LAPPEENRANNAN SEUDUN YMPÄRISTÖTOIMEN SUUNNITELMA ELÄINTEN TERVEYDEN, HYVINVOINNIN JA ELÄINTAUTIEN VALVONNASTA SEKÄ ELÄINLÄÄKÄRIPALVELUISTA 2012-2014 Liite 7
Sisällysluettelo 1. JOHDANTO... 4 1.1. Valvontasuunnitelman tarkoitus ja lainsäädännöllinen tausta... 4 1.2. Eläinlääkintähuoltojärjestelmän yleiskuvaus ja tehtävät... 4 2. VOIMAVARAT... 5 2.1. Resurssitarpeen kartoitus... 5 2.2. Henkilöresurssit, vastuualueet ja työnjako... 5 2.3. Henkilökunnan pätevyyden ja osaamisen varmistaminen... 7 2.4. Yksityinen palvelutarjonta... 7 3. TIETOJÄRJESTELMÄT... 8 4. YHTEISTYÖ JA VIESTINTÄ... 10 4.1. Viranomaisten välinen yhteistyö ja tiedotus... 10 4.2. Erityistilanneviestintä... 11 5. MAKSUT... 11 6. VALVONNAN TOIMEENPANO... 11 6.1 Hankkeet... 11 6.2. Eläinten terveyden valvonta... 12 6.2.1. Eläintautivalmius... 12 6.2.2 Eläintautiepäilyt ja tapaukset... 13 6.2.3 Zoonoosien valvonta... 13 6.2.4 Terveysvalvontaohjelmat... 14 6.2.5 Vesiviljelylaitosten terveysvalvonta... 15 6.2.6. Kyyhkyslakat... 15 6.2.7 Muu tautiseuranta... 15 6.2.8. Hevosten keinollinen lisääntyminen... 15 6.2.9 Eläimistä saatavat sivutuotteet... 16 6.2.10 Tuonti ja eläinlääkinnällinen rajatarkastus... 18 6.2.11 Elävien eläinten ja eläimistä saatavien muiden tuotteiden kuin elintarvikkeiden sisämarkkinakauppa ja vienti... 18 6.3 Eläinten hyvinvoinnin valvonta... 20 6.3.1 Epäilyyn perustuva eläinsuojelutarkastus... 21 6.3.2 Luvan- ja ilmoituksenvaraiseen toimintaan ilman epäilyä kohdistuva tarkastus... 21 7. TUKIVALVONTA... 21 8. ELÄINLÄÄKÄRIPALVELUJEN TOIMEENPANO... 21 8.1 Peruseläinlääkäripalvelu... 21 8.1.1. Puhelinneuvonta... 22 8.2. Tuotantoeläinten terveydenhuolto... 22 8.2.1 Terveydenhuoltotyön resurssitarve... 23 8.3 Kiireellinen eläinlääkärinapu... 23 8.4 Saatavuus- ja laatutavoitteet... 24 8.4.1 Ajanvaraus... 24 8.5 Toimitilat... 24 8.6 Välineresurssit... 25 8.7 Perustason ylittävät palvelut... 25 2
8.7.1 Erikoiseläinlääkäripalvelut... 25 8.7.2 Remissiomahdollisuudet... 25 8.7.3 Laboratoriopalvelut... 26 9. SUUNNITELMIEN ARVIOINTI JA TOTEUTUMISEN VALVONTA... 26 10. LAATU... 26 10.1 Palautteen kerääminen... 26 10.2 Valitusten käsittely... 26 10.3 Toiminnan kehittäminen... 27 11. SEURANTA JA RAPORTOINTI... 27 11.1 Annettujen määräysten ja kieltojen noudattamisen valvonta... 27 11.2 VASU-raportointi... 27 11.3 Muut viranomaisten pyytämät raportit ja tilastot... 27 11.4 Eläintaudeista ilmoittaminen... 28 11.5 Eläinlääkäripalvelujen käytön tilastointi... 28 LIITE 1. RESURSSITARPEEN KARTOITUS... 30 LIITE 2. KÄYTÖSSÄ OLEVAT TERVEYSVALVONTAOHJELMAT... 33 LIITE 3. TARKASTUKSET JA NÄYTTEENOTTO KALANVILJELYLAITOKSILLA... 38 LIITE 4. ELÄINTEN TERVEYS- JA HYVINVOINTIOHJELMAN MUKAISET HANKKEET VUODELLE 2012... 40 3
1. JOHDANTO 1.1. Valvontasuunnitelman tarkoitus ja lainsäädännöllinen tausta Valvontasuunnitelman tarkoituksena on lisätä valvonnan suunnitelmallisuutta, tehokkuutta ja laatua sekä kartoittaa resurssien riittävyyttä. Valvontasuunnitelma perustuu elintarviketurvallisuusvirasto Eviran laatimaan valtakunnalliseen ohjelmaan eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnasta sekä kuntien järjestämistä eläinlääkäripalveluista (EHO). Kunnan valvontasuunnitelmasta säädetään eläinlääkintähuoltolain (765/2009) 10 :ssä. Eläinlääkintähuoltolain soveltamisalaan kuuluvasta valvonnasta säädetään lisäksi elintarvikelaissa (23/2006), eläintautilaissa (55/1980), helposti leviävien eläintautien vastustamisesta annetussa laissa (488/1960), eläinsuojelulaissa (247/1996), eläinten kuljetuksesta annetussa laissa (1429/2006), eläinten lääkitsemisestä annetussa laissa (617/1997) ja tilatukijärjestelmän täytäntöönpanosta annetussa laissa (557/2005). Valvontasuunnitelma on osa ympäristöterveydenhuollon yhteistä valvontasuunnitelmaa. 1.2. Eläinlääkintähuoltojärjestelmän yleiskuvaus ja tehtävät Maa- ja metsätalousministeriö ohjaa ja valvoo ylimpänä viranomaisena eläinlääkintähuollon säännösten toimeenpanoa ja noudattamista. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira ohjaa ja valvoo keskushallinnon viranomaisena lainsäädännön toimeenpanoa ja noudattamista. Aluehallintovirasto puolestaan huolehtii täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta alueellaan. Aluehallintovirasto suorittaa myös itse eläinlääkintähuoltoon liittyvää valvontaa kuten EU-eläinsuojelutarkastuksia, täydentävien ehtojen valvontaa, lääkitsemislainsäädännön valvontaa ja omaehtoisesti tai kunnan valvontaviranomaisen pyynnöstä kriittisiä eläinsuojelutehtäviä. Aluehallintovirasto vastaa alueen eläintautivalmiudesta ja osallistuu tautitilanteiden hoitoon vakavissa eläintautitilanteissa apunaan erityiskoulutuksen saaneet valmiuseläinlääkärit. Paikallistasolla eläinlääkintähuollon ja siihen liittyvän valvonnan suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa kunta, kuntayhtymä tai ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alue. Valtion vastuulla olevista eläintautien vastustamista ja eläinsuojelua koskevista kunnaneläinlääkärin suorittamista tehtävistä maksetaan kunnalle todellisia kustannuksia vastaava korvaus valtion varoista. Kunnat järjestävät myös merkittävän osan eläinlääkäripalveluista kuten eläinlääkintähuoltolain edellyttämän peruseläinlääkäripalvelun arkipäivisin sekä kiireellisen eläinlääkärinavun kaikkina vuorokaudenaikoina. Eläinlääkintähuoltolain keskeisenä tavoitteena on lisätä ennaltaehkäisevää toimintaa eläinlääkintähuollossa ja kuntien on muun muassa peruseläinlääkäripalvelun osana järjestettävä tuotantoeläinten ennaltaehkäisevän terveydenhuollon palveluja kysyntää vastaavasti. Yksityiset eläinlääkäripalvelut täydentävät palvelutarjontaa kohdistuen suurimmalta osaltaan pieneläimiin ja hevosiin sisältäen myös erikoiseläinlääkäritason palveluja, joita kunnatkin halutessaan voivat järjestää. 4
2. VOIMAVARAT 2.1. Resurssitarpeen kartoitus Lappeenrannan seudun ympäristötoimen toiminta-alueen (Lappeenranta, Lemi, Luumäki, Savitaipale, Taipalsaari) resurssitarvetta eläinlääkintähuollon palveluiden sekä valvonnan osalta on kartoitettu liitteenä 1 olevalla lomakkeella. Eläinlääkintähuollon valvontaohjelman osalta keskusviranomaisen ohjeistus ko. palvelu- ja valvontatarpeen mukaiseen resursoinnin laskentaan on vielä puutteellinen verrattuna muun ympäristöterveydenhuollon valvontaohjelmaan. Lappeenrannan seudun ympäristötoimessa on aloittanut v. 2011 alussa kokopäiväinen valvontaeläinlääkäri, joten suunnitelmakauden aikana täsmentynee valvontatarpeen arviointi sekä valvontatehtävien eriyttämisen vaikutus praktikkojen ajankäyttöön. 2.2. Henkilöresurssit, vastuualueet ja työnjako Lappeenrannan seudun ympäristötoimen ympäristöterveydenhuollon tulosalue jakaantuu eläinlääkintähuollon sekä elintarvikevalvonnan ja terveydensuojelun tulosyksiköihin. Ympäristöterveydenhuollon tulosaluetta johtaa terveysvalvonnan johtaja, eläinlääkintähuollon tulosyksiköstä vastaa esimiehenä seutueläinlääkäri. Lappeenrannan seudun ympäristötoimi ylläpitää seitsemää praktikkoeläinlääkärin virkaa, joista yksi on seutueläinlääkärin virka l. eläinlääkintähuollon tulosyksiköstä vastaava eläinlääkäri. Seutueläinlääkärin työpanoksesta n. 40 % suuntautuu eläinlääkintähuollon hallinnollisiin tehtäviin. Kunnaneläinlääkäreillä ja seutueläinlääkärillä on vastuullaan pääasiassa aluejaon perusteella alueensa eläinten terveyden- ja sairaanhoito. Lisäksi kunnaneläinlääkärit ja seutueläinlääkäri vastaavat alueensa viranomaistehtävistä, jotka eivät kuulu valtion kustannuksella suoritettaviin tehtäviin (esim. kanaloiden salmonellavalvonta). Yksi kunnaneläinlääkäreistä toimii valmiuseläinlääkärinä. Yksi kunnaneläinlääkäreistä on nimetty sijaiseläinlääkäriksi. Eläinsuojelu- ja eläintautilain nojalla valtion kustantamista suoritettavista viranomaistehtävistä vastaa pääasiassa valvontaeläinlääkäri. Eläinsuojelu- ja eläintautilainsäädännön mukaisissa lakisääteisissä valtion kustantamissa tehtävissä ensisijainen kunnaneläinlääkärin toimivalta ja vastuu on valvontaeläinlääkärillä. Valvontaeläinlääkäri on organisatorisesti suoraan terveysvalvonnan johtajan alaisuudessa elintarvikevalvonnan ja terveydensuojelun tulosyksikössä. Kolmen terveystarkastajan toimenkuvaan kuuluvat myös eläinsuojelutehtävät, he avustavat tarvittaessa eläinsuojelulain mukaisissa tarkastuksissa. Eläinlääkäri Vastuualue Elina Sihvo seutueläinlääkäri, Luumäki Heidi Kummunsalo Savitaipale Anne Vertanen Lemi, seutueläinlääkärin 1. sijainen, valmiuseläinlääkäri Sari Maijanen Lappeenranta, Taipalsaari Kirsti Hallamaa Lappeenranta, ml. Ylämaan kaupunginosa, Taipalsaari Emilia Heinikainen sijaiseläinlääkäri, Lappeenranta, Taipalsaari Olga Romanova Joutsenon kaupunginosa, seutueläinlääkärin 2. sijainen Marjut Hämäläinen Valvontaeläinlääkäri Virpi Laamanen Hygieenikkoeläinlääkäri, valvontaeläinlääkärin 5
Päivi Roine sijainen Terveysvalvonnan johtaja Praktikkoeläinlääkäreille pyritään mahdollisuuksien mukaan, sijaistilanteesta riippuen, järjestämään ulkopuoliset sijaiset. Seutueläinlääkärin hallinnollisten tehtävien osalta ensisijainen sijainen on Anne Vertanen, toissijainen sijainen on Olga Romanova. Valvontaeläinlääkäri ja hygieenikkoeläinlääkäri sijaistavat toisiaan, tarvittaessa sijaisena voi toimia terveysvalvonnan johtaja. Hygieenikkoeläinlääkäri toimii myös terveysvalvonnan johtajan ensisijaisena sijaisena. Eläinlääkintähuollon tukipalveluita hoitavat vastaanottoavustaja ja Lappeenrannan seudun ympäristötoimen tukipalveluyksikkö sekä jossain määrin teknisen toimen tukipalveluyksikkö. Lappeenrannan kaupungin pieneläinvastaanotolla työskentelee vastaanottoavustaja, joka vastaa myös instrumenttihuollosta. Vastaanottoavustajan apuna pyritään käyttämään vaihtuvia harjoittelijoita. Siivouspalvelut hoitaa Saimaan tukipalvelut yksikkö ostopalveluna. Kunnan on järjestettävä alueellaan peruseläinlääkäripalvelut, joiden tärkeä osa on valtakunnallisten terveydenhuolto-ohjelmien mukainen ennaltaehkäisevä terveydenhuoltotyö. Tällaisia ohjelmia ovat nautatilojen Naseva ja sikatilojen Sikava. Ohjelmiin liittyminen ja niissä annettujen määräysten noudattaminen on vapaaehtoista ja tilan vastuulla. Maaseutuviranomaisilta saatujen tietojen mukaan Lappeenrannan seudun ympäristötoimen alueella on v. 2011 n. 260 nautatilaa ja 30 sikatilaa. Tuotantoeläintilojen lukumäärä on todellisuudessa pienempi, sillä tukea hakeneiden tilojen listoilla on jo tuotantonsa lopettaneita tiloja. Näille ei enää voi tehdä terveydenhuoltokäyntejä, mikä alentaa käyntiprosenttia. Nautatiloista n. 35% (92 kpl) on solminut Naseva-terveydenhuoltosopimuksen. Valtakunnallisessa suunnitelmassa on esitetty varattavaksi 1 eläinlääkärityöpäivä/vuosi/ Naseva-tila. Vuoden 2011 puolessavälissä 55% tiloista oli tehty vuosittainen Naseva-käynti, millä tahdilla vuosittaiset käynnit tulevat tehdyksi. Sopimusten ulkopuolelle jättäytyneistä tiloista suuri osa on pieniä, jatkamisen suhteen epävarmoja tiloja. Terveydenhuoltosopimusten määrän lisääntyminen ei tule todennäköisesti aiheuttamaan resurssiongelmia tulevina vuosinakaan. Eläinlääkinnän resursseja lisäämällä ei voida pakottaa ohjelmiin tiloja, jotka eivät halua mukaan lähteä. Alueen sikatiloilla on käytännössä kaikilla Sikava-terveydenhuoltosopimus joko seudun praktikoiden tai ulkopuolisten eläinlääkäreiden kanssa. Muutama sopimukseton tila on tuotannon lopettaneita. Sikatilojen käyntiprosenttia ei voi laskea yhtä helposti, koska käyntejä sikalaa kohti kertyy tuotantosuunnasta ja sikalan vuosikierrosta riippuen kahdesta kuuteen. Terveydenhuoltoohjelmien käyntitilastot ovat vain sopimuksen solmineen eläinlääkärin nähtävillä. Eläinlääkäreiltä ja sikaloilta saadun palautteen mukaan käynnit ovat seututoimen alueella toteutuneet ohjelman mukaisesti. Valtakunnallisen ohjelman mukaan näihin käynteihin kuluva työpanos on n. 75 eläinlääkärityöpäivää/vuosi. Eläinlääkintähuollon resurssit riittävät nykyisellään tuotantoeläinten terveydenhuoltotyön toteuttamiseen. Myös peruseläinlääkäripalvelujen tarjoaminen toteutuu valtaosin nykyisellä henkilökunnalla. Virka-aikaan on mahdollista tarvittaessa ohjata pieneläimiä alueen yksityisille palveluntarjoajille. Päivystysaikaan työtehtävät priorisoidaan siten, että kiireellinen eläinlääkäriapu on saatavilla 90 %:ssa tapauksista kolmen tunnin sisällä tilaamisesta. Lappeenrannan seudun ympäristötoimen alueella on maaseutuviranomaisten rekisterien mukaan hevostiloja 61 kpl ja Hippoksen rekisterin mukaan hevosia näillä yli 1000 kpl. Oikea lukumäärä on todennäköisesti suurempi ja vielä kasvussa. Hevostenpraktiikan määrä seudun alueella lisääntyy samaa tahtia. Valtakunnallisen ohjelman mukaan kotitallisiemennykset virka-aikaan kuuluvat 6
kunnan peruseläinlääkäripalveluihin. Siemennys ja siihen liittyvät ultraäänitutkimukset lisäävät niihin perehtyneiden eläinlääkäreiden työmäärää keväällä ja kesällä. Lomakauden aikana töissä on usein sijaisia, joita on vähemmän kuin vakituisia viranhaltijoita. Lisäksi sijaisten taito tehdä tammapraktiikkaa vaihtelee. Oriasemien ja siemenen toimittavien kuljetusliikkeiden aikataulujen vuoksi hevosenomistajat toivovat monesti palvelua virka-ajan ulkopuolella. Näistä syistä kotitallisiemennysten tarjoaminen seudun alueella on joskus haastavaa, vaikka henkilökuntaa laskennallisesti olisi riittävästi. Haasteeseen pyritään vastaamaan keskinäisellä työnjaolla. Virkaajan ulkopuolisiin palveluihin ei ole resursseja. 2.3. Henkilökunnan pätevyyden ja osaamisen varmistaminen Seudun vakituisien viranhaltijoiden ja sijaisten pätevyys tarkistetaan hakijan toimittamien asiakirjojen ja Eviran eläinlääkärirekisterin avulla ennen työsuhteen solmimista. Seutueläinlääkäri vastaa pätevyyden varmistamisesta. Vakituisella henkilökunnalla (eläinlääkärit ja avustajat) on mahdollisuus osallistua vuosittain sekä työnantajan että omalla kustannuksella ammatilliseen täydennyskoulutukseen. Lappeenrannan seudun ympäristötoimessa jokainen eläinlääkäreistä saa mahdollisuuden osallistua vuosittain järjestettäviin virkatehtäväkoulutuksiin, mm. aluehallintoviraston neuvottelupäivät. Kaikkien osallistuminen on aluehallintoviraston puolelta varmistettu siten, että sama ohjelma on tarjolla useampana päivänä. Kertaluontoisiin koulutuksiin osallistumisesta pidetään kirjaa sen varmistamiseksi, että jokainen pääsee niihin vuorollaan. Praktikoiden, seutueläinlääkärin ja valvontaeläinlääkärin välisellä tiedonkululla (viestimet ja yhteiset kokoukset) varmistetaan, että jokaisella on riittävä tietämys oikeista toimintatavoista. Erikoistuminen ei ole vielä edennyt eläinlääkintähuollon puolelta valvontatehtäviä lukuun ottamatta, joten viranhaltijoiden täydennyskoulutussuunnitelmakin on vasta kehitteillä. Valvontaeläinlääkärin kouluttautumisen epäkohtana on koulutuskustannuksien laskutusmahdollisuus ainoastaan AVIn tai EVIRAn järjestämien koulutusten osalta. Valvontaeläinlääkäri pyrkii hyödyntämään näitä koulutuksia täysimääräisesti mm. valmiuskoulutuksen ja eläinsuojelukoulutuksen osalta. Ainoastaan Lappeenrannan kaupungin alueen pieneläinvastaanotolla on eläinlääkäreitä avustavaa henkilökuntaa. Vastaanoton avustava henkilökunta ei diagnosoi sairauksia, ei tee itsenäisesti hoitotoimenpiteitä, ei määrää tai käytä lääkkeitä tai kirjoita todistuksia. Avustajalla on toimenkuva, jossa määritellään hänen tehtävänsä. Esimies varmistaa, että toimenkuvassa ei ole tehtäviä, jotka kuuluvat eläinlääkärin hoidettavaksi. 2.4. Yksityinen palvelutarjonta Lappeenrannan seudun ympäristötoimi järjestää alueensa kaikille kotieläimille arkipäivisin vähintään peruseläinlääkäripalvelut sekä kiireellisen eläinlääkärinavun kaikkina vuorokaudenaikoina. Alueella on yksityistä palvelujentarjontaa pääasiassa pieneläimille, Lappeenrannan seudun ympäristötoimen alueella on erikokoisia yksityisiä pieneläinvastaanottoja ainakin kuusi kappaletta. Aluehallintovirasto ylläpitää yksityisten eläinlääkäripalvelujen tuottajien rekisteriä. Aluehallintovirasto ei kuitenkaan ole toimittanut tietoja yksityisten tuotanto- ja pieneläinpraktikoiden henkilötyövuosista suunnitelman valmistumisaikataulun puitteissa Lappeenrannan seudun ympäristötoimelle. Lappeenrannan seudun ympäristötoimella ei ole sopimusta ko. 7
palvelujentarjoajien kanssa. Lappeenrannan seudun ympäristötoimella ei ole tietoa yksityisten palvelujentarjoajien solmimista terveydenhuoltosopimuksista alueellaan. Yksityiset palvelujentarjoajat eivät osallistu eläinlääkäripäivystykseen. Lappeenrannan seudun ympäristötoimi selvittää v. 2012 aikana mahdollisuutta eriytettyyn päivystykseen pien- ja suureläinten osalta. 3. TIETOJÄRJESTELMÄT Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaa tukemassa on käytössä useita toisiinsa liittyviä tietojärjestelmiä ja rekistereitä. Lisäksi tuonnissa ja sisämarkkinakaupassa käytetään TRACESjärjestelmää. Lappeenrannan seudun ympäristötoimi käyttää Lappeenrannan kaupungin tietoverkkoa ja viranomaistoiminnassa on oma tiedonhallintajärjestelmä. Alla on tarkemmin esitelty käytössä olevia järjestelmiä. TRACES (Trade Control and Expert System) on komission ylläpitämä, internetissä toimiva järjestelmä, jonka tarkoituksena on parantaa elävien eläinten ja eläintuotteiden jäljitettävyyttä ja valvontaa EU:n jäsenvaltioiden välisessä sisämarkkinakaupassa sekä tuonnissa EU:n ulkopuolisista maista. Traces-järjestelmä ei ole alueella ollut kunnaneläinlääkäreiden käytössä. Tarvittavista tuonti- tai vientitarkastuksista on lähetetty sähköisesti/ paperilla tieto AVI:iin ja siirretty siellä Traces-ohjelmaan. Tarve ohjelman käyttöön on ollut vähäinen. Tunnuksia haetaan kunnan- ja valvontaeläinlääkärille suunnitelmakauden aikana. Eläinlääkintähallinnon tietojärjestelmä (Elite) on maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosaston, aluehallintovirastojen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ja Maatalouden laskentakeskus Oy:n (MLOY) sekä Eviran käytössä oleva valvontatyökalu, jolla ylläpidetään hallinnonalan perusrekistereitä ja tietoja tehdyistä viranomaistehtävistä. Käyttäjäkunnan mahdollisesti laajentuessa, käyttöoikeuksia haetaan myös kunnan- ja valvontaeläinlääkäreille. Eläinten hyvinvointisovellus (Elvis) on vuonna 2007 käyttöön otettu komissiolle raportoitavien EUeläinsuojelutarkastusten tulosten tallennusta ja raportointia varten laadittu tietojärjestelmä. Elvis on selainsovellus, joka käyttää asiakas- ja maatilarekistereitä sekä Eliteä. Elviksen pääasiallisia käyttäjiä ovat läänineläinlääkärit. Eliten kokonaisuudistuksen yhteydessä tulee harkittavaksi, siirretäänkö kaikki eläinten hyvinvoinnin valvontaan liittyvät toiminnallisuudet Eliteen, jolloin Elvis poistuu käytöstä. Kuntien virkaeläinlääkäreillä on oikeus anoa AVI:sta oikeuksia eläintenpitokieltorekisteriin, joka on Elvis-sovellus. Toistaiseksi oikeudet on seutueläinlääkärillä ja valvontaeläinlääkärillä. Rokotusrekisteri on pääasiassa nautojen, lampaiden ja vuohien rokotusrekisteri, jolla voidaan hallinnoida viranomaisten edellyttämien rokotusten tietoja muun muassa mahdollisen sinikielitautiepidemian aikana. Rokotusrekisteriä tulevat käyttämään Evira, läänineläinlääkärit, kunnaneläinlääkärit ja heidän avustajansa sekä eläintenpitäjät. Rokotusrekisteri ei ole tällä hetkellä Lappeenrannan seudun ympäristötoimen virkaeläinlääkärien käytössä. Vuonna 2006 käynnistetyn yleisen eläinrekisterin kehittämishankkeen tavoitteena on luoda yksi eläinrekisterijärjestelmä, johon eläintietojen ilmoittaminen tehdään yhtenäisiä palveluja käyttäen ja jonka tiedot ovat järkevästi eläinten pitäjien, viranomaisten ja muiden asianosaisten käytettävissä. Yleisen eläinrekisterin tietoja hyödynnetään mm. eläintautien torjunnassa ja maatalouden tukihallinnon palveluissa. Sen ensimmäinen osio, lammas- ja vuohirekisteri, otettiin käyttöön vuonna 2008. Lammas- ja vuohirekisteri toimii Eviran internetsivuilla selainpohjaisena sovelluksena. Yleisen eläinrekisterin määrittelyissä otettiin huomioon jo osaltaan siat, hevoset, naudat ja siipikarja, jotka toteutetaan tulevina vuosina. Yleiseen eläinrekisteriin on myös tehty rajapintapalveluja sidosryhmien tietojen siirtoa varten. Yleistä eläinrekisteriä käyttävät eläintenpitäjät, eläinvälittäjät, teurastamot, ELY-keskukset, läänineläinlääkärit, Tike, MMM sekä 8
Evira. Eläinrekisteriin anotaan käyttöoikeudet Lappeenrannan seudun ympäristötoimen virkaeläinlääkäreille mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan. Nautarekisterissä eläimen yksilötietoihin luetaan eläimen EU-tunnus, syntymäaika, pitopaikkatiedot, rotu, sukupuoli, omistajatiedot jne. Näiden lisäksi teurastamot ja välittäjät tekevät teurastus- ja välitysilmoitukset nautarekisteriin. Nautarekisterin avoin rajapinta (NAVRA) on avattu vuonna 2007. Sen avulla hävityslaitokset pystyvät tekemään hävitysilmoituksia keräämistään naudoista, joten jokaisen naudan jäljitettävyys varmistetaan. Nautarekisterin tietoja on selattavissa mm. seuraavissa sovelluksissa: Tukisovellus, Elite, Vipu-palvelu, ID-sovellus ja Naseva. Myös nautarekisteri tullaan siirtämään osaksi yleistä eläinrekisteriä. Eläintenpitäjärekisteri-sovellus on Eviran omistama eläintenpitäjien rekisteröintiin tarkoitettu sovellus. Sovelluksella rekisteröidään kaikki lammas-, nauta-, sika- sekä vuohieläintenpitäjät ja munintakanalat, jotka toimittavat myyntiin kananmunia. Myös muun siipikarjan, kyyhkyjen sekä riikinkukkojen pitäminen pitää ilmoittaa rekisteriin viimeistään huhtikuun 2011 loppuun mennessä. Sovelluksella rekisteröidään myös eläinten pitopaikat ja muodostetaan eläintenpitäjien tarvitsemat merkintätunnukset. Broilereiden suojeludirektiivin toimeenpano, turkistarhoilla tapahtuvan lajinsisäisen sivutuotteen käytön valvonta ja haaskaruokintapaikkojen rekisteröinti ovat seuraavat rekisteriin tehtävät täydennykset. Seutueläinlääkärillä, valvontaeläinlääkärillä ja hygieenikkoeläinlääkärillä on selausoikeudet eläintenpitäjärekisteriin. Valvonnan viranomaisekstranet eli Eviranet otetaan käyttöön 2012. Tavoitteena on, että Eviranetistä tulee aktiivisesti käytetty, käyttäjälähtöinen ja toimiva viranomaisviestinnän vuorovaikutteinen viestintäkanava. Kaikille Lappeenrannan seudun ympäristötoimen virkaeläinlääkäreille haetaan käyttöoikeudet Eviranet:iin sen valmistuttua. Naseva eli nautatilojen terveydenhuollon seurantajärjestelmä on Eläintautien torjuntayhdistys ETT ry:n ylläpitämä selainpohjainen internetsovellus, jota käyttävät nautatilat, eläinlääkärit sekä muut toiminnan yhteistyötahot, kuten meijerit, teurastamot ja neuvonta. Nasevaan tallennetaan terveydenhuollon toimenpiteet niiltä lypsykarja- ja naudanlihantuotantotiloilta, jotka solmivat terveydenhuoltosopimuksen. Eläinlääkärit ja tuottajat voivat hyödyntää Nasevaa lääkitys- ja hoitotietojen kirjauksessa sekä tuottajat ketjuinformaatiotietojen välittämisessä. Kaikilla Lappeenrannan seudun ympäristötoimen kunnaneläinlääkäreillä ja seutueläinlääkärillä on oikeudet Nasevan käyttöön. Tilojen valmiuksia parannetaan neuvontatyöllä terveydenhuoltokäyntien yhteydessä. Sikava eli sikaloiden terveydenhuollon seurantajärjestelmä on selainpohjainen internetsovellus, jota käyttävät sikatilat, eläinlääkärit sekä muut toiminnan yhteistyötahot, kuten teurastamot ja neuvonta. Rekisteriä ylläpitää ETT ry. Sikava yhdistää teurastamoiden sikaloita koskevat terveysluokitusjärjestelmät yhdeksi keskitetyksi kansalliseksi rekisteriksi. Kaikilla Lappeenrannan seudun ympäristötoimen kunnaneläinlääkäreillä ja seutueläinlääkärillä on oikeudet Sikavan käyttöön. Tilojen valmiuksia parannetaan neuvontatyöllä terveydenhuoltokäyntien yhteydessä. Ympäristöterveydenhuollon ja ympäristönsuojelu tiedonhallinnon ohjelmisto Digia Tarkastajaohjelmistolla hallitaan tiedon keruu, raportointi ja tilastointi tarkastuskohteissa ja niissä suoritettavien toimenpiteiden osalta. Järjestelmä hallinnoi kohdetietoja, kohteen suoritteita, hakemuksia, lupia, päätöksiä, työjonoa ja yhteydenottoja. Tarkastaja-ohjelmaan kirjataan myös valvontaeläinlääkärin suoritteet. Viranhaltijapäätösten tekoon ja asiakirjahallintaan käytetään Dynasty- asiahallintaohjelmaa. Arkistonmuodostamissuunnitelmaan ja arkiston hallintaan käytetään Kuntatoimisto-ohjelmaa. Eviran koulutustuspalvelua käytetään Eviran järjestämään koulutukseen ilmoittautumiseen. Koulutuspalveluun tallentuvat myös koulutusten materiaalit. 9
Lappeenrannan kaupungin palautejärjestelmä on tarkoitettu asiakkaille, jotka voivat antaa palautetta ja tehdä ehdotuksia kaupungille. Kunnaneläinlääkärit ja seutueläinlääkäri käyttävät Provet- järjestelmää praktiikkatietojen ja lääkekirjanpidon keräämiseen. Provet- järjestelmästä kerätään myös käyntitiedot. Lappeenrannan seudun ympäristötoimi ostaa tietohallinnon palvelut Saimaan Talous ja Tieto Oy:ltä (SAITA). Tietohallinnon palveluihin sisältyvät myös varmuuskopiointi ja tietoturvajärjestelmät kaupungin oman tietoverkon osalta. SAITA antaa apua tietojärjestelmien käytössä ja ylläpidossa. 4. YHTEISTYÖ JA VIESTINTÄ Ympäristötoimen tiedottaminen on avointa ja aktiivista ja osa kunkin virkamiehen tavanomaista työtä. Tiedottaminen perustuu täsmälliseen, virheettömään ja perusteltuun tietoon. Tiedottamisessa pyritään avoimeen vuorovaikutukseen kuntalaisten ja tiedotusvälineiden edustajien välillä. Tiedon pyytäjiä kohdellaan tasapuolisesti eikä tiedon saamista rajoiteta enempää kuin tiedon suojan tarve edellyttää. Julkinen tieto annetaan mahdollisimman pian. Lappeenrannan seudun ympäristötoimella on oma tiedotusohje, joka koskee myös eläinlääkintähuoltoa. 4.1. Viranomaisten välinen yhteistyö ja tiedotus Päävastuu viestinnästä on siellä, missä on johtamisvastuu. Tiedotusvastuuta Lappeenrannan seudun ympäristötoimessa koordinoi ympäristöjohtaja. Hän vastaa myös erityisesti laajojen koko toimialaa koskevien asioiden tiedottamisesta. Tulosyksiköiden esimiehet vastaavat oman alueensa tiedottamisesta ja jakavat tiedotustehtävät edelleen organisaatiossaan. Asiaa valmisteleva viranhaltija tiedottaa valmisteltavan asian tai valvontakohteensa asian sisällöstä, ellei esimies muuta määrää. Tiedottaessaan henkilö toimii aina virkamiehenä tai toimialan työntekijänä, ei luottamus- tai muuna yksityishenkilönä. Mielipidekin esitetään aina virkamiehen/työntekijän mielipiteenä. Jokaisella työntekijällä on oikeus oman henkilökohtaisen mielipiteensä esittämiseen, mutta sitä ei tule tehdä työtehtäviin liittyvän tiedottamisen yhteydessä. Ulkoisen viestinnän välineitä ovat tiedote, kuulutukset, tiedotustilaisuudet, haastattelut, verkkoviestintä, tiedotuslehdet/esitteet, asukastilaisuudet sekä välitön palveluviestintä. Välitöntä palveluviestintää ovat puhelinkeskustelut, henkilökohtaiset tapaamiset ja sähköpostiviestintä, Lappeenrannan seudun ympäristötoimella on valmis tiedotejakelu-luettelo, jota tukipalveluyksikkö ylläpitää. Aluehallintovirastosta tulevat määräykset ohjataan joko valvontaeläinlääkärille (valtion maksamat tehtävät) tai Lappeenrannan seudun ympäristötoimen kirjaamoon/ seutueläinlääkärille (eläimen omistajan maksamat toimenpiteet), joka ohjaa tehtävät edelleen kunnaneläinlääkäreille. Virka-apupyynnöt poliisille toimitetaan mahdollisuuksien mukaan jo viikkoa ennen sähköpostilla. Terveysviranomaisten osalta Lappeenrannan seudun ympäristötoimen toimialue kuuluu kokonaan Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin toiminta-alueeseen. Yhdyshenkilöinä toimivat epidemiaselvitystyöryhmässä toimivat EKSOTEn henkilöt, yhteystiedot löytyvät z-asemalta. 10
4.2. Erityistilanneviestintä Lappeenrannan seudun ympäristötoimella on osa teknistä toimialaa ja toimialalla on oma valmiussuunnitelma. Lappeenrannan seudun ympäristötoimessa on myös valmisteilla oma valmius- ja erityistilannesuunnitelma. Lappeenrannan seudun ympäristötoimella on viestintäsuunnitelma, jonka osana on kriisiviestintäsuunnitelma. Viestintäsuunnitelmaa ja kriisiviestintäsuunnitelmaa kehitetään edelleen. 5. MAKSUT Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaan ja kunnallisiin eläinlääkäripalveluihin liittyvistä maksuista ja korvauksista on säädetty eläinlääkintähuoltolain 5. luvussa ja eläinlääkintähuollosta annetun valtioneuvoston asetuksen 3 :ssä. Lappeenrannan seudun ympäristötoimessa peritään klinikkamaksua Lappeenrannan kaupungin pieneläinvastaanoton käytöstä lautakunnan hyväksymän taksan mukaisesti. Klinikkamaksun perimistä arvioitaneen valvontajakson aikana. Lappeenrannan seudun ympäristötoimen toimialueella Lappeenrannan seudun ympäristölautakunta on päättänyt osallistua peruseläinlääkäripalvelusta ja kiireellisestä eläinlääkärinavusta hyötyeläimen omistajalle tai haltijalle aiheutuneisiin kustannuksiin. Tätä ns. subventiota ei kuitenkaan makseta hevosten omistajille. Valvontaeläinlääkärin kuluista laskutetaan aluehallintovirastoa MMM:n, Eviran ja AVIn antaman ohjeistuksen mukaisesti. 6. VALVONNAN TOIMEENPANO Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan tavoitteena on toteuttaa eläintautilainsäädännössä, eläinsuojelulainsäädännössä ja eläinten lääkitsemislainsäädännössä sekä helposti leviävien eläintautien vastustamisesta annetussa laissa ja tilatukijärjestelmän täytäntöönpanosta annetussa laissa asetettuja päämääriä. Valvonnan suuntaamisessa pyritään riskiperusteisuuteen ottaen kuitenkin huomioon säädösten edellyttämät vaatimukset. Valvontaa suoritetaan sekä ennalta suunniteltuna valvontana että epäilyyn perustuvana valvontana. Osa valvontakohteista sovitaan erikseen hankkeina, jotka voivat koskea yhden tai useamman aluehallintoviraston toimialuetta. 6.1 Hankkeet Valtakunnalliseen ohjelmaan mukaan otettujen hankkeiden tavoitteena on tukea uuden ja osittain myös pidempään voimassa olleen lainsäädännön toimeenpanoa ja näille alueille asetettuja keskeisiä kansallisia tavoitteita. 11
Vuoden 2012 hankkeet ovat suunnitelman liitteenä. Vuosien 2013 2014 osalta hankkeista ei ole vielä tietoa. 6.2. Eläinten terveyden valvonta 6.2.1. Eläintautivalmius Varautuminen helposti leviävien eläintautien leviämisen uhkaan on keskeinen osa eläinten terveyden valvontaa. Tautitapausten varhainen havaitseminen, nopeasti käynnistettävät hallintatoimet ja kustannustehokkuus toimenpiteiden valinnassa taudin torjunnan vaarantumatta sekä tarvittavan välineistön nopea saatavuus vaativat runsaasti etukäteissuunnittelua, hankintoja, sopimusten tekoa, tiedon aktiivista jakamista, toimijoiden kouluttamista ja käytännön harjoittelua. Myös muun välttämättömän eläinlääkintähuollon toimiminen ja henkilöresursointi poikkeustilanteessa suunnitellaan etukäteen. Valvonta-asetuksen 4. artiklassa edellytetään, että kunnan toimivaltaisilla viranomaisilla on valmiit varosuunnitelmat ja ne ovat valmiita toteuttamaan suunnitelmat hätätapauksissa. Läänineläinlääkärillä on oikeus tarvittaessa määrätä kunnaneläinlääkäri toimimaan myös muun kunnan alueella saman aluehallintoviraston toimialueella, ja Eviralla on vastaava oikeus kaikkien eläinlääkärien ja koko maan osalta. Lappeenrannan seudun valmiuseläinlääkäreiksi, on nimetty valvontaeläinlääkäri Marjut Hämäläinen ja kunnaneläinlääkäri Anne Vertanen. AVI määrää valmiuseläinlääkärit ensisijaisesti tehtäviinsä eläintautitapauksissa, ja he osallistuvat eläintautien torjuntatyöhön tarvittaessa. Tautia epäiltäessä ja taudinpurkauksen varhaisessa vaiheessa ensisijaisesti Etelä-Suomen aluehallintoviraston (AVI) toimialueen virka- ja valmiuseläinlääkärit suorittavat tarvittavat toimenpiteet. Tapauksen vakavuudesta ja laajuudesta riippuen aluehallintovirasto voi pyytää Eviraa määräämään muiden aluehallintovirastojen toimialueiden valmiuseläinlääkäreitä tai läänineläinlääkäreitä taudin vastustamistyöhön. Tämä merkitsee, että myös Lappeenrannan seudun valmiuseläinlääkärit voidaan määrätä muun aluehallintoviraston alueelle taudinvastustamistyöhön. Valmiuseläinlääkärin suorittaessa Eviran tai AVI:n määräämiä tehtäviä, hoitaa hänen sijaisenaan toimiva eläinlääkäri mahdolliset muut kiireelliset tehtävät. Seutueläinlääkäri kunnaneläinlääkäreiden esimiehenä määrää sijaiset. Tarvittaessa eläinlääkintähuollon resurssia suunnataan kiireellisimpiin tehtäviin, mikäli esim. eläintautitilanteessa osa praktikoista on poissa praktiikasta. Lappeenrannan seudun ympäristötoimen toiminta-alueella on seitsemän praktikkoeläinlääkäriä, joilla kaikilla on toimintavaltuudet koko seudun alueella. Valmiuseläinlääkärit osallistuvat Etelä-Suomen aluehallintoviraston ja Eviran järjestämiin koulutuksiin. Lappeenrannan seudun muiden kunnaneläinlääkäreiden, kuin valmiuseläinlääkäreiden on ylläpidettävä riittävää tietämystä tautivastustuksesta ja olemassa olevista valmiussuunnitelmista Etelä-Suomen aluehallintoviraston määräyksen mukaisesti. Evira järjestää vuosittain kansallisen koulutuspäivän valmiuseläinlääkäreille; ns. valmiuspäivän. Kummatkin valmiuseläinlääkärit pyrkivät osallistumaan valmiuskoulutukseen vuosittain. Valmiuseläinlääkärit, seutueläinlääkäri ja terveysvalvonnan johtaja vastaavat kunnan varosuunnitelmasta eläintautien osalta. Varosuunnitelma on osa ympäristöterveydenhuollon valmius- ja erityistilannesuunnitelmaa. 12
6.2.2 Eläintautiepäilyt ja tapaukset Epäily tarttuvan eläintaudin esiintymisestä voi syntyä pääsääntöisesti kahdella tavalla, joko tilalla eläimen tai eläinryhmän kliinisten oireiden tai tuotannon tunnuslukujen muutosten perusteella tai näytteen tutkimuksen yhteydessä laboratoriossa. Eläinlääkäri ammattitaidollaan arvioi, onko kyseessä epäily, joka on syytä varmistaa lisätutkimuksilla. Epäillyssä tarttuvien eläintautien tilanteessa kunnaneläinlääkäri tutkii tarvittaessa eläimen. Mikäli se taudin toteamiseksi, hävittämiseksi tai leviämisen estämiseksi on tarpeen, kunnaneläinlääkärin on annettujen määräysten ja ohjeiden mukaisesti rajoitettava taikka kiellettävä eläimen, eläimestä saatavien tuotteiden ja eläimestä peräisin olevien jätteiden luovuttaminen, huolehdittava eläimen ja alueen eristämisestä, eläimen kanssa kosketukseen joutuneiden esineiden ja tavaroiden desinfioinnista tai hävittämisestä sekä eläimen tappamisesta taikka ryhdyttävä muihin tarpeellisiin toimenpiteisiin. Lappeenrannan seudun ympäristötoimessa valvontaeläinlääkärillä on ensisijainen eläintautilainsäädännössä kunnaneläinlääkärillä määrätty toimintavalta ja vastuu. Kunnaneläinlääkäri/seutueläinlääkäri ilmoittaa tautiepäilystä valvontaeläinlääkärille ja tapauksen kiireellisyydestä riippuen tarvittaessa suoraan myös läänineläinlääkärille. Valvontaeläinlääkärillä on perusnäytteenottoa varten tarvittavat välineet ja suojavarusteet käytettävissään. Valvontaeläinlääkäri on yhteydessä läänineläinlääkäriin ja sopii tarvittavista toimenpiteistä. Kunnaneläinlääkärit ja seutueläinlääkäri ryhtyvät tilalla tarvittaessa kiiretoimenpiteisiin (ensimmäiset ohjeet, mahdolliset rajoittavat määräykset) jo ennen valvontaeläinlääkärin saapumista, mikäli se on tarpeen. Kuitenkin jos kunnaneläinlääkäri/seutueläinlääkäri epäilee tai toteaa eläimen sairastavan helposti leviävää tai vaarallista eläintautia hänen on ilmoitettava asiasta välittömästi läänineläinlääkärille tai, jollei hän tavoita läänineläinlääkäriä, Elintarviketurvallisuusvirastolle. Jos kunnaneläinlääkäri epäilee tai toteaa eläimen sairastavan MMMEEOp vastustettavista eläintaudeista ja eläintautien ilmoittamisesta 1346/1995 liitteessä 3, 4 tai 5 tarkoitettua eläintautia, hän ilmoittaa asiasta valvontaeläinlääkärille, joka ilmoittaa asiasta edelleen läänineläinlääkärille viimeistään seuraavana arkipäivänä tai, jollei hän tavoita läänineläinlääkäriä, Elintarviketurvallisuusvirastolle. Valvontaeläinlääkäri tiedottaa toiminnastaan myös terveysvalvonnan johtajalle, joka edelleen tiedottaa asiasta seutueläinlääkärille. Seutueläinlääkäri, kunnaneläinlääkärit ja hygieenikkoeläinlääkäri avustavat tarvittaessa valvontaeläinlääkäriä tautitapauksen selvittelyssä. Muista kuin tarttuvista eläintaudeista kaikki eläinlääkärit ilmoittavat kuukausi-ilmoituksella aluehallintovirastoon. 6.2.3 Zoonoosien valvonta Osa eläintaudeista voi tarttua myös ihmiseen aiheuttaen ihmisen sairastumisen, esimerkkinä salmonellatartunnat ja eräät influenssat. Tartunta on mahdollinen myös ihmisestä eläimeen. Tällaisten zoonoottisten tartuntojen leviämisen varalta yhteistyö terveydenhuollon kanssa on oltava sujuvaa. Eläinperäisten elintarvikkeiden välityksellä leviävien zoonoosien valvonta on kuvattu valtakunnallisessa elintarvikevalvontaohjelmassa (EVO). Kunnaneläinlääkärin on ilmoitettava toteamistaan MMMEEOp vastustettavista eläintaudeista ja eläintautien ilmoittamisesta 1346/1995 liitteessä 7 tarkoitetuista zoonooseista viimeistään 13
seuraavana arkipäivänä toimialueensa tartuntatautien torjunnasta vastaavalle terveyskeskuksen lääkärille ja terveysvalvonnan johtajalle. Sovittaessa terveysvalvonnan johtaja voi toimittaa ilmoituksen lääkärille. Yhdyshenkilöiden yhteystietoja ylläpidetään epidemiaselvitystyöryhmän kansiossa z-asemalla. 6.2.4 Terveysvalvontaohjelmat Terveysvalvontaohjelmiin liittyy säännöllinen käynti pitopaikoissa ja näytteenotto tai näytteenoton seuranta. Tilakäyntien tiheys riippuu useimmiten eläintenpidon tarkoituksesta tai pitopaikan eläinten terveysluokituksesta tai eläinmäärästä, kuten maedi-visnan osalta on laita. Voimassaolevat terveysvalvontaohjelmat on esitelty liitteessä 3. Terveysvalvontaohjelmien tarkat kuvaukset sekä eri kustannusten korvattavuus löytyvät eläinlääkintälainsäädännöstä tautikohtaisesti. Jos pakolliseen terveysvalvontaohjelmaan kuuluva tila ei noudata ohjelmaa säädösten mukaisesti, valvontaeläinlääkäri ilmoittaa asiasta aluehallintovirastoon. AVI tai EVIRA voivat määrätä eläintautilain nojalla tilan ryhtymään toimenpiteisiin eläintautien riskin ehkäisemiseksi. Vapaaehtoiseen terveysvalvontaohjelmaan kuuluva tila voidaan erottaa ohjelmasta. Maedi-visna Kaikki seudun alueella toimivat yli 20 uuhen katraat kuuluvat pakolliseen terveysvalvontaohjelmaan, jonka toteutumista valvoo valvontaeläinlääkäri. Tarkastaja-ohjelmaan syötetään tiedot kaikista tiloista, joissa on pakollinen terveysvalvontaohjelma. Tiloja seurataan ohjelman suoritteilla, mitkä kirjataan joka valvontakerran jälkeen sekä todistuksen ja liittymisasiakirjojen ym. lähettämisen jälkeen. Lisäksi valvontaeläinlääkäri pitää ajantasaista lampaiden terveysvalvonta- ja TSE-ohjelmat nimista hyllymappia. Tiedot tiloista saadaan aluehallintovirastolta sekä eläinrekisteristä. Jos eläimillä löytyy vasta-aineita, tila saa rajoittavat määräykset, joista se ei vapaudu, ennen kuin eläimet on teurastettu tai lopetettu. Scrapie Valvontaeläinlääkäri käy tiloilla kerran vuodessa. ja tekee muut tarvittavat toimenpiteet (ks. Valtakunnallisen valvontaohjelman liite 3 mukaisesti valvottavat) Jos scrapie on todettu tilan eläimessä, Evira voi erityisestä syystä päättää, että tilan eläimiä ei lopeteta. Jos tilan kaikkia eläimiä ei määrätä lopetettavaksi, tai jos tila on lampaiden ja vuohien TSE-tautien vastustamisesta annetussa asetuksessa (32/EEO/2006) tarkoitettu kontaktitila, käy valvontaeläinlääkäri tarkastamassa tilan eläimet kahdesti vuodessa. Valvontaeläinlääkäri valvoo, että tilalta toimitetaan näytteitä tutkimuksiin vaatimusten mukaisesti. Kanaloiden salmonellavalvonta Kunnaneläinlääkärit ja seutueläinlääkäri vastaavat kanaloiden salmonellavalvonnan toteuttamisesta. Seutueläinlääkäri on jakanut kanaloiden valvonnan eri kunnaneläinlääkäreille, jotka suorittavat tarpeellisen näytteenoton kanalanomistajan pyynnöstä. Kukin eläinlääkäri kirjaa käynnin Provet-ohjelmaan ja raportoi käynneistä vuosittain seutueläinlääkärille. BSE Naudoista, jotka teurastetaan tilalla omaan käyttöön, tulee tehdä ilmoitus viimeistään teurastusta edeltävänä päivänä valvontaeläinlääkärille, mikäli ko. naudat kuuluvat MMMa 6/EEO/2007 lueteltuihin ikäryhmiin. Valvontaeläinlääkäri vastaa tarvittavan BSE-näytteen otosta ja lähettämisestä tutkittavaksi. Valvontaeläinlääkäri tarkistaa säännöllisin väliajoin ELY-keskuksen nautarekisteristä, että kaikista kotiteurastetuista ko. iän ylittäneistä naudoista on tutkittu BSE ja saatu ilmoitus sivutuotteiden 14
hautaamisesta. Mikäli näin ei ole tapahtunut, valvontaeläinlääkäri vastaa, että tapauksessa ryhdytään eläintautilain vaatimiin toimenpiteisiin. Valvontaeläinlääkäri neuvottelee tarvittaessa toimenpiteistä läänineläinlääkärin kanssa. 6.2.5 Vesiviljelylaitosten terveysvalvonta Lappeenrannan seudun ympäristötoimen toiminta-alueella ei ole säännöllisen näytteenoton piirissä olevia otsikon mukaisia vesiviljelylaitoksia. Valvontaeläinlääkäri kartoittaa vielä tarkemmin tilannetta v. 2012 aikana ja perehtyy tarvittaessa vesiviljelylaitosten toimintaan. 6.2.6. Kyyhkyslakat Viesti-, näyttely- ja koristekyyhkyjen tulee olla rekisteröityjä. Lappeenrannan seudun ympäristötoimen toimialueella ei ole rekisteröityjä kyyhkyslakkoja. 6.2.7 Muu tautiseuranta Evira pyytää vuosittain seurantanäytteiden ottamista erillisen suunnitelman mukaan. Suurin osa pyydetyistä näytteistä perustuu EU:n yhteiseen lainsäädäntöön, ja Evira on raportointivelvollinen seurantaohjelmien toteutumisesta maa- ja metsätalousministeriölle ja Euroopan Unionille. Evira lähettää seurantaohjelmien toimeenpanosta erillisen kirjeen aluehallintovirastoille silloin, kun seurantaohjelmaa ei edellytetä suoraan kansallisen lainsäädännön nojalla. Tällaisia erikseen vuosittain pyydettäviä seurantanäytteitä otetaan muun muassa lintuinfluenssan varalta tiloilta ja teurastamoilta. AVI:sta tai Evirasta saadut määräykset toteutetaan määräajassa. Valtion maksettaviksi kuuluvista toimista vastaa valvontaeläinlääkäri. Valvontaeläinlääkäri yhdessä hygieenikkoeläinlääkärin ja terveysvalvonnan johtajan kanssa päättävät, miten näytteenotto toteutetaan ja miten muut vaadittavat toimenpiteet tehdään. Omistajan maksamista näytteenotoista ym. toimenpiteistä vastaavat kunnaneläinlääkärit, joiden osalta seutueläinlääkäri päättää työnjaosta. Valvontaeläinlääkärin ottamat näytteet ja tekemät toimenpiteet kirjataan Tarkastajavalvontaohjelmaan ja kunnaneläinlääkäreiden vastaavasti Viljo- tai Provet-ohjelmaan. Valvontaeläinlääkäri tiedottaa tekemistään näytteenotoista aluehallintovirastolle. Seutueläinlääkäri päättää kuinka kunnaneläinlääkärien tekemistä näytteenotoista raportoidaan aluehallintovirastoon: joko kunnaneläinlääkärit suoraan tai yhteisesti seutueläinlääkärin välityksellä. 6.2.8. Hevosten keinollinen lisääntyminen Hevosten keinolliseen lisääntymiseen liittyvistä viranomaistoimenpiteitä vastaavat kunnaneläinlääkärit. Seutueläinlääkäri nimeää kullekin kohteelle vastaavan kunnaneläinlääkärin. Hevosten alkiosiirtoryhmien on ennen toiminnan aloittamista pyydettävä kunnaneläinlääkäri alkionsiirtoryhmän tarkastukselle ja rekisteröidyttävä EVIRAan. Kunnaneläinlääkäri tekee valvontakäynnin alkioryhmän toimipaikalle vähintään kerran vuodessa. Lappeenrannan seudun ympäristötoimen toimialueella ei sijaitse yhtään hevosten alkiosiirtoryhmää. 15
Keinosiemennysaseman asemaeläinlääkärinä/siittolaeläinlääkärinä toimiminen ei ole kunnalliseen eläinlääkintähuoltoon kuuluvaa toimintaa. Kotitallisiemennykset virka-aikaan kuuluvat Lappeenrannan seudun ympäristötoimen tarjoamiin peruseläinlääkäripalveluihin. 6.2.9 Eläimistä saatavat sivutuotteet Kaksi keskeisintä uuden eläimistä saatavia sivutuotteita koskevan ns. sivutuoteasetuksen toimeenpanoon liittyvää kansallista asetusta on annettu ja ne astuvat vuoden vaihteesta voimaan. Asetuksista ensimmäinen koskee eläimistä saatavien sivutuotteiden hävitykseen liittyviä kansallisia poikkeuksia. Toinen asetus koskee sivutuotealan viranomaisvalvontaa, lannoitesektoria lukuun ottamatta, sekä sivutuotteiden käyttöä tiettyjen eläinten, kuten turkiseläinten, ruokinnassa. Sivutuotteiden hävitystä koskeva uusi kansallinen asetus korvaa nykyisen maa- ja metsätalousministeriön syrjäisiä alueita koskevan asetuksen. Uusi asetus muuttaa jonkin verran ns. syrjäisiä alueita eli alueita, joissa muun muassa kuolleiden eläinten hävitys on mahdollista maahan hautaamalla. Märehtijöitä koskien syrjäiseltä alueelta poistuu yksi kunta, Kiiminki. Sikojen ja siipikarjan osalta syrjäiseltä alueelta häviää kuusi kuntaa, Asikkala, Iitti, Lahti, Nastola, Padasjoki ja Sysmä. Uusi sivutuotteiden hävitystä koskeva kansallinen asetus sisältää myös ns. entisten elintarvikkeiden eli myynnistä poistettujen eläinperäisten elintarvikkeiden hävitystä koskevat kansalliset säädökset. Lisäksi asetus kieltää kotiteurastuksessa syntyvien sivutuotteiden hävityksen hautaamalla syrjäisten alueiden ulkopuolella. Kotiteurastuksen osalta asetuksessa annetaan puolen vuoden siirtymäaika. Uusi viranomaisvalvontaa ja sivutuotteiden käyttöä koskeva asetus korvaa puolestaan vastaavan nykyisen maa- ja metsätalousministeriön asetuksen. Uusi asetus ei tuo merkittäviä muutoksia turkiseläinten ruokintaan koskeviin säädöksiin. Eläintarhaeläinten ruokinta helpottuu uuden asetuksen myötä. Jatkossa eläintarhan petoeläimille saa syöttää aluehallintoviraston luvalla eläintarhan omia kuolleita eläimiä kuten esimerkiksi jyrsijöitä. Sivutuotealan laitosten vanhat hyväksynnät jäävät voimaan. Näin ollen uusi lainsäädäntö ei edellytä elinkeinolta toimia tässä suhteessa. Aikaisemmasta poiketen tulee uusi asetus edellyttämään myös sivutuotteita kuljettavien kuljetusliikkeiden rekisteröitymistä. EU:n uusi sivutuoteasetus on jo voimassa ja sitä tulee noudattaa kaikissa jäsenmaissa. Edellä kuvatut kaksi kansallista asetusta täydentävät EU:n sivutuoteasetusta. Uusi Maa- ja metsätalousministeriön asetus eräitä eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita käsittelevien toimijoiden valvonnasta ja eräiden sivutuotteiden käytöstä 1193/2011 korvaa MMM asetuksessa 850/2005. Valvontaeläinlääkäri vastaa pääsääntöisesti sivutuotteiden valvonnasta. 6.2.9.1 Sivutuotealan laitosten hyväksyntä ja valvonta Sivutuoteasetuksen mukaan hyväksyttyjen laitosten valvontatiheys on säädetty MMM asetuksessa 850/2005. Paitsi hyväksymiään laitoksia, kuntien ja aluehallintovirastojen tulee valvoa eräiden Eviran hyväksymien laitosten toimintaa. Valvontatarkastuksista on tehtävä tarkastuskertomus. Valvontaeläinlääkäri: valvoo sivutuoteasetuksen mukaan hyväksymiään laitoksia kerran vuodessa; osallistuu tarvittaessa läänineläinlääkäreiden tarkastuksiin; 16
valvoo Eviran hyväksymiä laitoksia kerran vuodessa lukuun ottamatta luokan 1 ja 2 käsittelylaitoksia, varastointilaitoksia ja teurastamojen sivutuoteosastoja valvoo kahta viimeistä laitostyyppiä lukuun ottamatta edellä mainittuja Eviran hyväksymiä laitoksia osallistumalla tarkastukseen kerran vuodessa valvoo toimialueensa muita paikkoja, joissa eläimistä saatavia sivutuotteita kuljetetaan, käsitellään, käytetään tai hävitetään. Eviran nettisivuilla ylläpidettävältä hyväksyttyjen sivutuotealanlaitosten listalla ei ole toistaiseksi Lappeenrannan seudun ympäristötoimen toimialueella sijaitsevia hyväksyttyjä laitoksia. Mikäli listalle tulee laitoksia, jotka sijaitsevat seudun alueella, huomioidaan ne seuraavan vuoden valvontasuunnitelmissa ja varaudutaan myös tarkastuksissa todettujen puutteiden korjauksien seurantaan. Valvontaeläinlääkäri kartoittaa maatiloilla tapahtuvaa sivutuotteiden mahdollista hävittämistä polttamalla, hautaamalla tai muulla tavoin tarkastuskäynneillä sekä vastaanotettujen tietojen tai mahdollisten epäilyjen perusteella. Saatujen ilmoitusten perusteella valvontaeläinlääkäri tarkistaa toiminnan ja selvittää, vaatiko toiminta hyväksyntää. 6.2.9.2 Sivutuotteiden hautaaminen Valvontaeläinlääkäri valvoo Lappeenrannan seudun ympäristötoimen toimialueella, että hän saa ilmoitukset ns. syrjäisillä alueilla tapahtuvasta MMMa 1374/2004 mukaisten sivutuotteiden hautaamisesta. Tarvittaessa valvontaeläinlääkäri valvoo toimijoiden hautauksista pitämää kirjanpitoa ja tarkistaa haudattavan sivutuotteen, hautauspaikan ja käytettävät välineet saamiensa ilmoitusten perusteella. Tarkastustavoite tarkentuu suunnitelmakauden aikana, kun valvontaeläinlääkäri selvittää toiminta-alueella tapahtuvan sivutuotteiden hautaamisen laajuutta. Valvontaeläinlääkäri pitää luetteloa ilmoituksista ja lähettää niistä yhteenvedon tiedoksi läänineläinlääkärille sekä terveysvalvonnan johtajalle vuosittain tammikuun loppuun mennessä. Lisäksi keräilyalueilla valvotaan, että sivutuotteet hävitetään säädösten mukaisesti. Kunnaneläinlääkärit välittävät mahdollisesti heille tulevat tiedot sivutuotteiden hautaamisesta valvontaeläinlääkärille, jolla on kootusti tieto alueen sivutuotteiden hautaamisesta. Saatuaan tiedon tai epäilyn sivutuotteiden käsittelyssä tapahtuneesta laittomista toimista, valvontaeläinlääkäri ryhtyy vaadittaviin tarkastus- ja muihin toimenpiteisiin. 6.2.9.3 Käsittelemättömiä sivutuotteita käyttävät toimijat Valvontaeläinlääkärillä ja hygieenikkoeläinlääkärillä on eläinpitäjärekisterin käyttöoikeudet. Haaskarekisteriin rekisteröidään haaskapaikan aloitusilmoitukset ja haaskan pitäjät. Toimija jättää täyttämänsä ilmoituslomakkeen valvontaeläinlääkärille, joka syöttää tiedot välittömästi haaskarekisteriin. Haaskapaikka saa virallisen numeron. Mahdolliset kunnaneläinlääkäreille tulevat ilmoitukset haaskailmoituksista toimitetaan valvontaeläinlääkärille, jolla kootusti on tieto alueen toimijoista. Luonnonvaraisia eläimiä ruokittaessa on jokaisesta käyttökerrasta ilmoitettava valvontaeläinlääkärille ennen kuin sivutuotteita viedään haaskapaikoille. Valvontaeläinlääkäri kieltää sivutuotteiden käytön, mikäli aineksessa on tautiriski tai lääkejäämiä. Valvontaeläinlääkäri tarkastaa sivutuotteet tarvittaessa ennen niiden käyttöä. Valvontaeläinlääkäri tekee tarpeen mukaan tarkastuskäyntejä paikkoihin, joissa sivutuotteita käytetään. Alueen 17
karhunkaatolupien käyttöä seurataan, jotta luokan 2 ainesta ei käytetä ruokinnassa karhun metsästyksen ollessa käynnissä alueella. Yhteyttä pidetään Etelä-Saimaan riistanhoitoyhdistykseen, Joutsenon riistanhoitoyhdistykseen, Lemin-Taipalsaaren riistanhoitoyhdistykseen ja Luumäen riistanhoitoyhdistykseen. Yhteystiedot löytyvät osoitteesta www.riista.fi tai http://riistaweb.riista.fi/yhteystiedot/yhteystietohaku.mhtml Valvontaeläinlääkäri valvoo käsittelemättömän sivutuotteen käyttöä luonnonvaraisten eläinten ruokintaan saatujen ilmoitusten perusteella sekä mahdollisten ilmiantojen perusteella. Mikäli haaskaksi aiottua ainesta ei voida sallia käytettävän tautivaaran tai muun syyn perusteella, valvontaeläinlääkäri kieltää tällaisen aineksen käytön eläintautilain perusteella sekä valvoo tarkastuskäynnein, että kieltoa noudatetaan. Tavoitteena on tarkastaa vuodessa 10 prosenttia ilmoituksista tekemällä tarkastuskäynti sekä tarkastamalla kirjanpito. Tarkastukset kohdennetaan ensisijaisesti toimijoihin, joiden aikaisemman toiminnan perusteella on olemassa viitteitä säädösten noudattamatta jättämisestä. Edellä mainittujen käyttöilmoitusten ja muiden käsittelemättömien sivutuotteiden aloitusilmoitusten koonti ja raportointi aluehallintovirastoihin tehdään kerran vuodessa seuraavan vuoden alussa. 6.2.10 Tuonti ja eläinlääkinnällinen rajatarkastus Kolmansista maista tuotavat elävät eläimet ja eläinperäiset tuotteet saapuvat Suomeen aina eläinlääkinnällisen rajatarkastusaseman kautta, jossa niille suoritetaan eläinlääkinnällinen rajatarkastus, eivätkä tuodut erät yleensä aiheuta toimenpiteitä alue- tai paikallistasolla. Joissakin tapauksissa tuonnin salliminen edellyttää erityistä jälkivalvontaa määräpaikassa. Tämä koskee esimerkiksi Venäjältä tuotavia hevosia ja tiettyjä kanavoituja sivutuotteita. Läänineläinlääkäri saa tiedon EU:n ulkopuolisista maista tuotavista eläintautiriskin takia määräpaikassa tarvittaessa erityisesti valvottavista eläin- ja tuote-eristä TRACES-ohjelman välityksellä. Läänineläinlääkäri tiedottaa valvovalle eläinlääkärille tarvittavista toimenpiteistä. Valvontaeläinlääkäri vastaa toimista, jotka tehdään eläintautiriskin tai epäilyyn laittoman maahantuonnin vuoksi. Mikäli tuonti vaatii erityistä jälkivalvontaa, jonka eläimen omistaja maksaa, toimenpiteistä vastaa seutueläinlääkärin määräämä kunnaneläinlääkäri. 6.2.11 Elävien eläinten ja eläimistä saatavien muiden tuotteiden kuin elintarvikkeiden sisämarkkinakauppa ja vienti Sisämarkkinaviejät ja tuojat rekisteröityvät tai hakevat tuontilupaa Eviralta. Evira lähettää tiedon rekisteröinneistä ja tuontiluvista ohjeineen kyseisen alueen aluehallintovirastoon ja tapauskohtaisesti myös kunnaneläinlääkärille tai muulle valvovalle virkaeläinlääkärille. Nämä rekisteröinnit ja tuontiluvat tulee aluehallintovirastossa ja kunnassa kirjata sekä huomioida erityisesti, mille eläimelle tai tuotteelle ne on tarkoitettu ja koskevatko rekisteröinnit sisämarkkinatuontia vai -vientiä. Valvontaeläinlääkäri kerää Lappeenrannan seudun ympäristötoimen toiminta-alueelle tulevat rekisteröinnit ja tuontiluvat. Kunnaneläinlääkärit toimittavat heille mahdollisesti tulleiden rekisteröintien tai tuontilupien kopiot valvontaeläinlääkärille. Useimmat Eviran sisämarkkinakaupan ohjeet löytyvät myös Eviran internetsivuilta. Erityisesti silloin, kun rekisteröintiä tai tuontilupaa ei vaadita, voi ohjeet lukea sieltä. Apua saa myös 18