja vähentää luonnollista lisääntymistä. Samoin emokalojen vähyys pienentää luonnonkantojen toipumismahdollisuuksia. Vaellussiikaan kohdistuvassa pohjaverkkokalastuksessa saaliskalojen kokoa tulisi kasvattaa suurentamalla verkkojen solmuväliä vähintään 45 milliin. Tämä parantaisi selkeästi myös nykyistä meritaimenen heikkoa tilannetta Pohjanlahden alueella. Tällä hetkellä pitkin rannikkoa kylien vesialueilla on käytössä erilaisia silmäkokorajoituksia, mutta yleisvesialueella niitä ei ole, ei myöskään siian alamittasäädöksiä. Siikasaaliisiin ei odotettavissa suuria muutoksia Siikasaaliiden voidaan istutusmäärien perusteella arvioida pysyvän suunnilleen nykyisellä tasolla. Ilman verkkokalastuksen säätelyä ei kuitenkaan voida odottaa saaliiden merkittävää kasvamista. Jokiin nousevien siikojen määrä riippuu istutusmäärien ohella pyynnin kehittymisestä syönnösalueella, kutuvaelluksen aikana ja kutujokien suualueella. 37
Voimistunut hyljekanta vaikeuttaa kalastusta ja vaikuttaa siten siikasaaliisiin. Ajalliset ja alueelliset vaihtelut hyljevahinkofrekvenssissä ovat suuria. Suoranaisten vahinkojen lisäksi hylkeiden esiintyminen vaikuttaa kalastuksen määrään; joillain alueilla kalastus on ajoittain mahdotonta hylkeiden vuoksi. Tämä on vähentänyt kaikenlaista pyyntiä liki kaikkialla Pohjanlahden rannikolla ja on osaltaan vähentänyt saaliita viime vuosina. Perämeren karisiikakantojen odotetaan poikasnuottaustulosten perusteella säilyvän vahvoina, mutta karisiian taloudellinen merkitys on vuosien saatossa vähentynyt aktiivisten kalastajien vähentymisen myötä. Arvioiden luotettavuus Merialueen siikakantojen tilan arviointi on vaikeaa mm. kahden eri siikamuodon olemassaolon, siikojen vaelluksen ja monien erilaisten pyyntitapojen vuoksi. Siiankalastuksessa tapahtuvista pyydysmuutoksista ei saada tarkkaa tietoa, koska ammattikalastuksen saalistilastoissa verkot luokitellaan silmäharvuuden suhteen varsin väljiin luokkiin. Myöskään pyyntiponnistuksen muutoksista ei tästä syystä saada selvää kuvaa; pyyntiponnistuksen arviointia vaikeuttaa lisäksi se, ettei verkkojen korkeutta ja langan paksuutta tilastoida. Vapaa-ajankalastusta koskeva tilasto on saaliin, pyyntialueiden ja pyyntiponnistuksen arvioiden suhteen ammattikalastuksen tilastoa epätarkempi harvan otantakehikon vuoksi. 38
Merialueen kuha Kuhasaalis kasvoi Merialueen ammattikalastajien kuhasaalis kääntyi lievään noin 6 % nousuun kolmen vuoden laskukauden jälkeen. Saalis oli noin 47 tonnia (kuva 22). Saalis kasvoi Saaristomeren ja Suomenlahden (ICES-alueet 29 ja 32) alueella. Sen sijaan Selkämeren (alue 3) saalis aleni. Näin muutaman vuoden jatkunut Selkämeren saalisosuuden kasvu taittui ja alueiden saalisosuudet palautuivat lähemmäs aikaisempaa tilannetta, joskin Selkämeren osuus on edelleen huomattavasti suurempi kuin 199-luvulla. Kuva 22. Ammattikalastajien kuhasaalis merialueella vuosina 198 26. Kuhasaalis nousi 199-luvulla ja on vaihdellut 4 ja 8 tonnin välillä. Tämä on todennäköisesti seurausta turskan häviämisestä 198-luvulla, kuhalle suotuisasta rehevöitymiskehityksestä ja vahvat poikasvuosiluokat mahdollistaneista usein toistuneista lämpimistä vuosista. Vapaa-ajankalastajien kuhasaalis merialueelta vuonna 24 arvioitiin noin 38 tonniksi. Vuoden 26 saalistietoja ei vielä ole käytettävissä, mutta saaliin voidaan olettaa pysyneen samalla tasolla. Merialueen kuhasaalis oli siis kaikkiaan noin 85 tonnia. Kaiken kaikkiaan kuhan saalistaso merialueella on ollut 199-luvulta lähtien korkeampi kuin aikaisemmin. Tähän kehitykseen ovat vaikuttaneet turskan häviäminen rannikkovesistä 198-luvulla, merialueen kuhalle suotuisa rehevöitymiskehitys ja lämpimien kesien runsaus. 39
Harmaahylkeiden vaikutus suuri RKTL:n arvion mukaan ammattikalastajat saivat vuonna 26 noin 8 kiloa hylkeitten vahingoittamaa kuhasaalista sekä Suomenlahdelta että Saaristomereltä. Hylkeitten vahingoittaman saaliin määrä on ollut noin 4 6 % saadusta kuhasaaliista. Näkyvien saalisvahinkojen lisäksi kuhat voivat poistaa pyydyksistä huomaamatta suuren määrän saaliskaloja. Ruotsissa tehdyissä kokeissa havaittiin, että noin puolet verkoissa olevista kuhista häviää jälkiä jättämättä alueilla, joissa on hylkeitä lähistöllä. Näin ollen hylkeitten aiheuttamaa vahinkoa on erittäin vaikeaa arvioida. Ilmoitettujen hylkeen vahingoittamien saaliskuhien määrän kehittyminen vuodesta 21 alkaen (kuva 23) osoittaa, että Ahvenanmerellä ja Saaristomerellä vuosina 21 ja 22 koettiin jo suuria saalismenetyksiä. Ilmeisesti näiden seurauksena verkkokalastus vaikeimmilla alueilla loppui, ja kalastajat siirtyivät mahdollisuuksiensa mukaan suojaisemmille alueille. Viime vuosina hylkeet ovat kuitenkin levittäytyneet sisemmälle saaristoon ja lähelle rannikkoa, minkä seurauksena hyljevahingot ovat uudelleen lisääntyneet. Saaristo- ja Ahvenenmerellä vuotuinen vahinkojen määrän nousu on ollut 23 26 keskimäärin 3 %. Kuva 23. Ammattikalastajien ilmoittamien hylkeitten vahingoittamien saaliskuhien paino eri merialueilla vuosittain 21 26 (Aineisto, RKTL: Söder-Kultalahti). Kuhan kalastuksen jatkuminen koko rannikkoalueella edellyttäisi verkkopyyntiä korvaavien, harmaahylkeiden läheisyyttä sietävien pyyntimuotojen kehittämistä. Suurin osa saaliista saadaan edelleen verkoilla Merialueen ammattikalastuksen kuhasaaliista saatiin verkoilla noin 94 % ja rysillä noin 5 %. Verkkosaaliista 76 % saatiin 43 ja 45 mm:n verkoilla (tilastossa solmuvälit 36 45 mm) ja loppuosa harvemmilla verkoilla. 4
Saaristomerellä ammattikalastajien verkkosaaliista 85 % saatiin 43 45 millin verkoilla ja 14 % prosenttia 46 5 millin verkoilla. Useimmiten kuhan kalastuksessa käytettiin 43 mm:n verkkoja. Harvempien verkkojen osuus saaliissa on lisääntynyt edellisestä vuodesta 5 prosenttiyksiköllä. Suomenlahdella 47 prosenttia ammattikalastajien verkkosaaliista saatiin 46 5 millin verkoilla, 48 prosenttia 45 millin verkoilla ja 4 prosenttia 51 6 millin verkoilla. Useilla alueilla on siirrytty käyttämään vähintään 5 mm:n verkkoja. Vapaa-ajankalastajien yleisimmät kuhapyydykset ovat verkko ja vetouistin. Kuhasaalissa kolme vallitsevaa vuosiluokkaa Saaristomeri ja Pohjanlahden rannikko Vahvan vuosiluokan 1997 kuhien, jotka nyt olivat 9-vuotiaita, osuus vuoden 26 saalisnäytteen pyyntikokoisista kuhista oli 17 %. Vuonna 1999 syntyneitä kuhia oli 27 %. Kolmas merkittävä ryhmä olivat 5-vuotiaat vuonna 21 syntyneet, joita oli jo 33 % pyyntikokoisista kuhista. Myös vuoden 22 kalat, jotka ovat vasta 4-vuotiaita, muodostivat 1 % verkkojen saaliskaloista. Vuosina 1981 26 kuhasaaliin pääosa on muodostunut 4 7- vuotiaista kaloista ja 2 4 vuosiluokasta (kuva 24). Kuva 24. Eri ikäisten kuhien osuus verkkosaalisnäytteissä Saaristomerellä vuosina 1981-26. Vuonna 27 vuosiluokat 1999, 21 ja 22 muodostavat todennäköisesti pääosan Saaristomeren kuhasaaliista. Alamittaiset kuhat ovat etenkin vuosina 23 syntyneitä, ja tästä vuosiluokasta tulleekin jatkossa merkittävä osa saaliista. Vaikka ainakin melko vahvoja vuosiluokkia on pyyntikokoisina ja kasvamassa pyyntikokoon, Saaristomeren ja eteläisen Pohjanlahden rannikkoalueen kuhasaaliiden 41