EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 10.6.2016 COM(2016) 380 final KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE jäsenvaltioiden toimista vuonna 2014 kalastuskapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien välisen kestävän tasapainon saavuttamiseksi FI FI
KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE jäsenvaltioiden toimista vuonna 2014 kalastuskapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien välisen kestävän tasapainon saavuttamiseksi JOHDANTO Yhteisestä kalastuspolitiikasta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 1, jäljempänä yhteisen kalastuspolitiikan perusasetus, mukaisesti jäsenvaltioiden on laadittava vuosikertomus laivastojensa kalastuskapasiteetin tilanteesta suhteessa kalastusmahdollisuuksiin. Yhteisen lähestymistavan noudattamisen edistämiseksi koko unionissa kansalliset laivastoraportit laaditaan noudattaen suuntaviivoja kalastuskapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien välisen tasapainon analysoimiseksi yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 22 artiklan mukaisesti, jäljempänä komission suuntaviivat, jotka komissio hyväksyi vuonna 2014. 2 Jos jäsenvaltio havaitsee rakenteellista epätasapainoa, sen on toimitettava asianomaisten laivastonosien osalta toimintasuunnitelma, jossa esitetään sopeutustavoitteet, välineet ja selkeä aikataulu sen toteuttamiseksi. Kansallisten laivastoraporttien 3 pohjalta komissio laatii kertomuksen jäsenvaltioiden toimista kalastuskapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien välisen kestävän tasapainon saavuttamiseksi. Tämä kertomus koskee vuotta 2014. JÄSENVALTIOIDEN VUOTUISET RAPORTIT JA TOIMINTASUUNNITELMAT Kaikki 23 rannikkojäsenvaltiota toimittivat komissiolle raporttinsa vuodelta 2014. Komissio pyysi tieteellis-teknis-taloudellista kalastuskomiteaa (STECF) laatimaan analyysin kalastuskapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien välisestä tasapainosta käyttäen yhdenmukaista tarkastelutapaa EU:n kaikkien laivastonosien osalta. 4 Kaikki STECF:n asiantuntijatyöryhmien 15 17 kehittämät ja käyttämät tasapainon indikaattorit laskettiin komission suuntaviivojen mukaisesti. STECF katsoi, että jäsenvaltiot olivat nähneet paljon vaivaa kansallisia raportteja laatiessaan. Raporttien analyysi osoittaa kuitenkin, ettei kaikissa 1 Yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta 11 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 22 artiklan 4 kohta (EUVL L 354, 28.12.2013 s. 22). 2 COM(2014) 545 final. 3 Ks. http://s-antares.fish.cec.eu.int/front/index.cfm?method=fm_reporting.annualreport 4 Tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF): Assessment of balance indicators for key fleet segments and review of national reports on Member States efforts to achieve balance between fleet capacity and fishing opportunities (STECF-15-15), https://stecf.jrc.ec.europa.eu/documents/43805/1166222/2015-10_stecf+15-15+- +Balance+capacity_JRC97991.pdf 2
tapauksissa pystytty laskemaan indikaattoreita kaikille laivastonosille. Tämä johtuu joko tietojen puutteesta tai, kun kyseessä ovat taloudelliset ja tekniset indikaattorit, laivastonosien yhdistämisestä (jota tehdään liikesalaisuuksien suojaamiseksi). Tietojen puuttuminen johtaa ongelmiin laskettaessa laivastonosille tasapainon indikaattoreita, joista tulee epäluotettavia tai epäedustavia. Kuten STECF totesi, indikaattorien kattavuuden ja soveltuvuuden parantamiseksi on tarpeen, että jäsenvaltiot tuottavat täydellisempiä tietoaineistoja, jotka kattavat laivastonosat paremmin ja joissa kantoja arvioidaan analyyttisemmin, toisin sanoen tiedonkeruupuitteiden 5 nojalla kerättävää biologista ja tutkimustietoa. Lisäksi saalistietojen ilmoittaminen purkamistietojen sijasta voisi parantaa indikaattoreiden kattavuutta ja soveltuvuutta. Saalistiedot voitaisiin yhdistää kalastuspäiväkirjoista saataviin poisheitettyjä saaliita koskeviin tietoihin, toisin sanoen unionin valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, 20. marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 6, jäljempänä valvontaasetus, nojalla kerättäviin ja tiedonkeruupuitteissa käytettäviin tietoihin. Ratkaisematon asia on saalis- ja pyyntiponnistustietojen ryhmittely asianmukaisen maantieteellisen jaottelun mukaan Välimerellä, sillä nykyisellään kapasiteetin yhdistäminen pyyntiponnistukseen ja viime kädessä kalastusmahdollisuuksiin ei ole mahdollista. Myös pienimuotoista kalastusta koskeviin tietoihin liittyy ongelmia, koska jäsenvaltiot eivät kerää niitä samassa laajuudessa kuin ne keräävät tietoja muista laivastonosista. Niinpä pienimuotoisen kalastuksen osalta ei laajasti ottaen seurata pyyntiponnistusta, purkamisia ja saaliita. Analyysistä ilmenee, että jotkin laivastonosat, kuten troolarit, ovat taloudellisesti riippuvaisia kannoista, joihin kohdistuva kalastuspaine ylittää kestävää enimmäistuottoa vastaavan tason. Siinä myös vahvistetaan alusten käytön olevan vähäistä monessa jäsenvaltiossa. Nämä havainnot ovat peruste laivaston kapasiteetin jatkuvalle ja aktiiviselle hallinnoimiselle ja tarvittaessa sopeuttamiselle. Jäsenvaltioiden olisi jatkossakin tarkasteltava laivastojensa kalastuskapasiteettia, jotta niillä olisi taloudellisesti kannattava laivasto, joka toimii sekä hyödyntää meren biologisia luonnonvaroja kestävällä tavalla. Yhteisen kalastuspolitiikan mukaisesti jäsenvaltioiden edellytetään ottavan käyttöön toimenpiteitä laivastojensa kalastuskapasiteetin mukauttamiseksi ajan myötä niiden kalastusmahdollisuuksiin. Konkreettisissa tilanteissa laivastonosilla, joilla on määritelty olevan rakenteellista ylikapasiteettia, epätasapainon korjaamiseen tähtäävät toimintasuunnitelmat ovat läpinäkyvä ja 5 Neuvoston asetus (EY) N:o 199/2008, annettu 25 päivänä helmikuuta 2008, kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevista yhteisön puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien tieteellisten lausuntojen tukemisesta (EUVL L 60, 5.3.2008, s. 1). 6 Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, unionin valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1). 3
tehokas keino pyrittäessä saavuttamaan ajan mittaan tasapaino kalastuslaivaston kapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien välille. Jäsenvaltioilla oli enemmän toimintasuunnitelmia vuonna 2015 kuin vuonna 2014. Kaikkiaan 17 jäsenvaltiota 7 yksilöi biologisia, taloudellisia tai teknisiä indikaattoreita ja/tai täydentäviä tietoja käyttäen laivastonosia, joiden ne katsoivat olevan epätasapainossa tai osoittavan mahdollisia merkkejä siitä, että ne ovat epätasapainossa, ja sen vuoksi edellyttävän toimintasuunnitelmia komission suuntaviivojen mukaisesti. Viisi muuta jäsenvaltiota 8 katsoi, ettei yksikään laivastonosa näyttänyt selvästi olevan epätasapainossa, eivätkä ne toimittaneet toimintasuunnitelmia. Tässä yhteydessä vuotuisilla kertomuksilla on suuri merkitys. Euroopan merija kalatalousrahastosta 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 508/2014 9, jäljempänä EMKR-asetus, mukaisesti kalastuskapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien välistä tasapainoa käsittelevän kansallisen raportin toimittaminen komission suuntaviivojen mukaisesti on ennakkoedellytys Euroopan meri- ja kalatalousrahastoon liittyvän toimintaohjelman hyväksymiselle. Lisäksi Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta voidaan tukea yksittäisiä toimia kuten kalastustoiminnan pysyvää lopettamista, moottorin korvaamista tai nuorten kalastajien toiminnan käynnistämistä vain sellaisilla laivastonosilla, joilla on todettu olevan ylikapasiteettia (pysyvän lopettamisen tapauksessa) tai joilla ei ole rakenteellista ylikapasiteettia (moottorin korvaamisen ja nuorten kalastajien käynnistysvaiheen tuen tapauksissa). Toimintasuunnitelmissa jäsenvaltiot voivat yksilöidä kyseiset toimenpiteet, pysyvä lopettaminen mukaan luettuna, joilla on tarkoitus vähentää kalastuskapasiteettia niillä laivastonosilla, joiden ei katsota olevan tasapainossa kalastusmahdollisuuksiinsa nähden. Muutaman seuraavan vuoden aikana pysyvään lopettamiseen myönnettävä Euroopan meri- ja kalatalousrahaston tuki auttaa vähentämään EU:n laivaston kapasiteettia ja helpottaa siten meriluonnonvaroihin kohdistuvaa painetta. KALASTUSLAIVASTON KAPASITEETIN TILANNE UNIONISSA Yhteinen kalastuspolitiikka edellyttää myös jäsenvaltioiden varmistavan, että niiden laivaston kalastuskapasiteetti pysyy vuodesta 2014 alkaen asetuksen (EU) N:o 1380/2013 liitteessä II kapasiteetille asetettuja ylärajoja pienempänä. Kuten edelle todettiin, laivaston kapasiteettia vähennetään edelleen. Viimeksi kuluneiden yli kymmenen vuoden kehityssuunnan (ks. liitteet III ja IV) mukaisesti EU:n 28 jäsenvaltion kalastuskapasiteetti väheni 7 Bulgaria, Espanja, Irlanti, Italia, Kroatia, Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Slovenia, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta. Toimintasuunnitelmat ovat saatavilla liitteessä VI olevan linkin kautta. 8 Alankomaat, Belgia, Romania, Suomi ja Viro. 9 Ks. Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta ja neuvoston asetusten (EY) N:o 2328/2003, (EY) N:o 861/2006, (EY) N:o 1198/2006 ja (EY) N:o 791/2007 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1255/2011 kumoamisesta 15. toukokuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 508/2014 liite IV (EUVL L 149, 20.5.2014, s. 1.). 4
tammikuun 2014 ja marraskuun 2015 välillä 0,8 prosenttia kilowatteina (kw) ja 1.3 prosenttia bruttovetoisuutena (GT). EU:n alusrekisterissä oli marraskuussa 2015 rekisteröitynä 85 065 alusta, joiden kokonaiskapasiteetti oli 1 627 125 GT ja 6 474 617 kw. Tämä kertoo, että vuonna 2015 alusten määrä (pois lukien syrjäisimmät alueet) väheni 0,6 prosentilla (ks. liite I). Ylärajan mukaiseen kapasiteettiin verrattuna EU:n laivaston kalastuskapasiteetin vetoisuus oli 18,42 prosenttia pienempi ja koneteho 11,60 prosenttia pienempi (ks. kaavio 1). EU:n syrjäisimmillä alueilla, joiden osuus EU:n koko laivastosta on 5,4 prosenttia, tammikuun 2014 ja marraskuun 2015 välillä laivaston kapasiteetti väheni bruttovetoisuuden osalta 0,1 prosenttia ja kasvoi konetehon osalta 0,9 prosenttia (ks. liite V). Alusrekisterin tietojen tarkkuuden varmistamiseksi jäsenvaltioiden on valvonta-asetuksen mukaisesti varmennettava järjestelmällisesti uudet moottorit sekä korvatut ja teknisesti muokatut yli 120 kw:n moottorit niiden alusten osalta, joihin sovelletaan pyyntiponnistusjärjestelmää, tammikuusta 2012 alkaen ja kaikkien muiden alusten osalta tammikuusta 2013 alkaen. Lisäksi jäsenvaltioiden on tehtävä valvonta-asetuksen mukaisesti tietojen tarkistuksia pistokoesuunnitelmien pohjalta. Jos tiedot osoittavat, että koneteho on suurempi kuin aluksen kalastuslisenssissä on ilmoitettu, jäsenvaltioiden olisi toteutettava fyysisiä tarkastuksia. Joulukuun 2015 lopussa 18 jäsenvaltiota 10 oli hyväksynyt pistokoesuunnitelman konetehon tarkistuksia varten. Kun otetaan huomioon EU:n jäsenvaltioilta aikaisemmin saadut 16 suunnitelmaa, komissio on saanut jäsenvaltioilta kaikki konetehoa koskevat pistokoesuunnitelmat. Komissio tekee parhaillaan tarkastuksia seuratakseen niiden tosiasiallista täytäntöönpanoa. 10 Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Kroatia, Kypros, Latvia, Liettua, Portugali, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Tanska, Viro, Yhdistynyt kuningaskunta. 5
BEL BGR CYP DEU DNK ESP EST FIN FRA GRC HRV IRL ITA LTU LVA MLT NLD POL PRT ROM SVN SWE UK Yhteensä 100% Kaavio 1: Kapasiteetin ylärajojen noudattaminen marraskuussa 2015 Jäsenvaltiokohtainen tosiasiallinen kapasiteetti prosenttiosuutena kapasiteetin ylärajasta (pois lukien syrjäisimmät alueet) 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% GT kw Kaudella 2007 2015 jäsenvaltiot ovat käyttäneet Euroopan kalatalousrahaston puitteissa pysyvää lopettamista koskevia toimenpiteitä alusten poistamiseksi laivastostaan ja kapasiteetin vähentämiseksi (ks. kaavio 2). Vuoden 2007 ja 31. toukokuuta 2015 välillä käytöstä poistettiin 4 267 alusta julkisella tuella. Julkiset kokonaismenot olivat lähes 935 miljoonaa euroa, josta 546 miljoonaa euroa tuli EKTR:sta (ks. liite VII) 11. EKTR:n tuella käytöstä poistettuja aluksia ei voida korvata toisilla aluksilla, mikä takaa sen, että laivaston kokonaiskapasiteetti vähenee. Ilman julkista tukea laivastosta poistettiin lisäksi 2 077 alusta (88 014,37 GT, 205 320,6 kw), vaikkakin ilman julkista tukea poistettu kapasiteetti voidaan ottaa uudelleen käyttöön. 11 Ks. Euroopan kalatalousrahastosta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1198/2006 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 26. maaliskuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 498/2007 40 artikla (EUVL L 120, 10.5.2007, s. 1). 6
AT BE BG CY CZ DE DK EE ES FI FR GR HR HU IE IT LT LV MT NL PL PT RO SE SI SK UK Kaavio 2: EKTR:n rahoitusosuus käytöstäpoistoa varten vuosina 2007 2015 (euroa) 350.000.000 Romutustoimet Kokonaiskustannukset 300.000.000 Julkiset kokonaiskustannukset EKTR:n kokonaiskustannukset 250.000.000 200.000.000 150.000.000 100.000.000 50.000.000 0 7
Espanjan, Portugalin ja Ranskan syrjäisimmillä alueilla olevat laivastot ovat nekin oman kapasiteetin ylärajansa alapuolella. Kyseiset laivastot (kalastusalusten kokonaismäärä on 4 562) erotetaan mannermaan laivastoista asetuksen (EU) N:o 1380/2013 liitteessä II. Marraskuussa 2015 kokonaisyläraja oli alentunut syrjäisimpien alueiden osalta hieman ( 1,4 %). ALUEELLINEN ARVIOINTI KOILLIS-ATLANTTI Kalastuskapasiteetti bruttovetoisuutena (GT) ja konetehona (kw) ilmaistuna on yleisesti ottaen vähentynyt viime vuosien kehityssuuntaa seuraten. STECF raportoi, että useimmilla niistä Koillis-Atlantilla toimivista laivastonosista, joille taloudellinen, tekninen ja biologinen indikaattori voitiin laskea, kautta 2009 2013 koskevat arvot osoittivat kalastuskapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien välisen epätasapainon vähentyneen asteittain. Koillis-Atlantilla, Pohjanmerellä ja Itämerellä kalastus on yleisesti ottaen edennyt kohti kestävää enimmäistuottoa. Tämä voidaan yhdistää myös viime vuosina saavutettujen laivaston kapasiteetin ylärajojen jatkuvaan alenemiseen. VÄLIMERI JA MUSTAMERI Kantojen tila Välimerellä ja Mustallamerellä osoittaa, että lähes 92 prosenttia arvioiduista kannoista kalastetaan liikaa. Tältä osin jäsenvaltiot ovat esitelleet komissiolle joukon toimintasuunnitelmia epätasapainossa olevien tilanteiden korjaamiseksi. Taloudellisten indikaattorien osalta STECF raportoi tuloskehityksen parantuneen vuosina 2009 2013 useimmilla laivastonosilla. Alusten käyttöastetta kuvaavat arvot kertovat epätasapainon olevan kasvussa useimmilla tuona aikana arvioiduilla laivastonosilla. JÄSENVALTIOIDEN RAPORTTEIHIN JA STECF:N ANALYYSIIN PERUSTUVAT HAVAINNOT STECF:n analyysin pohjalta voidaan tehdä seuraavat päätelmät: 1. Toimitettujen kansallisten raporttien laatu on parantunut merkittävästi. Niissä esitettyjen indikaattorien arvojen yhtenäisyyden parantamiseksi tasapainoa kuvaavien indikaattorien, etenkin biologisten indikaattorien, kattavuutta ja laatua olisi kuitenkin parannettava. 2. STECF:n analyysi osoittaa, että joitakin indikaattoreita ei pystytty laskemaan kaikille laivastonosille tietojen puuttumisen vuoksi tai taloudellisten ja teknisten indikaattorien tapauksessa sen vuoksi, että laivastonosia oli ryhmitelty yhteen liikesalaisuuksien suojaamiseksi. 3. Vuonna 2014 kasvoi yleisesti ottaen niiden laivastonosien määrä, joilla jäsenvaltiot ovat todenneet olevan rakenteellista ylikapasiteettia. Tämän seurauksena jäsenvaltiot toimittivat 17 toimintasuunnitelmaa, joissa esitetään sopeutustavoitteet ja keinot kalastuskapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien välisen tasapainon saavuttamiseksi ja selkeä aikataulu suunnitelman toteuttamiseksi. Jäsenvaltiot ovat päättäneet käyttää kapasiteetin vähentämiseksi erilaisia toimenpiteitä kuten 8
siirrettäviä kalastusoikeuksia tai toiminnan pysyvää lopettamista EMKR:n tuella. 4. Laivastoraportin toimittamisen asettaminen Euroopan meri- ja kalatalousrahastoon liittyvän toimintaohjelman hyväksymisen ennakkoehdoksi komission suuntaviivojen mukaisesti on vahvistanut kytköstä EU:lta saatavan rahoituksen ja yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamisen välillä. 5. Yleinen kuva EU:n laivastosta kertoo alusten käytön olleen vähäistä. Muutamissa jäsenvaltioissa käyttöaste on jossain määrin korkeampi. Passivisuutta on nähtävissä eniten pienten eli alle 12 metriä pitkien alusten laivastoissa. Passiivisista aluksista 93 prosenttia oli alle 12 metrin pituisia, kun taas 12 24 metriä pitkien alusten osuus niistä oli 6 prosenttia ja yli 24 metriä pitkien alusten osuus oli alle 2 prosenttia (ks. kaavio 3) 12. Kaavio 3: EU:n passiivisten alusten prosenttiosuus 93,00% 6,00% 2,00% Alukset < 12 m Alukset > 12 <24 Alukset > 24m 6. Kaiken kaikkiaan viime vuosina on edistetty merkittävästi ponnisteluissa tasapainon saavuttamiseksi kalastuskapasiteetin ja 12 *Lähde: Tasapainon indikaattoreja keskeisten laivastonosien osalta ja kansallisia raportteja, joissa selvitetään jäsenvaltioiden pyrkimyksiä päästä tasapainoon laivaston kapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien välillä, koskeva STECF:n arvio (STECF 15 15, s. 99). 9
kalastusmahdollisuuksien välille koko EU:ssa. Laivaston kapasiteetin väheneminen viime vuosina on auttanut parantamaan liikakalastettujen kantojen tilannetta kohdentaen kalastuksia kestävän enimmäistuoton tavoitteiden suuntaan. Lisäksi suuntaviivojen täytäntöönpanon tehostuminen on auttanut analysoimaan paremmin eri laivastojen sisäistä epätasapainoa. Jäsenvaltioiden raporteista käy kuitenkin ilmi, että yksittäisten laivastonosien osalta tarvitaan lisätoimia todetun epätasapainon vähentämiseksi, etenkin Välimerellä. 10