KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel COM(2012) 368 final/2 CORRIGENDUM Annule et remplace le document COM(2012) 368 final du Pas de modifications dans le texte, seulement la page de couverture a éte modifiée. Concerne toutes version linguistiques. KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE jäsenvaltioiden toimista vuonna 2010 kalastuskapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien välisen kestävän tasapainon saavuttamiseksi {SWD(2012) 395 final} {SWD(2012) 396 final} FI FI

2 KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE jäsenvaltioiden toimista vuonna 2010 kalastuskapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien välisen kestävän tasapainon saavuttamiseksi 1. JOHDANTO Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittain ennen 1. toukokuuta kertomus edellisen vuoden toimistaan, joiden avulla pyritään saavuttamaan kestävä tasapaino laivaston kapasiteetin ja käytettävissä olevien kalastusmahdollisuuksien välille. Komissio on laatinut jäsenvaltioiden kertomusten ja EU:n kalastuslaivastorekisterissä olevien tietojen perusteella vuotta 2010 koskevan yhteenvedon ja esitellyt sen tieteellis-teknis-taloudelliselle kalastuskomitealle (STECF) ja kalastus- ja vesiviljelyalan komitealle. Tässä kertomuksessa komissio esittää neuvostolle ja Euroopan parlamentille kyseisen yhteenvedon jäsenvaltioiden kertomuksista, teknisen liitteen ja edellä mainittujen komiteoiden lausunnot. Valitettavasti jäsenvaltioiden kertomuksista on edelleen vain rajoitetusti hyötyä jäsenvaltioiden kalastuskapasiteettia arvioitaessa. Tilintarkastustuomioistuin katsoi päätelmissään, että säännöt, joiden mukaan jäsenvaltiot laativat kertomuksensa, ovat riittämättömät ja epäselvät. Sen mukaan tämä on yksi syy siihen, minkä vuoksi useimpien jäsenvaltioiden kertomukset ovat epätäydellisiä ja riittämättömiä ja näin niiden perusteella on mahdoton tehdä päätelmiä kalastuksen liikakapasiteetista. Komissio yhtyy kyseisiin päätelmiin ja jatkaa yhteisen kalastuspolitiikan uudistusta odoteltaessa työtä tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) ja jäsenvaltioiden kanssa komission yksiköiden nykyisten kapasiteettisuuntaviivojen kehittämiseksi edelleen, jotta tietoja koskevia vaatimuksia ja raportoinnin rakennetta saataisiin selkeämmäksi. 2. YHTEENVETO JÄSENVALTIOIDEN KERTOMUKSISTA 2.1. Belgia Seuraavassa esitetyt tiivistelmät perustuvat jäsenvaltioiden toimittamiin kertomuksiin 1. Niissä esitetään lyhyesti jäsenvaltioiden omat arviot kalastuslaivaston koon ja maalle osoitettujen resurssien välisestä tasapainosta. Komissio on ehdottanut, että jäsenvaltiot käyttäisivät kalastuskapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien välisen tasapainon arvioinnissa komission yksiköiden suuntaviivoja, jotka on laadittu tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) ohjeiden pohjalta. Niihin viitataan myöhemmin ilmaisulla suuntaviivat. Belgian kertomuksessa sovellettiin suuntaviivoja kahteen puomitroolareilla pyytävään laivastonosaan. Biologisen indikaattorin keskiarvo oli hyväksyttävä sekä punakampelalla että merianturalla. Kapasiteetin käyttöaste oli prosenttia. 1 Kertomukset on julkaistu komission verkkosivulla. FI 2 FI

3 Investoinnit olivat vuonna 2009 tappiollisia 2, mutta tämä tulos saattoi johtua uudesta laskentamenetelmästä. Työpaikkojen määrä 3 väheni edelleen, ja palkat puolestaan nousivat hieman puomitrooleilla kalastavien metristen alusten laivastonosassa ja laskivat metristen alusten laivastonosassa. Vuonna 2010 poistettiin osittain käytöstä kaksi alusta. Vuoden merkittävin saavutus oli Euroopan kalatalousrahaston tuella toteutettava aluksiin tehtäviä investointeja koskeva ohjelma, johon sisältyy myös alusten energiatehokkuuden parantamiseen tähtääviä investointeja Bulgaria 2.3. Tanska 2.4. Saksa Bulgarian kertomuksessa sovellettiin suuntaviivoja. Sen päätelmien mukaan kalakannat ja laivaston kapasiteetti näyttävät olevan tasapainossa. Alle 12-metristen alusten osalta Bulgaria haluaa parantaa tasapainoa romutus- ja nykyaikaistamistoimenpitein. Vuonna 2010 Bulgarian kalastuslaivaston kapasiteetti kasvoi niin, että sen vetoisuus kasvoi 3,0 prosenttia ja koneteho 5,1 prosenttia. Alusten määrä kasvoi 134:llä aluksella (6,1 %). Myös kalastuspäiviä oli vuonna 2010 enemmän kuin vuonna 2009, mikä oli seurausta hallinnollisesta päätöksestä korvata poissa käytöstä olevia aluksia tilaisuuden antamiseksi uusille alusten omistajille. Vuonna 2010 kaikkiaan alusta (56 % alusten koko määrästä) oli poissa käytöstä. Suuntaviivoja sovellettiin Tanskan kertomuksessa 11:een laivastonosaan. Analyysistä ilmenee, että tilanne on vakaa ja ettei merkittäviä pitkäaikaisia liikakapasiteettijaksoja ole. Jos kuitenkin passiiviset alukset otetaan huomioon, liikakapasiteettia esiintyy pienten alusten laivastonosilla. Taloudellisten indikaattorien mukaan liikakapasiteetti on kasvamassa. Kiintiöiden siirtomahdollisuus on johtanut kaupallisten alusten määrän vähenemiseen. Vuonna 2010 Tanskan kalastuslaivaston kapasiteetti väheni niin, että vähennys oli 9,5 prosenttia vetoisuudesta (GT), 9,4 prosenttia konetehosta (kw) ja 3,1 prosenttia alusten määrästä. Suurin vähennys koski metristen alusten laivastonosaa. Laivaston on noudatettava Pohjanmerellä ja Itämerellä turskan elvytyssuunnitelmaa. Vuosina 2009 ja 2010 pyyntiponnistus pysyi melko tasaisena Pohjanmerellä ja väheni 16 prosenttia Itämerellä. Kertomuksessa kommentoitiin tasapainoa laadullisesta biologisesta näkökulmasta, eikä siinä esitetty tasapainotilanteesta virallisia päätelmiä. Tasapainon indikaattoreita ei käytetty. Laadullisen tarkastelun mukaan laivastot ovat laajasti ottaen tasapainossa kalastusmahdollisuuksien kanssa, mutta siinä ei mainita käytettävissä olevaa eikä käytettyä pyyntiponnistusta. Alusrekisterissä oli 31. joulukuuta 2010 kaikkiaan alusta, joiden vetoisuus oli GT ja koneteho kw. Alusten nettovähennys vuoden aikana oli 93 alusta. Vähennyksissä oli useimmiten kyse 2 3 Sijoitetun pääoman tuotto negatiivinen. Kokoaikaiseksi muutettuna. FI 3 FI

4 2.5. Viro alusten poistosta pienimuotoista kalastusta harjoittavista rannikkolaivastoista. Passiivisilla pyydyksillä kalastavien yli 12-metristen alusten laivastonosan sekä puomitroolareiden laivastonosan (luettelot I ja II) kapasiteetti väheni pääasiassa sillikantojen heikon kunnon seurauksena. Viron kertomuksessa sovellettiin suuntaviivoja. Kapasiteetin käyttöaste on Itämeren troolareilla alhainen, vaikka se onkin kasvanut prosenttia samalla kun alusten määrä on vähentynyt. Avomerialuksilla kapasiteetin käyttöaste on hyväksyttävällä tasolla. Investoinnit ovat olleet tuottavia Itämeren troolareilla ja avomerialuksilla mutta tappiollisia pienillä aluksilla (alle 12-metriset alukset). Viron meri-instituutin mukaan Itämeren troolareiden laivastonosan sekä avomerialusten laivastonosan kapasiteetti oli optimaalista pienempi. Kummassakin tapauksessa tämä koskee vain aktiivista laivastoa. Vuonna 2010 Itämeren troolareiden laivastonosan kapasiteetti väheni konetehon (kw) osalta 10 prosenttia ja vetoisuuden (GT) osalta 2 prosenttia. Laivastosta poistettiin viisi alusta julkisella tuella. Avomerialusten laivastonosan kapasiteetti kasvoi 7 prosenttia Kreikka Kreikan kertomukseen ei sisältynyt laskelmia suuntaviivoissa suositetuista indikaattoreista. Teknisten ja biologisten indikaattorien ilmoittaminen ei ollut mahdollista, koska kansallista kalastustietojen keruuohjelmaa ei toteutettu. Muiden ohjelmien yhteydessä kerättyjen saalis- ja pyyntiponnistustietojen perusteella kertomuksessa kuitenkin päätellään, etteivät kalastustoiminta ja biologisten kantojen tilanne olleet muuttuneet edellisestä vuodesta. Vuonna 2010 laivastosta ei poistettu yhtään alusta julkisella tuella. Laivastosta poistetut alukset olivat lähinnä pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittavia aluksia. Vuonna 2010 kalastuslaivasto pieneni 100:lla aluksella (0,6 %) ja sen kalastuskapasiteetti väheni 0,08 prosenttia konetehon (kw) osalta mutta kasvoi 0,1 prosenttia vetoisuuden (GT) osalta Espanja Suuntaviivoja sovellettiin joihinkin laivastonosiin vain osittain, mikä johtuu tietojen saatavuusongelmista sekä Espanjan laivaston erilaisesta luonteesta. Ainoa käytetty indikaattori oli saalis pyyntiponnistusyksikköä kohden (cpue 4 ). Kertomuksessa ei esitetty päätelmiä kalastuskapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien välisestä tasapainosta. Kertomukseen sisältyy kuvaus eri laivastonosista sekä Espanjan laivaston erityiskalastusluvista, jotka on luokiteltu toiminta-alueen, käytettävien pyydysten ja kohdelajien mukaan. Vuonna 2010 laivaston kapasiteetti pieneni edellisestä vuodesta 274:llä aluksella (2,46 %), vetoisuus väheni 5,6 prosenttia ja koneteho 4,5 prosenttia. Kapasiteetin vähennyksen ja Espanjan laivastoa koskevien pyyntiponnistuksen mukauttamissuunnitelmien välistä suhdetta ei kuitenkaan määritelty riittävällä tavalla. 4 Catch per unit of effort (saalis pyyntiponnistusyksikköä kohden). FI 4 FI

5 2.8. Ranska 2.9. Irlanti Italia Ranskan kertomuksessa ei sovellettu suuntaviivoja, vaan Ranska katsoi parhaaksi käyttää neljää vaihtoehtoista indikaattoria. Laivaston kapasiteetin kehityssuunnan ja kiintiöiden käyttöasteen perusteella kertomuksessa päätellään, että Ranskan kalastusalalla kalastuskapasiteetti ja kalastusmahdollisuudet ovat tasapainossa useimmissa tapauksissa. Manner-Ranskan laivaston kapasiteetti jatkoi supistumistaan; koneteho ja alusten lukumäärä ovat vähentyneet noin 20 prosenttia 31. joulukuuta 2006 ja 31. joulukuuta 2010 välisenä aikana. Samaan aikaan Ranskan syrjäisimmillä alueilla rekisteröityjen avomerialusten laivasto pieneni 10 prosenttia, kun taas pienimuotoista kalastusta harjoittavien laivastojen koko kyseisillä alueilla kasvoi 30 prosenttia. Kertomukseen sisältyy luettelo kaikista erityiskalastuslupaohjelmista ja tärkeimmistä kiintiöiden tai pyyntiponnistusrajoitusten kohteena olevista lajeista, mutta siinä ei määritellä riittävällä tavalla kyseisten ohjelmien ja kalastuskapasiteetin vähennysten välistä suhdetta. Irlannin kertomuksessa ei sovellettu suuntaviivoja, eikä siinä esitetty arviota laivaston kapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien välisestä tasapainosta. Laivasto jakautuu viiteen laivastonosaan. Niistä tärkeimpiä ovat 23:sta pelagisesta troolarista koostuva pelaginen laivastonosa sekä monikäyttöalusten laivastonosa, johon kuuluu suurin osa laivaston aluksista. Kertomuksessa todetaan, että monien kalastuksen kohteena olevien kantojen tila ei vastaa turvallisia biologisia rajoja, mistä ovat osoituksena kiintiöiden ja purettujen saaliiden väheneminen. Irlannin laivastoon sovelletaan TAC- ja kiintiöasetuksen liitteen II mukaista pyyntiponnistuksen vähentämisohjelmaa sekä läntisten vesialueiden järjestelmää, mutta viranomaiset ovat todenneet olevan vaikeaa arvioida, miten pyyntiponnistuksen vähentämisohjelmat vaikuttavat laivaston kapasiteettiin. Italian kertomuksessa sovellettiin suuntaviivoja. Indikaattorit laskettiin vuoden 2010 tietojen perusteella. Ainoa käytetty biologinen indikaattori oli saalis pyyntiponnistusyksikköä kohden (cpue). Se oli vuonna 2010 hieman pienempi kuin vuonna Tämä kehitys liittyy lähinnä troolareiden laivastonosaan, sen sijaan pienimuotoista kalastusta harjoittavilla aluksilla, kurenuotta-aluksilla ja verkkoaluksilla cpue parani edelleen. Kapasiteetin käyttöaste oli alempi kuin vuonna Se oli koko laivaston osalta keskimäärin vain 54 prosenttia, joskin troolareilla, puomitroolareilla ja kurenuotta-aluksilla kapasiteetin käyttöaste oli yli 70 prosenttia. Taloudellisten indikaattorien arvo oli suuremmilla troolareilla ja kurenuotta-aluksilla negatiivinen. Kaiken kaikkiaan laivaston ja kalastusmahdollisuuksien välinen tasapaino heikkeni vuoden 2010 aikana. Vuonna 2010 Italian kalastuslaivaston kapasiteetti supistui niin, että vetoisuus väheni noin 4 prosenttia ja koneteho 3,2 prosenttia. Alusten lukumäärän vähennys oli vain 0,5 prosenttia. FI 5 FI

6 2.11. Kypros Latvia Liettua Kyproksen kertomuksessa sovellettiin suuntaviivoja. Pohjatroolareiden yhteydessä on viitteitä liikakapasiteetista. Näiden alusten saalis pyyntiponnistusyksikköä kohden ja tulot vähenivät, sillä vaikka alukset ovatkin täydessä käytössä, niihin sovelletaan pitkäkestoista kalastuskieltoa. Pienimuotoista kalastusta harjoittavilla aluksilla verrattain vakaa saalis pyyntiponnistusyksikköä kohden yhdistettynä alhaiseen kapasiteetin käyttöasteeseen ja aleneviin tuloihin on merkki liikakapasiteetista. Passiivisilla monitoimipyydyksillä pyytävien alusten laivastonosalla (12 24 m) saalis pyyntiponnistusyksikköä kohden ja tulot näyttivät kasvaneen, vaikka laivastonosa ei ollut täydessä käytössä. Alusten poisto laivastosta laivaston mukauttamisohjelman mukaisesti antaa aiheen olettaa, että kapasiteetti saattaa olla vuodesta 2010 alkaen tasapainossa kalastusmahdollisuuksien kanssa. Vuosina 2009 ja 2010 kalastuslaivasto supistui niin, että vetoisuus (GT) väheni 21,4 prosenttia, koneteho (kw) 11,4 prosenttia ja alusten lukumäärä 13,4 prosenttia. Tonnikalan monivuotisen elvytyssuunnitelman täytäntöönpano vuonna 2010 vähensi kyseistä lajia pyytäviä pitkäsiima-aluksia niin, että vähennys oli vetoisuuden (GT) osalta 44 prosenttia ja konetehon (kw) osalta 58 prosenttia. Latvian kertomuksessa sovellettiin suuntaviivoja. Laskettujen biologisten indikaattorien mukaan kalastus on kestävällä tai lähes kestävällä tasolla. Taloudellinen CR/BER-indikaattori 5 näyttää toiminnan olleen vuonna 2009 kannattavaa kaikilla laivastonosilla, ja sosiaaliset indikaattorit osoittavat, että kalastus on väestölle taloudellisesti tärkeä ala. Kapasiteetin käyttöaste oli alhainen, kaikilla laivastonosilla alle 70 prosenttia, mutta tätä ei pidetä merkkinä rakenteellisesta epätasapainosta. Edellä esitetyn perusteella kertomuksessa päätellään, että kapasiteetin vähentäminen edelleen parantaisi kalastuskapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien välistä tasapainoa. Vuoden 2010 aikana laivaston kapasiteetti supistui 424 GT:lla (1,0 %), kw:lla (1,6 %) ja 8:lla aluksella (1,0 %). Liettuan kertomuksessa ei sovellettu suuntaviivoja, eikä siinä esitetty arviota laivaston kapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien välisestä tasapainosta. Liettua toteaa, että samalla, kun laivaston on saavutettava kyseinen tasapaino, sillä on säilyttävä riittävän suuri kokonaiskapasiteetti, jotta se pystyisi käyttämään sille myönnetyt kiintiöt. Pienimuotoista kalastusta harjoittavilla aluksilla kiintiöiden käyttöaste oli melko alhainen. Liettuan kalastuslaivaston kapasiteetti supistui vuonna 2010 seuraavasti: GT (6,75 %), kw (3,53 %) ja 22 alusta (11,4 %). Suurin osa vähennyksistä koski pitkän matkan laivastoa. Liettuan kalastuslaivasto supistui ennen monivuotisen Itämerta koskevan turskanhoitosuunnitelman voimaantuloa, ja siten suunnitelma ei vaikuttanut millään tavalla laivaston supistumiseen. 5 Ansiotulot jaettuna kannattavuusrajalla. FI 6 FI

7 2.14. Malta Maltan kertomuksessa sovellettiin suuntaviivoja. Kertomuksen päätelmän mukaan Maltan kalastuslaivaston hyödyntämien kalavarojen tila ei edellytä kalastuskapasiteetin vähentämistä. Teknisen indikaattorin mukaan laivaston käyttö on vähäistä; Maltan nykyisestä laivastosta on paraikaa käytössä alle puolet. Biologisella indikaattorilla troolarilaivastolle saatu tulos on erinomainen. Kertomuksessa todetaan kuitenkin, että tuloksen merkitys on kokonaisuudessaan vähäinen, koska käytettävissä ei ole riittävästi tietoja kantojen analyyttistä arviointia varten. Sosiaalisen indikaattorin mukaan ainoastaan yhden laivastonosan katsotaan olleen vuonna 2009 kestävällä tasolla. Vuonna 2010 kahdeksan kalastusalusta lopetti kalastustoimintansa toiminnan pysyvää lopettamista koskevan tukiohjelman kautta. Maltan laivastoon ei sovellettu pyyntiponnistuksen mukauttamisjärjestelmiä Alankomaat Puola Alankomaiden kertomuksessa sovellettiin suuntaviivoja puomitroolareiden laivastonosaan sekä pelagisten pakastustroolareiden laivastonosaan. Vuosien 2009 ja 2010 välillä teknisen indikaattorin numeroarvo nousi puomitroolareilla merkittävästi eli 0,67:stä 0,89:ään. Arvo olisi 0,7, jos laskettaisiin päivien teoreettinen enimmäismäärä. Tämä viittaa laivaston liikakapasiteettiin, koska kiintiö voitaisiin kalastaa vähemmällä määrällä aluksia. Biologisten indikaattorien arvo on edelleen suurempi kuin 1, mutta arvojen odotetaan olevan parempia vuonna Kampelakalojen pyynti tuotti paremman taloudellisen tuloksen vuonna 2009 alhaisten öljyn hintojen vuoksi. Pelagisen laivaston osalta bruttoarvonlisäystä koskeva indikaattori heikkeni voimakkaasti, mihin olivat syynä korkeat polttoaineiden hinnat, pienemmät kiintiöt sekä kalojen hintojen lasku. Vuonna 2010 alusten määrä väheni 1,8 prosenttia, mutta kapasiteetin vähennys oli konetehon (kw) osalta 2 prosenttia ja vetoisuuden (GT) osalta 5 prosenttia. Puolan kertomuksessa sovellettiin suuntaviivoja. Kertomuksessa päätellään kalastuskapasiteetin olevan turvallisella tasolla alle 10-metrisillä aluksilla ja pohjatroolia käyttävillä metrisillä aluksilla. Muilla laivastonosilla on uhkana kalastuskapasiteetin epätasapaino. Osa-alueilla kyseisten kantojen kalastuskuolevuus oli vuonna 2008 suurempi kuin tavoitteeksi asetettu kuolevuus. Taloudellista kapasiteettia kuvaavilla indikaattoreilla tulos ei ollut hyvä yhdelläkään laivastonosalla. Useimmilla laivastonosilla, eli pelagisia aluksia lukuun ottamatta, palkat olivat pienemmät kuin kansantaloudessa keskimäärin. Itämeren kalastusalan vuonna 2008 tuottama lisäarvo oli 5,3 promillea BKTL:stä. Vuoden 2010 aikana poistettiin käytöstä julkisella tuella 18 alusta, mikä vähensi Puolan laivaston kalastuskapasiteettia pysyvästi GT:lla ja kw:lla. FI 7 FI

8 2.17. Portugali Portugalin kertomuksessa sovellettiin suuntaviivoja. Kertomuksen päätelmänä oli, että laivasto pystyy toimimaan kestävällä tavalla sekä biologiselta että taloudelliselta kannalta katsottuna. Indikaattorien mukaan kapasiteetin käyttöaste on alhainen pienimuotoista kalastusta harjoittavilla aluksilla ja kannattavuus on heikko yli 24- metrisillä troolareilla. Saaliiden ja biomassan suhdetta käytettiin biologisena indikaattorina kahdella lajilla, sardiinilla ja kummeliturskalla. Vuonna 2010 laivaston kokonaiskapasiteetti väheni vetoisuuden osalta 2,4 prosenttia ja konetehon osalta 2 prosenttia. Rannikkokalastusta harjoittavien troolareiden laivastonosan kapasiteetti väheni yli 8 prosenttia, vaikka Madeiralla kapasiteetti kasvoikin. Portugalissa toteutettiin seitsemän pyyntiponnistuksen mukauttamisohjelmaa, joiden tuloksena 35 kalastusalusta lopetti julkisen tuen avulla kalastustoimintansa vuoden 2010 aikana Romania Romanian kertomuksessa ei sovellettu suuntaviivoja, mutta siinä ilmoitettiin kuitenkin taloudellisia tietoja. Alusrekisterin 522:sta aluksesta ainoastaan 380 oli aktiivisia vuonna Kilohailin saalit (28,4 tonnia) ovat paljon myönnettyjä kiintiöitä ( tonnia) pienemmät, ja laivasto on vanha ja teknisesti huonossa kunnossa. Sen vuoksi kertomuksessa päätellään, etteivät kapasiteetti ja kalakannat ole epätasapainossa keskenään. Lisäksi pohjatroolausta koskeva kielto tukee näkemystä, että laivasto toimii biologisesti kestävällä tavalla. Vuoden 2010 aikana laivaston kapasiteetti supistui niin, että vetoisuus (GT) pieneni 35,4 prosenttia. Romania rekisteröi 46 alusta (396 GT ja kw) ennen unioniin liittymistä tehdyn hallinnollisen päätöksen perusteella. Laivastosta poistettiin julkisella tuella 9 alusta (565 GT ja kw). Romania toivoo voivansa säilyttää kalastuslaivastonsa koon elinkelpoisuuden turvaavalla vähimmäistasolla. Tällaiseksi vähimmäismääräksi arvioidaan 12 tai 13 nykyaikaista alusta Slovenia Slovenian kertomuksessa käytettiin suuntaviivoja. Saalis pyyntiponnistusyksikköä kohden näyttää olleen anjoviksella laskusuunnassa ja sardiinilla kasvussa. Useimmilla kohdelajeilla saaliin pyyntiponnistusyksikköä kohden todettiin kehittyneen negatiivisesti pohjaverkkoa ja pohjatroolia käyttävien kalastusalusten kohdalla. Slovenian kalastuslaivaston liikakapasiteetti tulee selvästi esiin teknisellä indikaattorilla, jolla arvot olivat alle 70 prosenttia. Analyysi paljasti lisäksi sen, että pyyntiponnistus on verkkojen, riimuverkkojen ja pohjatroolien osalta liian suuri. Vuonna 2010 Slovenian laivastossa ei tapahtunut muutoksia. Slovenia aikoo toteuttaa toimenpiteitä, jotka liittyvät pyyntiponnistuksen rajoituksiin, mahdollisuuteen vähentää alusten määrää myöntämällä romuttamista varten julkista tukea ja mahdollisuuteen poistaa aluksia kalastuslaivastosta pysyvästi tai tilapäisesti. FI 8 FI

9 2.20. Suomi Ruotsi Suomen kertomuksessa ei käytetty suuntaviivoja, mutta siinä pääteltiin, että laivaston voidaan katsoa olevan hyväksyttävässä tasapainossa kalastusmahdollisuuksien kanssa. Kiintiöiden käyttöaste on melko alhainen kaikilla lajeilla kilohailia ja turskaa lukuun ottamatta. Katsotaan, että pelagista kalastusta harjoitetaan täydessä laajuudessa, joten kapasiteetin lisäystä ei ole sallittu yli 12-metrisille aluksille. Vuonna 2010 laivaston kokonaiskapasiteetti kasvoi hieman, vetoisuuden lisäys oli 143 GT ja konetehon lisäys 440 kw. Kapasiteetin lisäys koski pienimuotoista rannikkokalastusta, ja samaan aikaan pelagisten troolareiden kokonaiskapasiteetti supistui. Pyyntiponnistus kasvoi vuonna 2010 edellisestä vuodesta 8,8 prosenttia, ja tästä lisäyksestä suurin osa koski pelagista kalastusta. Ruotsin kertomuksessa sovellettiin suuntaviivoja. Indikaattorien mukaan useilla laivastonosilla on liikakapasiteettia. Bruttoarvonlisäys osoittaa kalastuksen vaikuttavan maan talouteen, joskin sitä pidetään kokoaikaista työpanosta tai alusta kohden laskettuna alhaisena. Kalastuskuolevuus on yhä liian korkea kolmella laivastonosalla. Kapasiteetin käyttöaste vaihtelee 30 prosentista 72 prosenttiin (laskettuna kilowattipäiviltä). Alusten on noudatettava turskan elvytyssuunnitelmaa Skagerrakin, Kattegatin ja Pohjanmeren vesialueilla. Kyseisten toimenpiteiden vaikutusten kohteena oleviin pohjatroolareihin kohdistettu romutusohjelma vähensi kapasiteettia GT:lla ja kw:lla. Kokonaisuudessaan kapasiteetti väheni niin, että alusten lukumäärä väheni 3,6 prosenttia, vetoisuus (GT) 12,4 prosenttia ja koneteho (kw) 7,8 prosenttia. Lisäys-/poistojärjestelmä, romutusohjelmat ja pelagisen kalastuksen siirrettävät kalastusoikeudet ovat osaltaan edistäneet kalastuskapasiteetin mukauttamista Yhdistynyt kuningaskunta Yhdistynyt kuningaskunta ei ollut toimittanut kertomustaan. 3. KALASTUSKAPASITEETIN HALLINNOINTISÄÄNTÖJEN NOUDATTAMINEN Kaikki jäsenvaltiot ovat noudattaneet kyseisiä sääntöjä, myös syrjäisimmille alueille rekisteröityjä laivastoja koskevia erityisrajoituksia. Kapasiteetille vahvistetut ylärajat eivät kuitenkaan olleet enää rajoittavia, joten niillä ei ollut merkitystä liikakapasiteetin vähentämistavoitteen kannalta. Kokonaisuudessaan EU:n laivaston kalastuskapasiteetti oli 12 prosenttia vetoisuudelle asetettua ylärajaa ja 9 prosenttia koneteholle asetettua ylärajaa pienempi; arvot vaihtelivat 2 prosentista 63 prosenttiin (tämän kertomuksen teknisen liitteen taulukot 1 ja 2). EU:n kalastuslaivastorekisterin mukaan 31. joulukuuta 2010 EU:n kalastuslaivaston muodostivat alusta, joiden yhteenlaskettu kalastuskapasiteetti oli GT ja kw. Vuoden 2010 aikana alusten lukumäärä väheni 0,96 prosenttia, vetoisuus 3,8 prosenttia ja koneteho 2,5 prosenttia. Luvuissa ovat mukana syrjäisimmille alueille rekisteröidyt alukset. Tämä kapasiteetin pieni vähennys on FI 9 FI

10 tuskin riittävä kompensoidakseen teknisen kehityksen, jonka arvioidaan olevan 3 prosenttia vuodessa. Kahdeksan vuoden aikana ( ) EU:n laivastosta (syrjäisimmät alueet mukaan luettuina) poistettiin julkisen tuen turvin noin GT ja kw; vuonna 2010 poistot olivat GT ja kw. 4. JÄSENVALTIOIDEN KERTOMUSTEN LAADUKKUUS Kaikkiaan 22:sta jäsenvaltiosta, joita asia koskee, 15:n jäsenvaltion katsottiin esittäneen yleisnäkemyksen kalastuskapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien välisestä tasapainosta. Yhdistynyt kuningaskunta ei ole toimittanut kertomusta laivastostaan. Kyseisistä 15 jäsenvaltiosta kahdeksan jäsenvaltiota sai tieteellis-teknistaloudelliselta kalastuskomitealta (STECF) laatuarvosteluna vähintään 2,5 pistettä (enimmäismäärä 3 pistettä) ja seitsemällä jäsenvaltiolla laatuarvostelun pistemäärä oli 1,5 tai pienempi. Ainoastaan neljä jäsenvaltiota sai enimmäismäärän 3 pistettä. Tulos merkitsee sitä, että vaikka yhä useammat jäsenvaltiot soveltavat komission yksiköiden suuntaviivoja joko kokonaan tai osittain ja toimittavat kertomuksensa määräaikaan mennessä, parannuksia tarvitaan vielä, jotta kertomusten laatu saataisiin niin hyväksi, että on mahdollista muodostaa kattava yleiskuva kalastuskapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien välisestä tasapainosta. Joissakin tapauksissa väitettä, että laivaston kapasiteetti ja kalastusmahdollisuudet ovat tasapainossa, ei tue yksikään suuntaviivoissa mainittu tai niitä vastaava kapasiteettia kuvaava indikaattori. Tarvitaan vielä lisää työtä, jotta kyseiset arviot voidaan perustella paremmin indikaattoreilla saatujen tulosten avulla. Tasapainon seurannan mahdollistamiseksi suositetaan ponnekkaasti, että jäsenvaltiot käyttäisivät komission yksiköiden suuntaviivoja ja esittäisivät perustellut päätelmät kyseisestä tasapainotilasta. Tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea esitti marraskuussa 2011 pidetyn täysistuntonsa raportissa päätelmänään, ettei tasapainoa tai epätasapainoa itsessään voida mitata eikä sille voida antaa kvantitatiivista arvoa, koska huomioon otettavat tekijät (biologiset, taloudelliset ja sosiaaliset tekijät) ovat niin monimutkaisia. Sen vuoksi laivaston kapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien tasapainon tai epätasapainon astetta koskeva kuvaileva laadullinen arvio on näyttöön perustuessaan hyödyllinen. Luotettavien tietojen lisäksi jäsenvaltion omat tiedot ja kokemukset laivastonsa tilanteesta ovat äärimmäisen tärkeitä. Niiden ansiosta jäsenvaltio voi esittää vastuullisen ja hyvin perustellun analyysin kalastuskapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien välisestä tasapainosta. Jäsenvaltiot kohtaavat kuitenkin yhä ongelmia suuntaviivoja soveltaessaan. Tilintarkastustuomioistuimen päätelmän mukaan säännöt, joiden mukaisesti jäsenvaltiot raportoivat toimistaan kalastuskapasiteetin tasapainottamiseksi kalastusmahdollisuuksien kanssa, eivät ole riittävät eivätkä tarpeeksi selkeät. Tilintarkastustuomioistuin toteaa tämän olevan yksi syy siihen, että raportointi on useimmissa jäsenvaltioissa epätäydellistä ja riittämätöntä sillä seurauksella, ettei ole FI 10 FI

11 mahdollista tehdä päätelmiä ylisuuresta kalastuskapasiteetista. Biologiset indikaattorit ovat silti edelleen kaikkein ongelmallisimpia. Kuolevuus tai saalin ja biomassan suhde ovat sovellettavissa vain rajallisesti indikaattorien monimutkaisuuden tai tietojen puuttumisen vuoksi. Komission on tarkoitus tehdä työtä yhdessä tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean ja jäsenvaltioiden kanssa komission yksiköiden nykyisten suuntaviivojen parantamiseksi jäsenvaltioissa suoritettavaa liikakapasiteetin arvioimista varten ja komitean suunnittelemien raportointimallien ottamiseksi käyttöön. Tavoitteena on suurempi selkeys vaadittujen tietojen ja kertomusten rakenteen osalta. Tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean arvion pääkohdat ovat tiivistetysti seuraavat: Kokonaisuutena katsoen jäsenvaltioiden vuodesta 2010 toimittamien kertomusten kattavuus ja laatu vaihtelivat jälleen huomattavasti, mutta yleisesti ottaen parannusta oli tapahtunut vuoden 2009 kertomuksiin verrattuna. Tasapainoa kuvaavat indikaattorit esitettiin kaiken kaikkiaan paremmin kuin vuoden 2009 kertomuksissa. Arvioinnista voidaan esittää seuraavat pääkohdat: Yleisesti ottaen vaaditut tiedot on ilmoitettu jäsenvaltioiden kertomuksissa jonkin verran paremmin kuin vuoden 2009 kertomuksissa. Viisi jäsenvaltiota (Kypros, Malta, Portugali, Slovenia ja Ruotsi) saivat enimmäispisteet tarkasteltaessa vaadittujen tietojen sisällyttämistä kertomukseen, kun vuonna 2009 tähän ylsi vain kaksi jäsenvaltiota. Vuonna 2010 asiaa arvioitiin lisäksi tiukemmin kriteerein. Jäsenvaltioiden kertomuksissa eniten ilmoittamatta jäivät jälleen kerran tiedot, jotka koskevat 1.d.ii kohtaa, eli suunnitelmaa laivaston hallintojärjestelmän parantamiseksi. Kyseiset tiedot ilmoitti ainoastaan kahdeksan jäsenvaltiota. Arvioinnin mukaan 15 jäsenvaltiota esitti kertomuksessaan yleisnäkemyksen siitä, oliko niiden laivasto vuonna 2010 tasapainossa kalastusmahdollisuuksiin nähden (vuonna 2009 tällaisia kertomuksia oli 13 ja vuonna 2008 niiden määrä oli 7). Ruotsi on onnistunut parantamaan laatuarviotaan eniten. Se sai vuoden 2009 kertomuksesta 16,5 laatupistettä ja vuoden 2010 kertomuksesta 30 pistettä, kun enimmäispistemäärä on 33. Taulukossa 1 esitetään pisteet, jotka tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea on antanut eri tietojen sisällyttämisestä jäsenvaltioiden kertomuksiin. FI 11 FI

12 Q 1A Enimmäispisteet Kertomuksessa edellytetty tieto i) Laivaston kuvaus ii) Yhteys kalastuksiin BE BG CY DK EE FI FR DE EL IE IT LV LT MT NL PL PT RO SI ES SE iii) Laivaston muutokset B 1C 1D 1E i) Pyyntiponnistuksen vähentämisohjelmia koskeva ilmoitus ii) Pyyntiponnistuksen vähentämisohjelmien vaikutukset kalastuskapasiteettiin Lisäys-/poistojärjestelmän ja viitetasojen noudattamista koskeva ilmoitus i) Yhteenveto laivaston hallintojärjestelmän puutteista ja vahvuuksista ii) Suunnitelma laivaston hallintojärjestelmän parantamiseksi iii) Yleisiä tietoja laivastoa koskevien politiikan välineiden vaatimusten noudattamisesta Tietoja laivaston hallinnointiin vaikuttavista hallintomenettelyjen muutoksista Kertomuksen pituus enintään 10 sivua O Yleistä: arvioidaanko kapasiteetin ja mahdollisuuksien välistä tasapainoa? Kokonaispisteet Taulukko 1: Jäsenvaltioiden pisteet vaadittujen tietojen ilmoittamisesta vuosikertomuksessa. Taulukko 1: Jäsenvaltioiden pisteet vuosikertomuksessa vaadittujen tietojen laadusta. FI 12 FI

13 5. PÄÄTELMÄT Laivaston kapasiteetti on edelleen yksi suurimmista esteistä kalastuksen saamiselle kestävälle tasolle. Se on yksi seikoista, johon puututaan komission ehdottamassa yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksessa. Vuoden 2010 tietojen mukaan kapasiteetin vähennys vuoden aikana, eli vetoisuuden vähennys 3,6 prosentilla ja konetehon 2 prosentilla, oli vastaava kuin edellisinä vuosina; tosin kapasiteetin mukautus näyttäisi vetoisuuden osalta kiihtyneen hieman. Kapasiteetin poisto käytöstä julkisen tuen avulla oli vuonna 2010 vähäisempää kuin vuonna 2009, ja se keskittyi muutamaan jäsenvaltioon. Espanjan, Italian ja Ranskan osuus käytöstä poistetun vetoisuuden kokonaismäärästä oli noin 80 prosenttia. Tämä julkisen tuen avulla käytöstä poistettu vetoisuus oli noin 50 prosenttia vetoisuuden nettovähennyksestä vuoden aikana. Tanskan kertomuksessa mainittiin, että hallintojärjestelmän heikkoutena on vaikeus todentaa, onko koneteho ilmoitettu oikein. Ongelma ei koske pelkästään Tanskaa, vaan se on yhteinen kaikille jäsenvaltioille. Jälleen kerran laivaston nimellisvähennystä koskevat tiedot kertovat hyvin vähän varsinaisesta ongelmasta eli liikakapasiteetista. Vahvistettujen muuttujien (kuten GT ja kw) avulla ei kumota teknisen kehityksen vaikutusta, ja konetehon mittaaminen käytännössä on ongelmallista. Tämän vuoksi kapasiteettirajojen muodollisella noudattamisella ei juurikaan ole merkitystä. Vuoden 2009 taloudellisen vuosikertomuksen mukaan huomattava määrä kalastusaluksia, joista useimmat pieniä, ei ollut harjoittanut kalastustoimintaa lainkaan. Vaikka alusten pitäminen poissa käytöstä voi johtua monenlaisista teknisistä, taloudellisista ja sosiaalisista syistä, on alusten vähäisen käytön, joillekin kannoille kalastuksesta aiheutuvan liian suuren paineen ja heikon taloudellisen suorituskyvyn yhdistelmä merkki siitä, että liikakapasiteetti on edelleen yksi suurimmista esteistä kalastuksen saamiseksi kestävälle tasolle. On omaksuttava yhtenäinen toimintatapa siihen, millä tavoin poissa käytöstä olevien alusten kapasiteetti otetaan huomioon arvioinnissa, sillä muussa tapauksessa liikakapasiteetin olemassaolosta voidaan tehdä erilaisia päätelmiä. Koska monet poissa käytöstä olevat alukset ovat valmiina kalastamaan, ne olisi otettava huomioon, jotta saataisiin kokonaiskuva liikakapasiteetista. Jotkin laivastonosat ovat toiminnan jatkumisessa riippuvaisia tukien saatavuudesta. Suuri riippuvuus tuista hyvän taloudellisen ja sosiaalisen tuloksen saavuttamiseksi on myös merkki mahdollisesta taloudellisesta liikakapasiteetista. Useat jäsenvaltiot ovat esittäneet kertomuksessaan päätelmän, että kapasiteetin supistuminen parantaisi osaltaan tiettyjen kalastustoimien kestävyyttä biologisesti ja taloudellisesti. Kalastuskapasiteetin vähentäminen, joko julkisilla varoilla tai niitä ilman, tasapainon aikaansaamiseksi kalastuskapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien välille kuuluu kyseessä olevien jäsenvaltioiden vastuulle. Kalastuskapasiteetin mukautukset eivät riipu pelkästään jäsenvaltioiden hallintojen toteuttamista toimenpiteistä vaan myös kalastusalan halukkuudesta vähentää kapasiteettia. FI 13 FI

14 Kapasiteetin nykyisellä vähennystahdilla, kun tekniikan kehitys korvaa vähennykset ainakin osittain, on vaikea poistaa liikakapasiteettia lyhyellä aikavälillä, jos nykyistä politiikkaa ei muuteta. Nämä havainnot kyseenalaistavat julkisesti rahoitettavien kapasiteetin vähennysten tarpeen ja vaikuttavuuden. Myös tilintarkastustuomioistuin esitti kertomuksensa päätelmissä, että nykyisillä toimenpiteillä on epäonnistuttu ja että ongelman selvittämiseksi on joko omaksuttava uusi lähestymistapa tai tehostettava nykyisten toimenpiteiden toteutusta. Aiempaa parempien indikaattorien käytöstä huolimatta osoittautui, ettei nykyisillä kapasiteetin rajoituksilla saavuteta tuloksia liikakapasiteetin poistamisessa. Komissio käsittelee nykyisen järjestelmän puutteita uutta yhteistä kalastuspolitiikkaa varten esittämissään uudistusehdotuksissa. FI 14 FI