EUROOPAN PARLAMENTTI

EUROOPAN PARLAMENTTI 1999 Työllisyys- ja sosiaalivaliokunta 2004 ALUSTAVA 2001/2073(COS) 11. heinäkuuta 2001 MIETINTÖLUONNOS Komission kertomus tietyistä työajan järjestelyä koskevista seikoista 23. marraskuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/104/EY täytäntöönpanon tilanteesta ("työaikadirektiivi") (KOM(2000) 787 C5-0147/2001 2001/2073(COS)) Työllisyys- ja sosiaalivaliokunta Esittelijä: Ioannis Koukiadis PR\439442.doc PE 305.716

PE 305.716 2/13 PR\439442.doc

SISÄLTÖ Sivu ASIAN KÄSITTELY... 4 PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS... 5 PERUSTELUT...9 KALATALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO... NAISTEN OIKEUKSIEN JA TASA-ARVOASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO... PR\439442.doc 3/13 PE 305.716

ASIAN KÄSITTELY Komissio välitti 1. joulukuuta 2000 päivätyllä kirjeellä Euroopan parlamentille kertomuksensa tietyistä työajan järjestelyä koskevista seikoista 23. marraskuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/104/EY täytäntöönpanon tilanteesta ("työaikadirektiivi") (KOM(2000) 787 2001/2073(COS)). Parlamentin puhemies ilmoitti 2. toukokuuta 2001 pidetyssä istunnossa lähettäneensä kyseisen kertomuksen asiasta vastaavaan työllisyys- ja sosiaalivaliokuntaan sekä lausuntoa varten kalatalousvaliokuntaan ja naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokuntaan (C5-0147/2001). Työllisyys- ja sosiaalivaliokunta nimitti 18. tammikuuta 2001 pidetyssä kokouksessa esittelijäksi Ioannis Koukiadisin. Valiokunta käsitteli komission kertomusta ja mietintöluonnosta pitämässään kokouksessa. Viimeksi mainitussa kokouksessa se hyväksyi päätöslauselmaesityksen äänin puolesta, vastaan ja tyhjä(ä) / yksimielisesti. Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet:... (puheenjohtaja/puheenjohtajana),... (varapuheenjohtaja),... (varapuheenjohtaja),... (esittelijä),...,... (puolesta...),... ( puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti),... ja.... (Perustelut esitetään suullisesti täysistunnossa.) Kalatalousvaliokunnan (ja... valiokunnan) lausunto (lausunnot) on (ovat) tämän mietinnön liitteenä. ( valiokunta päätti olla antamatta lausuntoa). Mietintö jätettiin käsiteltäväksi... Tarkistusten jättämisen määräaika ilmoitetaan sen istuntojakson esityslistaluonnoksessa, jonka aikana mietintöä käsitellään. / Tarkistusten jättämisen määräaika on klo. PE 305.716 4/13 PR\439442.doc

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Euroopan parlamentin päätöslauselmaesitys komission kertomuksesta tietyistä työajan järjestelyä koskevista seikoista 23. marraskuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/104/EY täytäntöönpanon tilanteesta (KOM(2000) 787 C5-0147/2001 2001/2073(COS)) Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon komission kertomuksen (KOM(2000) 787 C5-0147/2001 1 ), ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 1 kohdan, ottaa huomioon työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan mietinnön ja kalatalousvaliokunnan sekä naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan lausunnot (A5-.../2000), A. ottaa huomioon, että komission kertomus on yleiskatsaus siitä, miten jäsenvaltiot ovat panneet täytäntöön 23 päivänä marraskuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/104/EY, B. ottaa huomioon, että direktiivi on pantu täytäntöön erilaisten kansallisten lainsäädäntävälineiden (lakien, asetusten) avulla tai jopa yhteisten työehtosopimusten kautta, C. ottaa huomioon, että suuri osa jäsenvaltioista ei ole pannut direktiiviä täytäntöön asetettuun määräaikaan mennessä, D. ottaa huomioon, että kertomukseen ei sisälly kaikkien kansallisten täytäntöönpanotoimien kattavaa, yksityiskohtaista tarkastelua, E. ottaa huomioon, että komissio on monissa tapauksissa nostanut kanteen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa, F. ottaa huomioon, että työajan järjestämistä koskeva direktiivi laadittiin työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta koskevan direktiivin 89/391/ETY puitteissa, G. ottaa huomioon, että puitedirektiivissä käytetään termiä työntekijä siten, että se tarkoittaa kaikkia henkilöitä, jotka työnantaja on palkannut, H. katsoo, että direktiivin säännöksiä koskevat poikkeukset, jotka jaetaan kolmeen luokkaan eri määritelmien perusteella, ovat laajoja ja ne esitetään monissa kohdin epäselvin termein, 1 EYVL C... PR\439442.doc 5/13 PE 305.716

I. ottaa huomioon hämmennyksen, joka vallitsee joissakin maissa tietyistä säännöksistä sallittujen poikkeuksien vuoksi ja joissakin tapauksissa kokonaan soveltamisalan ulkopuolelle jättämisen vuoksi, J. katsoo, että työn laatua koskeva politiikka edellyttää ennen kaikkea työehtojen noudattamista, K. ottaa huomioon, että direktiiviä sovelletaan sekä yksityisen että julkisen sektorin työsuhteisiin, L. ottaa huomioon nykyaikaisten poikkeuksellisten työsuhteiden ja muiden työllisyyden muotojen kehittymisen, M. ottaa huomioon ILO:n työaikaa koskevat kansainväliset työehtosopimukset, N. ottaa huomioon tiettyjen työntekijäryhmien, kuten äitien ja alaikäisten lapsien, tarvitsemat tavallista tiukemmat terveydensuojeluvaatimukset, O. katsoo, että säännösten soveltamisalan ulkopuolelle jättäminen ei saa johtaa tiettyjen perusoikeuksien poistamiseen, P. ottaa huomioon, että direktiivin säännösten entistä suurempi joustavuus helpottaa yksilöllisten erityispiirteiden täytäntöönpanoa, mutta luo samalla monia tulkintaongelmia, Q. katsoo, että yhteisön lainsäädännössä tunnustetaan asianmukaisesti yleiset työehtosopimukset direktiivien soveltuvina täytäntöönpanovälineinä, mutta sillä edellytyksellä, että varmistetaan tuloksiltaan yhdenvertainen täytäntöönpano kansallisiin lainsäädännän täytäntöönpanovälineisiin nähden ja asianmukaisen täytäntöönpanon samanvertainen oikeudellinen valvonta, R. katsoo, että viittausta kansallisiin lainsäädäntöihin ja käytänteisiin, joka on tarpeen yksilöllisistä oikeuksista nauttimisen helpottamiseksi, ei saa käyttää tekosyynä direktiivin säännösten soveltamatta jättämiselle, 1. panee tyytyväisenä merkille, että uudemmat direktiivit kattavat tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jätetyt tapaukset; 2. on pahoillaan tiettyjen jäsenvaltioiden harjoittamasta taktiikasta, jolla ne välttävät mainitsemasta toimia, joihin ne ovat ryhtyneet direktiivin panemiseksi asianmukaisesti täytäntöön, sillä perusteella, että olemassa oleva lainsäädäntö kattaa direktiivin säännökset; 3. on pahoillaan, että huolimatta asiaa koskevien säännösten joustavasta esitystavasta ja pitkien siirtymäaikojen myöntämisestä monet jäsenvaltiot ovat ilmaisseet haluttomuutensa panna direktiivi täytäntöön hyvissä ajoin ja asianmukaisesti; 4. pyytää tutkimaan syitä, joiden vuoksi jäsenvaltiot kieltäytyvät noudattamasta tiettyjä direktiivin säännöksiä; PE 305.716 6/13 PR\439442.doc

5. jakaa komission huolestumisen siitä, että kansallisissa lainsäädännöissä esitetyt poikkeukset ulottuvat 17 artiklan sallimien rajojen ulkopuolelle ja tietyissä tapauksissa rajaavat tietyt luokat täysin yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanon ulkopuolelle; 6. on huolestunut, että mahdollisuus sisällyttää direktiivi yleisiin työehtosopimuksiin johtaa siihen, että jäsenvaltiot ilmoittavat, että ne eivät kykene laatimaan täydellistä luetteloa yleisten työehtosopimusten sisällöstä, jotta voitaisiin valvoa puutteita direktiivin sisällyttämisessä; 7. pyytää komissiota huolehtimaan, että direktiivin yleisiin työehtosopimuksiin sisällyttävät jäsenvaltiot varmistavat, että sopimukset koskevat yleisesti kaikkia työntekijöitä; 8. pyytää komissiota varmistamaan, että direktiivin säännöksiä sovelletaan täydellisesti julkisella sektorilla; 9. pyytää komissiota saattamaan valmiiksi nopeutetusti direktiivin täytäntöönpanon valvonnan sekä menettelyt kanteen nostamiseksi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa tapauksissa, joissa direktiivin säännöksiä ei sovelleta asianmukaisesti; 10. pyytää komissiota tutkimaan työllisyyden uusia muotoja koskevia direktiivin täytäntöönpanoehtoja; 11. pyytää komissiota tutkimaan kotona työskentelevien tekemän työn erityispiirteitä, koska kotityön merkitys kasvaa etätyön leviämisen myötä, arvioimaan ILO:n vuonna 1996 antamaan asiaa koskevaan suositukseen liittyviä ehdotuksia ja rohkaisemaan työmarkkinaosapuolia neuvoteltaessa etätyötä koskevasta direktiivistä sekä laatimaan säännöksiä työaikaa koskevista vastaavista kysymyksistä; 12. pyytää komissiota valvomaan erityisesti raskaana olevien ja vastikään synnyttäneiden naisten sekä alaikäisten työaikaa koskevien säännösten yhdenmukaisuutta direktiivin kanssa; 13. pyytää komissiota erottamaan toisistaan työskentelyvalmiuden, jossa edellytetään työntekijän fyysistä ja henkistä valppautta ja läsnäoloa työpaikalla, ja sellaisen työajan ulkopuolisen valmiuden, jossa työntekijä voidaan kutsua paikalle, kun otetaan huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, jossa työajan käsitteeseen liitetään myös työskentelyvalmiusaika; 14. pyytää komissiota määrittelemään selkeästi tapaukset, joiden jättäminen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle työntekijöiden suostumuksella (soveltamisalan ulkopuolelle jättäytyminen) on perusteltua; 15. pyytää komissiota valvomaan tapaa, jolla jäsenvaltiot määrittelevät 17 artiklan 1 kohdan a alakohdassa mainitut johtavassa asemassa olevat tai muut henkilöt, joilla on itsenäinen päätöksentekovalta; 16. huomauttaa, että komission on muistutettava jäsenvaltioita niiden velvollisuudesta sisällyttää peruskäsitteiden, kuten enimmäistyöajan ja yötyön selkeät määritelmät; PR\439442.doc 7/13 PE 305.716

17. huomauttaa, että komission on huolehdittava ylityön sisällyttämisestä erityisellä lainsäädännöllä yötyöhön ja enimmäistyöajan laskemiseen liittyvien epäselvyyksien poistamisesta ja sen myötä sallitun työajan ehdottoman enimmäisrajan selkeästä määrittelemisestä; 18. huomauttaa, että oikeus palkalliseen lomaan on turvattava perusoikeutena kaikille työntekijäryhmille riippumatta ajasta, jonka työntekijä on palvellut työnantajan palveluksessa; 19. huomauttaa, että palkallisen loman korvaaminen rahana maksettavalla korvauksella on täysin direktiivin vastaista; 20. pyytää komissiota yhteensovittamaan työaikadirektiivin täytäntöönpanon valvonnan ja niiden vaatimusten noudattamisen valvonnan, joita työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta koskeva direktiivi edellyttää, jotta kaikkien työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen liittyvän suojelun astetta voidaan arvioida yhteisesti; 21. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille. PE 305.716 8/13 PR\439442.doc

PERUSTELUT I. Yleisiä huomioita 1.1 Komission kertomus käsittelee jäsenvaltioiden jo olemassa olevien tai direktiivin 93/104 /EY kattamalla alalla myöhemmin säätämien kansallisten lakien käytännön täytäntöönpanoa. Kertomusta ei mainita tarkistetussa direktiivissä 2000/34/EY eikä muissa alan direktiiveissä. 1.2 Direktiivin 93/104/EY oikeusperusta on EY:n perustamissopimuksen 118 a artikla, ja se on jatkoa direktiiville 89/391/ETY toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä. Sen tavoitteena oli panna täytäntöön työntekijöiden sosiaalinen perusoikeuskirja, jonka mukaan sisämarkkinoiden luomisen on johdettava työntekijöiden elinolosuhteiden ja terveyden paranemiseen noudattamalla kyseisiin olosuhteisiin edistyksellistä lähestymistapaa ja työajan järjestämiseen kaikissa työehtosopimuksissa. Näin ollen direktiivi kattaa kaikki työehtosopimustyypit. 2.1 Kuten aiemminkin on todettu, kyseinen direktiivi ei ollut pohjimmiltaan innovatiivinen suojelusäännösten osalta. Tässä kohdin on kiinnostavaa huomata, että työajan, samoin kuin muiden yhteisön politiikkojen ollessa kyseessä, jäsenvaltioiden lainsäädännöt ovat usein jäljessä kansainvälisten työehtosopimusten suojelumääräyksistä, joista hallitukset, työnantajat ja ammattiliitot kuitenkin päättävät yhdessä ja jotka on suunnattu kehittyneiden maiden lisäksi myös kehittyville maille. 2.2 Vaikka erottelu direktiivin soveltamisalan täydellisen ulkopuolelle jättämisen ja tiettyjä säännöksiä koskevien poikkeusten välillä on selkeästi esitetty direktiivissä, se on käytännössä johtanut tiettyihin virhetulkintoihin ja sekaannukseen, minkä vuoksi täydellinen soveltamatta jättäminen sekoitetaan joskus yksinkertaiseen poikkeukseen. Tarkemmin sanottuna poikkeusten laajan tulkinnan kautta on päädytty direktiivin soveltamatta jättämiseen. 2.3 Voidaan myös ikävä kyllä huomata, että suuri osa jäsenvaltioista ei ole ilmoittanut Euroopan komissiolle kaikista kansallisista täytäntöönpanotoimistaan. Tämän vuoksi viisi vuotta direktiivin voimaantulon jälkeen kansallisia täytäntöönpanotoimia ei aina analysoida ja arvioida jäsenvaltioiden toimittamien virallisten tietojen perusteella vaan Euroopan komission keräämien tietojen perusteella. 2.4 Tapaukset, joissa direktiivi on pantu täytäntöön virheellisesti, voidaan rajata kolmen kysymyksen ympärille. Ensimmäinen niistä koskee tiettyjen määritelmien esittämistä, mikä johtaa virhetulkintoihin. Toinen liittyy siihen, että kolmeen luokkaan jakautuvat poikkeukset tietyistä säännöksistä ovat epäyhtenäisiä siinä mielessä, että ne johtuvat eri syistä ja vastaavasti kussakin tapauksessa poiketaan eri säännöksistä. Kolmas virheellisen täytäntöönpanon tapaus liittyy perustamissopimusten jäsenvaltioille tarjoamaan yleisempään mahdollisuuteen sisällyttää direktiivi osaksi PR\439442.doc 9/13 PE 305.716

kansallista lainsäädäntöä yleisellä työehtosopimuksella. Tätä mahdollisuutta, joka edistää kollektiivista autonomiaa (ks. EY:n perustamissopimuksen 137 artiklan 4 kohta ja 249 artikla) ja laillistaa direktiivin täytäntöönpanon työntekijöiden osallistumisen avulla, on epäilyksettä tuettava. Mahdollisuutta ei kuitenkaan missään tapauksessa saa yhdistää direktiivin puutteelliseen sisällyttämiseen. Päin vastoin sen ennakkoehtona on, että jäsenvaltiot huolehtivat direktiivin soveltamisesta kaikkiin työntekijöihin eikä vain aloilla, joilla on tehty yleinen työehtosopimus. 3. Komission kertomuksessa viitataan oikeudellis-teknisiin seikkoihin, jotka liittyvät direktiivin virheelliseen täytäntöönpanoon. Tämä on väistämätöntä kysymyksissä, jotka sisältävät monia teknisiä ongelmia, kuten työajan järjestäminen. Kertomus sisältää myös tietoja monista ongelmista, joita ilmenee direktiivin täytäntöönpanossa käytännössä. Nämä tiedot eivät kuitenkaan ole täydellisiä. Suuri osa vastuusta kuuluu jäsenvaltioille, jotka suojautuvat mahdollisuudella saattaa direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä yleissopimusten kautta. Lisäksi, kuten jo edellä on todettu, direktiivin tavoitteena on työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantaminen. Tätä parantamista yleensä pidetään kustannustekijänä, ja sen vuoksi säännösten täydelliseen ja asianmukaiseen soveltamiseen suhteudutaan varautuneesti. Näin laiminlyödään se seikka, että työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden korkeatasoinen suojelu on osa tuottavuutta. Toiveena tuleville kertomuksille todettakoon, että olisi suotavaa sisällyttää myös (ainakin laadullinen) arviointi direktiivin merkityksestä terveyteen ja turvallisuuteen liittyviin kysymyksiin. Kun otetaan huomioon, että 1 artiklan 4 kohdassa mainitaan, että direktiivin 89/391/ETY säännöksiä sovelletaan täysimääräisesti 2 kohdassa tarkoitettuihin asioihin, voisi odottaa, että kertomuksessa mainittaisiin, kuinka pitkälle direktiivin 89/391/ETY työnantajaa rasittavat velvoitteet on pantu täytäntöön ja kuinka hyvin sen työajan järjestämistä koskevat velvoitteet täyttyvät. II. Artikloja koskevat erilliset huomiot 1 artiklan 2 kohdan soveltamisala Soveltamisalalla ongelmia aiheuttaa edelleen soveltaminen julkisen toiminnan aloihin. Käsitteen "julkisen toiminnan alojen työntekijät" määrittelemiseksi direktiivissä viitataan direktiivin 89/391/ETY 2 artiklaan. Kyseisen artiklan sanamuodosta seuraa, että sitä on sovellettava kaikkiin julkisen toiminnan alojen työntekijöihin, olivatpa kyseessä työsuhteessa olevat tai selkeästi julkisen sektorin virkamiehet. Kertomuksesta käy ilmi, että direktiivin soveltamisen laajuudesta julkisella sektorilla ei ole olemassa selkeää kuvaa. Määritelmät (2 artikla) Heti aluksi on syytä tehdä yksi yleinen huomautus. Joidenkin jäsenvaltioiden lainsäädännöissä ei ole määritelty yleisesti tärkeimpiä käsitteitä, kuten työajan, enimmäistyöajan ja päivittäisen lepoajan käsitteitä. PE 305.716 10/13 PR\439442.doc

Kun on kyse työajan käsitteestä, johon viitataan 2 artiklan 1 kohdassa "ajanjaksona, jonka aikana työntekijä tekee työtä, on työnantajan käytettävissä ja suorittaa toimintaa tai tehtäviään kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti", jäsenvaltioilla on suuria vapauksia lyhentää tai kasvattaa työaikaa. Määritelmään sisältyy kaksi virhettä. Ensiksikin tällaisen peruskäsitteen määritelmässä viitataan kansalliseen lainsäädäntöön, ja toiseksi työajan käsitettä ilmiselvästi kavennetaan, koska sen lisäksi, että työntekijä on työnantajan käytettävissä, vaaditaan, että hänen tulee suorittaa käytännön toimintaa. Tätä kysymystä on käsitelty myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa lääkärien päivystystä koskevassa asiassa. Tuomioistuimen tuomiossa tunnustettiin alalla perinteisesti maksettavien korvausten mukaisesti, että lääkärin katsotaan olevan työssä siitä hetkestä alkaen, jona hän on työnantajan käytettävissä, riippumatta siitä, suorittaako hän konkreettista toimintaa. On todettava, että tämä kysymys ei koske yksinomaan päivystystä vaan myös monia muita palkansaajien tilanteita, joissa he ovat työpaikalla ja työnantajan käytettävissä, mutta eivät suorita varsinaista työnantajan toimintaa. Kyseessä ovat tunnetut työskentelyvalmiustapaukset, joissa fyysisen työpaikalla läsnäolonsa lisäksi työntekijän on pysyteltävä fyysisesti ja henkisesti valppaana. Tällainen tapaus on erotettava kutsuvalmiutta edellyttävästä tapauksesta, jossa palkansaaja on muualla kuin työpaikalla ja voi suorittaa mitä tahansa toimintaa, mutta on kutsuttaessa velvollinen suorittamaan työtehtäviä, tai muista tapauksista, joissa työntekijä ei ole velvollinen pysyttelemään valppaana. Toinen käsiteltävä kysymys on enimmäistyöajan määritteleminen lisätuntien yhteydessä. Ennen kaikkea tässä kohdin jäsenvaltiot eivät ole määrittäneet selkeästi, sisältyvätkö lisätunnit enimmäistyöaikaan, kuten direktiivi edellyttää, vai eivät. Lisäksi vaikka direktiivissä erotetaan yöajan käsite, joka kattaa kaikissa tapauksissa kello kahdenkymmenenneljän ja kello viiden välisen ajanjakson, työntekijän yöajasta, joksi riittää muutaman tunnin työskentely yöaikaan, ei ole olemassa selkeää vastausta kysymykseen siitä, milloin työntekijän katsotaan olevan yötyössä. Tauot (4 artikla) Vaikuttaa siltä, että kansallisissa lainsäädännöissä käsitellään riittävästi taukoja, jotka ovat keskimäärin 15 30 minuutin mittaisia. Viikoittainen lepoaika (5 artikla) Kiinnostava kohta tässä säännöksessä on toinen kohta, jonka vähimmäislepoaikaan sisältyy periaatteessa sunnuntai. Asiassa C-84/94, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta v. neuvosto, Euroopan yhteisöjen tuomioistuin kumosi tämän säännöksen. Tämän vuoksi se poistettiin myöhemmin myös uuden direktiivin 2000/34/EY 1 artiklan 3 kohdasta. Kuitenkin viidestätoista jäsenvaltiosta yhdeksässä sunnuntailepo edelleen turvataan. PR\439442.doc 11/13 PE 305.716

Lisäksi esiintyy poikkeuksia joko 35 tunnin enimmäistyöajasta tai vähimmäisajasta seitsemän vuorokauden jaksoa kohden (ks. esim. Alankomaiden tapaus) ilman että viitattaisiin direktiivin 17 artiklassa mainittuihin syihin ja erityisiin tehtäviin. Viikoittainen enimmäistyöaika (6 artikla) Tämä kohta on yksi direktiivin arkaluonteisimmista kohdista. 6 artiklan soveltaminen on erityisen vaikeaa, koska jäsenvaltiot määrittelevät enimmäistyöajan eri tavoin. Artiklassa säädetään, että keskimääräinen työaika jokaisena seitsemän päivän jaksona on enintään 48 tuntia. Vuosiloma (7 artikla) Oikeus palkalliseen vuosilomaan katsotaan yksilön perusoikeudeksi. Yleisesti ottaen sen soveltaminen ei tuota erityisiä ongelmia. Kertomuksessa ei kuitenkaan selvennetä, turvataanko tämä oikeus ilman poikkeuksia kaikille työntekijäryhmille ja liittyykö siihen 7 artiklassa mainittu palkallisen loman myöntäminen pelkän rahallisen korvauksen asemesta. On korostettava jälleen, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen äskettäisen tuomion jälkeenkin lomaoikeus on turvattava ajan mukaan suhteellisesti laskettuna riippumatta työntekijän palvelukseen ottamisen ajankohdasta. Näin ollen lomaoikeus on myös henkilöllä, joka on otettu palvelukseen muutamaksi kuukaudeksi, sekä henkilöllä, joka muutaman kuukauden jälkeen vaihtaa työnantajaa. Voidaan ajatella, että vastikään palvelukseen tulleelta, jolle on tehty työsopimus toistaiseksi, vaaditaan vähimmäisodotusaika, ennen kuin hän voi hyödyntää tätä oikeutta. Epäilyksiä herättävä kysymys on niinikään se, sisältyvätkö pyhäpäivät neljän viikon jaksoon. Kun otetaan huomioon, että loman tarkoituksena on työntekovelvollisuudesta vapauttaminen tietyksi ajanjaksoksi, jotta työntekijän henkiset ja fyysiset voimavarat palautuvat, tällä vapauttamisella voidaan tarkoittaa vain työpäiviä. Yötyö ja muut kysymykset (8 artikla) Yötyöhön on viitattu jo edellä. On kuitenkin kiinnitettävä erityistä huomiota kertomukseen yleiseen päätelmään, jonka mukaan joissakin jäsenvaltioissa ei ole lainkaan yötyötä koskevaa lainsäädäntöä ja muutamissa jäsenvaltioissa ylityörajoitukset eivät koske yötyötä. Poikkeukset (17 artikla) Edellä on jo käsitelty joidenkin artiklojen soveltamista koskevia osittaisia poikkeuksia. Esittelijä haluaa vielä kiinnittää huomiota 17 artiklan 1 kohdassa esitettyyn ehtoon, jonka mukaan säännöksistä voidaan poiketa, jos työntekijä sen hyväksyy. Tämän joustavuuden nimissä lisätyn ehdon tarkoituksena ei ole sallia poikkeuksia rajoituksetta aina kun työntekijä sen hyväksyy, vaan vain silloin kun se on olosuhteiden vuoksi perusteltua. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että joissakin jäsenvaltioissa tämä yhteys objektiivisiin olosuhteisiin ei ole ilmeinen. PE 305.716 12/13 PR\439442.doc

Loppusäännökset (18 artikla) 18 artiklan 1 kohdan b alakohdan viimeisen kappaleen mukaan ennen kuin seitsemän vuotta on kulunut a alakohdassa mainitusta päivästä, neuvosto tarkastelee komission ehdotuksen perusteella, johon sisältyy arviointikertomus, uudelleen tämän i alakohdan säännöksiä ja päättää tarvittavista toimenpiteistä. Kyseessä on jäsenvaltion oikeus jättää soveltamatta viikoittaista enimmäistyöaikaa koskevaa 6 artiklaa. Esittelijän mielestä on suotavaa, että komissio ottaa käyttöön tämän säännöksen. PR\439442.doc 13/13 PE 305.716