Kirjastopoliittinen ohjelma 2001-2004

Kirjastopoliittinen ohjelma 2001-2004 Työryhmän muistio Kirjastopoliittinen ohjelma on ilmestnyt opetusministeriön kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osaston julkaisusarjassa nro 2/2001 Työryhmän muistiosta on laadittu tiivistelmä Kirjastosta laaja-alaista kulttuuria ja laatua tiedonhakuun (Opetusministeriö 2001, ISBN 952-442-201-8) Lisätietoa: Kirsti Kekki, puh. 09-1731 7240, 040-722 1320, kirsti.kekki@minedu.fi Painetut julkaisut: soili.arminen@minedu.fi ja tarja.makinen@minedu.fi, puh.: 09-134 171/keskus; fax 09-1341 6987

SISÄLLYSLUETTELO 1 TIIVISTELMÄ TYÖRYHMÄN MUISTIOSTA... 1 2 KIRJASTOPOLIITTISEN TYÖRYHMÄN TEHTÄVÄ JA TAVOITTEET... 7 2.1 Tavoite... 7 2.2 Tehtävän rajaus... 10 2.2.1 Painopiste... 10 2.2.2 Vain vähän käsiteltyjä asioita... 10 2.2.3 Digitaalisen tietohuollon työryhmä... 11 3 LÄHTÖKOHDAT... 13 3.1 Ohjelman pohjana olleet arvot... 13 3.2 Tietoyhteiskunnan kansalaisuus... 14 3.3 Valtakunnalliset yleiset linjaukset... 16 3.3.1 Kirjastolaki... 16 3.3.2 Suomen hallituksen ohjelma 1999-2003... 16 3.3.3 EU:n mietintö... 16 3.3.4 Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategia 2000-2004... 17 3.3.5 Julkisuuslaki... 17 3.4 Muita lähtökohtia... 17 3.4.1 Yleisten kirjastojen vahvuudet / heikkoudet / mahdollisuudet / uhat... 18 3.4.2 Suomalaisen kirjastoajattelun perinne... 19 3.4.3 Pitkä verkottumisen perinne. Tietotekniikan laajamittainen käyttöönotto.... 20 3.4.4 Kuntien välisellä yhteistyöllä jo pitkä perinne... 20 3.4.5 Kirjastojen suuri käyttöaste. Myönteinen mielikuva.... 20 3.4.6 Käyttäjien ja eri-ikäisten oppijoiden tiedon tarpeiden tunteminen... 21 3.4.7 Tietoyhteiskunta ei saavuta kaikkia kansalaisia... 21 4 KATSAUS NYKYTILANTEESEEN... 25 4.1 Kirjastoverkosto... 25 4.1.1 Yleistä... 25 4.1.2 Suomen kirjastoverkko... 25 4.1.3 Lainsäädäntö ja valtion rahoitus... 25 4.2 Tieteelliset kirjastot... 26 4.3 Yleiset kirjastot... 29 4.3.1 Rahoituksesta... 30 4.3.2 Palvelujen saatavuuden ja laadun arviointi 1991 ja 1999... 34 4.3.3 Tietoverkkojen ja standardien käyttötilanne... 42 4.3.4 Hallinnollinen infrastruktuuri... 45 4.4 Kirjastotoimi muissa Pohjoismaissa... 48 4.4.1 Yleiset kirjastot Pohjoismaissa 1999... 48 4.4.2 Yhteisiä piirteitä kaikkien Pohjoismaiden kanssa... 48 4.4.3 Suomi verrattuna muihin Pohjoismaihin... 49 5 TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTOKSET JA HAASTEET... 53 5.1 Yhteiskunnalliset yleiset muutokset... 53 5.2 Tieto- ja viestintätekniikan muutokset... 54 5.2.1 Tiedonvälitysorganisaatio elää koko ajan... 55

5.2.2 Digitaalinen kirjasto...55 5.2.3 Vaikutukset...56 5.3 Tieto on monessa eri muodossa...58 5.3.1 Aineiston hankintakanavat moninaistuvat...58 5.4 Tekijänoikeus digitaalisessa ympäristössä...59 5.4.1 Lainsäädännön kehitys...59 5.4.2 Verkkoympäristön tekijänoikeudelliset haasteet...60 5.5 Kansalaisten tiedonhankintatavat muuttuvat...60 5.6 Palvelukulttuuri muuttuu...62 5.6.1 Palvelukysyntä ja vaatimustaso kasvavat...62 5.6.2 Itse tehtävä työ ja ulkoistettava työ...63 5.7 Opetusmenetelmät ovat muuttuneet...65 5.8 Kirjastoverkon perinteinen työnjako muuttuu...67 5.9 Kirjaston kulttuurinen ja sivistyksellinen merkitys...68 5.9.1 Kirjasto perinteisen lukutaidon ja uusien lukutaitojen ylläpitäjänä...68 5.10 Kirjaston yhteiskunnallinen vaikuttavuus...69 5.11 Ammattikuva muuttuu...71 5.12 Tietoverkot ja kirjaston ydintehtävä...74 5.12.1 Metadata...75 5.12.2 Kirjastoammattilaisen verkkopalveluille antama lisäarvo...75 6. VISIOT, TAVOITTEET, ONGELMAT JA TOIMENPIDE-EHDOTUKSET...82 6.1 Pähkinänkuoressa...82 6.1.1 Keskeisimmät tavoitteet ja toimenpiteet 2001-2004...82 6.1.2 Keskeisimmät tavoitteet 2004-2010...83 6.1.3 Mitä pitää tehdä...83 6.2 VALTAKUNNALLINEN TASO...85 6.2.1 Visiot ja tavoitteet...85 6.2.1.1 Valtion rahoitus edistää kirjastopalveluja...85 6.2.1.2 Toimiva tekninen infrastruktuuri ja yhteisten standardien käyttö...85 6.2.1.3 Toimiva kansallinen kirjastoverkko...86 6.2.1.4 Kansallista ja verovaroin tuotettua aineistoa kaikkien saataville...86 6.2.1.5 Päällekkäistyötä on vähennetty...87 6.2.1.6 Yleisten kirjastojen rooli on tiedostettu...87 6.2.1.7 Toimiva hallinnollinen infrastruktuuri...87 6.2.1.8 Alan koulutus on korkeatasoista...88 6.2.1.9 Arviointi edistää kansalaisten kirjastopalveluja...88 6.2.1.10 Muita tavoitteita...88 6.2.2 Ongelmat...88 6.2.2.1 Kirjastojen valtion rahoituksen ongelmat...88 6.2.2.2 Teknisen infrastruktuurin toimimattomuus...90 6.2.2.3 Verkossa olevan tiedon saatavuuden ongelma...90 6.2.2.4 Valtion kirjastohallinto ei vastaa tietoyhteiskunnan vaatimuksia...91 6.2.2.5 Tekijänoikeus ja digitaalisen aineiston saatavuus...92 6.2.2.6 Koulukirjastokysymys ja ongelmallinen oppijan tietohuoltotilanne...92 6.2.2.7 Muita ongelmia...93 6.2.3 Toimenpide-ehdotukset...93 6.2.3.2 Valtionosuutta ja valtion avustuksia koskevat ehdotukset...94

6.2.3.3 Tekninen infrastruktuuri kuntoon... 97 6.2.3.4 Valtakunnallisen kirjastoverkon toimivuuden tehostaminen... 98 6.2.3.5 Valtion kirjastohallinto tietoyhteiskunnan mukaiseksi... 100 6.2.3.6 Tekijänoikeus digitaalisessa ympäristössä... 102 6.2.3.7 Kirjasto- ja tietopalvelualan koulutus... 102 6.2.3.8 Kirjastotutkimus... 103 6.2.3.9 Koulukirjastokysymys ja oppijan tietohuolto... 103 6.2.3.10 Sponsoroinnille pelisäännöt... 105 6.2.3.11 Sähköpostiosoite yleisten kirjastojen kautta kaikille... 105 6.3 ALUEELLINEN TASO... 106 6.3.1 Visiot ja tavoitteet... 106 6.3.1.1 Alueellinen kirjastoverkko... 106 6.3.1.2 Maakuntakirjastot... 107 6.3.1.3 Valtion aluehallinto: lääninhallitukset... 107 6.3.2 Ongelmat... 108 6.3.3 Toimenpide-ehdotukset... 109 6.3.3.1 Maakuntakirjaston tehtävät tietoyhteiskunnassa... 109 6.3.3.2 Erilaisia uusia toimintamalleja... 109 6.3.3.3 Lääninhallituksen tehtävä tietoyhteiskunnassa... 110 6.3.3.4 Alueellinen tietoverkkoasiantuntija... 110 6.4 PAIKALLINEN TASO... 112 6.4.1 Visiot ja tavoitteet... 113 6.4.1.1 Rahoitus on ajateltu tietoyhteiskunnan perspektiivistä... 113 6.4.1.2 Henkilöstön määrä ja osaamistaso tietoyhteiskunnan tasolle... 113 6.4.1.3 Kirjastossa on toimiva tekninen infrastruktuuri... 114 6.4.1.4 Kirjaston yhteiskunnallinen tehtävä tunnustettu... 114 6.4.1.5 Koulun ja yleisen kirjaston yhteistyö ja oppijan tietohuolto... 114 6.4.2 Ongelmat... 115 6.4.2.1 Yleistä... 115 6.4.2.2 Kunnan rahoitusosuus... 115 6.4.2.3 Henkilöstö... 116 6.4.2.4 Tekninen infrastruktuuri... 117 6.4.2.5 Koulun ja yleisen kirjaston yhteistyö, oppijan tietohuolto... 117 6.4.2.6 Muuta... 118 6.4.3 Suosituksia... 118 Yleisen kirjaston minimipalvelutaso tietoyhteiskunnassa... 119 Suositukset... 120 1. Kunnan rahoitusosuus... 120 2. Tekninen infrastruktuuri... 121 3. Strategia. Arviointi.... 121 4. Koulun ja yleisen kirjaston yhteistyö ja oppijan tietohuolto... 121 6.5 Esitysten ja suositusten vaikutukset... 123 6.5.1 Paljonko maksaa vastaaminen tietoyhteiskunnan haasteisiin... 123 6.5.2 Mitä tapahtuu, jos mitään ei tehdä... 125 6.5.3 Lainsäädännölliset vaikutukset... 127 LIITEOSA LIITE 1: STRATEGIA. ARVIOINTI. LAATUSUOSITUKSET... 130 1.1. Strategia ja arviointi... 130 1.2. Laatusuositukset tietoyhteiskunnan kirjasto- ja tietopalveluille... 132

LIITE 2: SUOMI VERRATTUNA MUIHIN POHJOISMAIHIN...136 Yksityiskohtaisia eroja Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä...136 LIITE 3: SPONSOROINNIN PELISÄÄNNÖT...140 LIITE 4: KÄSITTEIDEN JA TERMIEN MÄÄRITTELYÄ...144 LIITE 5: MUISTILISTA:...157 NOIN KYMMENEN ASIAA, JOTKA TÄYTYY TIETÄÄ KIRJASTOISTA...157 ERIÄVÄ MIELIPIDE KIRJASTOPOLIITTISTA OHJELMAA 2001-2004 LAATINEEN TYÖRYHMÄN MUISTIOON

LUKUOHJE Käyttökelpoisin lukutapa on tutustua ensin tiivistelmiin ja lyhennelmiin ja siirtyä niistä sisällysluetteloa hyödyntämällä itseä kiinnostaviin tarkempiin selvityksiin, jotka ovat luettavissa tässä laajassa työryhmän muistiossa. Ohjelman kuvailulehdeltä, ohjelman alussa olevasta tiivistelmästä, tämän ohjelman Tavoitteet, visiot, ongelmat ja toimenpide-ehdotukset -osan alkuyhteenvedosta sekä erillisestä työryhmän muistion tiivistelmästä "Kirjastosta laaja-alaista kulttuuria ja laatua tiedonhakuun" on luettavissa eri pituisia yhteenvetoja tästä ohjelmasta. Työryhmän esitys Kirjastopoliittiseksi ohjelmaksi on kirjoitettu siten, että sitä voi lukea juuri siitä kohdasta, mikä kiinnostaa lukijaa. Tämän vuoksi ohjelmassa toistetaan eri paikoissa joitakin keskeisiä asioita. Näin siksi, koska ohjelman yksi tärkeimmistä viesteistä on antaa tietoa siitä, mikä on yleinen kirjasto kansalaisen tietoyhteiskunnassa ja mitä sen toteuttaminen vaatii. Ohjelma ei ole sellaisenaan kirjoitettu esim. päättäjille, vaan ohjelmassa annetaan ensisijaisesti alan asiantuntijoille ja alasta kiinnostuneille tietoa ja kansallisia suuntaviittoja, joiden pohjalta kukin taho voi laatia omaan käyttöönsä tarvittavia strategioita, perusteluja jne. Tässä ohjelmassa esiin nostetut asiat, toimenpide-ehdotukset ja suositukset perustuvat työryhmän, kirjastojen henkilöstön ja sidosryhmien esittämiin asioihin.

1 TIIVISTELMÄ TYÖRYHMÄN MUISTIOSTA Tämä julkaisu on työryhmän esitys Kirjastopoliittiseksi ohjelmaksi. Ohjelman tarkoituksena on selvittää ja konkretisoida, miten toteuttaa käytännössä eduskunnan yleisille kirjastoille antama tehtävä kansalaisten tietohuollon turvaamisessa. Kirjasto- ja tietopalveluala on viimeisinä vuosina muuttunut oleellisesti ja suuria muutoksia on edelleen tulossa. Tämän ohjelman tarkoituksena on luoda valtakunnallinen linjaus kunnallisen kirjaston roolista tietoyhteiskunnassa. Ohjelma antaa tietoa nykytilanteesta ja siitä mitä tarkoitetaan kirjastopalveluilla tietoyhteiskunnassa sekä tulevaisuuden haasteista ja ongelmista. Ohjelmassa esitetään toimenpide-ehdotuksia ongelmien ratkaisemiseksi. Koska kunnallisten kirjastojen toiminnasta vastaa kukin kunta itsenäisesti, ohjelmassa annetaan päätöksenteon pohjaksi suuntaviivoja ja tietoa, jonka tavoitteena on mm. helpottaa yksittäistä kuntaa ja kirjastoa löytämään omaan ympäristöönsä sopiva strategia ja profiili. Tiedon saatavuus tietoyhteiskunnassa Tiedon saatavuudella tarkoitetaan tässä valmiutta selviytyä yhä kasvavasta tiedon määrästä. Tiedon löytäminen massasta tulee turvata. Tiedon saatavuutta takaa tärkeältä osalta jokaisen ulottuvilla oleva kirjasto, jossa: - on valikoitua ja järjestettyä kulttuuria ja ajantasaista tietoa eri muodoissa, - on kokonaiskuva saatavilla olevasta tiedosta, tiedon lähteistä, tiedonvälitysjärjestelmistä ja tietopalveluista, - osataan arvioida tietolähteen alkuperäisyys ja luotettavuus sekä karsia roskatieto - osataan opastaa yksittäistä kansalaista tiedon hallinnan taitoihin sekä - autetaan löytämään itselle olennainen tieto suuresta informaatiomassasta ja hyödyntämään sitä. Kirjaston määrittely tietoyhteiskunnassa Tietoyhteiskunnan yleisessä kirjastossa fyysiset ja virtuaaliset palvelut tukevat ja vahvistavat toisiaan. Siellä on ajantasaista aineistoa järjestettynä ja monessa eri muodossa, ammattihenkilöstöä, minimistandardit täyttävä kirjastojärjestelmä ja verkkoyhteydet, tietoverkon kautta tarjottavia palveluja sekä internet-yhteyksin varustettuja asiakaspäätteitä. Määrittelyä voi pitää kirjaston minimitasona. Yleisessä kirjastossa perinteinen kulttuuri- ja sivistystehtävä yhdistyy moderniin tiedonvälittäjä-tehtävään. Aineisto ei ole tietoyhteiskunnassa vain yhdessä muodossa, vaan julkaisutavat muuttuvat koko ajan. Kirjaston tavoitteet ja tehtävät ovat erilaisia suurissa kaupungeissa, alueiden keskuksissa ja keskisuurissa ja pienissä kunnissa, mutta niitä kaikkia hyödyttää toimiminen verkkona. Visio Suomalaisessa yhteiskunnassa yleinen kirjasto on aktiivinen ja vaikuttava toimija, joka on helposti saavutettavissa ja jonne on helppo tulla. - Se on kaikille avoin ja demokratiaa vahvistava organisaatio. - Se on kulttuuriperinnön välittäjä ja monikulttuurisuuden tukija. - Se on yhteisöllisyyden rakentaja ja tukija.

2 - Se luo dokumenttikokoelmiin lisäarvoa valikoimalla ja järjestämällä erilaisia aineistoja. - Se on oppimisympäristö, kaikenikäisten ja kaikenlaisen oppimisen tukija. - Se sosiaalistaa monipuoliseen lukutaitoon (myös verkkolukutaitoon) ja tukee monipuolista lukutaitoa. - Se on innovatiivinen, osaava työyhteisö. - Se toimii verkkona yhdistäen yksittäisten kirjastojen kokoelmat ja palvelut. - Sen kokoelmat ja palvelut ovat saavutettavissa myös tietoverkkojen kautta (digitaalinen kirjasto). - Se on haluttu ja tavoiteltu yhteistyökumppani sekä oman alueensa hyvinvoinnin ja menestyksen kehittämiseen osallistuva aktiivinen toimija. Kunnallinen kirjasto on alueen kulttuuri- ja tietokeskus, laatuportaali, johon koottu kulttuurinen ja älyllinen pääoma hyödyttää kansalaisia heitä tyydyttävällä tavalla. He voivat käyttää kirjastoa joko paikan päällä tai muualta verkon välityksellä. Laatuportaalilla tarkoitetaan tässä kirjastoammatillisten asiantuntijoiden järjestämää tiedon haku- ja hahmotustapaa. Suomessa on toimiva kansallinen kirjasto- ja tietopalveluverkko, jota tekninen ja hallinnollinen infrastruktuuri tukee. Tiedon saumattoman yhteiskäytön turvaavat standardit on otettu käyttöön. Kerran tietoverkkoon tuotettua tietoa tai palvelua ei enää toisteta muualla. Henkilöstömäärä ja henkilöstön osaamistaso vastaavat tietoyhteiskunnan vaatimuksia. Yleiselle kirjastolle annettu velvoite vastata kansalaisten tietohuollosta tietoyhteiskunnassa näkyy käytännössä peruskoulutehtävään verrattavana kansalaisen peruspalveluna. Rahoituksen jälkeenjääneisyys on saatu korjatuksi. On saatu lisärahoitus tietoyhteiskunnan ja mediamullistuksen aiheuttamiin lisäkustannuksiin. Rahoituksessa on otettu huomioon kansalaisten antama arvostus ja suuret käyttäjämäärät. Haasteet Tietoyhteiskunnassa yleisille kirjastoille luo haasteita tietotekniikan ja viestintävälineiden nopea kehittyminen, aineiston moninaistuminen, elinikäinen oppiminen, opetusmenetelmien muuttuminen ja väestön koulutustason nousu. Yleiset kirjastot kohtaavat haasteena ja mahdollisuutena yhteiskunnan verkostoitumisen, jossa eri toimijat (esim. kirjastot) ovat entistä riippuvaisempia sidosryhmistään ja joutuvat toimimaan yhteistyössä monien eri tahojen kanssa. Ongelmat Tietoyhteiskuntakehityksen merkittävin uhka on eri syistä tapahtuva tiedollinen syrjäytyminen ja eriarvoistuminen. Kansalaisten erilaiset valmiudet oppia ja käyttää uutta tieto- ja viestintätekniikkaa saattavat lisätä heidän eriarvoisuuttaan. Teknologia ei ole tasavertaisuuden tae. Päinvastoin, se saattaa aiheuttaa epätasa-arvoisuutta. Kirjastojen resurssointi ei vastaa sen merkityksen kasvua tietoyhteiskunnassa. 1990- luvulla on syntynyt tilanne, jossa kansalaiset ovat eriarvoisia modernien kirjasto- ja tietopalvelujen suhteen. Perusrahoitus on jäänyt jälkeen. Digitaalisen ympäristön tuottamiin lisäkustannuksiin ei ole varauduttu. Ammattihenkilöstöä on liian vähän kaikilla tasoilla. Nykyinen valtionosuusjärjestelmä ei tue kirjastopalvelujen tasavertaista kehittymistä ja kansallisen kirjastoverkon rakentamista. Kansalaisen tietohuolto ei toteudu tasaisesti maan eri osissa. Yleisen kirjaston palvelut ovat enemmän kuin yhden kunnan peruspalvelu, mutta alueellisen verkottumisen suuria mahdollisuuksia ei ole käytetty

vielä hyväksi läheskään kaikkialla. Elinikäisen oppimisen ja opetusmenetelmien muutosten yleisille kirjastoille aiheuttamia lisäkustannuksia ei ole otettu huomioon. 3 Etenkin pienten kuntien kirjastot ovat jäämässä verkkopalvelujen ulottumattomiin. Kirjastoalalla maailmanlaajuisesti käytetyn Z39.50-tiedonhakustandardin tuen puute vaikeuttaa useissa kotimaisissa atk-kirjastojärjestelmissä tiedonhakua, tiedon vaihtoa eri toimijoiden kanssa, keskitettyjen palvelujen hyödyntämistä ja kansallisen kirjastoverkon rakentamista. Kun 436 kuntaa päättää kukin itsenäisesti atk-kirjastojärjestelmän hankinnasta ja sen standarditasosta, se päättää samalla minkä tasoisia verkostopalveluja kunnan asukkaat jatkossa saavat ja pääseekö kyseinen kirjasto osaksi kansallista kirjastoverkkoa. Valtakunnalliset suositukset, ohjeistukset, määräykset ja säädökset puuttuvat sellaisista asioista, jotka vaatisivat yhtä kuntaa laajempia toimenpiteitä ja tietoa kansallisesta ja kansainvälisestä tilanteesta ja kehityksestä. Valtion hallinnosta puuttuu maan kirjastoja tietopalvelujen ja kansalaisen tietohuollon kokonaistilanteen tunteva ja alan nopean kehityksen tiedostava riittävä henkilöstö, joka on välttämätön edellytys kaikille valtakunnallisille, alueellisille ja yli hallintorajojen ulottuville kehittämistoimille. Strategia Kirjasto toteuttaa tavoitteitaan tuottamalla tietoketjuun laatua ja pitkäjänteisyyttä sekä turvaamalla tiedon- ja kulttuurintarjonnan monipuolisuutta ja osaamista. Kirjasto toimii ajantasaisesti ja reagoi nopeasti. Kirjaston toiminta on avointa. Se ottaa toimintaympäristön tarpeet huomioon ja suuntautuu aktiivisesti ulospäin. Koska maamme kuntien lukumäärä on erittäin suuri, vain harva kunta pystyy yksin selviytymään kansalaisten tietohuollon toteuttamisesta. Onnistuminen vaatii - kirjastoverkon osapuolten profiloitumista ja kirjastoverkon työnjaon tarkistamista, - keskitettyjen palvelujen hyödyntämistä, mutta myös hajautettua osallistumista yhteiskäyttöisten palvelujen tuottamiseen, - alueellisen yhteistyön lisäämistä, - kirjastojen perusrahoituksen saattamista kuntoon, - osaavan henkilöstön lisäämistä kaikilla tasoilla sekä - kansalaisten tietohuoltotarpeen tarkastelemista kunnissa, alueella ja valtakunnallisesti kokonaisuutena esim. laatimalla kansalaisten ja sidosryhmien tarpeista lähtevä kunnan/alueen tietopalvelu- ja kirjastostrategia tai kunnan/alueen tietohuoltostrategia ja arvioimalla sen toteutumista. Keskeisimmät toimenpide-ehdotukset ja suositukset Työryhmän toimenpide-ehdotukset ja suositukset perustuvat seuraavaan kansalliseen linjaukseen: Modernit tietoyhteiskunnan vaatimukset täyttävät kirjastopalvelut ovat kaikkien kansalaisten ulottuvilla maan eri osissa. Yksi yleisen kirjaston päätehtävistä on kansalaisten tietohuollosta vastaaminen myös digitaalisessa ympäristössä. (Suomen Hallitusohjelmassa 1999-2003; Eduskunnan hallinto- ja sivistysvaliokunnan kirjastolaista 1998 annetuissa lausunnoissa ilmaistut tahtotilat; kirjastolaki ja ns. julkisuuslaki.) Kaikissa valtakunnallisen, alueellisen ja paikallisen tason tietoyhteiskuntastrategioissa kirjastot tulee huomioida kansallisesti tärkeimpinä instituutioina tietoyhteiskunnassa, jossa tiedon ja tiedon saatavuuden merkitys kasvaa.

1. Valtakunnallinen taso: toimenpide-ehdotukset 4 Kirjastojen rahoitus ajatellaan uudelleen tietoyhteiskunnan näkökulmasta. Ehdotetaan selvitettäväksi valtionosuuden uusia kannustavia jakoperusteita. Valtion rahoitus tulee saada veikkausvoittorahoista takaisin valtion budjettirahoitukseen. Perusteena on kirjastojen perusopetukseen verrattava tehtävä ja osavastuu kansalaisten tietohuollosta sekä se, että yleisen kirjaston palvelut ovat enemmän kuin yhden kunnan peruspalvelu. Vaihtoehtoisten ehdotusten tavoitteena on saada valtionosuus tukemaan kansallisen kirjastoverkon rakentamista ja turvaamaan peruspalvelut erikokoisissa kunnissa. Valtion rahoitusta koskevien muiden ehdotusten tavoitteena on mm. tehdä alueellinen yhteistyö houkuttelevaksi sekä tukea palvelujen tuottamista kaikkien yleisten kirjastojen yhteiskäyttöön hajautetusti tai keskitetysti. Työryhmä pitää tärkeänä, että kunta kantaa rahoituksesta myös oman vastuunsa. Esim. valtion antamien erillisavustusten ehdoiksi esitetään paitsi kunnan omaa panostusta myös sitä, että kirjaston atk-järjestelmä noudattaa laadittavia standardisuosituksia ja että paikallisesti tai alueella on laadittu kirjasto- ja tietopalvelustrategia. Ehdotetaan, että Kansalliskirjaston palvelut ulotetaan yleisiin kirjastoihin. Kansalaisen tietohuollon tarkoituksenmukaisuuden ja kokonaistaloudellisuuden turvaamiseksi tarvitaan kansallisia toimenpiteitä, joiden toteuttamiseksi esitetään muutoksia valtion hallintoon. Myös valtion hallinnossa ainoa tapa kehittää palveluja on siirtää näkökulma käyttäjään. Ehdotetaan valtion hallintoon perustettavaksi kirjasto- ja tietopalveluyksikkö, jonka henkilöstövoimavarat vahvistetaan tietoyhteiskunnan ja uusien tehtävien vaatimalle tasolle. Huolehditaan, että valtion hallinnossa on riittävästi kirjasto- ja tietopalvelualan kokonaistilanteen tuntevia asiantuntijoita ja tietoa alan kehityssuunnista. Laaditaan kehittämisohjelma ja sen pohjalta kehittämisbudjetti yhteisten, hallintorajat ylittävien toimintojen ja hankkeiden kehittämiseksi ja tukemiseksi. Siihen yhdistetään koko kirjastoverkon tehtävänjaon uudelleen tarkastelu, kaukopalvelun uudenlainen toteuttaminen sekä oppijoiden tietohuollon valtakunnallinen visio, oppijan tietohuoltostrategia ja linjaus. 2. Alueellinen ja paikallinen taso: suositukset Kirjastojen rahoituksen ajatteleminen uudelleen tietoyhteiskunnan näkökulmasta. Kuntien kirjastorahoituksen jälkeenjääneisyyden korjaaminen ja lisärahoituksen saaminen teknologian ja mediamullistuksen aiheuttamiin lisäkustannuksiin. Työryhmän mukaan menestyksekkääseen tietoyhteiskunnan palvelutasoon päästään, mikäli kunta käyttää kokonsa huomioon ottaen noin 1,5 % - 2 % kaikista käyttökuluistaan kirjasto- ja tietopalveluihin nykyisen 0,8 % sijasta. Ammattihenkilöstövajeen korjaaminen, lakkautettujen ja jäädytettyjen vakanssien täyttäminen ja lisähenkilöstön hankkiminen tietoyhteiskuntaa vastaavalle tasolle ja henkilöstön palkkauksen saattaminen muiden tietoammattien ja kilpailevien työnantajien tasolle. Atk-kirjastojärjestelmille suositukset ja tarvittaessa laatusertifikaatti standardien käytöstä. Asiakaspäätteiden riittävän määrän hankinta yleisiin kirjastoihin. Lähialueen tarpeista lähtevän kansalaisen kirjasto- ja tietopalvelu- tai kansalaisen tietohuoltostrategian luominen paikallisella ja alueellisella tasolla. Sen arvioinnissa käytetään apuna tämän ohjelman liiteosan laatusuosituksia. Suositukset antavat suuntaviittoja siitä, mitkä ovat kansalaisen tietoyhteiskunnan laadukkaiden kirjasto-

5 ja tietopalvelujen edellytykset. Välitöntä jatkotyöskentelyä ja selvitystyötä vaativat: Työryhmä ehdottaa, että - opetusministeriö, yhteistyössä tärkeimpien sidosryhmien ja asiantuntijoiden kanssa ja kirjastopoliittisen työryhmän ja digitaalisen tietohuoltoryhmän ehdotusten pohjalta - tarkistaa säädöksiä; - laatii toimenpide-ohjelman; - laatii tarkennettuja hanke-ehdotuksia; - laatii 31.12.2002 mennessä periaatepäätöksen kirjastopolitiikasta, strategian Kirjastopolitiikka 2010 - velvoittaa kirjastopoliittisen työryhmän jatkamaan työtään 31.12.2002 saakka tehtävänään avustaa opetusministeriötä asiantuntijaryhmänä ja työtapana pääosin verkkotyöskentely. Alan nopeat muutokset vaativat ohjelman tarkistamista ja ajantasaistamista. Kiireellisimpinä toimenpiteinä työryhmä pitää: - valtionosuusselvitystä - standardisuositusten laatimista ja käyttöönottoa yleisten kirjastojen sekä koulujen ja oppilaitosten kirjastojen atk-kirjastojärjestelmissä. Työryhmä on keskittynyt tässä ohjelmassa tarkastelemaan kirjastojen tietoyhteiskuntaroolin perusedellytyksiä. Ne ovat välttämätön pohja jatkoehdotuksille ja -päätöksille. Näitä perusedellytyksiä ovat rahoituksen tarkastelu tietoyhteiskunnan perspektiivistä sekä kirjastoverkon ja teknisen infrastruktuurin toimivuus, jota hallinnollinen organisointi tukee. Jos mitään ei tehdä Demokratiahaitta Nykyisellä huomattavan alhaisella panostuksella ei pystytä paikoittain toteuttamaan edes perinteisiä kirjasto- ja tietopalveluja. Jos mitään ei tehdä, yleinen kirjastolaitos nykyisessä muodossaan kuihtuu. Tietoyhteiskunnan vaatimien kirjasto- ja tietopalvelujen tarjoaminen keskittyisi maassamme noin puoleen kunnista. Siinä tapauksessa yleinen kirjastolaitos tulisi määritellä uudestaan paljon suppeampana: tiedollisen ja kulttuurisen tasa-arvon turvaaminen kaikkialla maassa olisi jätettävä määritelmän ulkopuolelle. Vuosikymmenten perinne väestön tasa-arvoisesta kirjastopalveluista katkeaisi. Suomi menettäisi myös yleisten kirjastojen kehittämisessä saavuttamansa etumatkan, josta se tunnetaan kansainvälisestikin. Taloudellinen haitta Pitkän ajan kuluessa kirjastoihin koottu merkittävä älyllinen ja kulttuurinen tietopääoma, kokoelmat ja kaikki niihin tiivistynyt ammattitaito, jää hyödyntämättä tai alikäyttöön. Suomalaisen tietoyhteiskunnan kansainvälinen menestys pohjautuu vuosikymmenten työllä luotuun tietoresurssien ja kulttuurin laajaan saatavuuteen, jota yleinen kirjasto ja koululaitos on ylläpitänyt. Kaikille suomalaisille avoimina laitoksina ne ovat olleet mukana synnyttämässä ja tukemassa kriittistä massaa kansalaisia, joilla on hyvä yleissivistys ja taito hakea oleellista tietoa infotulvasta. Tällainen kansa on paitsi

luonut esim. uusia tietotekniikka- ja tietotuotteita myös ottanut niitä käyttöön tavalla, joka on tehnyt Suomesta tietoyhteiskuntalaboratorion. Jos tämä edellytys päästetään häviämään, kansakunnan älyllinen innovaatiopohja heikentyy olennaisesti. 6 Miksi pitää tehdä Nykytilan suurin ongelma on kirjastojen resurssoinnin niukkuus kuntataloudessa. Vuodesta 1991 vuoteen 1999 kirjastojen toimintakulut ovat vähentyneet 10 %, henkilöstöä on vähennetty noin 10 % ja uuden aineiston hankintaa noin 27 %, vaikka samaan aikaan kirjastojen käyttö on lisääntynyt 19 % ja lainaus on lisääntynyt 11 % ja vaikka kirjastopalveluja käyttää yli 80 % kuntalaisista. Vuonna 1991 kunnat käyttivät 1,3% kokonaismenoistaan kirjastoihin. Vuonna 1998 vastaava luku oli 1,1%, mutta 1999 se oli pudonnut 0,8%:in, vaikka tietoyhteiskunnan rakentamisen pitäisi olla parhaassa vauhdissa ja vaikka kunnat lisäsivät esim. opetustoimen määrärahoja. Kuntien käyttämät määrärahat vaikuttavat valtionosuusjärjestelmän kautta myös kirjastotoimelle laskennallisesti määrättävään valtion rahoituksen määrään. Kirjastojen talousarviot ovat jääneet suurimmassa osassa kuntia lamavuosien tasolle. Etenkin pienten kirjastolaitosten asema heikentyy. Niille ei ole aina turvattu riittävästi resursseja toteuttaa nykyaikaisia kirjastopalveluja. Toisinaan resurssipulan syynä on myös kunnan valinta olla panostamatta näihin palveluihin. Standardien käytön puute yleisten ja koulujen atk-kirjastojärjestelmissä on keskeinen ongelma. Tämä estää kansalaisten tasavertaisen tiedon saannin erikokoisissa kunnissa, tiedon esteettömän vaihdon eri toimijoiden välillä, keskitetysti tuotettujen palvelujen hyödyntämisen sekä toimivan kansallisen kirjastoverkoston rakentamisen.

2 KIRJASTOPOLIITTISEN TYÖRYHMÄN TEHTÄVÄ JA TAVOITTEET 7 Opetusministeriön 24.3.1999 asettaman Kirjastopoliittisen työryhmän tehtävänä oli valmistella esitys Kirjastopoliittiseksi ohjelmaksi. Työryhmän tehtävänä oli tehdä ehdotus kirjaston roolista ja tiedon saatavuudesta tieto- ja kansalaisyhteiskunnassa, jossa ympäristö muuttuu jatkuvasti ja jossa suuri osa tiedosta ja aineistosta on saatavilla vain digitaalisessa muodossa. Kaikkien tässä esitettyjen asioiden lähtökohtana ovat kansalaisten tarvitsemat kirjasto- ja tietopalvelut. Myös maakuntakirjastojen, yleisten kirjastojen keskuskirjaston, Kansalliskirjaston ja Varastokirjaston ja valtion hallinnon tehtäviä katsotaan kansalaisten tarpeen näkökulmasta. Kirjastopoliittinen työryhmä etsi keinoja ja toimenpide-ehdotuksia kansalaisen tietohuollon ja kansalaisen tietoyhteiskunnan toteuttamiseksi yleisten kirjastojen kautta eduskunnan tahdon mukaan ottaen huomioon kuntien ja kansalaisten hyvinkin paljon poikkeavat lähtökohtatilanteet. Ohjelmassa esitellään myös tietoyhteiskunnan kirjasto- ja tietopalvelut mahdollistavaa uudenlaista rakenteellista, hallinnollista ja kustannusajattelua. Maamme kuntien suuri lukumäärä, kuntien itsehallinto ja valtion puutteelliset keinot edistää tai ohjata kuntarajat ylittävää toimintaa teki tehtävästä erittäin vaikean. Työryhmä otti yhdeksi tärkeimmäksi tavoitteekseen selvittää ja etsiä keinoja, joilla turvattaisiin etenkin pienten kuntien ja haja-asutusalueiden asukkaiden kirjasto- ja tietopalvelut. Kirjastopoliittisen ohjelmaehdotuksen väliraportti liiteosineen asetettiin jo luonnosvaiheessa 1.1.2000 luettavaksi opetusministeriön www-sivuille. Lisäksi väliraportti ajantasaistettuine liiteosineen lähetettiin kesäkuussa 2000 maan kaikkiin pääkirjastoihin ja tärkeimmille sidosryhmille. Tällainen käytäntö osoittautui toimivaksi, sillä väliraportissa ja sen liiteosassa esitettyjen asioiden prosessointi vaatii pitkän ajan. Ohjelmaan saatiin näin varsin laajapohjainen kommenttien määrä jo valmisteluvaiheessa. Yhteydenottoja oli noin 200. Väliraportissa yhdeksi pääongelmaksi todettiin teknisen infrastruktuurin toimimattomuus ja tiedon vaihtamisen ongelmat eri toimijoiden välillä etenkin pienissä kunnissa. Tästä syystä opetusministeriö antoi FT Jarmo Saartille tehtäväksi selvittää ja tehdä ehdotus yleisten kirjastojen verkkotietovarantojen joustavan käytön turvaamiseksi eri toimijoiden välillä. Saartin selvitys Suomalaisten yleisten kirjastojen atk-kirjastojärjestelmät, niiden tietovarantojen verkkokäyttöisyys ja tietotekniset valmiudet on pohjana monille tässä ohjelmassa esitetyille toimenpide-ehdotuksille. 2.1 Tavoite Työryhmän tavoitteena oli hahmottaa, mitkä ovat merkittävimmät edessä olevat yhteiskunnan muutokset ja haasteet. Näistä suurimmat ovat nopeat teknologian ja tiedonvälitysjärjestelmien muutokset, elinikäinen oppiminen, opetusmenetelmien muutokset,

väestön koulutustason nousu sekä palvelukysynnän kasvu ja muuttuminen. Työryhmä tarkasteli, miten ne vaikuttavat 8 kansalaisten kirjasto- ja tietopalvelujen tarpeeseen, saatavuuteen ja laatuun, kirjastoverkoston uudelleenmuotoutumiseen, kirjastoverkon organisaatioiden muuttuviin toimenkuviin, tietovarantojen joustavaan käyttöön, perinteiseen luettelointiin, verkkoaineiston metadataan, kokoelmien muodostamiseen, kaukopalvelukäytäntöjen muuttumiseen, oppilaiden ja opiskelijoiden tiedonhankintaan ja kirjaston rooliin tiedonhankinnan prosessissa, kirjaston roolin muuttumiseen kaupalliseen tiedonvälitykseen nähden, ammattikuvan ja työnjaon muuttumiseen, kirjastojen välisiin toimintatapoihin sekä kirjastojen rahoituksen rakenteeseen. Kirjastoverkon lähivuosien peruskysymyksiä, joihin työryhmä etsi vastauksia olivat mm.: Miten voidaan toteuttaa kansalaisten tasavertainen tiedonsaanti tietoyhteiskunnassa asuinpaikasta riippumatta kirjastolain ja Suomen hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti? Miten löytää kunnallisten kirjastojen toimintaedellytysten kehittämisessä ja ylläpidossa oikea paikallispalvelujen profiili tai vähimmäistaso paikallisesti tehtävälle työlle, jotta voimavarat voidaan suunnata asiakaspalveluun ja sisältöjen tiedolliseen hallintaan? Miten välttää verkkoympäristössä tehtävää päällekkäistä työtä (atk-kirjastojärjestelmät, internet-palvelut, luokitus, luettelointi, portaalit, linkitys)? Miten kyetään luomaan toimiva alueen/ valtakunnan laajuinen verkko, jossa ovat mukana myös tieteelliset kirjastot ja ammattikorkeakoulukirjastot (esimerkiksi sisällölliset verkkopalvelut, jossa erikoisasiantuntemus on hyödynnettävissä keskitetysti, kun taas paikallinen asiantuntemus suuntautuisi verkkopalvelujen hyväksikäytön tehokkaaseen hallintaan)? Jo työskentelyn alkuvaiheessa työryhmässä vallitsi selkeä ja yhtenäinen käsitys mm. seuraavista asioista: Kansalaisen tietohuoltotehtävä: Kirjastoille annettu keskeinen rooli huolehtia kansalaisten tietohuollosta verkottuvassa tietoyhteiskunnassa ei toteudu ilman nykyisen perusrahoituksen jälkeenjääneisyyden korjaamista ja ilman lisärahoitusta. Jo kauan on esitetty, että valtion hallinnollinen infrastruktuuri tulisi saattaa ajan tasalle. Näin voitaisiin joustavasti kehittää organisaatiorajat ylittävää kansallista tietohuoltoverkkoa ja verkossa oleva laadukas kulttuuri- ja tietosisältö saataisiin kansalaisten käyttöön. Lisäksi eri hallintokuntien ja organisaatioiden väliset yhteishankkeet saataisiin joustavasti toteutetuiksi. Käsitys yleisen kirjaston roolista kaiken ikäisten oppilaiden ja opiskelijoiden oppimisprosessissa oli työryhmässä alusta alkaen selkeä. Kirjastoilla on pitkä kokemus tästä tehtävästä. Työn aikana osoittautui, että konkreettisten tavoitteiden ja toimenpide-ehdotusten te-

9 kemistä varten olisi tarvittu selvityksiä ja tutkimuksia. Työryhmän tehtäväalueeseen kuului hyvinkin suuria ja laaja-alaisia asioita. Joihinkin kysymyksiin on yritetty jo vuosia etsiä ratkaisua siinä onnistumatta: ne vaatisivat laajoja selvityksiä, jotta ei tehtäisi vääriä ratkaisuja. Toisaalta Saartin tietotekniikkaselvitys mahdollisti konkreettisten esitysten tekemisen jo tässä ohjelmassa. Osa asioista vaatii poikkihallinnollista käsittelyä. Uudessa tilanteessa kirjasto- ja tietopalvelujen saaminen kaikkien kansalaisten ulottuville vaatii valtakunnallisella tasolla usean ministeriön ja kunnassa usean hallintokunnan yhteistyötä ja poliittista tahtotilaa. Kirjastopoliittisessa työryhmässä eniten vaikeuksia tuottivat: Mitä halutaan: keskeisten tavoitteiden ja ongelmien hahmottaminen ja toimenpideehdotusten tekeminen on vaikeaa teknologiassa tapahtuvien muutosten nopeuden vuoksi. Kirjastoissa on viimeisen viiden vuoden aikana tapahtunut suuria muutoksia. Seuraavat vuodet saattavat aiheuttaa vielä suurempia muutoksia. Mitkä ovat keskeisimmät ongelmat, jotka haittaavat kansalaisten tasavertaisen tiedon saantia? Mitä tarkoitetaan tiedon saatavuuden ja laadun turvaamisella paikallisesti? Miten pienen kunnan kirjasto pystyy toteuttamaan kansalaisen tietoyhteiskunnan mukanaan tuomia uusia haasteita, jota tiedon moninaistuminen aiheuttaa? Hyvin vaikeaksi on osoittautunut sen hahmottaminen, miten verkossa olevat organisaatiot voisivat aktiivisesti vaikuttaa verkoston muutoksiin. Mitä tarkoitetaan yhteisellä kirjastoverkolla? Minkä asioiden pitää olla yhteisiä? Mikä on vapaaehtoisesti syntyneiden ja syntyvien yhteisverkostojen asema osana virallista kirjastoverkostoa? Mitä palveluja eri kokoiset kunnalliset kirjastot odottavat kirjastoverkoston muuttumisen myötä Kansalliskirjastolta, Varastokirjastolta, yleisten kirjastojen keskuskirjastolta ja maakuntakirjastoilta; mikä on näiden organisaatioiden muuttunut toimenkuva; mitä Kansalliskirjaston tuottamia palveluja kaikki kunnankirjastot tarvitsevat? Miten toteuttaa asiakaslähtöinen kaukopalvelu? Palvelurajojen määrittely: kunnallisen kirjaston perus- ja ydintehtävät paikallisesti. Mitä peruspalveluja ja mitä perusaineistoa tulee kunnankirjaston tarjota maksutta kaikille asiakkaille paikallisesti? Minkälaisia suositus-, tavoite- laatu- tai vähimmäistasojen määrittelyä tai palvelujen normitusta tarvitaan paikallisesti? Asiakaskunnan segmentointi - erilaisten asiakasryhmien erilainen palvelu. Onko kunnan omilla asukkailla esimerkiksi laajemmat oikeudet käyttää kotoa kirjaston palveluja kuin ulkopaikkakuntalaisella? Segmentoinnilla tarkoitetaan tässä, että asiakaskunta jaotellaan palvelun parantamiseksi asiakasryhmiin. Jaottelu tehdään asiakkaiden palvelutarpeiden perusteella. Miten päästä eroon päällekkäistyöstä? Mitkä ovat yksilöidysti ne keskitetysti ja/tai hajautetusti tuotetut tietokannat ja palvelut, jotka tulee olla kunnallisten kirjastojen kautta Maksutta kansalaisten saatavilla? Mitä ovat kirjastojen kautta tarjottavat verkkopalvelut alueellisesti ja paikallisesti? Miten toimia, kun kunnan asukkaat siirtyvät käyttämään toisen kunnan kirjastopalveluja joko siksi, että oma kunta ei kehitä omia kirjasto- ja tietopalveluja, tai siksi, että asiakkaat siirtyvät muista syistä (esim. opiskelu, työssäkäynti, harrastukset jne.) käyttämään toisen kunnan hyvin varustetun kirjaston palveluja? Mitä tarkoitetaan paikallisen ja alueellisen tason kirjasto- ja tietopalvelujen ja aineistojen sekä sisältötuotannon kehittämisellä? Ammattikuvan ja perinteisen työnjaon muuttuminen on toistaiseksi hyvin jäsentymätön.

10 2.2 Tehtävän rajaus Kirjastopoliittisen ohjelman laatimisessa, sen tavoitteiden asettamiseksi ja toimenpideehdotusten esittämiseksi oli välttämätöntä tuntea ja tiedostaa nykytila, tunnistaa tulossa olevat muutokset, haasteet ja uhkat, löytää ja asettaa lähivuosien keskeisimmät tavoitteet, tiedostaa nykyiset ja tulossa olevat pääongelmat ja tiedostaa kiireellisimmät toimenpiteet. 2.2.1 Painopiste Kirjastopoliittisen ohjelman näkökulma on ensisijaisesti pienten ja keskisuurten kuntien asukkaiden näkökulma, koska päätehtävänä on selvittää tiedon saatavuus maan eri osissa. Ohjelma painottuu teknologian kirjasto- ja tietopalveluihin aiheuttamiin muutoksiin, koska verrattain uusi asia tunnetaan heikoimmin ja sen rajaaminen ja konkretisointi vaatii linjanvetoa. Tämä ei tarkoita, että kirjaston erittäin tärkeä perinteinen kulttuurinen tehtävä olisi kadonnut. Päinvastoin, se korostuu tietoyhteiskunnassa - puhutaanhan paljon myös tarinayhteiskunnan tulosta. Kirjasto- ja tietopalvelut ja kansalaisten sekä oppilaiden ja eri-ikäisten opiskelijoiden tiedonhankintatavat ovat kuitenkin viimeisenä viitenä vuotena muuttuneet enemmän kuin monena vuosikymmenenä yhteensä ja tulevat muuttumaan seuraavina vuosina vähintään yhtä paljon. 2.2.2 Vain vähän käsiteltyjä asioita Digitaalisen aineiston ja digitaalisten palvelujen sisältötuotanto, metadata ja elektroniset kirjastot, joiden käsittely siirrettiin opetusministeriön asettaman Digitaalisen tietohuollon ryhmään. Kirjastoverkoston uudelleen muotoutuminen ja aktiivinen vaikuttaminen sen muotoutumiseen. Yhteistyö yleisten ja tieteellisten kirjastojen, arkistojen, museoiden, kustantajien, kirjakaupan ja muiden tiedonvälitysjärjestelmien kanssa. Teknologian ja tiedonvälitysjärjestelmien aiheuttamat muutokset mm. eri organisaatioiden väliseen työnjakoon, uudelleen muotoutumiseen sekä aineistojen ja palveluiden muuttumiseen. Perinteisen informaatioketjun muuttuminen: kirjoittajakustantaja-kirjapaino-kirjakauppa/kirjasto-lukija. Mitä verkkoaineistoa tulee olla saatavilla juuri yleisten kirjastojen kautta. Mitä verkossa olevaa opetusmateriaalia tulisi olla saatavilla juuri yleisen kirjastojen kautta. Minkälaista E-book muodossa olevaa aineistoa tulee yleisessä kirjastossa olla kaikkien saatavilla ja miten sen käyttöoikeus tulisi ratkaista. Kirjasto- ja tietopalvelujen maksuttomuus/maksullisuus -asia. Uusien näkökulmien tuominen ei edennyt tämän työryhmän työskentelyn aikana. Syynä on mm se, että nykyinen kirjastolaki antaa jo nyt mahdollisuuden maksullisiin palveluihin. Niitä ei juurikaan ole voitu ottaa käyttöön, koska kirjastot eivät pysty paikoittain tuottamaan edes peruspalveluja. Maksua voi periä osaamista vaativista palveluista ja tuotteista, joiden aikaansaaminen vaatii sisällön hallintaa osaavan henkilöstön melko suurta työpanosta. Koska kirjastoissa on pula ammattihenkilöstöstä, voisivat

tällaista palvelua tarjota lähinnä vain suuret hyvin varustetut kirjastot. 11 Työryhmä katsoo, että käyttömaksujen periminen, joka ei nykyisen kirjastolain mukaan ole mahdollista, heikentäisi aineiston käyttöä ja siitä saatavaa lisäarvoa. Kirjastot ovat edullinen investointi kansakunnalle. Kirjastojen kautta saadaan käyttöön väestön innovatiivinen sivistyspääoma. Kirjastoissa aineisto, merkittävä sivistyspääoma, on joka tapauksessa olemassa. Sen käyttöä tulisi pikemminkin parantaa kuin rajata. Jos sama tietomäärä, jonka väestö nyt saa kirjastojen kautta, pitäisi hankkia aktiivisen koulutuksen kautta, tulisi tämä yhteiskunnalle huomattavan kalliiksi. 2.2.3 Digitaalisen tietohuollon työryhmä Osaa yllämainituista asioista käsitellään opetusministeriön sisältötuotantotyöryhmän Digitaalisen tietohuollon työryhmässä. Sen tehtävänä on etsiä keinoja, miten kansalaisen tiedonsaanti turvataan digitaalisessa ympäristössä. Digitaalisella tietohuollolla tarkoitetaan tässä organisoitua toimintaa, jolla huolehditaan digitaalisessa muodossa olevan laadukkaan informaation tuotannosta, valinnasta, hankinnasta, tallennuksesta, arvioimisesta ja käyttöön saattamisesta. Olennaisinta on informaation käyttöön saaminen suuresta informaatiomassasta. Sisältötuotannolla tarkoitetaan digitaalisessa tietohuoltoryhmässä verkossa olevan tiedon, kulttuurin, aineiston ja palvelujen löytyvyyttä helpottavien tuotteiden ja palveluiden tuottamista ja verkossa olevien sisältöjen tiedonhallintataitojen tuotteistamista. Kirjastonomaisista tuotteista tyypillisin on laatumetadatan = valikoivan, arvioivan metadatan tuottaminen. Digitaalisen tietohuollon hankkeet ovat kansalaisten tietohuoltoa edistäviä ja kansallisen kulttuurin saatavuutta tukevia hankkeita, jotka tuotetaan yhteistyössä eri organisaatioiden kanssa ja jotka voidaan antaa esim. yleisten kirjastojen kautta kaikkien kansalaisten käyttöön. Vientiin tällaiset tuotteet soveltuvat hyvin. Niissä yhdistetään sisällöllinen osaaminen ja tekniikka, jonka tuloksena on uusi idea, uusi konsepti. Suomalaisella kirjasto-osaamisella on hyvä kansainvälinen maine. Tuotteista saatava hyöty: Digitaalisen tietohuollon tuotteilla ja palveluilla vähennetään kansalaisten verkkotiedon ja -palveluiden hankinnan monimutkaisuutta, autetaan kansalaisia löytämään informaatiomassasta itselle tärkeä, olennainen luotettava tieto ja kehitetään käyttäjäystävällisiä palveluita. Olennaista on, että kansalaiset osaavat käyttää tietoa ja kulttuuria hyväkseen. Ks. Liiteosa. Käsitteiden ja termien määrittelyä. Yhteistyö- ja sidosryhmien verkosto Digitaalisen tietohuollon työryhmällä on ollut merkittävä osuus tämän ohjelman sisältöön. Yhteistyötä on tehty myös opetusministeriön koulutus- ja tiedepolitiikan osaston Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategian 2000-2004 toimeenpanoryhmien kanssa. Ohjelman tekeminen on pohjautunut eri toimijoiden ja sidosryhmien verkostoon. Työryhmän lisäksi tässä ohjelmassa esitettyihin asioihin ja ehdotuksiin ovat vaikuttaneet eri tahojen asiantuntijat, eri tyyppisten ja kokoisten kirjastojen henkilöstö eri puolilla Suomea, alan koulutuksen edustajat sekä kuntien edustajat. Palautetta on saatu eri puolilla Suomea pidetyissä tilaisuuksissa sekä yksittäisiltä henkilöiltä, jotka ovat ottaneet yhteyttä tutustuttuaan www-sivujen luonnokseen. Verkostomainen toiminta osoittautui

12 parhaaksi tavaksi tehdä esitys kirjastopoliittiseksi ohjelmaksi. Näin saatiin poikkeuksellisen laaja ja monipuolinen näkökulma esim. toimenpide-ehdotuksiin jatkotyöskentelyn pohjaksi. Käsitteiden määrittely Työryhmä on pitänyt tärkeänä selittää, mitä juuri tässä ohjelmassa tarkoitetaan käsitteillä ja termeillä, joihin ei ole joko yleistä tai kirjasto- ja tietopalvelualalla hyväksyttyä käytäntöä tai määritelmää. Eri toimijoiden välisessä keskustelussa juuri käsitteiden yksiselitteinen ymmärtäminen on osoittautunut ongelmalliseksi. Ohjelman lopusta löytyvät määrittelyt eivät ole ohjeistuksia, vaan palvelevat juuri tätä ohjelmaa.

13 3 LÄHTÖKOHDAT Kirjastopoliittisen työryhmän työskentelyn lähtökohtana ovat kansalaisten tarvitsemat kirjasto- ja tietopalvelut ja osavastuun ottaminen kansalaisen tietohuollosta. Lähtökohtana ei ole kirjastolaitos eikä mikään organisaatio, vaikkakin asioiden selkeyttämiseksi ohjelmassa puhutaan paikoittain kirjastosta, jolla tässä julkaisussa tarkoitetaan kunnallista yleistä kirjastoa. Kirjastopoliittisessa ohjelmassa tarkastellaan asioita yleisten kirjastojen näkökulmasta ottaen kuitenkin huomioon samalla koko kirjastoverkosto. Ohjelmaa laadittaessa on otettu huomioon, että yleisen kirjaston tehtävää ja kirjastojen osaamisaluetta ei juurikaan tunneta ja että Suomen yleisten kirjastojen kansainvälisesti saamaa tunnustusta ei ole käytetty riittävästi hyödyksi kunnissa eikä valtakunnallisesti. Tämän vuoksi ohjelmassa selitetään seikkaperäisesti esimerkiksi kirjastotyö sekä kirjasto- ja tietopalvelujen merkitys tietoyhteiskunnassa. Lähtökohdat: Kansalaisen palvelu kansalaisen tietoyhteiskunnassa. Uuden teknologian ominaisuuksien hyödyntäminen. Kirjastossa olevan kulttuurisen ja älyllisen pääoman saaminen nykyistä paremmin kansalaisten hyödyksi. Sisällöllinen kate: Tiedon saatavuus. Kirjastoissa on olemassa tieto siitä, mitä on olemassa. Metadata: tiedon kuvailu, jonka avulla saadaan tietoa tiedosta. Tuotteistaminen. Moninaistuvassa yhteiskunnassa, jossa tieto on erilaisissa muodoissa, ja sen välineet ja tiedon tuottaminen muuttuvat, kirjastonomaisilla tuotteilla on kysyntää: metadata, aihepaketit, paikallisen tiedon tuotteistaminen, syventävät laatuportaalit jne. Alueellisesti kattava verkko. Organisatorinen joustavuus - yhteistyö. Päällekkäisyyden välttäminen. Yhteensopivuus. 3.1 Ohjelman pohjana olleet arvot Työryhmä on olettanut suomalaisen yhteiskunnan yhdeksi perusarvoksi edelleen sen, että kaikki kansalaiset saavat kulttuuria ja tietoa asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta ja että Suomessa on vapaa yhtäläinen tiedonsaantioikeus myös digitaalisessa ympäristössä. Työryhmä on lähtenyt olettamuksesta, että jokaisella kansalaisella on oikeus saada tietoa yleisen kirjaston kautta julkaisumuodosta riippumatta - vaikka tieto olisi julkaistu sellaisessa muodossa, että hänellä ei ole kotonaan välineitä sen käyttämiseen tai hän ei osaa hankkia tietoa ilman apua. Arvona pidetään sitä, että kansalainen saa eri muodoissa olevasta tietomassasta hänelle tärkeää tietoa ja kulttuuria. Tiedon luotettavuus ja monipuolisuus turvataan siis kaikille. Tiedollisen syrjäytymisen ehkäiseminen on yksi yleisen kirjaston päätehtävistä. Lähtökohtana on eduskunnan esittämä tahtotila, jonka mukaan yleiset kirjastot vastaavat kan-

14 salaisten tietohuollosta. Yleiset kirjastot toteuttavat kansalaisten tasavertaista oikeutta saada tietoa. Vapaa, maksuton kirjasto- ja tietopalvelu tukee demokratiaa. Tietoyhteiskunnan perusarvot Kirjastopoliittisessa ohjelmassa määritellään tietoyhteiskunta oppimisen, osaamisen ja sivistyksen yhteiskunnaksi. Tässä ohjelmassa tietoyhteiskunnan arvopohja määräytyy sen mukaan, miten oikeus tietoon on järjestetty ja miten ihminen voi olla mukana tietoyhteiskunnassa kansalaisena ja luovana yksilönä. Tiedollinen syrjäytyminen merkitsee taloudellista syrjäytymistä ehdottomampaa yhteisön ulkopuoliseksi jäämistä. Tietoyhteiskunnan arvopohjaa voidaan lähestyä eri näkökulmista: Oikeus tietoon ja luovuuteen kuuluu ihmisen itseisarvoon, ihmisarvoon. Oikeus tietoon kuuluu täysivaltaiseen tietoyhteiskunnan kansalaisuuteen, jota ilman demokratia ei voi toteutua. Oikeus tietoon on edellytys ihmisen luovuudelle, joka on toisaalta oman identiteetin toteuttamista ja itseilmaisua, toisaalta osallistumista yhteisölliseen toimintaan. Oikeus tietoon sisältää yhteiskunnallisen tietohuollon järjestämisen, kansalaisuuden toteutumiseen kuuluvan julkisen tiedon tarjoamisen sekä metatiedon (tieto tiedosta) ja tiedon saatavuuden. Tietoyhteiskunnan perusarvot: Oikeus ja kyky tietoon Oikeus ja kyky kansalaisuuteen Oikeus ja kyky itseilmaisuun ja luovuuteen 3.2 Tietoyhteiskunnan kansalaisuus Tietoyhteiskunnan täysivaltainen kansalainen tarvitsee mahdollisuuden ja oikeuden saada tietoa sekä kyvyn itsenäiseen tiedon hakemiseen ja tuottamiseen. Uuden teknologian sovellukset edellyttävät uusia kansalaistaitoja. Tiedon saatavuuden minimitaso on se, että jokainen kansalainen saa tietoa olemassa olevasta tiedosta eli metadataa voidakseen hakea tarvitsemaansa tietoa eri kanavien kautta. Tietoyhteiskunnan kansalaisuuden edellytykset: Tietoyhteiskunnan infrastruktuuri Tietoyhteiskunnan perusoikeudet Tietoyhteiskunnan kansalaistaidot Tietoyhteiskunnassa tarvitaan riittävän nopea tekninen infrastruktuuri. Tarvitaan myös tietosisältöjä välittävä tietopalveluverkko eli kirjastot jokaisen kansalaisen ulottuvilla. Kansalaisten tietoyhteiskuntaan kuuluu myös sosiaalinen infrastruktuuri: teledemokratian sovelluksille perustuvat alustat vapaalle kansalaistoiminnalle, esim. Oppiva Ylä- Karjala -projekti ja kansalaisten vuorovaikutteiselle osallistumiselle päätöksentekoon. Tietoyhteiskunnan infrastruktuuri: Tekninen infrastruktuuri

15 Tietopalveluverkko Sosiaalinen infrastruktuuri Vuorovaikutteiset palvelut Tietoyhteiskunnan perusoikeudet tukevat perusarvoja eli oikeutta tietoon, tiedon saatavuutta, yksityisyyttä ja tietosuojaa esimerkiksi merkitystuotteiden kuluttamisen suhteen (kuluttajaprofiilit) sekä yksilön oikeuksia hänen luodessaan itse merkityksiä ja tuottaessaan tietoa. Tietovarannot kuten kirjastojen ja arkistojen kokoelmat, ja innovaatiot ovat tietoyhteiskunnan arvokkaita pääomia. Tietoyhteiskunnan perusoikeudet: Oikeus tietoon Tiedon saatavuus Tietoyhteiskunnan kansalaisuus Tietosuoja Immateriaalioikeudet, tekijänoikeus Tietoyhteiskunnassa selviytyäkseen kansalainen tarvitsee aiempaa moninaisempia kansalaistaitoja. Sekä teknistä että sisällöllistä osaamista ja ymmärrystä tarvitaan lisää. Tietoyhteiskunnan perusarvot ja tasa-arvoinen kansalaisuus eivät toteudu, jos näitä taitoja ei pystytä opettamaan mahdollisimman laajasti. Tietoyhteiskunnan kansalaistaidot: Perinteinen luku- ja kirjoitustaito Tietokonelukutaito Informaatiolukutaito Medialukutaito Tiedonhakutaidot Tiedonhankintataidot Kulttuuristen merkitysten luomisen taidot Tiedon tuotantotaidot Tietohuolto kansalaisen yhteiskunnassa Kirjasto on perusopetuksen ohella julkishallinnon tärkein tapa toteuttaa tietoyhteiskunnan kansalaisuuden edellytykset. Kirjasto muodostaa kattavan teknisen ja sisällöllisen tietopalveluinfrastruktuurin, se toteuttaa tarjonnallaan tietoyhteiskunnan perusoikeuksia, edustaa tiedon saatavuutta ja opettaa tietoyhteiskunnan kansalaistaitoja. Kirjasto vastaa tietohuollosta sekä julkisen tiedon ja metatiedon saatavuudesta tietoyhteiskunnassa. Ks. Liiteosa. Käsitteitä ja määritelmiä. Kansalaisen tietoyhteiskunta. Tietohuolto.

16 3.3 Valtakunnalliset yleiset linjaukset Kirjastopoliittisen ohjelmaluonnoksen keskeisimpinä lähtökohtina ovat olleet kirjastolaki ja kirjastoasetus sekä Suomen hallituksen ohjelma 1999-2003. Ohjelman tavoitteena on selvittää ja konkretisoida, miten niissä ja eräissä muissa asiakirjoissa esitetyt tavoitteet toteutetaan käytännössä. 3.3.1 Kirjastolaki Kirjastolain nro 904/1998 mukaan Yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalvelujen tavoitteena on edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen, jatkuvaan tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen, kansainvälistymiseen sekä elinikäiseen oppimiseen. Kirjastotoiminnassa tavoitteena on edistää myös virtuaalisen ja vuorovaikutteisten verkkopalvelujen ja niiden sivistyksellisten sisältöjen kehittymistä. Eduskunta lisäsi vuonna 1998 hyväksytyn kirjastolain 2. pykälään toisen kappaleen, joka korostaa yleisen kirjaston roolia verkkopalvelujen edistämisessä. Eduskunta on antanut yleiselle kirjastolle merkittävän roolin tietoyhteiskunnan toteuttamisessa. Lähtökohtana on myös vuonna 1998 hyväksytty kirjastoasetus, jossa ovat tarkemmat säädökset yleisten kirjastojen kirjastoverkostosta, lääninhallitusten tehtävistä sekä henkilöstöstä. Edelleen tausta-aineistona ovat kirjastolain käsittelyyn vaikuttaneet asiakirjat sekä eduskunnan kirjastolain käsittelyvaiheessa esitettyjen asioiden konkretisointi, etenkin Eduskunnan hallintovaliokunnan sivistysvaliokunnalle antama lausunto HaVL 4/1998vp-HE 210/1997 vp. 3.3.2 Suomen hallituksen ohjelma 1999-2003 Toisena keskeisenä lähtökohta on Paavo Lipposen II hallituksen ohjelma 1999-2003. Siinä ilmaistun tahdon mukaan yleinen kirjasto on kansallinen sivistys- ja kulttuuritarjonnan peruspilari, joka tukee koko väestön sivistyspyrkimyksiä. Kirjastopalveluja kehitetään osana kansalaisten tietoyhteiskunnan edistämistä. Hallitusohjelman Tietoyhteiskunta-osassa todetaan, että kansalaisten ja alueiden syrjäytymistä ehkäistään tuomalla tietoyhteiskunnan palvelut tasapuolisesti kaikkien saataville. 3.3.3 EU:n mietintö Lähtökohtana ovat edelleen Euroopan parlamentissa vuonna 1998 hyväksytyssä mietinnössä Kirjaston rooli modernissa yhteiskunnassa esitetyt näkökohdat ja suositukset Euroopan Unionin jäsenmaille. Raportti on suomalaisen europarlamentaarikon Mirja Ryynäsen laatima. Suomalainen kirjastoajattelu on näin levinnyt laajalle Eurooppaan, jossa se on herättänyt positiivista huomiota. Raportti on saatavilla kaikilla EU-kielillä. Sen keskeinen viesti on, että kaikkien kirjastojen rahoitus olisi ajateltava kokonaan uudelleen tietoyhteiskuntaperspektiivistä.

17 3.3.4 Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategia 2000-2004 Lisäksi lähtökohtina ovat opetusministeriön Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategiassa 2000-2004 esitetyt tavoitteet, joista keskeisimmät ovat: Koulujen ja yleisten kirjastojen yhteistoimintaa tuetaan toiminnan tehokkuuden ja taloudellisuuden takaamiseksi niin, että saadaan hyödynnetyksi yleisten kirjastojen sisältötaito ja oppilaitosten erityistarpeet. Huolehditaan riittävästä resurssoinnista yhteistyön toteuttamiseksi." "Kehitetään yleisten kirjastojen ja koulu- ja oppilaitoskirjastojen yhteistyötä tiedonhallintataitojen opettamisessa." "Huolehditaan kirjastojen henkilöstön täydennyskoulutuksesta." "Yleisillä kirjastoilla on päävastuu omaehtoisen opiskelun ja osavastuu tutkintotavoitteisen etäopiskelun kirjasto- ja tietopalveluista. Sisältötuotannon kehittämistä varten rakennetaan opastavia ja helppokäyttöisiä väyliä tiedonhakupalveluihin. Yleinen kirjasto tarjoaa kansalaisille mahdollisuuden tuottaa omaa aineistoa verkkoon. 3.3.5 Julkisuuslaki "Viranomaisten on huolehdittava siitä, että yleisön tiedonsaannin kannalta keskeiset asiakirjat tai niitä koskevat luettelot ovat tarpeen mukaan saatavissa kirjastoissa tai yleisissä tietoverkoissa taikka muilla yleisön helposti käytettävissä olevilla keinoilla." (Laki 621/1999 viranomaisen toiminnan julkisuudesta, 20 ) 3.4 Muita lähtökohtia Muita lähtökohtia ovat yleisten kirjastojen vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja nähtävissä olevat uhat, suomalaisen kirjastoajattelun perinne, pitkä verkottumisen perinne ja tietotekniikan laajamittainen käyttöön ottaminen, pitkä perinne kuntien välisessä yhteistyössä sekä sen tosiasian tunnustaminen, että tietoyhteiskunta ei saavuta nykyisellään kaikkia kansalaisia.

3.4.1 Yleisten kirjastojen vahvuudet / heikkoudet / mahdollisuudet / uhat 18 VAHVUUDET HEIKKOUDET Suuri käyttöaste (noin 99 milj. lainaa, 64 milj. kävijää/vuosi). Eniten käytetty julkinen palvelu kunnissa (noin 80 % kuntalaisista käyttää yleisiä kirjastoja). Käyttö on elämänikäinen: kaikki ikäluokat kuuluvat palvelujen piiriin. Myönteinen mielikuva (asiakas- ja asukastutkimukset; n. 75 % kuntalaisista on tyytyväisiä kirjastotyöhön). Laatu, luotettavuus. Tunnettuus. Atk:n, atk-kirjastojärjestelmien ja tietoverkkojen käyttöönotto on lähes 100 %. Useimmiten kunnassa ensimmäinen hallintokunta, jossa atk ja internet otettiin käyttöön ja jossa atk:n hyötykäyttö on laajaa. Kuntien rajat ylittävä tehokas yhteistyö muiden kunnankirjastojen kanssa. Valmis verkottuminen muiden kirjastotyyppien ja tiedonvälittäjien kanssa kansallisesti ja kansainvälisesti. Tehokkuus. Rationaalisuus (yhteistyöverkostot; kimpat, yhteishankinnat). Käyttäjien tarpeiden tunteminen. Eri ikäisten koululaisten ja kaiken ikäisten oppijoiden tarpeiden tunteminen. Kirjastojen resurssointi ei vastaa sen merkityksen kasvua tietoyhteiskunnassa. Palvelujen perusrahoituksen jälkeenjääneisyys 1991-1999 (toimintakulut - 10 %*). Kokoelmien autioituminen (kirjallisuuden hankinta vähentynyt 24 %). Henkilöstöä on vähennetty 10 %, vaikka käyttäjien määrä on lisääntynyt 19,5 %. Uusien, mediakumouksen vaatimien tehtävien ja palvelumuotojen lisärahoitukseen ei ole varauduttu (vrt. esiopetus). Kirjastolla on sekä perinteiset että uudet entistä laajemmat tietopalvelutehtävät. Uusia kustannuksia aiheuttavat standardeja noudattavat atkkirjastojärjestelmät ja uudet aineistotyypit. Maksullisen verkkoaineiston kustannukset ja lisenssikulut ovat tulossa. Tietoyhteiskunta vaatii lisähenkilöstöä lisääntyvään neuvontatyöhön ja verkkopalvelutyöhön, samoin moninaistuva aineiston valita, hankinta ja järjestäminen sekä ohjauksen ja opastamisen lisääntyminen. Henkilöstö tarvitsee jatkuvaa täydennyskouluttautumista. Alkava kilpailu sisältöosaajista yksityisen sektorin kanssa aiheuttaa palkkapaineita. Rahoituksessa ei ole otettu huomioon yhteiskunnan kirjastoille aiheuttamia laajenevia tehtäviä. Elinikäinen oppiminen, aikuisväestön tietohuollosta vastaaminen, opetusmenetelmien muutokset ja esiopetus tuovat yleiselle kirjastolle lisätyötä: aineiston ja laitteiston hankintatarvetta ja asiakkaiden ohjaustarvetta. Standardien käyttämättömyys kirjastojärjestelmissä etenkin alle 10 000 as. kunnaissa haittaa tiedon tehokasta käyttöön saamista verkon kautta. Verkottuminen muiden hallintokuntien kanssa kunnassa ja alueellisesti on vähäistä Yleisten kirjastojemme hyvää kansainvälistä mainetta ei ole hyödynnetty riittävästi *)Vuoden 1991 hankintakulut on muutettu vuoden 1999 rahanarvoon.

19 MAHDOLLISUUDET UHAT Kansallisella tasolla on annettu tunnustus yleisten kirjastojen merkityksestä tietoyhteiskunnan toteuttamisessa. Kirjastotoiminta on lakisääteistä. Se on peruspalvelu. Informaatiotekniikan kehittyminen. Kirjastolla on perinteiset kirjastopalvelut ja laajentunut tietopalvelutehtävä. Modernin tiedonvälittäjän ja perinteisen tehtävän saumaton yhteensovittaminen. Ammattitaidolle eli sivistykselliselle sisällölle, sisällönhallinta- ja tiedonhallintataidolle on tietoyhteiskunnassa kysyntää. Tietoyhteiskunta tarvitsee osaajia, joilla on taito erottaa roskatieto tietomassasta, taito arvioida, onko aineisto, tieto hyvä/huono; luotettava/epäluotettava. Etenkin verkkotyössä tiedon sisällönhallintataidoilla on kysyntää. Tietoverkkojen ja tiedon lisääntymisen myötä koko yhteiskunta tarvitsee tiedon hallinnan ja -haun taitoja, jotka perinteisesti ovat kuuluneet kirjastojen ydinosaamiseen. Kaiken ikäisille koululaisille ja opiskelijoille ajantasaiset kirjasto- ja tietopalvelut ja ammattihenkilöstön opastus ovat välttämättömiä. Tietoyhteiskunnassa perinteinen lukutaito tunnustetaan välttämättömäksi: yleisillä kirjastoilla on pitkä perinne ja kokemus. Kansalaisten tasavertainen tiedonsaanti heikentyy entuudestaan. Eriarvoisuus lisääntyy riippuen asuinpaikasta. Eriarvoisuutta on myös suurten kuntien sisällä. Pienten kuntien valmius vastata yksin kansalaisten kirjasto- ja tietopalvelujen tarpeisiin on heikko. Pitkään rakennetun kirjastolaitoksen näivettyminen perusrahoituksen jälkeenjääneisyyden seurauksena. Kirjakokoelma museoituu: kansalaiset eivät saa tietoa uusista asioista tai saavat virheellistä vanhentunutta tietoa (esim. lait, rakentamisohjeet jne.). Henkilöstön palkkaus ei ole kilpailukykyinen muiden tietoammattien ja muiden työnantajien kanssa. Kirjastolaitoksen kehitys pysähtyy ammattihenkilöstön siirtyessä muualle. Ammattihenkilöstön vähyys. Kansalaisten ja eri ikäisten oppijoiden tiedonsaanti ja tiedon hyödyntäminen jää heidän itsensä varaan: kaikilla ei ole siihen tarvittavaa osaamista eikä välineistöä. Lähteitä: Kuntien toiminta- ja taloustilastot. Opetusministeriö. Lääninhallitusten arviointiraportit. Kulttuuripuntari 1999. Opetusministeriö. Sandberg, Siv, Mitä mieltä kuntalaiset ovat kunnallisista palveluista. Suomen Kuntaliitto 1998. 3.4.2 Suomalaisen kirjastoajattelun perinne Lähtökohtana on Suomen ja muiden Pohjoismaiden ainutlaatuinen yleisten kirjastojen toimintapolitiikka, jonka tavoitteena on vuosikymmenten ajan ollut turvata kansalaisille avoin maksuton pääsy kulttuurin ja tiedon lähteille. Avoin toiminta on ollut kirjastoille ominaista jo ennen julkisuuslainsäädäntöä. Yleiset kirjastot ovat tulleet olennaiseksi

20 osaksi kansalaisten arkipäivää. Yleisen kirjaston rooli kansallisen kulttuurin vahvistajana ei ole hävinnyt digitaalisessakaan ympäristössä. Jo ensimmäisen vuodelta 1928 peräisin olevan kirjastolain mukaisesti kunnallisten kirjastojen tuli tarjota maksutta kirjallisuutta ja henkilöstöpalveluja kansalaisille kansansivistyksen kohottamiseksi ja itseopiskelun edistämiseksi. Kirjaston perustehtävä on vuosikymmenten ajan ollut sama. Kirjaston ydintehtävä on sama myös digitaalisessa ympäristössä. Yleisiä kirjastoja on tarvittu aina kansalaisten yleisen lukutaidon ylläpitämiseen sekä väylänä yleisen sivistyksen ja kulttuurin lähteille. 3.4.3 Pitkä verkottumisen perinne. Tietotekniikan laajamittainen käyttöönotto. Jo ennen tietoliikenneyhteyksien syntymistä kirjastot verkostoituivat yleisten, tieteellisten sekä kansallisvaltioiden rajojen yli toisten kirjastojen kanssa. Verkkoajattelu on kirjastoissa omaksuttu jo kauan ennen telemaattisia tietoverkkoja. Osallisuus verkottumisesta hyödyttää myös paikallisella tasolla. Koko maan kattavaa kirjastolaitosta on vuosikymmenten ajan määrätietoisesti rakennettu verkostoajattelun, yhteistyön ja rationaalisen työnjaon pohjalta. Tämä on johtanut maamme kansainväliseen kärkeen, mitä tulee korkeaan lukutaitotasoon ja yleisten kirjastojen suuriin kävijä- ja lainausmääriin asukasta kohden, myöhemmin myös kirjastojen tietotekniikan nopeaan käyttöönottoon ja hyödyntämiseen. Kirjastoverkon perinteinen idea on konkretisoitunut edelleen internetin avulla. Se on tehostanut verkostomaista toimintaa eri tyyppisten kirjastojen ja muiden tiedonvälittäjien kesken ja mahdollistanut uusien palvelujen syntymisen. Tunnetuimpia esimerkkejä ovat digitaaliset kokoelmat ja aineistojen elektroniset välityspalvelut. Paikallisella ja alueellisella tasolla kirjastot ovat myös jo osoittaneet mahdolliseksi rakentaa yhteistyöverkostoja muiden kulttuuritoimijoiden kanssa. Konkreettisia esimerkkejä on toimivista kirjasto-arkisto-museo-teatteri-kulttuuriverkoista. 3.4.4 Kuntien välisellä yhteistyöllä jo pitkä perinne Kirjastot ovat usein ensimmäisenä kunnan hallintokunnista käytännössä toteuttaneet kuntien välistä yhteistyötä, esimerkkinä edellä mainittu kirjastoverkko. Noin 70 % kuntien kirjastoista kuuluu johonkin ATK-yhteisverkostoon eli ns. kimppaan jonkun toisen kunnan kirjaston kanssa ja/tai toisen hallintokunnan, esimerkiksi ammattikorkeakoulu- kirjaston kanssa. Vapaaehtoinen kirjastoyhteistyö yli kuntarajojen on ainutlaatuista ja herättää huomiota muissa maissa. Yhteistyöllä on tehostettu aineiston hankintaa, järkiperäistetty ATK-kirjastojärjestelmien hankintaa ja saatu näin alueen asukkaille ja opiskelijoille laadukkaampia palveluita verrattuna siihen, että jokainen kunnan kirjasto olisi toiminut yksin. Yhteistyö perustuu vastavuoroisiin palveluihin. 3.4.5 Kirjastojen suuri käyttöaste. Myönteinen mielikuva. Lähtökohtana on tilanne, jossa käyttäjät ovat jo osoittaneet arvostavansa kirjasto- ja tietopalveluja suurilla käyntimäärillä ja käyttämällä runsaasti kirjastojen virtuaalisia palveluja. Yleiset kirjastot ovat Suomessa osa arkea, sillä noin 80 % väestöstä käyttää

21 yleisten kirjastojen palveluja tavalla tai toisella. Verovaroin rahoitetuista kunnallisista palveluista kirjastopalvelut ovat kansalaisten eniten käyttämä palvelu. 3.4.6 Käyttäjien ja eri-ikäisten oppijoiden tiedon tarpeiden tunteminen Kirjastojen henkilöstöllä on koulutuksen ja vuosikymmenten kokemuksen tuloksena taito tunnistaa käyttäjien tiedon tarpeet ja taito kehittää palveluja jatkuvasti muuttuvassa tilanteessa tältä pohjalta. Yleiset kirjastot tuntevat kaiken ikäisten oppilaiden ja opiskelijoiden tiedon tarpeet. 3.4.7 Tietoyhteiskunta ei saavuta kaikkia kansalaisia Lähtökohtana on tieto ja huoli siitä, että kansalaisen tietoyhteiskunta ei saavuta tällä hetkellä läheskään kaikkia kansalaisia maan eri osissa. Syynä ovat mm. seuraavat: - Kaikilla kansalaisilla ei ole kansalaisyhteiskunnan vaatimia uusia taitoja ja osaamista: Tilastokeskuksen arvioiden mukaan yhä noin 2 miljoonaa suomalaista on vailla tietotekniikan perustaitoja ja mahdollisuuksia tarpeellisten välineiden käyttöön. - Informaatiota on liikaa: internet-liikenne kaksinkertaistuu 100 päivän välein; painetun materiaalin määrä kaksinkertaistuu viiden vuoden välein; päivittäin julkaistaan yli 14 000 tiedeartikkelia ja yli 1000 uutta kirjaa (lähde: Kai Ekholm, Elämäsi 20 seuraavaa vuotta tietoyhteiskunnassa. 2000). - Informaatiosta on tullut keskeinen elämänhallinnan väline. - Informaatiosta on muodostunut kauppatavara, keskeinen tuotannontekijä. - Kansalaiset eivät ole tietoisia saatavilla olevasta informaatiosta. - Kansalaiset eivät ole tietoisia tiedon jakelumenetelmistä. - Puuttuu taitoa ja osaamista hankkia juuri heille tärkeää tietoa suuresta infomassasta. - Puuttuu ymmärrystä siitä, miten informaatiota käytetään. - Käyttäjä ei osaa arvioida informaation relevanttiutta. - Olennaista tietoa ei osata käyttää päätöksentekoon. - Aikaa on liian vähän itselle olennaisen tiedon etsimiseen informaatiomassasta. - Modernin, hyvin varustetun kirjaston palveluja ei tunneta eikä osata hyödyntää. Uusien palvelujen käyttötaito on puutteellista (kansalaiset, päättäjät, opettajat, oppilaat jne.). Vaikka yleiset kirjastot ovat lähes sataprosenttisesti ottaneet tietotekniikan käyttöönsä, ei nykyinen tekninen infrastruktuuri riitä enää pitkään. Kirjastoissa on meneillään atkjärjestelmien sukupolvenvaihdos, jossa kuntatasolla tehtävillä ratkaisuilla on kauaskantoinen merkitys. Atk-kirjastojärjestelmän pitäisi täyttää minimistandardit ja sitä on voitava kehittää jatkuvasti. Verkossa olevan tiedon vaihtaminen toimijoiden välillä vaikeutuu yhteisten standardien käyttämättömyyden vuoksi. Jarmo Saartin tekemän atk-selvityksen Suomalaisten yleisten kirjastojen atk-kirjastojärjestelmät, niiden tietovarantojen verkkokäyttöisyys ja tietotekniset valmiudet mukaan erityisesti alle 10 000 asukkaan kuntien (joita on yht. 329) kirjastojen kirjastojärjestelmät eivät pysty vastaamaan modernin kirjastopalvelun vaatimuksiin.

22 Monin paikoin vaikeuksia on myös alle 20 000 asukkaan kunnissa, joita Suomessa on yhteensä 388. Ydinongelma on yhteisen standardin käyttämättömyys kirjastojärjestelmissä. Lisäksi hankaluuksiksi tunnistettiin: - Tietoliikenneyhteydet ovat kalliita etenkin Pohjois- ja Itä-Suomessa, - Kaukopalvelumaksut estävät paikoittain tiedon hankkimista. Alla olevasta taulukosta käy ilmi, että tietoverkkojen käyttö on toistaiseksi vielä melko vähäistä. Taulukko 1.: Suomalaisten verkkoyhteyksien käyttö %, vuoden 1999 lopulla Miehet alle 15 15-19 20-29 30-39 40-49 50-59 yli 60 yht. Pääsee jostain verkkoon 66 62 43 38 29 32 7 35 Ainakin yksi sähköposti 42 52 43 35 27 28 6 31 On oma kotisivu 7 8 13 9 4 3 0 6 Kuunnellut nettiradiota 15 15 16 9 4 3 0 6 Naiset Pääsee jostain verkkoon 55 55 38 43 43 18 1 32 Ainakin yksi sähköposti 32 47 38 39 32 16 0 27 On oma kotisivu 4 3 1 3 3 0 0 2 Kuunnellut nettiradiota 4 7 5 2 4 1 0 3 Lähde: Juha Nurmela, Matkapuhelin ja tietokone suomalaisessa arjessa. Tilastokeskus, 2000

23 KATSAUS NYKYTILANTEESEEN

24

25 4 KATSAUS NYKYTILANTEESEEN 4.1 Kirjastoverkosto 4.1.1 Yleistä Suomalainen kirjastolaitos perustuu organisoituun verkostoon, joka käyttää laajalti hyödykseen informaatioteknologiaa. Yleiset eli kunnalliset kirjastot (436 kuntaa Ahvenanmaa pois lukien), joista 19 toimii maakuntakirjastona ja Helsingin kaupunginkirjasto yleisten kirjastojen keskuskirjastona; tieteelliset kirjastot, jonka ytimen muodostavat 20 yliopiston kirjastoa, joista Helsingin yliopiston kirjasto toimii kansalliskirjastona, Varastokirjasto, Näkövammaisten kirjasto, ammattikorkeakoulukirjastot, erikoiskirjastot sekä kouluissa ja oppilaitoksissa olevat kirjastot ovat osa kansallista ja kansainvälistä kirjastoverkostoa (ks. kuvio 1.). Lisäksi kirjastoja on erilaisissa hallinnollisissa yksiköissä ja yrityksissä. Viime vuosina ammattikorkeakoulut ja yritykset ovat panostaneet kirjasto- ja tietopalvelujen kehittämiseen. Yritykset pitävät menestyksen olennaisena edellytyksenä sitä, että työntekijöillä on relevanttia tietoa nopeasti käytössä. Tämä on alkanut heijastua myös alan työvoimakysyntään. Virallisten organisaaatioiden lisäksi yleiset kirjastot ovat muodostaneet vapaaehtoisia atk-yhteisverkostoja toisten kuntien ja hallintokuntien kirjastojen kanssa: Tällaista verkottumista ei ole löydetävissä muista maista. 4.1.2. Suomen kirjastoverkko Sekä kunnalliset että yliopiston kirjastot ovat kaikille avoimia. Käytännössä yliopiston kirjastojen ensisijainen palvelukohde on ao. organisaatio, ei koko kansa. Suomen kirjastolaitokselle on ominaista, että kaiken ikäiset opiskelijat, myös yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opiskelijat käyttävät omien organisaatioidensa kirjastojen lisäksi yleisiä kirjastoja muita Pohjoismaita enemmän. Peruskoulujen ja 2. asteen opiskelijoille yleinen kirjasto on usein ainoa saavutettavissa oleva vaihtoehto, samoin kuin aikuisopiskelijoille. Suomessa on vain harvoja ammattimaisesti hoidettuja koulu- ja oppilaitoskirjastoja. Omat kirjasto- ja tietopalvelut on lähinnä korkeakouluilla. 4.1.3. Lainsäädäntö ja valtion rahoitus Suomessa vain yleisillä kirjastoilla on yhteinen kansallinen lainsäädäntö: vuonna 1998 uudistettu kirjastolaki, joka määrittelee tavoitteet ja tehtävät sekä erillinen rahoituslainsäädäntö. Kaikkien muiden kirjastotyyppien toiminnasta ja rahoituksesta vastaa kyseinen organisaatio. Niiden toimintaa ei ohjata valtakunnallisesti. Eduskunnan kirjastolla on oma laki, samoin kuin maan ainoilla valtion kirjastoilla: Kuopiossa toimivalla Varastokirjastolla ja Helsingissä sijaitsevalla Näkövammaisten kirjastolla. Näkövammaisten kirjasto palvelee asiakkaitaan pääasiassa suoraan. Valtion hallinto ja rahoitus koskee karkeasti rajattuna vain yleisiä kunnallisia kirjastoja, Varastokirjastoa ja Näkövammaisten kirjastoa. Valtion budjetissa suurin määräraha on varattuna yleisiin kirjastoihin, sillä 436 kunnan yleisten kirjastojen rahoituksesta vastaavat kunnat ja valtio yhdessä. Varastokirjaston ja Näkövammaisten kirjaston rahoi-

26 tuksesta vastaa valtio kokonaisuudessaan. Kaikkien muiden kirjastojen rahoituksesta ja toiminnasta päättävät ao. organisaatiot itsenäisesti ilman valtion ohjausta ja erityisesti kirjastoille osoittamaa rahoitusta. Keskuskirjasto- ja maakuntakirjastotehtävien hoitoa rahoitetaan valtion talousarviossa olevalla harkinnanvaraisella avustuksella. Yleisen kirjastojen keskuskirjasto ja maakuntakirjastot täydentävät muiden yleisten kirjastojen palveluja. Keskuskirjastotehtävä on annettu Helsingin kaupunginkirjastolle ja maakuntakirjastotehtävä on annettu kunkin maakunnan keskuspaikkakunnan kirjastolle. Niillä ei ole hallinnollista suhdetta toiminta-alueensa kuntien kirjastoihin, vaan ne toimivat asiantuntijaroolissa. "Yleisten kirjastojen keskuskirjaston tehtävänä on toimia yleisten kirjastojen valtakunnallisena kaukopalvelukeskuksena; edistää yleisten kirjastojen sekä yleisten ja tieteellisten kirjastojen yhteistoimintaa; kehittää kirjasto- ja tietopalvelujen järjestämisessä tarpeellisia yhteisiä työmenetelmiä ja apuvälineitä; sekä suorittaa asianomaisen ministeriön antamat muut tehtävät."(kirjastoasetus 1078/1998, 1.) Opetusministeriön kanssa tehdyn sopimuksen mukaan yleisten kirjastojen keskuskirjasto ylläpitää yhteisiä keskitettyjä palveluja, esim. luokitusjärjestelmän kehittämistä ja yleisten kirjastojen verkkopalveluita (www.kirjastot.fi) sekä toimii ulkomaalaiskirjastona. Ulkomaalaiskirjaston tehtävänä on Suomessa asuvan vieraskielisen väestön kirjastopalvelujen tukeminen, tiedotus, neuvonta ja aineiston hankkiminen yhteiskäyttöön sellaisilla kielillä, jotka ovat harvinaisia. Päävastuu ulkomaalaisväestön yleisistä kirjastopalveluista on kunnilla. Helsingin kaupunginkirjastolla on ollut lisäksi merkittävä rooli suomalaisen kirjastotietouden viemisessä ulkomaille. Maakuntakirjaston tehtävänä on tukea alueensa yleisten kirjastojen tieto- ja kaukopalvelua; kehittää toiminta-aluetta koskevaa tietopalvelua; perehdyttää toiminta-alueen kirjastojen henkilöstöä kirjastotyön uusiin toimintamuotoihin ja kehittämishankkeisiin; sekä suorittaa asianomaisen ministeriön antamat muut tehtävät. (Kirjastoasetus 1078/1998, 2.) Vuonna 2000 maakuntakirjastot kävivät opetusministeriön kanssa ensimmäiset kehityskeskustelut. Varastokirjasto on valtion kirjasto. Varastokirjastolain numero 1078/1998 mukaan "tieteellisistä ja yleisistä kirjastoista siirrettävän aineiston säilyttämistä ja käyttöönottamista varten on opetusministeriön alainen varastokirjasto." Kuopiossa sijaitseva varastokirjasto palvelee sekä yleisiä että tieteellisiä kirjastoja. Varastokirjasto ei palvele suoraan asiakkaita. Palvelut ovat maksuttomia opetusministeriön päätöksellä. Varastokirjasto edistää kirjastojen yhteistoiminnan tehostamista ja kaukopalvelutoimintaa. Sen antamien kaukopalvelujen määrä on suurempi kuin yleisten kirjastojen keskuskirjaston antamien kaukopalvelujen. 4.2 Tieteelliset kirjastot Yliopiston kirjastot (20) ovat yleisiä tutkimuskirjastoja, joihin on vapaa pääsy myös muilla kuin yliopiston opiskelijoilla. Ensisijaisesti ne kuitenkin palvelevat organisaationsa asiakasryhmiä. Yliopistot saavat rahoituksensa valtiolta. Ne päättävät itsenäisesti rahan käytöstä, mm. siitä, miten paljon ne käyttävät kirjastojensa rahoitukseen. Kansalliskirjasto - Helsingin yliopiston kirjasto Helsingin yliopiston kirjasto on Kansalliskirjasto. Kansalliskirjaston tehtävistä on säädetty yliopistoasetuksessa, jonka mukaan se toimii tieteellisten kirjastojen valtakun-

27 nallisena palvelu- ja kehittämisyksikkönä sekä huolehtii alan kotimaisen ja kansainvälisen yhteistoiminnan edistämisestä. Kirjasto vastaa omalla toimialallaan kansallisen kulttuuriperinnön ja muiden kansallisten kokoelmien ylläpidosta sekä niihin liittyvästä tiedonvälityksestä ja tietopalvelusta." Kansalliskirjaston palvelut ovat yleisille kirjastoille osittain maksullisia. Rahoitus: Kansalliskirjastorahoitus tulee valtion yliopistobudjetin valtakunnallisesta osuudesta. Toimintaa rahoitetaan lisäksi maksupalvelutuloilla ja projektirahoilla. Opetusministeriö myöntää vuosittain kansalliskirjastotoimintaan määrärahaa. Tieteellisten kirjastojen tietoteknistä kehittämistä opetusministeriö on tukenut jakamalla avustuksia ns. tietoyhteiskuntamäärärahoista. Kansalliskirjasto noudattaa valtion maksuperustelulakia 150/1992 ja -asetusta 211/1992 ja opetusministeriön päätöstä vuodelta 1993 kirjasto- ja tietopalveluista perittävistä maksuista. Helsingin yliopiston kirjasto hoitaa valtakunnallisia kirjastotoimen suunnittelu- ja kehittämistehtäviä, kuten standardointia, tieteellisten kirjastojen kehityshankkeita ja tieteellisten kirjastojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistilastoja. Kansalliskirjasto huolehtii keskitetyistä bibliografisista palveluista, kotimaisen julkaisutuotannon luetteloinnista, ylläpitää kansallista äänitekokoelmaa ja luetteloi kansallisen äänitetuotannon, kehittää elektronista julkaisemista, kehittää uutta tieteellisten kirjastojen Voyager-kirjastojärjestelmää, valmistelee ANSI/NISO Z39.50 (ISO 23950) ja ISO-ILL -standardien saamista kansallisiksi profiileiksi, ylläpitää ja kehittää luettelointisääntöjä, formaatteja, ohjeellisia tiedostoja ja asiasanastoa, uuden suomalaisen kirjallisuuden mahdollisimman ajantasaista luettelointia, standardinumeroinnin ylläpitoa (ISBN, ISSN; ISMN), elektronisen julkaisemisen edellyttämää standardointia (URN) ja metadataa, elektronisten aineistojen luetteloinnin kehittämistä, LINNEA-tietokantaa, joka sisältää kansallisbibliografian FENNICAN, MANDAn (maakuntakirjastojen aineistorekisteri), ARTOn (kotimaisten artikkeleiden liitetietokanta), VIOLAn (musiikkiaineistojen yhteistietokanta) sekä edistää elektronisten aineistojen hankintaa ja tuottamista. Kansalliskirjasto ohjaa kirjastoja kiinnittämään huomiota asioihin, jotka ovat kansallisen verkon kannalta oleellisia. Erikoiskirjastoja ovat mm. Eduskunnan kirjasto, Tilastokirjasto, Museoviraston kirjasto ja Suomalaisen kirjallisuuden seuran kirjasto. Muut tieteelliset kirjastot Kun yliopistojen rahoituksessa siirryttiin kehysbudjetointiin 1990-luvulla, tieteellisten kirjastojen kehittäminen ja rahoitus siirrettiin kokonaisuudessaan kehysorganisaatioiden vastuulle. Tieteellisen kirjastoverkon keskitettyjä palveluja ylläpidetään tällä hetkellä ensisijaisesti Kansalliskirjaston ja Varastokirjaston rahoituksella. Kehysorganisaatiot päättävät myös kirjastojen perimistä maksuista. Ammattikorkeakoulukirjastot ovat uusia 1990-luvun lopulla syntyneitä kirjastoja. Kirjastoja on 30. Niiden piiriin kuuluu noin 200 opetusta antavaa yksikköä. Vakinaisen ammattikorkeakoululuvan saamisen ehtona on alusta lukien ollut, että ammattikorkeakoululla tulee olla laadukkaat kirjasto- ja tietopalvelut. Tämä on vaikuttanut siihen, että ammattikorkeakoulut perustivat alusta alkaen kirjastoja, joissa on ammattihenkilöstöä ja joissa tietotekniikka ja verkkokustannukset ovat itsestään selvä menoerä kirjaston kuluissa.

28 Valtio on tukenut ammattikorkeakoulujen kehittämistä voimakkaasti 1990-luvulla. Opetusministeriön suosituksen mukaisesti ammattikorkeakoulun on käytettävä 3-5 prosenttia määrärahastaan kirjasto- ja tietopalvelujen kehittämiseen. Edellä mainituista syistä ammattikorkeakouluissa on sellaista uutta aineistoa, joita yleisiin ja tieteellisiin kirjastoihin ei ole viime vuosina voitu hankkia määrärahojen niukkuuden vuoksi. Näkövammaisten kirjasto Helsinki - on valtion kirjasto. Näkövammaisten kirjastolain 638/96 mukaan kirjasto tuottaa ja lainaa piste-, ääni-, elektronista ja muuta erikoisvalmisteita yksityisille, kirjastoille ja muille laitoksille sekä tuottaa oppi- ja kurssiaineistoa kaikille kouluasteille. Se toimii asiantuntijalaitoksena ja myy tuottamaansa aineistoa yksityisille, kirjastoille ja muille laitoksille. Kirjaston palvelut ovat opetusministeriön päätöksellä kirjastoille maksuttomia. Koululaisten ja 2. asteen opiskelijoiden kirjasto- ja tietopalvelujen järjestäminen, ylläpito, tiedonhaun opettaminen ja rahoitusvastuu kuuluu ao. koululle ja oppilaitokselle. Koulu- ja oppilaitosten omien kirjastojen tilanne on Suomessa erittäin heikko. Heikoin tilanne on peruskouluissa, lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa yksittäisiä poikkeustapauksia lukuun ottamatta. Teknisellä ja terveyden- ja sosiaalialalla kirjastopalvelujen ajantasaiseen kehittämiseen on kiinnitetty huomiota. Koulukirjastojen verkottuminen toisten kirjastotyyppien kanssa on vasta alkamassa. Harvaan asutussa maassamme, jossa on paljon pieniä kuntia, ei ole ollut taloudellisesti mahdollista rakentaa ja kehittää samanaikaisesti toisaalta yleisiä kirjastoja ja toisaalta koulujen ja oppilaitosten kirjastoja. Yleisten kirjastojen sekä koulujen ja oppilaitosten välisellä yhteistyöllä tilannetta on kuitenkin voitu parantaa. Kuntien pääkirjastoista 40 % ja sivukirjastoista puolet sijaitsee joko koulurakennuksessa tai sen välittömässä yhteydessä. Myös 80 %:lla 200 kirjastoautoista on pysäkkejä kouluilla. Maassamme on pitkä perinne, että eri-ikäiset oppijat käyttävät varhaisesta lapsuudesta lähtien yleistä kirjastoa. Mikäli kunnassa tai alueella ei ole dynaamisia koulu- tai oppilaitoskirjastoja, opetustoimi vastaa omasta rahoitusosuudestaan tai asiasta on muuten sovittu yleisen kirjaston kanssa. Yleisten kirjastojen laaja tietoverkottuminen ja sisällön hallintataidot, koulujen ja oppilaitosten tietotekniikan käyttöönotto ja opetusmenetelmien muuttuminen sekä toisaalta opiskelijoiden ja koululaisten uudet aktiiviset tiedonhankintatavat muuttavat nykyistä tilannetta. Kunnissa tulee pohdittavaksi uusia ratkaisumalleja tilanteissa, joissa päätetään, miten oppilaiden ja opiskelijoiden kirjasto- ja tietopalvelut järjestetään. Tilannetta tulee kunnissa tarkastella kokonaisuutena, ei yksin koulun tai yksin yleisen kirjaston kannalta. Yleisten kirjastojen panostus koululaisten ja oppilaiden kirjasto- ja tietopalveluun tulee huomioida resurssoinnissa. Yleisten kirjastojen resurssien väheneminen on huonontanut kaikenikäisten koululaisten ja opiskelijoiden kirjasto- ja tietopalveluja. Yksittäisessä kunnassa ei ole riittäviä kirjasto- ja tietopalveluja eri-ikäisten koululaisten ja opiskelijoiden tarpeisiin ja muuttuneisiin opetusmenetelmiin nähden. Vanhemmat opiskelijat siirtyvät yleensä käyttämään alueen parhaiten varustetun yleisen kirjaston palveluja.

29 4.3 Yleiset kirjastot Suomen jokaisessa kunnassa on ainakin yksi pääkirjastoksi nimetty kirjasto, vaikka jo vuoden 1993 kirjastolain mukaan kunnilla on ollut mahdollisuus järjestää kansalaisten kirjasto- ja tietopalvelut myös muulla tavoin. Yleisten kirjastojen keskuskirjasto ja maakuntakirjastona toimivat kirjastot ovat yksittäisten kuntien kirjastoja, joilla ei ole määräämisoikeutta eikä rahoitusvastuuta alueensa kuntien kirjastoihin. Kuvio 1: Suomen kirjastoverkosto KUNTIEN KIRJASTOT= YLEISET KIRJASTOT (436, POIS LUKIEN AHVENANMAA) Helsingin kaupunginkirjasto toimii Yleisten kirjastojen keskuskirjastona ja Ulkomaalaiskirjastona Helsingin yliopiston kirjasto toimii kansalliskirjastona KOULUJEN JA OPPILAITOSTEN KIRJASTOT NÄKÖVAMMAISTEN KIRJASTO. Valtion kirjasto. Helsinki. SUOMEN KIRJASTO- VERKKO ERIKOISKIRJASTOT 19 kaupunginkirjastoa toimii maakuntakirjastona YLIOPISTOKIRJASTOT Suomen kunnalliset kirjastot ovat kansainvälisesti tunnettuja suurista kävijä- ja lainausmääristä sekä palvelujen tehokkaasta ja taloudellisesta tuottamisesta. Kirjastot ovat saavuttaneet mainetta tietotekniikan nopealla ja laajalla käyttöönotolla ja hyödyntämisellä, internetin nopealla käyttöönotolla sekä laajalla verkottumisella toisten kirjastojen ja tietopalvelupisteiden kanssa. Yli 80 % kirjastoista on vienyt tiedot aineistostaan internetiin. Suomalaiset kirjastorakennukset ovat kansainvälisesti tunnettuja arkkitehtuuristaan. AMMATTIKORKEA- KOULUKIRJASTOT TUTKIMUSKIRJASTOT VARASTOKIRJASTO (valtion kirjasto, Kuopio)

30 4.3.1 Rahoituksesta Kirjastotoiminta rahoitetaan verovaroin. Kunnat vastaavat yleisten kirjastojen toiminnasta ja rahoituksesta. Kunnat saavat kirjasto- ja tietopalvelujen järjestämiseen valtionosuutta lain 635/1999 opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta ja asetuksen 806/1998 perusteella. Kirjastoille vahvistetaan joka syksy seuraavan vuoden rahoitusta varten laskennallinen asukaskohtainen yksikköhinta. Laki määrittelee valtakunnallisella tasolla kunnan omaksi rahoitusosuudeksi 43 % opetustoimen ja kirjaston yhteenlasketuista laskennallisista käyttökustannuksista (kuvio 4). Lisäksi opetusministeriö avustaa kirjastojen rakennus-, peruskorjaus- ja kirjastoautohankkeita suoraan kirjastolle maksettavalla valtionosuudella, joka on 25-50 % laskennallisesta hankintakustannuksesta. Suomessa lähes kaikki pääkirjastot on rakennettu valtionavustuksen turvin. Valtionosuuksia on viime vuosina leikattu valtion säästötoimenpiteiden vuoksi. Kirjastojen valtionosuudet oli määrä saattaa ajan tasalle korottamalla asukaskohtaista tukea eli ns. yksikköhintoja vuonna 2001 ja kuroa valtionosuuksien jälkeenjääneisyys vuoteen 2003 mennessä kokonaan. Vuoden 2001 osalta valtion tavoite epäonnistui kirjastojen osalta, koska kunnat olivat kasvattaneet suhteellisesti vähemmän kirjastojen rahoitusta vuonna 1999 verrattuna kuntien muihin hallintokuntiin. Vuoden 2001 yksikköhinnat laskettiin kuntien vuonna 1999 käyttämän todellisen markkamäärän mukaan. Kirjaston asukaskohtainen markkamäärä on siis viime kädessä riippuvainen siitä, miten kunnat panostavat kuntien kirjastoihin. Kunnat voivat päättää itsenäisesti, missä laajuudessa ne käyttävät saamansa valtionosuuden kirjaston rahoitukseen. Kuvioista 3 ja 5 on nähtävissä kuntien kirjastoihin panostama osuus vuonna 1999. Kuviossa kaksi on nähtävissä opetus- ja kulttuuritoimen osuus kaikista kunnan menoista. Vertailu vuoteen 1991: Vuonna 1991, ennen tietotekniikan ja mediamullistuksen mukanaan tuomia uusia kustannuseriä kirjastokulujen osuus kunnan kokonaiskuluista oli noin 1,3 %. (Vastaavat kunnan toimintakulut yhteensä vuonna 1991 olivat 110 061 000 000 mk, josta kirjastokulut olivat 1 318 000 000. Luvut on ilmaistu vuoden 1991 rahanarvossa.) Vuonna 1998 vastaava luku oli 1,1%, mutta 1999 se oli pudonnut 0,8%:in, vaikka tietoyhteiskunnan rakentamisen pitäisi olla parhaassa vauhdissa ja vaikka kunnat olivat lisänneet esim. opetustoimen määrärahoja.

Kuvio 2: Opetus- ja kulttuuritoimen osuus kuntien toimintakuluista 1999 Lähde: Kuntien talous ja toiminta 1999, Tilastokeskus 31 51 % 24 % 25 % Sosiaali- ja terveystoimi (60 655 096 000 mk) Opetus- ja kultturitoimi (28 352 276 000 mk) Muut palvelut ja yleishallinto (29 850 633 000 mk) Kuvio 3: Kirjastokulujen osuus muihin hallintokuntiin verrattuna 1999 Lähde: Kuntien talous ja toiminta 1999, Tilastokeskus. Ammatillinen koulutus 8 % Muut menot yht. 15 % Kirjasto 5 % Liikunta, ulkoilu ja nuorisotyö 10 % Lukiokoulutus 9 % Perusopetus 53 % Kirjasto (1 282 117 000 mk) Liikunta, ulkoilu ja nuorisotyö (2 936 827 000 mk) Perusopetus (15 092 363 000mk) Lukiokoulutus (2 555 287 000 mk) Ammatillinen koulutus (2 315 884 000 mk) Muut menot yht. (4 169 798 000 mk)

32 Kuvio 4: Kunnan ja valtion rahoitusosuus koko maassa: 43 % kunta 57 % valtio Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta määrittelee kunnan rahoitusosuudeksi 43 % koko maan osalta. Kuvio 5. Kirjastokulujen osuus kuntien kaikista toimintakuluista 1999 Lähde: Kuntien talous ja toiminta 1999, Tilastokeskus. Luvut ovat kuntien tilipäätöstietojen mukaisia. Joulukuu 2000. Kirjastojen osuus kuntien toimintakuluista 1999 99,2 % 99 % 0,8 % 1 % Muut toimintakulut (117 575 892 000 mk) Kirjastojen toimintakulut (1 282 117 000mk)

33 Seuraavassa taulukossa havainnollistetaan yleisten kirjastojen kustannusten kehitystä vuodesta 1998 vuoteen 1999 verrattuna muihin hallintokuntiin. Taulukko 2: Yleisen kirjaston, peruskoulun, lukion ja ammatillisten oppilaitosten sekä kansanopistojen käyttökustannusten kehitys vuosina 1998-1999 (milj. mk) 1998 1999 Muutos 1998-99 lkm Muutos 1998-99 % Yleinen kirjasto - kokonaiskustannukset 1 182 1 222 18 1,5 - mk/asukas 231 234 3 1,3 - asukkaista noin 80 % Perusopetus - kokonaiskustannukset milj. mk 13 031 13650 618 4,7 - mk/oppilas 23099 24156 1057 4,6 - oppilasmäärä 564 154 565067 913 0,2 Lukio - kokonaiskustannukset milj. mk 2 272 2405 132 5,8 - mk/oppilas 19795 20853 1058 5,3 - Oppilasmäärä 114 784 115316 532 0,5 Ammatillinen koulutus - Kokonaiskustannukset milj. mk 6193 6123-70 -1,1 - mk/oppilas 39191 40766 1577 4,0 - Oppilasmäärä 153 016 150187-7829 -5,0 Ammatilliset erikoisoppilaitokset**) - kokonaiskustannukset milj. mk 267 295 28 10,3 - mk/oppilas 69267 46317-22950 -33,1 - Oppilasmäärä 3861 6359 2498 64,7 Ammatilliset aikuiskoulutuskeskukset - kokonaiskustannukset milj. mk 1659 1853 - mk/opiskelijatyöpäivä 212 221 9 4,2 - opiskelijatyöpäiviä 8316404 8383388 66984 0,8 Kansanopistot*) **) - kokonaiskustannukset milj. mk 545 400 - mk/oppilas 1466 1459 - opiskelijaviikkoja 371678 274206 Peruskoulu ja lukio sisältävät vain kunnallisen koulutoimen. Vuosi 1999 sisältää kansanopistoissa järjestetyn perusopetuksen ja lukiokoulutuksen. * Vuosi 1999 sisältää vain vapaasta sivistystyöstä annetun lain mukaisen toiminnan **) Pääosin yksityisessä omistuksessa Lähde: Yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen käyttökustannukset vuonna 1999. Opetushallitus. Moniste 1/2001.

34 Vertailun vuoksi seuraavassa taulukko, josta käyvät ilmi kuntien opetustoimeen käyttämät markkamäärät: Taulukko 3: Valtioneuvoston asetus valtionosuuden perusteena käytettävien opetus- ja kirjastotoimen yksikköhintojen keskimääräisistä markkamääristä vuonna 2001 Keskimääräinen markkamäärä Perusopetus mk/oppilas 24 838 Lukiokoulutus mk/opiskelija 21 605 Ammatillinen koulutus mk/opiskelija 39 019 Ammattikorkeakoulut 33 097 Taiteen perusopetus mk/opetustunti 269 Kansalaisopistot mk/opetustunti 334 Kirjastot mk/asukas 228 Lähde: Yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen käyttökustannukset vuonna 1999. Opetushallitus. Moniste 1/2001. Erillisiä valtionavustuksia Kunnille maksettavan laskennallisen valtionosuuden lisäksi valtio on maksanut suoraan kirjastoille harkinnanvaraisia avustuksia erityistehtäviin ja projekteihin yhteensä 19,1 miljoonaa markkaa vuonna 1999. Maakuntakirjastoille maksettiin vuonna 1999 yht. 5,8 milj. mk sekä yleisten kirjastojen keskuskirjastolle 610 000 mk keskuskirjastotoimintaan ja 540 000 mk ulkomaalaiskirjastotoimintaan. Saamelaiskirjastototoimintaan osoitettiin 120 000 mk, sekä 500 000 mk yhteispohjoismaiseen kirjastoautojen toimintaan ja avustusta projektihankkeisiin. Opetusministeriö maksoi lisäksi noin 3 milj. mk ostotukea käytettäväksi kirjallisuuden hankintoihin kuntien kirjastoihin. Ostotuki maksetaan Kirjavälitykselle. Kirjailijat ja kääntäjät voivat hakea apurahaa sen perusteella, että heidän kirjoittamiaan ja kääntämiään kirjoja pidetään maksuttomasti kaikkien saatavilla yleisissä kirjastoissa. Vuonna 1999 apurahaa maksettiin 13,7 miljoonaa markkaa. Apuraha perustuu ns. kirjastokorvauslakiin, joka on vuodelta 1961. Kunakin vuonna jaettava summa on kymmenen prosenttia siitä markkamäärästä, jonka yleiset kirjastot ovat edellisenä vuonna käyttäneet kirjahankintoihin. Näin ollen kirjastojen kirjamäärärahojen väheneminen vaikuttaa suoraan kirjailijoiden apurahan pienenmiseen. Maksuttomuusperiaate Kirjastolain mukaan kirjaston omien kokoelmien käyttö kirjastossa ja niiden lainaus on maksutonta. Yleisten kirjastojen keskuskirjaston ja maakuntakirjastojen yleisille kirjastoille antamat kaukolainat ovat kirjastolain mukaan maksuttomia. Varastokirjaston antamat kaukolainat ovat maksuttomia. Kaikkien muiden kirjastojen antamien kaukopalvelujen maksuista päättää asianomainen organisaatio. Ns. kirjastokimppojen välinen kaukolainaus on useimmiten maksutonta, mikäli se perustuu vastavuoroisuuteen. 4.3.2 Palvelujen saatavuuden ja laadun arviointi 1991 ja 1999

35 Seuraavat tiedot perustuvat lääninhallitusten arviointiin siitä, miten kuntien ja kirjastopalvelut ovat toteutuneet maamme kunnissa kirjastolain mukaan ja miten tilanne on muuttunut vuosien 1991 ja 1999 välillä. Saatavuus Maamme kirjastoverkko on ollut vuosikymmenten ajan kattava myös haja-asutusalueilla. Tilanne muuttui 1990-luvulla kun kirjastojen toimipisteitä alettiin lopettaa. Noin puolet sivukirjastojen lakkautuksista on tapahtunut asutusrakenteen muutoksen ja toimipaikan vähentyneen käytön takia. Muut lakkautukset on, etenkin suuremmissa kunnissa, tehty taloudellisin perustein. Osa pienistä sivu- ja laitoskirjastoista on korvattu lainausasemilla. Kun Suomessa harvaanasuttujen alueiden kirjastoverkko muodostuu pääasiassa pääkirjastosta ja kirjastoautopalveluista, merkitsee kirjastoautopalvelujen lopettaminen palvelujen saavutettavuuden merkittävää huononemista. Suomessa autot useimmiten palvelevat kouluja, päiväkoteja ja vanhusten taloja tai vastaavia. Autotoiminnan lakkauttamisesta aiheutuvat haitat heijastuvat näin ollen monelle taholle. Seuraavassa taulukossa on nähtävissä kirjastotoimen kehitys vuodesta 1991 vuoteen 1999.

36 Taulukko 4: Kunnalliset kirjastot 1991 ja 1999. Toiminta. 1991 1999 Muutos +/- lukumääränä Muutos % Kirjastoverkosto Asukkaita 4 973 936 5 134 021 160 085 3,2 Kuntia 444 436-8 -1,8 Pääkirjastoja 444 436-8 -1,8 Sivukirjastoja 486 401-85 -17,5 Laitoskirjastoja 195 111-84 -43,1 Kirjastoja yht. 1125 948-177 -15,7 Kirjastoautoja 234 203-31 -13,2 Pysäkkejä 19 789 17 218-2 571-13 Muita palvelupaikkoja 1 288 877-411 -31,9 Lainaus. Käyttö. Kirjalainat 76 022 577 75 895 498-127 079-0,2 Muun aineiston lainat 12 735 384 23 157 728 10 422 344 81,8 Saadut kaukolainat 183 873 214 735 30 862 16,8 Lainaus yhteensä kpl 89 239 997 99 268 261 10 028 264 11,2 Käynnit yhteensä lkm 53 368 661 63 764 831 10 396 170 19,5 Lainaajia yhteensä 2 281 183 2 417 196 136 013 6 Lainaajia % asukkaista 45,9 47,1 1,2 2,6 Kokoelmat kpl Kirjoja 35 938 179 36 925 298 987 119 2,7 Muuta aineistoa 2 064 491 3 701 060 1 636 569 79,3 Kirjastoaineistoa yht. 38 002 670 40 626 358 2 623 688 6,9 Kirjastoaineiston hankinta kpl Kirjojen hankinta 2 056 295 1 556 934-499 361-24,3 Muun aineiston hankinta 228 298 309 806 81 508 35,7 Aineiston hank. yht. 2 284 593 1 866 740-417 853-18,3 Sanomalehdet vsk 12 309 10 101-2 208-17,9 Aikakauslehdet vsk 94 661 86 714-7 947-8,4 Lehtihankinta yhteensä 106 970 96 815-10 155-9,5 Henkilöstö Henkilötyövuosia (htv) 4 612 4 156-456 -9,9 Työllisyysvaroin palkattua henkilöstöä 909 613-296 -32,6 Erot kirjastopalvelujen saatavuudessa eivät ilmene niinkään alueellisesti, vaan suuria eroja kuntien välillä on kaikilla alueilla. Kirjastopalvelujen saatavuus ja laatu eivät myöskään ole suoraan riippuvaisia kuntien varallisuudesta. Pienet kirjastomenot kertovat useimmiten palvelujen vaatimattomasta tasosta. Kirjastopalvelujen kehittäminen on enemmänkin yhteydessä päättäjien antamaan arvostukseen. Jos työssäkäynti- ja asiointialueen keskuspaikkakunnalla on hyvät kirjastopalvelut, kirjaston käyttö ohjautuu helposti tällaiseen kehittyvään kirjastoon. Yleisten kirjastojen lainaus lisääntyi aina vuoteen 1996 asti, jonka jälkeen lainausluvut ovat laskeneet mm. heikentyneen aineistotarjonnan vaikutuksesta. Kirjalainaus on py-

37 synyt koko 1990-luvun lukumääräisesti ennallaan. Edelleenkin maamme yli 99 miljoonan lainaus on kansainvälisesti tarkasteltuna erittäin korkea. Käyntikerrat antavat lainauslukuihin verrattuna luotettavamman kuvan kirjastopalvelujen kysynnän lisääntymisestä. Käyntien voimakas kasvu kuvaa myös kirjastojen roolia merkittävänä yhteiskunnallisena puskurina pahimpien lamavuosien aikana. Kirjastojen käyttöä koskevissa selvityksissä ja asukaskyselyissä kirjastojen todellinen käyttöaste on huomattavasti suurempi kuin rekisteröityjen lainaajien määrä kattaen yli 80 % kuntien asukkaista. Taulukko 5: Kunnalliset kirjastot 1991 ja 1999. Talous. Kirjastoaineiston hankinta mk Vuoden 1991 rahanarvo Kirjojen hankintakulut 174 260 000 134 954 000-39 306 000-22,6 Muun aineiston hankintakulut 68 961 000 68 988 000 27 000 0 Kirjastoaineiston hankintakulut 243 221 000 203 942 000-39 279 000-16,1 yht. Muunnettuna v. 1999 rahanarvoon Kirjojen hankintakulut 198 656 000 134 954 000-63 702 000-32,1 Muun aineiston hankintakulut 78 616 000 68 988 000-9 628 000-12,2 Kirjastoaineiston hankinta- 277 272 000 203 942 000-73 330 000-26,4 kulut yht. Toimintakulut Vuoden 1991 rahanarvo Toimintakulut mk yhteensä 1 138 731 184 Muunnettuna v. 1999 rahanarvoon Toimintakulut yhteensä 1 298 153 550 1 200 625 773 61 894 589 5,4 1 200 625-97 527 776-7,5 773 * Vuoden 1991 kulut on muutettu vuoden 1999 rahanarvoon käyttäen lukua 1,14 (Julkisten menojen hintaindeksi, kuntatalous. Lähde: Tilastokeskus) Lähde: Kuntien kirjastojen toiminta- ja taloustilastot. Opetusministeriö. Helmikuu 2000. Laatu Laadun kirjastossa tekee ajan tasalla oleva monipuolinen aineisto ja laitteisto ja osaava, ammattitaitoinen henkilöstö, joka hankkii ja järjestää sekä saattaa aineiston käyttäjien tietoon ja käyttöön. Kirjasto on dynaaminen laitos. Verrattuna vuoteen 1991 kirjastoihin hankittava aineisto on entistä monipuolisempaa. Musiikki, CD-ROM-, video- ja verkkoaineistojen hankinta on verottanut painetun aineiston hankintaa. Digitaalinen aineisto ei kuitenkaan korvaa painettua aineistoa, vaan ne täydentävät toisiaan. Verkossa olevan aineiston hankinta on osa aineiston hankintaa. Kirjojen hankinnan vähentämisen sekä suurten sivukirjastojen ja kirjastoautojen lakkauttamisen haitat ulottuvat laajalle. Suuri osa tällaisten kirjastopalvelujen käyttäjistä

38 on lapsia ja koululaisia, joille monipuolisen aineiston saanti paikallisen kirjaston tai kirjastoauton kautta on lähes ainoa vaihtoehto. Paikallisessa kirjastossa tarjottavan pitkäjänteisesti hankitun ja valikoidun kaunokirjallisuuden saatavuus on välttämätöntä luku- ja kirjoitustaidon ylläpitämiseksi. Hyvä perinteinen lukutaito on edellytys muille uusille lukutaidoille. Aineisto Kirjastot ovat tiukkojen talouskehyksien takia joutuneet leikkaamaan erityisesti kirjahankintaa muun toiminnan rahoittamiseksi, vaikka kirjalainaus lukumääräisesti on pysynyt koko 1990-luvun samalla tasolla. Leikkaukset ovat ensisijaisesti koskeneet kaunokirjallisuutta, josta etenkin runo- ja näytelmäkirjoja sekä vieraskielistä kirjallisuutta on hankittu aikaisempaa vähemmän. Sanoma- ja aikakauslehtien vuosikertojen vähentyminen on erittäin valitettavaa. Kirjastoista saatujen tietojen mukaan lehtien kysyntä lisääntyi lamavuosina eikä ole vähentynyt niiden jälkeenkään. Lehtien merkitys uusimman tiedon välittäjänä on korvaamaton mm. koululaisille ja opiskelijoille. Ne ovat tärkeä tiedonlähde myös eri syistä maahan muuttaneille ulkomaalaisille. Henkilöstö Tarkastelukauden aikana henkilötyövuosien määrä on vähentynyt kymmenen prosenttia, vaikka samanaikaisesti kirjastojen käyttö on monipuolistunut ja lisääntynyt ja kirjasto- ja tietopalveluilta edellytetään yhä korkeampaa laatutasoa ja kykyä vastata tietoyhteiskunnan vaatimuksiin. Kirjastojen keskeisiäkin asiakaspalvelutehtäviä on useissa kunnissa hoidettu työllisyysvaroilla palkatun, pääsääntöisesti alalle kouluttamattoman määräaikaisen henkilöstön turvin. Joinakin vuosina 1990-luvulla tällaisen henkilöstön osuus oli 30 % koko henkilöstöstä. Ammatillisen henkilöstömäärän vähyys ja vähentäminen on erittäin tuhoisaa tilanteessa, jossa kaikilla kansalaisilla tulisi olla mahdollisuus saada ammattitaitoista ohjausta tiedonhallinnassa ja luottaa siihen, että kirjastosta on saatavilla luotettavaa laadukasta aineistoa myös verkossa. Korkea-asteen alan koulutuksen saaneiden määrä on pudonnut viime vuosina. Kun otetaan huomioon väestön koulutustason nousu ja kirjastohenkilöstön työ sisältöjen käsittelijöinä ja käytön opastajina, korkea-asteen tasoisen henkilöstön suhteellinen määrä ei saisi enää pienentyä. Koulutuksella on todettu olevan suora yhteys kirjastojen käyttöön. Korkeakoulututkinnon suorittaneista 94 % käytti kirjastoa, ammatillisen koulutuksen saaneista 79 % ja ilman ammatillista koulutusta olevista 74 % (lähde: Kulttuuripuntari. Opetusministeriö. 1999). Tietokoneet eivät korvaa henkilöstöä. Päinvastoin, kirjastoammattilaista tarvitaan entistä enemmän valikoimaan ja järjestämään tietoa ja aineistoa tietotulvasta sekä etsimään relevanttia tietoa käyttäjien tarpeen mukaan. Kuvio 6: Lainaus, kirjastokäynnit ja aineiston hankinta milj. kpl

39 milj. kpl 110 2,75 lainaus ja käynnit 100 90 80 70 2,35 1,95 1,55 hankinta 60 50 1991 1993 1995 1997 1999 1,15 0,75 lainaus käynnit hankinta Kuvio 7: Henkilötyövuodet 1991-1999 4800 4600 4400 4200 4000 3800 3600 3400 1991 1993 1995 1997 1999

40 Kuvio 8: Kirjastojen aineisto- ja toimintakulut 1991-1999, vuoden 1999 rahanarvossa 300 250 261 234 200 1991 1999 150 100 50 56 40 0 Kirjastoaineiston hankintakulut mk/asukas Kirjastojen toimintakulut yhteensä mk/asukas Taloudellisuus Kun otetaan huomioon rahan arvon muutos tarkastelukautena, ovat kirjastojen toimintakulut reaaliarvoltaan laskeneet asukasta kohden 10 %, mikä on yhteensä lähes 100 miljoonaa markkaa. Palvelut on tuotettu entistä taloudellisemmin, mutta tämä on tehty palvelujen saatavuuden ja laadun kustannuksella. Kirjasto- ja tietopalvelujen osalta voidaankin puhua merkittävästä rahoitusvajeesta suhteessa sen merkityksen kasvuun, toiminnan saatavuuteen, riittävyyteen ja kysyntään. Uusiin tietoyhteiskunnan vaatimuksiin yleiset kirjastot eivät pysty näillä resursseilla vastaamaan.

41 Taulukko 6: Toiminta ja talous asukasta kohden Asukasta kohden 1991 1999 muutos +/- % lkm Kirjojen hankinta kpl/asukas 0,41 0,3-0,11-27 Kirjastoaineiston hankinta yhteensä kpl/asukas 0,46 0,36-0,1-22 Lainaus kpl/asukas 17,9 19,3 1,4 8 Kirjastokäynnit/asukas 10,7 12,4 1,7 16 Kirjojen hankintakulut mk/asukas 35 26-9 -26 - vuoden 1999 rahanarvossa* 40 26-14 -35 Kirjastoaineiston hankintakulut yhteensä mk/asukas 49 40-9 -18 - vuoden 1999 rahanarvossa* 56 40-16 -29 Toimintakulut yhteensä mk/asukas 229 233,9 5 2 - vuoden 1999 rahanarvossa* 261 233,9-27 -10 1000 asukasta kohden Henkilötyövuodet 1000 as. kohden 0,93 0,81-0,12-13 Kirjojen hankinta kpl/1000 as. 413 303-110 -27 Muun aineiston hankinta kpl/1000 as. 46 60 14 31 Kirjastoaineiston hankinta yhteensä kpl/1000 459 364-96 -21 as. Sanoma- ja aikakauslehdet vsk/1000 as. 22 19-2,6-12 * Vuoden 1991 kulut on muutettu vuoden 1999 rahanarvoon käyttäen lukua 1,14 (Julkisten menojen hintaindeksi, kuntatalous. Lähde: Tilastokeskus) Lähde: Kuntien kirjastojen toiminta- ja taloustilastot. Opetusministeriö. Helmikuu 2000. Yleisten kirjastojen palvelujen arvioinnin yhteenveto Kirjasto- ja tietopalvelujen käyttö on kasvanut merkittävästi 1990-luvulla ja kirjastopalveluilta edellytetään entistä monipuolisempaa laatutasoa. Kansallisissa tietoyhteiskuntalinjauksissa kirjastoille on annettu tärkeä rooli. Ne nähdään merkittävänä toimijana kansalaisten yhdenvertaisuuden turvaamiseksi yhteiskunnassa, jossa tiedolla ja osaamisella on yhä suurempi painoarvo. Yleisten kirjastojen antamien palvelujen, mukaan lukien verkkopalvelut, odotetaan estävän syrjäytymistä ja vahvistavan alueensa yhteisöä asukkaiden elämänhallinnan eri vaiheissa. Kuntien mahdollisuudet ja voimavarat valtakunnallisten linjausten toteuttamiseksi ovat kuitenkin erilaistuneet. Julkisen talouden lähes koko 1990-luvun jatkuneet vaikeudet ovat edellyttäneet säästöjä ja toiminnan uudelleenarvioimista. Myös yleinen kirjastolaitos on joutunut osallistumaan kuntatalouden tasapainottamiseen. Kansalaisten näkökulmasta peruspalvelujen karsinta on ollut huomattavan suurta ja jopa ylimitoitettua suhteessa palvelun kysyntään ja kirjastotoiminnan merkitykseen kansallisen sivistys- ja kulttuuritarjonnan peruspilarina. Lääninhallitusten selvitysten mukaan kunnan taloudellisella tilanteella ei kuitenkaan ole yhteyttä siihen, miten kunta rahoittaa kirjasto- ja tietopalveluja. Kyse on arvovalinnasta.

42 Kirjastojen säästöt toteutettiin palvelujen kehittämisen kannalta erittäin epäonnekkaaseen aikaan. Koko 1990-luvun jatkunut informaatioteknologian huikea edistyminen ja sähköisten verkkopalvelujen lisääntyminen on vaatinut myös kirjastolta voimakasta panostusta toimintansa kehittämiseksi. Tämä on tehty mm. aineistohankintaa karsimalla, kun käyttötalouden kehykset ovat olleet tiukat. Seurauksena on ollut perinteisten kirjastopalvelujen heikentyminen sekä aineistokokoelman yksipuolistuminen ja vanhentuminen. Kirjastohenkilöstön aika ei enää riitä muuhun kuin rutiinitehtävien hoitamiseen, vaikka tiedon merkityksen lisääntyminen tietoyhteiskunnassa ja mm. verkkotiedon hallitseminen edellyttäisi lisäpanostusta ammattiosaamisen kehittämiseksi. Yhtenä kiireellisimmistä toimista tulisi täyttää kuntien kirjastoissa jäädytetyt tai lakkautetut vakanssit ammattitaitoisella henkilöstöllä ja hankkia kirjastoon uutta aineistoa. Uuden kirjastolain tavoitteena on edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia kirjasto- ja tietopalvelujen saamiseksi. Näin ei kuitenkaan arvioinnin perusteella ole, vaan kuntien panostuksessa kirjasto- ja tietopalvelujen järjestämiseksi on huomattavan suuria eroja. Keskimäärin perinteisten palvelumuotojen osalta kirjastojen palvelutaso on laskenut. Kehitys on johtanut ja johtaa jatkuessaan yhä suurempaan eriarvoistumiseen kuntien välillä. Toisaalta etenkin suurissa kunnissa aineistotarjonta on monipuolistunut. Kirjastojen rooli muiden tiedonvälittäjien joukossa on tuoda käyttäjille laadukasta, valikoitua sisältöä sekä aihepaketteja ja laatuportaaleja. Yleisissä kirjastoissa on sisältötaitoa ja -tietoa, jota hyödyntävät muut hallintokunnat, etenkin koulut ja oppilaitokset. Resurssoinnissa tätä ei ole aina otettu huomioon. Päällekkäisiä toimintoja ei kannata rakentaa eikä ylläpitää. Kirjastoja ei tehdä hetkessä - ei myöskään virtuaalikirjastoja. Kyseessä on yleensä vuosikymmenten ammattityön tulos, joka vaatii tauotonta resurssien ja palvelujen ylläpitämistä, ajan tasalla pysymistä, toiminnan edelleen kehittämistä ja tietoa olemassa olevista kehittämishankkeista. 4.3.3 Tietoverkkojen ja standardien käyttötilanne Atk-kirjastojärjestelmä Lähes kaikissa maan kuntien kirjastoissa on käytössä atk- järjestelmä. Atk-pohjainen kirjastojärjestelmä ja sen sisältämät järjestetyt luettelot muodostavat perustan kirjastoverkolle ja mahdollistavat eri kirjastojen aineiston yhteiskäytön. Tiedon vapaan liikkuminen eri toimijoiden välillä edellyttää ennen kaikkea yhteisten standardien käyttöä. Atk-järjestelmien on tunnettava välttämättömät standardit, jotta tietoverkkoa voidaan hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. Alle neljäsosassa maan kirjastoista on käytössä järjestelmä, joka tuntee standardit. Laitteisto ja tietoverkkoyhteydet Lähes kaikissa kunnissa on internet-yhteydet asiakkaiden käytössä. Perusta toimivalle tekniselle infrastruktuurille on olemassa maamme yleisissä kirjastoissa. Opetusministeriön keväällä 2000 teettämän atk-selvityksen mukaan yleisissä kirjastoissa on yhteensä n.1.600 internetiin kytkettyä asiakasmikroa. Mikäli kirjastojen asiakkaillensa tarjoamien tietoverkkopalvelujen kuntakohtaiseksi suositukseksi asetettaisiin yksi asiakasmikrotietokone 1.000 asukasta kohden, ollaan tavoitteesta vielä hyvin kau-

43 kana. Suosituksen jo täyttäneitä kuntia on yhteensä 50. Näissä kunnissa asuu kuitenkin vain noin kaksi prosenttia suomalaisista. Kyseiset kunnat ovat pieniä, tyypillisesti alle 3.000 asukkaan kuntia. Pienten kuntien suurta osuutta tavoitteen täyttäneiden kuntien joukossa selittää, että pienimmille kunnille riittää yksi internet-asiakasmikro tavoitteen täyttämiseksi. Karkeasti arvioiden asiakasmikrotietokoneita on vähiten asukkaiden tarpeisiin nähden isoissa kunnissa: mitä suurempi kunta, sen kauempana tavoitteesta ollaan. Toisaalta kasvukeskuksissa työpaikoilta ja kotoa käytettävien tietokoneiden määrä on suuri. Kuvio 9: Kirjastojärjestelmät kuntakoon mukaan, %-osuudet 40 % 35 % 30 % 25 % 20 % 15 % 10 % 5 % 0 % kuntaryhmä 1 (0-2200 as.) kuntaryhmä 2 (2201-4000 as.) kuntaryhmä 3 (4001-7000 as.) kuntaryhmä 4 (7001-13000 as.) kuntaryhmä 5 (13001-547000 as.) FINTEK GEACPLUS GEMINI K3000 OORNINKI ORIGO PALLAS PRETTYLIB PRIMAS RIIMI UKAH

Kuvio 10: Internet-asiakasmikrot 1000 asukasta kohden, keskiarvo 44 1,2 1 0,8 0,6 0,4 0,2 0 1,10 kuntaryhmä 1 (0-2200 as.) 0,60 0,37 kuntaryhmä 2 kuntaryhmä 3 (2201-4000 as.) (4001-7000 as.) 0,29 kuntaryhmä 4 (7001-13000 as.) 0,24 kuntaryhmä 5 (13001-547000 as.) 0,30 koko maa 1,00 tavoite Keskiarvo kertoo, millä tasolla kuntaryhmässä kokonaisuutena ollaan. Koko maan keskiarvo on koko maan kokonaistilanne - eli Suomessa on yleisissä kirjastoissa keskimäärin 0,30 internetiin kytkettyä asiakkaiden käytössä olevaa mikrotietokonetta 1000 asukasta kohden. Kuntaryhmät on valittu siten, että jokaisessa ryhmässä on sama määrä kuntia. Kirjastojärjestelmän etäkäyttö Atk-kyselyn perusteella yli 80 prosentissa kunnista kirjastojärjestelmää on mahdollista käyttää internetin avulla. Erot ovat kuitenkin melko suuria, kun vertaillaan erikokoisia kuntia. Pienimpien kuntien joukossa niiden kuntien osuus, joissa asiakkaat voivat käyttää kirjastojärjestelmää internetin välityksellä, on vain 61 prosenttia; suurimpien kuntien joukossa vastaava luku on 96 %. Kuvio 11: Kirjastojärjestelmien internetkäyttö 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % kuntaryhmä 1 (0-2200 as.) kuntaryhmä 2 (2201-4000 as.) kuntaryhmä 3 (4001-7000 as.) kuntaryhmä 4 (7001-13000 as.) kuntaryhmä 5 (13001-547000 as.)

45 Kysely osoittaa lisäksi, että eroja on myös toimintojen monipuolisuudessa. Yleisin etäkäyttötoiminto on aineistorekisterin selaus, joka on käytössä kaikissa niissä kunnissa, joissa etäkäyttö ylipäätään on mahdollista. Muilta osin pienten kuntien palvelut ovat suppeampia: pienimpien kuntien ryhmässä esimerkiksi vain 39 prosenttia niistä kunnista, jotka ovat ilmoittaneet etäkäytön olevan mahdollista, tarjoaa asiakkailleen mahdollisuuden tehdä varauksia internetissä; suurimpien kuntien ryhmässä osuus on 89 prosenttia. Kuvio 12: Varaustoiminto, jos internetkäyttö mahdollinen 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % kuntaryhmä 1 (0-2200 as.) kuntaryhmä 2 (2201-4000 as.) kuntaryhmä 3 (4001-7000 as.) kuntaryhmä 4 (7001-13000 as.) kuntaryhmä 5 (13001-547000 as.) Lisätietoa Jarmo Saartin selvityksessä 'Suomalaisten yleisten kirjastojen atk-kirjastojärjestelmät, niiden tietovarantojen verkkokäyttöisyys ja tietotekniset valmiudet'. Opetusministeriö 2000. Selvitys antaa viitteen siitä, minkälainen perusinfrastruktuuri maassamme on. Asiasta tarvittaisiin lisätutkimuksia. 4.3.4 Hallinnollinen infrastruktuuri Yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalvelujen valtion kirjastohallinnollisen infrastruktuurin muodostavat opetusministeriö ja lääninhallitukset. Vain yleisillä kirjastoilla, Varastokirjastolla ja Näkövammaisten kirjastolla on selkeä valtion kirjastohallinto. Yleisten kirjastojen valtionhallinnon tehtävänä on sille tyypillisin keinoin edistää kansalaisten tietohuoltoa ja kirjasto- ja tietopalvelujen saatavuutta ja laatua. Opetusministeriö vastaa yleisten kirjastojen rahoituksesta yhdessä kuntien kanssa. Laskennallisen valtionosuuden lisäksi opetusministeriö maksaa erilaisia avustuksia. Se valmistelee alaa koskevaa lainsäädäntöä ja ohjeistuksia. Se määrittelee kansalaisten kirjasto- ja tietopalvelujen toteuttamisen yleiset valtakunnalliset linjaukset. Se arvioi keräämiensä tilastojen ja läänien arviointien pohjalta palvelujen toteutumisen kunnissa ja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin. Lääninhallitukset (5) ovat kirjastolain mukaan kunnallisten kirjastojen valtion aluehallinnon hallintoviranomaisia. Kirjastoasetuksen mukaan lääninhallituksen tehtävänä on

46 yhteistyössä opetusministeriön kanssa seurata ja edistää väestön tarvitsemia kirjasto- ja tietopalveluja sekä arvioida niiden saatavuutta ja laatua; edistää kirjasto- ja tietopalvelualan alueellisia, valtakunnallisia ja kansainvälisiä kehittämishankkeita; sekä suorittaa ministeriön antamat muut tehtävät. Myös läänihallituslakiin liitettiin peruspalvelujen arviointitehtävä. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain perusteella lääninhallitusten tehtäviin kuuluvat kirjastojen perustamishankkeisiin liittyvät tehtävät. Uutena tehtävänä ovat EU-rakennerahastohankkeisiin liittyvät tehtävät. Lääninhallitukset vastaavat osaltaan alueensa kuntien tilastotuotannosta ja tietojen luotettavuudesta sekä tuottavat vertailutietoa kuntien kirjastojen käyttöön. Kunnat ovat kirjastolain perustella velvollisia osallistumaan arviointiin. Tähän perustuu mm. kirjastojen perustilastojen keruu. Lääninhallituksilla on erilaisten lainsäädännöllisten tehtävien kautta mahdollisuus tukea alueen kirjastoja. Lääninhallitusten arvioinnissa tarkastelualue on laajempi kuin yksittäinen kunta tai maakunta. Lääninhallituksissa olevat asiantuntijat arvioivat valtakunnallisesti asetettujen palvelujen toteutumista läänin eri alueilla. Tähän arviointiin sisältyy myös se, miten maakuntakirjastojen antamat kirjastoammatilliset palvelut tukevat alueen pienten ja keskisuurten kirjastojen kautta kansalaisten saamia palveluja. Lääninhallitukset tuntevat toisaalta kuntien tilanteen, toisaalta alueelliset ja valtakunnalliset valtionhallinnon linjaukset sekä toimivat yhteistyössä alueen opetus-, kulttuuri- ja nuorisotoimen kanssa. Tehtävistä sovitaan tarkemmin sopimuksella opetusministeriön kanssa. 1990-luvulla valtion aluehallintoviranomaisina toimivien lääninhallitusten määrää ja toimivaltaa vähennettiin. Aluehallintouudistus heikensi etenkin pienten ja keskisuurten kuntien kirjastojen saamaa tukea. Uudistuksella Suomeen luotiin 1990-luvulla uusi maakunta-organisaatio. Suomessa maakuntien liitoilla ei ole kulttuuri- ja sivistystehtäviä, kuten muissa Pohjoismaissa. Kuntapohjaisen hallinnon aluetasolta puuttuu vahva, hyvin varustettu sivistys- ja kulttuurialan toimija, joka vastaisi alueellisesti yhtä kuntaa laajempaa aluetta koskevista alueellisista sivistys- ja kulttuuriasioista. Tämä on ongelmallista kirjastotoiminnalle, jossa suuri osa toiminnasta ylittää kuntarajat. Yksittäisen kaupungin hallinnoima maakuntakirjasto ei pysty toimimaan toisen kunnan kirjastoon nähden samalla tavalla kuin esim. maakunnan liitto tai lääninhallitus.

47 SUOMEN KIRJASTOHALLINTO Eduskunta Hallitus Opetusministeri Ministeriöt Opetusministeriö Kulttuuriministeri Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osasto Tiedepolitiikan yksikkö Arkistot Taide- ja kulttuuriperintöyksikkö Viestintäkulttuuriyksikkö Lääninhallitukset Helsingin yliopiston kirjasto toimii kansalliskirjastona Opetushallitus Kunnat, kunnalliset lautakunnat ym. ylläpitäjät Koulu- ja oppilaitoskirjastot Varastokirjasto Museot Näkövammaisten kirjasto Kunnat ja kunnalliset lautakunnat Yleiset kirjastot, joista 19 toimii maakuntakirjastona ja Helsinki yleisten kirjastojen keskuskirjastona

4.4 Kirjastotoimi muissa Pohjoismaissa 4.4.1 Yleiset kirjastot Pohjoismaissa 1999 48 Kun vertaillaan pohjoismaisia kirjastoja keskenään, on otettava huomioon maiden erilaiset yhteiskunnalliset ja hallinnolliset rakenteet, julkisten palvelujen rahoitus ja kirjastotoimintojen erilaiset perinteet. Maakunnille, maakuntakirjastoille, lääneille ja läänikirjastoille ei ole löydettävissä Suomesta täysin vastaavia organisaatioita, vaan niiden tehtävät ja rahoitus vaihtelevat maittain. Taulukko 7: Pohjoismaiden yleisten kirjastojen toiminta vuonna 1999 Suomi Ruotsi Tanska Norja Asukkaita 5 134 000 8 871 000 5 320 000 4 458 000 Kuntia 436 288 275 435 Pääkirjastoja 436 288 252 *) 434 Kirjastoyksiköt yht. 948 1202 763 1047 Kirjastoautoja 203 104 52 52 Lainaus kpl/as 19,3 9,1 13,7 5,2 Kävijöitä 63,8 milj. 50 milj. ei lukua 21,4 milj. Henkilötyövuosia 4156 5186 5178 1901 +1724 osa-aikaisia Käyttömenot mk/as 234 224 362 142 *) Tanskassa on kuntien yhteisiä kirjastoja. Niistä säädetään uudessa kirjastolaissa. 4.4.2 Yhteisiä piirteitä kaikkien Pohjoismaiden kanssa Kaikilla on kirjastolaki (Suomi 1998, Ruotsi 1996, Tanska 2000, Norja 1985: muutokset 1997). Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa on jokaisessa kunnassa hallinnollinen kirjastoyksikkö, vaikka kirjastolaki vaatii tätä vain Ruotsissa ja Norjassa. Suomen ja Tanskan kirjastolaki antavat kunnille mahdollisuuden järjestää kirjasto- ja tietopalvelut myös muuten. Tanskassa on viime vuosina suosittu ylikunnallisten hallinnollisten yhteiskirjastojen luomista (ks. taulukon nro 7 pääkirjastojen lukumäärä verrattuna kuntien määrään.) Vastuu kunnallisen kirjaston rahoituksesta, toiminnasta ja sen kehittämisestä on kunnalla, joka päättää itsenäisesti kirjaston toiminnasta. Kaikille Pohjoismaille on yhteistä se, että viime vuosina on lakkautettu sivukirjastoja ja kirjastoautoja. Kunta päättää itsenäisesti myös sen rahan käytöstä, jonka se saa valtiolta valtionosuutena. Suomessa tällainen perinne on nuorin. Suomessa valtionosuus maksettiin muihin Pohjoismaihin verrattuna pisimpään aina vuoteen 1993 suoraan kirjastolle. Valtio maksaa erillisiä avustuksia. Kirjastojen käyttö ja lainaus on kirjastolailla määrätty maksuttomaksi. Kirjastolain mukaan kuntien kirjastojen on asetettava asiakkaiden käyttöön myös verkkopalveluja. Uusimmissa eli Suomen ja Tanskan kirjastolaeissa kirjastot velvoitetaan edistämään elektronisten tietolähteiden käyttöä.

49 Tanskan uuteen kirjastolakiin on kirjattu, että yleisten kirjastojen tulee välittää kunnallista ja valtiollista yhteiskunnallista tietoa. Sama asia sisältyy Suomen ns. julkisuuslakiin. Kaikissa Pohjoismaissa on internet-yhteydet lähes kaikissa kirjastoissa. Tanskan uuteen kirjastolakiin on kirjattu internet-palvelujen tarjoamisvelvollisuus maksutta asiakkaille. 4.4.3 Suomi verrattuna muihin Pohjoismaihin Yleistä Suurimmat erot koskevat yleistä maan aluehallintorakennetta, kirjastojen rahoitusrakennetta, kirjastoverkon muodostavien kirjastojen (Kansalliskirjasto, Varastokirjasto, maakuntakirjastot tai vastaavat) erilaista perinnettä sekä valtion hallinnon ohjausvaltaa ja resurssointia. Ruotsiin ja Tanskaan verrattuna Suomen kuntien määrä on lähes kaksinkertainen, joista noin puolet on pieniä kuntia, mikä monimutkaistaa tasavertaisten palvelujen saamista tasapuolisesti maan eri osiin. Pienten kuntien valtavasta määrästä huolimatta yleisiä kirjastoja palveleva alueellinen ja valtakunnallinen tuki ja resurssointi on Suomessa muita Pohjoismaita heikompi. Yleistäen voisi sanoa, että vaikka kaikissa Pohjoismaissa kunnilla on itsehallinto ja päätäntävalta, muissa Pohjoismaissa kirjastolainsäädännöllä sekä valtion ja aluehallinnon ohjauksella on enemmän vaikutusta. Niiden toimenpiteillä on Suomea paremmin turvattu pienten kuntien asukkaiden kirjasto- ja tietopalvelujen saanti. Suomessa on vähemmän valtion rahoittamia yleisiä kirjastoja palvelevia kirjastoja (vrt. Lånecentraler Ruotsissa, Statsbiblioteket Tanskassa ja Fylkesbiblioteke Norjassa). Valtion kirjastohallinto on meillä huomattavasti pienempi verrattuna muihin maihin. Seikat, jotka Suomessa on hoidettu paremmin kuin muissa Pohjoismaissa: Valtionosuus, joka maksetaan ilman hakemusta kaikille kunnille, jotka ylläpitävät kirjasto- ja tietopalveluja, on valtion kirjastobudjetissa melko suuri. Suuruudeltaan vastaavaa yleisrahoitusta ei ole muissa Pohjoismaissa. Kuntien välinen vapaaehtoinen vastavuoroisuuteen perustuva kirjastojen yhteistyö, joka tosin on osittain syntynyt pakkotilanteessa: atk-kirjastojärjestelmien erilaisuuden ja suuren määrän ja toisaalta kuntien säästötoimenpiteiden vuoksi, esim. aineiston hankintamäärärahojen riittämättömyys. Kirjastoammatillisen henkilöstön hyvä koulutustaso. Suomessa on voinut väitellä informaatiotutkimuksesta tohtoriksi jo vuodesta 1981 lukien Tampereella, sittemmin myös Oulussa ja Åbo Akademissa. Muissa Pohjoismaissa professorin vakansseja on saatu vasta viime aikoina. Alan koulutusta on saatavilla lisäksi ammattikorkeakoulu- ja 2. perustutkintotasolla. Seikat, jotka Suomessa on hoidettu huonommin kuin muissa Pohjoismaissa: Merkittävin ero on se, että muissa Pohjoismaissa valtion toimenpiteillä on pyritty huolehtimaan kirjastoverkon toimivuudesta niin, että atk-kirjastojärjestelmät tuntevat välttämättömät standardit. Toinen keskeinen piirre on muiden Pohjoismaiden Suomea parempi pienten kirjastojen alueellinen ja valtion tuki. Kirjastoverkon kehittämisessä valtion ohjausvalta on muissa Pohjoismaissa Suomea suurempi.

50 Kirjastoverkon laajuus ja kattavuus, jonka tarkoituksena on tukea pieniä kirjastoja on Suomessa heikompi kuin muissa Pohjoismaissa. Muissa Pohjoismaissa on enemmän kuin Suomessa valtion rahoittamia yleisiä kirjastoja palvelevia kirjastoja niin valtakunnan kuin aluetasollakin. Niiden tehtävänä on tukea henkilöstö- ja aineistoresurssein pienten kuntien kirjastoja. Suomi on ainoa, jossa Kansalliskirjastoa ei ole velvoitettu palvelemaan yleisiä kirjastoja. Valtion kirjastohallinnon resurssointi on Suomessa erittäin pieni, jonka vuoksi päätöksentekoa varten tarvittavia selvityksiä ja tutkimuksia ei pystytä tekemään riittävästi. Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa Kansalliskirjaston tuottama kansallinen aineisto ei ole yleisten kirjastojen käytettävissä täysin maksutta ja jossa Kansalliskirjastoa ei ole velvoitettu palvelemaan yleisiä kirjastoja. Kansalliskirjaston kehittämien standardien käyttöönotto on saatu käytännössä toteutumaan vain tieteellisissä ja ammattikorkeakoulukirjastoissa. Yleisiltä kirjastoilta on puuttunut vastaavanlainen informaatio-ohjaus ja suositukset. Suomessa yhteisiä minimistandardeja käyttävät yhtenäisimmin tieteelliset kirjastot. Uudet ammattikorkeakoulukirjastot pyrkivät yhteisten standardien käyttöön. Kunnissa asia on heikosti tiedostettu. Suomessa ei ole kirjastolainsäädännöllä, ohjeistuksilla tai suosituksilla vaadittu yksittäisiä kuntia hankkimaan yleiseen tai koulun kirjastoon minimistandardein varustettua kirjastojärjestelmää, kuten muissa Pohjoismaissa. Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa yleiset kirjastot syöttävät aineistorekisterinsä kansalliseen yleisten ja tieteellisten kirjastojen yhteiseen yhteisluetteloon. Niissä on Suomea paremmin teknisellä infrastruktuurilla varmistettu kansallisen kirjastoverkon syntyminen, toimiminen ja hyödyntäminen. Yhteisten standardien käyttämättömyys on aiheuttanut Suomessa myös sen, että kirjastoaineiston sähköinen kauppa (kustantajat, kirjakaupat ja kirjastot) ei ole edennyt siten kuin muissa Pohjoismaissa. Koulujen ja oppilaitoskirjastojen pitkäjänteistä valtakunnallista kehittämistä ei Suomessa ole. Kunnilla on täydellinen päätäntävalta ja toisaalta päätöksentekoa ja kehittämistä auttavat ajantasaiset linjaukset, määritelmät, ohjeistukset ja suositukset puuttuvat. Koulu- ja oppilaitoskirjastoja ei ole lainsäädännöllä velvoitettu toimimaan yhteistyössä yleisen kirjaston tai muun lähikirjaston kanssa esim. kirjastojärjestelmää valittaessa. Tämän vuoksi kouluissa käytössä olevat kirjastojärjestelmät eivät juurikaan täytä ministandardivaatimuksia. Kaukopalvelujen postimaksut heikentävät pienten kuntien asukkaiden mahdollisuutta saada käyttöönsä oman kunnan kirjastosta puuttuvaa aineistoa. Postimaksujen merkitys korostuu Suomessa, jossa yleisiä kirjastoja palveleva alueellinen ja valtakunnallinen tuki ja resurssointi on muita Pohjoismaita heikompi. Valtion ohjausvalta on hyvin heikko. Valtion hallinnossa työskentelevien kirjastoasioita hoitavien määrä on erittäin pieni muihin verrattuna. Yksityiskohtaisia eroja Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä liiteosassa.

51 TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTOKSET JA HAASTEET

52

5 TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTOKSET JA HAASTEET 53 Keskeisimmät muutokset Teknologian ja viestintätekniikan muutokset ja yhdistyminen, mediamullistus. Kansalaisten koulutustason nousu. Opetusmenetelmien muuttuminen, kansalaisten ja eri-ikäisten oppijoiden tiedonhankintatapojen aktivoituminen, elinikäinen oppiminen, etäopetus. Keskeisimmät haasteet Teknologian antamien mahdollisuuksien hyödyntäminen: tulossa olevat muutokset ovat suurempia kuin tähänastiset. Sisältöjen hallinta yhteydessä tiedon määrän valtavaan kasvuun. Toimivan tasapainon saavuttaminen perinteisen ja digitaalisen aineiston kesken. Kirjastojen saaman tunnustuksen saaminen näkyväksi resurssoinnissa. Palvelukulttuurin muutos. Jatkuvasti kehitettävien, internet-ympäristössä toimivien julkisten palveluiden saaminen kaikkien kansalaisten ulottuville yleisten kirjastojen kautta. 5.1 Yhteiskunnalliset yleiset muutokset 1990-luvulla kuntien kirjastojen palveluihin eniten vaikuttavia muutoksia olivat kirjastojen perusrahoituksen muuttuminen valtionosuusjärjestelmän uudistamisen myötä, samaan aikaan sattunut talouden lama, tietotekniikan ja tietoverkkojen nopea kehitys ja laaja käyttöönotto kirjastoissa sekä palvelukysynnän kasvu. Suoraan kirjastoille maksetun korvamerkityn melko suuren valtionosuuden maksaminen loppui 1990-luvulla. Koska tällainen käytäntö oli kestänyt vuosikymmeniä, muutoksen ymmärtäminen kestää kauan. Vastuu kirjasto- ja tietopalvelujen järjestämisestä, ylläpitämisestä ja kehittämisestä on siirtynyt 1990-luvun lopussa yhä enemmän kunnille. Koulutusjärjestelmien muutokset olivat suuria 1990-luvulla. Ammattikorkeakoulut aloittivat toimintansa uutena koulutusmuotona vuosikymmenen alussa. 1990-luvun lopussa saatettiin päätökseen toisen asteen koulutuksen uudistus. Koulutusjärjestelmien muutokset yhdessä opetusmenetelmien muuttumisen ja tietoverkkojen kehittymisen kanssa vaikuttivat opiskeluprosessiin ja tiedonhankintatapoihin. Kirjastot ovat osa tiedonvälitysjärjestelmää Ei ole itsestään selvää, että kirjastot mielletään osaksi tiedonvälitysjärjestelmää. Tietoyhteiskunnassa tiedon hakuun, välittämiseen ja tuottamiseen erikoistuneet organisaatiot ovat nousemassa keskeiseen asemaan. Tiedonvälitysjärjestelmää kokonaisuutena ei kuitenkaan tunneta. Aina ei tiedosteta, että on jo olemassa suuria tiedonvälitysorganisaatioita, joiden tietokantoja on internetin kautta kaikkien vapaasti käytettävissä: kirjastot ja tietopalvelut, arkistot sekä museot.

54 Yleiset kunnalliset kirjastot ovat edelleen kansalaisten kannalta merkittävä julkinen tiedonvälitysorganisaatio. Kirjaston tulee tuoda tämä rooli selkeästi esille muuttuvassa yhteiskunnassa. Toisaalta sen on aktiivisesti löydettävä ja tehtävä itselleen uusi rooli myös sellaisilla perinteisillä kirjastoammatillisilla alueilla, joille on tulossa muita toimijoita kuin kirjastot. Tämä edellyttää, että yksittäisellä kunnan kirjastolla on selkeä käsitys omasta roolistaan koko muuttuvassa tiedonvälitysjärjestelmässä, osana muuttuvaa kirjastoverkkoa. Lähitulevaisuuden merkittävimpiä yhteiskunnallisia ja yleisiä muutoksia ovat: Teknologia ja viestintätekniikka kehittyvät ja yhdistyvät nopeasti. Tiedon jakelukanavat muuttuvat. Tiedonvälitysjärjestelmien perinteinen työnjako muuttuu. Päätöksenteko hajautuu edelleen. Hierarkioiden purku jatkuu. Kunnallista päätäntävaltaa vahvistetaan edelleen. Paikallinen taso korostuu. Palveluissa korostuvat erikoisosaaminen ja erikoistuminen. Käyttäjäorientoituneen palvelun tarve lisääntyy. Korostetaan sisältöjä tietoteknisesti painottuneen ajattelutavan sijasta. Kansainvälistyminen lisääntyy kaikilla aloilla. 5.2 Tieto- ja viestintätekniikan muutokset Kansalaisen tietoyhteiskunnan teknisen infrastruktuurin tulee olla sellaisessa kunnossa, että kaikki tarvittava tiedon vaihto ja yhteiskäyttö tärkeimpien toimijoiden välillä on mahdollista. Keskeisiä tietoyhteiskuntarakenteita ovat tieto- ja viestintätekniset laitteet, tietoverkot, standardit ja varusohjelmistot sekä näihin liittyvät tukipalvelut. Vaikeimmin ennustettava muutostekijä on tekninen kehitys. Muutokset tulevat olemaan hyvinkin mullistavia. On kuitenkin mahdotonta ennustaa, miten nopeasti ja millä tavalla nämä muutokset tulevat vaikuttamaan perinteiseen kirjaan, lukemiseen, tiedonhankintatapojen muuttumiseen, organisaatioiden muuttumiseen ja kirjaston rooliin tiedonvälittäjänä. Tekniikan mullistusten myötä kirjastot ovat muuttuneet viimeisenä viitenä vuotena olennaisesti, mutta seuraavina viitenä vuotena ne muuttuvat vielä enemmän. Teknisiä muutoksia on kuitenkin helpompi hallita, kun kirjastojen perusarvot ja tehtävät ovat selkeinä alan toimijoiden mielessä - se on yksi tämän ohjelman tarkoituksista. Tietoverkkojen käyttö lisääntyy joka tasolla yhteiskunnassa. Informaatio- ja viestintäteknologinen kehitys, mobiiliteknologian (langaton teknologia) ja laajakaistaverkon kehitys ja lähentyminen tuovat uusia mahdollisuuksia luoda, tuoda, esittää, välittää, markkinoida ja käyttää tietoa ja aineistoja. Lähentymisen ansiosta digitaalinen sisältö ei ole enää sidottu tiettyyn välineeseen tai muotoon, vaan sitä voi tuottaa ja jakaa eri muodoissa ja eri kanavien kautta - samaa sisältöä voidaan esimerkiksi hyödyntää internetin, matkapuhelimen ja digitaalitelevision avulla. Lähentymisen vuoksi kilpailua syntyy sellaisten alojen välille, joilla ei perinteisesti ole ollut tekemistä keskenään. Mikroelektroniikan ja ohjelmistotekniikan jatkuva kehitys tuovat tietotekniikan entistä laajemmin ja kiinteämmin osaksi päivittäistä elämää. Päätelaitteiden ja tietoliikenne-

55 verkkojen suorituskyvyn ja käytettävyyden parantuessa niiden hyötykäyttö arjessa kasvaa. Käyttäjien keskimääräinen osaamistaso nousee, mutta samaan aikaan kasvaa osaamattomien määrä. Kansalaisen tietoyhteiskunnassa jokaisella odotetaan olevan valmiudet selviytyä tietoteknisistä perustoiminnoista. Samalla tarjolla olevilta palveluilta odotetaan entistä enemmän. 5.2.1 Tiedonvälitysorganisaatio elää koko ajan Sisällön digitointi ja internetin käytön räjähdysmäinen lisääntyminen tahdittavat sisältöteollisuudessa meneillään olevaa perusteellista muutosta. Arvossapidettyjä toimijoita haastetaan ja uusia yhteenliittymiä syntyy. Muutosten nopeus ja laajuus on haaste vakiintuneille toimijoille. Toimialalle tulee uusia toimijoita. Informaatioketju tekijältä lukijalle on muuttunut. Kirja-alan perinteisen tuotanto- ja jakeluketjun lenkkejä voidaan entistä enemmän ohittaa ketjun eri kohdissa. Kirjoittaja voi välittää tuottamansa digitaalisen tiedon suoraan lukijalle ilman välittäjiä. Mikä ketjun osa tässä välitysprosessissa kulloinkin otetaan mukaan, riippuu paljon siitä, onko ao. lenkillä tarjottavana käyttäjälle jotakin lisäarvoa. (Kokkonen, Oili, Kirjastot uutta etsimässä, 2000) Tieto on yhä enemmän digitaalisessa muodossa ja valmista julkaistavaksi, lähetettäväksi ja vaihdettavaksi verkoissa. Digitaalitelevisio tulee sisältämään suorituskykyistä ja vuorovaikutteista tietotekniikkaa (paluukanavan, muistia, internet-yhteyden). Siirtyminen analogisesta digitaaliseen lähetystoimintaan nopeutuu, ja matkaviestinten multimedia on kehittymässä. Matkaviestinpäätelaitteiden odotetaan ylittävän henkilökohtaisten tietokoneiden määrän muutamassa vuodessa. Useimmat näistä päätelaitteista antavat mahdollisuuden internetin käyttöön, mikä lisää laitteisiin mukautetun sisällön kysyntää. Mobiili-internetin maailmassa tilanne on toistaiseksi avoin. Elektroniset aineistot ovat saattaneet tietoaineistojen kustantaja- ja välittäjärakenteet jatkuvaan liikkeeseen. Yrityksiä fuusioituu, uusia aineistojen tuottajia ja välittäjiä syntyy ja monet vanhat, perinteisetkin välittäjät ovat kadonneet. On vaikea ennakoida, ketkä ovat osapuolina elektronisen tiedon tuotannossa muutaman vuoden kuluttua. 5.2.2. Digitaalinen kirjasto Suuri osa Suomen kirjastoista toimii jo nyt digitaalisena kirjastona ja perinteisenä kirjastona yhtäaikaa. (Hybridikirjasto) Tulevaisuuden kirjasto on osittain samaa kuin digitaalinen/elektroninen/virtuaalikirjasto tai mediateekki. Jokin kirjasto voi jopa keskittyä palveluissaan ainoastaan virtuaalipalveluihin. (Ks. 'elektroninen kirjasto' liitteessä Käsitteiden ja termien määrittelyä). Atk-kirjastojärjestelmät ovat kehittymässä digitaalisen julkaisemisen lisääntymisen myötä digitaalisiksi kirjastoiksi sanan varsinaisessa merkityksessä: niissä on aineisto ja sen järjestämisessä, haussa ja tiedon vaihdossa tarvittavat välineet, lainauksenvalvonta, standardit sekä käyttäjän opastamiseen tarvittavat välineet.

56 Moderneissa atk-kirjastojärjestelmissä on lähdetty aikaisempaa enemmän käyttäjien eikä kirjastojen tarpeista. Niissä on mm. sisäinen ja ulkoinen standardinmukaisuus, kehittyneet tietokannan hallintajärjestelmät, toimivat rajapinnat sekä tietoliikenteen että muiden sovellutusten kesken, modulaarisuus ja käyttäjiä ohjaava käyttöliittymä. Kehittyneimmissä atk-kirjastojärjestelmissä käyttöympäristöstandardiksi muotoutuu internet. (Lähde: Jarmo Saarti, Suomalaisten yleisten kirjastojen atk-kirjastojärjestelmät, niiden tietovarantojen verkkokäyttöisyys ja tietotekniset valmiudet. Opetusministeriö. 2000) 5.2.3 Vaikutukset Tekniikan nopeat muutokset vaikuttavat näkyvän toiminnan lisäksi ajattelutapaan. Mahdollistaessaan uuden tavan toimia tietotekniikka muuttaa koko maailmankuvamme. Näkyvän, fyysisen kirjaston rinnalle on tullut verkoissa oleva näkymätön kirjasto. Virtuaalikirjastoa asiakas voi etäkäyttää vuorokauden ympäriinsä. Selvitysten mukaan etäpalvelujen käyttö ei ole kuitenkaan vähentänyt fyysisten kirjastojen käyttöä. Se usein päinvastoin edistää kirjastoon kootun pääoman käyttöä, kun tieto olemassa olevasta materiaalista löytyy helposti internet-luetteloista. Verkosto: Tieto- ja viestintätekniikan kehittyminen, yhteisten standardien kehittäminen ja standardien käytön lisääntyminen vaikuttavat mm. seuraavasti: Kirjastoverkoston organisaatioiden hallintorajat muotoutuvat uudelleen. Organisaatioiden tehtäväjako muuttuu. Koulujen, oppilaitosten, korkeakoulujen ja yliopistokirjastojen, kansalliskirjaston, varastokirjaston, yleisten kirjastojen keskuskirjaston, maakuntakirjastojen sekä yhteisverkkoalueiden kirjastojen tietovarantojen käyttö ja niiden käyttöön saattaminen muuttuvat. Paineet kaukopalvelukäytäntöjen muuttamiseen kasvavat. Oppilaiden ja opiskelijoiden tietopalvelu voidaan järjestää uudella tavalla. Käyttäjien näkökulmasta tieteellisten kirjastojen, ammattikorkeakoulukirjastojen ja yleisten kirjastojen välinen rajapinta on muuttumassa yhä ohuemmaksi. Erilliset atk-järjestelmät eivät ole enää perusteltavissa erilaisilla käyttäjillä ja tarpeilla. Opiskelijat siirtyvät yleisestä kirjastosta tieteelliseen ja takaisin aineistoa hakiessaan. Yleisten kirjastojen internet-työasemilta käytetään varsin usein korkeakoulujen tietojärjestelmiä (kirjastojärjestelmä mukaan lukien) ja yliopistojen mikroluokkien koneilta tehdään hakuja yleisten kirjastojen internet-aineistoluetteloihin. Verkkojen kehittymisen seurauksena tiedonvälitysjärjestelmät ja kustannustoiminta muotoutuvat uudelleen. Kirjaston rooli suhteessa kaupalliseen tiedonvälitykseen muuttuu. Tietotekniikan kehitys synnyttää palveluketjuja, joihin kirjastopalvelut voidaan integroida käyttäjien ja muiden verkkopalvelujen kuten arkistojen, museoiden, kirjakauppojen ja kustantajien rinnalle. Osa yleisen kirjaston käytöstä tapahtuu tulevaisuudessa tietoverkkojen kautta ilman, että asiakas käy kirjaston tilassa. Kirjastossa koskaan fyysisesti käymättömät asiakkaat voivat olla hyvinkin aktiivisia kirjastojen hyödyntäjiä. Käsite kirjaston käyttäjä laajenee.

57 Käyttäjien silmissä verkkopalveluiden (internet) ja joukkoviestintäpalveluiden välinen rajapinta hämärtyy. Avautuu uusia mahdollisuuksia saattaa digitaalisessa muodossa oleva aineisto myös näkövammaisten ja muiden lukemisesteisten käyttöön. Kirjastojen rahoituksen rakenne muuttuu kaikista edellä mainituista syistä. Muita vaikutuksia: Paineet valtion kirjastohallinnollisen infrastruktuurin muuttamiseen kasvavat tietoverkkojen laajentumisen myötä. Ammattikuva ja henkilöstön työnjako muuttuu tietotekniikan aiheuttamien muutosten myötä; verkkoaineiston lisääntyminen ja palvelukulttuurin muutos yhdessä muuttavat ammattikuvaa ja henkilöstön työnjakoa. Tarvitaan erilaisia ammattiosaamisia eri tasoilla (esim. paikallisella tasolla yleisosaaminen korostuu, kun taas keskitetyn metadatan tuottaminen vaatii erikoistumista). Kirjaston on otettava erityisesti huomioon tietokonetta omistamattomat, joilla ei ole opiskelu- tai työpaikalla mahdollisuutta käyttää laitteita. He voivat syrjäytyä palveluista ja viestinnästä. Työelämäkaaren loppupuolella ja työelämän ulkopuolella olevilla ei aina ole mahdollisuutta tai halua käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa. Ilman perustaitoja ihminen syrjäytyy, tuntee osaamattomuutta ja voimattomuutta, koska yhä useammat arjen toiminnot perustuvat tietotekniikkaan. Haasteet Toimiva tietotekniikkainfrastruktuuri ja yhteiset standardit ovat kirjasto- ja tietopalvelujen kehittämisen ydinkysymys, joka on nopeasti ratkaistava. Yhteen sopimattomat kirjastojärjestelmät, standardien käyttämättömyys, tietotekniikan toimimattomuus tai kehittymättömyys ei 2000-luvulla saa olla enää esteenä tiedon saatavuudelle ja saumattomalle tiedon vaihdolle. Myös uudet aineistojen hankintatavat vaativat yhteisten standardien käyttöä. Miten turvata teknisen infrastruktuurin uudistaminen ja tukipalvelut yleisissä kirjastoissa? Miten saada kirjastoihin asiakkaiden käyttöön riittävästi tietokoneita, joista on internet-yhteydet? On ratkaistava yleisen kirjaston rooli kansalaisten tietoteknisen syrjäytymisen estämisessä ja sosiaalisen koheesion vahvistamisessa. Kirjastojen nykyinen asiakaspäätemäärä ei riitä vastaamaan näihin haasteisiin. Miten turvata pienten kuntien kirjastojärjestelmien pysyminen ajan tasalla? Juuri pienissä kunnissa ja haja-asutusalueilla tiedon saatavuuden ensimmäinen ehto on, että tekninen infrastruktuuri on kunnossa ja kaikki tarvittavat standardit on huomioitu. Televiestinnän peruspalveluiden hinnat estävät digitaalisten palvelujen käytön leviämistä harvaanasutussa maassamme. Verkossa, verkkotiedonhaun markkinoilla ja tiedonvälitysjärjestelmien uudelleenmuotoutumisessa yleisillä kirjastoilla ei ole vakiintunutta, perittyä asemaa. Verkkoaineiston hallitseminen on kirjastoille suuri haaste. Kirjastot joutuvat verkkoympäristössä työskentelemään avoimilla markkinoilla. On ratkaistava kussakin kunnassa - mitä verkkomateriaalia tulee olla saatavilla yleisen kirjaston kautta - mitä verkossa olevaa opetusmateriaalia tulee olla yleisen kirjaston kautta saatavilla

58 - miten paljon kunnallinen kirjasto toimii oman verkkomateriaalin tuottajana (kotisivut, esitteet, informaatioaineisto, valikoimaluettelot jne.) ja miten paljon se toimii verkkomateriaalin organisoijana ja/tai välittäjänä - mikä on kirjaston suhde kaupallisen aineiston sisällyttämiseen kirjastojen verkkoon, esim. linkkilistoihin Mikä tulee olemaan kirjaston rooli sähköisen kirjan käyttöönotossa? Edellä kuvattujen muutosten tiedostaminen kirjastoissa sekä oman paikan konkreettinen löytäminen tiedon ja kulttuurin välittämisen ketjussa. 5.3 Tieto on monessa eri muodossa Yleisten kirjastojen kokoelmat painottuvat nykyään lainattavan aineiston tai verkosta vapaasti saatavan aineiston tarjontaan, mutta tulevaisuudessa kirjastossa käytettävä kokoelma laajenee. Maksullisen, mahdollisesti vain kirjaston työasemilla käytettävän elektronisen ja verkkoaineiston välitys ja sen käytön opastus lisääntyvät etenkin suurissa kirjastoissa. Tätä aineistoa ovat yhtä hyvin erilaiset tietokannat kuin kotimaiset hakuteokset verkossa. Fyysisten teoskappaleiden lisäksi kirjasto hankkii asiakkailleen käyttöoikeuksia tietokantoihin ja tiedostokirjoihin ja tarjoaa työasemiltaan pääsyn tietoverkkojen tietovarantoihin luonnollisena osana kokoelmaa. Yhä suurempi osa kirjastojen kokoelmista hankitaan tulevaisuudessa käyttölisenssien kautta. Uudet mediatyypit tai tietoverkkojen tarjonta eivät ole kirja-aineiston kilpailijoita, vaan ne on integroitu kokoelmaan sitä täydentävinä ja rikastuttavina osina. Esim. lehtitietokannat ja internetin uutistarjonta laventavat merkittävästi lehtikokoelmaa. Kokoelman luominen edellyttää tiedon tuotannon tuntemista ja uutuuksien jatkuvaa seurantaa. Tarjolla olevien tiedon lähteiden käyttökelpoisuus, niiden laatu ja taso sekä etenkin verkossa olevan aineiston alkuperäisyys ja luotettavuus on kyettävä arvioimaan käyttäjäkunnan kannalta. On tunnettava käyttäjäkunnan tiedon tarpeet sekä erilaisten käyttäjäryhmien erityistarpeet. Kirjastojen kokoelmatyön tulee vastata tiedon tarvitsijoiden nopeasti muuttuviin tarpeisiin. Tarvitaan jatkuvaa vuorovaikutusta välittäjien ja kustantajien kanssa. Tarvitaan jatkuvaa yhteistyötä muiden kirjastojen kanssa esim. yhteishankintojen järjestämiseksi (alueelliset ja kansalliset yhteenliittymät eli konsortiot sekä kansainväliset hankintayhteenliittymät). Kokoelmatyön käsite on laajentunut. Se kattaa erilaisissa muodoissa julkaistujen dokumenttien valinnan, hankinnan, saapumisvalvonnan ja poiston, käyttöoikeuksien hankkimisen ja sopimusten tekemisen elektronisiin julkaisuihin ja tietokantoihin. 5.3.1 Aineiston hankintakanavat moninaistuvat Uudet mediatyypit ja tietoverkot ovat monipuolistaneet aineiston hankintakanavia. Erityyppisten tietolähteiden hankinta ja käyttö poikkeavat toisistaan. Tiedonlähteet voivat olla paitsi perinteisiä painotuotteita, kirjoja ja lehtiä, myös videoita, Cd-rom-julkaisuja, äänitteitä, elektronisia tallenteita, DVD-levyjä ja www-julkaisuja sekä käyttöoikeuksia muiden ylläpitämiin elektronisiin julkaisuihin ja tietokantoihin.

59 Haasteet Aineiston seulonta sekä tekijänoikeuksien ja erilaisten käyttölisenssien selvittäminen vaatii paneutumista kokonaan uuden tyyppiseen hankintatyöhön sekä entistä enemmän kielitaitoa. Kirjastojen muodostamat konsortiot tarvitsevat keskitettyä asiantuntija- ja neuvotteluorganisaatiota tällaisen aineiston hankinnassa. Internet- kirjakauppojen tarjonnasta on tulossa varteen otettava hankintakanava. Kokoelmien kartuttamiseksi on löydyttävä edulliset, nopeat ja luotettavat hankintakanavat globalisoituvilta markkinoilta. Tavanomaisten julkaisujen hankintatapojen lisäksi on hallittava uusien tiedonlähteiden käyttöön liittyvät erityisongelmat, kuten laitteisto- ja ohjelmistovaatimukset. 5.4 Tekijänoikeus digitaalisessa ympäristössä Digitaalisessa muodossa olevan aineiston verkkolevitys ja verkkokäyttö kirjastoympäristössä sekä muu käyttö kirjastossa on tekijänoikeuksien kannalta toistaiseksi avoin kysymys. Valmisteilla oleva EU:n tekijänoikeuksia verkkoympäristössä käsittelevä direktiivi tulee vaikuttamaan kansalliseen tekijänoikeuslainsäädäntöön. Verkkokäyttö mullistaa aineiston perinteisen kirjastonomaisen käytön. Kirjastoilla on nykyisellään oikeus levittää edelleen eli lainata ja asettaa kirjastossa käytettäväksi vain fyysisiä teoskappaleita. Verkossa ei sen sijaan voi tapahtua lainausta sen perinteisessä merkityksessä: kirjastolta katoaa lainauskiertoon laitettava kohde, fyysinen teoskappale. 5.4.1 Lainsäädännön kehitys Tekijänoikeuslain säännösten mukaan tekijän yksinoikeuksiin kuuluu muun muassa teoksen saattaminen yleisön saataviin esimerkiksi lainaamalla. Tekijän suostumuksella myydyn tai muuten pysyvästi luovutetun teoskappaleen saa kuitenkin levittää edelleen ja siten myös lainata. Tietyt teosten lajit on kuitenkin suljettu vapaan lainausoikeuden ulkopuolelle. Elokuvateoksia (videoita) ja digitaalisessa muodossa olevia tietokoneohjelmia ei saa ilman tekijän lupaa saattaa yleisön saataviin lainaamalla. Niitä kirjastoon hankittaessa on siis samalla sovittava lainaamisoikeudesta. Tietoverkon välityksellä yleisön saataviin saattaminen on luonteeltaan yleisölle välittämistä eli kommunikaatiota. Yleisölle välittäminen ei kohdistu fyysisiin teoskappaleisiin. Nykysäännösten mukaan suojattua aineistoa ei saa välittää yleisölle kirjastoissa ilman oikeudenhaltijoiden lupaa. Välitettävään aineistoon tietokonepäätteellä tutustuttaessa tapahtuu teoskappaleen valmistamista tietokoneen muistissa. Kirjastoissa tapahtuvaa kopiointia koskevat säännökset mahdollistavat nykyisellään kappaleiden valmistamisen valokopioimalla tai vastaavalla menetelmällä vain tietyissä, tarkoin määritellyissä tapauksissa. Säännökset eivät lainkaan kata kappaleen valmistamista digitaalisessa muodossa olevasta aineistosta. Valmisteilla oleva digitaaliajan ja tietoverkkojen tekijänoikeuskysymyksiä sääntelevä EU:n direktiivi sisältää kirjastojen kannalta kolme tärkeää säännöstä. Tekijänoikeuden rajoituksia voidaan säätää, kun kyse on:

60 1) valokopioimisesta tai vastaavasta kappaleen valmistamisesta, edellyttäen että oikeudenhaltijat saavat sopivan hyvityksen (5(2)(a) artikla), 2) yleisölle avointen kirjastojen suorittamasta tarkoin määritellystä kappaleen valmistamisesta (5(2)(c ) artikla); tämä sisältää mahdollisuuden tietyissä tapauksissa säätää myös digitaalisesta kappaleen valmistamisesta, 3) kirjastojen hankinta- tai lisensiointiehtojen piiriin kuulumattomien teosten ja muun aineiston näiden laitosten tiloissa tarkoitukseen varatuilla päätteillä tapahtuvasta välittämisestä yleisöön kuuluville henkilöille tai saattamisesta heidän saatavilleen tutkimusta tai yksityistä opiskelua varten (5(3)(n) artikla). Direktiivin kansalliseksi voimaansaattamisajaksi tulee todennäköisesti kaksi vuotta direktiivin voimaantulosta. Direktiivin edellyttämien lainsäädännön muutosten valmistelu käynnistetään opetusministeriössä keväällä 2001. 5.4.2 Verkkoympäristön tekijänoikeudelliset haasteet Mikä rooli yleisellä kirjastolla on verkkoaineiston jakelussa? Millä perusteella yleinen kirjasto voi välittää suojattua aineistoa tai sen osia yleisölle? Mitä on verkkopalveluiden kirjastonomainen käyttö? Voiko kansalainen tulla kirjastoon katsomaan/lukemaan verkkojulkaisuja? Voiko asiakas lukea kotona verkkojulkaisua, johon kirjasto on hankkinut oikeuden? Yleiset linjaukset: Miten turvata nykyisen yleisten kirjastojen lainaustoiminnalle perustuvan sivistyspalvelutehtävän jatkuminen digitaalisessa ympäristössä? Miten turvataan yleisille kirjastoille mahdollisuus hankkia kohtuulliseen hintaan julkisesti myynnissä oleva digitaalisen tietoverkon sisältötuote? Millä ehdoilla yleiset kirjastot ovat oikeutettuja digitoimaan sisältöjä sekä käyttöettä säilytystarkoituksiin? Muita tekijänoikeudellisia kirjastoympäristön aiheuttamia erikoiskysymyksiä: Miten verkossa välitettävää digitaalista sisältöä voidaan käyttää kirjastossa? Miten verkossa välitettäviä multimediasisältöjä ja elokuvia (sisältö kirjaston ulkopuolisesta lähteestä) voidaan käyttää reaaliaikaisesti kirjastossa? Maksullisen verkkoaineiston käyttö digitaalisessa muodossa kirjaston työasemalla (selaus, analoginen tai digitaalinen kopiointioikeus etc.)? Millä ehdoilla kirjasto voi kopioida digitaalisesti tai analogisesti vain verkkomuodossa olevaa aineistoa asiakkaan käyttöön? Mitä on sähköisen kirjan kirjastonomainen käyttö? 5.5 Kansalaisten tiedonhankintatavat muuttuvat Jokaisella tulisi olla tiedon hankinnan, tiedon käytön ja tiedon arvioinnin prosessitaidot ja taito pitää itseään ajan tasalla. Tähän tarvitaan usein kirjastojen anta-

maa ohjausta ja opastusta, eri muodoissa olevaa laajaa aineistokokoelmaa ja toimivaa teknistä infrastruktuuria. Kirjaston tehtävä on auttaa informaation muuttamisessa ymmärrykseksi. Se on yksilöllinen prosessi. Lisääntyvästä informaatiosta ei ole hyötyä, jos se ei muutu tiedoksi ja sitä kautta generoi uutta tietoa. Kirjasto voi auttaa kansalaisia tiedonhallintataitojen kehittämisessä. Digitaalisen tiedon hyödyntäminen edellyttää uudenlaisia tiedonhaun taitoja. Kirjastojen odotetaan antavan samanlaista lisäarvoa verkon käyttäjien tiedon tarpeiden täyttämiseen kuin kirjastot ovat tähän asti antaneet kokoelmillaan ja tiedon välittämisen ammattitaidoillaan. Käyttäjät odottavat, että datamassojen alta tiedonhakijan auttaa kirjastojen pitkäjänteinen ja systemaattinen tiedon järjestämisen ammattitaito, joka teknisiä hakukoneita apuna käyttäen tuottaa tiedonhakijalle olennaista tietoa. 61 Internet-liikenne kaksinkertaistuu 100 päivän välein. Päivittäin julkaistaan yli 1000 uutta kirjaa ja 14 000 tiedeartikkelia. Painetun materiaalin määrä kaksinkertaistuu viiden vuoden välein. Tiedosta tulee keskeinen elämänhallinnan ja navigoinnin väline. (Lähde: Kai Ekholm, Elämäsi 20 seuraavaa vuotta tietoyhteiskunnassa. 2000) Internetin käytön yleistyessä kansalaisten tiedonhankinnan käytännöt muuttuvat. Tietoverkot tarjoavat valtaisan kokoelman tasoltaan ja luotettavuudeltaan vaihtelevia lähteitä. Kansalaiset käyttävät tiedonhaussaan monia eri tapoja ja tahoja, joista yleinen kirjasto on yksi muiden joukossa. Kaikki eivät välttämättä tarvitse kirjastoa välittäjäksi, vaan hankkivat tiedon itse. Maksuttoman kokoteksti-informaation määrä, julkaisemisen vapaus ja uudet, perinteisten tiedonvälitysorganisaatioiden ulkopuolelle kehitetyt tiedonhakupalvelut ovat tuoneet mukanaan eri ammatti- ja harrastelijaryhmiä internet-tiedon välitykseen. Internet avaa suoran ja helpon pääsyn informaatioon niin kirjastoille kuin muillekin tiedonvälittäjille ja -käyttäjille. Tietoa on saatavilla hallitsematon määrä. Tieto on sirpaloitunut tietoverkkoihin, mediaan ja muihin kohteisiin. Kansalaisen on yhä vaikeampaa erottaa, mikä tieto on luotettavaa. Toisinaan tieto on ilmaistu niin vaikeaselkoisesti (esim. hallinnolliset, kunnalliset päätökset), että yksittäisen kansalaisen on vaikea saada informaatiomassasta juuri itse tarvitsemaansa tietoa. Käyttäjien tarpeet spesialisoituvat ja tiedonhaun ohjaus tulee entistä keskeisemmäksi kirjastojen toiminnassa. Kirjastojen odotetaan tarjoavan nykyistä enemmän käyttäjäystävällisiä palveluja: jalostettua, valikoitua, arvioitua tietoa. Halutaan erilaisia aiheen mukaisia valikoimaluetteloita, jotka on tehty käyttäjien tarpeiden mukaan. Tieto halutaan käyttäjäystävälliseen muotoon pakattuna. Asiakkaat haluavat paikallista, kunnallista tietoa helposti ymmärrettävässä muodossa. Eniten tarvitaan tiedonhankintataitojen opetusta. Ammattitaitoisen neuvontapalvelun tarve lisääntyy. Tiedonhankinnan opetuksen tavoitteena on antaa tiedon tarvitsijoille sellaiset taidot, että he pystyvät myös itsenäisesti hakemaan tarvitsemiaan tietoja riippumatta niiden sijainnista tai muodosta. Kirjastotyöntekijät ovat tiedonhankinnan asiantuntijaopettajia. Opetus sovitetaan tiedontarvitsijoiden tarpeiden, taitojen ja vaatimusten mukaiseksi.

Tiedonhallintataidot (information skills) ovat osa elämänhallintataitoja. Ne antavat valmiuksia hallita osia yhä kasvavasta tiedon määrästä. Yhtenä osana niihin kuuluu taito osata käyttää kirjastoja elämän eri tilanteissa ja opiskelussa. 62 Tiedonhaun ja hallinnan opettamisessa kirjastot voivat toimia yhteistyössä kansalais- ja työväenopistojen, avoimen yliopiston ja muiden ao. opetusta systemaattisesti tarjoavien tahojen kanssa. Tiedonhaun, tiedonhankinnan ja tiedonhallinta -käsitteiden määrittely liitteessä Käsitteiden ja termien määrittelyä. Haasteet Käyttäjät odottavat, että kuka tahansa saa juuri kirjastoista ammattimaista ohjausta tiedonhankinnassa ja tiedonhallinnassa. Käyttäjiä on opastettava hyödyntämään kirjaston kokoelmia, palveluja ja henkilökunnan osaamista. Kirjastot tekevät kokoelmat ja palvelut eläviksi käyttäjille. Kirjastojen odotetaan esim. tekevän teemakohtaisia asiakkaiden tarpeen mukaisia luetteloita vastapainoksi hallitsemattomalle internet-tiedolle. Mikä on kirjaston rooli ja tehtävä siinä, että kansalaiset voivat kehittää tiedonhankinta- ja tiedonhallintavalmiuksiaan ja taitojaan? Kyseessä on käyttäjän oppimisprosessi, jossa kirjastotyöntekijä on aktiivisesti mukana. Aikuisväestön tietoverkkojen käyttövalmiudet ovat hyvin kirjavat. Mikä on yleisten kirjastojen rooli esikoulu-, peruskoulu ja 2. asteen oppilaiden ja opiskelijoiden tiedonhankinnassa? Mikä on yleisten kirjastojen rooli opettajien tiedonhankinnan opetuksessa? Miten kirjastot pystyvät käytännössä selviytymään paikallisella ja alueellisella tasolla kansalaisten ajantasaisesta tietohuollosta? Väestön koulutustason nouseminen ja vanhenevan väestön elinikäinen oppiminen. Tulevaisuudessa yhä suurempi osa elinkeinoelämästä ja kansalaisista tulee olemaan riippuvaisia informaatiosta, sen välittämisestä ja hallinnasta. Samalla vapaa-ajan informaatiotarpeiden tyydyttäminen vaatii tehokasta tietoinfrastruktuuria. Pienessäkin kunnassa käyttäjien kirjasto- ja tietopalvelujen kysyntä on kansalaisten koulutustason noustua hajautuneempaa kuin vielä 1990-luvulla. Käyttäjät edellyttävät saavansa kirjastosta tai paikallisen kirjaston kautta moninaista tietoa ja aineistoa. Miten kirjastot pystyvät hyödyntämään kuntalaisten suuren kävijämäärän ja kirjastojen saaman positiivisen palautteen niin, että se näkyy myös resurssoinnissa? Mikä on kirjaston rooli siinä, että paikallinen päätöksentekotieto saadaan käyttäjäystävällisessä muodossa kansalaisille? 5.6 Palvelukulttuuri muuttuu 5.6.1 Palvelukysyntä ja vaatimustaso kasvavat Palvelukysyntä on kasvanut ja moninaistunut. Asiakkaat tarvitsevat nykyistä enemmän henkilökunnan opastusta ja ohjausta tiedon hankinnassa sekä kirjaston tilojen, laitteiden ja palvelujen käytössä. Yksilöllisten ja henkilökohtaisten palvelujen kysyntä tulee lisääntymään. Toisaalta asiakkaat edellyttävät yhä useammin mahdollisuutta omatoimi-

63 suuteen, mikä on otettava huomioon kirjastojärjestelmiä ja internet-palveluja kehiteltäessä. Verkkokäyttö mahdollistaa ajantasaisen tiedonvälittämisen. Verkkoon halutaan asiakasystävällisiä ja helppokäyttöisiä liittymiä. Interaktiivisuus lisääntyy ja vaikuttaa sähköisen asioinnin ja itsepalvelutoimintojen tarjontaan. Nopean palvelun tarve ja saatavuus lisääntyy. Myös kaukopalvelu siirtyy yhä enemmän verkkokäyttöiseksi. Asiakkaiden suorat kontaktit kirjastoihin ilman välittäjäkirjastoja tulevat mahdollisiksi. Yleisille kirjastoille näkyvin palvelukulttuurin muutos on se, että asiakkaat odottavat aktiivista palvelutarjontaa: Erilaiset asiakasryhmät odottavat aktiivista ja eritasoista ohjausta paikallisen palvelutarjonnan ja verkossa olevan tarjonnan käytössä, sekä konkreettista apua kirjaston kokoelmien ja sen laitteiden ja välineiden käytössä. On opastettava löytämään tietoverkoista juuri ao. asiakkaalle merkityksellistä tietoa. Kirjastojen odotetaan huomioivan asiakkaiden erilaiset kirjastonkäyttövalmiudet ja myös piilo-osaamattomat kansalaiset. Piilo-osaamattomilla tarkoitetaan tässä henkilöitä, jotka eivät itse ole tietoisia siitä, että eivät tunne erilaisia tietolähteitä ja niiden sisältöjä. Kirjastot saattavat olla ainoita paikkoja, joissa aikuisväestö voi tutustua uusiin lukutaidon muotoihin ja uusiin välineisiin. Tällainen kansalaisten näkökulmasta lähtevä ohjauksen tarve asettaa uudenlaisia haasteita yleisille kirjastoille. Toisaalta kirjastot saattavat jatkossa olla ainoita paikkoja, mistä lapset löytävät painettua aineistoa, etenkin kirjoja. Suhdetoiminta, tiedotus ja markkinointi on osa kirjastojen uusia tehtäviä, mikä vaatii uusia taitoa, osaamista ja uutta resurssointia. Tiedottamisen tavoitteena on kirjaston palvelujen, kokoelmien ja osaamisen tunnetuksi tekeminen. Internetin aikana kehitetään jatkuvasti uusia asiakkaille hyödyllisiä tuotteita ja palveluita, joita käyttäjät eivät riittävästi tunne. Niihin sijoitetuille panostukselle on saatava maksimaalinen käyttö ja sitä kautta hyöty kirjaston asiakaskunnalle. Yhtenä tiedottamisen välineenä on tietoverkkotyö. Tavoitteena on kertoa kirjaston verkkosivuilla sen palveluista, tietokannoista ja tiedostoista sekä antaa mahdollisuus siirtyä klikkaamalla käyttämään näitä resursseja. 5.6.2 Itse tehtävä työ ja ulkoistettava työ Kirjastojen edellytetään keskittyvän yhä enemmän ydinosaamiseensa ja paikallisten asiantuntijapalvelujen tarjontaan. Tällöin tulee pohdittavaksi itse tehtävän työn osuuden ja ulkoistamisen toimiva tasapaino. Ulkoistamisella pyritään välttämään päällekkäistä työtä. Yhtenä keinona tässä on se, että joitakin palveluja tuotetaan keskitetysti kaikkien kirjastojen käyttöön. Paikallisella tasolla voidaan näin keskittyä siihen, mitä kukaan muu ei tee tai osaa tehdä. Toisaalta yhteiseen käyttöön voidaan tuottaa palveluja myös hajautetusti, mihin kaikki halukkat kirjastot voivat osallistua. Eri kokoisissa, asutusrakenteeltaan ja kielioloiltaan erilaisissa kunnissa on mietittävä, mitkä seikat kussakin kirjastossa on hallittava ja tuotettava itse ja mitä palveluja taas

64 voidaan tuottaa yhteistyössä sidosryhmien kanssa tai ulkoistaa kokonaan. Ulkoistettavia palveluja voivat olla esimerkiksi tietotekniikka- ja tietoverkkoasiantuntijatehtävät tai tiedotustehtävät.

65 Haasteet Miten kirjasto toteuttaa kansalaisten näkökulmasta lähtevää uutta palvelukulttuuria? Miten toteutetaan aktiivista palvelutarjontaa, tiedotusta ja markkinointia? Miten hyödynnetään verkon tarjoamia mahdollisuuksia? Miten saavutetaan tasapaino lähi- ja etäpalvelun tarjoamisessa? Miten palvella henkilökohtaisesti paikan päällä esim. 64 000 asiakasta ja verkon kautta 100 000 asiakasta? Miten kirjasto toteuttaa rooliaan kansalaisen tietoyhteiskunnassa kuntayhteisön aktiivisena rakentajana ja kansalaistiedotuksen toteuttajana? Miten verkottua nykyistä enemmän myös toimintaympäristöönsä ja muihin hallintokuntiin? Miten paikallinen kirjasto löytää toimivan tasapainon itse tehtävän ja ulkoistetun työn välillä? Miten kehitetään asiakaslähtöistä kaukopalvelua? Erityisasiakkaiden ja erityispalveluiden maksuttomuuskysymys tulee jäsennettäväksi uudelleen. Pitäytyminen maksuttomiin palveluihin tarkoittaisi myös pitäytymistä tietyllä, jossakin tapauksessa jopa melko vaatimattomalla tasolla palveluiden tuottamisessa. 5.7 Opetusmenetelmät ovat muuttuneet Vrt. Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategia 2000-2004. Opetusministeriö. 1999. ISBN 952-4412-992-6 Visio: Yleinen kirjasto on oppimisympäristö, kaikenikäisten ja kaikenlaisen oppimisen tukija. Yleisillä kirjastoilla on edelleen Suomessa keskeinen rooli perinteisen ja uusien (media-, tiedonhaku- ja verkko-) lukutaitojen edistämisessä sekä kaikenikäisten opiskelijoiden tiedonhankinnan prosessissa. Yleinen kirjasto on eri koulutusasteilla olevien mutta myös omaksi ilokseen opiskelevien oppimispaikka. Elinikäisen oppimisen ja aikuisopiskelijoiden määrän lisääntyminen vaikuttaa eniten yleisiin kirjastoihin, koska ne ovat tälle kohderyhmälle usein ainoita kirjasto- ja tietopalveluja tarjoavia tiedonvälittäjiä. Aikuiskoulutuksen laajeneminen on tuonut mukanaan opiskelijoita, joilta puuttuvat opiskelu- ja tiedonhankintavalmiudet. Opetusmenetelmät ovat muuttuneet. Opiskelu on aiempaa vähemmän sidoksissa paikkaan ja aikaan. Omaehtoinen opiskelu lisääntyy ja vaikuttaa opiskelijoiden tarpeisiin. Verkon välityksellä tapahtuva opetus lisääntyy. Tieteellisten julkaisujen saatavuus verkoissa laajenee. Tiedonhankinta ja tiedon prosessointi kuuluu oppimiseen kiinteämmin kuin ennen. Tietoa haetaan monista eri paikoista: verkosta, lähikirjastosta ja suurista hyvin varustetuista kirjastoista. Mikäli alueella ei ole hyvin varustettuja, ajantasaisia koulu- ja oppilaitoskirjastoja, yleisten kirjastojen merkitys korostuu.

66 Yhteistoiminta tietolähteiden kokoamiseksi tiivistyy ja kansainvälistyy. Verkosta saatavan opetusaineiston tarve lisääntyy myös yleisissä kirjastoissa. Haasteet Kirjastot ovat oppimisen, opetuksen ja tutkimuksen edellytys. Miten kunnalliset kirjastot selviytyvät oppimisen, opetuksen ja omaehtoisen tutkimuksen tukemisessa tilanteessa, jossa - ajantasaiset koulukirjastot ja 2. asteen koulutuksen oppilaitoskirjastot puuttuvat lähes kokonaan, - opettajien peruskoulutuksesta puuttuu tietoyhteiskunnan ja uusien opetusmenetelmien vaatimukset täyttävä tiedonhallinnan opetus eikä opettajien tiedonhankinnan systemaattista täydennyskoulutusta ole, - kirjastonhoitajien systemaattista pedagogista perus- ja täydennyskoulutusta ei ole; - eri ikäiset oppijat hakevat yhä aktiivisemmin tietoa yleisistä kirjastoista; - tieto on yhä moninaisemmassa muodossa; - eri ikäiset oppijat tarvitsevat yhä enemmän ohjausta ja opastusta löytääkseen relevanttia luotettavaa tietoa? - opettajien ja oppilaiden valmiudet käyttää hyvin varustetun modernin kirjaston palveluja ovat puutteelliset? Miten yleinen kirjasto toteuttaa uudenlaista yhteistyötä koulujen kanssa? Miten aktiivisesti yleiset kirjastot ovat mukana järjestämässä koululaisten ja opiskelijoiden kirjasto- ja tietopalveluja omassa kunnassaan? Miten sovitaan kustannusten jakaminen ja miten huolehditaan lisäresurssoinnista? Minkälaisen roolin yleiset kirjastot ottavat eri-ikäisten koululaisten ja opiskelijoiden tiedonhankintataitojen opettamisessa, suhteessa kouluissa ja oppilaitoksissa annettavaan opetukseen? Minkälaisen roolin kunnalliset kirjastot ottavat erilaisten uusien lukutaitojen hallinnan tukemisessa ja taidoiltaan eri tasoisten aikuisopiskelijoiden tiedonhankintataitojen opettamisessa? Mikä on yleisen kirjaston osuus yhteistyöketjussa, esim. kansalais- ja työväenopistojen kanssa? Minkä roolin erikokoisten kuntien yleiset kirjastot ottavat verkossa olevan opetusmateriaalin välittämisessä? Kirjastotyön ammattitaitovaatimuksiin kuuluu yhä enemmän opastamisen ja ohjaajan taitojen hallitseminen. Mikä on kirjastojen vastuu opettajien ohjaamisessa hyödyntämään tietoverkkoja mahdollisimman mielekkäästi?

67 5.8 Kirjastoverkon perinteinen työnjako muuttuu Visio: Kirjastojen kokoelmat ja palvelut ovat saavutettavissa myös tietoverkkojen kautta (digitaalinen kirjasto). Verkottuminen mahdollistaa kirjastojen profiloitumisen ja toimintatapojen muuttamisen. Kaikissa kirjastoissa ei ole järkevää hankkia samanaikaisesti samoja erikoisaineistoja tai toteuttaa joitain erikoistoimintoja. Tekniikka ja sen tarjoamat mahdollisuudet helpottavat yhteistyötä. Verkkoyhteistyössä kirjastoammattilasten kumuloitunut sisällöntuntemus, hiljainen tieto on olennaista. Millään muulla välineellä ei ole pystytty samalla tavalla jakamaan ja hyödyntämään kirjastoammatillista osaamista ja ammattitaitoa. Virtuaalikirjastopalveluissa kirjastojen tekemä ammattityö tulee aikaisempaa paremmin suuren yleisön näkyviin. (Päivi Jokitalo, Kirjastot verkossa - vanhat eväät ja uudet vaatimukset. 2000) Käyttäjälle kirjastojen etäpalvelut näyttäytyvät lähipalveluna. Hänen näkökulmastaan eri toimintatasot, paikallinen, alueellinen ja valtakunnallinen, täytyy saada toimimaan saumattomasti yhteen. Koko kirjasto- ja tietopalvelujen verkosto liikkuu koko ajan. Varastokirjaston, Kansalliskirjaston, muiden tieteellisten kirjastojen, yleisten kirjastojen keskuskirjaston ja maakuntakirjastojen tehtävät ja asema tietoverkossa muuttuvat sitä mukaa kuin tietoverkot kehittyvät ja yhteisten standardien käyttö lisääntyy verkoston eri osissa. Tietoverkostossa olevien organisaatioiden tulisi seurata kiinteästi verkoston muuttumista ja pystyä ennakoimaan sitä. Se on niiden toiminnan jatkuvuuden edellytys. Virallisten organisaatioiden rinnalle kehittyi 80-luvulta alkaen vapaaehtoisia kirjastoyhteisverkostoja, kimppoja, joiden toiminta on vakiintunut. Alueellinen verkosto on siten jo muuttunut. Ei ole vain yhtä alueellista toimijaa, vaan virallisen maakuntakirjaston lisäksi on erilaisia vapaaehtoispohjalta syntyneitä alueellisia toimijoita. Esimerkki verkon uusista mahdollisuuksista ja haasteista on näkövammaisten ja muiden lukemisesteisten palvelu. Tekniikka sallii kaikkien kirjastojen digitaalisten aineistojen tulostamisen myös heille sopivassa muodossa, jolloin yleisten kirjastojen ja Näkövammaisten kirjaston työnjako tulee uudelleen mietittäväksi. Haasteet Miten verkossa olevat organisaatiot pystyvät vastaamaan muuttuneisiin tarpeisiin joustavasti, muuttamaan toimintatapojaan ja tarkistamaan keskinäistä työnjakoaan jatkuvasti muuttuvissa tilanteissa? Miten kirjasto löytää oman paikkansa uudessa tilanteessa, jossa käyttäjä hankkii osan tiedosta itse verkosta, mutta tarvitsee uudenlaisia kirjaston etäpalveluja avuksi? Tasavertaisuus korostuu ja murtaa kirjastoverkon aikaisempaa hierarkista ajattelua, koska kaikki kirjastot ovat riippuvaisia toisistaan. Miten yhdistää yksittäisen kirjaston kunnallinen perinteinen peruspalvelutehtävä verkottumisen ideaan? Näissä yhdistyvät avoin ja maksuton tiedon saaminen, aineiston yhteiskäyttö sekä kansalaisten yhtäläinen oikeus saada tietoa asuinpaikasta riippumatta. Miten valtion antama erillistuki saadaan kohdistettua verkossa oleville kirjastoille mahdollisimman oikein jatkuvasti muuttuvassa tilanteessa?

68 Hajautettujen vapaaehtoisuuden pohjalla toimivien kaikkien yhteiseen käyttöön tuotettavien palvelujen jatkuvuuden turvaaminen. Miten esim. kirjastot sitoutuvat pitkäjänteisesti käyttämään omia resurssejaan koko verkoston yhteiseksi eduksi (kimpat, kirjastot.fi -palvelujen ylläpitäminen)? 5.9 Kirjaston kulttuurinen ja sivistyksellinen merkitys Visio: Yleinen kirjasto on omakielisen kulttuuriperinnön välittäjä ja monikulttuurisuuden tukija. Se tarjoaa tietoa myös muista kulttuureista. Elämyksellinen aineisto ja tarinat kuuluvat olennaisena osana tietoyhteiskuntaan. Kirjasto on monipuoliseen lukutaitoon (myös verkkolukutaitoon) sosiaalistaja ja sen tukija. Kirjasto koetaan monialaisena kansallisen kulttuurin säilyttäjänä ja uusijana kansainvälistyvässä maailmassa. Tällä alueella ei ole näköpiirissä kilpailijaa. Kirjastossa ovat edustettuina tieteen alojen ohella taiteen ja kulttuurin alat: kirjallisuus, kuvataide, musiikki, valokuvaus, kädentaidot, liikunta, ruokakulttuuri, matkailu jne. Kirjasto tukee kansalaisten omaa tekemistä kulttuuri- ja muissa harrastuksissa. Yleisten kirjastojen tehtävä on toiminnassaan eri tavoin muistuttaa, ettei tieto ole pelkästään faktaa. Kirjastojen on pidettävä kulttuurin, viihteen ja elämyksellisen tiedon viiriä esillä tietoyhteiskunnassa. Kun kirjastot entistä määrätietoisemmin ohjaavat kansalaisia käyttämään digitaalisia resursseja, ne samalla voivat suhteuttaa niitä perinteisiin tietovarantoihin. (Oili Kokkonen, Kirjastot uutta etsimässä, 2000) Jos sivistyksellä ymmärretään informaation sirpaleisuuden ylittävää kokonaisuuden tajua, yhteyksien rakentamista asioiden ja aineistojen välille, voivat etenkin kirjastot toimia verkossa sivistyksen ylläpitäjinä. Kirjastot opastavat näkemään tiedonlähteiden kokonaisuuden, jossa yhdistyvät perinteinen ja verkkoaineisto. (Päivi Jokitalo, Kirjastot verkossa - vanhat eväät ja uudet vaatimukset. 2000.) Kirjastot toimivat kaupallisten ja maksullisten palveluiden vaihtoehtoina. Kirjastot tarjoavat digitaaliseen ympäristöön kulttuuria ja arvoja. 5.9.1 Kirjasto perinteisen lukutaidon ja uusien lukutaitojen ylläpitäjänä Paikallinen kirjasto on Suomessa ainoa laitos, jossa on saatavilla pitkäjänteisesti hankittua valikoitua kaunokirjallisuusaineistoa. Sen saatavuus on välttämätöntä luku- ja kirjoitustaidon ylläpitämiseksi ja kulttuurin kokonaisuuden ylläpitämiseksi. Nuorena hankittu kyky lukea kokonaisia kirjoja, hallita kokonaisuutta, on edellytys uusien lukutaitojen oppimiselle. Tietoyhteiskunta tarvitsee rinnalle tarinayhteiskuntaa pirstaloituneen, nopeasti muuttuvan tiedon vastapainoksi. Yksi kirjaston tehtävistä on tukea perinteisiä ja uusia lukutaitoja sekä edistää kirjallisuuden tuntemista. Tätä ei laajamittaisesti ja pitkäjänteisesti tee mikään muu instituutio. Painettu aineisto ei tule syrjäytymään elektronisen aineiston tieltä, vaan ne toimivat rinnakkain ja täydentävät toisiaan. Niiden välinen suhde on erilainen eri kokoisissa kirjastoissa. Vaikka uudet viestintätyypit, uudet aineistomuodot, tietokannat ja tietoverkkojen tarjonta ovat viime vuosina voimakkaasti täydentäneet kirjaston tarjontaa, on perinteisellä

69 kirjakokoelmalla edelleen tärkeä asema. Elämysten tai virkistyksen tarjoamisen lisäksi ne ovat opiskelun ja tietopalvelun väline. Myös kaunokirjallisuus ja lehdet ovat osa tietopalvelua. Kirjalla on itseisarvoinen merkitys ihmisen mielikuvituksen ja käsitteellisen ajattelun kehittäjänä. Kirja mahdollistaa rationaalisen ajattelun. Tietoyhteiskunta tarvitsee myös tarinoita. Painetun kirjallisuuden korvautuminen kokonaan muilla viestintätyypeillä ei ole näköpiirissä. Paikallisen kirjaston tehtävä on paitsi tarjota, myös ohjata etenkin lasten ja nuorten kirjallisuuden tuntemusta ja kirjallista itseilmaisua. Kun tietoyhteiskunnassa lapsille ja nuorille on tarjolla monenlaisia viestintävälineitä ja uusia aineistomuotoja, yleisellä kirjastolla on oma roolinsa luku- ja kirjoitustaidon vakiinnuttamisessa. Suomessa on vuosikymmenten ajan koettu tärkeäksi, että lapset saavat pienestä pitäen laajan kosketuksen tietoon ja kulttuuriin asuinpaikasta riippumatta. Kirjastojen odotetaan tukevan lasten lukutaitojen kehittymistä tarjoamalla heille pääsyn monipuoliseen ja ajantasaiseen kokoelmaan. Osaamisen pohja luodaan lapsena. Silloin opetellaan tiedonhankinnan ja tiedon hyödyntämisen taito sekä kyky lukea pitkäjänteisesti keskittymistä vaativaa kirjallisuutta. Satujen, tarinoiden ja kaunokirjallisuuden lukeminen auttaa kokonaisuuksien hahmottamista sirpaletiedon ja verkkotiedon maailmassa. Medialukutaidon edellytys on hyvä peruslukutaito, jonka ylläpitäminen on aina ollut kunnallisen kirjaston tehtävä. Aikuisväestön kohdalla haasteet ovat erilaiset. Kirjasto voi osallistua kansalais- ja työväenopistojen rinnalla uusien lukutaitojen levittämiseen. Matalan kynnyksen paikkana kirjastossa voidaan tarjota ihmisille esim. ryhmittäin (harrastuskerhot, eläkeläisryhmät, ammattiryhmät) ensimmäinen kosketus uusiin medioihin kuten internetin käyttöön. Systemaattinen jatko-opetus kuuluu pääosin muille laitoksille, mutta erityisesti sillanrakentajina potentiaalisten oppijoiden ja näiden laitosten välillä kirjastoja tarvitaan. Haasteet Kirjaston sivistyksellisen ydintehtävän konkreettinen hahmottaminen muuttuvissa tilanteissa. Kirjaston saaminen mukaan tarinayhteiskuntaan, jonka tulemista tulevaisuudentutkijat ennustavat tietoyhteiskunnan jälkeen. Ajantasaisen kirja-aineiston ja lehtien riittävän tarjonnan turvaaminen tilanteessa, jossa on myös huolehdittava uusien aineistomuotojen hankkimisesta. 5.10 Kirjaston yhteiskunnallinen vaikuttavuus Visio: Yleinen kirjasto on kaikille avoin ja demokratiaa vahvistava organisaatio. Se on yhteisöllisyyden rakentaja ja tukija. Se on haluttu ja tavoiteltu yhteistyökumppani sekä oman alueensa hyvinvoinnin ja menestyksen rakentaja. Kun tieto muuttuu yhä keskeisemmäksi tuotannon tekijäksi, informaatiosta ja tiedosta muodostuu myös kauppatavaraa. Yhä suurempi osa elinkeinoelämästä ja kansalaisista tulee olemaan riippuvainen informaatiosta ja etenkin hallitusta informaatiosta. Tiedon levittäminen on yhteiskunnalle hyödyllistä ja tuottavaa.

70 Käyttäjät ovat jo osoittaneet kirjaston yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ja kirjaston nauttiman arvostuksen käyttämällä sitä aktiivisesti ja antamalla positiivista palautetta. Käyttäjän arkielämässä yleisellä kirjastolla voi olla korvaamaton merkitys. Ajantasaisten tietopalvelujen lisäksi kirjastossa on tarjolla lukemis-, musiikki- ja muuta harrastusaineistoa, joilla on suuri merkitys ihmisen toimintakyvyn ylläpitämisessä ja sen uudistamisessa. Kirjastopalvelut ovat usein taloudellisesti taantuvilla ja muuttotappioalueilla asukkaiden tärkeimpiä henkireikiä. Yleiset kirjastot nähdään merkittävänä toimijana kansalaisten yhdenvertaisuuden turvaamiseksi yhteiskunnassa, jossa tiedolla ja osaamisella on yhä suurempi painoarvo. Yleisten kirjastojen antamien palvelujen, mukaan luettuna verkkopalvelut, odotetaan estävän tiedollista syrjäytymistä ja vahvistavan toiminnallaan alueensa yhteisöä asukkaiden elämänhallinnan eri vaiheissa. Kansalaisuuden toteuttamiselle erityisen tärkeitä ovat ajankohtaiset lehdet, ajankohtainen yleinen tietokirjallisuus ja paikallisen hallinnon päätökset. Yhteiskunnallisesti tärkeää on, että paikallisen kirjaston kokoelma on ajantasainen ja että siellä on ammattihenkilöstöä, joka tietää, mitä asiakkaalle tärkeää informaatiota on saatavilla. Ilman tällaista palvelua yhteiskunnan demokraattisuus, avoimuus ja läpinäkyvyys eivät toteudu. Investointi kirjastoon on samalla investointi demokratiaan ja tasa-arvoon. Vuoden 1999 lopussa voimaan astunut julkisuuslainsäädäntö on uusi haaste kunnalliselle kirjastolle. Verkkoyhteistyön avulla kirjastot voivat toteuttaa käyttäjäystävällistä kansalaistiedotusta ja vahvistaa demokratian toimivuutta entisestään, mihin julkisuuslaki kunnan viranomaiset velvoittaa. Kirjastoissa voidaan toteuttaa vastavuoroisia kansalaisyhteis-kuntapalveluita. Julkisen sektorin tuottamaa ja hallussaan pitämää tietoa on hyödynnetty melko vähän. Osittain se johtuu tiedonsaannin vaihtelevista säännöistä ja toimintatavoista sekä käytön ja hyödyntämisen ongelmista. On kuitenkin tärkeää muuntaa julkista tietoa digitaalisiksi tuotteiksi ja palveluiksi. Näin tieto leviää julkisen sektorin piiristä myös kansalaisten, kansalaisjärjestöjen, yhdistysten ja yritysten käyttöön. Tämä lisää paikallisen tiedon hyödyntämistä ja parantaa julkisten laitosten suhdetta ympäristöönsä. Haasteet Jo vuosikymmenten ajan kunnallinen kirjasto on taannut kaikille varhaisesta lapsuudesta lähtien mahdollisuuden tarvitessaan saada käyttöönsä kulttuuria ja tietoa. Miten tiedollisen syrjäytymisen uhka saadaan estetyksi eri kokoisissa kunnissa, kun tieto on yhä enemmän sirpaloituneena erilaisiin muotoihin ja medioihin? Uudet aineistomuodot ja tietotekniikka ovat kirjastoille uusia lisäkustannuksia. Asiakkaat ja käyttäjät tarvitsevat ammattihenkilöstön ohjausta ja opastusta nykyistä enemmän, sillä informaatiotulvasta kansalaisen on vaikea löytää itselle merkityksellistä ja yhteiskunnallisesti tärkeää tietoa. Käyttäjän ei ole aina helppo tunnistaa verkossa olevan tiedon luotettavuutta ja alkuperäisyyttä. Tieto muuttuu nopeasti. Digitaalisessa ympäristössä kirjaston yhteiskunnallinen tehtävä korostuu. Mitä enemmän aineistoa siirtyy verkkoon, sitä enemmän käyttäjä tarvitsee ohjausta, opastusta ja kirjastoja. Tiedon hankinnan ja neuvonnan tarve lisääntyy. Miten kirjastoihin saadaan riittävästi ammattitaitoista henkilöstöä vastaamaan tietoyhteiskunnan yhä moninaistuvimpiin vaatimuksiin?

71 Miten kunnallinen kirjasto toteuttaa julkisen sektorin tuottaman tiedon ja paikallisen tiedon välittämistä kansalaisille? Esim. julkisen hallinnon päätökset ovat jo nyt pääosin verkossa, mutta miten kirjasto voi auttaa kansalaisia löytämään ne sieltä? Kirjastojen odotetaan verkottuvan nykyistä enemmän toimintaympäristöönsä, osoittavan nykyistä suurempaa herkkyyttä ympäristön tarpeille ja olevan avoimia kansalaisyhteiskunnan mukanaan tuomille uusille haasteille. Paikallisen kirjaston odotetaan lisäävän aktiivista palvelutarjontaa lähialueiden tarpeiden mukaisesti myös verkossa. Koska informaation merkitys kasvaa jatkossa, tulevat kaupalliset toimijat todennäköisesti hoitamaan osan niistä tehtävistä, joita kirjastot ovat perinteisesti Suomessa hoitaneet. Kirjastojen asema tiedon ja kulttuurin tuotanto- ja välitysketjuissa on ajateltava ja sovittava uudelleen. 5.11 Ammattikuva muuttuu Visio: Kirjasto on hyvä työyhteisö, jossa on osaavaa henkilökuntaa. Erilaisia aineistoja valikoimalla ja järjestämällä se luo dokumenttikokoelmiin ja tiedonhakuun lisäarvoa. Sen kokoelmat ja palvelut ovat saavutettavissa myös tietoverkkojen kautta (digitaalinen kirjasto). Tietotekniikan muutokset vaikuttavat paitsi asiakkaiden tapaan käyttää kirjastoa, myös itse kirjastotyöhön. Tietoverkkojen hyötykäyttö muuttaa osittain kirjastotyön tekemisen tapaa. Kirjastotyön ydintehtävä korostuu. Asiakas tarvitsee tiedon haun apuna aiempaa enemmän henkilöstön ohjausta. Entisten taitojen lisäksi kirjastotyössä on hallittava tietotekniikan käyttö sekä osattava ohjata käyttäjiä tiedonhaussa ja tiedottaa palveluista. Tietoaineiston muuttuessa yhä moninaisemmaksi korostuvat kirjastotyön ydintehtävät: informaation jäsentäminen ja järjestäminen sekä asiakkaalle tärkeän tiedon hakeminen ja aineiston käyttöön saattaminen. Kirjastojen verkkopalvelut ovat perinteisiä kirjaston ydinpalveluita uudessa ympäristössä. Tämä koskee myös fiktiivistä aineistoa. Kirjastoaineiston valinta, hankinta, käsittely ja arviointi vaativat perusammattitaidon lisäksi jatkuvaa tietojen päivittämistä, usein myös aivan uusien taitojen opiskelua (esim. sopimusoikeutta ja neuvottelutaitoja lisenssineuvotteluja varten). Kirjastotyössä tietotyön = sisältöjen hallinnan osuuden tulisi kasvaa, jotta kirjastot varmistaisivat paikkansa tietoyhteiskunnassa. Kirjastotyön tavoite on helpottaa tiedonhaun monimutkaisuutta. Kirjastotyön tavoitteena on tarjota asiakkaille sivistyksellistä sisältöä. Kirjastotyö on moniammatillista asiantuntijatyötä, joka vaatii laajaa yleissivistystä. Siinä tarvitaan monenlaista osaamista: sivistys-, taito- ja sosiaalista pääomaa. Kirjasto- ja tietopalvelutyö muuttuu yhä enemmän avoimeksi ja läpinäkyväksi ja siirtyy tehtäväksi nykyistä enemmän asiakkaiden kanssa. Paikallisen kirjaston tietotyössä voidaan parhaiten yhdistää paikalla oleva tietovaranto sekä koneellisten hakujärjestelmien hyvät puolet vastavuoroisen henkilökohtaisen ihmiskontaktin avulla. Tietopalvelu kirjastossa: Kokoelman valinta, rakenne ja järjestys Passiivinen ja aktiivinen tarjonta

72 Neuvonta, ohjaus, opetus Kohdennetut palvelut, on demand Toimitetut tietopaketit Vuorovaikutteinen palvelu Yleisissä kirjastoissa tehtävä tietopalvelutyö kattaa kaikki elämänalueet. Tietopalvelukysymykset kertovat kirjastotyön sisällöllisestä monipuolisuudesta. Seuraava otos on koottu yhdestä kirjastosta parin viikon aikana: - kuinka siivotaan kipsilevyjä, - mistä saa havaintomateriaalia kengistä, - kalevalamitasta tietoa viron kielellä, - Oseanian ruokakulttuuri, - tietoa vuosisadan vaihteen vaikuttajanaisista Itä-Suomessa (alkuperäinen pyyntö oli tietoa Suhmuran Santrasta /=fikt.hahmo/), - kyläkeinut, - jääkelkat, - saksalaisten pukeutuminen, miel. videona, - romppuja Iso-Britannian hoito-alasta, - kaupungistuminen, - ammattikoulutuksen tulevaisuudennäkymät, - Värmlantiin muuttaneet suomalaiset, - tutkimuksia vitsien taustoista, - kansallinen identiteetti ja media, - Suomen nykyinen alkoholipolitiikka, - hormonien käyttö urheilussa, - kiinalaisen puvun historia, - häiden järjestelyoppaita/leikkejä, - pikkuleivän historia, - mistä löytyy kenttärovasti Kivijärven kotisivut,. Lisäesimerkkejä ks. Yleisten kirjastojen etätietopalvelun arkisto http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu/arkisto.asp Kirjastojen luettelot näyttävät yksinkertaisilta. Silti niissä joudutaan ratkomaan ongelmia, joiden merkitys on korostunut merkkijonoille perustuvien hakujen aikakaudella, josta jokaisella Internetin käyttäjällä on kokemuksia. Luettelot on rakennettava niin, että esim. kaikki tietyn nimen eri tavoilla kirjoitetut versiot löytyvät helposti. Tämä edellyttää myös kansainvälistä sopimista. Esim. merkkijonoissa Vigdis Grimsdottir; Grimsdottir, Vigdis; Vigdís Grímsdóttir; Grímsdóttir, Vigdís on hakemisen kannalta eroja, ja islannin kieliopin mukaan vain yksi on oikein. Hakija ei voi tätä tietää, ja siksi nimen eri versiot on syötettävä järjestelmään ja linkitettävä keskenään. Muita esimerkkejä: - Tsaikovski, Tshaikovski, Tšaikovski, Tjaikovskij, Tchaikovsky, Tschaikowsky etc. - Jeltsin, Jelchin, Jeltchin, Yeltchin, Yeltsin, Jelzin, Yelzin, Eltsin, Elzin, Yelchin, Elchin, Yelzyn, Elzyn, Yelchyn, Elchyn (kaikki esimerkit ovat aitoja; venäjän translitterointi vaihtelee kielittäin) - Peking, Beijing; Bombay, Mumbay - on myös pystyttävä erottamaan tekijöinä toisistaan muutamat Matti Korhoset, kymmenet Sven Svenssonit ja sadat John Smithit. Aihepakettien kysyntä kasvaa. Kirjastoilta odotetaan yhä enemmän kokoelmatyötä, jossa on eritasoisia paketteja aiheittain, alueittain jne. Ne ovat yksi tapa ohjata ja

73 opastaa asiakkaita nykyistä enemmän kirjastojen kokoelmien hyödyntämisessä ja tiedon hankinnassa. Kokoelmien hallintaan kuuluu kirjastoympäristössä kokoelmien sisällön kuvailu. Tämä tarkoittaa dokumentin sisällön tiivistettyä kuvailua tiedonhakua ja tiedonvälitystä varten. Tavoitteena on kirjojen, multimedioiden, äänitteiden, videoiden, kasettien, elektronisten julkaisujen ja muun aineiston sisällön analysointi ja paikan määrittäminen siten, että tiedon hakija löytää oikeaa, juuri hänelle olennaista tietoa oikeaan aikaan. Sisällön erittelyn ja jäsentelyn perusvälineitä ovat indeksointi ja luokitus. Sisällön kuvailu vaatii paitsi aihealueen hallintaa, myös päättelykykyä eli taitoa ymmärtää ja analysoida dokumenttien tietosisältöä ja muuttaa se luokituksen ja indeksoinnin kielelle. Tämä on kirjastotyöntekijälle ajan mukana kertyvää arvokasta ammattitaitoa, ns. hiljaista tietoa. Kirjastojen aineistoluettelot ovat pääasiassa tietokantoina. Luetteloitaessa em. sisällön kuvailun avulla valitaan ne tiedot, joiden avulla dokumentin sisältö tunnistetaan. Lisäksi identifioidaan dokumentit ulkoisesti (esim. ilmestymisvuosi, sivumäärä, julkaisukieli). Kun luettelotietoja tuotetaan säännönmukaisesti, syntyy käyttäjille tiedonhakua ja dokumenttien välittämistä helpottavia luetteloita ja hakemistoja. Sisällön hallinnan ammattitaidon kysyntä myös yksityisellä sektorilla on kasvussa. Alalle valmistuvista huomattavan suuri osa sijoittuu nykyään suoraan mediataloihin ja IT-yrityksiin. Haasteet Kansalaisten odotusten ja tietoyhteiskunnan asettamien uusien vaatimusten täyttäminen vaatii osaavan henkilöstön työpanosta. Henkilöstön määrä on nykyisellään liian pieni tietoyhteiskunnan tarpeisiin nähden. Henkilöstön yksipuolinen ikärakenne, eläköityminen ja jaksaminen jatkuvasti muuttuvissa tilanteissa. Miten saada kuntaan kirjastoammatillista asiantuntijuutta, kun samasta työvoimasta ja osaamisesta kilpailee myös yksityinen sektori eli miten saada palkkaus kilpailukykyiseksi muiden tietoammattien kanssa? Miten pitää ajan tasalla ydinammattitaitoa jatkuvasti muuttuvassa tilanteessa? Vaikka kirjastojen henkilöstö on koulutettu käsittelemään informaatiota, tunnistamaan käyttäjien tiedon tarpeet, järjestämään kansalaisen tarvitseman tiedon ja ohjaamaan yksittäisiä kansalaisia ja ryhmiä tiedonhallinnassa, tarvitaan jatkuvaa ydinammattitaidon täydentämistä. Kokoelmatyön uudet haasteet. Kokoelmatyö on laajentunut elektroniseen aineistoon. Se vaatii aikaisempaa enemmän aikaa ja uusia taitoja. Tietopalvelun haasteet. Tiedonhaku on moninaistunut ja sitä on monentasoista. Tietopalvelukysymykset vaikeutuvat ja spesialisoituvat. Asiakkaiden koulutustason nousu lisää tietopalvelujen käyttöä. Tiedonhallinnan haasteet. Aineistojen ja tiedonhaun muuttuessa yhä moninaisemmiksi ja vaativammiksi asiakkaat odottavat saavansa enemmän henkilöstön palveluja niin paikan päällä kuin etäpalveluna ("oma kirjastonhoitaja -palvelu"). Kirjastonhoitajuus henkilöityy aikaisempaa enemmän. Tiedonhankintataitojen opetustehtävät edellyttävät jatkuvaa uuteen tietoon, uusiin tiedon lähteisiin ja opetusmenetelmiin perehtymistä. On tunnettava tiedon hankinnan välineet ja hallittava niiden sisältö ja käyttö. Tietopalvelutilanteessa tarvitaan hyviä neuvottelu- ja vuorovaikutustaitoja sekä ohjaa-

74 jan ja kouluttajan taitoja. Sisällönkuvailun haasteet. Perusaineiston luettelointi, metadata, arvioivan tiedon tuottaminen, myös verkossa olevan tiedon evaluointi sekä käyttäjien tarpeet huomioivien laadukkaiden valikoimaluetteloiden ja tietopakettien tuottaminen vie informaation lisääntyessä ja aineistojen monipuolistuessa yhä enemmän aikaa ja vaatii jatkuvaa täydennyskoulutusta. Miten päästään kirjastojen välillä järkevään ratkaisuun päällekkäistyön tekemisessä (esim. luettelointi)? Yhä enemmän valtakunnallisesti ja alueellisesti tuotettua luettelointitietoa on saatavilla valmiina. Toisaalta on lisääntyvä tarve luetteloida ja tehdä erilaisia aihepaketteja paikallisesta aineistosta, jonka järjestäminen ei ole kenenkään muun vastuulla, mutta joka on tärkeää juuri kyseisen paikkakunnan ja alueen käyttäjälle. Miten suhtautua siihen, että kirjaston perusosaamisen alueelle tulee muitakin toimijoita kuin kirjastot? Luettelointia, metadataa ja luokitusta tekevät kustantajat ja tiedon tuottajat. Mikä on kirjaston antama lisäarvo? Myöskään tiedonhaku ei ole enää yksin kirjastojen aluetta. Verkkoyhteiskunnassa kuka tahansa on tiedonhakija ja toimii omalla tavallaan kirjastonhoitajana. Mikä on kirjaston antama lisäarvo tiedonhankinnassa? Työssä korostuu yhä enemmän kokonaisuuksien hallinta ja hyvä organisointi. Johtamistaitojen merkitys lisääntyy ja johtamisen vaikutus näkyy yhä enemmän asiakaspalveluissa. Johtamisen tavoitteena on määrittää oman organisaation palvelujen päämäärä ja tavoitteet ja vastata niiden saavuttamisesta. Kustannustietoisuus on olennainen osa johtamistaitoja. Asiakkaiden laadukas, ajantasainen palvelu vaatii hyvän ammattitaidon päivittämisen ja hyvän johtajuuden lisäksi hyvää sisäistä työpaikkahenkeä ja sisäistä tiedottamista. Tiedottamisen haaste. Tarvitaan jatkuvaa yhteyttä eri sidosryhmiin ja asiakaskuntaan. On tunnettava erilaiset viestintävälineet, tietotekniikan käyttö sekä hallittava jollain tasolla toimittajan taidot. Työ vaatii esiintymiskykyä sekä yhteistyö- ja ihmissuhdetaitoja. Pienten kuntien haasteet: - Miten pienten kuntien kirjastoissa pystytään hallitsemaan ydintehtävän lisäksi modernin kirjasto- ja tietopalvelualan kaikki eri osa-alueet? Etenkin pienissä kunnissa kirjaston odotetaan tarjoavan laajasti kulttuurin ja tiedon yleistietoa ja asiantuntemusta paikallisesta globaaliin tasoon. Myös niissä asiakkaiden tiedonhakukysymykset ovat moninaistuneet ja vaikeutuneet. Tällaisessa kunnassa monialaista kirjastoammattilaisen tehtävää voidaan verrata yleislääketieteen erikoislääkärin tehtävään. - Miten pienten kuntien kirjastoissa pystytään käytännössä toteuttamaan täydennyskouluttautuminen? - Miten pienessä kunnassa pystytään hyödyntämään keskitetysti tuotettuja palveluita, joka sekin vaatii uusien taitojen opettelemista sekä tietoisuutta siitä, mitä on saatavilla? 5.12 Tietoverkot ja kirjaston ydintehtävä Verkkopalvelutyö on kirjastojen perinteisten tehtävien toteuttamista uusilla välineillä. Perustyö on sama sekä digitaalisessa että perinteisessä kirjastoympäristössä: taata pääsy aineistoon ja järjestää sitä.

75 Kirjastossa verkkopalvelujen kehittämisen keskeinen tavoite ei ole viimeisimmän tekniikan korostaminen eikä kaiken verkkoaineiston tarjoaminen. Tärkeämpää on sisällöllisesti laadukkaiden, rajattujen palvelujen ja aineistojen tarjoaminen. Verkkopalveluilla halutaan lisätä kirjastopalvelujen tavoitettavuutta, parantaa aineiston löydettävyyttä, tiedottamista ja vuorovaikutusta asiakkaiden sekä muiden toimijoiden kanssa. Etäpalvelujen avulla lisätään itsepalvelua. Sen avulla saadaan myös yksittäisten kirjastojen osaaminen ja resurssit laajempaan käyttöön. Kirjastoista itsestään on tullut verkkoon merkittäviä sisällöntuottajia. Esim. lähes kaikkien kirjastojen kokoelmatietokannat ovat internetissä, Hämeenlinnassa tuotetaan tunnettuja Makupaloja, kaikkien kirjastojen yhteistyönä Linkkikirjastoa ja http://www.kirjastot.fi -sivut tarjoavat laajan kirjon muitakin aineistoja ja palveluita. 5.12.1 Metadata Aineistojen kuvailun ja suosittelun merkitys kasvaa verkkojen aikakaudella entisestään, koska niiden määrä lisääntyy eikä kukaan valvo verkon dokumenttien laatua. Vapaa ja hajautettu julkaisutoiminta, luokitusjärjestelmien ja luetteloinnin ja tiedon perusjärjestämisen puute verkoissa, puutteelliset julkaisutiedot sekä informaation valtava määrä tekevät tiedonhausta yksittäiselle käyttäjälle epävarmaa ja hajanaista. Metadatan merkitys kasvaa. Metadata on tietoa tiedosta, eli esimerkiksi internetistä löytyvien dokumenttien kuvailutietoja. Usein ne on liitetty verkkodokumenttiin itseensä. Laadukkaat kuvailut ovat rakenteisia: kuvailun pohjana on jokin formaatti, joka jaottelee kuvailun kenttiin. Kirjastoympäristössä tärkein metadatan muoto on luettelointitieto, luettelot ja niistä johdetut hakemistot (indeksit). Kirjastoympäristössä metadatan luomista ohjaavat säännöt (luettelointisäännöt) ja niiden pohjalta luodut tietuerakenteet (mm. Marc-formaatti), jotka helpottavat ja varmistavat sen, että tietoa voidaan jaella, hakea ja käsitellä standardoidusti eri toimijoiden välillä. Tiedon hankkimisen, jäsentämisen ja välittämisen tiedot ja taidot ovat välttämättömiä, jotta saadaan oman kirjaston kokoelma tehokkaaseen käyttöön ja saadaan tietoa muiden kirjastojen ja tiedonvälittäjien aineistoista. Jotta esim. pienen kunnan kirjasto pystyisi hyödyntämään keskitetysti tuotettuja luettelointipalveluja, sen atk-kirjastojärjestelmän tulee osata käyttää standardeja, joiden avulla luettelointitietueita voidaan vaihtaa toisen vastaavan toimijan kanssa. Ks. lisätietoa ohjelman lopussa olevasta osasta Käsitteiden ja termien määrittelyä. 5.12.2 Kirjastoammattilaisen verkkopalveluille antama lisäarvo Tietoverkkotyössä tärkeintä on kirjaston ydintyö: tiedonhaun ja tiedonlähteiden kokonaisuuden hallitseminen ja aineiston seulonta. Kirjastot järjestävät ja jäsentävät tietoa, jotta käyttäjät löytävät haluamansa. Verkossa vastataan asiakkaiden tietopalvelukysymyksiin. Verkossa tarjotaan pääsy kirjaston kokoelmiin ja tiedonhaun välineisiin. Verkossa opastetaan käyttäjiä tiedonhaussa. Kirjasto on myös digitaalisessa ympäristössä sivistyksellisten ja kulttuuristen sisältöjen välittäjä. Kirjastojen odotetaan arvioivan ja arvottavan myös verkossa olevaa tietoa samoin kuin ne arvioivat ja valikoivat kirjallisuutta. Verkkopalvelut eivät korvaa kirjastorakennusta ja fyysisiä kokoelmia, vaan täydentävät sitä.

76 Verkossa tehtävän tietotyön merkitys kirjastossa voidaan tiivistää: vähemmän mutta parempaa. Valikoidaan asiakkaan kannalta oleellisimmat, luotettavimmat ja tarkimmat tiedot ja portaalit satojen vaihtoehtojen joukosta. Valikointi on jopa tärkeämpää verkkoaineiston kuin painetun aineiston kohdalla. Tarvitaan taitoa seuloa roskatieto pois tietomassasta, taitoa arvioida ja arvottaa aineiston laatua ja luotettavuutta. Verkkoaineiston sisällönkuvailussa tärkeintä ei ole kaikenkattavuus. Tietoverkkotyössä olennaista on hankkia ja kohdentaa oikeat palvelut oikealla tavalla alueen asiakaskunnalle. On tunnettava asiakkaiden tieto- ja viestintätarpeet ja otettava huomioon, millaisia kanavia sekä rinnakkaisia ja kilpailevia palveluja on käytettävissä. Palvelun tarkoituksenmukaisuutta ja käyttäjän tarpeita on tarkistettava ja arvioitava jatkuvasti. Verkkopalvelutyöhön kuuluu olennaisesti verkkopalvelujen ohjaus, neuvonta ja opastus sekä verkkopalveluista tiedottaminen. Kirjastoissa on paljon hiljaista tietoa ja osaamista, joka voidaan saada näkyväksi uusia välineitä käyttäen. Kirjastoissa osataan valita oikeat ja osuvat verkkoresurssit. Jotta verkossa olevan tiedon löytyvyys voidaan turvata, tulee luetteloinnin ja muun kuvailun olla pitkäjänteistä ja laadultaan tasaista. Vaikka luettelointi tapahtuisikin eri kirjastoissa tai ulkopuolisten kuten kustantajien työnä, tulee sopia yhteisistä laatukriteereistä. Kirjastot ovat tarpeeksi suuri, kansallinen ja kansainvälinen organisoitunut instituutio, jotta se voi systemaattisesti tarjota käyttäjilleen luetteloinnista saatavan hyödyn. Ne pystyvät ainoina laitoksina tuottamaan luetteloita, jotka kattavat kaikki aineistomuodot. Verkkopalveluiden tuottamiseen osallistuvilta vaaditaan kirjastoammatillista perusosaamista, ei vain tietoteknisiä perustaitoja. Monipuolinen sivistys, sosiaaliset taidot ja kirjallisen viestinnän sujuvuus ovat osoittautuneet tärkeiksi sekä käyttäjien tyytyväisyyden sekä yhteistyön sujuvuuden kannalta. Menestystekijöitä ovat lisäksi toimiminen avoimesti ja yhteisöllisyyden arvostaminen. Verkkopalvelujen asiakaskunta on mahdollisesti erilainen kuin kirjastoissa kävijät. Uusi sukupolvi voi tottua käyttämään kirjastoa ensi kädessä verkon kautta. Verkko voi toimia porttina myös fyysiseen kirjastoon. Aineisto paikannetaan internetistä tai viitetiedot saadaan etätietopalvelusta, mutta kirjat ja lehdet haetaan lähikirjastosta.(päivi Jokitalo, 2000) Tietopalvelu verkossa ja lähikontaktissa Kirjastojen verkkotietopalvelun tavoitteena on toimittaa asiakkaalle ja tiedon tarvitsijalle nopeasti oikeaa ja relevanttia tietoa. Tietopalvelun lisäarvo syntyy siitä, että ei tyydytä vain keräämään tietoa. Vuorovaikutteisessa tietopalvelutapahtumassa voidaan tarkistaa tiedon tarve ja tehdä lisäkysymyksiä. Asiakkaan kohtaaminen kasvokkain tietopalvelutapahtumassa on paras tapa hyödyntää kirjastoissa olevaa hiljaista tietoa, vuosien mittaan kertynyttä aineiston tuntemusta. Tällaista tietopalvelutapahtumaa eivät esimerkiksi internetin konehaut koskaan pysty tarjoamaan. Tiedonhaku on onnistunut, kun asiakkaalla on kädessään 1-5 hänelle olennaista hakutulosta 200 sijasta. Myös etätietopalvelu on vuorovaikutteinen palvelumuoto. Samalla kun tiedon etsijää autetaan löytämään hänen juuri nyt tarvitsemansa tiedot, hänelle parhaassa tapauksessa opetetaan tiedon hankinnan taitoja ja lähteitä.

77 Kirjastossa on kokonaiskuva tiedon lähteistä, tiedon välitysjärjestelmistä ja tietopalveluista. Siellä osataan esim. arvioida, kannattaako internet-aineisto ottaa tiedon lähteeksi vai haetaanko vastausta perinteisistä painetuista lähteistä. Haasteet Uusien taitojen hankkiminen: Perinteisten ydintaitojen lisäksi verkkoympäristössä tarvitaan: - teknologiset taidot - opetus ja ohjaustyön taidot - toimitustyön taidot - sosiaalisen vuorovaikutuksen taidot - sisällöntuottamisen taidot - neuvottelutaidot mm. verkkoaineistojen käyttösopimusneuvotteluihin Elektronisen materiaalin käyttöönotto vaatii uudenlaista tekniikan hallintaa ja uudenlaisia valintoja. On hallittava verkkokäyttöiset julkaisut, mukaan lukien paikallisjulkaisut, elektronisten lehtien käyttösopimukset käyttörajoituksineen jne. Koska opetustilanteissa käytetään usein työvälineenä mikrotietokonetta, vaatii verkkoopetus erityisosaamista. Verkkotyön mukanaan tuomat uudet haasteet Verkkopalvelut vaativat uusia ominaisuuksia: kirjastotyön tuleminen näkyväksi, vuorovaikutustaitoja ja yhteistyötaitoja. Tarvitaan tietotekniikan perustaidot. Minkä roolin kirjastot ottavat verkkopalvelujen tuottajina alueellisella ja paikallisella, alueellisella ja valtakunnallisella tasolla? Minkä roolin kirjastot ottavat verkossa olevan oppimateriaalin välittämisessä asiakkaille? Minkä roolin kirjastot ottavat digitaalisen television suhteen paikallisella, alueellisella ja valtakunnallisella tasolla? Verkkoaineiston metadatan tuottamista yleisten kirjastojen käyttöön ei ole koordinoitu kansallisella tasolla. Kirjaston suhde kaupalliseen metatietoon on määrittelemättä. Kirjastojen ja kustantajien työnjako kuvailujen tuottamisessa on avoin. Miten ratkaista osaavan työvoiman saatavuus, kun kirjasto-osaamista rekrytoidaan entistä enemmän yksityiselle sektorille?

78 THE PROFILE OF THE PUBLIC LIBRARY Lähde: M. Andersson & D. Skot-Hansen: Det lokale bibliotek - afvikling eller udvikling IDENTITY CULTURE CULTURAL CENTRE CULTURE ENLIGHTENMENT KNOWLEDGE CENTER KNOWLEDGE EDUCATION SPARE TIME JOB TRAINING SOCIAL SERVICES SOCIAL CENTRE EVERYDAY LIFE WELFARE WORK INFORMATION INFORMATION CENTRE WORKING LIFE, ECONOMIC DEVELOPMENT Yleisen kirjaston roolia osana tiedonvälitystä ei aina tunnisteta. Yllä olevasta kuvasta saa yleiskäsityksen siitä, miten verkottunut yleinen kirjasto jo on ja miten monipuolinen sen tehtävä on.

KANSALAISEN VERKKOPALVELUT/YLEISET KIRJASTOT 79 Media, internet, viestintävälineet, DigiTV, kännykät Yksityiset kansalaiset 0-115 v, eri asiakasryhmät eri tarpeineen eri elämäntilanteissa Yksilön tiedontarpeet Yksilön omista tarpeista lähtevä tutkimus Kuntien ja valtion viranhaltijat ja luottamushenkilöt Kunnan päätöksentekoprosessi valmistelusta päätökseen Yleiset kirjastot Koululaiset ja opiskelijat (6-115-vuotiaat), kansalaisopistot, harrastajaryhmät, kansalaisryhmät Kirjasto- ja tietopalvelut = alueellinen, kansallinen ja kansainvälinen kirjasto- ja tietopalveluverkko Kunnan tiedotustarpeet alueelliset, kansalliset ja kansainväliset (EUtiedotus) tiedotustarpeet. Tiedotusvälineet Päiväkodit, esikoulut Kirjakaupat, kustantajat, tiedonvälittäjät. Tutkintoon tai ammattiin johtavat koulut, oppilaitokset, korkeakoulut, aikuiskoulutusyksiköt Yksityinen sektori

80 VISIOT, TAVOITTEET, ONGELMAT JA TOIMENPIDE- EHDOTUKSET

81

6. VISIOT, TAVOITTEET, ONGELMAT JA TOIMENPIDE-EHDOTUKSET 82 Paikallistaso Alueellinen taso Valtakunnallinen taso Globaali taso Kirjastopoliittista ohjelmaa tehtäessä osoittautui käyttökelpoisimmaksi ratkaisuksi määritellä tavoitteet ja toimenpide-ehdotukset kolmella tasolla: paikallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti. 6.1 Pähkinänkuoressa Työryhmä päätyi esittämään ensisijaisesti perusinfrastruktuurin korjaamista. Tässä esitetyt toimenpide-ehdotukset ja suositukset ovat työryhmän, kirjastojen ja sidosryhmien esittämiä. Seuraavassa keskeisimmät tavoitteet ja toimenpiteet ensin vuosille 2001-2004 ja tavoitteet vuosille 2004-2010. 6.1.1 Keskeisimmät tavoitteet ja toimenpiteet 2001-2004 Rakennetaan toimiva kansallinen kirjastoverkko selvittämällä keinoja valtionosuuden kannustavaksi jakamiseksi siten, että turvataan nykyistä paremmin kansalaisen tietohuollon peruspalvelut erikokoisissa kunnissa. Valtion rahoituksen saamisen edellytyksenä on kunnan oma panostus, atk-standardien noudattaminen ja strategian laatiminen. Kurotaan umpeen kirjastojen rahoituksen jälkeenjääneisyys. Hankitaan lisärahoitus teknologian, mediakumouksen ja kirjastojen laajentuneen tietopalvelutehtävän toteuttamiseen. Kaikissa tietoyhteiskuntastrategioissa kunnalliset kirjastot todetaan Suomen tärkeimmiksi instituutioiksi tiedon ja tiedon saatavuuden merkityksen kasvaessa tietoyhteiskunnassa.

83 Turvataan kansalaiselle tietoyhteiskunnan kirjasto- ja tietopalvelut asuinpaikasta riippumatta. Nostetaan henkilöstön määrä ja osaamistaso sekä aineiston määrä, monipuolisuus ja laatutaso vastaamaan tietoyhteiskunnan vaatimuksia. Kunnostetaan tekninen infrastruktuuri siten, että kunnissa on käytettävissä modernin kirjastopalvelun vaatimukset täyttävä atk-kirjastojärjestelmä. Hankitaan yleisiin kirjastoihin riittävästi asiakaspäätteitä. Alueen oppilaitosten ja ammattikorkeakoulun kirjastoissa sekä yhteispalvelupisteissä otetaan huomioon yhteisten standardien käyttö tiedon vaihdon turvaamiseksi. Parannetaan pienten ja keskisuurten kuntien asukkaiden palveluja alueellisilla tukitoimilla ja hyödyntämällä yhteiskäyttöön keskitetysti/hajautetusti tuotettuja palveluita. Selkiytetään kirjastojen rooli verkkoaineistojen sivistyksellisten sisältöjen jäsentäjänä ja käyttöön saattajana. Perustetaan valtion hallintoon kirjasto- ja tietopalveluyksikkö, jonka henkilöstövoimavarat vahvistetaan tietoyhteiskunnan ja uusien tehtävien vaatimalle tasolle. Huolehditaan, että valtion hallinnossa on riittävästi kirjasto- ja tietopalvelualan kokonaistilanteen tuntevia asiantuntijoita ja tietoa alan kehityssuunnista. Perustetaan opetusministeriöön organisaatiorajat ylittävä, koko kirjasto- ja tietopalveluverkon kehittämisbudjetti, jolla tuetaan eri hallinnon- ja organisaatioiden yhteisiä toimintoja ja hankkeita. Tuen saannin edellytyksenä on yhteisten standardien käyttö. Selvitetään ehdot julkisen tiedon saatavuudelle kirjastojen kautta. Suositellaan kunnille, että ne panostavat kirjasto- ja tietopalveluihin 1,5-2 % kaikista käyttökuluistaan. Laaditaan kunnissa ja alueilla kansalaisen kirjasto- ja tietopalvelustrategia, jonka toimivuutta arvioidaan. Arvioinnissa käytetään apuna tässä ohjelmassa esitettyjä palvelujen laatusuosituksia. Kirjastojärjestelmissä otetaan huomioon atkstandardisuositukset. 6.1.2 Keskeisimmät tavoitteet 2004-2010 Kirjasto- ja tietopalveluverkkoa kehitetään kokonaisuutena yli hallinnollisten rajojen, tavoitteena saumaton kansallinen kirjasto- ja tietopalveluverkko. Taataan tiedon vaihto eri tyyppisten kirjastojen ja muiden tietopalvelupisteiden välillä, samoin muiden tärkeiden tiedonvälittäjien kanssa. Kirjasto- ja tietopalvelut kattavat alueellisesti yksittäisten kuntalaisten tarpeet. Tekninen infrastruktuuri on rakennettu vastaamaan ao. ajankohdan vaatimuksia. Painopiste kohdistetaan sisällön ja uusien toimintamallien kehittämiseen. Valtion hallinto edistää yhteisen kirjasto- ja tietopalveluverkon kokonaisvaltaista toimivuutta. Suomi nostetaan johtavaksi maaksi digitaalisen tietohuollon sisältötuotannossa. Laaditaan sisältöjen kokonaisvaltaiseksi kehittämiseksi tietoyhteiskuntasopimus, jossa sisältö ja metadata ovat keskiössä. 6.1.3 Mitä pitää tehdä Työryhmä pitää kiireellisenä perusinfrastruktuurin saamista toimivaksi vuoteen 2004 mennessä. Jotta kansalaisten oikeus tietoon saadaan toteutettua eduskunnan tahdon mukaisesti, tulee rahoitus, henkilöstövoimavarat, osaamistaso ja palkkaus, atk-

84 standardien käyttö sekä valtion kirjastohallinto saattaa tietoyhteiskunnan edellyttämälle tasolle. Se edellyttää: Rahoituksen jälkeenjääneisyyden korjaamista ja varautumista tietoyhteiskunnan synnyttämiin uusiin kustannuksiin; kunnan omaa panostusta; kirjastojen valtionosuuden uusien jakoperusteiden selvittämistä; uudenlaisten alueellisten toimintamallien kehittämistä ja tukemista sekä tukea kaikkien yleisten kirjastojen käyttöön tarkoitetuille, keskitetysti ja hajautetusti tuotetuille palveluille. Kaikissa valtakunnallisen, alueellisen ja paikallisen tason tietoyhteiskuntastrategioissa kirjastot tulee huomioida kansallisesti tärkeimpinä instituutioina tietoyhteiskunnassa, jossa tiedon ja tiedon saatavuuden merkitys kasvaa. Atk-standardisuositusten ja tarvittaessa laatusertifikaatin laatimista ja noudattamista yleisten kirjastojen sekä koulujen ja oppilaitosten kirjastojen atkkirjastojärjestelmissä Paikallisten ja alueellisten strategioiden laatimista. Laatu- ja standardisuositusten käyttämistä palvelujen arvioimisessa. Kansalliskirjaston palvelujen ulottamista yleisiin kirjastoihin. Kirjasto- ja tietopalveluyksikön perustamista valtion hallintoon. Säädösten tarkistamista ja opetusministeriön Kirjastopoliittisen periaatelinjauksen laatimista vuoteen 2010. Yhteisten, hallintorajat ylittävien toimintojen ja hankkeiden kehittämistä ja tukemista.

85 6.2 VALTAKUNNALLINEN TASO Käyttäjän näkökulma keskeiseksi myös valtakunnallisella tasolla Kirjasto- ja tietopalvelujen valtakunnallisen kehittämisen lähtökohtana ovat kansalaisten ja käyttäjien tarpeet. Tavoitteena on edistää kansalaisten kirjasto- ja tietopalveluja ja tietohuoltoa eduskunnan linjausten mukaisesti. Valtion tehtävänä on osaltaan turvata kansalaisten tavoitettavissa olevia kirjastoja tietopalveluja, kansallisen kirjastoverkon syntymistä ja tukea kansallisen kulttuurin saatavuutta yleisten kirjastojen kautta. 6.2.1 Visiot ja tavoitteet Kiireellisintä on saada kirjastojen rahoitus tietoyhteiskuntaa vastaavalle tasolle sekä kirjastojen ja tärkeiden sidosryhmien välinen tekninen infrastruktuuri toimivaksi. On estettävä näkyvissä oleva kehitys, jossa pienten kuntien kirjastot ovat jäämässä verkkopalvelujen ulottumattomiin. Toimiva tekninen infrastruktuuri tarvitaan turvaamaan saumaton tiedon vaihto eri toimijoiden välillä. 6.2.1.1 Valtion rahoitus edistää kirjastopalveluja Valtion rahoitus on saatu nykyistä paremmin turvaamaan yleisten kirjastojen kautta toteutettava kansalaisten kirjasto- ja tietopalvelujen saatavuus ja laatu maan eri osissa. Valtion rahoituksen määrässä on otettu huomioon mediamullistuksesta ja tietotekniikasta aiheutuvat lisäkustannukset. Valtion rahoituksen käytön seurantaa ja arviointia on kehitetty vastaamaan kansalaisten tietohuoltotarpeita. 6.2.1.2 Toimiva tekninen infrastruktuuri ja yhteisten standardien käyttö Tekninen infrastruktuuri on toimintavarma ja luotettava ja perustuu asiakaslähtöisyyteen. Yhteiset standardit ja tekninen infrastruktuuri mahdollistavat eri kirjastotyyppien yhteiset kehittämishankkeet ja tietovarantojen joustavan liikkumisen eri toimijoiden välillä. Standardisuositukset on huomioitu atk-kirjastojärjestelmiä kehitettäessä ja valittaessa. Kirjastojärjestelmien ylläpitäjät pysyvät kirjastojen muuttuvien tarpeiden tasalla. On päästy sopimukseen yhteisistä verkkoaineiston luettelointi- ja metadatastandardeista, jotka mahdollistavat tietovarantojen esteettömän käytön kaikenlaisten kirjastojen, arkistojen, museoiden, kustantajien, kirjakauppojen ja muiden tiedonvälittäjien sekä taidelaitosten välillä. Kansallisen julkisen hallinnon aineiston standardoinnista on huolehdittu. Yleisten kirjastojen, koulujen ja oppilaitosten kirjastojen atk-kirjastojärjestelmille on laadittu standardisuositukset, jotka sekä ohjaavat järjestelmän toimittajien työtä että auttavat käyttäjiä tilausvaiheessa. Suosituksissa määritellään ohjelmistolta vaadittavien minimistandardien ja -toimintojen kriteerit. Yksittäiset kirjastot voivat nykyistä paremmin ohjata kirjastojärjestelmiä standardien suuntaan.

86 Kaikki kirjastojärjestelmät tukevat standardisuosituksia. Pienten kuntien kirjastot on saatu joko isompien kirjastojärjestelmien käyttäjiksi tai niiden järjestelmät on ajantasaistettu. On ryhdytty toimiin Z39.50-standardin ottamiseksi käyttöön kouluja oppilaitoskirjastojen kirjastojärjestelmissä. Loppukäyttäjälle on kehitetty laadukkaita ja helppokäyttöisiä verkkosisältötuotteita ja -palveluja. Asiakkaiden näkökulmasta lähteviä valikoimapalveluita toteutetaan yhteistyössä kansalliskirjaston ja muiden toimijoiden, esimerkiksi kustantajien kanssa. Tällaiset keskitetyt tietopalvelut saatetaan käyttöön yleisten kirjastojen kautta osittain tuettuina palveluina. Osittain kunnat voivat hankkia palvelut ostopalveluina. 6.2.1.3 Toimiva kansallinen kirjastoverkko Suomessa on toimiva kirjasto- ja tietopalveluverkko, jonka kehittämistä tekninen ja hallinnollinen infrastruktuuri ja lainsäädäntö edistävät. Tekniikan kehittymisen ja standardien käyttöönoton myötä kirjastot muodostavat todellisen kansallisen verkon, jossa eri kirjastotyypit tukevat toisiaan. Sen avulla kansalaisen tietohuolto on toteutettu maan kaikissa osissa. Kansallisella kirjastoverkolla tarkoitetaan ensisijaisesti julkisin verovaroin ylläpidettyjen kirjastojen verkkoa: yleiset kirjastot, Kansalliskirjasto, Varastokirjasto sekä vapaakappalekirjastot. Ammattikorkeakoulukirjastot, muut tieteelliset kirjastot ja oppilaitokset liittyvät kukin mukaan omilla päätöksillään. Kerran verkkoon asetettua palvelua ei enää toisteta muualla. Vastuunjako Kansalliskirjaston, Varastokirjaston, yleisten kirjastojen keskuskirjaston sekä maakuntakirjastojen välillä on saatettu ajan tasalle. Työnjako on selkeä ja kaikkien tiedossa. Sitä muutetaan ottaen huomioon tietotekniikan ja yhteiskunnan muutokset. Muuttuneessa tilanteessa jokainen kirjasto, myös pienen kunnan kirjasto, voi entistä paremmin toimia suuren kirjaston tavoin. Verkkoyhteyksien kautta aineisto on kaikkien paikannettavissa ja verkossa oleva aineisto kaikkien käytettävissä. Kokoelmia voidaan hallita ja hyödyntää entistä paremmin riippumatta niiden sijainnista. 6.2.1.4 Kansallista ja verovaroin tuotettua aineistoa kaikkien saataville Kansalliskirjaston tehtäviin kuuluu myös yleisten kirjastojen palvelu. Verovaroin ylläpidettyjen vapaakappalekirjastojen aineistotietokannat ja osittain myös aineistot ovat julkaisumuodosta riippumatta yleisten kirjastojen kautta maksutta kaikkien käytettävissä, samoin kansallisesti merkittävät LINNEA- tietokannat. Tuottavasta organisaatiosta ja tuottamisen tavasta riippuen tietokantojen käyttö korvataan asianmukaisella tavalla valtion budjettivaroista. Suomessa julkaistun ns. Fennica-aineiston lainattavuutta yleisten kirjastojen kautta on parannettu toimimalla niin, että kaukopalvelumaksut eivät ole esteenä. Kaukopalveluohjeet ovat selkeät. Kaukopalvelussa käytettävä maksupolitiikka on selkeästi ilmoitettavissa asiakkaalle. Valtio toimii sen puolesta, että käyttäjät saavat yleisten kirjastojen kautta käyttöönsä valtiollisten ja valtion tukemien kirjastojen aineistoa. Tärkeimmät säädökset sekä kansallinen julkinen verovaroin tuotettu tieto on maksutta käytettävissä yleisten kirjastojen kautta. On päästy yksimielisyyteen siitä, mikä on tällainen aineisto.

87 Verkkopalvelujen tuottamisessa tehdään yhteistyötä yleisten, tieteellisten, ammattikorkeakoulukirjastojen ja oppilaitoskirjastojen kesken sekä arkistolaitoksen, museoiden, kustantajien ja muiden toimijoiden kanssa. Verkkopalvelujen tuottamisessa hyödynnetään yhteistä tekniikkaa ja noudatetaan yhteisiä standardeja. On sovittu, mitä verkossa olevaa opetusmateriaalia tulee olla yleisten kirjastojen kautta saatavilla. 6.2.1.5 Päällekkäistyötä on vähennetty Vältetään päällekkäistyötä tuottamalla tuotteita ja palveluja keskitetysti, alueellisesti ja hajautetusti kaikkien kirjastojen käyttöön. Paikalliset kirjastot voivat keskittyä nykyistä paremmin lähialueensa väestön kirjasto- ja tietopalveluihin. Eri muotoisten aineistojen kuvailu tehdään vain kerran. Yleiset kirjastot kehittävät yhteistyössä Kansalliskirjaston ja kustantajien kanssa luettelointia ja verkkoaineiston metadataa. Luettelointi ja metadata toteutetaan asiakaslähtöisesti ja yleiset kirjastot saavat tiedot käyttöönsä nopeasti. Keskitettyjen palvelujen ja rutiinitehtävien automatisoinnin avulla henkilöstön työn painopiste siirretään tavaran käsittelystä varsinaiseen kirjastotyön ydintehtävään eli helpottamaan asiakasta tiedon hankinnassa: tiedon järjestämiseen, valikoimiseen ja tiedon hyödyntämiseen asiakkaan tarpeen mukaisesti. 6.2.1.6 Yleisten kirjastojen rooli on tiedostettu Yleisillä kirjastoilla on selkeästi määritelty, tiedostettu ja tunnustettu rooli tiedon välittäjänä, järjestäjänä, valikoijana sekä hakupalveluiden kehittäjänä. Kirjaston tuoma lisäarvo luotettavien, laadukkaiden ja arvioitujen aineistojen välittäjänä ja palveluiden tuottajana tunnustetaan yleisesti. Suomen yleisten kirjastojen kansainvälistä hyvää mainetta ja osaamista on pystytty hyödyntämään ja tuotteistamaan. On tuotettu sisältötuotteita palvelukonsepteiksi kansainväliseen käyttöön. Suomi tunnetaan edelläkävijänä, mitä tulee yleisten kirjastojen käytön laajuuteen ja tietoverkkojen laajaan hyödyntämiseen. Uusina aloina ovat metadatan ja käyttäjäystävällisen arvioidun ja valikoidun verkkotiedon tuottaminen ja välittäminen. Elektronisen ja verkkoaineiston tekijänoikeus- ja käyttölupakysymykset on ratkaistu niin, että ratkaisut eivät vaikeuta kunnallisten kirjastojen perustehtävän toteuttamista: kansalaisilla on edelleen mahdollisuus saada avoimesti tietoa ja kulttuuria yleisen kirjaston kautta. 6.2.1.7 Toimiva hallinnollinen infrastruktuuri Opetusministeriöön on perustettu riittävästi resurssoitu yksikkö huolehtimaan sen toimialaan kuuluvien kirjasto- ja tietopalvelujen kokonaisvaltaisesta kehittämisestä ja riittävästä resurssoinnista. Kunnallisten, tieteellisten, ammattikorkeakoulu-, oppilaitos- ja koulukirjastojen yhteistyö on saatu sujuvaksi ja esteettömäksi. On otettu huomioon myös muut tiedon tallentajaorganisaatiot kuten arkistot ja museot. On laadittu valtakunnallinen, hallinnolliset rajat ylittävä kirjasto- ja tietopalvelujen kokonaisvaltainen kehittämisohjelma/strategia. On huolehdittu eri hallinnonalojen yhteisten kehittämishankkeiden toimivasta rahoituksesta.

88 6.2.1.8 Alan koulutus on korkeatasoista Alan peruskoulutus on korkealaatuista kaikilla tasoilla. Myös muuta kuin korkeakoulutasoista koulutusta suunnittelee ammattitaitoinen henkilöstö. Niin opiskelija kuin työhönottajakin voi luottaa annetun opetuksen tasoon ja laatuun ja siihen, että koulutus noudattaa valtakunnallisia vaatimuksia. Alan korkeakoulutuksessa on otettu huomioon etenkin pääkaupunkiseudun kirjastojen lähivuosien lisääntyvä suuri tarve saada korkeakoulutasoista alan koulutuksen saanutta henkilöstöä. On laadittu henkilöstön täydennyskoulutusohjelma. Kirjastojen ammattihenkilöstön täydennyskoulutuksesta on huolehdittu. 6.2.1.9 Arviointi edistää kansalaisten kirjastopalveluja Kirjasto- ja tietopalvelujen arviointia on kehitetty niin, että se tuottaa valtakunnallista, alueellista ja kunnallista päätöksentekoa varten tietoa kirjasto- ja tietopalvelujen kehityssuunnista. Kirjasto- ja tietopalvelujen määrän, laadun ja saatavuuden arvioinnin välineeksi on kehitetty käyttäjäystävällinen tilastotietokanta opetusministeriön verkkoon. Valtakunnallisen arvioinnin avulla on pystytty kohdistamaan valtion erillisavustuksia oikeisiin kohteisiin ja parantamaan kansalaisten palvelujen laatua ja saatavuutta. 6.2.1.10 Muita tavoitteita Yleisiin kirjastoihin liittyvää kehitys-, selvitys- ja tutkimustyötä tehdään riittävästi. Ammattijärjestöt ovat omalta osaltaan huolehtineet alan palkkauksen saamisesta muiden tietotyötä tekevien tasolle. Koulukirjasto- ja oppijan tietohuoltokysymys on ratkaistu tietoyhteiskuntaperspektiivistä osana jo olemassa olevia kirjasto- ja tietoverkkoja eikä vain koulu- tai oppilaitoskohtaisesti. 6.2.2 Ongelmat 6.2.2.1 Kirjastojen valtion rahoituksen ongelmat Nykyinen valtionosuusjärjestelmä ei kannusta kirjastopalvelujen kehittämiseen eikä kansallisen kirjastoverkon rakentamiseen. Jotta nykyinen yksikköhinnan laskentatapa mittaisi todella palvelujen järjestämisen taloudellisuutta, tulisi palvelujen vähimmäistasot määritellä joko kirjastolainsäädännössä tai valtion viranomaisen antamina standardeina. Nykyisessä järjestelmässä käyttökustannusten valtionosuus maksetaan kunnalle, joka saa päättää mihin se käyttää saamansa rahoituksen. Valtiolla ei ole keinoja puuttua asiaan tai vaatia kunnilta omarahoitusosuuden täyttämistä, vaikka kunnat eivät itse panostaisi lainkaan kirjastoimeen. Nykyinen järjestelmä ei tue kansallisen kirjastoverkon rakentamista eikä se turvaa etenkään alle 20 000 asukkaan kuntien kirjasto- ja tietopalvelujen perusvaatimuksia. Koska palvelujen vähimmäistasoa ei ole määritelty ja säädetty, kuten esimerkiksi koulutoimessa, eivät pienet kirjastomenot suinkaan kerro kunnan kyvystä hoitaa

89 muita kuntia taloudellisemmin kirjastopalveluja. Pääasiassa pienet kirjastomenot kertovat kirjastojen palvelujen vaatimattomasta tasosta. Myöskään yksikköhintojen määräämisessä käytettävä asutusrakenneryhmittely ei nykyisellään toimi tarkoitetulla tavalla. Jokaisessa ryhmässä kustannusten hajonta on erittäin suuri eikä kustannusten muodostumisessa ole nähtävissä selvää yhteyttä kunnan asukastiheyteen. Kirjastojen yksikköhinta ei riitä vastaamaan tietoyhteiskunnan vaatimuksia. Kirjastojen valtionrahoituksen suuruuden määrää se, miten paljon kunnat ovat todellisuudessa panostaneet kirjastotoimintaan. Valtionosuus määräytyy kuntien keskimääräisten kustannusten perusteella ja on saman suuruinen hyvin ja huonosti kirjastoaan resurssoiville kunnille. Esimerkiksi vuonna 1999 kunnat panostivat kirjastotoimeen odotettua vähemmän. Toisaalta kunnat lisäsivät vuonna 1999 mm. opetustoimen määrärahoja. Nämä vaikuttivat siihen, että kirjastojen valtion rahoitus tuli odotettua pienemmäksi vuonna 2001. Kirjastot ovat rahoittaneet uudet tehtävät ja tietoverkkoyhteyksien vaatiman infrastruktuurin karsimalla kirjallisuusmäärärahoja ja henkilöstömenoja, mikä on osaltaan vaikuttanut yksikköhintaan. Kirjastojen kokonaisrahoituksen reaaliarvo on vähentynyt vuodesta 1991 vuoteen 1999 noin 10 %. Koko uuden valtionosuusjärjestelmän aikana (vuodesta 1993 lähtien) valtionosuuteen on kohdistunut erilaisia valtion talouden säästöpäätöksiä. Kuntien rahoitusosuus kirjastojen menoista on kasvanut, vaikka kuntataloudessakin on tehty leikkauksia. Valtionosuuksien leikkaukset on tarkoitus kuroa umpeen vuoteen 2003 mennessä. Alla olevasta taulukosta voi nähdä uuden valtionosuusjärjestelmän aikana olevan valtion rahoituksen kehityksen. Taulukko 8: Valtionosuuden kehitys 1993-2000 Vuosi Valtionosuus milj. mk (nimellisarvo) Kirjastojen kokonaismenot milj. mk 1993 607 1033 1994 575 1016 1995 568 1072 1996 500 1114 1997 479 1160 1998 462 1183 1999 457 1201 2000 477 1233 (ennakkotieto) Koska valtionosuus maksetaan kunnille asukaskohtaisena, puuttuu nykytilanteessa keinoja rahoittaa keskitettyjä kehittämishankkeita, joilla autettaisiin varsinkin pienten kuntien kirjastoja. Nykyinen valtionosuusjärjestelmä ei kannusta alueellista yhteistyötä, jolla voitaisiin tukea pienten kuntien kirjastoja. Nykyisessä tilanteessa ei ole myöskään keinoja tukea sellaisia kirjastoja, jotka osallistuvat yhteiskäyttöisten palvelujen hajautettuun tuottamiseen.

90 6.2.2.2 Teknisen infrastruktuurin toimimattomuus Tietoyhteiskunta edellyttää kirjastojen tarjoavan moderneja kirjasto- ja tietopalveluja. Yleisten kirjastojen tekninen infrastruktuuri ei läheskään kaikissa kunnissa pysty vastaamaan tähän vaatimukseen. Suomen atk-kirjastojärjestelmätoimittajien määrä on hyvin suuri maan kokoon ja väkilukuun suhteutettuna. Yleisissä kirjastoissa kirjastojärjestelmiä on 11. Kouluilla, ammattikorkeakouluilla ja tieteellisillä kirjastoilla on kullakin oma järjestelmänsä. Ongelmana on standardien käyttämättömyys etenkin yleisten kirjastojen ja koulu- ja oppilaitoskirjastojen atk-järjestelmissä. Kirjastojen tietotekniikka on epävarmaa ja epäluotettavaa, eikä se ole käyttäjälähtöistä. Huono laatu aiheuttaa jatkuvaa hukkakäyntiä, työvoimakustannuksia ja lisäkustannuksia. Päättäessään atk-kirjastojärjestelmien hankinnasta ja siitä, mitä standardeja niiden tulee noudattaa, kunnat tulevat päättäneeksi myös sen, minkä tasoista verkkopalvelua kunnan asukkaat jatkossa saavat. Suurin ongelma eivät ole eri kirjastojen käyttämät erilaiset atk-kirjastojärjestelmät, vaan se, että kaikki järjestelmät eivät tunne tiedon vaihtamisen kannalta välttämättömiä standardeja. Kirjastoalalla maailmanlaajuisesti käytetyn Z39.50-tiedonhakustandardin tuen puute vaikeuttaa useissa kotimaisissa kirjastojärjestelmissä tiedonhakua sekä keskitettyjen palvelujen hyödyntämistä. Etenkin pienet kunnat sekä koulu- ja oppilaitoskirjastot ovat hankkineet hinnaltaan kohtuullisia atk-kirjastojärjestelmiä, joiden palvelut kuitenkin ovat rajoitettuja. Atkkirjastojärjestelmän tekee kalliiksi juuri standardien käyttö ja yhteensopivuuden takaaminen. Mitä pienempi on kunta, sitä pienempi on sen oma kokoelma ja henkilökunta. Hyvin varustettu kirjastojärjestelmä on juuri pienelle kunnankirjastolle avain suurten ja hyvin varustettujen kirjastojen kokoelmiin ja tietopalveluihin sekä keskitetysti tuotettujen palvelujen hyväksikäyttöön. Valtio rahoittaa keskitetysti tuotettuja palveluja juuri auttaakseen pieniä kuntia vastaamaan tietoyhteiskunnan vaatimuksiin. 6.2.2.3 Verkossa olevan tiedon saatavuuden ongelma Eri kuntien asukkaat ovat hyvin erilaisessa asemassa modernien kirjasto- ja tietopalvelujen saatavuuden suhteen. Etenkin pienten kuntien on yksin vaikea vastata nykyvaatimuksiin teknisen infrastruktuurin, monipuolisen aineiston ja erityisosaamista hallitsevan henkilöstön osalta. Julkisin varoin rahoitettujen kirjastojen kokoelmien käyttö on yleisille kirjastoille osittain maksullista. Tilanne on kiristynyt viime vuosina. Yliopistojen kirjastot ovat yliopistojen laitoksia, jotka ovat 1990-luvulla siirtyneet täydellisesti yliopistojen päätäntävaltaan. Yliopistot päättävät kirjastojensa rahoituksesta ja palvelukohteista. Halukkuus käyttää yhteisiä määrärahoja muuhun kuin yliopistojen tarpeisiin on taloudellisten ongelmien lisääntymisen myötä heikentynyt. Tämä koskee myös ns. vapaakappalekirjastoja ja Helsingin yliopiston kirjastoa eli Kansalliskirjastoa. Vapaakappalekirjastojen luettelotietokannat eivät niinikään ole vapaasti yleisten kirjastojen käytössä. Kansalliskirjaston tehtäviin ei kuulu yleisten kirjastojen palvelu. Tämä on tietotekniikan kehittymisen myötä koettu erittäin ongelmalliseksi. Maksullisuuden takia kaikki Kansalliskirjaston tuottamat aineistot ja palvelut eivät ole kaikkien yleisten kirjastojen tavoitettavissa.

91 Kirjastoverkon nykyisten toimijoiden tehtävien ja kustannusten jako eivät vastaa muuttuneen verkoston vaatimuksia. Vapaaehtoisesti syntyneiden kirjastoverkostojen vaikutuksia ei ole tutkittu eikä otettu huomioon toimintamallien muotoutuessa uudelleen, vaikka niiden merkitys on koettu huomattavaksi. Virallinen valtion tukea saava kirjastoverkko-organisaatio ei pysty nykyisellään vastaamaan yleisten kirjastojen tarpeisiin muuttuvissa tilanteissa. Kaukopalvelujen maksullisuus asettaa eri alueilla asuvat kansalaiset eriarvoiseen asemaan. Etenkin haja-asutusseudulla tiedon saantia vaikeuttavat paikoittain korkeatkin kaukopalvelumaksut. Virkapostin käyttöoikeuden poistuminen ja postipalvelujen liikelaitostuminen ovat tehneet kaukolainaamisen liian kalliiksi. Usein kaukolainamaksu siirretään asiakkaalle. Suurin ongelma on yleisten ja tieteellisten kirjastojen välisessä kaukopalvelussa: se ei ole vastavuoroista. Yliopistojen kirjastot lainaavat enemmän yleisille kirjastoille kuin päinvastoin. Toisaalta kuitenkin suuri osa yleisten kirjastojen yliopistokirjastoilta saamista kaukolainoista on korkeakouluopiskelijoiden pyytämiä lainoja. Tällaiset lainat ovat maksullisia. Vapaakappalekirjastot ottavat maksun Fennicakokoelman, (kansallisen aineiston) kaukolainoista. Elektronisen aineiston valikointi ja luettelointi yleisten kirjastojen käyttöön on vielä ratkaisematta. Samoin on avoinna, mikä on verkkopalvelujen kirjastonomainen käyttö yleisissä kirjastoissa. 6.2.2.4 Valtion kirjastohallinto ei vastaa tietoyhteiskunnan vaatimuksia Valtion hallinnosta puuttuu maan kirjasto- ja tietopalvelujen kokonaistilanteen tunteva ja alan nopean kehityksen tiedostava riittävä henkilöstöresurssi, joka on välttämätön edellytys kaikelle valtakunnalliselle, alueelliselle ja yli hallintorajojen ulottuvalle kehittämistoimille. Valtion kirjastohallinnon asiantuntijoiden määrä on huomattavan alhainen verrattuna muihin Pohjoismaihin ja EU-maihin. Mm. valtakunnallisten päätösten tueksi tarvittavia välttämättömiä selvityksiä ei ole pystytty tekemään. Peruspalvelujen arviointi on uusi lakisääteinen tehtävä, jonka kehittäminen vaatisi niin valtakunnallisesti kuin alueellisestikin hyviä resursseja. Valtion hallinnossa asia on heikosti löydettävissä, vaikka kirjastojen merkitys tietoyhteiskunnassa on kasvanut, yleisten kirjastojen palvelut saavuttavat yli 80 % kansalaisista, kirjasto- ja tietopalvelut kuuluvat kunnan peruspalveluihin, valtio rahoittaa noin puolet kuntien kirjastojen toiminnasta ja eduskunta on antanut yleisille kirjastoille merkittävän tehtävän kansalaisten tietohuollon toteuttamisessa. Valtion hallinnossa ei ole lainkaan kirjastoalan asiantuntijoita arvioimaan ja kehittämään kokonaisvaltaisesti oppilaitosten ja koulujen kirjasto- ja tietopalveluja. Mm. tämän vuoksi koulukirjastojen tilasta ei ole ajantasaista tietoa. Yleisten kirjastojen kehittämisestä vastaa opetusministeriön kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osaston viestintäkulttuuriyksikkö. Kirjasto- ja tietopalvelualan asiantuntijoiden määrä valtionhallinnossa (lääninhallitukset ja keskushallinto) väheni olennaisesti 1990-luvun alussa. Opetushallituksen Kirjastotoimisto lakkautettiin ja opetusministeriössä vähennettiin kirjastoalan asiantuntijoiden määrää. Kansallisen kirjastoverkon järkevää edistämistä haittaa hallinnon sektoroituminen. Koko maan kirjastoverkon kokonaisvaltaisesta kehittämisestä ei vastaa mikään or-

92 ganisaatio tai toimielin. Nykyinen hallintojen eriytyminen vaikeuttaa taloudellisesti ja toiminnallisesti mielekkään koordinaation syntymistä. Paikallisella ja alueellisella tasolla koetaan, että tiukat hallinnolliset rajat ja asioiden hoitaminen eri organisaatioissa haittaavat järkevän ja tehokkaan toiminnan kehittämistä. Eri kirjastotyyppejä, arkistoja ja museoita koskevat asiat ovat kukin eri ministeriössä, osastossa tai yksikössä. Valtion budjettivarat kulkevat kukin eri reittejä, mikä hankaloittaa yhteishankkeiden (esim. koulujen ja yleisten kirjastojen yhteishankkeita) toteuttamista paikallisella ja alueellisella tasolla. Rahojen ohjautuminen monen ministeriön kautta vaikeuttaa kokonaisuuden hahmottamista sekä aiheuttaa hukkainvestointeja, vääriä päätöksiä ja päällekkäishankkeita. Valtakunnallinen kokonaisvaltainen kansalaisen tietohuoltostrategia/kansallinen kirjasto- ja tietopalveluverkko -strategia tai kehittämisohjelma puuttuu. Sen pitäisi ylittää eri ministeriöiden, osastojen ja yksiköiden rajat. 6.2.2.5 Tekijänoikeus ja digitaalisen aineiston saatavuus Yleisten kirjastojen kannalta keskeisin tekijänoikeudellinen haaste verkkoympäristössä on fyysisen teoskappaleen vaihtuminen aineettomaksi verkkotuotteeksi. Ongelma on verkkoaineiston levitys- ja lainausoikeus ja oikeus välittää aineistoa yleisölle. Kun kirjasto voi varsin vapaasti lainata ja asettaa käyttöön useimpia fyysisiä tallenteita, päättää digitaalisessa verkkoympäristössä levitettävän aineiston saatavuudesta viime kädessä oikeudenhaltija/kustantaja. Tuottaja voi kieltäytyä antamasta aineistoa kirjaston kautta levitykseen. 6.2.2.6 Koulukirjastokysymys ja ongelmallinen oppijan tietohuoltotilanne Koulukirjastotilanne Suomessa on ollut hyvin heikko jo kauan. Ei voida puhua oppilaitoskirjastoverkostosta tai koulukirjastoista yhtenä käsitteenä, vaikka yksittäisiä pitkäjänteisesti hoidettuja koulukirjastoja onkin olemassa. Suomessa on vain harvoja ammattimaisesti hoidettuja koulukirjastoja. Koululaiset ja osa opiskelijoista käyttävät yleisiä kirjastoja. Omat kirjasto- ja tietopalvelut ovat lähinnä korkeakouluilla. Vasta alullaan oleva koulu- ja oppilaitoskirjastojen kirjasto- ja tietopalvelujen kehittäminen vaatisi laajaa ammattitaitoa ja näkemystä jo olemassa olevista ratkaisuista sekä tietoa siitä, mitä hyvin varustettu yleinen kirjasto jo nykyisellään tarjoaa, jotta tehtävät ratkaisut olisivat taloudellisia ja tarkoituksenmukaisia. Standardien käyttämättömyys koulu- ja oppilaitoskirjastojen atkkirjastojärjestelmissä estää tiedon saamista ja yhteispalvelujen käyttöä. Atkkirjastojärjestelmien hankinnoissa on usein päädytty hankintakustannuksiltaan halpoihin ratkaisuihin, jotka eivät noudata standardeja. Koulujen ja yleisten kirjastojen yhteistyötä on haitannut mm. epäselvä koulu- ja oppilaitoskirjastojen valtion hallinnointi. Puuttuu selkeä vastuutaho ja riittävän laaja asiantuntemus. Koulukirjastojen valtakunnalliset linjaukset ja tavoitteet puuttuvat. Ei ole yhteisesti sovittu, mitä tarkoitetaan oppilaiden tietohuollolla tai koulukirjastolla. Kunnalliset kirjastot ovat ottaneet osaltaan vastuun oppijoiden tietohuollosta, mutta tämä vaatii riittävää resurssointia ja kustannuksiin osallistumista.

93 Valtakunnallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla oppijan tietohuollon palvelujen kehittämistä vaikeuttaa kirjasto- ja tietopalvelujen asiantuntijoiden puute. Palveluja ei kehitetä tietoyhteiskunnan lähtökohdista. Ei ole tietoa siitä, mitä on jo olemassa ja mitä on tulossa. Kirjastojärjestelmiä hankitaan puutteellisin tiedoin. Luokanopettajakoulutus pidennettiin ja siirrettiin yliopistotasoiseksi 1960-luvulla. Sen jälkeen ei opetusohjelmaan ole sisältynyt vapaaehtoistakaan kirjasto- ja tietopalvelujen eikä myöskään informaatiovälineiden käytön opetusta. Luokanopettajien ja aineopettajien yliopistokoulutukseen kuuluu yliopistokirjaston antama enintään 10 tunnin tiedonhaun koulutus. Sitä voidaan pitää jokaisen korkeakoulutasoisen henkilön kansalaistaidon vähimmäisvaatimuksena. Koulukirjastojen tilasta ei ole ajantasaista tietoa.valtion hallinnossa ei ole lainkaan kirjastoalan asiantuntijoita arvioimaan ja kehittämään kokonaisvaltaisesti oppilaitosten ja koulujen kirjasto- ja tietopalveluja. 6.2.2.7 Muita ongelmia Kirjasto- ja tietopalvelualalta puuttuu ajantasaisia selvityksiä ja tutkimuksia, jotka ovat välttämättömiä alan kehittämiseksi taloudellisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Yleisiin kirjastoihin liittyvää kehitys-, selvitys- ja tutkimustyötä tehdään Suomessa liian vähän kirjastopalvelujen merkitykseen ja käyttöön nähden. Resurssit ovat puutteelliset. Suomalaista kirjastotietoutta ja osaamista ei ole pystytty viemään ulkomaille tarvittavassa määrin henkilöstön vähäisyyden vuoksi. Koetaan, että opetusministeriö ei ole riittävästi hyödyntänyt Suomen yleisten kirjastojen kansainvälistä hyvää mainetta ja osaamista. Suomen yleisten kirjastojen tasavertainen kehittyminen on pysähtynyt. Rahoituksen vähenemisen ja yhteisten standardien käyttämättömyyden vuoksi Suomi on jäämässä jälkeen muista Pohjoismaista. Lähivuosina eläkkeelle ja osa-aikaeläkkeelle jää suuri määrä ammattihenkilöstöä ja kirjastonjohtoa. Etelä-Suomen läänissä, jossa asuu yli neljäsosa koko maan väestöstä, ei ole lainkaan alan korkea-asteen koulutusta, vaikka eläkkeelle jääviä alueella on noin 300 ja eläkkeelle siirtyvät ovat pääasiassa vakansseissa, joissa vaaditaan alan korkea-asteen koulutus. Alan heikko palkkaus vaikeuttaa henkilöstön rekrytointia. Muun kuin korkea-asteen kirjasto- ja tietopalvelualan peruskoulutuksen laadun valvonta on ollut ongelmallista viime vuosina. Opiskelijoiden on vaikea saada luotettavaa tietoa siitä, onko saatu peruskoulutus kilpailukykyisiä työnhakutilanteessa. Vastaavasti työnantajilla on vaikeuksia selvittää, onko työnhakijan saama koulutus laadukasta. 6.2.3 Toimenpide-ehdotukset 6.2.3.1. Tietoyhteiskuntastrategioihin kirjastot tärkeimmäksi instituutioksi Kaikissa valtakunnallisen, alueellisen ja paikallisen tason tietoyhteiskuntastrategioissa kirjastot tulee huomioida kansallisesti tärkeimpinä instituutioina tietoyhteiskunnassa, jossa tiedon ja tiedon saatavuuden merkitys kasvaa.

94 6.2.3.2 Valtionosuutta ja valtion avustuksia koskevat ehdotukset Ks. myös Paikallinen taso. Toimenpide-ehdotukset. Huolimatta siitä, että tiedossa on ollut meneillään olleet valtionosuusuudistushankkeet, työryhmä haluaa tässä tuoda esille kirjastojen ja sidosryhmien valtion rahoitusta koskevat ehdotukset, jolloin näkökulma on kirjastoista lähtevä. Pähkinänkuoressa: Rakennetaan toimiva kansallinen kirjastoverkko selvittämällä keinoja valtionosuuden kannustavaksi jakamiseksi siten, että turvataan nykyistä paremmin kansalaisen tietohuollon peruspalvelut eri kokoisissa kunnissa. Valtion rahoitusta koskevien ehdotusten perusteena on kirjastojen perusopetukseen verrattava tehtävä ja osavastuu kansalaisten tietohuollosta sekä se, että yleisen kirjaston palvelut ovat enemmän kuin yhden kunnan peruspalvelu. Asiakkaat käyttävät kirjastoja yli kuntarajojen eikä palveluja ole mahdollista tuottaakaan vain yhden kunnan voimavaroin. Valtionosuutta koskevien ehdotusten tavoitteena on saada valtionosuus tukemaan kansallisen kirjastoverkon rakentamista, josta hyötyvät kaikki kirjastot. Jokainen yksittäinen kirjasto tulisi saada osaksi kansallista kirjastoverkkoa. Nykyistä kunnan ja valtion rahoituksen jakoa, jossa kumpikin osallistuu kirjasto- ja tietopalvelujen rahoittamiseen, työryhmä pitää hyvänä. Nykyisen rahoituksen koko maata koskeva vastuujako (kunnat 43 %, valtio 57%) tulisi saada käytännössä turvaamaan alan peruspalvelut. Ohjelmaa tehtäessä on tullut selväksi, että niin kauan kuin valtionosuus maksetaan kunnalle ilman velvoitetta panostaa omalta osaltaan kirjasto- ja tietopalveluihin, etenkään pienten ja keskisuurten kuntien asukkaiden kirjasto- ja tietopalvelutilannetta ei saada parannetuksi. Työryhmä katsoo, että vaikka valtio maksaisi nykyistä enemmän valtionosuutta kunnalle, se ei välttämättä takaisi rahojen käyttöä kansalaisten kirjastoja tietopalvelujen kehittämiseen, ellei kunnalle aseteta velvoitteita tai ehtoja. Nykyinen valtion budjetissa oleva kirjastojen valtionosuus on käytännössä nimestään huolimatta vain osa kuntien yleisvaltionosuutta. Valtion ohjausvalta on heikko eikä sillä ole jämeriä keinoja puuttua havaittuihin epäkohtiin. Vaihtoehtoisten ehdotusten tavoitteena on mm. tehdä alueellinen yhteistyö houkuttelevaksi sekä tukea palvelujen tuottamista hajautetusti tai keskitetysti kaikkien yleisten kirjastojen yhteiskäyttöön. Valtion antamien erillisavustusten ehdoksi esitetään kunnan oman panostuksen lisäksi sitä, että kirjaston atk-järjestelmä noudattaa laadittavia standardisuosituksia ja että paikallisesti tai alueella on laadittu kirjasto- ja tietopalvelustrategia. Ehdotus 1: Valtionosuutta ja valtion rahoitusta koskeva selvitys Työryhmä esittää valtionosuuden ja valtion erillisrahoituksen selvittämistä yleisten kirjastojen kannalta. Työryhmä esittää, että selvityksessä - tutkitaan tarkemmin työryhmän esittämien ehdotusten ja vaihtoehtojen vaikutukset ja selvitetään, miten eri kokoisissa kunnissa on panostettu kirjasto- ja tietopalveluihin. Selvitetään vaihtoehtoja turvata erityisesti pienten kuntien kirjasto- ja tietopalvelujen mahdollisuudet vastata tietoyhteiskunnan vaatimuksiin.

95 - tutkitaan, mitä mahdollisuuksia on kohdentaa valtionosuus nykyistä paremmin kirjastoihin alla olevien vaihtoehtojen perusteella ja mitä keinoja on seurata ja arvioida valtion antaman rahoituksen käyttöä. - tutkitaan, voiko valtionosuuden saamisen ehdoksi asettaa, että kunta panostaa myös itse kirjastotoimeen ja voiko kunnan oman panostuksen arvioimisessa käyttää apuna ohjelman Strategia-osassa esiteltyjä laatusuosituksia tai että kunnan rahoitusosuus olisi vähintään esim. 43 %. Seuraavassa työryhmän ja kirjastojen henkilöstön esiin tuomia erilaisia ehdotuksia: Ehdotus 1.1. Valtionosuutta koskevat ehdotukset Ehdotus 1.1.1. Laskennallisen valtionosuuden rahoituksen saaminen veikkausvaroista takaisin valtion budjettirahoitukseen. Ehdotus 1.1.2: Käyttömenojen laskennallisen valtionosuuden kohdentaminen suoraan kirjastolle joko kokonaan tai osittain. Työryhmä pitää keskeisenä kirjastojen valtionosuuden kohdentamista nykyistä paremmin. Toisena keskeisenä asiana se pitää, että valtiolla tulisi olla jämeriä keinoja puuttua tilanteisiin, joissa kunta ei omalla panostuksellaan osallistu kirjastopalvelujen kehittämiseen. Työryhmä on luonnostellut kaksi vaihtoehtoista tapaa: Vaihtoehto A: - Valtionosuus maksetaan suoraan kirjastolle. Maksettavan laskennallisen valtionosuuden ehtona on, että kunta panostaa myös itse kirjastotoimeen valtionosuusselvityksen tulosten mukaisesti. Vaihtoehto B: - Kunnalle maksettavan laskennallisen valtionosuuden ehtona on, että kunta panostaa myös itse kirjastotoimeen valtionosuusselvityksen tulosten mukaisesti. Vaihtoehto C: - Valtionosuus maksetaan suoraan jonkin alueen kirjastoille, esim. seutukunnat, kimpat, kuntayhtymät ja kannustetaan näin alueellista yhteistyötä. Valtionosuuden saamisen ehdoksi asetetaan kunnan oma rahoitus valtionosuusselvityksen mukaisesti, atkstandardisuositusten noudattaminen ja alueellisen strategian laatiminen. Nämä vaihtoehdot pitävät kuntien itsemääräämisoikeuden mahdollisimman laajana: etupäässä kirjastopanostuksen määrä säädetään ja yksityiskohtaiset määräykset kirjastoimen toteuttamisesta on vältetty. Kirjastojen valtionosuus kohdentuisi kuitenkin nykyistä paremmin nimenomaan kirjastoihin, mikä kannustaisi valtiota pitämään oman osuutensa korkeana. Ehdotus 1.1.3: Kirjastojen valtionosuuden irrottaminen joko kokonaan tai osaksi omaksi kokonaisuudekseen. Työryhmä ehdottaa, että valtionosuusselvityksessä tulkittaisiin, mitä seurauksia ja vaikutuksia olisi kirjastojen valtionosuuden irrottamista erilliseksi järjestelmäksi nykyisestä kokonaisvaltaisesta valtionosuusjärjestelmästä.

96 Ehdotus 1.1.4: Yksikköhinnan korotus Mikäli kuntien panostusta ei saada nopeasti nousemaan, työryhmä esittää lisättäväksi valtionosuuden normaalin yksikköhinnan päälle vähintään 5 % kahden lähivuoden ajan. Ehdotuksessa on otettu huomioon, että valtionosuuksien viime vuosien leikkaukset korjataan vuoteen 2003 mennessä muuta kautta. Siksi tässä ei esitetä valtionosuusleikkausten umpeen kuromista. Tavoitteena on korottaa kirjastojen laskennallisen valtionosuuden pohjana olevaa yksikköhintaa ns. luonnollista tietä eli kasvavalla kuntien panostuksella, mikä lisää valtion rahoitusosuutta. Ehdotuksen taustaksi on otettu huomioon kirjaston merkityksen kasvu tietoyhteiskunnassa, mediamullistuksen vaikutukset, kirjastojen huomattavasti laajentunut tietopalvelutehtävä ja eduskunnan yleisille kirjastoille antama vastuu kansalaisten tietohuollosta. Uusia kustannuseriä ovat verkkopalvelut, uudet aineistot, tekninen infrastruktuuri, lisähenkilöstö ja palkantarkistukset. Ehdotus 1.1.5: Keskitettyjen palvelujen tuottamiseen varataan kunnille maksettavasta laskennallisesta valtionosuudesta tietty summa. Mikäli laskuperusteena käytetään esim. 2 mk/asukas, olisi tällainen valtionosuuden päältä otettu summa yhteensä yli 10 miljoonaa markkaa. Summan käytöstä päättäisi yleisistä kirjastoista vastaava yksikkö opetusministeriössä. 1.2. Rakentamista ja auton hankintaa koskevat ehdotukset Ehdotus 1.2.1: Kirjastojen rakentamisen ja autojen hankkimisen nykyinen valtionosuusjärjestelmä tulisi säilyttää. Lähes kaikki Suomen kirjastojen pääkirjastot on rakennettu valtion tuella. Ehdotus 1.2.2: Kirjastoauton hankinnan valtionosuus tulisi saada joustavaksi tilanteessa, jossa haja-asutusalueilla on lakkautettu muita palveluita. Siellä tarvittaisiin uusia toimintoja ja palveluja, esimerkiksi nettiautopalvelua ja kuljetuspalvelua. Nähtävissä oleva kehitys, jossa kunnilla on halukkuutta lakkauttaa kirjastoautopalvelut, tulisi saada pysäytettyä valtion ohjauksella. Ehdotus 1.3: Valtion erillisiä avustuksia koskevat ehdotukset Työryhmä esittää, että kaiken valtion erillisrahoituksen saamisen ehtona ovat kunnan riittävä oma panostus, paikallisen ja alueellisen kirjasto- ja tietopalvelustrategian laatiminen sekä minimistandardin käyttö atk-kirjastojärjestelmissä. Valtion antamaa erillisrahoitusta kuten projekti- ja hankeavustusta, eli kaikkea muuta kuin käyttömenojen laskennallista valtionosuutta (ks. ehdotus1.1) ehdotetaan siis annettavaksi vain sellaisille kunnille, jotka ovat huolehtineet myös itse riittävästä kirjaston perusrahoituksesta. Riittävän perusrahoituksen arvioimisessa käytetään hyödyksi kunnassa tai alueella laadittua strategiaa ja sen arviointia, tässä ohjelmassa esitettyjä laatusuosituksia sekä lääninhallitusten suorittamaa palvelujen arviointia. Valtion erillistukea kohdistetaan ensisijaisesti: Hankkeisiin, joiden katsotaan hyödyttävän koko yleisten kirjastojen verkkoa ja joiden toteuttaminen vaatii organisaatioiden ja hallintorajojen ylittämistä. Laadukkaiden, luotettavien sivistyksellisten verkkopalveluiden tuottamiseen keskitetysti ja/tai hajautetusti siten, että palvelut hyödyttävät kaikkia yleisiä kirjastoja. Kuntien kirjastojen verkkopalvelujen ja sisältötuotannon edistämiseen. Teknisen infrastruktuurin ja standardien käyttöönoton turvaamiseen etenkin pienissä kunnissa ja keskisuurissa kunnissa. Tällainen tuki ei olisi jatkuvaa vaan tarkoituksena on

97 helpottaa kuntien mukaanpääsyä. Myöhemmin kunnat vastaavat itse teknisen infrastruktuurin toimivuudesta. Alkuperäisessä muodossa olevan kansallisen kulttuurin ja julkisesti tuotetun laadukkaan informaation saamiseen käyttöön yleisten kirjastojen kautta. Kansallisen kulttuuriperintöaineisto -tiedon saamiseen kaikkiin kirjastoihin. Vapaakappalekirjastojen kuvailutietojen saamiseen yleisten kirjastojen käyttöön. Mahdollisuuksiin saada aineistoa yleisten kirjastojen kautta kaukopalveluna kohtuukustannuksin. Eri toimijoiden yhteistyötä edistäviin hankkeisiin ja hankkeisiin, joissa valtiolliset, paikalliset ja alueelliset resurssit ja toimijat pystyvät jatkuvasti hyödyntämään keskinäistä osaamistaan. Hankkeisiin, joiden avulla käyttäjät saavat käyttöönsä yleisten kirjastojen kautta julkisin varoin rahoitettujen kirjastojen aineistoa. Ehdotus 1.4: Uusien rahoitustapojen selvittäminen Ehdotus 1.4.1: Esitetään opetusministeriöön perustettavaksi koko kirjastoverkon kehittämisbudjetti, jolla tuetaan eri hallinnonalojen ja organisaatioiden yhteisiä hankkeita ja toimintoja, esim. koulujen ja yleisten kirjastojen yhteishankkeita. Edellytyksenä on, että kaikki toimijat käyttävät vaadittavia standardeja. Ehdotus 1.4.2: Etsitään uusia rahoitusmuotoja, joissa julkinen rahoitus voidaan yhdistää joustavasti kaupallisen rahoituksen kanssa ja saada näin aikaan toimivia palveluja. Tällaisia hankkeita olisi etenkin keskitetysti tuotettavissa sisältöhankkeissa, joiden tuloksena syntyy jalostettuja palveluita. Kirjasto- ja tietopalvelujen sisältötuotantoon tulisi saada myös julkista rahoitusta tarvetta vastaavasti. Ehdotus 1.4.3: Selvitetään, voitaisiinko luoda uusia yhteiskunnallisten tukitoimien yksikköjä, tietohuoltoklustereita, erityisesti verkkotuotantoja ja -projekteja varten. Kirjastot voivat toimia niissä osana kulttuurin arvoketjuja, jonka muita osia ovat esim. museot, taidemuseot, muut kulttuurilaitokset, kustantajat, kirjakaupat ja muut toimijat. Niissä voivat olla osallisina alueelliset atk-kimpat, hankintayhteenliittymät, virtuaaliyhteisöt tai kustantajien, kirjakauppojen ja kirjastojen kokonaisuudet. Klusterin toiminnan pohjana on kirjaston asiakkaiden tarvitsema palvelutuote, jonka tuottaminen yhteistyönä on edullista synergian vuoksi. Näin tavoitellaan laadullisesti kestäviä toimintakokonaisuuksia ja edistetään verkottumista ja yhteistoimintaa. Vastuutaho: opetusministeriö yhteistyössä muiden ministeriöiden ja yhteistyötahojen kanssa. 6.2.3.3 Tekninen infrastruktuuri kuntoon Ehdotus 1: Tekninen infrastruktuuri kuntoon vuoteen 2003 mennessä Valtio edistää yleisille kirjastoille olennaisen teknisen infrastruktuurin toimivuutta ja ajantasaisten standardien käyttöä. Ilman valtakunnallista suositusta, laatusertifikaattia, ohjausta tai lainsäädäntöä ja toimenpiteitä asia ei toteudu. Ehdotus 1.1: Kiireellisin toimenpide on keskeisten verkkostandardisuositusten antaminen yleisten kirjastojen ja koulujen ja oppilaitoskirjastojen atk-kirjastojärjestelmille.

98 Kansalliskirjasto laatii keskeisten verkkostandardien (ANSI/NISO Z39,50 (ISO 23950), ISO ILL) sovellusohjeen ja ylläpitää tätä dokumenttia, sekä luetteloinnin perustan määritteleviä MARC-formaatteja eri aineistoille. Kirjastojärjestelmille annetaan suositukset tai tarvittaessa laatusertifikaatti sen mukaan miten kattavasti ne tukevat näitä ohjeita eli kykenevät tiedon siirtoon ja yhteishakuun. Kansalliskirjasto kouluttaa myös yleisten kirjastojen henkilöstöä kiinnittämään huomiota kansallisen verkon toteuttamisen kannalta oleellisiin asioihin. Ehdotus 1.2: Laitteisto. Mikäli valtakunnallisesti suositellaan yhtä kirjastoasiakaspäätettä 1.000 asukasta kohden, tavoitteeseen pääseminen edellyttää valtakunnan tasolla 3.600 uutta internetiin kytkettyä asiakastietokoneitta. Ehdotus 1.3.: Varmistetaan, että myös reuna-aleilla sijaitsevat kirjastot voivat kohtuullisin kustannuksin pysyä tietoliikenneverkoissa tukemalla pieniä kirjastoja erityisavustuksin. Ehdotus 2: Kun tekninen infrastruktuuri on kunnossa, kohdistetaan painopiste 2003-2007 sisällön ja uusien toimintamallien kehittämiseen. Vastuutaho: opetusministeriö yhteistyössä muiden ministeriöiden ja yhteistyötahojen kanssa. 6.2.3.4. Valtakunnallisen kirjastoverkon toimivuuden tehostaminen Ehdotus 1: Kansalliskirjaston palvelut kaikkien kirjastojen ulottuville. Yleisten kirjastojen kannalta toimivin ratkaisu olisivat itsenäisinä organisaatioina toimivat Kansalliskirjasto ja Varastokirjasto. Niiden ensisijainen tehtävä olisi palvella yleisiä (436 hallintoyksikköä), tieteellisiä (20) ja ammattikorkeakoulukirjastoja (30). Niiden lisäksi yleisille kirjastoille valtakunnallista tukea antaa Helsingin kaupunginkirjasto-yleisten kirjastojen keskuskirjasto ja alueellista tukea oman organisaationsa alla toimivat maakuntakirjastot (19). Yleisten kirjastojen kannalta kiireellisintä on liittää Kansalliskirjaston tehtäviin yleisten kirjastojen palveleminen, mihin Kansalliskirjasto on osoittanut selkeää halukkuutta. Kansalliskirjaston tuottamat palvelut ja tuotteet tulisi saada yleisten kirjastojen kautta nykyistä paremmin kaikkien kansalaisten saataville. Kansalliskirjaston kehittämistyö tulisi saada nykyistä paremmin yleisten kirjastojen tietoisuuteen. Joko säädetään Kansalliskirjastolle oma laki tai lisätään nykyisen yliopistoasetuksen kansalliskirjastotehtäviin yleisten kirjastojen palveleminen. Samalla selvitetään Valtion maksuperustelain ja -asetuksen aiheuttamat esteet joustavalle toiminnalle. Tarvittava valtion lisärahoitus olisi yksinkertaisinta sisällyttää kokonaisuudessaan Kansalliskirjaston määrärahaan. Konkreettisia Kansalliskirjaston palveluita, joita yleiset kirjastot tarvitsevat: Ehdotus 1.1: LINNEA- tietokannat vapautetaan maksuttomaan hakukäyttöön yleisille kirjastoille. Opetusministeriö rahoittaa tästä aiheutuvat kustannukset budjettivaroista. Vuonna 2001 hanke on rahoitettu opetusministeriön projektiavustuksista. Ehdotus 1.2: Organisoidaan LINNEA-tietokantojen käyttö kopioluettelointiin. Selvitetään hankkeen rahoitusmahdollisuudet valtion budjettivaroista. Määritellään

99 kopioluetteloinnin tekniset edellytykset atk-kirjastojärjestelmien toimittajille, vrt. toimenpide-ehdotus atk-kirjastojärjestelmien standardisuosituksista. Ehdotus 1.3: Saatetaan Kansalliskirjaston palvelut elektronisen aineiston valinnassa, hankinnassa, lisenssisopimusten laatimisessa ja metadatan tuottamisessa yleisten kirjastojen käyttöön. Rationaalisinta olisi hoitaa yleisten kirjastojen tarvitsemien keskeisten elektronisten aineistojen hankinta osana kansalliskirjastotoimintaa. Yleisten kirjastojen keskuskirjasto toimisi välittäjänä yleisten kirjastojen ja Kansalliskirjaston välillä. Yleiset kirjastot tarvitsevat Kansalliskirjaston ohjausta ja koulutusta mm. kansallisen verkon kannalta oleellisissa asioissa. Ehdotus 2: Kansalliskirjaston ja Helsingin kaupunginkirjaston-yleisten kirjastojen keskuskirjaston tehtäväjako: Yleisten kirjastojen keskuskirjaston tehtäväalueeseen vaikuttaa olennaisesti, miten Kansalliskirjaston ja Varastokirjaston tehtävät järjestetään. Keskuskirjaston tavoitteisiin päästään opetusministeriön kanssa solmittavalla sopimuksella, jonka pohjalta opetusministeriö rahoittaa keskuskirjastopalveluja. Yleisten kirjaston keskuskirjaston tehtävä on toimia yhteistyössä paitsi maakuntakirjastojen kanssa, myös Kansalliskirjaston kanssa ja välittää tälle yleisten kirjastojen erikoistarpeet. Kansalliskirjaston ja yleisten kirjastojen keskuskirjaston yhteistyön tulee olla joustavaa jatkuvasti muuttuvissa tilanteissa. Kansalliskirjasto ja yleisten kirjastojen keskuskirjasto selvittävät - minkä kansallisen julkisen aineiston tulee olla maakuntakirjastojen ja/tai kaikkien yleisten kirjastojen saatavilla; - yleisille kirjastoille tarpeellisten elektronisten perusaineistojen käytettävyyttä; - mitä keskitetysti tuotettua elektronista aineistoa tulisi olla maakuntakirjastojen ja/tai kaikkien yleisten kirjastojen saatavilla ja käytössä; - mikä keskitetysti tuotettua metadataa tulisi olla yleisten kirjastojen saatavilla; - miten tuotetaan kansallisella tasolla laadukkaita portaaleja kaikkien kirjastojen käyttöön. Yleisten kirjastojen keskuskirjaston tehtävänä on tuoda Kansalliskirjaston tietoon, - minkä Kansalliskirjaston tuottamien ja muiden julkisesti rahoitettujen kirjastojen aineistojen ja palvelujen tulee olla myös maakuntakirjastojen/kaikkien yleisten kirjastojen käytössä; - minkä viitetietokantojen, kansallisten yhteisluettelotietokantojen ja minkä kokotekstiaineiston tulisi olla yleisten kirjastojen käytössä. Keskuskirjaston tehtävänä on kehittää palveluja yleisille kirjastoille sopiviksi, koska yleisten kirjastojen tarpeet ja ongelmat eroavat tieteellisten kirjastojen tarpeista ja ongelmista. Ehdotus 2.1: Yleisten kirjastojen keskuskirjasto kutsuu Kansalliskirjaston, Varastokirjaston ja maakuntakirjaston edustajista kootun ryhmän selvittämään, minkä julkisen aineiston tulee olla yleisten kirjastojen käytössä. Lisäksi selvitysryhmä kartoittaisi julkisin varoin rahoitettujen kirjastojen tarkoituksenmukaista yhteistoimintaa haittaavat tai estävät tekijät ja tekisi esityksen esteiden poistamiseksi. Ehdotus 2.2: Työryhmä esittää, että ulkomaalaiskirjastotoiminta ja yleisten kirjastojen kirjastot.fi -verkkopalvelut liitetään osaksi valtion budjettirahoitusta. Kirjastot.fi -palvelut vastaavat osaltaan opetusministeriön Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategiassa 2000-2004 esitettyyn haasteeseen "sisältötuotannon ke-

100 hittämistä varten rakennetaan opastavia ja helppokäyttöisiä väyliä tiedonhakupalveluihin". Toiminta on tähän mennessä rahoitettu vuosittaisella projektirahoituksella. Koska kirjastot.fi -toiminta on kirjastojen yhteinen verkkopalvelu ja perustuu yleisten kirjastojen vapaaehtoiseen hajautettuun tiedonsisällön tuottamiseen, kirjastot.fi -palvelua tulee kehittää yhteistyössä sisältöä tuottavien kirjastojen kanssa. Lähtökohtana ovat yleisten kirjastojen kautta kanavoituvat kansalaisten tarpeet. Kansainvälisten tehtävien voidaan katsoa kuuluvan keskuskirjaston tehtäviin. Ehdotus 3.: Saamelaiskirjastotoiminta liitetään osaksi Lapin maakuntakirjaston tehtäviä ja siirretään osaksi budjettirahoitusta. Ehdotus 4: Varastokirjastolle annetaan vetovastuu valtakunnallisen kaukopalvelutoiminnan kehittämisestä. Tavoitteena on parantaa Varastokirjaston yleisille kirjastoille antamia palveluita. Ehdotus 4.1: Selvitetään yleisten kirjastojen kaukopalvelutilanteen parantamista siten, että vapaakappalekirjastojen antamien palvelujen esteenä eivät ole korkeat kaukopalvelumaksut. Selvitetään, auttaisiko Varastokirjastolle mahdollisesti annettava vapaakappaleoikeus yleisten kirjastojen kaukopalvelutilannetta ja mitkä muut toimenpiteet olisivat tuloksellisimpia. Selvitystyö integroidaan osaksi kokonaisvaltaista kansallista kirjasto- ja tietopalvelujen kehittämisohjelmaa. Vastuutaho: Opetusministeriö yhteistyössä sidosryhmien sekä liikenneministeriön ja sisäasiainministeriön kanssa. 6.2.3.5 Valtion kirjastohallinto tietoyhteiskunnan mukaiseksi Ehdotus 1: Perustetaan opetusministeriöön kansalaisen tietohuollosta/kirjasto- ja tietopalveluista vastaava kirjasto- ja tietopalveluyksikkö. Sen henkilömäärää vahvistetaan tasolle, joka vastaa kirjastojen kasvavaa merkitystä tietoyhteiskunnassa sekä uusia laajentuneita tehtäviä. Suomen kirjastohallinto saatetaan muiden Pohjoismaiden tasolle. Yksikkö huolehtii mm. nopeasti lisääntyneistä kansainvälisistä tehtävistä. Huolehditaan, että valtion hallinnossa on riittävästi kirjasto- ja tietopalvelualan kokonaistilanteen tuntevia asiantuntijoita ja tietoa alan kehityssuunnista. Nopeaa reagointia vaativiin asioihin ja selvitystehtäviin palkataan tarvittaessa projektityöntekijöitä. Työryhmä esittää myöhemmin selvitettäväksi uuden hallintomallin luomista, jossa yleisten kirjastojen, tieteellisten kirjastojen, koulukirjastojen ja mahdollisesti muiden toimijoiden asioita hoidettaisiin hallinnossa yhteisessä paikassa. Kansalaisen tietohuollon tarkoituksenmukaisuuden ja kokonaistaloudellisuuden turvaamiseksi tarvitaan kansallisia toimenpiteitä, joiden toteuttamiseksi esitetään valtion hallinnon saattamista tietoyhteiskunnan vaatimalle tasolle. Myös valtion hallinnossa ainoa tapa kehittää palveluja on siirtää näkökulma käyttäjään. Yleisellä kirjastolaitoksella on kansallinen tehtävä kuten peruskoululaitoksella. Opetusministeriön tehtävänä on edistää yhteistyötä koko kirjasto- ja tietopalvelualalla. Suomen kuntien itsehallinnosta riippumatta valtiolla tulisi olla muiden Pohjoismaiden

101 tapaan mahdollisuus ohjata ja antaa suosituksia ja tarvittaessa määräyksiä asioista, jotka vaikuttavat tiedon kulun välittymiseen eri toimijoiden välillä sekä asioista, jotka tarvitsevat yksittäistä kuntatasoa laajemman ratkaisun. Kansalaisten tietohuollon tarkoituksenmukainen ja kokonaistaloudellinen toteuttaminen vaatii usein kansallisia toimenpiteitä. Muuten kirjasto- ja tietopalveluverkko ei toimi eikä kansalaisten tasaveroinen tiedonsaanti toteudu. Ehdotus 2: Kokonaisvaltainen kansallinen kirjasto- ja tietopalvelujen yhteisten toimintojen ja hankkeiden kehittämisohjelma ja kehittämisbudjetti. Työryhmä korostaa, että kirjasto- ja tietopalveluala ylittää tietotekniikan kehittymisen myötä kaikki instituutiorajat. Työryhmä esittää, että opetusministeriöön perustetaan toimielin tai nimitetään selvitysmies, jonka tehtävänä on laatia kansallinen kirjasto- ja tietopalvelujen, organisaatiorajat ylittävä yhteisten asioiden ja -hankkeiden kehittämisohjelma, -kehittämisbudjetti ja ehdotus mahdolliseksi lainsäädännöksi. Siihen yhdistetään koko kirjastoverkon tehtävänjaon uudelleen tarkastelu, kaukopalvelun uudenlainen toteuttaminen sekä oppijoiden tietohuollon valtakunnallinen visio, oppijan tietohuoltostrategia ja linjaus. Kehittämisohjelmassa kartoitetaan tässä esitettyjen asioiden lisäksi kansallisia, organisaatioiden rajat ylittäviä tiedon tarpeita. Kirjasto- ja tietopalveluverkkoa katsotaan kokonaisuutena yhdessä muiden tietopalveluorganisaatioiden kanssa. Kehittämisasiakirjassa tehdään mm. ehdotus kansalaisen tietoyhteiskunnan asiakaslähtöisen kaukopalvelun toteuttamiseksi. Ohjelmassa tarkastellaan koulu- ja oppilaitoskirjastojen kehittämistä osana kirjastojen verkostoa. Toimielimen/selvitysmiehen tehtävänä on selvittää, ovatko erityistoimet eriarvoisuuden poistamiseksi tarpeen ja tehdä tarvittavat budjettiesitykset. Ohjelman valtakunnallisen tason rahoitusta koskevissa toimenpide-ehdotuksissa esitetään opetusministeriöön perustettavaksi koko kirjastoverkon kattava, organisaatiorajat ylittävä kehittämisbudjetti, jolla tuetaan eri hallinnon-, ja organisaatioiden yhteisiä hankkeita ja yhteisiä toimintoja, joista yleisimmät ovat yleisten kirjastojen ja koulujen ja oppilaitosten yhteishankkeet. Edellytyksenä on, että kaikki toimijat käyttävät vaadittavia standardeja. Ehdotus 3: Tietoyhteiskuntasopimus Ehdotetaan, että opetusministeriö antaa selvitysmiehelle tehtäväksi laatia ehdotuksen uudentyyppiseksi tietoyhteiskuntasopimukseksi. Tavoitteena on rakentaa prosesseja ja arvoketjuja, joissa perinteisten toimijoiden rajat muuttuvat. Tietoyhteiskunnassa uusi teknologia luo tilanteen, jossa tietoketjussa olevat erilaiset intressitahot, luovan työn tekijät, tuottajat ja kustantajat, paketoijat, markkinoijat ja jakelijat sekä tiedonvälittäjät kuten kirjastot joutuvat muotoilemaan työnsä, roolinsa ja merkityksensä uudella tavalla. Tästä voi seurata eturistiriitoja, jotka koskevat uutta roolia suhteessa aiempaan toimintatapaan. Eri toimijoiden välillä pitäisi pienessä maassa päästä uudentyyppiseen 'tietoyhteiskuntasopimukseen', joka koskisi tiedon tuottamisen ja jakelun koordinaatiota, tiedon saatavuusstrategiaa, tiedon saatavuuden logistiikkaa ja varastointia. Tällainen tietoyhteiskuntasopimus luo verkottuneen merkitystuotantoklusterin, jossa eri toimijoiden roolit tukevat toisiaan. Tietoyhteiskuntasopimus määrittää myös julkisen ja yksityisen tiedontuotannon ja jakelutapojen suhteet esimerkiksi metadatan tuotannossa.

102 Ks. myös alueellinen tietohuoltoklusteri esitys osassa Alueellinen taso. Vastuutaho: opetusministeriö yhteistyössä tärkeimpien sidosryhmien kanssa 6.2.3.6 Tekijänoikeus digitaalisessa ympäristössä Verkkoaineiston käyttö kirjastossa edellyttää tekijänoikeudella suojatun aineiston käyttöoikeuksista sopimista. Tätä voidaan tietyssä määrin tukea lainsäädännöllisillä ratkaisuilla, joiden tulee olla yhteensopivia kansainvälisten yleissopimusten ja EUlainsäädännön kanssa. Ehdotus 1: Yleisen kirjaston käyttöön tulevan verkkoaineiston valtakunnallisista lisensseistä sopii keskitetysti Kansalliskirjasto yhteistyössä yleisten kirjastojen keskuskirjaston kanssa. Keskuskirjasto toimii tehtävänsä mukaisesti yhteistyössä maakuntakirjastojen kanssa. Opetusministeriö voi tarvittaessa osallistua valtakunnan laajuisten käyttöoikeussopimusten tekemiseen. Ehdotus 2: Aineistot pyritään hankkimaan kirjastokäyttöön sellaisilla ehdoilla, että kirjasto voi valmistaa kohtuullista korvausta vastaan fyysisen tallenteen lainausta varten sisällöstä, joka on kaupallisessa jakelussa vain digitaalisena verkkopalveluna. Opetusministeriön tai Kansalliskirjaston johdolla neuvotellaan tarpeelliset puitesopimukset suomalaisten aineistotuottajien kanssa. Ehdotus 3: Pyritään järjestelyihin, joilla kirjastot voivat hankkia kohtuullisin kustannuksin kirjastossa käytettäväksi julkisesti kaupallisessa verkkojakelussa olevia sisältöjä. Ehdotus 4: Tutkitaan yhdessä suomalaisten aineistotuottajien ja muiden oikeudenhaltijoiden kanssa mahdollisuuksia kehittää sopimusehtoja ja teknisiä järjestelmiä, jotta asiakas pääsisi kotikoneeltaan kirjaston tuottamaan ja/tai jakelemaan verkkoaineistoon. Selvitetään vapaakappalekokoelmiin kootun aineiston digitaalisten kuvailutietojen saamista laajaan käyttöön. Vastuutaho: opetusministeriö 6.2.3.7 Kirjasto- ja tietopalvelualan koulutus Ehdotus 1: Vahvistetaan kirjastoalan ammattikoulutuksessa kansalaisen tietoyhteiskunnassa tarvittavien uusien taitojen ja toimintamallien oppimista: pedagogiset, viestinnälliset, tietotekniset ja sisällöntuotantotaidot, kustannustietoisuus, lisenssien sopiminen jne. Ehdotus 2: Korkeakoulutasoista koulutusta pääkaupunkiseudulle. Helsinkiin tulee saada ainakin väliaikaisesti vähintään 35 opintoviikon laajuista korkeakoulutasoista informaatiotutkimuksen/kirjasto- ja tietopalvelualan koulutusta.

103 Lähivuosina eläkkeelle siirtyy pelkästään pääkaupunkiseudun yleisistä kirjastoista yhteensä noin 300 henkilöä. Lisäksi pääkaupunkiseudulla ovat maan suurimmat tieteelliset kirjastot, joiden ikärakenne vastaa yleisten kirjastojen ikärakennetta. Alueella ei ole lainkaan yliopistotasoista tai ammattikorkeakoulutasoista alan peruskoulutusta. Ehdotus 3: Laaditaan kirjastohenkilöstön täydennyskoulutusohjelma. Vastuutahot: alan yliopistot ja ammattikorkeakoulut, opetusministeriö. 6.2.3.8 Kirjastotutkimus Ehdotus 1: Selvitetään mahdollisuuksia kehittää, edistää ja tukea sellaista kirjasto- ja tietopalvelualan tutkimusta, jonka avulla pystytään löytämään keinoja jatkuvasti muuttuvan käytännön työn kehittämiseen. Vastuutaho: opetusministeriö yhteistyössä tärkeimpien sidosryhmien kanssa. 6.2.3.9 Koulukirjastokysymys ja oppijan tietohuolto Yleistä: Vastuu eri-ikäisten koululaisten ja opiskelijoiden kirjasto- ja tietopalvelujen rahoituksesta ja toiminnasta on edelleen ao. oppilaitoksella. Yleisillä kirjastoilla on päävastuu omaehtoisen opiskelun ja osavastuu tutkintotavoitteisen etäopiskelun kirjasto- ja tietopalveluista. Seuraavat ehdotukset ovat kirjastopoliittisen työryhmän näkemyksiä ja vastauksia asioihin, joita opetusministeriön Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategiassa 2000-2004 on otettu esille oppijan tietohuollon järjestämisestä. Ehdotus 1: Atk-standardisuositusten laadinta Työryhmä ehdottaa, että koulu- ja oppilaitoskirjastojen atk-kirjastojärjestelmille laaditaan yleisten kirjastojen tapaan standardisuositukset ja tarvittaessa laatusertifikaatti. Selvitetään, onko Suomessa tarpeen säädöksillä ohjeistaa koulu- ja oppilaitoskirjastojen standardien käyttöä. Vrt. Tanska. Kirjastopoliittinen työryhmä pitää kiireellisimpänä asiana standardisuositusten käyttöön ottamista koulujen ja oppilaitosten atk-kirjastojärjestelmissä. Standardien käytön puute estää kansallisen ja kansainvälisen kirjastoverkoston hyödyntämistä, tiedon esteetöntä vaihtoa eri toimijoiden välillä sekä keskitetysti tuotettujen palvelujen hyödyntämistä. Ehdotus 2: Ammattimainen kehittäminen Työryhmä pitää tärkeänä, että koulukirjastoja ja oppijoiden tietohuoltokysymystä kehitetään ja hoidetaan ammattimaisesti osana jo olemassa olevaa kirjasto-ja tietopalveluverkkoa. Selvitetään, onko Suomessa tarpeen lainsäädännöllä velvoittaa koulukirjastoja toimimaan yhteistyössä yleisten kirjastojen kanssa, kuten esim. Tanskassa. Ehdotus 3: Oppijan tietohuoltostrategia Laaditaan oppijan näkökulmasta lähtevä valtakunnallinen oppijan tietohuoltostrategia. Määritellään visio ja tavoitteet. Selvennetään, mitä tarkoitetaan tiedonhallintataidoilla oppimisen eri tasoilla ja mitä tarkoitetaan koulukirjastolla tietoyhteiskunnassa. Tehdään eri vaihtoehtojen selkeät kustannusarviot. Etsitään keinoja, joilla peruskoulut ja 2. as-

104 teen oppilaitokset saadaan osaksi kansallista ja kansainvälistä kirjasto- ja tietopalveluverkkoa. - Valtakunnallinen oppijan tietohuoltostrategia liitetään osaksi edellä esitettyä Kansallista kirjasto- ja tietopalvelujen kehittämisohjelmaa. - Valtion erillisavustusten saamisen ehdoksi asetetaan standardien noudattaminen, kokonaisvaltaisen kirjasto- ja tietopalvelustrategian laatiminen samoin kuin sitä on esitetty edellä yleisten kirjastojen valtion erillisavustusten saamisen ehdoiksi. - Paikallisella ja alueellisella tasolla linjaukset konkretisoidaan integroimalla eri ikäisten oppijoiden tietohuoltoprosessi osaksi kunnallista/alueellista kirjasto- ja tietopalvelustrategiaa, joka on esitetty kohdassa Paikallinen taso, toimenpide-ehdotukset. Hanke voidaan toteuttaa esim. niin, että opetusministeriö asettaa selvitysmiehen laatimaan oppijan tietohuoltostrategiaa. Selvitysmies tekee ehdotuksensa verkottumalla tärkeimpien sidosryhmien kanssa sekä yhteistyössä Kansallista kirjasto- ja tietopalvelujen kehittämisohjelmaa laativan selvitysmiehen tai toimielimen kanssa ja integroimalla esityksensä siihen. Yksi tapa edistää asiaa on koota esim. valtakunnallisten opetussuunnitelmien uusinnan yhteydessä moniammatillinen ryhmä, joka - selvittää koulukirjaston / koulun ja kirjaston yhteistyön tavoitteita oppimisen ja opetuksen kannalta, - valmistelee ehdotusta joko tiedonhallintataitojen opetussuunnitelmaksi tai suunnittelee tiedonhallintataitojen integroimista eri aineiden opetussuunnitelmiin. Suunnitelmaa ei sidota vain äidinkielen opetukseen, vaan kaikki oppiaineet esikoulusta 2. asteen loppuun olisivat mukana. Kaikille eri vaihtoehdoille tulee laatia kustannusarviot. Ehdotus 4: Ohjelman valtakunnallisen tason rahoitusta koskevissa toimenpideehdotuksissa esitetään opetusministeriöön perustettavaksi koko kirjastoverkon kattava, organisaatiorajat ylittävä kehittämisbudjetti, jolla tuetaan eri hallinnonalojen ja organisaatioiden yhteisiä hankkeita ja toimintoja. Useimmiten tällaiset hankkeet ovat koulujen ja yleisten kirjastojen yhteishankkeita. Edellytykseksi avustuksen saamiselle esitetään, että kaikki toimijat käyttävät vaadittavia atk-standardeja. Ehdotus 5: Oppijan tietohuoltoa tukeva perus- ja täydennyskoulutus toimivaksi Ehdotus 5.1. Opetetaan opettajien peruskoulutuksessa perustiedonhallintataidot ja annetaan mahdollisuus erikoistua laajemmin tiedonhankintaan ja tiedonhankinnan opettamiseen. Opettajien täydennyskoulutuksessa opetetaan tiedonhallintataitoja ja tiedonhankinnan opettamistaitoja. Uusia opetusmenetelmiä käyttävällä opettajalla tulisi olla hyvät tiedonhallintataidot ja tietolähteiden tuntemus sekä taito käyttää moderneja kirjastopalveluja. Niiden hankkimisesta vastaa koulu ja oppilaitos. Opettajan on pystyttävä opettamaan oppilailleen tiedonhankinnan ja -hallinnan perustaidot. Opettajat eivät ole opinnoissaan saaneet tiedonhallinnan opetusta. Ehdotus 5.2. Opetetaan kirjastojen henkilöstön perus- ja täydennyskoulutuksessa pedagogisia taitoja. Yleisen kirjaston tehtävä on tukea kouluissa annettavaa opetusta. Kirjastojen henkilöstö toimii yhä enemmän asiakkaiden ja asiakasryhmien ohjaajana ja opastajana. Henkilöstö tarvitsee siksi aiempaa enemmän pedagogisia taitoa. Kirjastojen henkilöstö ei ole saanut pedagogista koulutusta.

105 Konkreettisia täydennyskoulutusta koskevia hanke-ehdotuksia: Ehdotus 5.3: Kirjastoammattilaisten pedagogiset opinnot -täydennyskoulutus Tavoitteena on antaa kirjastohenkilöstölle valmiuksia opastaa taidoiltaan eritasoisia asiakkaita ja asiakasryhmiä tiedonhallintaan ja kirjaston palvelujen käyttöön. Koulutus voidaan paikallisesti toteuttaa osittain yhteistyössä oppilaitosten ja korkeakoulujen kanssa. Ehdotus 5.4: Pedagogisen kirjastoammatillisen asiantuntijan palkkaaminen Suuriin kuntiin palkataan pedagoginen kirjastoammatillinen asiantuntija toimimaan yhdyshenkilönä koulun ja kirjaston välillä. Tavoitteena on kirjastoalan ja pedagogiikan moniammatillisen osaamisen vahvistaminen ja kirjastoammatillisen osaamisen saaminen kouluihin ja oppilaitoksiin. Kunnissa, joissa ei ole tarvetta tai mahdollisuutta pedagogisen kirjastoammatillisen asiantuntijan palkkaamiseen, kehitetään opettajien ja kirjastohenkilökunnan yhteistyötä. Yhteistyössä sovitaan kustannusten jaosta. Työryhmä ehdottaa, että yllä mainittujen hankkeiden kustannuksiin osallistuvat aluksi sekä kunnat että valtio yhdessä. 6.2.3.10 Sponsoroinnille pelisäännöt Kaupallinen yhteistyö saattaa auttaa yksittäistä kirjastoa tai useampia kirjastoja yhdessä toteuttamaan jonkin hankkeen, jota ei muuten olisi varaa toteuttaa. Näitä tilanteita varten työryhmä on laatinut ehdotuksen sponsoroinnin ja markkinoinnin pelisäännöiksi yleisille kirjastoille. Ks. Liiteosa. 6.2.3.11 Sähköpostiosoite yleisten kirjastojen kautta kaikille Työryhmä esittää yksittäisen esimerkin hanke-ehdotuksesta, jonka tavoitteena on tukea kansalaisten tietohuoltoa koko maata kattavasti: Kaikille yleisille kirjastoille, erityisesti pienille, luodaan tekniset ja osaamisvalmiudet antaa kaikille halukkaille kuntalaisille tai asiakkailleen sähköpostiosoitteet. Kyseessä on tekninen toimenpide, mutta se tukee osaamista ja edistää sisältöjen käyttöä.

106 6.3 ALUEELLINEN TASO Alueellinen palvelutaso Alueellisella palvelutasolla tarkoitetaan tässä maakunta-aluetta/seutukuntaaluetta/kuntayhtymää tai vapaaehtoisesti syntyneitä kimppoja, yhteisverkkoalueita, alueellisia konsortioita tai lääniä. Luontevan alueen muodostavat kunnat, joilla on muillakin sektoreilla yhteistyötä ja joiden välillä esimerkiksi työmatkaliikenne on yleistä. Joissakin tapauksissa tällainen alue saattaa olla sama kuin nykyinen maakuntakirjastoalue, joissakin tapauksissa se on esim. seutukunta/talousalue. Alueellisen yhteistoiminnan mallit riippuvat etäisyyksistä, kulkuyhteyksistä, koulutuspaikoista, kuntien koosta ja muista seikoista. Jokaisen alueen tulee toteuttaa kirjasto- ja tietopalvelujen järjestäminen sille luontaiselta pohjalta. Ks. liiteosa Käsitteiden ja termien määrittelyä. Alue. Konsortio. Käyttäjän näkökulma keskeiseksi myös alueellisella tasolla Alueellisten kirjasto- ja tietopalvelujen kehittämisen lähtökohtana ovat alueen kansalaiset ja eri sidosryhmät. Siksi palveluita ei tarkastella vain yksittäisestä kunnasta tai organisaatiosta lähtien, vaan tavoitteena ovat kirjasto- ja tietopalvelukokonaisuudet, joka muuttuvat asiakkaiden vaatimusten mukaan. Käyttäjälähtöinen tarkastelutapa edellyttää jatkuvaa valmiutta ja herkkyyttä alueen tarpeille. Ensisijaisesti maakuntakirjastojen ja lääninhallitusten tehtävä on varmistaa, että kansalaisten kulttuurinen ja tiedollinen tasa-arvo toteutuu myös alueellisella tasolla. 6.3.1 Visiot ja tavoitteet 6.3.1.1 Alueellinen kirjastoverkko Alueellisella tasolla kansalaisten saatavilla ovat tarvittavat perinteiset ja uudet, kansalaisen tietoyhteiskunnan vaatimat kirjasto- ja tietopalvelut. Palvelujen turvaamiseksi on - jos alueella niin on todettu hyväksi - laadittu omista tietohuoltotarpeista lähtevä alueellinen kirjasto- ja tietopalvelustrategia. Siinä konkretisoidaan myös eri ikäisten oppijoiden tiedonhallintatarpeet. Strategian toteutumista arvioivat kansalaiset, sidosryhmät ja yhteisöt. Alueellista kirjastoverkkoa kehitettäessä on otettu huomioon yleiset kirjastot, alueella sijaitsevat tieteelliset ja ammattikorkeakoulukirjastot, koulut ja oppilaitokset, arkistolaitos sekä museot ja muut alueellisia tieto- ja kulttuuripalveluja tarjoavat toimijat. Vastuualueista sopimalla ja erikoistumisella on saatu alueellisten toimijoiden välisiä synergiaetuja. Alueellinen kirjasto- ja tietopalveluverkko toimii tasapainoisesti niin, että yksittäiset kirjastot sekä auttavat muita että saavat muilta apua. Myös pienet yleiset kirjastot ovat tärkeitä tiedon välittäjiä muille kirjastoille.

107 6.3.1.2 Maakuntakirjastot Maakuntakirjastot toimivat aktiivisena osana valtakunnallista ja alueellista kirjastoverkkoa. Ne osallistuvat valtakunnallisten verkkopalvelujen tuottamiseen ja valtakunnalliseen yleisten kirjastojen yhteistyöhön. Ne toimivat kiinteästi yhteistyössä yleisten kirjastojen keskuskirjaston kanssa, jolle ne välittävät oman alueensa kirjastojen tiedontarpeet. Tavoitteena on taata tasavertaiset maakuntakirjastojen asiantuntijapalvelut maan kaikissa osissa, vaikka ne samaan aikaan profiloituisivat kukin oman tilanteensa mukaan. Maakuntakirjasto on hyvin varustettu alueellinen kulttuuri- ja tietovaranto, jossa on monipuolinen, jatkuvasti uudistuva kokoelma, riittävästi ammattitaitoista ja erikoistunutta henkilöstöä sekä uusiutuva laitteisto. Sen koko henkilöstö on sisäistänyt maakuntakirjaston palveluidean: antaa alueen kirjastoille ammatillista informaatio-ohjausta ja täydennyskoulutusta. Maakuntakirjasto on onnistunut tehtävässään, kun - alueen yleiset kirjastot, vapaaehtoisesti syntyneet kirjastoyhteisverkostot, alueen oppilaitokset, kulttuurilaitokset ja muut alueelliset toimijat ovat yhteistyössä alueelle ominaisella tavalla, kun - alueellinen kulttuuri- ja tietovaranto - kirjastojen, museoiden ja arkistojen kokoelmat on saatu kansalaisten tehokkaaseen käyttöön tietotekniikkaa hyödyntämällä ja kun - maakuntakirjastot ovat rohkeasti profiloituneet. Maakuntakirjasto tukee alueen kirjastoja: - kokoelmillaan - ammatillista erikoistumista vaativilla alueilla, esim. kokoelmatyö, tietopalvelu, koulutus, uudet aineistot ja niitä koskevat tekijänoikeus- ja lisenssikysymykset sekä uudet välineet. Maakuntakirjastolla on aktiivinen rooli alueen kirjastopalvelujen kehittäjänä. - Maakuntakirjasto vaikuttaa aktiivisesti alueellisten kirjasto- ja tietopalveluverkkojen muodostumiseen ja kehittymiseen. - Maakuntakirjasto tarjoaa aktiivisesti asiantuntija-apua, kun alueella otetaan käyttöön tai vaihdetaan atk-kirjastojärjestelmiä. Maakuntakirjasto - tai erikseen niin sovittaessa - jokin muu alueellinen toimija tai alueen suuri kirjasto tuottaa maakunnallista metadataa ja maakuntaportaaleja, jotka yhdessä ovat osa kansallista kirjastoverkkoa. Maakuntakirjasto - tai erikseen niin sovittaessa - jokin muu suuri kirjasto huolehtii verkkoaineiston hankinta- ja sopimusyhteistyöstä, tiedottaa yleisten kirjastojen keskuskirjastolle ja kansalliskirjastolle tarpeista, joita alueen kirjastoilla on sekä toimii tarvittaessa lisenssien sopijapuolena. Maakuntakirjasto voi olla lääninhallituksen lisäksi aktiivinen osapuoli muodostamaan alueellisia kulttuuri- ja tietohuoltoklustereita ja osallistumaan maakuntien liittojen, Työelämä- ja elinkeinokeskusten yms. käynnistämiin aluehankkeisiin. 6.3.1.3 Valtion aluehallinto: lääninhallitukset Tavoitteena on tasavertaisuus maan eri osissa lääninhallitusten asiantuntijapalveluiden osalta. Lääninhallitukset toimivat aktiivisesti alueen kansalaisten kirjasto- ja tietopalvelujen edistämiseksi arvioimalla palvelujen saatavuutta ja laatua sekä alueel-

108 listen ja paikallisten strategioiden riittävyyttä. Kirjasto- ja tietopalvelujen arviointi on tuottanut tulosta, kun läänien antama tuki on edistänyt etenkin pienten ja keskisuurten kuntien tietohuoltopalveluja. Valtion hallinnossa niin keskus- kuin aluetasolla on riittävä määrä alan asiantuntijoita. Hallinnossa ymmärretään, että työ edellyttää kirjasto- ja informaatiopalvelualan asiantuntijuutta, kuntien kirjasto- ja tietopalvelujen tuntemista, kontaktia alan kehittämishankkeisiin sekä aktiivista kirjastoalan kehityksen seurantaa. 6.3.2 Ongelmat Alueellinen epätasa-arvo. Pienten (alle 10 000 ja osittain alle 20 000 asukkaan) kuntien kirjastot eivät yksin pysty vastaamaan tietoyhteiskunnan vaatimuksiin, vaan tarvitsevat nykyistä enemmän alueellista tukea. Kuntien kirjastot ja niiden käyttäjät ovat eriarvoisessa asemassa. Alueellisen tuen saatavuus ja laatu on eritasoista eri alueilla. Maakuntakirjastot ovat yksittäisten kuntien kirjastoja, joiden toiminnasta ja rahoituksesta päättää asianomainen kunta. Alueelliset maakuntakirjastotehtävät eivät tällaisessa rakenteessa ole kaupunginkirjaston ensisijaisia tehtäviä. Kaikilla alueilla nykyistä maakuntakirjastojen tukea alueen muille kirjastoille ei koeta riittäväksi. Paikallis- ja aluehallinnon muodollinen rakenne ei enää vastaa kaikilta osin tietohuoltoverkon todellista rakennetta ja tarpeita. Maahamme on syntynyt esimerkiksi vapaaehtoisia kirjastoyhteenliittymiä, kimppoja, joiden avulla päästään tehokkaampiin palvelukokonaisuuksiin. Lääninhallituksissa ei ole maan kaikissa osissa riittävästi kirjastoalan asiantuntijoita. Tämä yhdessä opetusministeriön kirjastohallinnon asiantuntijoiden vähäisyyden kanssa on heikentänyt etenkin pienten kuntien kirjasto- ja tietopalvelujen tukea. Lääninhallitusten kirjastoasetuksessa määritelty arviointitehtävä edellyttää alan vahvaa asiantuntemusta. Evaluoinnin perusteella esitettävät toimet voivat asiantuntemuksen puutteen vuoksi olla riittämättömiä tai väärin kohdistettuja. Kaikilla alueilla nykyistä lääninhallituksen tukea alueen pienille kirjastoille ei koeta riittäväksi. Kirjastopalveluista vastaavat kunta ja valtio, mutta alueellinen taso vaatisi uuden tilanteen vaatimaa selkiyttämistä: Kirjastoverkon työnjako on muuttunut. Maahan on syntynyt vapaaehtoisesti yhteenliittymiä, verkkoyhteistyöalueita toisten lähikuntien kirjastojen kesken. Ne toimivat aktiivisesti maakuntakirjastojen rinnalla ja ovat tärkeitä yksittäisille kunnan kirjastoille. Vapaaehtoisesti syntyneiden yhteenliittymien rahallinen tukeminen on jäänyt vähälle huomiolle verrattuna niistä saatuun hyötyyn. Toisaalta jatkuvasti muuttuvien, vapaaehtoisesti toimivien konsortioiden pitkäjänteinen tukeminen on hankalaa. Kirjastoverkko tuottaa yksittäiselle kunnankirjastolle synergiaa, mutta edellyttää yksittäiseltä kirjastolta ja kuntaorganisaatiolta vastavuoroisten palvelujen tuottamista tai tiedostavaa ja aktiivista kustannusjaon sopimista kuntien välillä. Kuntien halu rajata palvelut koskemaan vain oman kunnan asukkaita on paikoittain herättänyt ristiriitoja. Yhteisten standardien käytön puute vaikeuttaa tiedon vaihtoa alueen eri toimijoiden välillä. Tiedon vaihto on saumatonta usein vain samaa atk-kirjastojärjestelmää

109 käyttävien välillä (esim. kimpat). Koulujen ja oppilaitosten kirjastojärjestelmiä valittaessa ei useinkaan olla yhteydessä läheiseen yleiseen tai ammattikorkeakoulukirjastoon, jossa jo on toimiva järjestelmä. Kirjastojen asiantuntemusta ei tunneta tai kirjasto ei osaa tarjota asiantuntemustaan esim. alueellisiin kehittämishankkeisiin. 6.3.3 Toimenpide-ehdotukset 6.3.3.1 Maakuntakirjaston tehtävät tietoyhteiskunnassa Ehdotus 1: Maakuntakirjastojen toimintaprofiili koostuu seuraavista osista: - Alueellisen tiedon prosessointi ja hallinta, jolla tarkoitetaan tässä pääasiassa alueeseen liittyvän tiedon ja kulttuurin metadataa yhteistyössä muiden tiedon tallennusta tekevien organisaatioiden kanssa. - Alueellinen informaatio- tietopalvelulogistiikka: tiedon sähköinen liikkuminen ja painetun materiaalin joustava ja tehokas kaukopalvelu. - Verkottuminen aluetason kulttuuri- ja tietopalveluihin sekä maakuntien liittojen, työvoima- ja elinkeinokeskusten ja vastaavien alueen kehittäjien kanssa. Kirjastoilla on sisältöjen tuntijoina annettavaa myös yleisemmille alueellisille hankkeille, joissa hyödynnetään esim. internetin mahdollisuuksia. Niiden tulisi olla mukana esim. muiden alueellisten toimijoiden vetämissä tulevaisuusprojekteissa. - Alueellisen kirjastoverkon kehittäminen ja yleisten kirjastojen ammatillinen tukeminen. - Aktiivisesti osallistuminen alueellisten strategioiden laatimiseen esim. vapaaehtoisten atk-verkostojen, kimppojen, maakuntien liittojen, kuntayhtymien ja muiden toimijoiden kanssa. Tehtävänsä toteuttamiseksi maakuntakirjastot tekevät opetusministeriön kanssa kehityssuunnitelman alueen kirjasto- ja tietopalvelujen kehittämiseksi ja maakuntakirjaston tehtävän selkeyttämiseksi. Tavoite on saada maan eri osissa sijaitsevien kuntien maakuntakirjastopalvelut samantasoisiksi. Sopimuksen keskeisin tavoite on konkretisoida, mitä maakuntakirjasto voi tehdä, jotta kansalliset tavoitteet kirjasto- ja tietopalvelujen tasavertaisesta saatavuudesta toimialueella käytännössä toteutuisivat. - Selkiytetään tavoitteet ja tehtävät ja tarkistetaan, miten opetusministeriö voi tukea tavoitteisiin pääsyä. - Selkiytetään, mikä on kunkin maakuntakirjaston tehtävä alueen kunnallisten kirjastojen ja tietopalvelujen tarpeet huomioon ottaen. - Selkiytetään, miten maakuntakirjasto toimii kansallisen kirjastoverkon osana. 6.3.3.2 Erilaisia uusia toimintamalleja Ehdotus 1: Selvitetään valtionosuusselvityksen yhteydessä, voitaisiinko valtionosuus maksaa suoraan jonkin alueen kirjastoille, esim. seutukunnat, kimpat, kuntayhtymät ja kannustaa näin alueellista yhteistyötä. Valtionosuuden saamisen ehdoksi asetetaan standardisuositusten noudattaminen ja strategian laatiminen. Ks. Valtakunnallinen taso. Toimenpide-ehdotukset. Ehdotus 2.: Perustetaan kuntarajat ylittäviä alueellisia kirjastolaitoksia, joista hyötyvät etenkin pienten kuntien kirjastot. Näin saadaan hyödynnetyksi kirjastojen laaja verkottuminen. Tällaista alueellista yhteenliittymistä tuettaisiin kohdennetulla valtionosuu-

110 della. Valtionosuuden saamisen ehdoksi asetetaan standardisuositusten noudattaminen ja strategian laatiminen. Ehdotus 3: Virallistetaan kuntien välistä atk-yhteistyötä laajentava uudenlainen yhteistyömalli, uudenlainen atk-kirjastojärjestelmä-yhteistyörengas, johon voivat tulla mukaan kaikki halukkaat kirjastot. Mallissa voidaan nykyistä paremmin järjestää järjestelmän neuvonta, verkon tekninen tuki, kirjastoaineiston hankinta ja kuvailu sekä kirjastojen oma sisältötuotanto. Tämä vapauttaisi etenkin pienissä kunnissa henkilöstöä kirjaston ydintehtävien tehokkaaseen ja laadukkaaseen hoitamiseen. Työryhmä esittää lisäksi pohdittavaksi ja selvitettäväksi seuraavia ehdotuksia: Ehdotus 4: Valtio avustaa erillisrahoituksella yleisten kirjastojen alueellista yhteistyötä. Erillistukea myönnetään, mikäli alueella on laadittu strategia, jonka toimivuutta arvioidaan ja mikäli alueen kaikkien kuntien kirjastot täyttävät atk-kirjastojärjestelmille standardisuosituksessa mainitut minimistandardit. Alueellisen tuen tavoitteena on auttaa pieniä kuntia hyödyntämään muiden kirjastojen palveluja ja kokoelmia. Alueella tarkoitetaan tässä maakunta-aluetta/seutukunta-aluetta/vapaaehtoista atk-yhteisverkkoa, kimppoja/kuntayhtymää jne. Alueen sisällä hyvin varustettu kirjasto voi hakea erillisrahoitusta tukeakseen alueen muita kirjastoja määrällisesti riittävällä, monipuolisella kokoelmalla, uusilla aineistomuodoilla, elektronisten lehtien ja muun aineiston lisensseillä, riittävillä henkilöstöresursseilla sekä tietoverkko/mikrotukihenkilöllä. Alueellisen kirjastoverkon tukemisella luodaan pohjaa tulevalle kansalliselle kirjastoverkolle. Tukea myönnettäisiin 2-5 vuoden ajan. Ehdotus 5: Valtakunnan tason toimenpide-ehdotuksissa esitetään opetusministeriöön perustettavaksi koko kirjastoverkon kehittämisbudjetti, josta tuettaisiin hallinnonrajat ylittäviä hankkeita, esim. alueellisia yhteenliittymiä, alueellisia tietohuoltoklustereita, joissa on mukana yleisiä kirjastoja yli kuntarajojen, vapaaehtoisia atk-verkostoja, kimppoja, ammattikorkeakoulukirjastoja, tieteellisiä ja erikoiskirjastoja ja koulukirjastoja. Edellytyksenä on, että kaikki toimijat täyttävät atk-kirjastojärjestelmille standardisuosituksissa mainitut minimistandardit. Tukea myönnettäisiin 2-5 vuodeksi. Ehdotukseen kuuluu henkilöstön täydennyskoulutus. Vrt. IT-sektori. 6.3.3.3 Lääninhallituksen tehtävä tietoyhteiskunnassa Ehdotus 3.1: Valtion kirjastoaluehallintoa kehitetään kiinteänä osana valtion valtakunnallista kirjastohallintoa. Huolehditaan siitä, että valtion hallinnossa (lääninhallitukset, keskushallinto, opetusministeriö) on riittävästi alan asiantuntijuutta, tietoa kirjasto- ja tietopalvelujen todellisesta tilanteesta kunnissa ja tietoa alan kehitysnäkymistä. Ehdotus 3.2: Lääninhallitusten aktiivista tukea alueen pienille ja keskisuurille kunnille tehostetaan ja konkretisoidaan opetusministeriön kanssa vuosittain tehtävillä sopimuksilla. Lääninhallitukset arvioivat tässä ohjelmassa esitettyjen alueellisten ja paikallisten kirjastostrategioiden sekä laatusuositusten toteutumista ja niiden vaikutusta tässä ohjelmassa esitettyyn valtion lisärahoituksen ehtoon. 6.3.3.4. Alueellinen tietoverkkoasiantuntija

111 Ehdotus on yksittäinen esimerkki hanke-ehdotuksesta, jonka tavoitteena on tukea kansalaisten tietohuoltoa: alueellinen tietoverkkoasiantuntija palvelemaan alueen yleisiä kirjastoja. Tietoverkkoasiantuntija opastaa ja ohjaa alueen yleisten kirjastojen henkilöstöä tietoverkkoa, atk-kirjastojärjestelmiä ja tietotekniikkaa koskevissa asioissa. Maakuntakirjastoon tai alueen muuhun hyvin varustettuun kirjastoon sijoitetun tietoverkkoasiantuntijan tehtävänä on palvella alueen muita kirjastoja informaatio-ohjauksella, täydennyskoulutuksella ja kiertämällä alueen yleisissä kirjastoissa. Antamalla lähitukiopetusta tietoverkkoasiantuntija tukee yleisten kirjastojen henkilöstön atk-valmiuksien hankkimista ja ylläpitämistä. Tarvittaessa tietoverkkoasiantuntija voisi antaa informaatio-ohjausta alueen koulujen ja oppilaitosten atkkirjastojärjestelmiä koskevissa kysymyksissä. Laajemman informaatio-ohjauksen kustannuksista vastaa kyseinen oppilaitos. Opetusministeriön kulttuuriyksikkö osoitti ns. Suomi tietoyhteiskunnaksi -ohjelman rahoituksella vuosina 1996-1999 noin 3, 5 miljoonaa markkaa / vuosi tietoverkkoasiantuntijoiden palkkaamiseen maakuntakirjastoihin. Asiantuntijan työpanosta käytettiin tuolloin pääasiallisesti maakunta-alueen kuntien kirjastojen tukemiseen tietoverkkojen käyttöönotossa. He mm. järjestivät alueen henkilöstölle tietoverkkokoulutusta. Tietoverkkoasiantuntijat tavoittivat maan kaikki osat. Kokemukset olivat erittäin hyviä. Asiantuntijat muodostivat valtakunnallisen verkoston, jota koordinoi Helsingin kaupunginkirjaston alaisuudessa toiminut yleisten kirjastojen verkkopalvelujen asiantuntijaryhmä. Koska tietotekniikka muuttuu koko ajan, yleiset kirjastot tarvitsevat lähellä olevan tietoverkkoasiantuntijan apua ja tukea jatkuvasti. Tietoverkkoasiantuntijan antamaa tukiopetusta tarvitaan lisäksi tilanteissa, jossa kirjastossa työskentelevältä edellytetään atk-ajokortin tai sen osa-alueen suorittamista vastaavat tiedot. Työryhmä esittää, että asiantuntijan palkkaamisen rahoittamiseen osallistuvat alkuvaiheessa kunnat ja valtio yhdessä.

112 6.4 PAIKALLINEN TASO Paikallisella tasolla kirjaston laaja-alainen kulttuurinen ja sivistyksellinen merkitys ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus korostuvat. Paikallistasolla tarvitaan laaja-alaista osaamista. Kulttuurin kokonaisuus Paikallistieto Verkkotietopalvelu Metadataspesialistit Paikallinen palvelutaso Paikallisella palvelutasolla tarkoitetaan tässä yksittäistä kunnan kirjastoa, jonka fyysiset resurssit on suunnattu palvelemaan lähellä olevia asukkaita käytännön elämän tiedontarpeissa ja lukemisharrastuksissa ym. Mikäli kirjasto kuuluu johonkin yhteenliittymään, sen palvelukyky mitataan sen mukaan, miten hyvin se palvelee lähiasiakkaita. Paikallistason palvelukykyä arvioidaan myös siltä pohjalta, miten kirjasto palvelee niitä asiakkaita, joille kyseinen kirjasto on käytännön syistä ainoa vaihtoehto. Etenkin lapset, koululaiset, varhaisnuoret, pienten lasten kotona olevat vanhemmat ja eläkeläiset ovat usein paikallisen kirjaston tarjoamien palvelujen varassa. Käyttäjän näkökulma keskeiseksi Paikallisella tasolla kirjasto- ja tietopalvelujen kehittämisen lähtökohtana ovat ensisijaisesti lähialueen kansalaisten ja sidosryhmien tarpeet. Tavoitteena ovat kirjasto- ja tietopalvelut, jotka muuttuvat asiakkaiden tarpeiden mukaan. Käyttäjälähtöinen tarkastelutapa edellyttää jatkuvaa valmiutta ja herkkyyttä alueen tarpeille. Kunnallisten kirjastojen tavoitteet ja tehtävät ovat keskenään hyvinkin erilaisia erilaisissa kunnissa ja erilaisissa ympäristöissä.

113 6.4.1 Visiot ja tavoitteet Yleinen kirjasto on aktiivinen ja vaikuttava toimija, joka on helposti saavutettavissa ja matalan kynnyksen takana. Hallituksen ohjelmassa 1999-2003 yleisille kirjastoille annettu tehtävä tuoda tietoyhteiskunta kaikkien kansalaisten ulottuville on toteutettu tasapuolisesti eri kokoisissa kunnissa maan eri osissa. Jokaisen kansalaisen ulottuvilla ovat asuinpaikasta riippumatta modernin kirjaston tarjoamat kirjasto- ja tietopalvelut, jotka auttavat kuntalaista selviytymään kansalaisena tietoyhteiskunnassa. Yleinen kirjasto on onnistunut tehtävässään tehdä tietoyhteiskunnasta myös sivistyksen ja kulttuurin yhteiskunta, jossa kansalainen saa tukea kasvuun ihmisenä ja yhteisön jäsenenä. Paikallisen kirjaston palvelut ovat yhtä käytettyjä kuin nykyään. Fyysinen asiakkuus paikalliseen kirjastoon säilyy, vaikka osa palveluista hoidetaan verkon kautta etäpalveluna. Kansalaisen tietoyhteiskunnassa paikallinen kirjasto on keskeinen instituutio: sen kautta tieto ja kulttuuri on kaikkien tavoitettavissa. Kaikilla kansalaisilla on pääsy kokoelmiin riippumatta siitä, missä muodossa tai millä välineellä tiedot ovat saatavissa ja riippumatta siitä, osaako asiakas itse käyttää tiedonhankintavälineitä. Kirjasto tarjoaa kansalaisille tasa-arvoisen ja vuorovaikutteisen osallistumismahdollisuuden. Kirjasto on osannut perustella merkityksensä ja vaikuttavuutensa. Kirjasto toteuttaa tavoitteitaan laadulla, monipuolisuudella, osaamisella ja ajantasaisuudella. Kirjaston toiminta on avointa, se ottaa huomioon toimintaympäristön tarpeet ja suuntautuu aktiivisesti ulospäin. Paikallisen arvioinnin avulla parannetaan kirjasto- ja tietopalvelun määrää ja laatua. 6.4.1.1 Rahoitus on ajateltu tietoyhteiskunnan perspektiivistä Kirjaston rahoituksen jälkeenjääneisyys on saatu kurotuksi umpeen myös kuntatasolla. Rahoituksessa on huomioitu mediamullistuksen ja tietotekniikan aiheuttamat lisäkustannukset. Kirjaston rahoitus on ajateltu kunnassa kokonaan uudelleen tietoyhteiskuntaperspektiivistä. Resurssoinnissa on otettu huomioon kuntalaisten antama myönteinen palaute kirjasto- ja tietopalveluista ja kirjastojen suuri käyttöaste sekä tosiasia, että verovaroin rahoitettu kirjastopalvelu palvelee kuntalaisia koko eliniän. Menestyksekkääseen palvelutasoon katsotaan päästävän, mikäli kunnan koosta ja toimintaympäristöstä riippuen 1,5-2 % kunnan kaikista toimintakuluista käytetään yleisten kirjastojen kautta toteutettavaan kansalaisten tietohuoltoon. Kokoelmien jälkeenjääneisyys on saatu korjatuksi. On hankittu tietoyhteiskunnan edellyttämiä uusia aineistoja. 6.4.1.2 Henkilöstön määrä ja osaamistaso tietoyhteiskunnan tasolle Henkilöstön vähyys on saatu korjatuksi. Sen määrä ja koulutus- ja osaamistaso vastaa tietoyhteiskunnan vaatimuksia. Kunnassa ymmärretään ammattiosaamisen merkitys ja vaikuttavuus kirjasto- ja tietopalvelujen saatavuudelle ja laadulle. Kun-

114 nallisen kirjastohenkilöstön palkkaus on kilpailukykyinen muiden tietoammattien ja muiden työnantajien palkkatason kanssa. Henkilöstöllä on ydinammattitaidon lisäksi laaja-alaista yleistiedon ja kulttuurin asiantuntemusta sekä taitoa hankkia täydentävää osaamista. Henkilöstöllä on atkajokortin suorittamiseen vaadittava osaaminen. Henkilöstön täydennyskouluttautuminen toimii. Hyvällä johtamisella kirjaston tavoitteet on selkeytetty ja se näkyy asiakaspalvelussa ja työn tuloksissa. 6.4.1.3 Kirjastossa on toimiva tekninen infrastruktuuri Kunnassa on huolehdittu siitä, että atk-kirjastojärjestelmä tuntee atkstandardisuositusten edellyttämät minimivaatimukset, joiden avulla pienenkin kunnan kirjasto voi hyödyntää suurten kirjastojen palveluja ja aineistokokoelmia. Atkjärjestelmä pystyy käyttämään hyödyksi keskitetysti tuotettuja palveluja (esim. luettelointipalveluja) ja asioimaan sähköisesti kirjakauppojen ja kustantajien kanssa sekä välittämään julkishallinnon tuottamaa tietoa. Toimimalla yhteistyössä - kunnan tilanteesta riippuen maakuntakirjaston ja/tai muiden atk-yhteistyöverkoston kirjastojen kanssa - on saatu aikaiseksi atkjärjestelmäratkaisuja, jotka edesauttavat pienten kuntien kirjastojen esteettömän kirjasto- ja tietopalvelujen tarjoamisen kohtuullisin kustannuksin 6.4.1.4 Kirjaston yhteiskunnallinen tehtävä tunnustettu Kunnallisen kirjasto tarjoaa yksittäiselle kansalaiselle käsityksen siitä, mikä on kansalaisen oikeus tietoon ja kulttuuriin. Kansalaiset kokevat kirjaston tiedon ja kulttuurin saatavuutta paikallisesti toteuttavana instituutiona. Näin kirjastot toteuttavat tietoyhteiskunnan demokratiaa. Kirjasto muuttuu asiakkaiden tarpeen mukaan. Toimivan tietoinfrastruktuurin Suomessa kirjasto mahdollistaa tehokkaan tiedon levittämisen kaikille kansalaisille. Se antaa mahdollisuuden tietointensiiviselle toiminnalle ja elinikäiselle oppimiselle. Kuntatasolla paikallinen kirjasto on yksi luottamushenkilöiden, päättäjien ja kansalaisten tiedonvälityksen ja kanssakäymisen turvaaja. Kirjasto koetaan puolueettomaksi, tasa-arvoiseksi, opastavaksi väyläksi erilaisten tietovarantojen maailmaan. Sieltä saa arvioitua informaatiota päätöksenteossa hyödynnettäväksi. Paikallinen kirjasto on verkottunut paitsi muiden kirjastojen kanssa myös tärkeimpien paikallisten ja alueellisten hallintokuntien, tärkeimpien yhteistyötahojen ja muiden toimijoiden kanssa. Yhteenliittymissä osataan hyödyntää kirjastojen laajat tietoyhteydet (esim. koulukirjastojen atk-hankinnoissa) ja verkottuminen muiden kirjastojen ja tiedonvälittäjien kanssa. Kunnissa hyödynnetään kirjastojen kykyä toimia yhteistyössä yli kuntarajojen ja tunnistaa kansalaisten tiedon tarpeet sekä eri ikäisten oppijoiden tiedon tarpeiden tuntemusta. 6.4.1.5 Koulun ja yleisen kirjaston yhteistyö ja oppijan tietohuolto Koulun ja kirjaston yhteistyössä on päästy molempia osapuolia tyydyttävään kokonaisvaltaiseen ratkaisuun, joka ei lähde yksittäisen koulun tilanteesta. On huo-

115 lehdittu riittävästä resurssoinnista. Tarvittaessa koulut osallistuvat yleisten kirjastojen toteuttamien oppilaiden kirjasto- ja tietopalvelujen kustannuksiin. 6.4.2 Ongelmat 6.4.2.1 Yleistä Yleisten kirjastojen keskinäiset erot ovat hyvin suuret ja ne ovat kasvaneet 1990- luvulla. Tietoyhteiskuntakehityksen merkittävin uhka on tiedollinen syrjäytyminen ja eriarvoistuminen. Teknologia ei ole tasavertaisuuden tae. Päinvastoin se saattaa aiheuttaa suurta epäoikeudenmukaisuutta ja epätasa-arvoisuutta. Tiedonhallintataitojen puuttuminen saattaa aiheuttaa sekä henkilökohtaisia että yhteiskunnallisia ongelmia. Jotta tietoyhteiskunta ei olisi vain tietokoneyhteiskunta, tarvitaan suurten tietomassojen sisällön hallintaa ja niiden hyödyntämistä. Vain osa kansalaisista pystyy hakemaan itselleen relevanttia tietoa tai on tietoinen, mitä tietoa hänen tarvitsisi saada käyttöönsä. Vain osalla on mahdollisuus käyttää teknisiä välineitä ja laitteita. Kaikki eivät osaa käyttää uusia tiedonhaun välineitä. Puuttuu kunta- tai aluekohtaisia tieto- ja kirjastopalvelujen visioita ja strategioita. Niiden pohjalta voitaisiin arvioida paikallisen ja lähialueen väestön kirjasto- ja tietopalvelujen toteutumista ja selkeyttää kunnallisen kirjaston roolia mm. koululaisten ja kaikenikäisten opiskelijoiden palvelemisessa. Kunnissa ei aina ole selvää käsitystä kunnallisen kirjaston palvelujen vaikuttavuudesta kokonaisuutena. Kirjastoa osana tiedonvälitysjärjestelmää ei aina tiedosteta. 6.4.2.2 Kunnan rahoitusosuus Perusrahoituksen jälkeenjääneisyys sekä valtionosuuksien leikkausten että kuntien päätösten seurauksena. Vuodesta 1991 vuoteen 1999 kirjastojen toimintakulut vähentyivät 10 % asukasta kohden, vaikka samaan aikaan kirjastojen käyttö lisääntyi 19 %, tietotekniikka on tullut välttämättömäksi työvälineeksi ja uusien aineistojen aiheuttamat kustannukset ovat korkeita. Perinteisetkin kokoelmat museoituvat. Henkilöstöä on vähennetty 10 %. Kunnan panostus kirjastoihin on enää vain noin 0,8 prosenttia kunnan kaikista käyttökuluista. Vuonna 1991 vastaava luku oli noin 1,3 % ja vuonna 1998 1,1 %. Joissakin kunnissa kuntien oma panostus kirjasto- ja tietopalveluihin on hyvin pieni tai jää jopa toteuttamatta. Kunnan varakkuudella ei ole kuitenkaan todettu olevan yhteyttä siihen, miten paljon kunta panostaa kirjastotoimeen. Varautumattomuus mediakumouksen aiheuttamiin lisäkustannuksiin: toimiva tekninen infrastruktuuri, uudet aineistomuodot (esim. videoiden tekijänoikeuskorvaukset), maksullinen verkkoaineisto lisenssimaksuineen, aivan uusilla taidoilla varustetun lisähenkilöstön tarve. Kunnan oma panostus kirjastotoimeen on paikoittain hyvin heikko. Tietotekniikka, ennen kaikkea minimistandardeja noudattavat atk-järjestelmät, on tietoyhteiskunnan kirjastoille välttämätön työväline. Ne kuitenkin puuttuvat toistaiseksi varsinkin pienistä kirjastoista. Kirjaston rahoituksessa ei ole huomioitu käyttäjien suuria määriä ja käyttäjien antamaa tunnustusta.

116 Kunnissa ei ole selvitetty, miten paljon kunnalliset kirjastot hoitavat ydintehtävänsä lisäksi opetus-, kulttuuri-, nuoriso-, sosiaali- ja terveyspalveluun liittyviä tehtäviä. Yleensä näitä ei ole huomioitu muiden hallintokuntien budjeteissa. Esimerkiksi koulut ja oppilaitokset vastaavat periaatteessa oppilaidensa ja opiskelijoidensa tietopalvelusta, mutta käytännössä kustannukset kantaa yleinen kirjasto. Kirjastoautoja ollaan lakkauttamassa ajattelematta asiaa kunnassa kokonaisuutena ja pitkäjänteisesti: kirjastoautot palvelevat etenkin kouluja ja pystyvät kiinteitä kirjastopisteitä nopeammin joustamaan, muuttamaan tarpeen mukaan palveluprofiiliaan, olemaan yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa ja tarjoamaan täsmäpalveluja, esim. lasten, koululaisten ja vanhusten palveluja. 6.4.2.3 Henkilöstö Kirjastohenkilöstön määrässä on noin 800-1.000 henkilötyövuoden vaje. Ammattihenkilöstön määrä (n. 4.000 henkilötyövuotta, joista noin 3.500 kirjasto- ja tietopalvelualan koulutuksen saanutta) ei vastaa tietoyhteiskunnan tarpeita. Nopeasti muuttuvalla alalla asiantuntemattomuus saattaa aiheuttaa hukkainvestointeja ja virheellisiä päätöksiä. Mikäli henkilöstövaje kurottaisiin umpeen vuodesta 1991 lähtien, merkitsisi se yhteensä 980 vakanssin takaisin saamista/lisää. Henkilötyövuosien määrä on 1990-luvulla vähentynyt 10 %, vaikka kirjastojen käyttö on monipuolistunut ja lainaus kasvanut 11 %. Lisäksi kirjastojen henkilöstölle, lähinnä johtajille on siirretty myös muiden hallintokuntien, esim. kulttuuritoimen tehtäviä osoittamatta lisäresurssia kirjastotehtävien hoitamiseen. Kirjasto- ja tietopalvelutyön palkkaus kunnissa ei ole kilpailukykyinen muiden kunnassa tietotyötä tekevien eikä muiden samaa osaamista tarvitsevien työnantajien palkkauksen kanssa. Kirjastonhoitajan keskipalkka on ay-järjestöjen mukaan noin 9.900 mk/kk ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen mukaan noin 10.200 mk; kansalaisten keskimääräinen keskipalkka on 11.600 mk/kk. Koulutetuista kirjastoammattilaisista on kova kysyntä etenkin digitaalisessa ympäristössä, IT-yrityksissä ja mediataloissa, jotka tarvitsevat sisältöjen jäsentäjiä. Henkilöstörakenne on muuttunut siten, että korkea-asteen koulutuksen saaneiden kirjastonhoitajien määrä on laskenut. Heidän suhteellinen määränsä on liian alhainen kun otetaan huomioon väestön koulutustason nousu, koulutuksen lisäävä vaikutus kirjastojen käyttöön (94 % korkeakoulututkinnon suorittaneista käyttää kirjastoja) ja kirjastohenkilöstön työ tietosisältöjen käsittelijöinä ja käytön opastajina. Lähivuosina kirjastoista jää eläkkeelle runsaasti ammattihenkilöstöä. Tilalle on vaikea saada vastavalmistuneita, koska palkkaus ei ole kilpailukykyinen muiden työnantajien kanssa. Vakanssien lakkauttamisen tai jäädyttämisen vuoksi kirjastoihin ei ole viimeisen vuosikymmenen aikana rekrytoitu tarpeeksi uutta työvoimaa, jolle kokemukseen perustuva ammattitaito olisi luontevasti siirtynyt. Pääkaupunkiseudulta puuttuu kokonaan alan korkeakoulutasoinen koulutus. Pelkästään pääkaupunkiseudulla yleisistä kirjastoista jää lähivuosina eläkkeelle noin 300 työntekijää, jonka lisäksi alueella ovat maan suurimmat tieteelliset kirjastot ja paljon virastojen ja yritysten kirjastoja. Ammattihenkilöstön vähentämisen vuoksi henkilöstö ei ole päässyt hankkimaan täydennyskoulutusta, mikä olisi kuitenkin välttämätöntä nopeasti muuttuvalla alalla.

117 6.4.2.4 Tekninen infrastruktuuri Standardien käyttämättömyys yleisten kirjastojen sekä koulu- ja oppilaitoskirjastojen atk-kirjastojärjestelmissä. Atk-kirjastojärjestelmien hankinnoissa on etenkin pienissä kunnissa päädytty hankintakustannuksiltaan halpoihin ratkaisuihin, jotka eivät noudata standardeja. Z39.50-standardin tunnistaa vain muutama Suomessa käytetyistä atk-kirjastojärjestelmistä. Teknistä infrastruktuuria on osittain rahoitettu ottamalla määrärahaa pois mm. uusien kirjojen hankinnasta. Teknisen infrastruktuurin ylläpitämisen ja uudistamisen rahoitus on ongelma. Alle 10 000 asukkaan kuntien kirjastojen tämänhetkiset resurssit eivät riitä modernien kirjastopalveluiden tuottamiseen. Atk-menojen osuus kasvaa todennäköisesti jatkossa. Lisäresurssointiin ei kuitenkaan ole varauduttu kaikissa kirjastoissa. Kirjastojen kustannus/ hyöty -analyysien teossa on puutteita. Pienten kuntien kirjastojen toimintaa haittaavat tietoliikenteen korkeat kustannukset etenkin Itä- ja Pohjois-Suomen harvaan asutuilla alueilla. Maan eri alueilla asuvat kansalaiset joutuvat eri asemaan kaukopalvelujen ja tietoliikennekulujen kalleuden vuoksi. Kirjastoihin hankitut tietokoneet ovat varustelutasoltaan ja käyttöominaisuuksiltaan hyvin erilaisia ja osittain puutteellisia. Käytettävissä ei ole ollut hankintaa tukevia ohjeita ja suosituksia. Tietoverkko- ja/tai mikrotukihenkilön asiantuntijapalveluja on saatavilla usein vain suurissa kirjastoissa. Tekninen infrastruktuuri ei toimi ilman henkilöstöresursseja. Lisähenkilöstöä tarvitaan mm. asiakkaiden laiteopastukseen. Asiakasmikrotietokoneita on liian vähäntarpeisiin nähden. Internetkoneita pitäisi hankkia lisää noin 3.600 kpl, jotta koko maassa olisi 1 asiakaspääte/1.000 asukasta. Erilaisten kirjastojärjestelmien suuri määrä ja kirjava taso kunnissa. Pienissä kunnissa päähuomio on kiinnitetty atk-kirjastojärjestelmän hankinnan edullisuuteen eikä sen käytettävyyteen. Kukin kunta ja hallintokunta on tehnyt hankintansa itsenäisesti usein puutteellisinkin tiedoin neuvottelematta ensin esim. alueen ison yleisen kirjaston kanssa. Keskitetysti tuotettavien palvelujen, esim. luettelointipalvelun hyväksikäyttö on puutteellista, mikä osittain johtuu atk-kirjastojärjestelmien kehittymättömyydestä tai standardien käyttämättömyydestä. 6.4.2.5 Koulun ja yleisen kirjaston yhteistyö, oppijan tietohuolto Standardien käyttämättömyys koulu- ja oppilaitoskirjastojen atkkirjastojärjestelmissä (ks. edellä). Koulukirjastoja ei hoideta eikä kehitetä ammattimaisesti. Koulukirjastoja ja oppijan tietohuoltoa käsitellään kunnassa vain yksittäisen oppilaitoksen näkökulmasta eikä osana kokonaisvaltaista kirjasto- ja tietopalveluverkostoa. Ei olla aina selvillä siitä, mitä tarkoitetaan koulukirjastolla tai mitä eri ikäisten oppijoiden kirjasto- ja tietopalvelut voivat tarkoittaa. Vaikka oppilaat käyttävät paljon paikallisia yleisiä kirjastoja, kouluissa ja oppilaitoksissa ei aina tiedosteta, mitä palveluja siellä on jo saatavilla. Opettajat ja oppilaat eivät tunne riittävästi modernin, hyvin varustetun yleisen kirjaston palveluja tai uusia palveluja ei osata käyttää.

118 Opettajien perus- ja täydennyskoulutuksesta puuttuu tiedonhallinta- ja tiedonhankintataitojen opetus. Yleisten kirjastojen henkilöstöllä ei ole puolestaan pedagogista koulutusta. Yleisten kirjastojen resurssien väheneminen on huonontanut kaikenikäisten koululaisten ja opiskelijoiden kirjasto- ja tietopalveluja. Yksittäisessä kunnassa ei ole riittäviä kirjasto- ja tietopalveluja eri-ikäisten koululaisten ja opiskelijoiden tarpeisiin ja muuttuneisiin opetusmenetelmiin nähden. Vanhemmat opiskelijat siirtyvät yleensä käyttämään alueen parhaiten varustetun yleisen kirjaston palveluja. Yleisten kirjastojen henkilöstö ei nykyisellään pysty tukemaan riittävästi eri ikäisten oppijoiden ja opettajien tiedonhankintataitojen opiskelua. Yleisten kirjastojen menoleikkaukset ovat heikentäneet niiden mahdollisuuksia koulukirjastotehtävien hoitamisessa, vaikka kuntien pääkirjastoista 40 % ja sivukirjastoista puolet sijaitsee joko koulurakennuksessa tai sen välittömässä yhteydessä. Kirjastoautojen lakkauttamiset ovat heikentäneet etenkin koululaisten palveluja, koska 80 % kahdestasadasta kirjastoautosta käy kouluilla. 6.4.2.6 Muuta Paikoittain muiden kuntien asukkaat käyttävät poikkeuksellisen paljon naapurikunnan paremmin varustettua kirjastoa, kun oma kunta on supistanut kirjastonsa palveluja tai jättänyt ne tietoisesti kehittämättä. Paikallisesti ja alueellisesti ei ole pystytty riittävästi hyödyntämään EU-rakennerahastojen mahdollisuuksia vähäisen henkilökuntamäärän tai tiedon puuttumisen vuoksi. 6.4.3 Suosituksia Kunnilla on vastuu ja päätäntävalta kuntalaisten kirjasto- ja tietopalvelujen järjestämisestä. Sen vuoksi valtakunnallisessa kirjastopoliittisessa ohjelmassa tehdyt esitykset ovat suosituksia, eivät määräyksiä eivätkä ohjeistuksia. Niiden toteuttamiseksi esitetään vaihtoehtoja ja toimintamalleja, joita voi tarvittaessa hyödyntää. Ehdotukset ja suositukset tulee suhteuttaa kunnan koon mukaan ja ottaa huomioon toimintaympäristön vaikutus. Paikallisten kirjastojen palveluissa on useita tasoja. Ei ole olemassa yhtä yhtenäistä palvelumallia, joka sopisi kaikille paikallisille kunnankirjastoille. Kunta vastaa siitä, että kuntalaisten kirjasto- ja tietopalvelut on järjestetty kirjastolain ja -asetuksen ja sen hengen mukaisesti. Kunta huolehtii, että kirjastossa on saatavilla uusiutuvaa aineistoa ja välineistöä, verkkoyhteydet ja riittävästi ammattitaitoista osaavaa henkilökuntaa. Yhtenä kiireellisimmistä toimista tulisi täyttää kuntien kirjastoissa jäädytetyt tai lakkautetut vakanssit ammattitaitoisella henkilöstöllä ja hankkia kirjastoon uutta aineistoa. Tämän ohjelman valtakunnallisissa ja alueellisissa toimenpide-ehdotuksissa valtion avustusten keskeiseksi ehdoksi esitetään, että kunta kantaa kirjastonsa rahoituksesta myös oman vastuunsa. Lisäksi erillisavustusten saamisen ehdoksi esitetään, että alueella tai kunnassa on laadittu kirjasto- ja tietopalvelustrategia ja että kirjaston atkjärjestelmä noudattaa minimistandardeja.

119 Yleisen kirjaston minimipalvelutaso tietoyhteiskunnassa Jotta kansalaisen pääsy tiedon lähteille voidaan toteuttaa, kaikilla kansalaisilla asuinpaikasta riippumatta on mahdollisuus käyttää kirjaston palveluja paikan päällä (inhouse-use). Tietoyhteiskunnan kirjasto on suuri, pitkäjänteisesti järjestetty vapaan tiedon raaka-ainevarasto, jonka aineksista luodaan uutta tietoa, uutta kulttuurista pääomaa ja uutta arvoa. Niissä on kansalaisen ja tietoyhteiskunnan edellyttämää osaamista ja sisältöä. Pienenkin kunnan kirjastosta on pääsy suurten kirjastojen kokoelmatietoihin. Paikallinen kirjasto antaa kuntalaisille mahdollisuuden päästä valtakunnalliseen kirjastoverkkoon. Tietoyhteiskunnan yleisessä kirjastossa fyysiset ja virtuaaliset/verkkopalvelut tukevat ja vahvistavat toisiaan. Perinteinen kulttuuri- ja sivistystehtävä yhdistyy moderniin tiedonvälittäjätehtävään. Kunnallinen kirjasto on alueen laaja-alainen kulttuuri- ja tietokeskus, laatuportaali, johon koottua kulttuurista ja älyllistä pääomaa kansalaiset voivat käyttää eri tilanteissa eri tavoin joko kirjastossa paikan päällä tai muualta verkon välityksellä. Jotta kansalaisen tietoyhteiskunta voidaan käytännössä saada kaikkien ulottuville, kirjaston peruspalvelun toteuttamiseksi jokaisessa kunnassa tulisi olla: Kirjastotila. Asiakas ei ole kirjastossa pelkkä palvelujen käyttäjä, vaan entistä enemmän aktiivinen toimija. Hän tarvitsee tilaa lukemiseen, aineiston selailuun ja tiedon hankintaan. Pitkäjänteisesti rakennettu, ajantasainen aineistokokoelma, joka sisältää: - painettua aineistoa: kirjallisuutta: etenkin lasten ja nuorten kirjallisuutta, kertomakirjallisuutta, yleistä tietokirjallisuutta, lehtiä, jne., - musiikkia, multimediaa, elokuvia ja muita videoita, diasarjoja, mikrofilmejä ja muissa muodoissa olevaa aineistoa, - pääsyn elektroniseen tietoon, - paikallista ja alueellista kulttuuria ja tietoa sisältävää aineistoa, - standardisuositusten mukainen, vähintään Z39.50-standardin tunnistava atkkirjastojärjestelmä tai yhteys modernia kirjastojärjestelmää käyttävään hyvin varustettuun kirjastoon, - pääsy muiden kirjastojen kokoelmatietokantoihin sekä - kunnallista päätöksentekoa koskevaa tietoa julkisuuslain edellyttämällä tavalla. Kokoelma on systemaattisesti järjestetty (luetteloitu ja luokitettu/asiasanoitettu) noudattaen kansallisia ja kansainvälisiä standardeja, jotka mahdollistavat tiedon vaihtamisen. Riittävästi ammattihenkilöstöä, jota täydennyskoulutetaan jatkuvasti. Kunnassa tai alueella on laadittu alueen kansalaisten, kansalaisryhmien, sidosryhmien ja elinkeinoelämän tarpeista lähtevä kansalaisen kirjasto- ja tietopalvelustrategia. Strategian avulla kirjasto- ja tietopalvelut rakennetaan vastaamaan kunnan kirjasto- ja tietopalvelujen tarvetta. Arvioinnilla selvitetään, onko strategia toiminut. Arvioinnissa voi hyödyntää tässä ohjelmassa esitettyjä laatusuosituksia. Tätä voitaisiin sanoa yleisen kirjaston minimipalvelutasoksi tietoyhteiskunnassa. Paikallisten yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalvelujen lähtökohtana on ensisijaisesti kunnan asukkaiden palvelutarpeiden tyydyttäminen. Koska kirjastojen resurssit ovat niukat ja koska niiden ensisijainen tehtävä on kansalaisten yleispalvelu, yleisten kirjastojen rahoituksessa ja vastuunjaossa on otettu huomioon, mikäli kirjasto osallistuu

120 huomattavassa määrin seudun koulukirjasto-, kulttuuri-, nuoriso-, koulujen iltapäiväkerhojen, sosiaali-, mielenterveys- ja päivähoitotoimintaan. Kaikissa kirjastoissa tarvitaan täydennyskoulutettua henkilöstöä auttamaan kansalaisia tarvitsemansa tiedon löytämisessä, myös digitaalisesta aineistosta. Etenkin harvaan asutuilla seuduilla ja pienissä kunnissa kirjaston rooli kansalaisen tietoyhteiskunnassa tarvitsemien kansalaistaitojen ohjaamisessa korostuu, usein yhteistyössä kansalais- ja työväenopistojen kanssa. Verkkopalvelujen ja elektronisen aineiston tiedonhallinta ja tietopalvelu edellyttävät etenkin isoissa kirjastoissa lisähenkilöstöä. Isoissa kirjastoissa tarvitaan myös uusia taitoja osaavaa uutta henkilöstöä. Kansalaisen tietoyhteiskunnan vaatimukset täyttävien kirjasto- ja tietopalvelujen määrittelyssä voidaan käyttää apuna ohjelman liiteosassa kohdassa Strategia. Arviointi esitettyjä laatusuosituksia. Suositukset - Kuntien ja alueen tietoyhteiskuntastrategioissa kirjasto tiedostetaan keskeisimmäksi instituutioksi tietoyhteiskunnassa. - Kuntien rahoituksen jälkeenjääneisyyden korjaaminen ja kuntien lisärahoituksen saaminen tietotekniikan ja mediamullistuksen aiheuttamiin lisäkustannuksiin. - Ammattihenkilöstövajeen korjaaminen, lakkautettujen ja jäädytettyjen vakanssien täyttäminen ja lisähenkilöstön hankkiminen tietoyhteiskuntaa vastaavalle tasolle sekä henkilöstön palkkauksen saattaminen muiden tietoammattien ja kilpailevien työnantajien tasolle. - Standardisuositusten huomioiminen atk-kirjastojärjestelmissä. - Lähialueen tarpeista lähtevän kuntakohtaisen tai alueellisen kansalaisen kirjastoja tietopalvelu/kansalaisen tietohuoltostrategian luominen. 1. Kunnan rahoitusosuus Kansalaisten tietohuollon menestyksellinen toteuttaminen kansalaisen tietoyhteiskunnassa edellyttää muutoksia nykyiseen kirjastojen rahoitukseen. Kirjaston rahoituksen kokonaisuus on ajateltava uudelleen tietoyhteiskuntaperspektiivistä, jossa kirjaston merkitys kasvaa. Kansalaisen tietoyhteiskunnan edellyttämään palvelutasoon katsotaan päästävän, mikäli kunta käyttää kokonsa huomioon ottaen 1,5 % - 2 % kunnan kaikista käyttömenoista kirjasto- ja tietopalveluihin. Tämä sisältää mediamullistuksen ja tietotekniikan aiheuttamat lisäkustannukset. Työryhmä katsoo, että tietoyhteiskunnan mukaisten nykyaikaisten kirjasto- ja tietopalvelujen tuottaminen vaatii vähintään 200 mk/asukas (vuoden 2000 hintatasossa) panostusta toimintakuluihin. Paikallisesti on kuitenkin huomioitava asukaskohtaisia kustannuksia lisäävät tekijät kuten kunnan pieni asukasmäärä, haja-asutus, kaksikielisyys jne. 1.1. Kunnan ja valtion rahoituksen suhde

121 Valtionosuuden osalta työryhmän ehdotukset ovat osassa Valtakunnallinen taso. Toimenpide-ehdotukset. Nykyistä kunnan ja valtion rahoituksen periaatteellista jakoa, jossa kumpikin osallistuu kirjasto- ja tietopalvelujen rahoittamiseen, työryhmä pitää hyvänä. Nykyinen koko maata koskeva rahoituksen jako (kunnat 43 %, valtio 57%) tulisi saada käytännössä turvaamaan kirjaston peruspalvelut kaikkialla. Työryhmä pitää kaikissa tilanteissa tärkeänä, että kunta kantaa kirjaston rahoituksesta myös oman vastuunsa. Työryhmä ehdottaa selvityksen tekemistä siitä, miten paljon kunnat panostavat kirjastopalveluihin ja mistä johtuvat kuntien väliset erot. Tulosten perusteella voidaan harkita jonkin omarahoitusosuuden asettamista valtionosuuden saamisen ehdoksi. Työryhmä katsoo kuitenkin, että yksittäisen kunnan osuus kirjastokuluistaan tulisi olla vähintään noin 43 %. Ks. Valtakunnallinen taso. toimenpide-ehdotukset. 2. Tekninen infrastruktuuri Suositus: Kirjastossa on käytössä atk-standardisuosituksen mukainen atkkirjastojärjestelmä, jonka lähtökohta on asiakaspalvelutoiminnoissa. 3. Strategia. Arviointi. Suositus 1: Kuntien ja alueen tietoyhteiskuntastrategioissa kirjasto tiedostetaan keskeisimmäksi instituutioksi tietoyhteiskunnassa. Suositus 2: Kunnassa/alueella luodaan kokonaisvaltainen kansalaisten kirjasto- ja tietopalvelujen strategia, jonka tuloksellisuutta seurataan arvioimalla, kansalaisten palautteen perusteella ja hyödyntämällä ohjelmassa esitettyjä laatusuosituksia. Strategian lähtökohta on koko kunnan/alueen ja lähialueen väestö ja elinkeinoelämä, ei vain yleinen kirjasto tai sivistystoimi. Tarkempia tietoja Liiteosassa kohdassa Strategia. 4. Koulun ja yleisen kirjaston yhteistyö ja oppijan tietohuolto Suositus 1: Koulujen ja oppilaitosten atk-kirjastojärjestelmissä noudatetaan standardisuosituksia. Kirjastopoliittinen työryhmä pitää kiireellisimpänä asiana standardisuositusten käyttöön ottamista koulujen ja oppilaitosten atk-kirjastojärjestelmissä. Standardien käytön puute koulujen kirjastojen atk-kirjastojärjestelmissä estää kansallisen kirjastoverkoston hyödyntämistä, tiedon esteetöntä vaihtoa eri toimijoiden välillä sekä keskitetysti tuotettujen palvelujen hyödyntämistä. Suositus 2: Ammattimainen kehittäminen Työryhmä pitää tärkeänä, että koulukirjastoja ja oppijoiden tietohuoltokysymystä kehitetään ja hoidetaan ammattimaisesti osana jo olemassa olevaa kirjasto- ja tietopalveluverkkoa.

122 Suositus 3: Strategialla selkiytetään työnjako Koulujen ja 2. asteen oppilaitosten ja yleisten kirjastojen vastuu, työnjako ja kustannusten jako oppijoiden tietohuollossa selkiytetään kunta/aluekohtaisesti käyttäen apuna paikallisesti tai alueellisesti laadittavaa strategiaa. Kunnissa tulee pohdittavaksi uusia ratkaisumalleja tilanteissa, joissa päätetään, miten oppilaiden ja opiskelijoiden kirjastoja tietopalvelut järjestetään. Tilannetta tulee kunnissa tarkastella kokonaisuutena, ei yksin koulun tai yksin yleisen kirjaston kannalta. Strategioita laadittaessa tiedostetaan, että yleisten kirjastojen laaja tietoverkottuminen ja sisällön hallintataidot, koulujen ja oppilaitosten tietotekniikan käyttöönotto ja opetusmenetelmien muuttuminen sekä toisaalta opiskelijoiden ja koululaisten uudet aktiiviset tiedonhankintatavat muuttavat nykyistä tilannetta. Yleiset kirjastot ovat valmiita ottamaan osaltaan vastuun koululaisten, opiskelijoiden tietohuollosta, elinikäisen oppimisen ja aikuisopetuksen mukanaan tuomasta lisääntyvästä kirjastopalveluista. Useimmiten tämä vaatii lisäresurssointia sekä koulujen ja oppilaitosten osallistumista omalta osaltaan kustannuksiin. Mikäli kunnassa tai alueella ei ole dynaamisia koulu- tai oppilaitoskirjastoja, opetustoimi vastaa omasta rahoitusosuudestaan tai asiasta sovitaan muuten yleisen kirjaston kanssa. Suositus 3.1: Oppijan tietohuoltostrategia Koska vastuu koululaisten ja opiskelijoiden kirjasto- ja tietopalvelujen järjestämisestä on ao. koululla ja oppilaitoksilla, oppijan tietohuoltostrategiassa määritellään mm., mikä on yleisen kirjaston rooli oppimisprosessissa. Opetusmenetelmien ja tiedonhankintatapojen muuttumisen myötä koululainen tarvitsee monenlaisten kirjastojen ja tietopalvelupisteiden palveluja. Määritellään peruskouluissa ja 2. asteen oppilaitoksissa opiskelevien kirjasto- ja tietopalvelujen järjestäminen. Sovitaan, miten järjestetään eri ikäisten ja eri koulutusasteella olevien opiskelijoiden tiedonhankintataitojen opetus ja ohjaus. Sovitaan, miten parannetaan opettajien valmiuksia käyttää moderneja kirjasto- ja tietopalveluja. Sovitaan toimintojen vastuutahot ja mahdollisesta kustannusten jaosta koulujen ja yleisen kirjaston välillä. Tavoitteena on saada kunnan/alueen, esim. seutukunnan koulut ja oppilaitokset (oppiva alue) arvioimaan yhteistyössä kunnallisen kirjaston kanssa, miten oppimisen kirjasto- ja tietopalvelut vastaavat oppijoiden tarpeita ja miten esim. tiedonhallintataitojen opetus ja ohjaus toteutetaan. Arvioinnin pohjalta oppilaitos ja yleinen kirjasto voivat suunnitella tarvittavat toimenpiteet. Aikuiskoulutuslaitokset: Yleinen kirjasto ohjaa aikuisia uusiin lukutaitoihin, kuten verkko-, media, -tiedonhakulukutaitoihin ennen kaikkea antamalla mahdollisuuden ensikosketukseen ja motivoimalla. Perusteellisemman opetuksen järjestämiseksi kirjasto tekee yhteistyötä kansalais- ja työväenopistojen ja aikuiskoulutuslaitosten, avoimien yliopistojen jne. kanssa. Suositus 4: Yksi keino ratkaista koulun ja kirjaston yhteistyö paikallisella tasolla on yhteisen viran perustaminen. Esim. suuriin kuntiin palkattaisiin pedagoginen kirjastoammatillinen asiantuntija toimimaan yhdyshenkilönä koulun ja kirjaston välillä.

123 Suositus 5.: Kirjastoauton palvelujen nykyistä tehokkaampi hyödyntäminen opettajien ja oppilaiden tiedonhallintataitojen ohjauksessa. Ks. myös Valtakunnallinen taso. Toimenpide-ehdotukset. 6.5 Esitysten ja suositusten vaikutukset 6.5.1. Paljonko maksaa vastaaminen tietoyhteiskunnan haasteisiin Julkinen panostus kansalaisen tietohuoltoon on merkitysten ja sisältöjen tuotantoon perustuvassa tietoyhteiskunnassa hyödyllistä, vaikka hyötyä ei suoraan voisikaan laskea numeroina. Toisaalta halutaan kehittää ja ylläpitää yhteisön, kansakunnan henkistä tuotantoa uudistavaa monimuotoisuutta. Toisaalta halutaan turvata tietoyhteiskunnan perusedellytykset tarjoamalla kansalaisille pääsy tietoon ja laajaan kulttuuriin. Monimuotoisuus ja demokratia ovat nykyaikaisen tietoyhteiskunnan tietohuoltopolitiikan kaksi peruspilaria. Uutta intellektuaalista pääomaa ei synny ilman, että kansalaiset, taiteilijat, yrittäjät jne. pääsevät hyödyntämään kulttuurin tähänastisia saavutuksia laajalti. Työryhmä selvitti alustavasti ja suuntaa-antavasti kustannusten arvioimisen pohjaksi joitakin lukuja. Ne kattavat lähinnä nykyisen rahoituksen jälkeenjääneisyyden paikkaamisen sekä ohjelmassa esitettyjen laatusuositusten toteuttamisen. Taulukko 9: Rahoituksen jälkeenjääneisyyden paikkaamisesta ja esitetyistä suosituksista aiheutuvat kustannukset milj. mk milj. euroa aineisto 74 12,3 henkilöstö 160 26,7 atk-laitteisto 54 9 henkilöstön palkkauksen tarkistaminen 280 46,7 (mukana em. lakkautetut ja suosituksen mukaiset vakanssit) yhteensä 568 94,7 Edellä mainittujen tavoitteiden toteuttaminen maksaisi yhteensä noin 568 milj. mk (noin 110 mk/as - 18.3 ). Menolisäykset merkitsisivät laskennalliseen valtionosuuden yksikköhintaan noin 46 %:n nousua. Menolisäys on suhteutettu kirjastojen vuoden 2001 todelliseen yksikköhintaan, josta valtionosuuden leikkaus on jätetty huomioimatta. Kasvusta aiheutuisi lisämenoja kunnille yhteensä noin 244 milj. mk ja valtiolle 324 milj. mk. Vertailuna voidaan todeta, että vuodesta 1991 vuoteen 1999 kirjastojen toimintakulut vähenivät reaaliarvoltaan noin 100 miljoonaa markkaa. Nykytila: Vuonna 1999 kirjastojen käyttökulut olivat yht. noin 1.200,6 milj. mk - 201 milj.. Henkilöstön kokonaismäärä oli 4.156 henkilötyövuotta, jonka lisäksi työllisyysvaroin palkattuja oli 613. Jälkeenjäämisen paikkauksen ja uusien suositusten hintojen perusteet Aineistohankinnan nostaminen suositusten tasolle 400 kirjaa/vuosi/1.000 asukasta (nyt 300 kirjaa/vuosi/1.000 asukasta) maksaisi noin 44 milj. mk, muun kuin kirja-aineiston

124 hankintasuosituksen 100 talletetta/vuosi/1000 asukasta (nyt 60 talletetta/vuosi/1.000 as.) maksaisi noin 30 milj. mk, joten aineistokulut nousisivat vuodessa yli 70 milj. mk. Kokonaisuutena aineistokulut olisivat silloin 54 mk/as./vuosi. Vertailuvuotena voi pitää vuotta 1991, jolloin aineistomenot olivat vuoden 1999 rahanarvossa 56 mk/as./vuosi. Lisäksi on otettava huomioon, että vuoden 1991 jälkeen CD-rom -levyt, videot ja maksulliset tietokannat ovat tulleet kirjastoissa laajaan käyttöön. Tulossa on uusia aineistoja kuten DVD-tallenteet, sähköiset kirjat ja aineiston käyttöoikeusmaksut. Vertailuna voidaan vielä todeta, että vuodesta 1991 vuoteen 1999 yleisten kirjastojen kirjojen hankintakulut ovat vähentyneet yhteensä 63, 7 milj. markkaa (vuoden 1991 markkamäärä on muutettu vuoden 1999 rahanarvoon). Henkilöstön määrän suositukseksi on asetettu yksi henkilötyövuosi/1.000 asukasta. Tämä yhdessä 1991-1999 vähennettyjen ja lakkautettujen vakanssien "takaisin ottamisen" (yht. 682 henkilötyövuotta) kanssa tarkoittaisi henkilöstön lisämääräksi yhteensä noin 1.000 henkilötyövuotta. Lisäkustannuksia tämä merkitsisi nykyisellä palkkatasolla noin 160 milj. markkaa. Henkilöstön osaamistasoa on nostettava. Kirjastohenkilöstön työ tietosisältöjen käsittelijöinä ja yhä koulutetumman väestön tiedonhallinnan opastajina vaatii nykyistä enemmän alan korkea-asteen koulutuksen saaneita. Alan korkea-asteen koulutuksen saaneiden määrä on laskenut huolestuttavan paljon viime vuosina. Nähtävissä oleva eläköityminen koskee pääasiassa juuri korkeakoulutasoisia esimies- ja asiantuntijatehtävissä olevia. Henkilöstön palkkausta tarkistettaessa vertailukohteeksi voi lyhyellä tähtäimellä ottaa peruskoulun opettajien (lehtorit ja luokanopettajat) keskipalkan, vaikka realistisempi vertailukohta alkaa olla IT-ala. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen mukaan peruskouluissa ansaittiin lokakuussa 2000 14.370 mk/kk. Saman lähteen mukaan kirjastonhoitajan keskipalkka oli 10.200 mk/kk. Noin 1.500 kirjastonhoitajan palkan nostaminen opettajia vastaavalle tasolle maksaisi sivukuluineen vuositasolla noin100 miljoonaa markkaa. Kirjastovirkailijoiden palkkatason (Tilastokeskuksen mukaan noin 8.500 mk/kk) vastaava tarkistus esim. kunnallisten keskipalkkojen (11.750 mk/kk) tasolle maksaisi suunnilleen 180 milj. mk. Palkkatason tarkistuksen kokonaishinta olisi noin 280 miljoonaa mk vuodessa. Valtakunnalliseksi suositukseksi asetettu yksi internet-pääte 1.000 asukasta kohti tarkoittaisi 3 600 uutta internet-asiakaspäätettä eli yht. noin 54 milj. mk. Summa perustuu laskennalliseen arvioon, joka koostuu koneen osuudesta sekä tietoliikenne-, henkilöstö-, palveluinfrastruktuurista ja perusohjelmista aiheutuvista kustannuksista. Pelkän laitehankinnan kustannukseksi arvioidaan noin 36 milj. mk. Nykyään noin 30 % kunnista yltää asetettuun suositustasoon. ATK-kirjastojärjestelmän kustannukset ovat tällä hetkellä kirjastoissa vuosittain keskimäärin lähes 80 000 markkaa. Järjestelmän perustaminen ja päivittäminen vaatii keskimäärin 300 000 markan sijoituksen. Hajonta kustannuksissa on hyvin suurta kirjastojen koosta johtuen. Uudet kustannukset Uusia kustannuksia ei pystytty luotettavasti arvioimaan niiden moniulotteisuuden takia. Esim. atk-järjestelmien standardinmukaistamisen hinnan arviointi vaatisi oman selvityksensä. Atk-kirjastojärjestelmän kustannukset ovat tällä hetkellä kirjastoissa vuosittain keskimäärin 80.000 markkaa - 13.350. Järjestelmän perustaminen ja päivittämi-

125 nen vaatii keskimäärin 300.000 markan - 50.000 sijoituksen. Hajonta kustannuksissa on hyvin suurta. Kunnan koko vaikuttaa paljon. Yhteensä atk-kirjastojärjestelmien perustamiskustannukset ovat olleet Suomessa lähes 100 miljoonaa markkaa - 16,7 miljoonaa. Vuosittaiset ylläpitokulut ovat noin 34 miljoonaa markkaa - 5,6 milj.. Toinen suuri odotettavissa oleva kustannuserä, verkkoaineistojen käyttöoikeusmaksut (lisenssimaksut), on toistaiseksi hyvin vaikeasti arvioitavissa, koska yleisille kirjastoille tärkeimmät kotimaisen aineiston markkinat ovat vasta syntymässä. Myös kaikkien kirjastojen käyttöön tarkoitettujen, keskitetysti ja hajautetusti tuotettujen palvelujen tuottamisen hinnan laskeminen edellyttää yksityiskohtaisempia selvityksiä, samoin julkisen tiedon kirjastotarjonnan hinnan selvittäminen. Työryhmä keskusteli myös kirjastojen palvelujen maksullisuudesta, mutta uusia esityksiä edellyttäviä näkökohtia ei tullut esiin. 6.5.2 Mitä tapahtuu, jos mitään ei tehdä Demokratiahaitta Nykyisellä huomattavan alhaisella panostuksella ei pystytä paikoittain toteuttamaan edes perinteisiä kirjasto- ja tietopalveluja. Jos mitään ei tehdä, yleinen kirjastolaitos nykyisessä muodossaan kuihtuu. Vain noin puolet kunnista pystyisi tarjoamaan tietoyhteiskunnan vaatimia kirjasto- ja tietopalveluja, jolloin yleinen kirjastolaitos tulisi määritellä uudestaan paljon suppeampana: tiedollisen ja kulttuurisen tasa-arvon turvaaminen kaikkialla maassa olisi jätettävä määritelmän ulkopuolelle. Vuosikymmenten perinne väestön tasa-arvoisesta kirjastopalveluista katkeaisi. Suomi menettäisi myös yleisten kirjastojen kehittämisessä saavuttamansa etumatkan, josta se tunnetaan kansainvälisestikin. Taloudellinen haitta Pitkän ajan kuluessa kirjastoihin koottu merkittävä älyllinen ja kulttuurinen tietopääoma, niiden kokoelmat ja kaikki siihen tiivistynyt ammattitaito, jää hyödyntämättä tai alikäyttöön. Suomalaisen tietoyhteiskunnan kansainvälinen menestys pohjautuu vuosikymmenten työllä luotuun tietoresurssien ja kulttuurin laajaan saatavuuteen, jota yleinen kirjasto ja koululaitos on ylläpitänyt. Kaikille suomalaisille avoimina laitoksina ne ovat olleet mukana synnyttämässä ja tukemassa kriittistä massaa kansalaisia, joilla on hyvä yleissivistys ja taito hakea oleellista tietoa infotulvasta. Tällainen kansa on paitsi luonut esim. uusia tietotekniikka- ja tietotuotteita myös ottanut niitä käyttöön tavalla, joka on tehnyt Suomesta tietoyhteiskuntalaboratorion. Jos tämä edellytys päästetään häviämään, kansakunnan älyllinen innovaatiopohja heikentyy olennaisesti. Muita vaikutuksia Valtion kunnille antaman rahoituksen tarkoitus ei toteudu eduskunnan tahdon mukaan, koska useat kunnat eivät huolehdi riittävästä kunnallisesta rahoitusosuudesta. Kunnan ja valtion kirjastojen kokoelmiin ja tietotekniikkaan sijoitettu vuosien rahoituspanos ei tule hyödynnetyksi tai hyöty jää puolittaiseksi, mikäli sisältöjä ja sisällön löytyvyyttä ei kehitetä. Avoimia vakansseja ei saada täytetyiksi, mikä vaikuttaa kansalaisten tietohuollon saatavuuteen ja laatuun.

126 Kansalaisten tiedollinen ja kulttuurinen epätasa-arvo kasvaa huomattavasti, mikäli pienten kuntien asukkaat eivät voi oman kirjastonsa kautta hyödyntää verkon avulla muiden kirjastojen tuottamia palveluita. Jokamiehen mahdollisuudet saada käyttöönsä ja hyödyntää elektronisessa muodossa olevaa tietoa vaikeutuvat. Kuntalaiset eivät saa tietoa uusista asioista, mikäli kokoelma on tiedoiltaan vanhentunut tai kirjastossa ei ole osaavaa henkilöstöä ohjaamassa tiedonhakua. Asiakkaille joudutaan hankkimaan aineistoa kaukopalveluna. Tämä saattaa tulla kalliimmaksi kuin aineiston hankinta. Osa kansalaisista jää kokonaan vaille tietoyhteiskunnassa tarvittavia taitoja ja tietoja. Se osa aikuisväestöstä, joka ei ole työelämässä eikä opiskelun kautta pääse opettelemaan uusia lukutaitoja, saattaa jäädä ilman näitä välttämättömiä taitoja. Kirjasto- ja tietopalvelujen tarjoaminen ja asukkaiden palvelujen käyttö keskittyy alueen suurimpiin kirjastoihin. Alueen asukkaat äänestävät jaloillaan ja käyttävät hyvin varustetun kunnan kirjastoa. Tämä vaatisi alueen kuntien kesken tehtävää tietoista päätöstä, minkä tasoisia palveluja missäkin kunnassa tarjotaan ja kustannusten jakamisesta sopimista. Tehdään päällekkäistyötä. Pienillä kunnilla on vaikeuksia hyödyntää keskitetysti tuotettuja palveluita, kun niiden atk-järjestelmät eivät tue keskeisiä tiedonsiirtostandardeja. Tehdään vääriä päätöksiä ja hukkainvestointeja, kun ei tunneta tai tiedetä olemassa olevia vaihtoehtoja. Jos esim. ei tiedetä, mitä atk-kirjastojärjestelmiltä tulisi vaatia, joudutaan maksamaan turhia oppirahoja. Saatetaan perustaa kalliita "uusia kirjastoja" sen sijaan, että jo olemassa olevalle kirjastolle lisärahoituksen turvin luodaan edellytykset toimia ajantasaisena digitaalisena kirjastona. Mahdollisuus kehittää toimiva valtakunnallinen kirjasto- ja tietopalveluverkko menetetään. Nykyinen tilanne jatkuu: tietoverkon tiedonvaihto samanlaisten organisaatioiden kesken onnistuu, mutta tiedon vaivaton vaihtaminen eri toimijoiden välillä on lähes mahdotonta tai kustannuksiltaan tavoittamattomissa. Koulukirjastokysymyksessä ei päästä eri osapuolia tyydyttävään toimivaan ja taloudelliseen ratkaisuun. Oppilaille ja opiskelijoille välttämättömän ajantasaisen kirjasto- ja tietopalvelun sekä tiedonhaun ohjauksen puute heikentää opiskelun tulosta. Lasten perinteinen lukutaito voi heikentyä. Koska nykyinen panostus kirjastoihin on huomattavan alhainen, sillä ei pystytä paikoittain toteuttamaan edes perinteisiä kirjasto- ja tietopalveluja. Jos mitään ei tehdä, kirjasto-sana tulee määritellä uudestaan. Tietoyhteiskunnan kirjasto- ja tietopalvelujen tarjoaminen keskittyisi maassamme noin puoleen kunnista. Mikäli näin kävisi, olisi selkeintä, että nämä kirjastot toimisivat alueellisina keskuksina. Muut alueen kirjastot toimisivat esim. sivukirjastoina ja profiloituisivat selkeästi vaikkapa painetun aineiston tarjoamiseen. Asukkaat hakisivat tietoyhteiskunnan edellyttämät modernit palvelut alueellisista keskuksista. Kunnat sopisivat kustannusten jaosta. Tällä ratkaisulla Suomi putoaisi saavuttamastaan etumatkasta, josta maamme yleiset kirjastot ovat tulleet tunnetuksi. Vuosikymmenten perinne väestön tasa-arvoisesta kirjastopalveluista katkeaisi. Alueellisesti osa väestöstä jäisi käytännön syistä modernien kirjastopalvelujen ulottumattomiin.

127 Tärkeintä kaikissa tilanteissa on tiedostaa tilanne ja sen seuraukset. 6.5.3 Lainsäädännölliset vaikutukset Kirjastolain nro 904/1998 ja -asetuksen nro 1078/1998 tarkistaminen. Ohjeistusten ja suositusten laatiminen. Lain nro 635/1998 ja asetuksen nro 806/1998 opetuksen ja kulttuurin rahoituksesta tarkistaminen. Oppilaitoksia koskevan lainsäädännön tarkistaminen koulujen ja oppilaitosten koulukirjastoja ja oppijan tietohuoltoa koskien ja ohjeistusten ja suositusten laatiminen. Valtion maksuperustelain nro 150/92 ja -asetuksen nro 211/92 ja opetusministeriön päätöksen nro 82/93 kirjasto- ja tietopalveluista perittävistä maksuista tarkistaminen. Tekijänoikeuslain nro 404/61 ja -asetuksen nro574/95 tarkistaminen. Vapaakappalelakiesityksen tarkistaminen. Asetuksen nro 94/92 Varastokirjastosta tarkistaminen. Yliopistoasetuksen nro 115/98, 25 tarkistaminen. Valtioneuvostonpäätöksen nro 719/72 tieteellisistä keskuskirjastoista tarkistaminen

128 LIITEOSA

129

130 LIITE 1: STRATEGIA. ARVIOINTI. LAATUSUOSITUKSET. 1.1. Strategia ja arviointi Kirjastopoliittinen työryhmä pitää tärkeänä, että kansalaisen tietoyhteiskunnassa yksittäisen kunnan ja/tai alueen kirjasto- ja tietopalveluja ja kansalaisen tietohuoltoa tarkastellaan kokonaisuutena. Tämän vuoksi kunnissa tai alueella tulisi luoda selkeä strategia kuntalaisten tai/ja alueen kirjasto- ja tietopalvelujen järjestämisestä. Ehdotetusta strategiasta käytetään luettavuuden takia tässä liitteessä termiä strategia. Kirjaston toimintoja ja tuotteita tulee strategiassa tarkastella kansalaisen näkökulmasta. Käyttäjän näkökulmasta kirjasto- ja tietopalvelut ovat yksi kokonaisuus. Siksi myös palvelun tarjoajien tulee tehdä strategia yhdessä, jolloin kokonaisuuteen kuuluisivat myös muut alueen kirjasto- ja tietopalvelut, kuten ammattikorkeakoulujen kirjastot, koulujen ja oppilaitosten kirjastot, kunnan tietopalvelupiste, front-office tai yhteispalvelupisteet, julkishallinnon tietopisteet ja alueella sijaitsevat tieteelliset kirjastot. Näin saadaan käyttäjille todellista lisäarvoa. Eri kirjastomuotojen kirjasto- ja tietopalvelupisteiden välille syntyy taloudellista ja toiminnallista synergiaa. Strategian toteutumista tulee myös arvioida. Strategian tuloksena kirjasto- ja tietopalvelut vastaavat kunnan asukkaiden ja eri sidosryhmien kirjasto- ja tietopalvelujen tarvetta. Miksi strategia? Strategia auttaa kirjastoja profiloitumaan ja kehittämään palvelujaan. Valtakunnallisten kirjasto- ja tietopalvelujen tavoitteiden, visioiden ja linjausten pitäisi konkretisoitua kuntatasolla. Strategian avulla selkeytetään tehtävänjakoa sekä vältetään hukkainvestointeja, päällekkäishankintoja ja -toimintoja. Arvioinnilla ja kuntalaisten palautteen avulla selvitetään, miten hyvin kirjasto on menestynyt palvelujen tuottajana ja miten hyvin strategia on toiminut. Strategia ankkuroidaan osaksi kunnan/alueen sivistys- ja viestintäpalvelujen arviointia. Strategia kytketään myös laajempiin kunnan tai alueen kehittämisstrategioihin. Strategisen suunnittelun eteneminen Strategia perustuu kirjaston toimintafilosofiaan ja toimintaympäristön tuntemukseen. Toimintafilosofiassa määritellään kirjaston toiminnan visio, toiminta-ajatus, toimintastrategiat, toiminnan päämäärä ja kirjaston perus- ja ydintehtävät. Määritellään, miten päämäärät ja strategiat ilmenevät käytännössä. Todetaan, mitä arvioinnit ja palautteet kertovat kirjaston toiminnasta jne. Visiossa on tärkeää määritellä, mihin kirjaston toiminta viime kädessä tähtää. Arviointi ja mahdollinen mittaaminen ankkuroidaan visioon ja strategiaan. Visio täsmentää palvelujen suhdetta rahoittajiin ja päättäjiin, paikalliseen toimintaympäristöön, asukkaisiin, yhteisöihin ja sidosryhmiin sekä palvelujen käyttäjiin ja henkilöstöön. On selvitettävä näiden toimijoiden kirjastoa koskevat odotukset ja tarpeet. Strategiaa voi pitää kehittämisasiakirjana, joka määrittää vision siitä, mitä tahdotaan määrittää toiminta-ajatuksen määrittää arvot, joihin kirjaston toiminta pohjautuu

131 määrittää tavoitteet ja tehtävät muuttuvassa toimintaympäristössä, kartoittaa hyvät ja heikot osat, mahdollisuudet ja uhat luo pohjan kirjaston johtamiselle ja voimavarojen kohdentamiselle, esittää perustelut rahoitukselle sekä luo pohjan palvelujen kehittämiselle, menestyksekkäälle toiminnalle ja palvelujen oikealle kohdentamiselle. Kunnallisen kirjaston kannalta olennaisinta on määritellä ja tiedostaa oma tehtävä ja työnjako toisaalta koko kirjasto- ja tietopalvelukentässä ja toisaalta kunnassa eri hallintokuntien, sidosryhmien ja muiden toimijoiden joukossa. Strategia pohjautuu paikallisiin olosuhteisiin. Huomioon otetaan kunnan/alueen väestö-, ikä-, asutus- ja elinkeinorakenne, koulut, oppilaitokset, korkeakoulut ja elinkeinoelämä. Seudullinen ja muu yhteistyö ja koko kirjasto- ja tietopalveluverkon tarjoamat mahdollisuudet otetaan toiseksi työn pohjaksi. Tavoitteena on tukea paikallisen kulttuuri-identiteetin vahvistumista ja osaamista. Strategia voidaan tehdä monella eri tavalla. Sitä voisi edeltää esim. kirjasto- ja tietopalvelujen kuntalaisarviointi, johon osallistuisivat kuntalaiset ja kunnassa toimivien organisaatioiden, yritysten ym. edustajat. Arvioinnilla selvitetään, kuinka suuren osan palvelutarpeesta kunnan omat kirjasto- ja tietopalveluyksiköt tyydyttävät ja mikä on sen palvelutarpeen osuus, joka haetaan muista kunnista tai kokonaan muista lähteistä. Kuntalaisarvio ei ole sama kuin asiakaskysely, jollaisiin vastaavat vain kirjastossa käyvät asiakkaat. Paras tapa aloittaa on lukea kirjastolaissa ja -asetuksessa, Suomen hallituksen ohjelmassa ja kirjastopoliittisessa ohjelmassa asetetut yleiset valtakunnalliset tavoitteet ja tahtotila sekä tutustua tarkkaan kunnan ja alueen tavoitteisiin. Tämän jälkeen voi kartoittaa käyttäjien ja sidosryhmien tarpeet. Strategiassa määritellään esim.: Minkä osan palveluista kunta tuottaa itse ja mikä osa tuotetaan sovitulla tavalla yhteistyössä yhden tai useamman muun kunnan kanssa. Miten palvelut tuotetaan niille asukkaille, jotka etäisyyksien vuoksi tai esim. vamman takia eivät pysty käyttämään mitään tarjolla olevaa kirjastoyksikköä tai tavanomaisia kirjastopalveluja. Paikallisesti on selvitettävä jokaisen kirjaston oma polku ja segmentti verkkopalvelujen tarjoamisessa. Määritellään tekniselle infrastruktuurille asetetut vaatimukset ja siitä saatava hyöty. Määritellään standarditaso, joka vaaditaan kunnan yleisen kirjaston atkkirjastojärjestelmältä. Määritellään koulujen ja oppilaitosten atkkirjastojärjestelmiltä vaadittava taso. Kun kunnassa suunnitellaan jotain uutta tiedotuspistettä, koulu- tai oppilaitoskirjastoa tai koulun tietokeskusta ja ollaan hankkimassa niihin teknistä infrastruktuuria, tulisi ensin tarkistaa, mitä palveluja lähellä sijaitseva yleinen kirjasto, tieteellinen kirjasto ja ammattikorkeakoulukirjasto tarjoavat. Näin pystytään määrittämään oikea standardien vaatimustaso, joka on välttämätöntä tiedon vaihtamisen onnistumiseksi. Tässä ei edel-

132 lytetä yhteistä kirjastojärjestelmää tai yhteisiä tietokantoja, vaan yhteisten standardien käyttämistä. Näin vältytään päällekkäisiltä ja virheellisiltä hankinnoilta. Strategiaan sisältyy aineiston, tilojen, laitteiden ja verkkoyhteyksien lisäksi päätös siitä, millaista henkilökuntaa tarvitaan ja mistä mahdollisesti tarvittava täydentävä osaaminen hankitaan. Etenkin pienissä kunnissa vaaditaan kirjastohenkilöstöltä niin laaja-alaista osaamista ja tietämistä, että sitä ei pystytä yhden tai kahden työntekijän kirjastossa hankkimaan ja pitämään ajan tasalla. Määritellään, miten järjestetään aikuisväestön tiedonhankinta- ja tiedonhallintataitojen sekä muiden kansalaisen tietoyhteiskunnassa tarvittavien taitojen ohjaus. Määritellään yleisen kirjaston rooli elinikäisessä opiskelussa. Määritellään, mikä on kunnallisen kirjaston rooli uuden julkisuuslainsäädännön toteuttamisessa. Mikäli kuntaan ollaan perustamassa uutta tietopalvelupistettä, koulukirjastoa tai toisaalta lakkauttamassa kirjastoautoa tai sivukirjastoa, tarkastellaan ensin palvelujen tarvetta ja jo olemassa olevien palvelujen tarjontaa kokonaisuutena ja luodaan vasta sen jälkeen toimintalinjat ja tehdään päätökset. Arviointi Tuloksellisen arvioinnin tehtävänä on tukea kirjaston toimintaa, antaa perusteet suunnitelmille ja tulostavoitteille sekä toimintakulujen budjetoinnille. Selvitetään myös, miten hyvin kirjasto on menestynyt palvelujen tuottajana. Kirjaston toimintoja ja tuotteita tarkastellaan kansalaisen näkökulmasta. Paikallisen kirjaston profiilia määrittävät ympäröivän yhteiskunnan ja yhteisön tarpeet sekä kunnan/ alueen muu infrastruktuuri. Arvioinnin tulee tukea alueen kirjasto- ja tietopalvelujen parantamista, ei vain kuvata niiden laatua ja saatavuutta. Arvioinnin kohteena ovat kirjaston toiminnan asiakaslähtöisyys, sisäisten prosessien toimivuus ja innovatiivisuus. Pelkkiä tilastotietoja kokoamalla tai asiakaskyselyjä tekemällä ei toiminnan kokonaisuudesta ja laadusta saada kattavaa kuvaa. On monia eri tapoja arvioida. Arviointiprosessi voidaan tehdä joko yksittäisessä paikallisessa kirjastossa, yhteistyössä muiden alueen kirjastojen kanssa tai yhteistyössä jonkun toisen toimipisteen kanssa. Arvioinnilla ja kuntalaisten antaman palautteen tuloksien avulla selvitetään onko kunnan kirjasto- ja tietopalvelustrategia toiminut. Palvelut voidaan arvioida osana kunnan/alueen sivistys- ja viestintäpalvelujen arviointia. 1.2. Laatusuositukset tietoyhteiskunnan kirjasto- ja tietopalveluille Laatusuosituksilla annetaan suuntaviittoja tietoyhteiskunnan laadukkaiden kirjasto- ja tietopalvelujen edellytyksistä. Kirjasto- ja tietopalvelujen saatavuuden ja laadun laatusuositusten käyttö on ollut tarkoituksenmukaista valtakunnallisessa päätöksenteossa, jossa tarvitaan keskiarvoja. Paikallisella tasolla laatusuositukset voivat olla apuneuvoja, eivät ohjeistuksia eivätkä määräyksiä. Ne ovat keskiarvoja, joita käytettäessä tulee aina ottaa huomioon kyseisen kunnan, alueen ja kirjastolaitoksen toimintakehys. Mikä on taajama-, ikä-, elinkeino- ja koulutusrakenne; mitä kouluja, oppilaitoksia alueella on; mikä on paikkakunnan työllisyystilanne, talous ja mitä liikelaitoksia alueella on; onko alueella uimahalli- ja/tai

133 muita suosittuja liikuntapalveluja jne.? Analyysissa tulee ottaa huomioon kirjastoverkon rakenne: onko pääkirjaston lisäksi muita kirjastoja tai kirjastoautoja sekä yhteistyö muiden kuntien tai muiden hallintokuntien kanssa. Yksi paikallisella tasolla yleisesti käytetty itsearvioinnin menetelmä on ns. benchmarking eli vertaaminen suunnilleen samanlaiseen kuntaan/alueeseen. Tällaisen itsearvioinnin avuksi opetusministeriö on kehittänyt valtakunnallisen tilastotietokannan. Laatusuosituksia voi käyttää apuna määriteltäessä oman kunnan asukkaiden kirjasto- ja tietopalvelutasoa. Suositukset eivät koske jokaista kunnan kirjastopistettä. Tavoitteena kuitenkin on taata sovittu palvelutaso ainakin yhdessä kunnan kirjastoista, yleisimmin pääkirjastossa. Edellä esitettyjä laatusuosituksia tulee korottaa, mikäli kunta toimii maakuntakirjastona, tai huomattava osa sen käyttäjistä on kaiken ikäisiä koululaisia ja opiskelijoita, tai kirjasto toimii aktiivisesti kunnan tiedotuskanavana tai alueella on muita käyttöä selvästi lisääviä tekijöitä. Seuraavia kansalaisen tietoyhteiskunnan kirjasto- ja tietopalvelujen menestyksekkään hoitamisen laatusuosituksia voi käyttää hyödyksi palveluja arvioitaessa: Palvelujen saavutettavuuden laatusuositukset Kirjasto- ja tietopalvelujen tulisi sijaita niin, että noin 80 %:lla vakinaisesta kunnan väestöstä on palvelupaikkaan enintään kahden kilometrin matka, tai kirjastopysäkki enintään yhden kilometrin päässä. Suositus koskee taajama-alueita. Harvaan asuttujen seutujen ja etäpalveluja tarjoavia kirjastojen erityispiirteet ja kirjastoautopalvelujen erityispiirteet tulee ottaa erikseen huomioon. Mittarina voidaan käyttää myös aikaa: palvelujen olisi oltava esim. enintään 30 minuutin/yhden tunnin matkan päässä. Kirjastossa on käytössä helppokäyttöinen, standardisuositukset täyttävä kirjastojärjestelmä, joka mahdollistaa suurten kirjastojen kokoelmien ja tietovarantojen hyödyntämisen. Mitä pienemmästä kirjastosta on kyse, sen tärkeämpää on saada käyttöön isojen hyvin varustettujen kirjastojen palvelut. Atk-kirjastojärjestelmän on täytettävä standardit, joiden avulla voi käyttää keskitetysti tuotettuja palveluita, esim. poimia luettelointitietoja ja vaihtaa sähköisesti tietoa kirjakauppojen ja kustantajien kanssa. Internet-yhteyksiä asiakaskäytössä noin yksi mikrotietokone/1000 asukasta. Tavoite on suhteutettava kunnan suuruuteen, rakenteeseen ja tehtävään, esim. maakuntakirjastotehtävään, sopivaksi. Tavoitteena on tarjota eri asiakasryhmien tarpeisiin käyttöominaisuuksiltaan ja ohjelmistoiltaan erilaisia laitteita (soveltuvuus esim. näkövammaisille). Suositellaan, että suuremmissa kaupungeissa ainakin yksi kirjasto on avoinna arkisin klo 10.00-20.00 sekä lauantaisin. Aukioloaikojen määrittelyssä tulee etsiä alueen tarpeet huomioiden uusia vaihtoehtoisia palvelutasoja. Asiakkaille tiedotetaan selvästi, milloin kirjastossa on saatavilla esimerkiksi vain lehtiosaston palvelut, milloin vain lainaus- ja palautuspalvelut ja milloin on saatavilla täysi palvelutaso.

134 Kunnassa laadittavan strategian tulisi olla sellainen, että kunnan yksin tai yhteistyössä järjestämien palvelujen ulkopuolelle jää normaalitilanteessa vain noin 0,1-0,3 % palvelutarpeista. Tiedon saatavuuden ja palvelujen laatusuositukset Kirjojen uushankinta vähintään 400 kirjaa/1000 asukasta. Hankinta suhteutetaan aineiston käyttöön. Muun aineiston hankinta vähintään 100 tallennetta/1000 asukasta eli viidesosa kokonaishankinnasta. Suositus on suuntaa-antava, sillä muun aineiston hankintakulut ovat hyvin eritasoisia. Sanoma- ja aikakauslehtiä (Sisältää verkkolehdet mutta ei aikakauslehtien irtonumeroita) 15 vuosikertaa/1000 asukasta, kuitenkin vähintään 45 vuosikertaa. Toimitilat ja niiden soveltuvuus kirjastossa oleskeluun, työskentelyyn, asiakaspäätteen käyttöön, aineistojen järkevään sijoitteluun, lainauksiin ja muuhun käyttöön. Toimitilaa vähintään 100 neliömetriä/1000 asukasta. Henkilöstöä vähintään 1 henkilötyövuosi/1000 asukasta. Henkilöstön määrässä otetaan huomioon mm. eri-ikäisten oppilaiden ja opiskelijoiden tiedonhaun ohjaus sekä maakuntakirjastojen ja isojen kirjastojen alueellisten tehtävien, uusien aineistojen ja verkkopalvelujen aiheuttama henkilöstön lisätarve. Tietoyhteiskunnan kirjastoille asettamat vaatimukset edellyttävät ihmistyötä. Suositus on sama kuin opetusministeriön vuodelta 1986 antamassa ohjeistuksessa. Ammattihenkilöstön palkkaus kilpailukykyiseksi muiden vastaavien tietoammattien ja kilpailevien työnantajien kanssa. Henkilöstön täydennyskoulutuksen tavoite vähintään 6 koulutuspäivää/henkilötyövuosi (koulutuspäivä 6 t, osapäivät lasketaan yhteen). Suositus nopeasti muuttuvalla alalla olisi 12 koulutuspäivää, kuten vastaavilla informaatioaloilla. Täydennyskoulutuksen tarpeet eivät aina ole vuositasolla samanlaisia eri kokoisissa kirjastoissa. Palvelujen käyttöä arvioitaessa voidaan hyödyntää seuraavia laatusuosituksia: Fyysisiä kirjastokäyntejä vähintään 10 käyntiä vuodessa/asukas. Tämän lisäksi voidaan laskea etäkäyttäjät. Lainauksia 18/asukas. Mikäli kirjasto tarjoaa runsaasti etäpalveluja tai kyse on harvaan asutusta alueesta, tämä tulee huomioida. Suurimpien kaupunkien pääkirjastoissa ja maakuntakirjastojen pääkirjastoissa suositusten voidaan katsoa olevan huomattavasti suurempia. Tällaisissa kirjastoissa: - atk-kirjastojärjestelmät tuntevat minimistandardien lisäksi myös muita standardeja, - kirjastoissa on mikro- ja verkkotukihenkilöitä, jotka auttavat myös alueen muita kirjastoja, - kirjastossa on mikroluokka/oppimisympäristö -tyyppinen tila, jossa on useampia tietokoneita ja muita ajantasaisia laitteita sekä asiakkaita opastava henkilö. - kirjastoissa on huomattava määrä uutta aineistoa monessa eri muodossa. Tuottavuuden mittarina voidaan käyttää esim. : kirjastoaineistokulut mk/asukas + henkilöstökulut mk/asukas kirjastokäynnit/asukas +lainaus/asukas

135 Yhteistyön tiivistäminen ja monipuolistaminen kunnissa Kansalaisten tietoyhteiskunta ei ole vain tiedon siirtämistä ja jakelua vaan ennen kaikkea tiedon yhteisöllistä prosessointia, jossa kansalaiset tuovat esiin arvonsa ja näkemyksensä kehityksen suunnasta. Kirjasto tarjoaa tähän fyysiset puitteet ja sisällölliset virikkeet. Yleisen kirjaston tiloissa voidaan järjestää erilaisia tilaisuuksia, jotka toteuttavat kansalaisyhteiskunnan tavoitteita. Pitkät aukioloajat ja avoin pääsy tiloihin monipuolistavat kirjastojen toimintaa ja tukevat sen roolia osana kuntayhteisöä. Kunnan hallintokuntien ja elinkeinoelämän yhteistoiminnalla voidaan tehostaa kansalaisvalmiuksien omaksumista. Yleiset kirjastot ovat valmiita infrastruktuureja paikallisen viranomaistiedon välitykselle. Verkkoyhteistyöllä kirjastot voivat toteuttaa kansalaistiedotusta ja vahvistaa demokratian toimivuutta uuden julkisuuslainsäädännön hengessä. Kirjastoissa voidaan toteuttaa vastavuoroista palveluja, esim. kansalainen voi olla yhteydessä kunnan päätöksentekijöihin. Kirjastojen yhteistyötä voisi lisätä mm. kansalaisopistojen, nuorisotyön ja sosiaalitoimen kanssa. Kirjastojen asiakaspäätteet kansoittavia nuoria voisi hyödyntää aikuisväestön tietokoneen ja tietoverkkojen käytön opastamisessa. Tietoiskuja voisi järjestää piilo-osaamattomille aikuisille, jotka eivät tunnista tietämättömyyttään siitä, mitä aineistoa ja tietoa on saatavilla. Kukin hallintokunta rahoittaa osaltaan mahdolliset kustannukset. Kun yksittäisen kunnan resurssit eivät riitä Ylikunnallinen kirjaston käyttö voi olla toiminnallisesti ja taloudellisesti järkevää ja jopa tavoiteltavaa. Jos ylikunnallinen kirjaston käyttö on runsasta, asiasta pitäisi kuitenkin aina neuvotella kuntien kesken ja sopia toimintapolitiikasta ja kustannusten jaosta. Mikäli kunnassa tullaan siihen tulokseen, että se ei pysty yksin rahoittamaan tarpeeksi tasokkaita kirjasto- ja tietopalveluja, voidaan harkita erilaisia vaihtoehtoja: Päätetään, että paikallinen kirjasto toimii sivukirjastona ja varsinaiset pääkirjastoasiantuntijapalvelut ostetaan suuren hyvin varustetun kunnan pääkirjastosta. Paikallinen kirjasto toimisi sivukirjastona erikoistuen esimerkiksi vain painetun aineiston tarjoamiseen. Kunta ostaa toisesta kunnasta jonkin osapalvelun. Kunnat tekevät palvelusopimuksen, mikäli esim. jonkun kunnan asukkaista huomattava osa käyttää toisen kunnankirjaston palveluja. Toisen kunnan käyttäjältä ei voi periä maksuja, vaan mahdolliset maksut tulee periä kuntien ja hallintokuntien välillä. Ennen maksujen perimistä tulisi tarkastella asiaa kokonaisuutena. Myös enemmän kirjastopalveluja antava kunta voi saada hyötyä: naapurikunnan asukkaat käyttävät kirjastossa asioidessaan liike-elämän palveluja jne.

136 LIITE 2: SUOMI VERRATTUNA MUIHIN POHJOISMAIHIN Yksityiskohtaisia eroja Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä Lainsäädäntö Suomessa kirjastolaki koskee vain yleisiä kirjastoja. Muiden Pohjoismaiden kirjastolaeissa säädetään myös koulujen kirjastopalveluista sekä tieteellisistä kirjastoista. Koulukirjastoperinne on erilainen kuin Suomessa. Muissa Pohjoismaissa on aikanaan perustettu Suomea enemmän koulukirjastoja. Yleisten kirjastojen rahoitus Erillinen valtionosuutta koskeva lainsäädäntö on Suomessa ja Tanskassa. Vain Suomessa on valtion budjetissa erillinen määräraha budjetoituna kuntien kirjastojen valtionosuuteen. Muissa Pohjoismaissa valtion budjetissa on kokonaissumma kuntien kulttuuritoimintaan, jossa ei erikseen lasketa kirjastotoimeen osoitettua rahoitusta. Poikkeuksen muodostavat valtion rahoittamat yleisiä kirjastoja palvelevat kirjastot ja erilliset avustukset, jotka kohdistetaan suoraan kyseiselle kirjastolle. Suomessa kunnankirjasto voi hakea valtionavustusta rakentamiseen ja kirjastoautojen hankintaan. Muissa Pohjoismaissa ei tällaista rahoitusmuotoa ole. Sen sijaan muissa Pohjoismaissa suoraan kirjastoille osoitetut projektirahat ja erilaiset avustukset ovat huomattavasti suuremmat kuin Suomessa. Aluehallinto Yleistä aluehallintorakenteesta Koska aluehallinto yleensä on erilainen joka maassa, vastuu rahoituksesta on jokaisessa maassa erilainen. Juuri aluehallinnon osalta Suomi poikkeaa eniten muista Pohjoismaista. Muissa Pohjoismaissa sivistys- ja kulttuuritehtävät kuuluvat osittain maakunnalle tai vastaavalle alueelliselle organisaatiolle. Suomessa ei ole aluetasolla rahoittajaa. Kirjastojen aluehallinto Alueellinen kirjasto- ja tietopalvelutuki muille kirjastoille on Suomessa heikko verrattuna muihin Pohjoismaihin. Niissä kunnan ja valtion lisäksi maakunnilla on osittaista vastuuta yleisten kirjastojen toiminnasta, rahoituksesta ja ylläpitämisestä. Ruotsissa maakuntakirjastojen rahoituksesta vastaavat maakunnat, valtio ja kunnat yhdessä. Norjassa maakuntakirjastotoiminnan rahoittaa kokonaisuudessaan maakunta (fylkeskommun). Alueelliset kirjastot yhdessä kansalliskirjaston, varastokirjaston ja kaukopalvelukeskusten kanssa tukevat muissa Pohjoismaissa melko hyvin pienten kirjastojen asiakkaiden tarvitsemia palveluja. Suomessa maakuntakirjastot ovat ao. kaupungin kirjastoja, joilla ei ole valtuutta puuttua toisen itsenäisen kunnankirjaston asioihin. Valtio antaa maakuntakirjastoon kunakin vuonna erikseen päätettävän summan valtionavustusta. Suomessa 1990-luvulla toteutetun maakuntahallinto- ja lääniuudistuksen tuloksena maakuntahallinnolle eivät kuulu alueen sivistys- ja kulttuuritehtävät. Ne kuuluvat lääninhallituksille, joiden toimivaltaa ja resurssointia vähennettiin olennaisesti samaan aikaan. Muutokset heikensivät etenkin pienten kuntien kirjasto- ja tietopalvelujen tukea. Lääninhallituksille on myöhemmin annettu hallinnollinen velvoite arvioida alueensa kirjasto- ja tietopalvelujen saatavuutta ja laatua. Hallinnollisen tuen lisäksi alueen kirjastot tarvitsevat kuitenkin jonkun isomman, hyvin varustetun

137 kirjaston antamaa täydennystä aineistokokoelmaan ja muuta kirjastoammatillista tukea. Maakuntakirjastojen vaikuttavuutta Suomessa vähentää se, että ne ovat yksittäisen kunnan kirjastoja. Ruotsissa on 23 maakäräjää (landsting). Ne ovat itsehallinnollisia yksiköitä ja vastaavat sellaisista ylikunnallisista palveluista, joiden toteuttaminen vaatii yksittäistä kuntaa laajemman alueen ja väestöpohjan. Maakäräjät vastaavat yhdessä valtion kanssa läänikirjastojen (vastaavat maakuntakirjastoja Suomessa ) rahoituksesta. Norjassa maakunnissa (fylkeskommun) toimii maakuntahallinnon alaisina 20 maakuntakirjastoa (fylkesbibliotek). Ne ovat maakuntahallinnon alaisia, jonka rahoituksesta vastaa maakunta kokonaisuudessaan. Maakuntakirjastoilla on maakuntahallinnon nimeämä johtokunta. Ulkomaalaiskirjastotoiminta Suomessa ulkomaalaiskirjastotoiminta on aloitettu muihin Pohjoismaihin verrattuna viimeisenä, joten aineistomäärä on pienin. Sen sijaan aineiston verkkotiedottaminen on tehokkaampaa. Kansalliskirjasto Kansalliskirjaston päätehtävä on kaikissa maissa kansallisen aineiston kerääminen ja käyttöön saattaminen. Suomessa Kansalliskirjaston tehtäviin ei kuulu yleisten kirjastojen palveleminen. Näin ollen kansallisen aineiston käyttöön saattaminen yleisten kirjastojen kautta kaikille kansalaisille on ongelmallista. Kansalliskirjaston yleisille kirjastoille antamat palvelut ovat pääosin maksullisia. Muissa Pohjoismaissa kansalliskirjastot palvelevat myös yleisiä kirjastoja ja kansallisbibliografia on yleisten kirjastojen käytössä maksutta. Ruotsissa Kungliga Biblioteket on suoraan opetusministeriön alainen kansalliskirjasto, joka palvelee myös yleisiä kirjastoja. Tanskassa Det Kongelige Bibliotek toimii sekä kansalliskirjastona että Kööpenhaminan yliopiston kirjastona. Sillä on vapaakappaleoikeus. Se on suoraan kulttuuriministeriön alainen, mutta ei palvele yleisiä kirjastoja. Eräitä kansalliskirjastotehtäviä hoitaa Århusin yliopiston yhteydessä toimiva Statsbibliotek, joka toimii myös yleisten kirjastojen ns. overcentralina, hoitaa kaukolainausta ja varastokirjastotehtäviä. Sillä on vapaakappaleoikeus. BiblioteksCentralen (kaupallinen kirjastopalvelu) tuottaa kansallisbibliografian ja ylläpitää DanBib -yhteisluettelotietokantaa. Norjassa kansalliskirjasto toimii kahdessa paikassa: Oslossa ja pohjoisessa Mo i Ranassa. Oslossa sijaitseva kansalliskirjasto erotettiin Oslon yliopiston kirjaston yhteydestä omaksi osastokseen 10 vuotta sitten suoraan kulttuuriministeriön alaisuuteen. Mo i Ranassa oleva kansalliskirjasto on erikoistunut etenkin digitaalisen ja av-kokoelmien palvelukeskukseksi. Se toimii myös varastokirjastona ja vapaakappalekirjastona.

138 Varastokirjasto Suomessa Kuopiossa toimiva Varastokirjasto on suoraan opetusministeriön koulutus- ja tiedepolitiikan osaston alaisuudessa. Se kerää aineistoa sekä yleisiltä ja tieteellisiltä kirjastoilta ja palvelee molempia kirjastotyyppejä. Palvelut on määrätty maksuttomiksi. Suomi on ainoa Pohjoismaista, jossa Varastokirjasto toimii itsenäisenä. Varastokirjastolla ei ole vapaakappaleoikeutta. Ruotsissa Uumajan kaupungissa toimii suoraan opetusministeriön alaisuudessa yleisiä kirjastoja palveleva varastokirjasto, jolla on vapaakappaleoikeus. Se kerää aineistoa vain yleisiltä kirjastoilta, mutta käyttäjistä suuri osa on tieteellisiä kirjastoja. Tanskassa varastokirjastotehtävä on annettu Statsbiblioteketille. Se toimii suoraan kulttuuriministeriön alaisena ja palvelee myös yleisiä kirjastoja. Toiminta on samantapaista kuin Ruotsin varastokirjaston toiminta. Se toimii Århusin yliopiston kirjaston alaisuudessa. Norjassa varastokirjasto toimii osana Mo i Ranan Kansalliskirjastoa kulttuuriministeriön alaisuudessa. Norjan varastokirjasto kerää aineistoa sekä tieteellisistä että yleisistä kirjastoissa kuten Suomen varastokirjasto. Muita valtion rahoittamia kirjastoja, jotka palvelevat kaikkia yleisiä kirjastoja: Ruotsissa on neljä lainauskeskusta (lånecentraler). Tukholman kaupungin kirjasto toimii lääninkirjastona, lainauskeskuksena ja ulkomaalaispalvelujen keskuskirjastona. Tanskassa yhtenä valtion rahoittamana kirjastona on aikaisemmin mainittu Statsbiblioteket, joka toimii ylimpänä keskuksena yleisille kirjastoille. Sen tehtävä on antaa yleisten kirjastojen käyttöön maksutta kirjoja, lehtiä ja muuta aineistoa, välittää koti- ja ulkomaalaisia kaukopalveluja, hankkia aineistoja maahanmuuttajien tarpeisiin ja toimia yleisten kirjastojen varastokirjastona. Näkövammaisten kirjasto toimii yleisten kirjastojen ylimpänä keskuksena tarjoten näkövammaisten tiedonvälityspalveluja. Norjassa Deichmansken kirjasto Oslossa toimii keskuskirjastona, kaukolainaus- ja ulkomaalaiskirjastona. Valtion sairaaloissa olevat sairaalakirjastot saavat rahoituksen kokonaan valtiolta. Näkövammaisten kirjastot ovat kaikissa Pohjoismaissa valtion kirjastoja. Kaukopalvelu Suomessa kaukopalvelu on osittain maksullista: maksullisia ovat muut kuin maakuntakirjastojen ja yleisten kirjastojen keskuskirjaston ja Varastokirjaston välittämät kaukolainat. Kaukopalvelujen maksullisuuden vertailu eri Pohjoismaissa vaatisi laajempaa selvitystä. Suora käytäntöjen vertailu ei anna todellista kuvaa. Atk-kirjastojärjestelmä ja standardivaatimus Suomessa jokainen kunta on päättänyt atk-kirjastojärjestelmän hankkimisesta itse. Käytössä on 11 tasoltaan ja hyödynnettävyydeltään hyvin erilaista järjestelmää. Suomi on kirjastoverkon hyödynnettävyyden kannalta jäämässä jälkeen muista Pohjoismaista. Kaikki järjestelmät eivät tunne Z39.50-standardia.

139 Käyttäjiä palvelevin muoto on Tanskassa, jossa on yksi yhteinen järjestelmä yleisillä ja tieteellisillä kirjastoilla. Sen kautta kansalliskirjaston aineisto paikannustietoineen on internetin kautta kaikkien saatavilla. Tanskassa yhteisestä kansallisesta kirjastojärjestelmästä on säädetty kirjastolailla. Tanskan uusi kirjastolaki velvoittaa yleisiä kirjastoja käyttämään Z39.50-standardia. Lisäksi laki velvoittaa koulukirjastot käyttämään samoja kirjastojärjestelmiä kuin yleinen kirjasto. Valtion hallinto Valtionhallinnossa on Suomessa kauan ollut huomattavasti vähemmän kirjastoasioita hoitavaa henkilökuntaa (lähes koko 1990-luvun yksi henkilö) kuin muissa Pohjoismaissa. Suomessa tilannetta on heikentänyt lisäksi lääniuudistus, jossa henkilöstöresursseja vähennettiin 1990-luvulla. Valtionhallinnon ohjausvalta on Suomessa vuoden 1993 jälkeen vähäisempi kuin muissa Pohjoismaissa, joissa valtion ohjauksesta on yksityiskohtaisia määräyksiä kirjastolaissa. Suomessa valtion kirjastohallinnossa ei ole projektityöntekijöitä, joiden käyttö muissa Pohjoismaissa on yleistä mm. erilaisten selvitysten laatimisessa ja ajankohtaisten asioiden toteuttamisessa. Ruotsissa yleiset kirjastot, kulttuuritoimi ja taiteen edistäminen kuuluvat kulttuuriministeriön toimialaan. Asiantuntijavirastona toimii valtion kulttuurineuvosto (statens kulturråd). Yleisiä kirjastoja koskevat asiat kuuluvat osastolle, jossa työskentelee yhteensä 13 henkilöä ja useita projektityöntekijöitä (esim. valtakunnallista tilastointia ja erilaisten selvitysten tekemistä varten). Viime vuosien valtionhallinnon kehittämishankkeita on ollut kirjastotilastoinnin siirtäminen ministeriöön, mihin osoitettiin noin 1,8 miljoonaa markkaa. Tieteelliset kirjastot ovat opetusministeriön alaisia. Tanskassa yleiset ja tieteelliset kirjastot kuuluvat kulttuuriministeriön (Kulturministeriet) toimialaan. Valtakunnallisena kirjastoalan asiantuntijavirastona toimii Statens biblioteksstyrelse, jonka toimialaan kuuluvat yleiset ja tieteelliset kirjastot sekä koulukirjastot. Virastossa työskentelee 48 henkilöä. Norjassa kulttuuriministeriön alainen statens biblioteksstilsyn toimii valtakunnallisena valtion asiantuntijavirastona, jonka toimialaan kuuluvat yleisten kirjastojen lisäksi koulukirjastot. Henkilökuntaa on yhteensä 18, jonka lisäksi on projektityöntekijöitä. Suomessa koulukirjastoista ei säädetä missään lainsäädännössä eikä sitä johdeta valtakunnallisesti, kuten muissa Pohjoismaissa, joissa koulukirjastoja velvoitetaan lainsäädännöllisesti toimimaan organisoidusti yhteistyössä yleisten kirjastojen kanssa ja käyttämään samaa atk-kirjastojärjestelmää. Suomessa koulujen ja oppilaitosten kirjastot ovat täysin oman organisaationsa päätöksen alaisia. Tanskassa on muihin Pohjoismaihin verrattuna tehty hyvin runsaasti eri tyyppisiä palvelu- tai yhteistyösopimuksia toisten kuntien kanssa. Uudessa Tanskan kirjastolaissa määritellään, että kunta voi periä maksun toiselta kunnalta, mikäli kirjastossa käy runsaasti toisen kunnan asukkaita. Maksajana tällaisessa tilanteessa on kunta, ei käyttäjä.

140 LIITE 3: SPONSOROINNIN PELISÄÄNNÖT Tämä muistilista on tarkoitettu kirjastoille avuksi, kun päätetään kirjaston suhtautumisesta erilaisiin kaupallisiin yhteistyötarjouksiin ja markkinointiin kirjastossa. Yritykset ovat vastuussa siitä, että niiden markkinointi on Suomen kuluttajasuojalain säännösten mukaista ja että lapsille kohdistetun markkinoinnin erityisvaatimukset tulevat otetuksi huomioon. Kaupallinen yhteistyö saattaa auttaa kirjastoa toteuttamaan jonkin hankkeen, johon muuten ei olisi varaa. Kaupallisessa yhteistyössä kannattaa kuitenkin säilyttää kriittinen suhtautuminen yritysten markkinointiin ja muistaa kirjaston ensisijainen tehtävä sivistyksen ja puolueettoman tiedon jakajana. Sponsoroitujen hankkeiden ym. sisällön tulee olla kirjaston yleisten periaatteiden mukainen (vrt. kirjalahjoitukset). Verovaroin rahoitetun kirjaston ensisijainen tehtävä ei ole toimia markkinointikanavana. Kaupallinen yhteistyö saattaa silti auttaa kirjastoa toteuttamaan jonkin hankkeen ja vähentämään riippuvuutta julkisesta rahoituksesta. Vaikka kirjasto itse ei myy varsinaista mainostilaa, se voi olla omin tunnuksin merkittävänäkin osapuolena, esim. tiedontuottajana kaupallisissa hankkeissa, joissa on mainoksia. Tämä voi olla tärkeää etenkin virtuaalisten palvelujen kehittämisen kannalta. Yleisiä periaatteita Sponsoroinnin kansainvälisten perussääntöjen mukaiset sponsoroinnin perusperiaatteet ovat seuraavat: 1. Kaiken sponsoroinnin tulee olla rehellistä ja totuudenmukaista sekä lakien ja hyvän liiketavan mukaista. 2. Sponsoroinnin ehtojen ja toteuttamisen tulee perustua kaikkien osapuolten keskeiseen oikeudenmukaisuuteen ja luottamukseen. 3. Sponsoroinnin tulee perustua osapuolten keskenään sopimiin velvoitteisiin. Sponsoroinnin tulee olla yleisesti hyväksyttyä eikä se saa olla harhaanjohtavaa. 4. Kaikki sponsorit, joilla on laillinen oikeus liiketoimintaan, saavat vapaasti sponsoroida mitä tahansa toimintaa, tapahtumaa tai ohjelmaa ja määritellä oman sponsorointinsa tavoitteet, kunhan sponsorointi noudattaa näissä ja muissa perussäännöissä määriteltyjä oikeudenmukaisuuden ja luottamuksen periaatteita. Opetusministeriö suosittaa, että myös kuntien virastot ja laitokset ottavat sponsorointiyhteistyössään soveltuvin osin huomioon kansainvälisen kauppakamarin sponsorointia koskevat perussäännöt. Yleistä sponsoroinnista 1. Sponsoroinnin on kohdistuttava virastoon, ei sen työntekijöihin ja virkamiehiin. Sponsorointi ei saa rajoittaa tai ohjata viraston tai julkisin varoin rahoitetun laitoksen toiminnan sisältöjä. 2. Sponsorointi ei saa missään olosuhteissa vaarantaa kirjaston luotettavuutta.

141 3. Sponsoriyhteistyön tulee sopia kirjaston julkisuuskuvaan. 4. Sponsoriyhteistyössä tulee ottaa huomioon kilpailulainsäädäntö ja kuntien hankintoja koskeva lainsäädäntö. Kirjaston kannalta keskeisiä periaatteita Sponsorointi ja muu kaupallinen yhteistyö ei saa hämärtää kirjaston toiminnan perustaa, joka on lakisääteisessä julkisessa rahoituksessa, eikä se saa johtaa kirjaston tai kunnan riippuvuuteen tuen antajasta. Sponsoroinnin ja muun kaupallisen yhteistyön ehdot ja toteuttamismuodot eivät saa olla ristiriidassa kirjaston sivistystehtävän kanssa. Arvioitaessa mahdollisen sponsorin soveltuvuutta on syytä kiinnittää huomiota sponsorin julkiseen kuvaan sekä sponsorin koko toimialaan ja kaikkiin tuotteisiin. Jotkut yritykset (joiden toimialana on esim. tupakkatuotteet ja alkoholi) ja yhteisöt (esimerkiksi poliittiset puolueet) ovat ilman muuta soveltumattomia kirjaston sponsoriksi. Kaikille hyväksyttävänä pidettäville sponsorointiin halukkaille yrityksille ja yhteisöille on taattava lähtökohtaisesti yhtäläiset mahdollisuudet. Esimerkiksi kirjaston hallintoon osallistuvan luottamushenkilön työpaikalla tai taustayhteisöllä ei tule olla tässä suhteessa erityisasemaa. Kirjaston hyvän julkisuuskuvan ylläpitämisestä kannattaa pitää huolta yhteistyötä toteutettaessa: Yhteistyöstä on hyvä sopia niin, että se tarvittaessa, esimerkiksi epäkohtien ilmetessä, voidaan nopeasti lopettaa. Sponsoroinnista on hyvä tehdä pääsääntöisesti kirjallinen sopimus. Sponsorointi ja mahdolliset osapuolten väliset muut taloudelliset suhteet on syytä pitää selkeästi erillään. Parhaiten sponsorointia ja muuta markkinointia sisältävät hankkeet onnistuvat, kun niiden toteuttaminen suunnitellaan yhteistyönä kirjaston ja yritysten kesken. Sponsorointi Sponsoroinnista on kyse silloin, kun joku taho rahoittaa, tukee taloudellisesti, kustantaa tai takaa jotakin hanketta. Sponsorilla on oikeus saada tunnistava logonsa näkyviin hankkeen yhteydessä. Sponsorin ei pidä saada vaikuttaa hankkeen sisältöön. Mainostajille ja kirjastojen yhteistyötahoille, jotka rahoittavat hankkeita kaupallisen yhteistyön avulla, ei aina ole selvää sponsoroinnin ja muun markkinoinnin ero. Kummallakin on omat pelisääntönsä, joiden erottaminen on tärkeää. Sponsorin vastike tuestaan rajautuu logoon. Sponsori voi myös mainita kirjaston ulkopuolelle suuntautuvassa markkinoinnissaan, että se tukee kirjaston hanketta. Kaikki muu mahdollinen toiminta on muuta markkinointia, jota on tarkasteltava erikseen. Sponsori ei saa esimerkiksi esitellä omien tuotteidensa kuvia tai mainoksia eikä kehotuksia ostaa sponsorin tuotteita.

142 Logon tai muun tunnuksen näkyminen on tunnistettavuuden kannalta tärkeää. Se tiedottaa käyttäjille siitä, että kyseessä on sponsoroitu hanke ja kuka sen takana on. Lisätietoja Markkinointia koskevat säännökset löytyvät kuluttajansuojalaista. Täsmentäviä ohjeita yrityksille markkinoinnin pelisäännöistä löytyy mm. kuluttaja-asiamiehen ohjeista. Kuluttaja-asiamiehen ohjeet ja Kuluttajaviraston aineisto löytyvät internetistä osoitteesta www.kuluttajavirasto.fi niitä voi myös tilata kuluttajavirastosta, PL 5 00531 Helsinki, puh. 09-77267571, fax 09-77267557, sähköposti posti@kuluttajavirasto.fi

143

144 LIITE 4: KÄSITTEIDEN JA TERMIEN MÄÄRITTELYÄ KÄSITTEIDEN JA TERMIEN MÄÄRITTELYÄ Seuraavassa on Kirjastopoliittisessa ohjelmassa käytettävien käsitteiden ja termien määritelmiä. Määritelmät eivät ole virallisia eivätkä ohjeistuksia. Ne on laadittu vain Kirjastopoliittista ohjelmaa varten, jotta ohjelmaa käytettäessä jokaisella on samanlainen käsitys siitä, mistä asioista puhutaan. Määritelmät ovat vuoden 2000 mukaisia ja muuttuvat muiden yhteiskunnan muutosten myötä. Elektronisille ja verkkoaineistolle sekä niitä koskeville palveluille ei ole toistaiseksi olemassa yhteisesti hyväksyttyä kansallista tai kansainvälistä määritelmää. Niitä koskeva terminologia on vielä vakiintumaton. Alue Alueella tarkoitetaan tässä yleisimmin maakunta-aluetta/seutukuntaaluetta/kuntayhtymää tai vapaaehtoisesti syntyneitä kimppoja, yhteisverkkoalueita, konsortioita. Laajin aluemuoto on lääni. Luontevan alueen muodostavat kunnat, joilla on muillakin sektoreilla yhteistyötä ja joiden välillä esimerkiksi työmatkat on yleisiä. Joissakin tapauksissa alue on sama kuin nykyinen maakuntakirjastoalue, joissakin tapauksissa se on seutukunta/talousalue. Konsortiolla tai alueellisella palveluyksiköllä tarkoitetaan useimmiten usean kunnankirjaston yhteenliittymää. Kunnat sopivat keskenään siitä, miten näiden kuntien kirjastojen yhteistyönä tuotetaan riittävät, yksittäisen lähikirjaston palvelua täydentävät palvelut, tai miten pienten kuntien kirjastopalveluja täydentävät palvelut tuotetaan yhteistyössä alueen kaupunkikeskuksen kanssa. Luonnollisena alueellisen konsortion pohjana voi käyttää esimerkiksi seutukuntajakoa. Seutukuntajako otettiin käyttöön vuonna 1994. Seutukunnat ovat muutaman kunnan muodostamia kuntaryhmiä, joiden muodostamisen kriteerinä on käytetty kuntien välistä yhteistyötä ja työssäkäyntiä. Seutukuntajakoa voi käyttää apuna arvioitaessa esimerkiksi palvelujen saatavuutta. Sisäasiainministeriö on määritellyt seutukunnat aluepoliittisen tukialuejaon perustaksi. Seutukuntia on 85 kappaletta. Atk-kirjastojärjestelmä Atk-pohjainen kirjastojärjestelmä ja sen sisältämät järjestetyt luettelot muodostavat perustan kirjastoverkolle ja mahdollistavat eri kirjastojen aineiston yhteiskäytön. Atk-järjestelmien on tunnettava välttämättömät standardit, jotta tietoverkkoa voidaan hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti ja tieto kulkee eri toimijoiden välillä. Digitaalinen aineisto Digitaalisella aineistolla tarkoitetaan tässä digitaaliseen muotoon tallennettua tietosisältöä, joka on konelukuista. Sisältö voidaan julkaista tallenteena digitaalisessa muodossa sähköisesti toimivalla laitteella luettavaksi, katseltavaksi tai kuunneltavaksi, esim. DVD-levyt. Verkossa olevat aineistot voivat olla jatkuvasti päivittyviä, muuttuvia. Niiden käyttäminen edellyttää paitsi tietokonetta, myös tietoliikenneyhteyksiä. Usein vastaanottaja voi halutessaan tulostaa sisällön paperille tai levykkeelle. Digitaalisen dokumentin ominaispiirteitä ovat useimmiten sisällön muokattavuus, linkitettävyys (hyperlinkit), taltion vaihdettavuus, haettavuus, välitön siirrettävyys ja rajaton monistettavuus. Dokumentti koostuu dynaamisesta, joustavasta, epälineaarisesta sisällöstä, joka on esitetty toisiinsa linki-

145 tettyjen alkioiden joukkona. Se on ehkä tallennettu useampana mediana ja sitä saattaa käyttää useampi yksilö edistämään jotakin prosessia. (Linda Schamer, JASIS, 1998) Elektroninen tai digitaalinen aineisto voi olla myös paikallista. Tietokanta tai elektroninen julkaisu voi olla esimerkiksi kirjaston koneella omalla sisäisellä kovalevyllä tai CD-levyllä. Digitaalinen kirjasto, tässä sama kuin elektroninen kirjasto Ks. myös Virtuaalikirjasto ja mediateekki Helposti ajatellaan, että tulevaisuuden kirjasto on samaa kuin digitaalinen/elektroninen/ virtuaalikirjasto tai mediateekki. Jokin kirjasto voikin keskittyä palveluissaan ainoastaan virtuaalipalveluihin (ks. virtuaalikirjasto) tai keskittyä ensisijaisesti muuhun kuin painettuun aineistoon (esim. mediateekki). Tarkkaa rajaa on vaikea vetää, sillä useimmiten kyse on samasta asiasta, mutta eri painopisteistä. Voidaan sanoa, että suuri osa Suomen kirjastoista toimii jo nyt digitaalisena kirjastona, mediateekkina ja perinteisenä kirjastona yhtäaikaa. Ks. myös Hybridikirjasto. Atk-kirjastojärjestelmät ovat kehittymässä digitaalisen julkaisemisen lisääntyessä digitaalisiksi kirjastoiksi sanan varsinaisessa merkityksessä: niissä on aineisto, aineiston järjestämisessä ja haussa ja eri toimijoiden välisen tiedon vaihdon kannalta tarvittavat välineet, atk-kirjastojärjestelmät, keinot ja standardit sekä välineet käyttäjän opastamiseksi. Toisaalta moderneja atkkirjastojärjestelmiä on kehitetty aikaisempaa enemmän käyttäjien, eikä vain kirjastojen tarpeista lähtien. Niissä on mm. sisäinen ja ulkoinen standardinmukaisuus, kehittyneet tietokannan hallintajärjestelmät, toimivat rajapinnat sekä tietoliikenteen että muiden sovellutusten kesken, modulaarisuus ja käyttäjiä ohjaava käyttöliittymä. Kehittyneimmissä atkkirjastojärjestelmissä käyttöympäristöstandardiksi muotoutuu internet. (Lähde: Jarmo Saarti, Suomalaisten yleisten kirjastojen atkkirjastojärjestelmät, niiden tietovarantojen verkkokäyttöisyys ja tietotekniset valmiudet. Opetusministeriö 2000.) Digitaalinen sisältö Digitaalisen sisällön käsite ei ole sidoksissa mihinkään välineeseen eikä muotoon, mikä heijastuu myös tietotekniikan, televiestinnän ja tiedotusvälineiden lähentymiseen. Sisältöä voidaan toimittaa monien vakiintuneiden ja uusien jakelukanavien kautta, joita ovat myös nopeasti kasvavat ja kehittyvät palvelut kuten langaton internet (esimerkiksi WAP=Wireless Application Protocol eli langattoman viestinnän sovellusyhteyskäytäntö), GPRS=General Packet Radio Service eli pakettikytkentäinen langaton tiedonsiirtotekniikka) ja UMTS=Universal Mobile Telecommunications System eli yleismaailmallinen matkaviestinjärjestelmä). Digitaalisella tietohuollolla tarkoitetaan kirjastopoliittisessa ohjelmassa ja opetusministeriön asettamassa digitaalisessa tietohuoltoryhmässä organisoitua toimintaa, jolla huolehditaan laadukkaan digitaalisessa muodossa olevan tiedon tuotannosta, valinnasta, hankinnasta, tallennuksesta, arvioimisesta ja käyttöön saattamisesta. Ks. Tietohuolto Dublin Core -formaatti Dublin Core on kaikentyyppisen elektronisen aineiston kuvailuformaatti, jota on helppo laajentaa ja muokata. Dublin Core (DC) on neutraali kuvailuformaatti - sitä ei ole tarkoitettu minkään tietyn organisaatiotyypin (kirjastot, museot tms.) formaatiksi, eikä se ole erityisesti minkään tietyn tietoresurssin (esim. kirjat tai lehdet) kuvailuformaat-

146 ti. Se soveltuu yhtä hyvin asiakirjojen kuin julkaisujenkin kuvailuun. Suomalaisen Dublin Core -version vastuuorganisaationa Helsingin yliopiston kirjasto ylläpitää asiakirjojen kuvailuformaattia, ks. http://www.lib.helsinki.fi/dublin_core/ Elektroninen kirja, sähköinen kirja, e-book Käsite vielä epäselvä. Elektronisella kirjalla tarkoitetaan tässä: 1) atk-tiedostoksi tallennettua kirjaa, jota voidaan lukea erityisellä omalla lukulaitteella, tietokoneella tai tulostaa luettavaksi. 2) e-kirjoja voidaan myös välittää verkon kautta. Elektroniselle kirjalle voidaan antaa ISBN-numero kuten perinteiselle kirjallekin. Elektroninen kirjasto, ks. digitaalinen kirjasto; virtuaalikirjasto; mediateekki FINMARC-formaatti FINMARC-formaatti (Finnish Machine Readable Cataloguing Format) on vastaavien kansainvälisten marcformaattien kanssa yhteensopiva luettelointi-, tiedontallennus- ja tiedonsiirtoformaatti suomalaisten kirjastojen atk-järjestelmiä varten. Se takaa osaltaan luettelointitietojen käyttämisen ristiin eri kirjastojen välillä. FUNET-tietoverkko CSC - Tieteellinen laskenta Oy:n ylläpitämä Funet-verkko (the Finnish University and Research Network) on Suomen korkeakouluja ja tutkimuslaitoksia yhdistävä tietoverkko. Funet yhdistää siihen liittyneiden organisaatioiden lähiverkot toisiinsa huippunopeilla runkoverkkoyhteyksillä. Funet tarjoaa jäsenorganisaatioilleen myös korkeatasoiset tietoliikenneyhteydet kansainväliseen internet-verkkoon yhteispohjoismaisen NORDUnet-verkon kautta. Funktionaalinen luettelointi Luettelointi, jossa fyysisen teoksen lisäksi luetteloidaan laaja asiakokonaisuus. Yhdellä haulla voi löytää myös monenlaista johdannaistietoa haettavasta teoksesta, esim. käännökset, painokset, jatko-osat, elokuvaversiot, teokseen liittyvä musiikkiaineisto, kirjailijatiedot jne. Funktionaalisessa luetteloinnissa hyödynnetään internetin ominaisuuksia, mikä mahdollistaa luettelointitietueiden linkityksen keskenään ja verkossa olevien alkuperäislähteiden kanssa. Käyttäjä saa hakutuloksena monipuolista tietoa ilman, että hänen tarvitsisi olla etukäteen tietoinen kaikista hakemansa teoksen versioista. Hybridikirjasto Nykyisen tyyppinen yleinen kirjasto, jossa kirjasto tarjoaa perinteistä ja digitaalista aineistoa rinnakkain (Termiä on käyttänyt Mackenzie Owen, John, "From hybrid to virtual scientific communication. 2000). Informaatikko Ks. Kirjastonhoitaja Informaatio ks. myös Tieto Informaatio on tiedon raaka-ainetta. Informaatio on intellektuaalisen elämän perusraaka-aineitta, usein kaoottista. Jäsennys ja tulkinta tekevät tästä raakaaineesta tietoa. Kirjastoympäristössä tehtävänä on auttaa kansalaista yksilöllisessä prosessissa, jossa informaatio muuttuu tiedoksi ja ymmärrykseksi. Lisääntyvästä informaatiosta ei ole hyötyä, ellei se muutu tiedoksi ja sitä kautta auta synnyttämään uutta tietoa. ISO-ILL Kaukopalvelustandardi, joka standardisuositusten mukaan tulee olla esim. atk-kirjastojärjestelmissä. JUNA Julkisen verkkoasioinnin kehittämishanke JUNA on osa hallituksen 1999-

147 2003 hankesalkkua. Se on koordinointija tukihanke, joka vastaa osaltaan julkisen hallinnon siirtymisestä verkkoasiointiin, verkkopalveluihin ja verkkokulttuuriin. Sen toimialana on koko julkinen hallinto valtio, kunnat ja välillinen valtionhallinto. Toimikausi päättyy vuoden 2002 lopussa. Kansalaisen tietoyhteiskunta Kirjastopoliittista ohjelmaa laadittaessa kansalaisen tietoyhteiskunnalla tarkoitetaan mm. seuraavia asioita: Kansalaisten tietoyhteiskuntaa leimaa verkottuminen. Verkostomaisessa yhteiskunnassa organisaatiot ja palvelut eivät välttämättä esiinny missään fyysisessä muodossa. Perinteiset työnjaot eri organisaatioiden välillä ja kaupallisen sektorin välillä muuttuvat. Teknisen infrastruktuurin on oltava kunnossa, jotta sisältö välittyisi. Kansalaisyhteiskunnassa tiedonhallinnan merkitys kasvaa olennaisesti. Tarvitaan uusia työtapoja ja erityisesti uusia viestintävalmiuksia, jotka vaativat tuekseen verkkokeskeisiä uusia viestintäpalveluja. Palvelujen saatavuuden ohella painotetaan niiden laatua, asiakaskeskeisyyttä ja valinnanvapautta. Kansalaisyhteiskunnassa korostetaan kansalaisten toimintaa. Ihmisten oma aktiivisuus lisääntyy. Kansalaistaidot Kansalaistaidoilla tarkoitetaan tässä perinteisen ja uusien lukutaitojen hallintaa, kykyä käyttää tiedonhakujärjestelmiä, kykyä tehdä kysymyksiä tiedon tuottajille ja välittäjille, kykyä vastaanottaa tieto, sanoma tai viesti sekä kykyä arvioida tiedon ja viestin luotettavuutta. Kansalaistaitoihin kuuluu myös taito käyttää viestintävälineitä jokapäiväisen toiminnan sujumiseksi ja kyky valita kuhunkin tilanteeseen oikea väline. Niihin voidaan katsoa kuuluvan myös kirjaston ja sähköpostin käyttötaito. Kansallinen elektroninen kirjasto FinELib FinELib on Helsingin yliopiston kirjaston toteuttama hanke, jonka tavoitteena on parantaa tieteellisen tiedon saatavuutta ja käytettävyyttä. Ensisijaisena tavoitteena on tukea korkeinta opetusta ja tutkimusta Suomessa. FinElib hankkii tutkijoiden ja opiskelijoiden käyttöön luotettavaa elektronista aineistoa kuten tieteellisiä lehtiä ja erikoisalojen viitetietokantoja. Ohjelmalla tuetaan myös kotimaisten tiedeyhteisöjen verkkojulkaisemista ja kehitetään mahdollisuuksia aineistojen helppoon käyttöön. Kansalliseen elektroniseen kirjastoon FinELibiin sisältyy sekä käyttöoikeuksia edellyttävää aineistoa että kaikkien vapaasti käytössä olevaa aineistoa. FinELibin yksi tavoite on parantaa elektronisten julkaisujen haettavuutta toteuttamalla käyttöliittymä, tiedonhakuympäristö, jossa on hyvät integroidut haku- ja selaustoiminnot kaikkiin elektronisessa kirjastossa oleviin materiaaleihin. Muun muassa tieteellinen aikakauslehtiaineisto on enenevässä määrin saatavilla elektronisessa muodossa. Kaukopalvelu Eri hallinnon alaisten kirjastojen välinen lainaus ja artikkelikopiointi. Kimpat Ks. Yhteisverkostot, Alue, Konsortiot Kirjastoammattilainen Kirjastoissa on kahdenlaista henkilöstöä: ns. kirjastoammattilaiset, joilla on kirjastoalan erityiskoulutus (yliopisto, ammattikorkeakoulu tai 2.asteen koulutus) ja muu henkilökunta. Jälkimmäisiä ovat esim. atk-työntekijät ja vahtimestarit. Kirjastoasetuksen mukaan kirjastoammattilaisia tulee olla 2/3 henkilöstöstä. Kirjastoammattilaisista käytettyjä nimikkeitä ovat esim. kirjastonhoitaja, informaatikko, kirjastosihteeri, kirjastovirkailija ja tietoasiantuntija.

148 Kirjastonhoitaja=informaatikko=knowledge worker Yleensä korkeakoulutasoisen informaatiotutkimuksen tai kirjasto- ja tietopalvelualan tutkinnon suorittanut ns. kirjastoammattilainen, joka on erikoistunut aineistojen sisällölliseen hallintaan, suunnitteluun ja kehittämiseen sekä sisältöjen käytön opastamiseen. Työskentelee usein asiantuntija-, esimies- ja johtotehtävissä, joissa on taloudellista vastuuta. Nimikkeistä, niitä vastaavasta koulutuksesta ja tehtävästä päättää aina työnantaja. Siksi tämä määritelmä on suuntaa-antava, josta voi olla poikkeuksia. Ks. Kirjastotyö Kirjastojärjestelmä Ks. atk-kirjastojärjestelmä Kirjastotyö = Tietotyö Kirjastotyöllä/tietotyöllä tarkoitetaan sisältöjen hallintaa ja tiedon hallintataitoja. Kirjastossa tehtävän tietotyön tarkoituksena on helpottaa tiedonhaun monimutkaisuutta. Kirjastotyössä organisoidaan informaatio ja kehitetään tiedon löytämismekanismeja. Kirjastotyö on asiantuntijatyötä, joka vaatii laajaa yleissivistystä. Kirjastotyössä tulee tuntea tietoresurssit ja hallita tiedonvälityksen ydintaidot sekä tietoverkkojen käyttö. On osattava tarjota tietoresurssit käyttäjille sekä jäsentää ja hallita tiedon tulvaa. Tietoresurssien hankinta, valinta, kuvailu ja säilytys sekä välittäminen asiakkaan tarpeiden mukaan on kirjastotyön ydin niin painetun, audiovisuaalisen kuin digitaalisen aineiston käsittelyssä. Tehtäviin kuuluu myös tiedonhallintataitojen opettaminen kaikille kansalaisille. Kirjastoammattitaito on suurelta osin ajan myötä kertyvää ns. hiljaista tietoa, joka on parhaimmillaan ymmärrykseksi jalostunutta informaatiota (ks. Informaatio, Tieto). Sitä voi täydentää koneellisin menetelmin, mutta koneet eivät pysty korvaamaan sitä. Yleistä: Useissa organisaatioissa tietotyö on strateginen ja merkittävä osa organisaation toimintaa, sillä tiedonhankinnan, seurannan, jalostamisen, hyödyntämisen ja tallentamisen prosessi on yksi menestyksen edellytyksiä. Tietotyön merkitys ja määrä on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Elinkeinoelämässä ja julkisissa virastoissa ja laitoksissa tietotyön arvostus ja määrä on noussut, koska se mahdollistaa kansalaisten paremman palvelemisen ja hallinnon järkiperäistämisen. Kirjastovirkailija, kirjastosihteeri Useimmiten opistoasteen suorittanut ns. kirjastoammattilainen, jonka tehtävät ovat hyvin monentasoisia kunnan koosta ja organisaatiosta johtuen. Pienissä kunnissa ja yksiköissä tehtäväkokonaisuudet ovat hyvinkin laajoja ja vaativat itsenäistä päätöksentekoa. Nimikkeistä, niitä vastaavasta koulutuksesta ja tehtävästä päättää aina työhönottaja. Siksi tämä määritelmä on suuntaa-antava, josta on paljonkin poikkeuksia. Ks. Kirjastotyö, Kirjastoammattilainen Kokoelmatyö Kokoelmatyöllä tarkoitetaan tässä erilaisissa muodoissa julkaistujen dokumenttien valintaa, hankintaa, saapumisvalvontaa ja poistoa sekä käyttöoikeuksien hankkimista ja sopimusten tekemistä elektronisiin julkaisuihin ja tietokantoihin. Erityyppisten tietolähteiden hankinta ja käyttö poikkeavat toisistaan. Tiedonlähteet voivat olla paitsi perinteisiä painotuotteita, kirjoja ja lehtiä, videoita, CD-ROM- julkaisuja, äänitteitä, myös elektronisia tallenteita ja wwwjulkaisuja sekä käyttöoikeuksia muiden ylläpitämiin elektronisiin julkaisuihin ja tietokantoihin. Kokotekstiaineisto

149 Verkossa olevalla kokotekstiaineistolla tarkoitetaan sitä, että dokumentti on luettavissa verkossa kokonaisuudessaan, eli viite- ja kuvailutietojen lisäksi koko dokumentti on käytettävissä. Konsortio Ks. Alue ja Yhteisverkostot Laatumetadata, ks. Metadata Laatumetadatalla tarkoitetaan tässä kirjaston perinteistä pitkäjänteistä, systemaattista metadatan tuotantoa. Kirjastomaiseen laatumetadataan sisältyy eriasteista valikointia ja arviointia tietosisällöstä. Laatumetadataan kuuluvat standardien ja formaattien muotoilu tallennusalustoiksi, dokumenttien luettelointi ja indeksointi eli eriasteinen sisällönkuvailu joko luokituksin ja asiasanoin tai referoiden ja kuvaillen. Metadataketjun toisessa päässä lähestytään tietosisältöä, kritiikkiä, joka paikantaa ja arvioi dokumenttia suhteessa kulttuuriperintöön. Kaikki nämä metadatan muodot tarjotaan kirjaston laatuportaalissa. Laatumetadatan muodot: Formaatit, standardit Luettelointi Saatavuustiedot Indeksointi Sisällönkuvailu Abstraktit Referaatit Arvostelut Teemapaketit Laatuportaalit Laatuportaali, ks. Portaali Kirjaston laatuportaali on kirjastoammatillisten asiantuntijoiden järjestämä tiedon haku- ja hahmotustapa. Kirjastonomaisella syventävällä laatuportaalilla tarkoitetaan monipuolista foorumia, joka tarjoaa käyttäjilleen väylän erilaiseen ja eri-ikäiseen tietoon ja kulttuuriin; asiantuntijoiden valikoimaa ja arvioimaa sisältöä, joka tarjotaan jäsenneltynä ja luokiteltuna kirjastonomaisessa muodossa. Esimerkki laatuportaalista: www.kirjastot.fi Linnea Tieteellisten kirjastojen verkosta käytetään nimitystä Linnea. Linnea ei ole oma fyysinen verkkonsa vaan yhteistyöverkosto, jossa kaikki osapuolet käyttävät samaa järjestelmää, (VTLS) kokoelmiensa ja tapahtumiensa hallintaan. Linnea2 on nimitys tieteellisten ns. Linnea-kirjastojen seuraavan sukupolven kirjastojärjestelmälle (Voyager). Uusi järjestelmä otetaan käyttöön vuonna 2001. Lisenssisopimus, käyttöoikeussopimus Lisenssisopimus on tapa järjestää aineiston (useimmiten verkkoaineiston) käyttöehdot ja sopia maksuista, kun kyseessä ei ole fyysisten teoskappaleiden hankkiminen kirjastoon. Lisenssisopimusten tekemistä säätelee sopimusoikeus. Tulevaisuudessa kirjastoihin joudutaan hankkimaan yhä lisääntyvä osa kirjastoaineistoa lisensseillä. Luettelointi Kirjastoympäristössä luetteloinnin tarkoituksena on identifioida dokumentit ja niiden sisältö, luetteloida ne säännönmukaisesti ja tuottaa käyttäjille tiedon hakua ja dokumenttien välittämistä helpottavia luetteloita ja hakemistoja. Luettelointi liittyy bibliografiseen kontrolliin, jonka tarkoituksena on kaikkien mahdollisten erilaisilla välineillä julkaistujen dokumenttien identifiointi monografioina tai julkaisujen osina (esim. artikkeleina). Luettelointi on dokumenttien saatavuuden määrittelyä. Vähimmäisvaatimuksena ovat yleensä nimeke-, tekijä ja aihehakemistot. Ks. Funktionaalinen luettelointi Medialukutaito

150 Medialukutaidolla tarkoitetaan kansalaisen kykyä käyttää monipuolisesti hyväkseen sekä perinteisiä viestimiä että uutta tieto- ja viestintätekniikkaa jokapäiväisessä elämässä tiedon hankintaan ja rakenteluun, viestintään ja omaan ilmaisuun. Medialukutaito edellyttää hyvää peruslukutaitoa. Mediateekki Mediateekilla tarkoitetaan tässä tallennekirjastoa. Mediateekissa on käytettävissä monipuolisia elektronisia välineitä ja tallenteita, esim. videoita, musiikkiaineistoa, CD-ROM- ja DVD-levyjä. Kirjasto voi olla painottanut toimintansa elektroniseen aineistoon, jolloin siitä voi käyttää nimitystä mediateekki, vaikka saatavilla olisi myös painettua aineistoa. Mediateekki eroaa digitaalisesta ja virtuaalikirjastosta siten, että jälkimmäiset ovat keskittyneet pääasiassa verkkopalveluihin. Ks. myös Virtuaalikirjasto, Digitaalikirjasto Metadata kirjastoympäristössä Internet-dokumenteista puhuttaessa metadata on tapana ymmärtää suppeasti, dokumentteihin sisällytettynä ja niitä itseään koskevana kuvailutietona, dataan liitettyä dataa. Digitaalisissa dokumenteissa metadata voidaan liittää dokumentin lähdekoodiin (vertaa kirjoihin painetut luettelointitiedot). Kirjastoympäristössä metadatalla eli metatiedolla tarkoitetaan aineiston ja tiedon kuvailua, tietoa koskevaa tietoa, jonka avulla tunnistetaan ja paikallistetaan dokumentteja. Hyvälaatuinen metadata voidaan määritellä yleisesti minkä tahansa tietoresurssin rakenteiseksi kuvailuksi. Metadata voi olla eritasoista: tietoa voidaan kuvailla joko laajemmin tai suppeammin. Suppeaa metadataa edustavat luokitus, luettelot, standardit ja formaatit. Laaja metadata on esim. tiivistelmä. Kirjastoympäristössä metadatalla on vanha perinne, jota verkkoympäristössä vain tehdään uusilla muuttuvilla välineillä. Kirjastossa tärkeimpiä metadatan muotoja ovat luettelointitiedot, luettelot ja niistä johdetut hakemistot. Kirjastoympäristössä metadatan luomista ohjaavat kansainväliset säännöt (luettelointisäännöt) ja niiden pohjalta luodut tietuerakenteet (mm. Marc-formaatti). Ne varmistavat, että dataa voi jaella, hakea, vaihtaa toisten toimijoiden kanssa ja käsitellä standardoidusti ja määritellysti. Tiedon hankkimiseen, jäsentämiseen ja välittämiseen liittyvät teoreettiset tiedot ja taidot ovat välttämättömiä, jotta voidaan taata oman kirjaston kokoelmien tehokas käyttö ja löytyvyys sekä saada tietoa muiden kirjastojen aineistotietokannoista. Tämän vuoksi kirjastoissa on tunnettava kansalliset ja kansainväliset standardit ja säännöt sekä formaattikehitys. Metadatan ja formaattien kehittäminen on pitkäjänteistä kansainvälistä työtä, jossa kaikki muutokset on harkittava tarkkaan: jokaisen muutoksen vaikutus ulottuu miljooniin kuvailutietueisiin. Suuri muutos saattaa pudottaa osan jo tehdyistä kuvailutietueista pois järjestelmien piiristä, jolloin ao. kuvailujen takana olevat dokumentit häviävät kirjastojen ja niiden käyttäjien ulottuvilta. Ks. myös Laatumetadata. Multimedia eli hypermedia Multimedia on esitystapa, jossa käytetään tekstiä, ääntä, valokuvaa, videota ja animaatiota sisällön ilmaisemiseen. Tallennettuun aineistoon on lisätty hakulinkkejä, joiden avulla käyttäjä voi edetä haluamassaan järjestyksessä. Paikallinen palvelutaso Paikallisella palvelutasolla tarkoitetaan yksittäistä kunnan kirjastoa, jonka fyysiset resurssit on suunnattu palvelemaan lähellä olevia asukkaita käytännön elämän tiedontarpeissa ja lukemisharras-

151 tuksissa ym. Mikäli kirjasto kuuluu johonkin yhteenliittymään, sen palvelukyky mitataan sen mukaan, miten hyvin se palvelee lähiasiakkaita. Paikallistason palvelukykyä arvioidaan siltä pohjalta, miten kirjasto palvelee niitä asiakkaita, joille kyseinen kirjasto on käytännön syistä ainoa vaihtoehto. Etenkin lapset, koululaiset, varhaisnuoret, pienten lasten kotona olevat vanhemmat ja eläkeläiset ovat usein paikallisen kirjaston tarjoamien palvelujen varassa. Painotuote Painotuotteella tarkoitetaan esitystä, joka on monistettu paperille tai vastaavalle pohjamateriaalille. Portaali Väylä, joka kokoaa yhteen verkkosivustoon tietoa jostakin alueesta tai kokonaisuudesta tai jotain käyttäjäryhmää varten. Portaali voi sisältää tietoja esim. erilaisista sivustoista ja linkeistä. Ks. myös Laatuportaali Print-on-demand = Tarvepainatus Tarvepainatus käyttää hyväkseen uutta tietotekniikkaa: painotuote syntyy välittömästi tiedostosta. Teknisesti on kyse monien painotuotteiden valmistuksen välivaiheiden jättämisestä pois prosessista. Ollaan lähellä kirjaa, jonka painos ei lopu koskaan. Tarvepainatus mahdollistaa pienet ensipainokset kohtuullisella hinnalla, mutta myös pienet lisäpainokset jopa yksittäiskappaleina. Segmentointi Segmentoinnilla tarkoitetaan sitä, että asiakaskunta jaotellaan palvelun parantamiseksi asiakasryhmiin. Jaottelu tehdään asiakkaiden palvelutarpeiden perusteella. Palveluja on helpompi kehittää valmiiksi etukäteen ja kohdentaa asiakasryhmille kuin jokaiselle asiakkaalle erikseen. Sisällön kuvailu kirjastoympäristössä Sisällön kuvailu on dokumentin sisällön tiivistetty kuvaus tiedonhakua ja tiedon välitystä varten. Se perustuu sisällön analyysin eli sisällön erittelyyn ja jäsentelyyn. Sen perusvälineitä ovat indeksointi ja luokitus. Sisällön kuvailun tavoitteena on minkä tahansa dokumenttien sisällön määrittäminen siten, että tiedonhakija löytää oikeaa, juuri hänelle relevanttia tietoa oikeaan aikaan. Kirjastoympäristössä sisällön kuvailu on tietosisältöjen pitkäjänteistä, loogista määrittelyä asiasanoin ja kirjain- tai numerokoodein. Työssä noudatetaan kansainvälisiä, valtakunnallisia ja/tai kirjastokohtaisia luokituksia, sanastoja ja standardeja, joiden avulla tiedon vaihto tehdään mahdolliseksi eri toimijoiden välillä. Sisällönkuvailu vaatii paitsi aihealueen hallintaa, myös päättelykykyä, taitoa ymmärtää ja analysoida dokumenttien tietosisältöä sekä muuttaa se luokituksen ja indeksoinnin kielelle. Sisältötuotanto-käsite kirjastoympäristössä Ks. myös Tuotteistaminen kirjastoympäristössä Tyypillisin kirjaston sisältötuotanto on metadata. Ks. metadata ja laatumetadata. Kirjastopoliittisessa ohjelmassa sisältötuotannolla tarkoitetaan useimmiten verkossa olevan tiedon, kulttuurin, aineiston ja palvelujen löytyvyyttä helpottavien kirjastonomaisten tuotteiden ja palveluiden tuottamista ja verkossa olevien sisältöjen tiedonhallintataitojen tuotteistamista. Sisältötuotanto edellyttää hyvää osaamista ja asiantuntemusta. Laajemmin ajateltuna kirjastossa lähes kaikki aineistot ja palvelut ovat sisältötuotantoa ja sisältötuotteita. Kirjastoammatillinen työ tehdään pääasiassa sisältöjen kanssa. Henkilökunnan asi-

152 antuntemus kohdistuu sisällön hallintaan. Esimerkiksi aineiston järjestäminen ja sen löytymismekanismien kehittely tapahtuu sisällön mukaan (luokitus, luettelointi, metadata ja tietopalvelu). Kirjastossa tuotetta ei etsitä tuotteen fyysisten ominaisuuksien vuoksi, vaan tuotteen sisällön vuoksi. Yleistä sisältötuotanto-käsitteestä: Sisältötuotannon erityisyys on siinä, että siinä myydään ja välitetään aineetonta. Kirjastossa se edellyttää tietopalvelulta osaamista ja asiantuntemusta. Sisältötuotanto perustuu kulttuurisiin merkityksiin. Lopputuotteesta suurin osa on intellektuaalista panostusta merkitykseen. Fyysisen materiaalisen tuotannon ja tuotteen ja toisaalta sen sisällön välinen raja on liukuva. Sisältötuotteen spesialiteetti ja pääoma on intellektuaalinen. Siihen liittyy erilaisia oikeuksia, kuten tekijän-, levitys- ja jakeluoikeuksia. Synergiaedut Synergiaeduilla tarkoitetaan tehokkuustai kustannushyötyjä, jotka saavutetaan, kun osapuolet alkavat toimia yhteistyössä. Synergia voi perustua esimerkiksi siihen, että yhteistyössä osapuolet voivat hyödyntää samoja resursseja, samaa organisaatiota, samaa tietotaitoa jne. Tallenne Teknisiä tallenteita ovat äänitteet (esim. CD-äänilevyt), kuvatallenteet (esim. mikrofilmit, diat) sekä elektroniset tallenteet (esim. CD-ROM, DVD-levyt). Määritelmä kattaa ääntä, kuvaa, tekstiä tai niiden yhdistelmiä, ns. multimedioita. Teknisiä tallenteita käytetään tietokoneen tai muun teknisen apuvälineen avulla. Tiedon saatavuus Tiedon saatavuudella tarkoitetaan valmiutta selviytyä yhä kasvavasta tiedon määrästä. Tiedon löytäminen massasta tulee turvata. Tiedon saatavuutta takaa tärkeältä osalta jokaisen ulottuvilla oleva kirjasto, jossa: - on valikoitua ja järjestettyä kulttuuria ja ajantasaista tietoa eri muodoissa, - on kokonaiskuva saatavilla olevasta tiedosta, tiedon lähteistä, tiedonvälitysjärjestelmistä ja tietopalveluista, - osataan arvioida tietolähteen alkuperäisyys ja luotettavuus sekä karsia roskatieto - osataan opastaa yksittäistä kansalaista tiedon hallinnan taitoihin sekä - autetaan löytämään itselle olennainen tieto suuresta informaatiomassasta ja hyödyntämään sitä. Tiedon valtatie Tiedon valtatiellä tarkoitetaan tietoyhteiskunnan infrastruktuuria, jonka avulla niin ihmiset kuin järjestelmätkin voivat kommunikoida keskenään kaksisuuntaisesti ilman maantieteellisiä rajoitteita. Tiedon valtatie käsittää tällöin kaikki kommunikointiin ja tiedon välittämiseen tarvittavat verkot: puhelinverkot, matkaviestinverkot, radio- ja televisioverkot, dataverkot ja näiden avulla rakentuvan internetin. Tiedonhaku-sanalla tarkoitetaan tässä hyvin rajattua käsitettä. Tiedonhaku edellyttää jonkinlaisen tunnistetun tiedon tarpeen olemassaoloa. Tiedonhakua ei voi aloittaa, jos ei tiedä, mistä haluaa tietoa. Tiedonhallintataidot (information skills) Tiedonhallinta on tiedonhankintaa laajempi käsite, joka pitää sisällään paitsi tiedonhaun ja tiedonhankinnan, myös itsellä olevan tiedon jäsentämisen ja prosessoinnin. Tiedonhallintataito on tiedon viisasta käyttöä ja turhan tiedon pois sulkemista. Se ei ole vain tiedonlähteiden paikantamiseen ja tiedonhaun apuvälineiden käytön taitoja. Kansalaisen tietoyhteiskunnassa tiedonhallintataidot tulevat osaksi kansalaisen elämänhallintataitoja. Kansalainen osaa paitsi etsiä, hakea tietoa, myös

153 arvioida, omaksua ja käyttää löydettyä tietoa osana viisasta ongelmanratkaisua. Siihen kuuluu myös taito pitää itseään ajan tasalla. Asiakkaalle kirjastot, tietokannat, internet- ja muut tiedonlähteet ovat vain välineitä tässä tiedonhallintataito-prosessissa. Silti yksi tiedonhallintaito on osata käyttää kirjastoja hyödyksi elämän eri tilanteissa ja opiskelussa. Tiedonhallintataidot ovat valmiutta selviytyä yhä kasvavasta tiedon määrästä. Ne ovat olennaisia taitoja moniulotteisessa tietoyhteiskunnassa, jossa tieto on sirpaloitunut tietoverkkoihin, mediaan, painettuun aineistoon jne. Kirjastoissa työskentelee tiedonhallintataitoihin erikoistuneita ammattilaisia, jotka osaavat perustaitojen lisäksi hankkia ja organisoida (luettelointi, metadata) tietoa sekä panna sitä esille ja saattaa muuten käyttöön. Edelleen tietotyön ammattilaiset osaavat auttaa tiedonhakua ja siirtää tiedonhallintataitoja muille. Kirjastossa tiedonhallintataidot vaativat sosiaalisia, vuorovaikutus- ja teknisiä taitoja. Tiedonhankinta Tiedonhankinta on tiedonhakua laajempi käsite. Tiedonhankintataidolla tarkoitetaan tässä ohjelmassa, että käyttäjä osaa hakea, käyttää, analysoida ja arvioida tietolähteissä (painettu, elektroninen, tietoverkossa oleva) olemassa olevaa tietoa ja käyttää sitä arvioiden ja soveltaen omaan työhön tai opiskeluun. Tiedonhankintataidot on yksi kansalaisen tietoyhteiskunnan perustaitoja. Ne ovat osa tiedonhallintataitoa. Tieto, ks. myös informaatio Tiedolla tarkoitetaan tässä yhteydessä kokemukseen, sisäistämiseen ja merkityksiin perustuvaa tietoa. Vasta tieto tuo järjestystä informaation kaaokseen. Kun tiedon raaka-aineella, informaatiolla, on selkeä yleinen jäsennys, merkitys ja tulkinta, puhutaan tiedosta. Tiedon yksilöllinen ymmärtäminen tekee tiedosta viisautta. Olennaisinta kansalaisen tietoyhteiskunnassa on se, että kansalaiset osaavat käyttää tietoa hyväkseen. Tiedon käsite määrittyy sen merkityksellisyyden kautta. Tieto on informaatiovirrasta poimittua, tietylle ihmiselle tärkeää tietoa. Tiedon vastaanottaminen ei ole passiivista, vaan se on aktiivinen yksilön valintaan perustuva luova teko. Tämä aktiivinen tiedon käsite asettaa uusia vaatimuksia sekä koulutukselle että tiedon tuotannon ja jakelun järjestelmille. TIEDON KÄSITE Data Informaatio Tieto Viisaus Tietohallinto Tietohallinto on tiedon elinkaaren kattavaa suunnittelua, budjetointia, käsittelyä ja valvontaa. Se sisältää organisaation tietoprosessien ja -virtojen sekä yhtenäistä päämäärää tukevien tiedontarpeiden identifioinnin, tiedon elinkaaren hallinnan sekä tietämyksen ja tiedon integroimisen eri tasoilla. Sen tarkoituksena on tukea organisaation päämäärien saavuttamista maksimoimalla tietovarantojen tehokas käyttö. Tietohuolto Tietohuollolla tarkoitetaan organisoitua toimintaa, jolla yhteisö huolehtii tarvitsemansa tiedon tuotannosta, hankinnasta, tallennuksesta ja käyttöön saattamisesta. Digitaalisella tietohuollolla tarkoitetaan kirjastopoliittisessa ohjelmassa organisoitua toimintaa, jolla huolehditaan laadukkaan digitaalisessa muodossa olevan tiedon tuotannosta,

154 valinnasta, hankinnasta, tallennuksesta, arvioimisesta ja käyttöön saattamisesta. Tietopalvelu Tietopalvelulla tarkoitetaan tässä ohjelmassa tiedonhaun lisäksi tiedon järjestämistä ja tiedon seulomista, jotka ovat kirjastojen päätehtäviä. Kirjastossa tehtävän tietopalvelutyön tavoitteena on toimia niin, että asiakas ja tiedon tarvitsija saa nopeasti oikeaa ja hänelle olennaista tietoa. Verkkoympäristössä kirjastojen tietopalvelu tähtää periaatteeseen "vähemmän mutta parempaa": pyritään valitsemaan käyttäjien kannalta oleellisimmat, luotettavimmat, tarkimmat tiedot ja portaalit satojen vaihtoehtojen joukosta. Tietotyö Ks. kirjastotyö Tietoyhteiskunta Tietoyhteiskunta on kirjastopoliittista ohjelmaa tehtäessä määritelty oppimisen, osaamisen ja sivistyksen yhteiskunnaksi, jota leimaa jatkuva laadullisen parantamisen prosessi. Tuotteistaminen kirjastoympäristössä, ks. myös Sisältötuotanto Tyypillisiä verkkoyhteiskunnan kirjastotuotteita ovat metadata, sisällönkuvailu ja sisältöjen esiin nostaminen, esim. eri kohderyhmille kirjastomaisesti kootut aihepaketit ja laatuportaalit, joissa asioita taustoitetaan, syvennetään jne.. Kohdennetut teemoittaiset tietopaketit tai pidemmälle kehitetyt vuorovaikutteiset on-demand-palvelut ovat kirjastonomaisia sisältötuotteita. Kirjaston järjestämistapa ja rakenne on yksi tietopalvelun sisältötuote. Kirjastossa aineisto on valikoitua ja se on järjestetty tiedonhakua varten. Suuri osa tiedonhakua tapahtuu itsepalveluna, joten järjestysperiaate on tarjonnan mahdollistava sisältötuote. Aktiivinen tarjonta on toinen tapa avata kokoelmia asiakkaille. Kirjaston yhä keskeisempi sisältötuote on tiedonhakuun ja tietojärjestelmiin liittyvä opetus- ja ohjaustyö. Tätä opetusta ja ohjausta annetaan sekä päivittäisessä kontaktissa asiakkaiden kanssa että opetustilanteissa koulujen kanssa. Opetus ja ohjaus on sekä henkilökohtaista että opetus- ja ohjauspakettien ylläpitämistä verkossa itseopiskelua varten. Kirjastotuote on myös tuote, jossa yhdistetään sisällöllinen osaaminen ja tekniikka, jonka tuloksena on uusi idea, uusi konsepti. URN on verkkojulkaisun ainutkertainen ja pysyvä tunniste. Dokumentille annettu URN ei muutu, jos julkaisun sisältö ja nimi pysyy samana (vrt. URL, joka voi muuttua jos dokumentin sijainti muuttuu). Käytettyä tunnusta ei milloinkaan anneta jollekin toiselle julkaisulle. Suomessa järjestelmää ylläpitää Helsingin yliopiston kirjasto. Valtakunnallisen toimija Valtakunnallisen toimijan tuottamat palvelut ovat kaikkien kirjastojen käytössä maksutta tai ostopalveluna. Valtakunnalliset toimijat tuottavat palveluja, joihin yhden kunnan kirjaston/alueen resurssit eivät riitä ja/tai joiden tuottaminen paikallisesti tai alueellisesti on epätaloudellista (esimerkiksi sisällön kuvailu, metadata, lisenssisopimukset tai osa verkkopalveluista). Verkkoaineisto Verkossa olevaa digitaalista aineistoa kutsutaan on-line -aineistoiksi. (Kaikki digitaalinen aineisto ei ole verkkoaineistoa.) Niiden käyttäminen edellyttää paitsi tietokonetta, myös tietoliikenneyhteyksiä. Verkkotuotteet ovat sisältöjä, joita tuottajan ei ole tarkoitus tulostaa mihinkään muotoon, vaan sisältö välitetään ja myös luetaan tietokoneen, matkapuhelimen tai muun laitteen näytöltä. Osa verkkotuotteista on tulostettavissa, mutta halutessaan myyjä tai tiedon

155 tuottaja voi sen myös estää tai asettaa rajoituksia esim. kirjaston kautta tapahtuvaan levitykseen. Verkkotuotteiden mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Yksinkertaisimmillaan niiden tuottaminen on halpaa, varsinkin jos tuotetaan pelkkää tekstiä. Osa verkossa olevasta aineistosta pysyy vapaasti käytettävänä, mutta myös maksullisten sisältöjen määrä kasvaa, kun verkossa toimiva maksuja välittävä järjestelmä saadaan luoduksi. Verkkoasiointi Verkkoasioinnilla tarkoitetaan perinteistä asiointia täydentävien, korvaavien tai uudistuvien julkisten palvelujen tuottamista, jakelua, käyttöä ja niihin liittyvää vuorovaikutusta, joka perustuu tietoverkkojen hyödyntämiseen. Julkisilla verkkopalveluilla tarkoitetaan tietoverkkojen kautta kansalaisille, yrityksille ja yhteisöille ja toisille hallinnon yksiköille tarjottavia palveluja. Ne voivat ulottua yksinkertaisesta tietojen etsinnästä ja tarkistamisesta vuorovaikutteisten palvelujen tarjoamiseen ja mahdollisuuksiin osallistua asioiden valmisteluun ja päätöksentekoon. Verkkojulkaisu Verkkojulkaisulla tarkoitetaan kaikkia tietoverkkojen välityksellä käytettäviä aineistoja, myös tietokantoja. Verkkojulkaisut ovat joko staattisia, perinteiseen kirjaan verrattavia dokumentteja tai dynaamisia jatkuvasti muuttuvia aineistoja, joiden tallentaminen on mahdollista vain otoksina. Virtuaalikirjastot = elektroniset kirjastot Virtuaalikirjastolla tarkoitetaan tässä tietoverkon välityksellä käytettäviä kirjasto- ja tietopalveluja. Virtuaalikirjasto ei kuitenkaan ole pelkkä tekninen apuväline verkotettujen tietolähteiden käytössä, vaan siihen liittyy kirjastoammattilaisten tuottamaa kuvailevaa ja arvioivaa tietoa tiedosta. Tässä yhteydessä virtuaalikirjasto on tietokoneiden ja tietoliikenteen avulla toteutettu informaatiojärjestelmä, joka antaa saman tapaisia informaatiopalveluja kuin perinteinen kirjasto. Käyttäjän on löydettävä tarvitsemansa tieto nopeasti ja helposti. Virtuaalikirjaston perustehtävät ovat samat kuin perinteisessä kirjastossa: kokoelmien organisointi ja käyttöönotto käyttäjäkuntaa mahdollisimman hyvin palvelevalla tavalla. Tiedonhaun apuvälineiden kehittämisestä, organisoinnista, tietojen käyttökelpoisuuden arvioinnista ja käyttäjien ohjaamisesta vastaa kirjasto- ja tietopalvelualan ammattilainen. Virtuaalikirjasto rakennetaan ensisijaisesti käyttäjän tarpeita silmällä pitäen. Käyttäjä saa halutessaan sekä tietoteknistä opastusta että tiedonhaun ohjausta. Virtuaalikäynnit Virtuaalikäyntien/verkkopalvelujen/virtuaalipalveluje n termeistä ja määrittelyistä ei toistaiseksi ole päästy yksiselitteiseen ja yhteisesti hyväksyttyyn määritelmään ISO-standardeja kansainvälisellä tasolla määriteltäessä. Yhteisverkosto, konsortio, ns. kimpat Yhteisverkostolle, konsortiolle, ns. kimpalle ei ole ns. virallista määritelmää, koska tällainen yhteistyö perustuu useimmiten vapaaehtoisuuteen. Tarkan rajan vetäminen siihen, kuuluuko jokin kirjasto yhteisverkostoon tai ei, on paikoittain ja ajoittain vaikea määritellä. Lisäksi yhteisverkostot elävät koko ajan. Yhteistyö on alkanut useimmiten yhteisen atk-kirjastojärjestelmän ympärillä. Se voi olla myös hankintayhteistyötä joko fyysisten kokoelmien kartuttamiseksi tai elektronisen aineiston lisenssikonsortion muodossa. Tavallisimmin yhteisverkoston muodostavat eri hallinnon alaiset kuntien tai eri hallintokuntien kirjastot, jotka toimivat keskenään yhteistyössä. Yhteis-

156 verkostoon voi kuulua myös esimerkiksi ammattikorkeakoulukirjasto tai oppilaitoskirjastoja. Olennaista yhteisverkostolle on kokoelmien yhteiskäyttöoikeus ja asiakkaiden yhteinen lainausoikeus. Yhteisverkostolle ominaisia piirteitä ovat esim. yhteinen kirjastojärjestelmä ja yhteinen lainauskortti. Ks. myös Alue. Yleisten kirjastojen kirjastot.fi - verkkopalvelut Yleisten kirjastojen yhteiset verkkopalvelut www.kirjastot.fi ovat internetissä toimivia kirjastopalveluita, jotka ovat avoimia kaikille. Palvelut tuottaa Helsingin kaupunginkirjasto-yleisten kirjastojen keskuskirjastossa toimiva Yleisten kirjastojen verkkopalvelutyksikkö, jota varten keskuskirjasto saa erillistä valtionavustusta. Z39.50 -standardi Maailmanlaajuisesti käytetty kirjastojen atk-järjestelmien edellyttämä standardi. Z39.50-standardi määrittelee ohjelmistoriippumattoman tavan vaihtaa tietoja ja tiedonhakutuloksia atkkirjastojärjestelmien välillä. Järjestelmän A käyttäjä voi tehdä esim. tiedonhakuja järjestelmästä B käyttäen itselleen tuttua A-järjestelmän hakuohjelmaa. Z39.50-standardin laajuuden vuoksi siitä on laadittava maakohtainen sovellusohje eli profiili, joka kertoo ohjelmistotoimittajalle, mitä Z39.50:n osia on tuettava. Suomalaista ANSI/NISO Z39.50-profiilia (ISO 23950) ylläpitää Helsingin yliopiston kirjasto. Standardien noudattaminen on ainoa keino pitää erilaiset järjestelmät yhteensopivina. Minimivaatimus kirjastojärjestelmille on Z39.50 standardin tunteminen.

157 LIITE 5: MUISTILISTA: NOIN KYMMENEN ASIAA, JOTKA TÄYTYY TIETÄÄ KIRJASTOISTA Kirjasto on sekä käytetyin että yhteiskunnalle halvin sivistys- ja vapaa-ajan palvelu. Vain 200 markalla asukasta kohti vuodessa tarjotaan kansalaiselle 10 kirjastokäyntiä ja 20 kotilainaa. Kirjasto on jokaisen kansalaisen tietokeskus, joka tarjoaa aineistoa, ammattitaitoa sekä tiloja opiskeluun ja vapaa-aikaan. Kirjaston kynnys on matala. Noin 3,5 miljoonaa suomalaista käyttää säännöllisesti kirjastopalveluja. Asiakkaat ovat kaikista ikä- ja sosiaaliryhmistä. Yleiset kirjastot ovat pitkälti huolehtineet myös koulu- ja kurssikirjastojen tehtävistä, koska näitä on kehitetty varsin epätasaisesti. Nykyinen käytäntö on yhteiskunnalle erittäin edullinen. Kirjastot ovat malliesimerkki tehokkaasta verkostotaloudesta. Tietopankit, kuntien yhteiset atk-verkot ja kirjastojen välinen kaukolainaus ovat parantaneet palvelua ja säästäneet kustannuksia. Kirjaston pitää olla uuden tiedon välittäjä. Siitä ei saa muodostua vanhentuneen tiedon varastoa. Kansainvälistyvän tietoyhteiskunnan vaateisiin voi vastata vain ajantasaisella tiedolla. Kirjasto- ja tietopalveluista säästäminen on lyhytnäköistä. Kansainvälisten tutkimusten mukaan kirjastopalveluihin sijoitettu markka tulee seurannaisvaikutuksina 2,5-5 -kertaisesti takaisin. Kirjastot ovat merkittäviä selviytymis- ja osaamispalvelujen tarjoajia. Hyöty näkyy koulu- ja kulttuuripoliittisen sektorin lisäksi sosiaali- ja terveystoimen alueella. Kirjastojen käyttö on aina laman aikana kasvanut. Monelle työttömälle kirjasto on ainoa paikka, jonne voi mennä rahatta päivittäin. Kirjasto ylläpitää osaltaan yhteiskuntarauhaa ja estää kansaa jakautumasta kahtia. Tietämättömyys on aina tullut kalliimmaksi kuin tieto. Vapaa pääsy tiedon lähteelle on kansalaisen perusoikeus, joka ei saa olla varallisuudesta tai asuinpaikasta kiinni. Kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti kirjasto on tehokas kierrättäjä ja luonnonvarojen säästäjä. Yhden kirjastokirjan lukee keskimäärin 70 ihmistä. Kirjasto on kulttuuri- ja informaatiolaitos. Sekä kulttuuri että informaatio ovat inhimillisiä voimavaroja, jotka eivät kuluta tai kulu itse, vaan lisääntyvät ja luovat uutta sitä enemmän mitä enemmän niitä käytetään. Kirjasto edistää näin ennen kaikkea laadullista kehitystä. - alkuperäislähde: John S. Smith, Iso-Britannia