Työ hyvän maitohygienian ylläpitämiseksi käytäntöjä ja kokemuksia maitotiloilta

TTS:n tiedote Maataloustyö ja tuottavuus 2/2013 (644) KOTIELÄINTUOTANTO Työ hyvän maitohygienian ylläpitämiseksi käytäntöjä ja kokemuksia maitotiloilta Lea Puumala ja Reetta Palva, TTS Hyvä maitohygienia on perusta turvalliselle elintarvikkeelle. Hyvälaatuisen elintarvikkeen tuottaminen edellyttää järjestelmällisyyttä, mutta ei välttämättä lisää kokonaistyömäärää. Usein on kyse vain työmenetelmistä ja töiden organisoinnista. Eläinten ja eläintilan peruspuhtaus on ensimmäinen osa tilan hygieniatyössä, lypsyn tekniset ratkaisut ja lypsyrutiinit ovat tärkeä kohta sekä viimeisenä lenkkinä navetan sisällä maidon säilytys ja maitohuonetyöskentely, jolla pidetään yllä saavutettu hyvä maidon laatu. Puhtauden ja hyvän hygienian ylläpitäminen on toteuduttava jokaisessa osassa ja sen tulee olla osa normaalia arkirutiinia. Tilan maitohygienia, työn määrä, tuotannon johtaminen, tuotot ja kustannukset nivoutuvat toisiinsa. Maidon hygieeninen laatu varmistaa tuotteen kilpailukykyä ja laatua elintarvikeketjussa. Hygieenisesti huonolaatuiset erät aiheuttavat ylimääräisiä kustannuksia myös maidonjalostuksessa. Onnistuminen maitohygienian ylläpitämisessä parantaa maitotilan kannattavuutta, pienentää kustannuksia ja vähentää työstressiä. Lehmien ja utareiden puhtaus lypsylle tullessa keventää ja helpottaa lypsytyötä. Kuvat: Lea Puumala TTS - Työtehoseura selvitti Kilpailukykyä maidontuotantoon -hankkeessa yhteistyössä Osuuskunta Maitosuomen kanssa vuosina 2010 2012, mitä hygieniatasoon vaadittavat toimenpiteet merkitsevät työmäärällisesti ja millä menetelmällisillä tai teknologisilla ratkaisuilla hyvää maidon laatua ja utareterveyttä ylläpidetään maatiloilla. Käytännön toimintatapoja ja työmäärää seurattiin 17 eteläpohjalais- ja keskisuomalaistilalla ja samalla haastateltiin tuottajia työtavoista. Laajemmin tuottajamaidon laatuun vaikuttavia taustatekijöitä ja tuottajien motivaatiota selvitettiin osuuskunnan tuottajille suunnatulla kyselyllä. Kyselyyn vastasi 179 tuottajaa. Maidon laatuun vaikuttavista tekijöitä tarkasteltiin myös tieteellisistä tutkimustuloksista kirjallisuudesta. Lypsytyörutiinit lypsyasemalla ja parsinavetoissa Lypsyn osuus maitotilan päivittäisestä työmäärästä on suuri, joten lypsyrutiineihin kannattaa kiinnittää huomiota. Lypsy asemalla on myös fyysisesti kuormittavaa, sillä utareiden puhdistus ja lypsinten kiinnittäminen rasittavat niska- ja hartiaseudun lihaksia. Parsinavetassa suuri osa lypsytyöstä tehdään kumarassa ja osittain myös kiertyneessä

asennossa, jolloin selkä ja alaraajat kuormittuvat. Lypsyn vaatima työmäärä vähenee ja työ kevenee, kun hyvän maitohygienian edellytykset tehdään jo eläinten parsissa ja käytävillä. Lehmien puhtaus vaikuttaa lypsyn työmäärään lypsyasemalla aivan oleellisesti. Kun utare on puhdas, riittää pyyhintä kostean nihkeällä lypsyliinalla noin 20 sekunnin ajan. Suuressa karjassa utareiden puhdistustavoilla on suuri merkitys koko lypsyn vaatimaan työmäärään. Kilpailukykyä maidontuotantoon -hankkeen tutkimustiloilla utareiden puhdistamiseen käytetty aika korreloi melko hyvin koko lypsyyn kuluneen työajan kanssa. Lypsyn kestoon utareen esikäsittelytavat eivät vaikuttaneet suoraan. Useimmiten asemalla työskenteli kaksi henkilöä silloin, kun utareiden puhdistamiseen käytettiin enemmän aikaa. Utareiden puhdistamisen ja lypsyn esikäsittelyn työaikaa tutkittiin hankkeessa mukana olleilla kymmenellä asemalypsytilalla. Rutiineissa ja työajoissa oli tilojen välillä suuria eroja ja nimenomaan utareen puhdistustapa vaikutti paljon työaikaan lypsyasemalla (kuvio 1). Hankkeen tutkimustiloilla isollakin lypsyasemalla (20 paikkaa) nihkeiksi lingottuja liinoja käytettäessä tarvittiin vain yksi lypsäjä, kun utareita pesevillä tiloilla lypsyasemalla työskenteli yleensä kaksi henkilöä. Toki utareiden pesun työajoissakin oli eroja tilojen välillä. Esikäsittelyrutiinien erot eivät vaikuttaneet maidon laatuun. Sekä pesemällä että lyhyellä pyyhinnällä päästiin hyvään maidon laatuun ja solu- ja bakteeripitoisuuteen. Vedellä suihkuttaminen ja peseminen lisäävät työtä, koska koko utare on kuivattava huolellisesti, jotta vettä ei jää valumaan utaretta pitkin vetimiin. Maitohygienian ja utareterveyden kannalta on parempi, kun utareet ovat jo lypsylle tullessa mahdollisimman puhtaat. Jos lehmien utareet ovat likaiset ja lypsyvalmisteluissa joutuu tekemään paljon työtä, on aika muuttaa toimintatapoja navetassa ja estää lehmien likaantuminen. Utareiden pesu joko vedellä tai suihkuttamalla on aika yleistä. Maidontuottajakyselyyn vastanneista tiloista 35 % ilmoitti käyttävänsä vesipesua tai suihkua ja 28 % kertoi pesevänsä utareet ennen kuivausta märällä lypsyliinalla (kuvio 2). Kaikkien lehmien utareiden peseminen on ylimääräistä ja turhaa työtä, jos utareet eivät ole erityisen likaisia. Likaisempia lehmiä varten voisi varata muutamia liinoja asemalle vesisankoon. Hanketiloilla esimerkiksi nihkeän kostealla liinalla pyyhkivät käyttivät likaisemmille lehmille useampaa liinaa tai liina kasteltiin tarvittaessa. Vesipesun, suihkun ja märkien liinojen käytön tarpeellisuutta kaikille lehmille voisi ehkä tarkastella kriittisesti useammassakin navetassa, koska kyselyyn vastanneet ilmoittivat, että lypsylle tulevien lehmien utareet ovat pääosin puhtaita. Liinojen vääntäminen käsin kuiviksi rasittaa ranteita ja käsiä ja voi toistuvana työnä aiheuttaa rasitusvammoja. Pesukoneilla liinat voi lingota, jolloin niiden käsin kiertäminen jää pois. Työ nopeutuu ja samalla kevenee. Utareen puhdistuksen ja esikäsi elyn työaika, minuu a/lehmä pesu/suihkutus pyyhintä, alkusuihkeet 1,6 1,4 1,2 minuu a/lehmä 1,0 0,8 0,6 0,4 0,2 0,0 ei kastelua ei kastelua suihkutus pesu vedellä ei kastelua ei kastelua vaahdotus suihkupullo pesu vedellä pesu vedellä lingotut liinat lingotut liinat lingotut liinat lingotut liinat liinan kierto käsin liinan ru stus käsin lingotut liinat liinan kierto käsin lingotut liinat liinan kierto käsin Kuvio 1. Utareen puhdistamisen ja lypsyn esikäsittelyn käytännöt ja kulunut työaika hankkeen tutkimustiloilla. Sekä pesuun että pyyhintään käytetty aika vaihteli paljon. Menetelmän lisäksi työaikaan vaikuttavat utareiden puhdistustarve sekä ihmisten erilaiset työskentelyrytmit. 2

Utareiden puhdistaminen parsinavetassa 8 % 5 % 4 % Utareiden puhdistaminen lypsyasemalla 17 % 2 % 46 % 23 % 60 % 15 % 20 % käsin kierretyt liinat märät liinat /märät liinat +kuivempi pyyhintä käsin kierretyt liinat+ kuivempi pyyhintä lingotut liinat /kostutus +lingotut liinat kostea /kuiva kertakäy öliina käsin kierretyt liinat suihkutus vedellä+pyyhintä pestään vedellä lingotut liinat märät liinat+kuivat liinat Kuvio 2. Maitosuomen maidontuottajille suunnatun kyselyyn vastanneiden parsi- ja asemalypsytilojen tavat utareiden ja vetimien puhdistamisessa lypsyssä. Pesukoneilla liinat voi lingota ja lämmittää valmiiksi, jolloin niiden käsin kiertäminen jää pois. Työ nopeutuu ja samalla kevenee, sillä liinojen vääntäminen käsin kuiviksi rasittaa ranteen ja käden niveliä. Pesukoneen sijoittaminen lattiatasoa korkeammalle keventää työtä ja parantaa työasentoa. Korotustason on oltava riittävän tukeva, jotta kone ei putoa lingotessaan. 3

Maitosuomen tuottajille suunnatun kyselyn mukaan käsityö lypsyliinojen kuivaksi kiertämisessä tai puristamisessa on varsin yleistä. Parsinavetoissa ja asemalypsyssä työskentelevistä vastanneista puolet ilmoittivat kiertävänsä lypsyliinat kuiviksi käsin lypsyn aikana. Jos märkää liinaa halutaan käyttää, ylimääräisen veden poisto puristamalla vähentää käteen kohdistuvaa rasitusta. Rutiininomainen vedellä peseminen johtaa helposti myös lehmien käsittelyyn liian suurina ryhminä. Kun käsittelyyn otetaan kerralla koko aseman puolikas, mahdollisesti jopa 10 lehmää, venyy odotusaika utareen esikäsittelyn alkamisesta lypsimen kiinnittämiseen (kiinnitysviive) helposti liian pitkäksi (kuvio 3). Lypsin tulisi kiinnittää viimeistään kahden minuutin kuluessa esikäsittelyn alkamisesta. Esikäsittelyä on jo vetimien vaahdotus tai suihkutus. Useimmiten käsittelyyn voi ottaa kerrallaan vain 2 3 lehmää, jotta pysytään noin 1 1,5 minuutin kiinnitysviiveessä. Lypsin voi olla tarpeen kiinnittää heti pyyhinnän jälkeen, jos utaretta pestään tai pyyhitään pitkään. Sopiva kiinnitysviive nopeuttaa maidon virtausta utareesta ja lyhentää minuu a 4 3,5 3 2,5 2 1,5 1 0,5 0 Aika utareen pesun aloi amisesta lypsimen kiinni ämiseen 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 22 24 26 28 30 32 34 36 38 40 lehmä Kuvio 3. Kuvassa esimerkki liian pitkäksi kasvavasta odotusajasta esikäsittelyn alkamisesta lypsimen kiinnittämiseen. Utareet pestiin ja pyyhittiin 10 lehmän sarjoina, ja lypsimet kiinnitettiin vasta viimeksi pyyhityn lehmän jälkeen. Asemalla työskenteli kaksi henkilöä. Alussa toinen henkilö oli ajamassa lehmiä, jolloin kiinnitysviive oli koko ryhmällä pitkä. Lehmien määrä kerralla käsi elyssä ja utareen puhdistamistapa ja puhdistuksen aloituksesta lypsylai een kiinnitykseen kuluva aika 4,50 4,00 3,50 3,00 1 lehmä - lingotut kangaspyyhkeet, kuuma vesi päälle, kierretään käsin ja pyyhitään 3-4 lehmää - pyyhkiminen lingotuilla kangaspyyhkeillä minuu a 2,50 2,00 2 lehmää - esisuihku elu asemalle tullessa/ pyyhintöjen välissä, pyyhkiminen lingotuilla kangaspyyhkeillä 1,50 1,00 0,50 0,00 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 22 24 26 28 30 5 lehmää - pyyhintä lingotuilla kangaspyyhkeillä, paitsi likaisille utareille pyyhe kastellaan ja kuivaus lingotulla pyyhkeellä 10 lehmää - utareiden kastelu suihkulla, vesipesu käsin, kuivaus lingotuilla kangaspyyhkeillä, Kuvio 4. Utareen käsittelyn alkamisen ja lypsykoneen kiinnittämisen välinen aika (kiinnitysviive) lypsyasemilla. 4

lypsyaikaa (kuvio 4). Lyhyt koneaika rasittaa vähemmän utaretta ja on eduksi utareterveydelle. Oikeaoppinen pyyhintätekniikka ja lypsyliinan käyttö on neuvottu MTT:n Maitokoneet yksikön materiaaleissa. Sopivan työrytmin löytämiseksi utareen esikäsittelyn ja koko lypsyn aikaa on hyvä itse kellottaa. Lypsytyössä kannattaa arvioida kriittisesti omat työtavat ja -menetelmät. Kuinka tarpeellista on esimerkiksi pestä kaikkien lehmien utareet ennen pyyhkimistä. Rutiininomainen vedellä peseminen pidensi tutkimustiloilla työaikaa ja pitkitti utareen esikäsittelyn ja lypsylaitteen kiinnittämisen välistä aikaa yli kahden minuutin. Työssä jaksamisen ja tilan taloudellisen kannattavuuden vuoksi lypsytyötuntiakin kohti olisi saatava mahdollisimman hyvä tulos. Kullakin tilalla on omat tavoitteet työmäärän suhteen, mutta joskus voisi olla hyvä katsoa itsekin, mihin lypsyssä tuhlaantuu aikaa ja millainen kate saadaan tehdylle työlle. Lypsyliinojen, alkusuihkemukien ja muiden tarvikkeiden varaaminen Utareen esikäsittelyn erilaisten käytäntöjen lisäksi työaikaan vaikuttavat järjestelyt ja työtavat lypsyasemalla. Esimerkiksi 100 lehmän karjassa samat liikkeet toistuvat päivittäin 200 kertaa, joten rutiineja hiomalla voi säästää itseään ja aikaa. Lypsyasemalla siirtymisiä kannattaa minimoida ja vähäiseltäkin tuntuvia toimintoja yksinkertaistaa. Nykyisin on saatavilla taskullisia lypsyvöitä. Vyötä käyttäen voi tehdä lypsyvalmistelut joustavasti ilman turhia askeleita ja kääntymisiä ja kurkotuksia. Vyön taskuihin voi sujauttaa puhtaat ja nihkeän kosteat lypsyliinat ja siinä kulkevat mukana esisuihkeastiat ja vedinkastopullotkin. Asemalla voi olla astia, johon heitetään käytetyt liinat. Kiskoilla kulkevaa vaunua voi myös käyttää lypsyliinojen ja muiden tarvikkeiden siirtämiseen. Telineessä liinat ovat myös hyvällä korkeudella. Pienemmillä lypsyasemilla liinasangon paikka jakkaran päällä aseman keskellä on hyvä tapa säästää selkää. Alkusuihkeiden ottaminen suihkemukiin sujuu yleensä nopeasti ja kätevästi. Suihkemukia voi pitää lypsyvyössä tai aseman reunalla pyyhkimisen aikana, tai suihkemuki on valmiina toisessa kädessä ja toisella kädellä pyyhittiin utareita. Alkusuihkeiden ottaminen käy jatkumona pyyhintään asentoa suuresti vaihtamatta. Työn sujuvuus kärsii jonkin verran, jos suihkemukin saamiseksi on käännyttävä käsiteltävästä lehmästä poispäin, vaikka muki olisikin melko lähellä esimerkiksi kiskotelineessä. Kiskoilla kulkevassa vaunussa siirtyvät lypsyliinat ja muut tarvikkeet ja sen telineessä ne ovat myös hyvällä korkeudella. Lypsytarvikkeiden, kannujen ja muiden sankojen pesu altaissa säästää selkää. 5

Päivittäiset laitepesut vaihtelevat lypsyrobottimerkeittäin. Automaattilypsyn työaika Automaattilypsytilan lypsyyn liittyvää työaikaa on lypsyn seurantatietojen tarkasteleminen tietokoneelta, lypsyllä käymättömien tai epäonnistuneesti lypsettyjen lehmien haku lypsylle ja näiden lypsyn onnistumisen valvonta ja mahdollinen avustaminen ja lehmän opettaminen robottilypsyyn. Päivittäinen robotin toiminnan tarkistus, laitteen pesuaineiden kulutuksen ja desinfiointiaineen kulutuksen seuranta, maitoletkujen tarkistukset, harjojen puhtaus, lypsyrobotin ja sen ympäristön puhdistaminen sekä maitosuodattimen vaihto ja muu maitohuonetyöskentely ovat automaattilypsynavetan päivittäisiä lypsytöitä. Häiriöt ja ongelmat laitteessa lisäävät epäonnistuneita lypsyjä ja utaretulehdusriskiä. Liiallinen usko ja luottamus laitteen ja tekniikan erinomaisuuteen voi saada aikaan huomattavia taloudellisia vahinkoja. Tutkimuksissa on tavattu harja- ja kuppipesuissa ongelmia ja huonoa vetimien puhdistumista. Robotin kamera voi tulkita pitkiin utarekarvoihin tarttuneen kuivikkeen tai likaklöntin vetimeksi olipa pesutapa kumpi tahansa. Pesussa vedin voi taittua ja likaa jää kiinni. Kyselytutkimuksessa 85 % vastanneista automaattilypsytiloista kertoi navettakäynneillään seuraavansa silmämääräisesti lehmien vetimien puhdistumista. Automaattilypsyn rutiinitöitä ovat myös lypsyrobotin laitteistojen pintojen ja robottiympäristön säännöllinen huuhtelu ja pesu. Tiheä huuhtelu estää laitteille roiskuvaa likaa kuivumasta ja pinttymästä. Ainakin ne osat, jotka voivat joutua kosketuksiin vetimien kanssa, on syytä pestä päivittäin lisäksi harjalla ja pesuaineella. Vetimiä paikantavan kameran linssin puhtaana pitäminen pienentää epäonnistuneiden lypsyjen riskiä. Hyvälaatuisen maidon tuottaminen edellyttää automaattilypsytilalta paitsi huolellista päivittäisten lypsyrutiinien tekemistä myös lypsyrobotin asetusten ylläpitämistä, säännöllistä huoltoa, nännikumien vaihtoja, laitteen tarkistuksia, puhtaanapitoa ja robotin ympäristön puhtautta. Automaattilypsytilalla korostuu tiedon seuranta ja mahdollisen epäilyn jälkeinen nopea reagointi. Tietokoneen tallentamat tiedot onnistuneet lypsytapahtumat, epäonnistuneiden lypsyjen määrät ja syyt, päivittäiset maitotuotokset, lypsykerran maitomäärät, väriltään poikkeavat maidot, Suodattimen vaihtoon kului tiloilla 1 2 minuuttia, joten suodattimen vaihdosta ei kannata tinkiä. Muistiinpanot ja merkinnät auttavat kaikkia työntekijöitä. 6

maidon sähkönjohtavuustiedot ja soluluvut, rehun kulutus ja lehmien aktiivisuus ohjaavat päivittäisiä töitä automaattilypsynavetassa. Haettavat lehmät Automaattilypsytilan kokonaistyömäärään vaikuttaa lehmien vapaaehtoinen ja omatoiminen lypsyllä käynti. Kyselytutkimukseen vastanneilla tiloilla lehmät lypsettiin keskimäärin 2,64 kertaa vuorokaudessa (vaihteluväli 2,2 3,2) (kuvio 5). Seosrehutilojen lehmät lypsettiin keskimäärin 2,60 kertaa ja erillisruokinnan tiloilla lypsyjä oli 2,68 lehmää kohden. Erikseen lypsylle haettavien lehmien määrä vaikuttaa huomattavasti lypsyn työaikaan automaattilypsytilalla. Hankkeen kuudella tutkimustilalla lehmien ajoon lypsyrobotille kului työaikaa keskimäärin 1,5 minuuttia ajettavaa lehmää kohden (0,8 2,3 minuuttia lypsylle haettavaa lehmää kohden). Haettavien lehmien määrä vaihteli 1 12 % lypsylehmien määrästä (kuvio 6). Haettujen lehmien lypsyä seurattiin vaihtelevasti, osalla kyseessä oli vain lypsylle laiskasti tulevista lehmistä, jolloin lypsyssä ei tarvittu seurantaa, ja osalla tiloista tarkkailtiin lypsyn onnistumista muun työn ohessa. Porteilla erotettava odotustila säästää huomattavasti työaikaa, sillä robotille haetun lehmän lypsyllä käynnin odotteluun kului aikaa keskimäärin kuusi minuuttia lehmää kohti. Kevyillä nosto- tai mastoporteilla saa nopeasti aidattua odotustilan lypsylle ohjattaville lehmille Lehmien lypsylle ohjaustyötä helpottaa odotusalueilta järjestetty ns. kaksoiskiertomahdollisuus lypsyrobottiin. Kaksoiskierrossa odotusalueelle ajetut lehmät eivät estä muuta lehmäliikennettä, koska erottelualueen ja lypsyosaston Lehmien ohjaus porteilla odotustilaan vähentää valvontatyötä. AMS-lypsykerrat vuorokaudessa 11 % 14 % 2,2-2,3 kertaa 20 % 2,4-2,5 kertaa 22 % 2,6-2,7 kertaa 2,8-2,9 kertaa 3-3,2 kertaa 33 % Kuvio 5. Lehmien lypsyllä käyntikertoja automaattilypsytiloilla, jotka vastasivat Maitosuomen maidontuottajakyselyyn. Automaa lypsy: Tilojen osuus % hae avien lehmien määrän suhteen Automaa lypsy: Tilojen osuus % epäonnistuneiden lypsyjen suhteen 3 % 11 % 6 % 19 % 45 % 8 % 33 % <1 % 1-2,9 % 3-4,9 % 5-14,9 % 15% ja yli 25 % 14 % 36 % <1 % 1-2,9 % 3-4,9 % 5-9,9 % 9-14,9 % Kuvio 6. Kyselytutkimukseen vastanneiden automaattilypsytilajakauma lypsylle haettavien lehmien ja epäonnistuneiden lypsyjen osuuden suhteen. 7

lehmien on mahdollista kulkea heiluriportin läpi vapaasti lypsypaikalle sen ollessa tyhjänä. Toimintatapoja E-luokan maidon tuottamisessa Keväällä 2011 toteutetulla kyselytutkimuksella haettiin tietoa tilojen toimintatavoista, työmääristä ja asenteista E-luokan maidon tuottamisessa. Tiloilta kysyttiin mm. tapoja seurata tankkimaidon ja yksittäisten eläinten maidon elintarvikekelpoisuutta ja laatua. Meijerin ottamat hinnoittelunäytteet ovat yleisin tapa seurata tilan maidon solupitoisuuksia. Kolmannes automaattilypsytiloista ilmoitti lisäksi otattavansa lisänäytteet kuukausittain ja keskimäärin kolmannes vastaajista halusi lisänäytteet satunnaisesti tai tarvittaessa lisätiedoksi tankkimaidon soluseurantaan. Omilla testeillä seuraa tankkimaidon solupitoisuutta noin puolet vastanneista. Kyselytutkimuksessa kysyttiin myös, millaiset tankkimaidon solu- tai bakteeripitoisuudet aiheuttavat tilalla välittömiä toimenpiteitä. Parsinavetoissa reagoidaan kyselyn mukaan herkemmin tankkimaidon solupitoisuuden nousuun (kuvio 7). Vastaajista 10 % kertoi aloittavansa toimenpiteet heti, kun tankkimaidon solupitoisuus on ylittänyt 150 000 solua. Kyselyselvityksen mukaan parsinavetoissa ja asemalypsypihatoissa lettupannutesti on yleisin tuotosseurannan ohella käytössä oleva tapa seurata lehmäkohtaisia solumääriä. Tuotosseurannan näytteiden solumittausta kertoi käyttävänsä noin 80 % vastaajista (parsinavetat 75 %, asemalypsypihatot 89 % ja automaattilypsynavetat 78 %). Maidon sähkönjohtavuutta seurattiin muutamalla asemalypsytilalla. Automaattilypsynavetoissa lettupannun ohella yhtä yleistä on sähkönjohtavuuden seuranta ja tuotosseurannan näytteiden hyväksikäyttö. Solulukumittareita ilmoitti käyttävänsä 40 % kyselyyn vastanneista automaattilypsytiloista. Automaattilypsynavetoissa säännöllinen jatkuva soluseuranta on yleisempää lypsy-yksikössä olevan mittauslaitteiden vuoksi kuin parsinavetoissa tai asemalypsypihatoissa (kuvio 8). Parsinavetoissa reagoidaan nopeimmin myös tuotosseurannasta saataviin lehmäkohtaisiin solulukuihin. Viidennes parsinavetoista aloittaa tehostetun seurannan, kun lehmän soluluku ylittää 150 000. Pihatoista vain muutama ilmoitti tehostetun seurannan raja-arvoksi tämän solumäärän (kuvio 9). Lehmäkohtaisiin toimenpiteisiin vaikuttaa luonnollisesti myös tuotantokauden ajankohta ja eläimen utareterveyden historia. Yksittäisen lehmän tarkempi utareterveyden seuranta silloin, kun maidon solupitoisuus on noussut yli 150 000 200 000, olisi kuitenkin järkevää. Aina on mahdollista, että 150 000 solua maidossa pitää sisällään Soluraja, joka aiheu aa he toimenpiteitä 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % alle 150 Parsinavetat Asemapihatot Ams-pihatot 150-199 200-249 250-299 300-399 400 ja yli Kuvio 7. Tilojen reagointi tankkimaidon solupitoisuuksiin vastanneiden navettatyyppien mukaan eriteltynä. 100 90 Lehmäkohtaiset CMT-tes t tai solulukumi aus % loista 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Parsinavetat Asemapihatot AMS-pihatot säännöllises kaikilta säännöllises utaresairaushoidon jälkeen säännöllises poikimisen jälkeen tarvi aessa Kuvio 8. Lehmäkohtaiset maidon solupitoisuuden seurantamenetelmät kyselyyn vastanneilla tiloilla. 8

Seura avan lehmän soluluvun määri ely 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % parsinave a asemapiha o ams-piha o alle 150 150-199 200-249 250-399 400 tai yli Kuvio 9. Tuotosseurannan solupitoisuuden mittauksen hyväksikäyttö kyselyyn vastanneilla tiloilla. Jakauma navettatyypeittäin kysymykseen: Miten määrittelette tuotosseurantanäytteistä lehmien utareterveyden ja hoitotarpeen solupitoisuuden suhteen millainen maidon solupitoisuus siirtää lehmän utareterveydeltään seurattaviin. 70 Ero elu suuren solupitoisuuden takia % loista 60 50 40 30 20 10 Parsinavetat Asemapihatot AMS-pihatot 0 ei tarve a erotella ei erotella solute avat hoidetaan ja umpeutetaan erotellaan satunnaises erotellaan jatkuvas Kuvio 10. Kyselytutkimukseen vastanneiden ilmoittama solupitoisen maidon erottelun tarve navettatyypeittäin eriteltynä. sairaan neljänneksen. Pihatoissa ja isoissa karjoissa yksi sairas neljännes voi tartuttaa useita lehmiä vuorokauden aikana. Hyvä laatu ja hyvä tuotos liittyvät yhteen Osuuskunta Maitosuomen tuottajille suunnatussa kyselyssä tiedusteltiin meijeriin toimitetun maidon laatuluokkaa ja solu- ja bakteeripitoisuuksien sijoittumista annettuihin solulukuluokkiin kesällä 2011 ja kyselyä edeltävän puolen vuoden ajalta. Vastausten perusteella tilat luokiteltiin maidon laadun suhteen seuraaviin tilaluokkiin: vakaa E-luokka, jossa solu- ja bakteeripitoisuudet täyttävät jatkuvasti E-luokan kriteerit epävakaa E-luokka, jossa maito on pysynyt E-luokassa, mutta solu- ja bakteeripitoisuudet ylittäneet rajat joissain näytteissä ajoittain 1-luokka, jossa maito on luokittunut ainakin joissain hinnoittelunäytteessä 1-luokkaan Tilojen jakautuminen laadittuihin luokkiin on esitetty taulukossa 1. Vastaaja-aineistossa lähes 20 % tiloista sijoittuu luokkaan ajoittain 1-luokka. Tämä osuus on eri kuin osuus tuottajista, joilla on maito 1-luokassa kuukausittain (vaihtelu 8 12 % vuonna 2011). Osaksi ero johtuu erilaisesta luokittelutavasta, ja osaksi 1-luokassa tuottaneiden suhteellisesti suuremmasta osuudesta puhelimitse haastateltujen joukossa. Automaattilypsytilojen osuus on hieman suurempi erityisesti epävakaassa tilaluokassa kuin muiden navettatyyppien osuus. Tämä ero on todennäköisesti myös todellista, sillä Maitohygienialiiton valtakunnallisten tilastojen mukaan automaattilypsytiloilla maidon solu- ja bakteeripitoisuudet ovat korkeammat kuin muilla tiloilla. Kyselyn vastausten mukaan E-luokkaista maitoa tuottavilla tiloilla oli merkitsevästi korkeampi lehmäkohtainen maitotuotos kuin ajoittain 1-luokkaista maitoa tuottaneilla tiloilla. Ajoittain 1-luokkaan sijoittuvilla tiloilla vastaajien ilmoittama karjan keskituotos oli keskimäärin noin 700 kg pienempi kuin E-luokan tilojen, ja ero oli myös Taulukko 1. Vastanneiden tilojen karjakoko ja maitotuotos maidon laadun suhteen. % vastanneista keskimäärin lehmiä, kpl maitotuotos, kg/lehmä/v* Vakaa E-luokka 68,2 43 9239 Epävakaa E-luokka 12,3 60 9187 Ajoittain 1-luokka 19,6 50 8507 *) Ero keskituotoksessa oli tilastollisesti merkitsevä E-luokan ja 1-luokan (p<0,01) sekä melkein merkitsevä epävakaan ja 1-luokan välillä (p<0,05). 9

tilastollisesti merkitsevä. Tuotoseroon vaikuttaa useita tekijöitä. Tiedetään, että korkea soluluku ja utaretulehdukset alentavat maitotuotosta ja tilat sijoittuivat ajoittaiseen 1-luokkaan nimenomaan soluluvun vuoksi. Ehkä myös muissa tuotantotekijöissä tai toimintatavoissa oli eroja. Maidon laatu ja erottelu korkean solupitoisuuden vuoksi Kyselytutkimuksessa maidon jatkuva erottelu korkean solupitoisuuden vuoksi oli yleisempää tiloilla, joilla maito on ollut ajoittain 1-laatuluokassa kuin muissa ryhmissä. Näistä joka viides tila ilmoitti erottelevansa solumaitoja jatkuvasti, kun muissa ryhmissä jatkuvasti erottelevia oli 6 9 % (kuvio 10). Satunnaisesti solumaitoja ilmoitti erottelevansa keskimäärin 56 % tiloista. Eroteltavan maidon määrän vertailemiseksi tilojen välillä tilan ilmoittama keskimääräinen vuorokaudessa eroteltavan maidon määrä jaettiin karjan lehmäluvulla. Eroteltavat maitomäärät olivat keskimäärin suurempia 1-laatuluokan ryhmässä (vakaa E-luokka 0,27, epävakaa E- luokka 0,67 ja satunnainen 1-luokka 1,0 litraa/vrk/lehmä) (kuvio 11). Kyselyn mukaan solupitoista maitoa erotellaan suuriakin määriä pois meijeriin myytävästä maidosta. Jatkuvasti maitoa ilmoitti erottelevansa 16 tilaa. Näiden ilmoittama keskimääräinen päivittäinen eroteltava määrä oli 73,4 litraa. Karjakoko oli näillä tiloilla keskimäärin 64 lehmää. Vuotuinen korkean solupitoisuuden vuoksi eroteltavan maidon määrä olisi näillä tiloilla yhteenlaskettuna keskimäärin 26 800 litraa/tila. Tilan vuotuiseen maitomäärään nähden määrä vaihteli vajaasta yhdestä prosentista jopa 16 %:iin. Kannattaa miettiä muita keinoja, jos tilalla joudutaan jatkuvasti erottelemaan solumaitoja. Terveyden huoltoon osallistumalla pääsee kartoittamaan omaa tilannetta tarkemmin. Navetassa voi olla tarpeen toteuttaa muutoksia kuten esimerkiksi ilmanvaihdon uudistaminen. Solumaidon erottelu on talou dellisesti kestämätöntä, koska se ei poista perusongelmia kuten esimerkiksi mahdollista piilevää utaretulehdusta eikä paranna pysyvästi maidon laatua. Isossa karjassakin yksittäisen lehmän maidon solupitoisuus ja muutokset on syytä arvioida erityisesti utaresairauksien levittämisen kannalta eikä vain pelkästään meijerimaidon laatuhinnoittelun vuoksi. Mikä motivoi hyvälaatuisen maidon tuottamiseen? Tärkein tekijä hyvälaatuisen maidon tuottamisessa on ihminen. Asenteet ja tottumukset vaikuttavat paljon. Asenteet vaikuttavat etenkin silloin, kun vaikuttamiskeinot tunnetaan ja tiedetään hyvin, kuten maidon laatuun vaikuttavat toimenpiteet. Kyselytutkimuksessa selvitettiin E-luokan maidon tuottamisen motivaatiotekijöitä E- luokan tuottamiseen yhdistettävillä väittämillä (kuvio 12). Voimakkaimmiksi motivaatiotekijöiksi nousivat maidon hinta ja hyvän elintarvikelaadun tuottaminen, joiden osalta kolme neljästä oli täysin samaa mieltä esitettyjen väittämien kanssa. Suurin osa katsoi E-luokan tuottamisen kannattavaksi myös paremman maitotuotoksen ansioista, mutta täysin samaa mieltä oli alle puolet. Neljännes vastaajista piti säästöjä lääkintäkuluissa E- luokan tuottamisessa kannattavuuden kannalta vähemmän merkityksellisinä. Näin oli erityisesti automaattilypsynavetoiden tuottajien sekä laaturyhmistä 1-luokan tuottajien osalta, joista molemmista ryhmistä noin 40 % oli eri mieltä esitetyn väitteen kanssa. Valtaosa tuottajista oli sitä mieltä, että E-luokan tuottaminen vaatii paljon työtä (29 % täysin samaa mieltä ja 50 % jokseenkin samaa mieltä). E-luokasta maksettavan lisähinnan koki riittämättömäksi vaadittavaan työmäärään nähden 40 % vastaajista. Kyselyssä E-luokka-ryhmään luokitellut tuottajat kokivat hieman muita ryhmiä useammin, että lisähinta ei korvannut työmäärää (43 %), epävakaassa ja 1-luokassa osuudet olivat 27 % ja 34 %. Suurin osa tuottajista oli vähintään jokseenkin samaa mieltä väitteen E-luokan tuottaminen osoittaa hyvää ammattitaitoa kanssa, ja kaksi kolmesta oli täysin samaa mieltä eli vastaajat arvioivat siten omien toimintatapojensa olevan tärkeässä roolissa hyvälaatuisen maidon tuottamisessa. Eri laaturyhmistä 1-luokan ryhmässä 30 % oli väitteen kanssa kuitenkin eri mieltä. Maidon laatu ja utareterveys nähtiin tiloilla yleensä taloudellisena ja omaan jaksamiseen vaikuttavana tekijänä. Kuviossa 13 on esitetty, miten tilat arvioivat tilan nykyisen utareterveyden vaikuttavan tuotannon kannattavuuteen ja omaan hyvinvointiin tilan oman arvion mukaan. Tilojen jako laatuluokkiin ei välttämättä kuvaa kyselyn aikaista tilannetta, vaan puolen vuoden aikajänteellä ollutta maidon laatua, mikä on huomioitava jakaumia tarkastellessa. Kyselyyn vastaamisen aikaan laatuluokka on saattanut olla parempi kuin aikaisemmin. Jatkuvasti E-luokan maitoa tuottavien ryhmässä kuitenkin arvioitiin lehmien nykyisen utareterveystilanteen parantavan sekä kannattavuutta että omaa hyvinvointia useammin kuin muissa ryhmissä. ltraa/lehmää/vrk 4,00 3,50 3,00 2,50 2,00 1,50 1,00 Erotellun maidon määrä vuorokaudessa satunnaises / jatkuvas ero elevat Parsinavetat Asemapihatot AMS-pihatot Kuvio 11. Korkean solupitoisuuden vuoksi eroteltu maitomäärä lehmää kohden vuorokaudessa eriteltynä navettatyypeittäin kyselyselvityksessä. 0,50 0,00 keskimäärin enimmillään keskimäärin enimmillään satunnainen ero elu jatkuva ero elu 10

E-luokan tuo aminen on kanna avaa, koska maidon hinta on parempi E-luokan tuo aminen on kanna avaa, koska lehmät tuo avat enemmän E-luokan tuo aminen on kanna avaa, koska lääkintäkulut ovat pienemmät E-luokan tuo aminen on tärkeää, koska eläimet voivat silloin hyvin E-luokan tuo aminen on tärkeää hyvän elintarvikelaadun tuo amiseksi E-luokan tuo aminen osoi aa hyvää amma taitoa E-luokassa pysyminen/luokan saavu aminen vaa i paljon työtä E-luokan lisähinta 1-luokkaan verra una on rii ävä vaadi avaan työmäärään nähden Solupitoisia maitoja kanna aa erotella E-luokkaan pääsemiseksi/pysymiseksi E-luokan maidon tuo aminen 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä En osaa sanoa Kuvio 12. Kyselyyn vastanneiden näkemykset kysymyksiin E-luokan maidon tuottamiseen kannustavista tekijöistä. Miten kokee seuraavien tekijöiden vaikutuksen lan kannna avuuteen ja omaan hyvinvoin in omaan hyvinvoin in kanna avuuteen lehmien keskituotos kyselyhetkellä lehmien utareterveys kyselyhetkellä maidon laatuluokka kyselyhetkellä maidon solupitoisuus kyselyhetkellä lehmien laiduntaminen lehmien keskituotos kyselyhetkellä lehmien utareterveys kyselyhetkellä maidon laatuluokka kyselyhetkellä maidon solupitoisuus kyselyhetkellä lehmien laiduntaminen 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % parantaa merki äväs parantaa vähän ei vaikutusta heikentää vähän heikentää merki äväs Kuvio 13. Kyselyyn vastanneiden arviot eri tekijöiden vaikutuksista oman tilan kannattavuuteen ja omaan hyvinvointiin. Aktiivista kouluttautumista ja tiedonhankintaa Kyselytutkimuksessa kysyttiin myös, miten omaa osaamista ylläpidetään ja kehitetään sekä millainen on eri tietolähteistä saatu hyöty. Yleisin tapa tiedon hankinnassa oli ammattilehdet. Meijerin laatukoulutuksen ja laatukäsikirjan rastitti 80 90 % vastaajista yhdeksi tiedon lähteikseen. Pihattonavetoiden väki käytti jonkin verran enemmän internetiä hyväkseen kuin parsinavetoiden omistajat. Noin puolet vastaajista oli osallistunut hankkeiden utareterveys- ja maidon laatukoulutuksiin ja meijereiden vuosittaisiin tuottajatilaisuuksiin. Vajaa puolet kertoi suorittaneensa alan koulutustutkintoja. Kotimaisille ja ulkomaisille opintomatkoille oli osallistunut 20 40 % vastaajista. 11

Hinta12,90 Jälkipainos sallittu vain TTS:n kautta, ISSN-L 1799-5485, ISSN 1799-5485 (Painettu), ISSN 1799-5523 (Verkkojulkaisu), Oy Fram Ab, Vaasa 2013 Käyte yjen etolähteiden hyödyllisyys Seuraamalla ja lukemalla amma leh ä Hankkeiden utareterveys- ja maidon laatukoulutukset Meijerin tuo aja laisuudet Seuraamalla ja hakemalla etoa interne stä Maatalouden opintomatkat ulkomailla Alan koulutustutkinnot Meijerin laatukoulutus Maatalouden opintomatkat ko maassa Osuuskunnan laatukäsikirja 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Oli hyötyä Ei ollut hyötyä Ei osaa sanoa Ei vastausta Kuvio 14. Kyselytutkimukseen vastanneiden kokemuksia käyttämiensä tietolähteiden hyödyllisyydestä tilallaan. Suurin osa eri koulutuksiin ja tilaisuuksiin osallistuneista vastaajista ilmoitti saaneensa hyötyä käytännön työhön käyttämistään tietolähteistään (kuvio 14). Alueella toimineiden hankkeiden utareterveys- ja maidonlaatukoulutukset sekä alan ammattilehdet koettiin hyödyllisimmiksi. Lähes yhtä hyödyllisiksi ammattiosaamisen ylläpitäjinä koettiin meijerin tilaisuudet ja internet. Maidon laatuneuvontatyössä on haasteellista saavuttaa tuottajan luottamus annettujen toimenpide-ehdotusten toimivuuteen ja löytää itse kullekin tilalle ja toimijalle sopiva lähestymistapa. Hollantilaistutkimuksissa havaittiin, että tiloilla usein odotettiin yksinkertaisia, nopeita ratkaisuja, vaikka utareterveyden ymmärrettiin olevan monen tekijän yhteisvaikutusta. Tilojen perustelut utareterveyden parantamiseksi ehdotettujen käytäntöjen tarpeettomuudesta tai tehottomuudesta vaihtelivat. Toisille sopi sähköisillä välineillä tarjottava uusin tutkimustieto, toisille taasen kattava perustelu kustannus-hyöty-analysoinnin kera ja toisille henkilökohtainen ohjaus luotetun tahon antamana. Vaikeimmin tavoitettavia olivat hollantilaistutkimuksessa perinteisten tapojen kannattajat, jotka tiedon välityksessä turvautuivat ammattilehtiin ja joukkokirjeisiin. Toisessa hollantilaisessa tutkimuksessa havaittiin, että tiloilla, joilla solupitoisuus oli pieni (alle 150 000 kpl/ml) oli useammin käytössä toimintatapoja, joiden tiedetään ennaltaehkäisevän utaretulehduksia. Suurin ero solupitoisuusryhmien välillä oli työskentelytavassa, ja hygieeniset olosuhteet olivat paremmat kuin karjoissa, joissa maidon solupitoisuus oli korkeampi. Tämä tiedote sisältyy Seinäjoen ammattikorkeakoulun hallinnoiman Kilpailukykyä maidontuotantoon -hankkeen osioon Maitotilan prosessien kehittäminen, jonka keskeiset tulokset on raportoitu Seinäjoen ammattikorkeakoulun samannimisessä julkaisussa. Julkaisu löytyy internet-osoitteessa http:// publications.theseus.fi/handle/10024/48730. Hanke toteutettiin vuosina 2009 2012. Aiheesta on julkaistu aikaisemmin TTS:n tiedote Eläinten ja navetan puhtaanapito maitohygienian ylläpitämisessä 6/2012 (641). TTS - TYÖTEHOSEURA PL 5, (Kiljavantie 6), 05201 Rajamäki, puh. (09) 2904 1200 Päätoimittaja: Anna-Maija Kirkkari Taitto: Kaija Laaksonen TTS, Box 5, FI-05201 Rajamäki, Finland tel. +358 9 2904 1200 www.tts.fi, www.ttskauppa.fi, asiakaspalvelu@tts.fi 12