SLL 19 1719-1728:KANSI 5.5.2010 11:49 Sivu1719 TERVEYDENHUOLTO TIETEESSÄ JOHANNA KAUSTO VTM, tutkija Työterveyslaitos johanna.kausto@ttl.fi LAURI VIRTA LKT, tutkijalääkäri Kela, Tutkimusosasto KARI-PEKKA MARTIMO Työterveyshuollon ja työlääketieteen erikoislääkäri Työterveyslaitos Johtava työterveyslääkäri Mehiläinen Oy EIRA VIIKARI-JUNTURA tutkimusprofessori Työterveyslaitos Myönteiset kokemukset rohkaisevat osasairaus - päivärahan käyttöön Lähtökohdat Osasairauspäiväraha otettiin käyttöön Suomessa vuoden 2007 alussa. Toistaiseksi etuutta on käytetty selvästi ennakoitua vähemmän. Tämän kyselytutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa yleiskuva osasairauspäivärahaa vuoden 2007 jälkimmäisellä puoliskolla saaneista henkilöistä, selvittää järjestelmän toimivuutta heidän näkökulmastaan ja kartoittaa sitä, missä määrin he ovat kyenneet palaamaan kokoaikaiseen ansiotyöhön osasairauspäivärahakauden jälkeen. Menetelmät Kyselylomake lähetettiin keväällä 2008 postitse 1 016 henkilölle, joista 64 % palautti lomakkeen. Kyselytietoihin yhdistettiin ne Kelan rekistereistä saatavat tiedot, jotka koskivat tutkittavien sairauspäivärahakausien alkamis- ja päättymisajankohtia ja päivärahan myöntämisperusteina olleita diagnooseja. Tulokset Kokemukset etuuden käytöstä olivat pääosin myönteisiä. Neljä viidestä vastaajasta koki osasairauspäivärahakauden edistäneen toipumista ja kaksi kolmesta palasi kauden jälkeen kokoaikaiseen ansiotyöhön. Nämä tavoitteet toteutuivat etenkin niiden vastaajien kohdalla, joiden osasairauspäivärahakautta edeltänyt kokoaikainen sairauspoissaolo oli ollut keskimääräistä lyhyempi. Päätelmät Kokemukset osa-aikaisesta työnteosta osasairauspäivärahalla viittaavat siihen, että etuus voisi tukea paluuta sairauslomalta ansiotyöhön nykyistä useammin ja varhaisemmassa vaiheessa. VERTAISARVIOITU VV Oikea-aikaisen työhönpaluun uskotaan vähentävän sairauspäivärahakustannuksia ja ehkäisevän pitkäaikaisen sekä pysyvän työkyvyttömyyden syntyä. Tutkimustulokset viittaavatkin siihen, että pitkittyvät sairauspoissaolot ennustavat työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä esimerkiksi TULE-sairauksissa ja mielenterveyshäiriöissä (esim. 1,2,3). Kokoaikaiseen sairauspoissaoloon verrattuna osa-aikaisen poissaolon ja osa-aikaisen työnteon uskotaan edistävän kuntoutumista ja lyhentävän kokoaikaiseen työhön paluuseen kuluvaa aikaa. Käsitystä tukevat viitteet työjärjestelyjen vaikuttavuudesta TULE-vaivojen pitkittymisen ehkäisyssä (4,5,6). Työterveyshuollon hyviin käytäntöihin sisältyvässä tuoreessa hoitosuosituksessa tuodaan samansuuntaisesti esiin, että masennuksen aiheuttamaan sairauspoissaolon tarpeeseen ja pituuteen voidaan vaikuttaa muokkaamalla työtä työntekijän jäljellä olevan työkyvyn mukaiseksi (7). Riittävää tutkimusosoitusta osa-aikaisen sairauspoissaolon varsinaisista vaikutuksista ei kuitenkaan vielä ole (8). Suomessa uusi menettely sairauspoissaolon jälkeisen työhön paluun tukemiseksi on osasairauspäiväraha, joka mahdollistaa siirtymävaiheessa osa-aikaisen työnteon. Osasairauspäiväraha otettiin Suomessa käyttöön muita Pohjoismaita tiukemmin ehdoin vuonna 2007. Etuutta ovat voineet hakea 16 67-vuotiaat kokoaikatyötä tekevät palkansaajat ja yrittäjät. Tämän vuoden alkuun asti osasairauspäivärahan myöntämiselle oli edellytyksenä sitä välittömästi edeltänyt vähintään 60 arkipäivän pituinen yhtäjaksoinen sairauspäivärahakausi. Suomen Lääkärilehti 19/2010 vsk 65 1719
SLL 19 1719-1728:KANSI 5.5.2010 11:49 Sivu1720 TERVEYDENHUOLTO Kirjallisuutta 1 Borg K, Hensing G, Alexanderson K. Risk factors for disability pension over 11 years in a cohort of young persons initially sick-listed with low back, neck, or shoulder diagnoses. Scand J Public Health 2004;32:272 8. 2 Kivimäki M, Ferrie JE, Hagberg J ym. Diagnosis-specific sick leave as a risk marker for disability pension in a Swedish population. J Epidemiol Community Health 2007;61:915 20. 3 Karlsson NE, Carstensen JM, Gjesdal S, Alexanderson KA. Risk factors for disability pension in a populationbased cohort of men and women on long-term sick leave in Sweden. Eur J Public Health 2008;18:224 31. 4 Krause N, Dasinger LK, Neuhauser F. Modified work and return to work: A review of the literature. J Occup Rehabil 1998;8:113 39. 5 Franche RL, Cullen K, Clarke J, Irvin E, Sinclair S, Frank J; Institute for Work & Health (IWH) workplace-based RTW intervention literature review research team. Workplace-based return-to-work interventions: A systematic review of the quantitative literature. J Occup Rehabil 2005;15:607 31. 6 Williams RM, Westmorland MG, Lin CA, Schmuck G, Creen M. Effectiveness of workplace rehabilitation interventions in the treatment of work-related low back pain: A systematic review. Disabil Rehabil 2007;29:607 24. 7 Työterveyshuollon hyvät käytännöt. Depressio. Työterveyshuollon tietokannat. http://www.terveysportti.fi 8 Kausto J, Miranda H, Martimo KP, Viikari-Juntura E. Partial sick leavereview of its use, effects and feasibility in the Nordic countries. Scand J Work Environment Health 2008;34:239 49. 9 Gould R, Härkäpää K, Järvikoski A, Laisola-Nuotio A, Lehikoinen T, Saarnio L. Miten ja minkälaiseen työeläkekuntoutukseen? Työeläkekuntoutuksen toimivuus - tutkimuksen taulukkoraportti. Helsinki: Eläketurvakeskus, Eläketurvakeskuksen keskustelualoitteita 2007:2. 10 Kuijer W, Groothoff JW, Brouwer S, Geertzen JHB, Dijkstra PU. Prediction of sickness absence in patients with chronic low back pain: A systematic review. J Occup Rehabil 2006;16:439 67. 11 Mac Eachen E, Clarke J, Franche RL, Irvin E. Workplace-based Return to Work Literature Review Group. Systematic review of the qualitative literature on return to work after injury. Scand J Work Environ Health 2006;32:257 69. 12 Blank L, Peters J, Pickvance S, Wilford J, MacDonald E. A systematic review of the factors which predict return to work for people suffering episodes of poor mental health. J Occup Rehabil 2008;18:27 34. 13 Beemsterboer W, Stewart R, Groothoff J, Nijhuis F. A literature review on sick leave determinants (1984 2004). Int J Occup Med Environ Health 2009;22:169 79. 14 Kausto J, Virta L, Joensuu M ym. Osasairauspäiväraha Suomessa. Etuutta saaneiden kokemuksia ja työhön paluu. Helsinki: Kela, Sosiaali ja terveysturvan selosteita 2009:67. Osasairauspäivärahaa voidaan maksaa vähintään 12:n ja enintään 72 arkipäivän ajan kahden vuoden kuluessa. Lakia säädettäessä ei käytetty osatyökyvyttömyyden käsitettä, vaan sairausvakuutuslakiin sisältyvä työkyvyn kahtiajakoinen määritelmä säilytettiin ennallaan. Näin ollen osasairauspäivärahaa saadakseen henkilön on oltava siinä määrin työkyvytön, että hän on oikeutettu täyteen sairauspäivärahaan. Samalla osasairauspäivärahan käytön ja työhön paluun kokeilun edellytyksenä on, että työntekijä kykenee toipumistaan ja työturvallisuutta vaarantamatta hoitamaan osan työtehtävistään. Etuuden käyttö on aina vapaaehtoista. Palkansaaja ja työnantaja tekevät osasairauspäivärahakauden ajaksi osa-aikatyötä koskevan työsopimuksen, ja kauden päätyttyä työntekijällä on oikeus palata noudattamaan aikaisemman työsopimuksensa ehtoja. Toistaiseksi osasairauspäivärahaa on käytetty selvästi arvioitua vähemmän. Lain valmisteluvaiheessa ennakoitiin 9 000 työssäkäyvän käyttävän etuutta vuosittain. Vuonna 2008 alkaneita osasairauspäivärahakausia oli noin 1 900. Uuden järjestelmän käyttöönotto koskettaa niin työnantajia, työntekijöitä kuin työterveyshuoltojakin. Työterveyslaitos ja Kela seuraavat eri tahoilla kertyneitä kokemuksia. Tämän kyselytutkimuksen tarkoituksena oli kuvata osasairauspäivärahaa saaneiden joukkoa ja kartoittaa heidän kokemuksiaan. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, missä määrin osasairauspäivärahaa saaneet ovat palanneet kokoaikaiseen ansiotyöhön ja mitkä tekijät ovat yhteydessä työhön paluuseen. Taustatekijöinä tarkasteluissa olivat vastaajien yksilölliset (sosiodemografiset tekijät, tautiluokka, sairauspäivärahakausien kesto) ja työhön tai työpaikkaan liittyvät tekijät. Aikaisemman, työeläkekuntoutusta koskeneen tutkimuksen (9) tulokset osoittivat, että ammatilliseen kuntoutukseen osallistuneiden taustassa ja kuntoutuksen toteutumisessa oli jonkin verran työnantajasektoreiden välisiä eroja. Tässä tutkimuksessa oli tarkoituksena siten selvittää esimerkiksi, että vaihtelevatko osasairauspäivärahakaudesta saadut kokemukset etuutta saaneiden yksilöllisten tai heidän työhönsä tai työpaikkaansa liittyvien tekijöiden mukaan. Sairausloman jälkeistä työhönpaluuta koskevan tutkimuskirjallisuuden (esim. 10,11,12,13) perusteella tiedetään, että työhönpaluuseen saattavat vaikuttaa monet toisiinsa yhteydessä olevat tekijät, jotka liittyvät paitsi yksilön terveyteen ja muihin ominaisuuksiin, myös työhön, työyhteisöön, terveydenhuollon toimintaan ja eri tahojen väliseen yhteistyöhön sekä yhteiskuntaan. Voidaan olettaa, että osa näistä tekijöistä on yhteydessä myös siihen, kuinka osasairauspäivärahakauden jälkeen siirrytään kokoaikaiseen ansiotyöhön. Tähän artikkeliin on poimittu tutkimuksen keskeisimpiä tuloksia. Laajemmin aiheesta on raportoitu Kelan julkaisusarjassa (14). Aineisto ja menetelmät Sairausvakuutuksen maksatusrekisteristä poimittiin kokonaisotos osasairauspäivärahaa 1.8.2007 ja 31.1.2008 välisenä aikana saaneista (n = 1 016). Rekisteristä selvitettiin otokseen kuuluneiden sairauspäivärahakausien alkamis- ja päättymisajankohdat, osasairauspäivärahan myöntämisen perusteena ollut kansainvälisen tautiluokituksen (ICD-10) mukainen diagnoosikoodi, syntymäaika sekä asuinkunta. Keväällä 2008 lähetettyyn kyselyyn vastasi yhden muistutuksen jälkeen 649 henkilöä (64 % otoksesta), joista 612 antoi samalla suostumuksensa itseään koskevien Kelan rekisteritietojen yhdistämiseen kyselyssä kerättyihin tietoihin. Kyselyn vastausprosenttia voidaan pitää kohderyhmä huomioon ottaen verrattain hyvänä. Katoa tarkasteltiin vastaajien iän, sukupuolen, päivärahakausien keston, diagnoositietojen sekä Kelan vakuutusalueen mukaisen asuinpaikan suhteen. Miehet, nuoremmat ikäluokat sekä mielenterveydenhäiriöitä sairastaneet olivat aineistossa hieman aliedustettuina. Ikä ja sukupuoli eivät kuitenkaan olleet yhteydessä tutkimuksen tärkeimpiin tulosmuuttujiin. Päivärahakausien keston ja Kelan vakuutusalueen suhteen kyselyyn vastanneet edustivat hyvin koko otosta. Kyselylomakkeessa selvitettiin mm. vastaajan yksilöllisiä, työhön ja työpaikkaan liittyviä taustatietoja, kokemuksia osasairauspäivärahasta, työhön ja työyhteisöön liittyviä tekijöitä, työhön paluuta ja osasairauspäivärahakauden jälkeistä sosiaalietuuksien käyttöä sekä taloudellista toimeentuloa ennen osasai- 1720 Suomen Lääkärilehti 19/2010 vsk 65
SLL 19 1719-1728:KANSI 5.5.2010 11:49 Sivu1721 TIETEESSÄ 15 Varonen H, Kivistö S, Jahkola A, Virta L, Klaukka T. Työterveyslääkäreillä valmius hyödyntää osasairauspäivärahauudistusta. Suom Lääkäril 2007;62:4242 43. 16 Työelämä - ja tasa-arvovaliokunnan lausunto 2/2006 vp. http://www.eduskunta.fi. 17 Forma P, Harkonmäki K, Pekka T, Saarinen A. Kunnallinen työterveyshuolto 2008. Työterveyshuollon organisointi ja toiminta henkilöstöasioista vastaavien ja työterveyshuollon arvioimana. Helsinki: Kuntien eläkevakuutus, Kuntien eläkevakuutuksen raportteja 2008:4. 18 Taskila T. Cancer survivors at work Work related problems and factors associated with their employment, work ability and social support from the work community. Helsinki: Finnish Institute of Occupational Health, People Work Res Rep 2007:80. 19 Roelen CAM, Koopmans PC, de Graaf JH, Balak F, Groothoff JW. Sickness absence and return to work rates in women with breast cancer. Int Arch Occup Environment Health 2009;82:543 6. 20 Martimo KP, Varonen H, Husman K, Viikari-Juntura E. Factors associated with self-assessed work ability. Occup Med (Lond) 2007;57:380 2. 21 Vuorinen H, Puumalainen J, Lehikoinen T. Sairaana töissä? Kysely työpaikoille osasairauslomista. Helsinki: Kuntoutussäätiö, Kuntoutussäätiön selosteita 2003:25. 22 Gould R, Nyman H, Takala M. Osittain työkyvytön vai osittain työkykyinen? Tutkimus osatyökyvyttömyyseläkeläisten työssäolosta. Helsinki: Eläketurvakeskus, Eläketurvakeskuksen raportteja 2003:33. 23 Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi sairausvakuutuslain, Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 27 :n ja työsopimuslain 2 luvun 11 a :n muuttamisesta. HE 62/2009 vp. www.eduskunta.fi. 24 Kuoppala J, Lamminpää A. Rehabilitation and work ability: A systematic literature review. J Rehabil Med 2008; 40: 796-804. 25 Virta L. Osasairauspäiväraha ei ole kaikille taloudellisesti kannustava. Sosiaalivakuutus 2007;6:28 9. Sidonnaisuudet: Johanna Kausto, Lauri Virta ja Eira Viikari-Juntura: ei ilmoitettuja sidonnaisuuksia. Kari-Pekka Martimo: kirjoittaja on toiminut lääkärikeskus Mehiläisen johtavana työterveyslääkärinä. Taulukko 1. Osasairauspäivärahaa ja täyttä sairauspäivärahaa saaneet, %. Taustatiedot Osasairauspäivärahakaudet Täydet 2007 alkaneet sairauspäivärahakaudet 1.7.2007 31.1.2008 Yli 60 pv:n kaudet 1 1 300 pv:n kaudet 2 n = 1 016 n = 69 242 n = 363 771 % % % Sukupuoli miehet 29 48 42 naiset 71 52 58 Ikäryhmä 16 34 v 3 13 17 20 35 44 v 21 18 23 45 54 v 42 32 32 55 67 v 4 24 33 25 Ammattiasema palkansaajat 92 78 85 yrittäjät 8 10 8 muussa ammatissa 1 1 ei ammatissa tai tieto puuttuu 11 6 Sairausryhmä mielenterveyden häiriöt 36 25 17 TULE-sairaudet 36 35 35 muut sairaudet 28 40 48 1 Kelan sv-tilasto 2008. Kansaneläkelaitos 2009. 2 Kelan sv-tilasto 2007. Kansaneläkelaitos 2008. 3 Osasairauspäivärahaa saaneiden ryhmässä 23 34-vuotiaat. 4 Osasairauspäivärahaa saaneiden ryhmässä 55 65-vuotiaat. rauspäivärahakautta ja sen aikana. Lomakkeeseen sisältyneet kysymykset on kuvattu aikaisemmassa julkaisussa (14). Tulokset Osasairauspäivärahaa saaneiden taustatietoja Osasairauspäivärahaa saaneista 71 % oli naisia (taulukko 1). Nuorin osasairauspäivärahaa saaneista oli 23-vuotias ja iäkkäimmät 65-vuotiaita. Tutkittavien keski-ikä oli 48 vuotta, eikä sukupuolten välillä ollut merkitsevää ikäeroa. Vastaajista 57 %:lla oli enintään ammatillinen tai ylioppilastutkinto. Opistoasteen tai ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus oli 32 % ja yliopisto- tai korkeakoulututkinnon suorittaneita oli 11 % vastaajista. Vastaajista 41 % teki palvelu-, myynti- tai hoitotyötä. Etuus oli myönnetty runsaalle kolmannekselle (36 %) tutkittavista jonkin mielenterveyden tai käyttäytymisen häiriön perusteella ja yhtä monelle (36 %) jonkin TULE-sairauden perusteella. Muut yleisimmät päädiagnoosit olivat kasvain (8 %), vamma (7 %) tai verenkiertoelinten sairaus (4 %) (taulukko 2). Mielenterveyden tai käyttäytymisen häiriöiden sairausryhmän (jatkossa mielenterveyden häiriöiden) yleisimmät diagnoosit olivat F32 masennustila (54 % ryhmän tutkittavista) ja F33 toistuva masennus (22 %). TULE-sairauksien yleisimmät diagnoosit olivat M51 rinta- ja lannerangan nikamavälilevyjen sairaudet (22 % TULE-ryhmän tutkittavista), M54 selkäsärky (17 %) ja M75 hartiaseudun pehmytkudossairaudet (10 %). Muut sairaudet -ryhmässä kasvainten yleisin diagnoosi oli C50 rintasyöpä (55 %). Kaksi viidestä tutkittavasta (41 %) oli saanut etuutta sen enimmäisajan, 72 päivää. Mielenterveyden häiriöiden ja kasvainten tautiluokissa osasairauspäivärahakausi oli hieman pidempi kuin muissa tautiluokissa (taulukko 2). Osasairauspäivärahaa välittömästi edeltäneen sairauspäivärahakauden keston keskiarvo oli 151 päivää (mediaani 142 päivää). Miesten ja naisten välillä ei kauden kestossa ollut Suomen Lääkärilehti 19/2010 vsk 65 1721
SLL 19 1719-1728:KANSI 5.5.2010 11:49 Sivu1722 TERVEYDENHUOLTO TAULUKKO 2. Osasairauspäivärahaa saaneiden (n = 1 016) rekisteritietoja tautiluokittain. Tautiluokka n Naisten Keski-ikä, Osasairauspäiväraha- Edeltänyt sairaus- (ICD-10) osuus, % v kausi, arkipv päivärahakausi ka md arkipv, ka Kasvaimet (C) 83 81 51 60 70 193 Mielenterveyden häiriöt (F) 364 73 46 59 70 146 Hermoston sairaudet (G) 32 72 44 56 64 138 Verenkiertoelinten sairaudet (I) 45 38 51 57 69 150 TULE-sairaudet (M) 361 73 49 56 64 151 Vammat (S) 69 62 50 49 52 141 Muut tautiluokat 62 60 46 56 69 153 Yhteensä 1016 71 48 57 67 151 tilastollisesti merkitsevää eroa. Sen sijaan kasvainten tautiluokassa kauden keskimääräinen kesto (193 päivää) oli merkitsevästi (p < 0,001) pidempi kuin kauden keskimääräinen kesto muissa tarkastelluissa tautiluokissa (taulukko 2). Osasairauspäivärahakauden ja edeltäneen sairauspäivärahakauden keston välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Naisten ja 45 54-vuotiaiden osuus oli osasairauspäivärahaa saaneiden joukossa suurempi ja alle 34-vuotiaiden osuus hieman pienempi kuin kaikkien sairauspäivärahaa saaneiden tai sairauspäivärahaa yli 60 päivää saaneiden ryhmissä (taulukko 1). Ammattiaseman suhteen osasairauspäivärahaa saaneet eivät juuri eronneet muista tarkastelluista ryhmistä. Sairauspääryhmittäin tarkasteltuna mielenterveyden häiriöt olivat yleisempiä ja muut sairaudet harvinaisempia osasairauspäivärahan kuin sairauspäivärahan perusteena. Työhön ja työpaikkaan liittyviä tietoja Osasairauspäivärahaa saaneilla oli takanaan pitkä työura, noin 25 työvuotta. Palkansaajiin lukeutui 92 % ja yrittäjiin tai ammatinharjoittajiin 8 % vastaajista. Vastaajat jakautuivat sektorin mukaan melko samalla tavoin kuin työssäkäyvä väestö. Yksityisellä sektorilla työskenteli 53 %, julkisella sektorilla 44 % ja yleishyödyllisessä järjestössä tms. 3 % vastaajista. Suurin osa tutkittavista työskenteli terveydenhuoltoalalla, teollisuudessa tai palvelualoilla. Kyselyyn vastanneet työskentelivät harvemmin hyvin pienissä (alle 10 työntekijää) tai hyvin suurissa (yli 800 työntekijää) työpaikoissa kuin työssäkäyvät keskimäärin. Vastanneista palkansaajista 96 % oli vakinaisessa työsuhteessa. Suurin osa (69 %) vastaajista teki päivätyötä ja palkansaajiin kuuluvat työskentelivät ennen osasairauspäivärahakautta keskimäärin 39 tuntia viikossa. Vastaajista 73 % kuului kotitalouksiin, joiden ansiotulot olivat vähemmän kuin 5 000 euroa kuukaudessa. Osasairauspäivärahan hakeminen Noin kaksi kolmesta (64 %) kyselyyn vastanneesta ilmoitti saaneensa tietoa osasairauspäivärahasta erittäin tai melko hyvin. Yleisimmin tietoa oli saatu työterveyshuollosta tai Kelasta, ja aloitteen etuuden hakemisesta oli yleisimmin tehnyt vastaaja itse tai työterveyslääkäri tai -hoitaja. Ne vastaajat, joiden työpaikalla oli käytössä jokin työhön paluun tukemiseen liittyvä malli tai käytäntö, olivat muita useammin saaneet tietoa työterveyshuollosta (p < 0,001). Vastaavasti, jos työpaikalla ei ollut tällaista käytäntöä, vastaajat ilmoittivat muita harvemmin, että aloite osasairauspäivärahalle siirtymisestä oli tullut työterveyshuollosta (p < 0,001). Yli puolet vastaajista koki saaneensa päätöksen etuuden myöntämisestä nopeasti ja noin kolmasosa vastasi joutuneensa odottamaan sitä jonkin aikaa. Neljäsosa tutkittavista olisi halunnut aloittaa osasairauspäivärahakautensa nykyistä varhaisemmassa vaiheessa, jo ennen etuutta 1722 Suomen Lääkärilehti 19/2010 vsk 65
SLL 19 1719-1728:KANSI 5.5.2010 11:49 Sivu1723 TIETEESSÄ KUVIO 1. välittömästi edeltäneiden 60 sairauspäivärahapäivän täyttymistä. Näin vastasivat etenkin tutkittavat, joiden edeltävä sairauspäivärahakausi oli keskimääräistä lyhyempi (kuvio 1). Kokemuksia osasairauspäivärahakaudelta Tutkittavat tekivät osasairauspäivärahakauden aikana ansiotyötä keskimäärin 21 tuntia viikossa. He työskentelivät yleisimmin (47 %) neljä tuntia päivässä. Lähes yhtä monet (41 %) tekivät lyhennettyä työviikkoa työskennellen noin kahdeksan tuntia päivässä. Mielenterveyden häiriöiden sairausryhmässä tutkittavat tekivät muita useammin lyhennettyä työviikkoa ja tuki- ja liikuntaelinten sairausryhmässä lyhennettyä työpäivää. Lyhennetty työviikko oli yleisin julkisella sektorilla ja terveydenhuoltoalalla, kun taas lyhennettyä työpäivää käytettiin etenkin yksityisellä sektorilla ja teollisuudessa sekä palvelualoilla. Valtaosa (70 %) tutkittavista koki, että työajan puolittamiseen tarvitut työjärjestelyt työpaikalla olivat olleet melko tai erittäin helppoja ja että työtoverit olivat suhtautuneet niihin melko tai erittäin myönteisesti (81 % tutkittavista). Kokemukset työjärjestelyiden sujumisesta tai työtoverien suhtautumisesta eivät olleet yhteydessä vastaajien yksilöllisiin, työhön tai työpaikkaan liittyviin taustatekijöihin (esimerkiksi ammattiasemaan, työnantajasektoriin, toimialaan tai työpaikan kokoon). Vastaajien halukkuus siirtyä osasairauspäivärahalle aikaisemmin, jo lyhytaikaisemman sairauspoissaolon jälkeen (p < 0,001). Edeltäneen sairauspäivärahan kesto (arkipäivää) 200 300 (n = 162) 150 199 (n = 107) 100 149 (n = 147) 60 99 (n = 186) 85 15 78 22 78 22 62 38 0 20 40 60 80 100 % En Kyllä Tutkittavilta, jotka olivat saaneet osasairauspäivärahaa sen enimmäiskeston, tiedusteltiin mielipidettä kauden keston riittävyydestä. Runsas puolet (57 %) heistä piti kauden pituutta itselleen riittämättömänä. Hyvin kuormittavaksi tai vaativaksi työnsä kokevat vastaajat pitivät kauden kestoa riittämättömänä useammin kuin muut (p < 0,01). Tutkittavista neljäsosa piti osasairauspäivärahakauden aikaista taloudellista toimeentuloaan täysin riittävänä ja toisaalta 22 % heistä koki sen melko tai täysin riittämättömäksi. Kokemus toimeentulon riittävyydestä oli yhteydessä (p < 0,001) kotitalouden tuloluokkaan niin, että alimmassa tuloluokassa etuutta piti täysin riittävänä 6 %, kun ylimmässä tuloluokassa osuus oli 58 %. Avoimissa vastauksissa toimeentulon riittämättömyyden toivat esiin esimerkiksi tutkittavat, joiden talouteen kuului huollettavia lapsia ja näistä etenkin yksinhuoltajat (14). Kokoaikaiseen ansiotyöhön paluu Neljä viidestä tutkittavasta koki osasairauspäivärahan edistäneen ja 8 % koki sen haitanneen sairaudesta toipumista. Toipumisen kannalta hyödyllisenä osasairauspäivärahakautta pitivät etenkin ne tutkittavat, joiden osasairauspäivärahakautta edeltänyt sairauspäivärahakausi oli ollut keskimääräistä lyhyempi (p < 0,001) sekä toisaalta tutkittavat, jotka olivat saaneet osasairauspäivärahaa kasvaimesta tai mielenterveydenhäiriöstä toipuessaan (p < 0,01). Koettu vaikutus toipumiseen ei ollut yhteydessä muihin vastaajien tai heidän työhönsä liittyviin taustatekijöihin. Kyselyhetkellä (keskimäärin 5 kuukautta osasairauspäivärahakauden päättymisen jälkeen) 64 % vastanneista oli palannut kokoaikaiseen ansiotyöhön ja 15 % työskenteli osa-aikaisesti. Kokoaikaisessa ansiotyössä olevista 78 % oli samassa työtehtävässä kuin ennen osasairauspäivärahakautta, 16 %:lla aikaisempaa työtehtävää oli muutettu ja 6 % oli kokonaan eri työtehtävässä kuin ennen osasairauspäivärahakautta. 15 % vastaajista oli tuolloin poissa ansiotyöstä sairauden vuoksi. Kokoaikaiseen ansiotyöhön palanneiden tutkittavien osuus (tilanne kyselyhetkellä) oli pienin mielenterveyden häiriöiden ryhmässä ja suurin tapaturmien jälkitiloissa (vammat) (taulukko 3). Havaittuja tautiluokkien välisiä Suomen Lääkärilehti 19/2010 vsk 65 1723
SLL 19 1719-1728:KANSI 5.5.2010 11:49 Sivu1724 TERVEYDENHUOLTO TAULUKKO 3. Kokoaikaiseen ansiotyöhön palanneiden osuudet, % (95 %:n LV). Tarkasteltava muuttuja Kokoaikaiseen ansiotyöhön palanneet % (95 %:n LV) Ikä, v 23 34 65,5 (52,2 77,1) 35 44 69,3 (60,4 77,2) 45 54 65,6 (59,8 70,9) 55 65 58,1 (51,0 65,0) Sukupuoli mies 67,5 (60,1 74,2) nainen 62,9 (58,5 67,2) Koulutusaste kansa-, kansalais-, keski- tai peruskoulu 60,8 (52,0 69,1) ammatillinen tai yo-tutkinto 61,5 (55,2 67,5) opistoasteen tai AMK-tutkinto 73,3 (66,8 79,0) yliopisto tai korkeakoulututkinto 53,7 (41,8 65,4) Ammattiryhmä johtajat, ylimmät virkamiehet ja asiantuntijat 57,7 (47,7 67,3) toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijät 76,1 (66,6 84,0) palvelu-, myynti- ja hoitotyöntekijät 63,1 (56,9 68,9) rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijät, maanviljelijät, metsätyöntekijät ym. 70,3 (59,1 79,8) prosessi- ja kuljetustyöntekijät 70,6 (59,0 80,5) muut 50,0 (34,0 66,0) Tautiluokka, ICD-10 mielenterveyden häiriöt (F) 57,4 (50,4 64,2) kasvaimet (C) 75,9 (63,6 85,5) hermoston sairaudet (G) 59,1 (38,0 77,9) verenkiertoelinten sairaudet (I) 58,6 (40,3 75,3) TULE-sairaudet (M) 62,8 (56,3 68,9) vammat (S) 80,9 (67,8 90,2) muut sairaudet 68,8 (51,3 82,9) Edeltänyt sairauspäivärahakausi 200 300 päivää 48,2 (40,6 55,8) 150 199 päivää 67,3 (58,0 75,7) 100 149 päivää 66,9 (59,0 74,1) 60 99 päivää 73,1 (66,4 79,1) Osasairauspäivärahakausi 72 päivää 57,9 (51,8 63,9) < 72 päivää 67,8 (62,8 72,5) Oma arvio työkyvystä työn vaatimuksiin nähden huono 47,3 (37,2 57,5) kohtalainen 64,8 (60,6 69,0) hyvä 82,7 (70,6 91,2) Työn henkinen kuormittavuus sopivaa tai liian kevyttä 65,6 (59,3 71,6) hieman liian raskasta 66,4 (60,0 72,3) aivan liian raskasta 58,7 (51,6 65,6) Työn fyysinen kuormittavuus sopivaa tai liian kevyttä 67,9 (62,6 72,9) hieman liian raskasta 64,2 (57,1 70,8) aivan liian raskasta 54,7 (46,3 62,8) eroja kokoaikaiseen ansiotyöhön paluussa selvitettiin tarkemmin siten, että samanaikaisesti otettiin huomioon vastaajien ikä, sukupuoli ja sosioekonominen asema (osoittimina koulutus ja ammatti), työn koettu kuormittavuus, sairauspoissaolon kesto sekä vastaajien oma arvio työkyvystään työn fyysisten ja henkisten vaatimusten kannalta osasairauspäivärahakauden alussa. Taulukossa 3 on esitetty kokoaikaiseen ansiotyöhön palanneiden osuudet näiden tekijöiden luokissa. Logistisen regressiomallinnuksen tuloksista (taulukko 4) nähdään, että voimakkaimmin työhön paluuseen olivat yhteydessä osasairauspäivärahaa edeltäneen sairauspoissaolon kesto ja vastaajien arvio työkyvystään osasairauspäivärahakauden alussa. Vastaajat, joiden osasairauspäivärahaa edeltänyt sairauspoissaolo oli kestänyt vähemmän kuin sata päivää, palasivat kokoaikaiseen ansiotyöhön yli neljä kertaa todennäköisemmin kuin ne, joiden sairauspoissaolo oli kestänyt enemmän kuin 200 päivää. Samoin vastaajat, jotka osasairauspäivärahakauden alussa olivat kokeneet työkykynsä työn vaatimuksiin nähden hyväksi, palasivat kokoaikaiseen työhön yli neljä kertaa todennäköisemmin kuin työkykynsä huonoksi kokeneet. Tautiluokkien väliset erot ansiotyöhön paluussa kuitenkin säilyivät, kun muiden tekijöiden vaikutukset otettiin huomioon (Malli 2). Kasvainten ja vammojen tautiluokissa tutkittavat palasivat osasairauspäivärahakauden jälkeen kokoaikaiseen ansiotyöhön yli kolme kertaa todennäköisemmin kuin mielenterveydenhäiriöiden ryhmässä. Pohdinta Osasairauspäivärahaa koskevaa lakia valmisteltaessa yhtenä lähtökohtana on ollut, että etuus olisi tasapuolisesti kaikkien kokoaikatyötä tekevien käytössä. Tähän mennessä etuutta saaneista valtaosa on naisia, ja sitä ovat käyttäneet eniten sosiaali- ja terveydenhuollossa työskentelevät. Osasairauspäivärahaa on käytetty monien erilaisten sairauksien aiheuttamissa työkyvyttömyystilanteissa, joskin painopiste on ollut mielenterveyden häiriöissä sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksissa. Näin ollen osasairauspäivärahaa saaneiden joukko on Suomessa karkeasti ottaen melko samankaltainen kuin muissa Pohjoismaissa järjestelmien eroista huolimatta. 1724 Suomen Lääkärilehti 19/2010 vsk 65
SLL 19 1719-1728:KANSI 5.5.2010 11:49 Sivu1725 TIETEESSÄ TAULUKKO 4. Kokoaikaiseen ansiotyöhön paluuseen yhteydessä olevia tekijöitä. Logistinen regressioanalyysi. Ristitulosuhde (OR) ja 95 %:n LV (suluissa). Mallissa 1 vakioitu ikä ja sukupuoli, Mallissa 2 vakioitu lisäksi koulutus ja ammatti. Tarkasteltava muuttuja n Malli 1 Malli 2 ikä + sukupuoli + koulutus + ammatti OR (95 %:n LV) OR (95 %:n LV) Tautiluokka (ICD-10) mielenterveyden häiriöt (F) 181 1,0 1,0 kasvaimet (C) 57 3,8 (1,8 7,8) 3,5 (1,6 7,8) hermoston sairaudet (G) 20 1,0 (0,4 2,7) 0,9 (0,3 2,6) verenkiertoelinten sairaudet (I) 27 0,9 (0,4 2,2) 1,0 (0,4 2,5) TULE sairaudet (M) 213 1,2 (0,8 1,8) 1,3 (0,8 2,3) vammat (S) 41 3,9 (1,5 10,1) 3,7 (1,3 10,6) muut sairaudet 29 2,3 (0,9 5,7) 2,2 (0,8 6,2) Edeltäneen sairauspäivärahakauden kesto 200 300 päivää 155 1,0 1,0 150 199 päivää 101 3,2 (1,8 5,6) 3,0 (1,6 5,3) 100 149 päivää 138 3,0 (1,8 5,1) 3,0 (1,8 5,2) 60 99 päivää 174 4,2 (2,5 6,9) 4,4 (2,6 7,4) Osasairauspäivärahakauden kesto 72 päivää 234 1,0 1,0 < 72 päivää 334 1,6 (1,1 2,3) 1,7 (1,1 2,5) Oma arvio työkyvystä työn vaatimuksiin nähden huono 73 1,0 kohtalainen 449 1,8 (1,0 3,1) hyvä 46 4,5 (1,7 11,9) Työn henkinen kuormittavuus aivan liian raskasta 163 1,0 hieman liian raskasta 206 1,1 (0,7 1,9) sopivaa tai liian kevyttä 199 1,0 (0,5 1,8) Työn fyysinen kuormittavuus aivan liian raskasta 124 1,0 hieman liian raskasta 165 1,1 (0,7 2,0) sopivaa tai liian kevyttä 279 1,4 (0,8 2,4) Osasairauspäivärahaa saaneiden kokemukset etuuden käytöstä ovat yleisesti ottaen olleet varsin myönteisiä. Tutkittavat kokivat pääosin, että osa-aikaiseen työntekoon liittyvät järjestelyt työpaikalla toteutuivat helposti ja niihin suhtauduttiin myönteisesti. Joukossa olleet kielteiset kokemukset saattavat kertoa siitä, että tutkimuksen ajankohtana osasairauspäivärahajärjestelmä oli uusi, eikä sen ehtoja tunnettu tai sitä ei osattu soveltaa työpaikoilla riittävästi. Toisaalta on mahdollista, että tämä selvitys antaa etuuden käytöstä hieman todellista valoisamman kuvan, koska osasairauspäivärahaa saaneet ovat luultavasti olleet motivoituneita kokeilemaan varhaisempaa työhön paluuta ja heidän työpaikallaan siihen on ollut jo lähtötilanteessa ainakin kohtuullisen hyvät edellytykset. Useat työjärjestelyt vaativatkin työpaikoilta joustavuutta. Joissain työtehtävissä saattaa olla vaikeaa vähentää kuormitusta siten, että se sairauden laadun huomioon ottaen edistäisi parhaiten työntekijän toipumista. Etuuden käyttöönottovaiheessa toteutetussa työterveyslääkäreille suunnatussa kyselyssä (15) ilmenikin, että lääkärit pitivät työajan tai -kuor- Suomen Lääkärilehti 19/2010 vsk 65 1725
SLL 19 1719-1728:KANSI 5.5.2010 11:49 Sivu1726 TERVEYDENHUOLTO Suurin osa tutkittavista palasi koko - aikaiseen ansiotyöhön osasairauspäivä - rahakauden jälkeen. mituksen puolittamiseen liittyviä vaikeuksia esteinä etuuden käytölle. Kuitenkin tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että silloin, kun osasairauspäivärahaa on käytetty, työaikaa ja -kuormitusta on useimmiten vähennetty tarkoituksenmukaisella tavalla. Tulosten mukaan lyhennetty työviikko oli yleisesti käytössä mielenterveydenhäiriöistä toipuvilla osasairauspäivärahan saajilla, ja heillä se mahdollisesti tukeekin parhaiten työkuormituksesta palautumista. Tuki- ja liikuntaelinten sairausryhmässä tutkittavat olivat taas muita useammin tehneet lyhennettyä työpäivää osasairauspäivärahaa saadessaan, mikä puolestaan vähentää yhtäjaksoista fyysistä kuormitusta. Työajan puolittamisessa ilmeni myös toimiala- ja sektorikohtaisia eroja. Lakia valmisteltaessa korostettiin työterveyshuollon tehtävää osasairauspäivärahan käyttöön ohjaavana tahona (16). Tämän tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että työterveyshuollot ovat yleisesti ottaen olleet aktiivisia. Työterveyshuoltojen aloitteellisuus oli yhteydessä siihen, että työntekijän työpaikalla oli käytössä jokin työhönpaluun tukemiseen liittyvä malli. Tällöin työpaikalla on jo pohdittu laajemminkin keinoja työhönpaluun tukemiseksi ja asiassa tehdään todennäköisesti yhteistyötä työterveyshuollon kanssa. Myös kunnallista työterveyshuoltoa selvittäneessä tutkimuksessa (17) todettiin, että kuntasektorilla osasairauspäivärahaa on käytetty eniten suurissa organisaatioissa, joissa on myös eniten käytössä yhtenäisiä työhönpaluuseen liittyviä toimintamalleja. Tärkeänä on pidetty myös sitä, että työterveyshuolto tukee osasairauspäivärahakauden aikaisia muutoksia työpaikalla niin, että osittainen työhönpaluu on mahdollista (16). Se, missä määrin tämä on mahdollista, riippuu esimerkiksi siitä, kuinka työterveyshuoltopalvelut toimivat ja minkälainen työ ja organisaatio on kysymyksessä. Tässä tutkimuksessa vain muutama vastaaja toi esiin sen, että työterveyshuolto oli osallistunut osasairauspäivärahakauden aikaisten työjärjestelyiden suunnitteluun. Osasairauspäiväraha näyttää täyttävän tehtävänsä siltä osin, että tutkittavat kokivat osasairauspäivärahakauden edistäneen heidän toipumistaan ja suurimmaksi osaksi he palasivat kokoaikaiseen ansiotyöhön sen jälkeen. Enemmistö oli palannut aikaisempaan työhönsä, mutta runsaan viidenneksen työtehtävää oli muutettu tai heidän työtehtävänsä olivat kokonaan vaihtuneet. Tulos on myönteinen, kun otetaan huomioon se, että tutkittavien yhtäjaksoinen kokoaikainen sairauspoissaolo ennen osasairauspäivärahakautta oli kestänyt keskimäärin puoli vuotta. Heillä oli siten takanaan jokin suhteellisen pitkäkestoinen sairaus, ja osalla heistä saattoi olla osasairauspäivärahakauden päätyttyäkin tarve tehdä aikaisempaan työhön verrattuna vähemmän tai eri tavalla kuormittavaa työtä. Tutkittavista, joiden osasairauspäivärahakausi oli kestänyt enimmäisajan, runsas puolet pitikin kautta itselleen liian lyhyenä. Etenkin kuormittavaan tai vaativaan työhön palanneet pitivät kautta liian lyhyenä. Avoimissa vastauksissa esimerkiksi muutamat masennuksesta toipuvat toivat esiin, että nykyinen enimmäisaika ei välttämättä riitä kuntoutumiseen (14). Tällaisissa tilanteissa työterveyshuollon ja työpaikan sujuva yhteistyö on erityisen tärkeää, sillä turvallinen työhönpaluu saattaa edellyttää työkuormituksen ja työolojen uudelleen arviointia ja arviointituloksiin pohjautuvia pidempiaikaisia työjärjestelyitä. Kasvaimista tai vammoista toipuvat tutkittavat palasivat kokoaikaiseen ansiotyöhön todennäköisemmin kuin tutkittavat muissa sairausryhmissä. Sairauden laadun yhteys ansiotyöhön paluuseen osoittautui suhteellisen vahvaksi; se säilyi vaikka eräiden työhönpaluuseen aikaisemmissa tutkimuksissa yhteydessä olleiden tekijöiden vaikutukset otettiin huo - mioon. Aikaisemmissa tutkimuksissa onkin osoitettu, että syöpään sairastuneet ovat halukkaita palaamaan työhön ja suurin osa heistä palaa takaisin työelämään, joskin työhön palanneiden osuus on vaihdellut selvästi syöpätyypin mukaan (18). Tämän tutkimuksen tutkittavilla yleisin kasvain oli rintasyöpä, josta toipuvat palaavat todennäköisesti töihin sairauden jälkeen (18,19). Myös vammoista toipuvat ovat ilmeisen motivoituneita palaamaan ansiotyöhön, kun toipuminen on edennyt riittävän pitkälle. Sitä vastoin mielenterveyden häiriöt ja tuki- ja liikuntaelinsairaudet koetaan usein työn aiheuttamiksi tai pahentamiksi (20), mikä voi vaikeuttaa työhönpaluuta. Tällöin voisi osasairauspäivärahakauden harkinnanvarainen jatkaminen olla monessa tapauk- 1726 Suomen Lääkärilehti 19/2010 vsk 65
SLL 19 1719-1728:KANSI 5.5.2010 11:49 Sivu1727 TIETEESSÄ Tästä asiasta tiedettiin Osasairauspäiväraha on ollut käytössä vuoden 2007 alusta lähtien. Uutta etuutta on hakenut ennakoitua harvempi, vain runsaat 2 000 hakijaa vuodessa. Etuutta saaneista 70 % on naisia. Yleisimmät sairaus perusteet ovat jokin mielenterveyden häiriö tai TULE-sairaus. Tämä tutkimus opetti Etuutta saaneiden kokemukset olivat pääosin myönteisiä. Työajan lyhentäminen kyettiin suurimmaksi osaksi toteuttamaan työpaikoilla siten, että sairauden ja työn laatu otettiin huomioon. Osasairauspäiväraha kauden jälkeen kaksi kolmesta palasi kokoaikaiseen ansiotyöhön. Osasairauspäivärahaa edeltäneen täyden sairauspäivärahakauden kesto oli keskimäärin puoli vuotta. Mitä pidempään se oli kestänyt, sitä harvempi tutkittava koki osa sairaus - päivärahakauden edistäneen toipumista ja palasi kokoaikatyöhön. sessa tarkoituksenmukaista. Työkyvyn heikkenemisen alkuvaiheessa ja useissa somaattisissa sairauksissa kauden nykyinen enimmäiskesto vaikuttaa riittävältä. Osa-aikaista sairauslomaa koskevien asenteiden on todettu olevan myönteisiä (21). Lisäksi osatyökyvyttömyyseläkkeen saajista hieman alle 70 % tekee osa-aikatyötä (22). Muun muassa näiden tietojen perusteella osasairauspäivärahan käytön ennakoitiin muodostuvan huomattavasti yleisemmäksi kuin alkuvaiheen seurantatiedot ovat osoittaneet. Osasairauspäivärahan ehtoja on vastikään arvioitu uudelleen, ja vuoden 2010 alusta lähtien, sairausvakuutuslain muutoksen myötä, osasairauspäivärahan käyttö on ollut mahdollista heti työnantajan omavastuuajan jälkeen (23). Tätä tukevat edellä esitetyt tulokset, joiden mukaan osasairauspäivärahakautta edeltäneen sairauspoissaolon suhteellinen lyhyys oli yhteydessä siihen, että osasairauspäivärahan koettiin edistäneen toipumista ja kauden jälkeen palattiin kokoaikaiseen ansiotyöhön. Muutosta puoltavat myös aikaisemmat tutkimustulokset ja käsitykset ammatillisen kuntoutuksen varhaisen aloittamisen ja sairauslomalta oikea-aikaisen työhön paluun merkityksestä (9,24). Oletettavasti entistä suurempi osa onnistuu palaamaan kokoaikaiseen ansiotyöhön osasairauspäivärahakauden jälkeen, kun etuuden käyttö on mahdollista myös sairauspoissaolon varhaisemmassa vaiheessa. Olisi syytä pohtia myös muita mahdollisia etuuden käyttöä rajoittavia tekijöitä. Aikaisemmin on esitetty, että osasairauspäiväraha saattaa olla taloudellisesti kannustavampi suuri- kuin pienituloisille (25). Tämän tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että talouden pienituloisuus, se että talouteen kuului huollettavia lapsia ja yksinhuoltajuus olivat yhteydessä siihen, että toimeentulo osasairauspäivärahakauden aikana koettiin riittämättömäksi. Järjestelmää ei myöskään koettu taloudellisesti kannustavaksi sellaisissa tilanteissa, joissa osasairauspäivärahakauden alkaessa työnantaja jatkoi vielä sairausajan palkanmaksua. Jo toteutuneen lakimuutoksen (23) myötä onkin mahdollista, että työntekijän siirtyessä osittaiselle sairauslomalle työnantaja jatkaa täyden palkan maksamista työehtosopimuksen mukaisesti ja Kela suorittaa työnantajalle samalta ajalta osasairauspäivärahan suuruisen korvauksen. Näin on aikaisemmin voitu menetellä esimerkiksi silloin, kun Kela on myöntänyt kuntoutusrahaa työterveyshuoltolain mukaisesti omalla työpaikalla muussa kuin omassa työssä tapahtuvaan työkokeiluun. Tämä tutkimus antoi vasta alustavaa tietoa osasairauspäivärahan toimivuudesta. Kun etuuteen liittyviä ehtoja muutetaan, käyttäjäryhmäkin oletettavasti hieman muuttuu. Tämän tutkimuksen rajoituksena on pidettävä sen poikkileikkausluonnetta. Nyt havaittujen yhteyksien tarkastelua tulisikin jatkaa seuranta-asetelmassa. Tutkimus ei myöskään mahdollistanut vertailua täyttä sairauspäivärahaa saaneisiin. Vertailuasetelmassa voitaisiin varsinaisesti pohtia sitä, edistääkö osasairauspäivärahan käyttö toipumista ja työhönpaluuta. Koska on luultavaa, että joitakin osasairauspäivärahakausia on jäänyt toteutumatta sen vuoksi, että työpaikoilla ei ole voitu toteuttaa riittäviä työjärjestelyjä, jatkossa tulisi selvittää, mitkä tekijät työpaikoilla edistävät ja mitkä hankaloittavat etuuden käyttöä. Vielä on varhaista esittää kovin selkeitä osasairauspäivärahan käyttöön liittyviä suosituksia. Tässä selvityksessä saadut tulokset viittaavat ainakin siihen, että osittaisen sairausloman sopivuutta ja käyttömahdollisuuksia tulisi harkita jo sairauspoissaolon varhaisessa vaiheessa. Suomen Lääkärilehti 19/2010 vsk 65 1727
SLL 19 1719-1728:KANSI 5.5.2010 11:49 Sivu1728 JOHANNA KAUSTO M.Sc., Researcher Finnish Institute of Occupational Health johanna.kausto@ttl.fi LAURI VIRTA KARI-PEKKA MARTIMO EIRA VIIKARI-JUNTURA ENGLISH SUMMARY Experience with partial sick leave encouraging Background Partial sickness benefit was introduced in Finland in 2007. So far the benefit has been used less than anticipated. Partial sick leave entails working 40 to 60% of the ordinary working hours performing usual or modified tasks. It is believed to have positive effects on health and well-being and promote recovery in comparison with complete absence from work. The aim of the survey was to describe recipients of partial sickness benefit, to find out about experiences with its use and to examine to what extent recipients returned to fulltime work. Methods A sample (N = 1016) of recipients of the benefit between 1 August 2007 and 31 January 2008 was drawn from the registers of the Social Insurance Institution. Of the total sample 64% responded to a questionnaire. Register based information on sickness benefits and diagnoses was also collected. Results Women comprised 71% of the sample. The mean age was 48 years. Of the total sample 36% were diagnosed with a mental disorder and 36% with a musculoskeletal disorder. Two fifths of the recipients had taken the benefit for the maximum duration of 72 days. The average duration of partial sick leave was 57 days and that of the preceding period of full sickness benefit for 151 days. Most of the recipients worked in the healthcare, manufacturing or service sector. Experiences with using the benefit were mainly positive. The majority of the respondents reported that information on the benefit had been readily available. They also felt that it had been quite easy to make the necessary arrangements at the workplace. It appears that in most of the cases the workloads of those on the benefit had been reduced adequately. More than half of the respondents who had received the benefit for 72 days found the period too short. This was the case in particular when the respondents found their work demanding or stressing. Especially those in the lower income classes were not satisfied with their income level while receiving partial sickness benefit. Four out of five respondents and especially those whose preceding full sick leave had been relatively shorter, felt that the partial sick leave had contributed positively to their recovery. A shorter period of preceding full sick leave was also associated with return to fulltime work. Those recovering from tumours or traumas were more likely to return to work than others. Conclusions The findings indicate that making partial sickness benefit available at earlier stages of the sickness period is reasonable. In the case of a long preceding period of full sick leave, it is particularly important that the representatives of the workplace and occupational health care cooperate in supporting the return to work. The maximum duration of 72 days may be sufficient in early stages of disability and in many somatic diseases. However, in patients recovering from long-term illnesses or mental disorders, for example, a longer period of partial sick leave might be beneficial. Positive experience with partial sick leave indicates that it could be used substantially more than has so far been the case. 1728 Suomen Lääkärilehti 19/2010 vsk 65