Rajat ylittävä työmarkkinoiden lohkoutuminen: Tapaus Viro-Suomi Markku Sippola
Rajat ylittävä työmarkkinoiden lohkoutuminen: Tapaus Viro-Suomi Markku Sippola Itä-Suomen yliopisto ISSN 2341-9415
Johdanto, tavoitteet ja metodit Virolla on erityisasema suomalaisten silmissä, mikä juontaa juurensa historiallisesta kulttuuri- ja kielisukulaisuudesta. Maidemme rajat ylittävien tuotanto- ja työmarkkinoiden kehittyminen alkoi jo neuvostoajan lopulla, kun suomalaiset perustivat yhteisyrityksiä Viroon. 1 Viron itsenäistyttyä uudelleen vuonna 1991 alkoi Neuvostoliiton aikana taloudellisesti jälkeenjääneen Viron ja länsimaiden välisen talouskasvun välimatkan umpeen kurominen. Viro on onnistunutkin tässä kohtuullisen hyvin: bruttokansantuote, suorat investoinnit ja palkat ovat kasvaneet Baltian maista eniten juuri Virossa. Suomi on ollut Ruotsin ohella Viroon eniten investoineita maita; samalla kun ruotsalaiset ovat kunnostautuneet investoinneilla Viron pankkisektoriin, suomalaiset ovat ostaneet ja perustaneet maahan teollisuus- ja rakennusyrityksiä. Vuonna 2012 Virossa toimi 1300 suomalaisomisteista (omistusosuus yli 50 prosenttia) yritystä; näiden liikevaihto oli 4,3 miljardia euroa ja ne työllistivät 27 000 työntekijää vuonna 2011 (Holm 2013, 3). 3 Kommunistiajan traumat ovat vaikuttaneet Viron poliittiseen ilmastoon siten, että maassa ei ole löytynyt juuri vastustusta talouden shokkiterapiaksikin kutsutuille uusliberalistisessa hengessä tehdyille uudistuksille. Uudistukset pitivät sisällään Viron kruunun sitomisen Saksan markkaan, hintojen vapauttamisen, tukien leikkaamisen ja hallinnon määrän vähentämisen (Laar 2007). Maan yltiöliberaalin talouspolitiikan isän, kaksinkertaisen pääministerin Mart Laarin mukaan hallitus päätti rakentaa Viron tulevaisuuden radikaalien uudistusten, ei lainanoton, varaan ja suunta kohti vaurautta vaati vanhan, tehottoman ja keinotekoisesti tuetun taloudellisen toiminnan eliminointia ja markkinatalouden näkymättömän käden ottamista käyttöön (emt.). Viron taloudellinen kasvutarina osoittautuikin väliaikaisesti menestykseksi; se oli yksi Baltian tiikereistä - Latvian ja Liettuan ohella mallina muille kehittyville talouksille. Menestys sai Viron nykyisen pääministerin, Andrus Ansipin, lausumaan itsenäisyyspäivän vastaanotolla vuonna 2006: Kun katsomme Viron kansan ahkeruutta ja kekseliäisyyttä markkinatalouden hyvien puolien valjastamisessa oman hyvinvoinnin parantamisen vankkureiden eteen, minulla ei ole hetkenkään epäilystä, että Viro saavuttaa päämääränsä päästä Euroopan viiden [taloudellisesti] voimakkaimman kansan joukkoon (Postimees 25.2.2006). Vain muutaman vuoden päästä tästä lausunnosta, vuosien 2007 2009 finanssikriisin aikana, Viron työttömyys kasvoi ja kansantalous syöksyi pahiten koko Euroopassa yhdessä Latvian ja Liettuan talouksien kanssa (Vaughan-Whitehead 2011, 3-5). Pitemmällä aikavälillä tarkasteltuna Viron ostovoimalla ja valuuttakurssierolla vakioitu bruttokansantuote per asukas ei ole muuttunut lainkaan EU-keskiarvoon tai Suomeen verrattuna 2000-luvun alun kovan kasvun jälkeen (taulukko 1). Keskivertopalkansaajien bruttopalkkojen ero on pysynyt suurena. Kun Suomen ja Viron keskipalkkojen ero oli vuonna 2005 viisinkertainen, se on tänä päivänä edelleen lähes nelinkertainen. Virolaisen keskivertotyöläisen rahakukkaroa verottaa lisäksi Suomeen ja muuhun EU:hun verrattuna kaksinkertainen hintojen kasvuvauhti. 1 Tällaisia olivat esimerkiksi Metsä-Serlan pehmopaperitehdashanke Tallinnaan sekä Valion ja Estrypbromin kalapuikkotehdashanke vuonna 1988 (CEMAT 2005, 11-12). Viron dilemma piilee vapaata markkinataloutta koros-
Taulukko 1 Ostovoimastandardoitu BKT, työttömyysaste, kuluttajahintaindeksi ja keskimääräinen bruttokuukausipalkka EU-maissa keskimäärin, Virossa ja Suomessa 2005-2012 4 Lähde: Eurostat (ostovoimastandardin mukainen BKT, työttömyysaste ja kuluttajahintaindeksi), Viron ja Suomen tilastokeskukset (keskim. brutto-kk-palkka) Työttömyys lisääntyi Virossa radikaalisti finanssikriisin jälkeisinä vuosina 2009-2010 (taulukko 1). Vaikka se on nyt vakiintunut EU-maiden keskiarvon tuntumaan, se on silti selvästi Suomea korkeampi. Lisäksi yli vuoden kestävä pitkäaikaistyöttömyys on yksi korkeimmista EU-jäsenmaissa eli häntäpäästä heti Kreikan, Irlannin, Latvian, Liettuan, Espanjan ja Slovakian jälkeen; se oli vuonna 2011 seitsemän prosenttia aktiivisesta väestöstä (Euroopan komissio 2012, 23). Toisaalta virolaisten mahdollisuus elää Virossa ja samanaikaisesti työskennellä Suomessa alentaa Viron työttömyysprosenttia. Viron sosiaaliministeriön tietojen mukaan vuonna 2011 näitä pendelöijiä oli 21 600; ilman tällaista purkautumistietä ja Viroon luotuja vastaavia työpaikkoja maan työttömyysaste olisi ministeriön mukaan ollut kyseisenä vuonna 15,6 prosenttia 12,5 prosentin sijaan. Viron ja Suomen työmarkkinoiden integroituminen maiden välisen työvoiman kysynnän ja tarjonnan kautta ei siis välttämättä johda työehtojen yhdenmukaistumiseen maiden välillä vaan kohtalaisen pysyvään olotilaan, jossa Viron toimii työvoiman reservinä Suomen rakennussektorille ja muulle palvelutyölle suomalaisten pitäessä vakituisemmat, paremmin palkatut ydintyöpaikat. Institutionaaliset toimijat EU, kansallinen taso, paikallistaso asettavat raamit yritysten ja henkilöiden strategioille. Ylikansallisia alihankkijoita käyttävät työnantajat pystyvät luomaan työmarkkinasääntelyn ulkopuolella olevia poikkeustiloja tai -alueita, joiden sisällä työntekijöiden lailliset oikeudet ja työmahdollisuudet vaihtelevat kansallisuuden tai etnisen taustan mukaan (Agamben 1998; Ong 2006). Äärimmilleen vietynä poikkeusalueet ovat uusliberalismin saarekkeita, joille poikkeuksellisten olosuhteiden turvin muodostuvat etnisin perustein määräytyvät työmarkkinat (Ong 2006). Voidaan aiheellisesti kysyä, onko edes koordinoidun markkinatalouden perusperiaatteita vastaava työmarkkinajärjestelmä niin immuuni ulkoisille vaikutteille, ettei se salli sisäänsä ilmaantuneita poikkeusalueita. 3 Suomen ja Viron väliset taloudelliset ja yhteiskunnalliset erot ovat siis säilyneet huolimatta talouksien ja työmarkkinoiden lisääntyneestä yhtenäistymisestä. Myös työmarkkinoiden väliset erot ovat olleet suhteellisen pysyvät. Tämä tutkimus etsii syitä työmarkkinoiden lohkoutumiselle institutionaalisten syiden lisäksi talouden ja työmarkkinoiden toimijoiden, yritysten ja työntekijöiden, eriarvoisuutta lisäävästä toimintalogiikasta. Tässä pyrkimyksessä se hyödyntää kahden tapaustutkimuksen (sekä Virossa että Suomessa suoritetun) tapaustutkimuksen aineistoa. Pääasiallinen menetelmä on haastattelu, ja jonkin verran on tehty myös mediaseurantaa. Tapaustutkimuksen aineistona on virolaisissa 2 Kun asukasta kohden laskettua BKT:ta vertaillaan ostovoimastandardin avulla, saadaan yleiskuva eri puolella EU:ta vallitsevasta elintasosta. Ostovoimastandardiksi kutsutaan yhteistä nimellisvaluuttaa. 3 Ns. koordinoiduissa markkinatalouksissa koulutusjärjestelmä tukee ammattiin valmistumista, työelämäsuhteet ovat säänneltyjä ja yhtiöiden hallinto suosii pitkän tähtäimen investointeja (Julkunen 2008, 16).
tehtaissa 2004-2006 sekä Suomessa 2006-2008 tehdyt haastattelut täydennettynä uudemmalla tilasto- ja mediaseuranta-aineistolla. Yhteensä haastatteluja oli 51, joista 25 Virossa ja 26 Suomessa. Taulukko 2 Perustiedot tapausyrityksistä Virossa (yritysten nimet muutettu) 5 Otokseen on valittu yksi norjalainen, yksi ruotsalainen, yksi suomalainen ja yksi tanskalainen tehdas. Otokseen on valikoitunut erilaisia teollisuussektoreita ja yrityksiä, joilla on erilainen markkinaorientaatio. Erimerkiksi metalliyrityksen tuotanto menee globaaleille markkinoille ja vaatetusyrityksen tuotanto massamarkkinoille. Horisontaaleilla yrityksillä on useita eri tuotantolaitoksia, vertikaalia tuotantoa harjoittavilla vain yksi. Vertikaaleille yritysrakenteille on ominaista, että koko tuotanto on siirrytty halvemman työvoiman maahan, joten Virossa sijaitseva tuotantoyksikkö vastaa suurta osaa koko (yleensä työvoimavaltaisen) yrityksen työntekijämäärästä. Taulukko 3 Olkiluoto 3 tapaustutkimuksen aineistolajit Suomalaista rakennusalaa koskeva tapaustutkimus koski lähinnä yhtä rakennustyömaata. Analyysissa on myös arvioitu Suomen rakennusalaa kokonaisuutena työmarkkinoiden lohkoutumisen näkökulmasta. Teimme yhdessä Democracy in Global Governance projektin tutkimusjohtaja Nathan Lillien kanssa systemaattisen haastatteluotoksen Olkiluoto 3 ydinvoimalatyömaan pääurakoitsijan (Areva-Siemens), urakoitsijoiden ja urakointiin osallistumattomien yritysten sekä työnantajaliiton, ammattiliittojen ja työvoimaviranomaisten keskuudesta. Sanomalehtiartikkelit ja TV-ohjelmat olivat tärkeä osa aineistoa. Vain Helsingin Sanomien digitaalisessa muodossa olevaan arkiston (2005-2008) sekä Rakentaja-lehden arkiston 2006-2008 osalta on suoritettu systemaattinen artikkelihaku Olkiluodon ydinvoimalaitostyömaahan liittyvin hakusanoin. Ajankohtainen kakkonen valikoitui taas YLE:n Areenalta tehdyn haun perusteella. Sanomalehtiartikkelit ja TV-ohjelmat tuovat oman näkökulmansa tutkittavaan aiheeseen, ja niiden positio ei aina ole selvä. Vaikka toimittaja on näissä aineistotyypeissä valikoinut itse haastateltavansa ja tehnyt poimintoja eri toimijoiden selonteoista mielensä mukaan, olen kuitenkin käsitellyt näitä poimintoja aineiston osina.
Segmentaatioteoria teoreettisena viitekehyksenä Karkeasti jaoteltuna työmarkkinoiden lohkoutumista voidaan tarkastella kahden teoriakoulukunnan valossa: uusklassisen työmarkkinateorian ja segmentaatioteorian valossa. Uusklassisen työmarkkinateorian taustalla on oletus, jonka mukaan yritykset ja työntekijät pyrkivät maksimoimaan oman hyötynsä, mikä johtaa pitkällä aikavälillä työmarkkinoiden tasapainoon (Nätti 1989, 134). Segmentaatioteoreetikot näkevät puolestaan työmarkkinoilla vallitsevan lähes pysyvän epätasa-arvon johtuvan ammattitaito-, alakohtaisista tai muusta työmarkkinoita osittavista eroista, jotka estävät työmarkkinalohkojen välistä liikkuvuutta (emt.). 6 Työmarkkinoiden lohkoutumiseen vaikuttavat työntekijöiden ja yritysten strategiat sekä institutionaalinen toimintaympäristö. Institutionaalisen toimintaympäristön puitteissa tapahtuva työvoiman tarjonta on eriytynyt esimerkiksi sukupuolen, ammattitaidon, iän, sosiaaliluokan tai etnisyyden perusteella. Yritykset käyttävät hyväkseen näitä rakenteellisia jakoja työvoiman allokaatiossa ja palkkaamisessa; koska työvoiman eriytyminen on jo sisäänrakennettu yhteiskunnallisiin rakenteisiin, työnantajat saavat eri työntekijäryhmien erilaisen kohtelun näyttämään yhteiskunnallisesti hyväksyttävämmältä (Nätti 1989, 135). Kenties klassisin yrityksen sisäisten työmarkkinoiden lohkoutumisen kuvaus on Doeringerin ja Pioren (1971) Internal Labor Markets and Manapower Analysis. Heidän mukaansa työntekijät jakautuvat enemmän tai vähemmän etuoikeutettuihin kategorioihin yrityksen sisällä osaamisen perusteella, mutta myös sukupuolen ja etnisen taustan mukaan. Ytimessä olevat, usein valkoihoiset, korkeammin koulutetut miehet, nauttivat paremmista työehdoista ja olosuhteista sekä varmemmasta työllisyydestä. Yhtä lailla naiset, etnisten vähemmistöjen edustajat ja heikommin koulutetut työntekijät sijoittuvat taas heikommin palkattuihin ja epävarmempiin reunatyöpaikkoihin. Neuvostoajan teollisuustuotanto perustui vahvasti jakoon ydin- ja reunatyövoiman välillä. Työpaikoilla tehtiin ero ansioituneisiin (kadrovye) ja reservityöläisiin (Schwartz 2004). Ansioituneet työntekijät saattoivat käydä epävirallisia neuvotteluja palkasta ja työpanoksesta, reservityöläisten enemmän suorittavan työn tahtia saatettiin taas kiristää yksipuolisella johtajan päätöksellä. Voidaan esittää hypoteesi, että Viroon tai muihin jälkisosialistisiin maihin tytäryhtiön perustaneet pohjoismaiset yritykset hyödyntävät tätä sosialistisen työprosessin ominaisuutta yrityksen sisäisten työmarkkinoiden lohkoutumiseen. Analyysi Analyysi on tehty käyttämällä teoreettisen viitekehyksen määrittelemää työmarkkinoiden lohkoutumisen kolmijakoa: institutionaalista toimintaympäristöä, yritysten strategioita sekä työntekijöiden elämästrategioita. Konkreettisemmin ilmaistuna analysoin kolmen erillistutkimuksen, 1) Suomen rakennussektorin ja Olkiluoto 3 rakennustyömaan, 2) Virossa toimivien pohjoismaisten yritysten sekä 3) virolaisten työperäisten maahanmuuttajien, kautta Suomen ja Viron yhtenevien työmarkkinoiden lohkoutumista. 1) Institutionaalisen toimintaympäristön vaikutus lohkoutumiseen: Työntekijöiden asema rakennusalan työprosessissa Suomen institutionaalinen toimintaympäristö siis ne säännöt ja käytännöt, joiden puitteissa yksittäiset toimijat toimivat on osa laajempaa Euroopan Unionin laajuista toimintaympäristöä. Tämän integraation taustana ovat entistä enemmän yhtenevä lainsäädäntö sekä pääoman, palveluiden ja työvoiman vapaa liikkuvuus EU:n sisällä. Nämä vapaudet ovat yksi askel pyrkimyksessä pääoman, tavaran ja työvoiman markkinoiden tekemisessä joustavammiksi globaalin kilpailun paineissa. Vaikka pyrkimys näyttää olevan päinvastainen kuin Kiinan vapaakauppa-alueisiinsa (Hong Kong ja Macao) tarkoituksellisesti kohdistamissa vyöhykkeistämisteknologioissa (zoning technologies), käytännössä markkinoiden vapauttamisella on sekä EU:n että Kiinan tapauksissa sama vaikutus eli eri ihmisryhmien välillä vaihteleva itsemääräämisoikeus (variegated sovereignty, ks. Ong 2006). Myös vaikutussuunta ja mekanismi on sama: korkealla tasolla (EU:n komissio, Kiinan johto) tehdyt poliittiset päätökset vaikuttavat väestöryhmien itsemääräämisoikeuteen kaupan, teollisuuspolitiikan ja tietotaidon keskinäisen vaihdon mekanismien kautta (Ong 2006, 98).
Lähinnä rakennusalalle sijoittuvat lähetetyt työntekijät ovat valtaosaltaan virolaisia, ja heidän lukumääränsä kasvaa jatkuvasti. Elokuussa 2013 verohallinnon ylitarkastaja Sari Wulff kertoi, että tähän mennessä reilut 53 000 ulkomaalaista rakennusalan työntekijää on hakenut itselleen veronumeron (Yle Uutiset 19.8.2013). 4 Määrä oli yli kaksinkertainen aiempaan arvioon verrattuna (emt.). Virolaiset, erityisesti lähetetyt, työntekijät uhkaavat sijoittua yhä yhdentyvillä virolais-suomalaisilla työmarkkinoilla kakkosluokkaan. Mutta Virosta Suomeen lähetetyn työvoiman tapauksessa virolainen osapuoli ei ole lähtökohtaisesti edes kiinnostunut virolaisten ongelmista. He eivät ole myöskään kiinnostuneita yhteistyöstä Suomen vero- tai työsuojeluviranomaisten kanssa. 5 Suomen verohallinnon johtaja Janne Marttisen mukaan verohallinnon tekemistä virka-apupyynnöistä 80-90 prosenttia lähtee Viroon (Talouselämä 26/2011). Vaikka Suomen työsuojeluviranomainen puuttuu virolaisten urakoitsijoiden työsyrjintään, maksamattomiin palkkoihin tai Suomen-edustajan nimeämättä jättämiseen, sekä jättää asiaa koskevan tutkintapyynnön Viron poliisille, jälkimmäinen ei suostu kuulustelemaan Virossa olevaa työnantajaa (TSP4). Syynä on se, että Virossa kyseiset teot eivät ole työrikoksesta rangaistavia kuten Suomessa. Käytännössä Suomen työsuojelupiirillä ei ole siten riittäviä keinoja puuttua virolaisen työvoiman käyttöä koskeviin epäkohtiin. 7 Virolaisia rakennusmiehiä työllistää Suomessa yleensä Viroon rekisteröity virolainen tai suomalaisomisteinen pieni tai keskisuuri yritys. Vaikka Eurajoen Olkiluotoon valmistuvan ydinvoimalan työmaa onkin pääosin muiden kuin virolaisten yritysten toimintakenttänä, toiminnan logiikka on samanlainen: pyrkimys poikkeusalueen luomiseen koordinoidun markkinatalouden sisälle. Työmaan työntekijöistä, joita vuoden 2008 elokuussa oli 3400 (Helsingin Sanomat 14.8.2008), noin kolmannes oli suomalaisia, kolmannes puolalaisia ja kolmannes muita kansallisuuksia, lähinnä ranskalaisia ja saksalaisia. Mukana oli 1500 urakoitsijaa 28 eri maasta (Frankfurter Allgemeine Zeitung, 30.3.2008). 6 Urakoiden kotimaisuusaste on laskenut jatkuvasti projektin edetessä. Suomalaiset rakennusurakoitsijat suhtautuivat nuivasti Olkiluodossa tarjolla olleisiin työmahdollisuuksiin, koska konsortion asettamat urakkahinnat eivät vastanneet niille asetettuja korkeita teknisiä vaatimuksia (RT1, RT2). Erään suuren suomalaisen rakennusyhtiön henkilöstöjohtaja arvioi, että konsortio oli jo lähtökohtaisesti aikonut tuoda työmaalle omat työntekijänsä ja alihankkijansa (RAK2). Pääurakoitsijat ovat yleensä selvillä alihankkijoiden urakkatarjouksiin sisältyvistä palkkamenoista, ja jos tarjous on tietyn tason alapuolella, alihankkijan palkkataso ei voi mitenkään täyttää suomalaisia työmarkkinaehtoja (RAK2, RL1). Konsortio valitsi aliurakoitsijat pikemminkin matalien kustannusten kuin kokemuksen ja teknisen osaamisen perusteella (STUK 2006). Olkiluodon rakennustyömaan työntekijöiden etujärjestöinä ovat olleet pääasiassa Rakennusliitto, Metallityöväen liitto ja Sähköliitto. Selkeä enemmistö Olkiluodon työväestä on ollut järjestäytymättömiä. Olkiluodon ydinvoimalaitostyömaan järjestäytymisaste oli 30 prosentin vaiheilla vuonna 2007 (RL10), ja puolalaisten rakennustyömiehien osalta korkeintaan 10 prosenttia (RL7, RL8). Ammattiliitot ovat kohdanneet tuntemattomia yrityksiä, jotka palkkaavat järjestäytymätöntä, liikkuvaa työvoimaa; näillä ei ole usein aikaisempaa kokemusta ammattiliitoista. Rakennusliiton luottamusmiesverkoston toimintaa on rajoittanut se, että työmaan rakenne on hierarkkisempi ja jäykempi kuin yleensä suomalaisilla työmailla (RL7, RL8). Olkiluoto 3:n alihankkijoilla ja työntekijöillä on ollut myös sopimukseen kirjattu vaitiolovelvollisuus kaikissa projektiin liittyvissä asioissa (aliurakoitsijoiden haastattelut). Koordinoidun talouden toimijat pyrkivät saamaan Areva-Siemensin noudattamaan paikallisia normeja. Silti Rakennusliitossakin saatettiin vedota ulkomaalaisen urakoitsijan vähäiseen tietämykseen suomalaisista työmarkkinakäytännöistä (RL3a). Areva ja Siemens ovat ydinvoimalaitostoimittajia eivätkä rakennusyrityksiä, joilla olisi aikeita jäädä pysyvästi Suomeen. Tämä tekee niistä ulkopuolisia ja niiden toiminnasta poikkeuksellista ja antaa niille luvan rajata toimintansa suomalaisen työmarkkinamallin ulkopuolelle, missä niiden ei tarvitse välittää koordinoidun markkinatalouden portinvartijoista. Markkina- 4 Veronumero tuli pakolliseksi jokaiselle suurelle työmaalle maaliskuun 2013 alussa. 5 Viron vero- ja tullihallituksen tiedottaja Anne Osvetin mukaan virolaisten vero-ongelmat Suomessa eivät kiinnosta vero- ja tullihallitusta, eivätkä he myöskään halua antaa haastatteluja tai tietoja suomalaiselle talouslehdelle (Talouselämä 26/2011). 6 Olkiluoto 3 ydinvoimalaitostyömaa lähti käyntiin vuonna 2004 eikä sen lopullista valmistumisaikataulua vieläkään tiedetä.
liberalistinen pyrkimys poikkeamiin (ks. esim. Ong 2006) esiintyy näin koordinoidunkin talouden sisällä. 2) Yritysten vaikutus lohkoutumiseen: Pohjoismaiset yritykset Virossa Olen käyttänyt Viron teollisuusyritysten työvoimastrategian analyysissa kaksijakoista lähestymistapaa eli olen jakanut strategiat joko matalaa kehitystietä (low road) tai korkeaa kehitystietä (high road) myötäileväksi riippuen siitä, mihin suuntaan työntekijän asema on kehittynyt tehtaassa. Yksinkertaistaen on olemassa vain joko alempi tai ylempi kehitystie yrityksen kilpailussa menestymiseen yritys voi kilpailla joko matalilla kustannuksilla tai laadulla (Hyman 2004, 414). 8 Tutkimuksen tulokset osoittivat, että pohjoismaalaistyyppistä vastuullista autonomiaa ei esiintynyt neljässä tutkitussa tehtaassa. Virolainen työvoima on aika puhtaasti alistettu suoraan kontrolliin. Vaikka työnantajan suoraa kontrollia ja työntekijöiden vähäistä osallistumista oli ennalta odotettavissa tekstiilitehtaissa, yllättävää oli, että tämä asetelma koski niin kemian-, konepaja- ja elintarviketeollisuuttakin. Elintarvikealan tehtaassa (Natural Drink) keskimääräinen viikoittainen työaika oli jopa lähes 60-tuntinen, ja työntekijät valittelivat kaikenlaisista työnantajan palkkaamista vakoojista, jotka mittaavat työaikaa. Siellä työnantaja on mitä ilmeisimmin onnistunut vakiinnuttamaan normin, jonka avulla tämä sai työntekijät tekemään ylimääräisiä tunteja paremman palkan toivossa. Tehtaissa oli pääsääntönä, että pohjoismaalaista yhteistoimintaa työntekijöiden ja johdon välillä ei esiintynyt. Poikkeuksena oli konepaja (Water Vehicle), joissa on neuvostoajalta periytyvä työn organisaatio ja ammattiliitto. Tässä tehtaassa käytiin Pohjoismaille tyypillisiä työehtosopimusneuvotteluja. Kyseessä ei ollut kuitenkaan pohjoismaisen työn organisaation ja työmarkkinamallin siirto Viroon. Pohjoismainen teollisuusyrittäjä ei pyrkinyt tässä suhteessa luomaan omia käytäntöjä vaan otti paikalliset normit annettuina. Investoinnin motiivin mukaan tarkasteltuna pieniä eroja esiintyi. Tehokkuusorientoituneessa tekstiiliteollisuudessa työehdoista sopiminen ammattiliiton kanssa ei ollut työnantajan intresseissä. Myös pohjoismaista työn organisaatiota eniten muistuttavassa tehtaassa, Water Vehicle:ssa, palkkaneuvotteluilla pyrittiin lähinnä kehittämään eriarvoisuutta tehtaan sisällä. Johto hyödynsi näin neuvostoajallekin tyypillistä työvoiman segmentaatiota (Schwartz 2004). Investointimotiivien ja tytäryhtiön roolin tarkastelusta paljastui, että pohjoismainen työnantaja on valinnut Virossa sijaitsevissa tuotantoyksiköissä pääasiassa matalan kehitystien. Tämä näkyy sekä investoinnin asteessa tuotantoprosessiin että panostuksessa tutkimukseen ja tuotekehittelyyn; molemmat ovat varsin heikolla tasolla. Voidaan siis päätellä, että pääoman liikkumisen vapautuminen Pohjoismaiden ja Viron välillä vuodesta 2004, kun Baltian maat liittyivät Euroopan Unioniin, ei ole sanottavasti parantanut virolaisen työvoiman asemaa pohjoismaisessa tuotantoprosessissa. Kun ajattelemme työntekijöiden kollektiivista asemaa yhtenä maantieteellisesti jakautuneen tuotantoprosessin osana, on otettava kuitenkin huomioon tuotannon tyyppi ja tuotteen ominaisuudet kansainvälisessä kilpailussa. Kun asetamme rinnakkain vaatetus-, elintarvike-, kemian-, ja metallialan tuotteet ja niitä vastaavat työprosessit, huomaamme, että työnantajan perimmäisenä motiivina ei ole niinkään heikentää työntekijän asemaa kokonaisuutena vaan vastata epäsäännölliseen ja epävakaaseen tuotteen kysyntään. Toisin sanoen matalan kehitystien sanelee maantieteellisesti hajautettujen arvoketjujen eriarvoistava tendenssi. Arvon aleneminen tapahtuu maantieteellisesti hajautetun tuotantoprosessin reuna-alueella, jossa määrällinen jousto yhdistyy yksitoikkoiseen ja standardoituun työprosessiin (Gough 1996). Toisin sanoen työvoimavaltainen tuotanto on sijoitettu niille alueille, joilla palkat ovat alhaisia ja työvoima luotettavaa ja sitoutunutta, kuten Eliasson ja Johansson (1994, 102) havaitsivat tarkastellessaan ruotsalaisten yritysten Itä-Euroopan investointeja. 3) Työntekijöiden vaikutus lohkoutumiseen: virolaisten työperäinen maastamuutto Institutionaaliset rakenteet asettavat raamit myös yksiöiden työperäiselle maahanmuutolle. Työntekijöiden tai perheiden kannalta epäedullisempi maa saattaa maapalloistumisen aikakaudella menettää asiakkaitaan eli kansalaisia eduiltaan parempaan naapurimaahan (Hirschman 1970, 51; Sippola 2013). Virossa opiskelijat ovat tyytyväisiä elämäänsä, mutta ansiotyössä tai eläkkeellä olevat eivät ole sitä; Suomessa ja Ruotsissa taas kaikki edellä mainitut ryhmät ovat
tyytyväisiä elämäänsä (Realo & Dobewall 2011, 90). Työperäisen maastamuuton analyysi antaa mietiskelyn aihetta virolaisille poliitikoille siinä, että potentiaalisten maasta muuttajien määrä on kasvanut yli kaksinkertaiseksi vuodesta 2006 vuoteen 2010 (3,9 prosentista 8,5 prosenttiin työikäisestä väestöstä) (Veidemann 2010). Kritiikin kärki osuu maassa harjoitettuun sosiaalipolitiikkaan. Voimakas poismuutto keskisen ja itäisen Euroopan maista liittyy näiden maiden heikkoon sosiaali- ja työttömyysturvaan sekä työmarkkinoiden sisäisiin ongelmiin (Kurekova 2011). Viron ja muiden Baltian maiden euromääräiset sosiaalimenot vastaavatkin vain puolta Unkarin ja Tshekin sosiaalimenoista ja vain kolmasosaa Slovakian menoista (emt.). 9 Uusliberalistinen malli yhdistettynä jälkikommunistisiin periaatteisiin on johtanut Baltian maissa kasvaneeseen köyhyysriskiin nuorten, heikommin koulutettujen ja osa-aikatyöntekijöiden keskuudessa (Toots & Bachmann 2010). Vuodelta 2007 tehty maastamuuttoa käsittelevä tutkimus osoittaa, että juuri nuoret (15-34 vuotiaat) ja vähemmän koulutetut miehet ovat alttiimpia muuttamaan pois Virosta (Randveer & Rõõm 2009). Tarton yliopiston yhteiskuntamaantieteen professori Rein Ahaksen mukaan suurimmalla osalla Viron heikommin koulutetusta väestönosasta ei ole muuta mahdollisuutta kuin Suomessa työskentely (Ahas 2012). Tällainen viimeisen mahdollisuuden työllistyminen on omiaan lisäämään vertikaalisia, kartanonherra-alustalainen tyyppisiä työperäisen maahanmuuton suhteita vastakohtana horisontaalisille suhteille, jotka perustuvat työntekijän mahdollisuudelle valita työpaikkansa (emt.). Venäläisen työvoiman asema Viron työmarkkinoilla näyttää edelleen heikolta, ja erityisen heikossa asemassa ovat ns. muukalaispassin haltijat. 7 Tällä seikalla voi olla vaikutuksia siihen, minkä kansallisuuden omaavia työntekijöitä suuntautuu Suomen työmarkkinoille ja millä ehdoilla he ovat valmiita tekemään työtä. Alemman tason koulutuksen omaavat sekä viron venäläiset kuuluvat riskiryhmään, josta on kaikkein vaikeinta työllistyä (Meriküll 2011). Työttömyys koetteleekin pahiten vironvenäläisten asuttamaa Koillis-Viroa samalla, kun maan sisäinen liikkuvuus on heikkoa (emt.). Yritykset ovat kohdentaneet sopeuttamiskeinoja (työpaikkojen ja palkkojen leikkauksia) erityisesti miehiin ja venäjää äidinkielenään puhuviin työvoiman lohkoihin (Masso & Krillo 2011). Niinpä voidaan olettaa, että äidinkielenään venäjää puhuvien miesten tai korkeasti koulutettujen nuorten todennäköinen työnhaun suunta on Suomi. Suomalais-virolaiset työmarkkinat sisältävät näin ollen monta eri segmenttiä. Ydintyövoimaan kuuluvat karkeasti ottaen vakituisissa työsuhteissa olevat Suomen kansalaiset. Virolaiset ei-lähetetyt työntekijät voivat onnistua pääsemään tähän lohkoon. Lähetettyjä työntekijöitä (jollaisia virolaiset työntekijät tyypillisesti ovat Suomessa) taas kohdellaan yleensä reunatyöpaikkojen ehdoilla, jopa samoin standardein kuin Virosta paikan päältä palkatulla työvoimalla. Maidemme välisten yhteisten työmarkkinoiden tertiäärilohkoon kuuluvat puolestaan venäläiset, erityisesti muukalaispassin omaavat työntekijät. Johtopäätökset Tämä tutkimus etsi syitä suomalais-virolaisten työmarkkinoiden lohkoutumiselle institutionaalisten tekijöiden lisäksi talouden ja työmarkkinoiden toimijoiden, yritysten ja työntekijöiden, eriarvoisuutta lisäävästä toimintalogiikasta. Tutkimuksen kimmokkeena oli havainto, että huolimatta Viron ja Suomen työmarkkinoiden yhä pidemmälle etenevästä integraatioista työmarkkinoiden väliset erot ovat jääneet pysyviksi. Keskipalkkojen ero on edelleen lähes nelinkertainen eli sama kuin vuonna 2007. Viro ei olekaan noussut Euroopan viiden vauraimman kansakunnan joukkoon kansalaisten ahkeruuden ja vapaan talouspolitiikan ansiosta, kuten pääministeri Andrus Ansip vuoden 2006 itsenäisyyspäivän puheessaan julisti. 7 Viron venäläinen vähemmistö koostuu karkeasti arvioiden noin 300 000 venäjänkielisestä, joista 100 000:lla ei ole Viron kansalaisuutta ja noin 85 000:lla on edelleen ns. muukalaispassi. Muukalaiset koostuvat pääasiassa Viroon neuvostoaikana 1944-1991 tulleista venäläisistä, jotka eivät hakeneet Viron kansalaisuutta ajoissa tai jotka eivät myöhemmin ole läpäisseet suhteellisen tiukkaa kieli- ja kulttuuritiedon koetta.
tavassa politiikassa, mikä näkyy räikeimmin juuri vuosien 2008-09 laman aikana. Viro menestyi 2000-luvun alkuun asti investointia tukevan verotuksen ja alhaisten työvoimakustannusten konseptilla, mutta 2000-luvun kuluessa pitemmälle politiikan painopisteen olisi pitänyt muuttua enemmän yhteiskunnallista tasa-arvoa, sosiaaliturvaa ja inhimillistä pääomaa painottavaan suuntaan. Finanssi- ja eurokriisin aika on muokannut virolaisten maastamuuttoon asennoitumista ja maahansa sitoutumisen astetta niin, että kynnys Suomessa työskentelylle ja jopa asumiselle on madaltunut. Samalla halpojen palkkojen politiikka on tullut tiensä päähän. Todella halpojen kustannusten maat tai samoilla kustannuksilla tuottavat ydinmarkkinaa lähempänä sijaitsevat maat ovat ajamassa Viron ohi. Tämä tutkimus ei anna eikä pyrikään antamaan kokonaiskuvaa koko ilmiöstä. Tapausyrityksissä ei ole esimerkiksi ainuttakaan palvelusektorin yritystä; palvelusektori näyttelee tärkeää roolia jälkiteollisen yhteiskunnan kehityksessä. Lisäksi teollisuuden tai rakennuksen koko Suomesta Viroon ulottuva arvoketju pitäisi olla mukana tarkastelussa. Tämä tutkimus nojautuu tosin systemaattisiin otoksiin Viron teollisuudesta ja yhdeltä Suomesta sijaitsevalta rakennustyömaalta, mutta otannan luonteesta johtuen se ei pysty antamaan kokonaiskuvaa koko arvoketjusta ts. virolaisten ja suomalaisten tuottamasta lisäarvosta yrityksessä tai rakennusurakassa. Kokonaiskatsaus aiheesta vaatisi ehdottomasti laajemman tutkimuksen. Tutkimukseni pyrkiikin kertomaan kyseessä olevan yhteiskunnallisen muutoksen suunnasta ja tähän kehitykseen vaikuttavista tekijöistä. 10 Tutkimukseni osoittaa, että institutionaalisella tasolla tehdyt päätökset voimistavat segmentaatioteorian oletusten mukaisesti sekä yritysten sisäisten työmarkkinoiden lohkoutumiskehitystä että vertikaalisiin (eriarvoistaviin) suhteisiin perustuvaa työperäistä maahanmuuttoa (ks. esim. Ahas 2012). Viron ja Suomen yhteneviä työmarkkinoita koskeva analyysini ei tue optimistista oletusta (Schmieding ym. 2011, 5), jonka mukaan tiukan talouskurin politiikasta johtuvat sopeutustoimet johtaisivat ytimen ja periferian rajojen väistämättömään häviämiseen Euroopan sisällä. Lähteet Agamben, G. (1998) Homo Sacer: Sovereign Power and Bare Life. Tra. Daniel Heller-Roazen. Stanford: Stanford University Press. Ahas, R. (2012) Rein Ahas: kellele on kasulik Soomes töötamine? Arvamus, Postimees 19 December 2012. CEMAT (2005) Suomalaisten yritysten kansainvälistyminen Baltiassa 1987-2004 ja investointikokemukset Virossa. Helsingin kauppa korkeakoulu, Kansainvälisten markkinoiden tutkimuskeskus CEMAT. Doeringer, P. B. & Piore, M. J. (1971) Internal Labor Market and Manpower Analysis. Lexinton: Health Lexington Books. Eliasson, K. & Johansson, M. 1994. Labour force as a location factor and the new spatial division of production. Teoksessa H. Ćwikliński & J. W. Owsiński (toim.) Nordic-Baltic Europe is Restructuring: Looking for the Integration Fits. Warsaw: The Interfaces Institute. Euroopan komissio (2012) Employment and Social Developments in Europe 2012. Brussels: Directorate-General for Employment, Social Affairs and Inclusion. Gough, J. (1996) Not flexible accumulation contradictions of value in contemporary economic geography: 1. Workplace and interfirm relations. Environment and Planning A 28(11): 2063-2079. Hirschman, A. O. (1970) Exit, Voice, and Loyalty: Responses to Decline in Firms, Organizations, and States. Cambridge: Harvard University Press. Holm, P. (2013) Suomalaisomisteiset yritykset Virossa. PTT työpapereita.
Hyman, R. 2004. Varieties of Capitalism, National Industrial Relations Systems and Transnational Challenges. Teoksessa A-W. Harzing & J. Van Ruysseveldt (toim.) International Human Resource Management (2nd ed.). London: SAGE Publications, 411-432. Julkunen, R. (2008) Uuden työn paradoksit. Keskusteluja 2000-luvun työprosess(e)ista. Tampere: Vastapaino. Kurekova, L. (2011) The role of welfare systems in affecting out-migration: The case of Central and Eastern Europe. The IMI Working Papers Series 46. Laar, M. (2007) The Estonian Economic Miracle. The Heritage Foundation. http://www.heritage.org/research/reports/2007/08/the-es tonian-economic-miracle Haettu 4.10.2013. 11 Masso, J. & Krillo, K. (2011) Labour markets in the Baltic States during the crisis 2008-2009: the effect on different labour market groups. Faculty of Economics and Business Administration. University of Tartu. Meriküll, J. (2011) Labour market mobility during a recession: the case of Estonia. Bank of Estonia Working Paper Series 1/2011. Nätti, J. (1989) Työmarkkinoiden lohkoutuminen: segmentaatioteoriat, Suomen työmarkkinat ja yritysten työvoimastrategiat. Jyväs kylän yliopisto. Yhteiskuntapolitiikan väitöskirja. Ong, A. (2006) Neoliberalism as Exception: Mutations in Citizenship and Sovereignty. Durham: Duke University Press. Randveer, M. & Rõõm, T. (2009) The Structure of Migration in Estonia: Survey-Based Evidence. Bank of Estonia Working Paper Series 1/2009. Realo, A. & Dobewall, H. (2011) Age, unemployment, and life satisfaction in Estonia, Finland, Latvia and Sweden. Estonian Human Development Report 2010/2011: Baltic Way(s) of Human Development: Twenty Years On. Tallinn: Eesti Koostöö Kogu. Schmieding, H., Hofheinz, P., Quitzau, J., Rossen, A. & Schulz, C. (2011) The 2011 Euro Plus Monitor: Progress Amid the Turmoil. Joh. Berenberg, Gossler & Co. KG, Berenberg Bank. Schwartz, G. (2004) Core and periphery of the collective : labour segmentation in the Russian industrial enterprise, Industrial Relations Journal 35(3): 271-285. Sippola, M. (2013) The awkward choices facing the Baltic worker: Exit or Loyalty. Journal of Baltic Studies (julkaistu sähköisesti 10. tou kokuuta 2013). STUK [Säteilyturvakeskus] (2006) Management of Safety Requirements in Subcontracting during the Olkiluoto 3 Nuclear Power Plant Construction Pha se. Investigation Report 1/06 (10.7.2006). Toots, A. & Bachmann, J. (2010) Contemporary Welfare Regimes in Baltic States: Adapting Post-Communist Conditions to Post-Modern Challenges. Vaughan-Whitehead, D. (2011) Introduction: Has the Crisis Exacerbated Work Inequalities? Teoksessa Vaughan-White head, D. (toim.) Work Inequalities in the Crisis: Evidence from Europe. Cheltenham: Edward Elgar, 1 37. Veidemann, B. (2010) Eesti tööealise rahvastiku väljarändepotentsiaal aastal 2010. Sotsiaalministeeriumi toimetised nr 8/2010.
12 www.centrumbalticum.org