Puhe Helsingin Työväenyhdistyksen talossa 20/4 1932

Puhe Helsingin Työväenyhdistyksen talossa 20/4 1932

MF. VAADIMME VAIN TYÖTÄ JA LEIPÄÄ. Yhteiskunnan velvollisuus on auttaa ensikädessä heikoimpia jäseniään. Töitä on saatava nopeasti riittävästi käyntiin. - Varat hankittava veroilla ja lainoilla. Hyvät kuulijat' Tämäniltaisissa puheissa kosketellaan molemmissa päivän tärkeimpiä kysymyksiä. Nämä kysymykset ovat lisäksi vakavaa laatua ja pahoittavat meidän jokaisen myös suhtautumaan niihin vakavasti. Me elämme nykyjään keskellä pula-aikaa, vaikeinta, mitä pitkiin aikoihin tunnetaan. Tämä pula on luonteeltaan kansainvälinen Se ulottuu kaikkiin maihin. Sille entävät leimaa menekkipula, lamassa oleva tuotanto ja suunnaton työttömyys, joka käsittää nykyjään ehkä n. 50 milj. työläistä. Tämän pulan alaisena kaikki maat koettavat aivan häikäilemättömästi suojella rajojaan ulkoapäin tulevilta tuonnilta, samana.pyrkien itsekukin mahdollisimman paljon viemään tuotteitaan maasta ulos. Me olemina palanneet tämän kautta takaisin aikaan lähes parisataa vuotta takaperin, siirtyneet uudelleen n.s. merkantiiliseen talousjärjestelmään, joka pyrkii siihen, että jokainen maa on oleva omavarainen, tarvitsematta ulkoa tuottaa mitään. Tämän vaarallisen järjestelmän kantta ovat taloudelliset yhteydet eri maiden välillä suuressa määrässä kärjistjmeet. Tämän pulan syyt ovat suuressa määrin poliittista laatua. Suurvaltojen keskinäiset erimielisyydet ovat eräänä tärkeänä aiheuttajana. Mutta päävika on taloudellisessa järjestelmässä. Se valmistaa tuotteita ilman minkäänlaista suunnitelmaa ja johtaa aina vissien ajanjaksojen kuluttua tämäntapaisiin taloudellisiin pulakausiin^ joiden alaisina ihmiskunta sitten saa kärsiä.

Tällä kertaa ei tarkoitukseni kuitenkaan ole puhua nykyisen kapitalistisen tuotantojärjestelmän toivottomuudesta ja siitä uudesta ja paremmasta järjestelmästä, joka toivottavasti aikanaan tulee sen korvaamaan, Sensijaan,on meille tärkeätä saada itsellemme jotakin selvyyttä siitä, mitä meidän nykyiseä järjestelmän aikana ja vallitessa on tehtävä, jotta olot edes jossain määrin saataisiin siedettäviksi. Nykyisen pulan vaikutukset ulottuvat melkein kaikkiin piireihin. Siitä kärsivät tuottajat, siitä kärsivät kuluttajat, 'teollisuus, kauppa, maatalous, palkannauttijat. - kaikki joutuvat jollakin tavalla^ osallisiksi niistä kärsimyksistä, joita tämä pula tåottaa, Näkyvinä ilmauksina pulan etenemisestä ja sen vaikutuksista ovat vekseliprotestit, ulosotto ja vararikot, jotka puhuvat omaa ymmärrettävää kieltään pulan laajuudesta ja sen ankaruudesta Tähän pulaan on meillä yleensä suhtauduttu verrattain suurella kärsivällisyydellä. Sitä on vaitiollen siedetty. Ainoastaan maatalouspiirit ovat tässä suhteessa tehneet poikkeuksen. Meidän maanviljelijämme ovat jo pitkän aikaa, lähes kahden vuoden ajan, pitäneet pulakokouksiaan, joissa on esitetty mitä mahöot- tomimpia vaatimuksia. On muodostunut erikoinen pulsliikekin, jolla on ollut useampia haarautumia, ja tämän pulsliikkeen avulla on yritetty maataloustuottajain etua valvoa. Tämän pulaliikkeen tsistelihkeinot ovet olleet meilläennen tuntemattomia. Paitsi jyrkkiä vaatimuksia on liikkeen taholta esitetty suoranaisia uhkauksiakin yhteiskuntaa vastaan. Lisäksi on yritetty pauna käyntiin osto,- myynti- ja maksulakko muita yhteiskuntapiirejä vastaan, Näitä maatalouspiirien vaatimuksia on syytä ensin saumoistaan tarkastella, ennenkuin siirrymme työväenluokan asemaa katselemaan. Meidän on tietysti myönnettävä, että maatalouspiireilläkin on ollut viime aikoina omat vaikeutensa. Nämä vaikeudet eivät tosin ole olleet läheskään yhtä suuria kuin työläisten ja yleensä

palkannauttijain. Maataloudella on kuluneiden 13 vuoden aikana ollut paljon hyviäkin aikoja. Rahan arvon huonontuessa, inflatio- kautene, maanviljelijät hyötyivät toisten piirien kustannuksella. Sen j*ukeen tuli nousukonjunktuuri, Jolloin tuotteiden menekki oli hyvä Ja hinnat myös hyyät. Silloinkin maataloudella oli lois- tokautensa. Näiden hyvien vuosien aikana maatalouspiireissä totuttiin elämään hyvin Ja elämän vaatimukset kohosivat. Silloin myös suuri osa maataloudesta velkaantui, Ja nämä velat ovat nyt painamassa maataloutta, kun käänne talouselämässä on tapahtunut. Tämä käänne on maataloudelle merkinnyt sitä, että menekki on huonontunut, hinnat ovat laskeneet Ja maanviljelijöille on tullut vaikeuksia lainojen korkojen Ja lyhennysten maksamisessa. Sen vuoksi sillä taholla nyt huudetaan. Eikä huudeta vain omasta puolest*, vaan, kuten he sanovat, myös isänmaan puoelsta, koska muka maalle tapehtuu ennenkuulumaton onnettomuus., Jos talonpoika sortuu maaltaan ja tilaltaan. Jotta tällainen onnettomuus torjuttaisiin, ovat he ryhtyneet esittämään vaatimuksiaan. Sen jälkeen kuin eräs Loimaalla pidetty kokous noin puolitoista vuotta takaperin vaati kerrassaan kaikkien velkojen poispyyhkimistä, ei tätä ylivetoa ole tosin mikään jälkeenpäin esitetty vaatimus voittanut. Mutta useita muita pitkälle meneviä, epätoivoisia ja suurimmaksi osaksi mahdottomia vaatimuksia on esitetty. Päävaatimuksena sillä taholla on yhä edelleen rahan arvon huonontaminen. Maataloustuottajat luulevat, että pula johtuu setelien liian vähäisestä lukumäärästä. Arvellaan, että kun setele! tä vaan pannaan runsaasti liikkeelle, niin hinnat nousevat ja maatilojen arvo niinikään nousee. Tällöin tapahtuisi aivan sama ilmiö, joka sodankin sikana meillä esiintyi. Raha menetti arvonsa, maatalouspiirit hyötyivät ja muut saivat kantaa vahingon. Vähääkään terveen talouselämän kannattajien on vastustettava tällaista pyrkimystä ja sen vuoksi työläistenkin taholla on sitä mitä jyrkimmin vastustettu^.

Edelleen maataloustuottajat tuijottavat silmänsä sokeiksi korkokantaan. He vaativat korkoj*a alas j*a se on tietysti aivan oikea vaatimus, folion kaikki voivat yhtyä. Mutta kun toivotaan tähän päämäärään päästävän lainsäädäntöteitse, niin joudutaan mahdottomille aloille. Taloudellisia lakeja ei voi tässä rikkoa. Lainsäädäntöteitse ei korkoa voida alentaa. Rahan hinta, siis korko, riippuu rahan runsaudesta niinkuin kaiken muunkin tavaran hinnat. Ja jos tahdotaan panna ra.lähintä rahalle, niin miksei myös palkoille, vaatimalla minimipalkkoja. Edelleen vaaditaan sillä taholla moratoriota, velkain maksun lykkäystä. Semmoinen esitys on parhaillaan eduskunnan käsiteltä-» vänå. Hallitus on taipunut siinä suhteessa seuraamaan pulsmiesten vaatimuksia ja ehdottaa nyt, että maataloustuottajain vissit velat saisivat levätä kokonaisen mduhtanm vuoden. Tämäkin on erittäin epäilyttävä ehdotus. Jos se toteutuu, tulee se délleen jäädyttämään taloudellista elämää, sensijaan, että päinvastoin pitäisi saada kaikki sulamaan ja nopeasti liikkumaan. Tässä ehdotuksessa herättää epäilystä lisäksi se, että se tahdotaan ulottaa vain maataloustuottajiin. Sensijaan kaikki muut jäisivät sen ulkopuolelle. Esim. työttömien vuokra- ja veronmaksut olisi erittäin mukava siirtää vaikka vuodeksi eteenpäin, mutta sitä ei ehdoteta. Nykyisissä Olissa ei, kuten näkyy, poravristollemme omistus oikeuden pyhyyskään ole enää mikään loukkaamaton käsite, silloin kun / se on heidän etunsa tiellä. Sitäkin koetetaan silloin keveäs^i syrjäyttää. Meidän valtiollisista puolueistamme on maalaisliitto jokseenkin täydellä painollaan heittäytynyt mukaan tähän puleliikkeeseen. Sen eduskuntaryhmä on hyväksynyt itselleen täydellisen pulaohjelman, jonka se on käynyt; esittämässä tasavallan presidentillekin. Edellä on yämän ohjelman eräitä tärkeimpiä kohtia jo tullut mainituksi ja muihin ei tässä yhteydessä kannata huomiota kiinnittää. Kun tämä puolue, maalaisliitto, on hallituksen johdossa, voi ymmrätää, minkä-

laista tähänastinen talouspolitiikka maassamme on ollut. Se on oli lut yksinomaan maataloutta suosivaa, samalla unohtaen toisten piirien tarrpeet. Tästä on ehkä syytä mainita joitakuita kuvaavimpia esimerkkejä. Tulleja meillä on jatkuvasti koroitettu pitkän aikaa Maataloustuotteiden tullit ovat siinä suhteessa olleet erikoisen armoitetussa asemassa. Niinpä jokainen ruiskilo vetää mykyjään tullia kokonaisen markan. Sokeritulli on koroitettu 4 markkaan 50 penniin, vaikka tavara satamaan tuotuna ei maksa paljon yli 1 markan 50 pennin. Siis kolme kertaa niin raskas on tulli kuin tavaran alkuperäinen hinta. Maatalouspiirit perustelevat tullien korottamista sillä, että ulkomaiset tuottajapiirit työntävät tänne tavaroitaan alihintaan eli siis dumppaiay«lt. Ja tämän kilpailun suojaksi on vaadittu tullikoroituksia. Mutt samaan syntiin teemme me itsemme täälläkin syypäiksi. Täällä maksetaan vientipalkkiota kananmunille, sianlihalle jne. Näiden yhteinen! vientiarvo viime vuonna on tehnyt 45 milj. markkaa, mutta siitä olemme me kuluttajat saaneet maksaa vientipäikkiona'15 milj. mk. Edelleen voi mainita maalaisliittolaisen hallituksen viljanjauhatuspakkolain, joka on tarkoitettu kotimaisen viljan' tuotannon suojaksi. Hallituksen suurreformin, Maakiinteistöpankin, piti hankkia kaikille pulaan joutuneille tilanomistajille luottoa aina 70 % saakka heidän tilojensa arvosta. Tämä pankki tulee luultavasti pielemään valtion varoja n. 2oo milj. mk. Tämäntapaisia ovat ne toimenpiteet, joilla hallitus koettaa torjua pulaa, tehden sen yksinomaan maatalouden etuja silmälläpitäen. Nämäkään toimenpiteet eivät ole kuitenkaan maataloustuottajia ja erikoisesti pulaliikkeen miehiä tyydyttäneet. Sillä taholla on esiintyn^/t yhä kasvavia vaatimuksia. Toiselta puolen on sanottava, että nämä toimai piteet eivät myöskään ole millään tavalla pulaa helpottaneet. Päinvastoin on niiden kautta yhä enemmän takerruttu vaikeuksiin. Tällainen talouspolitiikka kulkee aivan väärää suuntaa ja mea>

kitsee varsinkin nykyoloissa turmiollista taloutta. Se koituu etupäässä maataloustuottajain hyväksi, mutta ei hyödvtä edes kaikkia niitkään, vaan ainoastaan pientä rvhmää, etupäässä suurja keskikokoisia tiloja. Täten autetaan ainoastaan yhtä kansaniui luokkaa toisten kustannuksella. Maatalouspiirien edustajat eduski kunnassa äänestävät itselleen ja valitsijoilleen etuja toisten ihmisten taskuista. Meillä tunnetaan pulakysvmys siis virallises ti vain maatalouspulan merkeissä. Sen sijaan että koetettaisiin saada taloutta meillä yleensä virkistymään, katsovat määrätyt piirit vain velkaisten maanviljelijäin asemaa. Ja vaikka hyvin tiedetään, ettei jrksityisten velkain maksulla millään tavalla voida kohottaa maan taloutta, uhrataan siihen sadottein veronmaksajien kokoonkeräämiä miljoonia. Mainitsin jo edellä, että perustana tälle politiikalle on pidetty eitä, että katsotaan suureksi onnettomuudeksi, jos talonpoika joutuu poisb tilaltaan ja hänen täytyy lähteä hankkimaan essustaan muulla tavalla, Me tietysti tunnemme osanottoa, jos \ räin tulee käymään. Mutta lohdutuksena on tällöin se, että vaikka viljelijä meneekin, niin viljelys jää ja toinen mies tulee tilalle ja voi sen ehkä paremmin hoitaa. Onhan sitäpaitsi hyvinäkin aii koina ja varsinkin juuri nousukausina paljon enemmän tiloja hyvällä voitolla siirtynyt uusiin käsiin kuin nykyisin huonoina aikoina pakkohuutokauppojen kautta. Silloinei siinä kuitenkaan ole huomattu M t ä ä n yhteiskuntavaaraa, jota valtiovallan olisi torjuttava. Tämän kaiken touhun rinnalla unohdetaan täydellisesti työväenluokan asema. Ja kun puhun työväenluokasta, niin rinnastan sen kanssa myös pienviljelijät, jotka melkoisessa määrässä ovat riippuvaisia ansiotyöstä* jota he suorittavat viljelystoimensa ohella. Näiden ryhmien keskuudessa raivoaa nykyinen pulakausi kaikkein raskaammin. Työttömyys on tavattoman suuri. Niistäkin, jotka ovat onnistuneet työhön pääsemään, työskentelee melkoinen

osa ainoastaan osaviikkoja* Palkanalennukset ovat olleet, voi sanoa miltei kautta linjan, paljon suuremmat kuin mitä rahan arvon muuttuminen olisi edellyttänyt. Siten on työväenluokan toimeentulo painettu alle toimeentulominimin. Tämä on sitä raskaampaa kestää, kun meidän maassamme ei ole työttömyysvakuutusta, joka ottaisi hoitoonsa työttömiksi joutuneet työläiset. Yksinpä sellaista puolirefoimia k^in työttömyyskassoja meillä visseillä porvarillisilla tahoilla kovasti pelätään ja vastustetaan. Onhan meillä, kuten edellinen puhuja täällä kuvaili, yritetty jonkun verran panna varatöitä käyntiin ja niiden avulla lieventää työttömyyden vaikutuksia. Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän taholta on valtiolta vaadittu huomattaviakin summia näihin tarkoituksiin, mutta hyvin vähän niitä yleensä on saatu. Ja nämä työt ovat siten järjestettyjä, että niistä saaduilla tuloilla ei juuri pysty hankkimaan itselleen ruokaa eikä vaatteitä. Niillä tuloilla I ei juuri elä, joskaaniei kuolemaankaan pääse. Työväen taholla on tähän saakka oltu tavattoman hiljaa. Porvariston taholta sanotaan, että työväki on ollut ihailtavan hiljaa. En tiedä, onko siinä erikoisen ihailtavaa, mutta joka tapauksessa se on itsekseen kärsinyt tipnän ajan, esittämättä tunto, taan ja vielä vähemmin vaatimuksiaan m i H ä n tavalla. Se ei ole pitänyt pulako- kouksia eikä niissä laatinut itselleen pulaohjelmaa. Se on sivulta katsonut toisten puuhia. Tällöin on ehkä syytä mpistaa erästä ruotsalaista sananlaskua., joka sanoo: "Kiltit lapset odottavat, mutta eivät saa mitään." Työväenkin taholta täytyy lopulta sanoa: Me vaadimme* Me emme vaadi mahdottomia. Me vaadimme vain työtä ja leipää. Yhteiskunnan velvollisuus on ensi kädessä ja voimakkaimmin auttaa heikossa s emässä olevia jäseniään ja nämä autettavat ovat löydettävissä työväenluokan piiristä. Tämä vaatimus on oikea ja kohtuullinen. Sillä on lisäksi se etu, että sen kautta voidaan, jos ei suorastaan ratkaista pulaa, niin ainakin sitä melkoisesti määrässä keventää.

Sillä mikä on tämän nykyisen pulan varsinainen syy? Tehtaat eivät käy ja maatalosi ei kannata sen vuoksi, että niiden tuotteet eivät mene kaupan. Nehän pystyvät vaikka moninkertaisesti tuottamaan, mutta mitä se kannattaa, kun tuotteilla ei kuitenkaan ole menekkiä, kun niitä ei kukaan osta. Nykyisiäkin varastoja pyritään eräillä tahoilla hävittämään joko upottamalla mereen tai suorastaan polttamalla, la siitä huolimatta hinnat laskevat. Ja ne voivat nousta vain, jos kysyntä kasvaa. Mutta miksi ei sitten ole menekkiä? Selitys siihen on hyvin yksinkertainen ja jokaisen tajuttavissa. Ihmisillä ei ole ostokykyä. Tuotteita, tarvikkeita, tarvittaisiin kyllä paljon, voitaisiin käyttää ehkä kaikkikin mitä tehtaat ja maatalous pystyvät tuottamaan. Eletäänhän nyt kautta maailman, ja myöskin meidän maassamme hyvin laa joissa '-piireissä suuressa kurjuudessa. Tämä on niitä kapitalistisen tuotantotavan kukkasia, että toisella puolen vallitsee kaikkien tuotteiden ja tavaroiden y enpalttisuus, mutta samalla kuitenkin melkoinen osa ihmiskuntaa elää puutteessa. Me olemme siis tarkastelussamme päässeet niin pitkälle, että ostokyky on heikko ja siitä johtuu pula. Mutta mistä johtuu ostokyvyn heikkous? Siihenkin on vastaus helppo antaa. Se johtuu työttömyydestä ja alhaisista palkoista. Kun ihmisillä ei ole työtä, ei ole rahaakaan ja silloin he eivät voi myöskään ostaa. Me olemme siis, seuratessamme syitä ja seurauksia, ikäänkuin noidutussa ympyrässä. Me näemme, että tuotannollinen elämä ei toimi, loska ei ole ostajia., ostajia ei ole, koska niillä ei ole ostokykyä, ostokykyä ei ole, koska on työttömyyttä, ja työttömyyttä on sen vuoksi, ettei tuotanto toimi. Se on melkein niinkuin entisessä suomalaisessa s -naleikissä: Oli kerran Onnimanni, Onnimannissa matikka - ja niin edelleen, kunnes tullaan loppuun j«lop pusta jälleen alkuun, loppumattomiin. Tähän noiduttuun ympyrään olisi nyt johonkin kohtaan lyötävä aukko, jotta päästäisiin uusille urille, päästäisiin irti tuosta

kehää tä. Täytyisi saada joku kiintopiste, josta voi lähteä uudelleen ponnistamaan. Tällaisena lähtökohtana näkisin minä puolestani ihmisten os+.okyvun vahvistamisen. Jos se saadaan vahvistetuksi, niin kyllä silloin tavaroilla menekkiä on ja tuotanto myös elpyy. Ennenkuin tähän päästään, on kuitenkin työttömyys poistettava. Työt on saatava käyntiin hinnalla millä tahansa. Jos siinä onnistutaan, niin paremmat atitaton. olot alkavat. Millä tavalla tämä sitten olisi tehtävä on tietysti heti seu- raava kysymys. Jos asia on niin yksinkertainen, niin miksei sitä jo tähän mennessä ole yritetty ja myös toteutettu? Vaikeus on siinä, ettei yksityinen yrittäjä nykyjään rohkene laajentaa työmaataan ja paisuttaa yritteliäisyyttään. Hän on riippuvainen yrityksensä kannattavuudesta. Jos hän valmistaa varastonsa täyteen tavaraa eikä voi sitä voitolla myydä, on hän nurin. Nykyiset epävamat olot tekevät sitäpaitsi jokaiselle jokseenkin mahdottomaksi minkäänlaisten varmojen laskelmien teon tulevaisuuteen nähden Ja sen vuoksi ei kukaan uskalla yrittää. Yksityiseltä ei myöskään hevillä voi vaatia, että hän pelkästä ihmisystävällisyydestä ajaisi itsensä ja liikkeensä perikatooni Hän tekee jo paljon, jos hän koettaa kuljettaa henkilökuntansa verrattain ehjänä yli vaikean ajan Koska ei yksityiseltä voi tässä suhteessa odottaa apua, jää tehtävän ratkaisu muille. Onneksi julkiset yhdyskunnat, valtio ja kunnat, eivät ole siinä määtin riippuvaisia kannattavaisuusnäkökohdista kuin yksityiset liikkeenharjoittajat, joskin niidenkin tietysti on harkiten talouttaan hoidettava. Niiden puoleen meidän siås on käännyttävä. Yleisiä töitä on saatava käyntiin, jotta kaikille saataisiin työtä ja myös elämisen mahdollisuus. Kun tällainen vaatimus^ vaatimus.yleisten töiden käyntiin panemisesta esitetään, nousevat kaikki viisaat vastaväitteineen. Huomautetaan, etteivät valtio ja kunnat voi kaikkea tehdä. Niilä efc ole edes varastossa tarpeellisia töitä. Sitäpaitsi on valtion ja kuntainkin toiminnassa aina katsottava, että rahat sijoitetaan

tuotannollisiin tarkoituksiin ia että ne kantavat hyötyä, jos ei muussa muodossa, niin ainakin maksamalla sijoitetuille rahoille koron Tämä on epäilemättä oikein ja viisaasti haasteltu. Eivät julkiset yhdyskunnatkaan saa millään tavalla olla kevytmielisiä. Valitettavasti ovat nämä kauniit neuvot tulleet unohdetuksi aikana, jolloin meillä oli nousukausi. Silloinhan rakennettiin ja teetettiin tulisella kiireellä valtion ja kuntien toimesta töitä kilvan yksityisten kanssa. Valtio ja kunnat tekivät velkaa, paljon velkaa, ja rahat sijoitettiin monasti aivan tuottamattomiin tarkoituksiin. Vasta nyt, loin yksityinen elinkeinoelämä on suorastaan pakotettu katsomaan, mihin yrityksiin se rahansa panee, ovat julkiset yhdyskunnatkin tulleet kovin varovaisiksi : ja periaatteista kiinnipitäviksiä Mutta silloin kun on hätä, on pakko toimia sen lakien mukaan. Nyt täytyy ottaa käsille semmoisia töitä, jotka ovat hyödvllisiä, vaikkakaan eivät välttämättä juuri tällä hetkellä toimeenpantavia. Niiden ei senvuoksi myöskään tarvitse heti rahassa antaa takaisin tuloksia. Emmehän nykyisenä aikana kaipaakaan lisää tuotteita. Niitä on ennestään liikaakin. Sen vuoksi on pääasia nykj^jään teettää sellaisia töitä, jotka eivät nopeasti anna uusia tuotteita, mutta valmistavat oloja pitempää tulevaisuutta varten. Ja sellaisishan töitä on vaikka kuinka paljon. Ei maailma ole vielä niin valmis, e t että suuri osa ihmisiä joutaisi nälkään kuolemaan. Ja varsinkin Suomi on nuori maa. Täällä on vielä ihmiskäsillä hyvinkin paljon tehtävää, ennenkuin täällä kaikki paikat kuntoon saadaan. Jos rupeaa tällaisia töitä etsimään, niin löytää jo mielikuvituksenkin avulla hyvin paljon. Etupäässä olisi tietysti kulkuneuvoja korjattava. Rakennettakoon rautateitä, maanteitä, siltoja, kanavia, satamia, telakkoja, siis laitoksia, jotka palvelevat kulkuyhteyttä ja helpoittavat ihmisten ja tavarain siirtymistä paikasta toiseen. Onhan meillä rautateillä suuri määrä, rappiolle menneitä asemia jotka aivan välttämättä lähitulevaisuudessa on rakennettava. Mik» sei tätä kaikkea nyt panna käyntiin, kun töitä tarvitaan ja kun ne myös saataisiin varmasti edullisesti tehdyiksi?

Meillä on maaseudullakin runsaasti töitä. Perattakoon metsiä, kuivatettakoon soita. Meidän metsämme ovat suurin osa meidän kansa lii s rikkauttamme. Jos ne tulevat hyvin hoidetuksi, antavat ne tulevaisuudessa varmasti hyvän sadon. - Rakennuksiakin voidaan vielä paljon rakentaa. Yleisiä rakennuksia tarvitaan paljon. Maalla voitaisiin rakentaa paljon tuotannollisia rakennuksia kuten meijerei- tä ym. Entä asuntokysymys? Ei sekään ole tässä maassa vielä läheskään ratkaistu* Kaupungeissakin eletään monasti vielä hyvin huonosti, mutta varsin kurjat ovat asunto-olot maaseudulla, varsinkin muonsmiesten ja muiden'vähäväkisten keskuudessa. Annettakoon rakentajille halpoja rakennuslainoja. Varmasti silloin nousisi uusia rakennuksia kuin sieniä sateen jälkeen. Rakennusteollisuus ennenkaikkea on ns. avsinteollisnus. Siitä aina nousukausi alks8, se antaa työmahdollisuuksia monille muille teollisuuksille ja monelaisille elinkeinoille. Tehtäviä meillä siis on vaikka kuinka paljon. Ja jokaisen niistä ratkaisu svaisi osaltaan mahdollisuuksia jälleen uusille töille ja siten yhä enemmän keventäisi pula a. Olisi vain laadittava kaikkea tätä varten ohjelma ja mieluimmin useampaa vuotta varten, niin että työt kävisivät jatkuvasti js järjestelmällisesti. Kun tällaista esitetään, jatkavat meidän viisaamme jälleen vastaväitteitään ja sanovat? Kyllähän teidän on helppo vaatia, mutta mistä ra>iat otetaan? Me tulemme silloin siihen, minkä ympärillä kaikki asiat maailmassa kieppuvat, tullaan rahaan. Meille sanotaan, että pääomanmuodostus on heikko, talletukset eivät ensinkään kasva ja että mikään maa yhtä vähän kuin kukaan yksityinenkään ei voi yrittää kohottaa elintasoaan ja parantaa olojaan, ellei hänellä ole säästövaroja. Tietysti tämäkin on huomioonotettava huomautus ja se olisi sitäkin oikeampi, jos me eläisimme normaalisia aikoja. Mutta nykyisin rikotaan kansantalouden alkeellisimpiakin periaatteita toisten piirien eduksi. Minkä vuoksi silloin olisi oltava erikoisen varovainen kun,on kysymyksessä työväenluokan aseman parantaminen? Jos

yläluokka kärsisi nykyisestä pulasta samalla tavalla kuin työväenluokka siitä kärsii, niin varmasti jo aikoja sitten olisi löydetty sekä ohjelma että rahat. Kun on tällainen hätä, niin se asettaa ihmisille ja toiminnalle omat lakinsa. On pakko ryhtyä käymään sotaa - hätää, pulaa ja työttömyyttä vastaan. Ja sodankäyntiin, sen me tiedämme, on aina rahat löydetty, vaikka ne sitten olisi ilmaan ammuttu. Löydetäänhän nyt rauhankin aikana rahoja silloin, kun on kysymyksessä sotalaitoksen tarpeet, vieläpä näiden tarpeiden laajentaminenkin. Miksei sitten löytyisi varoja silloin, kun niin ensiluokkaisen tärkeä kysymyskuin talouselämän kohottaminen ja nykyisen pulan seurausten poistaminen on kysymyksessä. Julkiset yhdyskunnat saavat rahansa verotuksella. Valitettavaa ti ovat niin hyvin valtion kuin kuntainkin verotuslähteet viime aikoina melko lailla kuiviin lypsettyjä, niin että niistä ei vallan paljon enää ole herutettavaa Tullit, jotka meillä ovat eräänä suurimpana valtion tulolähteenä, on nyt jo koroitettu niin korkealle, ettei voi ajatellakaan niitä enää ainakaan huomattavammin koroittaa. Tosin tällä korottamisella ei ole teoreettisesti mitään rajaa, mutta jos tullia kovin korkealle koroitetaan, niin ne eivät enää t&ota entistäkään määrää, sillä kuluttajat eivät silloin osta tuotteita edes sen vertaa kuin ennen. Tällä kertaa olisi syytä tädätä erääseen välittömään veroon, kun etsitään tulolähdettä työttömyyden torjumiseksi. Tarkoitan tu o- ja omaisuusveroa ja varsinkin sen toista puolta: omaisuusveroa. Tosin tämäkin vero on melkoisen korkea. Varsinkin yupäässä se on verrattain raskas. Mutta kun on tällainen vaikea aika, täytyisi niiltä yhteiskuntapiireiltä, joilla varoja on, voida jonkinlaisen häteuhrin muodossa ottaa tämän h"dän torjumiseen tarvittavat käyttövarat. Luultavasti se ei tulisi kohtaamaan varsin suurta vastarintaakaan,.vaikka verotusasioissa yleensä ollaan tyytymättömiä. Vastarinta ehkä ei kuitenkaan olisi niin ankara, jos tiedettäisiin,

että tämä vero kannetaan vein kerta kaikkiaan ja että siitä kertyvät varat tulisivat käytetyiksi yhteiseksi hyödyksi eikä minkään pienen ryhmän velkojen maksuun. Luultavasti ei näistä veroistakaan kuitenkaan kertyisi riittävästi varoja. Täytyisi turv: utua lainanottoon ja siihenhän julkiset yhdyskunnat aina turvautuvat, kun niillä jotain suurempaa on tekeillä. Lainojen täytyisi nykyjään olla kotimaisia. Ulkomailtahan ei ole minkäännäköisiä mahdollisuuksia lähiaikoina saada lainaa Ihmisillä näyttää meillä riittävän rahaa, kun on kysymyksessä pelaaminen. Ovathan tällä viikolla kaupaksi tarjotut palkinto-obligatiot menneet kuin kuumille kiville. Kahdessa päivässä myytiin 60 milj. markan arvosta näitä obligatioita. Ehkä me voisimme ryhtyä pelaamalla poistamaan työttömyyttä. Olisihan siinä yksi ohjelmakohta. Raha-arpa jäistenkin tuloja voisi käyttää näihin tarkoituksiin. Ne olisivat silloin varmasti paljon hyödykkäämmin käytettyjä kuin esim. Bantu-neekerien kielen tutkimistarkoituksiin. Tällaiset kaukana meistä olevat tehtävät saisivat jonkun aikaa levätä. Pääasiahan meille olisi sasda taloutemme kuntoon. Otettiinhan meillä hyvinäkin aikoina aivan surutta julkisille yhdyskunnille lainoja ja ne otettiin silloin useissa tapauksissa ulkoa. Ja ne sijoitettiin ilman epäilyksiä hyvin usein tuottamattomiinkin tarkoituksiin. Meidän on nyt uskallettava ottaa lainoja niin hyvin valtiolle kuin kunnille ja uskallettava käyttää niitä uusien töiden käyntiinpanemiseen ja sen kautta pulan torjumiseen. Tällaisilla erilaisilla keinoilla olisi mobilisoitava riittävää ti varoja käytetitäväksi ainakin parin vuoden aikana, jonka kuluttua voinee toivoa ainakin pahimman pulan olevan ohi. Nämä varat tulisivat käytetyiksi mitä parhaimpiin tarkoituksiin. Jos ei näin menetellä, jos annetaan olojen ilman niihin väkevällä kädellä tarttu mistayhä jatkuvasti kulkea omalla painollaan eteenpäin, muuttuu koko meidän yhteiskuntamme ennen pitkää yhdeksi ainoaksi vaivaistaloksi* Onhan meidän joka tapauksessa elätettävä ne ihmiset, jotka nykyjään

kulkevat työttömänä, sillä niin rohkeata ehdotusta ei vielä ole tehtykään, että niistä olisi jollakin tavalla keinotekoisesti vapauduttava. Ja jos heidät sijoitetaan vaivaistaloon, kysyy sellainenkin suuria kustannuksia,, /tl L* Jos työt tällä tavlla saataisiin käyntiin, voitaisiin työttömien suuret joukot sijoittaa hyödylliseen työhön. Ne saisivat siitä tuloja. Näitä tuloja ei tietystikään pantaisi^ sukanvarteen. Niillä ostettaisiin elintarvikkeita, vaatteita, kenkiä, kaikkea mitä ihminen jokapäiväiseen elämäänsä tarvitsee. Näin saisivat tehtaat js maanviljelijät puolestaan riittävästi työtä, täyttäessään tämän uuden kysynnän. Raha saataisiin siten kiertämään js elämä virkistymään. Ja vaikkakaan emme tietysti voi toivoa kokonaan vspsutu- vsmme pulasta ennen kuin tasapaino maailmassa on muuallakin saavutettu, koska tällaisilla omassa maassa suoritettavilla toimenpiteillä ei voi esim, vaikuttaa vientiteollisuuteen, niin olisimme kuitenkin tällaisilla toimenpiteillä mahdollisimman keveästi sivuut taneet vaikeimmat ajat. Tällainen ohjelma on joka tapauksessa jotakin aivan toista kuin nykyinen virallinen pulan torjumisohjelma, jolloin nähdään vain maatalouspula ja keinot sen torjumiseksi löydetään vain velkaisten maanviljelijäin velkain järjestämisessä. Kokonaisetu oli- «si vihdoinkin pantava määrääväksi eikä pienten ryhmien hyväksi olisi syytä jatkaa toimintaa. Teiden käyfctiin saanti on elinehto työväelle nykyoloissa. Sen on tästä syystä välttämättä lopultakin luovuttava syrjästäkatsojan asemasta. Sen kärsivällisvys saa vihdoinkin loppua. Sen äänen on tultava kuuluviin js sen vaatimukset on esitettävä. Ja vaikka nämä vaatimukset eivät koskekaan muuta kuin niin itsestään päivänselvää asiaa kuin työtä ja leipää, ei niitäkään oteta huomioon, ellei näiden vaatimusten takana oi*3 riittävästi pontta. Nyt on käsittääkseni oikea hetki tämän vaatimuksen esittämiseen. Tosin on kesä edessä ja elämä tulee ehkä joksikin aikaa

15 hieman keveämmäksi. Mutta kesän jälkeen tulee jälleen talvi ja meillä on syytä pelätä, että tämä talvi tulee olemaan paljon ankarampi kuin se, minkä me kohta olemme sivuuttaneet. Tämän tulevan talven varalta on ajoissa ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotta pula ei silloin meitä yllätä, niinkuin se on pyrkinyt tähän saakka aina muulloin yllättämään. Paraikaa valmistellaan valtion virastoissa ensi vuoden menoarviota. Senvuoksi on nyt kiinnitettävä huomiota työväen tarpeisiin ja saatava valtion tulevan vuoden menoarvioon riittävästi määrärahoja käytettäväksi työttömyyden torjumiseksi ja uusien hyödyllisten teiden käyntiin panemiseksi. Työväen on siis syytä kohottaa voimakas? Me vaadimme'- huuto. Sen on vaadittava itselleen työtä ja leipää. Tämä vaatimus on esitettävä työläisten, heidän lastensa ja heidän perheittensä toimeentulon puolesta. f\