OSALLISUUTTA VAHVISTAMASSA Tampereen SOS-hankkeen asiakasraatilaisten kokemuksia raadista Sannamari Hangaslammi Annu Kontkanen Hanna Niemi Krista Päivärinne Anu Rantanen Raportti Helmikuu 2014 Sosiaalialan koulutusohjelma
SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 3 2 TAMPEREEN SOS-HANKE JA ASIAKASRAATI... 4 3 HAASTATTELUISTA ESILLE NOUSSEET KÄSITTEET... 5 3.1 Osallisuus... 5 3.2 Voimaantuminen... 6 3.3 Ryhmäytyminen... 6 3.4 Vertaistuki... 7 4 AINEISTON KERUU... 9 5 ASIAKASRAATILAISTEN HAASTATTELUT... 10 5.1 Elämäntilanne ennen raatia... 10 5.2 Raatilaiseksi päätyminen... 11 5.3 Raadin vaikutus omaan elämään... 12 5.4 Vaikuttaminen raatilaisena... 14 5.5 Näkökulmia tulevaisuuteen raadissa ja omassa elämässä... 15 6 YHTEENVETO JA POHDINTA... 18 LÄHTEET... 20 LIITTEET... 21 Liite 1. Teemahaastattelun kysymykset... 21
1 JOHDANTO Osallisuudesta on puhuttu 2010-luvulla paljon. Poliittiseen keskusteluun on syntynyt osallisuuspolitiikan käsite, jolla viitataan sellaiseen yhteiskunnalliseen toimintaan, jonka voidaan ajatella lisäävän ja vahvistavan yksilöiden sekä ryhmien osallisuutta. Osallisuutta rakennetaan muun muassa hyvinvointiohjelmissa, josta Kaste-ohjelma on hyvä esimerkki. Kaste-ohjelman alla toimii SOS-hanke, joka avaa mahdollisuuden osallisuuteen sekä vaikuttamiseen yhteiskunnallisella tasolla. (THL 2014.) Suoritimme osallisuuden edistämisen projektiopintojen kurssin yhteistyössä Tampereen SOS-hankkeen asiakasraadin kanssa. SOS-hankkeen työntekijöiden ja asiakasraatilaisten sekä kurssia ohjaavien opettajien kanssa pidetyissä palavereissa päätimme, että tutustumme asiakasraadin toimintaan ja kuvaamme asiakasraatilaisten osallisuusprosessia SOS-hankkeessa. Tätä lähdimme toteuttamaan haastattelemalla asiakasraadissa toimivia henkilöitä. Raatilaisten haastatteluista saimme tietoa heidän taustoistaan ennen raatia, asiakasraatiin tulovaiheesta, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta. Näiden haastattelujen pohjalta laaditun raporttimme tarkoituksena on tehdä näkyväksi asiakasraatilaisten matka sosiaalipalvelujen käyttäjästä sosiaalipalvelujen vaikuttajaksi.
2 TAMPEREEN SOS-HANKE JA ASIAKASRAATI SOS II - Sosiaalisesti osalliseksi sosiaalityön keinoin -kehittämishanke on jatkoa SOS Syrjäytyneestä osalliseksi sosiaalityön keinoin -hankkeelle, joka on osa Väli-Suomen Kaste-kehittämisohjelmaa. Hankkeen jatkoaika toteutetaan ajalla 01.11.2013 31.10.2015. SOS-hankkeen toimialueeseen kuuluvat Pirkanmaan, Päijät-Hämeen, Kanta-Hämeen, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan alueet. Hanketta rahoittaa sosiaali- ja terveysministeriö ja hallinnoi Tampereen kaupunki. Hankkeen tarkoituksena muun muassa on edistää aikuis-sosiaalityön asiakkaiden osallisuutta ja kehittää sosiaalityötä. (Sosiaalisesti osalliseksi sosiaalityöllä, 2011.) Hankkeen sisällä toimivan Tampereen välihankkeen yhtenä tavoitteena on pyrkiä edistämään sosiaalityön asiakaslähtöisyyttä. Erityisesti asiakkaiden oma ääni haluttiin saada kuuluville, ja tätä lähdettiin hakemaan asiakasraadin avulla. Asiakasraatiin rekrytoitiin sosiaalityön kehittämisestä kiinnostuneita nykyisiä ja entisiä sosiaalityön palveluiden käyttäjiä. Raadin toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen ja tarkoituksena on työstää raatilaisten aikuissosiaalityöstä esille nostamia aiheita ja kehittämiskohteita. Raadissa esiin tulleet yhteiset asiat viedään kuultavaksi eteenpäin palveluista vastaaville tahoille. (Tampereen osahankkeen loppuraportti 2013, 11 12.)
3 HAASTATTELUISTA ESILLE NOUSSEET KÄSITTEET 3.1 Osallisuus Osallisuutta voidaan määritellä kahdella tapaa (Harju 2013, 2). Ensimmäisessä keskeistä on yksilön kokemus asemastaan yhteisössä ja mahdollisuus osallistua sen eri toimintoihin. Tällöin osallisuus tarkoittaa, että yksilö kokee olevansa osa yhteisöään ja yhteiskuntaa. Mukanaolo ja osallisuuden kokeminen ovatkin Harjun mukaan ihmiselle ominaisia tarpeita ja hyvän elämän perusedellytyksiä. Vaikka osallisuus toteutuu vain jonkin ryhmän tai yhteisön jäsenenä, siihen liittyy myös yksilön oikeus omaan identiteettiin ja arvokkuuteen osana tätä yhteisöä ja yhteiskuntaa. (Gretschel, Kiilakoski; 2007, 11 13.) Toisaalta osallisuus voidaan nähdä myös omakohtaisesta sitoutumisesta nousevana vaikuttamisena ja seurauksista vastuun kantamisena. Silloin tärkeää ovat yksilön vaikutusmahdollisuudet oman elinympäristönsä ja yhteiskunnan kehittämiseen ja päätöksentekoon. Vaikuttaminen eroaa osallistumisesta siinä, että toiminnan tavoitteena on muutoksen tai jonkin muun vaikutuksen aikaansaaminen. Vaikuttaminen on mahdollista yhteisöön tai yhteiskuntaan kuulumisen kokemuksen ja osallistumisen kautta. Näin ajateltuna osallisuus siis vaatii yksilöltä aktiivisuutta ja myös sitoutumista. (Harju 2004.) Osallisuus on ennen kaikkea kokemusperäistä. Yksilö voi saada yhteisön tai yhteiskunnan jäsenenä tunteen, että voi vaikuttaa itseään, yhteisöään ja ympäristöään koskeviin asioihin. Valtaosa suomalaisista kokee osallisuutta kun voi käydä töissä, harrastaa, osallistua ja vaikuttaa. Työttömät ja syrjäytyneet jäävät usein vaille tätä tunnetta, joka voi olla lamauttava, jopa traumaattinen kokemus. (Harju 2004.) Osallisuus ja osallistuminen ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Yksilöille tarjotut osallistumisen muodot, heidän omaan aktiivisuuteensa pohjaavat osallistumistavat ja näiden käytössä syntyneet kuulluksi tulemisen ja vaikuttamisen kokemukset lisäävät osallisuuden tunnetta. (Eloranta 2006, 20) Kun henkilö kokee osallisuutta, motivoi se häntä osallistumaan ja osallistuminen taas lisää yksilön kokemusta osallisuudesta.
Osallisuuden esteet puolestaan voivat johtaa osattomuuden kokemukseen ja syrjäytymiseen. Siksi ajatellaankin, että ihmisten osallisuuden edistäminen on tärkeä osa köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisyä. Osallisuus luo mielekästä merkitystä elämään ja tuottaa näin ihmisille hyvinvointia ja terveyttä. (THL 2014.) Osallisuus nähdään myös keinona edistää yksilön elämänhallintaa ja vastuunottamista (Kananoja, Niiranen, Jokiranta; 2008, 203). 3.2 Voimaantuminen Voimaantumisella tarkoitetaan ihmisten ja yhteisöjen kykyjen, mahdollisuuksien ja vaikutusvallan lisääntymistä (Harju 2013). Se on ihmisestä itsestään lähtevä henkilökohtainen prosessi, voimaantumista ei voi tuottaa toiselle. Siinä on tärkeää sisäinen vahvistuminen sekä yksilön kokemus tasapainosta itsensä ja ympäristönsä kanssa. Prosessi on yhteydessä henkilön omaan haluun, päämäärien asettamiseen ja omiin mahdollisuuksiin luottamiseen. Yksilö ottaa itse vastuun omasta kehittymisestään. Voimaantuminen on yhteydessä ihmisen hyvinvointiin. Prosessin myötä yksilö pystyy saavuttamaan ja asettamaan päämääriä ja kokee itsetuntonsa parantuneen. Hän kokee elämänsä olevan hallinnassa, sekä pystyy suhtautumaan tulevaisuuteen entistä positiivisemmin ja luottavaisemmin. Voimaantumisen seurauksena on vahva sitoutuminen, esimerkiksi yhteisöön, ammatilliseen identiteettiin tai jonkin uuden asian opetteluun. Vaikka voimaantuminen onkin yksilön sisäinen kokemus, ei sitä voida käsitellä irrallisena yksilön sosiaalisesta ympäristöstä. Voimaantunut ihminen toimii sosiaalisissa verkostoissa ja voimantunnetta koetaan suhteessa niihin. (Järvinen 2009, 8) Siten voimaantumista tuleekin tarkastella myös sosiaalisena ilmiönä. 3.3 Ryhmäytyminen Ryhmäytymisellä viitataan prosessiin, jossa joukosta ihmisiä syntyy ryhmä. Luottamuksellisen ilmapiirin syntyminen ja roolien selkiytyminen vie aikaa ja tapahtuu vaiheittain. Aluksi ihmiset usein jännittävät toisiaan, varsinkin jos muut ovat ennestään täysin vieraita. Ihmiset myös tekevät toisistaan johtopäätöksiä ja olettamuksia ennen kuin kukaan
on vielä sanonutkaan mitään. Alkuvaiheessa on tyypillistä, että ihmisten mieliin nousee aiemmat kokemukset ryhmiin liittymisestä ja ihmissuhteiden alkamisesta. Ihmisillä onkin taipumus toistaa niitä toimintatapoja, jotka he ovat aiemmin todenneet toimiviksi. Alussa ryhmä kaipaa selkeää auktoriteettia, joka laittaa toiminnan käyntiin ja antaa sille suunnan. Vähitellen ryhmäläiset tutustuvat toisiinsa ja hakeutuvat niiden seuraan, joiden kanssa kokevat omaavansa jotakin yhteistä. Tässä vaiheessa ryhmään saattaa syntyä useita alaryhmiä, niin sanottuja kuppikuntia. Ryhmäytymisen edetessä alaryhmien rajat kuitenkin hälvenevät ja ryhmästä muodostuu eheämpi kokonaisuus. Ryhmä saattaa olla kovinkin tiivis, ja se ikään kuin eristää itsensä muusta maailmasta. Ominaista on liiallinenkin yksimielisyys ryhmän jäsenten kesken. Mikäli ryhmän turvallisuus lisääntyy, ja ryhmä kehittyy seuraavaan vaiheeseen, uskaltavat ryhmäläiset ilmaista erimielisyyksiäkin ilman kohtuutonta ahdistusta. Ryhmä muotoutuu myös avoimemmaksi, ja ottaa paremmin vastaan myös ulkopuolelta tulevia viestejä. Tällöin ryhmäytyminen on edennyt viimeiseen, tuotteliaimpaan vaiheeseensa. (Kopakkala 2011, 59 82.) Yksi ryhmäytymisteoria on Bruce Tuckmanin teoria ryhmän vaiheittaisesta kehityksestä (Kopakkala 2011, 48 51). Tuckman on kuvannut ryhmän kehitystä seuraavilla vaiheilla: forming, storming, norming ja performing. Myöhemmin hän lisäsi näihin vielä viidennen vaiheen, adjourning, joka kuvaa ryhmän lopettamista. Muodostumisvaiheessa (forming) uuden ryhmän jäsenet ovat vielä epävarmoja ja riippuvaisia auktoriteetista. Kuohuntavaiheessa (storming) esiintyy konflikteja ja kritiikkiä ryhmän johtajaa, tehtävää tai jotakin ulkopuolista asiaa kohtaan. Tässä vaiheessa saattaa muodostua myös ryhmän sisäisiä alaryhmiä. Normiutumisvaiheessa (norming) ryhmän ristiriidat ja vastustus voitetaan ja tuloksena on yhteenkuuluvuuden tunne. Suorittamisvaiheessa (performing) ihmissuhdeongelmat on ratkaistu, jolloin vuorovaikutus on intensiivisempää ja riskejäkin uskalletaan ottaa. Ryhmän energia suuntautuu tehtävän tekemiseen ja päätöksenteko on tehokasta. Lopetusvaiheessa (adjourning) tehtävä on saatettu loppuun ja ryhmä hajoaa. Tällöin syntyy surun ja haikeuden kaltaisia voimakkaita tunteita. 3.4 Vertaistuki Ihmisellä on luontainen tarve liittyä muihin, kokea yhteenkuuluvuutta ja luoda sosiaalisia suhteita. Vuorovaikutuksessa saatava sosiaalinen tuki lisää elämänhallinnan tunnetta ja edesauttaa jaksamista. (Mykkänen-Hänninen ja Kääriäinen 2009, 10.) Vertaistuen
ero muuhun sosiaaliseen tukeen verrattuna on se, että ihmiset kokevat olevansa käsiteltävän asian suhteen vertaisia keskenään. Tällöin tuki perustuu nimenomaan kokemuksellisuuteen eikä ulkopuolelta haettavaan tietoon (Jantunen 2008, 25). Vertaisuutta voidaan kokea esimerkiksi samankaltaisen elämäntilanteen tai vastaavanlaisten kokemusten pohjalta. Samaistumiskyvyn ja myötäelämisen kautta syntyy keskinäistä ymmärrystä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. (Mykkänen-Hänninen & Kääriäinen 2009, 11.) Henkilökohtaisista asioista puhuminen edellyttää tietenkin keskinäistä kunnioitusta ja luottamusta, joiden syntyminen on vertaistukiryhmän elinehto. Tutkimusten mukaan vertaisryhmien osallistujille merkityksellistä on muun muassa tiedon saaminen toisilta samoin kokeneilta, mahdollisuus kuulua johonkin, kokemusten jakaminen, muiden auttaminen ja ongelmien selkiytyminen (Jantunen 2008, 25). Samankaltaisiin tuloksiin ovat tulleet myös Mykkänen-Hänninen ja Kääriäinen (2009, 78) tiivistäessään positiivisen vertaistuen merkityksen kuuteen kohtaan. Heidän mukaansa vertaistuki (1) lisää luottamusta ja uskoa selviytymiseen, (2) antaa tunteen siitä, ettei ole yksin, (3) antaa kokemuksen kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisesta, (4) laajentaa näkökulmia ja antaa perspektiiviä asiaan, (5) selkiyttää omaa tilannetta ja (6) rauhoittaa.
4 AINEISTON KERUU Kerroimme tutkimukseen liittyvistä haastatteluista ja niiden toteutuksesta asiakasraatilaisille heidän kuukausipalaverinsa yhteydessä 21.11.2013. Samassa yhteydessä kerroimme, mikä osallisuuden edistämistehtävämme tulee hankkeessa olemaan. Haastattelun toteutuksesta kerrottiin, että siihen osallistuminen on vapaaehtoista ja haastattelut tullaan tekemään pääsääntöisesti kahden haastattelijan toimesta. Kerroimme myös, että haastattelut tehdään anonyymeina ja ne nauhoitetaan, litteroidaan ja aineisto tullaan hävittämään raportin valmistuttua. Näillä toimilla lisätään luottamuksellisuutta ja eettisyyttä raportoinnin ja haastateltavien kannalta. Lisäksi kerroimme alustavasti haastattelukysymysten sisällöstä. Hankkeen projektityöntekijöiden kanssa oli etukäteen sovittu, että saamme tarvittaessa haastatteluissa käyttöön sosiaalitoimen tiloja. Mikäli haastateltava matkustaa haastattelua varten erikseen järjestettyyn tilaan, haastateltaville korvataan matkakustannukset hankkeen taholta. Haastateltavat hankittiin kahden asiakasraadin kokouksen yhteydessä 21.11. ja 10.12.2013, jolloin sovimme haastateltavaksi halukkaiden kanssa haastatteluajoista ja toteuttamispaikoista. Tavoiteltujen haastattelujen määrä oli 6 8 ja toteutuneiden haastattelujen määrä oli kahdeksan. Halukkaita haastateltavia oli yhteensä yksitoista, joista yhden kanssa ei löytynyt projektin kannalta sopivaa aikaa ja kahden kohdalla haastattelu peruuntui haastateltavan omasta toiveesta. Haastattelut toteutettiin joko kasvokkaisina haastatteluina tai puhelimitse. Suurin osa haastatteluista toteutettiin haastateltavan kotona, loput haastattelut toteutettiin haasteltavien kanssa sovituissa erillisissä tiloissa. Haastatteluista puolessa oli yksi haastattelija kahden sijaan. Haastateltaville kerrottiin vielä haastattelun aluksi, että haastattelut tehdään nimettöminä. Haastattelut litteroitiin ja purettiin kirjalliseen muotoon. Lisäksi tutustuimme raadin toimintaan alustavassa yhteisessä suunnittelupalaverissa sekä asiakasraadin kahdessa kuukausipalaverissa, joista toisen yhteydessä osallistuimme raatilaisten pikkujoulun viettoon. Lisäksi osa ryhmäläisiä osallistui kokemusasiantuntijoiden työnohjaukseen ja Anna Kontulan tutustumiskäynnille Sarviksen aikuissosiaalityön sosiaaliasemalle, johon osallistui aikuissosiaalityöntekijöitä ja asiakasraatilaisia.
10 5 ASIAKASRAATILAISTEN HAASTATTELUT 5.1 Elämäntilanne ennen raatia Suurella osalla raatilaisista on takanaan pitkä työhistoria. Joillakin juuri työpaikkaan liittyvät ongelmat ovat tavalla tai toisella olleet osaltaan vaikuttamassa sosiaalitoimen asiakkuuden alkuun. Taustalla on työpaikkakiusaamista, työssä uupumista ja loppuun palamista, yritystoiminnan kaatuminen sekä sairastumista seurannut taloudellisen tilanteen heikentyminen. Yhdellä haastatelluista sosiaalityön asiakkuus oli alkanut jo lapsuudenkodissa ja jatkunut tähän päivään asti jälkihuoltona ja kuntouttavana työtoimintana. Osa haastatelluista oli toipunut alkoholiongelmasta. Alkoholin käyttö oli aiheuttanut erilaisia seurauksia, kuten työpaikan tai asunnon menetyksen. Velkaantuminen tuli myös esiin useammassa haastattelussa. Kaikilla raatilaisilla on ollut toimeentulotukiasiakkuus, joka sinänsä on joillekin ollut haasteellista ja häpeällistäkin. Yksi haastatelluista jopa koki oman vointinsa romahtaneen juuri toimeentulotukihakemusten monimutkaisuuden vuoksi. Hakemusten täyttäminen ja tarvittavien liitteiden toimittaminen koettiin ylivoimaiseksi oman henkisen voinnin ollessa huono. Tästä mainitsivat puolet haastatelluista. Esiin nousi myös vaikeus sopeutua pienempään tulotasoon, riittämättömyyden tunteet ja epävarmuuden tuoma pelko tulevasta. Yksi haastatelluista totesi olon parantuneen satunnaisten töiden myötä, vaikka taloudellinen tilanne ei juuri muuttunutkaan: palkka tulee varmasti tilille, kun taas toimeentulotuen myöntämisestä ei voinut koskaan olla varma. Kokemukset sosiaalityöstä ennen raatia ovat vaihtelevia, kuitenkin pääosin kielteisiä. Kritiikkiä saa ennen kaikkea toimeentulotuen hakemisen monimutkaisuus. Myös ajan saannin vaikeus sosiaalityöntekijälle mainitaan. Lisäksi esiin nousee kokemus huonosta kohtelusta. Toisaalta sosiaalityön mainitaan olleen ihan hyvää ja tietyn työntekijän toiminta saa kiitosta vielä näin jälkeenpäin. Raatiin liityttäessä sosiaalityön asiakkuuden muotona mainitaan ainoastaan toimeentulotuen hakeminen. Yksi haastatelluista oli juuri ennen raadin alkua saanut tietää päässeensä yliopistoon opiskelemaan, josta oli vielä raadin alkaessa hämmästynyt. Muutama raatilainen on työkyvyttömyyseläkkeellä. Yksi kertoo raadin alkaessa olleensa työttö-
11 mänä omasta tahdostaan, koska katsoi tuolloin vielä parhaaksi keskittyä raittiina pysymiseen. Hän koki kuitenkin henkisesti olleensa niin hyvässä kunnossa, että pystyisi olemaan hyödyksi raadissa. Yksi haastatelluista kertoo ennen raadin alkua käyneensä kokemusasiantuntija koulutuksen mielenterveyspuolella, ja toinen toimivansa vapaaehtoistyössä. Kaiken kaikkiaan raatilaiset kokivat olleensa voimaantuneita jo raatiin lähtiessään. 5.2 Raatilaiseksi päätyminen Raatiin osallistumisen edellytys on nykyinen tai aiempi sosiaalipalveluiden asiakkuus. Kaikilla haastatelluilla raatilaisilla oli siis raatiin tullessaan kokemusta sosiaalitoimen palvelujärjestelmästä. Tietoa raadista ja sen toiminnasta haastateltavat olivat saaneet esimerkiksi postissa tulleen toimeentulotukihakemuksen mukana, asiointikäynnillä sosiaalityöntekijän luona sekä oman kolmannen sektorin toimintansa välityksellä. Sattumankin vaikutusta tiedonsaannin suhteen oli ilmassa. Myötävaikuttavana seikkana raatiin lähtemiseen toimi myös sosiaalityöntekijän ehdotus tai läheisen osallistuminen. Suurin tekijä raatiin päätymiselle näytti kuitenkin olevan oma aktiivisuus ja kiinnostus toimintaan niin, että tarttui eteen tulleeseen tilaisuuteen. Alussa raatiin osallistujilla ei välttämättä ollut käsitystä, mistä hankkeessa on kysymys tai edes siitä, mikä raati on. Vastaavaan toimintaan ei ollut myöskään entuudestaan toimintamallia, joten suuria odotuksiakaan ei ollut. Haastatteluissa nousi kuitenkin päällimmäisenä esille halu vaikuttaa (yhteiskunnallisiin) asioihin ja auttaa heikompia. Tarvetta oli saattaa asioita päättäjien tietoisuuteen ja antaa kritiikkiä jo omien kokemusten perusteella, mutta tuoda myös esille muiden ihmisten kokemuksia epäkohdista palvelujen, palvelujärjestelmän tai tukien puutteen suhteen. Raatiin osallistumisen kautta nähtiin mahdollisuus päästä kehittämään palveluita ja vaikuttamaan palvelujärjestelmään niin, että palvelujen käyttäjien selviäminen byrokratian kiemuroissa helpottuisi. Vaikuttamisessa ja asioiden kehittämisessä nähtiin myös yhteiskunnan kannalta mahdollinen taloudellinen hyöty, esimerkiksi ennalta ehkäisemällä ongelmia. Raadissa toimimisen nähtiin myös mahdollistavan henkilökohtaisen osallisuuden ja voimaantumisen kokemuksen, ja joillekin se oli korviketta poliittiselle vaikuttamiselle.
12 5.3 Raadin vaikutus omaan elämään Asiakasraati on tämän raportin kirjoittamishetkellä ollut toiminnassa puolitoista vuotta ja tuona aikana raadissa toimivista henkilöistä on kehittynyt oma ryhmänsä, raatilaiset. Raadissa ollessaan ryhmän jäsenet eivät ole vain olleet yhdessä kehittelemässä Tampereen sosiaalipalveluita vaan he ovat myös samalla päässeet jakamaan omia kokemuksiaan sosiaalipalveluiden asiakkaana. Sen lisäksi se on vaikuttanut monien raatilaisten omaan elämään ja osallisuuden tunteeseen. Osallisuuden käsitteellä viittaamme tässä kohtaa hyvin monenlaiseen osallisuuteen. Haastatteluissa esiin nousi muun muassa yhteiskunnallinen osallisuus ja osallisuus omassa elämässä sekä myös osallisuus erilaisissa ryhmissä, joista luonnollisesti asiakasraati tuli mainittua jokaisen raatilaisten haastattelussa. Vertaisuus ja myös yhteisöllisyys olivat asioita, jotka välittyivät meille raadin ulkopuolisille opiskelijoillekin tutustuessamme raadin toimintaan. Esittelykierroksella raadin jäsenet esittelivät itsensä reippaasti raatilaisiksi, josta syntyi lämmin mielikuva tiiviistä ryhmähengestä ja sitoutuneisuudesta raatia kohtaan. Vertaistuen ja vertaisuuden merkitys oli myös teema, joka nousi kaikista useimmin esille raadin jäsenten haastatteluissa kysyessämme, miten raadissa olo on omaan elämään vaikuttanut. Moni raatilaisista arvosti kokemusten vuorovaikutuksellista vaihtamista ryhmässä sekä koki saavansa siitä voimaa ja piristystä arkeen. Osa raatilaisista mainitsee saaneensa uutta näkökulmaa sosiaalialan palvelujärjestelmiin sekä vuorovaikutukseen sosiaalityöntekijöiden kanssa. Jos he aiemmin katsoivat asioita vain asiakasnäkökulmasta, niin raadissa olo on antanut heille mahdollisuuden kurkistaa asioita hieman myös sosiaalialan ammattilaisten näkökulmasta. Tämä vaikutti lisäävän heidän ymmärrystään esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden toimintatapoja kohtaan. Haastatteluissa viitattiinkin muutamaan kertaan siihen, että muutosten täytyy lähteä sosiaalityöntekijöitä korkeammalta taholta. Yhteistä monille raatilaisille oli, että he kokivat raadin olevan hyvä väylä oman tietämyksen kartoittamiseksi ja sitä kautta muille jaettavaksi sekä raadin sisällä että sen ulkopuolella. Raadissa oli tullut esille uutta tietoa eri asioista, joita ei välttämättä heti muualla kuulisi. Tällaisia asioita olivat esimerkiksi muutokset ja uudet ideat sosiaalipalveluihin, joiden kehittämiseen raatilaisetkin pääsivät osallistumaan. Raadin ulkopuolel-
lakin näistä asioista oli hyötyä. Osa raatilaisista oli päässyt kertomaan, neuvomaan ja auttamaan raadin ulkopuolisia henkilöitä näissä asioissa. 13 Raadin yhtenä vahvuutena nähtiin erilaisista lähtökohdista olevat ihmiset. Ryhmän aloittaessa tutustuttiin ensin samantapaisista taustoista olevien kanssa. Tuckmanin teoriaan luottaen tästä olisi voinut syntyä pienempiä ryhmiä varsinaisen ryhmän sisälle, joka olisi saattanut olla haitallista ryhmän muodostumiselle. Haastatteluissa ilmi tulleista asioista päätellen tilanne kuitenkin purkautui jo heti alkuvaiheessa, kun huomattiin kaikkien raatiin mukaan lähteneiden olevan samassa veneessä sosiaalityön asiakkaina, ja todettiin kaikilla olevan sama päämäärä. Tämä yhteinen tavoite koettiinkin sellaiseksi tekijäksi, joka yhdisti raatilaisia. Työntekijöihin suhtautuminen ryhmän jäseninä vaihteli alkuvaiheessa, mikä on varsin normaali ilmiö ryhmän muodostumisessa. Vaikutti siltä, että tilanne muuttui hyvinkin nopeasti ja koko raati työntekijöineen tiivistyi nopeasti yhdeksi ryhmäksi. (Kopakkala 2011, 49-51.) Ryhmäytymiseen vaikutti raatilaisten mukaan myönteisesti se, että ryhmä suljettiin uusilta jäseniltä hetkeksi. Näin ryhmä pääsi rauhassa muotoutumaan ja ryhmähenkeä saatiin kehitettyä tiiviimmäksi. Tärkeäksi koettiin myös ryhmän sopiva koko, sillä suuri ryhmä olisi ollut hankalampi saada toimimaan. Uusien jäsenten mukaan tulo ajateltiin sujuvan helpommin, jos alkuperäinen ryhmä on ensin toimiva. Haastattelujen tekohetkellä raatilaisten ryhmä koettiin toimivaksi ja moni koki, että ryhmä on valmis jo ottamaan lisää jäseniä. Monet raatilaisista mainitsivat elämäntilanteensa arjessa olevan tasainen tai he kokivat olevansa jo riittävästi voimaantuneita tai kuntoutuneita ennen raatiin tuloa. Tämän haastateltavat kokivat tärkeäksi pystyäkseen osallistumaan kehitystyöhön raadissa. Raadin koettu merkitys kuntoutukseen ja voimaantumiseen nousi kuitenkin esille haastatteluissa myönteisessä mielessä. Toisaalta raati oli myös koettu välineeksi nousta takaisin osalliseksi yhteiskuntaan. Yhteiskunnallinen vaikuttaminenkin oli monella mielessä, joka on olennaista kokonaisvaltaisessa yhteiskunnallisessa osallisuudessa. Arkipäivän elämässä raadin tapaamiset koettiin mieluisiksi tapahtumiksi, joissa käydään muun elämän ohessa. Vaikutti siltä, että monille raatiin meno oli kehittynyt rutiiniksi ja luonnolliseksi osaksi omaa yksityiselämää. Toisille se oli myös paikka, jossa pystyi puhumaan vapaammin menneisyydestään tai tämän hetkisestä elämästään sosiaalipalve-
14 luiden asiakkaana tai sosiaalityöhön ja -palveluihin liittyvistä asioista. Jotkut kokivat tuntevansa olonsa hieman turhautuneiksi, jos asiat raadissa eivät edenneet, mutta vastapainoksi asioiden eteneminen toi tyytyväisyyttä, joka vaikutti omaan yksityiselämään ja arkeen asti. 5.4 Vaikuttaminen raatilaisena Asiakasraadin alkaessa toiminnan päämäärä ei ollut kaikille täysin selvää. Haastatteluissa kävi ilmi, että moni raatilainen ei vielä asiakasraadin toiminnan alkaessa tiennyt, mitä raadissa oli tarkoitus tehdä. Ensimmäiset tapaamiset keskittyivätkin siihen, että raatilaiset kertoivat, mitä ongelmia heillä sosiaalipalveluiden kanssa oli ollut. Toiminnan edetessä raadin päämäärä ja tarkoitus alkoivat kuitenkin selkiytyä. Haastatteluiden tekohetkellä useammat raatilaiset kokivat toiminnan hyväksi tai ainakin sen nähtiin olevan menossa oikeaan suuntaan. Asiakasraati nähtiin paikkana, jossa raatilaiset pystyvät ajamaan yhteisiä asioita. Useat raatilaiset kokivat, että heitä oli kuunneltu asiakasraadissa, ja osa koki raadin olevan hyvä paikka mielipiteidensä ilmaisuun. Moni raatilainen oli saanut tuoda oman näkemyksenä esille silloin, kun raadissa oli pohdittu jotain yhteistä asiaa eteenpäin vietäväksi. Myös kompromisseja ja tärkeysjärjestystä yhteisiin asioihin oli jouduttu välillä miettimään. Haastatteluissa käy ilmi, että asiakasraadin jäsenet ovat tuoneet esille sosiaalityön puutteita. He ovat myös antaneet ehdotuksia siihen, miten asioita voisi ilmaista selkeämmin ja asiakaslähtöisemmin esimerkiksi internetissä ja erilaisissa esitteissä. Raatilaiset kertoivat tavanneensa raadin toiminnassa SOS-hankkeen työntekijöiden lisäksi sosiaalialan ammattilaisia sekä erilaisia vaikuttavia ja päättäviä tahoja. Monet asiakasraatilaiset kokivat yhteistyön ammattilaisten ja eri tahojen kanssa kannattavaksi, sekä mahdolliseksi vaikuttamisen väyläksi. Tampereen asiakasraati on hyödyntänyt myös mediaa, ja osa raatilaisista on tuonut äänensä kuuluville esimerkiksi Yle Tampereen radiossa (Yle Tampere 2013). Moni haastateltavista koki, että he ovat pystyneet raatilaisena vaikuttamaan niin raadin sisällä kuin raadin ulkopuolellakin. Raatilaisten mielestä heidän mielipiteitään ja näkemyksiään oli kuultu sosiaalialan ammattipiireissä, mutta moni myös koki vaikuttamisen
15 lähteneen liikkeelle hitaasti. Esille nousi myös ajatuksia siitä, että olivatko he pystyneet vaikuttamaan suoraan ja oliko kuulluilla mielipiteillä ollut vielä vaikutusta. Osa raatilaisista kuitenkin kertoi, että he tietävät asioiden menevän hitaasti eteenpäin päätöksien tasolle. Moni olikin tyytyväinen siihen, mihin oli päästy verrattuna asiakasraadin alkuhetkiin. Heillä oli myös visio siitä, että ainakin tulevaisuudessa saadaan aikaiseksi näkyviä merkkejä vaikuttamisesta. 5.5 Näkökulmia tulevaisuuteen raadissa ja omassa elämässä Lähes kaikki haastateltavat kertoivat haluavansa osallistua asiakasraadin toimintaan jatkossakin, mikä osaltaan heijastaa raadin toiminnan onnistuneisuutta. Monet kertoivat olevansa halukkaita osallistumaan myös muuhun SOS-hankkeen tarjoamaan toimintaan, kuten kokemusasiantuntijatoimintaan ja erilaisiin hankkeen järjestämiin tilaisuuksiin. Koko hankkeen toimintaa ja sen kasvamista seurattiin myös mielenkiinnolla. Suurin osa haastatelluista olikin hyvin motivoitunutta olemaan mukana SOS-hankkeessa ja asiakasraadin toiminta koettiin itselle tärkeäksi. Osa haastatelluista kertoi raadin toiminnan päässeen nyt siihen pisteeseen, että voidaan siirtyä puheista käytännöntason vaikuttamiseen. Raatilaisten kesken on löydetty yhteisiä päämääriä ja hankkeen toisen vaiheen aikana niitä voidaan lähteä viemään eteenpäin. Esimerkiksi hiljattain tehty kuntalaisaloite ja keväällä odottava vierailu eduskuntaan nousivat esille tällaisina selvinä viesteinä raadista ulkopuolelle. Konkreettinen toiminta asioiden viemiseksi eteenpäin motivoi, ja tulevaa odotetaan innolla. Vaikka raadin toiminnan nähtiin kehittyneen positiiviseen suuntaan, nousi esiin kuitenkin pohdintaa myös siitä, pitäisikö raadin kuitenkin keskittyä nykyistä enemmän tukemaan raatilaisten vaikuttamista ja osallisuutta yhteiskuntaan. Mietittiin, pitäisikö toiminnan päämäärän ollakin siinä, että raadissa oloa ei enää tarvittaisi, vaan jäsenet löytäisivät keinot vaikuttaa sen ulkopuolella. Asiakasraadin toiminnan loppuminen puhutti useampia haastateltavia. Vaikka moni on innokas olemaan mukana niin kauan kuin toiminta vain on olemassa, ei hankkeen jatkosta ole varmuutta tällä hetkellä kuin noin kahdeksi vuodeksi eteenpäin. Tällä aikaa onkin tärkeintä, kertoo eräs haastateltava, pyrkiä erityisesti vahvistamaan raatitoiminnan
16 vaikutuskanavia ja saada luotua perusta sille, että sosiaalityössä tulisi tavaksi kuunnella raadin kaltaisia ryhmiä. Vaikka kyseisen raadin toiminta lakkaisi, toivotaan ja odotetaan raatitoiminnan yleisesti leviävän ja kehittyvän tulevaisuudessa ja tämän raadin toiminnan nähdään olevan osaltaan pohjana niille. Kuten aiemmin kerrottiin, ovat asiakasraadin jäsenet ryhmäytyneet ja oppineet tuntemaan toisiaan. Mietittiin, että nyt jäsenet alkavat hiljalleen löytää omaa rooliaan ja paikkaansa raatilaisena. Hiljalleen raatilaisille on myös alkanut muodostua käsitys toistensa henkilökohtaisista taidoista ja kyvyistä, jotka hyödyttäisivät raadin toimintaa. Ryhmästä löytyy monenlaisia taitoja, joten kun ne opitaan tuntemaan, se varmasti tulee vaikuttamaan työnjakoon ja jokaiselle löytyy mielekäs rooli, jossa saa hyödyntää omia kykyjään yhteisen hyvän edistämiseksi. Jonkinlainen oman paikan miettiminen ja etsiminen oli monella haastateltavalla keskeinen osa myös omaa elämää raadin ulkopuolella. Tämä tietenkin ilmenee haastateltavien elämässä eritavoin, onhan jokaisella erilainen elämäntilanne. Kuitenkin jonkinlaista muutosvaihetta ollaan elämässä. Joku etsii uutta työpaikkaa, toinen suunnittelee alanvaihtoa, kun kolmas taas harkitsee eroa toiminnasta, jossa on jo pitkään ollut mukana. Haettiin myös yleisesti omaa polkua ja roolia yhteiskunnassa, nyt kun oma elämä alkaa olla raiteillaan. Etsittiin sitä omaa polkua, jota lähtisi jatkossa kulkemaan. Tällä hetkellä haastateltavat kokivat oman elämänsä olevan hallinnassa ja elämänhallinnan säilyttäminen nähtiin tavoitteena myös tulevaisuudessa. Vaikka elämässä olisikin haasteita, suhtauduttiin tulevaisuuteen kuitenkin pääosin positiivisesti, ja siellä nähtiin jotakin odotettavaa. Toisten ihmisten auttaminen ja välittäminen olivat haastateltaville tärkeitä arvoja. Kun itse on päässyt elämässään eteenpäin, ja on saanut tietoa raadissa ja sen ulkopuolella, monella on halu auttaa muita elämänsä kanssa kamppailevia ihmisiä. Nähtiin tärkeänä välittää eteenpäin hankittua kokemusta ja tietoa oman elämänsä piirissä, jotta muutkin voisivat hyötyä siitä. Moni haastateltavista haluaisi olla tulevaisuudessa mukana myös jonkinlaisessa organisoidussa toiminnassa, kuten vapaaehtoistyössä, käydä erilaisilla kursseilla ja koulutuksissa, tai olla järjestämässä sellaisia itse, ja näin viedä hyvää eteenpäin muille.
17 Asioihin vaikuttaminen on monelle tärkeää, ja päämääränä myös raadin ulkopuolella. Raatitoiminnan jälkeenkin ollaan aikeissa etsiä uusi kanava, jossa jatkaa vaikutuspyrkimyksiä. Osalla raatilaisista on jokin tietty asia, jonka puolesta he erityisesti aikovat puhua, toisille on keskeistä viedä eteenpäin yhteisiä asioita ja olla kehittämässä yhteiskuntaa.
18 6 YHTEENVETO JA POHDINTA Projektimme sai alussa työnimekseen Matkalla osallisuuteen, mutta jo ensimmäisessä tapaamisessa tuli esille, että nimi ei ollut kuvaava. Raatilaiset toivat esille, että he kokivat olleensa osallisia ja voimaantuneita jo ennen raatiin tuloa. Osallisuuden ja voimaantumisen tunteen voi nähdä jopa edellytyksenä raadissa toimimiseen. Nykyinen nimi Osallisuutta vahvistamassa kuvaa mielestämme paremmin raatilaisten jo olemassa olevaa, vahvistuvaa osallisuuden tunnetta, mutta myös raatitoiminnan vaikutusta muiden sosiaalipalveluiden asiakkaiden osallisuuteen. Raatilaiset vahvistavat sosiaalipalvelujen asiakkaiden osallisuutta myös muun muassa kokemusasiantuntijuuden ja muun oman toiminnan kautta. Haastatteluiden perusteella useimmat raatilaiset kokevat raadin toiminnan onnistuneeksi. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että he vaikuttavat olevan todella motivoituneita toimintaan ja toisaalta siinä, että he ovat innokkaita jatkamaan raadissa tulevaisuudessakin. Osallisuutta he kokevat nimenomaan raadin jäsenenä, olemalla osa ryhmää. Tämä näyttäisi synnyttäneen voimaantumisen tunnetta, joka puolestaan on vahvistanut sitoutumista raatiin. Osallisuus voidaan ymmärtää myös vaikuttamisena. Raatilaisilla oli jo ennen raatiin tuloa halua vaikuttaa, mitä raadissa olo näyttäisi vahvistaneen entisestään. Vaikuttamisessa korostuu ihmisten aktiivisuus ja sitoutuneisuus asioiden ajamiseen, jotka tulivat esille raatilaisten haastatteluissa. Raadissa jokainen tuntee saaneensa oman äänensä kuuluviin ja päässeensä ainakin jossain määrin vaikuttamaan. Haastatellut kokevat myös, että asioihin päästään pikkuhiljaa toiminnan kehittyessä vaikuttamaan konkreettisemmin. Hankkeen myötä raatilaisissa näyttäisi vahvistuneen innokkuus myös muunlaiseen yhteiskunnalliseen, kuten poliittiseen, vaikuttamiseen. Havaintojemme mukaan raatilaisista näyttäisi muodostuneen toimiva ryhmä. He ovat löytäneet toiminnalleen mallin, jota voidaan hyödyntää myös muiden SOS-hankkeen hankealueiden mahdollisesti aloittavissa ryhmissä. Niin kuin haastatteluistakin tuli ilmi, ryhmäläiset ovat tehneet asiakasraatilaisina pioneerityötä. Olisi hienoa, jos SOShanke saisi toiminnalleen vielä lisää jatkoaikaa ja rahoitusta, jotta raatilaisten käytännöt voisivat vahvistua entisestään ja kohti yhteistä hyvää päästäisiin paremmin etenemään.
Meidän näkökulmasta ideaalitilanne olisi, että raadin toiminnassa näkyvä asiakasnäkökulma säilyisi jatkossakin sosiaalipalveluiden kehittämisessä. 19
20 LÄHTEET Eloranta, H. 2006. Asiakkuuden ja osallisuuden rakentaminen palveluohjauksessa. Pro Gradu-tutkielma. Tampereen yliopisto. Gretschel, A. & Kiilakoski, T. (toim.) 2007. Lasten ja nuorten kunta. Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseuran julkaisuja. Harju, A. 2013. Aktiivinen kansalaisuus, osallisuus, voimaantuminen jne. Miten ne liittyvät vaikuttamiseen? Opintokeskus Kansalaisfoorumi. Luettu 12.2.2014. http://osallistu.fibin.directo.fi/@bin/ec5415a21f72f4e36d6f9936734d7771/1392224200/application/pdf/ 300707/Osallistumisen%20ja%20vaikuttamisen%20k%C3%A4sitteit%C3%A4.pdf Harju, A. 2004. Osallisuus. Kansalaisfoorumi. Luettu 12.2.2014. http://www.kansalaisyhteiskunta.fi/tietopalvelu/osallistuminen_ja_vaikuttaminen/osallis uus Jantunen, E. 2008. Osalliseksi tuleminen masentuneiden vertaistukea jäsentävä substantiivinen teoria. Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja. A Tutkimuksia 18. Juvenes Print Oy: Tampere. Järvinen, T. 2009. Voimaantumisen (empowerment) arvioimisen haasteita. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 11. OKKA-säätiö. Luettu 12.2.2014. http://www.okka-saatio.com/aikakauskirja/arkisto/2009-1/ammatti09_jarvinen8_17_2.pdf Kananoja, A., Niiranen, V & Jokiranta, H. 2008. Kunnallinen sosiaalipolitiikka. Osallisuutta ja yhteistä vastuuta. PS-kustannus. Jyväskylä. Kopakkala, A. 2011. Porukka, jengi, tiimi. Ryhmädynamiikka ja siihen vaikuttaminen. 3. painos. Edita Prima Oy: Helsinki. Mykkänen-Hänninen, R & Kääriäinen, A. 2009. Vertaisuus ja vertaistuki eroauttamise s- sa. Hakapaino Oy: Helsinki. THL. 2014. Osallisuus. Luettu 12.2.2014. http://www.thl.fi/fi_fi/web/kaventajafi/eriarvoisuus/hyvinvointi/osallisuus Tuominen, T., Mäki-Fränti, M., Kukkasniemi-Mäkinen, M., Laakso, T & Pietilä, S. 2013. Tampere osahanke loppuraportti. Tampere. Luettu 28.1.2014. http://files.kotisivukone.com/soshanke.palvelee.fi/tampere/tampereen_sos_osahankkee n_loppuraportti.pdf Yle areena: Oma raati antaa sosiaalitoimen asiakkaille äänen. Toimittaja Anna Sirén. Tampereen radio. Esitetty 23.5.2013. http://areena.yle.fi/radio/1924909 Sosiaalisesti osalliseksi sosiaalityöllä. 2011. SOS II hanke. Luettu 1.2.2014. http://www.sos-hanke.fi/
21 LIITTEET Liite 1. Teemahaastattelun kysymykset Kursivoidut ovat apujäsennystä keskustelun avuksi haastattelijoille, eivät varsinaisia kysymyksiä. 1. Kertoisitko ihan vapaasti elämäntilanteestasi ennen raatia? asiakkaaksi tulo sosiaalipalveluihin kokemus sosiaalipalveluista työssä/ työtön hyvinvointi 2. Miten sinusta tuli raatilainen? mistä tieto/ ehdotus lähteä raadin toimintaan mitä ajatuksia ja odotuksia, kun lähti raatiin 3. Miten raadissa olo on vaikuttanut elämääsi? mitä antanut/ miltä tuntunut muutoksia omassa arjessa (ennen ja jälkeen) muutoksia sosiaalisessa elämässä ja ympäristössä ryhmäytyminen 4. Tuntuuko sinusta, että olet saanut vaikuttaa raatilaisena? mitä koet saaneesi aikaan onko mielipiteitä kuunneltu ja tuntuuko, että niillä on ollut merkitystä 5. Mitä ajatuksia sinulla on lähitulevaisuudesta? raatilaisena ja omassa elämässä