1 Sosiaali-ja terveysministeriö Helsinki Asia: Lausunto: Luonnos laiksi iäkkään henkilön sosiaali- ja terveyspalvelujen saannin turvaamisesta - ohjausryhmän muistio Viite: Kirjeenne 10.5.2012/STM114:00/2010 Suomen Senioriliike ry kiittää Sosiaali- ja terveysministeriötä pyynnöstä antaa lausunto otsikossa mainitusta lakiluonnoksesta. Suomen Senioriliike ry pitää iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalvelujen saannin turvaamista koskevaa lakia erittäin tarpeellisena. Lakiluonnos on lähtökohdiltaan oikeansuuntainen, ja siinä on erinomaisia yleisperiaatteita, kuten hoidon ja hoivan laadun ja henkilökunnan asiantuntemuksen korostaminen. Iäkkäiden oikeus palvelusuunnitelmaan ja sen perusteella annettaviin hoivapalveluihin ansaitsee myös kiitoksen. Vastuuhenkilö kunnissa auttaa iäkkäitä löytämään oikean henkilön tarvittaessa, mikä on tärkeä osa hyvää palvelua. Lakiluonnoksessa esitetty ehkäisevä ja kuntouttava toiminta on niinikään kiitoksen arvoinen. Iäkkäiden pitkäaikaishoidon ja hoivan ongelmat ovat kärjistyneet 2000-luvulla. Tilanne voi pahentua iäkkäiden määrän kasvaessa voimakkasti. Eniten palveluja tarvitsevien määrä yli 85-vuotiaat yli kaksinkertaistuu vuoteen 2030 mennessä nykyisestä runsaasta 100.000 henkilöstä. Vaikka mikään laki ei voi taata laadukkaita ja eettisesti korkeatasoisia palveluja, lain avulla voidaan vähentää kansalaisten epätasa-arvoa ja vaikuttaa palvelujen laatuun. Kunnan suunnitelma Kuntien toimintasuunnitelma kattaa varsin laajasti ikäihmisten palvelujen taustatekijöiden selvittämisen ja palvelujen järjestämisen ja laadun. Lähiomaisten ja vapaaehtoisten työ ikääntyvien tukena on osa kokonaisuutta ja tulisi ottaa huomioon kuntien palvelusuunnittelussa. Uusi resurssi on myös uusi tietotekniikka sekä liikkumisratkaisut. Kulttuurin voimaannuttavia mahdollisuuksia ei myöskään tulisi väheksyä. Lähiympäristöjen toimivuuteen ja lähipalveluiden turvaamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Asuminen on erittäin tärkeä osa hyvinvoinnin edistämistä. Suunnitelman tulisi sisältää myös asumisen kartoitus, suunnitelma asumispalveluista, esteettömästä ympäristöstä sekä lähipalveluiden saavutettavuudesta.
2 Laatu Lähtökohtana on, että vanhuksille on taattava hyvä ja laadukas hoito asuivatpa he kotona, tehostetussa palveluasunnossa tai hoivakodissa. Senioriliikkeen näkemyksen mukaan ikääntyneet ovat yhteiskunnan aktiivisia jäseniä, oman elämänsä suunnittelijoina ja vaikuttajina. Vielä silloinkin, kun toimintakyky on mennyt, vanhus on yksilö, ei vain toimintojen kohde. Siksi iäkkäiden ja heidän omaisten osallistuminen palvelujen suunnitteluun ja päätöksentekoon ja palvelujen kehittämiseen on erittäin tärkeä osa lakiluonnosta. Ikäihmisten valinnan mahdollisuusia tulee erityisesti korostaa. Palvelutoiminnoissa ja hoivatyössä tarvitaan asennemuutosta. Palvelujen laatu on määritelty varsin yleisesti. Tavallisille kuntalaisille laadukas palvelu tarkoittaa mahdollisuuksia liikuntaan, ulkoiluun, ravintoon, virikkeisiin, sosiaaliseen kanssakäymiseen ja kaikkeen sellaiseen myönteiseen toimintaan, joka pitää yllä vireyttä ja omatoimisuutta. On epävarmaa, miten kunnat tulevat määrittelemään palvelujen laadun. Tällä hetkellä pitkäaikaishoidon ja hoivan laatu riippuu hoitoyksiköstä. Hyvälaatuinen hoiva ja hoito osoittavat, että aktiivisella ja toiminnallisella hoidolla ja hoivalla pystytään hidastamaan muistin, fyysisten kykyjen ja psyykkisen hyvinvoinnin heikkenemistä. Passiiviset, vuoteessa makuuttamiseen ja hoitamiseen perustuvat hoitokäytännöt ovat yleisiä. Ne edistävät vanhusten kunnon nopeaa rapistumista ja vaikuttavat kielteisesti henkilöstön työviihtyvyyteen ja vanhustenhoidon arvostukseen. Nuoret eivät halua kouluttautua hoitamaan psyykenlääkkeiden haittavaikutuksesta kärsiviä, liikuntakyvyttömia vanhuksia. Palvelujen laatu tarvitsee rinnalleen määrittelyn siitä, mikä katsotaan laadukkaaksi palveluksi. Laadun määrittely auttaa myös laadun mittaamisessa kuntatasolla. Laadun kriteerit tulisi määrätä osaksi kuntien toimintasuunnitelmia tai niistä olisi annettava määräykset tämän lain perusteella annettavassa asetuksessa. Palveluasenteeseen voidaan vaikuttaa koulutuksella, siksi kuntien toimintasuunnitelmaan tulee sisällyttää myös henkilöstön asiakaslähtöisyyskoulutus. Vanhusneuvostot Kunnat velvoitetaan asettamaan vanhusneuvostot, joiden tehtävänä seurata ja edistää iäkkäiden henkilöiden kannalta kunnan eri aloilla tapahtuvaa toimintaa sekä tehdä aloitteita ja antaa lausuntoja iäkkäiden henkilöiden palveluista. Vanhusneuvostojen lakisääteisyys on erittäin kannatettava asia. Vanhusneuvoston jäsenten tulee koostua pääosin kunnan vanhuksia ja ikäihmisiä edustavista kansalaisjärjestöistä, jotka valitsevat ehdokkaansa vanhusneuvostoon. Vanhusneuvostolla tulee olla resursseja, jotta se voi hankkia asiantuntemusta valmistelussa ja päätöksenteossa.
3 Vanhusneuvoston asettamisen tulee olla kunnanhallituksen tehtävä. Neuvoston tulee olla kunnanhallituksen alainen, jotta se voi laajasti käsitellä kunnan palvelukokonaisuutta vanhusten kannalta. Vanhusneuvoston tulee olla lausunnon antaja kaikissa ikäihmisiä koskevissa asioissa siten, että kunnan eri toimielinten velvollisuutena on vanhusneuvoston kuuleminen ja lausuntojen pyytäminen. Omavalvontaraportit tulee saattaa vanhusneuvoston käsittelyyn. Oikeus hoitoon ja hoivaan Lakiluonnoksen mukaan vanhusten oikeus pitkäaikaishoitoon ja -hoivaan perustuu toimintakyvyn määrittämiseen. Ikärajaa ei ole asetettu. Tämä on hyvä periaate. Lakiluonnoksen teksti tämän oikeuden suhteen on melko ylimalkainen. Epäselväksi jää, onko toimintakyvyltään heikentyneellä vanhuksella todella subjektiivinen oikeus hoivaan. Lain tekstiä tulee täsmentää siten, että laki todella takaa toimintakyvyltään heikentyneille iäkkäille subjektiivisen oikeuden pitkäaikaishoitoon ja hoivaan. Palveluiden järjestäminen Kiirreellisten palveluiden järjestämisen aikarajaa ei esitetä päivinä. Jotta kiireellistä hoivaa tarvitsevat iäkkäät todella saisivat palvelut riittävän nopeasti, laissa on määriteltävä kiireellisten palveluiden järjestämiselle aikaraja. Kiireelliset palvelut tulee saada 3 päivän kuluessa. Valvonta Vastuu lain toimeenpanosta on kunnilla. Valvonnasta on voimassa mm. se mitä sosiaalihuoltolaissa ja kansanterveyslaissa säädetään. Lisäksi lakiluonnoksen mukaan valvonta kunnissa on vanhusneuvostoilla, iäkkäillä itsellään ja omaisilla heidän palautteittensa kautta, kunnilla vuosittaisen seurannan kautta, palveluyksiköillä omavalvonnan kautta ja viranomaisvalvonnalla. Lisäksi määräys siitä, että kuntien on puolivuosittain julkistettava eri palveluiden odotusajat, on hyvä mittari kansalaisille valvontaa varten. Lakiluonnos ei kuitenkaan sisällä sanktioita, mikäli kunnat eivät toteuta laissa määriteltyjä tehtäviä laissa tarkoitetulla tavalla. Sanktioiden vaikutus on nähty mm. hoitotakuiden toteutuksessa. Myös tähän lakiin tulisi liittää sanktiot kunnille. Muutoksenhaku Iäkäs voi valittaa kunnan toimielimelle tai viedä hallinto-oikeuteen palveluitaan koskevan päätöksen, jos ei ole tyytyväinen siihen. Tämä tie on erittäin vaativa ja saattaa kestää kauan. Jos kunta tekee kielteisen palvelupäätöksen ja vanhus ja omaiset näkevät selkeästi hoidon tarpeen esimerkiksi siksi, että omaiset asuvat kaukana,
4 valituksen käsittelyn odotusaika voi pahimmassa tapauksessa vaarantaa vanhuksen terveyden. Jos taas kyse on kiireellisestä päätöksen toimeenpanosta, kunta joutuu panemaan päätöksen toimeen ennen kuin valitus on käsitelty. Tämä voi viedä kohtuuttomiin pakkoratkaisuihin vanhuksen kannalta, mikä voi vaikuttaa mielialaan ja sitä kautta yleiseen kokonaisterveydentilaan. Valitusten nopeaan käsittelyyn tulisi olla määräykset laissa. Vanhusvaltuutettu Ikäsyrjintä on valitettavan yleistä. Monien syrjittyjen ryhmien ihmisoikeuksien toteutumiseen ja syrjinnän vähentämiseen on maassamme ansiokkaasti vaikutettu lainsäädännön ja muiden säädösten ja toimenpiteiden kautta. Iäkkäiden syrjinnän vähentäminen ja poistaminen eivät kuitenkaan ole kuuluneet maamme hallitusten tavoitteisiin. Iäkkäiden, etenkin kaikista vanhimpien ja puolustuskyvyttömimpien, tasa-arvon edistäminen ei toteudu ilman yhteiskunnallisia ponnisteluja. Iäkkäimmät, erityisesti ne, joilla ei ole omaisia, eivät pysty ajamaan etujaan. Maahamme tarvitaan valtakunnallinen vanhusvaltuutettu toimistoineen. Vanhusasiavaltuutettu toimisi valtakunnallisena tämän lakiluonnoksen toteutumisen sekä niiden asioiden valvojana, joita laki edellyttää. Vanhuvaltuutettu pystyy vaikuttamaan yhteiskunnan asenteisiin puuttumalla syrjintätapauksiin ja siten vaikuttamaan ikäsyrjinnän vähentämiseen. Keskeisiä tehtäviä ovat syrjinnän ehkäiseminen, seuranta ja raportointi sosiaali- ja terveystoiminnassa, asumis- ja liikenneratkaisuissa ja yhteiskunnan muissa palveluissa. Vanhusvaltuutetun tulee neuvoa ja ohjata syrjintää kohdanneita iäkkäitä toimimaan ihmisoikeuksiensa puolustamiseksi samalla tavoin kuin tasaarvovaltuutettu toimii miesten ja naisten tasa-arvon toteutumiseksi. Asenteiden koventuminen yhteiskunnassa aiheuttaa sen, että hauraiden ja puolustuskyvyttömien vanhusten asema ei parane ilman vanhusvaltuutettua. Syrjintä tulee voimakkaimmin esille pitkäaikaisessa hoidossa ja hoivassa, jonka vuoksi vanhusasiavaltuutettu toimistoineen on perustettava nimenomaan tämän lain perusteella. Henkilöstömäärä Palveluissa tarvittavan henkilöstömäärän kirjaaminen lakiin on herättänyt runsaasti keskustelua. Eri kansalaisryhmät ja esimerkiksi Suomen Senioriliikkeen jäsenistö ovat varsin laajasti pettyneitä siihen, että lakiesitys ei sisällä henkilöstömitoitusta vanhusten palveluihin. Kuntien suunnitelma sisältää määräyksen palvelujen järjestämiseen varattavista voimavaroista. Kuntien on siis huolehdittava sekä laadusta että voimavaroista. Kuten yllä kommentoimme, laatu kuitenkin pitäisi määritellä, jotta henkilöstömitoituksia voidaan arvioida. Laintasoiset tarkat mitoitukset eri palvelumuotoihin siten, että niissä otettaisiin huomioon palveluiden piirissä olevien iäkkäiden toimintakyky, henkilökunnan
5 koulutus- ja osaamistaso ja esim. matkat kotihoidossa olevien iäkkäiden koteihin on haasteellisia määritellä. Asetuksessa ne pystytään määrittelemään, ja asetus on riittävän velvoittava. Lakiesityksen henkilöstömitoituksen määrittely asetuksella silloin, jos palveluiden laatu ei kehity riittävässä määrin, on liian väljä. Asetuksen antamiseen voi vierähtää vuosia, vaikka palvelut rapistuisivat. Lakiin tulee kirjata se, että henkilöstömitoituksesta annetaan asetus vuonna 2013. Lain perusteella annettavalla asetuksella tulee määritellä eritasoisen koulutustaustan omaavien työntekijöiden määrä erityyppisissä palveluissa. Asetusta koskevaan pykälään voitaisiin lisätä se, että asetus sisältää myös tarkemmat säännökset palveluiden laadusta ja erilaisten vanhuksia palvelevien yksiköiden jaottelusta. Rahoitus ja kustannusten jako Sitä, mitkä sosiaali- ja terveyspalvelut kuuluvat kuntien järjestettäviin ja kustannettaviin palveluihin ja mitkä kuuluvat kansalaisten itse kustannettaviin palveluihin, ei lakiluonnosessa esitetä. Hyvinvointiyhteiskunnassa on jo nyt ongelmia kustantaa hyvinvointipalveluja. Keskimääräisen eliniän piteneminen ja suurten ikäluokkien vanheneminen todennäköisesti lisäävät näitä ongelmia. Yhteiskunnan tulisi määrittää verotuksella kustannettavien pitkäaikaishoivan ja hoidon palvelut ja niiden laatu tarkemmin kuin mitä lakiluonnoksessa esitetään. Vanhenevien tulisi pystyä ennakoimaan hyvissä ajoin, mitä palveluja yhteiskunta järjestää ja mitkä on itse kustannettava. Laki tarvitsee tulevaisuudessa rinnalleen pitkäaikaishoidon ja-hoivan kustantamista koskevan lainsäädännön, jossa määritellään tämän lain perusteella järjestettävien palvelujen rahoitus ja avataan kansalaisille uudentyyppisiä mahdollisuuksia varautua taloudellisesti sellaisten pitkäaikaispalvelujen hankkimiseen, joita yhteiskunta ei kustanna. Muita näkökohtia Lain toimeenpanon kannalta on keskeistä, että siitä tiedotetaan mahdollisimman monipuolisesti ja koulutusta järjestetään laajasti. Sosiaali- ja terveyssektorille tarkoitettua erityisrahoitusta onkin suunnattava vanhusten hoidon koulutukseen. Yhteenveto Kaiken kaikkiaan lakiluonnos korostaa ehkäisevää toimintaa, vanhuspalveluiden laadun kehittämistä, työntekijöiden gerontologisten tietojen ja taitojen lisäämistä, palveluyksiköiden kodinomaisuutta ja yhteisöllisyyttä, palveluiden hyvää johtamista ja iäkkäiden, myös huonokuntoisimpien ja heidän omaistensa, osallisuuden lisäämistä. Näistä yleisistä tavoitteista Suomen Senioriliike on yhtä mieltä. Senioriliike pitää kuitenkin erittäin tärkeänä, että esitetyt puutteet lakiluonnoksessa korjataan. Kun lain toteutus tapahtuu kunnissa, on erittäin tärkeä, että kunnissa ryhdytään
6 toimeen ripeästi ja kiinnitetään huomiota yleiseen asenneilmastoon ja lähdetään siitä, että ikäihmisillä on oikeus tasa-arvoiseen, aktiiviseen, arvokkaaseen ja positiiviseen elämään sen loppuun saakka. Suomen Senioriliike ry Hallitus Eeva Kainulainen Sirkka-Liisa Kivelä Aulis Mäkinen Puheenjohtaja varapuheenjohtaja varapuheenjohtaja Suomen Senioriliike ry Kuusitie 18 00270 Helsinki Puh. 050 3454 200 www.senioriliike.fi