Rakennusvalvonnan alueellistaminen väliraportti

Jarno Parviainen & Ulla Hurmeranta Rakennusvalvonnan alueellistaminen väliraportti Rakennustarkastajille osoitetun kyselyn tulokset

TEKIJÄT Parviainen Jarno Hurmeranta Ulla ISBN 978-952-293-230-3 (pdf) Suomen Kuntaliitto Helsinki 2014 Suomen Kuntaliitto Toinen linja 14, 00530 Helsinki PL 200, 00101 Helsinki Puh. 09 7711 www.kunnat.net

Sisältö 1 Kyselyn tausta... 2 2 Tietoja Kyselyn vastaajista ja tietojen analysoinnista... 3 3 Rakennusvalvonnan muut tehtävät ja resurssit... 6 3.1 Kunnan maankäyttö ja alueelliset rakennusvalvontaorganisaatiot... 8 3.2 Resurssit ja tehtäväkenttä... 10 3.2.1 Tietojärjestelmät... 15 4 Alueellisten rakennusvalvontayksiköiden perustaminen...17 5 Alueellisten rakennusvalvontaorganisaatioiden yhteistyökunnan muiden viranomaisten kanssa...25 6 Alueelliset rakennusvalvontayksiköt ja kuntien kaavoitus...29 7 Osa-aikaiset rakennustarkastajat...34 8 Huomioita ja johtopäätöksiä rakennustarkastajille osoitetusta kyselystä...38 Liite 1. Kyselylomake 1

Rakennusvalvonnan alueellistaminen väliraportti. Rakennustarkastajille osoitetun kyselyn tulokset 1 Kyselyn tausta Kuntaliitossa käynnistyi keväällä 2014 projekti, jonka tarkoituksena on selvittää rakennusvalvonnan alueellistamiseen vaikutuksia kuntien toimintaan niin rakennusvalvonnan näkökulmasta kuin myös kunnan muiden toimijoiden kannalta. Kuntaliiton projektin taustalla on valtion tavoitteet koota kuntien rakennusvalvonnat yhteen suuremmiksi alueellisiksi/ylikunnallisiksi yksiköiksi. Kuntien vapaaehtoinen yhteistyö rakennusvalvonnan organisoinnissa on edistynyt hitaasti. Rakennusvalvonnan, kuten kuntien resurssit yleensäkään, eivät ole sanottavasti lisääntyneet vuosin varrella. Valtion toimesta kunnille on annettu uusia tehtäviä ja lainsäädännön vaikutuksesta rakennusvalvonnan tehtävät ovat laajentuneet ja tulleet vaativimmiksi. Rakennusvalvonnan alueellistaminen liittyy tavoitteisiin, joilla pyritään parantamaan rakennusvalvonnan resursseja, yhtenäistämään tulkintoja sekä lisäämään maksutuloja. Rakennusvalvonnan alueellistaminen on kirjattu niin vuoden 2011 hallitusohjelmaan kuin myös syksyllä 2013 hyväksyttyyn rakennepoliittiseen ohjelmaan. Kuntaliiton projekti on saanut ympäristönministeriön tukea. Kuntaliiton projekti jakautuu kahteen osioon, joista tämä väliraportti kuntien johtaville rakennustarkastajille, on ensimmäinen osa. Jokaisesta kunnasta pyydettiin yksi vastaus. Kyselyssä kartoitettiin nimenomaan rakennustarkastajien näkemyksiä mahdollisesta alueellisesta rakennusvalvonnasta ja rakennusvalvonnan yhteistyöstä muiden kunnan viranomaisten kanssa. Kuntaliiton projektin toisessa vaiheessa tullaan haastattelemaan kuntien muita toimijoita joillakin alueilla. Haastatteluilla pyritään selvittämään kuinka kunnan muut viranomaiset ja toimijat näkevät alueellistamisen vaikutukset kunnan tavoitteiden toteutumiseen ja yhteistyöhön, erityisesti maankäytössä. Haastattelukierroksella pyritään myös saamaan lisäselvyyttä rakennusvalvonnan rooliin kunnan strategian toteuttamisessa. Kyselyn vastaajista 70 % ilmoitti, että rakennusvalvontaa ohjataan kunnan strategialla liittyen muun muassa lupien käsittelyaikoihin ja kaupunkikuvallisiin tekijöihin. Kyselyyn vastattiin aktiivisesti ja kysely antaa hyvän pohjan projektin toiseen vaiheeseen. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että rakennustarkastajien näkemykset olivat pääosin myönteisiä alueellistamisen suhteen. Kuntakokoluokittain joissain kysymyksissä näkemykset esim. alueellisen rakennusvalvonnan vaikutuksista ja tavoiteltavasta koosta poikkesivat toisistaan. Alueellistamisella on havaittavissa erilaisia vaikutuksia erikokoisissa kunnissa, myös kuntien sijainnilla on merkitystä. Näitä eroavaisuuksia kartoitetaan tarkemmin haastatteluin. 2

2 Tietoja Kyselyn vastaajista ja tietojen analysoinnista Kyselyyn saatiin yhteensä 222 vastausta. Ylimääräiset vastaukset samoista kunnista poistettiin, jokainen vastaus edustaa siten yhtä kuntaa. Kyselyyn oli osin hankala vastata, jos vastaajana oli yhteistoiminta-alue, koska kysely oli tehty peruskunnan näkökulmasta. Tämä aiheutti tarpeen yhdistellä yhteistoiminta-alueelta saadut vastaukset peruskuntajoukkoon. Sulautus tehtiin siten, että jos yhteistoiminta-alueelta tuli vain yksi vastaus, laskettiin yhteen koko yhteistoiminta-alueen asukasluku ja vastaus sijoitettiin kyseiseen kokoluokkaan. Jos yhteistoiminta-alueelta saatiin useampi vastaus, käytiin vastaukset läpi ja niiden ollessa yhteneviä, toimittiin kuten edellisessä tapauksessa poistaen ylimääräiset vastaukset. Jos yhteistoiminta-alueelta saatiin useita toisistaan eriäviä vastauksia, niitä käsiteltiin erillisinä (kunta)vastauksina ja ne sijoitettiin kunnan asukasluvun mukaiseen luokkaan. Korkean vastausprosentin vuoksi tästä ei voida todeta syntyvän lopullisten tulosten kannalta olennaisia vääristäviä muutoksia. Kaikista kokoluokista saatiin kuitenkin varmuudella vastausmääräksi lähes 60 prosenttia. Yhteensä käsiteltäviä vastauksia oli eliminointien ja yhdistelyjen jälkeen 215. Kyselyn kokonaisvastausprosentti on laskettu suhteessa Manner-Suomen koko kuntajoukkoon (n=304) ilman, että on huomioitu yhteistoiminta-alueiden vaikutusta yksiköiden kokonaismäärään ja huomioimatta niiden vaikutusta yksiköiden väliseen jakautumiseen kokoluokittain. Näin laskien vastausprosentiksi muodostui 71 prosenttia, mitä voi pitää erittäin hyvänä. Todellisuudessa vastausprosentti on tätäkin parempi, koska arvioiden mukaan Suomessa on rakennusvalvonnasta vastaavia yksiköitä noin 280. Arvio perustuu kyselystä saatuihin tietoihin sekä aiempaan käsitykseen asiasta. Kokonaisvastausprosentiksi muodostuisi näillä oletusarvoilla lähes 80 prosenttia. Arviolta siis noin 15-20 prosenttia suomen kunnista kuuluu tällä hetkellä johonkin yhteistoimintamuotoon (yhteislautakunta & kuntayhtymä) pois lukien viranhaltijayhteistyö (ostopalvelu). 3

Rakennusvalvonnan alueellistaminen väliraportti. Rakennustarkastajille osoitetun kyselyn tulokset Taulukko 1. Manner-Suomen kunnat kokoluokittain Kuntakokoluokka kuntia vastauksia vastausprosentti asukkaita Asukkaiden osuus koko väestöstä Alle 6000 148 87 59 % 490608 9 % 6000 12000 68 52 76 % 578668 11 % 12000 25000 46 42 91 % 809151 15 % 25000 50000 22 17 77 % 789274 15 % Yli 50000 20 17 85 % 2759327 51 % Kaikki (Manner Suomi) 304 215 71 % 5427028 100 % Kuva 1. Vastausprosentit kuntakokoluokittain Kun vastaukset oli puhdistettu päällekkäisistä ja ylimääräisistä tiedoista, ne käsiteltiin SPSS-ohjelmalla. Tulosten analysoinnissa päädyttiin käyttämään viisiportaista kuntakokoluokitusta sekä luokkaa kaikki, josta ilmenee koko vastaajajoukon mielipide. Koska kaikista kunnista pyydettiin vain yksi vastaus, tuloksiin sisältyy jonkin verran subjektiivisuutta, vaikka kysyttiin nimenomaan rakennusvalvonnan näkökulmaa asiaan. Toisaalta voidaan olettaa, että vastaukset annettiin useamman henkilön yksiköissä yhteistuumin. Kuntakokoluokituksen lisäksi vastaukset ristiintaulukoitiin vastaajan työkokemuksen, maantieteellisen sijainnin sekä kunnan yhdyskuntarakenteellisen luokituksen mukaan. Työkokemuksen huomioon ottaminen ei juuri vaikuttanut tuloksiin, mikä osaltaan vahvistaa näkemystä, että vastaukset annettiin rakennusvalvontayksikön nimissä, ei yksittäisen työntekijän näkökulmasta. Maantieteellisen sijainnin huomioiminen ei myöskään tuottanut erityisen poikkeavia jakaumia (käytössä oli AVI-luokitus). Vastaukset jakautuivat varsin tasaisesti alueiden välillä. Lappi tuotti pienen poikkeuksen, mutta Lapin osalta vastausten määrä oli liian vähäinen luotettavan analyysin muodostamiseksi. 4

Vastausten analysointi kolmiportaisella yhdyskuntarakenneluokituksella (kaupunkimaiset - taajaan asutut ja maaseutumaiset kunnat) tuotti suurin piirtein vastaavat jakaumat kuin kuntakokoluokitus, mikä oli oletettavaa. Yhdyskuntarakenteeltaan kaupunkimaisiksi luokitellut kunnat noudattelivat kuntakokoluokituksen kahta suurinta luokkaa. Taajaan asuttujen kuntien vastaukset noudattelivat kokoluokan 12 000-25 000 asukasta vastauksia ja maaseutumaisten kuntien vastaukset tätä pienempiä kuntia. Koska muut luokitukset kuin kokoluokka eivät tuottaneet merkittävää lisäinformaatiota tai mukailivat kokoluokitusta, päädyttiin käyttämään pelkästään kokoluokitusta sen selvyyden ja yksiselitteisyyden vuoksi tulosten julkaisussa. 5

Rakennusvalvonnan alueellistaminen väliraportti. Rakennustarkastajille osoitetun kyselyn tulokset 3 Rakennusvalvonnan muut tehtävät ja resurssit Rakennustarkastajat hoitavat kunnissa joitakin sellaisia tehtäviä, joita ei ole lainsäädännössä osoitettu rakennustarkastusviranomaiselle vaan yleisesti kunnalle. Tällaisia tehtäviä ovat muun muassa: rakennus ja huoneistotietojen ilmoittaminen väestörekisterikeskukselle, rekisterin pitäjänä oleminen väestörekisteritietojen osalta, korjaus- ja energia-avustuksiin liittyvät tehtävät, maisematyöluvista päättäminen, ojitustehtävät, katujen ja muiden yleisten alueiden valvontatehtävät sekä maa-ainesasiat. Rakennusvalvonnalle kuuluu lähes kaikissa kunnissa huoneistotietojen ilmoittaminen väestörekisterikeskukselle. Yli 70 prosenttia vastaajista ilmoitti, että rakennusvalvonta hoitaa myös korjaus- ja energia-avustuksiin liittyviä tehtäviä Kuva 2. Rakennusvalvonnan muut tehtävät 6

Rakennuspaikan sijainnin merkintä sekä sijaintikatselmukset kuuluvat lähes puolessa Suomen kunnista rakennusvalvonnalle. Erityisesti pienissä alle 6000 asukkaan kunnissa rakennusvalvonta hoitaa lähes aina nämä tehtävät. Myöskään alle 12 000 asukkaan kunnissa ei ole tavatonta, että rakennusvalvonta hoitaa kyseisiä asioita. Suuremmissa yli 12 000 asukkaan kunnissa tehtäviä hoitaa pääsääntöisesti kunnan mittaustoimi. Yleisesti voi todeta, että mitä pienemmästä kunnasta on kyse, sitä todennäköisemmin rakennustarkastajan tehtäviin kuuluu myös muita kuin varsinaisia rakennusvalvontaviranomaisen tehtäviä. Kuva 3. Rakennuspaikan sijainnin merkintä Kuva 4. Sijaintikatselmukset 7

Rakennusvalvonnan alueellistaminen väliraportti. Rakennustarkastajille osoitetun kyselyn tulokset 3.1 Kunnan maankäyttö ja alueelliset rakennusvalvontaorganisaatiot Maankäytön suunnittelu on eräs kunnan tärkeimmistä ohjauskeinoista toteuttaa kuntalaisten tahtoa ja kuntalaisten elämänlaatua parantavia toimenpiteitä kunnan alueella. Maankäytöllä toteutetaan suoraan tai välillisesti miltei kaikkia kunnan strategisia tavoitteita. Maankäyttöä voidaan siten pitää kunnan ydintehtävänä. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan toimivalta maankäytöstä kuuluu kunnalle. Tähän liittyen kunta päättää myös poikkeamisista ja suunnittelutarveratkaisuista. Kunnat ovat harkintansa mukaan siirtäneet tätä toimivaltaa edelleen muun muassa rakennusvalvonnalle. Kuva 5. Poikkeamiset ja suunnittelutarveratkaisut Rakennustarkastajat osallistuvat osittain tai kokonaan suunnittelutarveratkaisujen sekä poikkeamisasioiden valmisteluun noin 80 % kunnista, siten että osuus laskee tasaisesti suuria kuntia kohden, joissa noin 35 % rakennusvalvojista osallistuu edellä mainittujen tehtävien valmisteluun. Rakennustarkastajilla on tämän lisäksi päätäntävaltaa suunnittelutarveratkaisuissa 24 prosentissa kyselyn kunnista. Päätösvaltaa poikkeamisasioissa on 14 prosentilla kyselyyn vastanneista rakennustarkastajista. Jos mukaan lasketaan tapaukset, joissa päätösvaltaa on osittain, ovat vastaavat luvut 29 % ja 30 %. 8

Joka kolmannella rakennustarkastajalla tai muulla rakennusvalvonnan viranhaltijalla on siten ainakin osittain päätösvaltaa poikkeamisasioissa ja suunnittelutarveasioissa. Eniten päätösvaltaa rakennustarkastajilla poikkeamisasioissa sekä suunnittelutarveasioissa on kuntakokoluokassa 6000-12 000 asukasta. Vähiten päätösvaltaa on keskisuurissa kunnissa (25 000-50 000 asukasta), joissa vain kuudella prosentilla rakennustarkastajista on päätösvaltaa poikkeamisasioissa. Jos huomioon otetaan myös ne tapaukset, joissa päätösvaltaa on osittain, keskisuurissakin kunnissa päästään yli 20 prosenttiin. Kuva 6. Päätösvalta poikkeamisissa kuntakokoluokittain 9

Rakennusvalvonnan alueellistaminen väliraportti. Rakennustarkastajille osoitetun kyselyn tulokset 3.2 Resurssit ja tehtäväkenttä Rakennusvalvontaa hoidetaan kunnissa aikaisempien selvitysten perusteella kokonaisuudessaan noin 1000 henkilötyövuoden panoksella. Tässä kyselyssä haluttiin tarkempaa tietoa rakennusvalvonnan teknisen henkilökunnan määrästä. Kyselyn perusteella yleisin kokoluokka on yhden henkilötyövuoden yksikkö ja mediaanikoko on kaksi henkilötyövuotta. Tässä kyselyssä pienin yksikkö oli vain 0,2 henkilötyövuotta ja suurin 65 henkilötyövuotta. Alla olevasta taulukosta selviää tarkemmin henkilötyövuosien jakauma. Kyselyyn vastanneista kunnista vain 10 prosentissa rakennusvalvonnassa teknisen henkilökunnan määrä on yli 5 henkilötyövuotta. Alle kahden henkilötyövuoden yksiköitä on noin 62 prosentissa kyselyyn vastanneista kunnista. Taulukko 2. Rakennusvalvontayksiköiden teknisen henkilökunnan määrä Tapausten lukumäärä % Kumulatiivinen % osuus HTV (tekninen) 1 tai alle 57 28,1 28,1 1 2 68 33,5 61,6 2 5 57 28,1 89,7 5 tai yli 21 10,3 100 Yhteensä 203 100 Koska haluttiin saada perustietoa alueellisten rakennusvalvontayksiköiden koosta käytävään keskusteluun, kysyttiin rakennustarkastajilta tietoja myös kunnan tyypillisimmistä rakennushankkeista. Rakennushankkeiden tyypit vaihtelevat kunnittain. Eniten rakennusvalvontaa työllistävä työkohde koko maassa on omakotitalo, mutta eritoten pienemmissä kunnissa lomarakennus voi olla myös yleisin rakennuskohde. Lomarakennuksia rakennetaan myös paljon paikkakunnilla, joissa asukasluku ei kasva, vaan saattaa jopa laskea. Oulusta Seinäjoen tienoille ulottuvalla alueella maatalouden tuotantorakennus on kyselyn perusteella monessa kunnassa toiseksi yleisin rakennushanke. Kerrostalo on toiseksi yleisin rakennushanke osassa maakuntakeskuksista 10

Kuva 7. Tyypillisin rakennushanke 11

Rakennusvalvonnan alueellistaminen väliraportti. Rakennustarkastajille osoitetun kyselyn tulokset Kartta 1. Lukumääräisesti tyypillisimmät rakennushankkeet kunnittain. (Aluejaot MML, 2014) 12

Maksutulojen lisääminen on yksi rakennusvalvonnan alueellistamisen tavoite. Talouteen ja toimintaan liittyviä tietoja ei kysytty erikseen kyselyssä, koska tiedot ovat saatavilla Tilastokeskuksen rakennustilastoista sekä kuntien talous- ja toimintatilastosta. Rakentamisen volyymit vaihtelevat merkittävästi sekä alueellisesti että talouden suhdanteiden mukaan. Näin myös kuntien maksutulot vaihtelevat ja kunnilla on erilaisia käytäntöjä maksujen kattavuuden suhteen. Rakennusvalvontamaksua kerätään tällä hetkellä kattavimmin kasvukeskusalueilla, joissa rakentamista tapahtuu tasaisesti. Rakennusvalvonnan muiden tehtävien volyymeissä on myös paikkakuntakohtaisia eroja liittyen alueen elinkeinorakenteeseen ja muihin alueiden erityispiirteisiin. Rakennusvalvonnan menot syntyvät lähinnä kiinteistä henkilökustannuksista, jotka eivät juuri jousta suhdanteiden muuttuessa (kuva 8.) Taulukko 3. Rakennusvalvonnan tulojen osuus menoista. (Lähde: Tilastokeskus 2012) Rakennusvalvonnan tulojen osuus menoista Maakunta (2012) Etelä Pohjanmaa 50,2 % Lappi 51,4 % Pohjanmaa 58,2 % Etelä Karjala 62,2 % Satakunta 62,3 % Kymenlaakso 63,4 % Pohjois Karjala 65,7 % Keski Suomi 68,7 % Pohjois Savo 71,6 % Etelä Savo 73,3 % Kainuu 77,9 % Keski Pohjanmaa 80,3 % Pohjois Pohjanmaa 80,5 % Varsinais Suomi 81,7 % Kanta Häme 87,8 % Pirkanmaa 89,0 % Päijät Häme 99,9 % Uusimaa 112,4 % Kartta 2. Asuntotuotanto kunnittain 2012 13

Rakennusvalvonnan alueellistaminen väliraportti. Rakennustarkastajille osoitetun kyselyn tulokset Kuva 8. Rakennusvalvonnan tulot ja menot 2000-2012. 14

3.2.1 Tietojärjestelmät Rakennusvalvonnan onnistunut ja tehokas työ on yhä useammin sidottu tietojärjestelmien käyttämiseen. Rakennusvalvonta käyttää useita eri tietokoneohjelmia tehtäviensä hoitamiseen (perustieto-ohjelmat, paikkatieto-ohjelmat ja rekisterit). Kyselyn perusteella yleisin rakennusvalvonnan käytössä oleva perustieto-ohjelma on CGI KuntaNet (62 %), joka yhdessä yhtiön toisen tuotteen Factan (28 %) kanssa hallitsee noin 80 prosenttia markkinoista. Vastanneista kunnista melkein 70 prosenttia ilmoitti, että samaa ohjelmaa käyttää ainakin yksi jokin muu kunnan viranomainen tai toimiala. Yleisimmin samaa perustieto-ohjelmaa käytti kunnassa kaavoitus ja maankäyttö (36 %), ympäristönsuojelu (31 %), tekninen toimi (28 %) sekä mittaustoimi (23 %). Vastauksissa voi olla jonkin verran päällekkäisyyttä, koska kunnat vastasivat kysymykseen avoimena vastauksena ja toimintaa kuvaava nimikkeistö ei vastaa toimintaa kaikissa kunnissa yhtenevästi. Kyselyssä tiedusteltiin myös, kuinka monessa kunnassa on käytössä sähköinen asiointipalvelu, joka mahdollistaa hakijan tiedoilla esitäytetyn lomakkeen täyttämisen. Kyselyn perusteella 11 prosentissa vastanneista kunnista käytössä oli tällainen palvelu. Näissä kunnissa asuu hiukan yli 20 prosenttia Suomen väestöstä. Taulukko 4. Rakennusvalvonnan perustieto-ohjelmat Rakennusvalvonnan käytössä oleva perustieto ohjelma Tapausten lukumäärä % osuus Kumulatiivinen % osuus CGI Facta 44 21 21 CGI KuntaNET 131 62 82 Tekla 29 14 96 Sito 6 3 99 Muu 3 1 100 Yhteensä 213 100 15

Rakennusvalvonnan alueellistaminen väliraportti. Rakennustarkastajille osoitetun kyselyn tulokset Rakennustarkastajilta tiedusteltiin myös muutamalla mielipideväittämällä mahdollisiin alueellisiin rakennusvalvontayksiöihin siirtymisen vaikutusta tietojärjestelmäinvestointeihin. Yli 60 prosenttia rakennustarkastajista olettaa alueellisiin yksikköihin siirtymisen aiheuttavan merkittäviä investointeja tietojärjestelmiin. Tässä raportissa ei ole mahdollista lähteä arvioimaan tarkemmin, mitä merkittävä tarkoittaa todella taloudellisesti, ja asiaa tulisi tutkia tarkemmin. Joka tapauksessa on huomattava, että jos alueellisiin yksiköihin päädytään, aiheuttaa tämä alkuvaiheessa kustannuksia. Vastaajista 43 % ilmoitti myös, että tietojärjestelmiin on tehty juuri investointeja, jotka saattavat alueellistamisen myötä osoittautua turhiksi. Aineisto on molempien väittämien mukaan jakautunut siten, että 6000-25 000 asukkaan kunnissa nähtiin muita kokoluokkia useammin alueellistamisesta syntyvän kustannuksia tietojärjestelmien uusimisien kautta ja mahdollisesti jo tehtyjen tietojärjestelmäinvestointien osoittautumista turhiksi. Kuva 9. Investoinnit tietojärjestelmiin Kuva 10. Tehdyt investoinnit tietojärjestelmiin 16

4 Alueellisten rakennusvalvontayksiköiden perustaminen Rakennustarkastajien suhtautumista alueellisiin yksiköihin siirtymisestä kartoitettiin kysymyspatteristolla, jossa oli erilaisia alueellisten yksiköiden perustamiseen liittyviä väittämiä. Eniten samaa mieltä oltiin seuraavien väittämien kanssa: on tärkeää, että alueellinen rakennusvalvontaorganisaatio perustetaan kuntien omien päätösten pohjalta (73 %), rakennusvalvonnan tehtävien luonteen vuoksi kuntalain tarkoittamaan poliittista toimielintä ei tarvita ohjaamaan alueellisten rakennusvalvontaorganisaatioiden toimintaa (64 %), alueelliseen rakennusvalvontaan siirtyminen edellyttää merkittäviä investointeja tietojärjestelmiin (61 %) ja alueellinen rakennusvalvonta on oman työni kannalta myönteinen asia (53 % ). Näiden väittäminen kanssa vastaajista yli puolet oli samaa tai jokseenkin samaa mieltä. Kuva 11. Alueellisten rakennusvalvontayksiköiden perustaminen 17

Rakennusvalvonnan alueellistaminen väliraportti. Rakennustarkastajille osoitetun kyselyn tulokset Kuva 12. Kuntien omien päätösten pohjalta Rakennustarkastajien vahva näkemys on, että alueellisiin organisaatioihin siirtymien tulee toteuttaa kuntien omien päätösten pohjalta - kunnilla pitää olla valinnanvaraa muodostettaessa yhteistoiminta-alueita. Tärkeimpänä tätä pitävät pienet alle 6000 asukkaan kunnat (81 %). Kuntakoon kasvaessa laskee väittämän kanssa samaa mieltä olevien osuus. Se on pienimmillään yli 50 000 asukkaan kunnissa, mutta niissäkin yli puolet on samaa mieltä väittämän kanssa. Kuntien oman päätösvallan tärkeyttä korostaa väittämät: keskuskaupungit tulee määrätä hoitamaan pienten kuntien rakennusvalvontatehtävät ja organisaatiot pitää toteuttaa valtion määrittelemillä alueilla, jotka saava kysymyspatterissa vähiten ja kolmanneksi vähiten kannatusta. 18

Väittämä, jossa esitettiin että alueiden keskuskaupungit tulee määrätä lainsäädännöllä hoitamaan pienten kuntien rakennusvalvonta, sai varsin vähän kannatusta. Vain 13 prosenttia rakennustarkastajista oli väittämän kanssa samaa mieltä. Vähiten väittämän kanssa oltiin samaa mieltä alle 6 000 asukkaan kunnissa ja eniten suurissa yli 50 000 asukkaan kunnissa, mutta niistäkin vain joka neljäs kannatti ajatusta. Väittämän kanssa samaa mieltä olevien osuus kasvaa tasaisesti kunnan kokoluokan kasvaessa. Kuva 13. Keskuskaupungit 19

Rakennusvalvonnan alueellistaminen väliraportti. Rakennustarkastajille osoitetun kyselyn tulokset Kaikkiaan noin kolmannes vastaajista on samaa mieltä väittämän kanssa, jossa esitetään, että alueelliset rakennusvalvontayksiköt pitäisi toteuttaa valtion määrittelemillä alueilla. Ajatus saa kannatusta eritoten suurimpien kuntien keskuudessa, joissa 73 prosenttia rakennustarkastajista on väittämän kanssa samaa mieltä. Alle 6000 asukkaan kunnissa ajatusta kannattaa vain 20 prosenttia vastaajista. Muissa kokoluokissa ollaan suurin piirtein linjassa koko vastaajajoukon mielipiteen kanssa. Kuva 14. Valtion määrittelemät toiminta-alueet Kokonaisuutena voi tulkita (kuvat 12-15), että valtionohjauksella toteutettuja alueellisia rakennusvalvontayksiköitä vierastetaan pääosin koko kuntakentässä. Vastaajista 42 prosenttia oli myös täysin tai jokseenkin sitä mieltä, että rakennusvalvonta tulee säilyttää peruskunnassa. Eniten peruskuntamallia kannattivat 6000-12 000 asukkaan kunnat, joista 55 prosenttia halusi säilyttää rakennusvalvonnan peruskunnassa. Yli 50 000 asukkaan kunnissa oltiin väittämän kanssa vähiten samaa mieltä, vain 13 prosenttia suurimpien kuntien rakennustarkastajista kannatti rakennusvalvonnan säilyttämistä peruskunnassa. Muissa luokissa noin 40 prosenttia piti peruskuntamallia säilytettävänä toimintamuotona. Joka viides vastaaja ei ollut puolesta eikä vastaan. 20

Kuva 15. Rakennusvalvonnan säilyttäminen peruskunnassa Kuva 16. Teknisen henkilöstön määrä Rakennustarkastajilta kysyttiin näkemystä siitä kuinka paljon teknistä henkilökuntaa alueellisissa rakennusvalvontayksiköissä pitäisi vähintään olla. Rakennustarkastajien mielipiteet jakautuivat melko tasaisesti kolmeen vaihtoehtoon. Isoissa kunnissa kannatettiin suurempia yksiköitä enemmän kuin pienissä kunnissa, mutta myös pienten kuntien rakennustarkastajat kannattavat suhteellisen usein selvästi nykyisiä suurempia yksiköitä. 21

Rakennusvalvonnan alueellistaminen väliraportti. Rakennustarkastajille osoitetun kyselyn tulokset Toimielimen tarpeellisuudesta on käyty keskustelua rakennustarkastajien keskuudessa. Osa rakennustarkastajista on kokenut, että toimielimelle ei ole tarvetta, koska tehtävät ovat tarkasti säädeltyjä ja niihin ei liity tarkoituksenmukaisuusharkintaa. Kyselyssä haluttiin kartoittaa tarkemmin rakennustarkastajien suhtautumista toimielimeen. Vastaajista 64 prosenttia oli sitä mieltä, että kuntalain tarkoittamaa poliittista toimielintä ei tarvita ohjaamaan alueellisia rakennusvalvontayksiköitä. Keskisuurissa 12 000-25 000 asukkaan kunnissa jopa 75 % vastaajista koki, että poliittiselle toimielimelle ei ole tarvetta. Myös yli 50 000 asukkaan kunnissa melkein 70 % oli samaa mieltä. Alle 6000 asukkaan kunnissa 60 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että poliittista toimielintä ei tarvita. Kuva 17. Toimielimen tarpeellisuus 22

Alueelliset rakennusvalvontayksiköt nähtiin oman työn kannalta myönteisimpinä suurissa yli 50 000 asukkaan kunnissa (65 %). Kaikista vastaajista noin puolet piti uusia yksiköitä myönteisinä, neljännes negatiivisina ja toinen neljännes ei osannut muodostaa kantaa. Vähiten myönteisenä asiana oman työn kannalta alueelliset yksiköt nähtiin 6 000-12 000 asukkaan kunnissa. Tässä ryhmässä myös niiden osuus, jotka eivät olleet puolesta eivätkä vastaan oli suurimmillaan. Kuva 17. Alueellisen rakennusvalvontaorganisaation vaikutus omaan työhön Pienissä alle 6000 asukkaan kunnissa alueellinen rakennusvalvonta koettiin myönteisempänä kuin kokolukissa 6000-12 000 asukasta ja 12 000-25 000 asukasta. Tämän voisi päätellä johtuvan rakennustarkastajien tehtävänkuvasta pienissä kunnissa, joissa yhden henkilön vastuulla voi olla useita tehtäviä ja niiden suorittaminen voi olla hyvinkin haastavaa. Vaikka rakennustarkastajien viesti alueellisiin yksiköihin siirtymisestä on varovaisen positiivinen, on myös huomattava, että noin 25 prosenttia (kuva 11.) vastaajista arvioi alueellistamisella olevan haitallisia henkilöstövaikutuksia kunnassa ja vain hieman yli 30 prosenttia (kuva 18.) arvioi rakennusvalvonnan alueellistamisen olevan myönteinen asia kunnan muiden tehtävien hoitamisen kannalta. Kokoluokittainen tarkastelu osoittaa, että vain kokoluokassa yli 50 000 asukasta, niiden osuus on suurempi, jotka ovat samaa mieltä väittämän kanssa: Alueellinen rakennusvalvontaorganisaatio on kunnan muiden tehtävien hoidon kannalta myönteinen asia, kuin niiden jotka ovat väittämän kanssa eri mieltä. Kokoluokassa 25 000-50 000 asukasta jopa 60 prosenttia on eri mieltä väittämän kanssa. Kaikkiaan vastaa- 23

Rakennusvalvonnan alueellistaminen väliraportti. Rakennustarkastajille osoitetun kyselyn tulokset jista noin kolmannes ei osannut ottaa kantaa väittämään, lukuun ottamatta juuri kokoluokkaa 25 000-50 000 asukasta. Kuva 18. Alueellisen rakennusvalvontaorganisaation vaikutus kunnan muiden tehtävien hoitoon 24

5 Alueellisten rakennusvalvontaorganisaatioiden yhteistyökunnan muiden viranomaisten kanssa Kuntalaki mahdollistaa kunnille hyvin monimuotoiset tavat järjestää tehtävänsä. Kunnat ovat voineet tähän astikin toteuttaa esimerkiksi rakennusvalvonnan yhteistyönä (yhteislautakunta & kuntayhtymä) tai esimerkiksi viranhaltijayhteistyönä. Siitä, miten kunta organisoi tehtävät kunnan sisällä, ei ole säädetty erikseen, joten kunnat ovat hyvin heterogeeninen ryhmä toimintatavoiltaan. Rakennusvalvontatehtävien hoitaminen edellyttää yhteistyötä kunnan muiden viranomaisten sekä alueellisella tasolla toimivien ympäristöterveydenhuollon ja pelastustoimen kanssa. Kyselyssä haluttiin selvittää, kuinka rakennusvalvonnan alueellistamisen nähtiin rakennustarkastajien keskuudessa vaikuttavan yhteistyöhön kunnan muiden toimijoiden kanssa. Kuva 19. Alueellisten yksiköiden vaikutus yhteistyöhön 25

Rakennusvalvonnan alueellistaminen väliraportti. Rakennustarkastajille osoitetun kyselyn tulokset Rakennustarkastajilta kysyttiin, miten he näkevät alueellisten rakennusvalvontayksiköiden vaikuttavan yhteistyöhön kunnan muiden toimijoiden kanssa? Varsin selvä ja yksiselitteinen tulos koko perusjoukossa oli, että kaikkien toimijoiden kohdalla kolmijakoisella luokituksella paranee - pysyy ennallaan - heikkenee, vähintään puolet vastaajista arvioi yhteistyön pysyvän ennallaan. Toinen merkittävä huomio on, että vain pelastustoimen osalta niiden osuus, jotka arvioivat yhteistyön paranevan on suurempi kuin niiden, jotka arvioivat sen heikentyvän. Ympäristöterveydenhuollon osalta yhteistyön parantumista ja heikentymistä arvioivien osuudet ovat melkein yhtä suuret. Ilmeisesti ennakoitu yhteistyön paraneminen pelastustoimen ja ympäristöterveydenhuollon kanssa johtuu juuri siitä, että ne toimivat jo alueellisella tasolla. Alle 6000 asukkaan kuntien rakennustarkastajat arvioivat yhteistyön parantuvan kaikkien toimijoiden kanssa useammin kuin isojen kuntien rakennustarkastajat, toisaalta pienissä kunnissa arvioidaan myös yhteistyön usein heikentyvän. Tuloksen voi kuitenkin tulkita kertovan eräänlaisesta potentiaalista paremmalle ja laajemmalle yhteistyölle. Yhteistyön heikentymistä taas ennakoivat yli 6 000 asukkaan, mutta alle 50 000 asukkaan kunnat. Tämän kokoluokan kunnissa haitat yhteistyölle arvioidaan joka kohdassa suuremmiksi kuin hyödyt. Aineiston perusteella vaikuttaa siltä, että keskikokoisissa kunnissa saavutetaan tiettyjä mittakaavaetuja rakennusvalvonnan toimialalla ja myös synergia-etuja muiden kunnan toimijoiden kanssa toimimisesta. Yli 50 000 asukkaan kunnissa yhteistyön koetaan heikkenevän harvimmin, mutta toisaalta sen ei ennakoida parantuvakaan juuri. Tämä täytynee tulkita siten, että toiminnot on eriytetty siinä määrin, että alueellistamisella ei koeta olevan vaikutuksia organisaatiorakenteisiin tai alueellistamisen kriteerit on ajateltu asetettavan niin, että ne eivät välttämättä edes vaikuta suurien yksikköjen toimintaan. Yhteistyön nähdään kunnassa heikkenevän erityisesti seuraavien toimintojen kanssa: Tonttien markkinointi ja luovutus, kunnallistekniikan suunnittelu, ympäristönsuojelu ja maa-ainesasiat. Kyselyn perusteella muodostuu käsitys, että rakennusvalvonnalla on merkittävä rooli tonttien markkinoinnissa ja luovutuksessa, kiinteistönmuodostuksessa sekä kunnallistekniikan suunnittelussa kaikissa kuntakokoluokissa lukuun ottamatta yli 50 000 asukkaan kuntia. Muissa kokoluokissa noin 30-50 prosenttia vastaajista näkee yhteistyön heikentyvän kyseisissä toiminnoissa, jos siirrytään alueellisiin rakennusvalvontayksikköihin. Erityisesti keskisuurten kaupunkien rakennustarkastajat näkevät tilanteen hankalana yhteistyön kannalta. 26

Kuva 20. Yhteistyö tonttien markkinointi ja luovutus Kuva 21. Yhteistyö kiinteistön muodostuksen 27

Rakennusvalvonnan alueellistaminen väliraportti. Rakennustarkastajille osoitetun kyselyn tulokset Kuva 22. Yhteistyö kunnallistekniikka Ympäristönsuojelun kohdalla (kuva 23.) kolmannes vastaajista näkee yhteistyön heikentyvän. Kokoluokittainen tarkastelu paljastaa, että heikentymistä ennakoidaan eniten 6000-12 000 asukkaan kunnissa (39 %) sekä 12 000-25 000 asukkaan kunnissa (37 %). Ilmeisesti näissä kokoluokissa ympäristönsuojelu, rakennusvalvonta sekä maa-ainesasioiden hoitaminen on onnistuttu organisoimaan yhteen tavalla, jolle koettaisiin haitalliseksi rakennusvalvonnan siirtyminen alueellisiin yksikköihin. Kyselyn avoimissa vastauksissa tuli myös useaan otteeseen esille, että ympäristönsuojelun asema tulisi selvittää rakennusvalvonnan alueellistamisen yhteydessä, koska ne ovat usein tavalla tai toisella kiinteässä yhteydessä toisiinsa. Tämän hetken tietämyksen mukaan maa-ainesasiat ovat siirtymässä ympäristönsuojeluviranomaiselle, joten ne tulee jatkossa huomioida osana yhteistyökokonaisuutta ympäristönsuojelun kanssa. Kuva 23. Yhteistyö ympäristönsuojelu 28

6 Alueelliset rakennusvalvontayksiköt ja kuntien kaavoitus Kaavoituksen ja rakennusvalvonnan yhteys on tiivis ja hyödyksi molemmille osapuolille, sekä siten myös yhdyskuntien kehittämiselle. Tämän kytköksen turvaaminen on olennaista, jos siirrytään alueellisiin rakennusvalvontayksiköihin. Tämä tuli myös selvästi ja toistuvasti esiin kyselyn avovastauksissa. Ristiriitoja ja epäselvyyksiä kaavoituksen kanssa oletetaan syntyvän rakennustarkastajien näkemyksen perusteella, jos siirrytään alueellisiin rakennusvalvontayksiköihin. Alueellisiin yksiköihin siirtyminen vaatii mahdollisesti jopa lainsäädäntömuutoksia, jos maankäyttö on kuntakohtaista ja rakennusvalvonta muodostuu eri kunnista Kuva 24. Rakennusvalvonta ja kaavoitus 29

Rakennusvalvonnan alueellistaminen väliraportti. Rakennustarkastajille osoitetun kyselyn tulokset Samaa mieltä väittämän: rakennusvalvonnan ja kaavoituksen yhteistyö on nykyisin tiivistä ja alueellisilla rakennusvalvontayksiköillä olisi haitallinen vaikutus yhteistyöhön, kanssa oli 47 prosenttia vastaajista. Erävarmuutta asiaan suhtautumiseen ilmeni eniten pienissä alle 6000 asukkaan kunnissa, joissa noin neljännes ei ollut samaa eikä eri mieltä. Tämä johtunee osaltaan siitä, että alle 6000 asukkaan kunnissa ei ole pakollista kaavoittajaa. Eniten haittaa alueellisista rakennusvalvontayksiköistä nähtiin olevan 6000 12 000 asukkaan kunnissa. Yli 50 000 asukkaan kunnissa vain neljännes vastaajista epäili alueellistamisen heikentävän yhteistyötä kaavoituksen kanssa. Yli 50 000 asukkaan kunnat poikkesivat tässä kysymyksessä selvästi muista kokoluokista, johtuen mahdollisesti olettamuksesta, että alueellistaminen ei juuri koske niitä. Kuva 25. 30

Samaa mieltä väittämän: Rakennusvalvonnan vaikutusmahdollisuudet yksittäisen kunnan kaavoitukseen heikkenee alueellisissa rakennusvalvontayksiköissä, kanssa oli hiukan yli puolet vastaajista. Pienissä kunnissa oltiin eniten samaa mieltä väittämän kanssa ja samaa mieltä olevien osuus oli sitä pienempi, mitä suuremmassa kunnasta oli kyse. Yli 50 000 asukkaan kuntien rakennustarkastajien vastaukset poikkesivat tässäkin kysymyksessä selvästi muista. Kuva 26. Rakennustarkastajista 43 prosenttia arveli alueellisten rakennusvalvontayksiköiden lisäävän ristiriitoja kaavoituksen ja rakennusvalvonnan välillä kaavojen tulkinnassa. Ainoa ryhmä, jossa yli puolet epäili ristiriitojen lisääntyvän, oli 6 000-12 000 asukkaan kuntien rakennustarkastajat. Suurien yli 50 000 asukkaan kuntien rakennustarkastajista vain viidennes epäili ristiriitojen lisääntyvän alueellisten yksiköiden seurauksena. Kuva 27. 31

Rakennusvalvonnan alueellistaminen väliraportti. Rakennustarkastajille osoitetun kyselyn tulokset Rakennustarkastajista 43 prosenttia arveli myös alueellisten rakennusvalvontayksiköiden lisäävän ristiriitoja kaavoituksen ja rakennusvalvonnan välillä suunnittelutarvealueen määrittelyssä. Kuntakokoluokissa ristiriitojen lisääntymistä ennakoitiin hyvin samansuuntaisesti, paitsi yli 50 000 asukkaan kunnissa, joista vain 17 prosenttia arvioi ristiriitojen lisääntyvän. Noin 41 prosenttia rakennustarkastajista arvioi edelleen ristiriitojen lisääntyvän kaavoituksen ja rakennusvalvonnan välillä myös poikkeamisluvan tarpeen arvioinnissa. Jakauma oli hyvin samankaltainen kuin suunnittelutarvealuekysymyksessä, tosin isot yli 50 000 asukkaan kunnat poikkesivat entisestään muista kokoluokista, koska niissä vain 6 prosenttia uskoi ristiriitojen lisääntyvän. Kuva 28. Eniten samaa mieltä väittämän (kuva 29.); kaavoittajat alkavat ohjata kunnan maankäyttöä yksityiskohtaisemmilla kaavoilla, jos siirrytään alueellisiin rakennusvalvontayksiköihin, kanssa, olivat keskisuurten kuntien rakennustarkastajat. Kokoluokissa 6000-12 000 sekä 12 000-25 000 asukasta yli puolet vastaajista oli samaa mieltä väittämän kanssa. Muissa luokissa alle puolet oli samaa mieltä väittämän kanssa ja vähiten samaa mieltä olivat suurten kaupunkien rakennustarkastajat, joista vain 12,5 prosenttia oli samaa mieltä väittämän kanssa. Pienemmissä kokoluokissa on huomioitava suhteellisen korkea niiden vastanneiden osuus, jotka eivät olleet samaa eivätkä eri mieltä, noin 30 prosenttia vastanneista. 32

Kuva 29. Vähän yli 40 prosenttia vastaajista näki, että alueelliset rakennusvalvontayksiköt pystyisivät antamaan nykyistä parempaa asiantuntija-apua kuntien kaavoitukselle. Yli 50 000 asukkaan kuntien rakennustarkastajat olivat eniten samaa mieltä väittämän kanssa (65 %). Vähiten samaa mieltä väittämän kanssa oltiin kokoluokassa 25 000-50 000 asukasta, jossa vain 35 % rakennustarkastajista oli samaa mieltä väittämän kanssa. Tässä kokoluokassa yli puolet vastaajista oli eri mieltä väittämän kanssa. Alle 6000 asukkaan kunnissa ilmeni asian suhteen eniten epävarmuutta, miltei kolmannes ei ollut samaa eikä eri mieltä väittämän kanssa. Kuva 30. 33

Rakennusvalvonnan alueellistaminen väliraportti. Rakennustarkastajille osoitetun kyselyn tulokset 7 Osa-aikaiset rakennustarkastajat Erityisesti pienissä kunnissa on melko yleistä, että rakennustarkastajan tehtäviä hoidetaan osa-aikaisesti muiden tehtävien ohella. Kyselyssä pyrittiin kartoittamaan rakennusvalvonnan alueellistamisen vaikutuksia tällaisiin viranhaltioihin ja heidän edustamiensa kuntien toimintaan. Yleisesti voidaan todeta, että pienissä kunnissa rakennustarkastajan siirtyminen alueelliseen yksikköön voi aiheuttaa kunnan yleisen edun kannalta haitallisia ilmiöitä. Suurien kuntien kohdalla vastausprosentti jäi pienemmäksi kuin muissa aihealueissa, koska niissä ei ole merkittävästi osa-aikaisia rakennustarkastajia. Tämän vuoksi kuntakokoluokittain esitetään myös vastaajien määrä, johon eivät sisälly ne vastaajat, jotka valitsivat vaihtoehdon: en osaa sanoa. Kuva 31. Osa-aikaiset rakennustarkastajat 34

Väittämän kanssa: Kunta joutuu palkkaamaan lisää henkilöstöä, jos rakennustarkastuksen osa-aikainen henkilöstö siirtyy alueelliseen yksikköön, samaa mieltä on 56 prosenttia kyselyyn vastanneista rakennustarkastajista. Väittämän kanssa samaa mieltä olevien osuudet ovat suurimmat yli 6 000 asukkaan ja alle 50 000 asukkaan kunnissa. Hieman vähemmän väittämän kanssa samaa mieltä ovat alle 6 000 asukkaan kunnat, tämä johtunee realismista asian suhteen, henkilöstöä ei välttämättä ole yksinkertaisesti varaa palkata. Yli 50 000 asukkaan kunnissa erikoistuminen on jo nyt mahdollista ja osa-aikaisia rakennustarkastajia on vähemmän, näin muutoksilla ei arvioida olevan vastaavia vaikutuksia kuin pienemmissä kunnissa. Niiden osuus, jotka eivät ole samaa eivätkä eri mieltä on tämän kysymyksen kohdalla melko suuri, noin viidennes vastaajista. Kuva 32. 35

Rakennusvalvonnan alueellistaminen väliraportti. Rakennustarkastajille osoitetun kyselyn tulokset Kunnista 37 % prosenttia (kuva 33.) arvioi, että kuntaan ei jää riittävästi teknistä osaamista rakennustarkastajan siirtyessä alueelliseen yksikköön. Suurimpana uhkana tämä koetaan pienissä alle 6 000 asukkaan kunnissa. Kysymys aiheuttaa myös paljon epävarmuutta, koska jopa kolmannes ei pysty arviomaan tilannetta. Jos huomioon otettaisiin vielä ne, jotka valitsivat vaihtoehdon en osaa sanoa, epävarmoja olisi vielä enemmän. Rakennustarkastajat eivät näe kovinkaan suotuisena vaihtoehtona sitä, että osaaikaiset tarkastajat jäisivät kuntaan muihin tehtäviin. Alle viidennes vastaajista kannattaa tätä vaihtoehtoa. Erityisesti kokoluokassa 6000-12 000 kannatusta ajatukselle tulee hyvin vähän, vain 10 prosenttia vastaajista on samaa mieltä väittämän kanssa. Kuva 33. 36

Rakennustarkastajista 61 % on eri mieltä väittämän kanssa, jossa todetaan että alueellinen rakennusvalvonta ei vaikuta kunnan muiden asioiden hoitamiseen, koska kunnassa on riittävästi osaavaa henkilöstöä muiden asioiden hoitamiseen. Pienissä alle 6000 asukkaan kunnissa miltei 70 % vastanneista on eri mieltä väittämän kanssa ja epäilee riittävän osaamisen jäämistä kuntaan, jos osa-aikainen rakennustarkastaja siirtyy alueelliseen yksikköön. Kuva 34. 37

Rakennusvalvonnan alueellistaminen väliraportti. Rakennustarkastajille osoitetun kyselyn tulokset 8 Huomioita ja johtopäätöksiä rakennustarkastajille osoitetusta kyselystä 1. Rakennustarkastajat hoitavat myös muita kunnan lakisääteisiä tehtäviä rakennusvalvonnan varsinaisten tehtävien lisäksi. Rakennustarkastajat ovat laajasti mukana muun muassa poikkeamisasioiden ja suunnittutarveratkaisujen valmistelussa ja päätöksenteossa. Alueellistamisen vaikutukset rakennusvalvonnan muiden tehtävien järjestämiseen tulee selvittää. 2. Omakotitalo ja lomarakennus ovat määrällisesti tyypillisimpiä rakennushankkeita. Rakentamisen määrä ja laatu vaihtelevat merkittävästi alueellisesti sekä talouden suhdanteiden mukaan. 3. Tietojärjestelmien yhteensovittamiseen liittyvät kysymykset ovat keskeisiä, jos siirrytään alueellisiin rakennusvalvontayksiköihin. Tietojärjestelmätyö olisi aloitettava hyvissä ajoin ennen varsinaista alueellistamista. Tietojärjestelmäinvestoinneista aiheutuviin kustannuksiin tarvitaan valtion tukea. 4. Valtion ohjausta rakennusvalvontayksiköiden toiminta-alueiden alueiden muodostamisessa vierastetaan. Toiminta-alueiden tulee nojautua kuntien omiin päätöksiin. 5. Yli puolet rakennustarkastajista kokee alueelliset rakennusvalvontayksiköt myönteisinä oman työn kannalta. Rakennustarkastajat ovat kuitenkin huolestuneita alueellisten yksiköiden vaikutuksesta kunnan muiden tehtävien hoitamiseen ja yhteistyöhön kunnan muiden toimijoiden kanssa. 6. Monessa, erityisesti pienemmässä kunnassa, rakennustarkastajalla on myös konsultoiva asiantuntijarooli esimerkiksi tekniseen osaamiseen liittyen. 7. Kaavoituksen ja rakennusvalvonnan yhteistyön turvaaminen on keskeisin haaste, jos siirrytään alueellisiin rakennusvalvontayksiköihin. Tämä edellyttänee muutoksia lainsäädäntöön. 8. Osa-aikaisten rakennustarkastajien siirtyminen alueelliseen yksikköön voi johtaa tarpeeseen palkata uutta henkilökuntaa. Pienimpien kuntien osalta se ei välttämättä ole taloudellisesti mahdollista, ja korvaavaa työvoimaa ei mahdollisesti ole edes saatavilla. 9. Edellä mainitut kohdat eivät sellaisenaan koske kaikkia kuntia. Kuntakokoluokittain löytyy merkittäviä eroja kuntien välillä niin toimintaympäristön, töiden organisoinnin kuin rakennustarkastajien työtehtävien mukaan. Rakennusvalvonnan alueellistamisessa on siten huomioitava paikalliset olosuhteet ja niihin muovautuneet toimintamallit. 38

Rakennusvalvonnan tehtävät ja organisaatiouudistus (9/83/2014) Taustatiedot ja tietojärjestelmät 1. Kunta tai rakennusvalvontaviranomainen Tämän lomakkeen tiedot koskevat seuraavaa kuntaa tai yhteistä rakennusvalvontaviranomaista * i Tiedot antoi, nimi Sähköposti 2. Vastaajan työvuodet rakennusvalvontatehtävissä? nmlkj Alle 1 nmlkj 1-5 nmlkj 5-10 nmlkj Yli 10 3. Rakennusvalvontaviranomaisena toimiva toimielin kunnassamme on? * nmlkj nmlkji nmlkj Kunnan lautakunta, kirjoita lautakunnan nimi Tehtävät hoidetaan kuntien yhteistyönä (yhteislautakunta) Tehtävät hoidetaan kuntayhtymässä Valitsit, että rakennusvalvontaviranomaisen tehtäviä hoidetaan kuntien yhteistyönä (yhteislautakunta), eli yhden kunnan toimielimelle on sopimuksella annettu hoidettavaksi myös yhden tai useamman muun kunnan rakennusvalvontaviranomaisen tehtävät. 4. Merkitse kaikkien tällaiseen yhteislautakuntaan osallistuvien kuntien nimet.

Kunta 55 66 Kunta 55 66 Kunta 55 66 Kunta 55 66 Kunta 55 66 Kunta 55 66 5. Yhteiselle lautakunnalle kuuluu myös muita tehtäviä rakennusvalvonnan lisäksi? nmlkj Kyllä, mitä nmlkj Ei Valitsit, että kuntanne rakennusvalvontaviranomaisen tehtävät hoidetaan kuntayhtymässä. Täytä alla olevat kohdat liittyen kuntayhtymän toimintaan. 6. Tiedot rakennusvalvontaviranomaisen tehtäviä hoitavasta kuntayhtymästä. Kuntayhtymän nimi 55 66 Minkä kaikkien kuntien rakennusvalvontatehtäviä hoidetaan kuntayhtymässä 55 66 7. Hoidetaanko kuntayhtymässä myös muita tehtäviä? nmlkj Kyllä, mitä nmlkj Ei 8. Rakennusvalvonnan teknisen henkilökunnan määrä (mm. tarkastajat, lupakäsittelijät) kunnassa/rakennusvalvonnasta vastaavassa yksikössä? Ilmoita vastaus henkilötyövuosina (htv). 55 66 9. Rakennustarkastaja toimii sopimuksen nojalla myös toisen kunnan rakennustarkastajana? nmlkj Kyllä, missä nmlkj Ei

10. Mikä perustieto-ohjelma on rakennusvalvonnan käytössä? nmlkj nmlkj CGI Facta CGI KuntaNet nmlkj Tekla nmlkj Sito nmlkj Muu, mikä? 11. Käyttävätkö muut kunnan viranomaiset samaa perustieto-ohjelmaa? nmlkj Kyllä, mitkä nmlkj Ei 12. Kunnan rakennusvalvonnalla on käytössä sähköinen asiointipalvelu, joka mahdollistaa hakijan tiedoilla esitäytetyn lomakkeen käyttämisen? Lomake hakee automaattisesti hakijan tiedot kunnan järjestelmästä. nmlkj Kyllä nmlkj Ei Rakennusvalvonnalle kuuluvat tehtävät 13. Kuuluuko rakennusvalvontaviranomaiselle maa-aineslupien käsitteleminen? nmlkj Kyllä nmlkj Ei 14. Kuuluuko rakennustarkastajalle tai muulle rakennusvalvonnan viranhaltijalle maa-aineslupien valvonta? nmlkj Kyllä nmlkj Ei 15. Kuuluvatko rakennusvalvontaviranomaiselle MRL 167 2 momentissa tarkoitetut kadun ja muiden yleisten alueiden valvontatehtävät? nmlkj Kyllä nmlkj Ei 16. Onko kunnassanne johtosäännöllä määrätty kunnan muiden viranomaisten osallistumisesta viranomaisvalvontaan tai kaupunkikuvalliseen ja tekniseen tarkastukseen (MRA 4 )? nmlkj Kyllä, ketkä osallistuvat?

nmlkj Ei 17. Kuuluvatko rakennusvalvontaviranomaiselle MRL 161a :n tarkoitetut (ojitus) tehtävät? nmlkj Kyllä nmlkj Ei 18. päättääkö rakennusvalvontaviranomainen MRL 128 maisematyöluvista kunnassanne? nmlkj Kyllä nmlkj Ei nmlkj Osittain, kuka muu päättää 19. Kuuluuko kunnassanne rakennus ja huoneistotietojen ilmoittaminen VRK:lle rakennusvalvonnalle? nmlkj Kyllä nmlkj Ei, tehtävät kuuluvat? nmlkj Osittain, mitä tietoja koskee? 20. Toimiiko rakennusvalvonta kunnassanne rekisterinpitäjänä väestörekisteritietojen osalta? nmlkj Kyllä nmlkj Ei, tehtävät kuuluvat? 21. Mille taholle kunnassanne kuuluu rakennuspaikan sijainnin merkintä? nmlkj nmlkj Kunnan mittaustoimelle Toiselle kunnalle nmlkj Maanmittauslaitokselle nmlkji Muulle taholle, mille 22. Mille taholle kunnassanne kuuluu sijaintikatselmukset? nmlkj nmlkj Kunnan mittaustoimelle Toiselle kunnalle nmlkj Maanmittauslaitokselle nmlkj Muulle taholle, mille 23. Hoitaako rakennustarkastaja tai muu rakennusvalvonnan viranhaltija korjaus -ja energiaavustuksiin liittyviä tehtäviä kunnassanne?

nmlkj Kyllä nmlkj Ei 24. Mikä on kuntanne lukumääräisesti tyypillisin rakennushanke? Arvioi myös lukumääräisesti tyyypillisimmän rakennushankkeen % -osuus kaikista rakennushankkeista nmlkj Omakotitalo nmlkj Lomarakennus nmlkj Rivitalo nmlkj Kerrostalo nmlkj Toimistorakennus nmlkj Maatalouden tuotantorakennus 25. Mikä on kuntanne lukumääräisesti toiseksi tyypillisin rakennushanke? Arvioi myös lukumääräisesti toiseksi yleisimmän rakennushankkeen % -osuus kuntanne kaikista rakennushankkeista nmlkj Omakotitalo nmlkj Lomarakennus nmlkji Rivitalo 50 nmlkj Kerrostalo nmlkj Toimistorakennus nmlkj Maatalouden tuotantorakennus Rakennusvalvonnan osallistuminen suunnittelutarveasioiden ja poikkeamisasioiden käsittelyyn ja päätöksentekoon. 26. Osallistuuko rakennustarkastaja tai muu rakennusvalvonnan viranhaltija poikkeamisasioiden valmisteluun? nmlkj Kyllä nmlkj Ei nmlkj Osittain, missä 27. Osallistuuko rakennustarkastaja tai muu rakennusvalvonnan viranhaltija suunnittelutarveratkaisujen valmisteluun? nmlkj Kyllä nmlkj Ei nmlkj Osittain, missä

28. Onko rakennustarkastajalla tai muulla rakennusvalvonnan viranhaltijalla päätösvaltaa suunnittelutarveratkaisuissa? nmlkj Kyllä nmlkj Ei nmlkj Osittain, missä? 29. Onko rakennustarkastajalla tai muulla rakennusvalvonnan viranhaltijalla päätösvaltaa poikkeamisasioissa? nmlkj Kyllä nmlkj Ei nmlkj Osittain, missä? 30. Onko rakennusvalvontaviranomaisena toimivalla toimielimellä päätösvaltaa suunnittelutarveratkaisuissa? nmlkj Kyllä nmlkj Ei nmlkj Osittain, missä? 31. Onko rakennusvalvontaviranomaisena toimivalla toimielimellä päätösvaltaa poikkeamisasioissa? nmlkj Kyllä nmlkj Ei nmlkj Osittain, missä? Rakennusvalvonta ja kunnan strategia 32. Onko kuntanne strategiassa asetettu tavoitteita, jotka koskevat suoraan tai välillisesti rakennusvalvontaa? nmlkj Kyllä nmlkj Ei 33. Jos vastasit kyllä, mitä tavoitteet koskevat? (Voit valita useita vaihtoehtoja) gfedc Rakennetun ympäristön laatua gfedc Kaupunkikuvaa gfedc Lupien käsittelyaikaa gfedc Ilmastonmuutokseen varautumista

gfedc Energiatehokkutta gfedc gfedc Hajarakentamisen ohjausta Maaseudun elinvoimaisuutta gfedc Muuta, mitä? 34. Miten asetetut strategiset tavoitteet ilmenevät rakennusvalvonnan toiminnassa? Seuraavassa esitetään aiheeseen liittyviä väittämiä. Valitse itsellesi sopivin vaihtoehto. 1= Täysin samaa mieltä 2= Jokseenkin samaa mieltä 3= Ei samaa eikä eri mieltä 4= Jokseenkin eri mieltä 5= Täysin eri mieltä Eos= En osaa sanoa Koko rakennusvalvonta on sitoutunut tavoitteiden toteuttamiseen Rakennusvalvonta ei ole ollut mukana strategisten tavoitteiden valmistelussa Strategiset tavoitteet ovat mukana jokaisen rakennusvalvonnan päätöksen valmistelussa 1 2 3 4 5 Eos Strategiset tavoitteet eivät näy arkityössä Luottamushenkilöt nostavat tavoitteet esiin rakennusvalvonnan päätöksiä tehtäessä Strategiset tavoitteet ovat liian teoreettisia sovellettavaksi rakennusvalvonnassa Strategiset tavoitteet ovat ohjanneet rakennusvalvonnan työtä myönteisellä tavalla Strategiset tavoitteet ovat edistäneet kunnan ympäristön laadusta huolehtimisesta 35. Kommentteja kunnan strategisten tavoitteiden näkymisestä rakennusvalvonnassa? Tässä voit kommentoida vapaasti aihetta. 5 6 Yhteisyö kaavoituksen kanssa 36. Rakennusvalvonnan ja kunnan kaavoituksen yhteistyötä on tärkeää yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Arvioi seuraavien väittämien valossa, miten alueellinen rakennusvalvonta vaikuttaisi yhteistyöhön kaavoituksen kanssa? 1= Täysin samaa mieltä 2= Jokseenkin samaa mieltä 3= Ei samaa eikä eri mieltä 4= Jokseenkin eri mieltä 5= Täysin eri mieltä Eos= En osaa sanoa 1 2 3 4 5 Eos

Rakennusvalvonta käyttää nykyisin vain vähän aikaa yhteistyöhön kaavoituksen kanssa, eikä yhteistyökysymyksillä ole tästä syystä merkitystä rakennusvalvonnan organisoinnin kannalta Rakennusvalvonnan ja kaavoituksen yhteistyö on nykyisin tiivistä ja alueellisilla rakennusvalvontayksiköillä olisi haitallinen vaikutus yhteistyöhön. Alueelliset rakennusvalvontayksiköt voisivat antaa parempaa asiantuntija-apua kunnan kaavoitukselle. Rakennusvalvonnan vaikutusmahdollisuudet yksittäisen kunnan kaavoitukseen heikkenee alueellisissa rakennusvalvontayksiköissä. Kaavojen tulkintaan liittyvät erimielisyydet lisääntyvät, jos siirrytään alueellisiin rakennusvalvontayksiköihin. Ristiriidat kaavoituksen ja rakennusvalvonnan välillä suunnittelutarvealueen määrittelyssä lisääntyvät alueellisissa rakennusvalvontayksiköissä. Ristiidat kaavoituksen ja rakennusvalvonnan välilläpoikkeamisluvan tarpeen arvioinnissa lisääntyvät alueellisissa rakennusvalvontayksiköissä. Yhteistyö kaavoituksen kanssa rakentamistapaohjeiden laatimisessa vaikeutuu alueellisissa rakennusvalvontayksiköissä. Kaavoittajat alkavat ohjata kunnan maankäyttöä aiempaa yksityiskohtaisemmilla kaavoilla, jos siirrytään alueellisiin rakennusvalvontayksiköihin. Ei-sitovien rakentamistapaohjeiden vaikuttavuus heikkenee alueellissa rakennusvalvontayksiköissä. 37. Kommentteja rakennusvalvonnan ja kunnan kaavoituksen yhteistyöstä? Tässä voit kommentoida vapaasti aihetta. 5 6 Rakennusjärjestyksen valmistelu 38. Rakennusjärjestyksen valmisteluvastuu kunnissa vaihtelee, mutta valmistelutyöhön osallistuu kaavoituksen asiantuntijoiden lisäksi myös muita kunnan viranomaisia. Arvioi seuraavia väitteitä alueellisten rakennusvalvontaorganisaatioiden näkökulmasta. 1= Täysin samaa mieltä 2= Jokseenkin samaa mieltä 3= Ei samaa eikä eri mieltä 4= Jokseenkin eri mieltä 5= Täysin eri mieltä Eos= En osaa sanoa