Luku 3. Projektin kuvaus

Luku 3 Projektin kuvaus

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 65 3 Projektin kuvaus 3.1 Yleistä Tässä luvussa on tarkoitus kuvata Nord Stream -projekti niin perusteellisesti, että sen sisältö ja laajuus tulevat selväksi ja kaikki sen mahdolliset vaikutuslähteet voidaan tunnistaa. 3.1.1 Suomen YVA-selostuksessa käsiteltävät projektin toiminnot Suomen kansallisen YVA-selostuksen kattamat projektitoiminnot on esitetty kuvassa 3.1. Nord Stream -projektin toimintojen välillä on tehty ero seuraavasti: (1) YVA-selostuksen piirissä olevat toiminnot, (2) toiminnot, joita ei arvioida osana tätä YVA-selostusta, mutta jotka ovat toimittajien alihankkijoiden palveluita ja joita säännellään Suomen ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevan lain erillisellä säännöksellä, ja (3) toiminnot, jotka eivät kuulu YVAselostuksen laajuuteen. Yleisesti ottaen Suomen kansallinen YVA-selostus on rajattu käsittämään ne projektin toiminnot, jotka toteutuvat Itämerellä Suomen talousvyöhykkeellä ja aluevesillä. Kuvan 3.1 alaviitteissä selitetään, miksi joitakin projektiin liittyviä toimintoja ei ole arvioitu osana tätä YVA-selostusta. On huomattava, että Nord Stream -projektin kuvauksessa, joka on esitetty myöhemmin tässä kappaleessa, esitellään hankkeen kokonaiskuvan vuoksi takia joitakin toimintoja, jotka eivät kuulu Suomen kansallisen YVA-prosessin laajuuteen ja joita siis ei käsitellä enempää tässä raportissa. Projektiin liittyvien toimintojen rajat ylittävät ympäristövaikutukset, jotka suuntautuvat muista maista Suomeen tai Suomen yksinomaiselta talousvyöhykkeeltä muihin maihin, eivät kuulu tämän asiakirjan laajuuteen. Niitä käsitellään Nord Stream -projektin Espoo-raportissa /5/.

66 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 Kuva 3.1. Suomen YVA-menettelyn piiriin kuuluvat projektin toiminnot

68 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 Nord Stream -putkilinja koostuu kahdesta 48 tuuman teräsputkilinjasta. Putkilinjoja kutsutaan luoteiseksi ja kaakkoiseksi putkeksi niiden sijainnin mukaan toisiinsa nähden. Putkilinjojen merenalaisen osuuden kokonaispituus on noin 1220 km vaihtoehdossa 1 (C14) ja noin 1222 km vaihtoehdossa 2 (C16). Venäjän ja Saksan rantautumispaikkojen kaasuasemilla putket yhdistyvät Venäjän ja Eu roopan kaasuverkkoihin. Maanpäälliset putkilinjan osat Venäjällä (noin 1,5 km) ja Saksassa (noin 0,5 km) yhdistävät putkien merellä kulkevat osat rantautumispaikkoihin. Maan päällisiä osia kutsutaan myös kuiviksi osiksi. Venäjän rantautumispaikalla Viipurissa putket liitetään kompressoriasemaan, joka varustetaan mittaus- ja paineenhallintalaitteilla. Putkilinjat liitetään vastaavalla tavalla Saksan Greifswaldissa sijaitsevaan vastaanottolaitokseen, joka on myös varustettu mittaus- ja paineensäätölaitteilla. Putkilinjojen pääominaisuudet ja käyttöolosuhteet näkyvät alla olevassa taulukossa 3.1. Kilometrikohta (KP) viittaa putken kohtaan alkaen Venäjän rantautumispaikasta kohdasta KP 0. Taulukko 3.1. Suunnitellut ominaisuudet ja käyttöolosuhteet Putkilinjat rakennetaan yhteen hitsatuista teräsputkista, jotka on suojattu korroosionestopinnoitteella ja betonipäällysteellä. Putkien sisähalkaisija on sama putkilinjojen koko pituudelta, mikä helpottaa ylläpitotoimia. Putkilinjoilla tulee olemaan kolme eri painesegmenttiä putkilinjojen kitkan vähenemisen mu kaan, kuten taulukossa 3.1 esitetään. Tämä selitetään tarkemmin kappaleessa 3.8.2 Putkilinjojen seinänpaksuus vaihtelee vastaavasti ja näin ollen putkilinjassa on kolme eri seinämäpaksuutta (34,6, 30,9 ja 26,8 mm). Rannikon lähialueilla (~ 0,5 km) ja maanpäällisissä osissa seinämäpaksuus on 41,0 mm Venäjällä ja 30,9 mm Saksassa. Ulkohalkaisija vaihtelee teräsputkien seinämäpaksuuden vaihtelun (seinämäpaksuus määritelty putken sisällön paineen mukaan) ja putkilinjojen varrella tapahtuvan betonipinnoitteen paksuuden vaihtelun (betonipinnoitteen paksuus määritelty putken vakauttamistarpeen

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 69 mukaan) vuoksi. Putkilinjojen ulkohalkaisija on enimmillään noin 1,4 metriä. Putkilinjojen mitat on esitetty taulukossa 3.2. Taulukko 3.2. Putkilinjan mitat Nord Stream -putkilinjan suunniteltu käyttöikä on 50 vuotta. Putkijärjestelmän elinkaaren eri vaiheiden päätoimenpiteet on kuvattu seuraavissa osissa. Niihin kuuluvat seuraavat: esitutkimus konseptisuunnittelu suunnitteluselvitykset ja sotatarvikkeiden/ammusten seulonta putkilinjan yksityiskohtainen suunnittelu ympäristötutkimus, riskienarviointi ja lupaprosessit infrastruktuurin ja logistiikan valmistelu putkilinjojen rakentaminen, mukaan lukien tutkimukset (tarkkojen tietojen kerääminen asennuskäytävästä) merenpohjan muokkaustoimenpiteet (jotta voidaan varmistaa, että putkilla on vakaa alusta merenpohjassa) rakennustoimet Saksan ja Venäjän rantautumispaikoilla olemassa olevien merellä kulkevien kaapelien risteämät merenalaisen putken laskeminen, mukaan lukien eri merialueet ja putkilinjan merenalaisten osien yhdistäminen käyttöönoton esivalmistelut (putkilinjan täyttö vedellä, puhdistus, mittaus, painetestaus, veden poistaminen ja kuivaaminen käyttämällä merivettä) käyttöönotto (putkien täyttäminen kaasulla) käyttö, mukaan lukien putkilinjan tarkastus ja huolto sekä ympäristön seuranta putkijärjestelmän käytöstä poistaminen. Mikäli kaikki luvat saadaan odotetun aikataulun mukaisesti, putkilinjojen asennus aloitetaan huhtikuussa 2010. Tällä hetkellä kummankin putkilinjan koko asennusprojektin kestoksi arvioidaan noin kolme vuotta.

70 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 Asennus alkaa rantautumispaikoissa, jotka rakennetaan niin, että molemmat putkilinjat voidaan asentaa samaan aikaan. Näin minimoidaan ympäristövaikutukset. Myös ennen putkenlaskua tehtävät merenpohjan muokkaustoimenpiteet suoritetaan kumpaakin putkilinjaa varten rakennusvaiheen alussa. Kahden putkilinjan merellä kulkevat osat rakennetaan erik seen ja eri aikoina. Ensimmäisen linjan arvioidaan olevan valmis kaasun toimitusta varten syyskuussa 2011, ja toisen putkilinjan odotetaan olevan käytettävissä marraskuussa 2012. Suomen alueella rakennustyöt, mukaan lukien putkenlasku ja merenpohjan muokkaustoimenpiteet, tehdään useissa vaiheissa vuosina 2010 2012. Rakennusaikataulu Suomen talousvyöhykkeellä tapahtuville toimille on esitetty luvussa 3.5.1. 3.2 Putkilinjan reitti Nord Stream -putkilinja kulkee Venäjän, Suomen, Ruotsin, Tanskan ja Saksan talous vyöhykkeiden (EEZ) läpi. Venäjällä, Tanskassa ja Saksassa putki kulkee myös aluevesien läpi. Tässä luvussa kuvataan reitin kehitysprosessi kuluneen vuosikymmenen aikana ja esitellään ehdotettu reitti yksityiskohtaisesti. 3.2.1 Putkilinjan reitin kehitys Putkilinjan parhaan reitin määrittäminen on ollut jatkuvasti kehittyvä prosessi. Alkuperäinen reitti perustui kirjallisuustutkimukseen, vuonna 2005 tehtyihin geofysikaalisiin selvityksiin ja yksityiskohtaiseen geofysikaaliseen, geotekniseen ja ympäristötieteelliseen näytteen ottoon vuonna 2006. Kirjallisuustutkimus perustui vuosina 1998 1999 tehtyyn North Trans gas -yhtiön selvitykseen ja kannattavuustutkimukseen. Vuonna 2007 suoritettiin lisä tutkimus mahdollisten vaihtoehtoisten reittien arvioimiseksi ja paikoittain vuoden 2005 tutkimus käytä vän laajentamiseksi. Nyt ehdotettu putkilinjan reitti on suunniteltu tämän laajan tutkimustiedon perusteella. Vuosina 2007 ja 2008 reitinvalintaa on jatkettu niiden viiden valtion viranomaisten kanssa neuvotellen, joiden läpi putkilinja kulkee (niin sanotut aiheuttajaosapuolet, ks. luku 4). Reitinvalintaa ovat tukeneet muut yksityiskohtaiset geofysikaaliset tutkimukset, geotekninen näytteen otto-ohjelma, paikan päällä tehdyt testaukset ja ympäristön näytteenotto. Nämä tutkimukset ja selvitykset on esitelty tarkemmin luvussa 5.1 ja liitteessä IV. Yksityiskohtainen suunnittelu ja edellä mainitut tutkimusohjelmat ovat johtaneet lukuisiin mahdollisiin reitin optimointeihin, jotta merenpohjan muokkaustoimenpiteitä saataisiin vähennettyä. Merenpohjan toimenpiteiden minimointi on ollut keskeisenä kriteerinä rei tin kehittämisessä, koska se on suotavaa niin taloudellisista ja teknisistä syistä kuin ympä ris tö syistäkin. Mitä vähemmän materiaaleja merenpohjaan lisätään tai siirrellään, sitä pienemmiksi ympäris-

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 71 tövaikutukset jäävät ja sitä vähemmän taloudellisia ja teknisiä resursseja asennukseen tarvitaan. Reitin kehittämisen tuloksena valittiin kaksi vaihtoehtoista Suomen talousvyöhykkeellä kulkevaa reittiä. Nämä reitit ovat reitti C14 (vaihtoehto 1) ja reitti C16 (vaihtoehto 2). Suomen yksinomaisella talousvyöhykkeellä kulkevat vaihtoehtoiset reitit on esitetty kuvassa 3.3. Katso myös kartaston kartta PR-1b-F. Vaikka näitä vaihtoehtoisia reittejä voidaankin vielä optimoida yksityiskohtaisen suunnittelun ja lisätutkimusten perusteella, ne vastaavat suunnilleen putkilinjan ehdotettua lopullista reititystä. Kuvaus optimoinneista ja reittivaihtoehdoista on esitetty luvussa 6. Molemmat reittivaihtoehdot kulkevat Suomen aluevesien ulkopuolella ja lähellä Suomen ja Viron yksinomaisen talousvyöhykkeen rajaa. Suomenlahden geologia määrittää suurelta osin Nord Stream putkilinjan reittiä Suomen vesillä. Yleisesti ottaen merenpohja on epätasaisempi pohjoisosissa lähellä Suomen rannikkoa, missä lisäksi paljasta kallioperää on runsaammin. Merenpohjan muokkaustöiden minimoimiseksi putkilinja kannattaa sijoittaa mahdollisimman kauas etelään. Kahden esitetyn vaihtoehdon reitit Suomenlahdella ovat suuremmaksi osaksi samat. Reitit eroavat toisistaan Kalbådagrundin alueella: Kalbådagrundin kaakkoispuolella reittivaihtoehto C16 poikkeaa reitistä C14 kulkemalla vielä kauemmas etelään Kalbådagrundin matalan alueen ympäri ja kulkemalla läheltä Suomen talousvyöhykkeen rajaa. Tämän poikkeaman tarkoituksena on välttää putkilinjan kulkeminen Kalbådagrundin alueena tunnetun geologisen muodostuman läpi. Kuten kuvasta 3.3 myös ilmenee, yksi reittivaihtoehto kulkee Venäjän talousvyöhykkeellä Suursaaren eteläpuolelta. Tämän vuoksi Suomen talousvyöhykkeellä kulkevat reittivaihtoehdot tarvitsevat alavaihtoehdon, jolla Suursaaren eteläpuoleinen reitti yhdistetään Suomen puolella kulkevaan reittiin riippuen siitä, mikä reittivaihtoehto valitaan Suomen aluevesillä. Alavaihtoehdot on kuvattu luvussa 6. Putkilinjan pituus Suomen yksinomaisella talousvyöhykkeellä on noin 373 kilometriä reitillä C14 (vaihtoehto 1) ja noin 375 kilometriä reitillä C16 (vaihtoehto 2).

72 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 Kuva 3.3. Nord Stream -putkilinjan reittivaihtoehdot Suomen talousvyöhykkeellä. 3.2.2 Putkilinjan reitin yksityiskohdat Lisätietoja koko Itämeren reitistä on taulukoissa 3.3 ja 3.4, kuvissa 3.4 ja 3.5 sekä kartaston kartassa PR-1a-F. Putkilinjan Suomen osuus sijaitsee kilometrikohtien KP 123 ja KP 496 välissä reittivaihtoehdossa 1 (C14) ja kilometrikohtien KP 123 ja KP 498 välissä reittivaihtoehdossa 2 (C16).

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 73 Taulukko 3.3. Reitin C14 luoteisen ja kaakkoisen putken pituuksien tiedot maissa, joiden kautta putkilinja kulkee. Pituudet ovat likimääräisiä ja voivat muuttua lopullisessa optimoinnissa. Taulukko 3.4. Reitin C16 luoteisen ja kaakkoisen putken pituuksien tiedot maissa, joiden kautta putkilinja kulkee. Pituudet ovat likimääräisiä ja voivat muuttua lopullisessa optimoinnissa. Putkilinjan syvyysprofiilit Suomen talousvyöhykkeellä on esitetty kuvissa 3.4 ja 3.5. Kuvissa esitetyt syvyysprofiilit ovat esimerkkejä reitistä C14. Luoteinen putkilinja sijaitsee 43-195 metrin syvyydessä ja kaakkoinen putkilinja 43-203 metrin syvyydessä.

74 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 Kuva 3.4. Luoteisen putkilinjan syvyysprofiili reitissä C14 Suomen alueella. Syvyydet ovat likimääräisiä ja voivat muuttua lopullisessa optimoinnissa. Kuva 3.5. Kaakkoisen putkilinjan syvyysprofiili reitissä C14 Suomen alueella. Syvyydet ovat likimääräisiä ja voivat muuttua lopullisessa optimoinnissa. Putkilinjat kulkevat lähes rinnakkain Itämeren pohjaa pitkin yleensä 100 metrin etäisyydellä toisistaan. Merenpohjan epätasaisuuksista johtuvan reitin optimoinnin vuoksi paikallinen putkien välinen etäisyys voi kuitenkin vaihdella putkilinjojen reitin varrella.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 75 Putkien (luoteinen ja kaakkoinen) väliset etäisyydet Suomen alueella eri reittivaihtoehdoissa on esitetty kuvissa 3.6 ja 3.7. Reitissä C14 pienin etäisyys on 19 metriä (KP 218) ja suurin etäisyys 2970 metriä (KP 132). Reitissä C16 pienin etäisyys on 23 metriä (KP 220) ja suurin etäisyys 2950 metriä (KP 134). Kuva 3.6. Kahden putkilinjan välinen etäisyys reitissä C14 Suomen alueella. Etäisyydet ovat likimääräisiä ja voivat muuttua lopullisessa optimoinnissa. Kuva 3.7. Kahden putkilinjan välinen etäisyys reitissä C16 Suomen alueella. Etäisyydet ovat likimääräisiä ja voivat muuttua lopullisessa optimoinnissa.

76 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 3.3 Yksityiskohtainen suunnittelu Tässä luvussa kuvaillaan Nord Stream -hankkeen rakenne- ja materiaalisuunnittelua seikkoja sekä käytettävää kolmannen osapuolen sertifiointia. 3.3.1 Rakennesuunnittelu 3.3.1.1 Suunnittelukriteerit Nord Stream -projekti noudattaa soveltuvia kansallisia lakeja ja säädöksiä. Yleisesti ottaen näissä kansallisissa laeissa ja säädöksissä esitetään vain vähän erityisiä teknisiä vaatimuksia merenalaisille putkilinjoille, mutta niissä viitataan kansainvälisesti tunnustettuihin normeihin ja standardeihin. 3.3.1.2 Normit ja standardit Nord Stream -putkilinja suunnitellaan ja sitä tullaan käyttämään norjalaisen Det Norske Veritasin (DNV) antaman normin DNV OS-F101, Merenalaiset putkijärjestelmät, mukaisesti. Työssä sovelletaan vuoden 2000 versiota vuoden 2003 lisäyksin ja korjauksin. DNV OS-F101 esittää kriteereitä ja ohjeita putkijärjestelmien suunnittelusta, materiaaleista, tuotannosta, valmistamisesta, asennuksesta, käyttöönoton valmistelusta, käyttöönotosta, käytöstä ja ylläpidosta. DNV OS-F101 -perusnormia tukevat muut kansainväliset normit ja seuraavat DNV:n suosittelemat käytännöt: RP F102 RP F103 RP F105 RP F106 RP F107 RP F110 RP F111 RP E305 putken liitoskohdan eristäminen ja virtausputken pinnoitteen kenttäkorjaus merenalaisten putkien katodinen suojaus galvaanisilla anodeilla vapaan jännevälin putket tehdasasenteiset putken ulkopuoliset korroosionestopinnoitteet riskiperiaatteisiin perustuva putkisuojusten arvio merenalaisten putkien globaali nurjahtaminen troolausvälineiden ja putkien välinen vuorovaikutus merenalaisten putkien pohjavakauden suunnittelu DNV-normin ja -ohjeen rakennetta käytetään laajasti useisiin aihealueisiin normin kattavuuden takia. DNV-suunnittelukoodien käyttö on ollut voimassa oleva käytäntö merenalaisia suunnittelutöitä tekevillä yrityksillä jo usean vuosikymmenen ajan. Vedenalaisten putkien DNV-koodia DNV OS-F101 käytetään parhaillaan kaikkien meriputkien suunnittelussa Pohjanmeren öljy- ja kaasuhankkeissa Tanskan ja Norjan alueilla. Sitä käytetään myös laajasti ympäri maailmaa. DNV OS-F101 -koodia on käytetty myös muiden hankkeiden tutkimuksissa Itämeren osissa.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 77 Vedenalaisia putkia koskevan vuoden 2000 DNV OS-F101 -normin (vuoden 2003 muutetun laitoksen) kehitys seuraa DNV 1976-, DNV 1981- ja DNV 1996 -putkinormeja. DNV OS-F101 -normin virtausputkivaatimukset perustuvat ISO-standardiin 3183-3, joka koskee öljy- ja maakaasuteollisuudessa käytettävien putkien terästä. 3.3.1.3 Rakennesuunnittelun alihankkija Italialainen yritys SES (Saipem Energy Services, entinen Eni Groupin yritys Snamprogetti S.p.A.) on nimitetty Nord Stream -projektin yksityiskohtaisen suunnittelun (detaljisuunnittelu) suunnittelu-urakoitsijaksi. Eni Group on öljy- ja kaasuteollisuuden suurimpia urakoitsijoita. Yhtiö on vastannut Langeled- ja Blue Stream -kaasuputkien teknisestä suunnittelusta. Nämä putket kulkevat Norjan ja Englannin sekä Venäjän ja Turkin välillä. 3.3.1.4 Riippumaton varmistus ja sertifiointi Nord Stream AG on nimennyt riippumattomia kolmannen osapuolen asiantuntijoita todis tamaan ja tarkistamaan kaikkia projektisuunnittelun ja -toteutuksen eri osia ja osallistumaan niihin. Yritykset DNV ja SGS/TÜV on nimitetty suorittamaan itsenäistä kolmannen osapuolen varmis tusta Nord Stream -projektin suunnitteluvaiheen aikana. Yritykset siis varmistavat suunnittelun laadun. Valmistukseen, tuotantoon, asennukseen ja käyttöönoton valmisteluun liittyvät valvon ta- ja varmistustoimet on lisäksi annettu tarpeen mukaan kolmannen osapuolen suoritetta vaksi Nord Stream AG:n edustajien tuella. Näin DNV osallistuu kaikkiin valvonta- ja tarkastusprosesseihin ja antaa lopullisen vaatimustenmukaisuussertifikaatin koko putkijärjestelmästä. Kolmannet osapuolet tarkkailevat kaikkia toimia ja antavat itsenäisen lausunnon tai vaatimustenmukaisuussertifikaatin, jossa todetaan, että projekti on suunniteltu, tuotettu ja asennettu, sen käyttöönotto on valmisteltu ja se on luovutettu kansainvälisten normien ja standardien mukaisesti. 3.3.2 Putkilinjan materiaalisuunnittelu ja ruosteenesto Nord Stream -putkilinjat rakennetaan yksittäisistä teräsputkikappaleista, jotka hitsataan yhteen jatkuvassa putkenlaskuprosessissa. Putkikappaleet pinnoitetaan sisäpuolelta epoksipohjaisella materiaalilla. Pinnoituksen tarkoitus on vähentää hydraulista kitkaa, mikä siten parantaa virtausolosuhteita. Virtausputkien ulkopuoli päällystetään kolmikerroksisella polyeteenipäällystyksellä ruostumisen estämiseksi. Lisäruostumissuoja saavutetaan käyttämällä alumiiniin ja sinkkiin perustuvia suoja-anodeja (uhrautuvia anodeja). Suoja-anodit muodostavat erillisen ja itsenäisen suojajärjestelmän ruosteenestopäällystyksen lisäksi.

78 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 Putken ulkopinnan ruosteenestopäällystyksen päälle laitetaan betonipainopäällyste, joka sisältää rautamalmia. Vaikka betonipäällystyksen ensisijainen tarkoitus on vakauttaa putkea merenpohjassa, päällystys toimii myös ylimääräisenä suojana vieraita esineitä vastaan; se suojaa putkea esimerkiksi kalastusvälineiden osumilta. Edellä mainittujen materiaalien teknisten tämänhetkiset tiedot (lokakuu 2008) ja Nord Stream -putkilinjojen rakentamisessa odotettavasti tarvittavat materiaalimäärät on kuvattu alla. Nämä tiedot saattavat muuttua lisäoptimoinnissa yksityiskohtaisen suunnittelun aikana. 3.3.2.1 Teräsputket (putkikappaleet) Nord Stream -putkilinjat rakennetaan teräksisistä yhteen hitsatuista putkikappaleista, joiden pituus on 12,2 metriä. Putket ovat jauhekaarella pitkittäin hitsattua yksisaumaista SAWL 485 I FD -luokan hiiliteräsputkea DNV OS-F101 -koodin mukaisesti (katso kappale 3.3.1.2). Putken nimellinen halkaisija on 48 tuumaa ja muuttumaton sisähalkaisija 1 153 millimetriä. Teräsputkien seinämäpaksuus perustuu suurimpaan sallittuun käyttöpaineeseen, ulkoisen sortumisen estämiseen ja ulkoisten iskujen kestoon. Tämän vuoksi paksuus vaihtelee välillä 26,8-41,0 millimetriä. Suomen alueella seinämäpaksuus on 34,6 millimetriä kohtaan KP 300 saakka, minkä jälkeen se pienenee 30,9 millimetriin. 3.3.2.2 Putken tukirakenteet Putken kokoon painumisriskin pienentämiseksi asennuksen aikana alttiisiin kohtiin asennetaan tukirakenteet (pintarikkosuojat) tietyin välein. Tukirakenteita hitsataan putkilinjan niihin kohtiin, jotka ovat alttiina etenevälle kokoon painumiselle, eli syvillä merialueilla. Putken kokoon painumisriski on olemassa vain asennuksen aikana. Putken tukirakenteet valmistetaan samasta terässeoksesta kuin putket ja ne ovat yhtä pit kiä kuin putkikappaleet. Tukirakenteen seinämäpaksuus on kuitenkin putkikappaleen keskiosassa suurempi ja sen päädyt on työstetty ohuemmaksi vastaamaan virtausputken dimensioita (katso kuva 3.8). Kuva 3.8. Putken tukirakenteen periaate. Putken tukirakenteen seinämäpaksuus on muiden putkikappaleiden seinämäpaksuutta suurempi.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 79 Putken tukirakenteita käytetään putkilinjalla yhteensä 305 km:n pituudella. Suomen osassa putken tukirakenteita käytetään kohdasta KP 420 eteenpäin (Ruotsin alueella sijaitsevaan kohtaan KP 520 saakka). Putken tukirakenteiden välinen etäisyys on 927 metriä (mikä vastaa 76 putkikappaletta). 3.3.2.3 Putkikappaleiden hitsaus Hitsauksessa käytetään hitsausmateriaaleja, jotka muistuttavat virtausputken materiaali koostumusta ja sopivat yhteen sen kanssa. Hitsausmateriaaleilla on sama minimiteräslaatu kuin putkikappaleilla. Muita materiaaleja ei lisätä hitsauksen aikana. 3.3.2.4 Sisäpuolinen pinnoitus Putkikappaleet pinnoitetaan sisäpuolelta kitkaa vähentävällä pinnoitteella putkijärjestelmän virtauskapasiteetin lisäämiseksi. Putken sisäpuolen pinnoitus on kuvattu kuvassa 3.9. Pinnoitteena toimii epoksipohjainen punaruskea, täyskiiltävä maali. Kuva 3.9. Putkilinjan sisäpinnoite on kitkaa vähentävä, epoksipohjainen pinnoite. Epoksi koostuu seuraavista komponenteista: epoksipohja (epoksihartsi, pigmentit, täyteaineet, lisäaineet ja orgaaninen liuotin) kovetinaine (alifaattinen/sykloalifaattinen amiini tai polyamidi) Pinnoitteen paksuus on noin 90 µm, ja se peittää putkikappaleen koko pituudelta lukuun ottamatta putkien päissä olevia sisäisiä noin 50 mm:n paluuleikkauksia, jotta lämmönsiirto on mahdollista hitsauksen aikana. Paluuleikkaukset jäävät pinnoittamattomiksi hitsauksen jälkeen. Sisäpäällyste levitetään paikoilleen putken valmistuspaikalla.

80 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 3.3.2.5 Ulkoinen korroosionestopinnoite Putkikappaleiden ulkopuoli pinnoitetaan korroosion estämiseksi. Ulkoisena korroosionestopinnoitteena toimii kolmikerroksinen polyetyleenipinnoite. Pinnoitusperiaate on esitetty alla olevassa kuvassa 3.10. Kuva 3.10. Ulkoinen korroosionestopinnoitus kolmikerroksisella polyeteenillä. Pinnoite koostuu sulauttamalla sidotusta sisemmästä epoksikerroksesta (tummanvihreä), keskellä olevasta liimakerroksesta (vaaleanvihreä) ja päällimmäisestä polyeteenikerroksesta (musta). Ulkoinen kolmikerroksinen korroosiota estävä polyeteenipinnoite koostuu seuraavista osista: Sisäkerros: sulauttamalla sidottu epoksi Keskikerros: liima-aine Ulkokerros: korkeatiheyksinen polyeteenipohja Päällysteen kokonaispaksuus on noin 4,2 mm ja se peittää putkikappaleen koko pituudelta, lukuun ottamatta putkien päissä olevia noin 200-250 mm:n paluuleikkauksia, joihin ei hitsauksen ja tarkastuksen helpottamiseksi laiteta päällystettä. Myös ulkoinen ruosteenestopäällyste levitetään paikoilleen putken valmistuspaikalla. 3.3.2.6 Betonipinnoitus Putkikappaleet päällystetään ulkopuolelta myös betonilla. Betonipinnoite asennetaan kor roosionestopinnoitteen päälle (katso kuva 3.11). Betonipinnoite antaa putkille riittävästi painoa, jotta ne pysyvät vakaina merenpohjassa sekä asennusvaiheessa että putkilinjojen käyttövaiheessa. Putkikappaleiden päihin ei laiteta betonipinnoitetta, jotta liitokset voidaan hitsata laskualuksella. Hitsauksen jälkeen nämä liitokset suojataan korroosiolta (katso luku 3.3.2.7).

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 81 Kuva 3.11. Betonipinnoite kolmikerroksisen korroosionestopinnoitteen päällä. Betoni koostuu sementin, veden ja täyteaineksen (inertiä kiinteää materiaalia kuten kivi murskaa, hiekkaa tai soraa) sekoituksesta. Betonipinnoite vahvistetaan terästangoilla, jotka hitsataan häkeiksi. Tankojen minimihalkaisija on 6 mm. Lisäksi pinnoitteeseen lisätään rautamalmitäyteainetta, joka nostaa pinnoitteen tiheyttä. Päällystysprosessi on esitetty kuvassa 3.12. Kuva 3.12. Betonipinnoitusprosessi Betonissa käytettävä sementti on portlandsementtiä, joka sopii merikäyttöön. Portland se mentin spesifikaatio noudattaa ASTM C 150 -standardin tyyppiä II. Betonisekoitteessa ei käytetä lisäaineita, mutta piidioksidia 1 voidaan lisätä yhteensä 10 % sementin painosta. Kloridin enimmäismäärä sekoitteessa on alle 0,4 %. Sekoitus- ja kovetuskalvoja ei käytetä. 1 Piidioksidi (mikrosilika) on sivutuote, jota saadaan pelkistettäessä hyvin puhdasta kvartsia hiilellä sähköuuneissa, kun tuotetaan silikoni- ja ferrosilikoniseoksia. Piidioksidia kerätään sivutuotteena myös muiden silikoniseosten tuotannossa, kuten ferrokromin, ferromangaanin, ferromagnesiumin ja kalsiumpiin tuotannossa.

82 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 Betonipinnoitteen paksuus on 60-110 mm ja tiheys enintään 3 040 kg/m 3. Pinnoitteen painosta 70 % on rautamalmia. Loppu 30 % on betonia (sementtiä ja lisäainetta). Betonipäällyste lisätään putkeen päällystystehtaissa. Katso lisätietoja luvusta 3.4. Ennalta määritettyyn määrään putkikappaleita kiinnitetään anodit betonipinnoitusprosessin aikana (katso luku 3.3.2.8). 3.3.2.7 Putken liitoskohdan eristäminen Betonipinnoitetut putkikappaleet kuljetetaan putkenlaskualukselle, missä ne hitsataan yhteen. Hitsausliitoksen molemmilla puolilla olevien betonipäällysteiden välisen tilan täyttämiseksi sekä liitoksen ruostumiselta suojaamiseksi putkiliitoksien ulkopinnalle laitetaan eriste ennen putken laskua merenpohjaan. Putken liitoskohdan eristeen pituus on noin 0,8 m eli noin 7 % putken kokonaispituudesta. Putkiliitosten pituus vaihtelee alueilla, joilla on asennuspäitä tai putken tukirakenteita. Kuva 3.13 esittää liitoksen ennen pinnoittamista. Kuva 3.13. Tyypillinen liitos ennen eristämistä. Kolmikerroksinen korroosiota estävä polyeteenipinnoite ja betonipinnoite näkyvät putkikappaleissa. Liitoskohdan eriste koostuu kutistemuhvista, joka on tehty korkeatiheyksisestä polyeteenistä. Hitsattu liitoskohta kuumennetaan ennen kutistemuhvin asentamista. Kutistemuhvi on muotoiltu verkkomaiseksi, mikä antaa sille joustavuutta ja saa sen asettumaan tiukasti teräsputkiliitoksen ympärille. Verkkomaisuuden takia materiaali kutistuu alkuperäiseen pituuteensa jäähtyessään ja asettuu näin tiukasti liitoksen ympärille ja estää tyhjän tilan muodostumisen. Koska kutistemuhvi ei ole tarpeeksi paksu peittääkseen koko liitosta ympäröivän betonin väliin jäävän renkaan, liitoksen ympärille asennetaan hiiliteräslevy tai polyeteenitiiviste. Hiiliteräslevy tai polyeteenitiiviste tulee limittäin betonipinnoitteen kanssa. Se kiinnitetään pysyvästi hiiliteräsvanteilla (hiiliteräslevyt) tai hitsatulla polyeteenillä (polyeteenitiiviste). Kaksikomponenttista polyuretaanivaahtoa ruiskutetaan kutistemuhvin ja teräslevytiivisteen väliseen tyhjään tilaan tiivisteen päälle tehdystä aukosta. Vaahto nousee ja kovettuu ja näin täyttää liitoskohdan tyhjän tilan. Vaahto kestää kalastustroolin aiheuttaman iskun.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 83 Kuva 3.14 esittää täytetiivisteen asettamisen liitoskohdan eristysasemalla laskualuksessa sekä itse liitoskohdan eristämisen jälkeen. Kuva 3.14. Täytetiivisteen asettaminen liitoksen eristysasemalla (vasemmalla) ja tyypillinen liitoskohta eristämisen jälkeen (oikealla). Täytetiiviste ja betonipäällyste ovat suurin piirtein tasoissa ja tasatut. Kutisteholkki on noin 2 mm paksu, ja sen tiheys on noin 900 kg/m 3. Polyuretaanivaahdon tiheys on noin 160 kg/m 3 paikalleen asennettuna. Putken liitoskohdan eriste tulee samaan tasoon betonin kanssa. 3.3.2.8 Katodisuojaus Jotta putket pysyisivät ehjinä koko niiden käyttöiän, asennetaan toissijainen ruostesuojaus galvaanisesta aineesta tehdyillä suoja-anodeilla (uhrautuvilla anodeilla). Tämä toissijainen suojaus on itsenäinen järjestelmä, joka suojaa putkia, jos ulkoinen ruosteenestopäällyste vahingoittuu. Katodisuojausjärjestelmän suunnittelussa on otettu huomioon useita Nord Stream -putkilinjalle ominaisia tekijöitä, kuten putkilinjan asennustoimet, putkilinjan käyttöikä sekä se, että Itämeren ympäristöominaisuudet mahdollisesti edistävät päällysteen huononemista. Näin voidaan varmistaa, että putkilinjalle saadaan tarvittava määrä suojavirtaa koko sen suunnitellun käyttöiän ajaksi. Eri suojaavien metalliseosten ominaisuudet ja kestävyys Itämeren ympäristöolosuhteissa on arvioitu DNV:n suorittamissa erillisissä testeissä (vikojen tutkimista ja korroosion hallintaa koskeva osa) /21/. Testeissä ilmeni, että meriveden suolapitoisuudella on merkittävä vaikutus alumiiniseosten sähkökemialliseen käyttäytymiseen. Erityisesti havaittiin ja raportoitiin, että alhaiset suolapitoisuudet vähensivät oleellisesti testattujen näytteiden sähkökemiallista suorituskykyä. Testauksen aikana ei raportoitu hapettomien olosuhteiden (synnyttää rikkivetyä, H2S) vaikuttavan merkittävästi sähkökemialliseen suorituskykyyn. Rikkivetyä esiintyy sedimen teissä ja merivedessä tietyissä osissa sitä aluetta Itämerestä, jonka läpi putkilinja kulkee.

84 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 Testitulosten perusteella hyvin matalissa suolapitoisuuksissa oleville putkiosuuksille (kohdasta KP 1.1 Venäjällä noin kohtaan KP 291 Suomen alueella sekä joissakin osissa Ruotsin aluetta) on suoja-anodeihin valittu sinkkiseos. Kaikissa muissa osissa käytetään indiumilla aktivoitua alumiinia. Katodisuojausjärjestelmä sisältää siis seuraavat osat: sinkki- ja indiumaktivoidut alumiinirengasanodit (kaksi kuoripuolikasta anodia kohti) anodin sähköjatkuvuuskaapelit (kaksi kaapelia kuoripuolikasta kohden) patruunat/materiaalit, joita tarvitaan anodien ja putkien välisessä kaapelihitsauksessa. Kuva 3.15 esittää tyypillistä putkeen asennettua anodia. Kuva 3.15. Suoja-anodi on asennettu betonipinnoitteen aukkoon ja kiinnitetty suoraan putkeen. Anodien mitat riippuvat useista tekijöistä, kuten putken mitoista, betonipinnoitteen paksuudesta, putken suunnitellusta käyttöiästä, pinnoitetyypistä, ympäristöominaisuuksista ja anodin materiaalista. Suomen talousvyöhykkeellä on tarkoitus käyttää kolmea erilaista alumiinianodityyppiä sekä yhtä sinkkianodityyppiä. Alumiinianodien paksuus on 50-80 mm, pituus on 463-526 mm ja paino 263-379 kg kussakin anodissa. Sinkkianodien paksuus on 70 mm, pituus 495 mm ja paino 914 kg anodia kohti. Alumiinin ja sinkin ohella anodit sisältävät myös pieniä määriä muita metalleja ja epäpuhtauksia. Kummatkin anodityypit sisältävät kadmiumia (alle 0,01 %). Sinkkianodit sisältävät lisäksi lyijyä (alle 0,01 %). Alumiinianodien kokonaismäärä Suomen yksinomaisella talousvyöhykkeellä on 2980 anodia ja sinkkianodien 3111 anodia. Anodit asennetaan 7-9 putkikappaleen välein.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 85 3.3.2.9 Materiaalin kokonaiskulutus Putkilinjaan tarvittava odotettava materiaalikulutus Suomen yksinomaisella talousvyöhykkeellä on esitetty taulukossa 3.5. Taulukko 3.5. Yhteenveto kummankin putkilinjan (luoteinen ja kaakkoinen) materiaalinkulutuksesta (perustuu reittiin C16). Lukumäärät ovat likimääräisiä ja voivat muuttua lopullisessa optimoinnissa. 3.4 Asennuksen logistiikka Suurimittaiset, avomerellä suoritettavat rakennustyöt edellyttävät huomattavaa tukea maalla sijaitsevista tukipaikoista, kuten päällystystehtaista ja väliaikaisilta varastointialueilta. Putkikappaleiden pinnoituksen ja varastoimisen lisäksi tukitilat toimivat yleisinä kulutus tarvikkeiden varastoina merialuksille sekä tiloina Nord Stream AG:n ja sen urakoitsijoiden hallintatoiminnoille. Tässä luvussa kuvaillaan Nord Stream projektin logistiikkaratkaisun yksityiskohtia. 3.4.1 Logistiikkaratkaisu Ratkaisu on kehitetty erityisesti tätä projektia varten ja käsittää seuraavat osat: korroosionestopinnoitettujen putkien ja betonipainopäällystemateriaalien kuljettaminen betonipinnoituslaitoksiin betonipinnoitettujen putkien kuljetus väliaikaisille varastointialueille betonipinnoitettujen putkien kuljetus pinnoituslaitoksista ja väliaikaisilta varastointialueilta putkenlaskualuksille sijoitettavan kiviaineksen kuljetus louhoksista kiviainesten sijoituskohtiin.

86 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 Logistiikkaratkaisu on suunniteltu vähentämään kuljetustarvetta maissa ja merellä. Uusrakentamista on pyritty välttämään käyttämällä mahdollisuuksien mukaan olemassa olevia laitoksia. Logistiikkaratkaisun pääpainoalueena ovat näin ollen olleet ympäristövaikutusten minimointi ja kustannusten säästö. Seuraavissa kappaleissa kuvaillaan suunnitellun logistisen järjestelyn nykytilaa (marraskuu 2008). On huomattava, ettei toisen (kaakkoisen) putkilinjan toimittajia ole vielä valittu. Logistiikkaratkaisua voidaan siksi mukauttaa mahdollisiin muutoksiin. Ratkaisu perustuu myös alueiden odotettuun valmiuteen ja käytettävyyteen. Laitosten valmistelussa noudatetaan kansallista lainsäädäntöä ja vaatimuksia, ja valmistelun yhteydessä käytetään tästä merenalaisen kaasuputken menettelystä erillistä, kansallista lupamenettelyä. Projektin logistiikkaa koskevan yleiskatsauksen täydellisyyden vuoksi tiedot kyseisistä maissa sijaitsevista laitoksista on kuitenkin sisällytetty tähän asiakirjaan. 3.4.2 Putkikappaleiden ja pinnoitusmateriaalien kuljetus pinnoituslaitoksiin Ensimmäisen putkilinjan putkikappaleet valmistetaan putkitehtaissa Venäjällä ja Saksassa. Ne pinnoitetaan tehtaalla sisältä virtauspinnoitteella ja ulkoa korroosionestopinnoitteella, ennen kuin ne kuljetetaan Kotkassa ja Sassnitz Mukranissa Saksassa sijaitseviin pinnoituslaitoksiin, joissa niihin lisätään betonipinnoite. Pinnoituslaitosten sijainnit näkyvät kuvassa 3.20. Seuraava putkilinjan toimituslogistiikan kuvaus liittyy Kotkan pinnoituslaitokseen ja varastointialueeseen. Ensimmäisen (luoteisen) putkilinjan putket valmistavat saksalainen Europipe (75 %) ja venäläinen OMK (25 %) kansainvälisen tarjousprosessin mukaisesti. Toisen putkilinjan valmistussopimuksia ei ole vielä tehty. Putkien suuren halkaisijan sekä seinämäpaksuuden takia vain muutama putkenvalmistuslaitos maailmassa pystyy tuottamaan näitä putkia. Suurin osa putkikappaleista kuljetetaan junalla valmistuspaikoilta suoraan betonipäällystystehtaisiin. Junakuljetukset Kotkaan (ensimmäistä putkilinjaa varten) alkoivat kesäkuussa 2008, ja ne jatkuivat lokakuuhun 2009 saakka. Toisen putkilinjan kuljetukset suoritetaan tammikuun 2010 ja maaliskuun 2011 välisenä aikana. Pieni osa Saksassa tuotetuista putkista (34 laivalastia eli 10 % putkilinjan pituudesta) kuljetetaan laivalla Bremenistä tai Mukranista Kotkaan. Ensimmäisen putkilinjan osalta lastien purkaminen Kotkassa tapahtuu lokakuusta 2008 maaliskuuhun 2009. Toisen putkilinjan osalta aikataulua ei ole vielä määritelty. Myös betonipäällysteen materiaalit, kuten sementti ja täyteaines, toimitetaan junakuljetuksin painopäällystystehtaisiin pääosin paikallisista lähteistä. Rautamalmi kuljetetaan laivalla, ku ten kuvan 3.16 esimerkissä.. Sementtiä ja täyteainesta toimitetaan Kotkassa sijaitsevaan pinnoituslaitokseen yhtäjaksoisesti marraskuusta 2008 kesäkuuhun 2011.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 87 Kuva 3.16. Tyypillinen rautamalmin kuljetukseen käytettävä alus (MS Splittnes). Rautamalmi kuljetetaan Norjan Narvikista Kotkaan suurilla rahtialuksilla. Laivatoimitusten Kotkaan odotetaan olevan yhteensä noin 10 alusta (molemmat putkilinjat yhteensä). Kaikki putkikappaleet varastoidaan varastointialueille betonipäällystystehtaiden läheisyyteen ja kuljetetaan sen jälkeen laitoksiin, joissa niihin lisätään teräshäkillä vahvistettu betoni päällyste. Kuva 3.17 kuvaa Kotkan toimipaikan ensimmäistä putkivarastoa. Kuva 3.17. Esimerkki ensimmäistä putkivarastosta Kotkassa. Päällystyksen jälkeen putkikappaleet varastoidaan uudelleen betonipäällystystehtaan lä helle. Sieltä ne kuljetetaan suoraan putkenlaskualukselle tai Hangossa sijaitseville väli aikai sille varastointialueille, jotka sijaitsevat lähempänä putkilinjan reitin keskiosaa. Näin putken laskualusten kulkema matka pysyy mahdollisimman lyhyenä. 3.4.3 Pinnoituslaitokset ja väliaikaiset varastointialueet Betonipinnoituslaitosten ja väliaikaisten varastointialueiden sijaintipaikkojen valinta (katso kuva 3.20) perustuu kattavaan analyysiin monista eri tekijöistä. Tavoitteena on minimoida kuljetustarpeet maissa ja merellä ja samalla myös kuljetusten ympäristövaikutukset.

88 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 Nord Stream AG ja sen urakoitsijat valitsivat loppujen lopuksi viisi sijaintipaikkaa esivalintaluettelosta, joka käsitti 68 Itämeren alueella sijaitsevaa satamaa. Satamien käyttökelpoisuutta arvioitiin analysoimalla eri tekijöitä, kuten etäisyyttä putkenvalmistuspaikkoihin, junayhteyksiä ja muuta infrastruktuuria, vedensyvyyttä alueella, muuta sijaintipaikan teollisuuskäyttöä ja etäisyyttä putkireittiin.. Satama-alueiden muokkauksen suorittavat paikalliset urakoitsijat. Betonipäällystystehtaiden ja niiden tarvitseman infrastruktuurin rakentaminen on annettu EUPEC:n tehtäväksi. Tällä ranskalaisyhtiöllä on yli 40 vuoden kokemus putkien päällystämisestä. EUPEC myös johtaa sekä Kotkan että Sassnitz-Mukranin betonipäällystystehtaita, ja yrityksen työnkuvaan sisältyy myös väliaikainen putkien kuljetus, käsittely ja säilytys Itämeren alueella. EUPEC voi tarvittaessa optimoida suunnitellut logistiset prosessit esimerkiksi seuraavien tilanteiden ilmetessä: ankarat talvet (jäätilanne) laitteiston hajoaminen tarvikkeiden niukkuus. Betonipinnoituslaitoksia käytetään myös putkien varastointialueina ennen betonipinnoitusta ja sen jälkeen. Kotkan yhdistetyn pinnoituslaitoksen ja varastointialueen pohjapiirustus näkyy kuvassa 3.18. Kotkassa vain satamaviranomaisten hallinnoimaa teollisuusaluetta käytetään pinnoituslaitoksen ja varastointialueen toimintoihin. Nykyisen teollisuusalueen ulkopuolelle ei rakenneta mitään. Satama kehittää kaiken satama-alueella tarvittavan infrastruktuurin, ja EUPEC vuokraa sen. Uusi Kotkaan suunniteltu ankkuripaikka tulee sijaitsemaan kuvan 3.18 vasemmassa yläkulmassa näkyvällä alueella.. Betonipinnoituslaitos on suunnitelmien mukaan valmis tuotantoon syksyllä 2009. Pinnoituslaitoksen rakentaa Stella, EUPEC:n alihankkija, joka käyttää rakennuksia muihin tarkoituksiin sen jälkeen, kun pinnoitustoiminnot Nord Stream -putkilinjaa varten loppuvat.. Kuva 3.18. Kotkan pinnoituslaitoksen ja varastoalueiden suunniteltu pohjapiirustus.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 89 Betonipinnoituslaitos ja sen vieressä oleva varastointialue vievät Kotkassa 35 hehtaarin laajuisen alueen. On odotettavissa, että Kotkan kokonaistuotantomäärä on 35 000 putkikappaletta ensimmäistä putkilinjaa varten. Tuotantokapasiteetti on noin 1000 putkikappaletta viikossa. Loppujen, toisen putkilinjan putkikappaleiden tarjouskilpailu järjestetään projektin myöhemmässä vaiheessa. Kuten edellä todettiin, logistiikkasyistä putkilinjojen keskiosan rakentamisessa tarvittavat pinnoitetut putkikappaleet kuljetetaan väliaikaisille varastointialueille rannikkoaluksilla. Väliaikaisten varastointialueiden suunnitellut sijainnit ovat: Hangon alue Suomessa Slite (Gotlanti) Ruotsissa Karlskrona Ruotsissa. Varastointialueiden sijainti on esitetty kuvassa 3.20. Neuvotteluja käydään tällä hetkellä (lokakuussa 2008) Hangon sataman kanssa. Suunniteltua varastointialuetta käytetään tällä hetkellä konttien säilytykseen, ja sen koko on 3-4 hehtaaria. Yleiskatsaus putkien laivauksesta pinnoituslaitosten ja varastointialueiden välillä on esitetty taulukossa 3.6. Taulukko 3.6 Suomessa sijaitsevien pinnoituslaitoksen (Kotka) ja varastointialueen (Hanko) suunnitellut purku- ja kuormausjaksot. Betonipinnoitetut putket puretaan rannikkoaluksista varastointialueelle siirrettävillä satamanostureilla. Putkien käsittely varastointialueilla tapahtuu nostureilla, etukuormaajilla, kurottajilla ja trukeilla. Satamanosturit lastaavat putket uudelleen varastosta putkienkuljetus aluksiin. Putkikappaleiden siirtämisessä käytettävät erityyppiset laitteet on esitetty kuvassa 3.19.

90 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 Kuva 3.19. Putket varastossa purku ja kuormaaminen (ylempi kuva) ja käsittely maalla (alempi kuva). Putkien pinnoituslaitoksiin ja varastointialueisiin liittyvä maaliikenne on vähäistä. Pinnoitetut putket puretaan Hangossa rannikkoaluksista ja kuljetetaan paikkaan, jossa niitä varastoidaan siihen saakka, kunnes ne lastataan huoltoalukseen. Tavoitteena on varastoida putket mahdollisimman lähelle ankkuripaikkaa ja minimoida kuljetusetäisyydet. 3.4.4 Putkien kuljetus merialueelle Kuva 3.20 kuvaa betonipinnoituslaitosten ja varastointialueiden sijaintia. Pinnoituslaitosten ja varastointialueiden etäisyys putkenlaskualuksesta on aina alle 100 meripeninkulmaa (mpk). Ratkaisu on todettu optimaaliseksi, koska juuri tämän matkan yksi huoltoalus ehtii kulkea päivässä edestakaisin eli varastointialueelta putkenlaskualuksen luo ja takaisin. Näin ollen kolme huoltoalusta ehtii toimittaa putket putkenlaskualuksiin kohtuullisessa ajassa, kunhan pisin kuljettava matka on enintään 100 mpk.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 91 Kuva 3.20. Kahden yhdistetyn putkien pinnoituslaitoksen ja varastointialueen (Kotka ja Mukran-Sassnitz) sekä kolmen väliaikaisen varastointialueen (Hangon alue, Slite ja Karlskrona) sijainti ja toimintasäde (noin 100 meripeninkulmaa). Eri varastointialueiden toimintasäteen perusteella putkien toimituslogistiikka noudattaa kuvassa 3.21 esitettyä aikataulua. Kuva 3.21 koskee vain ensimmäistä putkilinjaa ja molempia rantautumispaikkoja. Jäljelle jäävää työmäärää (toisen putkilinjan vedenalaista osa) ei ole laskettu mukaan. Ensimmäisen putkilinjan osalta Kotkasta kuormataan Hankoon 22700 putkea. Kuormaus merkitsee noin yhtä rannikkoalusta päivässä putkenlaskun ajanjakson ajan. Putkenkuljetusaluksen keskimääräinen kuorma on noin 250 putkikappaletta yhtä siirtokuormausta kohti. Suoraan laskualuksiin vietävä kuorma on noin 24 600 putkea sekä Kotkasta että Sassnitz- Mukranista (12 300 kummastakin). Putkenlaskualuksesta riippuen käytetään erikokoisia huoltoaluksia. Saipemin Castoro Sei -laskualuksen (katso kuva 3.22) yhteydessä huoltoalus ten kapasiteetti on noin 80 putkea. Suomenlahdella osin käytettäväksi suunnit ellulle Solitairelaskualukselle käytetään suurempia, kapasiteetiltaan noin 250 putken putkenkuljetusaluksia. Lisätietoja putkenlaskualuksista on luvussa 3.5.5.3.

92 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 Kuva 3.21. Putkentoimituslogistiikka. Määritykset koskevat merellä kulkevan putkilinjan kokonaispituutta (n. 1 220 / 1 222 km). Piirustus koskee vain ensimmäisen putkilinjan putkikappaleita, molempia rantautumispaikkoja ja varasuunnitelmaa. Toisen putkilinjan putkikappaleita ei ole laskettu mukaan. Kuva 3.22. Huoltoalus lähestyy Castoro Sei -putkenlaskualusta. 3.4.5 Sijoitettavan kiviaineksen kuljetus Merenpohjan muokkaustoimenpiteitä varten tarvittava materiaali (katso luku 3.5.3) luohitaan Kotkan alueella sijaitsevasta Rajavuoren louhoksesta. Louhoksen sijainti on Suomessa on suotava, sillä suurin osa Nord Stream -putkilinjaan tarvittavasta kiviaineksesta käytetään merenpohjan muokkaustoimenpiteisiin nimenomaan Suomenlahdella. Louhoksen tuotantokapasiteetti on 3000 tonnia kiveä päivässä murskausyksikköä kohti. Louhoksessa käytetään samaan aikaan yhtä tai kahta murskausyksikköä tarpeen mukaan. Louhoksen toiminnasta vastaa Lohja Rudus yhtiö. Murskattu kiviaines kuljetetaan noin 16-17 kilometrin matka louhoksesta Kotkan satamaan. Kuljetus tapahtuu rekoilla seudullista tietä pitkin. Rekkojen kuormituskyky on noin 40 tonnia.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 93 Kuljetukseen voidaan käyttää 13-15 rekkaa. Työtä voidaan tehdä enimmillään 16 tuntia päivässä kuutena päivänä viikossa. Kun murskattu kiviaines saapuu Kotkan satamaan, se varastoidaan laiturille. Varastointialue on alle yhden hehtaarin laajuinen ja vastaa noin 50 000 tonnia eli kolmea laivalastia. Lastaus tehdään suoraan laiturilta yhden tai useamman kuljettimen avulla. Lastausnopeus on 1000-2000 tonnia tunnissa. Alukset kiinnitetään laituriin puolesta päivästä päivän ajaksi lastausta varten. Kiviaines sijoitetaan merenpohjaan laskuputkialuksilla, joilla kivet pystytään sijoittamaan merenpohjaan erittäin tarkasti laskuputkien avulla. Kummankin putkilinjan laskua edeltäviin töihin käytettävät alukset ovat Tidewayn Rollingstone ja Boskalis-yhtiön Seahorse (Kuva 3.23) tai Sandpiper. Asennusta edeltävien toimien kivitoimituslogistiikan urakoitsija on Tideway JV ja Boskalis Offshore -yhtiöiden yhteisyritys. Näillä yhtiöillä on kokemusta muista suurista vedenalaisista rakennustöistä, muun muassa Venäjän projekteista sekä Kööpenhaminan ja Malmön välisestä Juutinrauman sillasta. Putken laskun jälkeisten merenpohjan muokkaustöiden sopimuksia ei ole vielä tehty. Kuva 3.23. Boskalis-yhtiön Seahorse on dynaamisesti asemoitava laskuputkialus.

94 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 3.5 Rakentaminen Tässä luvussa kuvaillaan Nord Stream -putkilinjan rakentamisen aikana tapahtuvia toimintoja. Niitä ovat: tutkimukset (tarkkojen tietojen kerääminen putkikäytävästä) merenpohjan muokkaustoimenpiteet (jotta voidaan varmistaa, että putkilla on vakaa alusta merenpohjassa) rakennustoimet Saksan ja Venäjän rantautumispaikoilla olemassa olevien merellä kulkevien kaapelien risteykset, mukaan lukien putken laskua edeltävät valmistelut merenalaisen putken laskeminen eri vedenalaisten osien yhdistäminen. Nord Stream -putkilinjojen rakentamisen pääurakoitsija on Eni Groupin Saipem UK Ltd. Kuivat osat ja liitokset sisältyvät työmäärään, ja on tarkoitus, että Saipem ohjaa kaikkia aliurakoitsijoita. 3.5.1 Aikataulu suunnittelu ja toteutus Nord Stream -projektin rakennustöiden alustava aikataulu Suomen alueella on esitetty kuvassa 3.24. Kuva 3.24. Nord Stream -projektin alustava aikataulu Suomen alueella. Rakennusjärjestys on alustava ja voi muuttua.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 95 Olettaen, että kaikki luvat saadaan odotetun aikataulun mukaan, putkilinjojen asennus aloitetaan huhtikuussa 2010. Tällä hetkellä kummankin putkilinjan asennusvaiheen arvioidaan valmistuvan kolmessa vuodessa. Luoteinen putkilinja on valmis kaasun toimittamiseen syyskuussa 2011, ja kaakkoisen putkilinjan odotetaan olevan käytettävissä marraskuussa 2012. Kuvan 3.24 rakennusaikataulu on yleinen aikataulu, jossa on esitetty yksi mahdollinen asennustoimien skenaario. Asennustyö alkaa Suomen alueella, kun tarvittavat luvat on saatu. Tavoitteena on, että rakennustyöt alkavat vuonna 2010. Todellinen aikataulu voi muuttua sen vuodenajan mukaan, jolloin asennustyö voi alkaa, lupaprosessin etenemisen mukaan ja yksityiskohtaisessa suunnittelussa ja rakentamisen aikana tehdyn lisäoptimoinnin perusteella. Suomessa voi esiintyä sääoloista johtuvia rajoituksia joulukuun ja huhtikuun välisenä aikana. Merenpohjan muokkaustoimet reitin varrella, mukaan lukien sekä asennusta edeltävät ja asennuksen jälkeiset toimet (eli ennen putken laskua ja sen jälkeen tehtävät maatyöt) on suunniteltu suoritettaviksi eri kampanjoina rakennusvaiheen kestäessä. Alustavan aikataulun mukaan ennen putken laskua tehtävät kiviainestyöt tehdään Suomen alueella kummankin putkilinjan osalta vuoden 2010 toisen ja kolmannen neljänneksen aikana. Putken lasku ja sen jälkeen tehtävät kiviaineksen läjitystyöt tehdään luoteisen putkilinjan (ensimmäisen rakennettavan putkilinjan) osalta vuoden 2010 viimeisen neljänneksen ja vuoden 2011 kolmannen neljänneksen välisenä aikana. Kaakkoisen putkilinjan putken lasku ja sen jälkeen tehtävät kiviaineksen läjitystyöt alkavat suunnitelman mukaan vuoden 2011 kolmannella tai neljännellä neljänneksellä ja kestävät vuoden 2012 neljänteen neljännekseen saakka. Ensimmäisen putkilinjan lasku vie noin vuoden, ja samanlainen aikataulu on odotetta vissa toisen putkilinjan kohdalla. Suomen alueella on oletettavasti käytössä kaksi putkenlaskualusta, joista toinen aloittaa Venäjän rantautumispaikasta ja jatkaa kohtaan KP 300 saakka ja toinen aloittaa Ruotsin yksinomaisen talousvyöhykkeen rajalta ja jatkaa kohtaan KP 300 saakka. Kohdassa KP 300 kaksi putkiosaa yhdistetään hitsaamalla. Putkenlasku kestää Suomen alueella viidestä kuuteen kuukautta putkilinjaa kohden. Käyttöönoton esivalmistelut, mukaan lukien putkien yhdistäminen, vievät arviolta viisi kuukautta putkilinjaa kohden. Putkilinjan käyttöönotto, johon sisältyy kaasulla täyttäminen, vie noin yhden kuukauden. 3.5.2 Reitti-, suunnittelu- ja rakennustutkimukset Nord Stream -putkilinjan suunnittelun yhteydessä on tehty ja tehdään useita meritutkimuksia tarkkojen tietojen keräämiseksi merenpohjan olosuhteista, topografiasta, syvyysolosuhteista ja esineistä, kuten hylyistä, lohkareista ja sotamateriaalista. Näitä tietoja on käytetty ja käyte - tään reitin suunnittelussa, yksityiskohtaisessa suunnittelussa ja asennusmenetelmien arvioinnissa. Seuraavissa luvuissa luodaan yleiskatsaus sekä tähän mennessä tehtyihin että putkilinjan asennusta ennen, sen aikana ja sen jälkeen tehtäviin tutkimuksiin.

96 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 Tutkimukset ovat keskittyneet kolmeen eri käytävään: Ankkurointikäytävä (+/- 1 km putkilinjauksen molemmin puolin). Tällä käytävällä putkenlaskualuksen ankkureita saatetaan laskea putkilinjan asennuksen aikana. Asennuskäytävä (+/- 7.5 m putkilinjauksen molemmin puolin). Tämä käytävä perustuu normaalin putkenlaskun määrättyyn asennustoleranssiin, joka on määritelty asennuksen suorittavan urakoitsijan kanssa tehdyssä sopimuksessa (katso myös Luku 9 Riskien arvioinnista). Turvakäytävä (+/- 25 m putkilinjauksen molemmin puolin). Tämä käytävä perustuu vedenalaisen räjähdyksen vaikutuksiin putkilinjalle, esim. merenpohjassa sijaitsevista ammuksista johtuen. Käytävän leveys perustuu Itämerestä löydetyistä ammustyypeistä tehtyihin teknisiin analyyseihin sekä etäisyyteen, jolta räjähdys voi vahingoittaa putkilinjaa. Analyysit sisältävät yksityiskohtaisesta suunnittelusta vastaavan urakoitsijan tekemiä tutkimuksia ja valtuutettu sertifioija on verifioinut ne (katso myös Luku 9 Riskien arvioinnista). 3.5.2.1 Yksityiskohtaista suunnittelua varten tehdyt tutkimukset Yksityiskohtaista suunnittelua varten on tehty seuraavat tutkimukset. Tutkimukset, käytetyt menetelmät ja tulokset on kuvattu tarkemmin luvussa 5.1. Tiedustelututkimus Alueella suoritettiin tiedustelututkimus, jonka tarkoituksena oli helpottaa alustavan putkilinjan reitin valintaa geologisia ja antropogeenisiä seikkoja koskevien tietojen perusteella. Suunnittelututkimus ja geofysikaalinen ja geotekninen tutkimus Suunnittelututkimus ja geofysikaalinen ja geotekninen tutkimus suoritettiin putkilinjan reitin ja yksityiskohtaista suunnittelua varten mukaan lukien merenpohjan muokkaustoimenpiteet, joita tarvitaan putkijärjestelmän eheyden varmistamiseksi pitkällä aikavälillä. Ammusten seulontatutkimus Itämeren alueelle on upotettu ensimmäisen ja toisen maailmansodan sekä muiden Itämeren alueen konfliktien ammuksia jamuita sotatarvikkeita. Ammusten seulontatutkimuksella pyritään selvittämään, onko asennuskäytävässä mahdollisesti räjähtämättömiä ammuksia ja/tai kemiallisen sodankäynnin aineita. Tällaiset ammukset voivat olla vaarallisia rakennustyöntekijöille, putkelle ja ympäristölle asennustöiden aikana ja vaarantavat putkijärjestelmän käyttöiän. Muut tutkimukset Edellä mainittujen tutkimusten lisäksi vuosina 2005 2008 tehtiin kulttuuriperintöä koskevia selvityksiä ja useita ympäristöalan tutkimuksia, mukaan lukien näytetutkimukset vedes-

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 97 tä, merenpohjan sedimenteistä, planktonista (kasvi- ja eläinplanktonista), pohjaeliöstöstä (meren pohjan eläimistä) ja kaloista sekä merinisäkkäitä ja lintuja koskevat tutkimukset. 3.5.2.2 Ennen rakentamista tehtävät tutkimukset Seuraavat tutkimukset ja muut toimenpiteet tehdään ennen rakennustöiden aloittamista. Toimenpiteet on ajoitettu niin, että ne suoritetaan lupaprosessin aikana. Ankkurointikäytävän tutkimus Ennen Nord Stream -putkilinjojen asennusta tehdään ankkurointikäytävän tutkimus, jossa tun nistetaan ja luokitellaan putkenlaskualuksen ankkurointikäytävällä olevat esteet. Tutkimus koskee pääosin 1 km:n levyistä käytävää putkilinjauksen molemmin puolin. Matalissa vesissä (alle 100 metriä) tutkimuskäytävä kavennetaan 800 metriin. Ankkurointikäytävän tutkimus Suomen talousvyöhykkeellä aloitettiin 15.11.2008 ja sen on määrä valmistua syyskuussa 2009. Ankkurikäytävän tutkimuksen tavoitteena on: kartoittaa ankkurointiin ja ympäristöön kohdistuvat mahdolliset vaarat ja tarjota perusta ankkurointiriskin arvioinnille kartoittaa vaaratekijät, kuten mahdolliset ammuskohteet, antropogeeniset jätteet, geologiset kohteet, esteet ja nykyinen infrastruktuuri tunnistaa ja kartoittaa kulttuuriperintöalueet ja niiden ominaisuudet, jotta alueet voidaan turvata. Ankkurointikäytävän tutkimukseen kuuluvat seuraavat neljä vaihetta: Vaihe 1: Geofysikaaliset tutkimukset syvyystutkimus 2 x 2 metrin ruuduissa viistokaikuluotaintutkimus taajuudella 600 khz 75 metrin alueella ja 50 metrin välein reitin suuririskisissä osissa (jotka ulottuvat Suomen Venäjän rajalta noin pisteeseen KP 395) viistokaikuluotaintutkimus taajuudella 300 khz / 600 khz 125 metrin alueella ja 100 metrin välein reitin vähemmän riskisissä osissa (noin 395 Suomen/Ruotsin rajalle). Jos mahdollisia ammuksia löytyy, lisätutkimuslinjoja asennetaan 50 metrin välein. Hinattava magnetometritutkimus käyttäen yksisensorista cesium-magnetometria. Kohteiden arviointi ja alustavan ankkurointiperiaatteen kehitys Vaihe 2: Visuaalinen tarkastus ROV-laitteilla (kauko-ohjattu vedenalainen laite) tehtävä kulttuuriperinnön ja epäiltyjen antropologisten kohteiden (ammusten, tynnyrien, yleisten jäänteiden) visuaalinen tarkastus Tulosten arviointi ja ankkurointiperiaatteen hiominen

98 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 Vaihe 3: ROV-laitteilla tehtävä gradiometritutkimus Erillisillä kriittisillä alueilla magnetometritutkimus tehdään hyödyntämällä ROV-pohjaista gradiometrilaitteistotutkimusta. Vaihe 4: Asiantuntijoiden arviot tutkimuslöydöksistä Merisodankäynnin asiantuntijat arvioivat videotutkimukset suhteuttaakseen tutkimuslöydöt Itämereen levitettyihin ammuksiin. Niille alueille, joilta löytyy ammuksia, kulttuuriperintöä tai muita mahdollisesti vaarallisia jään - teitä, muodostetaan suoja-alueita, joille ei saa ankkuroida. Putken asennusurakoitsija muodostaa sen jälkeen ankkurointimenetelmiä ja -menettelyitä, joilla varmistetaan, että ankkurointi tai ankkurien kettingit eivät aiheuta vaikutuksia kyseisillä alueilla. vaikuta kyseisiin alueisiin. Kriittisillä alueilla ankkurointimenetelmäsuunnitelmat toimitetaan asianomaisille viranomaisille. Ankkurointimenettelyiden riskit arvioidaan turvallisuusriskien ja ympäristöön kohdistuvien riskien osalta. Riskien arvioinnin tulosten perusteella kehitetään erilaisia lievennystoimia. Näitä voivat olla esimerkiksi kellukkeet ankkurien kettingeissä, elävät ankkurit eli hinaajien käyttö merenpohjaan laskettavien ankkurien sijaan tai ammusten raivaus. Nord Stream AG:n aikomuksena on käyttää dynaamisesti asemoitavaa putkenlaskualusta molempien putkilinjojen alkupäässä välillä KP 0 300. Tämän vuoksi visuaalinen tarkastelu ja asiantuntiarviot löydöksistä (vaiheet 2-4) tullaan toteuttamaan vain niillä reittiosuuksilla, joissa käytetään ankkuroitavaa putkenlaskualusta. Ammusten raivaus Putkilinjan asennuskäytävän ammustutkimuksessa havaittiin 29 ammusta reitin C14 (reittivaihtoehto 1) varrella ja lisäksi kaksi muuta ammusta havaittiin reitin C16 (reittivaihtoehto 2) varrella. Riskialueet, joissa upotetut ammukset ja sotatarvikkeet saattavat olla, näkyvät kartaston kartassa MU-1-F. Alustavassa tutkimuksessa havaitut ammukset näkyvät kartaston kartoissa MU-3a-F - MU-3b-F. On odotettavissa, että lisää ammuksia havaitaan ankkurointikäytävän tutkimuksessa. Kaikki 50 metrin levyisestä turvakäytävästä löydetyt ammukset raivataan. Ankkurointikäytävästä löydetyt ammukset raivataan, mikäli se todetaan tarpeelliseksi edellä kuvatussa ankkurointikäytävän tutkimukseen liittyvässä asennusurakoitsijan asiantuntija-arvioinnissa. Ammusten seulontaselvitysten mukaan arvioidaan, että yhteensä noin 600-900 miinaa tullaan löytämään kummankin putkilinjan ankkurointikäytäviltä. Kymmenen viime vuoden aikana Itämeren valtioiden laivastot ovat yhdessä kehittäneet turvallisia ja tehokkaita menetelmiä Itämeren merenpohjassa olevien miinojen ja muiden vedenalaisten räjähdysalttiiden sotatarvikkeiden raivaamiseen. Myös muut kansalliset laivas tot eri puolilla maailmaa ovat käyttäneet samoja menetelmiä ammusten hävittämiseksi enti siltä sota-alueilta. Menetelmän perusperiaatteena on, että merenpohjassa tunnistetun tai oletetun kovan ammuksen viereen sijoitetaan pieni panos pienikokoisella, erityisesti tähän tarkoitukseen kehitetyllä kauko-ohjattavalla laitteella (ROV). Tämän jälkeen panokset laukaistaan pintatukialukselta, joka sijaitsee turvallisen matkan päässä kohteesta.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 99 Eri miinatyypit ja -mallit tunnistetaan räjäytystä edeltävissä tutkimuksissa. Sotatarvikkeiden sisältämien räjähdysaineiden määrä selvitetään historiatietojen perusteella. Miinan räjäyttämiseen sijaintipaikallaan tarvittavan panoksen suuruus määritetään vakioitujen menettelyjen mukaisissa laskelmissa ympäröivän alueen ympäristövaikutukset minimoiden. Raivaustöiden pääasiallisena tarkoituksena on poistaa ammukset, jotka muodostavat uhan putkilinjan asennukselle tai voivat tulevaisuudessa heikentää merenpohjan ja ympäristön olosuhteita. On suun niteltu, että raivaaminen suoritetaan kahdessa vaiheessa: ensin raivataan turvakäytävä, jonka jälkeen valikoidut ammukset raivataan ankkurointikäytävästä. Ammusten raivaussuunnitelma kehitetään läheisessä yhteistyössä asianomaisten kansallisten viranomaisten kanssa. Raivaussuunnitelmassa: kartoitetaan vaaratekijät ja mahdolliset olosuhteet, jotka vaativat erityisiä lievennystoimia ehdotetaan ammusten raivaustoimenpiteitä, joissa jokaiselle ammustyypille on määritelty erilliset prosessit esitetään asianmukaiset lievennystoimet (pääpaino ympäristövaikutuksissa) ehdotetaan tarvittaessa henkilöstöä, joka havainnoi merinisäkkäitä ja vastaa yhteyksistä kalastukseen määritellään viestintäkanavat, joiden avulla tarjotaan tietoa asianomaisille viranomaisille ja kiinnostuneille osapuolille esitellään tarpeelliset tutkimukset ja seurantatoimenpiteet, joilla osoitetaan, että raivausoperaatiot ovat onnistuneet. Nord Stream AG:n aikomuksena on käyttää dynaamisesti asemoitavaa putkenlaskualusta mo lempien putkilinjojen alkupäässä välillä KP 0 300. Tämän vuoksi ammuksia tullaan raivaamaan vain niillä reittiosuuksilla, joissa käytetään ankkuroitavaa putkenlaskualusta. 3.5.2.3 Rakentamisen aikana tehtävät tutkimukset Seuraavat tutkimukset tehdään välittömästi rakennustöiden yhteydessä. Ennen putken laskua tehtävä merenpohjan tutkimus Ennen putken laskua tehtävä merenpohjan tutkimus suoritetaan juuri ennen rakennustöiden aloittamista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on vahvistaa aiemmat tutkimukset ja varmistaa, ettei meren pohjasta löydy uusia esteitä. Ennen putken laskua tehtävä merenpohjan tutkimus sisältää seuraavat osat: ROV-laitteilla suoritettava syvyystutkimus, jossa merenpohjan olosuhteet määritetään ennen toimia merenpohjassa. Tällaisia tutkimuksia suoritetaan putkilinjan reitin varrella ehdotettujen kiviainespenkereiden molempien päiden teoreettisten kosketuspisteiden välillä. ROV-laitteilla suoritettava syvyystutkimus, mukaan lukien muokkaustoimet ja vierekkäiset pientareet eli teoreettiset kosketuspisteet, joissa putkilinja koskee luonnolliseen merenpohjaan

100 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 ROV-laitteilla tehtävät syvyystutkimukset, joilla määritetään penkereen asettumislaajuus ja kiviaineksen lisäämisen tarpeellisuus ennen putkilinjan asennusta ROV-laitteilla tehtävä visuaalinen tarkastus ennen putkenlaskua. Rakennustyön tukitutkimus Kaikki tutkimusresurssit ovat valmiina siltä varalta, että putkilinjan rakentamisen aikana on tarpeen suorittaa ennalta suunnittelemattomia tutkimustoimenpiteitä. Näihin kuuluvat seuraavat: laitteet kattavaa geofysikaalista tutkimusta varten: monisädekaikuluotaimet, viistokaikuluotaimet, merenpohjan penetroiva kaikuluotain (reflektioseisminen) ja magnetometrit ROV-laitteet silmämääräistä tarkastusta varten. Tarkka asennusselvitys Putken asentamisen tarkka asennusselvitys (as-laid survey) suoritetaan, kun putkenlaskualus on laskenut putket merenpohjaan. Tutkimus määrittää putkien laskuasennon ja tilan ja sisältää seuraavat osat: syvyysmittaus ja viistokaikuluotausmittaukset visuaalinen tarkistus ROV-laitteella. Tarkka rakennusselvitys Tarkka rakennusselvitys (as-built survey) suoritetaan putkilinjan asennuksen lopullista dokumentointia varten. Selvitys suoritetaan sen jälkeen, kun merenpohjan muokkaustoimet, kiviaineksen läjitys ja muut vastaavat toimet on tehty eli kun putkilinjat ovat valmiit. Tutkimuksella osoitetaan, että putket on asennettu oikein. Näin ollen tutkimuksessa on todettava, että tarvittava kaivantosyvyys on saavutettu, jälkitäytön ja kiviaineksen läjityksen laajuus on suunni telmien mukaista ja että putket ovat ehyet. Tutkimus tyypillisesti sisältää putken silmämääräisen tarkastuksen ROV-laitteella. Tyypillinen tutkimusalus ja ROV-laite on esitetty kuvassa 3.25.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 101 Kuva 3.25. Tyypillinen tutkimusalus Saipem Grampian Surveyor (vasemmalla) ja käyttövalmis ROV-laite (oikealla). 3.5.3 Merenpohjan muokkaustoimenpiteet Merenpohjan muokkaustoimenpiteisiin kuuluvat merenpohjan maatyöt, joilla suojataan putkilinjat vioilta ja minimoidaan vaikutukset ympäristöön ja ihmisen toimintaan. Toimenpiteisiin liittyy erilaisia menetelmiä, joilla saadaan tasaisempi perusta putkilinjalle. Kun merenpohja on tasainen, putkilinja voidaan asentaa hyväksyttäviä jännevälejä, putken jännityksiä ja pohjaetäi syyksiä käyttäen. Merenpohjan muokkaustoimenpiteitä tehdään ennen putken laskua ja sen jälkeen. Suunnittelu vaiheen aikana harkitaan myös putkien suojausvaatimuksia. Ensimmäiseksi tässä lu vus sa käsitellään merenpohjan muokkaustoimenpiteiden yleisiä perusteita ja vaatimuksia sekä käytettäviä menetelmiä. Sen jälkeen kuvataan Suomen talousvyöhykkeellä tehtävien merenpohjan muokkaustoimenpiteiden menetelmät ja sijainnit. Esimerkkejä tyypillisistä me ren pohjan toimenteistä on esitetty kartaston kartassa PR-9. 3.5.3.1 Merenpohjan muokkaustoimenpiteiden vaatimukset ja vaihtoehdot Kun putket on laskettu, putken seinämäpaksuus ja betonipäällyste suojaavat putkia tehokkaasti. Putkia on kuitenkin lisäksi suojattava eri tavoin reitin varrella, jotta vältetään seuraavat ongelmat: epätasaisen merenpohjan aiheuttamasta vapaan jännevälin muodostumisesta johtuva jännitys (katso kartaston kartat FC-21a-F FC-21e-F) hydrodynaamisen kuormituksen aiheuttama liiallinen liike putkeen muodostuvan puristusrasituksen aiheuttama liiallinen liike (sivuttainen tai pystysuuntainen vääntyminen) laivaliikenteen vaikutukset kalastusvälineiden, esimerkiksi troolien, vaikutukset.

102 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 Alueilla, joilla mainitut tekijät ovat mahdollisia, putkilinjojen lisäsuojaus toteutetaan yleensä kaivamalla putket merenpohjaan tai asettamalla niiden suojaksi kiviainesta. Hyväksyttävät jännevälien pituudet ja korkeudet määräytyvät putkilinjojen rakenteellisten para metrien, maaperäolosuhteiden, aaltojen ja virtausten mukaan. Kohdat, joissa putkessa esiintyy vapaan jännevälin putkia koskevan koodin DNV RP F105 mukaan liian suuria vapaita jännevälejä (katso kappale 3.3.1), on tunnistettu syvyysmittauksilla ja geofysikaalisilla tutkimuksilla. Eräillä putkireitin varrelle jäävillä alueilla merenpohja on rosoinen. Kovan moreenin tai peruskallion harjanteet, joiden välissä on sedimenttikerääntymiä, voivat vaikeuttaa putkien asennusta, koska putket voivat jäädä roikkumaan kovien harjanteiden varaan ja olla notkolla keskeltä. Putket voivat rasittua liikaa näillä alueilla, jos merenpohjaa ei valmistella oikein ennen putken asennusta. Itämerellä käytettyjen kalastusvälineiden tyyppiä ja kokoja on tutkittu ja tutkimukset osoit ta vat, että kalastusvälineet eivät todennäköisesti aiheuta vakavaa vahinkoa putkilinjoille. Putkilinja on suunniteltu kestämään iskut trooliovista, joiden paino on enintään 3 000 kg troolausvälineiden ja putkien vuorovaikutusta koskevan koodin DNV RP F111 mukaisesti (katso kappale 3.3.1.2). Seuraavat menetelmät katsotaan teknisesti toteuttamiskelpoisiksi putkien eheyden varmistamisessa: putkilinjan uudelleenreititys huippujen poisto (kovien harjanteiden ja huippujen ruoppaaminen tai räjäyttäminen) täytemateriaalin (kiviaines) sijoittaminen ja kiviaineksen läjitys ojitus, ruoppaus ja jälkitäyttö esivalmistettujen tukirakenteiden asettaminen. Merenpohja on Suomen alueella erittäin epätasainen, minkä vuoksi reittiä on muokattu merkittävästi, jotta merenpohjan muokkaustoimet voitaisiin minimoida. Harjanteiden poistaminen merenpohjasta räjäyttämällä (huippujen poisto) mainittiin aiemmin Suomen alueella käytettävissä olevana vaihtoehtona suhteellisen kovasta materiaalista koostuvien harjanteiden vuoksi (katso myös merenpohjan geologiaa käsittelevä luku 5.3). Huippujen poistoa ei kuitenkaan pidetä hyväksyttävänä menetelmänä ympäristösyistä, eikä sitä tulla käyttämään Suomen alueella. Kiviaineksen läjitys on ainoa Suomen alueella käytettävä merenpohjan muokkaustoimenpide. Kiviaineksen läjityksellä merenpohja tasataan niin, että se tukee putkilinjaa kunnolla. Sitä käytetään vain, kun uudelleenreititys ei riitä tai ei ole mahdollista. Ojitusta, ruoppausta tai etukäteen valmistettujen tukirakenteiden käyttöä ei uskota tarvittavan Suomen alueella.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 103 Koko putkilinjaa koskevat merenpohjan muokkaustoimenpiteet tehdään kolmessa vaiheessa: vaihe 1 asennusta edeltävä vaihe (tehdään ennen putken laskemista) vaihe 2 asennuksen jälkeinen vaihe (tehdään ennen painetestiä) (koeponnistus) vaihe 3 asennuksen jälkeinen vaihe (tehdään painetestin jälkeen käytönaikaisen vääntymisen/väsymisen estämiseksi). Merenpohjan muokkaustoimenpiteet määritellään sen mukaan, missä rakennusvaiheessa ne suoritetaan: Putkenlaskua edeltävät staattisuuteen liittyvät työt: ennen putken laskua tehtävät toimenpiteet rasituksen ja vapaan jännevälin vaikutusten korjaamiseksi (merenpohjan epätasaisuudesta johtuvien vapaiden jännevälien vuoksi eri kuormitusolosuhteissa ilmenevän ylikuormituksen vähentämiseksi) Putkenlaskun jälkeiset staattisuuteen liittyvät työt: töiden tarkoitus on sama kuin ennen putkenlaskua, mutta ne tehdään putkenlasku- ja painetestivaiheiden välissä Putkenlaskun jälkeiset väsymistä korjaavat työt: toimenpiteet tehdään putkenlaskun jälkeen rasituksen ja vapaan jännevälin vaikutusten korjaamiseksi (väsymisen aiheuttamien vahinkojen vähentämiseksi) Muokkaustoimenpiteet, eli kiviainespenkereet, suunnitellaan samanlaisiksi kuin mitä yleensä käytetään Pohjanmerellä, jossa kalastus on vilkasta. Näin ollen kalastustrooli troolia voidaan vetää kiviainespenkereiden yli. On kuitenkin huomattava, että alueilla, joilla merenpohjan korkeusprofiili on epätasainen, putkilinja ei ole jatkuvasti kosketuksessa merenpohjaan. Näil lä alueilla troolin vetäminen putkilinjojen yli ei ole todennäköisesti mahdollista, koska vapaat jännevälit ylittävät niin sanotun kriittisen korkeuden, jona yleisesti pidetään 0,5 metriä. Siksi näissä osissa voidaan turvallisuussyistä joutua pysyvästi rajoittamaan kalastusta put kien suuntaisesti ja sen yli. Myös putkilinjojen käyttövaiheessa voi kehittyä vapaita jänne vä lejä, jotka ylittävät sallitut rajat. Jos näin käy, voidaan joutua asettamaan väliaikaisia kalas tus rajoituksia siihen saakka, kunnes vapaat jännevälit on korjattu. Kivipengerten tarkastus ja välttämätön kunnossapito toistetaan määräajoin koko käyttövaiheen ajan (katso myös kappa le 3.8.6). Asennustöiden ajan tarvitaan niin ikään väliaikaisia kalastusrajoituksia putkenlaskualusten ja kiviaineksen läjityksessä käytettyjen alusten vuoksi. 3.5.3.2 Suomen talousvyöhykkeellä tehtävät merenpohjan muokkaustoimenpiteet Kuten edellä mainittiin, kiviaineksen sijoittaminen tulee olemaan ainoa merenpohjan muokkaustoimenpide, jota käytetään Suomen talousvyöhykkeellä. Kiviaineksen sijoituksella tarkoitetaan, että karkeaa soraa ja pieniä kiviä asetetaan paikallisesti muotoilemaan merenpohjaa ja tukemaan putkilinjaa, jotta se pysyy ehjänä pitkällä aikavälillä.

104 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 Kuva 3.26. Alus, jossa on joustava laskuputki (vasemmalla), ja lähikuva laskuputkesta, joka asettaa kiviä putken ympärille (oikealla). Sora ja kivet kuljetetaan laskuputkialuksella kohtiin, joissa kiviaineksen kasaamista tarvitaan. Kiviaines lastataan laskuputkeen laivassa olevilla kuljettimilla. Kiviaines pudotetaan pohjaan vesipatsaan läpi kulkevaa laskuputkea pitkin. Kunkin kiviaineksesta tehdyn tukirakenteen geometria on suunniteltu tarkasti, jotta tarvittava kiviainesmäärä olisi mahdollisimman pieni. Kiviainestäytteen muoto vaihtelee merenpohjan olosuhteiden (sedimentin tyypin ja kantavuuden), paikallisten syvyysolosuhteiden, virtausten ja muiden vastaavien tekijöiden mukaan. Laskuputken alaosassa on suuttimet, joilla kukin kiviaineksesta tehty tukirakenne voidaan muotoilla tarkasti. Kiviaineksen asettamista valvotaan laskuputken päähän kiinnitetyillä tutkimuslaitteilla, ja lopullinen geometria tarkistetaan mittauksilla. Kiviainestöitä tarvitaan pääasiassa seuraaviin tarkoituksiin: kiviaineksesta tehdyt tukirakenteet vapaiden jännevälien korjaamiseen (ennen putkenlaskua ja sen jälkeen) sorapeite (putkenlaskun jälkeen) vakauttamaan putkea lisää putkenlaskun jälkeen (tietyissä osissa) kiviainesperustus kohtaan KP 300, jossa putkiosat hitsataan yhteen (liitoskohta) kiviaineksesta tehdyt tukirakenteet kohtiin, joissa putkilinja risteää merikaapelin kanssa. Periaatteessa kiviaineksen kasaamista merenpohjaan voidaan harkita myös paikoissa, joissa putki tarvitsee lisäsuojaa pudotettuja tai laahattuja ankkureita vastaan ja jossain määrin myös karilleajoja vastaan. Suurin osa kiviaineksen sijoittamisesta tehdään kuitenkin jännevälin kasvamisen aiheuttaman rasituksen rajoittamiseksi ja paikallisen dynaamisen vakauden varmistamiseksi. Kiviaineksen on oltava kemiallisesti ja mekaanisesti vakaata putkilinjan koko käyttöiän ajan. Kivenä käytetään rapautumatonta basalttia, gabroa tai graniittia. Kiviaineksen raekoko on keskimäärin 50 millimetriä ja vaihtelee välillä 20-100 millimetriä. Läjitettävä kiviaines tuodaan maalla sijaitsevista louhoksista. Ennakkoehtona on, että käytetyssä aineksessa ei saa olla epäpuhtauksia, kuten raskasmetalleja, jotka voisivat liueta Itämeren murtovesiympäristöön.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 105 Laskua edeltävissä töissä kivenä käytetään rapakivigraniittia (tunnetaan myös nimillä ruskea graniitti ja Baltic Brown ), joka louhitaan Kotkan seudulla sijaitsevasta louhoksesta (katso myös luku 3.4.4). Kuitenkin kun laskuputkialukset saapuvat Suomeen, ne saattavat tuoda mukanaan täyden kuorman norjalaista kiviaineista. Louhospaikkaa putkenlaskun jälkeen tehtäviä töitä varten ei ole päätetty tässä vaiheessa projektia. Jos merenpohja on kalteva tai se on pehmeää savea, jonka kantavuus on heikko, voi il maantua geoteknisiä vakausongelmia. Näille alueille sijoitetaan täydennykseksi lisää kiveä tar vittavien varsinaisten kivipenkereiden ympärille, katso kuva 3.27. Kuva 3.27. Täyte (punainen ja sininen) lisää vakautta sorapenkereiden alla (oranssi). Suunniteltujen merenpohjan toimenpiteiden laajuus (tammikuun 2009 tilanne) Suomen ta lous vyöhykkeellä on esitetty tiivistetysti seuraavissa kuvissa ja taulukoissa. On huomattava, että määrät voivat muuttua lopullisessa yksityiskohtaisessa suunnitteluvaiheessa. Yhteenveto suoritettavien toimenpiteiden paikoista ja tyypeistä on esitetty kuvassa 3.28. Yhteenveto kiviaineksen läjitykseen tarvittavista soramääristä Suomen talousvyöhykkeellä on esitetty taulukossa 3.7 ja kokojakauma on esitetty taulukossa 3.8. Lisätietoja kiviaineksen sijoituspaikoista ja -määristä löytyy liitteestä III. Suomen talousvyöhykkeelle ei ole odotettavissa tukirakenteita.

106 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 Kuva 3.28. Yleiskuva Suomen talousvyöhykkeellä tehtävien merenpohjan muokkaustoimenpiteiden sijainnista. Muokkaustoimenpiteiden paikat näkyvät kartaston kartoissa PR-3a-F - PR-3b-F kummankin putkilinjan osalta. Taulukko 3.7 Yhteenveto kivensijoituksen ja tukirakenteiden soramääristä Suomen talousvyöhykkeellä. Lukumäärät ovat likimääräisiä ja voivat muuttua lopullisessa optimoinnissa. Luoteinen putkilinja Soran määrä (m 3 ) Kaakkoinen putkilinja Liitoskohdan perustus (vaihe 1) 37 000 37 000 Putkenlaskua edeltävät työt (vaihe 1) 31 955 5 782 Putkenlaskun jälkeiset staattiset työt (vaihe 2) 80 151 50 567 Putkenlaskun jälkeiset väsymistä korjaavat työt (vaihe 3) 29 927 26 225 Putkenlaskun jälkeiset pohjan vakautta koskevat työt (vaihe 3) 1 144 972 Yhteensä 180 176 120 546

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 107 Taulukko 3.8. Yhteenveto kivensijoituksen ja tukirakenteiden kokojakaumasta Suomen talousvyöhykkeellä. Lukumäärät ovat likimääräisiä ja voivat muuttua lopullisessa optimoinnissa. Kivensijoituspaikkojen määrä ja koko Luoteinen putkilinja Kaakkoinen putkilinja Putkenlaskua edeltävät työt (vaihe 1) < 500 m 3 500 5 000 m 3 > 5 000 m 3 Yhteensä 11 7 Putkenlaskun jälkeiset työt (vaihe 2) < 500 m 3 500 5 000 m 3 > 5 000 m 3 Yhteensä 50 31 Putkenlaskun jälkeiset työt (vaihe 3) < 500 m 3 500 5 000 m 3 > 5 000 m 3 Yhteensä 20 27 Kivensijoituspaikkojen kokonaismäärä 81 65 2 6 3 13 36 1 5 15 0 5 2 0 9 22 0 14 13 0 3.5.4 Infrastruktuurin risteäminen (kaapelit ja putkilinjat) Nord Stream -putkilinja risteää merenpohjassa useiden käytössä olevien tietoliikenne- ja voimansiirtokaapeleiden kanssa. Yhteenveto tällä hetkellä toiminnassa olevista kaapeleista ja kaapelien omistajista on taulukossa 3.9 ja kartaston kartassa IN-1-F. Tunnettujen käytössä olevien kaapelien lisäksi samojen lähteiden perusteella on tunnistettu useita käytöstä poistettuja ja vasta suunniteltuja kaapeleita. Lisäksi tutkimuksissa on löydetty joitakin tunnistamattomia kohteita, jotka voivat olla kaapeleita. Taulukko 3.9 ei sisällä käy tös tä poistettuja tai tuntemattomia kohteita. Taulukko 3.9 ei myöskään sisällä tulevia tai suunniteltuja kaapeleita. Nord Streamin reitillä ei ole olemassa olevia putkilinjoja. Uuden putkilinjan rakentamista Suomen ja Viron välille kuitenkin harkitaan (Balticconnector). Jos ja kun muut putkiyhteydet saavat hyväksynnän, Nord Stream AG ottaa suunnittelussa huomioon projektien tiedot ja neuvottelee asiasta suunnittelu-urakoitsijan Saipem Energy Services -yhtiön (entinen Snamprogetti S.p.A.) ja kolmannen osapuolen sertifiointiyrityksen DNV:n kanssa. Muiden putkilinjojen risteämiset voidaan järjestää erilaisin menetelmin. Risteämisten odotetaan noudattavan erotukseen ja suojaukseen perustuvaa yleistä toimintatapaa. Putken halkaisija, merenpohjan olosuhteet, suunnittelu- ja infrastruktuuriolosuhteet yms. kuuluvat suunnittelun vähimmäisedellytyksiin. Risteämiset voivat perustua joko kiviaineksen läjitykseen tai suojatuen sijoittamiseen risteämiskohtaan. Seuraavassa risteämisten kuvauksessa keskitytään kaapeleihin, sillä Suomen alueella ei ole yhtään olemassa olevia putkilinjoja.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 109 3.5.4.2 Kaapelien risteämisiä koskevat sopimukset Kaapeliluettelon perusteella kaikkiin käytössä olevien kaapeleiden omistajiin on otettu yhteyttä kahdenkeskisen sopimuksen solmimiseksi risteämismenetelmiin liittyvistä velvoit teista ja toimintatavoista. Sopimusten mukaan Nord Stream AG:n on toimitettava omistajia tyydyttävät risteämissuunnitelmat ja asennusmenetelmien kuvaukset ennen putkilinjan asennusta. Käytöstä poistettujen kaapelien osalta Nord Stream AG noudattaa alan normaalia käytäntöä, jonka mukaan kyseiset kaapelit voidaan tarvittaessa katkaista tai poistaa. Kaapelien va paat päät suojataan siten, etteivät kalastusvälineet ole vaarassa tarttua niihin. Käytöstä pois tettujen kaapelien poistosta tai leikkaamisesta ilmoitetaan omistajalle, jos omistaja on tiedossa, tai meriviranomaisille. Nord Stream AG:n käyttämä risteämisen sopimusluonnos perustuu toimialan normaaliin käytäntöön, jonka on valmistellut International Cable Protection Committee (ICPC) ja jota käytetään maailmanlaajuisesti tietoliikennekaapelien kohdalla. 3.5.4.3 Tekniset ratkaisut Risteämisten suunnittelussa noudatetaan Nord Stream AG:n ja yksittäisten kaapelinomistajien välisiä sopimuksia. Risteämiset rakennetaan niin, että putkilinjat ja kaapelit ovat turvallisella etäisyydellä toisistaan. Risteämismenetelmät varmistavat myös, etteivät kaapelit rasitu tai kuormitu liikaa putkilinjojen takia. Useimmissa risteämisissä merenpohjassa olevat kaapelit peitetään tai kaivetaan merenpohjaan. Putkilinjoja kohotetaan asentamalla niiden tueksi betonipatjoja tai kiviainespenkereitä. Esimerkkejä risteämisjärjestelyistä on esitetty kartaston kartassa PR-9. Mahdollinen korroosio otetaan huomioon kaikissa tapauksissa, ja tarvittaviin varotoimiin ryhdytään. Kuten edellä mainittiin, käytöstä poistetut kaapelit leikataan tarvittaessa ja kaapelista poistetaan osa. Käytöstä poistettujen kaapelien osien katkaiseminen ja poistaminen voidaan suorittaa käyttämällä naara-ankkuria, joka lasketaan aluksesta. Alus voi olla pieni tutkimusalus tai suuri kaapelinkäsittelyalus (katso kuva 3.29). Kuva 3.29. Esimerkki kaapelien asennus- ja käsittelyaluksesta.

110 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 Risteäminen ilman toimenpiteitä Kaapeli voidaan ylittää ilman toimenpiteitä, jos merenpohjaan hautautuneen kaapelin päällä oleva maakerros on riittävän paksu ja vakaa varmistamaan tarvittavan etäisyyden kaapelin ja putkilinjojen välillä putkilinjojen koko käyttöiän ajan. Kaapelin ja putkilinjojen välisessä etäisyydessä on varauduttava putkien vajoamiseen olosuhteissa, joissa kuormitus on raskain mahdollinen. Paikalliset maaperäolosuhteet on otettava huomioon tutkimustulosten edellyttämällä tavalla. Putkilinjan kohottaminen Risteäminen voidaan toteuttaa kohottamalla putkilinjoja betonipatjoilla (katso kuva 3.30) tai kiviaineksen läjityksellä kaapelin päälle tai jommallekummalle sivulle. Tällaisten soravallien mitat vaihtelevat risteävän kaapelin tarkan sijainnin mukaan, mutta yleensä valli vastaa mitoiltaan asennuskäytävän koko leveyttä. Tuen korkeudeksi valitaan korkeus, joka turvaa sovitun vähimmäisetäisyyden kaapelin ja putkilinjojen välillä. Tuen korkeudessa on otettava huomioon kaapelin mahdollinen vajoaminen sekä putkilinjan vapaan jännevälin liike. Putkilinjoja voidaan joutua tukemaan kaapelin kummaltakin puolelta rasituksen tai liikkeen vähentämiseksi. Putken laskun jälkeen putkilinja voidaan lisäksi tukea läjittämällä tietyissä kohdissa kiviainesta kaapelin kummallekin puolelle tietylle etäisyydelle kaapelista. Tällä tavoin voidaan estää troolauksesta, käytönaikaisesta taipumisesta tai aaltojen ja virtausten kuormituksesta aiheutuva liike. Lopulliset päätökset vaadittavista toimista tehdään yksityiskohtaisessa suunnitteluvaiheessa. Kuva 3.30. Betonitukipatjat.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 111 3.5.5 3.5.5.1 Asennusvaiheet, alukset ja välineet Putkien laskuprosessi Putkilinja asennetaan perinteistä S-menetelmää käyttäen. Menetelmä on saanut nimensä profiilista, jossa putki asennetaan merenpohjaan. Putken asennuslinja on venytetyn S-kirjaimen muotoinen, kun putki lasketaan aluksen perästä merenpohjaan. Linjan yksittäiset putkikappaleet toimitetaan putkenlaskualukselle, jolla ne kootaan yhtenäiseksi putkijonoksi ja jolta ne lasketaan merenpohjaan. Kuvassa 3.33 on yleiskuvaus tavallisista putkenlaskuvaiheista ja S-asennusmenetelmästä. Putkilinjaan kohdistuu asennuksen aikana erilaisia kuormituksia, joita täytyy kontrolloida asennusaluksella. Hydrostaattinen paine, jännite ja taipuminen ovat tärkeimmät kuormittavat voimat. Kuormitukseen vaikuttaa myös alukseen ja putkeen kohdistuva aalto- ja virtauskuormitus. Asennusanalyysissä simuloidaan olosuhteita putken laskun aikana ja varmistetaan, että kuormittavat vaikutukset ovat asennettavan putken laskennallisella lujuusalueella. Tyypillisesti S-asennus koostuu kolmesta osasta: Putkenlaskuramppi ojentaa rampin, joka pienentää putken roikkuvan taipuman pituutta (kuva 3.31 vasemmalla). Ylitaipuminen alkaa yleensä kiristimien takaa ja määrää putkilinjan veteenlaskukaaren. Kiristin vähentää kuormitusta putken ylitaipuman ja roikkuvan taipuman kohdissa (kuva 3.31, oikealla). Putken roikkuva taipuminen määrää putkilinjan taipumisen merenpohjaan laskun aikana. Paikannusjärjestelmä, jonka avulla hallitaan aluksen sijaintia. Aluksen sijaintia ohjaamalla varmistetaan putken riittävä kireys, jotta taipumisvoima ei ylitä putken taipumislujuutta roikkuvan taitteen kohdalla. Paikannusjärjestelmä varmistaa lisäksi, että putki lasketaan hyväksyttyyn asennuskäytävään merenpohjassa. Kuva 3.31. Putki putkenlaskurampissa (vasen) ja putkilinjan paikallaan pitävä kiristin (oikea).

112 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 Putkenlaskualuksella suoritetaan seuraavat yleiset asennusvaiheet, jotka toistuvat jatkuvana prosessina: putken hitsaus hitsausten ainetta rikkomaton testaus (NDT-tarkastus) asennusliitosten valmistelu putkilinjan lasku merenpohjaan. Yksittäiset uudet putkikappaleet yhdistetään putkenlaskualuksella yhtenäiseen putkilinjaan joko puoli- tai täysautomaattihitsauksella. Kuvassa 3.32 näkyy esimerkki kenttäliitosten hitsauksesta. Kenttäliitokset varmistetaan NDT-tarkastuksella. Kenttäliitosten NDT-tarkastus on perin tei sesti suoritettu röntgentutkimuksena. Viime vuosina tämän menetelmän on kuitenkin syr jäyttänyt automaattinen ultraäänitesti, AUT (katso kuva 3.32), joka on parempi ja turvalli sem pi menetelmä myös Nord Stream -putkilinjan NDT-tarkastukseen. Automaattisella ultra äänitestillä paikallistetaan, mitataan ja kirjataan poikkeamat. Hitsaustulosten hyväksyttävä vaihteluväli määritetään ennen rakentamisen aloittamista sertifiointiyritysten hyväksynnän perusteella. Kuva 3.32. Kenttäliitoksen hitsaus (vasemmalla) ja automaattinen ultraäänitesti (oikealla). Hitsauksen ja NDT-tarkastuksen jälkeen kenttäliitokset suojataan korroosiolta. Kaikkien putken laskualuksella suoritettavien kriittisten vaiheiden on läpäistävä ensin urakoitsijan laa dunvalvonta- ja varmistustoiminnot, minkä jälkeen myös sertifiointiyrityksen ja Nord Stream AG:n edustajat tarkastavat ne. Syvän veden putkenlaskualuksilla voidaan hitsata kaksi liitosta samanaikaisesti. Kun liitos on valmis, putkenlaskualus siirtyy eteenpäin kahden putkikappaleen pituutta vastaavan matkan (24,4 metriä). Siirtymisen jälkeen uudet putkiosat liitetään putkilinjaan edellä kuvatulla tavalla. Putkenlaskualuksen siirtyessä eteenpäin yhtenäinen putkilinja siirtyy aluksen peräpäästä veteen. Putkilinjaa tukee putkenlaskuramppi, joka ojentuu 40-100 metriä aluksen taakse ja alle. Putkenlaskuramppi ohjaa ja tukee koottua putkea. Putkilinjan on oltava riittävän kireäl-

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 113 Kuva 3.33. Tavalliset putkenlaskuvaiheet.

114 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 lä putkenlaskurampin ja merenpohjan kosketuskohdan välillä, jotta putki ei väänny mutkalle tai vahingoitu. Putkea lasketaan arvion mukaan keskimäärin 2-3 kilometriä päivässä sääolosuhteiden mukaan. Kuva 3.33 sisältää yleiskuvan tavallisesta putkenlaskuprosessista. Kumpikin putkilinja rakennetaan tietyissä osissa siten, että eri osat yhdistetään myöhemmässä vaiheessa. Putkilinjojen jättö- ja nostotoiminnoissa putkilinja jätetään jonnekin reitin varrelle, jossa sen käsittelyä jatketaan myöhemmin. Putkilinja voidaan joutua jättämään me renpohjaan, jos sääolosuhteet vaikeuttavat putken kohdistamista tai aiheuttavat järjestelmässä liiallista liikettä. Putkilinjan jättäminen merenpohjaan voi olla myös suunniteltu toimi, esimerkiksi vaihdettaessa putkenlaskualusta. Merenpohjaan jätettävä putkilinjan osa suljetaan tiiviisti hitsaamalla siihen väliaikainen tulppapää, joka estää veden pääsyn putkilinjan sisään. Putkilinja lasketaan sen jälkeen merenpohjaan putkenlaskualuksen erikoisvinssiin yhdistetyn vaijerin avulla ja jätetään sinne. Ku - vas sa 3.34 on esitetty tavallisesti käytetty väliaikainen tulppapää. Jatkotoiminnon aikana tehdään käänteisessä järjestyksessä suurin piirtein samat toimet kuin jättämistoiminnon aika na: Putkenlaskualus nostaa merenpohjaan jätetyn putken takaisin alukseen väliaikaiseen tulppapäähän kiinnitetyn vaijerin ja erikoisvinssin avulla. Kokonaisen putkilinjan osan (esimerkiksi kohtien KP 7,5 ja KP 300 välisen osan) valmis tumisen jälkeen putkiosa jätetään merenpohjaan jättötoimintoa vastaavalla tavalla. Väliaikaisen tulppapään asemesta käytetään kuitenkin putkilinjan asennuspäätä. Kuvassa 3.35 on esitetty tavallinen asennuspää. Asennuspäät ovat tavallisesti käyttövalmiita. Laitteet, jotka poistavat veden putkilinjasta, on asennettu valmiiksi asennuspäihin käyttöönoton esivalmisteluja varten (katso luku 3.6). Kuva 3.34. Tavallinen väliaikainen tulppapää.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 115 Kuva 3.35. Tavallinen 48 tuuman asennuspää. 3.5.5.2 Putken laskun asennusvyöhykkeet Putkilinjat jaetaan kolmeen vedenalaiseen vyöhykkeeseen ja kahteen rannan lähellä ole vaan vyöhykkeeseen. Asennusvyöhykkeitä on siis yhteensä viisi putkilinjaa kohti. Kolme vedenalaista vyöhykettä vastaavat eri painealueita luvussa 3.1 kuvatulla tavalla. Tällä hetkellä putken laskun järjestyksestä ei ole tehty lopullista päätöstä, koska asennustöiden toistaiseksi avoin aloitusajankohta vaikuttaa siihen. Asennustöiden aloitukseen vaikuttavat puolestaan rakennuslupien myöntämisaikataulut ja urakoitsijan ja aliurakoitsijoiden kanssa solmitut sopimukset. Suunnitelman mukaan asennustyöt aloitetaan ensin kahdella rantautumisalueella ennen vedenalaisen osan putken laskua. 3.5.5.3 Putkenlaskualukset Vedenalaisen putken asennuksessa käytetään suunnitelmien mukaan useita erilaisia putkenlasku ja tukialuksia. Kummankin putkilinjan asennuksessa käytetään yhtä tai kahta syvän veden putkenlaskualusta (ankkurilla asemoitavia puoliuppoaluksia tai dynaamisesti, ilman ankkureita asemoitavia yksirunkoisia aluksia). Esimerkki syvän veden putkenlaskualuksesta on Saipemin Castoro Sei, joka on ankkuroitavaputkenlaskualus (katso kuva 3.36, vasemmalla). Alus pysyy paikallaan ankkureita ohjailevien ankkurointialusten avulla. Ankkurit on yhdistetty suoraan kaapeleihin ja vinsseihin, joiden avulla niitä ohjaillaan.

116 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 Kuva 3.36. Castoro Sei, syvän veden putkenlaskualus (vasemmalla), ja Castoro Deci, matalan veden putkenlaskualus (oikealla). Kuva 3.37. Allseasin Solitaire, dynaamisesti asemoitava syvänveden putkenlaskualus (vasemmalla) ja tyypillinen, monikäyttöinen huolto ja ankkurointialus. Dynaamisesti asemoitavaa syvänveden putkenlaskualusta, kuten Allseasin Solitaire DP alus ta (kuva 3.37, vasemmalla) käytetään molempien putkilinjojen asentamiseen Suomen osaan pisteeseen KP 300 asti (pisteestä KP 0 pisteeseen KP 300) (tilanne tammikuu 2009). Dynaamisesti asemoitava (DP) alus pidetään paikallaan ohjauspotkureilla, jotka toimivat jatkuvasti vastavoimina putkilinjan, aaltojen, virtauksen ja tuulen alukseen kohdistamille voimille. Putken laskussa käytettävät alukset määräytyvät sen mukaan, mitkä alukset ovat käytettävissä tarvittavien lupien myöntämisen jälkeen. Tämänhetkisen (tammikuu 2009) tilanteen mu kaan luoteinen putkilinja lasketaan Solitaire aluksella Venäjältä kohtaan KP 300 saakka (siis Suomenlahdella) ja Castoro Sei aluksella Ruotsin ja Suomen talousvyöhykkeiden rajalta kohtaan KP 300. Kaakkoisen putkilinjan laskemisessa käytettävistä aluksista ei ole vielä suunnitelmia. Nord Stream AG:n tarkoituksena on kuitenkin käyttää dynaamisesti asemoitavaa putkenlaskualusta myös kaakkoisen putkilinjan ensimmäisellä 300 kilometrillä.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 117 Ankkurinkäsittelyalukset ja tutkimusalukset tukevat putkenlaskualusta. Yhtä ankkureilla asemoitavaa putkenlaskualusta kohti tarvitaan 2-6 ankkurointialusta. Ankkurinkäsittelyalukset ovat yleensä melko suuria, ja niiden kokonaispituus on noin 100 metriä. Alusten perä- ja keula-ankkurit lasketaan 1 000-2000 metrin päähän laskualuksesta, kun taas laidan ankkurit voidaan laskea lähemmäs laskualusta. Yhtä putkenlaskualusta kohti tarvitaan lisäksi yksi huoltoalus. Ankkurien käsittelyssä ja huoltotoiminnoissa käytetään yleiskäyttöisiä, dynaamisesti asemoitavia aluksia (katso kuva 3.38). Kuva 3.38. Tyypillisiä monikäyttöisiä aluksia, jotka voivat toimia hinaajan tai ankkurointialuksen tehtävässä. 3.5.5.4 Tuotantojätteet Putkilinjan asennusvaiheiden aikana saattaa syntyä jätettä, joka poikkeaa alusten tavanomaisista jätteistä, kuten elintarvikejätteistä ja kannen puhdistuksen tuloksena syntyvistä jätteistä. Putkenlaskualuksille ominaisia jätteitä ovat seuraavat: jyrsintäjätteet putken jyrsimisestä ja viistämisestä hitsausprosessista peräisin oleva hitsausjauhe kutistemuhvien palaset putken liitoskohdan eristämisestä peräisin oleva polyuretaanitäyte. öljyt (esimerkiksi koneista). Putkien paljaat päät viistetään juuri ennen hitsausta hitsausprofiilin luomiseksi. Tämä synnyttää metallijätettä. Hitsauksen aikana käytettävä hitsausjauhe estää perus- ja täytemateriaalien hapettumisen. Kuvassa 3.39 on esimerkkejä viistoamisen tuloksena syntyvistä metal lijätteistä ja niiden tavallisista keräys- ja varastointisäiliöistä. Jätteet suljetaan säiliöihin erikoiskansilla. Putken asennuksen toteuttavalla urakoitsijalla on kokemusta vastaavan kokoisen putkilinjan asentamisesta. Tämän aiemman kokemuksen perusteella voidaan olettaa, että putkien laskemisen aikana tuotetaan 115 tonnia metallijätettä ja 25 tonnia jäteöljyä kuukaudessa /22/.

118 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 Nord Stream -hankkeessa käytetyt lämpökutistemuhvit ovat määrämittaisia. Ennen asennusta poistettavaa liimakerroksen suojusta lukuun ottamatta lämpökutistemuhveista syntyy hyvin vähän jätettä. Polyuretaanitäytettä käytettäessä ei myöskään juuri synny jätettä. Kuva 3.39. Viistoamisesta aiheutuva metallijäte (vasemmalla) ja tavalliset säiliöt (oikealla). Kaikki putkenlaskualusten tuottamat jätteet käsitellään ja hävitetään MARPOL 73/78- ja HELCOM-sopimusten mukaisesti. Näiden sopimusten mukaisesti Itämeri on erityisaluetta, jonne ei saa laskea tai purkaa jätettä. Kaikki putkenlaskualuksissa tuotetut jätteet erotellaan ja toimitetaan asianmukaisen toimiluvan nojalla toimivalle yritykselle maalla tapahtuvaa hävittämistä varten. Jätteet hävitetään noudattamalla sovellettavia kansainvälisesti tunnustettuja standardeja ja menetelmiä sekä paikallisia lakeja. Orgaaninen ja biologisesti hajoava jäte voidaan polttaa asennuspaikassa ennen lähettämistä maalle valvottua hävittämistä varten. Käsittelytilat, joihin jätteet toimitetaan, vaihtelevat putkenlaskualuksen maantieteellisen toiminta-alueen mukaan. Urakoitsijat käyttävät kuitenkin Nord Stream -projektin logistiikkaa tukemaan valittuja satamia aina, kun se on mahdollista. 3.5.5.5 Ankkurointikäytävä ja ankkureiden käsittely Merenpohjaan lasketaan ja asennetaan erikseen kaksi putkilinjaa. Putkilinjojen välinen etäisyys on yleisesti noin 100 metriä. Epätasaisen merenpohjan vuoksi putkilinjojen reittiä voidaan joutua muuttamaan paikoittain, ja putkilinjojen välinen etäisyys voi vaihdella paikallisesti. Ankkureilla asemoitavaa syvän veden putkenlaskualusta hallitaan 12 ankkurilla, joista jokainen painaa noin 25 tonnia. Ankkurien toiminta-alueen perusteella ankkurointikäytävän leveys merenpohjassa on noin 2000 metriä. Tavallinen ankkureiden käyttöalue on esitetty kuvassa 3.40.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 119 Kuva 3.40. Tyypillinen ankkurointialue. Kappaleessa 3.5.2 kuvatun ankkurikäytävän tutkimuksen tulosten perusteella Nord Stream hanke tulee aloittamaan seuraavat toimenpiteet: Ammusten ja kulttuuriperintökohteiden sijaintipaikkojen tietokannan kehittäminen koko putkilinjan ankkurikäytävältä. Suoja-alueiden määrittäminen ammusten ja kulttuuriperintökohteiden ympärille, sekä ankkurointimenetelmien kehittäminen kriittisille alueille. Tiettyjen piirteiden välttämiseksi ankkurointimenetelmät voivat sisältää Yokohamakellukkeiden liittämisen ankkureiden kettinkeihin, jotta ankkurit pysyvät irti merenpohjasta. Jännitteiden määrittäminen ankkuriketjun pysymiseksi linjassaan (jotta ketju ei notkahda merenpohjaan). Erityisten alueiden määrittäminen reitin varrelle niihin kohtiin, missä ei olisi hyväksyttävää kiinnittää ankkureita merenpohjaan sekä menetelmän kehittäminen ankkurihinaajien käyttämiseksi elävinä ankkureina normaalin ankkuroinnin sijaan. Tietyillä alueilla, joilla Suomen talousvyöhykkeen läpäisevä reitti kulkee 0,5 kilometrin päässä Suomen ja Viron talousvyöhykkeiden rajasta, laskualuksen asemoimista täydennetään ank-

120 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 kureiden lisäksi hinaajien käytöllä. Näin pystytään välttämään ankkurien laskeminen merenpohjaan Viron talousvyöhykkeellä. 3.5.5.6 Varotoimet ja viestintä putkilinjan asennuksen aikana Muusta meriliikenteestä aiheutuvien häiriöiden ehkäisemiseksi putkenlaskualuksen ympärille perustetaan noin 2 500-3 000 metrin suoja-alue putkilinjan asennuksen ajaksi. Suomen alueella suoja-alueen todellisen koon kuitenkin määrittelee proomun kapteeni yhteistyössä GOFREP:n kanssa. Ulkopuolista laivaliikennettä, kuten kalastusaluksia, ei päästetä suojaalueen sisäpuolelle. Nord Stream AG toimittaa asianomaisille kansallisille rannikkovartiostoille merenkulkijoille tarkoitettuja tiedotteita (Notice to Mariners) koko rakennusvaiheen ajan. Asianomaiset meriviranomaiset pidetään jatkuvasti ajan tasalla asennustöiden edistymisestä. Rannikkovartiosto tiedottaa merenkulkijoille käynnissä olevista töistä ja meriliikenteen rajoituksista, kuten suojaalueista, eri tiedotusvälineissä (esimerkiksi Navtext-lähetykset). Putkenlaskualuksella merikapteeni tarkkailee jatkuvasti kolmansien osapuolten laivaliikennettä asennustöiden aikana. Tarvittaessa myös päivystävät alukset huolehtivat valvonnasta. Esimerkiksi ankkurointialus voi hoitaa tämän tehtävän. Valvontaa varten on koko ajan käytettävissä kokenut miehistö. Päivystävä alus antaa hälytyksen lähellä oleville aluksille ja ilmoittaa suoja-alueen koordinaatit. Lyhyimmän ohitusetäisyyden säteelle odottamatta saapuvia aluksia valvotaan tarkasti, ja tarvittaviin toimenpiteisiin ryhdytään onnettomuuksien estämiseksi. Urakoitsija kiinnittää erityishuomiota alueisiin, joilla ylitetään laivaliikenneväylä tai jotka ovat muuten vilkkaasti liikennöityjä. Putkenlaskualuksen täytyy pystyä ylittämään laivaliikenneväylät muiden alusten estämättä ja asemoimaan ankkurit tarpeen mukaan. Herkillä alueilla putken laskua ja merenpohjaan laskeutumista seurataan tarkasti ROVlaitteen avulla. Näin menetellään esimerkiksi kulttuuriperintöalueilla. 3.5.6 Putkien yhdistäminen Kuten edellisessä luvussa mainittiin, merenalaiset putkilinjat jaetaan viiteen vedenalaiseen vyöhykkeeseen. Nämä suuret putkilinjan osat yhdistetään kahdessa merenalaisessa paikassa syvän veden alueella sekä yhdessä rantaa lähellä olevassa paikassa. Yksi yhdistämispaikoista on Suomen yksinomaisella talousvyöhykkeellä kohdassa KP 300, jossa putkiosat yhdistetään veden alla. Pisteessä KP 300 sijaitseva yhdistämiskohta vastaa putkilinjan paineen (ja seinämäpaksuuden) muutosta arvosta 220 barg arvoon 200 barg. Veden syvyys on kyseisessä kohdassa noin 80 metriä. Yhdistämispaikoissa tarkoituksella limitetyt putkiosat leikataan ja tasataan veden alaisella hitsauksella. Putkilinjan sisäpuolen kuivuus ja korroosiota ehkäisevät olosuhteet varmistetaan

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 121 hitsaamalla putken päähän ensin asennuspää, minkä jälkeen putkiosa viimeistellään putkenlaskualuksesta ja lasketaan merenpohjaan. Asennuspää (katso kuva 3.35) leikataan pois putkiosien yhdistämisen aikana, jotta veden alainen hitsaus olisi mahdollista. Putkiosat yhdistetään käyttöönoton esivalmistelujen aikana (katso luku 3.6) putkilinjojen huuhtelun ja painetestauksen jälkeen. Kaikki putkiosat yhdistetään hitsaussaumoilla, joita ei testata vesipainekokeella. Ne kuitenkin tarkastetaan ja menetelmät vastaavat alan yleisiä käytäntöjä DNV (Det Norske Veritas) -standardin mukaisesti. Seuraavassa on esimerkki laskettavien putkiosien tavallisesta kokoonpanosta ja niihin hitsatuista asennuspäistä ennen putkiosien yhdistämistä: Kun putkiosat yhdistetään veden alla, putkiosia joudutaan nostamaan hyvin vähän ja kokoonpano on tasaisen suora: 3.5.6.1 Yhdistäminen veden alaisella hitsauksella Kuten edellä mainittiin, Suomen talousvyöhykkeellä kohdassa KP 300 kaksi putkivyöhykettä yhdistetään. Kyseinen kohta on sama kuin se, missä putken suunnittelupaine ja seinämäpaksuus muuttuu (ks. luku 3.1). Tämä merenalainen yhdistäminen toteutetaan veden alaisella hitsauksella, eli hitsaus suoritetaan veden alla kuivassa hitsausmoduulissa. Moduuli sulkee sisäänsä osan putkilinjaa hitsaussauman kummallakin puolella. Tyypillinen hitsausmoduuli on esitetty kuvassa 3.41. Putkilinjat leikataan ja sovitetaan sitten yhteen. Moduuli asetetaan sovituskohdan ympärille ja kiinnitetään tiiviisti putkilinjan päiden ympärille. Vesi pumpataan pois moduulista, minkä jälkeen sukeltajat ja hitsaajat suorittavat hitsauksen. Kun putket on hitsattu yhteen, kenttäliitokset testataan NDT-tarkastuksella. Veden alla tehtyjä kenttäliitoksia ei pinnoiteta, koska niiden korroosionesto-ominaisuudet, joka perustuvat galvaanisten anodien käyttöön, on arvioitu riittäviksi.

122 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 Kuva 3.41. Esimerkki merenalaisesta hitsausmoduulista. Kuva 3.42. Saipemin Bar Protector on dynaamisesti aseteltava monikäyttöinen tukialus. Esimerkki tavallisesta sukellustukialuksesta, jollaista voidaan käyttää putkiosien merenalaisessa yhdistämisessä on esitetty kuvassa 3.42. 3.5.7 Rantautumispaikat Venäjälle ja Saksaan perustetaan rantautumispaikat, joissa sijaitsevat mittausasemat, venttiilit ja tarkastuslaitteen vastaanottimet. Lisätietoja rantautumispaikan laitoksista ja rakennustöistä on esitetty Nord Streamin Espoo-raportissa /5/.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 123 3.6 Käyttöönoton esivalmistelut Putkilinjojen asennuksen jälkeen käyttöönoton esivalmistelut ja vedenalaiset putkien yhdistämistoimet suoritetaan ennen putkijärjestelmän käyttöönottoa. Käyttöönoton esivalmisteluihin kuuluu seuraavia toimia: putkilinjojen huuhtelu, puhdistus ja mittaus, järjestelmän painetesti, vedenalaiset putkien yhdistämistoimet, veden poisto ja putkilinjojen kuivaus. Putkilinjat täytetään Venäjän rantautumispaikasta otetulla suodatetulla merivedellä huuhtelua varten. Putkilinjaa kohti käytetään yhteensä 1 270000 m³ merivettä. Rantautumiskohdassa väliaikainen pumppujärjestelmä pumppaa veden syöttölinjaan 10 metrin syvyydessä. Samaa järjestelmää käytetään myös veden laskemiseen takaisin mereen, kun vesi poistetaan putkilinjoista. Vettä ei saa laskea rajautuneeseen tai osin rajautuneeseen vesialtaaseen, koska sekoittumisolosuhteet eivät silloin ole ihanteelliset. Greifswalder Bodden ei sen vuoksi ole varteen otettava vaihtoehto testiveden poistamiselle. Paras alue tarkoitusta varten onkin tällä perusteella Portovajan lahti Venäjällä. Portovajan lahdessa merivesi on lisäksi vähemmän suolapitoista, mistä on hyötyä veden esikäsittelyn aikana. Kunkin putkilinjan kaikki käyttöönottoa edeltävän vaiheen toimet putkiosien yhdistäminen mukaan lukien kestävät noin viisi kuukautta. Tästä ajasta kaksi kuukautta kuluu putkilinjojen huuhteluun, puhdistamiseen ja mittaamiseen, 1,5 kuukautta testaamiseen ja vedenalaiseen putkiosien yhdistämiseen ja 1,5 kuukautta putkilinjan kuivaamiseen. Jos tässä esitetystä suunnitelmasta joudutaan poikkeamaan tai jos suunnitelmaa joudutaan muuttamaan uusien tietojen valossa, Nord Stream AG ottaa viivyttelemättä yhteyttä han ketta koordinoiviin viranomaisiin ja pyrkii tekemään tiiviissä yhteistyössä asianmukaisten osapuolien kanssa tarvittavat muutokset tai toimintasuunnitelmaan. 3.6.1 Putken täyttäminen, puhdistaminen ja mittaaminen Putkilinja huuhdellaan, puhdistetaan ja mitataan sisäisesti käyttämällä älykkäitä tarkastuslaitteita. Putken tarkastuslaitetta (pig) käytetään muun muassa putkilinjan tarkastukseen ja puhdistamiseen ja muihin käyttötarkoituksiin. Esimerkkejä älykkäistä tarkastuslaitteista on esitetty kuvassa 3.43. Putken tarkastuslaite lähetetään laukaisimilla putkilinjaan, jossa se liikkuu vedenpaineen (käytön aikana kaasunpaineen) avulla. Putken tarkastuslaitteet jär jestetään jonoksi, jossa on vähintään neljä puhdistus- ja mittauslaitetta. Ennen ensimmäistä puhdistukseen käytettyä tarkastuslaitetta putkilinjasta pestään roskat päästämällä jonkin verran vettä putkilinjaan.

124 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 Kuva 3.43. Esimerkkejä putken tarkastuslaitteista. Tarkastuslaite työnnetään puhdistusta varten laukaisimeen (vasen). Oikealla on älykkään tarkastuslaitteen piirroskuva. Putkilinjan sisällä oleva jäte on suurimmaksi osaksi siihen rakennusvaiheen aikana kertynyttä pölyä. Suurin osa pölystä on ruostetta (rautaoksidia) ja satunnaista liitoksen pinnoituksessa käytettyä hitsausjauhetta. Lisäksi jätteet saattavat sisältää sisäpuolen epoksipinnoitteesta irtoavia aineksia tai putkenlaskualuksesta kulkeutunutta sementtipölyä. Jätteitä arvioi daan olevan vain muutama kuutiometri. Älykkäät puhdistuslaitteet työntävät jätteet tarkastuslaiteloukkoihin ja puhdistuslaitteiden vastaanottimiin, joista ne kerätään. Jätteet hävitetään asianmukaisesti maalla. Urakoitsijat käyttävät Nord Stream -projektin logistiikkaa tukemaan valittuja satamia aina, kun se on mahdollista. Huuhtelussa käytetty vesi on joko hapenpoistoaineella (esim. natriumbisulfiitti, NaHSO 3 ) ja natriumhydroksidilla (NaOH) käsiteltyä merivettä. Kemikaalien oletetut pitoisuudet esikäsitellyssä vedessä ovat 70 ppm ja 230 ppm. Kemiallinen hapenpoistoaine ehkäisee hapettumisesta aiheutuvaa korroosiota, ja natriumhydroksidi nostaa ph-arvon yli 10:een ja ehkäisee siten anaerobisen bakteerikasvuston putkilinjassa. Nämä käsittelyaineet ovat luonnollisia aineita, joita on jo merivedessä. Käsittelyä pidetään sen vuoksi ympäristö ystä vällisenä ja muut putkiprojektit (esim. Franpipe ja Haltenpipe) ovat todistaneet sen käytettävyyden. Katso käyttöönottoa edeltävän vaiheen taustatiedoista /23/ lisätietoa siitä, miten putkesta pois laskettu vesi on laimennettu. Putkilinjaan lisättävä merivesi suodatetaan ennen putkilinjoihin pumppaamista. Putkilinjat huuhdellaan seuraavassa järjestyksessä: osan 1 huuhtelu Venäjän rantautumispaikasta kohdasta KP 0 kohtaan KP 300 osan 2 huuhtelu Venäjän rantautumispaikasta osan 1 läpi kohdasta KP 300 kohtaan KP 675 osan 3 huuhtelu Venäjän rantautumispaikassa osien 1 ja 2 läpi kohdasta KP 675 Saksan rantautumispaikkaan asti. Putkiosat yhdistetään ohituksilla (väliaikaisilla putkilla), mikä mahdollistaa testiveden virtauksen osasta toiseen putkiosia ei ole vielä yhdistetty toisiinsa. Tämä on esitetty kuvassa 3.44.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 125 Suomen talousvyöhykkeellä putkiosien yhdistäminen ohituksilla ja myöhemmässä vaiheessa myös huuhteluveden kuljetus ja putkien yhdistäminen edellyttävät laivaliikennettä. Kuva 3.44. Putken huuhtelu, puhdistaminen ja mittaus. 3.6.2 Järjestelmän painetesti ja putkien yhdistäminen Putkien eheys tarkistetaan painetestillä (huoltoa edeltävä vedenpainetesti). Kun putket on täytetty vedellä, paineen ja lämpötilan annetaan tasaantua. Paineen ja lämpötilan tasaan tumisen jälkeen painetta lisätään ruiskuttamalla putkilinjaan lisää vettä, kunnes vaadittava pitopaine saavutetaan. Tämän jälkeen paine ja lämpötila pidetään muuttumattomana tavallisesti 24 tunnin ajan, jonka aikana painetta tarkkaillaan vuotojen varalta. Kun putkilinjassa on vettä ja painetesti on suoritettu, putkilinjan osat yhdistetään kohdassa KP 300 (ja kohdassa KP 675 Ruotsin talousvyöhykkeellä) veden alla. 3.6.3 Vedenpoisto Putkiosien yhdistämisen jälkeen putkilinjasta poistetaan vesi lähettämällä putkien läpi vedenpoistolaitteita, joissa on tiivistyslevyt. Laitteet työntävät veden ulos. Vesi poistetaan putkil injasta Venäjän rantautumispaikassa. Vedenpoistolaitteet kulkevat siis Saksan rantautumispaikasta Venäjän rantautumispaikan suuntaan eli vastakkaiseen suuntaan kuin kuvassa 3.44.

126 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 3.6.4 Kuivaus Putkilinjojen sisäpuolelle vedenpoiston jälkeen jäänyt vesi kuivataan käyttämällä väliaikaisia ilmakompressoreita, jotka sijaitsevat Saksan rantautumispaikassa. Putkilinjat tulee kuivata hydraatin (jää) muodostumisen ja huonolaatuisen (vaatimuksia täyttämättömän) kaasun välttämiseksi käytön alkuvaiheessa. 3.7 Käyttöönotto Käyttöönottotoimia ovat kaikki toimet, jotka tehdään käyttöönottoa edeltävän vaiheen jälkeen ennen maakaasun laskemista putkilinjoihin. Kaasua ei saa laskea putkilinjaan ennen kaikkien käyttöönoton esivalmistelujen viemistä menestyksekkäästi loppuun ja putkilinjan täyttämistä kuivalla ilmalla, jonka paine on lähellä ilmanpainetta. Jotta ilmanpaineinen ilma ja kuiva kaasu eivät muodostaisi helposti syttyvää kaasuseosta, putki linjat täytetään osittain typpikaasulla (inertti kaasu) juuri ennen maakaasun laskemista putkilinjoihin. Kaasun putkilinjaan laskemisen aikana typpikaasu muodostaa puskuri vyöhykkeen, joka siirtyy putkilinjaa pitkin ja ehkäisee maakaasun ja ilman välisen vuoro vai kutuksen. Tämä on kuvattuna kuvassa 3.45. Putkilinjan pituudesta tavallisesti 30 % täytetään typpikaasulla (noin 400 km:n matka). Tämä etäisyys riittää ehkäisemään maakaasun ja ilman vuorovaikutuksen putkilinjojen maakaasulla täytön aikana. Typpikaasun lämpötila on noin 5 ºC. Kuva 3.45. Yleinen käyttöönottoperiaate Sekä typpi- että maakaasu ruiskutetaan putkilinjaan kompressoriasemalla, joka sijaitsee Venäjän rantautumispaikassa. Kaikista täyttötoimista laaditaan yksityiskohtainen selvitys ennen toimiin ryhtymistä. Toi mintavaiheita kehitetään yksityiskohtaisessa suunnitteluvaiheessa. Selvitys laaditaan kaikis ta toimista, jotka vaaditaan käyttöönoton esivalmistelujen loppuun viemiseen ja käynnistys valmiuden saavuttamiseen.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 127 3.8 Käyttöratkaisu Nord Stream AG on putkijärjestelmän omistaja ja käyttäjä. Käyttöratkaisu ja turvajärjestelmät on kehitetty varmistamaan putkilinjojen käytön turvallisuus kaikissa tilanteissa. Turvallisuustoimia ovat ylipaineeseen reagoiminen, mahdollisten kaasuvuotojen hallinta ja valvonta sekä materiaalien suojauksen varmistaminen. Laitokset ja käyttöratkaisu on kuvattu tarkemmin jäljempänä. 3.8.1 Putkijärjestelmän päälaitokset Nord Stream -putkijärjestelmän päälaitokset sijaitsevat Venäjän ja Saksan rantautumis paikoissa, päätoimisto Zugissa, kompressoriasema Portovajan lahdessa ja vastaanottoasema Greifswaldissa. Portovajan lahden kompressoriasema sijoitetaan noin 1,5 kilometriä ylävirtaan Venäjän rantautumispaikan laitoksista. OAO Gazprom omistaa Portovajan kompressoriaseman ja käyttää sitä. Greifswaldin vastaanottoasema sijoitetaan alavirtaan Saksan rantaumispaikkojen laitoksista heti niiden viereen. WINGAS GmbH omistaa Greifswaldin vastaanottoaseman ja käyttää sitä. Venäjän rantautumispaikan laitokset ja Portovajan lahden kompressoriasema sijaitsevat erillään, mutta Saksan rantautumispaikan laitokset ja Greifswaldin vastaanottoasema yhdistetään yhdeksi kokonaisuudeksi. Tärkeimpiä osia rantautumispaikoissa ovat putkilinjojen tarkastuslaitteiden laukaisimet ja vastaanottimet sekä eristys- ja hätäsulkuventtiilit. Putkilinjan tarkastuslaitteiden laukaisimia ja vastaanottimia käytetään putkilinjojen puhdistamiseen ja valvomiseen. Eristys- ja hätäsulkuventtiileillä varmistetaan, ettei kaasunpaine putkilinjassa ylitä sallittua enimmäiskäyttöpainetta. Yrityksen päätoiminnot sijaitsevat Sveitsin Zugissa, jossa niitä johtaa Nord Stream AG:n johtokunta. Näihin toimintoihin kuuluvat seuranta terveyden, turvallisuuden ja ympäristön (HSE) osalta sekä liiketoiminnan koordinointi ketjussa alempana ja ylempänä olevien toimijoiden kanssa (OAO Gazprom ja WINGAS GmbH). Nord Stream -putkijärjestelmää valvotaan ja ohjataan Nord Stream AG:n pääkonttorin päävalvomosta Zugista, Sveitsistä. Päävalvomo toimii vuorokauden ympäri vuoden jokaisena päivänä. Zugissa toimii lisäksi varavalvomo, jota käytetään, kun päävalvomo ei ole toimintakunnossa esimerkiksi tulipalon sattuessa. Venäjällä Moskovassa on Nord Stream AG:n haaratoimisto. Toimisto varustetaan putkijärjestelmän kaikkien parametrien valvontajärjestelmällä, joka reititetään Zugin päävalvomosta Nord Streamin valvonta- ja tiedonkeruujärjestelmän (SCADA) kautta. Kaikissa Nord Streamin rantautumispaikkojen laitoksissa on paikallinen valvomo, mutta niis sä ei normaalisti ole henkilökuntaa ja ne toimivat vain valvontatilassa. Valvomoita voidaan kui-

128 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 tenkin tarvittaessa käyttää, jos laitoksen manuaalinen hallinta on tarpeen (esimerkiksi tarkastustoimien ja eräiden huoltotoimien aikana). 3.8.2 Putkilinjan segmentoitu suunnittelupaine Putkijärjestelmä on suunniteltu noudattamalla Det Norske Veritas Offshore -standardia DNV OS-F101 Submarine Pipeline Systems (vedenalaiset putkijärjestelmät). Tämän standardin mukaan putki voidaan jakaa osiin, joissa on eri suunnittelupaineet ja joiden välillä ei ole fyysisiä esteitä, kunhan asianmukainen paineenohjausjärjestelmä (PCS) on asennettu. Tästä on hyötyä Nord Stream -putkilinjan kaltaisissa pitkissä putkilinjoissa, joissa tulopaine ei ole sama kuin ulostulopaine putkilinjan pituuden vuoksi. Paine vähenee luonnostaan putkilinjan sisäänmenon ja ulostulon välisellä matkalla. Sininen viiva kuvaa painehäviötä kuvassa 3.46. Nord Stream -putkijärjestelmä jaetaan kolmeen osaan, joiden suunnittelupaineet ovat 220 barg (bar gauge), 200 barg ja 170 barg. Punainen viiva kuvassa 3.46 kuvaa suunnittelupaineita. Normaali käyttöpaine voi olla mitä tahansa välillä (suunnittelupaine + turvamarginaali) ja 100 barg. Normaali käyttöpaine kattaa kaikki tavalliset käyttötilanteet. Alemmat paineet on myös sallittu, mutta ne esiintyvät vain erityistilanteissa, kuten käynnistyksen yhteydessä. Vihreä viiva kuvassa 3.46 kuvaa tasaantumispainetta suljetussa putkilinjassa. Se vastaa putkilinjan painetta silloin, kun tulo- ja poistoventtiilit ovat samanaikaisesti suljetut ja putkilinja on täynnä, eikä kaasu virtaa. Kuva 3.46 perustuu suunniteltuihin enimmäisvirtausolosuhteisiin. Kuva 3.46. Nord Stream -putkilinjan toimintaperiaate kolmessa painesegmentissä.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 129 DNV:n putkistandardin mukaisesti Nord Stream -putkijärjestelmän paineenohjausjärjestelmä sisältää seuraavat osat: paineensäätöjärjestelmä suojausjärjestelmä. Paineensäätöjärjestelmä on suunniteltu varmistamaan, ettei minkään putken osan paikallinen suunnittelupaine ylity normaalin käytön aikana (katso myös luku 3.8.5). Suojausjärjestelmä on suunniteltu varmistamaan, ettei paikallinen enimmäispaine ylity missään putken osassa poikkeustilanteissa. Esimerkkejä poikkeustilanteista ovat tilanteet, jois sa putkilinjan poistoventtiili sulkeutuu tai paineensäätöjärjestelmässä ilmenee virhe. Enim mäispainetta, jolle putkilinja voidaan altistaa näissä olosuhteissa, kutsutaan hetkelliseksi enimmäispaineeksi. Hetkellinen enimmäispaine voi olla 5-10 % suunnittelupainetta korkeampi. Nord Stream -putkilinjan hetkellinen enimmäispaine on 5 % suunnittelupainetta korkeampi. Suojausjärjestelmässä on kaksi osaa, jotka varmistavat järjestelmän luotettavan toiminnan: Suojausjärjestelmä 1 on pääturvajärjestelmä ja suojausjärjestelmä 2 varaturvajärjestelmä. Paineensäätöjärjestelmä ja suojausjärjestelmä toimivat toisistaan riippumatta (katso myös kappale 3.8.5). 3.8.3 Putkilinjan hallintajärjestelmä Nord Stream -putkilinjan yleinen hallintajärjestelmä sisältää seuraavat toiminnot: putkilinjan paineensäätö putkilinjan paineen turvaaminen putkilinjan vuodon havaitseminen putkilinjan parametrien valvonta kaukomittaus ja televiestintä tulipalon ja kaasun havainta- ja suojatoiminnot hätäsulku. Jäljempänä esitellään kunkin toiminto lyhyesti. 3.8.3.1 Putkilinjan paineensäätö Portovajan lahden kompressoriasema ja Greifswaldin vastaanottoasema ohjaavat putkilinjan painetta ja kaasun virtausnopeutta. Näissä laitoksissa on omat valvontajärjestelmänsä. Paineensäätöjärjestelmä lähettää lisäksi automaattisesti hälytyksen Portovajan lahden ja Greifswaldin miehitettyihin valvomoihin, jos putkilinjajärjestelmän käyttöpaineen normaalit parametrit ovat uhattuina. Nord Stream -hallintajärjestelmä pystyy lähettämään tietoja kompressoriasemaan ja vastaanottoasemaan kaasun virtausnopeuden säätämistä varten, minkä vuoksi hallintajärjestelmässä on käytössä epäsuora paineensäätötoiminto.

130 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 3.8.3.2 Putkilinjan paineen turvaaminen Suojausjärjestelmä aktivoituu, jos kaasun virtausta ei ryhdytä säätämään kompressori asemassa ja/tai vastaanottoasemassa ja jos paine nousee edelleen putkilinjassa. Suojausjärjestelmä sulkee automaattisesti putkilinjan tuloaukon, jos putkijärjestelmän käyttö pai ne nousee normaalista (putkilinjassa ilmenee esimerkiksi ylipainetta). Nord Stream -hallinta järjestelmä pystyy sulkemaan putkilinjan tuloaukon ylipaineen ilmetessä, minkä vuoksi hallintajärjestelmään sisältyy suora paineturvallisuustoiminto. 3.8.3.3 Putkilinjan vuodon havaitseminen Jos Nord Stream -vuotojenhavaitsemisjärjestelmä havaitsee vuodon, se lähettää hätäsulkujärjestelmälle automaattisesti käskyn sulkea putkilinjoista toinen tai molemmat (vuodon edellyttämällä tavalla). Hälytys lähetetään Nord Streamin SCADA -järjestelmän kautta. SCADAjärjestelmä näyttää putkilinjan käyttöparametrit Nord Stream -laitoksissa (Zugin päävalvomo ja rantautumispaikkojen kaksi laitosta). Tiedot näkyvät myös Nord Stream AG:n ja kolmannen osapuolen muissa tarvittavissa sijaintipaikoissa: Portovajan lahden kompressoriaseman val vomossa, Greifswaldin vastaanottoaseman valvomossa ja Nord Stream AG:n haara toimistossa Moskovassa. Järjestelmä havaitsee vuodot, joiden suuruus on 1-2 % läpikulkumäärästä. Vuotoja on vaikeampi havaita kaasuputkissa kuin nesteillä täytetyissä putkissa, koska kaasun puristu misominaisuus vaikeuttaa havaitsemista. Järjestelmä ei välttämättä havaitse aivan pieniä vuo toja avomerellä, jos ne ovat pienempiä kuin mittauksen ja laskelmien tarkkuus. Molempia hienosäädetään jatkuvasti käytön aikana, joten tarkkuus kasvaa ajan ja käyttö kokemuksien myötä. Katso kappaleesta 3.8.3.7 lisätietoa hätäsammutuksesta siinä tapauksessa, jos vuoto havaitaan. 3.8.3.4 Putkilinjan parametrien valvonta Nord Streamin SCADA-järjestelmän avulla myös kaasun lämpötila voidaan turvata putkilinjassa. Lämpötilat, joissa putkilinja sulkeutuu automaattisesti, on määritetty. SCADA-jär jestelmä lähettää hälytyksen Greifswaldin vastaanottoaseman valvomoon, jos kaasun lämpötila lähestyy määritettyjä korkean tai matalan lämpötilan raja-arvoja. Normaali käyttölämpötila on lämpötila, joka on suunnittelurajoissa: Tämä tarkoittaa tulolämpötilaa 40 C ja ulostulolämpötilaa -5 C (lyhytaikainen) tai -1 C (pysyvä). Venäjällä to della kuumien kesien aikana tulolämpötila saattaa kohota ja kaasun virtausta saatetaan jou tua vähentämään (yleensä kuumimpaan aikaan päivällä), jotta suurin mahdollinen tulo lämpötila ei ylity. Saksassa todella kylmien talvien aikana ulostulolämpötila saattaa laskea ja kaasun virtausta saatetaan joutua vähentämään, jotta lämpötilan alarajaa ei aliteta. Muut korjaustoimet ovat myös mahdollisia. Kumpikaan tilanteista ei vaikuta ympäristöön tai putki linjan turvallisuuteen. Lämpötilan lisäksi putkilinjan laitteet valvovat jatkuvasti myös kaasun koostumusta, virtausnopeutta tulo- ja ulostuloaukossa ja painetta.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 3 131 3.8.3.5 Kaukomittaus ja televiestintä Putkijärjestelmän viestintäinfrastruktuurissa nopea, luotettava ja turvallinen tiedonsiirto (kaukomittaus) ja ääniviestit (televiestintä) ovat mahdollisia useiden laitosten, valvomoiden ja muiden paikkojen välillä, joista jotkut ovat hyvin etäällä toisistaan. Nord Stream AG:n, OAO Gazpromin ja WINGAS GmbH:n kaikkien laitosten ja toimistojen välisessä viestinnässä käytettyjen tavallisten viestimien (puhelimen, faksin ja Internet-yhteyksien) lisäksi Venäjän rantautumispaikan laitosten ja Zugin päävalvomon välinen vies tintä suunnitellaan toteutettavaksi ensi- ja toissijaisten satelliittiyhteyksien välityksellä. Sak san rantautumisalueen laitosten ja Zugin päävalvomon välinen viestintä suunnitellaan toteutettavaksi ensisijaisesti kuitukaapeliyhteyden ja toissijaisesti satelliittiyhteyden välityk sellä. Nämä yhteydet liitetään olemassa oleviin satelliitti- ja maaverkkoihin (kuituoptinen yhteys). Kaavio viestintäjärjestelmästä on esitetty kuvassa 3.47. Putkijärjestelmän parametreja (erityisesti kaasun virtausnopeutta ja koostumusta) koskevaa viestintää varten rakennetaan maanpäälliset kuitukanavayhteydet Venäjän rantautumispaikan laitosten ja Portovajan lahden kompressoriaseman välille sekä Saksan rantautumispaikan laitosten ja Greifswaldin vastaanottoaseman välille. Kuva 3.47. Putkilinjan käyttöä hallitaan Sveitsissä sijaitsevasta Zugin päävalvomosta satelliittiyhteyksien välityksellä.