TALOUSARVIOESITYKSEN 2017 YHTEYDESSÄ KÄSITELTÄVÄT VALTUUSTOALOITTEET Valtuustoaloite tekonurmikenttien lisäämiseksi eteläiselle alueelle - Johanna Loukaskorpi ym. (TRE: 5883/10.00.01/2015) Valtuustoaloite Pyynikinharjulla sijaitsevan Thermopyleen kentän vierellä olevan laululavan kunnostamiseksi - Jari Niemelä ym. (TRE: 6622/10.00.01/2015) Valtuustoaloite Sara Hildénin taidemuseon sijoittamiseksi Tampereen keskusta-alueelle - Aila Dündar-Järvinen (TRE: 7074/12.00.01/2015) Valtuustoaloite varausmaksujen poistamiseksi Tampereen kaupungin kirjastoissa - Aila Dündar-Järvinen (TRE:7857/02.00.01/2015) Valtuustoaloite sisäliikuntatilojen ja uimahallin rakentamiseksi Koilliskeskuksen tuntumaan ym. - Yrjö Schafeitel ja Lasse Oksanen (TRE: 515/10.00.01/2016) Valtuustoaloite Santalahden ainutlaatuisten graffitikerrostumien dokumentoimiseksi ja säilyttämiseksi osana alueen historiaa - Juhana Suoniemi (TRE: 1187/12.00.01/2016) Valtuustoaloite aktiivipassin kehittämiseksi aktiivi- ja kulttuuripassiksi - Jari Heinonen (TRE: 2587/05.00.01/2016) Valtuustoaloite liikuntapalveluiden parantamiseksi Lielahden alueella - Pekka Salmi (TRE: 5114/12.00.01/2016) Valtuustoaloite Tampereesta Euroopan kulttuuripääkaupunki -hankkeen käynnistämiseksi - Riitta Ollila (TRE: 5118/04.00.01/2016)
Valtuustoaloite tekonurmikenttien lisäämiseksi eteläiselle alueelle - Johanna Loukaskorpi ym. (TRE: 5883/10.00.01/2015) Valtuustoaloitteessa esitetään, että kaupunki rakentaa eteläiselle alueelle koulujen välittömään läheisyyteen ja puistokentille tekonurmikenttiä ja näin turvaa alueen jalkapalloharrastusmahdollisuudet. Esitystä perustellaan mm. Tampereen Messu- ja Urheilukeskus Oy:n aikeilla muuttaa Messu- ja urheilukeskuksen yhteydessä olevat nurmikentät kivituhkapintaisiksi. Sivistys- ja elämänlaatupalvelujen lautakunta antoi kokouksessaan 29.10.2015 (95 ) lausuntonsa Tampereen messu- ja urheilukeskuksen yhteydessä olevista jalkapallokentistä. Lausunnossa todetaan, että edellytyksenä messu- ja urheilukeskuksen jalkapallokenttien muuttamiselle kivituhkapintaisiksi on, että kaupungista löytyy vastaava alue, johon voidaan toteuttaa useita pelikenttiä. Tamperelaisten seurojen järjestämien turnausten ja perustoiminnan onnistumisen turvaamiseksi on tarpeellista, että kentät sijaitsevat toistensa välittömässä läheisyydessä. Tampereen Messu- ja Urheilukeskus Oy:n tulisi osallistua tarvittaessa myös uusien tekonurmikenttien yhteyteen tehtävien muiden rakenteiden ja rakennusten aiheuttamiin kustannuksiin. Vasta edellä esitettyjen edellytysten toteutuessa sivistys- ja elämänlaatupalvelujen lautakunta katsoo, että Tampereen messu- ja urheilukeskuksen jalkapallokenttiä koskevasta nykyisestä asemakaavamääräyksestä voidaan poiketa Tampereen Messu- ja Urheilukeskus Oy:n esittämällä tavalla. Lautakunnan lausunnon mukaisesti messu- ja urheilukeskuksen nurmikentät ovat jatkossakin liikuntakäytössä. Lisäksi kaupungin liikuntapalvelut suunnittelee eteläisen alueen kenttien kehittämistä siten, että Rantaperkiön kenttä muutetaan tekonurmipintaisesti mahdollisesti jo keväällä 2017, kun messu- ja urheilukeskuksen C-hallin tekonurmimatto uusitaan ja nykyinen matto sijoitetaan aiempien vuosien tapaan jollekin kaupungin lukuisista ulkokentistä. Edellä kuvattujen toimenpiteiden jälkeen eteläisen alueen kenttäolosuhteet ja niiden myötä eri liikuntalajien, myös jalkapallon, harrastusmahdollisuudet paranevat.
Valtuustoaloite Pyynikinharjulla sijaitsevan Thermopyleen kentän vierellä olevan laululavan kunnostamiseksi - Jari Niemelä ym. (TRE: 6622/10.00.01/2015) Valtuustoaloitteessa esitetään Pyynikillä sijaitsevan Thermopyleen laululavan kunnostamista ja sen ympäristön siistimistä, jolloin käyttöön saataisiin uusi esiintymispaikka pienimuotoisille tilaisuuksille. Pyynikin ranta-alue on perinteikäs kansanjuhlien pitopaikka 1800-luvun loppupuolelta alkaen. Thermopyleen kentälle rakennettiin vuonna 1888 juhlakenttä. Vuonna 1962 kaupunki rakensi puretun laululavan tilalle uuden laululavan tai laulukorokkeen, joka nimettiin Pyynikin laululavaksi. Laululava ja sen ympäristö on kuitenkin ollut vuosia vähäisellä käytöllä ja koroke huonokuntoinen. Tampereen keskustassa sijaitsee vuonna 2010 valmistunut esiintymislava, Laikunlava. Lava on yhdistysten ja yhteisöjen aktiivisessa käytössä ja soveltuu erinomaisesti muun muassa kuoro- ja musiikkitilaisuuksiin. Laikunlava on osoittautunut toimivaksi ja kysytyksi esiintymispaikaksi keskeisen sijaintinsa ja hyvin fasiliteettien vuoksi. Laikun lavan ohella pienempiä laululavoja sijaitsee Tampereella mm. Näsinpuistossa ja Osmonpuistossa, joita yhdistykset ja yhteisöt voivat hyödyntää toiminnassaan. Laululavan osalta on ennakoitavissa, että Thermopyleen esiintymislavan käyttö jäisi kunnostettunakin melko vähäiseksi, sillä kaupungissa on tarjolla vaihtoehtoisia esiintymistiloja yhteisöille ja yhdistyksille. Tästä johtuen Thermopyleen kentän kunnostamista ei ole toistaiseksi suunniteltu. Ympäristönsuojeluyksikön toimesta Pyynikille on valmisteilla uusi luonnonsuojelualueen käyttö- ja hoitosuunnitelma. Tavoitteena on säilyttää alueelle tyypillinen harjumainen kasvillisuus ja pusikoitumista pyritään estämään hoitotoimenpiteillä. Käyttö- ja hoitosuunnitelmaan sisällytetään kaikki alueella tehtävät hoito- ja kunnostustoimenpiteet 2016-2025 aikavälillä. Thermopyleen kentän kunnostaminen tulee arvioitavaksi osana käyttö- ja hoitosuunnitelman laadintaan syksyn 2016 aikana.
Valtuustoaloite Sara Hildénin taidemuseon sijoittamiseksi Tampereen keskusta-alueelle - Aila Dündar-Järvinen (TRE: 7074/12.00.01/2015) Valtuustoaloitteessa esitetään, että Sara Hildénin taidemuseolle etsitään sopivat tilat Tampereen keskusta-alueelta, esimerkiksi Eteläpuistosta taidemuseon johtokunnan toiveiden mukaisesti. Esitystä perustellaan mm. sillä, että taidemuseo tarvitsee asiakasvirtoja, yhteyttä kaupunkikulttuuriin ja liikenneyhteyksiin, joita on vain kaupungin keskusta-alueella. Aloitteen tekijän mukaan Särkänniemen alueesta on muodostumassa tulevaisuudessa alue, johon taidemuseo ei enää luontevasti istu. Sara Hildénin säätiön ja Tampereen kaupungin välillä solmittiin 10.1.1975 sopimus, jonka nojalla kaupunki mm. sitoutui rakentamaan säätiön taidekokoelmia varten näyttelytilat Särkänniemeen. Sopimuksessa määritelty sijainti oli tiettävästi säätiön perustajan Sara Hildénin nimenomainen toive. Sopimukseen kirjattiin myös, että ensimmäisessä vaiheessa toteutettavia taidemuseon tiloja voidaan myöhemmin tarvittaessa laajentaa. Aloitteessa viitataan myös Särkänniemen yleissuunnitelmaan, jota on käsitelty kaupunginhallituksen suunnittelukokouksessa 8.6.2015. Yleissuunnitelma hyväksyttiin kaupunginhallituksessa 11.4.2016. Suunnitelmaan sisältyy mm. Sara Hildénin taidemuseon laajennusmahdollisuus sekä museon saavutettavuuden parantaminen uusilla kulkureiteillä. Yleissuunnitelma perustuu siihen, että Rantatunnelin ja mahdollisen raitiotien myötä Särkänniemen alueen saavutettavuus ja kytkeytyminen tiiviimmin kaupungin keskustaan paranevat huomattavasti. Tällöin alueen toimintojen vetovoimaisuudenkin arvioidaan kasvavan. Särkänniemen yleissuunnitelma sisältyy asemakaavaohjelmaan vuoden 2018 kohteena. Sara Hildénin taidemuseon kävijämäärät vaihtelevat vuosittain huomattavasti. Vaihteluväli on alle 30 000:sta vierailijasta lähes 100 000:een vuotuiseen kävijään. Kävijämäärään vaikuttaa näyttelyjen kiinnostavuus. Lokakuulle 2016 asti avoinna oleva Ron Mueckin näyttely on yksi museon historian suosituimmista näyttelyistä. Sara Hildénin taidemuseo on onnistunut yleisesti niukasta taloudellisesta tilanteesta sekä erityisesti museon toimintaan kohdennettujen resurssien vähäisyydestä riippumatta toteuttamaan erittäin laadukkaita ja paljon yleisöä houkutelleita näyttelyjä. On vaikea arvioida, millaisia kävijämääriä Sara Hildénin taidemuseossa olleet näyttelyt olisivat houkutelleet, jos museo sijaitsisi toisessa paikassa. Aloitteessa esitetään, että Sara Hildénin taidemuseo voisi sijoittua Eteläpuistoon. Eteläpuistoa koskeva asemakaavaehdotus on tarkoitus käsitellä yhdyskuntalautakunnassa vuoden 2016 aikana. Asemakaavaluonnokseen sisältyy varaus julkiselle rakennukselle Hämeenpuiston eteläisenä päätteenä. Kaavaluonnoksessa ei oteta kantaa siihen, mitä toimintoja julkiseen rakennukseen sijoittuisi. Pormestari Timo P. Nieminen asetti 31.5.2011 työryhmän selvittämään Tampereen taidemuseoiden tilaratkaisuja. Työryhmän työskentelyn aikana selvitettiin useita erilaisia toteutusvaihtoehtoja Sara Hildénin taidemuseon ja Tampereen taidemuseon tilojen kehittämiseksi. Työryhmän joulukuussa 2012 ehdotus taidemuseokeskittymän toteuttamisesta Onkiniemen-Särkänniemen alueelle ei ole edennyt päätöksentekoon. Sara Hildénin säätiö jätti työryhmän loppuraporttiin eriävän mielipiteensä. Työryhmä teetti alustavia kustannusarvioita eri ratkaisuvaihtoehdoille. Eräänä vaihtoehtona arvioitiin Eteläpuistoon Pyhäjärven rannalle rakennettavan Sara Hildénin taidemuseon käyttöön tarkoitetun 7 496 brm2:n laajuisen uudisrakennuksen kustannuksia, ja päädyttiin 22 488 000 euron suuruiseen arvioon. Laskelma pohjautui vuoden 2012 rakennusalan kustannustasoon.
Taidemuseoiden merkitys sijaintipaikkakuntiensa kiinnostavuuteen ja vetovoimaisuuteen on parhaimmillaan todella huomattava. Museoiden sijainnilla ja arkkitehtuurilla on vaikutusta kävijämääriin, mutta olennaista on myös näyttelytoiminnan sisältö, kuten Sara Hildénin taidemuseon viime vuosien kävijämääräkehitys osoittaa. Lyhyellä tähtäimellä tärkeintä on turvata museolle riittävät toimintaresurssit sekä kokoelmanhoitoon että näyttelytoimintaan. Myös taidemuseon tiloja koskevat päätökset on saatava aikaan melko pian, koska nykytilat alkavat olla elinkaaressaan kattavan peruskorjauksen tarpeessa, ja siinä yhteydessä sijaintia ja laajuutta koskevat kysymykset on ratkaistava. Vuoden 2017 vuosisuunnitelmaehdotukseen ei sisälly erillistä määrärahaa Sara Hildénin taidemuseon perusparannukseen, laajentamiseen tai uudisrakennukseen.
Valtuustoaloite varausmaksujen poistamisesta Tampereen kaupungin kirjastoissa - Aila Dündar-Järvinen (TRE:7857/02.00.01/2015) Valtuustoaloitteessa esitetään, että Tampereen kaupunginkirjaston varausmaksuista luovuttaisiin. Aloitetta perustellaan sillä, että nykyinen käytäntö asettaa kirjaston käyttäjäryhmät epätasaarvoiseen asemaan lainaamisen osalta. Varausmaksun poistaminen tukisi kirjaston aineiston lainaamista juuri niissä asiakasryhmissä, jotka ehkä eniten tarvitsevat kirjaston palveluita. Useissa muissa kunnissa varausmaksuista on luovuttu. Aloitteen mukainen tavoite liittyy väestön yhtäläisiin mahdollisuuksiin käyttää kirjaston palveluja, joka toteutuu tällä hetkellä jo lasten ja nuorten kohdalla, sillä lasten ja nuorten aineistoista ei peritä varausmaksuja. Aikuisten varausmaksuista luopuminen on kirjaston imagolle myönteinen asia. Aikuisten aineistojen varauksista on Tampereella arvioitu tulevan kirjastolle tuloja vuodessa noin 60 000 euroa. Varausmaksuista luopuminen myös aikuisten osalta lisää todennäköisesti myös tehtävien varausten määrää. Sen myötä myös varausten käsittelyyn kuluva aika tulee lisääntymään. Osa varauksista tehtäisiin edelleen lainassa olevaan aineistoon, jolloin kirjat on helppo palautuksen yhteydessä siirtää varaushyllyyn. Varauksia voi tehdä kuitenkin myös hyllyssä olevaan aineistoon, jolloin varaus edellyttää henkilökunnalta varattavan aineiston paikantamista. Kirjastojärjestelmässä ei ole mahdollista erotella hyllyssä ja lainassa olevaan aineistoon liittyviä varauksia ilman ohjelmistopäivitystä. Näin ollen ei ole mahdollista estää varausten tekemistä hyllyssä olevaan aineistoon. Järjestelmään tehtävät muutokset aiheuttaisivat lisäkuluja ja vaikuttaisivat myös muiden maakunnallisten järjestelmää käyttävien kuntien käytäntöihin ja kustannuksiin. Uudessa kirjastolaissa, joka astunee voimaan vuoden 2017 aikana, tulee olemaan pykälä, jonka mukaan varausten tulee olla maksuttomia. Näin ollen kirjastot tulevat siirtymään maksuttomiin varauksiin lain tultua voimaan. Tampereella kirjasto siirtyy maksuttomiin varauksiin vuoden 2017 aikana viimeistään uuden kirjastolain astuessa voimaan.
Valtuustoaloite Linnainmaan sisäliikuntatilojen ja uimahallin rakentamisen selvittämiseksi - Yrjö Schafeitel ja Lasse Oksanen (TRE: 515/10.00.01/2016) Valtuustoaloitteessa esitetään, että Tilakeskus ja kiinteistötoimi pikaisesti selvittävät, kuinka sisäliikuntatilat ja uimahalli voitaisiin rakentaa Linnainmaan Koilliskeskuksen tuntumaan asukkaiden liikuntamahdollisuuksien parantamiseksi. Sivistys- ja elämänlaatupalvelujen lautakunta käsitteli kokouksessaan 26.5.2016 kaupungin liikunta- ja urheilupaikkojen rakentamisen kokonaissuunnitelmaa 2016-2030. Tavoitteena oli tunnistaa olemassa olevien liikuntarakennusten perusparannustarpeet, arvioida uuden liikuntapaikkarakentamisen tarpeita ja sovittaa perusliikuntapaikkojen korjauksen ja uudisrakentamisen suunnittelua tiedossa oleviin yksityisiin liikuntapaikkahankesuunnitelmiin. Lisäksi todettiin, että suunnitteilla olevan Kansi ja areena -hankkeen vaikutukset muuhun liikuntapaikkaketjuun ovat niin merkittävät, että niitä tulee tarkastella kokonaisuutena. Työryhmään kutsuttiin edustus kaupunkiympäristön kehittämisen tilaajayksiköstä, kaupungin liikuntapalveluista, Tampereen Tilakeskus liikelaitoksesta, yleiskaavoituksesta sekä kaupungin tapahtumatoimistosta. Lisäksi linjattiin, että suunnitelman valmistelussa on kuultava liikuntapaikkojen käyttäjinä tamperelaisia urheiluseuroja ja asukkaita. Tampereen urheiluseuraparlamentti arvioitiin hyväksi yhteistyötahoksi, koska se edustaa laajasti tamperelaisia urheiluseuroja. Suunnitelmaan sisältyy esitys seuraavien keskeisten kaupungin liikuntapaikkarakennushankkeiden aikataulutuksesta: Tesoman palloiluhalli, Vehmaisten koulun liikuntasali, Tesoman jäähallin uudisrakentaminen, Kaukajärven vapaa-aikatalon perusparannus, Kalevan liikuntapuisto (nykyinen Sorsapuiston urheilukenttä), Pyynikin palloiluhallin perusparannus, Kaupin kenttien kehittäminen, Tammelan stadion, Hervannan vapaa-aikakeskuksen perusparannus, Tampereen jäähallin (Haka 1) muuttaminen sisäliikuntakeskukseksi, Hakametsän alueen kehittyminen liikuntakampukseksi laajemminkin sekä Kaukajärven soutu- ja melontastadionin perusparannus. Lisäksi aikataulutuksessa on huomioitu Kansi ja areena -hankkeen todennäköinen toteuttaminen. Vuosien 2022 2030 ajalle suunnitelmassa on kaupungin kasvuun liittyen tunnistettu tarve yhden uuden uimahallin ja jäähallin rakentamiseen. Kaupungin nykyisen ja tulevan väestörakenteen kannalta Linnainmaa on potentiaalinen uuden uimahallin sijaintialue. Kaupungin maankäytön kehittämisen myötä ko. ajanjaksona on tarvetta ainakin Lielahden alueen (sis. Niemenranta ja Hiedanranta), Linnainmaan alueen sekä eteläisen alueen (Lakalaiva) sisäliikuntaolosuhteiden toteuttamiseen. Näiden hankkeiden osalta toteutustapaa ja omistuspohjaa ei ole syytä ratkaista tässä vaiheessa. Yhdyskuntalautakunnan ympäristö- ja rakennusjaosto hyväksyi kokouksessaan 13.9.2016 Linnakeskus Oy:n rakennuslupahakemuksen. Linnakeskus Oy toteuttaa luvan mukaisesti Korpikodinkatu 3:ssa sijaitsevalle tontille liikuntapaikkarakennuksen, johon tulee mm. salibandyn ja kuntosaliharjoittelun olosuhteet. Kyseessä on yksityinen hanke, jonka toteutukseen tai rahoitukseen kaupunki ei ole sitoutunut. Toteutuessaan Linnakeskus lisää merkittävästi Linnainmaan alueen liikuntamahdollisuuksia ja osaltaan parantaa erityisesti kasvulaji salibandyn harjoitus- ja kilpailuolosuhteita Tampereella. Vuoden 2017 talousarvioesitykseen ei sisälly määrärahaa Linnainmaan alueelle toteutettavien sisäliikuntatilojen tai uimahallin rakentamismahdollisuuksien selvittämiseksi. Yksityinen liikuntakeskus parantaa osaltaan alueen liikuntaharrastusmahdollisuuksia. Uimahalli sisältyy liikuntapaikkarakentamisen suunnitelmaan, jossa sen toteutusajankohdaksi on määritelty aikaisintaan vuosi 2022.
Valtuustoaloite Santalahden ainutlaatuisten graffitikerroksien dokumentoinnista ja säilyttämisestä osaksi alueen historiaa - Juhana Suoniemi (TRE:1187/12.00.01/2016) Valtuutettu Juhana Suoniemi on tehnyt valtuustolle aloitteen, jossa esitetään, että Santalahden vanhalla teollisuusalueella sijaitsevat graffitit dokumentoidaan kattavasti. Aloitteessa esitetään myös, että prosenttitaideperiaatetta hyödyntäen osa teoksista säilytetään julkisissa tiloissa ja katutilassa. Kulttuuriympäristöyksikön päällikkö Tuija-Liisa Soininen ja näyttelypäällikkö Tapani Pennanen 26.8.2016: Santalahden teollisuusalueelle on syntynyt laaja ja monipuolinen graffititaiteen keskittymä. Tyhjilleen jääneiden teollisuusrakennusten seinille ja radan tukimuureihin on tehty useiden vuosien ajan poikkeuksellisen laajoja graffiteja. Graffitien dokumentoinnista ja säilyttämisestä osana alueen historiaa on tehty valtuustoaloite, jonka johdosta museopalvelut toteaa omalta osaltaan seuraavaa. Graffititaide on tunnistettu osaksi Santalahden kulttuuriympäristön monimuotoista historiaa. Pitkään tyhjillään olevien rakennusten ympäristöön on syntynyt vaihtoehtoisten kulttuurien ja omaehtoisten toimintojen kokonaisuus, jonka näkyvin esimerkki seinille maalatut graffitit ovat entisen Tikkutehtaan viereen rakennetun skeittiparkin lisäksi. Pirkanmaan maakuntamuseo on ottanut kantaa Santalahden alueen asemakaavoitukseen sekä valmistelu- että ehdotusvaiheessa (lausunnot dnro 258/2012 ja dnro 523/2013) ja todennut alueella olevista graffiteista mm. seuraavaa: Entisen tikkutehtaan seinille on syntynyt viime vuosien kuluessa merkittävä kokoelma graffititaidetta. Myös kattohuopatehdasta vastapäätä, Ratakatua tukevassa muurissa on poikkeuksellisen suuri graffitimaalausten sarja. Maakuntamuseo esittää että ko. ominaispiirteet huomioidaan tikkutehdasta koskevassa suojelumääräyksessä, mutta myös Kattohuopatehtaan ympäristössä siten, että muuri maalauksineen on mahdollista nähdä Santalahden puolelta. Graffiteja on dokumentoitu valokuvaamalla Nykytaiteen museon toimesta ja lisäksi aiemmin läänintaiteilijana toiminut graffititaitelija Tero Karvinen on koonnut taiteilijoiden itse ottamia kuvia kokoelmaksi, joka on tallennettu Vapriikin kuva-arkistoon. Kaiken kaikkiaan Vapriikin kuva-arkiston kokoelmissa on noin 7000 kuvaa Tampereen graffiteista. Niistä suuri osa on Santalahdesta. Kuvat ajoittuvat vuosien 1990 ja 2013 välille. Karvinen kuratoi yhteistyössä Tampereen taidemuseon kanssa 2015-2016 Valoviikkojen Valogalleria-näyttelyn, jossa viiden graffittiwraitterin teokset heijastettiin valon avulla kiinteistöjen seinille, näkyville paikoille ja yleisön ulottuville. Taidemuseo ja Karvinen ovat myös allekirjoittaneet 28.5.2015 alustavan yhteistyösopimuksen graffititaidetta esittelevän näyttelyn järjestämisestä Taidemuseolla vuonna 2018 tai 2019. Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto on myöntänyt 2016 Karviselle apurahan pirkanmaalaista katutaidetta esittelevän näyttelyn valmistamiseen ja historian kirjoittamiseen. Graffiti- ja katutaide ovat kasvavan kiinnostuksen kohteena Tampereen lisäksi myös muualla Suomessa. Santalahden rakennusperintöä on inventoitu alueen asemakaavoitusta varten vuosina 2000 (Rakennuskulttuurityö Kivikenkä) ja 2007 (Arkkitehtitoimisto Hanna Lyytinen). Graffiteja ei ole kuitenkaan näissä selvityksissä systemaattisesti huomioitu. Kai Ylinen tutki Jyväskylän yliopistolle vuonna 2015 tekemässään taidehistorian Pro gradussaan (http://urn.fi/urn:nbn:fi:jyu-201505131834) Santalahden graffititaidetta ja esitti myös ideoita miten teokset voisivat olla osa uuttaa kulttuuriympäristöä. Graffititaide on luonteeltaan spontaania ja lyhytikäistä ja siten sen säilyttämisen mahdollisuudet ovat rajalliset. Graffitien säilyminen osana uudistuvaa Santalahden aluetta tuleekin ratkaistavaksi kun alueen toteutussuunnittelu käynnistyy. Suunnittelun pohjaksi on tarpeen alueen dokumentointien täydentäminen siten, että rakennukset ja graffitit huomioidaan kokonaisuutena. Mikäli dokumentointiin järjestyy erillisiä resursseja, on Pirkanmaan maakuntamuseon mahdollista toteuttaa kyseinen työ.
Suunnittelija Outi Lehtinen 13.9.2016: Santalahden teollisuusalueella sijaitsevia graffiteja on jo dokumentoitu eri tahojen toimesta mutta ei systemaattisesti. Museopalvelujen esittämän arvion mukaan kokonaisvaltainen dokumentointi jo olemassa olevia materiaaleja hyödyntäen vaatisi noin 5 000 euron lisäresurssin. Aloitteen mukaiseen kattavaan dokumentointiin ei ole talousarvioon varattu määrärahaa.
Valtuustoaloite aktiivipassin kehittämiseksi aktiivi- ja kulttuuripassiksi - Jari Heinonen (TRE: 2587/05.00.01/2016) Valtuustoaloitteessa esitetään, että Tampereella käyttöön otettu aktiivipassi kehitettäisiin Espoossa käytössä olevan Kaikukortin suuntaisesti aktiivi- ja kulttuuripassiksi, joka mahdollistaisi esimerkiksi teatterissa käynnit osana aktiivipassin käyttöä. Kaikukortti on valtakunnallinen kokeilu, jota koordinoi Kulttuuria kaikille palvelu opetus- ja kulttuuriministeriön tuella. Espoossa Kaikukorttia pilotoitiin vuonna 2015 ja sen käyttö vakinaistettiin 2016. Kaikukorttitoiminnan tavoitteena on parantaa kaikkien mahdollisuuksia nauttia taiteesta ja kulttuurista varallisuudesta riippumatta. Kaikukortti on suunnattu Espoossa Kaikukortti-verkostossa toimivien sosiaali- ja terveysalan yhteisöjen aikuisille tai 16 vuotta täyttäneille asiakkaille, jotka kokevat olevansa taloudellisesti tiukassa tilanteessa. Kaikukortilla pääsee maksutta Kaikukortti-verkostoon kuuluvien kulttuuritoimijoiden tilaisuuksiin. Lisäksi Espoossa kortilla voi hankkia maksuttomia pääsylippuja myös perheen alle 16-vuotiaille lapsille silloin kun he osallistuvat tilaisuuteen yhdessä kortinhaltijan kanssa. Kortin voi noutaa verkossa mukana olevista sosiaali- ja terveysalan toimijoilta ja sen saamisen yhteydessä ei tarvitse todistaa omia tuloja. Kortti on maksuton ja voimassa vuoden myöntämispäivästä lukien. Espoossa verkostossa on mukana 19 sosiaali- ja terveysalan toimijaa sekä 23 kulttuurialan toimijaa. Kulttuuritoimijoissa on mukana useita museoita, muutama teatteri ja festivaali sekä muita kulttuuritoimijoita. Koska kortti on ollut Espoossa käytössä vasta lyhyen ajan, myös kokemuksia on toistaiseksi kertynyt vähän. Pilottivuonna 2015 kortti oli käytössä 9 kuukautta. Kyseisenä aikana kortteja jaettiin asiakkaille n. 1 000 kappaletta. Raportoituja käyntikertoja vastaavalta ajalta kertyi 564 kappaletta eli läheskään kaikki kortinhaltijat eivät hyödyntäneet korttiaan. Vuodelta 2016 on käytössä raportit ensimmäisen 6 kuukauden ajalta. Tänä aikana kortteja on jaettu noin 800 kappaletta ja raportoituja kulttuurikäyntejä vastaavana aikana on noin 350. Käytössä näkyy edelleen sama ilmiö, että kaikki kortinhaltijat eivät hyödynnä korttiaan ja Espoon kokemusten mukaan monet tarvitsisivat lähtemiseen tukea tai innostamista eli esimerkiksi ryhmäkäyntejä. Palaute kortin käyttäjiltä on ollut yksinomaan positiivista. Verkostoon toivottaisiin kuitenkin lisää populaarisemman kulttuurin kohteita, kuten elokuvateattereita ja festivaaleja. Kortin jakamista ilman tuloselvitystä on pidetty Espoossa toimivana mallina, sillä tällä on vältetty suuri määrä hallinnollista työtä ja sosiaali- ja terveysalan toimijat ovat olleet iloisia siitä, että asiakkaille on tarjota jokin konkreettinen ja positiivinen tuote. Espoon kokemusten mukaan kortti ei ole myöskään johtanut maksuttomien kulttuuripalvelujen kohtuuttoman suureen käyttöön. Kaikukortti ei ole aiheuttanut Espoon kaupungille merkittäviä kustannuksia, sillä Kaikuverkostossa mukana oleville kulttuuritoimijoille ei makseta korvauksia Kaikukortilla hankituista lipuista. Verkostoon mukaan tuleminen on vapaaehtoista ja tämä koskee sekä kaupungin omia että avustusten piirissä olevia toimijoita. Verkostossa mukana oleminen tarjoaa valmiin rakenteellisen alustan olla mukana sosiaalisesti kestävässä toiminnassa ja hyvän sosiaalialan verkoston. Koska järjestelmässä ei makseta korvauksia, pysyy rakenne ja kustannukset keveinä. Kustannukset syntyvät lähinnä toimintaa koordinoivan henkilön työajasta sekä korttien ja markkinointimateriaalien kustannuksista. Tampereella on pilotoitu aktiivipassia, joka otettiin käyttöön huhtikuussa 2015. Aktiivipassin edellytyksenä on, että henkilö on 18 vuotta täyttänyt ja saanut toimeentulotukea vähintään 10 kuukautta edeltävän 12 kuukauden aikana. Aktiivipassi ladataan joukkoliikenteen matkakortille. Kortilla voi matkustaa kaupungin joukkoliikenteen busseilla ja maksaa uimahallien tai kuntosalien pääsymaksun. Lisäksi kortilla pääsee maksutta kaupungin museoihin. Kortin arvo on 50 euroa ja sen omavastuu on viisi euroa. Kortti voidaan myöntää maksimissaan kaksi kertaa vuoden aikana.
Vuonna 2015 kortti oli käytössä 9 kuukautta, jona aikana kortteja myönnettiin 3610, eri henkilöitä edun piirissä on ollut yhteensä 1935. Kortin käytöstä 98% on kohdistunut joukkoliikenteeseen (n. 91 000 käyttökertaa) ja 2 % liikuntapalveluihin (n. 2 300 käyttökertaa). Museokäyntejä ei ole yksityiskohtaisesti raportoitu, mutta kokemusten perusteella museoiden käyttö on ollut vähäistä. Kevään 2016 aikana kortteja on myönnetty 1 588, eri henkilöitä edun piirissä on ollut yhteensä 1 288. Kortin käyttö on kohdistunut samoilla prosenttiosuuksilla joukkoliikenteeseen ja liikuntapalveluihin kuin vuonna 2015. Teknillinen yliopisto on tutkinut aktiivipassin käyttöä Tampereella kaupungin toimeksiannosta. Tutkimuksessa saatujen tulosten valossa kortin käyttäjät ovat olleet pääsääntöisesti tyytyväisiä aktiivipassiin. Aktiivipassia toivotaan kuitenkin kehitettävän monipuolisemmaksi siten, että se tarjoaa nykyistä laajemmin mahdollisuuden osallistua kulttuurin ja liikunnan aktiviteetteihin. Parhaillaan käynnissä olevissa hankkeissa selvitetään passin kehittämistä sosiaali- ja terveyspalveluissa tehtävien hyvinvointisuunnitelmien toteutus- ja seurantavälineeksi. Asiakkaan niin halutessa hyvinvointisuunnitelmien mukaisten toimenpiteiden toteuttamisella voisi tällöin esimerkiksi kerryttää itselleen bonuksia, joilla voisi saada alennuksia myös muutoin maksullisista palveluista. Kehitettävä korttisovellus tarjoaa mahdollisuuksia erilaiselle yritysten väliselle kehitysyhteistyölle ja esimerkiksi yritysten osallistumiselle erityisryhmille kohdennettuun sponsorointiin. Aktiivipassin laajentamista Kaikukortin suuntaisesti, joka mahdollistaisi kulttuuritarjonnan nykyistä laajemmin, selvitetään vuoden 2017 aikana Espoon mallin mukaisesti, jossa toimijat osallistuvat verkostoon vapaaehtoisesti ilman erilliskorvauksia.
Valtuustoaloite liikuntapalvelujen parantamiseksi Lielahden alueella - Pekka Salmi (TRE:5114/12.00.01/2016) Valtuustoaloitteessa esitetään, että kaupunki käynnistää hankinnan uuden liikuntahallin rakentamiseksi Lielahteen. Esitystä perustellaan Lielahden ja Lentävänniemen alueen väestömäärän kasvulla tulevaisuudessa 20 000-25 000:lla uudella asukkaalla. Lisäksi aloitteessa arvioidaan, että alueen sisäliikuntaolosuhteet ovat jo tällä hetkellä heikot. Osan alueen liikuntapaikkatarjonnasta järjestää yksityinen Rientolan setlementti, joka on lähitulevaisuudessa luopumassa hallinnoimistaan liikunta- ja harrastustiloista ja keskittämässä toimintaansa Niemen kartanon alueelle. Sivistys- ja elämänlaatupalvelujen lautakunta hyväksyi kokouksessaan 17.11.2011 Tesoman palloiluhallin tarveselvityksen, joka käynnisti hankkeen suunnitteluprosessin. Palloiluhalli valmistuu kesällä 2016. Länsi-Tampereen palloiluhallin tarve todettiin vuonna 2010 asiaa selvitelleessä työryhmässä. Työryhmä esitti uutta Länsi-Tampereen palloiluhallia Tesoman alueelle. Työryhmässä oli kaupungin tilaajaryhmän, liikuntapalvelujen, perusopetuksen sekä Tampereen Tilakeskus liikelaitoksen edustajat. Työryhmä kuuli työskentelynsä aikana mm. Länsi-Tampereen alueella toimivia urheiluseuroja sekä alueellista vaikuttamisfoorumia Länsi-Alvaria. Kuulemisten sekä väestötilastojen ja -suunnitteiden perusteella Tesoman seutu katsottiin sopivimmaksi paikaksi mahdolliselle uudelle sisäliikuntahallille. Selvitystä tehtäessä Tampereen viidestä palvelualueesta läntiseltä ja koilliselta palvelualueelta puuttui suuri katsomollinen sisäliikuntapaikka, joka soveltuisi esimerkiksi eri palloilulajien aikuisten SM-sarjatasoisiin kilpailutapahtumiin. Sisäliikuntatilojen suurin tarve Länsi-Tampereella liittyi selvityksen perusteella erityisesti koripalloon ja lentopalloon. Muita käyttäjäryhmiä olisivat mm. jalkapallon, futsalin, yleisurheilun, salibandyn sekä cheerleadingin harrastajat. Alueen koulujen liikuntasalit ovat kovassa käytössä myös iltaisin, ja alueelta puuttuivat olosuhteet eräiden palloilulajien valtakunnallisten sääntöjen mukaisiin kilpailuihin. Tarveselvityksen esittelytekstissä todettiin, että tuolloin rakenteilla ollut Ikurin liikuntahalli ei ratkaise Länsi-Tampereen sisäliikuntaolosuhteiden ongelmia. Parannusta tilanteeseen on sittemmin saatu Tesoman palloiluhallin rakentamisen myötä. Liikuntalain (390/2015) mukaan kunnan tulee luoda edellytyksiä kunnan asukkaiden liikunnalle järjestämällä liikuntapalveluja sekä terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa eri kohderyhmät huomioon ottaen, tukemalla kansalaistoimintaa mukaan lukien seuratoiminta sekä rakentamalla ja ylläpitämällä liikuntapaikkoja. Lain mukaan kunnan tulee myös kuulla asukkaitaan liikuntaa koskevissa keskeisissä päätöksissä osana kuntalaissa säädettyä kunnan velvollisuutta huolehtia asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista, kuten tehtiin edellä kuvatussa Länsi- Tampereen sisäliikuntahallia koskevassa selvityksessä. Liikuntalaissa ei määritellä sitä, missä laajuudessa ja millaisella palveluverkolla kunnan tulee em. velvoitteisiin vastata. Laissa tai muussa normistossa ei säädetä esimerkiksi tiettyjen liikuntapaikkojen maksimietäisyyttä asuinpaikasta. Kuntalaisten hyvinvoinnin edistämisen kannalta on kuitenkin tärkeää, että liikuntapaikat ovat riittävän hyvin saavutettavissa ja käytettävissä. Niemenrannan alueen rakentumisen myötä koko Vaasantien pohjoispuolisen Länsi-Tampereen alueen väestömäärä on alkanut kasvaa. Tulevaisuudessa alueen väestömäärä kasvaa edelleen, kun uutta Hiedanrannan aluetta aletaan aikanaan rakentaa. Julkisten palvelujen tarve alueella lisääntyy, ja myös liikuntaolosuhteiden tarvetta on arvioitava kokonaisuudessaan lähitulevaisuudessa. Tällä hetkellä Niemenrannan alueelle ei ole suunnitteilla tai rakenteilla kaupungin toimesta uusia sisäliikuntaolosuhteita. Niemenrannan rakentamisen edetessä ja erityisesti Hiedanrannan alueen suunnittelun käynnistyessä alueen liikuntaolosuhteiden tarvetta arvioidaan ja selvitetään kaupungin eri toimialojen yhteistyönä ja alueen asukkaita sekä yhteisöjä kuullen.
Valtuustoaloitteessa esitetään, että kaupungin tulee käynnistää välittömästi suunnitelmat Lielahden alueen sisäliikuntatilojen parantamiseksi ja turvaamiseksi. Vaatimus on alueen tulevan väestökehityksen näkökulmasta perusteltu. Alueen sisäliikuntaolosuhteiden kehittämisen tulee pohjautua huolelliseen tarvearviointiin, eikä kaupungin ole tässä vaiheessa syytä sitoutua yhteen toteutustapaan, vaan esimerkiksi aloitteessa mainitun Rientolan setlementin kanssa tehtävän yhteistyön mahdollisuutta on selvitettävä. Sisäliikuntahalli voi toteutua, jos alueen palvelutarve sitä edellyttää ja kaupungin taloudellinen tilanne mahdollistaa sen rakentamisen tai hankkeeseen muulla tavalla osallistumisen.
Valtuustoaloite Tampereesta Euroopan kulttuuripääkaupunki -hankkeen käynnistämiseksi - Riitta Ollila (TRE: 5118/04.00.01/2016) Valtuustoaloitteessa esitetään, että Tampereen kaupunki ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin Tampereesta Euroopan kulttuuripääkaupunki -hankkeen käynnistämiseksi. Suomalainen kaupunki on yhdessä slovakialaisen kaupungin kanssa Euroopan kulttuuripääkaupunki seuraavan kerran vuonna 2026. Viralliset hakemukset vuoden 2026 kulttuuripääkaupungiksi jätetään vuonna 2020. Vielä ei ole tiedossa, miten Iso-Britannian ero Euroopan Unionista vaikuttaa kulttuuripääkaupunkiaikatauluun. Iso-Britannian vuoro on nykyisen aikataulun mukaisesti vuonna 2023. Pormestarin asettama suurtapahtumatyöryhmä on käynyt Euroopan kulttuuripääkaupunki 2026 - hausta alustavia keskusteluja. Työryhmässä linjattiin, että kaupungin johdolle valmistellaan esitys hakuprosessin käynnistämiseksi erillisenä hankkeena. Tampere haki Euroopan kulttuuripääkaupunki 2011 -statusta vuonna 2006, mutta Turku valittiin suomalaiseksi kulttuuripääkaupungiksi. Tampereen hakemus valmisteltiin hyvin nopealla aikataululla siten, että työryhmän asettamispäätöksestä hakemuksen jättämiseen oli aikaa noin 10 kuukautta. Esimerkiksi Turku valmisteli omaa hankettaan ja hakemustaan pari vuotta. Euroopan kulttuuripääkaupunki -hakemuksen valmistelu on luonteeltaan strategista valmistelua. Kulttuuripääkaupunki-status ei tarkoita vain tietyn vuoden aikana toteutettavia kulttuuritapahtumia, vaan kyse on pitkäjänteisestä prosessista, joka antaa mahdollisuuden koko kaupungin kulttuuriseen, sosiaaliseen, rakenteelliseen ja taloudelliseen kehittämiseen. Itse toteutusvuonna Euroopan kulttuuripääkaupunki -status näkyy tietenkin monin tavoin ja tuo kaupunkiin paljon vierailijoita, mutta vaikutukset ovat pitkäkestoisempia. Parhaimmillaan kulttuuripääkaupunki luo pysyviä fyysisiä, aluetaloudellisia ja sosiaalisia rakenteita, jotka osaltaan vahvistavat kaupungin elinvoimaa pitkälle tulevaisuuteen. Vuoden 2017 vuosisuunnitelmaesitykseen ei sisälly erillistä määrärahaa Euroopan kulttuuripääkaupunki -hankkeen käynnistämiseksi, mutta hankesuunnittelu tulisi käynnistää pikimmiten, mikäli Tampere päättää tehdä hakemuksen. Hanketta tulee valmistella laajassa yhteistyössä tamperelaisten yhteisöjen, Pirkanmaan muiden kuntien ja toimijoiden sekä valtakunnallisten ja eurooppalaisten kumppanien kanssa.