Siika (Coregonus lavaretus L. s.l.) pienten jiirvien hoitokalana

Suomen Kalalalous 60. s. 234-245.1992 Siika (Coregonus lavaretus L. s.l.) pienten jiirvien hoitokalana KALERVO SALOJARVl I SALOlARVI, K. 1992. Siika (Coregol1us lavaretus L. 5.1.) pientcn jfuvien hoilokalana. Suomen Kalatalous 60. s. 234-245. Suomessa on kymmenil1 tuhansia pienhijtlrvi!t (pinta-ala 1-100 ha),joiden yhteenlaskeuu pinta-ala vastaa lso-saimaan pinta-alaa. Anikkelissa tarkastellaan rutiden jfuvien siian istutustuloksia, istutustu!oksecn vaikutlavia lckijoiut ja esitetrutn suosituksia pienlen jarvien siikaistutuksista. lslutukscl on jaettu tarkastelussa siirtoiswtuksiin, vastakuoriutuneiden poilcaslen jajatkokasv3leuujen poikaslcn islutuksiin. Siikojen siinoisluluksel oval marissa pienissli jllivissa saancet aikaan luonnonvaraisia kalasteuavia siikakamoja. Nykyisin siirtoisluluksia tehdruin kuilenkin hyvin vllmn. Vastakuoriutuneiden siikojen istu(usten tuloksct oval vaihdelleetlaajoissa rajoissa. Parhaat tulokset on saatu pienisul j:1rvisul. joissa ei cnnen istutusta ole ollut siikaa. Kes:Lnvanhojen siianpoikasten islutustulokscl ovat olleet keskimlulrin 55 kg 1 000 istukasta kohden (vaihtelu 2-235 kg). Istutuksin voidaan saada aikaan useiden kilojen pysyv:t siikasaalis hehtaarilla. Usein vuosisaaliitovatollect4--6 kg / ha. Realistinen tavoitesaalis on 5-10 kg I ha Iv. Siinoislutustenja vastakuoriutunciden siikojcn istulusten tuloksellisuus riippuu ensisijaisesti tiheydestl1 riippumauomista ymp:lristoolosuhteista eli samoista mekanismeista, jotlca mid1rllll.vht vuosiluokkien voimakkuuden luonnonvaraisissa kannoissa. Kesfulvanhojen istutuksissa kannan tiheydestll riippuvat lckijht oval keskeisen U1rkeiU1. TIistll syyst!l kes11nvanhojen islutusten tulos on paremmin ennustettavissa. Annetut suosituksct kauavat kalastuksen ja istutukset. SAlDJARVI, K. 1992. Slken (Coregonw lavarelus L. s.i.) som utplanteringsflsk i sma sjtlar. Suomen Kalalalous 60. s. 234-245. I Finland finns del. tiotusentals sma sj&lr (yta 1-100 ha) med en sammanlagd areal motsvarande Storsaimens. Artikeln granskar rcsujtatcn av sikutplanteringar i dylika sjoar. faktorer sam paverkar resultatcn och frnmfor rekommendationer gailande sikutplantering i sma sj03r. Utplanteringama inclelas hur i inplantering av fisk rmn andra vauendrag, utplamering av nykll1ckta yngel samt utplantering av aldrc <x:uade yngel. Inplantering av sik [ran andra vauendrag har i manga sma sjoar givil upphov till vilda sikbestand sam tal ftskc. Numcra uuors dock m sadana inplanteringar. Resultaten av utplantering av nykulckta yngej varicrar kraftigl De btista resultaten h:trstarnmar fran smc\ sjoar cutr slk inte ftirekommit Lidigare. BetrMfande utplantering av en sommar gamla sikyngel uppgar resultaten till i medel,.1 55 kg 11000 yngel (variationen 2-235 kg). Utplanteringama kan resultera i en kontinucrlig fangsun:tngd poi flera kilo per hektar. ArsfAngsterna uppgar ofta till 4-{j kg I ha och 5-10 kg I ha iir en rcalistiskt mil. (R rl!i lac 53 va; jar ust kal I Riista- ja Icalatalouden tuikimuslaitos. kalantutkimusosasto. PL 202. 00151 Helsinki Set isb niil kal ten

Suomcn Kalatalous 60. 1992 235 RcsultaJ.eJ1 vid inplantering av fullvuma och nykiackta sikar beror i fl)rsta hand pfl miljtlfaktorer oberoende av W,theten, dvs. samma mekanismer sam bestlimmer mklassemas sloriek i naturliga besland. Vid utplwllering av en sommar gamla ynge):if faktorer beroende pa bcstandsuuheten av ccnlmi belydelse. Delta goc del Uuwe au ftmltsaga resultaten av sadana utplanteringar. Rckommcndationema i artikeln grujer bade fiske och utplanteringar. SAlDJARvl. K. 1992. Whitefish (Coregonus lavaretus L. s.i.) stockings as a managemem 1001 in small forest lakes. Suomen Kalatalous 60. p. 234-245. There are tens of thousands of small forest lakes (surface area 1-100 heclares) in Finland. Management of these lakes by whitefish stockings and factors affecting the success of stockings as well as recommendations for management are dealt with in this article. Stockings are divided to transfer of adult fish. larvae stocking and stocking of juveniles. Naturally reproducing whitefish stocks have been established through transfer of whitefish in many lakes. Presently tranfers are seldom carried out. The efficiency of the stocking of larvae has varied widely. Larvae stockings fail in cases where endemic self sustaining whitefish stocks exist. but they can succeed in cases where no whitefish exist prior to stocking. The mean yield from whitefish juvenile stockings has been 55 kg and the yields have varied from 2 La 235 kg. Sustainable yields with continuous stocking of juvenile whitefish have been some kilos per hectare; frequently 4-6 kg I ha per year. The realistic largel catch is c. 5-10 kg I ha per year. Factors affecting the success of Lransfers and larvae slockings are primarily stochastic density independent populalion conuel mechanisms. e,g. those which detennine the year--class strength of natura) populations. Contrary to this. density-dependent population regulation mechanisms playa major role in delennining the yield from juvenile stockings. Oensity-dependem populalion responses are easier to forecast. This means that the yield from juvenile stockings are more predictable than the yield from the transfer of adult fish and larvae stockings. The recommendations given include both fishing and stocking operations. I. Johdanto Suomessa on lillies 200 000 jarvea ja lampea (RAAllKAINEN & KUUSISTO 1990). Niiista lukumliiirltisesti suurin osa kuuluu pieniin aile hehtaarin lampiin. Jiirvia, joiden koko on 1-100 hehtaaria on 53423 ja niiden pinta-ala on 5-264 1an 2, mika vastaa lso-saimaan pinta-alaa. Taman kokoluokan jlrvia voilaneen jo piliia pienina jarvina. Niissa on usein monipuolinen ejioyhleiso ja luonnonvarainen kalaslo (mm. hauki, siirki, ahven). Pienia jarvia on perinteisesri kaytetty kalastukseenja niiden kalakantoja on pyritty hoitamaan mm. isrutuksin. Hoidon tulokset on voitu konkreettisesti njihdii, milia aivan ilmeisesti on ollut suuri merkitys kalanviljelyn kehittymiselle. Viime vuosikymmenten aikana monista pienistii jiirvista on rakennellu luonnonravintolammikoita, JOlssa tuotetaan istu tukstin paaasiassa kesiinvanhoja siianpoikasia. Osaa jarvista on tarvittu miidin tuollamiseen (emokalajarvet). Vapaa-ajan Jisaiintyminen on lisiinnyt tarvetta myos pienvesien hoitamiseen (kalakerhot yms.). Pienet jiirvel soveltuvat erinomaisesti tutkimuksiin. Niissii voidaan tutkia monia kalataloudellisia ongelmia ja tuloslen sovellellavuus myos suuriin jiirviin on hyva. Pienissa jarvissa voidaan suorittaa kalastoon ja ympliristoon kohdistuvia manipulaatioita, jotka suurissa jarvissa eivat tule kyseeseen. Pienvesien kaytto tutkimuksiin ymm!irrettiin jo viime vuosisadalla, mista on osoituksena mm. Evon kalastuskoeaseman perustaminen (BROFELDT

236 Kalervo SalojtJrvi 1920). Pienissajarvissa on tehty runsaasti kalamutkimusta. josta yhtenii esimerkkina on maataloushallituksen kalataloudellisen tutkimustoimiston pienten jarvien tutkimus (mm. TOIVONEN 1964. 1991. TUUNAlNEN 1970. SUMARI 1971). Pienten jarvien siikaistutuksista on keriitty runsaasti tietoja. mutta tutkimuksia yksittaisten istutllserien antamasta saaliista tai istutustulokseen vaikuttavista mekanismeista on ylliittavan vahiin. Kauimmin pienten jarvien siikaistutuksia on tutkittu Evon kalastuskoeasemalla. mutta tuloksia on toistaiseksi julkaistu niukasti (BROFELDT 1920. HAKKA Rl ym. 1984. PRUUKI 1984. PRUUKI ym. 1984). Taman artikkelin tarkoitus on luoda kalsaus pienjarvien siian hoitotuloksiin ja niihin vaikuttaviin tekijoihin ja esittaa suosituksia hoidon tarkoituksenmukaiseksi toteutukseksi. Aineistona on kaytetty julkaistun materiaalin lisiiksi Pohjois-Suomen keskuskalanviljelylaitoksen emokalajarvistii saatuja tuloksia (tutkimuskohteet kuvassa I). Peledsiika ei ole Suomessa luonnonvarainen laji ja se on paaosin jatetty tarkastelun ulkopuolelle. n. istutusten tuloksista SWEDEN MOIpnlo.mpl TulijiJrv'... r;t :l K,VI - Ahverolnen ROh hjor vl Vol kea - Muslo I ; RU SS IA Rl t al amp' Ko l llo lnen Kuva 1. ArtikkeLissa mainiuujen pienten j~ien sijainti Suomessa. Figure J. Geographical/ocation of the lakes memioned in tht text. ( i: v n jl ji 11 (! " tl U M ri v, G. 01 vi la u Sl ru I. Siirtoistutukset Siikoja on siirretty emokaloina lukuisiin pieniin jarviin. Ennen hautomotekniikan kehittymista siirtoistutus oli ainoa keino kotiuttaa siika uusiln jar Vlln. GOTfBERG (1918) on luetteloinut 123 siirtoistutusta, mikll on vain osa roteuteruista siinoistutuksista. Siirroistutusten tuloksista on tietoja S8 jarvesta (GarrBERG 1918). Niiista 29 jarvea ali sellaisia. joissa siiasta tuli siirtoistutusten jalkeen vallitseva saalislaji. Vtidessajarvessa siiasta tuli tarkea saalislajija 12jarvea oli sellaisia.joissa siikasaalilt olivat kohtalaisia. Yhdeksiissa jarvessa saaliit olivat vahiiisia ja siirtoistutus epaonnistui tiiysin vain kolmessa jarvessii. Jiilkeenpiiin on vaikea arvioida miten hyvin ko. jarvet edustavat pienia jarvia. On kuitenkin toden niikoistii. etta siirroistutusten kohteiksi oli valittu jarvia. joiden arvioitiin soveltuvan siialle. Tlistii on osoituksena se, etta luonnonvarainen lisalintyminen onnistui ainakin jossain rnamn useimmissa j!irvissa. 2. Vastakuoriutuneiden siikojen istutukset Evon jarvien vastakuoriutuneiden siikojen isrutukset (BROFELDT 1920) ja ralenonmyrkytysjllrviin ennen myrkytystii tehdyt istutukset (PEIPPO 1964) 3. os ka sh tu: ru ml en tul kg

Suomen KaI.. a1ous 60. 1992 237 /he ovat esimerkkejii pieoten jiirvien epiionnistuneista istutuksista. Samaan ryhmiiiin kuuluvat lnarissa siikajiirviin tehdyt vastakuoriutuneiden siikojen istutukset (SARJAMO ym. 1989). Vastakuoriutuneiden istutuksista pieniin jiirviin on kuitenkin yleensii saam mytinteistii palautetta. Oulujoen vesist(lssa istutettiin Hakasuon kalanviljelylaitoksesta vuosina 1937-62 vastakuoriutuneita siianpoikasia 109 pieneen jiirveen (USKI 1963). Ainakin jonkin verran saalista saatiin 91 ji!rvestii, luonnonvarainen kanta syntyi 56 jiirveen ja istutus epaonnistui tiiysin 18 jiirvessii. Vastaavanlaisia kokemuksia on saatu myos mm. Kuusamon (5. MUSTONEN. suullinen tiedonanto), Kemijoen ja!narin alueilla (Y. MANNERMAA. suullinen tiedonanto). Vastakuoriutuneiden siikojen kotiutusistutuksel Utsjoen tunturijiirviin ovat onnistuneet hyvin (NIE MELA & HYNNINEN 1983), jopa niin hyvin etta nierili- ja taimenkannat ovat klirsineet isturuksista. Paras tiedossa oleva tulos on 40 kg tuhannesta vastakuoriutuneesta poikasesta on Veniijiiltii (10- GANZEN ym. 1974). Suomessa ei niiin hyviii saaliita ole saatu. Esim. Kuusamossa keskimiiiiriiinen tulos viidessa emokalajiirvessii oli 3,6 kg tuhana vastakuoriutunutta kohden (vaihteluviili 1,9-7,3 kg, SA LOJARVI 1980). Kyseinen tulos on kuitenkin vain suuntaa antava, silla se on laskenu matisaaliin perusteella. 3, Jatkokasvatetut poikaset Jatkokasvatetut poikaset ovat Suomessa suureksi osaksi kesiinvanhoja luonnonravintolammikoissa kasvatettuja poikasia. Jonkin verran myos muunlaisia poikasia ruotetaan, mutta niiden antamasta istulustuloksesta ei ole suomalaisiin lutkimuksiin perustuvia tietoja. Puolalaisten tutkimusten mukaan Iyhytaikainenkin jatkokasvalus parantaa poikasten eloonjiiiimismahdollisuuksia. Poikasten koon vaihdellessa 2-3 em viilillii keskimiiiiriiinen lulos oli Puolassa 3 kg rubana istutettua poikasta kohden (vaihtelu 1-39 kg, MARCIAK 1979) ja 4-5 em kokoisilla poikasilla keskimaiirin 14,5 kg tuhatta istutettua poikasta kohden (vaihtelu 7-37 kg, MARclAK 1979). Erilissa toisissa Puolan jiirvissii vastaavankokoisilla (4-5 em) poikasilla saariin saalista keskimiiiirin 26 kg (vaihteluviili 9-83 kg, GRZYWACZ 1981). Pienten jiirvien keslinvanhojen poikasten islutustuloksel eivat keskimliiirin poikkea paljonkaan suurten jiirvien vastaavista tuloksista. Neljassa Pohjois-Suomen keskuskalanviljelylaitoksen emokalajiirvessii keskimiiiiriiinen istutus1uios vaihteli viilillii 75-138 kg tuhannesta istutetusta keslinvanhasta poikasesta (kuva 2). Yksittiiisten istutuserien vaihteluviili on luonnollisesti huomattavasti suurempi. Paras tulos on ollut 235 kg tuhannesta poikasesta, ja huonoimmat liihelhi nollaa. Evon kalastuskoeaseman jiirvissa keslinvanhojen siikojen (osa peledsiikaa) istutukset tuottivat Rahtijiirvessa saalista keskimiiiirin II kg tuhannesta poikasesta (vaihtelu 6-16, PRUUKI 1984) ja Valkea Mustajiirvessii keskimiiiirin 45 kg (vaihtelu 11-141 kg, PRUUKl 1984). Mielenkiiotoista on, ettii PRUU- Kln (1984) saamat tulokset ovat samaa tasoa kuin vuosisadan alussa,jolloin Evon pientenjiirvien kes- kimaiirliinen jatkokasvatettujen poikasten istutuksista saatu saalis oli suunnilleen 20 kg tuhatta istutettua poikasta kohden (vaihtelu 0--76 kg, BROFELDT 1920). Myos vuosisadan alussa Valkea-Mustajiirvi antoi Rahtijiirveii paremman tuloksen. Mitalin tietylle jiirvelle tyypillistii istutustulosta ei ole vaan samassakin jarvessa vuosien villinen vaihtelu voi olla yhtii suuri kuin jarvien viilinen vaihtelu. Suomen kaikkien istutuserien keskimiiiiriiinen istutustulos, jossa on mukana useita kymmenia istutuksia, on 55 kg (vaihteluviili 2-235 kg). Vertailun vuoksi on hyva todeta, etta Puolassa kesanvanhojen poikasten istutustulos on sarna kuin Suomessa (57 kg, vaihtelu 2-333 kg, SZCZERBOWSKI 1977). La V1KKA ja V AARA (1989) ovat arvioineet, etta Lapin olosuhteissa istutustulos on saattanut ollajopa 400-500 kg tuhannesta istutetusta poikasesta. Tulos olisi kuitenkin syyta varmentaa, silla kontrolloiduissa olosuhteissa ei niiin hyvia tuloksia ole missiiiin saavutettu.

238 Kalervo SaJojlirvi o 60 A. '0 20 o 2, 6 8 10 Ike 60r---------------------, B. 112'33 ' 0 20 o 2, 6 8 10 I ka 60 r----------------, c. ' 0 20 a 2, 6 8 10 Ike 60 r---------------------, D. ' 0 20 o, 6 8 10 Ika Kuva 2. Kesanvanhojen siikojen istutusten ikru-yhmmt.ohtainen tulos tuhatta isluteuua polkasta kahden (± SD) seu istutuksista saatu kcskimwtntinen kokonaistulos erltissll Pohjois Suomen keskuskalanviljelylailoksen emokalaj:1rviss:l. A = Kallioinen, B = Tulijl1rvi, C = Maijanlampi ja 0= RilOlampi. Figure 2. Yield/rom whilefishfingerling slocidng (kg per 1000 releasedjingerungs ± SD, y-axis) by age groups X-axis) and lhe mean total yield in some small forest lakes in northern Finland. A = Lake Kallioinen, B = I...t.zke Tulijdrvi. C = Lake Maijan/ampi and D = Lake Ritolamp;. 4. Istutuksin aikaansaatu saalistaso Yahintiilin yhtii tarkeii kalastuksen kannalta kuin istutustulos on se saalistaso, joka istutuksin voidaan kestiiviisti yuiipitiiii. SaaJiin vakaus on Lisiiksi tarkeii ominaisuus. Pienten jarvien siiankalastus on ilmeisesti vain harvoin tuotantoon nahden optimaalinen, mutta toteutunut saalistaso antaa kuitenkin realistisen kasityksen siitii, millaisiin saaliisiin voidaan piiiistii. Pienvesistii hehtaarikohtaiset siikasaaliit voivat olla suuria. Veniijlin Karjalassa on tehokkaasti hoidetuista pienvesistii saatu saajiiksi siikaa 20-50 kg I ha I v (KITAJEv. suullinen tiedonanro). TaJlllin on kuitenkin istutusten ja tehokkaan kalastuksen lisliksi mm. jiirven muu kalasto myrkyteny jajarve~ on lannoitettu. Suunnilleen vastaaviin saaliisiin on arvioitu piiiistyn parhaimmillaan myos Suomen La pissa (30-50 kg I ha, LOVlKKA 1986), mutta tuskin useita vuosia perlikkiiin. Yleensii usean vuoden keskimaaraiset vuosisaaliit oval huomattavasti vaatimattomampia ja vain poikkeustapauksissa kestiivasti yli 10 kg I ha. SaaJislaso, joka istutuksin niiyttiiii olevan suhteellisen helposti saavutettavissa monilajisissa jarviss!!, on 4-6 kg I ha I v. Tahlin on piiiisty mm. Pohjois Suomen keskuskalanviljelylaitoksen emokalajiirvissii. Puolassa pitklin ajan keskimiiiirliinen sii kasaalis on ollut aile 2 kg / ha / v (GRZYWACZ 1981), vaikka parhaimmat hetkelliset saaliit ovatkin olleet yli 40 kg I ha I v (MARcIA]( 1979). Huomattavia siikasaaliita on mahdollista saada pienistii jarvista myos ilman jatkuvia istutuksia tai jopa laysin luonnonvaraisista siikakannoista. GOTI. BEROin (1918) mukaan siittoistutuksin aikaansaaduista siikakannoista saatiin saalista 5-8 kg I ha I v. Pohjois-Ruotsissa ne1jlin jarven keskimliariiinen saalis taysin luonnonvaraisista siikakannoista oli 4,1 kg I ha I v (vaihtelu 2,3-5,5 kg / ha, PE'ITERSON 1974). Pienissii Kanadan jarvissii siikasaalis oli ilman istutuksiakin 5,8 kg I ha I v (BELL ym. 1977). lnarissa viiden vuoden ajan lehokalastetuissa pie nissli siikajarvissli keskimiiiirliinen hehtaarisaalis oli 4, l' jc pl Ii si V. V' jt T II e: k (: 1 n Ii k

Suomen Kalatalous60. 1992 239 4,9 kg I v (vaihtelu 0,5-11 kg, SARIAMO ym. 19&9). Siikaistutuksista saatava saalis riippuu ainakin jolsain mamn jlirven muusta kalastosta (kilpaiju ja predaario). Muun kalaston merkityksestii siikasaa Iiin miil!rlilin saadaan rietoja jlirvista, joissa on vain siikaa. Utajlirven Kivi-Ahveroinen on tiillainenjiirvi. Jiirvi myrkytettiin rotenonilla vuonna 1964 (TOI VONEN 1964, SUMARI 1971). Seuraavana vuonna jtirveen istutettiin taimenta, jonka menestymistii TuuNAINEN (1970) on tutkinu!. Uusia taimenistutuksia ei tehty ja taimen ei luonnonvaraisesri lisaantynyt, joten jlirvi oli vuonna 1971 kalaton, kun,nsimmainen siikaistutus tehriin (30000 kpl vastaruoriutuneita peledin poikasia). Planktonsiika (20 000 kpl vastakuoriutunutta) istutetriin vuonna 1978ja hieman aikaisemmin eli vuonna 1976 pieni miiiirii (5 000 kpl vastakuoriutunutta) vaellussiikaa. Kivi-Ahveroisen 18 vuoden keskimaiiritinen siikasaalis oli 13,5 kg I ha I v (HuusKONEN. kirjallinen riedonanto). Siikasaalis perustui luonnonvaraiseen kutuun. Saalis on selvasri suurempi kuin monilajisista jarvist!i, vaikka onkin ilmeist3., etta se olisi voinut olla vielakin suurempi paatellen mm. siikojen kasvusta. Saaliin vaihtelu oli kuitenkin eriltitin suuri (0,1-57 kg I ha I v, kuva 3), etenkin 1970-luvullaja 1980-luvun a1ussa. Saannlilliset kesanvanhojen poikasten istutukset eivat takaa kestlivaii tasaista saalista. Monissa tapauksissa on kliynyt pliinvastoin esim. Sipru, Tulijlirvi ja monet muut jlirvet Pohjois-Suomessa ja muuallakin. Niiiden tapausten analysoinri voi antaa runsaasri rietoja siitii, miten istutukset tulee toteutfaa ja miten niita ei saa toteuttaa. Em. perusteella nayttitisi silta, etta istutuksille asetettava saalistavoite tulee monilajisissa jlirvissli olla aile 10 kg I ha I v ja mieluummin llihempana viilta kiloa. LoVIKAN ja V AARAn (1989) aseltarna saalistavoite 5-10 kg I ha I v on siten oikeasuuntainen. lr.pl (x 1000) 3-2 - 1/ l 1, I ', - 300-100 1 - - 100 7475115 77 78 79 808181838485815 87 88 899091 VUOS! I - kpl ~ III -e- ke.klpalno I Kuva 3. UUljllrven Kivi-Ahveroisen siikasaalis (kg ja!<pi) sekll saajiskajojen keskipaino v,",sina 1974-1991 (S. HUUSKONEN. tijailinen tiedonanlo 25.2.1992). Figure 3. WhitefISh catch (kg, y-axis on the right) and numbers (y-axis on the left) and Ihe mean weight of lhe/ish (g; y-axis on lilt rigill) by years (x-ax;s) caught in 1974-1991 from L. Kivi-Ahveroinen. Utajdrvi.

240 Kalervo Salojarv; 1. Siirtoistutukset ja vastakuoriutuneet Siinoistutusten ja vastakuoriutuneiden istutusten onnislumiseen vaikultavat periaalleessa samat lekij~t,jotka m~iir'.iaval luonnonvaraisten siikakantojen vuosiluokan voimakkuuden. Vuosiluokan voimakkuuteen vaikuttavat mekanismit tunnetaan kuitenkin huonosti. Nykyisen kiisityksen mukaan (mm. TODD 1983, SAILA ym. 1987) kaloilla rekryloinnin onnistumiseen vaikuttavat ensisijaisesti tiheydeshi riippumanomal ymp'.irislotekijiit (liimpotila, luulisuus, veden laalu yms.). Mikilli tiheydeslii riippumattomat abioottiset tekijat mihirihivat istutuksen onnislumisen (vuosiluokan voimakkuuden), niin tulos vaihlelee satunnaisesti. SiinoistutuSlen ja vaslakuoriutuneiden siikojen istutusten larkein edellytys on, ellii veden laadun ja muun ymp'.irislon tulee liiylliiii siian fysiologisel minimivaatimuksetja siinoistutuksen kohleena olevien jarvien kutu- ja miidin hautoutumisolosuhleiden lulee lisiiksi olla sellaiset, ellii luonnonvarainen lisiiiintyminen on mahdollista. Siinoistutus on kalsottava epaonnistuneeksi. mikaii luonnonvaraisesti uusiintuvaa kantaa ei synny. Monissa pienissa jarvissa morfologia ja pohjan laatu eiviil ole sopivia luonnonvaraisen kannan yuiipitiimiseen. TaJloin voi olla mahdollisla piliia kanta kalaslellavana jalkuvilla istutuksilla, mikilli olosuhleel Ialvehlimisel Ie oval riittiivat. Tutkimuksia lajien villisen vuorovaikutuksen merkilyksesla yhtenii rekrylointiin vaikullavana lekijanli on suhleellisen vahan, mulla epiisuoria todisleila on kuitenkin useita. Esimerkiksi voimakkaan ahvenen katiskapyynnin seurauksena silan luonnonvarainen lislilintyminen tehostui eriiliss~ Oulujoen vesistoon kuuluvassa Manamansalon lammessa (JOENSUU 1977). Vastaavia havaintoja tehopyynnin vaikutuksisla on saatu Lapin pienislii jarvislii (LAMPELA 1986). Mylls Kivi-Ahveroisen (kuva 3) III. Istutustuloksiin vaikuttavat tekijiit siikojen tehokas luonnonvarainen lisiiiintyminen, mistii on osoituksena planklonsiikojen heikko kasvu lehokka.sta pyynnislii huolimaua, tukee klisitys Iii muun kalaslon merkitykseslii. Kannan sisiiinen slialely ja kalaslus eivat ole liissa lapauksessa riinavasti harventaneet kanlaa. Yksitliiisen isluluseriin tuloksellisuus riippuu jarvessa ole van siikakannan koosta (MILLER 1946, FI.OCHTER 1980). Mikilli jarvessii on runsas silk. kanta, niin vastakuoriuruneiden islutus attlaa heikon tuloksen myos pienissii jarvissii. Siikakanta voi saadelhi omaa kokoaan syomillla matia ja poikasia (kannibalismi). Saalis voi pysya suhteellisen vakaana, vaikka eri vuosien istulustulos vaihtelee, kosk. saalis koostuu useista ikaryhmista. TIista on aivan ilmeisesti hyvii esimerkki Kivi-Ahveroinen, joss. saalis on 1980-luvun puolivillislii lahden ollm melko vakaa (kuva 3). Viime aikoina on vahvislunut kiisilys lajien villisen vuorovaikutuksen keskeiseslii merkityksestl! yhlena rekrylointiin vaikuttavana lekijana (mm. COLBY ym. 1987; EVANS ym. 1987, 1988; HOUDE 1987, OVERHOLTZ ym. 1991). Silanja muiden lajien villinen vuorovaikutus voi olla joko siikakannan tiheydestii riippuva tai riippumalon. Rekrytoinnin kannalla miitiin ja erityisesti poikasiin kohdisluv. predaatio on ilmeisesti kilpailua tiirkeiimpi mekanismi. 2. Jatkokasvatetut poikaset latkokasvatetut poikasel oval jo ohinaneel vaiheen, jouoin tiheydestii riippumanomal ympariswlekijal suureksi osaksi mamavat rekryyttien miiliran. Taman vuoksi on olelettavaa, ettii rekryloinnis sa keskeisen tiirkeila oval siikakannan tiheydestl! riippuvat prosessit. Em. piiiilelmiiii tukee se, enii jarven morfologisel piirteet, liimptitila ja veden laatu vaikuttavat tilas I I \ J j. ~ n ( o v 1 n b v n (I v. k; po v: pi 10 (~ te sa 01 er to 01 sa to IS se sit se ko tui po se JciJ

Suomcn Kalatalous 60. 1992 241 louisen tarkastelun perusteella villiiln tai ei lainkaan ke,anvanhojen siikojen istutustulokseen (SALOJAR. VI & 1'IKKANEN 1990). Ympiiriston abiootriset tekijat maliriiavat kuitenkin raja-arvot, joiden sisalili jiirven ominaisuuksien on oltava, jotta istutus voi tuottaa toivotun tuloksen. Merkittiiviiii on, etta siika nayttiiii kestiiviln varsin hyvin happamoitumista (RAsK ym. 1988),joka on erityisesti pienten jlirvien ongelma. Siikakannan koko vaikuttaa istutettujen kesiinvanhojen siikojen elinmahdollisuuksiin (SALOJARVI 1991). Erityisen wkea istutuksen onnistumiselle nayttiia olevan istutusta seuraavan kesiln siikabiomassa jlirvessa, mika johtunee eri ikliryhmien viili,estii ravintokilpailusta. Istutustuloksen aleneminen saalissiikojen keskimthirhisen ian noustessa (kuva 2), on myos ilmeisesri osoitus ikliryhmien viilisestii kilpailusta. Mekanismi, jolla liian tiheii kanta mukautuu saatavilla oleviin resursseihin (ympliri'ton kantokyvyn rajoihin), on tiheydestii riippuva kasvu, joka toimii yhdessa tiheydesta riippuvan predaarion kanssa. Tahiln perustuu se, etta petokalojen runsaus voi olla jopa eduksi istutustulokselle (SALOJARVI & EKHOLM 1990). Useimmissa tapauksissa kesiinvanhojen poikasten istutukset pieniin jarviin onnistuvat ainakin jos,ain miiiirin. Emokalajlirvissa ei siian kalastuksen ohella ole muuta kalastusta tai se on vlihliistii ja ennen istutuksia jlirvet ovat olleet lillies kalastamattomia. Taman vuoksi ahven ja sarkikannat voivat oua runsaita. Muu kalasto yhdessa siikojen kanssa saattaa olla syy siihen, etta luonnonvarainen rekryloinri on emokalajlirvissii viihliista (SAWIARVI 1991). Luonnonvaraisesta kudusta syntyviit poikaset todenniikoisesti syooailn jo varhain, eiviitkii ne siten lisaa rekryytrien miiiiriiii. Hyvan istutustuloksen kannalta tiima on eduksi. Jatkokasvatettujen (kesilnvanhojen) poikasten knolla ei naytii olevan suuna merkitystii. Tama johtuu siita, ena mildili ravintoa on runsaasti, niin poikanen kasvaa nopeasri sen vaiheen ohi, jouoin se on altis predaatiolle. Poikasen koolla on kuitenkin merkitystii sikali, etta mitii pienempi poikanen sitii herkempi se on kiisittelyn ja kuljetusten aiheutramalle rasitukselle (FLOeHTER 1980). Istutettavat shat joudutaan pienun jtirviin aina kuljettamaan muualta. KaJastus on ratkaisevan tarkeaa istutusten onnistumisen kannalta. Kalastuksella voidaan lisiiksi viihentiiii kilpailua resursseista, mikii mm. lisiiii rekrytointia. Pienissii jlirvissii kalastusteho saadaan helposti suhteellisesti suuremmaksi kuin suurissa jarvissa. Istutus nayttaa onnistuvan sita paremmin mita nopearnmin siiat saadaan kalastettua rekrytointi-iiin jalkeen. Ensimmliinen rekrytointi-ikii on emokalajlirvissii ollm verkkopyynnissii (verkkojen silmiikoko yli 40 mm) usein kolme vuotta ja isorysiipyynnissa (peran solmuviili 20 mm) kaksi vuona. Isorysiipyynnissii on pienet siiat laitettu takaisin kasvamaan. Kalastuksen jiiijestely vaikuttaa oleellisesti saaliiseen ja saaliin vakauteen ja siten istutllstulokseen. Emokalajlirvissii on kiiytetty joko harvoja verkkoja (yli 40 mm) tai isorysiii. Verkkojen yksikkosaalis vaihtelee vuosittain suuresti, mika ei johdu yksinomaan siikakannan koosta vaan myos mm. siikakannan koko- ja ikiijakaumasta ja pyynnin tehosta ja ajoituksesta. Isorysapyynnissii ensimmaisen vuoden jaikeen yksikktisaaliit alenevat nopeasri ja sen jalkeen yksikkosaalis on vuodesta toiseen suhteellisen vakaa (kuva 4). Mitailn oleellista eroa verkkoja isorysapyynnin saaliin miiliriissa (kg / hal usean vuoden tarkastelujaksolla ei voida havaita. Yksikkosaaliin aleneminen isorysiipyynnissii (kuva 4) johtunee vain osittain siikakannan koon pienenemisesta tehokkaan pyynnin vaikutuksesta. On todennajcoistii, etta siiat myos oppivat vli1niimaiin isorysiiilnjoutumista, mikii alentaa pyydystettavyytta. Esimerkiksi Ritolarnmessa (kuva I) kalastettiin vuosina 1975-86 harvoilla verkoilla ja tuon ajan siikasaalis oli keskimiiiirin 4,5 kg / ha (vaihtelu 1-13 kg / hal. Isorysapyynri aloitettiin vuonna 1987, jolloin siikasaalis oli hehtaaria kohden 8,3 kg (kuva 4). Seuraavien kolmen vuoden keskimalirllinen isorysapyynnin saalis oli enaa noin puolet ensimmliisen vuoden saaliista. Heikkojen saaliiden ja

242 Ka/ervo S%jtJrvi Slikaa q/ha 14 ---- 12 / 10 8 6 / 2 1986 1987 1988 1989 1990 1991 Vuosi et vi o 01 lu tli SC si se Iii kl ra or ta: _ Rltolampl D MalJanlampl Kuva4. Isoryslipyynnin siikasaalis (kg / ha) vuosina 1986-1991 Suomussalmen RilOlammessaja Taivalkosken Maijanlammessa. Figure 4. WhitefISh catch (kg I 00, y-axis) by years (x-axis) in 1986-1991 withfyke nets from Lake Riroiampi, Suomussalmi and Lake Maijaniampi. Taivalkoski. mahdollisen salakalastuksen vuoksi isoryslipyynti lopetettiin. Vuonna 1991 kalastettiin jlilleen harvoiua verkoilla ja siian hehtaarisaalis oli suurempi kuin koskaan aikaisemmin (noin IS kg I ha I v). Verkolla saarujen siikojen keskikoko oli noin 500 grammaa. Nliin ollen isorysiipyynti ei tuhonnut / Ritolarnmen (Kuva I) siikakantaa ja se oli ilmeisen tehatoma. Mylls Maijanlarnmella on piiiisty verkkopyynnillli parhaimmillaan labes sarnaan siikasaaliiseen kuin ensimmiiisenii vuonna isoryslillii (kuva 4). Yhteenvetona voidaan todeta, ettii jatkokasvatetrujen siikojen istutustulos miiiiriiytyy ensisijaisesti kannan tiheydestli riippuvien prosessien toimesta (tiheydestii riippuva kasvu ja kuolevuus). Emokala jiirvien hyviit tulokset selittyneviit ainakin osaksi sen vuoksi, etta niissa ei runsaan siikakannan ja miltei kalastarnanoman muun kalaston johdosta synny luonnonvaraisesta kudusta periiisin olevia kalasrusrekryyttejii. Saalis perustuu niissii siten miltei yksinomaan istutuksiin. Kalastus on tiirkea, koso ka se vabentliii kilpailua resursseista ja mm. sitt! kautta tekee mahdolliseksi uusien kalastusrekryyttien synnyn. Myos liian Sllllret istutusma.a.rat viihen tlivlit istutustulosta. IV. Suosituksia Sislivesille on laadittu suositukset siikaistutuksista (SAWJARVI 1992). Niiitii suosituksia voidaan sovelruvin osin kiiyttaii mylls pienilliijiirvillii. Piemen jiirvien kalastus ja isrutusmaiirien mitoitus ovat kui tenldn huomattavan erilaisia. Pienten jiirvien suosi tukset voidaan Iyhyesti kiteynlia seuraavasti: Ku, suhl Figl (nw

Suomen Kalatalous 60,1992 243 MUl!rittele istutusten tavoitteet. Pidii mielessu.,tlji istutuksista voi aiheutua taloudellisten mene!ysten lisuksi my tis muunlaisia haittoja (esim. lajien vllinen kilpailu. risteytyminen ja loiset ja taudit). Ora selv1i1i. ovatko jiirven fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet sopivat siialle. voiko siika lisiilintyii luonnonvaraisesti ja onko jiirvessa ehu jo ennestun siikaa. Aseta realistinen saalistavoite ja siihen sopiva istutusmaiirli. Kalasta. istuta ja seuraa tulokria. Muuta tarvinaessa kalastusta ja istutusmiil!riii leurannan antamien tietojen perusteella. Istutusmiiiirat nousevat pienissii jlirvissa heiposti Ilian suuriksi. Istutettaessa vastakuoriutuneita poiwiaja siinettiiessii emoja jiirvestii toiseen tata vaaraa ei juuri ole. muna kesanvanhoilla poikasilla se on yleinen virhe. Istutusmal!rien jiirkevyyden voi tarldstaa kuvasta 5. Saalis. johon pyritiiiin ja valinu 100 J istutustiheys tulisi mieleliiiiin olla kuvan rastemidulla alueella. Kuvasta 5 niihdiiiin istutustuios (kg tuhannesta kesiinvanhasta poikasesta) asetetun saalistavoineen ja istutustiheyden yhdistelmiilia. Kokemuksen mukaan pienissii jlirvissa voidaan piilista istutustuiokseen. joka on 100-250 kg tuhana istutettua poikasta kohden. Mikiili tavoitesaalis on 5 kg I ha I v (kuva 5). ntin suositeltava istutusmiiiirli on 20-50 poikasta vesihehtaaria kohden ja mikiili tavoitesaalis on 10 kg I hat niin suositeltava istutusmaara on kaksinkertainen. Miklili siika lisaiintyy luonnonvaraisesti. on istutusmaana pienennettava tarvittaessa, ]stutus kannattaa tehdii joka toinen vuosi kaksinkenaisella poikasmiiiiriiliii istutuskustannusten a1entamiseksi. eri siikaikiiryhmien ravintokilpaiiun vlihentiimiseksi ja tulosten seurannan helponamiseksi. 50 kg 11000 75 kg 11000 100 kg 1 1000 90 80 0.c 70 150 kg I 1000 a. x 60 ~ '" ~.c 50 200 kg 11000 '" 0.2 '" 30 40 250 kg 11000 20 10... Soolls kgfha Ill 5. Keslinvanhojen siikojen islulustulos (kg 1 000 islukasta kohden) siikasaaliin (kg / hal ja istulustiheyden (kpl/ hal Figure 5, Yield in kg per J 000 fingerlings released in reialion to lhe wlu'tefish catch (kg 00-1, x-axis) and stocking rille IlWlIIbtrr ha- J, y-axis).

244 Kalervo Sa/ojtJrvi Pitkiin ajan keskiarvona 10 kilon hehtaarisaaliiseen vain harvoin paastaan ja useimmiten toteutunut saalis on ollut llibeuii viittii kiloa. On siis eparealistista mitoittaa istutukset heti alussa hyvin korkean tavoilesaajiin mukaan. [stutuksen kannattavuusraja, mikaii istutuksen taloudellisuudesta huolehditaan, on pieniss. jarvissii ehkii tasolla 100 kg tuhannesta istutetusta poikasesta. Pienlen jarvien istutuskustannukset ovat korkeammat kuin suurissa jarvissa, koska kerralla istutettavat kalamliiiriit ovat pienempia. On my tis otettava huomioon. etta istutusmharien noustessaja saaliin (kg I hal pysyessii vakiona 1uonnollinen kuolevuus viiiijiiiimiittii nousee. Esim. Ritolammessa, jossa istutustulos oli 75 kg tuhannesta poikasesta, saatiin istutetuista saaliiksi vain 15 %. Kallioisessa, jossa istutustulos oli [38 kg tuhannesta poikasesta, saatiin sensijaan istutetuista saaliina noin 40 %. Suureen luonnolliseen kuolevuuleen ei kannata pyrldii, koska se on hoitoon kliyleniivien varojen tuhlausta. MikaIi jarven petokalasto ei pysty riittliviin tehokkaasti poistamaan ylimlilirliisiii siikoja, niin liialliset istutukset heikentavat kasvua. Kalastuksen jiirjestely riippuu suuresti hoidon tavoitteista, mutta asetettuun saalistavoitteeseen on kuitenldn piiiistiivii tai muuten istutusmaanii pitiiii tarkistaa vastaamaan kalastusta. Saaliin miiiiriin ja pyyntikustannusten kannalta on jiirkevintii ajoinaa kalastus syksyyn siian kutuaikaan, jolloin pyynti snadaan kohdistumaan siikaan ja siian lehokas pyynti on mahdollista. Harvat verkot (yli 40 mm) ovat sopivia pyydyksiii. Emokalajarvissa kalastusteho on ollut yli 10 verkkoytitii vesihehtaaria kohden. Kesiiinen verkkopyynti veronaa siikakantoja huomattavasti tehottomarnmin. P P P P R R Kirjallisuus s. Bnll., G.. HANDFORD, P. & OmIT, C. 1977. Dynamics of an exploited popujation of lake whitefish. 1. Fish. Res. Bd. Can. 34(7). s. 942-953. BROFELOT, P. 1920. Evois fiskerif&s6ksstation. Rcsultatet av dcss 25-Ariga verlcsamhet 1892-1917. Finlands Fiskerier 6. s.i-141. COLBY, P.J., RYAN, P.R.. SCHUPP, D.H. & SERNS, SL 1987. Interactions in north-temperate lake fish communities. Can. I. Fish. Aq. Sci. 44 (Suppl. 2). s. 104-128. EVANS. 0.0.. HENDERSON, B.A., BAX. N.I., MARSHALL, T.R.. OGLESBY, R.T. & CHRISTIE, WJ. 1987. Concepts and methods of community ecology applied to freshwater fisheries managemenl Can. I. Fish. Aq. Sci. 44 (Suppl. 2). s. 448-470. EVANS, D.O., HOUSTON, IJ. & MEREDrrn, O.N. 1988. SlaWS of the Lake Simcoe whitefish, Coregonus clupeajormis, in Canada. Canadian Field-Naluralistl02 (2). p. 103-113. FLOCHTER. 1. 1980. Review of the presem knowledge of rearing whitefish (Coregonidac) larvae. Aquaculture 19. s. 191-208. 001TBERG. O. 1918, Kalanistutuksista Suomessa. Helsinki. KalaslUstentarkastajan julkaisuja 8. s. 1-36. ORZYWAcz. J. 1981. Wyniki zarybiania jezior narybloem IC1- nim sie i pejugi wyhodowanum woswielionych sadzach jeziorowych. Oospodarka rybna 6 (1981). s. 13-15. HAKKARI, L., SEllN, P., WESTMAN. K. & M1ELONEK. M. 1984. The food of the native whitefish (Coregonus muksun) and the inlroduced whitefish (C. peletf) slocked in the same small forcstlakes in southern Finland. Rome. ElFAC Tech, Pap. 42 (Suppt / I). s. 109-122. HOUDE, E.D. 1987. Fish early life dynamics and recruiunent variability, Am. Fish. Soc. Symp. 2. s, 17-29. IOGA~'ZEi'l, B.O. ym, 1974. Acclimatization and propagatioo of vajuable fishes in the natural waters and reservoirs or Siberia and Urals. 1.lchthyol. 14. s. 457-460 JOE.~S l.iu, O. 1977. VIDUlarvoisiin kaloihin kohdistuvan tehok. kaan pyynnin vaikutuksista ertu1n j1irven kalasloon. Suomen KaJasluslehti 84. s. 70-72. LAMPELA, J. 1986. Tehokalastuksen vailcutuksesta Ranuan Saarijarven kaiasloon v. 1978-84. Suomen Kalastuslehti 93 (4). s. 158-161. LovlKKA. T. 1986. Siikakamojen hoitokokemuksia Lapista Suomen Kataswslehti 93 (6). s. 297-300. LoVIKKA, T. & V AARA, K. 1989. SiikaistUlustcn lulokseuisuu dcsta ja taloudellisuudesta sisavesissa. Suomen Kalastus lehti 96 (4). s. 18&-191. MARCIAK, Z. 1979. Biological features of and effccls of stocking with peled (Coregonus peled Gmel.) acclimated in Poland. Third European Ichthyological Congress, War lowa, 26.- 29.9.1979. (mimeogr.) MILLER, R.B. 1946, Effectiveness of a whitefish hatchery, 1. Wildl. Mgml. 10 (4). s. 316-322. NIEMELA, E. & HYNNINEN, R. 1983. ULSjoen tunlurivesien kajakanlojen hoitosuunnitelma. Helsinki. Riista- ja kalata louden tulkimuslaitos. Monistelwjajulkaisuja 8. s. 1-114. OVERHOLTl. WJ., MURAWSKI, S.A. & MICHAEL<;, WL.I991. s. S,

Suomen KalataJous 60. 1992 245 Impact of compensatory responses on assessment advice for the Northwest Atlantic mackerel stock. Fishery Bulletin, U.S. 89. s. 117-128. PElPPo, L. 1964. Rotenonmyrkytysten avulla saatuja tietoja emden iampien kalakannoistaja niihin vaikuttavista tekijoista. Ill. Pikkujatvien myrkytyksistil todetuista arvokalojed istutustuloksista. Suomen Kalastuslehti 71. s. 10-11. I'mERsoK, A. 1974. Fiskproduktiviteteli fji!jlomradels sjoar. Alustus 5. kalonip~vien ekologikokouksessa 5.-7.7.1974. Rovaniemi. 6 s. (mimeogr.) PRUUKI. V. 1984. Pcledsiian (Coregonus pe/ed Omelin) ja pianktonsiian (Coregonus mujcsun Pallas) kanlojen arviointi ja istutusten kannattavuus kahdessa eteulsuomaiaisessa pienjaryess:!.. Helsinki. Riista- ja kalatajouden tutkimuslai [OS, kalantutkimusosasto. Monistenuja julkaisuja 20. s. I-55. PRUUKI, V., PuRSlAlNEN. M. & WESlMAK. K. 1984. A study of the growth and production of the native whitefish (Coregorws muksun (pallas» and the introduced whitefish (c. peled (Gmelin» stocked in two small forestlak:es in southern Finland. Roma. EIFAC Tech. Pap. 42 (S upp!.! I). p. 91-108. RAATIKAINEN, M. & KUUSISTO, E. 1990. Suomen jlirvien lulrum!!l!rll ja pinta-ala. Terra 102 (2). s. 97-110. RAsK, M" VUORJNEN. M. & VUORJNEN. Pl. 1988. Whitefish stocking: an alternative in mitigating acidification effects? Finnish Fish. Res. 9. s. 489-495. SAILA, S.B" CHEN. X" ERZIhl. K. & MARTIN. B. 1987. CompensalOry mechanisms in fish populations: Literature reviews. Volume 1: Critical evaluation of case histories of flsh populations experiencing chronic exploitation or impact. Palo Aho, California. EPRJ. EA-5200, Research Project 163H. SALOJARvI. K. 1980. Siikaistutusten tuloksista ja kannatta~ vuudesta. Suomen KaJaSluslehti 87 (3). s. 82-ll9. SALOJARVI, K. 1991. Compensation in a whitefish (Coregonus lavaretus L. s.l.) population maintained by stocking in Lake Kalliomen. nonhero Finland. Finnish Fish. Res. 12. s.65-76. SALOJARVI, K. 1992. Suosituksla sis:!.vesien siikaistutliksista Vesi- ja ymplliist~hallinnonjulkaisuja B (painossa). SALOJARVI, K. & EKHOL\.f, P. 1990. Predicting the efficiency of whitefish (Coregonus la'olarelus L. 5.1.) stocking from pre-stocking catch statistics. Teo1csessa: STEINMETZ. B. & L.T. DENSEN (eds.) Management schemes for inland fisheries. FAO/PUDOC. Wageningen. s. II 2-126. SALOJARVI. K. & TlKKANEN, P. 1990. KaJaslui<sen, kalaslon ja ymparistdmuuuujien vaikutus siikaistutusten tuloksiin suomalaisissa jarviss!l (ldlsikirjoitus) SARJA.\to, H., JAASKC>, o. & AHVONEN, A. 1989. Inarin kunnan vesien kalakanlojen ldtytw- ja hoitosuunnitelma. Helsinki. Riista- ja kalatalouden tutkimuslailos, kalantutkimusosasto. Monistettuja julkaisuja 96. s. 1-187. S UMARI. O. 1971. Structure of the perch populations of some ponds in Finland. Ann. Zool. Fennici 8. s. 406-421. SZCZERBOWSKl, J. 1977. Efrectiveness of stocking lakes with lake whitefish. Efektywnosc zarybiania jezior sieja. Rocz. Nauk. Roln., Ser. H. 98 (2), s. 117-133. TODD, T.N. 1983. The feasibility of mass-culturing COTCgonines in the Oreat Lakes. Research completion report., February, 1983. (kjisikirjoilus) Torvo:\.'EN,J. 1964. Rotenonmyrkytysten avullasaatuja tictoja eriliden lampien kalakannoista ja niihin vaikultavista tekij()isut. I. Lampien yleisluonne ja kokonaiskalarn.\u1rtlt. Suomen Kalastuslehti 71. s. 156-161. TOrVOi\'EN. J. 1991. The fish populations and fisheries in small forest lakes in Finland. Finnish Fish. Res. 12. s. 19-24. TUUNAINEi'J. P. 1970. Relations between the benthic fauna and two species of trout in some small Finnish lakes treated with rotenone. Ann. Zool. Fennici 7. s. 67-120. USKl, O. 1963. Kainuun kalanvijjelylaitoksen perustaminen, loiminta vuosina 1937-1962 ja islutuksista saatuja tuloksia. Helsinki. Kalatalouden Keskusliitto. 51 s.