Indonesia Lokakuu 2010
Indonesian maaraportti 2 (31) Indonesian maaraportti Sisällysluettelo Maaprofiili... 4 Maa ja väestö... 4 Infrastruktuuri... 4 Politiikka ja hallinto... 5 Talouden avaintiedot... 5 Liiketoiminta... 6 Indonesian vahvuudet ja heikkoudet... 6 Potentiaalisia toimialoja... 7 Myynti ja markkinointi... 8 Rahoitus ja takuut... 8 Finnvera... 8 Teollisen yhteistyön rahasto Oy (Finnfund)... 9 Talous... 10 Makrotalous... 10 Bruttokansantuote... 10 Inflaatio... 11 Vaihtotase... 11 Talouspolitiikka... 11 Työvoima... 12 Ulkomaankauppa... 13 Kokonaiskauppa... 13 Ulkomaankaupan kehitys... 13 Ulkomaankaupan rakenne... 14 Tärkeimmät kauppakumppanit... 15 Kauppa Suomen kanssa... 15 Suomen vienti... 17 Suomen tuonti... 18 Ulkomaiset investoinnit... 18 Suomalaiset investoinnit... 21 Maa- ja metsätalous... 21 Teollisuus ja Rakentaminen... 22 Valmistusteollisuus... 22 Energia... 24 Rakentaminen... 25
Indonesian maaraportti 3 (31) Palvelusektori... 26 Tietoliikennepalvelut... 26 Pankkitoiminta... 27 Logistiikka... 28 Tapakulttuuri... 29 Linkkejä... 30
Indonesian maaraportti 4 (31) Maaprofiili Maa ja väestö Pinta-ala (maa-ala): 1 826 440 neliökilometriä Luonnonvarat: öljy, kaasu, nikkeli, kupari, hiili, metsävarat, kulta, hopea, bauksiitti Rajanaapurit: Malesia, Itä-Timor, Papua Uusi-Guinea Pääkaupunki: Jakarta (9,5 milj.) Suurimmat kaupungit: Jakarta (9,5 milj.), Surabaya (2,7 milj.), Bandung (2,4 milj.), Medan (1,9 milj.), Semarang (1,4 milj.), Palembang (1,4 milj.), Ujung Pandang (1,1 milj.), Malang (776 000), Padang (740 000), Banjarmasin (545 000) Asukasluku: 243,0 miljoonaa (2010 arvio) Väestönkasvu: 1,1 % (2010) Syntyvyys: 18,8 / 1000 as. (2010) Kuolleisuus: 6,3 /1000 as. (2010) Elinajan odote: miehet 68,2 vuotta, naiset 73,4 vuotta (2010) Virallinen kieli: Indonesia (bahasa indonesia), lisäksi maassa puhutaan noin 300 paikallista kieltä ja murretta Uskonnot: muslimeja 86 %, protestantteja 6 %, katolisia 3 %, hinduja 2 %, buddhalaisia ja muita 2 % Etniset ryhmät: jaavalaisia 41 %, sundalaisia 15 %, maduralaisia 3 %, muita heimoja, kiinalaisia ja arabeja 41% Infrastruktuuri Aika: GMT+7 (Sumatra, Jaava, Länsi- ja Keski-Kalimantan), GMT+8 Bali, Nusa Tenggara, Etelä- ja Itä-Kalimantan, Sulawesi), GMT+9 Irian Jaya, Molukit) Suuntanumero: 62 (suurimmat kaupungit:jakarta 21, Surabaya 31, Bandung 22, Medan 61, Semarang 24, Palembang 711, Malang 341, Padang 751)
Indonesian maaraportti 5 (31) Matkapuhelinteknologiat: GSM, CDMA Sähköverkko: 127/230 V, 50 Hz, sähköjännitettä ollaan muuttamassa 230 volttiseksi, muutos on jo toteutettu suurimmissa kaupungeissa Lentokentät: 6 kansainvälistä lentokenttää, kaikkiaan 683 kenttää Rautatiet: yhteensä 8 529 kilometriä Maantieverkosto: 437 000 kilometriä Politiikka ja hallinto Virallinen nimi: Republik Indonesia (Indonesian tasavalta) Maatunnus: ID Valtiomuoto: tasavalta Valtion päämies: presidentti Susilo Bambang Yudhoyono (Demokraattinen puolue), 20.10.2004 lähtien, presidentti johtaa myös hallitusta Seuraavat vaalit: presidentinvaalit heinäkuussa 2014 Tärkeimmät puolueet: Huhtikuun 2009 parlamenttivaaleissa presidentti Yudhoyonon Demokraattinen puolue voitti 20,9 prosentin ääniosuudellaan 148 paikkaa 560- jäsenisessä edustajainhuoneessa. Entinen valtapuolue Golkar sai 14,5 prosenttia ja Demokraattinen taistelun puolue (PDI-P) 14 prosenttia äänistä. Hallituksessa on tärkeimpien puolueiden lisäksi joukko virkamiehiä ja sotilaita. Aluehallinto: 30 provinssia, jotka jakautuvat piireihin, kuntiin ja alapiireihin, lisäksi 2 erityisaluetta Merkittäviä vuosilukuja: Hollannin Itä-Intian kauppakomppania perustettiin 1602 ja se ryhtyi tämän jälkeen valloittamaan alueita Indonesian alueelta. Japani miehitti Alankomaiden Itä-Intiaa 1942-45. Indonesia julistautui yksipuolisesti itsenäiseksi vuonna 1945, mutta Hollanti tunnusti maan itsenäisyyden virallisesti vuonna 1949 itsenäisyyssodan jälkeen. Ahmed Sukarno nousi maan ensimmäiseksi presidentiksi. Kenraali Suharto tuli valtaan vuonna 1965 sotilasvallankaappauksen jälkimainingeissa. Suharton valtakausi kesti vuoteen 1998, jolloin hänen oli massiivisten mellakoiden pakottamana erottava virastaan. Indonesia miehitti Portugalin Itä-Timorin 1975. Itä-Timor sai itsenäisyyden vuonna 2002. Vuonna 2001 presidentiksi valittiin poikkeusjärjestelyin Megawati Sukarnoputri. Maan ensimmäisissä demokraattisissa presidentinvaleissa 2004 nousi presidentiksi Susilo Bambang Yudhoyono. Kansallispäivä: 17.8 (itsenäisyysjulistus 1945 Alankomaista, Japanin miehityksen jälkeen) Talouden avaintiedot Rahayksikkö: 1 rupia (IDR) = 100 sen Valuuttakurssi:1USD=9 114 IDR (keskikurssi vuonna 2010, arvio) Bruttokansantuote vuonna 2010: käyvin hinnoin 698,6 mrd. USD, ostovoimapariteetilla 1037,7 mrd. USD BKT henkeä kohden vuonna 2010: käyvin hinnoin 2 875 USD, ostovoimapariteetilla
Indonesian maaraportti 6 (31) 4242 USD Inflaatio: 5,3 % (keskimäärin vuonna 2010, arvio) Pääteollisuustuotteet: öljy ja luonnonkaasu, tekstiilit, kaivosteollisuus, sementti, kemialliset lannoitteet, vaneri, elintarviketeollisuus, kumi- ja muovituotteet Huomattavimmat vientituotteet: öljy ja kaasu, elektroniikkalaitteet, kasvisrasvat Päätuontituotteet: valmistusteollisuuden tuotteet, raaka-aineet, perusmetallit, polttoaineet Tärkeimmät kauppakumppanit: Japani, Kiina, Singapore, Malesia, Yhdysvallat, Australia Verotus: ALV 11 %, luksustuotteilla 35 %:n myyntivero, progressiivinen tulovero 10-30 %, yhtiövero 28 % Kansainväliset vertailut: Korruptio: Transparency Internationalin vertailussa 2009 Indonesia on sijaluvulla 111 (180 maan joukossa; mitä suurempi sijaluku sitä enemmän korruptiota esiintyy). Kilpailukyky: World Economic Forumin kilpailukykyvertailussa 2009 Indonesia on sijaluvulla 54 (133 tutkitun maan joukossa; mitä pienempi sijaluku sitä parempi kilpailukyky) Liiketoiminta Indonesian vahvuudet ja heikkoudet Markkinoiden kehitysnäkymät Maan talouskasvu on nopeutunut selvästi presidentti Susilo Yudhoyonon kaudella Tiukka budjettikontrolli tavoitteena kansainvälisen taantuman mentyä ohi 240 miljoonaisen väestön ostovoima kasvaa, nopeinta vaurastuminen Jaavalla Korruption vastaisessa taistelussa on saatu yksittäisiä erävoittoja Markkinoiden riskejä ja uhkia Kaikkialle yhteiskuntaan levinnyt korruptio, Indonesia on yksi maailman korruptoituneimmista valtioista Epäluotettava oikeuslaitos ja tulkinnanvaraiset lait Jähmeä byrokratia Poliittinen epävakaus Naapurimaita heikompi tuotannon kilpailukyky Omistuksen keskittyminen suppean joukon käsiin Laaja köyhyys ja paljon talouselämästä eristyneitä alueita maantieteellisen laajuuden vuoksi Markkinoiden yleispiirteitä Indonesian talous on itsenäisyyden aikana kehittynyt hyvin vaihtelevasti. Kenraali Suharton kaudella valta keskittyi presidentin omalle Golkar-puolueelle ja armeijalle. Liike-elämä pyrittiin muuttamaan mahdollisimman pitkälti valtiojohtoiseksi.
Indonesian maaraportti 7 (31) Keskimäärin maan kokonaistuotannon kasvu oli 1980-luvulla ja vielä 1990-luvun alkupuolella muita Kaakkois-Aasian maita nopeampaa. Positiivinen kehitys ei olisi ollut mahdollista ilman 1980-luvulla aloitettua rakenneuudistusta, jonka kuluessa öljyn viennistä riippuvainen maatalousmaa muuttui teollisuustuotteiden viejäksi. Vientiteollisuuden voimakasta kehitystä vauhditti 1990- luvulla kasvaneet ulkomaiset suorat investoinnit. Vuosi 1998 on Indonesian taloushistorian musta vuosi, jolloin maan kansantalous romahti. Aasian kriisin yhteydessä Indonesian bruttokansantuote supistui 13,1 prosenttia vuonna 1998. Vuonna 2008 puhjenneen talouskriisin osalta Indonesian tilanne on täysin erilainen. Talouskasvu hidastui 4,5 prosenttiin vuonna 2009 edeltävän vuoden 6,0 prosentista. Pieni notkahdus jäi lyhytaikaiseksi, talouskasvu on virkistynyt 6 %:n tasolle tänä vuonna ja sen odotetaan säilyvän samalla tasolla myös vuonna 2011. Kehitys on ollut esim. teollistuneisiin länsimaihin verrattuna nopeaa ja myös tasaista eikä Indonesiassa voi puhua talouskriisistä. Vuonna 2009 monen OECD maan bruttokansantuote supistui huolimatta massiivisista julkisen vallan elvytystoimista. Indonesian nykyiset ongelmat ovat lähinnä poliittisia ja rakenteellisia. Maa on muihin Aasian maihin verrattuna poikkeuksellisen epävakaa. Talouden suistuminen on laukaissut pitkään kyteneet poliittiset, etniset, uskonnolliset ja aluepoliittiset ristiriidat, joiden kärjistyminen aktiiviseksi toiminnaksi on saanut kansainväliset investoijat varovaisiksi. Vuosina 2001-2004 presidenttinä toiminut Megawati Sukarnoputri onnistui talouden vakauttamisessa, mutta ei kyennyt puuttumaan korruptioon, nepotismiin ja rikkaan liikemieseliitin yksinvaltaiseen toimintaan. Maan ensimmäisissä vapaissa presidentinvaaleissa 2004 valittiinkin presidentiksi entinen kenraali Susilo Bambang Yudhoyono, joka uusi mandaattinsa 2009. Yudhoyonolla on takanaan sekä kansan että elinkeinoelämän laaja tuki. Hänen kaudellaan ovat sekä taloudellinen luottamus että kulutus- ja investointikysyntä kasvaneet. Talouden uudistuksia on tehostettu ja presidentti on mm. henkilökohtaisella arvovallallaan asettunut korruption vastaisen kampanjan keulahahmoksi. Koska talouskriisi paljolti ohitti Indonesian niin pelättyjä poliittisia levottomuuksia ei juuri esiintynyt. Potentiaalisia toimialoja Potentiaalisia toimialoja suomalaisille yrityksille Metsäklusteri Kaivosteollisuuden koneet ja laitteet Televiestintä Energiahuolto
Indonesian maaraportti 8 (31) Myynti ja markkinointi Vähittäiskaupan ulkomaista liiketoimintaa rajoittavia säännöksiä on helpotettu. Ulkomaiset yritykset voivat nyt harjoittaa vähittäiskauppaa suurimmissa kaupungeissa, joitakin rajoituksia on edelleen jäljellä provinsseissa. Monet ulkomaiset yritykset käyttävät myös paikallisia franchising- ja lisenssiyrittäjiä tuotteidensa myynnissä. Toinen paljon käytetty markkinoille tulotapa on liittouma indonesialaisen tuontiyrityksen kanssa. Paikallinen yritys huolehtii tuotteiden tuonnista ja jakelusta ja ulkomainen yritys voi keskittyä markkinointiin. Joissain tapauksissa ulkomaisen yrityksen työntekijä on sijoitettu asiantuntijaksi paikalliseen yhteistyökumppaniyritykseen valvomaan päämiehen etuja. Yhteistyöliittoumalla ulkomainen yritys voi osallistua paljon laajemmin myyntiin ja jakeluun kuin mihin pelkkä edustustostatus antaisi laillisia mahdollisuuksia. Vain indonesialaiset yritykset voivat toimia agentteina. Indonesialaisen agentin tai jakelijan käyttö on suositeltavaa, sillä he osaavat toimia paikallisessa business-kulttuurissa. Silloin kun tarkoituksena on myydä julkiselle sektorille on indonesialaisen agentin käyttö lähes välttämätöntä. Oikeat poliittiset suhteet ovat tällöin välttämättömiä. Agentin ja jakelijan valinnassa on oltava huolellinen, koska huonoksi osoittautuvasta partnerista on erittäin vaikea päästä eroon tai se voi tulla päämiehelle kalliiksi. Indonesian lakien mukaan agenttisopimuksen voi irtisanoa vain yhteisellä päätöksellä tai silloin, jos sopimuksen irtisanomisesta on erikseen maininta sopimuksessa. Agentin koeaika on vähintään kuusi kuukautta, mikä yleensä on kirjattu myös sopimukseen. Indonesialaiset agentit pyrkivät mielellään yksinedustukseen, vaikka yksityisellä sektorilla toimittaessa yksinedustussopimukset eivät ole välttämättömiä. Indonesialaiset tuojat eivät yleensä ole keskittyneitä vain tiettyyn tuotevalikoimaan, vaan toimivat hyvin laajan tuotevalikoiman kentässä. Tiettyä tuotekeskittymistä on kuitenkin tapahtunut viime vuosina. Mainonta paikallisessa lehdistössä on tärkeää, etenkin uusien tuotteiden lanseerausvaiheessa. Lehdistömainonta on kannattavaa Jakartassa ja muualla Länsi- Jaavalla. Suoramarkkinointikirjeet ovat myös tehokkaita, jos postituslista on oikein valittu. Televisiomainonta on kasvussa. Indonesian Kauppakamarin julkaisema Standard Trade and Industry Directory of Indonesia on myös varteenotettava mainoskanava. Rahoitus ja takuut Finnvera Yritys voi saada rahoitusta tai pienentää vientiin ja kansainvälistymiseen liittyviä riskejään Finnveran takuiden ja lainojen avulla. Suomalaisille viejille ja suomalaista
Indonesian maaraportti 9 (31) vientiä rahoittaville pankeille myönnetään vientitakuita Finnveran maakohtaisen takuupolitiikan mukaisesti. Vientitakuiden lisäksi Finnvera tarjoaa kansainvälistymiseen ja investointeihin liittyviä takauksia ja lainoja. Vientitakuun hinta määräytyy vientimaan maaluokan (0-7, joista 7 korkein maariski), takuun maksuajan sekä Finnveran ostajasta / takaajasta tekemän riskiarvion perusteella. Maakohtaiset tiedot vientitakuista löytyvät Finnveran internet-sivuilta www.finnvera.fi. Finnvera luokittelee Indonesian kohtalaisen maksukyvyn maaksi, maaluokka 4/7. Lisätietoja: Aluepäällikkö Mika Relander, Finnvera, puh. 0204607343, sähköposti mika.relander@finnvera.fi Teollisen yhteistyön rahasto Oy (Finnfund) Finnfund on suomalainen kehitysrahoitusyhtiö, joka tarjoaa pitkäaikaisia investointilainoja ja riskipääomaa yksityisten yritysten hankkeisiin kehitysmaissa ja Venäjällä. Finnfund investoi ensisijaisesti suomalaisten yritysten kohteisiin, mutta rahoittaa myös hankkeita, joissa käytetään suomalaista osaamista, parannetaan ympäristön tilaa tai tuetaan kohdemaan kehitystä. Suurin osa investointikohteista on teollisia hankkeita, mutta Finnfund rahoittaa myös muita toimialoja, kuten esimerkiksi energiantuotantoa, metsätaloutta, tietoliikennettä ja terveydenhuoltoa. Finnfundin rahoitus ei ole sidottu Suomesta tehtäviin hankintoihin. Finnfundin yhteydessä toimii myös Finnpartnership-ohjelma, joka tarjoaa neuvontapalveluja ja liikekumppanuustukea suomalaisyritysten hankkeisiin kehitysmaissa (www.finnpartnership.fi). Lisätietoja: investointijohtaja Helena Arlander, puh. (09) 3484 3355, sähköposti helena.arlander@finnfund.fi, www.finnfund.fi
Indonesian maaraportti 10 (31) Talous Makrotalous Indonesian tärkeimmät talousluvut vuosina 2006-2011e 2006 2007 2008 2009 2010e 2011e Bruttokansantuote (%- muutos) 5,5 6,3 6,0 4,5 5,9 6,0 Bruttokansantuote (mrd. USD) 364,6 432,2 510,5 540,3 700,1 806,5 Bruttokansantuote henkeä kohden käyvin hinnoin (USD) 1 570 1 840 2 150 2 250 2 880 3 280 Investoinnit kiinteään omaisuuteen (%-muutos) 2,6 9,3 11,9 3,3 8,2 8,8 Yksityinen kulutus (%-muutos) 3,2 5,0 5,3 4,9 4,7 5,3 Julkinen kulutus (%-muutos) 9,6 3,9 10,4 15,7 1,0 6,4 Kuluttajahinnat (%-muutos, vuoden keskiarvo) 13,1 6,3 9,9 4,8 5,3 7,0 Vaihtotaseen ylijäämä BKT:sta (%) 3,0 2,4 0,0 2,0 1,5 1,7 Valuuttakurssi (vuoden keskikurssi) IDR:USD 9 159 9 141 9 699 10390 9 114 8 962 Lähde: EIU(10/2010) e=ennuste Bruttokansantuote BKT kasvoi 4,5 % vuonna 2009 Kasvu odotetaan kiihtyvän vuonna 2010 5,9 %:iin Talouskasvun odotetaan jatkuvan vähintään 5 %:in tasolla lähivuosina Bruttokansantuotteen kasvu ollut 2000-luvulla viiden prosentin tasoa. Pitkäaikaisen kasvun aikaansaamiseksi täytyy sekä yksityisten että julkisten investointien kasvaa huomattavasti seuraavien vuosien aikana. Investointeja kaipaavat kipeästi etenkin infrastruktuuri, terveydenhoito ja koulutus. Lisäksi odotetaan pääomainvestointeja kaivos-, öljy- ja kaasuteollisuuteen. Syksyllä 2008 puhjennut maailmanlaajuinen finanssikriisi ja taantuma vähensivät investointeja, mutta vuonna 2010 investointien määrän kasvussa ollaan palattu 10 %:in tasolle. Indonesiassa investointien määrä jatkoi kasvuaan myös vuonna 2009, tosin hyvin hitaana. Monessa muussa maassa nimenomaan investoinnit laskivat voimakkaasti. Indonesian talouskasvu nojaa kulutukseen sekä rakennus-, liikenne- ja viestintäsektoreiden kehitykseen. Myös maataloustuotanto on kehittynyt viime vuosina voimakkaasti. Sen sijaan entinen talouden vahva tekijä energia- ja kaivosteollisuus on heikentynyt selvästi. Tuotanto on vähentynyt 2000- luvulla investointien puutteessa. Öljyn ja kaivannaisten viime vuosien korkea hintataso edistää alan investointeja ja odotettavasti lisää tuotantoa tulevaisuudessa.
Indonesian maaraportti 11 (31) Inflaatio Suhteellisen tiukalla rahapolitiikalla kuluttajahintojen nousu on saatu siedettäväksi. Inflaatio 2000-luvulla on vaihdellut 10 prosentin molemmin puolin. Vuonna 2008-2009 kuluttajahintojen nousu hidastui kansainvälisen taantuman vuoksi 5 % :n tasolle. Lähivuosina inflaation odotetaan nousevan talouskasvun piristyessä. Vaihtotase Indonesian vaihtotase on ollut ylijäämäinen vuodesta 1998 alkaen, mutta viimeaikainen kauppataseen ylijäämän pieneneminen sekä turismin väheneminen ovat myös supistaneet vaihtotaseen ylijäämää. Myös ulkomailla työskentelevien siirtotyöläisten kotimaahansa lähettämien rahalähetysten väheneminen on supistanut vaihtotaseen ylijäämää. Viiden viime vuoden aikana ylijäämä on vaihdellut 0-2 % tasolla vuodessa. Tämä on selvästi vähemmän kuin useimmissa Aasian kehittyneissä maissa, joissa ylijäämät ovat suuria. Indonesian taloudessa ei ole monien Kaakkois- Aasian taloustiikerimaiden tapaista suurta vaihtotaseen rakenteellista ylijäämää. Talouspolitiikka Talouskriisi 2008-2009 kasvatti edeltävinä vuosina kaventunutta budjettivajetta Veronkanto on tehostunut Kansainväliset luottoluokituslaitokset ovat nostaneet Indonesian luokituksia Indonesian budjettikuri on tiukentunut selvästi viime vuosina ja budjetin alijäämät ovat supistuneet merkittävästi 2000-luvulla. Tosin taantuma 2008-2009 käänsi valtion budjetin jälleen alijäämäiseksi. Aiemmat hallitukset ovat rahoittaneet budjettivajetta yksityistämällä valtion omaisuutta, mutta presidentti Yudhoyonon hallitus on valinnut yhdeksi alijäämän kattamisen keinoksi kotimaisen sekä ulkomaisen lainanoton. Polttoaineiden tukiaiset ovat Indonesiassa kipeä poliittinen ongelma, joka vaikuttaa negatiivisesti valtiontalouden tasapainoon ja investointien määrään. Aiemmat hallitukset eivät ole kyenneet leikkaamaan tukiaisia sosiaalisten ja poliittisten levottomuuksien pelossa, mutta Yudhoyonon kaudella tilanteeseen on tullut muutos. Öljyn maailmanmarkkinahinnan heilahtelut aiheuttavat tässä suhteessa ongelmia valtiontalouden tasapainolle. Veronkanto on viime vuosina tehostunut selvästi, joskin maan verotusjärjestelmä on edelleen tehoton ja tulkinnanvarainen. Verotuksen uudistaminen on kuitenkin yksi tärkeä tekijä maan investointi-ilmapiirin kohentamisessa ja investointien kasvussa. Valtiontalouden suotuisan kehityksen ansiosta ovat kansainväliset luottoluokituslaitokset nostaneet Indonesian riskiluokituksia 1990-luvun tasosta. Yksityistäminen Keskeinen rooli pankki- ja yrityssektorin saneerauksessa on valtion omaisuudenhoitovirastolla IBRA:lla (Indonesian Bank Restructuring Agency), joka
Indonesian maaraportti 12 (31) perustettiin tammikuussa 1998. IBRA:n tehtävänä on tervehdyttää ja myydä sen haltuun joutuneita ongelmapankkeja ja yrityksiä sekä pyrkiä selvittämään pankkien ongelmaluottoja. IBRA:n toimintaa on arvosteltu tehottomaksi ja virastolla on ollut vaikeuksia saavuttaa myyntitavoitteitaan. Yksityistämistä ovat hidastaneet nationalistiset arvot. Parlamentissa on myyntihintoja arvosteltu alhaisiksi eikä ulkomaisilla sijoittajilla ollut merkittävää kiinnostusta Indonesiaan. Poliittinen epävakaus on keskeinen ulkomaisia investointeja estävä tekijä. Ulkomaisten investointien lisääminen onkin pidemmän aikavälin talouskasvun kannalta keskeinen edellytys. Valuuttamääräykset Kaikki Indonesian liike-elämän sektorit tarvitsevat kehittyäkseen ulkomaista pääomaa, mistä johtuen maahan ei ole asetettu valuuttamääräyksiä. Indonesian rupia on täysin vaihtokelpoinen valuutta. Indonesian keskuspankki, Bank of Indonesia on velvollinen säilyttämään ja ylläpitämään maan valuutan vakaana, ja keskuspankki valvoo myös raha- ja finanssijärjestelmiä. Työvoima Yleinen koulutustaso on Indonesiassa alhainen Indonesian työvoima on yli 110 miljoonaa henkeä, ja joka vuosi työmarkkinoille tulee noin 2,0 miljoonaa uutta työntekijää. Työvoima on yleisesti ottaen nuorta. Parina seuraavana vuosikymmenenä työvoiman suhteellinen osuus koko väestöstä kasvaa. Suurin työllistäjä on maatalous, joka työllistää yli puolet työvoimasta. Seuraavaksi suurin työllistäjä on kauppa ja liike-elämä, jossa työskentelee noin 15 prosenttia työvoimasta. Valmistusteollisuus työllistää noin 11 prosenttia, palvelut noin 13 prosenttia, lisäksi kaivostyö, rakennusala ja kuljetusala työllistävät noin yhdeksän prosenttia työvoimasta. Indonesian työvoima ei ole muihin Aasian maihin verrattuna yhtä hyvin koulutettua. Koulutustaso on alhainen ja työvoimasta suurin osa työskentelee vähäistä ammattitaitoa vaativissa matalapalkkatehtävissä. Yleisessä luku- ja kirjoitustaidossa on tapahtunut edistystä viime vuosina. Indonesian palkkataso on ollut aasialaisittain kilpailukykyinen, mutta ei ole sitä enää kaikilla sektoreilla. Eri teollisuudenalojen ja alueiden välillä on palkkatasossa huomattavia eroja. Korotukset minimipalkoissa ovat heikentäneet työvoimavaltaisen teollisuuden kilpailukykyä. Koska ammattitaitoisesta työvoimasta on Indonesiassa pulaa, on liikkeenjohdon palkkataso korkea koko maassa. Indonesiassa toimivien ulkomaisen yritysten suurin ongelma on hyvin usein pula pätevästä keskijohdosta, minkä vuoksi monet yritykset rekrytoivat keskijohtoa ulkomailta.
Indonesian maaraportti 13 (31) Työvoimakysymyksistä vastaa työvoimaministeriö (Department Tenaga Kerja). Viime vuosina on tapahtunut muutoksia palkkauskysymyksissä, ja minimipalkkoja ja työvoimaa koskevia säädöksiä on muutettu työntekijöiden hyväksi. Maan eri alueilla on erilaiset minimipalkkatasot, ja kaupungeissa palkkataso on huomattavasti korkeampi kuin maaseudulla. Työntekijät saavat liittyä Indonesiassa ammattiliittoihin. Ammattiyhdistysten kattojärjestö on vuonna 1973 perustettu All Indonesian Labour Federation (Federasi Buruh Seluruh Indonesia, FBSI). Indonesiassa on 21 eri teollisuussektoria edustavaa ammattiyhdistystä. Käytännössä aktiivinen ay-toimintaan osallistuminen ei ole sallittua. Työttömyys Indonesian 240-miljoonainen väestö tarjoaa teoriassa suuren työvoimapotentiaalin, mutta työvoiman osaaminen on heikkoa ja työmarkkinat ovat kankeat. Työttömyysaste on noin 10 prosenttia. Alityöllisyys on laajaa eivätkä tilastot ole vertailukelpoisia länsimaalaisten tilastojen kanssa. Työttömyyden torjunnassa on keskeisessä asemassa työlainsäädännön uudistaminen joustavammaksi ja osaamisen kehittäminen. Ulkomaankauppa Kokonaiskauppa Aasian maat ovat edelleen tärkeitä kauppakumppaneita, EU:n merkitys kasvaa Indonesia on yksi ASEAN-järjestön perustajajäsenistä. ASEAN-maiden keskinäinen vapaakauppasopimus AFTA on tärkeä alueen kaupan kehitykselle Ulkomaankaupan kehitys Vuodesta 1995 Indonesia on ollut Maailman kauppajärjestön WTO:n jäsen, jäsenyyden johdosta on kaupan esteitä poistettu etenkin tuotanto-, kauppa- ja palvelumonopolien sekä maatalouskaupan osalta. Indonesian tavoitteena on lisätä talousyhteistyötä Japanin ja Kiinan kanssa. Indonesian ulkomaankaupan kehitys vuosina 2006-2011e mrd. USD 2006 2007 2008 2009 2010e 2011e Kokonaisvienti 103,5 118,0 139,6 119,5 145,1 161,6 Kokonaistuonti 73,9 85,3 116,7 84,3 108,6 122,1 Tase 29,7 32,8 22,9 35,1 36,5 39,4 Lähteet: EIU 10/2010, e= ennuste
Indonesian maaraportti 14 (31) Ulkomaankaupan rakenne Indonesian kokonaisviennistä öljyn ja kaasun osuus on laskenut ja oli vuonna 2009 enää 14 %. Ne eivät olleet aikaisempien vuosikymmenten tapaa enää suurimmat vientiartikkelit, vaan mineraalien osuus oli suurempi. Perinteiset vietiartikkelit rasvat ja ruokaöljyt ovat seuraavaksi suurimpia noin 10 % :n osuudella. Indonesian viennin rakenne 2009 Mineraalit 17 % Öljy ja kaasu 14 % Muut 59 % Rasvat, kasvisöljyt, vahat 10 % Lähde: EIU 10/2010 Tuonnista 27 % on koneita ja laitteita, 14 % öljyä ja kaasua, joiden jälkeen suurimmat ryhmät ovat perusmetallit ja kemikaalit. Indonesian tuonnin rakenne 2009 Öljy ja kaasu 14 % Perusmetallit 10 % Muut 49 % Koneet ja sähkölaitteet 27 % Lähde: EIU 10/2010
Indonesian maaraportti 15 (31) Tärkeimmät kauppakumppanit Yhdysvallat 11 % Indonesian tärkeimmät vientimaat 2009 Singapore 11 % Japani 17 % Muut 61 % Lähde: EIU 10/2010 Indonesian tärkeimmät tuontimaat 2009 Singapore 30 % Muut 44 % Kiina 15 % Japani 11 % Lähde: EIU 10/2010 Kauppa Suomen kanssa Pääosa viennistä on investointihyödykkeitä Keskeinen vientisektori on metsäklusteri Tullihallituksen tilastojen mukaan Suomen vienti Indonesiaan oli 92 miljoonaa euroa ja tuonti Indonesiasta 78 miljoonaa euroa vuonna 2009. Kaupan arvo oli vain noin puolet vuoden 2008 tasosta. Kauppa on tämän vuoden alkukuukausina elpynyt vuoden 2009 pohjalukemista ja tammi-heinäkuussa 2010 vienti Indonesiaan oli
milj. EUR Indonesian maaraportti 16 (31) kasvanut 16 prosenttia ja tuonti Indonesiasta 6 prosenttia edellisvuoden vastaavaan aikaan verrattuna. Huomattava osa Suomen ja Indonesian välisestä tavarakaupasta käydään kuitenkin kolmansien maiden kautta eikä tämä kauppa näy Suomen virallisissa ulkomaankauppatilastoissa. Suomen ja Indonesian kauppa 2005-2009 250 200 150 100 50 0 2005 2006 2007 2008 2009 vienti tuonti tase Lähde: Tullihallitus 03/2010 Indonesia oli Suomen merkittävä vientimaa vielä 1990-luvulla, mutta mm. Aasian talouskriisin johdosta sen osuus Suomen viennistä on supistunut viime vuosina varsin pieneksi. Suomen tärkeimmät vientisektorit Indonesiassa ovat metsäklusteri (koneita, laitteita, kemikaaleja, palveluita), televiestintä ja energiasektori. Osa Suomen ja Indonesian kaupasta on Suomen tullitilastojen ulkopuolella tapahtuvaan kolmansien maiden kautta tapahtuvaa kauttakulkuvientiä ja -tuontia. Kauttakulkukaupan arvosta ei ole tarkkoja lukuja, mutta Suomen Jakartan suurlähetystön arvioiden mukaan virallinen vienti on vain 10-20 prosenttia suomalaisten yritysten kokonaisviennistä Indonesiaan. Suomalaiset yritykset käyttävät paljon Singaporea ja Malesiaa kauttakulkumaana niiden Indonesiaa parempien logistiikkaketjujen ja Indonesian satamien ahtauden sekä korruption takia. Lisäksi Indonesiaan viedään tuotteita suoraan muitten maitten tehtailta mm. Aasiasta. Suomalaiset yritykset toimittavat myös Indonesian tehtaillaan valmistettuja tavaroita muualle kuin Suomen markkinoille.
Indonesian maaraportti 17 (31) Suomen vienti Suomen vienti Indonesiaan 2009 Koneet, laitteet ja kuljetusvälineet 49,9 % Valmiit tavarat 2,6 % Elintarvikkeet ja juomat 0,4 % Raaka-aineet, polttoaineet 9,1 % Kemialliset aineet ja tuotteet 7,6 % Valmistetut tavarat 30,4 % Lähde: Tullihallitus 03/2010 Suomen 10 tärkeintä vientituotetta Indonesiaan vuonna 2009 SITC-nimike milj. EUR Osuus % Muutos % 1 64 paperi ja pahvi sekä tuotteet niistä 17,9 19 30 2 76 puhelin-,radio-,tv- yms. laitteet 12,5 14-24 3 71 voimakoneet ja moottorit 11,4 12-78 4 72 eri toimialojen erikoiskoneet 7,5 8-54 5 25 paperimassa 7,2 8-45 6 74 yleiskäyttöiset teollisuuskoneet ja laitteet 6,1 7-55 7 77 muut sähkökoneet ja laitteet 4,6 5-63 8 67 rauta ja teräs 4,0 4-20 9 68 muut metallit 3,4 4-11 10 75 toimistokoneet ja atk-laitteet 2,8 3 250 10 tärkeintä yhteensä 77,4 84-49 Koko vienti Indonesiaan 92,2 100-45 Lähde: Tullihallitus 03/2010 Suomalaisten palveluiden vienti Indonesiaan on edelleen vähäistä. Luonteeltaan se on lähinnä konsultointia metsäklusterille sekä jonkin verran insinööri- ja IT-aloille. Suomalaisten konsulttiyritysten toimintaa Indonesiassa vaikeuttaa niiden pienuus kilpailijoihin nähden.
Indonesian maaraportti 18 (31) Suomen tuonti Valmiit tavarat 40,1 % Suomen tuonti Indonesiasta 2009 Elintarvikkeet ja juomat 5,1 % Raaka-aineet, polttoaineet 11,9 % Kemialliset aineet ja tuotteet 4,6 % Valmistetut tavarat 6,4 % Koneet, laitteet ja kuljetusvälineet 31,9 % Lähde: Tullihallitus 03/2010 Suomen Indonesian tuonnin tärkeimmät tavararyhmät vuonna 2009 SITC-nimike milj. EUR Osuus % Muutos % 1 76 puhelin-,radio-,tv- yms. laitteet 9,9 13-32 2 84 vaatteet 9,5 12-10 3 89 muut valmiit tavararat 6,4 8-94 4 77 muut sähkökoneet ja laitteet 6,2 8-38 5 78 moottoriajoneuvot 4,8 6-24 6 82 huonekalut 4,5 6-36 7 42 kasviöljyt ja rasvat 3,7 5 9 8 26 tekstiilikuidut ja niiden jätteet 2,7 3-46 9 05 hedelmät ja kasvikset 2,6 3 12 10 62 kumituotteet 2,4 3 5 10 tärkeintä yhteensä 52,7 67-67 Koko tuonti Indonesiasta 78,4 100-58 Lähde: Tullihallitus 03/2010 Ulkomaiset investoinnit Indonesian investointi-ilmapiiri on ollut vuoden 2000 jälkeen melko heikko verrattuna muihin Kaakkois-Aasian maihin, mutta toisaalta mielenkiinto Indonesiaan investoinikohteena on säilynyt 2008-2009 talouskriisin aikana ja lähivuosille odotetaan kasvua. Indonesian talouden uudistaminen ja vapauttaminen houkutteli maahan runsaasti ulkomaisia investoijia 1980-90-luvuilla. Aasian kriisin jälkeen on Indonesian kilpailukyky naapurimaihin verrattuna heikentynyt olennaisesti ja ulkomaisten suorien investointien arvo on supistunut murto-osaan huippuvuosista. Ulkomaisia investointeja ovat jarruttaneet poliittinen epävarmuus, korruptio, lainsäädännön epäselvyydet, rahoitusvaikeudet, byrokratia, infrastruktuurin heikkous, monimutkainen
Indonesian maaraportti 19 (31) verotus ja korkea yritysverokanta. Presidentti Susilo Yudhoyonon kaudella investointiilmapiiri on jossain määrin kohentunut ja investoijien luottamus on eri mittausten mukaan kääntynyt hienoiseen nousuun. Saadakseen investointivirran todelliseen kasvuun on Indonesian tartuttava määrätietoisesti kaikkiin investointeja estäviin ongelmiin. Johtavia Indonesiaan suuntautuneiden investointien alkuperämaita ovat Singapore, Iso-Britannia, Malesia, Etelä-Korea ja Japani. Toimialoittain suurimmat investoinnit kohdistuvat kemialliseen ja lääketeollisuuteen, kaivostoimintaan ja logistiikkaan. Investointiedut ja -rajoitukset Suurinta osaa suorista ulkomaisista investoinneista säätelee viimeaikaisista uudistuksista huolimatta laki ulkomaisista investoinneista ( Foreign Capital Investment Law) vuodelta 1967. Laki mukautuu kohtalaisen hyvin hallituksen säännöksiä purkaviin periaatteisiin ja toimenpiteisiin. Tiettyjen sektoreiden osalta, kuten öljy ja kaasu sekä pankkitoiminta ja vakuutukset, suorien investointien pitää noudattaa ministeriöiden säännöksiä. BKPM (Capital Investment Coordinating Board) valvoo ja hyväksyy ulkomaisia sekä kotimaisia investointeja sekä myöntää erilaisia investointilisenssejä. BKPM kuuluu investointiministeriön alaisuuteen. BKPM:llä on aluetoimistot jokaisessa provinssissa. Ulkomaisten investointien hakumenettelyä on yksinkertaistettu ja valtaa hajautettu BKPM:n aluetoimistoille. Uuden käytännön mukaan BKPM voi hyväksyä kaikki alle 100 miljoonan dollarin arvoiset ulkomaiset investoinnit. Suuremmista päättää Indonesian presidentti BKPM:n suosituksesta. Investointihakemusten käsittelyaikaa on nopeutettu huomattavasti, keskimäärin ulkomaisen investointihakemuksen käsittelyaika on tällä hetkellä 10 päivää. Suurin osa talouden sektoreista on avattu ulkomaisille investoinneille. Pääsääntöisesti sallitaan 100 prosentin ulkomainen omistus, mutta tietyillä hallituksen erikseen määrittelemillä talouden sektoreilla ulkomainen osuus on rajattu 95 prosenttiin. Näitä ovat mm. satamatoiminta, sähkön tuotanto ja jakelu, telekommunikaatio, ilmailu ja kuljetus, juomavesiteollisuus, atomienergia ja rautatiet. Ulkomaisilta investoijilta kokonaan kiellettyjä aloja ovat kansallinen puolustus, aseteollisuus, räjähdeteollisuus ja sotalaitteet. Telekommunikaatio- ja lentoliikennesektoreilla ulkomainen omistus ei saa ylittää 49 prosenttia. Luvanvarainen metsäteollisuus on kokonaan kielletty ulkomaalaisilta. 100 prosentin ulkomaalaisomistukseen liittyy säännös, jonka mukaan 15 vuoden kuluttua toiminnan aloittamisesta on osa yrityksen omistuksesta myytävä indonesialaiseen omistukseen. Säännös ei koske yritystä, jossa ulkomainen omistusosuus on 95 prosenttia. Ulkomaiselle investoinnille ei ole asetettu enää minimiarvoa ja investoinnin voi tehdä minne tahansa Indonesiaan erityisteollisuus-
Indonesian maaraportti 20 (31) alueille. Ulkomaiselle yritykselle myönnetään 30 vuoden toimilupa, jonka voi pidentää edelleen toiseksi 30 vuoden jaksoksi. Hallitus myönsi vuonna 1999 uusille investoijille erityisverovapauden, joka voi kestää jopa kahdeksan vuotta. Verohelpotukset koskevat 22 alaa, mm.: tekstiilit, kemikaalit, lääkeaineet, teräs, saumattomat putket, turbiinit, autonosat, työstökoneet, prosessikoneet, raskaiden koneistojen osat, tietotekniikka, instrumentit sekä öljy- ja kaivosalan laitteet. Verovapaa-aika lasketaan kaupallisen toiminnan alkamisesta tai viisi vuotta investointiluvan saamisesta. Jos investointi kestää yli viisi vuotta luvan saamisesta lyhenee verovapaa kausi vastaavasti. Lain heikkoutena pidetään sitä, että verovapaus astuu voimaan vasta kun yritys tuottaa voittoa. Verovapaudet ulkomaisille investoinneille myöntää BKPM. Vientiyrityksille myönnettäviä etuisuuksia ovat mm. tuotantoon tarvittavien tarvikkeiden ja materiaalien vapaa tuontioikeus, vapautus arvonlisäverosta ja tietyin edellytyksin myyntiverosta. Vientiyritys voi myös tuoda tuotantoon tarvitsemansa raaka-aineet vapaasti maahan. Erityistalousalueet Ulkomaiset investoinnit pyritään tekemään erityyppisille erityistalous- ja tullivapaaalueille, joita Indonesiassa on useita. Erityistalousalueiden tarjoamia etuja yrityksille ovat mm.: vapautus tuontimaksuista, erilaisia veroetuja oikeus myydä neljännes tuotannosta Indonesian kotimarkkinoille oikeus vuokrata koneita ja laitteita erityistalousalueen ulkopuolisille alihankkijoille Singaporen lähellä sijaitsevat pikkusaaret Batam, Bintan ja Karimun ovat viimeaikaisessa kehityksessä Indonesian ulkomaisten investointien lippulaivoja ja niiden muuttaminen erityistalousalueiksi on vireillä. Batamin saarelle on tehty runsaasti ulkomaisia suoria investointeja. Suurin osa investoinneista suuntautui elektroniikkateollisuuteen, rauta- ja muoviteollisuuteen sekä palveluihin. Suurimmat sijoittajat ovat Singapore, Korean tasavalta, Taiwan ja Yhdysvallat. Japanilaiset, malesialaiset ja australialaiset yritykset ovat myös tehneet merkittäviä sijoituksia. Maan omistaminen Indonesiassa maata saavat periaatteessa omistaa ainoastaan Indonesian kansalaiset. Kuitenkin ulkomaiset yritykset voivat saada oikeuden maan hyödyntämiseen tietyin rajoituksin.
Indonesian maaraportti 21 (31) Suomalaiset investoinnit Suomalaiset investoinnit ovat 1990-luvun lopusta lähtien olleet lähes jäissä maan sekavan poliittisen ja taloudellisen tilanteen takia. Kaiken kaikkiaan suomalaisten investointien määrä on vähäinen. Kiinnostus maata kohtaan on nyt jossain määrin kasvamassa jälleen, kun julkisten ja yksityisten investointien määrä näyttäisi kasvavan ja tarjoavan myös suomalaisille tavara- ja palveluviejille kiinnostavia mahdollisuuksia. Tuotantolaitoksia on vain muutamalla yrityksellä, suurin tehdas on Batamin saarella sijaitseva EvoxRifanin kondensaattoritehdas. Suomen Jakartan suurlähetystön mukaan muita merkittäviä suomalaisia investointeja ovat Dynean liimatehtaat Medanissa ja Acehissa, kolme huonekalutehdasta eri puolilla Jaavaa, Wärtsilän huoltokeskus, Trikon TTT:n hakkurikorjaamo ja Nokia Networks. Lisäksi Nokialla on palvelu- ja huoltokeskuksia, jotka ovat pääosin jakelijoiden omistuksessa. Lisäksi mm. seuraavilla yrityksillä on tuotantoa, myyntikonttori tai agentuuri: ABB- Suomi, Ahlstrom, Andritz (massa- ja paperikonevalmistus Suomessa), General Electric Health Case (ent. Instrumentarium), Finnair, CibaGeigy (ent. Raisio Chemicals), Jaakko Poyry, Kemira, Kone, Vaisala, Metso Paper ja Automation, Draka NK Cables, Nokian Tyres,, KCI Konecranes. Suomella ja Indonesialla on verosopimus (solmittu 1987), minkä tavoitteena on kaksinkertaisen verotuksen estäminen, sekä investointisopimus (solmittu 1996), jonka tavoitteena on sijoitusten edistäminen ja suojaaminen. Maa- ja metsätalous Maatalous tuottaa noin 15 prosenttia bruttokansantuotteesta, maatalouden merkitys taloudelle on vuosi vuodelta vähentynyt Kahvi, katkaravut ja kaakao ovat merkittäviä maatalouden vientituotteita Sademetsien laittomat hakkuut ovat vakava ympäristöongelma Maatalouden osuus bruttokansantuotteesta on viime vuosina vähentynyt selvästi samalla kuin valmistusteollisuuden tuotanto on kasvanut. Viljelyalan kasvu ja hyvät sääolot sekä lannoitteiden saatavuus lisäsivät selvästi elintarviketuotantoa, sen sijaan äyriäisten allasviljelmät kärsivät virustaudeista ja rahoitusongelmista. Eniten kasvoi riisin, maissin ja soijan tuotanto. Viennin kasvua on leikannut tärkeimpien vientituotteiden kahvin ja katkarapujen tuotannon väheneminen. Indonesian katkarapuviennillä on kuitenkin hyvä potentiaali etenkin Yhdysvaltojen markkinoille sen jälkeen kun Yhdysvallat on saattanut voimaan polkumyyntisanktionsa Thaimaalle, Kiinalle, Vietnamille, Intialle, Ecuadorille ja Brasilialle.
Indonesian maaraportti 22 (31) Teollisuus ja rakentaminen Kahvin vienti laski sekä määrällisesti että arvon mukaan. Pääosa Indonesian kahviviennistä on Robustaa, jonka hinnat ovat laskeneet selvästi kansainvälisillä kahvimarkkinoilla. Maanviljely on keskittynyt Jaavan ja Sumatran saarille. Tärkeimmät viljelykasvit ovat riisi, maissi, maniokki, bataatti, maapähkinä ja soija. Hedelmistä viljellään eniten avokadoa, mangoa, duriania, papaijaa, appelsiiniä, banaania, ananasta ja rambutania. Tärkeimpiä kaupallisesti viljeltyjä kasveja ovat kumi, palmuöljy, palmunydin, kaakao, kahvi, tee, sokeriruoko ja tupakka. Vaikka maatalouden tuotto kansantaloudelle on vähentynyt viime vuosina, on sillä edelleen huomattava sosiaalinen merkitys. Vajaa puolet kansasta saa edelleen elantonsa ainakin osittain maataloudesta. Suuri osa maatalouden viennistä on primäärituotteita, vaikka jatkojalostus toisi huomattavasti enemmän vientituloja. Hallitus painottaa jatkojalostuksen tärkeyttä ja suunnitteilla on useita maatalouden tutkimus- ja kehityskeskuksia, mm. ruokaöljy- sekä kumituotteille. Metsät Indonesian metsävarat ovat Kaakkois-Aasian suurimmat ja metsäteollisuuden kehittämiseen on Indonesiassa satsattu voimakkaasti. Metsää on noin 143 miljoonaa hehtaaria eli 75 prosenttia pinta-alasta. Metsät ovat valtion omistuksessa. Hakkuuluvat ovat maksullisia ja niitä saaneiden yritysten on sitouduttava metsän jälleenistutuksiin. Metsien hyödyntäminen on Indonesiassa hankalaa, sillä maasto on erittäin vaikeakulkuista. Sademetsän avohakkuut ovat aiheuttaneet erittäin vakavia ympäristöongelmia; metsiä häviää vuodessa yli miljoona hehtaaria. Maailmanpankin arvion mukaan metsiä hakataan 50 prosenttia enemmän kuin metsien sietokyky sallisi. Sademetsien tilalle istutetuista puupelloista ensimmäiset ovat jo kasvaneet korjauskelpoisiksi. Indonesian sellu- ja paperiteollisuuden kasvusuunnitelmat ovat tällä hetkellä jäissä. Valmistusteollisuus Valmistusteollisuuden osuus bruttokansantuotteesta on n. 30 prosenttia, osuus on kasvanut selvästi viime vuosina Valmistusteollisuus on ollut viime vuosikymmeninä Indonesian voimakkaimmin kasvava taloudenala. Kasvua oli vuosittain keskimäärin 10 prosenttia vuodessa. Valmistusteollisuuden erittäin voimakkaaseen kasvuun vaikutti öljy- ja kaasuviennin supistuminen 1980-luvulla. Hallitus joutui etsimään korvaavia vientituotteita ja panosti vahvasti valmistusteollisuuden kehittämiseen.
Indonesian maaraportti 23 (31) Tuotanto supistui eikä se ole edelleenkään elpynyt kriisiä edeltävälle tasolle. Ongelmia ovat työvoimakysymykset, kohoavat tuotantokustannukset, turvallisuusriskit, korruptio, lainsäädännön epäselvyydet, laiton halpatuonti ja kilpailu Kiinan kanssa, joka on vaikuttanut etenkin työvoimavaltaisiin aloihin. Indonesialla on vahva raskasteollisuus. Rauta- ja terästeollisuuden johtava yritys on valtionyhtiö Krakatau Steel Länsi-Jaavalla. Kotimaisen tuotannon uhkaksi on noussut halpatuonti Intiasta ja Kiinasta, joskin teräksen tuotantoon tarvittavien raaka-aineiden kansainvälisten markkinahintojen noustua on tilanne helpottunut kotimaisen tuotannon kannalta. Indonesia on myös merkittävä alumiinin valmistaja. Johtava yritys on Asahan Aluminium, joka on Indonesian hallituksen ja Japanese overseas Economic Cooperation Fundin yhteisyritys. Tehdas toimii Pohjois-Sumatralla. Petrokemian teollisuuden vahva ala 1980-luvun puoliväliin saakka olivat lannoitteet. Tuotantoa on vähitellen monipuolistettu. Nykyään tuotannossa on useita tuotteita kuten bensiini, metanoli, muurahaishappo (HCOOH), polyeteeni, polypropeeni, vaahtomuovi ja puhdistettu tereftaalihappo. Kotimainen sementtiteollisuus on kasvanut voimakkaasti 1970-luvulta lähtien. Sen tuotanto seuraa paljolti rakentamisen suhdanteita. Sellu- ja paperiteollisuus on 1980-luvun puolivälistä lähtien laajentunut erittäin voimakkaasti. Alun perin muutaman valtionyhtiön hallitsemalle teollisuuden alalle suuntautui runsaasti yksityisiä. Sellutehtaiden suunnittelussa ei investoitu riittävässä määrin istutusmetsiin ja pääraaka-aine on saatu luonnonmetsistä huomattavin ympäristöseuraamuksin. Selluteollisuus tarvitsee raaka-ainetta vuodessa yli 25 miljoonaa kuutiota. Nykyiset hakkuut puupelloista ja luonnonmetsistä eivät riitä tyydyttämään tarvetta. Raaka-aineen kysyntää täydennetään ilmeisesti laittomilla hakkuilla. Indonesia on maailman suurimpia vanerin viejiä ja vaneriteollisuus on tekstiiliteollisuuden ohella maan suurimpia viejiä. Vaneriteollisuudessa toimii yli sata tehdasta. Raaka-ainepula rajoittaa tuotantoa eikä merkittäviä laajennuksia ole odotettavissa. Vanerin alhainen myyntihinta viimeisten vuosien aikana, tukkien korkea hinta ja vanha tekniikka ovat verottaneet tehtaiden kannattavuutta ja jarruttaneet tarpeellisia uusinvestointeja. Vanha tekniikka ja istutusmetsien lisääntyvä käyttöönotto tekevät merkittävät koneinvestoinnit välttämättömiksi. Tekstiiliteollisuus on keskittynyt Länsi-Jaavalle sekä Balille. Tekstiili- ja vaateteollisuus oli alun perin tarkoitettu tyydyttämään kotimainen kysyntä. 1980- luvulta lähtien teollisuus suuntautui yhä enemmän vientiin. Ala on myös valmistusteollisuuden suurin työllistäjä 3,5 miljoonalla työntekijällään. Keskeisestä taloudellisesta merkityksestään huolimatta tekstiili- ja vaateteollisuus on ajautunut
Indonesian maaraportti 24 (31) viime vuosina useisiin kriiseihin ja menettänyt tuhansia työpaikkoja. Tuotantoa on siirretty yhä enenevässä määrin halvempien kustannusten maihin sen jälkeen kun indonesialaisten palkkataso on noussut. Lisäksi työläisten keskuudessa on esiintynyt levottomuuksia. Alan ongelmat ovat kasvaneet myös sen jälkeen kun tekstiiliteollisuuden maailmanlaajuisista kiintiöistä luovuttiin vuoden 2004 lopussa. Kilpailu on koventunut etenkin Kiinan kanssa. Ajoneuvotuotanto on kasvanut viimeisten kahden vuoden aikana. Autoteollisuus vapautettiin sääntelystä vuonna 1999, jonka jälkeen mm. ulkomaiset investoinnit on sallittu. ASEAN-maiden vapaakauppasopimuksen (AFTA) perusteella autoteollisuuden alennetut tariffit ovat 0-5 prosenttia, mutta paikallisten osien osuuden on oltava yli 40 prosenttia. Indonesian autoteollisuus on pääasiassa keskittynyt japanilaisten automerkkien kokoamiseen. Japanilaiset merkit hallitsevat ajoneuvomyyntiä, myydyistä ajoneuvoista noin 90 prosenttia on japanilaisia ja noin 80 prosenttia myydyistä henkilöautoista oli japanilaisia.. Eniten myydään henkilöautoja, pieniä pakettiautoja ja maastoautoja. Paikalliset autovalmistajat ovat toipuneet hyvin talouskriisin aiheuttamasta takaiskusta. Indonesian suurin autovalmistaja on Astra International. Yritys kokoaa Indonesian markkinoille mm. Daihatsua, Isuzua, Nissan Dieseliä, Peugeotia ja BMW:tä sekä Hondan moottoripyöriä. Toiseksi suurin autotehdas on Indomobil Sukses International, jolla on tuotannossa Suzukin, Mazdan, Nissanin, Renaultin, Volvon, Audin ja Volkswagenin autoja. Yritys kokoaa ja markkinoi Mitsubishiä. Indonesia on maailman neljänneksi suurin moottoripyörien valmistaja Kiinan, Intian ja Japanin jälkeen. Suurin osa paikallisesti valmistetuista moottoripyöristä on mopedeja, niiden osuus markkinoista on 80 prosenttia. Markkinoita hallitsevat japanilaiset merkit, noin 10 prosenttia moottoripyöristä on halpatuontia Kiinasta. Energia Indonesia on OPEC:in jäsen. Sillä on huomattavat öljy-, kaasu- ja hiilivarannot ja se on maailman suurin LNG:n viejä. Öljyntuotanto on viime vuosina vähentynyt voimakkaasti tunnettujen kenttien ja investointien puutteen vuoksia. Uusia investointeja ei ole saatu epäselvien lakien ja verotuksen, korruption ja poliittisen epävarmuuden takia. Sähkönkulutus on kasvanut voimakkaasti varsinkin kaupunkialueilla. Maaseudulla sähköverkko on hyvin hajanainen, vain 55 prosenttia maaseudun kotitalouksista on sähköverkon piirissä. Sähkökatkot ovat yleisiä kaupungeissa. Myös sähköntuotanto kärsii investointien puutteesta. Sähköalaa hallitsee valtionyhtiö Perusahaan Listrik Negara (PLN), joka on pahoin velkaantunut. Öljyllä ja kaasulla on erittäin suuri merkitys Indonesian taloudelle. Suuri riippuvuus öljystä ja kaasusta on johtanut siihen, että maan vauraus ja hyvinvointi ovat
Indonesian maaraportti 25 (31) vaihdelleet voimakkaasti kansainvälisten öljymarkkinoiden kehityksen mukaan. Öljyriippuvuutta energiantuotannossa on pyritty vähentämään kehittämällä kaasu- ja hiilivoimaloita sekä vesivoimaa. Energiasta 50 prosenttia tuotetaan kuitenkin edelleen öljyllä. Erikoisuutena ovat Jaavan kolme pientä koeydinvoimalaa. Tavoitteena on ollut rakentaa maahan 7-12 ydinvoimalaa, mutta hanke on haudattu toistaiseksi. Indonesian tunnetut öljyvarat ovat viisi miljardia barrelia ja tuotanto oli 1 miljoonaa barrelia. Öljyvarojen arvioidaan loppuvan noin 10 vuoden kuluttua. Öljyn ja kaasun osuus viennistä on laskenut vähitellen. Maa on kyennyt säilyttämään asemansa suurimpana öljyntuottajana Kaakkois-Aasiassa. Kotimaisen kulutuksen nopea kasvu on kuitenkin johtamassa siihen, että Indonesiasta tulee öljyn nettotuoja viejän asemesta vuosisadan loppuun mennessä. Öljynjalostamoja on seitsemän, joiden yhteenlaskettu kapasiteetti on n. 1 miljoona barrelia päivässä. Ne joutuvat tuomaan osan tarvitsemastaan raakaöljystä. Indonesian todennetut kaasuvarat ovat 188 000 miljardia kuutiojalkaa. Öljy-yhtiö Pertamina on maailman suurin LNG:n viejä. Kaasuvarojen on laskettu riittävän noin 50 vuodeksi. Yli 71 prosenttia kaasuvarannoista sijaitsee offshore-alueilla. Suurimmat varannot ovat Natuna-saarella (33 %). Itä-Kalimantanilla (30,2 %), Irian Jayalla (15,1 %), Acehissa (6,8 %) ja Etelä-Sumatralla (6,4 %). Kaasutuotannosta 55 prosenttia menee vientiin. Sähkö Indonesia tuottaa sähköä 100 miljardia kwh vuodessa. Tästä noin 87 prosenttia syntyy lämpövoimalla (öljy, kaasu ja hiili), vesivoimalla 10,5 prosenttia ja 2,5 maalämmöllä. Indonesian sähköntuotannon kapasiteetti on 19,9 gigawattia, josta 82 prosenttia tuotetaan kaasulla, öljyllä ja hiilellä, 15 prosenttia vesivoimalla ja 3,0 prosenttia geotermisesti. Hiili Indonesian hiilivarannot ovat noin 5,9 miljardia tonnia (todennetut) ja 36 miljardia tonnia (ei-todennetut). Tärkeimmät tunnetut esiintymät ovat Sumatralla ja Kalimantanilla. Tärkeimmät vientimarkkinat ovat Japani ja Taiwan. Indonesia on maailman kolmanneksi suurin höyryhiilen viejä Australian ja Etelä-Afrikan jälkeen. Viime vuosina hiilikaivostoiminta on kärsinyt lakoista, epäselvästä kaivoslainsäädännöstä ja investointien puutteesta. Rakentaminen Rakentamisen arvo on kasvanut voimakkaasti 2000-luvulla. Kasvua vauhdittivat infrastruktuurirakentaminen ja kiinteistöjen uudistuotanto. Talouskriisin aikana
Indonesian maaraportti 26 (31) aloitettujen ja kesken jääneiden kiinteistöjen rakentamista on myös jatkettu ja hankkeita on saatettu valmiiksi. Maahan rakennetaan huomattavat määrät uusia asuntoja (etenkin vaurastuva keskiluokka haluaa uusia asuntoja), kauppaliikkeitä, ostoskeskuksia suuriin kaupunkeihin (Jakarta, Bandung, Surabaya, Medan) ja toimistoja. Rakentamisen kasvua on vauhdittanut pankkien avokätinen lainapolitiikka. Palvelusektori Tietoliikennepalvelut Indonesian informaatioteknologiamarkkinat (IT-markkinat) ovat yhdet Aasian pienimmistä. Puhelinmarkkinoita hallitsee kaksi suurta operaattoria Telkom ja Indosat. Molemmat olivat valtionyhtiöitä, jotka yksityistettiin 1990-luvun alussa. Telkom on erikoistunut ääni- sekä data- ja kuvapalveluihin. Se on myös lankaverkon markkinajohtaja (entinen monopoliyhtiö) ja omistaa myös CDMA:n järjestelmään perustuvia langattomia alueellisia verkkoja useimmissa kaupungeissa. Indosatilla on kaksi tytäryritystä: Satelindo (mobiilioperaattori) ja IM2 (multimedia- ja Internet-palveluja). Indosatin pääliikentoiminta-alue on nykyään mobiilitoiminta. Telkomselin omistavat Telkom (65 %) ja singaporelainen Singapore Telecommincatios (SingTel 35 %). Telkomsel on suurin matkapuhelinoperaattori. Sen kaksi suurinta kilpailijaa ovat Satelindo ja Exelcomindo. Matkapuhelinmarkkinat Indonesian matkapuhelinverkko on rajallinen ja käyttäjiä on liian paljon kapasiteettiin nähden. Matkapuhelinliittymien määrä kasvaa nopeasti ja verkkoa parannetaan koko ajan. Matkapuhelintiheys on kasvusta huolimatta suhteellisen alhainen verrattuna moneen muuhun Kaakkois-Aasian maahan. Vajaa puolet matkapuhelinliittymistä on Jakartassa ja sen ympäristössä. Kasvupotentiaali on suuri, mutta kasvun toteutuminen riippuu pitkälti poliittisesta tilanteesta ja talouskasvusta. Liittymien kasvusta huolimatta ovat operaattoreiden ARPU-luvut laskeneet. GSM-liittymien määrä kaikista liittymistä on noin 96 prosenttia. GSM-verkon suosio perustuu prepaid-liittymiin, joiden määrä on noin 60 prosenttia liittymistä. Matkapuhelinmarkkinoilla kilpailu on vapaata. Valtio määrittelee matkapuhelinverkkojen taksat, mutta toimiala on vapaa yksityisille investoinneille. Indonesiassa ei ole matkapuhelimien valmistusta, joskin Samsung on ilmoittanut perustavansa matkapuhelintehtaan maahan. Markkinajohtajia ovat Ericsson, Nokia ja Motorola.
Indonesian maaraportti 27 (31) Tietokoneiden ja Internet-liittymien määrä on vähäinen suhteessa väestöön. Internetin suosion kasvu lisää myös sähköisen kaupankäynnin potentiaalia. Pankkitoiminta Indonesian rahoitussektori koki ennennäkemättömän rajun takaiskun vuosien 1997-1998 Aasian kriisin ja sitä seuranneiden poliittisten levottomuuksien takia. Ylivelkaantunut hallitus oli pakotettu pelastamaan suuren osa konkurssikypsistä pankeista vuosina 1998-1999, hankkeen kokonaiskustannukset olivat noin 70 miljardia dollaria. Pankki- ja yrityssektorin uudelleenjärjestelyjä hoitamaan perustettiin IBRA (Indonesian Bank Restructuring Agency) vuonna 1998. Massiivinen pankkisektorin saneerausohjelma käynnistettiin vuonna 1999 Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja muiden kansainvälisten rahoituslaitosten ohjauksessa. IBRA möi ensimmäisen pelastamansa pankin, Bank Central Asian ulkomaisille omistajille vuonna 2002. Pankkien uudelleenjärjestelyohjelman puitteissa on liikepankkien lukumäärä vähentynyt. Maan suurin pankki on Bank Mandiri pääomalla laskettuna. Pankki on perustettu neljän kriisistä pelastetun pankin raunioille. Neljän osakemyynnin jälkeen valtion osuus pankista on enää 70 prosenttia. Bank Negara Indonesia on maan vanhin ja toiseksi suurin pankki. Islamilainen pankkitoiminta on kasvamassa myös Indonesiassa. Huikeasta kasvusta huolimatta shariah-pankkien osuus Indonesian pankkitoiminnasta on vain 1,0 prosentin tasoa, Malesiassa osuus on jo 10 prosenttia. Ulkomaisiksi pankeiksi lasketaan kaiken kaikkiaan 31 pankkia. Viisi suurinta ulkomaista pankkia ovat Citibank, HSBC, ABN Amro, Deutche Bank ja Standard Chartered Bank. Ulkomaisten pankkien toiminta on viime aikoina laajentunut perinteisestä yrityspankkitoiminnasta myös kuluttajamarkkinoille. Pankkitoiminnalla on Indonesian kansantaloudessa vähäisempi merkitys kuin monessa kehittyneemmässä naapurimaassa. Credit Suissen varallisuustutkimuksen (2010) mukaan Indonsialaisten varallisuudesta 93 % oli finassimarkkinoiden ulkopuolella eli lähinnä maa- ja kiinteistöomaisuudessa. Kehittyneissä maissa tämä osuus on tavallisemmin 50 60 % :n luokkaa riippuen kiinteistöjen hinnoista. Vielä korostetummin finasssisektorin kehittymättömyys näkyy maan kokoon nähden suhteelisen vähämerkityksellisen pörssitoiminnan kohdalla. Pörssitoiminta Indonesiassa toimii kaksi pörssiä: Jakartassa (JSE) ja Surabayassa (SSE). Jakartan pörssitoiminta aloitettiin jo siirtomaakaudella, mutta varsinainen toiminta aloitettiin uudelleen 1977. Sääntelystä johtuen kehitys oli hidasta ja pörssitoiminta alkoi kasvaa