Pohjois-Virmasjärven koekalastus vuonna 2015 Johdanto Pohjois-Virmas on keskikokoinen, vesialaltaan (ilman Etelä-Virmasta) 767 hehtaarin järvi Pieksämäellä entisen Virtasalmen kunnan alueella. Se on tyypiltään keskikokoinen humusjärvi, mikä tarkoittaa pintaalaltaan 50-4000 ha järviä ja myös humuspitoisuudeltaan keskivälille (väriluku 30-90 mgpt/l) osuvia suomalaisia järviä. Pohjois-Virmaksen keskisyvyys on 3,5 metriä ja suurin syvyys ympäristötietojärjestelmä Hertan mukaan 14,4 metriä. Kokonaisfosfori- ja typpipitoisuuksien perusteella järveä voidaan luonnehtia keskireheväksi. Järven ekologinen tila on vuonna 2013 julkaistussa ekologisen tilan luokittelussa hyvä. Koekalastus tehtiin Pohjois-Virmasjärven kalastollisen tilan selvittämiseksi, sekä täydentämään tulevia ekologisia tilaluokituksia. Osakaskunnan toimijat olivat valmiita suorittamaan kalastukset Etelä-Savon ELYkeskuksen ohjeiden mukaan toukokuussa v. 2015 suoritetun opastustilaisuuden mukaisesti ja ELY keskuksen satunnaisesti arpomilla koekalastusruuduilla. Aineisto ja menetelmät Pohjois-Virmaksen koekalastus suoritettiin standardisoidulla verkkokalastusmenetelmällä (SFS-EN 14757: 2005). Kalastuksessa käytettiin NORDIC-yleiskatsausverkkoja, jotka ovat 30 metriä pitkiä ja 1,5 m korkeita. Verkko koostuu 12 paneelista, joissa on eri solmuvälejä kuvan 1 mukaisessa järjestyksessä. Koekalastuksen tekivät Pohjois-Virmaksen paikalliset asukkaat talkoovoimin. Kuva 1. NORDIC-yleiskatsausverkon solmuvälit. Koekalastus suoritettiin viitenä verkkoyönä 27.-31.7.2015 välillä kalastaen kaikkiaan 29 pyyntiruutua 30 metrin verkolla kerran, pitäen tavallisesti verkkoja alkuillasta (18:00) seuraavaan aamupäivään noin 12 tuntia ja eräissä ruuduissa kirjatun mukaan 15 tuntia. Osa verkoista jaoteltiin pintaverkoiksi yli 3,5 m syvyysaluetta 1
syvempiin osiin. Näillä alueilla voidaan erottaa kaikkiaan neljä erillistä yli 10 metrin syvännettä, joista Koivusaaren länsipuolen sekä Konttarin tilan länsipuolen syvänteissä maksimisyvyys ylittää 13 metriä. Verkkoja jyvitettiin kahteen syvyysvyöhykkeeseen niiden pinta-alan suhteessa matalampien alle 3 metristen alueiden kattaessa 42% koko Pohjois-Virmaksen alasta. Järvi jaettiin 100 * 100 metrin ruutuihin, joihin verkkopaikat arvottiin; vain selvästi yli kuusimetrisille alueille jyvitettiin pintaverkkoja. Vierekkäisiin ruutuihin ei laitettu verkkoja, vaan mikäli näin kävi, paikka arvottiin uudelleen (Liite 1). Suunnitelluista 33 pyyntiruudusta neljä jäi erilaisista käytännön syistä ilman pyyntiä. Tulokset Pohjois-Virmaksen koekalastussaalis heinäkuussa 2015 oli melko niukkaa sekä keskimääräisen saalisbiomassan (690 g/verkko) että kappalemäärän (15 kalaa/verkko) osalta. Näin oli myös saatujen kalalajien osalta, sillä koekalastuksissa saatiin saaliiksi vain kuusi eri kalalajia (Taulukko 1). Tavanomaisista järvikalalajeista haukea, jota järvessä kuitenkin esiintyy, ei saatu lainkaan. Kokonaissaaliin massasta noin 23 % oli särkikaloja, ja kaikkien särkikalojen yhteispainosta 96 % oli särkiä. Kolmen runsaimman kalalajin prosentuaalinen osuus kaikkien verkkojen saaliin kokonaismassasta on esitetty myös piirakkadiagrammissa kuvassa 2. Muut kalalajit ja niiden saaliit on esitetty taulukossa 1. Saaliiksi saatujen särkien keskipaino on ollut 20 grammaa. Särkien pituusmittauksia ei koepyyntituloksissa ole. Koesaaliin tiheäsilmäisimmillä verkkopaneeleilla (10 mm) saatujen särkien keskipaino on ollut 11 grammaa (kaikissa verkkoharvuuksissa 20 g), joten tämän perusteella on epäsuoria viitteitä, ettei saaliissa olisi ollut saman vuoden alkukesänä syntyneitä särkiä. Tämä saattaa johtua Nordic verkon heikosta pyytävyydestä pienten särkien osalta, mutta ennen kaikkea koko kesäkuun 2015 ja valtaosan heinäkuutakin vallinneista viileistä veden lämpötiloista, jotka ovat hidastaneet pikkusärkien kasvua. Suurin osa ahvensaaliista koostui painoltaan ja kappalemääräisestikin kaksikesäistä vanhempiin ikäluokkiin kuuluvista kaloista. Aineiston perusteella ahventen kahta ensimmäistä ikäluokkaa esiintyi saaliissa vain hieman, sillä tiheimmissä verkkopaneeleissa oli vain yksittäisiä alle 6 gramman ahvenia. Saatujen vajaan 140 ahvenen keskipaino on ollut 87 grammaa, mikä on keskikooksi suuri ja petoahvenpainotteinen. Petomaisia yli 15 sentin ahvenia onkin saaliissa hyvä määrä; kappalemääräisesti 41 % ja massojen osalta jopa 80 % koko ahvensaaliista. Kuhan alle 30 gramman poikasia saatiin saaliksi kaksi yksilöä ja haukea ei lainkaan, mikä liittynee itse pyyntimenetelmään. Petokalojen, joihin myös yli 15 cm ahvenet on laskettu, osuus kokonaissaaliin massasta oli 63 % ja 14% lukumäärästä, mikä on erittäin hyvä osuus. Tunnettua on lisäksi, että Nordic-koeverkkomenetelmä antaa usein aliarvioidun kuvan haukien sekä suurten kuhien populaation koosta. Aineiston suurin kala oli 825 grammaa painanut kuha. Pohjois-Virmaksen kuhakannan osalta hyvä piirre on se, että saaliissa esiintyi kaiken kokoisia kuhia. 2
Taulukko 1. Pohjois-Virmaksen koekalastuksessa saadun saaliin jakauma lajeittain. Huomaa, että ahventen osalta petokalojen kokoluokkaan kuuluvat ahvenyksilöt (56 kpl) on eritelty, ja kaikkien ahventen yhteenlasketusta saaliista saadaan keskipainoksi 87 grammaa. Laji Kokonaissaalis (g) Yksikkösaalis (g/verkko) Kokonaissaalis (kpl) Yksikkösaalis (kpl/verkko) Keskipaino (g) Ahven 2318 80 81 3 29 Petoahven 9546 329 56 2 171 Särki 4442 153 224 8 20 Lahna 129 4 2 0,1 65 Kiiski 469 16 57 2 8 Muikku 55 2 1 0,0 55 Kuha 3062 106 12 0,4 255 Yhteensä 20021 690 433 15 - % osuus biomassasta kuha muut särki ahven Kuva 2. Pohjois-Virmaksen koekalastuksissa saatujen runsaimpien kalalajien määräsuhteet piirakkadiagrammina. Muihin kalalajeihin kuului erittäin vähäinen määrä lahnoja, kiiskiä ja 1 muikku. Ekologinen luokitus Saadusta koeverkkoaineistosta laskettiin kalastolle ekologinen luokitus Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ohjeiden mukaan (Aroviita ym. 2012). Nykyisessä luokittelumenetelmässä käytetään neljää muuttujaa: kokonaisbiomassa verkkoa kohden, kokonaisyksilömäärä verkkoa kohden, särkikalojen biomassan osuus kokonaisbiomassasta ja indikaattorilajit (Taulukko 2). Sekä kokonaisbiomassa, yksilömäärä, että särkikalojen osuus osoittavat erinomaista luokkaa. Varsinaisista indikaattorilajeista saatiin saaliiksi muikku, ja aineiston 3
perusteella särkien ja ahventen lisääntymisessä ei suurempia ongelmia ole, joten tämäkin muuttuja osoittaa hyvää tilaa. Kokonaisluokka määräytyi näiden muuttujien ekologisten laatusuhteiden keskiarvona, mikä osoitti Pohjois-Virmaksen kalastoluokaksi erinomainen. Taulukko 2. Keskikokoisen humuksisen järven kalastomuuttujien vertailuarvot ja luokkarajat. Luokkarajat (tarkistettava, tyypin muk.) Muuttujat Pohjois-Virmas VA E/Hy Hy/T T/V V/Hu HuAlar Biomassa, suureneva (g/verkkoyö) 690 (E) 466 813 992 1274 1779 2949 Yksilömäärä, suureneva (kpl/verkkoyö) 15 (E) 22,8 30,8 37,3 47,4 64,9 102,9 Särkikalojen biomassaosuus (%) 23 (E) 36,1 38,8 44,2 51,4 61,4 76,2 Pohdinta Kalaston erinomainen ekologinen tila osoittaa kaiken kaikkiaan parempaa luokkaa, mitä Pohjois-Virmaksen ekologinen luokitus vuosina 2008 ja 2013. Yleinen ekologinen luokitus pitää sisällään kemiallisen vedenlaadun, levämäärät jne., ja tämä luokka oli molemmilla luokitusjaksoilla hyvä. Saalista saatiin kappalemääräisesti vähemmän, mutta massaltaan reilut 200 grammaa/verkko enemmän verrattuna vertailujärviin. Tähän saattoi vaikuttaa vallitsevat pyyntiruutujen määrä ja niiden alueellinen jakautuminen, myös aiemmin kesällä 2015 sääolot, jolloin kalojen kasvu on ollut hidasta. Pienimpien särkien ja haukien puuttuminen on ainakin osittain yhteydessä myös siihen, että koeverkkoja ei käytännön syistä sijoitella tiheämmän kasvillisuuden alueille ja aivan lähelle rantoja. Kuitenkin kuhat ovat olleet kohtalaisesti liikkeellä, mutta vähäinen särkikalamäärä ja särkien lajimäärä lienee osittain yhteydessä viileisiin kesän 2015 lämpötiloihin. Pohjois-Virmaksen vedenlaatua poistokalastustarpeen suhteen kuvaava klorofyllin ja fosforin suhde on ollut takavuosina 0,6, mitä arvoa voidaan pitää kohonneena, muttei tehokalastuskynnystä ylittävänä. Tämän kalastuksen perusteellakaan järvelle ei suositella tehtävän poistokalastusta, sillä petokalakanta on kunnossa sisältäen terverakenteiset ahven- ja kuhapopulaatiot. Haukea ei tässä koepyynnissä saatu saaliiksi, mikä on melko yleistä kesäajan Nordic-pyynneissä, mutta salmiyhteydessä olevalta Etelä-Virmaksen järveltä haukea saatiin aiemmin samana kesänä suoritetussa pyynnissä. Haukikannan vahvuuteen kummallakaan järvellä ei tästä voi vetää suurempia johtopäätöksiä. Suositus kalaveden hoidosta on jatkaa entiseen tapaan esimerkiksi kuhaistutuksilla, eikä niilläkään nykyistä tiheämmin aikavälein toistuvilla istutuksilla. Viitteet Aroviita ym. 2012. Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille 2012-2013 päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Ympäristöhallinnon ohjeita 7, 2012. -144 s. SFS-EN 14757: 2005. Water quality- sampling of fish with multi-mesh gillnets. Eurooppalainen standardi EN 14757: 2005, 29 s. Lisätietoa; vesistöasiantuntija Antti Haapala, puh: 0295 024173. 4
5