Mitä pitäisi tehdä -selontekoa

Ote kirjasesta: Mitä meille on nyt tapahtunut ja mitä tapahtumassa? Magna Taledo Information Mitä pitäisi tehdä -selontekoa Jo tuhansia vuosia sitten vastaavana aikana, vastaavassa kulttuuritilanteessa kysyttiin ihmetellen: "Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa..." Kysymys taisi olla hieman provosoiva. Sanottakoon se siksi toisin sanoin: Miten meidät saataisiin tavoittelemaan ja muistamaan elämäämme läpäiseviä, mutta nyt unohtamiamme, peritystä viisaudesta johdettuja elämisen ihanteita, henkisempiä arvoja sekä jalompia elämisen teemoja, eli miten meidät saataisiin suuntaamaan katseemme henkiseen, transsendenttiin todellisuuteen, etsimään ja tavoittelemaan sitä, löytämään se ja tuomaan se sitten taivaan kosmisista ulottuvuuksista immanenssiin - itseemme - ja samalla oman jokapäiväisen elämän ja kehittymisen käytännöllisyyteen? Eli vielä yksinkertaisemmin ja suoremmin: Mitä me voisimme ja mitä meidän pitäisi nyt siis tehdä? (Kysymys olisi tähän yhteyteen tarkoituksellisempaa esittää muodossa: mitä minä ja mitä minun ) Vastauksia näihin kysymyksiin on ladattu suoraan ja implisiittisesti jo edellä kirjoitettuun tilanneraporttiin, jonka sisällöstä ja ponsista meidän nykyihmisten mieleen nousee luonnollisesti kysymys: Totta vai tarua? Meidän, kestävän kasvun malleista unelmoivien nykyihmisten vastaus kysymykseen on oletettavasti: tarua. Tällaista vastausta saattaa tietenkin leimata nykytieteellinen avuttomuus, kannattomuus, epäröinti ja pelko - pelko joutua tieteellisyyden kolhimana epätieteellisyyden häpeään. Näin tarua tai sitten ei! Varsin pelkistetty vastaus em. kysymyksiin löytyy Vuosisadan Kertomuksen ensimmäisen osan nimilehden motosta. Siinä futurologina ja taloustieteilijänä tunnettu E. F. Schumacher vastaa mitä pitäisi tehdä -kysymykseen minkä jo edellä johdannossa totesin: "Vastaus on yksinkertainen, mutta samalla hämmentävä: jokainen meistä voi panna oman sisimpänsä järjestykseen. Schumacher toteaa, että siinä meitä ei voi opastaa tiede eikä teknologia, joiden arvo riippuu kokonaan niistä päämääristä, joita ne palvelevat, mutta meitä voi yhä opastaa ihmiskunnan peritty viisaus. Schumacher toteaa lisäksi - ilmeisesti osoittaakseen erään sisimpämme järjestykseen panemisen tarkoituksen ja sen eettis-sosiaa-lisen seurausilmiön: Meidän tärkein tehtävämme on kääntyä pois nykyiseltä tuhoon johtavalta tieltä ja edelleen: meidän on opittava elämään rauhanomaisesti, paitsi kanssaveljiemme, myös luonnon ja ennen kaikkea niiden korkeampien voimien kanssa, jotka ovat tehneet luonnon ja meidät. Todettakoon tässä yhteydessä, että tuo yhteiskunnalle lähettämäni tilanneraportti näyttää säikäyttäneen joitakin sen sisällön verifioineita lähimmäisiäni. Olen todennut heille, että mitään pelkoa elämämme ja tulevaisuutemme suhteen ei ole silloin, jos toimimme tuon Schumacherin ohjeen mukaisesti ja palautamme materialistiseksi pintailmiöiden tasamaaksi muuttuneeseen elämismaailmaamme henkisen ja eettis-sosiaalisen, elämämme strategioita, kuin myös sen operatiivista toimintaa ohjaavan noosfäärin - sisäisen tietoisuuden kehineen ja kertymineen. Kysymys järjestykseen panemisessa ei ole kuitenkaan yhteisöllisen tason suorituksesta, vaan meille yksityisille ihmisille lankeavasta tehtävästä. Näin ollen vastaus siihen, mitä tilanteessa pitäisi tehdä on: Meidän tulisi kaivaa tuo järjestys esiin omasta itsestämme, eli paljastaa se oman itsemme sisäisestä noosfääristä. Mutta miten kaivaa Shakespeare antaa kaivamiseen ohjeensa edellä siteeratun sonettinsa, 146 loppusäkeistössä: "Siis sielu, hyödy palvelijastasi, rikastu kun se riutuu verkalleen,

2 lunasta taivaan vuodet sakkatunnein, sisältä höysty, kuori hyläten; syöt silloin syöjäämme, syöt kuolemaamme; kun kuolee Kuolema, me saamme elää." J. W. von Goethe sanoo tämän näin: "Vain puhtaana eläös hiljalleen, / jos myrskyt soivatkin milloin! / Pyri ihmisyyteen täydelliseen; / jumaluutta sa lähestyt silloin." Käytännössä tuo sisimpämme järjestykseen paneminen merkitsee kasvua, kasvun tapahtumaa ja sivistysprosessia. Kasvu merkitsee sitä, että kasvava persoonallisuus tai kulttuuri yhä suuremmassa määrin muodostuu omaksi ympäristökseen. Kasvun tunnusmerkkinä on tällöin oman elämän ja kohtalon hallinta ja sen päämääränä se, että meistä näin kehittyisi ihmisiä, jotka pyrkivät antamaan elämälleen humaniteetin suunnan - sellaisen suunnan, joka on sopusoinnussa järjen ja yhteiselämän vaatimusten kanssa. Tällainen ihminen tavoittelisi oikeudenmukaisuutta ajatuksissaan, yleistä hyötyä teoissaan, järkevää ajattelua, jolle valhe on täysin tuntematon, mieltä, joka iloisena tervehtii jokaista välttämätöntä tapahtumaa tietäen sen olevan tulossa ja että sen alkulähteenä on Kaikkeus itse. Kulttuuriin ja yhteiskuntaan heijastuvina käytännön seurausmuotoina tämä merkitsisi, että; - yhteiskuntaelämässä tällaisen ihmisen toiminta toteuttaisi yksityisten ihmisten kautta tapahtuvaa inhimillisen kulttuurin eettistä oikeudenmukaistamista. Tämä merkitsisi vallitsevan nykykulttuurin suunnan muutoksen ensimmäistä askelta yhteiskunnallisen toiminnan ankkuroimisena hyveeettiseen ja uskonnollis-filosofiseen maailmankatsomukseen. - yhteiskuntaelämässä ihmisen seuraava kehittymisaskel näyttäytyisi valtiotaitona ja viisautena, joiden seuraukset ilmenevät inhimillisessä kulttuurissa yhteisöllisyytenä, sopusointuna, yhteistyökykyisyytenä ja rauhana. Tämä konstituoisi vallitsevan nykykulttuurimme suunnanmuutoksen toista askelta yhteiskunnallisen elämän ankkuroimisena elämismaailmamme sosiaaliseen sisältöön. Tällöin toteutuu myös tuon E. F. Schumacherin ponsilauseen sisältö: Meidän tärkein tehtävämme on kääntyä pois nykyiseltä tuhoon johtavalta tieltä ja edelleen: meidän on opittava elämään rauhanomaisesti, paitsi kanssaveljiemme, myös luonnon ja ennen kaikkea niiden korkeampien voimien kanssa, jotka ovat tehneet luonnon ja meidät. Tällöin vasta tällöin sisäiseen järjestykseen itsensä panneen ihmisen toiminta toteutuisi kulttuurimme ja yhteiskuntaelämämme elävöittämisenä Pyhyyden Kauneutta ja Järjestystä konstituoivilla korkeaeettisillä ja -oikeudellisilla hyveominaisuuksilla. Tämä merkitsisi nykykulttuurin suunnanmuutoksen kolmatta askelta yhteiskunnallisen elämän ankkuroimisena elämismaailmamme noosfäärin syvimpään, henkisiä perusarvoja ja eettisen elämän korkeinta ilmennystä, järjestystä ja täydellisyyttä edustavaan keskeiseen sisältöön. Kuten edellä totesin, ehkäpä jotkut meistä kykenisivät ammentamaan syvemmältäkin perityssä viisaudessamme näkymättöminä piileviltä alkulähteiltä, so. noosfäärin ylimmän tason henkisestä beriah -maailmasta. Kuuluisa psykiatri Viktor E. Frankl kirjoittaa kirjassaan Olemisen tarkoitus: "Mitä pikemmin ihminen ymmärtää elämänsä tehtäväluonteen, sitä merkityksellisemmäksi hän elämänsä kokee." Hänen mukaansa on ihmisiä, "jotka pääsevät vielä askeleen pidemmälle, ja jotka elävät elämänsä laajemmassa ulottuvuudessa." Hän toteaa, että näille ihmisille tehtävä on jotain transitiivista ja että "he elävät samaa instanssia, josta tehtävä tulee ja saman instanssin ehdoilla, joka tehtävän asettaa." Arnold Toynbee sanoo heistä: Näitä harvinaisia yli-inhimillisiä henkiä, jotka ovat murtaneet alkukantaisen yhteiskuntaelämän noidankehän ja ryhtyneet jatkamaan luomisen työtä, voidaan luonnehtia nimittämällä heitä persoonallisuuksiksi. Gnostilaisten Pistis Sophiassa tällaisesta ihmishahmosta sanotaan: Hän ihminen maailmassa onpi, vaan hän kuningas onpi Valossa ja hän ihminen maailmassa onpi, vaan maailmalle hän ei kuulu. Professori Antero Rinne luo kirjassaan Unelma kauneimmasta ihmisestä tällaisesta ihmisestä esikuvan. Hän luo sen niistä palasista, joita hän on luodannut esiin 2000 vuotta sitten eläneestä kristinuskon perustajasta, tämän elämästä, kutsumuksesta ja toiminnasta. Esikuva sivuaa tuollaisen

laajemman ulottuvuuden saavuttaneen hahmon identiteettiä. Rinne toteaa: "On pyrittävä kaikinpuoliseen täydellisyyteen. On pyrittävä oikeaan tietoon maailmasta ja ihmisestä", ja jatkaa: "Mutta oma elämä on täydellistä vain silloin, kun siihen liittyy pyrkimys myös muiden ihmisten, yhteiskunnan ja koko maailman täydellistämiseen. Täydellinen ihminen on tosi täydellinen vain silloin, kun hän on suuri opettaja, suuri reformaattori." Kirjassaan, Les Deux Sources de la Morale et de la Religion, H Bergson kutsuu heitä mystikoiksi ja sanoo heistä mm.: Suuri mystikko tuntee totuuden virtaavan itseensä kuin elähdyttävän voiman Hänen kiihkeä halunsa on Jumalan avulla täydentää ihmissuvun luomista... Mystikon pyrkimys on sama kuin itsensä elinvoiman. Se on itse elinvoimaa, jonka etuoikeutettu ihminen on saanut kokea kaikessa täyteydessään ja jonka leiman hän sen jälkeen kaikin voimin pyrkii painamaan ihmiskuntaan. Tällöin hän ristiriidasta tietoisena kannustaa sukukunnan luoviin ponnistukseen ja saattaa perusolemukseltaan pysähdyksissä olevan maailman liiketilaan. 3 Ihmiskunnan peritty viisaus Vuosisadan Kertomuksen ensimmäisessä osassa ilmenee tuon ihmiskunnan kestävän kehityksen mallin ja sen henkisen kulttuurievoluution lähdesuonen, perityn viisauden fundamentaalis-ideainen sisältö, olemus ja luonne. Kulttuurifilosofi Erik Ahlman kirjoittaa tästä viisaudesta ja siihen liittyvistä perinteisistä arvoista kulttuurin perustekijöissään: "Mutta toisinaan, suurina historiallisina hetkinä tai myös yksilön elämän ratkaisevissa tilanteissa juuri ne astuvat toteuttamista vaativina esiin ja todella määräävät tapahtumien suunnan." Nyt näyttää kuitenkin siltä, että tällainen, perinteisten arvojen olemassa oleva todellisuus ylittää kuvittelukykymme rajat ja samalla kaikki spekulaatiot ajatteluhorisonttimme tuonpuoleisesta, oudosta tiedosta. Kuuluisa syvyyspsykologi C. G. Jung on todennut tuonpuoleisen outouden syndroomasta: ymmärsin oudoksuvan ja vierauden kylmän varjon, joka lankesi ihmisten kasvoille silloin, kun viittasin johonkin, joka muistutti sisäisestä maailmasta. (Todettakoon, että ihmiskunnan peritystä viisaudesta olen kirjoittanut kirjoissa Vaeltajat ja Unohdettu viisaus kadotetut maailmat sekä Arvoituksellinen Seuralainen, Hän Sinä Minä.) Siitä, miten perittyä viisautta tulisi ihmisen henkisessä ja eettis-sosiaalisessa kasvatuksessa ja kasvussa - henkisessä evoluutiossa, eli oman sisimpänsä järjestykseen saattamisessa älyllisenä työntöapuna toteuttaa, ja miten sitä on ihmiskunnan henkisessä kulttuurievoluutiossa, eri muodosteina ja aikakausina toteutettu, sitä kuvataan keltaisen kirjan toisessa osassa. Työnnä rohkeasi auki ovi Kysymys Schumacherin antaman, meille nykyihmisille hämmentävän vastauksen kohdalla perittyine viisauksineen ei ole mistään uudesta asiasta. Näitä vastauksia kehotuksineen on kautta aikojen esitetty ihmisiä ravistelevien herätyshuutojen saattelemina näin varsinkin aikakausien ja kulttuurimuutosten kaikissa käännekohdissa. Keltaisessa kirjassa siteeraan niistä eräitä: "Kautta jumalien, lakatkaa ihailemasta aineellisia seikkoja, lakatkaa alentamasta itseänne orjiksi - ensin asioiden orjiksi, sitten niiden ihmisten orjiksi, joiden vallassa on sallia tai kieltää teiltä asiat." Näin kehotteli meitä toimimaan Epiktetos; Paavali lataa vastaavan herätystekstin roomalaiskirjeensä luvussa 12, jakeessa 2 jonka varsinkin tämän maailmanajan mukaan mukautuneiden arvoyhteisöjemme olisi nyt hyvä verifioida. Eräs ihmiskunnan opettaja, Buddha, kehotti panemaan itsensä järjestykseen oivaltamalla "neljä jaloa totuutta" sekä noudattamalla sitten "jalon - hyveellisen - kahdeksankertaisen tien" - angas - mukaista elämäntapaa. "Sinun pitää! Sinun pitää kehittää omasta itsestäsi, omasta hyvästä luonnostasi se järjellinen hyvä, jonka jo vanhat ammoin tunsivat ja jonka seuraamisesta tulee siunausta sinulle itsellesi ja muille." Näin kaikui Kungfutsen voimakas herätyshuuto. J. W. von Goethe rohkaisee Faustissaan toimimaan seuraavasti: Työnnä rohkeasti auki ovi, jonka ohi toiset mielellään hiipivät. Tuon oven auki työntäminen ja siitä sisään astuminen johtaa ihmisen henkisen ja eettis-sosiaalisen

kehittymisen tielle ja sen myötä perityn viisauden sisältävän noosfäärin, eli oman sisäisen tiedon lähteille. (Tätä tietä olen kuvannut keltaiseen kirjaan kirjoittamassani Ihmisen henkinen evoluutio - luvussa osioineen. Kehittymisen tuotoksista laadin kuvaukset lukuihin: Ihmisen eettis-sosiaalinen identiteetti ja Ihmisen henkinen identiteetti. Olen kirjoittanut ihmisen henkisen kehittymisen prosessista täysmittaisen, alusta loppuun -esseen kirjan Vaeltajat osaan III. IHMISEN JA IHMISKUNNAN KASVU.) Mitä tulee tien tuottaman geniuksen miehisen luomisvoiman - merkitykseen ihmiskunnan henkiseen kulttuurievoluutioon ja siihen liittyvään suunnitelmaan, siitä löytyy hahmotusta kirjasta Arvoituksellinen Seuralainen, Hän Sinä Minä. Kirjan seuraavissa, runomuotoon kirjoitettujen lukujen otsikoissa on viitteitä täällä maapallolla toteuttamaamme elämään ja samalla henkisen kulttuurievoluution juonikuvioihin. Ehkäpä lukujen sisällöt johdattavat lukijan entistä laajempien kommunikatiivisten yhteyksien saavuttamiseen elämän syvimpään perustaan: Elävään Valoon - olemassaolon juureen ja ytimeen. Kirjan ensimmäisen osan kolmannen ja neljännen luvun runosäeotsikot kertovat alkutahdeista: On piirustukses suunnitelma suuri tää, mi kaikkeudesta aineeks eloks räjähtää. Kirjan toisen ja kolmannen osan lukujen otsikot ovat: Ikijärjestykseen suunnitelma johtaa, se Lakiin liittyy; sen maailma kohtaa. Siis unelmana harmonian mahti nää, se hyveist kohoo; se tahdot - teot henkistää. Elon ihanteet ne meille suodaan, puussa Elämän ne julki tuodaan. Niist tärkeimpänä Geniuksen voitto nää, se kaiken kattaa; sen valta harhan, kuolon ylittää. Kuten herätyshuudoista huomataan, kehittymisen tielle astumiselle tähtäävät kehotukset ovat kohdistuneet yksityisiin ihmisiin. Noudatammeko me kehotuksia ja ryhdymmekö panemaan omaa sisintämme järjestykseen, riippuu meistä itsestämme - lähinnä siitä, tiedostammeko kokemisen kentässä tapahtumien ja tekojen kausaalisia, pidemmällä aikavälillä vaikuttavia syitä seuraussuhteineen ja ryhdymmekö niitä pohtimaan. Pohtimisen ja uudelleen suuntautumisen ensimmäinen vaihe on ja on kautta aikojen ollut: 4 Viisauden kutsun kuuleminen ja sen vastaanottaminen. Tässä yhteydessä tuohon tietoon ja viisauteen liittyen todettakoon, että elämme aika-kautta, jossa tyhmyyttä ja typeryyttä suositaan ja jossa tietämättömyyttä levitetään sepitteinä, fiktioina ja deluusioina tahallaan! Siksi meidän nyt tulisi kuulla tuota Viisauden kutsua: "Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille (ihmisen pojille) kaikuu minun ääneni." Näin kutsuu meitä Viisaus, transsendenssin ääni. Näin Hän antaa äänensä kuulua Sananlaskujen luvun 8, jakeessa 4. Näin kuuluttaa Herran töitten esikoinen, joka ikiajoista on ollut Jumalan tykönä, joka on asettunut ylös kummuille, tien vierelle ja polkujen risteykseen ja joka porttien pielissä, kaupungin porteilla ja oviaukoissa avaa huulensa jalosti puhumaan siitä, mikä oikein ja totuutta on. Autuaaksi Hän sanoo ihmistä, joka Häntä kuulee ja autuaiksi niitä ihmisiä, jotka noudattavat Hänen teitänsä - ja se, joka Hänet löytää, löytää Elämän. Substanssimaisena subjektina Viisaus (hokhma) on luomis- ja luonnonjärjestyksen mukaan maskuliininen - toimiva, luova, suunnitteleva, rakentava ja uudistava arkkitehti ja rakennusmestari (amon). Tässä olemuksessaan Häntä voisi nyky-yhteiskuntamme tarpeisiin liittyen kutsua myös aloitteelliseksi kehityssysäysten antajaksi, unilukkariksi sekä eettisesti ja sosiaalisesti valveutuneeksi moraalijohtajaksi. Vaikka Viisaus kutsuukin miehiä, on Hän kutsuvassa ja samalla kutsuttavassa muodossaan ymmärrystä, järkeä ja mm. säilyttäviä arvoja kantava feminiininen attribuutti (bina), kuten Sofia nimenä tai Platonin "pitojen" viisas vaimo, jumalkunniaksi tulkittu Diotima. Paluu traditioon edellyt-

tääkin nyt Sofian kutsuun vastaamista; se edellyttää jumalkunniaa. Salaneuvos J. W von Goethen pääteoksen, Faustin, päätössanat kuuluvatkin: "Das Ewig-Weibliche (vapahtavan maailmanprinsiipin tunnuskuva) zieht uns hinan." Viisauden kutsun vastaanottaminen ja siihen vastaaminen on astumista mielen valaistumisen, eli viisauden ja humaniteetin - ihmisyyden, inhimillisyyden, jalouden, rakkauden, hyvyyden, oikeuden, totuuden sekä vapauden ja individuaalisuuden - toteuttamisen tielle. Humaniteetti, jossa ilmaistaan ihmisen, luonnon ja hengen kiinteä yhteys, ei merkitse vain sivistyksellistä tietoa, vaan siihen liittyy oleellisesti noosfäärimme sielullisten ja henkisten ominaisuuksien ja voimien elävä kehittyminen ihmisessä sisältä päin. 5 Yksityiset ihmiset yhteiskunnallisina kosketuspintoina Kehittymisen tielle astumisen kehotukset ovat kohdistuneet siis meihin yksityisiin ihmisiin. Näin siksi, koska kulttuuriemme saneeraus, uusine oikaisevine elämisen konsepteineen ja kulttuurimuutoksineen on aina ollut yksityisten, viisauden kutsun kuulleiden ja henkisellä kehittymisensä tiellä finaaliin ja finaalin finaaliin vaeltaneiden ja vaeltavien yksilöiden varassa - ei yhteisöjen eikä aikakausien. Eräs sosiologian peruskysymys onkin se, että vain yksityisessä ihmisessä, hänen sisäisessä noosfäärissään piilee luomisen itu sekä se, että sivistymisprosessia läpikäyvä ihmiskunnan henkistä kulttuurievoluutiota toteutettava yhteisö ilmaisee itseään vain niiden yksilöiden kautta, jotka siihen kuuluvat. Tähän liittyvä peruskysymys on se, että yhteiskunta on toimintapiiri, mutta kaiken toiminnan tässä piirissä aiheuttavat vain yksilöt. Kulttuurin kasvu on siis vain luovien ihmisten ja heidän muodostamiensa vähemmistöjen varassa. Tässä kasvuprosessissa henkistä velttoutta edustavat yhteisöt ovat luomiskyvytöntä jälkijoukkoa. Salaneuvos J. W. von Goethe on sanonut tästä: "Kaikkina aikoina ovat tiedettä edistäneet vain yksilöt, eikä aikakausi. Aikakausi myrkytti Sokrateen ja poltti Hussin; aikakaudet ovat aina pysyneet kaltaisinaan." Sama pätee moraalin siirtoon, sillä: "Vain yksilöt voivat vaikuttaa yhteisöjen moraalisten käsitysten muutokseen." Arnold Toynbee sanoo tilanteesta: Hänen (luovan yksilön) ponnistuksiaan maailman muovaamiseksi omaa sisäistä tilaansa vastaavaksi jarruttaa heidän (jälkijoukon) vastustuksensa. Tämä sosiaalinen tilanne merkitsee vakavaa pulmaa. Toynbee toteaa, että tilanteessa yksilön luomisvoima käy hänelle kohtalokkaaksi. Hänen ja toimintapiirinsä välinen sopusointu häiriintyy. Tällöin yksilö saattaa kadottaa elämänhalunsa silloinkin, kun hänen entiset kumppaninsa eivät kiusaa häntä kuoliaaksi kuin laumaeläinten yhdyskunnat. Pelästynyt lauma reagoi kuten Richard Bach in Lokki Joonatanissa: Silmät kiiltäen, terävät nokat ojentuen lauma piirittää sen kiinteyttä uhkaavan oudon tunkeilijan, valmiina hävittämään Totesin edellä, että kulttuurimme uudessa vaiheessa kysymys on sisäisestä, henkisestä ja eettissosiaalisesta tiedostamme, joka on kulttuurin uuden kehitysvaiheen ratkaiseva roolihahmo. Tämä hahmo meidän on henkisiä pyrkimyksiämme toteuttamalla kaivettava esille ja todennettava mielemme havaintotietoisuudessa. Samalla arkiseen havaintotietoisuuteemme verifioituu em. elämän toiminnallinen tarkoituksellisuus toimintaamme aktualisoivana tahdonsuuntana. (Ks. Vuosisadan Kertomuksen osio: Kutsumustietoinen vaeltaja. Samaa asiaa käsittelen Vaeltajien viimeisessä luvussa.) Näin perityn viisauden perinteisillä perusarvoilla katetut toiminnan menestys- ja hyötyhorisontit osoittavat näille yksilöille kosketuspintana toimimisen laadun ja suunnan. Nuo horisontit antavat heidän toiminnalleen myös vapautta, liikkumavaraa ja tarkoitussisältöä, mitkä ovat uudella kulttuuriaikakaudella etenemisemme ja kehittymisemme polttoainetta. Näistä horisonteista heijastuu keskuuteemme myös aineellisia hyötytavoitteita sekä aineellista mielihyvää ja tyydytystä todellisempaa elämän sisältöä. Kirjoitin tuohon em. lukuun elämän toiminnallinen tarkoituksellisuus: Olemme siis nyt, nykyisissä yhteiskunnallisissa tilanteissamme myös elämämme toiminnallisen tarkoituksellisuuden osalta - suunnanmuutoksen edessä. Kulttuurimme on kohdannut palauttavan elämisen konseptin muodostamisen, elämän todellisten arvoperusteiden, myyttien ja metafysiikan - uskonnon ytimen - jälleenlöytämisen sekä perinteisiä henkisiä arvoja kunnioittavaan traditioon paluun vaateen. Runoilija Novalis sanoo tästä koko ihmiskuntaa koskevasta vaateesta: Sivistyksen korkein teh-

6 tävä on valloittaa transsendentin Itsensä ja olla samalla minuutensa minä. Kuten sanottu, tuon vaateen toteuttaminen ja siihen liittyvä henkisten perusarvojen jälleensyntymä toteutuu vain yhteiskunnallisina kosketuspintoina olevien ja kehityssysäysten antajina toimivien yksityisten ihmisten kautta. Näin siksi, koska Välttämättömyys toteuttaa Tarkoitustaan vain heidän välityksellään. Tässä näyttäytyy samalla välttämätön, elämän toiminnallisen tarkoituksellisuuden, maailmankaikkeuden suuren Tarkoituksen sekä kehityksen ja hyvityksen lakien esille pakottama inhimillisen kulttuurimme suunnanmuutos. Totean Vuosisadan Kertomuksen kolmannen osan viimeisessä luvussa: Vaikka elvyttävät, eheyttävät ja palauttavat konseptit on siis toteutettu yleensä yhteiskunnallisina kosketuspintoina toimivien yksilöiden toimesta, voivat henkistä kulttuurievoluutiota toteuttaa myös ajatusten yhtenäisyyttä ja yhteisyyttä edustaviksi yhteisöiksi liittyneiden ihmisten ryhmät. Aatteellista tai filosofista tehtävää suorittavina yhteisöinä ne antavat jäsentensä pyrkimyksille suuntia. Muovaavina tekijöinä tällaiset yhteisöt kohottavat jäsenensä keskuuteen jotain korkeampaan, kosmopoliittiseenkin kutsumukseen johtavaa sisältöä. Tällaista sisältöä voi myös Välttämättömyys käyttää Tarkoitustensa toteuttamisessa. (Viittaan Vuosisadan kertomuksen kolmanteen osaan lukuun: Elävä Kertomus.) Tällaisia yhteisöjä olivat mm. ajanlaskun alun uuden liiton palauttavaa elämisen konseptia lanseeranneet synagogaseurakunnat; olivat aina siihen asti kunnes ne institutionalisoituivat kirkoiksi, jotka eivät tunteneet elämisen konseptien perusmuotoja - eivät Tooraa, eivätkä toimineet sen mukaisesti. Sanottuun liittyen on syytä todeta, että näin on käynyt myös roolinsa nyt nykykulttuurissamme loppuun näytelleelle puoluepolitiikalle puolueineen. Ne eivät instituutioina kykene vastaamaan tulevan aikakauden henkisiin haasteisiin. Tunnettu moraalifilosofi Alasdair MacIntyre toteaa politiikasta ja noista poliittisista yhteisöistä: Mikäli sitoudutaan aidosti hyveiden perinteisiin, on moderni politiikka, olipa se liberalistista, konservatiivista, radikaalia tai sosialistista, yksinkertaisesti hylättävä. Omissa institutionaalisissa muodoissaan järjestelmällisesti toteutunut moderni politiikka näet sinänsä ilmaisee tämän perinteen järjestelmällistä hylkäämistä. Elämisen konseptin perusmuodot Entä tunnemmeko me nykyihmiset nuo perinteiset elämisen konseptien perusmuodot? Vastaus on, että emme enää tunne emme siitäkään huolimatta, vaikka kohtaamme ne Pyhissä Muuttumattoman Lain Kirjoissamme. Meille länsimaisille ihmisille tuollainen Kirja, kaikkine perusmalleineen ja peli-sääntöineen käskyineen. kieltoineen ja kehotuksineen luovutettiin Siinain liitossa, Horebvuoren juurella. Siihen Tooraan, Jumalan lakien ja käskyjen täydelliseen luetteloon on kirjoitettu keskeinen, ihmisen henkiseen evoluutioon ja samalla ihmiskunnan henkiseen kulttuurievoluutioon kytkeytyvä sisältö Pyhä traditio kaikkine, elämämme henkisen régimen sekä moraalisten ja uskonnollisten velvollisuuksien ylevine ja sisällökkäine sääntöineen. Meille tuolloin luovutetut lain taulut Toorana - muodostavat edelleenkin sen lähdesuonen, jonka varaan voidaan myös uudella henkisen kulttuurievoluution aikakaudella työstää nykyistä laajempi, henkistä todellisuutta vastaava, henkisten perusarvojen toimintamme perimmäisten motiivien, kuin myös elämämme henkisten, moraalisten ja kosmisten Totuuksien ja periaatteiden järjestelmä elämää ohjaavine teemoineen ja konsepteineen. Kirjoitin Vuosisadan Kertomuksen viimeiseen lukuun, että Tooran sisältämät elämisen teemat ja lait ymmärrettyinä ja tietoisuudessa todennettuina elämisen konsepteina tulevat muodostamaan sen elämän ja toiminnan eettis-sosiaalisen sisällön, joka uudella kulttuurievoluution aikakaudella aktualisoi ihmisten ajatuskosmokset sekä ohjaa, opastaa ja säätelee paitsi ihmisen, myös ihmiskunnan henkisen kulttuurievoluution toiminnallisen (myös taloudellisen) todellisuuden. Näin siis ymmärrettyinä ja ymmärtäjien tietoisuuteen jäsennettyinä.

Heidät, jotka eivät vielä ymmärrä, heidät kuten 15. vuosisadalla elänyt filosofi ja opettaja, Raimundus de Sabunda, on sanonut - Jumala on armahtanut ja antanut heille Raamatun, eli ilmoitusten kirjan, jotta he eivät tyystin vieraantuisi jumalallis-henkisestä. Näin, juuri näin, näistä elämisen konseptien perusmuodoista saattaisimme saada apua ja neuvoa myös siihen, kuinka kriisissä oleva elämämme ja kulttuurimme saataisiin takaisin oikeille väylille eli mitä meidän nykyihmisten ja nyky-yhteiskuntien nyt, tässä henkiseen arvotyhjiöön, eettisen ja sosiaalisen elämän kaaokseen ja taloudelliseen ahdinkoon joutuneessa elämismaailmassamme pitäisi tehdä? 7 Arvoituksellinen Seuralainen, Hän Sinä - Minä Kerroin Vuosisadan Kertomuksen viimeisen luvun lopussa, että noihin perusmuotoihin liittyvä Elävä Valo arvoituksellinen liekki valaisee myös Itsensä kuka tai mikä Hän onkaan Tässä yhteydessä voisimme pysähtyä ja kysyä: Olisikohan meidän tarpeen esittää tuo tämän luvun otsikkokysymys, mitä meidän pitäisi tehdä, suoraan tuolle Elävälle Valolle? Tulisiko meidän pyrkiä etsimään vastauksia lähteiltä, joista ammentamalla ihmismielemme puhdistuisi ja jäsentyisi myös tajuntamme takimmaisen ja salatuimman elämän osalta? Ilmoitin kirjassa Ihminen toiminnan todellisuudessa, vastakseni kysymyksiin: tulisi! Kuten sanottu, vastaukset kysymyksiimme löytyvät ihmiskunnan peritystä viisaudesta, mutta suoraan ne löytyvät elämän alkulähteiltä - henkisen alitajuntamme sisällöstä, sen tietoisuuttamme lävistävästä tuntumasta. Kerroin em. kirjassa, että nuo vastaukset ilmaisevat itsensä sisäisinä sanomina - hiljaisuuden äänettöminä viesteinä ja että ne löytyvät mielen, ajatuksen ja tunteen hiljaisuudesta - sydämen hartaudesta. Ne löytyvät myös elämän luovasta rytmistä, toiminnan todellisuudesta - inhimillisen kulttuurin ylevistä saavutuksista. Niitä tavoitetaan luontoäidin antautuvasta sylistä: tyynen, iltaaurinkoa heijastavan metsälammen pinnalta ja aamuauringon säteiden välkehtivästä kisailusta. Ne ilmaisevat itsensä lapsen totisenkirkkaassa katseessa, rakastetun ymmärtävänlempeässä hymyssä, löytämisen riemussa - etsimisen, kohtaamisen ja tunnistamisen täyttymyksellisissä hetkissä. Ne löytyvät joukkoina pyrkimisen ovelta, etsimisen vaivan ja luopumisen kirpeän tuskan takaa; ne löytyvät lujan uskon avulla, kaipuulla katettu toive kannustimena ja päämääränä unelma pysyvyydestä - kaiken kattavasta ja sinetöivästä järjestyksen tilasta. Runoilija kuvaa vastausten etsimisen ja löytämisen prosessia seuraavin runosäkein: Taivahalle katsees käännät, anomalla aloitat. Haparoiden, tunnustellen, etsimällä tavoitat. Oppaana on tieto varma, ikuinen sen sanoma. Hiljentyen, mietiskellen, pyrkimises aloita! Esikuvat irralliset, ne tietä näyttää, opastaa. Syttyy valot, tiedot, taidot; aamurusko kajastaa. Herkkinä ne saapuu luokses, sisäiset nuo sanomat. Ymmärryksen, kyvyt uudet, ilmennykseks' halajat.

8 Viel' luopuminen opittava uskon lujan tuella. Tahto, teko askeleena, täyttyy toivees voimalla. Rakkaus, tuo voima suuri jo tekos, toimes sinetöi. Se ikuisena, pysyvänä, alttarillas viheriöi. Siis pysyvyys on tavoitteena, perustana järjestys. Kauneuden kun syntyy muoto, uhraamalla itseys! Näin polkus johtaa mestaruuteen, eloon hengen hallinnan; Valon sisäisen kun kohtaat, voittajana kuoleman! Em. kirjan, Arvoituksellinen Seuralainen, Hän - Sinä Minä loppukappaleessa kirjoitin tästä liekistä: Ehkäpä tämän käsitteen tiedostamisesta ja yleisestä esiinmurtautumisesta viriäisivät mahdollisuudet myös uuden, eheyttävän elämisen konseptin muodostumiselle inhimilliseen kulttuuriimme ja samalla myös uneen vaipunutta henkistä kulttuurievoluutiota palauttaville ja elvyttäville kehittymisen konsepteille ja -prosesseille." Raimo E. O. Stenberg