Tilannekatsaus ja radonennuste

STUK-A119 HELMIKUU 1995 Huoneilman radonmittaukset Itä-Uudenmaan alueella: Tilannekatsaus ja radonennuste Askola, Lapinjärvi, Liljendal, Loviisa, Myrskylä, Mäntsälä, Pernaja, Pornainen, Porvoo, Porvoon mlk, Pukkila, Ruotsinpyhtää ja Sipoo A. Voutilainen ja I. Mäkeläinen

STUK-A119 HELMIKUU 1995 Huoneilman radonmittaukset Itä-Uudenmaan alueella: Tilannekatsaus ja radonennuste Askola, Lapinjärvi, Liljendal, Loviisa, Myrskylä, Mäntsälä, Pernaja, Pornainen, Porvoo, Porvoon mlk, Pukkila, Ruotsinpyhtää ja Sipoo A. Voutilainen ja I. Mäkeläinen SÄTEILYTURVAKESKUS PL 14, 881 HELSINKI Puh. (9) 759881

ISBN 951-712-31-1 ISSN 781-175 PAINATUSKESKUS OY Helsinki 1995 Myynti: Säteilyturvakeskus PL 14 881 HELSINKI Puh. (9) 759881

STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS VOUTILAINEN A, MÄKELÄINEN!. Huoneilman radonmittaukset Itä-Uudenmaan alueella: Tilannekatsaus ia radonennuste. Askola, Lapinjärvi, Liljendal, Loviisa, Myrskylä, Mäntsälä, Pernaja, Pornainen, Porvoo, Porvoon mlk, Pukkila, Ruotsinpyhtää ja Sipoo. STUK-A119, Helsinki 1995, 52 s + liitteet 12 s. ISBN 951-712-31-1 ISSN 781-175 Avainsanat: Huoneilman radon, radonennuste, rakennuspaikka, maaperä, porakaivo TIIVISTELMÄ Radonennusteen tarkoituksena on luokitella rakennusmaa sen perusteella, miten suuressa osassa uusia pientaloja radonpitoisuus 2 tai 4 Bq/m 3 tullaan ylittämään. Ennusteessa oletetaan, että radonia ei mitenkään torjuta rakennusvaiheessa. Ennusteen laadinnassa on käytetty hyväksi noin 24 pientalon radonmittaustuloksia. Mittauskohteista oli tiedossa niiden tarkka sijainti kartalle merkittynä, rakennuspaikan maaperä, talon valmistumisvuosi ja perustamistapa. Näiden tietojen ja käytettävissä olevan geologisen tiedon perusteella Itä-Uudenmaan alueen rakennuspohja on jaettu kymmeneen alueeseen, joille on arvioitu uusissa taloissa esiintyvät radonpitoisuudet. Radonennusteet on laskettu radonkriittisirnmille perustamistavoille, joita ovat sokkelin sisään valettu maanvarainen laatta sekä rinne- ja kellaritalot, joissa on avoin yhteys alakerran ja yläkerran välillä. Radonpitoisuudet ovat alueen itäosissa korkeampia kuin länsiosissa. Korkeimmat pitoisuudet ovat odotettavissa soravaltaisille harjualueille rakennettavissa taloissa koko tutkimusalueella sekä useilla kallio- ja moreenialueilla, jotka sijaitsevat rapakivialueella sekä osissa Askolaa, Pukkilaa ja Mäntsälää. Näillä alueilla 7-8 %:ssa uudistaloista ylitetään 2 Bq/m 3, ellei radonia mitenkään torjuta rakennusvaiheessa. Puolet uusista asunnoista tulee ylittämään 4 Bq/m 3. Matalimmat pitoisuudet ovat odotettavissa kallio- ja moreenialueilla alueen länsiosassa; Sipoossa, Pomaisissa ja osissa Porvoon mlk;taa, Mäntsälää ja Askolaa. Näillä alueilla noin 2 %:ssa uudistaloista ylitetään 2 Bq/m 3. Muutama prosentti uusista asuinnoista tulee ylittämään 4 Bq/m 3. Radonpitoinen porakaivovesi on joissakin tapauksissa merkittävä huoneilman radonin lähde. 3

SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119 VOUTILAINEN A, MÄKELÄINEN I Indoor radon measurements and radon prognosis for eastern Uusimaa. Askola, Lapinjärvi, Liljendal, Loviisa, Myrskylä, Mäntsälä, Pernaja, Pornainen, Porvoo, Porvoon mlk, Pukkila, Ruotsinpyhtää and Sipoo. STUK-AU9, Helsinki 1995, 52 p. + 12 a. ISBN 951-712-31-1 ISSN 781-175 Keywords: Indoor radon, radon prognosis, geology, esker, Finland ABSTRACT The purpose of the regional radon prognosis is to classify areas with different levels of radon risk. The radon prognosis gives the percentages of future homes expected to have indoor radon concentrations exceeding the levels of 2 and 4 Bq/m 3. It is assumed that no protection against the entry of radon is used in construction. In this study about 24 indoor radon measurements made in single family houses, semi-detached houses and row houses were used. Data on the location, geology and construction of build.ngs were determined from maps and questionnaires. An empirical statistical model, the adjusted indoor radon measurement and geological data were used to assess the radon risk from soil and bedrock in different areas. The building sites in eastern Uusimaa are divided into ten sub-areas. The radon prognoses are calculated for the most radon-prone foundation types including 1.) houses with a slab-on-grade and 2.) houses with a basement or hillside houses with open stairwells between basement and first floor. The radon levels are greater in the eastern part of the area. The radon risk is highest in the gravel-dominated steep-sided esker areas in the whole study area, as also in several bedrock and till areas in the rapakivi granite area and in parts of Askola, Pukkila and Mäntsälä. In these areas the level of 2 Bq/m 3 would be exceeded in 7-8 % of new houses. About half of the future houses would have indoor radon concentration exceeding 4 Bq/m 3. The radon risk is lowest in certain bedrock and till areas in the western part of the study area. In this area the level of 2 Bq/m 3 would be exceeded in 2 % of new houses. Only a few percentage would exceed 4 Bq/m 3. In some cases the radon-rich household water of drilled wells can be a significant source of indoor radon 4

STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS ALKUSANAT Tällainen työ ei olisi ollut mahdollinen ilman monien henkilöiden työpanosta viimeisen 15 vuoden aikana. Kuntien ja kansanterveystyön kuntayhtymien terveystarkastajat ovat jakaneet radonmittauspurkkeja asuntoihin vuodesta 1986 lähtien. He ovat merkinneet talon sijainnin kartoille ja toimittaneet kartat Säteilyturvakeskukseen. Sitä ennen työn olivat aloittaneet vuonna 198 Säteilyturvakeskuksen tutkijat. Säteilyturvakeskuksessa on määritetty talojen koordinaatit ja rakennuspohjan maalajit. Työtä ovat tehneet vuosien varrella useat eri henkilöt. Radonmittauspurkit on analysoitu Säteilyturvakeskuksen radonmittauspalvelussa, jonka tuloksista on vastannut apulaistutkija Heikki Reisbacka. Säteilyturvakeskuksen tutkija Kaisa-Leena Hutri on selvittänyt, mitkä soralle tai hiekalle perustetuista taloista sijaitsevat kohorr. jotoisilla ja mitkä tasamuotoisilla muodostumilla. Säteilyturvakeskuksen erikoistutkija Laina Salonen on mitannut porakaivovesien radonpitoisuuden, ja kivi- ja moreeninäytteiden radiumpitoisuustuloksista vastaa pääasiassa Säteilyturvakeskuksen tarkastaja Mika Markkanen. Kiitämme heitä kaikkia. Erityisen kiitoksen ansaitsee tilastotieteen opiskelija Minna Hänninen, joka kesällä 1994 tarkisti koko huoneilman radonmittausaineiston oikeellisuuden eli kävi läpi mitattujen talojen koordinaatteja ja rakennuspohjan maalajitietoja. Hän osallistui aineiston tilastolliseen mallintamiseen. 5

SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119 SISÄLLYSLUETTELO Sivu TIIVISTELMÄ 3 ABSTRACT 4 ALKUSANAT 5 SISÄLLYSLUETTELO 6 1 JOHDANTO 8 2 AINEISTO 9 2.1 Huoneilman radonmittaukset 9 2.2 Maankamaran radiumpitoisuus 1 2.3 Porakaivoveden radonpitoisuus 1 3 RAKENNUSPOHJATYYPPIEN KUVAUS 11 3.1 Kallio 11 3.2 Moreeni 12 3.3 Savi ja siltti 12 3.4 Sora ja hiekka jäätikköjokimuodostumissa 12 3.5 Hiekka ja karkea hieta muissa muodostumissa 13 3.6 Täytemaa 13 4 ENNUSTEMENETELMÄ 14 5 RADONTILANNE 15 6 RADONENNUSTEETJAYLITYSPROSENnT 26 7 OSA-ALUEIDEN KUVAUKSET 28 6 7.1 Kallioalueet 28 7.1.1 Alueet Kl 28 7.1.2 Alueet K2 29 7.1.3 Alueet K3 31

STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS 7.2 Moreenialueet 32 7.2.1 Alueet Ml 32 7.2.2 Alueet M2 33 7.2.3 Alueet M3 35 7.3 Savi- ja silttialueet 36 7.3.1 Alueet SI 36 7.3.2 Alueet S2 38 7.4 Sora ja hiekka-alueet 38 7.4.1 Alueet H 39 7.4.2 Alueet HI 41 8 PORAKAIVOVEDEN VAIKUTUS HUONEILMAN RADONPITOISUUTEEN 43 9 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET 46 1 LISÄTIETOA RADONIN TORJUNNASTA 47 KIRJALLISUUSVIITTEET 49 Liite 1. Mäntsälä. Kaikki huoneilman radonmittaukset 53 Liite 2. Pornainen ja Sipoo. Kaikki huoneilman radonmittaukset 55 Liite 3. Porvoo ja Porvoon mlk. Kaikki huoneilman radonmittaukset 57 Liite 4. Askola, Myrskylä ja Pukkila. Kaikki huoneilman radonmittaukset 59 Liite 5. Lapinjärvi ja Liljendal. Kaikki huoneilman radonmittaukset 61 Liite 6. Loviisa ja Pernaja. Kaikki huoneilman radonmittaukset 63 Liite 7. Ruotsinpyhtää. Kaikki huoneilman radonmittaukset 65 Liite 8. Itä-Uusimaa. Kalliolle rakennettujen talojen osa-aluejako 67 Liite 9. Itä-Uusimaa. Moreenille rakennettujen talojen osa-aluejako 69 Liite 1. Itä-Uusimaa. Savelle tai siltille rakennettujen talojen osa-aluejako 71 Liite 11. Itä-Uusimaa. Soravaltaisille harjualueille rakennettujen talojen osa-aluejako 73 Liite 12. Itä-Uusimaa. Harjujen lievealueille rakennettujen talojen osa-aluejako 75 7

SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119 1 JOHDANTO Rakentamattoman alueen yleispiirteinen radonluokitus voidaan tehdä käyttäen hyväksi geologisia karttoja seka huoneilman radonmittauksia asunnoissa, joiden tarkka sijainti ja rakennuspohjan maalajit tunnetaan. Tällaista selvitystä kutsutaan radonennusteeksi. Radonennuste pyrkii havainnollisella tavalla antamaan kunnan päätöksentekijöille tietoa siitä, millä alueilla radon on otettava huomioon rakentamisessa. Luotettavimman tuloksen radonennuste antaa silloin, kun on kyse täydennysrakentamisesta vanhan asutuksen sekaan, mutta siitä on hyötyä myös uusia rakennusalueita kaavoitettaessa. Rakennusmaan radonriskiä voidaan arvioida myös kaava-alue- tai tonttikohtaisesti maastossa tehtävin mittauksin tai analysoimalla maanäytteitä laboratoriossa. Yksittäisen tontin radontutkimus voi kuitenkin tulla kalliimmaksi kuin radonin torjuntaan varautuminen jo rakennusvaiheessa. Kunnat ja kansanterveystyön kuntayhtymät ovat tehneet huoneilman radonmittauksia suuressa määrin vuodesta 1986 alkaen, jolloin Lääkintöhallitus antoi radonia koskevan ohjekirjeen. Ohjekirjeen tarkoitus oli saada kunnat etsimään radonpitoisuuden enimmäisarvon (silloin 8 Bq/m 3 ) ylittävät asunnot ja määrittää radonhaitta-alueet yhteistyössä Säteilyturvakeskuksen kanssa. Vuonna 1992 sosiaali- ja terveysministeriö alensi enimmäisarvoa. Nykyisen päätöksen mukaan huoneilman radonpitoisuuden ei tulisi ylittää arvoa 4 Bq/m 3. Uusi asunto tulee suunnitella ja rakentaa siten, että radonpitoisuus ei ylittäisi arvoa 2 Bq/m 3. Radonpitoisuudella tarkoitetaan radonpitoisuuden vuosikeskiarvoa, joka on mitattu tai mittauksen perusteella määritetty radonpitoisuuden keskiarvo vuoden pituisena yhtäjaksoisena aikana. Tämä Säteilyturvakeskuksen ja kuntien yhteistyönä tekemä suunnitelmallinen radonkartoitus on tuottanut tähän mennessä kymmeniä tuhansia mittaustuloksia eri puolilta Suomea. Nämä mittaukset yhdessä Säteilyturvakeskuksen muiden tutkimusten kanssa muodostavat perustan Säteilyturvakeskuksen laajalle radontiedostolfe. Mittauskohteista on tiedossa talojen tarkka sijainti kartoille merkittynä. Lisäksi yksityishenkilöt tilaavat radonmittauksia, mutta tarkan sijaintitiedon puuttuessa näitä tuloksia ei yleensä voi ennusteiden laadinnassa käyttää. Enimmäisarvon ylittävien radonpitoisuuksien etsintä tuottaa näin ollen arvokasta tietoa myös uudisrakentajia varten. 8

STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS Säteilyturvakeskus on tähän mennessä laatinut kahdeksalle eri alueelle radon musteen. Ensimmäinen radonennuste koski Janakkalaa (Voutilainen ym. 1987). Kuusi radonennustetta on tehty kuntien tai kuntayhtymien tilauksesta, ja ne ovat julkaisemattomia tutkimusraportteja (Helsinki 1988, Orimattilan seutu 1989, Tampere 1989, Vantaa 199, Espoo 199 ja Karkkila 1991). Säteilyturvakeskus laatii nykyisin radonennusteita, jotka koskevat laajempia alueita, esimerkiksi seutukaavaliiton kokoisia alueita. Päijät-Hämeen alueen radonennuste esiteltiin esimerkkitapauksena kansainvälisessä sisäilmakokouksessa vuonna 1993. Toistaiseksi se on julkaistu ainostaan englanniksi (Voutilainen ja Mäkeläinen 1993), mutta se tullaan julkaisemaan myös suomeksi. Tässä selvityksessä Itä-Uudenmaan alue on jaettu osa-alueisiin, joille voidaan antaa samanlaiset rakentamista koskevat ohjeet. Aluerajoja piirrettäessä käytettiin hyväksi huoneilman radonmittaustuloksia ja alueelta saatavissa olevaa geologista tietoa. Radonennustetta varten selvitettiin, mitkä tekijät alueen ja rakennuspohjan maalajin lisäksi vaikuttavat huoneilman radonpitoisuuteen. 2 AINEISTO 2.1 Huoneilman radonmittaukset Säteilyturvakeskus on tutkinut huoneilman radonpitoisuuksia Itä-Uudellamaalla vuodesta 198 lähtien. Kunnat ovat tehneet radonmittauksia Säteilyturvakeskuksen laatimien radonmittaussuunnitelmien mukaisesti vuodesta 1986 alkaen. Sekä kuntien kartoitusmittauksista että Säteilyturvakeskuksen tutkimusmittauksista tunnetaan talon tarkka sijainti kartalle merkittynä. Itä-Uudenmaan tutkimusaineisto käsittää 2882 mittausta, jotka on tehty omakotitaloissa, paritaloissa, rivitaloissa tai kerrostalojen ensimmäisten kerrosten asunnoissa. Tässä aineistossa viimeksi mainittuja oli vain noin 2 kappaletta. Kerrostalojen ylemmät kerrokset, koulut ja päiväkodit jätettiin pois. Kaikista kunnista on esitetty radonpitoisuuden mukaan luokitellut mittaustulokset liitteissä 1-7. Lopullisesta aineistosta jätettiin pois porakaivoasunnoissa tehdyt mittaukset (387 kappaletta) sekä mittaukset taloissa, joissa oli varauduttu radonin torjuntaan jo rakennusvaiheessa (11 kappaletta). Radonkorjatuista taloista valittiin ennen korjausta tehty radonmittaus. Näin ollen radonennusteen laatimisen kannalta kelvollisia mittauksia oli 2395 kappaletta. 9

SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119 Mittausajankohdan vaikutus huoneilman radonpitoisuuden vaihteluihin on otettu huomioon muuntamalla yksittäiset talviajan radonmittaustulokset vuosikeskiarvoiksi (Arvela ja Winqvist, 1989). Mittauskohteista saatiin kyselylomakkeilla mm. talon valmistumisvuosi, asunnon perustamistapa, tietoa rakennuspohjaryypistä sekä tieto kaivotyypistä. Osasta lomakkeita ei kaikkia tietoja saatu. Kaikista tutkimuskohteista määritettiin niiden rakennuspohjan maalaji kyselylomakkeen tietojen sekä geologisten karttojen avulla. Yleensä asukkaat tuntevat rakennuspohjatyypeistä kallion luotettavimmin. Tämä tieto saatiin kyselylomakkeesta. Muut rakennuspohjan maalajit selvitettiin Geologian tutkimuskeskuksen julkaisemilta maaperäkartoilta sekä sora- ja hiekkavarakanoilta. Mittauskohteeseen liittyvä kivilajitieto määritettiin kallioperäkartoilta. Tutkimusaineiston 2395 asunnosta oli perustettu kalliolle 22 %, moreenille 35 %, savelle tai siltille 19 %, soravaltaisille harjualueille 8 % ja hiekkaa tai karkeaa hietaa sisältäville harjujen reuna-alueille tai muille hiekkaesiintymille 16 %. 2.2 Maankamaran radiumpitoisuus Kivilajien uraani- ja radiumpitoisuus antavat viitteitä maankamaran radontuotosta. Geologian tutkimuskeskus on julkaissut aeroradiometrisiä uraanisäteilykarttoja, jotka kattavat läntisen osan Itä-Uudenmaan tutkimusalueesta. Lisäksi Säteilyturvakeskus on selvittänyt vuosina 1982-1985 asuntojen radontutkimusten yhteydessä otetuista maaperä- ja kivilajinäytteistä radiumpitoisuuksia koko alueella mutta varsinkin Askolassa (Voutilainen ym. 1988). Geologian tutkimuskeskus on selvittänyt rapakiven Iämmöntuottoa ja analysoinut tässä yhteydessä tutkimusalueen itäosan rapakivistä mm. radiumpitoisuuden (Kivekäs 1978). Moreenin uraanipitoisuudesta saadaan tietoa Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisesta geokemian kartoituksesta (Koljonen toim. 1992). 2.3 Porakaivoveden radonpitoisuus Radonpitoinen porakaivovesi voi joissain tapauksissa olla merkittävä huoneilman radonin lähde. Säteilyturvakeskus on tehnyt jo 7-luvulta alkaen radioaktiivisuusmäärityksiä Itä-Uudenmaan kaivovesistä. Porakaivojen vesinäytteitä on tutkimusalueella mitattu noin 4 kaivosta. Vaikka Itä-Uudellamaalla onkin tehty 1

STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS runsaasti veden radonpitoisuusmittauksia, niin asuntoja, joissa olisi mitattu sekä huoneilman että veden radon, on koko aineistossa vain 65 kappaletta. Kappaleessa 8 tarkastellaan porakaivoveden vaikutusta huoneilman radonpitoisuuteen. 3 RAKENNUSPOHJATYYPPIEN KUVAUS Seuraavassa tarkastellaan eri rakennuspohjatyyppejä tarkemmin. Tekstin ymmärtämistä helpottavat Geologian tutkimuskeskuksen julkaisemat maaperäkartat, soraja hiekkavarakartat, kallioperäkartat ja aeroradiometriset uraanisäteilykartat. Tarkempi geologinen kuvaus löytyy karttalehtiselityksistä. Tutkimusalueen geologiset kartat ja karttalehtiselitykset on lueteltu kirjallisuusviiteosassa erikseen. 3.1 Kallio Itä-Uudenmaan alueen itäosan muodostaa laaja yhtenäinen rapakivigraniitti. Porvoon edustan saaret kuuluvat pienempään rapakivialueeseen. Tutkimusalueen muiden osien kallioperä on koostumukseltaan hyvin vaihteleva. Se muodostuu rapakiviä vanhemmista granitoideista, gneisseistä, liuskeista, amfiboliiteista ja vähäisessä määrin gabroista, joita nuoremmat graniitit ja pegmatiitit migmatisoivat. Kuten kaikkialla Suomessa on Itä-Uudellamaallakin kallioperä lukemattomien murrosten ja siirrosten rikkomaa. Yksi voimakas murrosvyöhyke (Kirkkonummi - Espoon Pitkäjärvi - Tuusulanjärvi - Mäntsälä - Lahti) kulkee Mäntsälän kautta koilliseen. Murrosten ja siirrosten alueilla kallioperä on rikkonaista. Tutkimusalueen itäisen osan eli rapakiven uraanipitoisuus on maan keskiarvoa suurempi. Säteilyturvakeskuksen ja Geologian tutkimuskeskuksen (Kivekäs 1978) gammaspektrometristen mittausten mukaan rapakiven uraanipitoisuus on tällä alueella keskimäärin noin 7 ppm (grammaa tonnissa). Eräissä tasarakeisissa rapakivityypeissä (Myrskylässä) uraania on 2 ppm. Tutkimusalueen keskiosassa uraanipitoisuus vaihtelee voimakkaammin. Rakennuspaikoilta otetuissa näytteissä Säteilyturvakeskus on mitannut uraanipitoisuuksia muutamasta ppm:stä jopa 9 ppm.ään (rapautunut graniitti Askolassa) (Voutilainen ym. 1988). Alueen länsiosassa on myös jonkin verran uraanipitoisuuden vaihtelua, mutta keskipitoisuus vastaa suunnilleen graniittien keskimääräistä pitoisuutta, noin 4 ppm. 11

SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119 32 Moreeni Moreeni on lajittumaton maalaji, jossa tavataan vaihtelevia määriä kaikenkokoisia kallioperän murskaantumistuotteita. Moreeniaines on yleensä melko paikallista ja vastaa suunnilleen alla olevan kallioperän koostumusta. Moreenin ilman ja samalla radonin läpäisevyys voi vaihdella mclko paljon. Tiivis moreeni on radonin kannalta turvallisempi rakennusmaa kuin paremmin ilmaa läpäisevät sora- tai hiekkamoreenit. Maalajeissa uraanipitoisuus on jakautunut tasaisemmin kuin kallioperässä. Uraanipitoisuus on keskimäärin suurempi alueen itäosassa ja pienenee länteen mennessä (Koljonen toim. 1992). Askolassa moreenista on tosin mitattu parin sadan ppm.n uraanipitoisuuksia samoilla graniittialueilla, joilla on mitattu korkeita pitoisuuksia myös kalliossi (Voutilainen ym. 1988). 33 Savi ja siltti Tavallisesti savi ja siltti ovat tiiviitä sekä ilmaa ja radonia lähes läpäisemättömiä. Saven kuivakuorikerros voi kuitenkin halkeilla ja sillä saattaa olla merkitystä radontuoton lisääjänä. Savien kuivakuorikerrofcen paksuus vaihtelee paikallisista olosuhteista riippuen yleensä siten. Mä aurinkoisilla rinteillä se on suurin, mutta tasanteilla sekä pohjoisrinteillä pienempi. 3.4 Sora ja hiekka jäätikkojokimuodostumissa Jäätikköjoet lajittelivat ja kasasivat mannerjäätikön railoihin ja jäätikkötunnelien edustalle soraa ja hiekkaa. Nykyisin nämä glasifluviaaliset muodostumat eli yksinkertaistaen harjut muodostavat ikäänkuin haaroittuneen jokikuvion. Paikoin ne muodostuvat usean kilometrin pituisesta yhtäjaksoisesta hiekka- ja soraharjanteesta. Paikoin taas useasta pienemmästä hiekka- tai sorakumpareesta, joista muodostuu pitkä ketju. Nämä alueet on kuvattu 1:1 -mittakaavaisissa maaperäkartoissa tumman vihreällä värillä. Itä-Uudenmaan alueella esiintyy useita harjujaksoja. Niiden vallitseva suuntaus tutkimusalueen länsiosassa on luode-kaakkoinen ja itäosassa lähes pohjois-eteläinen. Merkittävimmät harjujaksot, joilla on asutusta, ovat Mäntsälä - Porvoo - 12

STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS Pellinki harjujakso, Pukkilanharju, Myrskylä - Pernaja harjujakso sekä Lapinjärvi - Loviisa harjujakso. Harjualueiden radonkriittisyyteen ei vaikuta merkittävästi se, missä osassa Itä Uuttamaata ne sijaitsevat, vaan pikemminkin harjuaineksen läpäisevyys. Aivan soravaltaisimpien jäätikköjoki- tai reunamuodostumien laelle ei ole rakennettu, vaan asutus sijaitsee yleensä hiekka- tai hietavaltaisilla alarinteillä. Kyseiset alueet eivät ole yhtä radonkriittisiä kuin ylärinteet ja lakiosat. 3.5 Hiekka ja karkea hieta muissa muodostumissa Jääkauden jälkeen eri meri- ja järvivaiheiden aallot huuhtoivat harjujaksoista ja reunamuodostumista hiekkaa ja hietaa ja kerrostivat ne uudelleen rantakerrostumiksi. Harjualueilla rantakerrostumat ovat yleisimmin harjuja ympäröiviä hiekkaterasseja. Aines on rakeisuudeltaan hienompaa kuin vastaavassa ydinharjussa. Myös moreenikumpareiden alarinteillä voi olla rantakerrostumia. Yleensä kerrostumien paksuus on noin metristä muutamaan metriin. Muiksi hiekkamuodostumiksi luokiteltiin talot, jotka sijaitsevat 1:1 -mittakaavaisilla maaperäkartoilla vaalean vihreällä alueella ja 1 : 2 -mittakaavaisilla maaperäkartoilla hienon hiekan alueella (GEO-luokituksen mukaan). 3.6 Täytemaa Täytemaa voi olla myös merkittävä asunnon huoneilman radoniähde. Rakennuksen alla käytetty salaojasora ja rinnetonttien alaosan täyttömateriaalina käy tetty moreeni tai kalliomurske ovat aina läpäisevämpiä kuin alkuperäinen perusmaa- Ohutkin täytemaakerros voi lisätä huoneilman radonpitoisuutta muodostamalla laatan alle tilan, johon perusmaa tuottaa radonia. Jos täytemaakerros on paksu, se voi jo itse tuottaa radonia niin paljon, että enimmäispitoisuus ylittyy. Ainaisenkin radontuoton alueilla täytemaa voi lisätä radonriskiä läpäisevyytensä, radiumpitoisuutensa ja/tai kerrospaksuutensa takia. 13

SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119 4 ENNUSTEMENETELMÄ Itä-Uudenmaan alue jaettiin suhteellisen homogeenisiin osiin siten, että kullakin osa-alueella voidaan antaa rakentajille samat rakentamista koskevat ohjeet. Koska tarkoituksena oli selvittää nimenomaan maankamarasta erittyvän radonin alueellista jakaumaa, jätettiin porakaivoasunnot pois aineistosta tässä vaiheessa. Porakaivoasunnoissa huomattava osa radonista voi olla peräisin talousvedestä. Tutkittaessa eri tekijöiden vaikutusu. buor^ilman radonpitoisuuteen havaittiin, että rakennuspohjatyyppi eli talon alla oleva maaperä ja perustamistapa olivat tilastollisesti merkitseviä. Maaperän osuuden selvittämiseksi pyrittiin eliminoimaan talon perustamistavan vaikutus. Tämän aineiston, samoin kuin aikaisempien havaintojen mukaan (Arvela ym. 1993), radonpitoisuudet ovat uudemmissa taloissa selvästi korkeampia kuin vanhemmissa. Tämä johtuu muutoksista sekä rakennustavassa että rakennusmateriaaleissa ja lisäksi siitä, että uudet talot on energiansäästösyistä rakennettu tiiviimmiksi, ja ilmanvaihto toimii huonosti. Radonin kannalta vähemmän haitalliset ryömintätilaiset perustukset ovat ajan myötä vähentyneet uudisrakentamisessa. Toisaalta taas radonalttiit ratkaisut, kuten riimejä keliaritaiot, joissa on avoin kulkuyhteys alakerran ja yläkerran välillä, ovat lisääntyneet. Myös kevytsoraharkon käyttö sokkelissa ja maanvastaisissa rakenteissa on yleistynyt. Näin ollen osa radonpitoisuuden alueellisesta vaihtelusta johtuu rakennuskannan ikäjakauman eroista eri alueilla. Tämä osa radonpitoisuuden vaihtelusta voidaan korjata käyttämällä tilastollista mallia. Perustamistavaltaan talot jaettiin kolmeen luokkaan käyttäen hyväksi aiempaa selvitystä eri perustamistapojen radonkriittisyydestä (Arvela ja Castren 1994). Radonkriittisyydeltään korkeimpaan luokkaan luettiin talot, joissa oli 1) alakerrassa maanvastaisia seiniä ja avoin portaikko alakerrasta yläkertaan tai 2) perusmuurin sisään valettu laatta ja jotka oli rakennettu vuoden 198 jälkeen. Matalimpaan luokkaan luettiin talot, joissa oli joko 1) reunajäykistetty laatta tai 2) ryömintätilainen perustus tai 3) talossa oli kellari ja se oli rakennettu ennen vuotta 1968. Muut talot sekä ne, joista ei ollut riittävästi tietoja, jäivät keskimmäiseen luokkaan. Aluerajat perustuvat tilastollisen mallin avulla korjattuihin huoneilman radonmittauksiin eivätkä suoriin mittaustuloksiin. Rajoja vedettäessä otettiin huomioon 14

STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS myös eri kivilajialueet sekä tieto maa- ja kallioperän uraanipitoisuudesta. Aluejaot ovat päällekkäisiä siten, että kullakin rakennuspohjatyypillä (kallio, moreeni, savi, harju, muut hiekkamuodostumat) on oma aluejakonsa. Rakentajille annettavat ohjeet saattavat saman alueen sisällä vaihdella rakennuspohjan laadusta riippuen. Ennustetut radonpitoisuudet alueille laskettiin radonkriittisyydeltään korkeimmalle perustamistapaluokalle. 5 RADONTILANNE Kuvassa 1 on vertailtu radonpitoisuuksia eri tavoin perustetuissa taloissa eri osaalueilla. Osa-aluejako on samalla myös maalajijako, siten että alueet K1-K3 ovat kallioalueita, M1-M3 ovat moreenialueita, S1-S2 ovat savi- tai silttialueita, H kuvaa soravaltaisia harjualueita ja Hl hiekkaa harjujen alarinteillä tai muita hiekkamuodostumilla. P tarkoittaa asuntoja, joissa käytetään talousvetenä porakaivovettä. Korkeimmat keskiarvot esiintyvät alueilla H, M3 ja K3 sekä porakaivovettä käyttävissä taloissa (?). Radonpitoisuuden suhteen alhaisimpia alueita ovat Kl ja Ml. Perustamistavan radonkriittisyysluokkia on kolme: korkea, matala ja muu. Korkeaan luokkaan kuuluvat talot, joissa on alakerrassa maanvastaisia seiniä ja avoin portaikko alakerran ja yläkerran välillä sekä uudet, vuoden 198 jälkeen rakennetut talot, joissa on perusmuurin sisään valettu maanvarainen laatta. Matalaan luokkaan kuuluvat talot, joissa on reunajäykistetty maanvarainen laatta tai ryömintätilainen perustus sekä vanhat, ennen vuotta 1968 rakennetut kellarilliset talot. Muut talot kuuluvat luokkaan muu. Korkeimmat keskiarvot esiintyvät yleensä perustamistapaluokassa "korkea" ja matalimmat luokassa "matala" (kuva 1). Ainoastaan osa-alue H on poikkeus. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että soravaltaisille harjuille perustetuissa taloissa radonpitoisuuteen vaikuttaa enemmän talon sijainti harjulla kuin talon perustamistapa. Liitteissä 1-7 on esitetty kaikki mittaustulokset radonpitoisuuden mukaan luokiteltuina eri kunnissa. Taulukoissa I - VII on esitetty tilastotietoa eri osaalueiden radontilanteesta ja taulukossa VIII porakaivoasuntojen radontilanteesta. Taulukoista selviää mittausten määrä, aritmeettinen ja geometrinen keskiarvo sekä 15

SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119 2,4,8 ja 2 Bq/m 3 ylittävien talojen prosentuaaliset osuudet. Aluejaot on esitetty liitteissä 8-12. Yleensä samalla alueella moreenille perustettujen talojen radonpitoisuus on hieman korkeampi kuin kalliolle perustettujen. Ero on suurin Lapinjärvellä ja Ruotsinpyhtään pohjoisosissa. Moreenille perustetuissa taloissa on keskimäärin lähes kaksi kertaa korkeampi radonpitoisuus kuin kalliolle perustetuissa taloissa. Kallioperä on rapakiveä, jossa on hieman keskimääräistä korkeampi uraanipitoisuus, mutta ei todella korkeita pitoisuuksia. Toisaalta esimerkiksi Myrskylässä ja Pernajassa kalliolle perustetuissa taloissa on lähes kaksinkertainen radonpitoisuus moreenille perustettuihin verrattuna. Näillä alueilla on kallioperässä pienialaisia erittäin korkean uraanipitoisuuden alueita. Sipoossa, Porvoossa ja Porvoon mlk:ssa moreenille ja kalliolle perustettujen talojen radonpitoisuuksien keskiarvot ovat lähes samoja. Kun tarkastellaan soralle ja hiekalle perustettuja taloja, voidaan havaita, että harjujaksojen soravaltaisille ydinalueille perustetuissa taloissa on keskimäärin 2-3 kertaa korkeampi radonpitoisuus kuin harjujen lieve-alueille perustetuissa taloissa. Suurin ero on Pernajan harjulla, noin 7-kertainen. Tämä selittyy osin sillä, että harjulla on melko vähän taloja ja yhdessä talossa on mitattu huippukorkea radonpitoisuus. Pukkilan - Levannon harjujaksolla ero varsinaisten harju-asuntojen ja muiden hiekalle rakennettujen talojen välillä on pienin, noin 1,4-kertainen. Tällä harjujaksolla varsinaisella harjumuodostumalla on hyvin vähän asutusta, eikä sekään sijoitu aivan harjun lakiosiin. Harjujaksoja voidaan pitää ylivoimaisesti radonkriittisimpinä rakennuspaikkoina koko alueella. Eri rakennuspohjatyyppien aritmeettisia keskiarvoja verrattaessa toiseksi pahin on moreeni, kolmanneksi kallio, neljänneksi harjujen reuna-alueet ja muut hickkaesiintymät ja viidenneksi savi ja siltti. Radontasot Itä-Uudenmaan alhaisimman radonpitoisuuden alueilla (Kl ja Ml) ovat hieman matalampia kuin koko maan pientaloasunnoissa keskimäärin, 145 Bq/m 3 (Arvela ym. 1993). Muilla alueilla radontasot ovat selvästi korkeampia. 16

STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS H M3 K3 i i P 1 j - ^ J HI S2 M2 K2 SI HMphl ^^^^^^J ' i 1 1! 1! ; :! i i 1 : I! i n Muu \ Korkea f D Matala Ml \ i Kl : o 2 4 6 8 Keskiarvo Bq/m3 1 12 Kuva 1. Huoneilman radon eri osa-alueilla Itä-Uudellamaalla. Osa-alueilla Kl - K3 talot on rakennettu kalliolle, osa-alueilla Ml - M3 moreenille, osa-alueilla SI - S2 savelle tai sillille, osa-alueilla H varsinaisille harjumuodostumille ja osaalueilla HI harjujen reuna-alueille tai muille vähäisemmille hiekkamuodostumille. P tarkoittaa asuntoja, joissa talousvetenä käytetään porakaivovettä. Perustamista - paluokkia on kolme: korkea, matala ja muu. Radonkriittisyydeltään korkeaan luokkaan kuuluvat talot, joissa on alakerrassa maanvastaisia seiniä ja avoin portaikko alakerran ja yläkerran välillä sekä uudet, vuoden 198 jälkeen rakennetut talot, joissa on perusmuurin sisään valettu maanvarainen laatta. Matalaan luokkaan kuuluvat talot, joissa on reuna jäykistetty maanvarainen laatta tai ryömintätilainen perustus sekä vanhat, ennen vuotta 1968 rakennetut kellarilliset talot. Muut talot kuuluvat luokkaan muu. M

SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119 Taulukko I. Tilastotietoa kalliolle perustettujen talojen radonpitoisuudesta Itä- Uudellamaalla. Aineisto sisältää omakotitalot, paritalot, rivitalot ja kerrostalojen ensimmäisten kerrosten asunnot. Aineistossa ei ole porakaivoasuntoja eikä asuntoja, joissa on varauduttu radonin torjuntaan jo rakennusvaiheessa. Osa-aluerajat on esitetty kuvassa 2 ja liitteessä 8. Aka - aritmeettinen keskiarvoja gka = geometrinen keskiarvo. osa-alue kpl aka Bq/m 3 gka Bq/te 3 >2 Bqto 3 % >4 Bq/m 3 % >8 Bq/m 3 >2 Bq/m 3 % Kl.l 14 133 116 7 K1.2 36 11 71 8 3 K1.3 22 131 18 27 K1.4 31 94 67 1 K2.1 17 234 145 53 29 K2.2 23 213 173 39 13 K2.3 24 297 23 63 13 4 K2.4 1 173 135 3 1 K2.5 43 276 182 54 14 7 K2.6 14 253 185 57 21 K2.7 16 245 193 56 6 6 K2.8 32 219 156 44 13 3 K2.9 12 236 169 5 25 K2.1 41 215 168 39 12 K3.1 27 525 41 89 59 7 4 K3.2 15 338 213 53 4 7 K3.3 26 513 352 69 46 15 K3.4 23 526 253 61 17 13 4 K3.5 33 656 34 7 39 18 9 K36 15 687 545 93 6 4 K3.7 18 57 28 56 28 17 11 K3.8 35 348 257 54 2 9 18

STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS Taulukko II. Tilastotietoa kaltiolle perustettujen talojen radonpitoisuudesta Jtä- Uudellamaalla. Aineisto sisältää omakotitalot, paritalot, rivitalot ja kerrostalojen ensimmäisten kerrosten asunnot. Aineistossa ei ole porakaivoasuntoja eikä asuntoja, joissa on varauduttu radonin torjuntaan jo rakennusvaiheessa. Kl - Kl.l - K1.4 ja K2 = K2.1 - K21 ja K3 = K3.1 - K3.8. Osa-aluerajat on esitetty kuvassa 2 ja Uineessa 8. Aka = aritmeettinen keskiarvo ja gka = geometrinen keskiarvo. osa-alue kpl aka Bq/m 3 gka Bq/m 3 >2 Bq/m 3 % >4 Bq/m 3 >8 Bq/m 3 % >2 Bq/m 3 % Kl kaikki K1.1-K1.4 13 11 82 13 1 K2 kaikki K2.1- K2.1 232 24 174 48 15 3 K3 kaikki K3.1-K1.8 192 516 315 68 38 15 4 kaikki kallioalueet K1-K3 527 315 186 48 2 7 1 19

SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119 Taulukko III. Tilastotietoa moreenille perustettujen talojen radonpitoisuudesta Itä-Uudellamaalla. Aineisto sisältää omakotitalot, paritalot, rivitalot ja kerrostalojen ensimmäisten kerrosten asunnot. Aineistossa ei ole porakaivoasuntoja eikä asuntoja, joissa on varauduttu radonin torjuntaan jo rakennusvaiheessa. Osa-aluerajat on esitetty kuvassa 3 ja liitteessä 9. Aka = aritmeettinen keskiarvoja gka = geometrinen keskiarvo. osa-alue kpl aka Bq/m 3 gka Bq/m 3 >2 Bq/m 3 % >4 Bq/m 3 % >8 Bq/m 3 % >2 Bq/m J % Ml 23 128 14 13 4 M2.1 36 413 258 61 39 11 M2.2 41 269 71 56 17 2 M2.3 44 293 234 59 23 2 M2.4 2 169 141 35 M2.5 17 276 27 51 2 5 M2.6 16 183 155 31 M2.7 1 188 175 2 M2.8 1 257 224 6 1 M2.9 64 254 26 53 19 M3.1 24 399 32 79 29 8 M3.2 11 54 227 74 43 17 3 M3.3 62 38 265 6 29 13 2 M3.4 39 399 276 64 28 1 3 M3.5 66 73 372 7 42 27 8 M3.6 1 335 289 8 3 M3.7 97 374 286 67 36 7 1 M3.8 37 16 539 81 57 38 14 M3.9 33 481 283 64 42 21 2

STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS Taulukko IV. Tilastoiietoa moreenille perustettujen talojen radonpitoisuudesta Itä-Uudellamaalla. Aineisto sisältää omakotitalot, paritalot, rivitalot ja kerrostalojen ensimmäisten kerrosten asunnot. Aineistossa ei ole poiakaivoasuntoja eikä asuntoja, joissa on varauduttu radonin torjuntaan jo rakennusvaiheessa. Alue Ml koostuu vain yhdestä osa-alueesta. M2 = M2.1 - M2.9 ja M3 - M3.1 - M3.9. Osa-aluerajat on esitetty kuvassa 3 ja liitteessä 9. Aka - aritmeettinen keskiarvo ja gka = geometrinen keskiarvo. osa-alue kpl aka Bq/m 3 gka Bq/m 1 >2 Bq/m 3 % >4 Bq/m 3 % >8 Bq/m 3 % >2 Bq/m 3 % Ml kaikki Ml 23 128 14 13 4 M2 kaikki M2.1- M2.9 348 274 26 51 19 3 M3 kaikki M3.1- M3.9 469 521 325 7 38 16 3 kaikki moreenialueet M1-M3 84 48 261 61 29 11 2 21

SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119 Taulukko V. Tilastotietoa savelle tai siltille perustettujen talojen radonpitoisuudesta Itä-lfudellamaalla. Aineisto sisältää omakotitalot, paritalot, rivitalot ja kerrostalojen ensimmäisten kerrosten asunnot. Aineistossa ei ole porakaivoasuntoja eikä asuntoja, joissa on varauduttu radonin torjuntaan jo rakennusvaiheessa. SI = SLl - S1.4ja S2 = S2.1 - S2.4. Osa-aluerajat on esitetty kuvassa 4 ja liitteessä 1. Aha - aritmeettinen keskiarvoja gka = geometrinen keskiarvo. osa-alue M aka Bq/m 1 gka Bq/m 3 >2 Bq/m 3 % >4 Bq/m 3 % >8 Bq/m 3 % >2 Bq/m 3 % SI fc»kki S1.1-S1.4 19 21 161 38 1 2 Sl.l 61 175 149 28 5 S1.2 42 223 172 48 12 2 S1.3 46 185 143 33 9 2 S1.4 41 237 192 51 15 2 S2 kaikki S2.1-S2.4 253 31 214 53 24 6 S2.1 87 345 227 52 23 1 S2.2 81 311 233 56 3 5 S2.3 34 317 22 56 27 6 S2.4 51 244 168 51 16 kaikki savi-ja silttialucet S1-S2 443 263 19 47 18 4 22

STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS Taulukko VI. Tilastotietoa soravaltaisille harjualueille perustettujen talojen radonpitoisuudesta Itä-Uudellamaalla. Aineisto sisältää omakotitalot, paritalot, rivitalot ja kerrostalojen ensimmäisten kerrosten asunnot. Aineistossa ei ole porakaivoasuntoja eikä asuntoja, joissa on varauduttu radonin torjuntaan jo rakennusvaiheessa. Alue H muodostuu kaikista kyseiselle maalajille perustetuista taloista koko tutkimusalueella. Alue H on saatu yhdistämällä pienemmät osa -alueet HI.l - H1.9. Osa-aluerajat on esitetty kuvassa 5 ja liitteessä 11. Aka = aritmeettinen keskiarvoja gka = geometrinen keskiarvo. osa-alue H kaikki Hl.l- H1.9 kpl aka gka >2 >4 >8 >2 Bq/m 3 Bq/m 3 Bq/m 3 Bq/m 3 Bq/m 3 Bq/m 3 % % % % 195 95 394 67 44 26 12 HI.l 77 684 271 51 26 18 7 H1.2 26 712 491 93 54 27 8 H1.3 22 141 46 77 41 27 18 H1.4 17 1967 632 59 59 47 35 H1.5 8 921 69 88 75 5 13 H1.6 14 1424 519 71 64 27 14 H1.7 11 123 869 1 73 46 27 H1.8 12 491 33 58 5 17 H1.9 8 427 33 75 38 13 23

SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119 Taulukko VII. Tilastotietoa harjujen reuna-alueille tai muille vähäisemmille hiekkamuodostumilleperustettujen talojen radonpitoisuudestaitä-uudellar.taalla. Ameista sisältää omakotitalot, paritalot, rivitalot ja kerrostalojen ensimmäisten kerrosten asunnot. Aineistossa ei ole porakaivoasuntoja eikä asuntoja, joissa on varauduttu radonin torjuntaan jo rakennusvaiheessa. Alue HI muodostuu kaikista kyseiselle maalajille perustetuista taloista koko tutkimusalueella. Alue HI on saatu yhdistämällä pienemmät osa-alueet HIl.l - HI1.13. Osa-aluerajat on esitetty kuvassa 6 ja liitteessä 12. Aka - aritmeettinen keskiarvo ja gka = geometrinen keskiarvo. osa-alue kpl aka Bq/m 3 gka Bq/m 1 >2 Bq/m 3 % >4 Bq/m 3 % >8 Bq/m J % >2 Bq/m 3 % HI kaikki HI1.1- HI1.13 39 37 26 53 22 4 1 HIl.l 143 262 19 48 19 2 1 HI1.2 15 232 186 47 2 HI1.3 23 566 271 52 35 13 4 HI1.4 24 275 185 58 25 4 HI1.5 3 393 24 6 4 1 HI1.6 24 331 253 67 33 4 HI1.7 26 451 267 69 19 15 8 HI1.8 12 33 271 75 17 HI1.9 26 27 172 39 8 H11.1 18 41 23 44 28 6 6 HI1.11 7 164 18 29 14 HI1.12 14 239 28 71 14 HI1.13 28 245 196 5 11 4 24

STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS Taulukko VIII. Vertailu porakaivovettä käyttävien asuntojen ja muiden asuntojen radonälanteesta Itä-Uudellamaalla. Aineisto sisältää omakotitalot, paritalot ja rivitalot. Osa-aluejact vastaavat kyseisten maalajien osa-aluejakoa. Osa-alue ja rakennuspohja aritmeettinen keskiarvo >2 Bq/m 3 >4 Bq/m 3 porakaivo- muut asunnot asunnot Bo/m 3 Bq/m 3 porakaivo- muut asunnot asunnot % % porakaivo- muut asunnot asunnot % % talot kallioua kaikki 397 315 45 48 22 2 Kl 149 11 23 13 4 1 K2 236 24 47 48 18 15 K3 117 516 73 6S 55 38 talot moreenilla kaikki 429 48 66 61 28 29 Ml 191 128 5 13 4 M2 32 274 66 51 21 19 M3 564 521 69 7 38 38 talot savella tai siltillä kaikki 292 263 48 47 32 18 SI 329 21 69 38 38 1 S2 26 31 3 53 27 24 talot soralla tai hiekalla kaikki 95 521 65 58 38 29 25

SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119 6 RADONENNUSTEET JA YLITYSPROSENTIT Jos rakennetaan perinteisesti radonia huomioimatta, voidaan taulukosta IX nähdä odotettavissa olevat ennusteet ja eri pitoisuusarvojen ylitykset kullakin alueella. Ennuste on arvo, jonka puolet tuloksista ylittää. Taulukon ennusteet on laskettu radonkriittisyydeltään korkeimmalle perustamistapaluokalle, johon kuuluvissa uusissa taloissa on perusmuunn sisään valettu maanvarainen laatta tai maanvastaisia seiniä alakerrassa ja avoin yhteys alakerran ja yläkerran välillä. Käytettäessä muita perustamistapoja ennusteet ja ylitysprosentit ovat pienempiä. Itä-Uudenmaan radonennusteet on esitetty myös kuvissa 2-6. Taulukosta IX ja kuvista 2-6 nähdään, että radonpitoisuudet ovat pienimpiä kallio- ja moreenialueilla tutkimusalueen länsi- ja lounaisosissa esimerkiksi Sipoossa, Pornaisissa ja Porvoon mik:ssa. Noin 2 %:ssa uusista taloista tullaan ylittämään 2 Bq/m 3. Radonkriittisintä on rakentaa kalliolle tai moreenille itäisissä ja keskisissä osissa tutkimusaluetta, esimerkiksi Loviisassa, Ruotsinpyhtäällä, Liljendalissa, Pernajassa ja osissa Myrskylää, Askolaa, Pukkilaa ja Mäntsälää. Yhtä radonkriittistä on rakentaa soravaltaisille harjualueille koko tutkimusalueen sisällä. Näillä alueilla 7-8 %:ssa taloista tullaan ylittämään 2 Bq/m 3, puolessa ylitetään 4 Bq/m 3 ja 25-3 %:ssa 8 Bq/m 3. Ennusteessa oletetaan, että radonia ei mitenkään torjuta rakennusvaiheessa. 26

STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS Taulukko IX. Radonennusteet eri rakennuspohjatyypeille perustettaville taloille Itä-Uudellamaalla. Ennusteet on laskettu radonin kannalta epäedullisimmille perustamistavoille: perusmuurin sisään valettu maanvarainen laatta tai perustus, jossa on maanvastaisia seiniä alakerrassa ja avoin yhteys alakerran ja yläkerran välillä. rakennuspaikan maalaji kallio moreeni savi tai siltti harjut, aines soravaltainen harjujen reuna-alueet ja muut hiekkaesiintymät, aines hiekkavaltainen alue Kl K2 K3 Ml M2 M3 SI S2 H HI ennuste >2 >4 >8 Bq/m 3 Bq/m 3 Bq/m 3 Bq/m 3 % % % 11 2 2 <1 24 7 3 4 44 8 5 25 13 2 6 <1 28 7 3 5 45 8 5 25 22 6 2 3 3 7 4 1 44 7 5 3 23 6 3 5 27

SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119 7 OSA-ALUEIDEN KUVAUKSET Seuraavassa tarkastellaan eri osa-alueita tarkemmin. Osa-aluejako on samalla myös maalajijako. Vaikka osa-alueet on rajattu kuviin 2-6 yhtenäisiksi alueiksi, niin todellisuudessa alueet ovat mosaiikkimaisia muodostuen kyseisen osa-alueen sisällä olevasta maalajista. Tekstin ymmärtämistä helpottaa, jos tarkastellaan radonennustekarttojen ohella myös geologisia karttoja. 7.1 Kallioalueet Kallioalueilla tarkoitetaan kaikkia niitä rakennuspaikkoja, joissa talo rakennetaan kalliolle. Kallioalueiden Kl - K3 nykyinen radontilanne on esitetty taulukoissa I ja II. Kallioalueiden tarkemmat rajat on esitetty liitteessä 8. Radonennusteet ja ylitysprosentit on esitetty taulukossa IX ja kuvassa 2. 71.1 Alueet Kl Alue Kl käsittää kallioalueita Itä-Uudenmaan länsiosassa. Näillä alueilla on kalliolle rakennettaessa odotettavissa, että noin 2 %:ssa uusista taloista ylitetään 2 Bq/m 3 ja 2 %:ssa 4 Bq/m 3. Radonpitoisuuden ennuste on noin 11 Bq/m 3. Sipoo: Suurin osa Sipoota kuuluu alueeseen Kl; Nikkilä ja sen eteläpuolisista alueista mm. Hindsby, Immersby, Östersundom, Västerskog, Kallbäck ja Spjutsund. Porvoon mlk Porvoon mlk:n länsiosat kuuluvat alueeseen Kl; Hinthaara, Ali- Vekkoski, Kulloo, Tolkkinen, Emäsalo ja Vessölandet. Pornainen: Suurin osa Pornaisista eli sen pohjois- ja eteläosat kuuluvat alueeseen Kl. Metsäkylä, Halkia ja Laukkoski Mäntsälä: Mäntsälän eteläosasta Numminen kuuluu alueeseen Kl. Askola: Askolan länsiosasta Monninkylä ja Puhar-Onkimaa kuuluvat alueeseen Kl. 28

STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS Kuva 2. Rakennusmaan radonluokitus kalliolle rakennettaville taloille Hä- Uudellamaalla. 7.1.2 Alueet K2 Alue K2 käsittää kallioalueita koko Itä-Uudenmaan alueella. Näillä alueilla on kalliolle rakennettaessa odotettavissa, että noin 7 %:ssa uusista taloista ylitetään 2 Bq/m 3 ja 3 %:ssa 4 Bq/m 3 ja 4 %:ssa 8 Bq/m 3. Radonpitoisuuden ennuste on noin 24 Bq/m 3. 29

SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119 Esimerkiksi radonpitoisuudeltaan matalinta aluetta ovat rapakiven kontaktin ulkopuoliset alueet Pukkilan itäosassa, Myrskylän länsiosassa ja Pernajan luoteisosassa (alue K2.4 taulukossa I ja liitteessä 8). Radonpitoisuudeltaan korkeinta aluetta löytyy mm. Ruotsinpyhtään etelä- ja itäosasta, Loviisan ja Pernajan eteläosasta, Porvoon mlk:n kaakkoisosasta ja Askolasta (alueet K2.1, K2.3, K2.6 ja KZ9 taulukossa I ja liitteessä 8). Sipoo: Sipoon pohjoisosassa Talma ja Paippinen ja eteläosassa Söderkulla ja Box kuuluvat alueeseen K2. Pornainen: Pornaisten keskiosassa Pornaisten kk kuuluu alueeseen K2. Mäntsälä: Suurin osa Mäntsälästä kuuluu alueeseen K2; muun muassa seuraavat kylät ja taajamat: Metsäkylä, Ohkola, Mäntsälän kk, Hirvihaara, Sääksjärvi, Sälinkää, Sulkava ja Nikinoja. Porvoo: Porvoo kuuluu kokonaisuudessaan alueeseen K2. Porvoon mlk: Suurin osa Porvoon mlk:sta kuuluu alueeseen K2; muun muassa seuraavat kylät ja taajamat: Hamari, Karjalaiskylä, Kerkkoo lähialueineen, Ilola, Siggböle, Sannäs, Renum, Veckjärvi, Ebbo, Välax ja Pellinki. Askola: Noin puolet Askolasta kuuluu alueeseen K2; Nietoo, Korttia, Tiilää, Juornaankylä. Pukkila: Pukkilan itäosassa Kantele kuuluu alueeseen K2. Myrskylä: Myrskylän länsiosassa Metsäkulma, Kankkila ja Pakila kuuluvat alueeseen K2. Pernaja: Pernajan pohjoisosassa Övre Rikeby ja eteläosassa Härkäpää, Kabböle ja Tjuvö kuuluvat alueeseen K2. Loviisa: Loviisan eteläosassa Valko ja Määrlahden eteläpuoliset alueet kuuluvat K2:teen. Ruotsinpyhtää: Suurin osa Ruotsinpyhtäästä kuuluu alueeseen K2; eteläosassa: Vahterpää, Keitala ja Marby, pohjoisosassa: Viirilä, Ruotsinkylä, Haavisto ja Västilä. 3

STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS Lapinjärvi: Käytännössä koko Lapinjärvi kuuluu alueeseen K2. Poikkeuksen tekevät Lapinjärven länsiosassa alueeseen K3 rajoittuvat kylät kuten Rutumi ja Harsböle. 7.13 Alueet K3 Alue K3 käsittää kallioalueita, jotka sijaitsevat pääasiassa Itä-Uudenmaan keskisellä vyöhykkeellä. Vyöhykkeen länsiraja kulkee Mäntsälän itäosan, Pukkilan ja Askolan kautta Pernajaan ja vyöhykkeen itäraja noudattaa Myrskylän, Liljendalin ja Pernajan itärajoja ja kaartuu Ruotsinpyhtään kirkolle. Näillä alueilla on kalliolle rakennettaessa odotettavissa, että noin 8 %:ssa uusista taloista ylitetään 2 Bq/m 3 ja 5 %:ssa 4 Bq/m 3 ja 25 %:ssa 8 Bq/m 3. Radonpitoisuuden ennuste on noin 44 Bq/m 3. Alueet K2 ja K3 ovat 2 Bq/m 3 ylitysten suhteen lähes yhtä radonkriittisiä, mutta korkeiden radonpitoisuuksien (4, 8 ja 2 Bq/m 3 ylittävien) todennäköisyys alueella K3 on huomattavasti suurempi kuin alueella K2. Radontaso ei ole aivan samanlainen kaikilla K3:n osa-alueilla. Esimerkiksi radonpitoisuudeltaan matalinta aluetta ovat Mäntsälän koillisosa ja Pukkilan länsiosa (alue K3.7 taulukossa I ja liitteessä 8). Vastaavasti radonkriittisin alue on Askolan Särkijärven ja Huuvarin alue (alue K3.6 taulukossa I ja liitteessä 8). Askola: Askolan Särkijärven ja Huuvarin kallioalueet ovat koko Itä-Uudenmaan radonkriittisintä aluetta. Myös Askolan kirkonkylän ja Vakkolan kallioalueet kuuluvat K3:een. Pukkila: Pukkilan keski- ja länsiosat kuuluvat alueeseen K3; muun muassa seuraavat kylät ja taajamat: Pukkilan kk, Savijoki ja Torppi. Mäntsälä: Mäntsälän koillisosassa Levanto ja Saari kuuluvat alueeseen K3. Myrskylä: Myrskylän kk ja muut Myrskylän itäiset osat kuuluvat alueeseen K3. LUendal: Koko Liljendalin kunta kuuluu alueeseen K3. 31

SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119 Pernaja: Suurin osa Pernajaa kuuluu alueeseen K3, muun muassa seuraavat kylät ja taajamat: Isnäs, Tervik, Koskenkylä, Malmgärd, Pernajan kk, Pitkäpää, Sarvilahti, Andersby ja muut Loviisan pohjoispuoliset kylät. Loviisa: Loviisan keskusta ja Määrlahti kuuluvat alueeseen K3. Ruotsinpyhtää: Ruotsinpyhtään keskiosat eli Ruotsinpyhtään kk ja Tesjoki kuuluvat alueeseen K3. Lapinjärvi: Kapea vyöhyke Lapinjärven länsirajaa kuuluu alueeseen K3. 7.2 Moreenialueet Moreenialueilla tarkoitetaan kaikkia niitä rakennuspaikkoja, joissa talo rakennetaan moreenille. Moreenialueiden Ml - M3 nykyinen radontilanne on esitetty taulukoissa III ja IV. Moreenialueiden tarkemmat rajat on esitetty liitteessä 9. Radonennusteet ja ylitysprosentit on esitetty taulukossa IX ja kuvassa 3. 7.2.1 Alueet Ml Alueet Ml käsittävät moreenialueita Itä-Uudenmaan länsiosassa. Näillä alueilla on moreenille rakennettaessa odotettavissa, että noin 2 %:ssa uusista taloista ylitetään 2 Bq/m 3 ja 6 %:ssa 4 Bq/m 3. Radonpitoisuuden ennuste on noin 13 Bq/m 3. Alueet Ml ja Kl ovat radontasoltaan lähes samanlaisia ja sijaitsevat suunnilleen samoilla alueilla. Ml:een kuuluu moreenialueita Sipoosta ja Porvoon mlk:sta, mutta ei Pornaisista, Mäntsälästä eikä Askolasta. Sipoo: Suurin osa Sipoota kuuluu alueeseen Ml: Nikkilä ja sen eteläpuolisista alueista mm. Hindsby, Immersby, Östersundom, Västerskog, Kallbäck ja Spjutsund. Nämä taajamat ja kylät kuuluvat myös alueeseen Kl. Porvoon mlk: Porvoon mlk.n läntisimmät osat kuuluvat alueeseen Ml: Hinthaara, Ali-Vekkoski, Kulloo ja Tolkkinen. Nämä taajamat ja kylät kuuluvat myös alueeseen Kl. 32

STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS \- / ITÄ-UUSIMAA. Huoneilman radonennuste \ Rakennuspohja: moreeni r "*V ^JT ^. V ^^^ ^^^ \ \ Pukkila /' f-./ v^lapinjärvi / /Mäntsälä ^ \ Yli 2 Bq/m3 H Ml 2 % H M2 7 % ^ \~1 M3 8 % t \ / \ l..j / \ l Sipoo L--^^<J /.A^Pernaja Pornainen ' N/ N; =?\. _ 1 ' Porvoon mlk *% ^VYYV ' ' ' Jn \ < Porvoo \N! V 7^- LA ( 4 Ruotynpyhtää sa \ i ^ 5km V?** Yli 4 Bq/m3 n MI 6 % ~] M2 3 % f] M3 5 % Ai/va 3. Rakennusmaan radonluokitus moreenille rakennettaville taloille Itä- Uudellamaalla. 1X1 Alueet M2 Moreenialueet M2 käsittävät lähes samat alueet kuin kallioalueet K2. Myös radonennusteet ovat lähes samanlaisia. Alue M2 käsittää moreenialueita koko Itä-Uudenmaan alueella. Näillä alueilla on kalliolle rakennettaessa odotettavissa, että noin 7 %;ssa uusista taloista ylitetään 2 Bq/m 3 ja 3 %:ssa 4 Bq/m 3 ja 5 %:ssa 8 Bq/m 3. Radonpitoisuuden ennuste on noin 28 Bq/m 3. 33

SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119 Esimerkiksi radontasoltaan alhaisimpia alueita ovat Kl:tä vastaavat alueet (Emäsalo, Vessölandet ja Pornainen sekä rapakiven kontaktin ulkopuoliset alueet Pukkilan itäosassa, Myrskylän länsiosassa ja Pernajan luoteisosassa (alueet M2.4, M2.6 ja M2.7 taulukossa m ja liitteessä 9). Radonpitoisuudeltaan korkeinta aluetta löytyy mm. Lapinjärvelta (alue M2.1 taulukossa DI ja liitteessä 9). Sipoo: Sipoon pohjoisosassa Talma ja Paippinen ja eteläosassa Söderkulla ja Box kuuluvat alueeseen M2. Pornainen: Koko kunta on aluetta M2. Mäntsälä: Lähes koko Mäntsälä, lukuunottamatta koillisosaa, kuuluu alueeseen M2. Porvoon mlk: Lähes koko Porvoon mlk, lukuunottamatta läntisimpiä osia, kuuluu alueeseen M2. Porvoo: Koko kaupunki kuuluu alueeseen M2. Askola: Suurin osa Askolaa kuuluu alueeseen M2; muun muassa seuraavat taajamat ja kylät: Askolan kk, Vakkola, Monninkylä, Puhar-Onkimaa, Juornaankylä. Pukkila: Pukkilan itäosassa Kantele kuuluu alueeseen M2. Myrskylä: Myrskylän länsiosassa Metsäkulma, Kankkila ja Pakila kuuluvat alueeseen M2. Pernaja: Pernajan pohjoisosassa Övre Rikeby ja eteläosassa Härkäpää, Kabböle ja Tjuvö kuuluvat alueeseen M2. Loviisa: Loviisan eteläosassa Valko ja Määrlahden eteläpuoliset alueet kuuluvat M2:teen Ruotsinpyhtää: Ruotsinpyhtään eteläosassa Vahterpää, Keitala ja Marby kuuluvat alueeseen M2. Lapinjärvi: Käytännössä koko Lapinjärvi kuuluu alueeseen M2. Poikkeuksen tekevät Lapinjärven länsiosassa alueeseen M3 rajoituttuvat kylät kuten Rutumi ja Harsböle. 34

STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS 72.3 Alueet M3 Moreenialueet M3 käsittävät lähes samat alueet kuin kallioalueet K3. Myös radonennusteet ovat lähes samanlaisia. Alueet M3 käsittävät moreentalueita, jotka sijaitsevat pääasiassa Itä-Uudenmaan keskisellä vyöhykkeellä sekä itäosassa. Vyöhykkeen länsiraja kulkee Mäntsälän itäosan, Pukkilan ja Askolan kautta Pernajaan ja vyöhykkeen itäraja noudattaa Myrskylän, Liljendalin ja Pernajan itärajoja ja lisäksi siihen kuuluu lähes koko Ruotsinpyhtää. Näillä alueilla on moreenille rakennettaessa odotettavissa, että noin 8 %:ssa uusista taloista ylitetään 2 Bq/m 3 ja 5 %:ssa 4 Bq/m 3 ja 25 %:ssa 8 Bq/m 3. Radonpitoisuuden ennuste on noin 45 Bq/m 3. Alueet M2 ja M3 ovat 2 Bq/m 3 ylitysten suhteen lähes yhtä radonkriittisiä, mutta korkeiden radonpitoisuuksien (4, 8 ja 2 Bq/m 3 ylittävien) todennäköisyys alueella M3 on huomattavasti suurempi kuin alueella M2. Askola: Askolassa Särkijärven, Huuvarin ja Tiilään moreenialueet ovat koko Itä- Uudenmaan radonkriittisimmät alueet. Myös Askolan pohjoisosissa Korttia kuuluu alueeseen M3. Pukkila: Pukkilan keski- ja länsiosat kuuluvat alueeseen M3; muun muassa seuraavat taajamat ja kylät: Pukkilan kk, Savijoki ja Torppi. Mäntsälä: Mäntsälän koillisosassa Levanto ja Saari kuuluvat alueeseen M3. Myrskylä: Myrskylän kk ja muut Myrskylän itäiset osat kuuluvat alueeseen M3. Liljendal: Koko kunta kuuluu alueeseen M3. Pernaja: Suurin osa Pernajaa kuuluu alueeseen M3; muun muassa seuraavat taajamat ja kylät: Isnäs, Tervik, Koskenkylä, Malmgärd, Pernajan kk, Pitkäpää, Sarvilahti, Andersby ja Loviisan pohjoispuoliset kylät. Loviisa: Loviisan keskusta ja Määrlahti kuuluvat alueeseen M3. 35

SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119 Ruotsinpyhtää: Ruotsinpyhtään keski- ja pohjoisosat kuuluvat alueeseen M3; muun muassa seuraavat taaiairit ja kylät: Tesjoki, Vähä-Ahvenkoski, Ruotsinpyhtään kk, Viirilä, Ruotsinkylä, Haavisto ja Västilä. Lapinjärvi: Kapea vyöhyke Lapinjärven länsirajaa kuuluu alueeseen M3. 13 Savi-ja silttialueet Savi- ja silttialueilla tarkoitetaan kaikkia niitä rakennuspaikkoja, joissa talo rakennetaan savelle tai siititte. Savi- ja silttialueiden SI - S2 nykyinen radontijanne on esitetty taulukossa V. Savi- ja silttialueiden tarkempi rajaus on esitetty liitteessä 1. Radonennusteet ja ylitysprosentit on esitetty taulukossa IX ja kuvassa 4. Savi-ja silttialueilla radonpitoisuus vaihtelee vähemmän kuin muilla maalajialueilla. Savi- ja silttialueet on jaettu kahteen eri radonluokkaan SI ja S2. Luokat eivät kuitenkaan eroa kovin paljon toisistaan. 7.3.1 Alueet SI Alueet SI käsittävät savi- ja silttialueita läntisellä Itä-Uudellamaalla. Näillä alueilla on savelle tai siltille rakennettaessa odotettavissa, että noin 6 %:ssa uusista taloista ylitetään 2 Bq/m 3 ja 2 %:ssa 4 Bq/m* ja 3 %:ssa 8 Bq/m 3. Radonpitoisuuden ennuste on noin 22 Bq/m 3. Alue SI on radontasoltaan lähes samaa luokkaa kuin kallio- ja moreenialueet K2 jam2. Sipoo: Koko kunta kuuluu alueeseen SI. Pornainen: Koko kunta kuuluu alueeseen SI. Porvoo: Koko kunta kuuluu alueeseen SI. Mäntsälä: Koko kunta kuuluu alueeseen SI. Pukkila: Koko kunta kuuluu alueeseen SI. 36