TEKNILLINEN KORKEAKOULU Puunjalostustekniikan osasto Cleantech-tiimi KIRJALLISUUSTYÖT Referaatti - tekstin ymmärtäminen - tekstin tiivistäminen - tiedon hankinta Kommentoitu referaatti - tekstin arviointi Katsaus - tiedon käyttö Tutkielma - asian arviointi Kirjallisuusselvitys Kirjallisuustutkimus - tiedon tuottaminen 8.2.2007
Sisällys 1 Johdanto... 3 2 Referaatit... 4 3 Kirjallisuusselvitys... 4 4 Katsaus... 5 5 Kirjallisuustutkimus... 6 6 Tutkielma... 7 2
1 Johdanto Kyky käyttää hyväksi oman alan kirjallisuustietoa on yhä tärkeämpää ja tulevaisuudessa monissa tehtävissä tärkein osa ammattitaitoa. Opiskelussakin tämä taito on tärkeää: Lähdeaineiston käyttö sisältyy kaikkiin opinnäytteisiin ja vaativiin työselostuksiin. Jopa tenttikysymyksiin vastaaminen on yleensä kirjallisen oppimateriaalin hyväksikäyttämistä, tosin useimmiten ulkomuistista. Kirjallisuustyö voi olla myös perinteisen tenttimisen vaihtoehto opintokokonaisuuksien suorituksessa. Kirjallisuustöiden avulla opitaan syventymään opintojakson aihepiirin erityiskysymyksiin sekä harjaannutaan tieteellisessä tiedonhankinnassa ja -hallinnassa sekä kirjallisessa viestinnässä. Yhä tärkeämpää on myös kyky kriittisesti arvioida erilaista lähdeaineistoa ja tuoda kriittisyys rakentavalla tavalla esiin. Kirjallisuustöissä ei ole oleellista vain tuotetun tekstin sisältö vaan myös tapa, jolla se esitetään, sillä kirjallisuuden käyttötaitoihin kuuluu oleellisesti myös kyky raportoida kirjallisuustyön tuloksia. Käsite kirjallisuus ei kirjallisuustöiden yhteydessä liity vain kirjoihin, vaan se pitää sisällään yleensä kaikenlaista painettuna, monistettuna tai elektronisessa muodossa olevaa kirjallista aineistoa. Aineistossa voi olla lehtiartikkeleita, tutkimusraportteja, erilaisia esitelmiä, opinnäytetöitä, patenttijulkaisuja, standardeja, www-sivuja, esitteitä, muistioita, työohjeita, manuaaleja, viranomaispäätöksiä, lainsäädäntöä jne. Myös audiovisuaalinen aineisto, jopa asiantuntijoiden suulliset tiedonannot voivat kuulua lähdekirjallisuuden piiriin. Kirjallisuustöitä on tavoitteiltaan, vaativuudeltaan ja laajuudeltaan erityyppisiä. Yksinkertaisimpia kirjallisuustöitä ovat referaatit, joissa tarkastellaan yhtä, yleensä opettajan osoittamaa lähdettä. Kirjallisuusselvityksissä, katsauksissa, kirjallisuustutkimuksissa ja tutkielmissa opiskelija etsii ja kokoaa yleensä itse tai ryhmässä lähdeaineiston. Seuraavassa tarkastellaan lähemmin erityyppisiä kirjallisuustöitä, jotka liittyvät puujalostustekniikan opintoihin. Kirjallisuustöiden raporttien on oltava kirjoittajan omaa tekstiä! Suoria tai nimellisesti muokattuja tekstilainauksia on syytä välttää ja niitä käyttää vain perustellusta syystä. Suorat tekstilainaukset on merkittävä lainausmerkein, pelkkä lähdeviittaus ei riitä. Muussa tapauksessa on kyse vilpillisestä plagioinnista! Kuviin ja taulukoihin riittää lähdeviittaus edellyttäen, ettei niiden käyttö riko tekijänoikeuksia. Kuva- ja taulukkotekstien on oltava samalla kielellä kuin muukin teksti. 3
2 Referaatit Referaatti tehdään yleensä yhdestä julkaisusta: artikkelista, kirjasta, videoesityksestä yms. Referaatti vastaa kysymykseen: Mikä on julkaisun keskeinen sisältö ja lähestymistapa. Referaatin johdannossa kuvataan, mihin tarkoitukseen referaatti on tehty ja määritellään tietysti, mistä referoitavasta julkaisusta on kyse. Syytä on myös esitellä julkaisun tekijä, jos hänestä on referoijalla tietoa. Referoitu alkuperäinen julkaisu on yleensä paperille tulostetun referaatin liitteenä, jollei se ole muutamia sivuja pitempi. Tehtävänannon mukaisesti referointia voi rajata tai painottaa johonkin referoitavan julkaisun osaan tai teemaan. Mahdollinen rajaus on tärkeää kuvata referaatin johdannossa. Laajasta teoksesta, kuten kirjasta, voidaan tehdä useita erillisiä referaatteja, esimerkiksi jokaisesta luvusta erikseen. Referaatteja on kaksi tyyppiä: (objektiivinen) referaatti ja kommentoitu referaatti. Objektiivinen referaatti (tässä pelkkä referaatti) laaditaan referoitavan tekstin ehdoilla ja sen sanomaa mahdollisimman tarkasti kunnioittaen. Hyvä referaatti osoittaa, että sen tekijä ymmärtää, mistä referoidussa julkaisussa on kyse, ja osaa tiivistää sanomansa helposti luettavaan muotoon. Kirjallisuustentin korvaavassa referaatissa on osoitettava, että on tutustunut kattavasti referoitavaan oppimateriaaliin ja ymmärtänyt sen keskeisen sisällön. Referaatti on harvoin yli kahden liuskan pituinen, kun referoitavana on lehtiartikkeli, lyhyt tutkimusraportti tai kirjan yksittäinen luku. Kommentoiva referaatti on vaativampi kuin referaatti. Siinä ei riitä, että kirjoittaja on ymmärtänyt, mitä julkaisussa on sanottu, vaan kirjoittajan on osattava arvioida julkaisua ja esittävä asiasta omia perusteltuja näkemyksiä. Omat näkemykset voivat perustua esimerkiksi aiemmin opiskeltuun tai työkokemukseen. Olisi hyvä, jos referoija pystyy tarkastelemaan asiaa muustakin kuin julkaisun kirjoittajan näkökulmasta tai kykenee siirtämään toisen alan tarkastelutapaa aiheeseen. Kommentoivaa referaattia ei pitäisi kirjoittaa julkaisun ehdoilla vaan ulkopuoleisen kriittisen tarkastelijan näkökulmasta. Hyvä kommentoiva referaatti osoittaa laatijansa hyvää asian tuntemusta, rakentavan kriittistä otetta ja kykyä soveltaa tietojaan ja osaamistaan. Kommentoiva referaatti voi olla jopa pitempi kuin kommentoitava julkaisu, tosin harvemmin, ja siinä voi olla lähdeviittauksia. Kommentoivan referaatin johdanto on samantapainen kuin edellä kuvattu referaatin johdanto, mutta siinä esitetään myös referaatin laatijan oma näkökulma. 3 Kirjallisuusselvitys Kirjallisuusselvitys vastaa kysymykseen: Mitä kirjallista lähdeaineistoa aiheesta on olemassa, millaisia julkaisuja aiheesta löytyy. Yksinkertaisimmillaan kir- 4
jallisuusselvitys on ryhmitelty luettelo aiheeseen liittyvästä lähdeaineistosta, jolloin liitteenä voi olla julkaisujen tiivistelmät. Yleensä kirjallisuusselvityksessä kuitenkin kuvataan lyhyesti eri lähteiden aiheeseen liittyvää sisältöä, voipa selvityksessä olla referaattejakin. Kirjallisuusselvitys voi olla esityötä aihetta perusteellisemmin tarkastelevalle katsaukselle tai kirjallisuustutkimukselle. Kirjallisuusselvitys osoittaa laatijansa tiedonhankinta- ja hallintataitoja. Vaikka kirjallisuusselvityksessä ei syvennytä aiheeseen tai lähdeaineiston sisältöihin, vaatii lähdeaineiston löytäminen ja ryhmittely alan tuntemusta ja informatiikan hallintaa. Työelämässä kirjallisuusselvitykset tilataan usein informaatikoilta, mutta toimeksiantoa ohjaus ja tuloksen arviointia varten tilaajan on syytä olla itsekin perehtynyt alansa tiedonhankintaan ja -lähteisiin. Hyvä kirjallisuusselvitys on mahdollisimman kattava. Lähdeluetteloa ei kuitenkaan saa paisuttaa rajauksen kustannuksella, lähteiden on liityttävä tiiviisti aiheeseen, josta selvitys tehdään. Tehokas tiedonhankinta on usein suunnitelmallinen prosessi. Esimerkki tiedonhakuprosessista on kuvattu liitteessä 1. Ennen kuin ryhtyy hakemaan kirjallisuutta, on syytä perehtyä esimerkiksi oppikirjojen avulla kyseiseen asiaan, johon liittyvää kirjallisuutta haetaan. Varsinaisessa kirjallisuusselvityksessä ei kuitenkaan yleensä tuoda esiin oppikirjoja, jollei niissä ole spesifistä asiaa koskevaa aineistoa. Kirjallisuusselvityksen johdannossa kuvataan lyhyesti aihe, mutta muuten varsinaisen aiheen tarkastelu jää vähälle ja pääpaino on luetella, esitellä ja ryhmitellä aiheeseen liittyvää lähdeaineistoa. Raportti voidaan jäsennellä lähden tyypeittäin esim. artikkelit, standardit, patentit jne. Raportti voi myös rakentua aiheen osakokonaisuuksien mukaisesti. 4 Katsaus Katsauksesta käytetään usein myös nimitystä kirjallisuuskatsaus. Kyseessä ei kuitenkaan ole katsaus kirjallisuudesta, vaan katsaus on ongelma- tai aihekeskeinen toisin kuin kirjallisuusselvitys, joka on lähdeaineistokeskeinen. Katsauksessa etsitään kirjallisuuden avulla vastauksia kulloiseenkin tutkimusongelmaan tvs. Katsauksessa selvitetään esimerkiksi, mitä tutkittavasta asiasta jo tiedetään tai millaisin menetelmin asiaa voi selvitellä tai mitata. Katsaus voi olla itsenäinen kokonaisuus tai se on osa tutkimusraporttia tai opinnäytetyötä. Esimerkiksi jos raportoidaan kokeellisista tutkimuksista, katsaus auttaa käytettyjen tutkimusmenetelmien kuvailussa ja arvioinnissa. Katsauksessa käsiteltyjä muiden tuottamia tutkimustuloksia voidaan käyttää omien tulosten referenssinä eli vertailun kohteena. Hyvässä katsauksessa ei ainoastaan referoida ja toisteta lähdeaineistossa esitettyä, vaan lähdeaineistossa esitettyä tietoa myös arvioidaan ja vertaillaan. Lähdeaineistossa esitettyjen tietojen arvioinnissa on tärkeää pohtia tietojen edustavuutta ja soveltuvuutta sekä tietolähteen luotettavuutta ja objektiivisuutta. Esimerkiksi lai- 5
tetoimittajan esittämiin edustamaansa laitetta koskeviin lausuntoihin on suhtauduttava varoen. Sen sijaan että laitetoimittajan ilmoitukseen perustuen toteaa ikään kuin totena, että laitteen etuina ovat... on syytä kirjoittaa että laitetoimittajan mukaan menetelmän etuina ovat... Hyvässä katsauksessa lähdekritiikki näkyy myös lähteiden valinnassa. Tieto ja sen tulkinta muuttuvat, kun sitä lainataan. Katsauksen laatijan ei pitäisi tyytyä toisten tekemiin tulkintoihin tai referointeihin vaan pyrkiä tiedon alkuperäisille lähteille eli tutustumaan julkaisuihin, joissa tiedon tuottaja on ne ensimmäistä kertaa esittänyt. Saattaapa katsauksen laatija jopa ottaa yhteyttä esim. sähköpostitse julkaisun kirjoittajaan varmistaakseen tiedon oikean tulkinnan. Joskus opiskelijalle voi olla vaikeaa hankkia alkuperäinen tiedonlähde ja joutuu käyttämään muiden referoimaa tietoa. Toisen käden tiedon käyttö on syytä aina tuoda selkeästi esiin lähdeviittauksessa. Pelkästään oppikirjatyyppiseen aineistoon, www-sivustoihin tai vain suomalaisiin lähteisiin pohjautuva katsaus on yleensä liian suppea. Parhaimpia katsauksen lähteitä ovat yleensä artikkelit, joita on julkaistu arvovaltaisissa tieteellisissä julkaisuissa sekä standardit. Tällaiset julkaisut ovat käyneet läpi kriittisen seulan ennen julkaisemista ja tuoreissa artikkeleissa esitetyt tiedot ovat yleensä ajankohtaisia. Näissä julkaisukieli on tyypillisesti englanti. Hyviä lähteitä ovat myös arvostettujen tutkimuslaitosten raportit. Oppikirjoissa taikka komitea- tai työryhmämietinnöissä on harvoin sellaista tuoretta, yksityiskohtaista ensikäden tietoa, jota on syytä esittää katsauksissa, vaikka ne voivat olla katsauksen tekijälle arvokasta orientoivaa tausta-aineistoa. Kaikkea mitä on lukenut ja työstänyt, ei kannata esitellä katsauksessa. Epäluotettavia tai epätäsmällisiä lähteitä ovat yleensä populaarijulkaisut, sanomalehdet, mainosesitteet ja nettikeskustelut. Myös alemman asteisiin opinnäyte- ja harjoitustöihin on syytä suhtautua melko kriittisesti. Internetin kautta julkaistaan arvostettuja artikkeleita ja tutkimusraportteja mutta netistä löytyy myös paljon roskatietoa. Katsauksessa kaikkiin muihin kuin alalla yleisesti tiedossa oleviin asioihin, on liitettävä lähdeviittaus. Viittauksen on oltava yksiselitteinen, lukijalle ei saa jäädä epäselväksi, mistä lähteestä kulloinenkin tieto on peräisin. 5 Kirjallisuustutkimus Korkeatasoinen katsaus voi lähestyä kirjallisuustutkimusta, joka on usein sangen vaativaa ja osoittaa todellista asiantuntemusta. Opinnäytetyöt aina väitöskirjaan asti voivat olla pelkkiä kirjallisuustutkimuksia, tosin tekniikan alalla opinnäytetyöt kandidaatin töitä lukuun ottamatta sisältävät useimmiten myös kokeellista työtä. Kirjallisuustutkimuksessa tuotetaan uutta tietoa ja jopa uusia teorioita, kun tietoa kootaan ja syntetisoidaan uudella tavalla erilaisista lähteistä, joissa voivat 6
olla hyvinkin erilaiset tutkimuskohteet ja lähestymistavat. Juuri uuden tiedon tuottaminen erottaa kirjallisuustutkimuksen katsauksesta. Kirjallisuustutkimus voi olla kuin salapoliisityötä, jossa erilaisista mahdollisesti osin ristiriitaisistakin johtolangoista tehdään päätelmiä. Kirjallisuustutkimusta voidaan verrata myös palapeliin, jota kootessa yritetään saada kokonaiskuva aikaiseksi. Ikävä kyllä kaikki palaset eivät aina sovi tutkimuksen palapeliin, ja asiantuntemusta vaaditaan oikeiden ja väärien palasten erottelussa. On varottava, ettei sorru väkisin sovittamaan lähdeaineistossa esitettyjä tietoja omaan kokonaiskuvaan esimerkiksi valikoimalla tai sopivasti uudelleen tulkitsemalla asioita. Tällöin on kyse tietojen epärehellisestä manipuloinnista. Parempi on tuoda ristiriitaisuudet ja valinnat selkeästi esiin kuin pyrkiä peittelemään niitä. Muodoltaan ja sisällöltään kirjallisuustutkimuksen raportin olisi hyvä muistuttaa tieteellistä artikkelia. 6 Tutkielma Tutkielmaksi voidaan nimittää laajaa tieteellistä opinnäytetyötä yhtä lailla kuin suppeaa muutaman sivun harjoitustyötä. Tässä yhteydessä tarkastellaan tutkielmina harjoitustöitä, joiden työmäärä on enintään muutama opintopiste. Tutkielman käsite vaihtelee muutenkin erilaisissa oppilaitoskulttuureissa, joten tässä esitettyä kuvausta tutkielmasta ei pidä yleistää. Tutkielmille on tyypillistä itsenäinen ongelman asettaminen ja sen pohdinta tai ratkaiseminen kirjalliseen lähdeaineistoon pohjautuen. Tutkielma poikkeaa katsauksesta sikäli, että siinä tekijä on vapaampi valitsemaan rajaukset ja tarkastelunäkökulmat. Myöskään lähdeaineistossa ei aina pyritä niin suureen kattavuuteen kuin katsauksissa. Tarkastelun pohjana on kuitenkin useita lähteitä, joten tältä osin tutkielma poikkeaa kommentoivasta referaatista. Hyvä tutkielma tuo esille uusia näkökulmia ja ideoita. Kirjallisuustutkimuksesta tutkielma kuitenkin eroaa subjektiivisemman, henkilökohtaisemman otteen ja vähäisemmän kattavuuden perusteella. Raportin rakenne on kirjallisuustutkimuksessa ja tutkielmassa samantapainen ja raportti sisältää yleensä seuraavat osat: ongelmanasettelu, teoreettinen viitekehys, aineiston tarkastelu, johtopäätökset. 7
Liite 1 KIRJALLISUUDENHAKUPROSESSI, esimerkki -oppikirjat -monisteet -käsikirjat -tietosanakirjat -esimerkkiartikkelit -asiasanastot, tesaurukset Ymmärränkö asian, osaanko rajata, tunnenko käsitteet? Hakusanat? H A K U T E K N I I K A T Viitetietokannat: -TENTTU-TALI -LINNEA -ALEKSI... Viitetietokannat: -CSA -Compendex -AST... Hakukoneet esim. Google Mitä asiasta löytyy Suomesta? Entä ulkomailta? Entä netistä? -lehtiartikkelit -tutkimusraportit -esitelmät -opinnäytetyöt -www-julkaisut -tiivistelmät -patentit -standardit -tiedonannot -lait ja määräykset -jne. 8