Mallivastaus 1.7.2004 aineopintotenttiin Tehtävä 1 -Tapauksessa oli kyse valtion vastuusta (ks. Hakapään 7. luku). -Valtio on kansainvälisoikeudellisessa vastuussa toiminnastaan. Kansainvälisten velvoitteiden loukkaus voi johtaa hyvitysvelvollisuuteen. Valtion vs. yksityisen vastuu -Välitön (ensisijainen) vastuu: Valtion elinten ja edustajien aiheuttamat loukkaukset ja vahingot -ratkaisevaa on toiminnan viranomaisluonne, myös silloin, kun tämä on peiteltyä. Öljyministerin mukanaolo laivalla tuskin tekee kuljetuksesta viranomaistoimintaa. Tässä mielessä Bangoan välitön vastuu ei toteudu. -Vastuu, joka aiheutuu huolenpitovelvollisuuden laiminlyönnin myötä on välitöntä vastuuta, eikä edellytä hyvityksen peräämistä ensin vahingon varsinaiselta aiheuttajalta. Jos osoitetaan, että Bangoa ei sovella ratifioimaansa sopimusta eikä valvo sen soveltamista, Bangoalle syntyy vastuu tästä laiminlyönnistä aiheutuneista vahingoista. Mikäli Hercules oli puutteellisesti varustettu öljykuljetuksiin ja syntynyt vahinko johtui näistä puutteista, Bangoa on vastuussa tapahtuneesta. -Vahingollisen toiminnan ehkäisemisen ohella valtion huolenpitovelvollisuuteen kuuluu syyllisten velvoittaminen hyvittämään aiheuttamansa vahinko ja tarvittaessa syyllisten tuomitseminen rangaistuksiin. Bangoan tulisi omalta osaltaan selvittää tapahtunut, katsoa, että Herculeen omistama yhtiö hyvittää aiheuttamansa vahingon ja rankaista tarvittaessa syyllisiä. Bangoa on välittömästi vastuussa mikäli laiminlyö tämän velvollisuuden. -Välillinen (toissijainen) vastuu: Valtion valvontavallan piirissä tapahtuva yksityinen toiminta Vahingon laajuus -Toista valtiota vahingoittavasta toiminnasta aiheutuvan vastuun ei tulisi koskea epäolennaiseksi jäävää vähäistä vahinkoa. Vähäisimmätkin todennettavissa olevat vahinkovaikutukset voivat olla riittäviä toteuttamaan valtiovastuun. Rantaan ajautunut öljy on selvä vahinkovaikutus ja riittänee toteuttamaan vastuun.
2 Aluemerivyöhyke ja sen oikeudellinen asema -Aluemeri kuuluu rantavaltion alueeseen. Rantavaltion toimivaltuuksia rajoittaa kuitenkin ns. viattoman kauttakulun periaate. Kauttakululla tarkoitetaan purjehdusta, jonka tarkoituksena on kulku aluemeren lävitse. Kauttakulkuoikeus ei kuitenkaan pääsääntöisesti sisällä oikeutta sisäisille aluevesille pääsemiseksi. -Sellainen pysähtyminen ja ankkuroiminen sallitaan, joka on tavanomaista merenkulussa tai joka on välttämätöntä ylivoimaisen esteen tai hätätilan vuoksi. Alus voi menettää viatonta kauttakulkua koskevan oikeutensa, jos se syyllistyy tahalliseen ja vakavaan meriympäristön pilaamiseen. -Hätätilassa vieraan valtion aluksen tulee voida hakeutua suojaan rantavaltion satamaan. Avun tai suoja tarpeen täytyy kuitenkin olla välitön ja vakava. Herculeella oli oikeus kauttakulkuun. Öljyvahinkoa tuskin voidaan pitää tahallisena. Myrsky myös saattoi olla sellainen syy, joka oikeuttaa normaalia pidempään oleiluun aluemerellä/jopa sisäisillä aluevesillä. Valtio voi vapautua vastuustaan mm. force majeure -tilanteessa. Tästä on kyse vain silloin, kun sovellettavien velvoitteiden mukainen toiminta osoittautuu vallitsevissa olosuhteissa mahdottomaksi. Tässä force majeure -tilanne ei estäne vastuun toteutumista, sillä Bangoan vastuu on ensi sijassa syntynyt siitä, että se ei ole riittävässä määrin toimeenpannut Vaunaan sopimusta öljytankkereiden vähimmäisvaatimuksista. Valtion syyllistyttyä kansainvälisten velvoitteidensa loukkaamiseen sille syntyy hyvitysvelvollisuus. Hyvityksen laatu ja sisältö märäytyvät tapauskohtaisesti. Mikäli oikeudenvastaisesta menettelystä on aiheutunut vahinkoa, valtio on velvollinen sen korvaamaan.
Tehtävä 3 3 -I Valtion tunnusmerkistön tosiasiallinen täyttyminen -Väestö: valtiossa asuvat ihmiset -alue: edellytetän maantieteellistä rajattavuutta, joskaan aluen rajojen ei tarvitse olla kaikilta osin täsmällisesti määritettyjä -hallitus: toimielin, henkilö tai henkilöt, jotka huolehtivat valtion hallinnosta sen oikeusjärjestyksen puitteissa -suvereenisuus: sekä sisäinen että ulkoinen Hyväksytty 1933 Montevideon sopimuksessa. Sopimus ei ole universaali, mutta määritelmä saavuttanut tapaoikeuden aseman. -II Toisten valtioiden suhtautuminen siihen -Miksi? -Pitäytyminen vain tosiasiallisessa tunnusmerkistössä voi johtaa siihen, että vieraan sortovallan alta vapautuva valtio ei voisi koskaan syntyä ilman tosiasiallisen vallanpitäjän suostumusta. -Toisaalta ennenaikainen tunnustaminen saattaa heikentää valtioinstituution uskottavuutta, jos tosiasialliset edellytykset eivät täyty. Emämaa voi pitää ennenaikaista tunnustamista laittomana puuttumisena sen sisäisiin asioihin -Tulemalla tunnustetuksi valtio saavuttaa täyden kansainvälisen toimikelpoisuuden Tunnustamisteoriat: *deklaratiivinen teoria: tunnustamisessa todetaan jo tapahtunut tosiasia, eli uuden valtion synty * konstitutiivinen teoria: valtio voi saada kansainvälisen oikeussubjektin aseman vasta, kun muut valtiot ovat sen tunnustaneet. * yhdistävä teoria, joka parhaten vastaa viime aikojen valtiokäytäntöä: tunnustamisella on deklaratiivinen luonne sikäli kuin sillä todetaan valtion tosiasiallinen olemassaolo, ja
4 konstitutiivinen luonne sikäli kuin se osoittaa tunnustavan valtion valmiuden oikeudellisiin auhteisiin uuden valtion kanssa. Tunnustaminen voi tapahtua joko *nimenomaisesti *hiljaisesti (esim. solmimalla diplomaattisuhteet, solmimalla valtiosopimus, kv. järjestön jäsenyys tms.) * de jure (täysimääräinen tunnustaminen kaikkine siihen liittyvine oikeusvaikutuksineen) * de facto (tunnustaminen, jonka edellytysten pysyvästä täyttymisestä tunustava valio ei ole vielä varma. Tunnustus annetaan väliaikisesti vastaamaan vallitsevia olosuhteita ja sillä edellytyksellä, että vasta tuleva kehitys näyttä, oko uusi valtio todella syntynyt Tunnustaminen voi olla ehdollista (Esim. Kroatian ja Slovenian tunnustaminen 1991) Tehtävässä pyydettiin vastaamaan kysymykseen siitä, milloin valtio-ominaisuudet ovat täyttyneet niin, että uusi kv. oikeuden subjekti on syntynyt. Tämän vuoksi tehtävässä ei ole jyvitetty luetteloita erilaisista valtoiden alueiden muutoksista (joihin siis pätevät kaikkiin samat kriteerit: valtion ulkoiset tunnusmerkit ja tunnustaminen) eikä valtioseuraantoasioita (jotka tarkoittavat uuden valtion syntymisen oikeusvaikutuksia ja tapahtuvat kronologisesti vasta sen jälkeen kun uusi kv. oikeuden subjekti on jo syntynyt).
Mallivastaus tehtävä 4 5 -Kollektiivisesta itsepuolustuksesta on säädetty YK:n peruskirjan 7 luvussa artiklassa 51 poikkeuksena voimankäytön kiellosta -Kriteerit perustuvat kansainvälisen tuomioistuimen ratkaisuun Nicaragua -tapauksessa -Tuomio perustui tapaoikeuteen eikä YK:n peruskirjaan Yhdysvaltojen tekemän varauman vuoksi. -Tuomiossa pohdittiin tilanteita, joissa hyökkäysteko (armed attack) oli jo sattunut, eikä kysymystä oikeudesta itsepuolustukseen hyökkäysteon välittömästi uhatessa nostettu. -Tuomion tarkoituksena oli vähentää kolmannen valtion osallisuutta aseellisiin selkkauksiin. 1. -tarpeellisuus ja suhteellisuus 2. -hyökkäysteko (armed attack) -myös aseistettujen joukkojen lähettäminen varsinaisen armeijan sijaan, jos operaation laajuus ja vaikutukset ovat sellaiset, että se tulisi luokitella armed attackiksi eikä vain rajaselkkaukseksi -kyse nimenomaan vaikutusten (scale and effects) merkittävyydestä. Rajaselkkaukseen voi myös syyllistyä valtion armeija, jos vaikutukset ovat vähäiset. -(circumstances and motivations): Ei aikomusta syyllistyä hyökkäystekoon, vaan kyseessä oli vahingossa tapahtunut rajanylitys tai sotilaat eivät noudattaneet käskyjä. -aseellinen tai logistinen apu joukoille ei muodosta armed attackia, mutta voi olla threat or use of force tai interventio. -Nicaragua-tapauksessa olennaista oli, että mikäli rajanylitykset Nicaraguasta Costa Ricaan ja El Salvadoriin olisi laskettu armed attackiksi, Yhdysvalloilla olisi saattanut olla oikeus vedota kollektiiviseen itsepuolustukseen. 3. Hyökkäysteon uhrivaltion tulisi katsoa joutuneensa joutuneensa hyökkäyksen uhriksi ja ilmaista tämä.
6 4. Hyökkäysteon uhrivaltion tulisi jollakin tavoin pyytää apua itsepuolustukseen. (tuomioistuimen sanoin: there is no rule permitting the exercise of collective self-defence in the absence of a request by the State which regards itself as the victim of an armed attack). Tämä ei kuitenkaan ole oikeudellinen edellytys, vaan lähinnä vahvistaa sen, että hyökkäystekoa ei ole ollut. Valtiokäytännön mukaan pyyntö kuitenkin yleensä esitetään. 5. Valtion, joka vetoaa erilliseen tai kollektiiviseen itsepuolustukseen, tulisi raportoida tästä YK:n turvallisuusneuvostolle. Tämä ei kuitenkaan ole tapaoikeuden sääntö vaan ainoastaan YK:n peruskirjan asettama edellytys, vaikkakin raportoinnin puute saattaa osoittaa, että valtio ei itse katso toimineensa itsepuolustukseksi.