Luonnonhoito Suomen talousmetsissä Ympäristövaikutusten hallinta on noussut yhä keskeisemmäksi Suomen metsätaloudessa. Se on saanut aikaan muutoksia myös metsien käsittelyssä ja hoidossa. Metsäammattilaisia ja metsänomistajia koulutetaan metsäluonnon hoitoon, ja metsätaloutta kehitetään ympäristön ja metsien monimuotoisuuden kannalta yhä paremmaksi. Metsänhoidon suosituksia ja ohjeita tarkennetaan uusimman tutkimustiedon perusteella ja hakkuiden luonnonhoidon taso arvioidaan joka vuosi. Kehitystyötä tehdään metsäammattilaisten, paikallisten ihmisten, ympäristöviranomaisten ja muiden sidosryhmien yhteistyönä. Lasse Säteri
Metsäinen Suomi Suomi on metsien ja järvien maa. Kolme neljäsosaa maan pinta-alasta on metsätalousmaata. Vuosittain metsää hakataan vajaan kahden prosentin alueella. Hakkuut ovat joko kasvatushakkuita, joissa tehdään tilaa kasvavalle puustolle, tai uudistushakkuita, joiden jälkeen metsä uudistetaan siemenpuiden avulla tai viljellen. Suomessa metsien kasvu on suurempi kuin hakkuut, joten maamme puuvarat kasvavat jatkuvasti. Metsien kestävälle käytölle on siten hyvät edellytykset. Metsätalous on Suomessa perhemetsätaloutta. Yksityiset ihmiset omistavat yli 60 prosenttia metsistä, valtio neljänneksen ja metsäteollisuusyritykset noin kymmenen prosenttia. Teollisuuden käyttämästä kotimaisesta puusta lähes 80 % tulee yksityismetsistä. Puuston keskitilavuus valtakunnan metsien 8. inventoinnin mukaan. 0 50 m 3 /ha 51 100 m 3 /ha 101 150 m 3 /ha 151 200 m 3 /ha >200 m 3 /ha Vesi Pelto Suomen kokonaispinta-ala on 34 miljoonaa hehtaaria. Kaksi kolmasosaa tästä on metsää. Vesistöjen osuus on noin 10 % ja peltojen 7 %. Suurin osa maasta kuuluu pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen. Aivan pohjoisin Lappi on puutonta tundraa. Pääpuulajeja ovat mänty (46 %), kuusi (36 %) ja koivu (15 %). Lähteet: Metsäntutkimuslaitos, Maanmittauslaitos, Lupa nro 282/MYY/99 Luonnonkuva-arkisto / Paavo Hamunen Metsänhoito on koko metsäympäristön hoitoa Suomalaisten toimeentulo on kautta aikojen perustunut metsään. Edelleenkin yli kolmannes Suomen vientituloista saadaan metsiä hyödyntämällä. Metsänhoidolla onkin Suomessa pitkät perinteet: jo 1886 säädettiin ensimmäinen metsälaki, jolla metsien hävittäminen kiellettiin. Nykyisin metsänhoito on saanut aiempaa laajemman sisällön, ja siitä on tullut koko metsäympäristön hoitoa. Metsäluonnon monimuotoisuutta ylläpidetään monin eri tavoin. Arvokkaimmat metsäkohteet suojellaan perustamalla luonnonsuojelualueita. Suomen metsätalousmaasta on suojeltu 7,6 % ja lisäksi 3 % on rajoitetussa talouskäytössä. Talousmetsissä luonnon monimuotoisuus otetaan huomioon hakkuiden ja metsänhoitotöiden yhteydessä, ja metsänhoidon tavoitteena on jäljitellä luonnonmetsien kehitystä. Lähes puoli miljoonaa suomalaista omistaa metsää. Uudistushakkuualan koko on yksityismetsissä vajaat kaksi hehtaaria. Koska metsänomistajia on paljon, ja käsittelyalat ovat pieniä, metsäluonto säilyy vaihtelevana.
Suojeltujen ja rajoitetussa metsätalouskäytössä olevien metsien pinta-alat ja osuudet kansallisen määritelmän mukaan 1.1.1999. Luokka Metsämaa Metsä- ja kitumaa ha % ha % 1= Tiukasti suojellut metsät 714 300 3,6 1 528 300 6,6 1+2a = Suojellut metsät 884 400 4,4 1 739 400 7,6 1+2a+2b = Suojellut ja rajotetussa metsätalouskäytössä olevat metsät 1 309 500 6,5 2 439 500 10,6 Vuoden 1997 alussa tuli voimaan uusi metsälaki, jossa otetaan puuntuotannollisen kestävyyden lisäksi entistä paremmin huomioon metsäluonnon säilyttäminen ekologisesti monimuotoisena ja vaihtelevana. Laissa on määritelty erityisen tärkeät elinympäristöt, joiden ominaispiirteitä ei saa muuttaa. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi purot, lähteet, pienet lammet, lehtolaikut ja jyrkänteet. Metsälaissa säilytettiin puuntuotannollisen kestävyyden turvaavat säännökset. Metsän saa uudistaa vasta, kun puusto on riittävän iäkästä tai järeää, ja hakatun metsän tilalle on aina perustettava uusi taimikko. Markku Meriluoto Tuli kuuluu havumetsien luontaiseen kiertokulkuun. Kulotus tarjoaa myös elinympäristöjä palanutta puuta vaativille eliölajeille. Kulotuksen määrää metsän uudistamisessa on tarkoitus lisätä vuosittain. Hakkuiden luonnonhoidon laatu arvioidaan joka vuosi Suomessa aloitettiin vuonna 1995 koko maan kattava luonnonhoidon laadun seuranta hakkuualoilla. Seurannassa arvioidaan luontokohteiden säilymistä, hakkuissa säästetyn monimuotoisuudelle arvokkaan puuston määrää, vesiensuojelun ja maanmuokkauksen laatua sekä hakkuiden maisemallisia vaikutuksia. Vuosittain on tarkastettu yli tuhat satunnaisotannalla valittua hakkuualaa yksityisten, metsäteollisuusyritysten ja valtion metsissä. Metsäteho Oy Suomen luonto on melko karua, joten tällaisten rehevien elinympäristöjen säästäminen on monimuotoisuuden säilymisen kannalta erityisen tärkeää. Nämä kohteet ovat usein harvinaisten tai vaateliaiden lajien esiintymisalueita.
Luonnonhoidon laadun arvioija työssään. Sanna Kallio Selvityksen tärkeimmät tulokset Vuonna 1999 tarkastettiin 1 729 hakkuualaa, joiden kokonaispinta-ala oli noin 5 145 hehtaaria. Arvokkaita luontokohteita löytyi yhteensä 724 kappaletta. Niiden osuus oli noin kolme prosenttia hakkuualojen pintaalasta. Luontokohteet olivat säilyneet hakkuissa yleensä hyvin: 74 % kohteista oli säilynyt ennallaan ja 18 % lähes ennallaan. Osittain säilyneitä kohteita oli 6 % ja tuhoutuneita 2 %. Talviaikaan vaikeasti havaittavien luontokohteiden, kuten lähteiden, rehevien soiden ja pienten purojen säilyttämiseen tulee kiinnittää entistä tarkempaa huomiota. Tällaiset kohteet pyritään kartoittamaan jo lumettomaan aikaan. Metsäluonnon monimuotoisuutta korostavat metsänhoitosuositukset ovat käytössä kaikissa Suomen metsänomistajaryhmissä. Talousmetsien monimuotoisuudelle on tärkeää, että arvokkaat luontokohteet rajataan toimenpiteiden ulkopuolelle uudistushakkuualoille jätetään monimuotoisuudelle arvokasta puustoa ja pyritään lisäämään lahon puun määrää kasvatushakkuissa ja metsänhoitotöissä säästetään monimuotoisuudelle tärkeää lehtipuustoa hakkuissa, maanmuokkauksessa ja kunnostusojituksessa vähennetään ravinteiden huuhtoutumista muun muassa suojavyöhykkeiden avulla hakkuut rajataan niin, että ne sopivat maisemaan, ja metsien virkistyskäyttö otetaan hakkuissa huomioon Tavoitteet yhä korkeammalla Laatu- ja ympäristöasioiden hallinta on noussut yhdeksi metsätalouden keskeisimmistä tavoitteista. Suurimmissa metsäteollisuusyrityksissä ja valtion metsiä hoitavassa Metsähallituksessa on tätä varten otettu käyttöön ISO 14 000 -ympäristöjärjestelmä. Hyvän metsänhoidon taso voidaan osoittaa myös metsäsertifioinnilla. Tätä varten Suomeen on kehitetty perhemetsätalouteen soveltuva sertifiointimalli. Luonnonhoidon laadun arviointien tulokset osoittavat, että Suomen talousmetsien luonnonhoidon taso on nelivuotisen seurantajakson aikana parantunut jatkuvasti. Kaksi kolmasosaa hakkuualoista oli sellaisia, joissa sekä luonnonhoito että puuntuotanto arvioitiin hyväksi. Tulos osoittaa, että luonnonhoito ja puuntuotanto voidaan oikealla suunnittelulla ja toteutuksella yhdistää. Hyvästä kokonaistilanteesta huolimatta noin joka viidenneltä hakkuualalta löytyy vielä parannettavaa. Luonnonhoidon ja puuntuotannon kokonaisuuden hallitseminen edellyttää jatkuvaa metsäammattilaisten ja metsänomistajien koulutusta. Arvokkaiden elinympäristöjen säilyttäminen, lahopuumäärän lisääminen ja vesiensuojelun tehostaminen ovat talousmetsien luonnonhoidon tärkeimpiä kehittämiskohteita.
Sanna Kallio Vuonna 1999 uudistushakkuissa jätettiin monimuotoisuuden vuoksi hakkaamatta keskimäärin 6,2 m 3 /h, eli noin 3 % ainespuun kokonaismäärästä. 1999 1999 1999 1998 1998 1998 1997 1997 1996 1997 1996 1996 1995 1995 1995 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 % 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 % 0 1 2 3 4 5 6 % Luontokohteiden osuus tarkastetusta alasta 1995-1999. Luontokohteiden osuus tarkastetusta pinta-alasta on vaihdellut vuosittain kolmen ja viiden prosentin välillä. Vuoden 1999 tarkastuksissa luontokohteita löytyi joka kolmannelta hakkuualalta. Ennallaan Lähes ennallaan Osittain Ei lainkaan Luontokohteiden säilyminen hakkuissa 1995-1999. Luontokohteiden säilyminen on hyvällä tasolla. Pienialaisten ja talviaikaan vaikeasti tunnistettavien kohteiden säilyttämisessä on eniten parannettavaa. Erinomainen Hyvä Välttävä Heikko Luonnonhoidon laadun kokonaisarvio 1995-1999. Tulokset ovat kokonaisuutena parantuneet samalla kun luonnonhoidon vaatimustaso on uuden lainsäädännön ja metsäsertifioinnin myötä kasvanut.
KESTÄVÄÄ METSÄ- TALOUTTA KOSKEVIA PÄÄTÖKSIÄ SUOMESSA 1990 LUVULLA Suomen hallituksen periaatepäätös metsien kestävän hoidon ja käytön toteuttamiseksi YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa (Rio de Janeiro 1992) hyväksyttyjen metsäperiaatteiden mukaisesti. Päätöksessä sitouduttiin siihen, että metsien biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen on keskeinen osa talousmetsien hoitoa. Maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö vahvistivat metsätalouden ympäristöohjelman 1994. Hallituksen periaatepäätökset vanhojen metsien suojelusta. Niihin sisältyy luonnontilaista metsää yli 300 000 hehtaaria ja joutomaita yli 100 000 ha. Maa- ja metsätalousministeriö hyväksyi Suomen kestävän metsätalouden kriteerit ja indikaattorit 1995. Uusi metsä- ja luonnonsuojelulainsäädäntö astui voimaan 1997. Uudessa metsälaissa yhdistyvät puuntuotanto ja talousmetsien monimuotoisuuden ylläpito. 1999 Valtioneuvosto vahvisti kansallisen metsäohjelman. JA KÄYTÄNNÖN TOIMENPITEITÄ 1992-1994 uudistettiin metsien käsittelyä koskevat yksityismetsien metsänhoitosuositukset ja Metsähallituksen sekä metsäteollisuusyritysten metsänhoito-ohjeet vastaamaan ympäristöohjelman mukaisia metsän- ja ympäristönhoidon periaatteita. Samalla käynnistettiin metsäammattilaisten laaja koulutus. 1994 Metsätalouden ympäristöohjelman seurantatyöryhmä aloitti työnsä. 1995 kehitettiin ja otettiin käyttöön talousmetsien luonnonhoidon laadun arvioinnin seurantamenetelmä. 1995 valtion metsissä otettiin käyttöön alue-ekologinen suunnittelu, jolla sovitetaan eri intressiryhmien edut ja metsänkäyttömuodot yhteen. 1996 aloitettiin erityisen tärkeiden elinympäristöjen kartoitus yksityismetsissä ja metsäteollisuusyritysten metsissä. 1996 aloitettiin kestävän metsätalouden indikaattoreiden kehittäminen ja testaus. 1997 kehitettiin metsäammattilaisille luonnonhoitoon valmentava tutkinto. 1997 valmistui ehdotus metsien kestävän hoidon ja käytön sertifiointijärjestelmäksi Suomessa. 1998 valmistuivat metsäkeskusten ja eri sidosryhmien yhteistyössä laaditut metsälain mukaiset alueelliset metsäohjelmat. 1998 lopussa valmistuivat Suomen metsäsertifiointistandardit. 1999 ensimmäisille alueille myönnettiin metsäsertifikaatit. ISBN 951-673-160-0 PL 194 (Unioninkatu 17) 00131 HELSINKI Puh. (09) 132 521 Faksi (09) 659 202 Soidinkuja 4 00700 HELSINKI Puh. (09) 156 21 Faksi (09) 156 2232 STUDIO JUSSI R / F.G. Lönnberg 1999