KIRJALLINEN KYSYMYS 88/2011 vp Pitkäaikaissairaan oikeus hoito-, tutkimus- ja kuntoutussuunnitelmaan Eduskunnan puhemiehelle Potilaan oikeudet määritellään potilaslaissa ja muussa terveydenhuoltolainsäädännössä. Lakeja täydentävät valtakunnalliset käypä hoito -suositukset. Näillä perusteilla pitkäaikaissairaalla henkilöllä on oikeus tarvittaessa hoito-, tutkimus- ja kuntoutussuunnitelmaan. Suunnitelma tulee laatia yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Tämä korostaa potilaskeskeisyyttä ja yksilöllisten tarpeiden huomioimista. Käytännössä hoitosuunnitelmien toteuttaminen toimii heikosti. Suomen Reumaliitto toteutti kyselyn reumasairaiden ihmisten omista kokemuksista siitä, kuinka he kokevat saavansa hoitoa reumasairauteensa. Kyselyyn vastasi yli 700 ihmistä. Vastausten perusteella hoitosuunnitelma on harvinainen: 87 % vastasi, ettei heillä tällaista suunnitelmaa ole. Suunnitelma kuitenkin lisäisi pitkäaikaissairaiden ihmisten turvallisuutta. Jos sairastunut ihminen ei saa tarpeeksi tietoa sairautensa hoidosta, hän ei tiedä, kenen puoleen kääntyä. Kirjalliset hoito-, tutkimus- ja kuntoutussuunnitelmat tukevat informaation selkeyttä, hoidon suunnitelmallisuutta sekä potilaan aktiivista osallistumista omaan hoitoonsa. Tämä edellyttää terveydenhoidon toimijoille selkeää lisäohjeistusta. Suomen Reumaliitto on esittänyt myös suunnitelmatakuuta, jolla sitoudutaan potilaan oikeuteen saada hänelle ymmärrettävä kuvaus sairautensa hoidosta ja hoitopoluista, esimerkiksi siitä, missä vaiheessa potilas siirtyy perusterveydenhuollon seurantaan ja missä tilanteessa sieltä tulisi päästä takaisin erikoissairaanhoitoon. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus huolehtia siitä, että pitkäaikaissairaiden oikeudet hoito-, tutkimus- ja kuntoutussuunnitelmaan toteutuvat tasapuolisesti sekä lakien mahdollistamalla tavalla ja aikooko hallitus valmistella säädökset, joilla toteutetaan em. yksilöllinen suunnitelmatakuu? Helsingissä 16 päivänä syyskuuta 2011 Rakel Hiltunen /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Rakel Hiltusen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 88/2011 vp: Aikooko hallitus huolehtia siitä, että pitkäaikaissairaiden oikeudet hoito-, tutkimus- ja kuntoutussuunnitelmaan toteutuvat tasapuolisesti sekä lakien mahdollistamalla tavalla ja aikooko hallitus valmistella säädökset, joilla toteutetaan em. yksilöllinen suunnitelmatakuu Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) 4 mukaan terveyden- ja sairaanhoitoa toteutettaessa on tarvittaessa laadittava tutkimusta, hoitoa, lääkinnällistä kuntoutusta koskeva tai muu vastaava suunnitelma. Suunnitelmasta tulee ilmetä potilaan hoidon järjestäminen ja toteuttamisaikataulu. Suunnitelma on laadittava yhteisymmärryksessä potilaan, hänen omaisensa tai läheisensä taikka hänen laillisen edustajansa kanssa. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa potilasasiakirjoista (298/2009) 7 :n mukaan potilasasiakirjoihin tulee merkitä potilaan hyvän hoidon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan turvaamiseksi tarpeelliset sekä laajuudeltaan riittävät tiedot. Viime aikojen säädösmuutokset täsmentävät terveys- ja hoitosuunnitelman käyttöä. Tuoreen Terveydenhuoltolain (1326/2010) 24 :n mukaan potilaan hoidon ja kuntoutuksen toteutukselle on tarvittaessa laadittava hoito- ja kuntoutussuunnitelma. Lain 8 :n mukaan kunnan perusterveydenhuollon on vastattava potilaan hoidon kokonaisuuden yhteensovittamisesta, jollei siitä muutoin erikseen sovita. Lain 29 :n mukaan kunta vastaa myös potilaan lääkinnällisen kuntoutuksen suunnittelusta siten, että kuntoutus muodostaa yhdessä tarpeenmukaisen hoidon kanssa toiminnallisen kokonaisuuden. Lääkinnällisen kuntoutuksen tarve, tavoitteet ja sisältö on määriteltävä kirjallisessa yksilöllisessä kuntoutussuunnitelmassa. Terveydenhuoltolain 47 laajentaa potilaan mahdollisuutta valita hoitopaikka kiireettömässä hoidossa. Uuden lain mukaan jos henkilö asuu tai oleskelee säännönmukaisesti tai pitempiaikaisesti kotikuntansa ulkopuolella, hän voi käyttää hoitosuunnitelmansa mukaisen hoidon toteuttamiseen myös muun kuin kuntansa perusterveydenhuollon palveluja. Voimassa olevat säädökset korostavat potilaan tutkimusten, hoidon ja lääkinnällisen kuntoutuksen suunnitelmallisuutta. Säädökset edellyttävät suunnitelman laatimista tarvittaessa. Maastamme on puuttunut terveys- ja hoitosuunnitelman yhtenäinen tietorakenne. Tämä on ollut keskeinen syy sille, että suunnitelmien laatiminen on ollut epäsystemaattista. Vain yhdenmukaisesti määriteltyä suunnitelmaa voidaan käsitellä eri potilastietojärjestelmissä perusterveydenhuollossa, työterveyshuollossa ja erikoissairaanhoidossa. Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut Terveyden- ja hyvinvoinnin laitokselle tehtäväksi laatia kansallinen rakenne terveys- ja hoitosuunnitelmalle kesällä 2010. Kansallinen rakenne on laadittu yhteistyössä kentän toimijoiden kanssa ja hyväksytty kansallisen koodistopalvelimen johtoryhmässä. Kansallisen terveys- 2
Ministerin vastaus KK 88/2011 vp Rakel Hiltunen /sd ja hoitosuunnitelman rakenteen julkistus on 3.11.2011. Terveys- ja hoitosuunnitelmassa voidaan kuvata kaikkiin potilaan terveysongelmiin liittyvät terveydenhuollon palvelunantajien toimesta suunnitellut tutkimus-, hoito-, kuntoutus- ja seurantatoimet. Suunnitelma laaditaan potilaan ja terveydenhuollon ammattihenkilön/henkilöiden yhteistyönä. Potilaan kokemat hoidon tarpeet ja hoidon tavoitteet ovat ensisijaisia, ja suunnitelma toimii työvälineenä., jonka avulla potilas ja palvelunantajat voivat löytää yhteisen ymmärryksen ja kommunikoida keskenään. Terveys- ja hoitosuunnitelma sisältää sekä palvelujärjestelmän toimet että potilaan ja hänen läheistensä toimet (omahoito). Terveys- ja hoitosuunnitelma tukee hoidon jatkuvuutta parhaiten silloin, kun yhteen suunnitelmaan on koottu kaikki potilaan kannalta oleellisia terveysongelmia koskeva hoito, ja kun eri palvelunantajat käyttävät ja päivittävät samaa suunnitelmaa. Terveys- ja hoitosuunnitelma ohjaa hoitoprosessia ja seuraa sen toteutumista. Yksinkertaisten terveysongelmien hoidossa rakenteista suunnitelmaa ei tarvita, mutta ainakin seuraavien potilasryhmien kohdalla terveysja hoitosuunnitelman laadinta ja ylläpito on perusteltua: Paljon terveyspalveluja käyttävät pitkäaikaissairaat Monisairaat ja henkilöt joilla on useita terveysongelmia Henkilöt, joiden omahoitoa halutaan tukea hoitosuunnitelman avulla Henkilöt, jotka käyttävät palveluita väliaikaisen oleskelun aikana toisella paikkakunnalla Henkilöt, joiden hoitamiseen osallistuvat useat terveydenhuollon yksiköt Terveys- ja hoitosuunnitelmaa on kehitetty ja pilotoitu hyvin tuloksin kansallisen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelmasta (KASTE) rahoitetussa laajassa pitkäaikaissairauksen hoitoa kehittävässä POTKU-hankkeessa. Siinä on vuoden 2011 aikana laadittu yli 800 terveys- ja hoitosuunnitelmaa. Kaikkiaan kolmessa KAS- TE-ohjelmasta rahoitetussa hankkeessa otetaan käyttöön terveys- ja hoitosuunnitelma perusterveydenhuollossa vuosina 2010 2012. Hankkeet kattavat noin 2 miljoonan hengen väestön. Terveys- ja hoitosuunnitelman käyttöönoton tueksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on laatinut Käyttäjän oppaan ja lisäksi on laadittu terveydenhuollon ammattihenkilöille suunnattuja kirjoituksia sekä toteutettu koulutuksia. Terveys- ja hoitosuunnitelma tulee käyttöön osana kansallista KanTa -arkistoa vuonna 2014. Käytön edellyttämä määrittelytyö tehdään vuosina 2012 2013. Katson, että voimassa oleva säädöspohja takaa pitkäaikaissairaiden oikeudet tarpeen mukaiseen hoito-, tutkimus- ja kuntoutussuunnitelmaan. Julkistettava kansallinen rakenne terveysja hoitosuunnitelmalle ja sen käyttöönottoa tukeva materiaali edistävät suunnitelman käyttöä. KanTa -arkisto varmistaa suunnitelman käytön. Helsingissä 6 päivänä lokakuuta 2011 Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 88/2011 rd undertecknat av riksdagsledamot Rakel Hiltunen /sd: Ämnar regeringen sörja för att långtidssjukas rättigheter till en vård-, undersöknings- och rehabiliteringsplan tillgodoses jämlikt och på det sätt som lagarna möjliggör och ämnar regeringen bereda författningar genom vilka ovan nämnda individuella plangaranti förverkligas? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt 4 i lagen om patientens ställning och rättigheter (785/1992) ska inom hälso- och sjukvården vid behov utarbetas en plan för undersökning, vård och medicinsk rehabilitering eller någon annan motsvarande plan. Av planen ska framgå hur och enligt vilken tidtabell vården av patienten ordnas. Planen ska utarbetas i samförstånd med patienten, dennes anhöriga eller närstående eller lagliga företrädare. Enligt 7 i social- och hälsovårdsministeriets förordning om journalhandlingar (298/2009) ska det i journalhandlingarna antecknas tillräckligt omfattande uppgifter som behövs för tryggandet av att god vård ordnas, planeras, tillhandahålls och följs upp för en patient. Den senaste tidens författningsändringar preciserar användningen av hälso- och vårdplanen. Enligt 24 i den färska hälso- och sjukvårdslagen (1326/2010) ska det i förekommande fall upprättas en vård- eller rehabiliteringsplan för genomförandet av vården och rehabiliteringen. Enligt 8 ska den kommunala primärvården ansvara för samordningen av den samlade vården av en patient, om inte något annat särskilt avtalas. Enligt 29 ansvarar kommunen också för planeringen av patientens medicinska rehabilitering så att rehabiliteringen bildar en funktionell helhet tillsammans med den vård som behövs. Behovet av medicinsk rehabilitering samt rehabiliteringens mål och innehåll ska anges i en individuell, skriftlig rehabiliteringsplan. Hälso- och sjukvårdslagens 47 vidgar patientens möjligheter att välja vårdenhet för ickebrådskande vård. Om en person är bosatt eller regelbundet eller under en längre tid vistas utanför sin hemkommun, får personen enligt den nya lagen för vård enligt vårdplanen också utnyttja primärvårdstjänster i någon annan kommun än hemkommunen. Gällande författningar understryker planmässigheten i undersökningar, vård och medicinsk rehabilitering av patienten. Författningarna förutsätter att en plan upprättas vid behov. En enhetlig struktur för hälso- och vårdplaner har saknats i vårt land. Detta har varit den största orsaken till att planer upprättats osystematiskt. Endast en enhetligt definierad plan kan behandlas i de olika patientdatasystemen inom primärvården, företagshälsovården och den specialiserade sjukvården. Social- och hälsovårdsministeriet gav sommaren 2010 Institutet för hälsa och välfärd i uppdrag att göra upp en nationell struktur för en hälso- och vårdplan. En nationell struktur har gjorts upp i samarbete med aktörerna på fältet och godkänts i ledningsgruppen för den nationella kodtjänsten. Den nationella strukturen för hälso- och vårdplaner lanseras den 3 november 2011. 4
Ministerns svar KK 88/2011 vp Rakel Hiltunen /sd I hälso- och vårdplanen kan beskrivas undersöknings-, vård-, rehabiliterings- och uppföljningsåtgärder som i anslutning till patientens alla hälsoproblem planerats på initiativ av tjänsteleverantörer inom hälso- och sjukvården. Planen görs upp i samarbete mellan patienten och en yrkesutbildad person/yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården. Patientens behov av vård och målen för vården är primära, och planen fungerar som ett verktyg med hjälp av vilket patienten och tjänsteleverantörerna kan nå samförstånd och kommunicera sinsemellan. En hälsooch vårdplan omfattar både åtgärder i servicesystemet och patientens och de anhörigas åtgärder (egenvård). Hälso- och vårdplanen stöder kontinuiteten i vården bäst då vården för alla hälsoproblem som är väsentliga med tanke på patienten har samlats i en enda plan, och då olika tjänsteleverantörer använder och uppdaterar samma plan. Hälso- och vårdplanen styr vårdprocessen och följer upp hur den förverkligas. I vården av enkla hälsoproblem behövs ingen strukturerad plan, men åtminstone för följande patientgrupper är det motiverat att göra upp och upprätthålla en hälso- och vårdplan: Långtidssjuka som anlitar mycket hälsovårdstjänster Multisjuka och personer med flera hälsoproblem Personer vars egenvård man vill stödja med hjälp av en vårdplan Personer som anlitar tjänster vid tillfällig vistelse på annan ort Personer vars vård involverar flera hälsooch sjukvårdsenheter. Hälso- och vårdplanen har utvecklats och med goda resultat testats i det omfattande projektet POTKU som utvecklar vården av långtidssjuka och finansieras av det nationella utvecklingsprogrammet för social- och hälsovård (KASTE). Under 2011 har upprättats över 800 hälso- och vårdplaner i projektet. I de sammanlagt tre projekt som finansieras av KASTE-programmet införs hälso- och vårdplanen inom primärvården åren 2010 2012. Projekten täcker en befolkning på cirka 2 miljoner personer. Till stöd för införandet av hälso- och vårdplanen har Institutet för hälsa och välfärd utarbetat en guide för användare och för hälso- och sjukvårdspersonalen har dessutom utarbetats skriftliga anvisningar och ordnats utbildningar. Hälso- och vårdplanen införs som en del av det nationella KanTa-arkivet år 2014. Definitioner som krävs för användningen av planen görs åren 2012 2013. Jag anser att gällande författningsgrund garanterar långtidssjukas rättigheter till en vård-, undersöknings- och rehabiliteringsplan enligt behov. Den nationella struktur för hälso- och vårdplaner som ska lanseras och material som stöder införandet av strukturen främjar användningen av planen. KanTa-arkivet säkerställer användningen. Helsingfors den 6 oktober 2011 Omsorgsminister Maria Guzenina-Richardson 5