NUORTEN HYVINVOINTI-INDIKAATTORIT HYVÄKSYTTY NUORAN KOKOUKSESSA 3.9.2012

NUORTEN HYVINVOINTI-INDIKAATTORIT HYVÄKSYTTY NUORAN KOKOUKSESSA 3.9.2012 1 Johdanto 3 2 Indikaattorityön taustaa 3 2.1 Indikaattorityön tavoitteet 3 2.2 Nuorten hyvinvointi-indikaattorit osana muita indikaattorihankkeita ja ohjelmia 5 3 Indikaattorityöskentely 6 3.1 Työryhmän jäsenet ja toiminta 6 3.2 Nuorten hyvinvointi-indikaattoreiden kehyksen määrittely 6 3.2.1 EU:n nuorisostrategian pohjalta valitut elämänalueet 6 3.2.2 Nuorten hyvinvointikysely ja sen tulokset 7 3.3 Nuorten hyvinvointi-indikaattorit ihmisoikeusindikaattoreina 7 4 Ehdotukset nuorten hyvinvointi-indikaattoreiksi 8 4.1 Huomioitavia seikkoja teemakohtaisissa indikaattoreissa 8 4.2 Taustaindikaattorit 9 4.2.1 Nuorten määrä 9 4.2.2 Vieraskielisten nuorten määrä 10 4.2.3 Sateenkaariperheet 10 4.2.4 Vanhempien työttömyys 10 4.2.5 Vanhempien tupakointi 11 4.3 Koulutus 11 4.3.1 Sijoittuminen peruskoulun jälkeen 11 4.3.2 Opiskelun keskeyttäminen 12 4.3.3 Perusopetuksen tehostettu ja erityinen tuki 12 4.3.4 Vaikeuksia itselle sopivan opiskelutavan löytämisessä 13 4.3.5 Koulunkäynnistä pitäminen 13 4.3.6 Oppilashuollon saavutettavuus 14 4.3.7 Oppisopimuskoulutus 14 4.4 Työllisyys ja yrittäjyys 14 4.4.1 Nuorten työttömyys 14 4.4.2 Tukitoimenpitein työllistetyt nuoret 15 4.4.3 Työvoiman ulkopuolella oleminen 15 4.4.4 Nuorten eläkkeellä oleminen mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi 16 4.4.5 Osatyökykyisten työllistyminen 16 4.4.6 Opiskelijoiden työssäkäynti 16 4.4.7 Nuorten yrittäjyyshalukkuus 17 4.5 Terveys 17 4.5.1 Terveydentilan kokeminen 17 4.5.2 Mielenterveysongelmat 18 4.5.2.1 Mielenterveysongelmien lääkehoito 18 4.5.2.2 Mielenterveysongelmien hoito kuntoutuspsykoterapialla. 18 4.5.2.3 Hoitoonpääsyaika mielenterveysongelmissa 19 4.5.3 Alkoholin käyttö 19 4.5.4 Lääkkeiden käyttö päihtymystarkoituksessa 20 4.5.5 Huumekokeilut 20 4.5.6 Tupakointi 20 4.5.7 Ylipaino 21 4.5.8 Seksuaaliterveys 21 1

4.6 Arjenhallinta 21 4.6.1 Abortit 21 4.6.2 Alle 19-vuotiaat äidit 22 4.6.3 Nuoret yksinhuoltajat 22 4.6.4 Nuorten pienituloisuus 22 4.6.5 Kodin ulkopuolelle sijoitetut nuoret 23 4.6.6 Toimeentulotukea saavat nuoret 23 4.6.7 Maksuhäiriöt 23 4.6.8 Asunnottomuus 24 4.6.9 Rikollisuus 24 4.6.10 Etsivä nuorisotyö 24 4.6.11 Itsemurhakuolleisuus 25 4.7 Kulttuuri, luovuus ja harrastuneisuus 25 4.7.1 Ystävät 25 4.7.2 Harrastukset 25 4.7.3 Liikuntaharrastukset 26 4.8 Vaikuttaminen ja osallisuus 26 4.8.1 Opetusryhmän ilmapiiri 26 4.8.2 Oppilaiden mielipiteiden huomiointi koulussa 27 4.8.3 Nuorisovaltuustot 27 4.8.5 Järjestötoiminta 27 4.8.5 Nuoret kunnanvaltuutetut 28 4.9 Henkilökohtainen koskemattomuus ja oikeusturva 28 4.9.1 Koulukiusaaminen 28 4.9.2 Nuoret väkivallan uhreina 29 4.9.3 Perheväkivalta 29 4.9.4 Seksuaalinen väkivalta 29 4.9.5 Viharikosten uhreiksi joutuneet nuoret 30 4.9.6 Nettipoliisitoiminta 30 5 Tulevaisuuspohdintoja 30 5.1 Indikaattoritiedon hyödyntäminen 30 5.2 Tiedonkeruun kehittäminen 31 2

1 Johdanto Nuorten hyvinvointi on nuorisopolitiikan saralla yksi keskeisimpiä teemoja. Kun kaikki on kunnossa, ei nuorten hyvinvoinnin kehittämiseen kiinnitetä välttämättä riittävässä määrin huomiota. Usein on niin, että nuorten hyvinvointiin kiinnitetään yhteiskunnallisessa keskustelussa laajassa mitassa huomiota sitten, kun hyvinvointi on jo muuttunut pahoinvoinniksi ja ongelmat ovat kärjistyneet. 1990-luvun laman jälkeisen julkisen talouden säästökuurin vaikutukset nuorten hyvinvointiin ovat näyttäytyneet 2000-luvulla rankalla tavalla, kun nuoret ovat päätyneet otsikoihin milloin holtittomasti ja kurittomasti käyttäytyvinä yhteiskunnallisina ongelmina, milloin raakoina murhaajina ja koulusurmaajina. THL:n toteuttamassa Kohdusta aikuisuuteen -tutkimuksessa seurataan vuonna 1987 syntyneen ikäluokan elämää ja kyseinen tutkimus on myös osaltaan vahvistanut näitä havaintoja. Euroopassa on myös koettu laajoja ja osin hallitsemattomiakin nuorten kansannousuja, joiden taustalla selittävänä tekijänä on nuorten pahoinvointi ja yhteiskunnallinen osattomuus. Valtion nuorisoasian neuvottelukunnan lakisääteisenä tehtävänä on tuottaa ajankohtaista tietoa nuorista ja heidän elinoloistaan. Nuora on toteuttanut tehtäväänsä esimerkiksi julkaisutoimintansa (Nuorisobarometrit, Nuorten vapaa-aikatutkimus, Nuorten elinolot - vuosikirja) avulla. Eri tutkimuksissa on saatu jonkin verran ajan suhteen vertailukelpoista tietoa, mutta suurimmalta osin tieto on kuitenkin ollut kovin sirpaleista, eikä tiedon rippeiden perusteella ole ollut mahdollista nähdä nuorten hyvin-, tai pahoinvoinnin, kehitystrendejä. Lisäksi Nuora on kaudella 2007 2011 pohtinut pysyvien nuorten hyvinvointiindikaattoreiden kehittämistä, jotta indikaattoreilla kerätystä tiedosta pystytään tekemään vertailuja ajan suhteen ja siten arvioimaan nuorten hyvinvoinnin kehitystrendejä ja valtakunnan tason nuorisopolitiikan onnistumista. Kauden 2007 2011 indikaattorityöskentelyn tulos kulminoituu Juha Makkosen työstämään raporttiin nuorten indikaattoreista. Tällä hetkellä Makkosen indikaattoriehdotukseen kuuluu kuitenkin useita indikaattoriehdotuksia, joita koskevaa tietoa ei tällä hetkellä mikään taho kerää. Koska uusiin, kattaviin tiedonkeruisiin ei ole löydettävissä riittäviä resursseja Nuoran oman budjetin sisältä, on katsottu tarpeelliseksi muodostaa sellainen n. 40 50 indikaattorin kokoelma, joita koskeva tieto on saatavissa säännöllisesti. Nuorten hyvinvointia koskevia indikaattoreita on myös kehitelty muiden tutkimushankkeiden yhteydessä, joista laajimpana voitaneen mainita THL:n toteuttama Kouluterveyskysely. 2 Indikaattorityön taustaa 2.1 Indikaattorityön tavoitteet Nuorten hyvinvointi-indikaattorityöskentely kiinnittyy luonnollisesti vahvasti Nuoran lakisääteisen tehtävän toteuttamiseen. Lain kirjaimen toteuttamisen lisäksi on kuitenkin huomioitava yleinen yhteiskunnallinen kehitys ja erityisesti tiedolla johtamisen merkityksen kasvu toiminnan legitimaatioperusteita etsittäessä. Rajallisten resurssien olosuhteiden vallitessa on kyettävä selkeästi osoittamaan toimenpiteiden tehokkuus ja vaikuttavuus. Nuoran indikaattorityöskentelyn tavoitteena on kerätä tietoa nuorten hyvinvoinnista ja tätä tietoa perusteena käyttäen pyrkiä havainnollistamaan nuorisopolitiikan toimenpiteiden onnistuneisuutta. 3

Indikaattoripatteristolla kerätty tieto on avainasemassa Nuoran laatiessa kannanottojaan suomalaista nuorisopolitiikkaa koskien. Nuora on nuorisotyön ja -politiikan asiantuntijaelin, mutta jäsennelty, objektiivinen ja määrällinen tiedonkeruu helpottaa Nuoran vaikuttamistyötä esimerkiksi tulevan hallitusohjelman ja lapsi- ja nuorisopoliittisen kehittämisohjelman valmisteluvaiheessa: on helpompaa olla uskottava, kun on mahdollista pelkän "mutu-tuntuman" sijaan nostaa tietoon nojautuen esiin tehdyn politiikan epäkohtia ja onnistumisia. Säännöllisen tiedonkeruun turvin on mahdollista nostaa nuorten asemaa omana erityisryhmänään esiin valtakunnallisessa päätöksenteossa. Yksinkertaistaen sanottuna Nuoran indikaattorityön tavoitteena on saada kokoon nuorten hyvinvointia kuvaava indikaattoripatteristo, johon on kerättynä olennaisimpia mittareita nuorten eri elämänalueilta. Tavoitteena on, että yhteensä indikaattoreita tulisi n. 40 50 kappaletta, jotta niiden seuraaminen on mahdollista. Indikaattoreilla kerättävälle tiedolle on lisäksi vaatimuksena, että tieto on saatavilla riittävän usein, jotta Nuora voi käyttää kerättävää tietoa vuosittaisen lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman toteutumisen arvioinnin pohjana. Huomionarvoinen rajoite indikaattorityöskentelylle on myös se, että indikaattoripatteristoon mukaan otettavien indikaattorien on oltava sellaisia, joita koskevaa tietoa jokin taho Suomessa jo kerää, sillä erillisten tiedonkeruiden ja hankkeiden käynnistäminen ei ole Nuoran taloudellisten resurssien puitteissa mahdollista. Indikaattorityölle asetetuista rajoituksista johtuen indikaattoripatteristo on yksi tapa mallintaa nuorten hyvinvoinnin kehittymistä. Vaihtoehtoisia malleja on myös olemassa. Indikaattoripatteristo on aikansa tuotos, ja siten siinä olevia indikaattoreita ja niiden tuottamaa tietoa on mahdollista tarkastella kriittisestikin ja arvioida indikaattorin tuottaman tiedon hyödyllisyyttä. Tästä syystä nuorten elämässä tapahtuvat muutokset on huomioitava myös indikaattoripatteriston arvioinnissa, erityisesti, mikäli tiedonkeruussa tapahtuu merkittäviä edistyksiä. Indikaattorityöskentelyssä Nuora tekee myös samalla selvitystä siitä, millaista tietoa nuorista tällä hetkellä Suomessa kerätään, vaikka kaikkea tätä tietoa ei voidakaan ottaa lopulliseen indikaattoripatteristoon. Nuoria koskevan tiedon keräämistapojen selvittämisellä voidaan havainnoida sitä, millaisia katvealueita nuorten hyvinvointia koskevan tiedon keruussa on ja näin mahdollistaa erityishuomion kiinnittäminen siihen, että tulevaisuudessa tietoa kerätään myös näistä nyt katveeseen jäävistä asioista. Tällaisia tiedonkeruun katvealueita ovat tällä hetkellä esimerkiksi erilaisiin vähemmistöihin kuuluvat nuoret sekä syystä tai toisesta erilaisten tilastojen ulkopuolelle jäävät nuoret. Lisäksi nuorten työelämää ja työ- ja yrittäjyysasenteita koskeva tutkimus on hajanaista. Vaikka nuorten osallistumismahdollisuuksia on painotettu nuorisopoliittisessa keskustelussa voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana, ei osallistumismahdollisuuksista ja niiden käytöstä ole olemassa säännöllistä tiedonkeruuta. Nuorten vapaa-aikaa tutkitaan pääasiassa Nuoran ja Nuorisotutkimusverkoston Vapaaaikatutkimuksessa, mutta tutkimuksen kolmen vuoden frekvenssi ei tarjoa ajantasaista tietoa vapaa-ajanviettotapojen muutoksista. Yksi tiedonkeruun kehittämisen suurimpia haasteita onkin kehittää tiedonkeruita ajantasaisemmiksi ja säännönmukaisemmiksi. 4

2.2 Nuorten hyvinvointi-indikaattorit osana muita indikaattorihankkeita ja ohjelmia Nuoran indikaattorityötä ei siis toteuteta irrallaan muusta indikaattorityöskentelystä, vaan työskentely linkittyy muihin valmistuneisiin ja valmisteilla oleviin indikaattoripatteristoihin ja -hankkeisiin. Tällaisia indikaattorihankkeita ovat esimerkiksi lasten hyvinvointi-indikaattorit, perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelman indikaattorit, sisäisen turvallisuuden ohjelman nuorisoindikaattorit sekä lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman seurantaa varten valmisteltavat indikaattorit. Lasten hyvinvointi-indikaattorit valmisteltiin vuosina 2009 2010 siten, että Lasten hyvinvoinnin kansalliset indikaattorit julkaistiin OKM:n työryhmämuistioita ja selvityksiä - sarjassa keväällä 2011. Lasten hyvinvointi-indikaattorit valmisteltiin laajassa työryhmätyöskentelyssä. Valmistellun lapsi-indikaattoripatteriston tavoitteena on: - palvella YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen seurantaa - palvella hallituksen tarvetta seurata lasten hyvinvoinnin kehitykselle asetettujen tavoitteiden toteutumista - hyödyttää ja tukee kuntien lasten hyvinvoinnin seurantaa - ottaa huomioon parhaan kansainvälisen kehitystyön alalla - ratkaisee indikaattorityön jatkuvuuteen ja ylläpitoon liittyvät kysymykset ja - arvioi tilastoviranomaisten yhteistyön tarpeet esimerkiksi rekistereiden käyttämisestä. Lapsi-indikaattorityön tavoitteet ovat osin yhteiset nyt rakennettavan nuorten hyvinvointiindikaattoripatteriston kanssa ja osin tavoitteet ovat sovellettavissa myös nuorten hyvinvointi-indikaattoreita koskeviksi. Lapsi-indikaattorityöskentely tapahtui kuitenkin huomattavasti laajemmassa kokoonpanossa kuin Nuoran indikaattorityöskentelyn on tarkoitus tapahtua, joten yhtä laajaa selvitystyöstä nuorten hyvinvointi-indikaattoreiden osalta ei ole tarkoitus tehdä. Koska tavoitteet ovat joiltain osin yhteneväiset, on lapsiindikaattoripatteriston valmistelussa tehtyä työtä tuloksineen mahdollista hyödyntää myös nuorten hyvinvointi-indikaattorien valmistelussa. Nuoran tehtävänä on tuottaa tietoa paitsi yleisesti nuorten elinoloista, myös arvioida lapsija nuorisopolitiikan kehittämisohjelman toteutumista. Koska lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa on kyseessä kokonaisvaltainen ja poikkihallinnollinen ohjelma nuorten elämää koskien, linkittyy nuorten hyvinvointi-indikaattorityöskentely myös lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman arviointiin. On kuitenkin huomattava, etteivät lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman indikaattorit välttämättä suoraan sovellu nuorten yleisiksi hyvinvointi-indikaattoreiksi, koska lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman toteutumista mitataan joka hallituskaudella hieman eri tavalla. Nuoran tavoitteena onkin löytää sellaiset nuorten hyvinvointia koskevat indikaattorit, joiden perusteella on mahdollista ensisijaisesti arvioida nuorten hyvinvointia ja nuorisopolitiikan onnistuneisuutta yli hallituskausien, mutta joita voidaan tarvittaessa hyödyntää myös lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman arvioinnin vaikuttavuusindikaattoreina. Tätä indikaattoripatteristoa yleisen nuorten hyvinvoinnin kehittymisen seurannan välineenä on mahdollista täydentää lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman seurantaa varten erillisillä seurantatyökaluilla. Hallitusohjelman mukaisesti oikeusministeriössä on käynnistetty kansallinen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelma, jonka osana työstetään indikaattoreita kuvaamaan ihmisoikeuksien tilaa Suomessa. Nuoran hyvinvointi-indikaattoriprojekti on myös kirjattuna ohjelman hankeluetteloon. Nuorten hyvinvointi-indikaattoripatteriston valmistelulla on 5

mahdollista osallistua myös ihmisoikeusindikaattorityöhön ja näin saada nuorten hyvinvoinnin kannalta merkittäviä asioita nostettua teemoiksi myös laajemmin ihmisarvoista elämää pohdittaessa. Indikaattorityöskentelyssä on pyritty huomioimaan myös muut käynnissä olevat indikaattoriprojektit ja indikaattorityöryhmän työskentelyn lisäksi asiasta on konsultoitu mm. valtioneuvoston kanslian Findikaattori-projektia sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen INDI-ohjelmaa Indikaattoripatteriston rakentamisessa on ollut pyrkimys käyttää indikaattoreita, jotka ovat jo yleisesti käytössä. Tämä näkyy EU:n nuorisoindikaattoreiden laajana hyödyntämisenä. 3 Indikaattorityöskentely 3.1 Työryhmän jäsenet ja toiminta Nuorisoasiain neuvottelukunta nimesi kokouksessaan 17.1. indikaattoripatteristoa valmistelemaan työryhmän, joka voi tarvittaessa täydentää itse omaa kokoonpanoaan. Työryhmään nimettiin seuraavat henkilöt: vs. kehittämisjohtaja Mirella Huttunen (Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry.) tilastotutkija Sami Myllyniemi (Nuorisotutkimusverkosto) suunnittelija Marjut Pietiläinen (Tilastokeskus) ryhmäpäällikkö Salla Säkkinen (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, varalla erikoissuunnittelija Outi Räikkönen) Työryhmä päätti pyytää pysyväksi asiantuntijajäsenekseen erikoistutkija Laura Kestilän THL:stä sekä jäsenekseen tiedottaja Asmo Kosteen Allianssista. Työryhmä laati työskentelystään väliraportin, jonka Nuora käsitteli kokouksessaan 22.5. Lopullinen väliraportti toimitettiin kommenteille yhteistyötahoille 31.5. ja kommentointiaikaa oli 6.8.2012 saakka. Saatujen kommenttien perusteella indikaattorityöryhmä teki tarvittavat muutokset loppuraporttiin, jonka Nuora hyväksyi kokouksessaan 3.9.2012. Työryhmä on kokoontunut vuoden 2012 aikana kuusi kertaa, 7.2., 27.2., 21.3., 25.4., 29.5. ja 31.8. Kokousväleillä työryhmä on työskennellyt myös sähköpostitse. 3.2 Nuorten hyvinvointi-indikaattoreiden kehyksen määrittely 3.2.1 EU:n nuorisostrategian pohjalta valitut elämänalueet Työryhmä päätti lähteä muodostamaan indikaattoripatteristoa soveltaen EU:n nuorisostrategian 2010 2018 elämänaluejaottelua, jossa strategiset tavoitteet on jaoteltu seuraaville elämänalueille: - Koulutus ja harjoittelu (Education and training) - Työllisyys ja yrittäjyys (Employment and entrepreneurship) - Terveys ja hyvinvointi (Health and well-being) - Kulttuuri ja luovuus (Creativity and culture) - Vaikuttaminen ja osallisuus (Participation) - Sosiaalinen osallisuus (Social inclusion) - Vapaaehtoistyö (Voluntary activities) - Globaalivastuu (Youth and the world) 6

Työryhmä päätti käyttää EU-strategian elämänaluejaottelua indikaattorityöskentelynsä pohjana, jotta indikaattoreiden seuranta sitoutuisi myös kansainväliseen kontekstiin. Elämänaluejaottelua kuitenkin muokattiin suomalaiseen yhteiskunnalliseen ympäristöön sopivammaksi ja osa-alueiksi valittiin: - Koulutus - Työllisyys ja yrittäjyys - Terveys (hyvinvointi poistettiin otsikosta, sillä aiheen alle näytti valikoituvan suoraan terveyttä kuvaavia indikaattoreita) - Arjenhallinta (käsitteenä laajempi kuin sosiaalinen osallisuus ja sopii myös suomalaiseen kielenkäyttöön paremmin) - Kulttuuri, luovuus ja harrastuneisuus (teemaan lisättiin harrastuneisuus, sillä asia ei suoraan kuulu EU-strategian tavoitteistoon, mutta Suomessa harrastusten hyvinvointia tuottavasta vaikutuksesta käydään jatkuvaa keskustelua) - Vaikuttaminen ja osallisuus - Henkilökohtainen koskemattomuus ja oikeusturva 3.2.2 Nuorten hyvinvointikysely ja sen tulokset Työryhmä halusi selvittää myös nuorten omia käsityksiä siitä, miten heidän hyvinvointiaan tulisi mitata. Kyselyssä esitettiin jo olemassa olevia teema-aluekohtaisia indikaattoreita ja nuoria pyydettiin arvioimaan, onko kyseinen indikaattori heidän mielestään (i) merkittävä, (ii) yhdentekevä vai (iii) ei täysin yhdentekevä, mutta ei kovin merkittäväkään heidän tai yleisesti nuorten hyvinvoinnin kuvaajana. Kysely toteutettiin sähköisenä Webropol-kyselynä 31.1. 19.2.2012. Kyselyyn vastasi 1148 nuorta, joista 108 (9 %) ruotsia äidinkielenään puhuvia. Kyselyn linkkiä toimitettiin nuorille esimerkiksi Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry:n jäsenjärjestöille ja kunnille suunnatun sähköpostitiedotteen sekä ylioppilas- ja opiskelijakuntien kautta. Indikaattorityöryhmä kävi kyselyn tulokset läpi kokouksessaan 27.2. Suurelta osin nuorten mielipiteet merkittävinä koetuista indikaattoreista olivat samoja, kuin työryhmän jäsenten näkemykset. Lisäksi EUindikaattoreiksi valitut indikaattorit nousivat kärkipäähän eri alueilla myös nuorten mielestä merkittävimpinä hyvinvointia kuvaavina indikaattoreina. Kyselyn tulokset voi tiivistää niin, että koulutus, työllisyys, terveys ja arjenhallinta ovat nuorten hyvinvoinnin kannalta merkittäviä teemoja, sillä näihin teemoihin liittyviä indikaattoreita pidettiin usein tärkeämpinä kuin esimerkiksi kulttuuriin liittyviä indikaattoreita. Toisaalta kuitenkin avoimien vastausten perusteella nousi esiin nuorten näkemys esimerkiksi ystävyyssuhteiden ja mielekkäiden vapaa-ajanviettomahdollisuuksien merkityksestä nuorten hyvinvoinnin kannalta. Näistä teemoista kuitenkaan ei ole olemassa säännöllistä tiedonkeruuta siinä määrin, että asioita voisi tällä hetkellä vahvasti painottaa indikaattoripatteristossa. Useissa vastauksissa korostettiin myös sitä, että esimerkiksi palveluiden käyttäjämäärät eivät vielä kerro mitään nuorten hyvinvoinnista, vaan asiaa pitäisi mitata nuorten käyttäjäkokemuksilla. 3.3 Nuorten hyvinvointi-indikaattorit ihmisoikeusindikaattoreina Nuorten hyvinvointi-indikaattorihanke on osa kansallista perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelmaa. Indikaattorien avulla on tarkoitus tarkastella hyvinvoinnin muotoutumisen lisäksi myös perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista nuorten osalta. Perusoikeuksilla tarkoitetaan yleisesti perustuslain 2. luvussa säädettyjä perusoikeuksia. 7

Ihmisoikeuksilla tarkoitetaan yleisesti kansainvälisoikeudellisiin ihmisoikeussopimuksiin perustuvia oikeuksia. Ihmisoikeussopimusten kirjo on laaja, joten tässä indikaattorityössä keskeisimpinä ihmisoikeussopimuksina pidetään YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaa ns. TSS-oikeuksien sopimusta ja kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevaa ns. KP-sopimusta. Hyvinvoinnin minimitasona voi pitää ihmisoikeuksien toteutumista, eli viime kädessä hyvinvoinnissa on kyse ihmisoikeuksista. TSS-oikeuksien toteutumista seurataan erityisesti koulutuksen, työllisyyden & yrittäjyyden, terveyden ja arjenhallinnan teemaosioissa, kun taas KP-sopimuksen toteutumisen seuranta nuorten osalta toteutuu muissa teemoissa paremmin. Lisäksi esimerkiksi YK:n Lapsen oikeuksien sopimus ja Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus tulevat osittain tarkastelun kohteeksi, mutta Lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumista seurataan tarkemmin lasten hyvinvointi-indikaattoreilla, sillä sopimus koskee vain alle 18-vuotiaita lapsia ja nuoria. Naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus tulee tarkasteluun lähinnä siten, että indikaattoreiden tuottama tieto pyritään saamaan sukupuolittain jaoteltuna, jotta mahdolliset sukupuolten väliset hyvinvointierot ja erot oikeuksien toteutumisessa käyvät ilmi. 4 Ehdotukset nuorten hyvinvointi-indikaattoreiksi 4.1 Huomioitavia seikkoja teemakohtaisissa indikaattoreissa Indikaattoripatteriston kokoamisessa pyrittiin huomioimaan nuorten hyvinvointia muodostavat elämänalueet mahdollisimman laajasti. Jo indikaattoripatteriston kokoamisen alkuvaiheessa tuli selväksi, että hyvinvoinnin mittaamisessa keskeisin ongelma on se, että seuranta tapahtuu lähinnä pahoinvointia kuvaavilla indikaattoreilla. Suomessa ei vallitse yksimielisyyttä säännöllisestä onnellisuuden mittaamisesta väestötasolla, vaikka erilaisia kansainvälisiä vertailuja esimerkiksi elämänlaatua koskien onkin tehty. Hyvinvoinnin kuvaajana käytetään usein erilaisten pahoinvointia kuvaavien ilmiöiden, kuten itsemurhien, koulukiusaamisen ja lapsiperheköyhyyden mittaamista. Useat tahot keräävät nuorista tietoja palvelujärjestelmän käyttäjinä. Palveluiden käytön mittaamisessa on kuitenkin muistettava, että esimerkiksi psykoterapiapalveluiden käyttöön vaikuttaa nuorten mielenterveysongelmien määrän ohella myös palveluiden tarjonta ja saavutettavuus. Tämä taas tarkoittaa sitä, että esimerkiksi psykoterapiapalveluiden tarjonnan vähentäminen johtaa myös palveluiden käyttäjämäärien vähenemiseen, vaikka itse ongelma - nuorten mielenterveysongelmat - on saattanut kasvaa tilastojen osoittaessa päinvastaista trendiä. Indikaattoritietoa tulkittaessa on siis huomioitava erilaiset muutokset palvelujärjestelmässä, joilla voi olla vaikutusta indikaattorin antamaan tietoon. Varsinaisen hyvinvointitiedon puute nousi esiin myös nuorten hyvinvointikyselyssä, jossa useissa avoimissa vastauksissa kritisoitiin sitä, että nykyisenkaltaiset mittarit eivät oikeastaan tuota mitään relevanttia tietoa nuorten hyvinvoinnista. Ainoa oikea tapa selvittää nuorten hyvinvointia olisi kysyä nuorilta itseltään heidän kokemuksiaan omasta tai ystäviensä hyvinvoinnista. Kouluterveyskyselyn lisäksi tällaista jatkuvaa ja säännöllistä tutkimustoimintaa Suomessa ei kuitenkaan juuri ole tarjolla kattavasti nuorten eri elämänalueilta, vaan kokemustietoa keräävät tutkimukset ovat olleet pääasiallisesti erillistutkimuksia. Ongelmana indikaattoripatteristojen tekemisessä erityisesti jo olemassa olevista tiedonkeruista on se, että vaikka säännöllistä tiedonkeruuta aiheesta olisikin, saattaa 8

niiden frekvenssi olla sellainen, ettei tietoa ole saatavissa kuin esimerkiksi kerran viidessä tai kerran kymmenessä vuodessa. Nuorten hyvinvoinnin osalta kerran kymmenessä vuodessa tapahtuva tiedonkeruu ei tuota relevantimpia tutkimustuloksia hyvinvoinnin kehittymisen seurannan kannalta kuin erillistutkimuksetkaan. Nuorten hyvinvointikyselyn tuloksissa myös todettiin, että nuoret pitivät esimerkiksi koulutusta, työtä, terveyttä ja arjenhallintaa koskevia indikaattoreita merkityksellisempinä hyvinvoinnin kuvaajina kuin esimerkiksi vapaa-aikaa tai vaikuttamista koskevia indikaattoreita. Tästä syystä koulutusta, työtä, terveyttä ja arjenhallintaa koskevia indikaattoreita on painotettu määrällisesti, ja eri teemojen alle kategorisoitujen indikaattoreiden määrä vaihtelee. Indikaattorityön tavoitteena oli myös saada tietoa erilaisista vähemmistöistä ja heidän hyvinvoinnistaan, mutta käytännössä tällaisen tiedon saaminen jo nyt kerättävään tietoon nojautuen on hyvin vaikeaa, sillä esimerkiksi Tilastokeskus ja THL käyttävät pääasiassa taustamuuttujina väestötiedonkeruissa ikää, sukupuolta ja mahdollisesti esimerkiksi asuinaluetta. Tilastollisissa kyselytutkimuksissa vähemmistöstatuksen käyttäminen taustamuuttujana on hankalaa siksi, että otokseen ei eri tutkimuksissa osu riittävästi eri vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä, jotta näistä voitaisiin tehdä mitään tutkimuksellisesti päteviä havaintoja. Taustamuuttujakysymyksiin vastaaminen saattaa olla hankalaa myös kyselytutkimuksiin vastaaville henkilöille, sillä esimerkiksi sukupuolivähemmistöihin kuuluvat eivät mahdu valmiiseen nainen/mies -luokitteluun. Indikaattorityöryhmän tekemiä havaintoja tiedonkeruun puutteista ja tulevista kehitystarpeista on eritelty luvussa 5. 4.2 Taustaindikaattorit Varsinaisten teemakohtaisten indikaattoreiden lisäksi on syytä seurata yleisiä nuortenkin elämää kuvaavia indikaattoreita, kuten nuorten (15 29 vuotta) määrän kehitys alueittain ja erilaiset sosioekonomista taustaa kuvaavat indikaattorit. 4.2.1 Nuorten määrä 15 29-vuotiaiden nuorten määrä maakunnittain Kokonaisuudessaan Suomessa 2000-luvulla nuoret ikäluokat ovat pienempiä kuin esimerkiksi 1900-luvun puolivälin tienoilla syntyneet kohortit. Nuorten määrää kokonaisuudessaan on syytä seurata paitsi ikäluokkien suuruuden kehityksen seuraamiseksi myös siksi, että esimerkiksi erilaisten palveluiden käyttäjien määrät on syytä suhteuttaa koko potentiaalisen palveluiden käyttäjien määrään (eli nuorten kokonaismäärään). Nuoret muodostavat suuren osan myös maan sisäisestä muuttoliikkeestä, ja erityisesti syrjäisille alueille nuorten poismuutto aiheuttaa osaltaan haasteita. Tästä syystä nuorten määrän kehitystä on perusteltua seurata maakunnittain. Tilastokeskus: Väestö (http://www.stat.fi/meta/til/vaerak.html). Tieto saatavissa sukupuolittain eriteltynä ja haluttaessa kuntakohtaisesti. 9

4.2.2 Vieraskielisten nuorten määrä Vieraskielisten 15 29-vuotiaiden nuorten määrä ja osuus nuorista maakunnittain. Erilaisiin vähemmistöryhmiin, kuten maahanmuuttajanuoriin, kuuluvat nuoret kohtaavat arjessaan erilaisia haasteita kuin valtaväestöön kuuluvat nuoret. On esimerkiksi todettu, että maahanmuuttajanuorilla on valtaväestön nuoriin verrattuna kohonnut riski jäädä syrjään yhteiskunnan toiminnasta. Maahanmuuttajanperheiden lapsien voi olla myös vaikeampaa saada kotoaan tukea opiskeluun vanhempien kielitaidon rajallisuuden vuoksi. Maahanmuuttajataustaa voidaan kuvata esimerkiksi kansalaisuuden tai äidinkielen perusteella. Käyttämällä kuvaajana vieraskielisten määrää, voidaan huomioida myös ns. toisen polven maahanmuuttajat. Koska tilastotietoja ei ole suoraan saatavissa jäljempänä esiteltävien indikaattoreiden osalta siten eriteltynä, että kieli olisi niissä taustamuuttujana, on perusteltua seurata maahanmuuttajanuorten kokonaismäärää kielen mukaan eriteltynä, jotta saadaan ymmärrys siitä, kuinka suurista väkijoukoista on kokonaisuudessaan kyse. Tilastokeskus: Väestö (http://www.stat.fi/meta/til/vaerak.html). 4.2.3 Sateenkaariperheet Niiden perheiden määrä, joissa vanhemmat elävät rekisteröidyssä parisuhteessa ja joissa on 0 17-vuotiaita lapsia. Sateenkaariperheissä elävien lasten ja nuorten hyvinvoinnista käydään ajoittain kiivastakin keskustelua. Säännöllistä tiedonkeruuta näiden lasten ja nuorten hyvinvoinnista on kuitenkin hyvin vähän. Huomionarvoista on, että vuoden 2010 lopussa rekisteröidyssä parisuhteessa elävien vanhempien lapsista suurin osa oli alle kouluikäisiä, mikä selittynee sillä, että samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröinti on Suomessa ollut mahdollista vasta vuodesta 2002 alkaen. Rekisteröidyssä parisuhteessa elävien vanhempien ja heidän lastensa muodostamien perheiden määrän kehitystä seuraamalla voidaan saada käsitys ilmiön kokonaislaajuudesta. Tilastokeskus: Väestö (http://www.stat.fi/meta/til/vaerak.html). 4.2.4 Vanhempien työttömyys Niiden peruskoulussa, lukiossa ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien nuorten osuus vastanneista, joiden vanhemmista vähintään toinen on ollut työttömänä edellisen vuoden aikana. Sosioekonomisen taustan on eri tutkimuksissa todettu vaikuttavan nuorten elinoloihin ja kasvuympäristöön. Sosioekonomiseen taustaan vaikuttavat esimerkiksi vanhempien 10

koulutustaso, tulotaso ja työllisyys. On myös todettu, että sosioekonominen asema on vahvasti periytyvää: korkeasti koulutetut vanhempien lapset suorittavat myös usein korkeakoulututkinnon, kun taas pelkän perusasteen koulutuksen varassa olevien vanhempien lapsilla on kohonnut riski jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle. Vanhempien työttömyyden on havaittu vaikuttavan lasten ja nuorten elintasoon alhaisempien tulojen muodossa, mutta myös ennustavan osin heidän tulevaa sosioekonomista asemaansa. Indikaattoritiedon avulla ei ole mahdollista kohdistaa juuri kyseisten vanhempien ja nuorten vastauksia toisiinsa, mutta vanhempien työttömyyden määrän yleistä kehitystä seuraamalla on mahdollista ennustaa nuorten tulevaisuuden työmarkkina-aseman kehittymistä. THL: Kouluterveyskysely (Ovatko vanhempasi olleet viimeksi kuluneen vuoden aikana työttöminä tai pakkolomalla?) THL kerää tiedot kuntakohtaisesti, mutta kuntakohtaiset tiedot on saatavilla vain erillistä korvausta vastaan. 4.2.5 Vanhempien tupakointi Niiden peruskoulussa, lukiossa ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien nuorten osuus, joiden vanhemmista jompikumpi tupakoi. Vanhempien tupakoinnilla on todettu olevan yhteys nuorten elämäntapojen kehittymiseen. Esimerkiksi tupakoivien vanhempien lapset alkavat todennäköisemmin tupakoida myös itse. Indikaattoritiedon avulla ei ole mahdollista kohdistaa juuri kyseisten vanhempien ja nuorten vastauksia toisiinsa, mutta vanhempien tupakoinnin määrän yleistä kehitystä seuraamalla on mahdollista ennustaa nuorten elintapojen kehitystä. THL: Kouluterveyskysely (Niiden nuorten osuus, jotka ovat vastanneet kysymykseen "Ovatko vanhempasi tupakoineet Sinun elinaikanasi? Vastaa molempien osalta." jommankumman vanhemman tupakoivan.) THL kerää tiedot kuntakohtaisesti, mutta kuntakohtaiset tiedot on saatavilla vain erillistä korvausta vastaan. 4.3 Koulutus 4.3.1 Sijoittuminen peruskoulun jälkeen Peruskoulun 9. luokan päättäneiden välitön sijoittuminen jatko-opintoihin ja koulutuksen ulkopuolelle jääneiden sijoittuminen muihin toimenpiteisiin (esim. ammattistartti, perusopetuksen lisäopetus tai työpajat) Pelkän peruskoulutuksen saaneiden riski jäädä yhteiskunnan ja työelämän ulkopuolelle on kolminkertainen verrattuna ammatillisen keskiasteen koulutuksen saaneisiin. Pelkän peruskoulutuksen varassa olevien työvuosien odotusarvo on miehillä miltei seitsemän ja naisilla jopa 10 vuotta lyhyempi kuin ammatillisen koulutuksen saaneilla. Peruskoulun jälkeisessä nivelvaiheessa koulutuksesta syrjään jääneillä on kohonnut riski jäädä syrjään koulutuksesta ja työstä pysyvästi. Mikäli nuori jää ilman toisen asteen 11

opiskelupaikkaa yhteishaussa, olisi tälle taattava jokin muu mielekkään toiminnan muoto, kuten esimerkiksi osallistuminen ammattistarttiin, työpajatoimintaan tai perusopetuksen lisäopetukseen. Huomioimalla sekä tutkintotavoitteisen koulutuksen ulkopuolelle jääneet että muihin toimintoihin osallistuvat nuoret pystytään saamaan havainto siitä, kuinka suuri määrä nuoria on vaarassa syrjäytyä koulutus- ja työelämästä kokonaan. Tilastokeskus: Koulutukseen hakeutuminen (http://www.stat.fi/til/khak/index.html) Tieto on saatavissa kuntakohtaisesti. Julkaisu: vuosittain joulukuussa koskien edellisen vuoden tietoja. 4.3.2 Opiskelun keskeyttäminen Lukiokoulutuksessa, ammatillisessa koulutuksessa, ammattikorkeakoulukoulutuksessa ja yliopistokoulutuksessa keskeyttäneet lukuvuosina Tutkintotavoitteisen koulutuksen ulkopuolelle jääneiden lisäksi syrjäytymisvaarassa ovat ne nuoret, jotka keskeyttävät tutkintoon johtavan koulutuksen. Osa koulutuksen keskeyttämisestä on ns. positiivista keskeyttämistä, jolloin opiskelija vaihtaa koulutusalaa. Osa keskeyttämisestä on taas ns. negatiivista keskeyttämistä, jolloin opiskelija lopettaa tutkintotavoitteisen opiskelun kokonaan. Syrjään jäämisen kannalta olennaisempaa on seurata tätä kokonaan tutkintotavoitteisen koulutuksen keskeyttäneiden joukon osuutta kaikista koulutukseen osallistuneista. Tilastokeskus: Koulutuksen keskeyttäminen (http://www.stat.fi/til/kkesk/index.html) Tiedot keskeyttämisestä saadaan seuraamalla syyskuussa xxxx opiskelleiden henkilöiden tilannetta syyskuussa xxxx+1. Mikäli henkilö ei jatkanut opiskeluaan tai ei ollut suorittanut tutkintoa ko. vuoden aikana, hänet on laskettu keskeyttäneeksi. Tiedot valmistuvat tammikuussa xxxx+2. Tieto on saatavissa maakunnittain. 4.3.3 Perusopetuksen tehostettu ja erityinen tuki Oppilaiden, joilla on tehostetun tuen opetussuunnitelma ja erityisen tuen päätöksen saaneiden osuus (ei pidennettyä oppivelvollisuutta) kaikista peruskoululaisista. Suomessa erityisopetuksen piiriin kuuluvien lasten ja nuorten määrä on suhteellisen suuri verrattuna muihin länsimaihin. Erityisopetukseen osallistuvien määrä kertoo erityisopetuksen palveluiden tarpeesta, mutta myös palveluiden tarjonnasta. Erityisopetukseen osallistuvien määrä on lisääntynyt miltei koko 2000-luvun ajan. Perusopetuslain erityisopetusta koskevaa säädäntöä muutettiin 1.8.2011 alkaen, minkä jälkeen erityisopetuksen järjestämismuodoissa on käytetty käsitteitä tehostettu tuki ja erityinen tuki. Tehostettua tuki koostuu esimerkiksi tuetusta opetuksesta ja oppilashuollollisista toimenpiteistä oppilaalle tehtyyn oppimissuunnitelmaan perustuen. Erityinen tuki koostuu erityisopetuksesta ja mahdollisista muista toimenpiteistä ja sitä annetaan joko muun opetuksen yhteydessä tai osittain tai kokonaan erityisluokalla. 12

Tilastokeskus: Peruskoulun erityisopetus (http://www.stat.fi/til/erop/) Huomioitava sekä tehostettu tuki että erityinen tuki. Tieto saatavissa kuntakohtaisesti ja sukupuolittain eriteltynä. Tiedot julkaistaan vuosittain kesäkuussa. 4.3.4 Vaikeuksia itselle sopivan opiskelutavan löytämisessä Niiden peruskoulussa, lukiokoulutuksessa ja ammattioppilaitoksissa opiskelevien nuorten osuus, jotka kokevat itselleen sopivan opiskelutavan löytämisessä olevan vaikeuksia melko paljon tai erittäin paljon. Nuoret kritisoivat usein suomalaisen koulutusjärjestelmän olevan kankea ja opetusmenetelmien yksipuolisia, jotka eivät huomioi oppilaiden erilaisuutta. Kouluterveyskyselyssä itselle sopivan opiskelutavan löytämistä on kartoitettu peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisten ja lukiolaisten osalta vuodesta 2001 ja ammattiin opiskelevien osalta vuodesta 2009. Indikaattoritiedoksi muodostuu niiden nuorten osuus kyselyyn vastanneista, jotka ovat kokeneet melko tai erittäin paljon vaikeuksia itselleen sopivan opiskelutavan löytämisessä. THL: Kouluterveyskysely (Onko sinulla vaikeuksia seuraavissa asioissa? Itselleni parhaiten sopivan opiskelutavan löytäminen). THL kerää tiedot kuntakohtaisesti, mutta kuntakohtaiset tiedot on saatavilla vain erillistä korvausta vastaan. 4.3.5 Koulunkäynnistä pitäminen Niiden peruskoulussa, lukiokoulutuksessa ja ammattioppilaitoksissa opiskelevien nuorten osuus, jotka pitävät koulunkäynnistä melko paljon tai hyvin paljon. Suomessa oppilaat ja opiskelijat selviävät usein kansainvälisissä oppimistulosvertailuissa muita maita paremmin, mutta muualla nuoret pitävät silti koulunkäynnistä enemmän. Tämä on sinänsä erikoista, koska yleensä koulunkäynnistä pitäminen johtaa myös parempiin oppimistuloksiin. Vaikka Suomessa korrelaatio ei olekaan näin selvä, on olennaista seurata sitä, pitävätkö suomalaiset nuoret koulunkäynnistään. Kouluterveyskyselyssä koulunkäynnistä pitämistä on kartoitettu peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisten ja lukiolaisten osalta vuodesta 2001 ja ammattiin opiskelevien osalta vuodesta 2009. Indikaattoritiedoksi muodostuu niiden nuorten osuus kyselyyn vastanneista, jotka pitävät koulunkäynnistä erittäin tai melko paljon. THL: Kouluterveyskysely (Mitä pidät koulunkäynnistä tällä hetkellä?). THL kerää tiedot kuntakohtaisesti, mutta kuntakohtaiset tiedot on saatavilla vain erillistä korvausta vastaan. 13

4.3.6 Oppilashuollon saavutettavuus Niiden peruskoulussa, lukiokoulutuksessa ja ammattioppilaitoksissa opiskelevien nuorten osuus, joiden mielestä terveydenhoitajan/lääkärin/kuraattorin/psykologin vastaanotolle on melko vaikea tai vaikea päästä. Oppilas- ja opiskelijahuollon tilaa ja sen määrällisiä indikaattoreita (esimerkiksi oppilashuoltohenkilöstön määrää) ei selvitetä tai seurata Suomessa säännöllisesti. Kouluterveyskyselyssä oppilashuollon koettua saavutettavuutta on kartoitettu peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisten ja lukiolaisten osalta vuodesta 2007 ja ammattiin opiskelevien osalta vuodesta 2009. Kouluterveyskyselyssä on selvitetty, kuinka helpoksi vastaaja kokee tarvittaessa päästä kouluterveydenhoitajan, -lääkärin, -kuraattorin ja psykologin vastaanotolle. Indikaattori muodostuu niiden nuorten osuus kyselyyn vastanneista, joiden arvion mukaan vastaanotolle on melko tai erittäin vaikea päästä. THL: Kouluterveyskysely (Jos haluaisit mennä koulusi terveydenhoitajan/lääkärin/kuraattorin/psykologin vastaanotolle, miten helppo sinne mielestäsi on päästä?). THL kerää tiedot kuntakohtaisesti, mutta kuntakohtaiset tiedot on saatavilla vain erillistä korvausta vastaan. 4.3.7 Oppisopimuskoulutus Oppisopimuskoulutuksessa opiskelevat, jotka ovat olleet alle 25-vuotiaita koulutuksen alkaessa. Oppisopimuskoulutuksen lisääminen nousi yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamisessa, joten oppisopimuskoulutukseen osallistuvien nuorten määrä on olennainen tieto ainakin hallituskaudella 2011 2015. Oppisopimuskoulutukseen osallistuvista määrällistä tietoa kerää Tilastokeskus, joka on määritellyt nuoriksi oppisopimuskoulutukseen osallistuviksi alle 25-vuotiaat. Tilastokeskus: Ammatillinen koulutus (http://www.stat.fi/til/aop/index.html, Opetussuunnitelmaperusteinen ammatillinen peruskoulutus (oppisopimuskoulutus)). Tieto on saatavissa sukupuolittain ja maakunnittain eriteltynä. 4.4 Työllisyys ja yrittäjyys 4.4.1 Nuorten työttömyys 15 29 (jaottelu 15 19, 20 24, 25 29) -vuotiaiden nuorten työttömyysasteen vuosikeskiarvo Nuorisotyöttömyys on Suomessa huomattavasti yleisempää kuin työttömyys koko väestön keskuudessa. Sama tilanne on myös useissa muissa Euroopan maissa, ja osassa maista 14

jo yli puolet nuoresta työvoimasta on työttömänä. Suomessa tilastotietoja nuorten työttömyydestä kerätään työ- ja elinkeinoministeriössä sekä Tilastokeskuksessa. Työ- ja elinkeinoministeriön tilastoissa on laskettu työttömiksi työvoimahallinnon rekistereissä olevat työttömät työnhakijat, eli ne nuoret, jotka ovat ilmoittaneet itsensä työttömäksi työnhakijaksi. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen tilastointi perustuu koko väestöä koskevaan otantaan, jossa työttömyys on määritelty ILO:n suosituksen perusteella, eli työtön on henkilö, joka tutkimusviikolla on työtä vailla, on etsinyt työtä aktiivisesti viimeisen neljän viikon aikana ja voisi aloittaa työn kahden viikon kuluessa. Indikaattorityöryhmä totesi, että erityisesti nuorisotyöttömyyden seurannan osalta Tilastokeskuksen tunnusluku on kuvaavampi, sillä kaikki nuoret työttömät eivät välttämättä ole rekisteröityneet työttömiksi työnhakijoiksi. Tilastokeskus: Työvoimatutkimus (http://www.stat.fi/til/tyti/index.html). Tieto on saatavissa ainoastaan koko maata koskien. 4.4.2 Tukitoimenpitein työllistetyt nuoret Erilaisin tukitoimenpitein työllistettyjen nuorten osuus työllisistä nuorista. Nuorten työllisyyttä pyritään parantamaan saattamalla nuori erilaisien työvoimahallinnon tukitoimenpiteiden piiriin. Työvoimapoliittisten toimenpiteiden piirissä olevien määrän seuraaminen on olennaista paitsi palvelutarjonnan selvittämiseksi, myös analysoitaviksi yhdessä nuorten kokonaistyöllisyyden ja -työttömyyden kanssa, jotta saadaan kuva työmarkkinoiden luonnollisesta työllistävyydestä. Tällaisia työvoimapoliittisia toimenpiteitä ovat palkkatuki (työmarkkinatuki tai työllisyysmäärärahat), oppisopimus, starttiraha, työharjoittelu työmarkkinatuella ja työelämävalmennus työttömyysetuudella. Oppisopimuskoulutusta on tarkasteltu erikseen jo koulutusta koskevissa indikaattoreissa, joten tuetun oppisopimuksen määriä ei ole tarpeen analysoida enää tässä kohtaa, joten tukitoimenpiteiksi lasketaan ainoastaan palkkatuki, työharjoittelu työmarkkinatuella, starttiraha ja työelämävalmennus työttömyysetuudella. TEM: Toimiala Online: 15 29-vuotiaiden tukityöllistäminen toimenpiteen mukaan eriteltynä. Tieto saatavissa ELY-keskuksittain. 4.4.3 Työvoiman ulkopuolella oleminen Työvoiman ulkopuolella olevien 15 29-vuotiaiden nuorten määrä ja osuus ikäluokasta. Työvoiman ulkopuolella olevien määrä kuvaa sitä määrää, jotka eivät ole työllisiä eivätkä työttömiä ja ovat siten työvoiman ulkopuolella. Kokonaisuudessaan tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi opiskelijat, eläkeläiset ja muut työvoiman ulkopuolella olevat, eli esimerkiksi kotiäidit ja varusmiespalvelusta suorittavat. Olennaista on seurata näistä luokkaa "Muut työvoiman ulkopuolella olevat", sillä tuohon ryhmään kuuluu erityisessä syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. 15

Tilastokeskus: Työssäkäyntitilasto. (http://tilastokeskus.fi/til/tyokay/index.html) 4.4.4 Nuorten eläkkeellä oleminen mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavien 16 24-vuotiaiden määrä ja osuus vastaavanikäisestä väestöstä. Nuorten työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on kasvanut 2000-luvulla huomattavasti. Kokonaisuudessaan työkyvyttömyyseläkkeelle jääneiden nuorten määrässä on mukana esimerkiksi synnynnäisen vamman vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle jääneitä, mutta suurin osa nuorten työkyvyttömyyseläkkeistä johtuu mielenterveydellisistä syistä. Tästä syystä erityisesti mielenterveysperusteisten työkyvyttömyyseläkkeiden määrää on seurattava. THL: SOTKAnet, indikaattori nro 3328 (http://uusi.sotkanet.fi/portal/page/portal/etusivu) 4.4.5 Osatyökykyisten työllistyminen Vajaakuntoisten 15 29-vuotiaiden työttömien määrä ja osuus kaikista 15 29-vuotiaista nuorista sekä pitkäaikaistyöttömien osuus vajaakuntoisista työttömistä nuorista. Osatyökykyisten (esimerkiksi kehitysvammaiset tai mielenterveyskuntoutujat) työllistymisestä ei ole olemassa selkeää ja yksiselitteistä seurantaa, mutta eri tietoja yhtäaikaisesti tarkastelemalla on mahdollista muodostaa kuva työllistymisestä. Vajaatyökykyisellä tarkoitetaan TEM:n tilastoissa henkilöä, jolla on jokin diagnoosi. Nuora kokee, että korrektimpi tapa puhua tällaisista henkilöistä on puhua osatyökykyisistä henkilöistä, joten indikaattorin nimeksi on valittu "osatyökykyisten työllistyminen", vaikkakin tietokannassa terminä käytetään vajaatyökykyisyyttä. Käytännössä tieto kuitenkin kuvaa samaa ilmiötä. Työttömien määrän kehitys kuvaa paitsi työllistymismahdollisuutta myös sitä, kokevatko osatyökykyiset työnsaantimahdollisuutensa sellaiseksi, että heidän kannattaa rekisteröityä työttömäksi työnhakijaksi. Kaksinaisesta tulkintamahdollisuudesta johtuen on syytä tarkastella myös osatyökykyisten nuorten pitkäaikaistyöttömyyttä yhdessä kaikkien työttömien kanssa, jotta pystytään tekemään havaintoja osatyökykyisten nuorten työllistymisestä. TEM: Työnvälitystilasto 4.4.6 Opiskelijoiden työssäkäynti Vähintään 18-vuotiaiden työssäkäyvien opiskelijoiden osuus opiskelijoista koulutusasteen (lukio, toisen asteen ammatillinen koulutus, ammattikorkeakoulu ja korkeakoulu) mukaan. Opiskelijat muodostavat n. 14 % kokonaistyövoimasta Suomessa. Opiskelijoiden työssäkäynti herättää kuitenkin ajoittain keskustelua, sillä opiskelijoiden työssäkäynnin 16

uskotaan viivyttävän opintoja. Toisaalta opiskelujen aikaisen työssäkäynnin positiivisista vaikutuksista opiskeluajan lyhenemiseen ja valmistumisen jälkeiseen työllistymiseen on myös esitetty tutkimuksia. On siis näkemysero, pidetäänkö opiskelujen aikaista työssäkäyntiä positiivisena vai negatiivisena asiana. Mielenkiintoista työssäkäynnin määrien kehittymistä on seurata myös opintososiaalisten etuisuuksien kehittymisen näkökulmasta. Alle 18-vuotiaiden opiskelijoiden työssäkäynnistä ei ole tilastotietoja, sillä työeläkejärjestelmän piiriin kuuluu vain yli 18-vuotiaat työntekijät. Relevanttia on seurata lukiolaisten, toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien, ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoiden (psl. jatko-opiskelijat) työskentelyä opintojen aikana. Tilastokeskus: Koulutus/Opiskelijoiden työssäkäynti (http://www.stat.fi/til/opty/2010/opty_2010_2012-03-20_tie_001_fi.html) Tieto on saatavissa ainoastaan koko maata koskevana. 4.4.7 Nuorten yrittäjyyshalukkuus 18 24-vuotiaiden nuorten osuus vastaavanikäisestä ei-yritystoiminnassa olevasta aktiivisesta väestöstä, joilla on aikomuksia ryhtyä yrittäjäksi seuraavan kolmen vuoden aikana. Nuorten yrittäjyyshalukkuudesta tai muista yrittäjyyttä koskevista asenteista ei ole juurikaan säännöllistä tiedonkeruuta. Suomalaisessa työllisyyspolitiikassa kuitenkin yrittäjyyteen pyritään kannustamaan ja nuoriin kohdistuu erilaisia yrittäjyyteen kannustavia toimenpiteitä. Keskuskauppakamari tilastoi nuorten yrittäjien määrää, mutta nuorena yrittäjänä pidetään heidän tilastoissaan alle 40-vuotiasta henkilöä. Lisäksi yrittäjyyden määrittely on usein ongelmallista erilaisten yrittäjyyskäsitysten vuoksi. GEM:n (Global Enterpreneurship Monitor) kansainvälisessä yrittäjyystutkimuksessa yrittäjyysasenteita on selvitetty vuosittain jaoteltuna myös ikäperusteisesti. Tutkimuksen toteuttaa Suomessa Turun yliopisto. Indikaattorilla selvitetään yrittäjyysaikomuksia seuraavan kolmen vuoden aikana niiden henkilöiden joukossa, jotka eivät tällä hetkellä toimi aktiivisesti yrittäjyysmaailmassa. GEM: National reports. (http://www.gemconsortium.org/docs/search?doc_cat_id=4&team_id=15&q=) 4.5 Terveys 4.5.1 Terveydentilan kokeminen Niiden peruskoulussa, lukiokoulutuksessa ja ammattioppilaitoksissa opiskelevien nuorten osuus, jotka kokevat terveydentilansa erittäin tai melko hyväksi. Terveydentilaa voidaan selvittää monella eri mittarilla arvioimalla esimerkiksi päihteiden käyttöä, sairastavuutta tai ruokailutottumuksia. Mielenkiintoinen tieto näiden eri 17

tietokannoista saatavien tunnuslukujen lisäksi kuitenkin on nuorten kokemus omasta terveydentilastaan. Koettu terveys on yleinen mittari terveydentilan kuvaamisessa. Koettu terveys kertoo yleisarvion yksilön fyysisestä ja psyykkisestä terveydentilasta. Omakohtaiseen arvioon vaikuttavat yksilön tavoitteet ja se, millaisessa ympäristössä hän elää. Oma koettu terveys saattaa poiketa paljonkin lääkärin tai muiden ihmisten arviosta. Kouluterveyskyselyssä oman terveydentilan kokemista on kartoitettu peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisten ja lukiolaisten osalta vuodesta 2001 ja ammattiin opiskelevien osalta vuodesta 2009. Indikaattori muodostuu niiden nuorten osuus kyselyyn vastanneista, jotka kokevat oman terveydentilansa erittäin tai melko hyväksi. THL: Kouluterveyskysely (Mitä mieltä olet terveydentilastasi? Onko se erittäin hyvä/melko hyvä/ keskinkertainen / melko tai erittäin huono). THL kerää tiedot kuntakohtaisesti, mutta kuntakohtaiset tiedot on saatavilla vain erillistä korvausta vastaan. 4.5.2 Mielenterveysongelmat Mielenterveysongelmat ja niiden ilmeneminen koettiin nuorten hyvinvointikyselyssä erittäin merkitseväksi asiaksi nuorten hyvinvoinnille. Myös julkisessa keskustelussa nuorten mielenterveysongelmat nousee usein esille. Mielenterveysongelmien määrästä ei ole olemassa mitään absoluuttista ja kokonaisvaltaista tietoa, joten ilmiötä joudutaan havainnollistamaan mielenterveyspalveluiden käytöllä. Mielenterveyspalveluiden saatavuutta on kritisoitu, joten tähän indikaattoreiksi on valittu mielenterveyslääkitystä saavien nuorten määrä kuvaamaan ilmiön koko laajuutta, psykoterapiaa saaneiden määrä sekä hoitoonpääsyaika kuvaamaan palveluiden saavutettavuutta. Indikaattorityöryhmän näkemys on, että näitä tietoja on mahdollista käsitellä yhtenä kokonaisuutena siten, että tiedot yhdistetään visuaalisesti. 4.5.2.1 Mielenterveysongelmien lääkehoito 15 34-vuotiaiden nuorten määrä ja osuus vastaavanikäisestä väestöstä, jotka ovat saaneet Kelalta korvausta vaikean psykoosin ja muun vaikean mielenterveyden häiriön perusteella. Tieto saatavissa ainoastaan ikäluokassa 15 34. Erityiskorvattaviin (100 %) lääkkeisiin psykoosin tai muun vaikean mielenterveyden häiriön perusteella oikeutettujen nuorten henkilöiden määrä kuvaa mielenterveysongelmien laajuutta koko ikäluokassa. Kelan sairausvakuutustilasto. Tieto on saatavissa koko maata koskien. 4.5.2.2 Mielenterveysongelmien hoito kuntoutuspsykoterapialla. Kuntoutuspalveluja mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden perusteella saaneiden 16 24-vuotiaiden määrä ja osuus vastaavanikäisestä väestöstä. 18

Kelan korvaamaan kuntoutuspsykoterapiaan on oikeutettu, jos työ- tai opiskelukyky on mielenterveyden häiriön vuoksi uhattuna ja hoitosuhde on kestänyt vähintään kolme kuukautta psykiatrisen diagnoosin saamisen jälkeen. Osa kuntoutuspsykiatriaan osallistujista on samoja henkilöitä kuin erityiskorvattavaa lääkitystä mielenterveysongelmien vuoksi saavia henkilöitä koskevassa tilastossa, joten näiden tilastojen yhdistäminen ei ole mahdollista. Tieto saatavissa ainoastaan ikäluokassa 16 24. Kelan kuntoutustilasto. Tieto on saatavissa koko maata koskien. 4.5.2.3 Hoitoonpääsyaika mielenterveysongelmissa Yli 90 vrk nuoriso- ja lastenpsykiatriassa hoitoonpääsyä odottaneiden määrä Lapsi- ja nuorisopsykiatriassa kiireettömässä hoidossa hoitotakuu on ollut voimassa vuodesta 2001. Hoitotakuun mukaan lapsen ja nuoren on saatava tarpeen mukaista hoitoa kolmen kuukauden kuluessa. THL: Erikoissairaanhoidon hoitoonpääsy (http://www.thl.fi/fi_fi/web/fi/tutkimus/tyokalut/erikoissairaanhoidon_hoitoonpaasy) Tieto on saatavissa sairaanhoitopiireittäin. Hoitoonpääsyaikaa kuvaava indikaattoritieto on tulossa myös SOTKAnettiin syksyllä 2012. 4.5.3 Alkoholin käyttö Niiden peruskoulussa, lukiokoulutuksessa ja ammattioppilaitoksissa opiskelevien nuorten osuus, jotka ilmoittavat juovansa itsensä tosi humalaan noin 1-2 kertaa kuussa tai useammin. Nuorten alkoholinkäyttö on vähentynyt 2000-luvulla, mutta edelleenkin iso osa nuorista käyttää alkoholia säännöllisesti siten, että ovat tosi humalassa. Alkoholin käyttötottumukset vaihtelevat myös koulualoittain, sillä täysin raittiita on huomattavasti vähemmän ammatillisessa koulutuksessa kuin lukiokoulutuksessa. Kouluterveyskyselyssä alkoholin käyttöä on kartoitettu peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisten ja lukiolaisten osalta vuodesta 2001 ja ammattiin opiskelevien osalta vuodesta 2009. Indikaattori muodostuu niiden nuorten osuudesta kyselyyn vastanneista, jotka kertovat käyttävänsä alkoholia yli kerran kuukaudessa ollen tosi humalassa (kerran viikossa tai useammin tai noin 1-2 kertaa kuussa). THL: Kouluterveyskysely (Kuinka usein käytät alkoholia tosi humalaan asti?). THL kerää tiedot kuntakohtaisesti, mutta kuntakohtaiset tiedot on saatavilla erillistä korvausta vastaan. 19

4.5.4 Lääkkeiden käyttö päihtymystarkoituksessa Niiden peruskoulussa, lukiokoulutuksessa ja ammattioppilaitoksissa opiskelevien nuorten osuus, jotka ovat kokeilleet huumaavia lääkkeitä päihtymystarkoituksessa Kouluterveyskyselyssä on kartoitettu lääkkeiden käyttöä päihtymystarkoituksessa peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisten ja lukiolaisten osalta vuodesta 2001 ja ammattiin opiskelevien osalta vuodesta 2009. Kyselyn mukaan lääkkeiden (esimerkiksi rauhoittavat ja unilääkkeet) käytössä päihtymystarkoituksessa on tapahtunut hienoista lisäystä 2000- luvun aikana. Lisäksi lääkkeiden käyttö on yleisempää tyttöjen kuin poikien keskuudessa. Indikaattori muodostuu niiden nuorten osuudesta kyselyyn vastanneista, jotka kertovat käyttäneensä lääkkeitä päihtymystarkoituksessa ainakin kerran. THL: Kouluterveyskysely (Oletko koskaan kokeillut tai käyttänyt lääkkeitä (rauhoittavia, uni- tai särkylääkkeitä ilman alkoholia) päihtyäksesi?). THL kerää tiedot kuntakohtaisesti, mutta kuntakohtaiset tiedot on saatavilla erillistä korvausta vastaan. 4.5.5 Huumekokeilut Niiden peruskoulussa, lukiokoulutuksessa ja ammattioppilaitoksissa opiskelevien nuorten osuus, jotka ovat kokeilleet marihuanaa tai kannabista ainakin kerran. Huumekokeiluiden osalta kouluterveyskyselyssä selvitetään nuorten kokeiluita eri huumausaineista, mutta kuvaavimpana indikaattorina näistä on marihuanan ja kannabiksen kokeilut koko ilmiötä havainnollistamassa, sillä yleensä muita huumeita kokeilleet ovat kokeilleet myös marihuanaa tai kannabista. Huumekokeiluissa on myös havaittavissa eroavaisuuksia koulualoittain, sillä marihuanaa tai kannabista kokeilleita on selvästi enemmän ammatillisessa koulutuksessa kuin lukiokoulutuksessa. Kouluterveyskyselyssä huumekokeiluita on kartoitettu peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisten ja lukiolaisten osalta vuodesta 2001 ja ammattiin opiskelevien osalta vuodesta 2009. THL: Kouluterveyskysely (Oletko koskaan kokeillut tai käyttänyt marihuanaa tai kannabista?). THL kerää tiedot kuntakohtaisesti, mutta kuntakohtaiset tiedot on saatavilla vain erillistä korvausta vastaan. 4.5.6 Tupakointi Niiden peruskoulussa, lukiokoulutuksessa ja ammattioppilaitoksissa opiskelevien nuorten osuus, jotka ilmoittavat tupakoivansa päivittäin. Nuorten tupakointi on vähentynyt selkeästi 2000-luvulla. Tupakoinnin vähentymisessä on tapahtunut kuitenkin selkeää koulutusalakohtaista jakautumista, sillä lukiolaisista 11 % 20