Pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Tukholman yleissopimuksen velvoitteiden kansallinen täytäntöönpanosuunnitelma.

Pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Tukholman yleissopimuksen velvoitteiden kansallinen täytäntöönpanosuunnitelma Toukokuu 2006 1

JOHDANTO Pysyviä orgaanisia yhdisteitä (POP) rajoittava Tukholman yleissopimus velvoittaa osapuolia laatimaan suunnitelman sopimusvelvoitteiden täyttämisestä. Kansallinen täytäntöönpanosuunnitelma (National Implementation Plan, NIP) on maan hallinnon hyväksymä suunnitelma, joka tiedottaa sekä kansallisesti että sopimuksen muille osapuolille kaikista pysyviin orgaanisiin yhdisteisiin liittyvistä toimista. Tällaiset toimet voivat liittyä lainsäädännöllisiin tai muihin ohjauskeinoihin, toimintaohjelmiin, seurantatoimiin tai muuhun tiedonhankintaan pysyvien orgaanisten yhdisteiden päästöistä, niiden vähentämisestä tai esiintymisestä ympäristössä. Tämä täytäntöönpanosuunnitelma perustuu ympäristöhallinnon vuonna 2005 valmistelemaan selvitykseen, jossa koottiin tietoja POP yhdisteistä Suomessa, päästöjen vähentämiseksi tehdyistä toimista ja sopimusvelvoitteisiin liittyvistä puutteista. Tukholman yleissopimuksen velvoitteiden lisäksi selvitys kattoi myös UNECE:n kaukokulkeutumissopimuksen POP pöytäkirjan aineet ja velvoitteet. Tässä täytäntöönpanosuunnitelmassa käsitellään kuitenkin vain Tukholman yleissopimuksen kattamia aineita ja siihen liittyviä velvoitteita. Kansallisen toimenpideohjelman (National Action Plan, NAP) valmistelu päästöinä ja epäpuhtauksina syntyville POP yhdisteille on myös yleissopimuksen velvoite. Toimenpideohjelma toimitettiin Tukholman sopimuksen osapuolille Suomen täytäntöönpanosuunnitelman yhteydessä 17.5.2006. Sopimusvelvoitteiden täyttymisen arvioinnissa ja toimintaohjelman toimien suunnittelun perustana on käytetty ympäristöhallinnon valmistelemaa selvitystä "Suomi POP", joka on tämän täytäntöönpanosuunnitelman liitteenä (Liite 4). Kansalaisilla, järjestöillä ja elinkeinoelämällä oli mahdollisuus kommentoida sisältöä Suomen ympäristökeskuksessa 7.11.2005 järjestetyssä seminaarissa ja ympäristöhallinnon verkkosivuilla viiden viikon ajan. Saatu palaute on mahdollisuuksien mukaan otettu huomioon tässä täytäntöönpanosuunnitelmassa. Suomen kansallinen suunnitelma POP yhdisteiden aiheuttamien ympäristö ja terveyshaittojen pienentämiseksi toimitettiin Tukholman sopimuksen osapuolikokoukselle toukokuussa 2006. Sen jälkeen toimivaltainen viranomainen (Suomen ympäristökeskus, SYKE) ylläpitää ja päivittää suunnitelmaa tarpeen mukaan vastaamaan muutoksia sopimusvelvoitteissa sekä tieteellisessä ja teknisessä kehityksessä. Täytäntöönpanosuunnitelmaa muutetaan tulevaisuudessa tarvittaessa heijastamaan kansainvälisten POP sopimusten ja kansallisten tavoitteiden muuttumista. Myös taustaselvitystä päivitetään muun muassa uusilla päästötiedoilla sitä mukaa, kun niitä on saatavilla. Uusin versio on aina ladattavissa ympäristöhallinnon verkkosivuilla osoitteessa www.ymparisto.fi/pop. 2

Sisällysluettelo 1. Suomi ja POP yhdisteet... 5 1.1. POP yhdisteiden haittojen vähentäminen ja tutkiminen Suomessa... 5 1.2. POP yhdisteiden seuranta... 5 2. Yleissopimuksen velvoitteiden täyttäminen suomessa... 9 2.1. Tietoisesti tuotettujen POP yhdisteiden tuotannon ja päästöjen vähentäminen (Artiklan 3 velvoitteet)... 9 2.1.1. Torjunta aineet ja puunsuoja aineet...10 2.1.2. PCB yhdisteet...10 2.1.3. Uusien POP yhdisteiden markkinoille tulon estäminen...11 Artiklan 3 velvoitteiden täyttämiseksi tehtävät toimet...11 2.2. Yksittäisiä vapautuksia koskeva rekisteri (4 artikla)...12 2.3. Tahattomasti syntyvien POP yhdisteiden päästöt (5 artikla)...13 2.3.1. Päästölähteet ja määrät...13 2.3.2. Päästöjen vähentäminen...16 Artiklan 5 velvoitteiden täyttämiseksi tehtävät toimet...17 2.4. Varastot ja jätteet...18 Varastoista ja jätteistä aiheutuvien velvoitteiden täyttämiseksi tehtävät toimet..19 2.5. Saastuneet maa alueet...19 Pilaantuneita maita koskevat toimet...20 2.6. Ihmisen ja ympäristön altistuminen ja vaikutukset...20 POP yhdisteiden ympäristöpitoisuuksien seurannan kehittämiseksi tehtävät toimet...21 2.7. Tiedotus ja valistus...21 2.8. Tutkimus, kehitys ja seuranta...22 2.9. Suomen antama taloudellinen ja tekninen apu...22 2.10. Toimien aikataulu ja suunnitelman onnistumisen seuranta...23 3. Lähdeluettelo...24 Liitteet Liite 1. Kansallinen toimintaohjelma liitteen C aineiden päästöjen vähentämiseksi Liite 2. Tietoisesti tuotettuja POP yhdisteitä (Yleissopimuksen liitteet A ja B) koskevat lainsäädäntöviitteet. Englanniksi. Liite 3. Kansallinen kemikaaliprofiili (National Chemical Profile of Finland, Publications of Finland s Advisory Committee on Chemicals 2005. Englanniksi. Liite 4. SUOMI POP taustaraportti 3

Sanastoa Sana tai lyhenne ACAP AMAP BAT BEP EPER I TEQ KY 5 Liite A Liite B Liite C Osapuolikokous PCDD/F PIC sopimus POP SAMASE UNEP VAHTI rekisteri WHO Selitys Arktisten maiden yhteenliittymän Arktisen Neuvoston (AC) toimintaohjelma, joka toteuttaa mm. POP yhdisteiden ympäristö ja terveysriskien vähentämiseen tähtääviä hankkeita. Arktisen neuvoston (AC) alainen ympäristön seuranta ja arviointiohjelma Best Available Techniques Paras käytettävissä oleva tekniikka. Ympäristönsuojelulaissa (3 ) parhaalla käytettävissä olevalla tekniikalla (BAT) tarkoitetaan tietyn toiminnon ja siinä käytettävien tapojen tehokkainta ja edistyneintä astetta, jolla voidaan osoittaa olevan sellaiset tekniset ja käytännölliset ominaisuudet, jotka soveltuvat periaatteessa käytännön pohjaksi raja arvoille, joiden tarkoituksena on estää tai milloin se ei ole mahdollista, vähentää yleisesti päästöjä ja vaikutuksia ympäristöön. Best Environmental Practice Ympäristön kannalta paras käytäntö European Pollutant Emissions Register Euroopan päästörekisteri EPER sisältää noin 20 000 eurooppalaisen suuren teollisuuslaitoksen päästötietoja noin 50 aineen päästöistä ilmaan ja veteen. EPER rekisterin tarkoituksena on lisätä yleisön tietoisuutta ympäristökuormituksesta sekä edistää teollisuuden pyrkimyksiä ympäristönsuojelulle asetettujen tavoitteiden ja kansainvälisten sopimusten velvoitteiden saavuttamisessa. International Toxicity Equivalent Dioksiinien ja furaanien eri isomeerien myrkyllisyys vaihtelee. Jotta pystytään vertaamaan eri isomeerien myrkyllisyyttä, on otettu käyttöön myrkyllisyysekvivalentti I TEQ. Myrkyllisin PCDD/F yhdisteistä on tasomainen 2,3,7,8 TCDD, joka on samalla yksi kaikkein myrkyllisimmistä tunnetuista yhdisteistä. Muiden isomeerien myrkyllisyys suhteutetaan kyseiseen isomeeriin nähden. Sahoilla käytetty puutavara sinistymisenestoaine, eli sienten kasvustonjoka sisälsi epäpuhtautena dioksiineja ja furaaneja Yleissopimuksen liite, jossa mainittujen tietoisesti tuotettujen aineiden tuotanto ja käyttö lopetetaan. Yleissopimuksen liite, jossa mainittujen tietoisesti tuotettujen kemikaalien käyttöä rajoitetaan voimakkaasti. Yleissopimuksen liite, jossa mainittujen tahattomasti ihmisen toiminnassa muodostuvien aineiden päästöjä rajoitetaan. Conference Of the Parties (COP). Sopimuksenosapuolien sekä tarkkailijamaiden kokous, joka käsittelee sopimuksen toimeenpanoa ja sisältöä koskevat asiat. Aineryhmä polyklooratut dioksiini ja furaanit. Yleensä mukaan luetaan lisäksi samankaltaiset tasomaiset (koplanaariset) klooratut bifenyylit. Tekstissä näihin viitataan myös termillä "dioksiinit" tai "dioksiinit ja furaanit". Prior Informed Consent sopimus eli Rotterdamin yleissopimus. Kansainvälinen sopimus, joka edellyttää tiettyjen kemikaalien vienniltä vastaanottavan maan ennakkohyväksyntää. Toimeenpantu Euroopan unionissa PIC asetuksella EY/304/2003. Persistent Organic Pollutants Yhdiste, joka on myrkyllinen, hitaasti hajoava, kertyy eliöihin ravinto ketjussa sekä kulkeutuu kauas päästöpaikastaan ilman, veden tai muuttavien eläinlajien välityksellä. Saastuneiden maiden valtakunnallinen selvitys ja kunnostusprojekti vuosina 1989 1994 United Nations Environmental Programme YK:n ympäristöohjelma Ympäristöhallinnon valvonta ja kuormitustietojärjestelmään (VAHTI) tallennetaan tietoja mm. ympäristösuojelulainsäädännön mukaisista luvista ja ilmoituksista sekä päästöistä vesiin ja ilmaan sekä jätteistä. Tietoja ympäristökuormituksesta on tallennettu 1970 luvulta lähtien, mutta niiden kattavuus ja luotettavuus vaihtelee. Tiedot ilmoitetaan yleensä vuosiarvoina. Worlds Health Organization = Maailman terveysjärjestö 4

1. SUOMI JA POP YHDISTEET Merkittävimmät POP yhdisteiden aiheuttamat ongelmat Suomessa liittyvät epäpuhtauksina syntyviin POP yhdisteisiin, erityisesti puunjalostusteollisuuden toimintojen seurauksena saastuneisiin maihin ja väestön altistumiseen Itämeren kalan dioksiineille. Tietoisesti tuotettuja POP yhdisteitä ei ole ollut enää kuluttajakäytössä pitkään aikaan. 1.1. POP yhdisteiden haittojen vähentäminen ja tutkiminen Suomessa Suomessa POP yhdisteiden ympäristö ja terveysriskejä on jo pitkään pyritty kartoittamaan ja rajoittamaan hallinnollisesti säätämällä lainsäädännössä muun muassa jätteiden käsittelystä, parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisesta ja kemikaalien rajoituksista. Tiedeyhteisö on seurannut eräiden POP yhdisteiden pitoisuuksia vesissä ja eliöstössä jo 1970 luvulta saakka. POP yhdisteiden haittavaikutuksia on tutkittu erityisesti kaloilla. Suomessa toiminnalla, josta saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista (veteen, maaperään tai ilmaan), on oltava ympäristölupa. Lupaviranomaiset myöntävät toiminnalle luvan ja asettavat siinä määräyksiä ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi. Myös maankäyttö ja rakennuslain sekä luonnonsuojelulain nojalla tehdyillä päätöksillä voidaan ehkäistä ympäristön pilaantumista. Kemikaaleja koskevat rajoitukset ja asetetut päästörajat on pääosin sisällytetty yhteisölainsäädäntöön, johon velvoitteiden täyttämisessä osin viitataan ja johon Suomi vaikuttaa Euroopan unionin jäsenenä. Tärkein yhteisölainsäädännön elementti on vuonna 2004 voimaan tullut ns. POP asetus EY/850/2004, jolla Tukholman yleissopimuksen ja UNECE:n kaukokulkeutumissopimuksen (LRTAP) POPpöytäkirjan velvoitteet pantiin toimeen. Yhteisölainsäädäntö esitellään yksityiskohtaisesti Euroopan komission valmistelemassa Yhteisön täytäntöönpanosuunnitelmassa (CIP), jonka on määrä valmistua helmikuussa 2007. Hallintoa sekä erityisesti kemikaalivalvontaa, kemianteollisuutta ja kemian alan kauppaa on käsitelty yleisesti NIPin taustaselvityksessä (Liite 4) ja yksityiskohtaisesti kemikaalineuvottelukunnan englanninkielisessä julkaisussa Suomen kansallinen kemikaaliprofiili (National Chemical Profile of Finland 2005, liite 3). Toimenpideohjelman laatimisen pohjaksi valmistellut taustaraportit (100+ s.) ovat ladattavissa ympäristöhallinnon verkkosivuilta osoitteesta www.ymparisto.fi/pop. Taustaraportit ovat saatavilla vain suomeksi ja ruotsiksi. 1.2. POP yhdisteiden seuranta Suomessa seurataan säännöllisesti useiden eri POP yhdisteiden pitoisuuksia eliöstössä, pintavesissä ja sadevedessä. Vanhimmat tiedot ovat 1970 luvulta. Kauimmin on seurattu DDT ja PCB pitoisuuksia rannikon ja sisävesien eliöstössä, mutta 1990 luvun alusta on aloitettu myös joidenkin muiden POP yhdisteiden säännöllinen seuranta myös maaympäristössä. POP yhdisteiden merkitystä Suomen ympäristössä on arvioitu osana laajempia ympäristön tilan arviointeja Itämeressä (Verta ym. 2004) ja Lapissa (Mannio ym. 2002). POP yhdisteet ilmassa ja vedessä Sadeveden PCB yhdisteiden pitoisuuksia on seurattu kesäaikana vuodesta 1995 alkaen Evolla ja vuodesta 1998 Pallaksella. Tulokset Evolta (Etelä Suomi) ja Pallakselta (Pohjois Suomi) osoittavat, että PCB yhdisteiden pitoisuudet sadevedessä ovat laskeneet (Kuva 1). Rannikko ja sisävesien PCB pitoisuuksia on myös 5

kartoitettu (Nakari ym. 2004, Herve ym. 2000). Suomenlahdella PCB:n sedimentaatio on 0,0045 0,015 µg/m2/d. Dioksiineja ja furaaneja on mitattu 2002 2004 Utössä ja laskeuma on ollut < 1 pg/m 2 /d I TEQ. Yleisimmin tavattu yhdiste on ollut oktaklooridibentsodioksiini (OCDD). HCB:tä on havaittu säännöllisesti noin 0,1 1 ng/l ja joskus yli 1 ng/l. Joistakin näytteistä on havaittu DDD:tä ja DDE:tä (0,1 0,5 ng/l). Dieldriiniä, endriiniä, klordaania, mireksiä ja toksafeenia ei ole havaittu (<0,01 ng/l) (Taulukko 1, SYKE julkaisematon). ng/l 250 200 Pohjois Suomi Etelä Suomi 150 100 50 0 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Kuva 1. Sadeveden PCB pitoisuuksien kehitys. PCB:n käyttö kiellettiin vuonna 1995, jonka jälkeen pitoisuuksissa näkyy selvä lasku. Taulukko 1. Organoklooritorjunta aineiden esiintyminen sadevesinäytteissä vuosina 1993 2000 (SYKE julkaisematon). Torjunta aine Positiivisia havaintoja (pos. n) Näytteitä (n) Maksimipitoisuudet ng/l HCH 34 36 5 35 HCB 20 36 2 7 Heptakloori 18 36 20,315 DDT, DDD, DDE 8 28 6 Cis klordaani 4 26 16 Trans nonakloori 3 28 50 130 Dieldriini 0 24 <0,01 Mireksi 0 24 <0,01 Toksafeeni 0 4 <0,01 Huomattavin POP yhdisteiden nykyinen lähde Suomessa on Kymijoki. Yhteensä saastuneita sedimenttejä on välillä Kuusankoski Suomenlahti noin 5 miljoonaa kuutiometriä, joissa on 2800 kg elohopeaa ja 6000 kg dioksiini ja furaaniyhdisteitä mikä myrkyllisyysekvivalenttina vastaa 17 kg I TEQ. Se on Itämeren suurin dioksiinikuormittaja ja PCDD/F pitoisuudet sen sedimentissä ovat korkeimmillaan 350 µg/kg I TEQ. Lisäksi Kymijoesta kulkeutuu polykloorattuja fenoleja (PCP, korkein pitoisuus 720 µg/kg) ja difenyylieettereitä (PCDE, 500 µg/kg) Suomenlahteen. POP yhdisteiden kertymishistoriaa on selvitetty myös "puhtaiden alueiden" järvisedimenteistä, erityisesti Lapin latvajärvistä Arktisen neuvoston seuranta ja arviointiohjelmaan (AMAP) varten 1990 luvulla. PCB yhdisteitä ei ollut havaittavissa 1940 luvulle arvioiduissa kerrostumissa, mutta sen jälkeen kertyneissä sedimenteissä pitoisuus nousi tasolle 3 5 µg/kg (kuiva ainetta). Dioksiiniprofiili (PCDD/F) oli samankaltainen, pintasedimenttien pitoisuuksien ollen 1 4 ng/g I TEQ (Vartiainen 6

ym. 1997a). Dioksiinien (PCDD/F) sedimentaation epäillään kuitenkin olevan vähenemässä tutkituissa järvissä. POP yhdisteet eliöstössä Joidenkin POP yhdisteiden (PCB ja DDT yhdisteet) pitoisuuksia rannikon ja sisävesien eliöissä on seurattu 1970 luvun lopulta lähtien. PCB:n ja DDT:n pitoisuudet Itämeren eliöstössä ovat yleisesti laskeneet (HELCOM 1996, 2002). Vähentynyt ympäristökuormitus näkyy myös sisävesien indikaattorilajeissa. Eniten tietoa on pitoisuuksista kaloissa (silakka, hauki ja muikku) ja Itämeren simpukassa. Silakka on merellisten petokalojen, hylkeiden, useiden lintulajien ja ihmisenkin ravinnon tärkeä osa. 1990 luvun alusta lähtien on seurattu useita muitakin POPyhdisteitä (HCB, klordaani ja trans nonakloori) sekä dioksiineja ja furaaneja viimeisen 10 vuoden ajan. Merentutkimuslaitos on seurannut HELCOM sopimuksen (Itämeren suojelusopimus) mukaisesti silakoiden PCB:n ja DDT:n pitoisuuksia ulkomerialueilla ja Suomen ympäristökeskus haukien pitoisuuksia rannikkovesissä (Korhonen ym. 2001, kuva 2). Pitoisuuksien lasku on hidastunut 1990 luvulla (Merentutkimuslaitos 1999). Viimeaikaiset tulokset Suomesta osoittavat, että dioksiinipitoisuudet eivät ole enää 1990 luvulla laskeneet (Vuorinen ym. 1997a, Korhonen ym. 2001, Kiviranta ym. 2003). ng/g (tuorep./fresh weight) 80 60 40 20 Pohjanlahti Saaristomeri Suomenlahti 0 1971 1978 1989 1992 1997 1998 1999 2001 ng/g (tuorep./fresh weight) 80 60 40 20 Pohjanlahti Saaristomeri Suomenlahti 0 1971 1978 1989 1992 1997 1998 1999 2001 Kuva 2. DDT:n ja PCB:n pitoisuudet rannikkoalueiden hauissa 1971 2001. 7

Arktisen ympäristön seurantaohjelmassa (AMAP) Suomi on kartoittanut POPyhdisteitä muun muassa nieriässä, siiassa ja hauessa sellaisissa latvavesissä, joihin ei kohdistu muuta kuin ilmaperäistä kuormitusta. Näissä järvissä PCB, DDT, HCB ja klordaanipitoisuudet ovat olleet alle 0,1 µg/kg. Lapin kaloista mitatut pitoisuudet ovat pienempiä kuin mitä pohjoisilta alueilta on raportoitu (AMAP 2004). Eräistä Suomessa jo kielletyistä tai ei koskaan käytetyistä torjunta aineista (aldriini, dieldriini, endriini, heptakloori, klordekoni, mireksi, toksafeeni) ei ole viimeaikaisia pitoisuustietoja luonnonvaraisissa eliöissä. Maaympäristön seuranta on osoittanut, että POP yhdisteitä kertyy maaperän humuskerrokseen ja metsäpäästäiseen. Metsäpäästäisen maksasta mitatut PCBpitoisuudet 10 µg/g (tuorep.) ovat selvästi suurempia kuin hirven maksassa, jossa pitoisuudet ovat alle 1 µg/g. Maaympäristön pitoisuuksien seurannassa metsämaan humuskerroksessa on löydetty selvästi enemmän DDT yhdisteitä Etelä Suomessa (Evo, Nuuksio) kuin Pohjois Suomessa (kuva 3). Sama ilmiö on havaittu myös klordaanin ja useimpien PCB kongeneerien pitoisuuksissa, mutta ei HCH yhdisteiden (Hirvi 2004). ng/g ww 4,00 3,50 3,00 2,50 p,p` DDE p,p` DDD o,p` DDT p,p` DDT 2,00 1,50 1,00 0,50 0,00 Nuuksio Evo Konnevesi Oulanka Pallas Kevo Etelä > Pohjoinen Kuva 3. DDT yhdisteiden pitoisuuksia metsämaan humuskerroksessa 1999 2000. Pitoisuudet ovat Etelä Suomessa selvästi korkeampia kuin Pohjois Suomessa (Hirvi 2004). Kemiallisen metsäteollisuuden jätevesien orgaanisia klooriyhdisteitä seurataan simpukkaviljelymenetelmällä. Pitoisuustietoja saadaan myös elintarvikevalvonnassa ja erillisissä tutkimushankkeissa. Teollisuuden ja suurten yhdyskuntien alapuolisissa vesistöissä on mitattu PCB yhdisteitä sedimenteissä. Suurimmat pitoisuudet ovat yleensä hautautuneet puhtaiden kerrostumien alle ja pitoisuudet kalastossa ovat vähentyneet (Vartiainen ym. 1997a). Ihmisen ja ympäristön altistumisen vaikutuksia ja altistumisen seurantaa on käsitelty lähemmin luvussa 2.6. 8

2. YLEISSOPIMUKSEN VELVOITTEIDEN TÄYTTÄMINEN SUOMESSA Tukholman yleissopimuksen rajoittamat tietoisesti tuotetut kemikaalit (yleissopimuksen liitteet A ja B) ovat enimmäkseen torjunta aineita, joiden myyntiä Suomessa on seurattu 1950 luvulta saakka. Torjunta aineiden markkinoillepääsyä on valvottu 1950 luvulta saakka. Ympäristöriskien arviointia on tehty systemaattisesti osana torjunta aineiden ennakkotarkastusta vuodesta 1984 alkaen. Liitteessä A mainituista teollisuuskemikaaleista PCB yhdisteiden käyttöä on rajoitettu 1980 luvulta alkaen. Yleissopimuksen liitteen C velvoitteet koskevat dioksiineja, furaaneja sekä PCBja HCB yhdisteitä silloin, kun niitä ei tuoteta tarkoituksellisesti vaan ne syntyvät erilaisissa prosesseissa epäpuhtauksina. Tällaisia ovat muun muassa teolliset prosessit sekä lähes kaikki polttoprosessit kuten jätteen, polttoaineen tai puun polttaminen. Niiden päästöjä on pyritty rajoittamaan edellyttämällä erityisesti teollisuudelta parhaan käyttökelpoisen tekniikan noudattamista ja sellaisten prosessien käyttöönottoa, joilla päästöjen syntyä voidaan ehkäistä sekä jätehuollon määräyksin. Suurimmat yleissopimuksen haasteet Suomelle ovat päästöinventaarioiden parantaminen liitteen C POP yhdisteiden päästöjen vähentämiseksi ja luotettavan seurantatiedon tuottamiseksi. 2.1. Tietoisesti tuotettujen POP yhdisteiden tuotannon ja päästöjen vähentäminen (Artiklan 3 velvoitteet) Yleissopimuksen liitteissä A ja B mainittujen tietoisesti tuotettujen kemikaalien 1 käyttö, tuotanto, markkinoille saattaminen, vienti ja tuonti on kielletty (taulukko 2). Siten Suomi täyttää yleissopimuksen 3 artiklan tarkoituksellisesti tuotettuja kemikaaleja (Liitteet A ja B) koskevat kielto ja rajoitusvelvoitteet. 1 Aldriini, klordaani, dieldriini, endriini, heptakloori, heksaklooribentseeni (HCB), mireksi, toksafeeni, DDT sekä polyklooratut bifenyylit (PCB) 9

Taulukko 2. Tarkoituksellisesti tuotettujen POP yhdisteiden (liitteet A ja B) rajoitukset ja kiellot Suomessa. Lainsäädäntöviitteet, ks. Liite 2. AINE Käyttötarkoitukset Käytetty viimeksi KIELLOT Valmistus Markkinoille saattaminen Käyttö Vienti ja tuonti Aldriini Torjunta aine 1970 2002 2004 1970 2002 Klordaani Torjunta aine 1970 2002 2004 1970 2002 Puunsuoja aine 1994 1972 1994 Dieldriini Torjunta aine 1970 2 2002 2004 1970 2002 Puunsuoja aine 1990 Endriini Torjunta aine 1978 2002 2004 1972 2002 1978 Heptakloori Torjunta aine 1996 3 2002 2004 2004 2002 Puunsuoja aine 1993 HCB Torjunta aine 4 1996 5 2002 2004 1996 2002 Mireksi Torjunta aine Tiett. ei 2002 2004 2002 2002 Toksafeeni Torjunta aine 1970 2002 2004 1970 2002 PCB Muuntajaöljyt, kondensaattorit sekä elementtitalojen saumausmassat 1970 luvulla 1990 1990 1990 1990/2002 DDT Torjunta aine 1976 2002 2004 1976 2002 2.1.1. Torjunta aineet ja puunsuoja aineet Ennakkohyväksymismenettelyn ja kansallisten rajoituksien ansiosta yleissopimuksen sisältämien torjunta ja puunsuoja aineiden käyttö Suomessa on loppunut jo kauan sitten. Varastoja ei tiettävästi ole. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus EY/850/2004 kieltää kaikkien asetuksen liitteessä I mainittujen aineiden 6 tuotannon, markkinoille saattamisen ja käytön sellaisenaan, valmisteissa tai tavaroiden aineisosina täyttäen yleissopimuksen vaatimukset. Yhteisön tullialueelle tuontia pidetään markkinoille saattamisena. Kaikkien yleissopimuksen liitteissä A ja B nimettyjen kemikaalien vienti on kielletty PIC asetuksen EY/304/2003 liitteessä V. 2.1.2. PCB yhdisteet PCB yhdisteet ovat yleissopimuksessa rajoitetuista aineista ainut tietoisesti tuotettu kemikaaliryhmä, jota ei ole käytetty torjunta aineena tai puunsuoja aineena, vaan teknisissä sovelluksissa, kuten muuntajaöljyissä, kondensaattoreissa ja elementtitalojen saumausmassoissa. Sen haittoihin kiinnitettiin huomiota jo 1970 luvulla, jolloin käyttöä alettiin vähentää. Kuitenkin yhdisteitä oli muuntajissa 250 tonnia ja kondensaattoreissa 1800 tonnia vielä vuonna 1983. PCB:tä sisältäviä 2 Torjunta ainekäyttö kiellettiin 1970, vientiin tarkoitetun vanerin käsittely jatkui myöhempään. 3 Torjunta ainekäytön kielto sisällytettiin valtioneuvoston päästökseen torjunta aineiden käytön kielloista (VNp 1361/1996), mutta käyttö oli loppunut jo aikaisemmin, kun rekisteröinnin haltija oli vetänyt valmisteen pois markkinoilta. 4 Muodostuu myös sivutuotteena valmistettaessa kloorattuja teollisuuskemikaaleja. 5 Torjunta ainekäytön kielto sisällytettiin valtioneuvoston päästökseen torjunta aineiden käytön kielloista (VNp 1361/1996), mutta käyttö oli loppunut jo 1977, kun rekisteröinnin haltija oli vetänyt valmisteen pois markkinoilta. 6 Sisältää myös UNECE:n ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista säätelevän sopimuksen POPpöytäkirjan liitteen I aineet. 10

pienkondensaattoreita arvioidaan Suomessa valmistetun tai maahantuodun yhteensä yli 3 miljoonaa kappaletta. PCB yhdisteitä käytettiin elementtitalojen saumausmassoissa yleisesti vuodesta 1957 vuoteen 1979, joten näitä massoja on yhä käytössä ja ne poistuvat vähitellen jätteenkäsittelyyn korjaustöiden yhteydessä ja viimeistään kun talot puretaan. PCB:tä saattaa olla levinnyt myös rakennuksia ympäröivään maaperään. PCB:n ja niitä sisältävien tuotteiden valmistus, maahantuonti, myynti tai luovutus kiellettiin Suomessa vuoden 1990 alussa. Lisäksi PCB:tä sisältävät muuntajat ja vähintään 1 kvar:n kondensaattorit tuli poistaa käytöstä vuoden 1994 loppuun mennessä (VNp 1071/89 7 ). Yli 5 dm 3 PCB:tä sisältävät laitteet on tullut poistaa käytöstä 31.12.1999 mennessä (VNp 711/98 8 ). Laitteistot inventoitiin syksyllä 1999 ja tulosten perusteella yli 95% niistä oli poistettu tai aiottiin poistaa käytöstä vuoden 1999 loppuun mennessä. 2.1.3. Uusien POP yhdisteiden markkinoille tulon estäminen Yleissopimuksen 3 artikla sisältää velvoitteen, jonka mukaan POP yhdisteiden ominaisuuksia omaavien uusien tai jo käytössä olevien teollisuuskemikaalien tai torjunta aineiden markkinoille pääsemistä tulee säännellä. Velvoite on sisällytetty POP asetuksen 850/2004/ETY 3 artiklaan, joka on Suomessa sellaisenaan voimassa. Säädösten tulkitseminen tapahtuu käytännössä yhteisötasolla. Olemassa olevien kemikaalien hyväksymismenettelyihin osallistuvien viranomaisten tulee ottaa yleissopimuksen liitteessä D mainitut POP yhdisteiden kriteerit huomioon tehdessään teollisuuskemikaalien ja torjunta aineiden käyttöön, markkinoille saattamiseen ja valmistamiseen liittyviä päätöksiä. Lisäksi jäsenmaiden tulee ryhtyä tarvittaviin toimiin uusien POP yhdisteiden ominaisuuksia omaavien kemikaalien tuotannon, markkinoille saattamisen ja käytön estämiseksi tarpeen vaatiessa. Kemikaali ja torjunta ainelainsäädännöllä tulee varmistaa, että POP yhdisteiden ominaisuuksia omaavien uusien kemikaalien pääsy markkinoille voidaan estää. Tällä hetkellä uuden tai käytössä olevan POP yhdisteen ominaisuudet omaavan kemikaalin käyttö voidaan kieltää vain biosididirektiivin 98/8/EY mukaisessa biosidien ennakkohyväksymismenettelyssä. Artiklan 3 velvoitteiden täyttämiseksi tehtävät toimet Yleissopimuksen 3 Artiklan velvoitteiden täyttämiseksi tulisi tehdä seuraavat toimet: Suomi toimii yhteisötasolla kasvinsuojeluainedirektiivin (91/414/EY), biosididirektiivin (98/8/EY) sekä uuden kemikaaliasetuksen toimeenpanossa siten, että uusien POP yhdisteiden kaltaisten aineiden tuotanto, markkinoille pääsy ja käyttö estetään. Vanhojen jo käytössä olevien aineiden, joilla on POP yhdisteiden ominaisuuksia, käyttöä valvotaan ja tarkastellaan kriittisesti tavoitteena lopettaa niiden käyttö ja tuotanto. Osallistutaan yhteisön toimeenpanosuunnitelman valmisteluun. Ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi Suomi pitää tärkeänä uusien POP ominaisuuksia omaavien yhdisteiden päästöjen lopettamista ja osallistuu POP sopimusten aineluetteloiden laajentamiseen liittyvään työhön yleissopimuksen puitteissa. 7 VNp 1071/1989 PCB:n ja PCT:n käytön rajoittamisesta 8 VNp 711/1998 PCB:n ja PCB laitteistojen käytöstä poistamisesta sekä PCB jätteen käsittelystä 11

2.2. Yksittäisiä vapautuksia koskeva rekisteri (4 artikla) Liitteissä A ja B nimettyjen aineiden rajoituksiin on yleissopimuksessa myönnetty joitakin vapautuksia (sallittuja käyttötarkoituksia), joita kaikki osapuolet voivat rekisteröitymistä vastaan käyttää hyväkseen. Suomi ei ole hakenut vapautusta minkään aineen rajoituksiin. 12

2.3. Tahattomasti syntyvien POP yhdisteiden päästöt (5 artikla) Yleissopimuksen liite C koskee dioksiineja, furaaneja (PCDD/F) sekä PCB ja HCByhdisteitä silloin kun viimeksi mainittuja aineita ei tuoteta tarkoituksellisesti, vaan ne syntyvät epäpuhtauksina ja sivutuotteina erilaisissa palamisprosesseissa tai kemikaalien valmistuksessa. Yleissopimuksen 5 artikla velvoittaa osapuolia kartoittamaan dioksiinien, furaanien, HCB:n ja PCB:n päästöt ja toimimaan päästöjen vähentämiseksi ja lopettamiseksi. Sopimusosapuolten on laadittava velvoitteiden täyttämiseksi kansallinen toimintasuunnitelma (National Action Plan, NAP) kahden vuoden kuluessa sopimuksen voimaantulosta. Lisäksi osapuolten on edistettävä päästöjen vähentämiseen tai päästölähteiden lopettamiseen tähtäävien toimien käyttöönottoa, kehitettävä korvaavia materiaaleja, tuotteita, prosesseja ja tekniikoita sekä vaadittava, toimintasuunnitelmassa (NAP) esitetyn aikataulun mukaisesti, parhaiden käyttökelpoisten tekniikoiden (BAT) ja parhaiden ympäristökäytäntöjen (BEP) käyttöä. 2.3.1. Päästölähteet ja määrät Yleissopimus velvoittaa osapuolet esittämään arvion nykyisistä ja tulevista POPpäästöistä. Lisäksi tulee laatia luettelo päästölähteistä. Suomen ympäristökeskus seuraa valtakunnallisesti tiettyjen haitallisten aineiden päästöjä maahan, vesiin ja ilmaan. Seurannan tavoitteena on määrittää ja mitata ihmisen toiminnan kautta syntyvien pysyvien orgaanisten yhdisteiden kulkeutumista, kertymistä ja vaikutuksia ravintoverkostossa. Suurimmat liitteen C aineiden päästöt ilmaan aiheutuvat energian tuotannosta. Lisäksi päästöjä syntyy muun muassa jätteenpoltosta. Suomessa on yksi varsinainen jätteenpolttolaitos ja alle kymmenen jätteen rinnakkaispolttolaitosta. Dioksiinien ja furaanien päästöt ilmaan on kartoitettu vuodesta 1990 lähtien, mutta PCB:n ja HCB:n päästötietoja on toistaiseksi saatavilla vain vuodesta 2002 alkaen. HCB:n vuosipäästöt 1990 luvun alusta lähtien selvitetään vuonna 2006. Saatavilla olevat tiedot liitteen C aineiden päästöistä maahan ja veteen eivät tällä hetkellä täytä yleissopimuksen vaatimuksia. Dioksiinit ja furaanit (PCDD/F) Suomen dioksiini ja furaanipäästöt ilmaan ovat pysyneet vakaasti 30 34 g I TEQ tasolla vuodesta 1990 lähtien (Kuva 4). Suurin osa päästöistä (25 g I TEQ) ilmaan aiheutuu erilaisista energiantuotannon prosesseista (Taulukko 3). Yli puolet energiantuotannon dioksiini ja furaanipäästöistä (13,7 g I TEQ) on peräisin puun pienpoltosta. Päästöistä vesiin tai maahan ei ole tietoa, mutta dioksiinien ja furaanien syntymekanismeista ja Suomen teollisuuden rakenteesta johtuen ne ovat todennäköisesti huomattavasti vähäisempiä kuin ilmapäästöt. Dioksiinipäästöjä ilmaan tarkkaillaan säännöllisesti neljällä laitoksella Suomessa ja tämän seurannan tiedot rekisteröidään ympäristöhallinnon valvonta ja kuormitustietojärjestelmään (VAHTI). Lisäksi eräille laitoksille on annettu selvitysvelvoite mahdollisista dioksiinipäästöistä. Päästöjä vesistöihin ei seurata. Suomi on säännöllisesti raportoinut dioksiinien ja furaanien ilmapäästöistä UNECE:n kaukokulkeutumissopimuksen sihteeristölle, mutta maahan ja vesiin kohdistuvien päästöjen osalta arvioita ei tällä hetkellä ole. Dioksiinien ja furaanien päästöjen arviointi perustuu pääsääntöisesti päästökertoimien käyttöön ja mittauksia on hyvin vähän. Näihin päästöarvioihin sisältyy suuria epävarmuuksia. Dioksiinien ja furaanien päästölaskentamenetelmiä on verrattu yhteispohjoismaisessa hankkeessa vuonna 2005. 13

g I TEQ/a 40 35 30 25 20 15 10 5 0 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Kuva 4. Suomen dioksiinien ja furaanien kokonaispäästöt ilmaan vuosina 1990 2003. Taulukko 3. Suomen dioksiini ja furaani ilmapäästöjen jakaantuminen eri päästölähteiden kesken vuosina 2002 ja 2003 sekä kokonaispäästöt vuosilta 1990 2003. Päästöjen laskentamenetelmä on esitelty liitteessä IV. (Kokonaissumma ei täsmää, koska luvut on pyöristetty.) Ilmapäästölähde 2002 g I TEQ 2003 g I TEQ Energiaperäiset, josta: 24,98 24,92 Sähkön ja lämmön tuotanto 3,45 4,58 Öljynjalostus 0,02 0,02 Metallien tuotanto 0,00 0,00 Kemikaalien tuotanto 0,11 0,07 Massan ja paperin tuotanto 1,23 1,16 Elintarvikkeiden valmistus 0,02 0,02 Muut 0,97 0,07 Liikenne, josta 2,57 2,61 Henkilöautoliikenne 0,16 0,16 Pakettiautot 0,64 0,65 Raskaat ajoneuvot 1,77 1,80 Kauppa/institutionaaliset lähteet 0,89 0,90 Asuinkiinteistöt 13,94 13,67 Maa ja metsätalouden kiinteät lähteet 1,57 1,61 Muut kiinteät lähteet 0,01 0,01 Kiinteiden polttoaineiden transformaatio 0,21 0,21 Teollisuusprosessit, josta: 4,72 4,91 Sementin tuotanto 0,07 0,07 Kalkin tuotanto 0,13 0,15 Muut mineraalituotteet 0,02 0,03 Kemian teollisuus 0,01 0,01 Metallien tuotanto 4,49 4,65 Jäte/jätteen poltto 2,54 2,44 Yhteensä 32,24 32,29 Dioksiini ja furaanipäästöistä veteen tiedetään vähän. Suomenlahden ja koko Itämeren merkittävin yksittäinen dioksiinilähde on Kymijoen likaantuneiden sedimenttien kulkeutuminen Suomenlahteen (mm. Verta ym. 1999 a, b, Isosaari ym. 2002), mikä vastaa valtaosasta (> 90 %) Suomenlahden dioksiinikuormasta. Kymijoen dioksiinisaastuminen johtuu pääosin Kuusankoskella vuosina 1940 1984 toimineesta kloorifenoleja valmistaneesta tehtaasta. 14

PCB yhdisteet PCB yhdisteiden päästöjä ympäristöön aiheutuu sekä PCB:tä sisältävistä tuotteista että prosessiperäisistä lähteistä erilaisten poltto ja kaasutustekniikoiden käytön seurauksena. PCB yhdisteiden päästöt ilmaan olivat Suomessa vuonna 2003 yhteensä 204 g. Päästöistä vesistöihin ei ole tietoja: vain yhdyskuntien ja teollisuuden kaatopaikkojen puhdistamattomissa suotovesissä esiintyviä PCB pitoisuuksia on mitattu, mutta kokonaispäästöarviota ei ole tehty. Mitattua pitoisuustietoa näistä yhdisteistä on erittäin vähän ja se on melko vanhaa (1980 luvun lopulta). PCByhdisteiden käyttökielloista johtuen yhdisteitä päätyy kaatopaikoille entistä vähemmän ja päästöt kaatopaikoilta vähenevät ajan mittaan. Vaikka PCB:tä sisältävät tuotteet onkin Suomessa kielletty, päästöjä voi vielä aiheutua PCB:llä saastuneista muuntaja ja hydrauliöljyistä, 1950 1970 luvuilla rakennettujen elementtitalojen saumausmassoista sekä käytössä vielä mahdollisesti olevista PCB kondensaattoreista. Kierrätettyjen voitelu ja hydrauliikkaöljyjen sisältämää PCB:tä löytyy mitattavissa olevia määriä jäteöljyistä. Varsinaisia PCBmuuntajia ei enää tiettävästi ole käytössä. Saumausmassojen käsittelystä on olemassa ympäristöministeriön ohje. PCB:tä sisältävät tuotteet luokitellaan ongelmajätteeksi, jolloin ne päätyvät asianmukaiseen hävitykseen. PCB:n rikastumista kierrätystuotteissa (paperi ym.) on tutkittu vähän, mutta sillä voi tulevaisuudessa olla merkitystä. Massa ja paperiteollisuuden jätevesissä on aiempina vuosina havaittu pieniä määriä PCB yhdisteitä. Metsäteollisuuden polttoprosesseissa voi myös muodostua PCB yhdisteitä samanlaisissa olosuhteissa kuin dioksiineja ja furaanejakin, esim. DeNovo synteesin kautta hiilestä ja kloorista kontaktissa partikkelituhkan kanssa (Dyke 1998). Myös orgaanisen kemianteollisuuden on todettu voivan tuottaa PCByhdisteiden päästöjä ilmaan ja vesiin. Tekstiiliteollisuuden prosesseista voi myös joutua jätevesiin pieniä määriä PCB:tä. Ulkomailla valmistetuissa tekstiileissä saattaa esiintyä PCB yhdisteitä homeenesto ja säilöntäaineina. Tätä kautta joutuu jätteeksi päätyvien tekstiilien mukana kaatopaikoille myös PCB:tä. Erityisesti luonnonkuitujen käsittelyssä syntyy pieniä määriä PCB:tä, kuten myös muita orgaanisia klooriyhdisteitä. Suomen PCB päästöjen kokonaisarvio on edelleen puutteellinen. Tarkennettua päästötietoa tulisi saada tekstiiliteollisuuden ja mahdollisesti orgaanisen kemianteollisuuden PCB päästöistä ilmaan ja veteen sekä erityisesti PCB:n määristä jätevirroissa (erityisesti tuhkat ja kuonat). PCB päästöistä maahan ei ole tietoa. HCB päästöt Heksaklooribentseeniä (HCB) on käytetty peittausaineena kasvitautien torjunnassa ja raakaaineena joidenkin orgaanisten kemikaalien valmistuksessa. Sitä on lisäksi käytetty esimerkiksi liuottimina maali ja muoviteollisuudessa sekä muilla kemian, tekstiili ja metalliteollisuuden aloilla ja muun muassa fungisidina, puunsuojausaineena ja paperin impregnoinnissa. Suomessa HCB:n käyttö loppui vuonna 1977, kun ainetta sisältävät tuotteet vedettiin pois markkinoilta. HCB:tä sisältävien tuotteiden ja HCB:llä käsiteltyjen tuotteiden tuonti ja vienti Suomen markkinoille ja ulkomaille on ollut kiellettyä 1.9.2002 lähtien. HCB:tä muodostuu sivutuotteena valmistettaessa klooria, suolahappoa ja muita klooripitoisia teollisuuskemikaaleja. Lisäksi on todettu, että HCB:tä voi muodostua lisäksi jätteenpolton yhteydessä tai kloorialkaliteollisuuden ja puunkyllästysaineiden valmistuksen jätevesissä (Umeå universitet 2004). Heksaklooribentseenipäästöt 15

kemianteollisuudesta Suomessa ovat vähentyneet viime vuosina olennaisesti. Suomessa ei ole HCB:ä valmistavaa teollisuutta. Suomessa heksaklooribentseenipäästöjä ilmaan vuosina 2001 2003 on raportoitu epäorgaanisesta kemianteollisuudesta 8,19 kg, 2,48 kg ja 0,46 kg. HCB päästöjä veteen on raportoitu vuosina 2001 2002 kaatopaikoilta 0,02 kg ja 0,02 kg. Suomessa heksaklooribentseenipäästöjä ei syntyne energiantuotannossa eikä metsäteollisuus ilmoituksensa mukaan käytä taikka tuota prosesseissaan heksaklooribentseeniä (Vahti päästötietorekisteri 2003, Saarinen ym. 2004). HCB:n pitoisuuksia yhdyskuntien puhdistetussa jätevedessä sekä vastaanottavassa vesiympäristössä on kartoitettu 2004 ja 2005 (Taulukko 4). Merkittävästi kohonneita HCB pitoisuuksia ei havaittu. Heksaklooribentseeniä voi päästä vesiympäristöön merkittäviä määriä erityisesti teollisuuden, mutta myös yhdyskuntien kaatopaikoilta. Suotovesissä on vuonna 2000 tehdyssä tutkimuksessa havaittu merkittävästi kohonneita HCB pitoisuuksia. Tietoa mitatuista pitoisuuksista on kuitenkin saatavilla erittäin vähän ja se on pääosin melko vanhaa (1980 luvun lopulta). Heksaklooribentseenin käyttökiellon vuoksi päästöt kaatopaikoilta vähenevät ajan mittaan. Taulukko 4. VESKA Teollisuus ja kuluttajakemikaalikartoituksessa mitatut heksaklooribentseenin (HCB) pitoisuudet vuosina 2003 2004. k.a. = kuiva aine, t.p. = tuorepaino. Sedimenttitulokset normeerattu 10% orgaanisen hiilen pitoisuuteen, lukuun ottamatta tuloksia, jotka olivat alle määritysrajan. Jäteveden Puhdistamo Puhdistettu jätevesi µg/l maks Pintavesi µg/l Sedimentti mg/kg k.a. Kala mg/kg t.p. Helsinki 0,00016 0,00011 <0,01 0,00011 Tampere <0,00008 <0,00008 <0,01 0,00013 Jyväskylä <0,00008 <0,00008 <0,01 Lappeenranta <0,00008 <0,00008 <0,01 0,00008 Oulu <0,00008 <0,00008 <0,01 0,00014 Kemi <0,00008 <0,00008 <0,01 0,00011 Joensuu <0,00008 <0,00008 <0,01 Lahti <0,00008 <0,00008 <0,01 0,00018 Hyvinkää <0,00008 <0,00008 <0,01 Lohja <0,00008 <0,00008 <0,01 0,00013 Pori 0,00010 <0,01 0,00041 Kotka <0,01 0,00010 Äänekoski <0,01 Arvioitu haitaton pitoisuus¹ 0,0004 0,0169 0,0167 1 Euroopan komission asiantuntijaryhmän ehdottamat haitattomat pitoisuustasot pintavedelle sisävesissä, sedimentille ja kalalle (Substance Data Sheet on Environmental Quality Standards (EQS) 2005). HCB päästöt kemianteollisuudesta ovat Suomessa vähentyneet viime vuosina oleellisesti. Teollisuus ei valmista HCB:tä, ja vain yksi laitos ilmoittaa ympäristöhallinnon tietojärjestelmään HCB ilmapäästöjä. HCB yhdisteiden kokonaispäästöarviota ei ole yllämainittuja yksittäisiä raportointeja ja hajanaisia mittaustuloksia lukuun ottamatta tehty. 2.3.2. Päästöjen vähentäminen Suomessa ympäristönsuojelulaki (86/2000) edellyttää ympäristöluvanvaraiselta teolliselta toiminnalta parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamista päästöjen vähentämiseksi. Mikäli asetuksella on annettu erityisiä määräyksiä tai päästörajaarvoja, tulee myös niitä noudattaa. Yksittäisen laitoksen luvassa tarkastellaan, miten 16

laitoksella noudatetaan parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja annetaan lupamääräyksiä tapauskohtaisesti. Dioksiini ja furaanipäästöjen tarkkailu tai selvitysvelvoitteita on asetettu lupapäätöksissä muutamille laitoksille, joiden toiminnasta voidaan arvioida aiheutuvan dioksiini tai furaanipäästöjä ilmaan. Poltto ja prosessiperäisten POP yhdisteiden päästöjä voidaan vähentää tai estää soveltamalla parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT) ja parhaita ympäristökäytäntöjä (BEP). Suomessa on ympäristönsuojelulain nojalla annetulla asetuksella (VNA 362/2003) rajoitettu jätteiden poltosta aiheutuvia dioksiini ja furaanipäästöjä ilmaan ja veteen; ilmaan saa päästä dioksiineja ja furaaneja enintään 0,1 ng/m3 I TEQ ja savukaasujen puhdistuksesta syntyvissä jätevesissä saa olla dioksiineja ja furaaneja enintään 0,3 ng/l I TEQ. Asetus on koskenut olemassa olevia laitoksia vuoden 2006 alusta ja sen johdosta rinnakkaispolton ennustetaan tilapäisesti vähentyvän. Useita uusia, määräykset täyttäviä laitoksia on kuitenkin suunnitteilla tai rakenteilla. HCB:n päästöt vesiin ja yleiseen viemäriin on kielletty valtioneuvoston päätöksellä eräiden ympäristölle tai terveydelle vaarallisten aineiden johtamisesta vesiin vuonna 1994. Pienpoltolle ei toistaiseksi ole asetettu rajoitteita, vaan päästöihin on pyritty vaikuttamaan lähinnä valistamalla hyvistä polttokäytännöistä ja polttoaineen laadusta. Hajakuormituksen pienentämiseksi selvitetään mahdollisuuksia asettaa teknisiä vaatimuksia uuneille ja pienkattiloille. Artiklan 5 velvoitteiden täyttämiseksi tehtävät toimet Yleissopimuksen 5 artikla velvoittaa sopimuspuolia kehittämään toimintasuunnitelman kahden vuoden kuluessa sopimuksen voimaantulosta. Suomi parantaa liitteen C POP yhdisteiden päästöjen tunnistamista ja vähentää niiden päästöjä toteuttamalla seuraavat toimet: Laaditaan arvio dioksiinien ja furaanien, PCB yhdisteiden ja HCB:n nykyisistä päästöistä vesiin ja maahan. Laaditaan arviot tulevista päästöistä ilmaan, vesiin ja maahan ottaen huomioon yleissopimuksen liitteen C päästölähdetyypit. Tarkennetaan ja rationalisoidaan PCDD/F, PCB sekä HCB päästöjen (ilma ja vesipäästöt kokonaisuutena) inventaariota ja päästöjen vuosiarvioita. Toteutetaan hankkeita, joilla tarkennetaan päästökertoimia merkittävissä kotimaisissa päästölähteissä. Täydennetään taustaraportin (www.ymparisto.fi/pop) arviota nykyisen lainsäädännön ja ohjauskeinojen tehokkuudesta. Markkinoille saatettavien uunien ja pienkattiloiden päästövaatimuksista annetaan määräykset. Lisäksi ohjeistuksella tai opastuksella sekä mahdollisesti tarkastuksin varmistutaan siitä, että pienpoltto on asianmukaista eivätkä uunien, pienkattiloiden tai tulisijojen käytöstä peräisin olevat päästöt aiheuta ympäristö tai terveyshaittoja. Kansalaisille suunnattua pienpolton hyvien käytäntöjen valistusta tehostetaan merkittävästi. Puun ja biomateriaalien pienpolton hallintaa parannetaan tiedottamalla ja valistamalla hyvistä polttokäytännöistä esitteiden, tietoiskujen, neuvontatilaisuuksien ja nuohouksen yhteydessä annettavan valistuksen avulla. 17

Teollisten prosessien (erityisesti rauta ja metalliteollisuus, valimot, kemikaalien valmistus, massa ja paperiteollisuus), energian tuotannon ja jätteenpolton osalta kiinnitetään ympäristölupaprosessissa erityistä huomiota PCDD/F ja PCBpäästöjen hyvään hallintaan. Yritysten selvillä oloa POP päästöistä, niiden hallinnasta ja päästöjä koskevista velvoitteista parannetaan. Lupahakemuksissa selvitetään mahdollisten dioksiini ja furaani päästöjen muodostuminen teollisuus ja energiantuotannon prosesseissa. SYKE ja alueelliset ympäristökeskukset tuottavat prosessi ja polttoperäisiä POPpäästöjä koskevaa uutta tietoa ympäristölupaprosessin ja yritysten vapaaehtoisten ympäristöjärjestelmien tueksi. Suomi vaikuttaa aktiivisesti siihen, että EU:n BAT vertailuasiakirjoihin sisällytetään nykyistä laajemmin POP päästöjen hyvään hallintaan liittyviä tietoja vertailuasiakirjojen tarkistuskierroksen yhteydessä. Suomi osallistuu Tukholman POP sopimuksen mukaisten BAT asiakirjojen valmisteluun. Selvitetään mahdollisuuksia toteuttaa suunnitelmallinen kartoitus yhdyskuntien ja teollisuuden riskikaatopaikkojen POP päästöistä ja esitetään tarvittaessa toimia kyseisten päästöjen vähentämiseksi tai estämiseksi. Kymijoen sedimenteille laaditaan pysyvä seurantaohjelma sekä tehdään Kymijoen kunnostuksen yleissuunnitelma ja sen mukainen kunnostuspäätös. Liikenteen aiheuttamia PCDD/F päästöjä pienennetään toteuttamalla EU:n liikennettä ja polttoaineita koskevat säädökset ja ohjelmat tehokkaasti sekä ottamalla kansallisesti käyttöön vähäpäästöisyyttä suosivia maksu ja verotusratkaisuja. Toteutetaan POP päästöjä koskevaa koulutusta ympäristölupa ja valvontaviranomaisille sekä POP päästöjä mahdollisesti aiheuttavan teollisuuden, energiantuotannon ja jätehuollon vastuuhenkilöille. Joka viides vuosi arvioidaan strategian toimenpiteet ja se, miten hyvin ne täyttävät yleissopimuksen kappaleen 5 mukaiset velvoitteet. 2.4. Varastot ja jätteet POP yhdisteiden varastoja ei Suomessa tiettävästi ole. Kaikkien tietoisesti tuotettujen POP yhdisteiden käyttö on loppunut viimeistään 1990 luvulla, useimpien jo 1970 luvulla. Erityisesti yksityishenkilöiden maksuton ongelmajätehuolto on parantanut vanhentuneiden torjunta aineiden varastojen päätymistä asianmukaiseen käsittelyyn. Varastoja koskevat yleissopimuksen velvoitteet on saatettu voimaan asetuksella EY/850/2004. POP yhdisteitä sisältäviä jätteitä koskevien määräysten toimeenpanotilanne on Suomessa hyvä kehittyneen jätehuoltojärjestelmän ja olemassa olevien ongelmajätteiden käsittelyratkaisujen ansiosta. Tiettyjä orgaanisia haitta aineita, kuten liitteen C POP yhdisteitä, sisältävät laitteet tai jätteet luokitellaan ongelmajätteiksi ja niiden määrää seurataan. Yli 5 dm 3 PCB:tä sisältävät laitteet inventoitiin vuonna 1999, jolloin todettiin, että suurin osa PCB laitteistoista oli poistettu käytöstä jo vuoteen 1999 mennessä. PCB pitoisia jätteitä syntyy edelleen noin 4000 tonnia 18

vuosittain. Jätteistä suurin osa on PCB:llä saastunutta rakennus ja purkujätettä, muuntajaöljyjä ja kondensaattoreita. PCB pitoisia jätteitä tuodaan Suomeen vuosittain käsiteltäväksi noin 500 900 tonnia. Kaatopaikoilla olevista jätteistä, kuten esimerkiksi aikaisempina vuosikymmeninä kaatopaikoille viedyn voimakkaasti saastuneen maan sisältämistä POP yhdisteistä on vähän tietoa. Pysyviä orgaanisia yhdisteitä sisältäviä jätteitä on päätynyt kaatopaikoille vuosikymmenien ajan, eikä näitä jätevirtoja ole enää mahdollista selvittää. Tarkkailemalla suotovesien pitoisuuksia voidaan muodostaa jonkinlainen arvio, mutta sellaisia mittaustuloksia on hyvin vähän. Näiden jätteiden aiheuttamat riskit sekä merkitys kokonaiskuormitustilanteen kannalta tulisi kuitenkin arvioida. Varastoista ja jätteistä aiheutuvien velvoitteiden täyttämiseksi tehtävät toimet Selvitetään mahdollisuuksia toteuttaa suunnitelmallinen kartoitus yhdyskuntien ja teollisuuden riskikaatopaikkojen POP päästöistä ja esitetään tarvittaessa toimia kyseisten päästöjen estämiseksi. Parannetaan nykyisten ja aikaisempien jätevirtojen sisältämien POP yhdisteiden inventointia. 2.5. Saastuneet maa alueet Suomessa on 1990 luvulla tehty laaja selvitys mahdollisesti pilaantuneista maista (Puolanne ym. 1994). POP yhdisteiden pilaamat maa alueet liittyvät yleensä puunjalostusteollisuuden käyttämien kemikaalien sisältämiin epäpuhtauksiin (pentakloorifenolin epäpuhtaudet) ja vanhojen kauppapuutarhojen ja kasvihuoneiden tonttien pilaantumiseen hitaasti hajoavilla torjunta aineilla. Aldriinin, dieldriinin, endriinin, klordaanin, heptakloorin, HCB:n ja DDT:n pitoisuudet pilaantuneilla maa alueilla ovat olleet alhaisia, useimmiten vain lievästi pilaantuneisuuden määrittelyssä käytetyn ohjearvotason yläpuolella. Dioksiineja, furaaneja ja PCB:tä on todettu useiden eri toimialojen käyttämillä alueilla. Dioksiineja ja furaaneja esiintyy yleisimmin kloorifenoleita puunsuojaukseen käyttäneiden sahojen maaperässä ja sedimentissä sahojen edustalla sekä puutuoteteollisuuden alapuolisissa vesistöissä. Näidenkin POP yhdisteiden pitoisuudet maaperässä ovat yleensä alhaisia ja vain hyvin harvoissa tapauksissa ylittävät ongelmajätepitoisuuden. Maaperän pilaantumisen ja puhdistustarpeen arvioinnista on valmistumassa vuonna 2006 asetus (ns. PIMA asetus), joka sisältää arvioinnin apuna käytettävät ohjearvot. Pilaantuneesta maaperästä tai sedimentistä aiheutuvista päästöistä ei ole tietoja lukuun ottamatta Kymijoen PCDD/F päästöjä Itämereen. Pilaantuneen maan käsittely Yleissopimuksen velvoitteet POP pilaantuneen maan kunnostuksen suorittamisesta on pantu toimeen POP asetuksella 850/2004. Pilaantunutta maaperää kunnostettaessa lievästi pilaantuneet maamassat viedään useimmiten kaatopaikalle käytettäväksi rakenteissa tai peitemaana. Voimakkaasti pilaantuneet maat viedään joko ongelmajätekäsittelyyn tai käsittelypaikkaan, jolla on lupa kyseisen jätteen käsittelyyn. Aiempina vuosikymmeninä voimakkaastikin pilaantuneita massoja on voitu viedä tavanomaisen jätteen kaatopaikoille. PCB:tä sisältävien saumausmassojen käytön seurauksena pilaantuneiden pihaalueiden käsittelystä on annettu erillinen ympäristöministeriön ohje. 19

Pilaantuneita maita koskevat toimet Pilaantuneiden maa alueiden kartoitusta tulee tarkentaa POP yhdisteiden osalta, jotta kyseiset alueet voitaisiin tunnistaa ja ryhtyä tarpeellisiin riskinhallintatoimiin. 2.6. Ihmisen ja ympäristön altistuminen ja vaikutukset Ihmisten ja ympäristön altistuminen dioksiineille, furaaneille ja PCB yhdisteille Suomessa on vähentynyt 1970 luvulta lähtien. Ihmiset altistuvat dioksiineille ja furaaneille elintarvikkeiden, pääasiassa kalan kautta (Vartiainen ym. 1995, 1997b). Suomalaisten päivittäinen keskimääräinen PCDD/F ja PCB saanti on 1,5 pg WHO TEq/kg rp. Runsaasti kalaa syövät altistuvat enemmän, mikä näkyy muun muassa kalastajien altistumistasoissa. Vaikka kalan positiiviset terveysvaikutukset nykytiedon valossa ylittävät POP yhdisteille altistumisesta aiheutuvan mahdollisen terveyshaitan, tiettyjen kalalajien säännöllisen käytön rajoittamisesta altistuksen pienentämiseksi on annettu suosituksia. Samoin raskaana olevien ja imettävien suositellaan rajoittavan tiettyjen kalalajien kulutusta. Kymijoen suualueen kalastajille tehdyn tutkimuksen mukaan tällä erittäin runsaasti kalaa käyttävällä väestöllä on korkea dioksiinialtistustaso. Altistuminen selittyy pääosin Itämeren kalan syönnillä ja vain vähäisessä määrin erittäin runsaalla Kymijoen kalan syönnillä (mm. Verta ym. 1999a, Kiviranta ym. 2000). Kymijoen likaantuneiden sedimenttien kulkeutuminen Suomenlahteen (mm. Verta ym. 1999 a, b, Isosaari ym. 2002) aiheuttaa valtaosan (> 90 %) Suomenlahden dioksiinikuormasta. Tehdyt tutkimukset viittaavat siihen, että dioksiineilla ei ole vaikutusta hylkeiden lisääntymisongelmiin (HELCOM 1996). Tutkimustulokset dioksiinien vaikutuksista ovat kuitenkin liian vähäisiä varmojen johtopäätösten tekemiseen. Hylkeiden lisäksi vain Suomenlahden selkälokin, Itämeren lohen ja merikotkan altistumista ympäristömyrkyille ja niistä aiheutuvia mahdollisia terveysongelmia on tutkittu. Luontaisen ravinnon POP pitoisuuksien alenemisen, keinoruokinnan ja rauhoituksen vaikutuksesta esimerkiksi merikotkan poikastuotto ja kannan koko ovat kasvaneet ja lajin katoaminen Itämeren ympäristöstä vältetty. Vielä 1990 luvulla esiintyi kuitenkin arvioita, että joidenkin lintulajien poikastuoton vakavien häiriöiden syynä voivat olla niiden altistuminen ympäristömyrkyille ravinnon kautta. Näin on esimerkiksi Suomenlahden selkälokin kohdalla (Hario ym. 1999, 2004). Itämeren hylkeiden historia tunnettiin pitkään pienenevistä populaatioista, korkeista PCB ja DDT pitoisuuksista ja niistä aiheutuvista vaurioista esimerkiksi luustossa ja lisääntymiselimissä. Viime aikoina tilanne on kuitenkin kääntynyt parempaan päin erityisesti Pohjois Itämeren harmaahylje ja Perämeren norppakannan osalta. Harmaahylkeellä esiintyvät hyvälaatuiset kohdunkasvaimet ja norpalla kohdunkuroumasairaus, jotka yleisesti yhdistetään korkeisiin jäämäainepitoisuuksiin, ovat vähentyneet. Harmaahylkeen lisääntymisteho on jo täysin tai lähes normaali. Sen sijaan nuorista sukukypsistä norppanaaraista noin 30 % on Perämerellä edelleen steriilejä kohdunkuroumasairauden vuoksi ja vanhoista naaraista vielä useampi. Samaan aikaan, osin myös rauhoituksista johtuen, hyljekannat ovat pääosin vahvistuneet. Harmaahylje on runsastunut viime vuosina Suomen merialueilla noin 10 prosenttia vuosittain, pääesiintymisalueella Lounais Suomessa jopa 20 prosenttia. Osittain viimeksi mainittu voi selittyä vain hylkeiden siirtymisellä alueelle muualta. Itämerennorpan kannan pääosa Perämerellä on kasvanut viime aikoina noin 5 prosenttia vuosittain, joka on vain puolet terveen kannan kasvuvauhdista. Suomenlahden norppakanta on romahtanut ja se on enää vain 200 300 yksilöä. 20