2 METSIEN KUNTO JA MONIMUOTOISUUS

2 METSIEN KUNTO JA MONIMUOTOISUUS Vähentyneiden päästöjen seurauksena happamoituminen ei ole enää yleinen ongelma metsissämme. Ilman otsonipitoisuudet ovat kuitenkin kohonneet ja otsoni lieneekin tällä hetkellä pahin uhka metsiemme terveydentilan kannalta. Vuosina 1986 89 kaikkien puulajien harsuuntuminen lisääntyi Suomessa. 1990-luvulla puiden latvusten kunto on kuitenkin parantunut ja säilynyt viime vuodet vakaana. Vuonna 1999 harsuuntuneita (neulas- tai lehtikato yli 25 prosenttia) mäntyjä oli kangasmetsissä 3, kuusia 26 ja lehtipuita 9 prosenttia. Metsikön laatuluokkaa alentavia tuhoja havaittiin valtakunnan metsien inventoinneissa vuosina 1987 99 Etelä-Suomessa 16 prosentilla ja Pohjois-Suomessa 31 prosentilla metsämaan pinta-alasta. Merkittävimpiä tuhon aiheuttajia olivat sienitaudit ja ilmastotekijät. Metsien kuntoon vaikuttavat ilman epäpuhtaudet Metsien kuntoon vaikuttavat yhdessä monet tekijät, kuten ilmasto- ja maaperäolosuhteet, puuston ikä ja laatu, metsien käsittely, metsätuhot sekä ilman epäpuhtaudet. Metsien vaurioitumisessa lienee usein kyse ympäristötekijöiden ja/tai tuhonaiheuttajien yhteisvaikutuksesta (monistressihypoteesi). Fossiilisten polttoaineiden käyttö lisää hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen määrää ilmakehässä. Kasvihuonekaasut pienentävät avaruuteen palaavaa lämpösäteilyä ja kohottavat maapallon keskilämpötilaa. Ilmastonmuutos muuttaa luontoa monin tavoin. Se vaikuttaa mm. puulajien menestymiseen ja todennäköisesti lisää metsätuhoriskejä. Rikki- ja typpipäästöt aiheuttavat maaperän ja vesistöjen happamoitumista (kuva 2.1). Kasveille käyttökelpoisesta typestä on puutetta useimmilla metsäkasvupaikoilla, joten aluksi typpilaskeumalla voi olla jopa kasvua lisäävä vaikutus. Pitkällä aikavälillä happamoituminen kuitenkin lisää ravinteiden huuhtoutumista maaperästä. Kriittisellä kuormituksella tarkoitetaan suurinta epäpuhtauksien määrää, jonka ekosysteemi pitkällä aikavälillä vaurioitumatta sietää. Kriittisen happaman kuormituksen arvot vaihtelevat mm. maaperän emäskationisisällön, lämpösumman ja kasvupaikan viljavuustason mukaan. Suomen ympäristökeskuksen laskelmien mukaan luonnon sietokyky ylittyy tällä hetkellä lähinnä eteläisimmässä Suomessa. Ilmastonmuutoksen ja happamoitumisen ohella yläilmakehän otsonikato ja toisaalta otsonin lisääntyminen alailmakehässä muodostavat ongelman. Ilmakehän yläosan otsoni suojelee maapalloa liialliselta auringon ultraviolettisäteilyltä, kun taas maanpinnan läheisessä ilmakerroksessa otsoni on haitallista eliöille. Viimeisen sadan vuoden aikana Euroopan alailmakehän otsonipitoisuudet ovat kaksinkertaistuneet. Suomessakin alailmakehän otsonipitoisuudet ovat jatkuvasti nousseet, mihin osatekijänä lienee kaukokulkeutuminen Keski- Euroopasta. Otsonin kriittistä tasoa määritellään kasvillisuuden saaman otsoniannoksen mukaan. Menetelmässä otetaan huomioon kasvukauden aikaiset kynnysarvon (40 ppb tunnin keskiarvona) ylitykset ja niiden kesto. Tutkimuksissa on havaittu herkimpien puulajien kasvun heikkenevän, jos kuuden kuukauden aikana kertyvä otsonialtistus ylittää 10 000 ppb h (kuva 2.2). Koska sammaleet ottavat pääosan ravinteista suoraan sadevedestä ja pintaansa kiinnittyneistä hiukkasista, niiden alkuainepitoisuudet kuvaavat ilman kautta tulevaa laskeumaa. Metsäntutkimuslaitos on mitannut sammaleiden Metsätilastollinen vuosikirja 77

2 Forest health and biodiversity alkuainepitoisuuksia pysyviltä koealoilta vuosina 1985, 1990 ja 1995. Tarkastelujakson aikana raskasmetallilaskeuma on pääsääntöisesti pienentynyt (kuva 2.3). Positiivinen kehitys johtuu lähinnä lyijyllisen bensiinin käytön loppumisesta ja energiantuotantolaitosten tehostuneesta savukaasujen puhdistuksesta. Metsien kunto Metsien kuntoa selvitetään usealla tavalla. Metsien heikko kunto voi näkyä puiden harsuuntumisena, värivikoina, kasvun taantumisena ja suoranaisina metsätuhoina. Toisaalta analysoimalla puiden ravinnetilaa tai solu- ja solukkorakennetta voidaan saada viitteitä metsien kunnon heikkenemisestä jo ennen kuin oireet ovat silmin havaittavissa. Ilmansaasteiden vaikutukset näkyvät usein metsäekosysteemin muissa osissa ennen kuin näkyviä oireita voidaan havaita puissa. Bioindikaattoreina on käytetty mm. puilla kasvavia jäkäliä, koska ne ovat hyvin herkkiä ilmansaasteille ja ympäristön tilan muutoksille. Jäkäläkartoituksen tulos tiivistetään esimerkiksi IAPindeksiluvuksi (Index of Atmospheric Purity), joka kuvastaa jäkälälajien määrää ja laatua ja siten lajiston monimuotoisuutta. Puhtaan ilman alueilla kasvaa paljon jäkäliä ja lajeja on useita. Tällöin IAP-indeksin arvo on korkea (kuva 2.4). Bioindikaattorit osoittavat, että ilman epäpuhtauksilla on vaikutuksia Etelä-Suomen metsissä. Myös typpilaskeumaa indikoivaa levää kasvaa havupuilla varsinkin etelä- ja lounaisrannikolla. Typpilaskeuma, ilman hiilidioksidin lisääntyminen ja ilmakehän lämpeneminen lisäävät metsien kasvua. Metsäntutkimuslaitoksen tutkimusten mukaan metsänhoidolta "rauhassa" kasvaneiden luonnonmetsien kasvu ei kuitenkaan ole muuttunut Suomessa tällä vuosisadalla trendinomaisesti mihinkään suuntaan. Sen sijaan lämpötilan ja sademäärän muutokset aiheuttavat männyn ja kuusen kasvun voimakasta vaihtelua vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Latvuksen lehti- tai neulaskato eli harsuuntuneisuus kuvastaa puiden yleiskuntoa, sillä yhteyttävän neulasmassan pieneneminen vaikuttaa puiden elintoimintoihin ja kasvukykyyn. Eurooppalaisessa puiden latvusten kunnon seurantajärjestelmässä puu luokitellaan vaurioituneeksi, kun sen lehti- tai neulaskato suhteessa harsuuntumattomaan vertailupuuhun on yli 25 prosenttia. Metsäntutkimuslaitoksen mittausten mukaan vuonna 1999 kangasmetsien vallitsevassa latvuskerroksessa oli tällaisia mäntyjä 3 %, kuusia 26 % ja lehtipuita 9 % (taulukko 2.1). Koko seurantajakson 1986 99 aikana yli 25 % harsuuntuneiden puiden osuus on lisääntynyt männyllä 1, kuusella 12 ja lehtipuilla 4 prosenttiyksikköä, kun tarkastellaan koko jaksolle yhteisiä puita. Paikallisten päästölähteiden lähialueita, taajamia ja teiden varsia lukuunottamatta harsuuntuminen johtuu Suomessa pääasiassa puuston ikääntymisestä, epäedullisista ilmasto- ja säätekijöistä sekä metsätuhoista. Harsuuntumista arvioidaan yhteisten suosituksien mukaan noin 30 maassa. Eri maiden välillä voi kuitenkin olla menetelmällisiä eroja arvioinneissa, joten kansainvälisiä vertailuja pitää tehdä varoen. Suomen tilanteesta poiketen tärkeimpien puulajien latvuston kunto on yleisesti huonontunut Euroopassa vuodesta 1989 lähtien. Suuntaus on selvin lehtipuiden kuten pyökin ja tammen kohdalla. Suomen havumetsät ovat vähemmän harsuuntuneita kuin useimpien muiden Euroopan maiden (kuva 2.5). Valtakunnan metsien inventoinneissa metsätuhot luokitellaan niiden metsätaloudellisen merkityksen mukaan. Vuosina 1987 99 tehdyissä inventoinneissa havaittiin metsikön laatuluokkaa alentavia tuhoja Etelä-Suomessa 16 prosentilla ja Pohjois-Suomessa 31 prosentilla metsämaan pinta-alasta (taulukko 2.2). Etelä- Suomessa esiintyi runsaimmin erilaisia latvatuhoja ja lahoa. Pohjois-Suomessa oli lisäksi runsaasti pystyynkuolleita puita ja monituhoja. Merkittävimpiä tuhon aiheuttajia olivat sienitaudit ja ilmastotekijät. Melko usein tuhon syytä ei tunnettu (taulukot 2.3 ja 2.4). Kuiva ja lämmin kesä 1999 oli suotuisa pilkkumäntypistiäiselle. Se aiheuttikin tuhoja laajalla vyöhykkeellä Pohjois-Karjalasta Pohjanmaalle. Toisaalta kuiva kesä oli epäedullinen monille sienitaudeille ja mm. kesän 1998 ruostesieniepidemia laantui. Hirvieläintuhot olivat ennätykselliset (noin 7 000 ha). Eniten niitä esiintyi Rannikon, Lounais-Suomen ja 78 Finnish Statistical Yearbook of Forestry

2 Metsien kunto ja monimuotoisuus Häme-Uusimaan metsäkeskusten alueilla. Vakuutusyhtiöiden metsävakuutusten perusteella 1990-luvulla korvattiin metsätuhoja vuosittain keskimäärin 6,6 miljoonalla markalla (taulukko 2.6). Lähes 90 % vakuutuskorvauksista maksettiin myrsky-, lumi- ja tulituhoista, jotka ovat yleensä selvärajaisia ja voimakkaita. Suomen yksityismetsien pinta-alasta kuitenkin vain viidesosa oli kattavasti vakuutettu. Maa- ja metsätalousministeriön maksamat hirvieläinkorvaukset ovat olleet keskimäärin 7 miljoonaa markkaa vuodessa 1990- luvulla, mutta ne noussevat 24 miljoonaan markkaan vuonna 2000. Metsien monimuotoisuus Monimuotoisuuden käsite Metsäluonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan erilaisten metsäympäristötyyppien, eliöyhteisöjen, ekosysteemien sekä metsissä elävien eliölajien ja niiden geneettisen perimän runsautta ja monipuolisuutta. Ihminen on vähentänyt metsien monimuotoisuutta mm. raivaamalla parhaita kasvupaikkoja pelloiksi ja ojittamalla soita. Metsänhoidolla on säädelty metsien puulajikoostumusta, perinnöllisiä ominaisuuksia (metsänjalostus ja -viljely) ja ikäjakaumaa. Lehtipuun ja lahopuun määrä hoidetuissa metsissä on vähentynyt, ja kiertoaika on merkittävästi lyhyempi kuin luonnontilaisissa metsissä. Havupuuvyöhykkeen metsien luontaiseen kehitykseen kuuluneet palot ovat vähentyneet lähes olemattomiin. Monimuotoisuutta pyritään säilyttämään perustamalla luonnonsuojelualueita, turvaamalla uhanalaisten lajien elinympäristöt ja ottamalla monimuotoisuustavoitteet metsien käsittelyssä huomioon. Luonnonsuojelualueita tarvitaan sellaisten lajien tai elinympäristöjen säilyttämiseksi, jotka eivät menesty talousmetsissä. Luonnonsuojelualueet Suojeltuja tai rajoitetussa metsätalouskäytössä olevia maita on Suomessa kaikkiaan 4,5 miljoonaa hehtaaria. Tiukasti suojeltuja metsiä (metsä- ja kitumaita) on 1,5 miljoonaa hehtaaria eli 6,6 prosenttia (taulukko 2.7). Lukuihin sisältyvät myös sellaiset suojeluohjelmiin kuuluvat alueet, joita ei ole vielä hankittu valtiolle. Säädösperusteisesti suojeltuja maa-alueita Suomessa on noin 2,7 miljoonaa hehtaaria, joista 95 prosenttia sijaitsee Pohjois-Suomessa (taulukko 2.8 ja kuva 2.6). Vuonna 1999 valtion omistukseen hankittiin 48 000 hehtaaria maata luonnonsuojelutarkoituksiin. Painopisteinä olivat edelleen soidensuojeluohjelmaan, vanhojen metsien suojeluohjelmaan ja rantojensuojeluohjelmaan kuuluvat yksityiset alueet. Maanomistajille maksettaviin kauppahintoihin ja korvauksiin käytettiin noin 352 miljoonaa markkaa. Luonnonsuojeluohjelmat ja Natura 2000 -verkosto pyritään toteuttamaan vuoteen 2007 mennessä (taulukko 2.9). Yksityiset henkilöt, yhteisöt ja kunnat voivat myös hakea suojelupäätöstä omistamilleen maille. Vuonna 1999 yksityismaiden luonnonsuojelualueita perustettiin 5 700 hehtaaria. Yksityismaille perustettujen luonnonsuojelualueiden kokonaismaa-ala oli vuoden 1999 lopussa 38 700 hehtaaria (taulukko 2.10). Luonnonsuojelualueiden perustamisen edellytyksenä on, että * alueella on uhanalainen, harvinainen tai harvinaistuva eliölaji, eliöyhteisö tai ekosysteemi * alueella on erikoinen tai harvinainen luonnonmuodostuma * alue on erityisen luonnonkaunis * alueella on harvinaistuva perinneluontotyyppi * luontotyypin tai eliölajin suotuisan suojelutason säilyttäminen tai saavuttaminen vaatii luonnonsuojelualueen perustamista * alue on muutoin niin edustava, tyypillinen tai arvokas, että sen suojelu on luonnon monimuotoisuuden tai kauneuden säilyttämisen kannalta tarpeellinen. Luonnonsuojelulain mukaisia luonnonsuojelualueita ovat kansallispuistot, luonnonpuistot ja muut luonnonsuojelualueet. Muut luonnonsuojelualueet jaetaan soiden-, lehtojen- ja vanhojen metsien suojelualueisiin sekä erityisiin suojelualueisiin. Erämaa-alueet ovat erämaalakiin perustuvia suojelualueita, jotka on muodostettu niiden erityisluonteen säilyttämiseksi sekä Metsätilastollinen vuosikirja 79

2 Forest health and biodiversity saamelaiskulttuurin ja luontaiselinkeinojen turvaamiseksi. Erämaa-alueiden metsämaa on jaettu luonnontilaisena säilytettäviin sekä luonnonmukaisesti käsiteltäviin osiin, joista jälkimmäisissä sallitaan luonnonmukaiset hakkuut. Natura 2000 -verkoston tavoitteena on suojella Euroopan unionin alueella sekä tyypillisiä että muutoin tärkeitä luontotyyppejä ja lajeja. Naturan toteutus perustuu unionin luonto- ja lintudirektiiveihin. Verkoston runkona ovat vanhat luonnonsuojelualueemme. Valtaosa, eli 97 prosenttia Natura-ehdotukseen sisältyvistä maa-alueista, on jo aikaisemmin kuulunut jonkin suojeluohjelman tai -varauksen piiriin. Uhanalaiset lajit Koko eliöstömme käsittää noin 43 000 lajia. Näistä noin 15 000 tunnettiin riittävän hyvin lajin luokittamiseksi. Selkärankaisten uhanalaisuusriskiä voitiin tarkastella monista lajeista, mutta sen sijaan mm. levät tunnettiin heikosti. Uhanalaisuuden arviointiperusteita ovat lajien runsaus, levinneisyys, kannan kehitys ja biologiset ominaisuudet. Lajit jaetaan häviämistodennäköisyyden perusteella kolmeen uhanalaisuusluokkaan: äärimmäisen uhanalaiset, erittäin uhanalaiset ja vaarantuneet. Vuonna 2000 Suomessa oli kaikkiaan 1 505 uhanalaista lajia: äärimmäisen uhanalaisia oli 249, erittäin uhanalaisia 452 ja vaarantuneita 804. Metsät ja suot ovat ensisijainen elinympäristö 631 uhanalaiselle lajille (taulukko 2.11). Merkittävin yksittäinen tekijä niin uhanalaisuuden syynä kuin uhkatekijänäkin on avoimien alueiden, kuten ketojen ja niittyjen sulkeutuminen. Metsien muutoksiin liittyvien eri tekijöiden - lahopuun määrän, ikärakenteen, puulajisuhteiden ja metsän uudistamis- ja hoitotoimenpiteiden - yhteinen osuus uhkatekijänä on vain hieman suurempi kuin sulkeutumisen. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen metsien käsittelyssä Metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen ja luonnonsuojelulain suojeltujen luontotyyppien sekä muiden arvokkaiden elinympäristöjen säilyttäminen edistää merkittävästi talousmetsien monimuotoisuutta. Luonnonsuojelulaissa on eritelty yhdeksän suojeltavaa luontotyyppiä, joista metsäisiä on kolme: luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt, pähkinäpensaslehdot ja tervaleppäkorvet. Metsälain piiriin kuuluvat seuraavat erityisen tärkeät elinympäristöt: 1) lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostamien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt; 2) ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot; 3) rehevät lehtolaikut; 4) pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla; 5) rotkot ja kurut; 6) jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät; sekä 7) karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat. Metsäkeskukset kartoittavat yksityismetsien metsälakikohteita. Tähänastisten tulosten perusteella arvioidaan, että metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä olisi yksityismetsissä 60 000 hehtaaria eli alle puoli prosenttia yksityismetsien pinta-alasta. Yleisimpiä metsälakikohteita näyttäisivät olevan purot ja norot. Myös valtakunnan metsien 9. inventoinnissa (VMI) arvioidaan avainbiotooppien määrää (taulukko 2.12). Luonnonsuojeluja metsälakien mukaisten erityisen tärkeiden elinympäristöjen osuus metsätalouden maasta vaihtelee metsäkeskuksittain 0,6 %:sta 5,7 %:iin. Todellisia metsälakikohteita on vähemmän kuin mitä VMI:ssä on arvioitu, koska VMI:n mittauksissa ei ole otettu kantaa metsälaissa mainittuun erityisen tärkeän elinympäristön alueelliseen yleisyyteen, pienialaisuuteen tai selvään erottumiseen ympäristöstään. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion selvityksen mukaan vuosina 1996 99 yksityismetsien ja yhtiöiden metsien metsälakikohteiden pintaalasta 84 94 prosenttia säilyi hakkuissa kokonaan tai lähes ennallaan. Talousmetsien monimuotoisuutta voidaan lisätä säästämällä lahopuita läpi koko metsikön kiertoajan ja jättämällä päätehakkuussa eläviä säästöpuita (etenkin haapoja), jotka kuolevat myöhemmin ja muodostavat jatkuvasti uutta järeää lahopuuta. Seurantajaksolla 1996 99 yksityismetsien ja metsäteollisuusyhtiöiden uudistushakkuualoille jätettiin eläviä ja kuolleita säästöpuita (läpimitta yli 10 senttimetriä) 80 Finnish Statistical Yearbook of Forestry

2 Metsien kunto ja monimuotoisuus Suomen uhanalaisten lajien arviointi 2000 Uhanalaisuuden arviointimenetelmä Uhanalaisuudella tarkoitetaan lajin häviämistodennäköisyyttä. Suomessa on aikaisemmin valmistunut kaksi laajaa uhanalaisten eliölajien arviointia vuosina 1986 ja 1991. Vuonna 2000 valmistuneessa selvityksessä uhanalaisuutta on ensi kertaa arvioitu Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uuden luokituksen mukaan. Uuden luokituksen merkittävin ero aikaisempiin on siinä, että uhanalaisuuden edellytyksenä ei ole enää ihmisen suoraan tai välillisesti aiheuttama uhka, vaan pelkkä vähälukuisuus tai esiintymisalueen pienuus riittävät uhanalaisuuden perusteiksi. Uhanalaisten määrä Uhanalaisuus voitiin arvioida noin 15 000 lajista. Näistä 10 prosenttia eli 1 505 lajia oli uhanalaisia: 249 lajia äärimmäisen uhanalaisia, 452 erittäin uhanalaisia ja 804 vaarantuneita. Uhanalaisista lajeista selkärankaisia eläimiä oli 50, selkärangattomia eläimiä 759, putkilokasveja 180, itiökasveja 142 sekä sieniä ja jäkäliä 374. Uhanalaisiksi on arvioitu suhteellisesti eniten itiökasveja (16 % lajeista, joista oli riittävät tiedot), putkilokasveja (15 %) ja selkärankaisia eläimiä (15 %). Elinympäristöt Uhanalaisista lajeista 42 % ( 631 kpl) elää ensisijaisesti metsissä tai soilla. Erityisen tärkeitä ovat lehdot ja vanhat kangasmetsät. Eniten uhanalaisia metsälajeja on kovakuoriaisten ja muiden selkärangattomien eläinten sekä kääväkkäiden, jäkälien ja muiden sienten ryhmissä. Toiseksi merkittävin ensisijainen elinympäristö on perinneympäristöt (28 %) ja kolmanneksi merkittävin rannat (11 %). Perinneympäristöjen (niityt, kedot, hakamaat, ojat, viljely- ja pihamaat jne.) lajiston osuus on selvästi kasvanut edelliseen uhanalaisluetteloon verrattuna. Varsinkin aikaisemmin huonommin tunnettuja perhosia ja pistiäisiä on tullut luetteloon runsaasti lisää. Uhanalaisuuden syyt ja uhkatekijät sekä uhanalaisuudessa tapahtuneet muutokset Metsien muutoksiin liittyvät eri tekijät - lahopuun määrä, ikärakenne, puulajisuhteet ja metsän uudistamis- ja hoitotoimenpiteet - ovat keskeisin uhanalaisuuden syy. Merkittävin yksittäinen tekijä niin uhanalaisuuden syynä kuin uhkatekijänäkin on avoimien alueiden, kuten ketojen ja niittyjen sulkeutuminen. Rakentaminen uhkaa noin joka kymmenettä uhanalaista lajia, samoin kannan tai esiintymisalueen pienuus. Uhanalaisuudessa tapahtuneiden muutosten selvittämiseksi uhanalaisuutta arvioitiin myös vanhalla menetelmällä. Vanhan luokituksen mukaisten uhanalaisten lajien määrä oli lisääntynyt 734 eliölajilla vuodesta 1991. Erilaisten perinneympäristöjen lajit ovat nopeimmin uhanalaistumassa. Myös rannoilla ja soilla elävät lajit ovat yhä useammin muuttumassa uhanalaisiksi. Sen sijaan metsien lajien uhanalaistuminen näyttäisi hidastuneen 1990-luvulla. Kuitenkin lukuisten, etenkin Etelä-Suomen vanhoissa metsissä elävien lajien häviämistodennäköisyys on edelleen selvästi kasvamassa. Koko Suomen eliölajisto n. 43 000 kpl Uhanalaisuus arvioitu 18 743 kpl Arvioimatta jätetyt n. 24 000 kpl Riittävät tiedot 15 081 kpl Puutteellisesti tunnetut 3 662 kpl Elinvoimaiset 12 330 kpl Silmällä pidettävät 1060 kpl Uhanalaiset 1505 kpl Äärimmäisen uhanalaiset 249 kpl Erittäin uhanalaiset 452 kpl Vaarantuneet 804 kpl Luonnosta hävinneet 2 kpl Hävinneet 184 kpl Lähde: Suomen uhanalaiset lajit 2000 -mietintö ja Kanerva, T., Mannerkoski, I. & Alanen, A. 1998. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisarvioinnin soveltaminen Suomessa. Suomen ympäristökeskuksen moniste 112. Metsätilastollinen vuosikirja 81

2 Forest health and biodiversity 6 7 m³/ha. Lahopuiden ja muiden kuolleiden puiden sekä eräiden tärkeiden lehtipuiden määrää metsissä arvioidaan myös valtakunnan metsien 9. inventoinnissa (taulukot 2.13 ja 2.14). Myös metsäsertifiointi ja Metsähallituksen maiden alue-ekologinen suunnittelu edistävät monimuotoisuuden säilymistä talousmetsissä. Kahdeksan Suomen 13 metsäkeskusalueesta on saanut oloihimme soveltuvan FFCS (Finnish Forest Certification System) -järjestelmän metsäsertifikaatin. Ne kattavat yhteensä jo lähes 15 miljoonaa hehtaaria metsää. Mahdollisesti jo vuoden 2000 lopussa kaikki Suomen metsät ovat sertifioinnin piirissä. Suomen kansallinen metsäsertifiointijärjestelmä hyväksyttiin toukokuussa 2000 osaksi kansainvälistä PEFC (Pan European Forest Certification Scheme) -metsäsertifiointia. Kirjallisuus Literature Annila, E. (toim.). 1998. Monimuotoinen metsä. Metsäluonnon monimuotoisuuden tutkimusohjelman väliraportti. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 705. 335 s. Elävä luonto. Katsaus. 2000. Ympäristö 4. s. 17 24. Forest Condition in Europe. 2000 Technical Report. Results of the 1999 crown condition survey. UN/ ECE-EC. Ilma. Katsaus. 2000. Ympäristö 3. s. 17 24. Kanerva, T., Mannerkoski, I. & Alanen, A. 1998. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalais-arvioinnin soveltaminen Suomessa. Suomen ympäristökeskuksen moniste 112. Kemppainen, S. & Markkanen, S-L. 2000. Ilman kautta tuleva kuormitus, sen alkuperä ja vaikutukset Kainuussa. Kainuun ympäristökeskus. Suomen ympäristö 392. 144 s. Kestävyyden mitta. Suomen kestävän kehityksen indikaattorit 2000. Suomen ympäristökeskuksen internet-sivut. Korhonen, K.T., Tomppo, E., Henttonen, H.,Ihalainen, A. & Tonteri T. 2000. Lounais-Suomen metsäkeskuksen alueen metsävarat ja niiden kehitys 1964 98. Metsätieteen aikakauskirja 2B/2000. s. 337 411. Kotiharju, S. & Niemelä, H. 2000. Talousmetsien luonnonhoidon laadun arviointi. Seurantaraportti. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. 19 s. + liitteet. Kämäri, J., Forsius, M., Johansson, M. & Posch, M. 1992. Happamoittavan laskeuman kriittinen kuormitus Suomessa. Selvitys 111. Ympäristöministeriö, ympäristönsuojeluosasto. 59 s. Luonnonvarat ja ympäristö 2000. 2000. SVT ympäristö 2000:4. Ympäristöministeriö ja Tilastokeskus. 65 s. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998. Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus. 192 s. Metsien suojelun tarve Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla. Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsien suojelun tarve -työryhmän mietintö. 2000. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 437. 283 s. Metsien suojelupinta-alat. Suojelupinta-alaprojektin raportti. 1999. Maa- ja metsätalousministeriö - Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 300. 43 s. Metsätalouden ympäristöohjelma metsäpolitiikan linjanluojana. 1998. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 1. 46 s. Mielikäinen, K., Nöjd, P., Pesonen, E. & Timonen, M. 1998. Puun muisti. Kasvun vaihtelu päivästä vuosituhanteen. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 703. 71 s. Mälkönen, E. (ed.). 2000. Forest Condition in a Changing Environment - The Finnish Case. Kluwer Academic Publishers. 378 s. Posch, M., Hettelingh, J.-P., de Smet, P.A.M. & Downing, R.J. 1997. Calculation and Mapping of Critical Thresholds in Europe. Status Report 1997. Coordination Center of Effects, National Institute of Public Health, Bilthoven, The Netherlands. Reinikainen, A., Mäkipää, R., Vanha-Majamaa, I. & Hotanen, J.-P. (toim.). 2000. Kasvit muuttuvassa metsäluonnossa. Kustannusosakeyhtiö Tammi. 384 s. Rissanen, K. 1999. Luonnonhoidon seuranta 1999 ja vertailu vuosien 1994 1998 tuloksiin. Metsähallitus, metsätalous. 17 s. + liitteet. Salminen, P. 1997. Luonnonsuojelualueet ja -ohjelmat. Tapion taskukirja (23. uudistettu painos). Kustannusosakeyhtiö Metsälehti. s. 619 628. Suomen metsäluonnon monimuotoisuuden turvaaminen. 1994. Ympäristöministeriö, alueidenkäytön osasto. Muistio 3. 90 s. Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Suomen ympäristökeskuksen internet-sivut. Tammisalo, R. 1997. Metsävakuutus. Tapion taskukirja (23. uudistettu painos), s. 457 460. Kustannusosakeyhtiö Metsälehti. Uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan mietintö. Ympäristöministeriön komiteamietintö 1991:30. 1992. 328 s. Ukonmaanaho, L. & Raitio H. (eds.) 2000. Forest Condition Monitoring in Finland. National Report 1999. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 782. 151 s. Virkkala, R., Korhonen, K.T., Haapanen, R. & Aapala, K. 2000. Metsien ja soiden suojelutilanne metsä- ja suokasvillisuusvyöhykkeittäin valtakunnan 82 Finnish Statistical Yearbook of Forestry

2 Metsien kunto ja monimuotoisuus metsien 8. inventoinnin perusteella. Suomen ympäristökeskus ja Metsäntutkimuslaitos. Suomen ympäristö 395. 52 s. Ympäristönsuojelun toteutuminen. Katsaus. 1999. Ympäristö 8. s. 17 25. Ympäristötilasto. Environment Statistics. 2000. SVT Ympäristö ja luonnonvarat 2000:1. Tilastokeskus. 160 s. Muut tietolähteet Other sources of information Ilmatieteen laitos, ilmanlaatu Metsähallitus Metsäntutkimuslaitos, metsien elinvoimaisuuden vuotuinen seuranta Metsäntutkimuslaitos, tutkimusmetsäpalvelut Metsäntutkimuslaitos, valtakunnan metsien inventointi Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, metsäluonnon hoidon seuranta Sisäasiainministeriö, pelastusosasto Suomen ympäristökeskus, luonto- ja maankäyttöyksikkö Ympäristöministeriö, alueidenkäytön osasto Metsätilastollinen vuosikirja 83

2 Forest health and biodiversity Lähde: Source: Suomen ympäristökeskus Finnish Environment Institute Kuva 2.1 Rikin (S) ja typen (N) laskeuma 1997 Figure 2.1 Deposition of sulphur (S) and nitrogen (N), 1997 Pallas Utö 16000 12000 Ähtäri 8000 4000 0 ppb h 16000 12000 8000 4000 0 16000 12000 8000 4000 0 ppb h ppb h 92 93 94 95 96 97 98 99 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 16000 12000 16000 12000 8000 4000 8000 4000 0 0 ppb h ppb h 20000 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 16000 12000 8000 4000 0 ppb h 95 96 97 98 99 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 Oulanka Lammi Virolahti Lähde: Ilmatieteen laitos, ilmanlaatu Source: Finnish Meteorological Institute 10 000 ppb h = metsäpuiden kriittinen annos 10 000 ppb h = critical portion for forest trees Kuva 2.2 Kasvukauden aikainen otsoniannos eräillä paikkakunnilla 1989 99 Figure 2.2 The portion of ozone during the growing period in certain areas, 1989 99 84 Finnish Statistical Yearbook of Forestry

2 Metsien kunto ja monimuotoisuus % Portugali Portugal Itävalta Harsuuntuneisuus - Defoliation Austria Viro Estonia Romania > 60 % Romania Jugoslavia Yugoslavia 26 60 % Espanja Spain Tanska Liettua Suomi Denmark Lithuania Finland Albania Irlanti Kreikka Ruotsi Ranska Belgia Unkari Sveitsi Saksa Iso-Britannia Latvia Italia Norja Valko-Venäjä Puola Slovenia Slovakia Bulgaria Ukraina Kroatia Tsekki Albania Ireland Greece Sweden France Belgium Hungary Switzerland Germany United Kingdom Latvia Italy Norway Belarus Poland Slovenia Slovakia Bulgaria Ukraine Croatia Czech Republic 0 20 40 60 Lähde - Source: Forest Condition in Europe. 2000 Technical Report. Kuva 2.5 Harsuuntuneiden (neulaskato > 25 %) havupuiden osuus eri Euroopan maissa 1999 Figure 2.5 Proportion of defoliated conifers (defoliation > 25%) in various European countries, 1999 Metsätilastollinen vuosikirja 87

2 Metsien kunto ja monimuotoisuus 2.1 Kangasmailla kasvavat seurantapuut harsuuntumisluokittain 1987 99 Defoliation frequency distributions of sample trees on mineral-soil sites, 1987 99 % koepuiden lukumäärästä % of number of sample trees Puulaji Vuosi Koepuiden Neulas- tai lehtikadon aste, % lukumäärä, kpl Tree species Year Number of Defoliation percentage sample trees 0 10 11 25 26 60 >60 Mänty 1987 2 171 76,9 17,9 4,6 0,6 Pine 1988 2 132 73,2 19,8 6,7 0,3 1989 2 032 73,1 19,4 7,0 0,5 1990 2 002 76,1 17,0 6,3 0,6 1991 2 004 79,4 15,5 4,5 0,6 1992 2 377 78,5 15,8 5,1 0,6 1993 2 347 71,8 21,1 6,7 0,4 1994 2 301 74,1 20,1 5,5 0,3 1995 4 520 73,2 22,0 4,5 0,3 1996 4 515 72,5 22,6 4,3 0,6 1997 4 582 71,7 24,0 4,0 0,3 1998 4 577 72,8 23,8 3,1 0,3 1999 4 533 74,4 22,4 2,9 0,3 Kuusi 1987 1 432 43,2 30,2 23,4 3,2 Spruce 1988 1 391 42,8 26,1 27,2 3,9 1989 1 355 39,7 25,4 30,3 4,6 1990 1 329 40,7 25,1 28,8 5,4 1991 1 272 39,3 25,1 30,8 4,8 1992 1 367 43,7 25,3 26,8 4,2 1993 1 307 42,1 28,1 26,8 3,0 1994 1 265 42,9 30,9 23,8 2,4 1995 2 838 40,3 31,9 25,3 2,5 1996 2 846 40,9 31,9 24,8 2,4 1997 2 814 39,2 34,2 24,7 1,9 1998 2 826 36,5 37,4 24,4 1,7 1999 2 807 36,1 38,4 24,0 1,5 Lehtipuut 1987 368 78,2 16,3 5,2 0,3 Broadleaves 1988 347 67,4 23,9 7,5 1,2 1989 500 65,0 22,2 11,6 1,2 1990 415 66,8 20,2 11,6 1,4 1991 488 70,9 20,7 8,2 0,2 1992 647 62,9 26,1 9,8 1,2 1993 622 60,1 27,3 11,6 1,0 1994 614 63,5 24,4 11,3 0,8 1995 1 396 66,0 23,0 10,4 0,6 1996 1 357 63,1 26,8 9,4 0,7 1997 1 383 66,7 25,0 7,6 0,7 1998 1 338 64,9 29,5 4,6 1,0 1999 1 307 63,7 27,7 7,6 1,0 Kaikki puut 1987 3 971 64,9 26,9 6,8 1,4 Total 1988 3 870 61,8 27,3 9,2 1,7 1989 3 887 60,4 27,1 10,5 2,0 1990 3 746 62,5 25,6 9,5 2,4 1991 3 764 64,8 23,5 9,7 2,0 1992 4 391 65,4 24,5 8,3 1,8 1993 4 276 61,0 29,5 8,2 1,3 1994 4 180 63,1 28,5 7,4 1,0 1995 8 754 61,3 25,4 12,2 1,1 1996 8 718 60,7 26,3 11,8 1,2 1997 8 779 60,5 27,4 11,2 0,9 1998 8 741 59,8 28,6 10,7 0,9 1999 8 647 60,4 28,4 10,4 0,8 Lähde: Source: Metsäntutkimuslaitos, metsien elinvoimaisuuden vuotuinen seuranta Finnish Forest Research Institute Metsätilastollinen vuosikirja 89

90 2.2 Eriasteisten metsätuhojen yleisyys metsämaalla 1987 99 Degree of forest damage on forest land, 1987 99 % metsämaan alasta % of forest land area Metsäkeskus Inventointi- Metsikön laatuun vaikuttavia tuhoja Lieviä Tuhoja vuosi Damage affecting stand quality tuhoja yhteensä Täydellisiä Vakavia Todettavia Yhteensä Slight Damage Forestry centre Year of Complete Severe Moderate Total damage total inventory 1 000 ha % 1 000 ha % 1 000 ha % 1 000 ha % % % 0 Ahvenanmaa 1997 0 0,7 7 11,1 22 35,6 29 47,4 19,0 66,4 1 Rannikko 1997 98 3 0,4 22 2,7 169 20,6 195 23,7 19,8 43,5 Etelärannikko 1998 1 0,4 9 2,5 64 18,3 74 21,1 21,8 42,9 Pohjanmaa 1997 2 0,4 14 2,9 105 22,3 120 25,6 18,4 44,0 2 Lounais-Suomi 1998 1 0,1 13 1,3 133 13,3 147 14,7 22,2 36,8 3 Häme-Uusimaa 1998 99 2 0,2 14 1,5 147 15,6 163 17,3 23,5 40,8 4 Kymi 1997 98 1 0,2 11 1,4 89 11,3 101 12,9 20,3 33,2 5 Pirkanmaa 1987 4 0,4 12 1,3 89 9,5 105 11,2 14,6 25,8 6 Etelä-Savo 1988 2 0,2 16 1,3 171 14,2 188 15,7 18,7 34,3 7 Etelä-Pohjanmaa 1997 2 0,2 21 1,7 162 12,7 186 14,6 17,2 31,8 8 Keski-Suomi 1996 4 0,3 23 1,7 171 12,8 198 14,9 22,5 37,4 9 Pohjois-Savo 1996 3 0,2 22 1,7 201 15,4 227 17,3 27,1 44,4 10 Pohjois-Karjala 1988-89 1 0,1 32 2,3 164 11,7 198 14,1 13,8 28,0 2 Forest health and biodiversity 11 Kainuu 1992 5 0,3 52 3,1 259 15,6 316 19,0 20,9 39,9 12 Pohjois-Pohjanmaa 1992 93 9 0,4 97 4,1 397 16,9 503 21,4 19,5 40,9 13 Lappi 1992 94 28 0,6 469 9,5 1 497 30,2 1 993 40,2 19,1 59,4 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 0-10 Etelä-Suomi 1987 99 24 0,2 195 1,8 1 518 13,7 1 737 15,7 19,9 35,6 Southern Finland 11-13 Pohjois-Suomi 1992 94 42 0,5 618 6,9 2 152 24,0 2 811 31,4 19,6 50,9 Northern Finland Koko maa 1987 99 65 0,3 813 4,1 3 670 18,3 4 548 22,7 19,8 42,5 Whole country Kaksijaksoisissa metsiköissä vain vallitsevan jakson tuhot on otettu huomioon. - In two-storeyed stands, only damage affecting the dominant storey is taken into account. Lähde - Source: Metsäntutkimuslaitos, VMI - Finnish Forest Research Institute

Metsätilastollinen vuosikirja 2.3 Metsikön laatuluokkaa alentavien metsätuhojen ilmiasu 1987 99 Symptoms of forest damage reducing stand quality, 1987 99 % metsämaan alasta % of forest land area Metsäkeskus Inventointi- Pystyynkuol- Kaatuneita ja Lahoa Runko- Latvatuhoja Neulas- tai Neulasten Monituhoja 1 Laatuluokkaa vuosi leita puita katkenneita vaurioita lehtikatoa ja lehtien alentavia puita värivikoja tuhoja yht. Forestry centre Year of Dead trees Fallen and Decayed Stem Top Defoliation Dis- Multiple Total area inventory broken trees trees defects damage colouration symptoms 1 affected by damage 0 Ahvenanmaa 1997 1,5 1,1 7,9 2,2 34,1 0,7 - - 47,4 1 Rannikko 1997 98 1,7 0,9 4,7 0,8 14,1 1,5 - - 23,7 Etelärannikko 1998 2,3 0,6 4,4 0,7 12,5 0,6 - - 21,1 Pohjanmaa 1997 1,3 1,1 5,0 0,8 15,3 2,1 - - 25,6 2 Lounais-Suomi 1998 1,7 1,1 2,3 0,6 8,0 0,8 0,2-14,7 3 Häme-Uusimaa 1998 99 2,0 1,3 4,0 0,7 8,8 0,4 - - 17,3 4 Kymi 1997 98 1,4 0,7 1,9 1,2 7,2 0,4 0,0 0,0 12,9 5 Pirkanmaa 1987 2,0 0,9 2,2 1,0 3,8 1,2 0,1-11,2 6 Etelä-Savo 1988 2,0 0,8 1,5 1,8 6,5 2,6 0,4-15,7 7 Etelä-Pohjanmaa 1997 0,9 0,3 0,9 0,2 10,5 1,5 0,2 0,0 14,6 8 Keski-Suomi 1996 1,3 0,4 0,9 0,6 10,8 0,6 0,1 0,0 14,9 9 Pohjois-Savo 1996 1,3 0,7 1,2 1,1 12,5 0,5 0,1-17,3 10 Pohjois-Karjala 1988-89 1,9 0,8 1,8 1,6 5,6 1,7 0,5 0,3 14,1 11 Kainuu 1992 2,7 0,9 1,7 1,2 9,5 1,7 0,3 1,0 19,0 12 Pohjois-Pohjanmaa 1992 93 2,7 0,8 2,6 1,1 9,0 2,7 0,4 2,0 21,4 13 Lappi 1992 94 7,0 4,0 4,5 1,8 15,9 2,2 0,2 4,6 40,2 91 0 10 Etelä-Suomi 1987 99 1,6 0,8 2,0 1,0 8,9 1,2 0,2 0,0 15,7 Southern Finland 11 13 Pohjois-Suomi 1992 94 5,1 2,6 3,4 1,5 12,9 2,2 0,3 3,3 31,4 Northern Finland Koko maa 1987 99 3,2 1,6 2,7 1,2 10,7 1,6 0,2 1,5 22,7 Whole country Kaksijaksoisissa metsiköissä vain vallitsevan jakson tuhot on otettu huomioon. - In two-storeyed stands, only damage affecting the dominant storey is taken into account. 1 Monituhoja esiintyy yli-ikäisyyttään rappeutuvissa metsissä, joissa on yhtäaikaa useita tuhon aiheuttajia. - Multiple symptoms of damage occur in over-aged senescent forests acted upon by many concurrent damaging agents. Lähde - Source: Metsäntutkimuslaitos, VMI - Finnish Forest Research Institute 2 Metsien kunto ja monimuotoisuus

2 Forest health and biodiversity 2.4 Metsikön laatuluokkaa alentavien metsätuhojen aiheuttajat 1987 99 Occurrence of damaging agents reducing stand quality, 1987 99 Kaksijaksoisissa metsiköissä vain vallitsevan jakson tuhot on otettu huomioon. In two-storeyed stands only damage affecting the dominant storey is taken into account. 1 Tuuli, lumi, pakkanen, halla, kuivuus, märkyys, ravinteiden epätasapaino tai metsäpalo. Wind, snow, frost, drought, moisture, nutrient imbalance or fire. % metsämaan alasta % of forest land area Metsäkeskus Inventointi- Abioottiset Ihmisen Eläimet Sienet (Naapuripuiden Tunnistamaton Laatuluokkaa vuosi tuhot 1 toiminta tai aluskasvilli- alentavia suuden) kilpailu tuhoja yht. Forestry centre Year of Abiotic 1 Human Animals Fungi Competition Unknown Total area inventory interventions (against other affected by trees and ground damage vegetation) 0 Ahvenanmaa 1997 15,7 2,2 6,1 8,5 0,4 14,4 47,4 1 Rannikko 1997 98 3,8 2,9 1,9 7,7 1,2 6,3 23,7 Etelärannikko 1998 4,1 1,3 2,5 6,0 1,1 6,1 21,1 Pohjanmaa 1997 3,5 4,1 1,5 8,9 1,2 6,3 25,6 2 Lounais-Suomi 1998 2,2 1,5 1,0 4,6 0,7 4,7 14,7 3 Häme-Uusimaa 1998 99 2,1 1,6 1,9 6,0 1,1 4,6 17,3 4 Kymi 1997 98 1,4 2,1 1,8 3,5 0,7 3,4 12,9 5 Pirkanmaa 1987 1,6 0,5 1,7 4,8 0,4 2,2 11,2 6 Etelä-Savo 1988 2,2 0,8 1,3 5,8 2,0 3,5 15,7 7 Etelä-Pohjanmaa 1997 3,4 0,8 1,1 4,0 1,6 3,6 14,6 8 Keski-Suomi 1996 1,8 1,6 1,8 3,5 0,9 5,2 14,9 9 Pohjois-Savo 1996 3,4 1,5 2,8 2,7 1,8 5,2 17,3 10 Pohjois-Karjala 1988-89 2,1 0,5 1,5 5,6 0,7 3,7 14,1 11 Kainuu 1992 3,3 0,5 2,3 6,9 0,7 5,4 19,0 12 Pohjois-Pohjanmaa 1992 93 4,0 0,3 1,6 6,3 1,6 7,5 21,4 13 Lappi 1992 94 13,7 0,4 1,4 10,8 2,2 11,7 40,2 0 10 Etelä-Suomi 1987 99 2,5 1,3 1,7 4,7 1,1 4,3 15,7 Southern Finland 11 13 Pohjois-Suomi 1992 94 9,2 0,4 1,6 8,9 1,8 9,5 31,4 Northern Finland Koko maa 1987 99 5,5 0,9 1,7 6,6 1,4 6,6 22,7 Whole country Lähde: Source: Metsäntutkimuslaitos, VMI Finnish Forest Research Institute 92 Finnish Statistical Yearbook of Forestry

2 Metsien kunto ja monimuotoisuus 2.5 Metsäpalot 1970 99 Forest fires, 1970 99 Vuosi Palojen lukumäärä Paloala, hehtaaria Year Number of fires Burnt area, hectares 1970 550 3 024 1971 557 762 1972 581 1 032 1973 1 095 1 301 1974 331 450 1975 601 719 1976 510 543 1977 296 345 1978 491 801 1979 430 544 1980 694 774 1981 171 202 1982 504 513 1983 271 100 1984 464 301 1985 502 238 1986 717 367 1987 285 153 1988 621 289 1989 617 518 1990 559 434 1991 287 226 1992 852 1 081 1993 - - 1994 1 115 798 1995 1 115 526 1996 1 502 473 1997 1 192 1 171 1998 231 95 1999 1 214 548 Lähde: Source: Sisäasiainministeriö Ministry of the Interior Metsätilastollinen vuosikirja 93

94 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2.6 Vakuutusyhtiöiden metsävakuutusten perusteella maksamat metsätuhokorvaukset 1980 99 Forest damage compensations paid by insurance companies, 1980 99 Tilastosta puuttuvat vakuutusyhdistysten vahingonkorvaukset. Statistics does not include compensations paid by insurance associations. Lähde: Source: Suomen vakuutusyhtiöiden keskusliitto Federation of Finnish Insurance Companies 1 000 mk FIM 1 000 Tuhonaiheuttaja Damaging agent Tuhovuosi Tuuli Lumi Tuli Tulva Hirvieläimet Jyrsijät Hyönteiset Sienet Muut Kaikki Year of forest damage Wind Snow Fire Flood Moose etc. Rodents Insects Fungi Other Total 1980 843 185 449.. 1 672 41 98 8 0 3 297 1981 3 646 225 142 58 1 645 25 147 5 5 5 898 1982 25 581 1 141 246 210 3 269 185 786 81 22 31 521 1983 2 968 239 124 99 2 503 689 601 526 5 7 755 1984 4 288 974 151 104 2 510 411 651 357 15 9 461 1985 85 218 316 238 133 4 406 2 478 592 729 14 94 123 1986 12 459 2 540 257 122 2 075 7 842 255 661 23 26 234 1987 2 099 40 61 136 119 900 129 286 16 3 787 1988 1 286 914 240 211 50 1 688 204 886 19 5 498 1989 4 549 108 764 30 18 3 767 120 395 12 9 762 1990 396 823 203 48 58 572 412 287 27 2 827 1991 1 923 7 162 541 14 63 892 220 21 173 11 009 1992 7 830 695 1 067 39 29 552 116 81 70 10 478 1993 484 939 359 17 35 223 51 53 114 2 276 1994 1 930 6 335 606 88 41 426 117 37 133 9 713 1995 2 587 116 302 168 39 434 174 8 13 3 839 1996 418 1 195 510 117 16 352 81 103 52 2 844 1997 771 352 5 581 156 64 191 140 112 25 7 393 1998 5 018 421 181 49 3 234 172 4 28 6 110 1999 3 532 4 066 741 5 91 491 116 23 34 9 098 2 Forest health and biodiversity

Metsätilastollinen vuosikirja 95 2.7 Metsien suojelupinta-alat Areas of protected forests Luokka Metsämaa Kitumaa Metsää yhteensä Kokonaismaa-ala Classification Forest land Scrub land Protected forests, total Total land area % maaluokan % maaluokan % maaluokan % maaluokan 1 000 ha alasta 1 000 ha alasta 1 000 ha alasta 1 000 ha alasta % of land % of land % of land % of land 1 000 ha class area 1 000 ha class area 1 000 ha class area 1 000 ha class area Tiukasti suojellut metsät 1 714 3,6 814 27,8 1 528 6,6 3 175 10,4 Strictly protected forests Suojelualueet, joilla varovaiset hakkuut ovat 170 0,8 41 1,4 211 0,9 300 1,0 mahdollisia 2 Protected areas where restricted forest management is possible Suojellut metsät yhteensä 884 4,4 855 29,2 1 739 7,6 3 475 11,4 Protected forests, total Rajoitetun metsätalouskäytön alueet 3 425 2,1 275 9,4 700 3,0 1 014 3,3 Forests with felling restrictions Suojellut ja rajoitetussa metsätalouskäytössä 1 310 6,5 1 130 38,6 2 440 10,6 4 489 14,7 olevat metsät yhteensä Protected forests and forests with felling restrictions, total Maaluokan kokonaispinta-ala 20 085 100,0 2 924 100,0 23 009 100,0 30 459 100,0 Total area of land class 1 Luonnonpuistot, kansallispuistot, soiden-, lehtojen- ja vanhojen metsien suojelualueet, suojeluohjelmiin varatut valtion maat, suojelutarkotuksiin hankitut maat, erityiset suojelualueet, Metlan päätöksellä perustetut suojelualueet, Metsähallituksen suojelumetsät (Metsähallituksen uusi maankäyttöluokka), aarnialueet (Metsähallituksen vanha maankäyttöluokka), Koitelainen, Natura 2000 -ohjelman luonnonsuojelulain mukaan perustettavat alueet valtion mailla, erämaa-alueiden suojellut osat sekä yksityismaiden suojelualueet 2 Rantojensuojelualueet ja rantojensuojeluohjelman toteuttamattomat alueet, soiden-, lehtojen- ja vanhojen metsien suojeluohjelmien toteuttamattomat yksityismaiden alueet, Natura 2000 -ohjelman luonnonsuojelulain mukaan perustettavat alueet yksityismailla, muun omistajan tai haltijan (kunnat, yhteisöt, yritykset) metsätalouskäytön ulkopuolella olevat alueet, erämaa-alueiden luonnonmukaisesti hoidetut osat, metsälain mukaiset arvokkaat elinympäristöt ja luonnonsuojelulain mukaiset suojeltavat luontokohteet sekä seutukaavan suojelualueet valtion mailla 3 Tutkimussopimusmetsät, luonnonhoitometsät (Metsähallituksen vanha maankäyttöluokka), ojitusrauhoitusalueet (Metsähallituksen vanha maankäyttöluokka), ympäristöarvometsät (Metsähallituksen uusi maankäyttöluokka), Metsähallituksen virkistysmetsät, valtion retkeilyalueet, kuntien virkistysmetsät ja korkeat alueet Lähde: - Source: Metsien suojelupinta-alat. Suojelupinta-alaprojektin raportti. - Areas of protected forests in Finland. The report of working group for areas of protected forests. 2 Metsien kunto ja monimuotoisuus

96 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2.8 Lakisääteiset luonnonsuojelualueet valtion mailla 1.1.2000 Statutory nature conservation areas on state land, 1.1.2000 Katso myös taulukko 1.8. See also Table 1.8. Lähteet: Metsähallitus ja Metsäntutkimuslaitos Sources: Finnish Forest and Park Service and Finnish Forest Research Institute Maapinta-ala 1 000 ha Land area, 1 000 ha Kansallis- Luonnon- Soidensuojelu- Lehtojen- Vanhojen metsien Erityiset luonnon- Erämaa- Yhteensä Metsäkeskus puistot puistot alueet suojelualueet suojelualueet suojelualueet alueet Forestry centre National Strict nature Protected Protected Protected Special Wilderness Total parks reserves peatlands herb-rich forests old-growth forests protected areas areas 0 Ahvenanmaa................ 1 Rannikko 5,0-0,1 0,0 0,8 0,4-6,3 Etelärannikko 5,0-0,1 0,0 0,7 0,4-6,2 Pohjanmaa - - - - 0,1 0,0-0,1 2 Lounais-Suomi 6,8 1,5 3,9 0,0 0,1 0,3-12,7 3 Häme-Uusimaa 7,1 0,2 0,4 0,0 0,8 0,7-9,3 4 Kymi 2,2 - - 0,0 0,1 0,0-2,3 5 Pirkanmaa 7,3 0,8 3,7 0,0 1,1 0,2-13,1 6 Etelä-Savo 5,8-1,1 0,0 1,0 0,2-8,1 7 Etelä-Pohjanmaa 10,3-10,2 0,0 0,9 2,8-24,3 8 Keski-Suomi 5,4 1,2 2,2-1,7 2,3-12,7 9 Pohjois-Savo 2,9-0,7 0,1 0,5 1,3-5,5 10 Pohjois-Karjala 12,5 2,1 5,0-1,0 6,7-27,3 11 Kainuu 4,9 5,5 27,4 0,1 0,8 22,9-61,6 12 Pohjois-Pohjanmaa 16,2 9,8 50,8 0,1 0,7 6,5-84,1 13 Lappi 605,0 128,7 305,7 0,8-2,3 1 377,7 2 420,2 0-10 Etelä-Suomi 65,3 5,9 27,3 0,2 7,8 14,9-121,5 Southern Finland 11-13 Pohjois-Suomi 626,2 144,0 383,9 1,0 1,5 31,7 1 377,7 2 565,9 Northern Finland Koko maa 691,4 149,8 411,3 1,2 9,4 46,6 1 377,7 2 687,3 Whole country 2 Forest health and biodiversity

2 Metsien kunto ja monimuotoisuus 2.9 Luonnonsuojeluohjelmien toteutumistilanne 1.1.2000 Realisation of nature conservation programmes, 1.1.2000 Maapinta-ala, 1 000 ha Land area, 1 000 ha Perustettu Perustamatta Luonnonsuojeluohjelma Founded Not yet founded Ohjelmien Lakisääteiset luon- Yksityiset luonnonkokonaispinta-ala non suojelualueet suojelualueet Nature conservation programme valtion mailla Valtionmaille Yksityismaille Total area of Statutory Conservation areas On state land On private land the programmes on state land on private land Kansallispuistot 1 700,7 688,9-6,3 5,5 National parks 1 Luonnonpuistot 1 149,0 149,0 - - - Strict nature reserves 1 Soidensuojelun perusohjelma 608,3 409,5 6,6 136,9 55,3 Protected peatlands Lintuvesien suojeluohjelma 2 66,5 0,6 6,0 5,3 54,6 Protected waterfowl habitats 2 Rantojensuojeluohjelma 143,2 0,1 9,7 81,0 52,4 Protected shoreline Lehtojensuojeluohjelma 6,2 1,2 1,2 1,6 2,2 Protected herb-rich forests Vanhojen metsien suojeluohjelma 345,8 9,6 1,2 329,8 5,2 Protected old-growth forests Muut valtionmaiden suojelualueet 45,3 45,3 - - - Other protected areas on state land Muut yksityismaiden luonnonsuojelualueet 16,3-16,3 - - Other protected areas on private land Erämaa-alueet 1 377,8 1 377,8 - - - Wilderness areas Uudet Natura 2000 -alueet 88,8-0,9 46,7 41,2 New Natura 2000 -areas Yhteensä 3 548,2 2 682,3 41,9 607,7 216,3 Total 1 2 Kansallis- ja luonnonpuistojen kehittämisohjelma sekä valtioneuvoston myöhemmät päätökset kansallispuistojen perustamisesta tai laajentamisesta Development programme for national parks and strict nature reserves and government s later decisions to found or expand national parks Lintuvesien suojeluohjelmien pinta-alat sisältävät myös vesialueita. Conservation programme areas for waterfowl habitats include also water areas. Lähde: Source: Ympäristöministeriö Ministry of the Environment Metsätilastollinen vuosikirja 97

2 Forest health and biodiversity 2.10 Luonnonsuojelualueet yksityismailla 1.1.2000 Nature conservation areas on private land, 1.1.2000 Maapinta-ala, 1 000 ha Land area, 1 000 ha Ympäristökeskus Metsät Geologiset Suot Lintuvedet Saaristot Kulttuuri- Yhteensä kohteet ympäristö Regional Environment Forests Geological Peatlands Waterfowl Islands Man-made Total Centre reserves habitats environments Ahvenanmaan maakunta 0,4 0,1 0,0 0,0 0,9 0,0 1,4 Uusimaa 1,6 0,3 0,5 0,6 1,8 0,1 4,9 Lounais-Suomi 0,6 0,1 0,8 0,6 0,8 0,0 2,9 Häme 0,7 0,1 0,3 0,1 0,1 0,0 1,3 Pirkanmaa 0,6 0,2 0,9 0,0 0,3 0,1 2,1 Kaakkois-Suomi 0,3 0,1 0,0 0,0 0,3 0,1 0,8 Etelä-Savo 0,4 0,3 0,5 0,1 1,9 0,0 3,2 Pohjois-Savo 0,6 0,2 0,8 0,2 1,2 0,0 3,0 Pohjois-Karjala 0,3 0,0 2,2 0,7 1,1 0,0 4,3 Länsi-Suomi 0,3 0,0 3,0 0,0 1,9 0,0 5,2 Keski-Suomi 0,7 0,1 0,8 0,4 0,7 0,3 3,0 Pohjois-Pohjanmaa 1,1 0,2 2,3 1,1 0,7 0,1 5,5 Kainuu 0,1 0,0 0,1 0,0 0,1 0,0 0,3 Lappi 0,5 0,0 0,0 0,1 0,2 0,0 0,8 Yhteensä 8,2 1,7 12,2 3,9 12,0 0,7 38,7 Whole country Lähde: Source: Ympäristöministeriö Ministry of the Environment 98 Finnish Statistical Yearbook of Forestry

2 Metsien kunto ja monimuotoisuus 2.11 Uhanalaisten lajien lukumäärät ensisijaisen elinympäristön mukaan 2000 Numbers of threatened species by primary habitat in 2000 Selkä- Selkä- Putkilo- Itiö- Sienet Yhteensä Osuus Elinympäristö Habitat rankaiset rangattomat kasvit kasvit Vertebrates Invertebrates Vascular Crypto- Fungi Total Proportion plants gams Lajien määrä Number of species % Metsät Forests 12 252 35 15 250 564 37,5 Vanhat kangasmetsät Old heathland forests 4 69 1 70 144 Muut kangasmetsät Other heathland forests 3 10 3 1 24 41 Vanhat lehtometsät Old herb-rich forests 1 58 8 32 99 Muut lehtometsät Other herb-rich forests 2 64 26 4 120 216 Harjumetsät Esker forests 15 6 21 Metsäpaloalueet ym. Forest-fire areas 29 29 Muut Other forests 2 7 1 4 14 Suot Peatlands 1 14 18 25 9 67 4,5 Letot Fens 3 17 13 4 37 Nevat Bogs 1 2 1 1 2 7 Rämeet Pine mires 5 1 6 Korvet Spruce mires 2 9 2 13 Muut Other peatlands 2 2 4 Vedet Watercourses 20 48 11 21 3 103 6,8 Rannat Shoreline areas 5 98 37 9 13 162 10,8 Kalliot Exposed bedrock 11 14 56 44 125 8,3 Tunturipaljakat Fells 6 16 15 16 10 63 4,2 Perinneympäristöt ym. Man-made environments etc. 6 320 50 45 421 28,0 Uhanalaisia kaikkiaan, Threatened species, total 50 759 180 142 374 1 505 100,0 Lajeja kaikkiaan, Species, grand total 383 26 600 3 200 5 900 6 906 43 000 joista riittävät tiedot of which evaluated 346 8 599 1 208 901 4 027 15 081 Lähde: Source: Ympäristöministeriö Ministry of the Environment Metsätilastollinen vuosikirja 99

100 2.12 Avainbiotooppien esiintyminen eräillä alueilla Occurrence of key biotypes in some regions Metsäkeskus Inventointi- Nykyinen tai suunniteltu suojelualue Talousmetsä Metsätalouden maa yhteensä Lakikohteiden ¹ vuosi Present or planned nature conservation area Commercial forest Forestry land, total osuus metsäta- Avainbiotoopin merkitys Avainbiotoopin merkitys Avainbiotoopin merkitys louden maasta, % Forestry centre Year of Value of the key biotype Value of the key biotype Value of the key biotype The proportion of inventory especially valuable Arvokas Lakikohde ¹ Yhteensä Arvokas Lakikohde ¹ Yhteensä Arvokas Lakikohde ¹ Yhteensä key biotypes ¹, Valuable Especially Total Valuable Especially Total Valuable Especially Total % of forestry land valuable ¹ valuable ¹ valuable ¹ 0 Ahvenanmaa 1997 43 474 517 5 256 3 897 9 153 5 299 4 371 9 670 3,7 1 Rannikko 1997 98 3 351 9 993 13 344 35 665 45 789 81 454 39 016 55 781 94 797 5,7 Etelärannikko 1998 1 871 6 366 8 237 21 966 31 390 53 356 23 837 37 756 61 593 8,3 Pohjanmaa 1997 1 480 3 627 5 107 13 699 14 399 28 098 15 179 18 026 33 205 3,4 2 Lounais-Suomi 1998 15 870 338 16 208 36 490 13 004 49 494 52 360 13 342 65 702 1,2 3 Häme-Uusimaa 1998 99 4 246 1 049 5 295 19 591 4 681 24 272 23 837 5 730 29 567 0,6 4 Kymi 1997 98 1 891 3 920 5 811 14 930 5 883 20 813 16 820 9 803 26 623 1,2 7 Etelä-Pohjanmaa 1997 3 229 21 315 24 544 33 722 29 230 62 952 36 951 50 544 87 495 3,4 8 Keski-Suomi 1996 649 4 051 4 700 9 091 10 846 19 937 9 740 14 897 24 637 1,1 9 Pohjois-Savo 1996 1 063 4 309 5 372 18 729 18 661 37 390 19 792 22 970 42 762 1,7 hehtaaria hectares 2 Forest health and biodiversity Finnish Statistical Yearbook of Forestry ¹ Metsälain mukainen erityisen arvokas elinympäristö. Arvoa määriteltäessä ei ole otettu huomioon biotoopin yleisyyttä alueella. Especially valuable biotype as defined in Forest Act. The local frequency of the biotype is not taken into account. Lähde: Source: Metsäntutkimuslaitos, VMI Finnish Forest Research Institute

Metsätilastollinen vuosikirja 2.13 Kuolleen puuston tilavuus metsä- ja kitumaalla Volume of decayed and other dead trees on forest and scrub land Metsäkeskus Inventointi- Pystypuu Maapuu Kuollut puu yhteensä Forestry centre vuosi Dead trees, standing Dead trees, on the ground Dead trees, total Year of Lehtipuu Havupuu Yhteensä ¹ Lehtipuu Havupuu Yhteensä ¹ Lehtipuu Havupuu Yhteensä ¹ inventory Broadleaves Conifers Total ¹ Broadleaves Conifers Total ¹ Broadleaves Conifers Total ¹ 0 Ahvenanmaa 1997 0,59 1,33 1,92 0,57 1,69 2,26 1,16 3,02 4,18 1 Rannikko 1997 98 0,33 0,89 1,22 0,38 1,42 1,81 0,70 2,31 3,03 Etelärannikko 1998 0,46 1,13 1,58 0,42 1,60 2,02 0,86 2,72 3,60 Pohjanmaa 1997 0,22 0,71 0,93 0,34 1,26 1,65 0,56 1,97 2,53 2 Lounais-Suomi 1998 0,19 0,63 0,83 0,19 0,80 0,99 0,38 1,42 1,82 3 Häme-Uusimaa 1998 99 0,28 0,91 1,19 0,49 1,28 1,87 0,78 2,20 3,06 4 Kymi 1997 98 0,61 1,11 1,72 0,21 0,35 0,58 0,82 1,50 2,33 7 Etelä-Pohjanmaa 1997 0,14 0,31 0,46 0,14 0,55 0,72 0,29 0,87 1,18 8 Keski-Suomi 1996 0,16 0,38 0,54 0,39 1,77 2,48 0,54 2,15 3,02 9 Pohjois-Savo 1996 0,17 0,35 0,54 0,70 1,35 2,39 0,88 1,71 2,93 m³/ha Läpimitaltaan yli 10 cm osan tilavuus The volume of the part over 10 cm tree diameter ¹ Sisältää myös tunnistamattomien puulajien tilavuuden. Also includes volume of unidentified tree species. 101 Lähde: Source: Metsäntutkimuslaitos, VMI Finnish Forest Research Institute 2 Metsien kunto ja monimuotoisuus

2 Forest health and biodiversity 2.14 Eräiden lehtipuiden runkoluvut metsä- ja kitumaalla Number of stems of certain broad leaved species on forest and scrub land Puiden läpimitta on mitattu 1,3 metrin korkeudelta. Reference height of tree diameter is 1.3 m above ground level. ¹ Sisältää myös muiden monimuotoisuuden kannalta tärkeiden puulajien runkoluvun. Also includes number of other tree species important for the biodiversity of forests. kpl/ha number/ha Metsäkeskus Inventointivuosi Haapa Harmaaleppä Tervaleppä Pihlaja Raita Yhteensä ¹ Forestry centre Year of inventory European aspen Grey alder Black alder Mountain ash Goat willow Total ¹ 30 cm 20 cm 10 cm 10 cm 10 cm 0 Ahvenanmaa 1997 0,79 -.. 3,23 4,06 16,12 1 Rannikko 1997 98 0,66 0,37 7,02 0,89 2,04 12,47 Etelärannikko 1998 0,94 0,39 11,60 1,31 3,49 21,05 Pohjanmaa 1997 0,44 0,34 3,32 0.56 0,86 5,51 2 Lounais-Suomi 1998 0,48 0,19 3,51 0,69 1,15 6,87 3 Häme-Uusimaa 1998 99 1,07 0,60 2,15 2,00 2,58 9,29 4 Kymi 1997 98 0,95 0,26 2,56 0,72 1,06 5,65 7 Etelä-Pohjanmaa 1997 0,27 0,11 0,02 0,06 0,53 0,98 8 Keski-Suomi 1996 0,32 0,11 0,48 0,52 1,61 3,26 9 Pohjois-Savo 1996 0,52 0,36 0,81 0,65 2,12 4,46 Lähde: Source: Metsäntutkimuslaitos, VMI Finnish Forest Research Institute 102 Finnish Statistical Yearbook of Forestry