Rouva Tsevelmaa ja rouva Buyankhishig ovat tunteneet kolme vuotta. Tuona aikana rouvista on tullut ystäviä. Vapaaehtoisen tuki tuo turvaa ja iloa elämään Rouva Tsevelmaa ottaa iäkkään rouva Buyankhishigin kädet omiinsa ja lämmittää niitä. Rouva Buyankhishigin poskelle vierähtää kyynel. Pienessä talossa on ollut yksinäistä aviomiehen kuoleman jälkeen. Kuolemasta on vasta viikko. Pöydällä palaa kynttilä vainajan muistolle. Onko jotain, mitä haluaisit kertoa? Älä itke, ettei verenpaine nouse turhaan. Rauhoitutaan nyt, puhelee rouva Tsevelmaa rauhallisesti ja auttaa rouva Buyankhishigin makuulle. Kevyen hieronnan aikana rouva Buyankhishig rentoutuu. Lapsenlapset ovat pyytäneet häntä asumaan luokseen, mutta rouva ei haluaisi lähteä kotoa. Rouva Buyankhishig tarvitsee kuitenkin apua arkiaskareiden hoitamisessa. Punaisen Ristin vapaaehtoinen rouva Tsevelmaa on tuonut kaivattua apua ja seuraa rouva Buyankhishigille. Kotikäynnit ovat osa Punaisen Ristin sosiaalisen tuen ohjelmaa. Jokaisella vapaaehtoisella on kolme perhettä tai yksittäistä apua kaipaavaa ihmistä, joiden luona käydään kahdesti viikossa. Käytännön apua ja ystävyyttä Rouva Buyankhishigin luona rouva Tsevelmaa pesee pyykkiä, siivoaa, tiskaa ja tekee muita päivittäisiä askareita. Lisäksi rouva Tsevelmaa on auttanut rouva Buyankhishigia hankkimaan kävelykepin ja kuulolaitetta varten on laitettu paperit vetämään. Rouva Tsevelmaa auttaa tarvittaessa myös varaamaan ajan lääkärille ja hakemaan muita etuuksia, joihin rouva Buyankhishig on oikeutettu.
Kuulun itsekin haavoittuvien ihmisten joukkoon, sillä olen vammautunut. Minulla on jalkaproteesi. Olen ollut vapaaehtoinen nyt kuudesta seitsemään vuotta ja haluan hyödyttää muita ihmisiä. Vierailen kolmen vanhan rouvan luona. Minusta tuntuu, että kaikki ovat kuin omia äitejäni, kertoo rouva Tsevelmaa. Vapaaehtoisen käynnit tuovat turvaa ja iloa haavoittuvien ihmisten elämään. Asioiden hoitamisen lisäksi tärkeää on keskustelu, seura ja ystävyys. Tsevelmaa auttaa minua paljon, minä rakastan häntä. On vaikeaa löytää sanoja, joilla ilmaisisin kiitollisuuttani, sanoo rouva Buyankhishig hiljaa ja herkistyy jälleen. Rouva Tsevelmaa ottaa nenäliinan ja pyyhkii kyyneleet rouvan Buyankhishigin poskilta. Teksti: Kirsi Koivuporras
Khan-uulin piirin sosiaalikeskuksen pihalla on käynnissä päiväjumppa. Sosiaalikeskuksissa saa tietoa, tukea ja seuraa Jurtan ovi on tuettu auki. Sisältä leijuu kahvin, makean maidon ja hiusveden tuoksu. Pyöreänä kaartuvan seinän vierusta on tupaten täynnä. Khan-uulin piirin jurtassa toimivan sosiaalikeskuksen etukulma on varattu kampaajan pöydälle ja tarvikkeille. Rouva Khorloo leikkaa parhaillaan vanhojen rouvien hiuksia ja asiakkaita on jonoksi saakka. Mongolian Punaisella Ristillä on useissa piireissä toimivia sosiaalikeskuksia, jotka tarjoavat toimintaa, tietoa ja kohtaamispaikan haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille. Lisäksi sosiaalikeskukset toimivat vapaaehtoisten koulutuspaikkana ja tukikohtana. Osa sosiaalikeskuksista toimii paimentolaisten perinteisessä asumuksessa jurtassa, osa on sijoitettu rakennuksiin. Kaikki sosiaalikeskukset on kuitenkin pyritty sijoittamaan niille alueille, joilla haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset asuvat. Khan-uulin piirissä Mongolian pääkaupungissa Ulaanbaatarissa asuu paljon maaseudulta muuttaneita entisiä paimentolaisia ja vanhuksia. Yksi sosiaalikeskusten tärkeä tehtävä on tarjota paikka sosiaaliselle kanssakäymiselle ja vertaistuelle. Masennus vaihtui tyytyväisyyteen Rouva Rentsenkhand on 80 vuoden ikään ennättänyt pirteä vanhus. Takana on pitkä työura valtiolla, viimeisinä vuosina myös esimiestehtävissä. Aviomiehen kuoleman jälkeen ja iän yhä karttuessa rouva Rentsenkhandista on kuitenkin tullut yhä enemmän lastensa huollettava. Elämän muuttuminen masensi, kunnes vertaistukea löytyi Punaisen Ristin sosiaalikeskuksesta.
Rouva Rentsenkhand on saanut sosiaalikeskuksesta uutta virtaa ja ystäviä. Nyt hän tuntee olevansa terve. Rouva Khorloo loihtii uutta tyyliä asiakkaalle. Tulin keskukseen puhumaan muiden kanssa ja jakamaan kokemuksiani, koska tunnen yksinäisyyttä. Kun puhun muiden ihmisten kanssa, rauhoitun, koen olevani terve enkä masentunut, rouva Rentsenkhand kuvailee. Sosiaalikeskuksesta rouva Rentsenkhand kertoo saavansa myös tietoa terveysasioista ja uusimmat uutiset. Sosiaalikeskuksessa ihmiset voivat esimerkiksi mittauttaa verenpaineensa ja vierailevat lääkärit antavat terveysneuvoja. Lisäksi keskuksissa vierailee viranomaisia kertomassa sosiaalietuuksista. Sosiaalikeskuksissa voi myös tavata Punaisen Ristin vapaaehtoisia ja työntekijöitä, jotka tukevat ja auttavat. Sosiaalikeskukset ovat myös paikkoja, joissa voi vain rupatella ja juoda teetä, lukea lehtiä tai pelata pelejä.... Fakta Oman itsensä auttajaksi Psykososiaalinen tuki on tärkeä osa Mongolian Punaisen Ristin sosiaalisen tuen ohjelmaa. Sosiaalisen tuen ohjelman koordinaattori rouva Tungalang kertoo, että psykososiaalisen tuen tarkoituksena on nostaa ihmisten itsetuntoa ja herkistää heitä ottamaan huomioon myös muut ihmiset. Ihmisiä kannustetaan tulemaan mukaan toimintaan ja tapaamaan toisia samassa asemassa olevia. Tarkoitus on rohkaista ihmisiä tekemään itse, saamaan elämälle taas tarkoitus. Kuten rouva Tungalang sanoo: Yritämme koskettaa ihmisten mieltä, saada heidät taistelemaan oman itsensä puolesta.... Teksti: Kirsi Koivuporras Sosiaalisen tuen ohjelman koordinaattori rouva Tunglalang muistuttaa, että henkinen tuki on vähintään yhtä tärkeää, kuin materiaalinen apu.
> tehtävät Tehtävät: Millaisia ajatuksia rouva Buyankhishigin ja rouva Rentsenkhandin tarinat teissä herättävät? Millaisia universaaleja vanhuuteen liittyviä tekijöitä löydätte? Mikä on tärkeää hyvän elämän kannalta, millaisia perustarpeita löydätte? Millaisia keinoja vanhuksilla on hallita omaa elämäänsä? Miten muut ihmiset voivat tukea vanhuksia säilyttämään ainakin osan itsenäisyydestään ja oman elämänsä hallinnasta?