JOHDANTO Tampereen kaupungin synnyssä puuvilla ja rautateollisuuden kehittymisellä on ollut keskeinen merkitys. Ensimmäiset tehtaat Tammerkosken laidalle nousivat 1700 luvun lopulla. Varsinainen kehitys teollisuuskaupungiksi alkoi vuonna 1820, kun skotlantilainen James Finlayson perusti kosken rannalle kehruukonetehtaan. Vuonna 1828 tehtaassa aloitettiin puuvillalangan kehruu. Vuonna 1839 uudet pietarilaisomistajat von Nottbeck ja Rauch aloittivat tehtaassa kankaiden kudonnan. Finlaysonin alueen kehitys jatkui sen jälkeen koko 1800 luvun lopun. Alueelle tuli lisää tehdasrakennuksia, värjäämö ja varastoja. Tammerkosken vastarannalla sijaitseva, nykyinen Tampellan tehdasalue alkoi kasvaa samoihin aikoihin. Ensimmäiset teollisuusrakennukset rakennettiin Tampellan alueelle vuonna 1842. Alueelle nousi muun muassa masuuni, valimo, kankirautapaja, naulapaja ja nippuvasara. Tammerkosken tehdasmaisema alkoi muodostua 1870 luvulla, kun kosken reunalle nousi useita eri alojen tehtaita. Tampereen pellava ja rautatehdas perustettiin 1861. Tehtaan koneosastolla tehtiin mm. höyrylaivoja 1860 luvulta eteenpäin. Vuonna 1898 konepajassa alkoi uusi aikakausi, kun nopeasti kasvava rautatieverkosto tarvitsi lisää laitteistoa. Valtion rautatiet tilasi Tampereen tehtaalta 40 höyryveturia. Tampellan alueelle rakennetussa veturien kokoonpanohallissa valmistettiin yli 900 veturia vuoteen 1957 mennessä, jolloin viimeinen höyryveturi lähti tehtaalta. Tampellan alueen uudelleenkaavoitus 1995 ja viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtuneet laajat muutos ja rakennustyöt ovat muokanneet perinteistä tehdasaluetta. Alue on muuttunut teollisuusalueesta asuin ja toimistokäyttöön. Vanhoja tehdasrakennuksia on vielä jäljellä kosken rannassa. Raskaan teollisuuden rakennuksista on jäljellä museokeskus Vapriikiksi muutettu Tampellan Alaverstas sekä veturihalli. Tampellan veturien kokoonpanohalli on osa Tammerkosken teollisuusmaisemaa, joka on yksi Suomen kansallismaisemista. Tampellan alue Tampereella 1
1.KIINTEISTÖN RAKENNUSHISTORIA Tampellan teollisuusalue rajoittuu Tampereella Lapintien, Vaasan radan ja Tammerkosken väliselle alueelle. Tampellan vanha Veturihalli (1898) sijaitsee osoitteessa Alaverstaanraitti 4. 1.1. Tampellan tehdasalue Teollisuustoiminta Tampellan alueella alkoi vuonna 1842. Senaattori Carl Augustus Ramsay, Hatanpään kartanon omistaja, laamanni Nils Johan Idman ja vuorimestari Gustaf Idestam perustivat malminjalostukseen erikoistuneen yhtiön. Malmi tuotiin Haverin kaivoksesta ja käytössä oli myös järvi ja suomalmia lähiseuduilta. Muutaman vuoden kuluessa alueelle rakennettiin masuuni, valimo, kankirautapaja, naulapaja ja nippuvasara. Vuonna 1856 Seinäjoen ruukinpatruuna Gustaf August Wasastjerna osti Tampereen masuunin. Hän muutti masuunin konepajaksi ja laajensi valimoa. Konepajassa alettiin valmistaa koneiden osia ja höyrylaivoja. Tampereen konepajan ensimmäinen höyrylaiva valmistui vuonna 1859. Kaikkiaan höyrylaivoja rakennettiin noin kuusikymmentä vuoteen 1910 mennessä. Myöhemmin konepajan tuotanto laajeni ja siellä valmistettiin mm. potkurilaivoja, puuhiomokoneita, turpiineja ja höyrykoneita. Samana vuonna, 1856 varatuomari Adolf Törngren perusti pellavakehräämön ja kutomon Tammerkosken rannalle. Pellavatehtaan toiminta laajeni ja alueelle tehtiin useita lisärakennuksia 1880 luvulla. Vuonna 1860 Tampereen konepaja ja Tampereen pellavakehräämö yhdistettiin ja muutettiin osakeyhtiöksi. Yhtiö käytti nimeä Tampereen Pellava ja Rauta Teollisuus Osake Yhtiö vuodesta 1938. Myöhemmin nimi lyheni Tampellaksi. Pellavatehtaan ja konepajan yhdistyminen ei kuitenkaan auttanut uuden yhtiön taloudellista tilannetta. Sekä Wasastjerna että Törngren tekivät henkilökohtaiset konkurssit rahoituspäätöstensä seurauksena. Osakeyhtiöksi muutetun yhtiön johtokunnan uudeksi puheenjohtajaksi tuli opettaja Alfred Kihlman, joka sai yhtiön nostettua hankalasta tilanteesta. 2
Tampellan alue vuonna 1900. Keskellä veturihalli v. 1898. Tampereen Pellava ja rautatehdas oli neuvotellut Valtion rautateiden kanssa veturitilauksesta, ja vuonna 1897 ryhdyttiin valmisteluihin kotimaisen veturituotannon aloittamiseksi. Tampellan alueen pääkadun oikealle puolelle rakennettiin uusi kattilapaja ja veturien kokoonpanohalli. Veturitilaus vahvistettiin 1898 ja uusi tuotanto pääsi alkamaan. Tampellan teollisuusalueen yhteydet paranivat merkittävästi 1890 luvun loppupuolella, kun viereinen Satakunnan silta valmistui vuonna 1898. Samaan aikaan rakennettiin Poriin vievältä junaradalta pistoraide Tampellaan, jota pitkin uudet veturit saatiin liikenteeseen. Tampellan alue kasvoi 1900 luvun alkupuolella edelleen. Uudet tehdasrakennukset suunnitteli pääasiassa silloinen kaupunginarkkitehti Lambert Petterson. Ensimmäisen maailmansodan syttyminen 1914 aiheutti puuvillatehtaalle tilausten tulvan Venäjältä, ja lisärakentaminen jatkui. Vuonna 1918 kansalaissota pysäytti tehtaan toiminnan. Sodan jälkeen oli pulaa materiaaleista ja työntekijöistä. Toiminta kuitenkin käynnistyi ja kasvoi 1920 luvun aikana. Vuonna 1934 Tampella osti Tampereen puuvillatehdas Oy:n, jolla oli tehdas Tampereen Lapinniemessä. Tekstiiliteollisuus laajeni kaupan myötä entisestään ja se oli pitkään konepajan tuotantoa suurempaa. Sotavuosina Tampellan konepajan aseosaston pääasiallinen työ oli omien ja sotasaaliina saatujen aseiden ja tykkien korjaus. Tampellan aseosasto oli tuottanut jo vuodesta 1932 lähtien kranaatinheittimiä, raskaita kranaatinheittimiä ja tykkejä puolustusvoimien tarpeisiin. Tampellassa konepajassa valmistettiin myös lentokonemoottoreita 1930 luvulta sotavuosien loppuun saakka. Sota aikana valmistusohjelmassa olivat lentokoneiden lisäksi lentopommit. 3
Marsalkka Mannerheim puhuu sotateollisuuden työntekijöille Tampellan tehtaassa 1942 Kuvaaja Sundström Tampellan sotakorvausvetureita lastattuna junanvaunuihin uuden veturihallin (1938) edessä 31.8.1950 Kuvaaja Veikko Kanninen Vuonna 1942 marsalkka Mannerheim vieraili Tampellan konepajalla ja tehtaissa jakamassa kunniamerkkejä sotateollisuuden työntekijöille. Sota aikana Tampellan tuottamat aseet, tykit ja lentokoneen moottorit olivat merkittävässä asemassa Suomen puolustuksessa. 1950 luvulla Tampellassa alettiin valmistaa kallioporakoneita, joista tuli eräs yhtiön menestystuotteista. Myös sotakorvausteollisuus työllisti Tampellaa voimakkaasti. Yhtiö toimitti sotakorvauksina mm. höyrykattiloita, metallisorveja ja vesiturpiineita. Sen lisäksi Tampella valmisti alustat ja höyrykoneet, Lokomo kattilat ja Lentokonetehdas ohjaamot yli viiteensataan veturiin. 1960 ja 70 luvulla Tampella laajensi edelleen toimintaansa ja siitä tuli merkittävä kansainvälinen kallioporauskoneiden ja kranaatinheittimien toimittaja. 1970 luvulla Tampella oli Suomen kolmanneksi menestynein yritys. 1980 luvulla tilanne muuttui. Vuonna 1986 tekstiiliteollisuus myytiin Finlaysonille. 1990 lama pyyhkäisi lähes koko Tampellan kartalta. Pääomistaja SKOP:in kaatuminen syksyllä 1991 aiheutti Tampellan suuryrityksen lopullisen pilkkomisen ja myymisen. Tampellan alueen kaavoituksesta käytiin voimakasta keskustelua vuodesta 1989 lähtien. Suunniteltua tehdasmiljöön täydellistä purkamista vastustettiin voimakkaasti. Monien vaiheiden jälkeen Tampellan alueen uudelleenkaavoituksen ideointikilpailun voitti Arkkitehtitoimisto Erkki Helamaa ja Keijo Heiskanen. Heidän esittämässään umpikorttelimallissa osa koskenrannan vanhoista tehdasrakennuksista säilytettiin ja muutettiin uusia käyttötarkoituksia varten. Säilytettäviin rakennuksiin suunniteltiin muun muassa museo, yritystoimintaa ja asuntoja. Tampellan alueen uudelleenkaavoitus hyväksyttiin 1995 ja tehtaiden saneeraus, purku ja uusien käyttötapojen etsintä aloitettiin. Elokuussa 2000 alkoivat Tampellan tehdasalueen purkutyöt asuintalojen ja toimistotilojen tieltä. Suurin osa vanhoista tehdasrakennuksista purettiin. 4
1.2.Veturihallin historia 1.2.1. Veturituotannon alkuvaiheet Suomen ensimmäinen rautatie Helsingistä Hämeenlinnaan avattiin vuonna 1862. Tampere liitettiin rataverkostoon vuonna 1876, kun Suomen Valtionrautateiden järjestyksessä kolmas rata, Hämeenlinna-Tampere-Turku-rautatie valmistui. Rataa jatkettiin vuonna 1895 Tampereelta länsirannikolle, Poriin. Tältä rataosuudelta tehtiin Tampellan alueen kasvavan teollisuuden tarpeisiin ja ennen kaikkea tulevaa veturituotantoa varten pistoraide Tampellan Pellava- ja rautatehtaalle vuonna 1899. Suomen rautatieverkoston kasvaessa jatkuvasti valtio alkoi tutkia mahdollisuutta tuottaa vetureita Suomessa. 1800-luvun lopulla Valtion rautateiden konepajassa Helsingissä rakennettiin koemielessä kuusi kotimaista veturia. Hinta tuli kalliimmaksi kuin ulkomailta tilatuilla vetureilla, mutta valtio piti kotimaisen veturituotannon aloittamista tärkeänä. Veturiteollisuuden tuomat työpaikat haluttiin pitää kotimaassa ja rautatieteollisuuden kasvuun luotettiin vahvasti. Valtio tiedusteli mahdollisuutta valmistaa vetureita Pellavatehtaan konepajalla Tampereella 1897. Tampellan alueen pääkadun oikealle puolelle alettiin jo samana vuonna rakentaa tuotannon aloittamista varten höyrykattilapajaa ja ensimmäistä veturien kokoonpanohallia. Samaan aikaan rakennettiin veturihallin luoteispuolelle kattilapaja (1898) ja sitä vastapäätä konttorirakennus (1898) ja valimo (1897). Vuonna 1898 Valtion rautatiet teki sopimuksen Tampereen Pellava- ja rautateollisuus Oy:n kanssa 40 veturin valmistamisesta Tampereen tehtaassa ja valtion tuesta veturituotannon aloittamiseksi. Sopimus merkitsi yhtiölle täysin uuden teollisuudenhaaran aloittamista ja samalla koko suomalaisen veturiteollisuuden syntyä. Ensimmäinen veturi, nro 315 valmistui Tampereen tehtaalla 25.7.1900. Tampellan veturihalli, ensimmäinen siellä valmistettu veturi ja työntekijät 12.8.1900. Kuvaaja Niels Rasmussen 5
Samaan aikaan veturitallin kanssa rakennetun kattilapajan tuotanto pääsi vauhtiin 1900, jolloin siellä alkoi veturikattiloiden valmistus. Jo 1901 kattilapajaa laajennettiin vanhan osan kaltaisella puolitoistalaivaisella rakennuksella koilliseen. Vuonna 1904 kattilapajan yhteyteen, päätyseinästä luoteeseen liitettiin levypaja. Samalla veturikokoonpanon koillispuolelle tehtiin pieni rakennus, mahdollisesti maalariverstas. Veturituotannon aloittaminen aiheutti tehtaassa muitakin laajennuksia: piti rakentaa lisärakennuksia ja hankkia uusia koneita sekä rakentaa pistoraide, jotta valmiit veturit saatiin liikenteeseen. Tehtaassa valmistetut höyryveturit lähtivät rakennuksen koillispäädyssä sijaitsevia kiskoja pitkin maailmalle. Ensimmäinen maailmansota kasvatti veturien kysyntää ja Tampereen Pellava ja rautatehdas sai silloin merkittävän tilauksen Venäjän armeijalta. Tilaukseen kuului muun muassa teltta ja leipälaukkuja sekä peräti 48 veturia. Tehdasrakennuksista kattilapaja sai jälleen uuden lisäsiiven, nyt koilliseen päin. Vuoteen 1916 asti Tampellan pellavatehtaan konepaja oli Suomen veturiteollisuuden ainoa toimittaja ja toimitti kaikki valtionrautateiden tarvitsemat höyryveturit. Tampereelle 1915 perustettu Lokomon tehdas aloitti myös veturituotannon, mutta laajensi tuotantoaan muillekin aloille. Tampellassa valmistettu veturi nro 300 ja työläiset. Etualalla kansalaissodan aikainen kranaattikasa. Kuvaaja tuntematon, 1920. Veturihalli vuonna 1925. Kuvaaja tuntematon. Vuonna 1918 kansalaissota pysäytti kokonaan Tampellan tehtaiden toiminnan. Kansalaissodan jälkeen 1920 luvulla Valtion rautatiet uusi voimakkaasti kalustoaan ja edessä oli konepajan laajentaminen. Kattilapajan sivurakennusta pidennettiin 24 metrillä ja se varustettiin nosturilla, työstökoneilla ja höyryvasaralla. Lisäpinta alaa konepajalle tuli laajennusten myötä yli 1700 neliötä. Tampellan alueella on kulkenut kapeita kiskoja, joita pitkin polttopuita, materiaaleja ja koneenosia vedettiin rakennuksesta toiseen. Kiskoraiteet sijaitsivat osin maan alla ja niiden jäänteitä on nähtävissä Vapriikin kellarissa. 6
1.2.2. Veturihallin laajentaminen 1930 1940 luvuilla 1930 luvun alun laman jälkeen veturien kysyntä alkoi jälleen kasvaa. Vuonna 1935 vanhaa veturihallia laajennettiin liittämällä siihen uusi asennushalli, joka jatkui suoraan vanhan veturihallin koillispäädystä (W19). Uusi osa oli 66 metriä pitkä. Siitä tehtiin samantyyppinen mutta jonkun verran korkeampi kuin vanhasta. Nosturirataa jatkettiin samalla tasolla koko hallin läpi. Laajennuksen alta purettiin 1901 rakennettu maalariverstas. Vuonna 1938 rakennettiin aivan uusi veturien kokoonpanohalli ja konttori. Rakennus liittyi kiinteästi vanhaan veturihalliin ja sijaitsi sen koillispäädyssä. Lisärakennus oli arkkitehti Bertel Strömmerin suunnittelema, 1930 luvun lopun funktionalismia. Etelän puolella oli kaksikerroksinen konttoriosuus ja kellarissa pukeutumistilat. Lisärakennus oli tasakattoinen ja kaksilaivainen rakennus. Sen julkisivu oli tiiltä ja runko teräsbetonia. Strömmer suunnitteli 1930 luvulla Tampereelle paljon tehdasrakennuksia, muun muassa kaksi voimalaitosta Tammerkosken varrelle. Tampellan pellava ja rautatehtaan tuotanto oli merkittävää myös sota aikana. Tehtaalla tuotettiin 1940 luvun alussa mm. aseita, tykkejä, lentokoneita ja lentopommeja. Sodan jälkeen Tampella oli merkittävässä asemassa sotakorvausten toimittajana. Noin 15 prosenttia korvauksina maksetuista uusista koneista ja laitteista oli Tampellassa valmistettuja. Yhteistyössä Lokomon ja Lentokonetehtaan kanssa Tampellan konepajalla valmistettiin alustat ja höyrykoneet yli 500 sotakorvauksena toimitettuun veturiin. Veturihalli 1950: W6 Kattilapaja 1898 ja korkeampi lisäosa 1901 W7 Veturihalli 1898 W8 Levypaja 1904, purettiin 1964 W19 Veturihallin lisärakennus koilliseen 1935 W23 uusi konttori ja veturihalli, Strömberg 1938 W33 Turbiinien kokoonpanohallit 1947 7
Sotakorvauksien myötä ja raskaan koneteollisuuden tilausten kasvaessa konepajalle rakennettiin lisätilaa vuonna 1947. Suoraan veturihallin luoteispuolelle rakennettiin turpiinien kokoonpanohalli. Lisäksi kattilapajan yhteyteen rakennettiin toinen suuri kokoonpanohalli ja valimo. Tampellan veturihallin lisäosa 1950. Kuvaaja E.M.Staf. Veturihallin uutta osaa 1954. Kuvaaja Veikko Kanninen 1.2.3 Veturien kokoonpanohalli 1960 luvulta eteenpäin Viimeinen höyryveturi lähti Tampellan tehtaalta vuonna 1957. Tampellan veturitehtaassa oli valmistettu kaiken kaikkiaan yli 900 veturia ja veturien höyrykattilaa vuosina 1900 1957 Vuoden 1957 jälkeen veturitehtaan toiminta jatkui dieselvetureiden valmistuksella. Valtion rautatiet osti moottorivetureita sekä Lokomolta että Valmetilta. Tampella keskittyi dieselmoottoreiden valmistamiseen muiden kotimaisten tehtaiden vetureihin. Yhteistyössä VR:n kanssa Tampella rakensi uusien vaihto ja linjavetureiden dieselmoottorit. Tampellan muu raskas koneteollisuus ja tuotanto kasvoi edelleen. 1960 ja 1970 luvuilla läheisiä raskaan teollisuuden tehtaita laajennettiin. Vuonna 1961 alueelle rakennettiin rautavalimo ja 1966 uusi koneistushalli. Valimoa laajennettiin 1969 ja 1970. Koneistushalliin tehtiin lisätilaa vuonna 1975. Tehtaissa valmistettiin mm. kartonkikoneita, kallionporauslaitteita ja kranaatinheittimiä. Pitkän menestyksen jälkeen vuoden 1990 lama kuitenkin muutti Tampellan tilanteen dramaattisesti. Yritys jouduttiin pilkkomaan osiin ja myymään, mikä tiesi muutoksia myös teollisuusalueelle. Tampellan alueen uudelleenkaavoitus hyväksyttiin 1995 ja tehtaiden saneeraus, purku ja uusien käyttötapojen etsintä aloitettiin. Elokuussa 2000 alkoivat Tampellan tehdasalueen purkutyöt asuintalojen ja toimistotilojen tieltä. 8
Tampellan veturihalli ja konetehtaat 1990: 115 Veturiverstas, kokoonpano ja koneistushalli 1938, Bertel Strömmer 116 Vanha veturihalli 1898 ja 1935 jatko siihen 117 Kokoonpanohalli 1936 118 Raskas koneistushalli 1947 119 Raskas koneistushalli 2 1947 120 Koneistushalli 1966, laajennus 1975 121 Ruiskumaalaamohalli, entinen valssipaja 1931 130 Keernahalli 1942 131 Valimo 1947 132 Rautavalimo 1961, laajennus 1970 134 Valimon laajennus 1969 Tampellan alue 1990 9
1.3. Nykytilanne veturihalli 2000 luvulla Tampellan alueen uudelleenkaavoitus 1990 luvulla muutti merkittävästi alueen vanhaa tehdasympäristöä. Arkkitehtitoimisto Erkki Helamaa ja Keijo Heiskasen esittämässä umpikorttelimallissa säilytettiin koskenrannan vanhat pellavatehtaan rakennukset ja osa koneteollisuuden vanhemmista osista. Tampellan veturihalli vuonna 1990 Kuvaaja Ilpo Peuhkuri Veturihalli keväällä 2010 Veturihallin koillispääty rakennusvaiheessa 2004 Kuva Skanska Talonrakennus Oy Hallin luoteisseinä viereisen koneistushallin purkamisen jälkeen 2004. Kuva Skanska Talonrakennus Oy Uudistustöiden yhteydessä vuonna 2000 koko veturihallin luoteispuolella oleva teollisuushallirypäs purettiin. Veturihallin 1935 lisähalli purettiin, samoin yli puolet Strömmerin vuonna 1938 rakennetusta veturihallista. Kaikki 1940 luvun jälkeen rakennetut raskaan koneteollisuuden tehtaat purettiin, mm. rautavalimo laajennusosineen, koneistushalli ja vuoden 1947 turpiinihallit. Vuonna 2004 osin säilyneeseen Strömmerin veturihalliin tehtiin saneeraus ja muutettiin se asuntokäyttöön ja samalle tontille rakennettiin myös uudisosa. Vuoden 2004 rakennustöiden yhteydessä myös vanhaa veturihallia purettiin ja korjattiin. Koko luoteisseinämän pinta muurattiin uudelleen. Veturihallin ikkunat vaihdettiin uusiin ja ehjiin, luoteisseinämän vuonna 1947 umpeen muuratut ikkuna aukot avattiin. Veturihallin kattorakenteet ja maalattia uusittiin. 10
2. RAKENNETUN YMPÄRISTÖN OMINAISPIIRTEET 2.1. Suhde ympäristöön Veturihalli on olennainen osa jäljelle jäänyttä Tampellan teollisuusalueen rakennuskantaa. Se on yksi alkuperäisistä alueella säilyneistä rakennuksista ja tamperelaisen koneteollisuuden keskeinen lähtöpiste. Tampellan alueelle saavutaan kävellen Satakunnankadun suunnasta. Tällä puolella aluetta sijaitsevat säilyneet 1800 luvun tehdasrakennukset, mm. kehräämö ja kutomo. Reitti vie vanhan kelloportin alta ja vasemmalla on museoksi uudistettu Alaverstas. Veturitehtaan alkuperäisenä säilynyt kaakon puoleinen julkisivu näkyy heti kelloportilta. Museolta päin näkyvissä on alkuperäisenä säilynyt lounaisseinä. Rakennuksen pohjoispuolella on uutta rakennuskantaa, pääasiassa asuinkerrostaloja. Pohjoisesta katsottaessa veturihallista näkyy 2000 luvulla uudelleen muurattu luoteispuoli ikkunoineen. Luoteispuolelle on rakennettu pieni varastorakennus veturihallin läheisyyteen. 2.2. Keskeiset arkkitehtoniset piirteet 2.2.1 Ulkopuoli Veturihalli on punatiiliverhoiltu hallimainen tehdasrakennus. Se muodostuu korkeammasta päälaivasta ja matalammasta sivulaivasta päälaivan kaakkoispuolella. Hallin kattoa kannattaa teräsristikko. Punatiilirakennus osin alkuperäinen, osin rakennettu uudelleen. Veturihallin koillispääty 2010, veturihalli oikealla Sisäänkäynti Rakennuksen koillispääty on rakennettu kokonaan uudelleen 2004 2005. Veturihallista koilliseen sijainneet tehtaan lisärakennukset purettiin Tampellan alueen uudistustöiden yhteydessä vuonna 2000. Osa Bertel Strömmerin 1938 suunnittelemasta uudesta veturihallista muutettiin asuntokäyttöön. Koillispäätyyn rakennettiin myös uusi toimistorakennus. Vanhaan veturihalliin on 2005 tehty uusi sisäänkäynti, joka sijaitsee rakennuksen koillispäädyssä. 11
Kaakkoisseinän edustalla on veturituotannon muistona tehtaassa vuonna 1900 valmistettu Rusko-veturi. Rakennuksen kaakon puoleinen osa on matalampi kuin päähalli. Sen seinustalla on kymmenen korkeaa kaari-ikkunaa ja se liittyy kulmauksessa Strömmerin veturihalliin. Kaakkoisseinä ja lounaispääty ovat rakennuksen muutostöissä säilynyt puoli. Veturihallin kaakkoisseinää ja Rusko-veturi Vanhan veturihallin (1898) ja Strömmerin veturihallin (1938) kulma. Rakennuksen lounaispääty on säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan. Punatiiliverhoilu, ensimmäisessä kerroksessa kolme suurta kaari-ikkunaparia ja toisessa kerroksessa kauniisti ryhmitelty kaari- ja neliöikkunasarja. Vapriikin puoleinen pääty eli lounaispääty Lounaispääty, yksityiskohta 12
Rakennuksen luoteispuolella sijaitsi vuonna 1898 rakennettu kattilahalli laajennusosineen ja useita muita koneteollisuuden rakennuksia, joita oli rakennettu 1940 luvulta 1970 luvulle. Vuoden 2000 purkutöissä kaikki nämä teollisuusrakennukset purettiin. Rakennuksen luoteisseinustalla sijaitsi vuonna 1947 rakennettu koneistushalli, joka yhdisti veturihallin ja kattilapajan. Koneistushalli jatkui suoraan vanhan veturihallin sivuseinästä. Veturihallin luoteispuolen ikkunat oli muurattu umpeen 1940 luvulla koneistushallia rakennettaessa. l Veturihallin luoteisseinä on uusittu kokonaan vuoden 2000 purkutöiden jälkeen. Veturihallin luoteispuoli 2010 13
2.2.2 Ikkunat Veturihallin kaakkoisseinustalla on kymmenen paria korkeita kaari-ikkunoita, joiden malli on säilynyt alkuperäisenä, vaikka ikkunoita on muuten uusittu. Osa ikkunoista jäi peittoon kun viereen vuonna 1938 rakennettiin Strömmerin lisäosa. Rakennuksen toisella puolella ikkunapareja on 16 kappaletta. Lounaispääty, ikkunat Kaakkoisseinän ikkunoita Rakennuksen lounaispäädyn korkeassa osassa on ikkunoita kahdessa kerroksessa. Yläpuolella on kaksi neliö-ikkunaa, kolme kaari-ikkunaa ja kaksi neliö-ikkunaa. Alakerroksessa on kolme suurta kaari-ikkunaparia. Lounaispäädyn ikkunat 1. krs. Luoteisseinän ikkunat 1.krs. 14
Luoteisseinän ikkuna sisältä ja muurauskerrokset Luoteisseinän ikkunat ulkoa Vuonna 2000 Tampellan alueen muutostöiden yhteydessä veturihallin luoteispuolelta purettiin veturihallin ja kattilapajan yhdistänyt koneistushalli. Purkamisen seurauksena koko luoteisseinän pinta muurattiin uudelleen punatiilellä ja kaikki ikkunat uusittiin. Luoteisseinustalla on ikkunoita on kahdessa kerroksessa. Yläkerroksessa on 16 neliöikkunaa pareittain ryhmiteltynä. Alakerroksessa on 14 kaari-ikkunaa pareittain. Yhden ikkunaparin tilalla on rakennuksen länsikulmalla korkea oviaukko. 2.2.3 Sisätilat Veturihallin on tällä hetkellä sisätiloiltaan avara, hiekkapohjainen halli. Päähalli on korkea ja siihen liittyy yksikerroksinen, matalampi osa. Teräspalkisto jakaa korkeamman ja matalamman osan. Ikkunoita on molemmilla pitkillä seinillä ja lounaispäädyssä. Oviaukot sijaitsevat koillis- ja luoteisseinustalla. Veturihalli, matala sivulaiva. Veturihalli, korkea päälaiva ja lounaispääty 15
Veturihallin luoteisseinä 1935 Veturihallin luoteisseinä 2010 Yli satavuotiaan teollisuushallin muoto ja korkeus ovat säilyneet. Seinien sisäpintoja on uusittu purkutöiden ja saneerausten yhteydessä. Koillisseinä on rakennettu täysin uudelleen 2004-2005. Rakennuksen sisätilojen ainoa säilynyt kiinteä elementti on hallin korkeaan ja matalaan osaan jakava teräspalkisto. Hallin alkuperäisestä käyttötarkoituksesta kertovat vieläkin hallin avaruus ja korkeus, korkeat ikkunat ja kannatinpalkisto. Veturihallin sisäkatto on uusittu täysin 2004-2005. Katon muoto mukailee alkuperäistä muotoa. Hallin maalattia on uusittu täysin 2000-luvulla. Uudet kattorakenteet 2010 Vanhoja ikkunoita 2010 16
Luoteisseinän uusi ovi Kaakkoisseinää sisältä, matala siipi ja teräspalkisto 2.3 Pihatilat Veturihalli sijaitsee aivan Tampellan alueen keskellä osoitteessa Alaverstaanraitti 4. Rakennusta ympäröivät jalankulkuväylät, tiet ja parkkipaikat. Rakennuksen eteläpuolella on pieni viheralue sekä laatoitettu ja kivetty piha. Maapalalla kasvaa pari puuta ja muita istutuksia ja sitä reunustaa aita. Viheralueen keskellä on veturiteollisuuden muistomerkkinä Pikku-Rusko, järjestyksessä toinen Tampereen veturihallissa valmistettu veturi. Veturi kunnostettiin ja tuotiin paikalle vuonna 1999. Rakennuksen luoteis- ja koillispuolella on 2000-luvulla rakennettua asuinkerrostaloaluetta. Kaakkois- ja lounaispuolella on 1800-luvun lopun punatiilisiä tehdasrakennuksia. Alue on jakautunut selkeästi kahteen ajallisesti erilliseen osaan. Veturihallin lähiympäristö on avara ja antaa tilaa rakennukselle. Veturihalli keväällä 2010 17
3. KULTTUURIHISTORIALLISET ARVOT JA TOIMENPIDESUOSITUKSET 3.1 Rakennuksen kulttuurihistorialliset arvot Tampellan Veturihalli on osa Tammerkosken kansallismaisemaa ja Tampellan alueen säilynyttä punatiilistä tehdasrakennuskantaa. Vuonna 1898 rakennetun veturihallin suurimmat arvot ovat sen kulttuurihistoriallinen merkitys Suomen veturiteollisuuden alkuvaiheissa sekä kaupunkikuvan kannalta merkittävä sijainti Tampellan teollisuusalueen sydämessä. Veturihallin kulttuurihistoriallinen arvo perustuu rakennuksen merkitykseen sekä tamperelaisen että suomalaisen veturiteollisuuden alkupisteenä. Vuoteen 1916 asti kaikki suomalaiset höyryveturit tehtiin Tampellan veturihallissa. Veturiteollisuus muodosti suuren osan Tampellan tuotannosta 1900 luvun alussa ja 1950 luvulla sotakorvausteollisuuden puitteissa. Alueella ei ole säilynyt muita veturiteollisuuden rakenteita. Rakennus edustaa veturiteollisuuden syntyhistoriaa Suomessa. Tampellan koneteollisuuden kehittymisellä on ollut suuri rooli Tampereen kaupungin historiassa. Veturihalli on merkittävä ja alkuperäinen osa Tampellan teollisuushistoriaa. Tampellan koneteollisuuden osalta suurin alueella säilynyt rakennus on Alaverstas, jossa nykyään toimii museokeskus Vapriikki. Osa alaverstaasta on rakennettu samaan aikaan veturihallin kanssa vuonna 1898. Alueella on säilynyt vanhoista tehdasrakennuksista pääasiassa pellavateollisuuteen liittyviä rakennuksia kuten kehräämö ja kutomo. Tammerkosken itäpuolella, entisten tehdasrakennusten pihalla, maanpinnan alla on säilynyt jäänteitä vanhasta 1884 rakennetusta masuunista ja voimakanavasta. Tampellan masuuni on luokiteltu muinaisjäännökseksi (rauhoitusluokka 2). Veturihalli on suorakulmion muotoinen rakennus, joka muodostuu kaksikerroksisesta päälaivasta ja yksikerroksisesta sivulaivasta. Hallin punatiilimuurattu ulkopinta edustaa perinteistä tehdasrakentamista. Ikkunoiden yläpuolella tiilet ovat pystysuunnassa, mistä muodostuu koristeellinen kaari. Sama kaari toistuu niin viereisen kutomorakennuksen ikkunoissa, kun muissakin alueen tehdasrakennuksissa kosken molemmilla puolilla. Veturihallin lounaiskulmassa katon rajassa on vinoittain muurattuja tiilikuviointeja. Rakennuksen sisätilat ovat muuttuneet alkuperäisestä käytöstä. Teollisuushallin muoto ja avaruus, ikkunajako, kantavat rakenteet sekä korkeus ovat kuitenkin säilyneet. Sisätiloissa on hyvin aistittavissa tilan alkuperäinen käyttö. Hallimainen tila, teräspalkit ja korkeat ikkunat ovat olleet veturituotannon ympäristönä vuosikymmeniä. Rakennuksen ympäristöarvo perustuu keskeiseen sijaintiin Tampellan alueella ja Tampereen kaupunkikuvassa. Veturihalli sijaitsee vanhan teollisuusalueen ja uuden asuinalueen rajaviivalla. Sen alkuperäisenä säilynyt punatiilijulkisivu ja lounaispääty muodostavat yhtenevän näkymän alueen vanhojen tehdasrakennusten kanssa. Rakennuksen luoteispuoli on rakennettu kokonaan uudelleen ja heijastaa pintaratkaisuiltaan viereistä, 2000 luvulla rakennettua asuntoaluetta. 18
Veturihalli sijaitsee Tampellan läpi menevän pääkulkuväylän (Alaverstaanraitti) varrella ja osuu ensimmäisenä silmiin, kun alueelle saavutaan kävellen Kelloportin kautta. Kelloportti rakennettiin vuonna 1891 yhtä aikaa kutomon kanssa ja siitä tuli pääportti tehdasalueelle. Työntekijät kulkivat portista tehdasalueelle yli sadan vuoden ajan. Veturihalli on ollut osa portista avautuvaa näkymää lähes yhtä kauan. Rakennus muodostaa yhdessä Alaverstaan ja vanhojen kutomoteollisuuden rakennusten kanssa eheän kokonaisuuden. Niiden väliin jää aukio, jonka muoto on säilynyt lähes entisellään alueen varhaisvaiheista lähtien. Nykyisessä ympäristössään veturihalli toimii alueen jakajana uuteen ja vanhaan osaan. Omalta osaltaan veturihalli kuvastaa elävästi koko Oy Tampella Ab:n historiaa. Rakennuksen luoteispuoli on rakennettu uusiksi 2000 luvulla ja koillispuoli on säilynyt ennallaan 1890 luvulta. Rakennuksen yhteydestä on purettu siihen vuosikymmenien aikana kasvaneet lisätilat. Se on menettänyt alkuperäisen sisältönsä ja osin muotonsa, mutta rakennuksena muistuttaa edelleen paitsi alueen syntyhistoriasta, myös Tampellan menestyksen vuosikymmenistä ja ajan tuomista muutoksista. Veturihalli on osa Tammerkosken kansallismaisemaa, joka jatkuu Tampellan alueelta kosken toiselle puolelle Finlaysonin alueelle ja alas koskenvartta. Alueen punatiiliset tehdasrakennukset muodostavat Tampereelle luonteenomaisen näkymän. 3.2. Toimenpidesuositukset Rakennus on suojeltu asemakaavassa merkinnällä sr 36 ja sitä koskee seuraava kaavamääräys: Rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaan sekä kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeän rakennuksen osan rakennusala. Rakennuksessa suoritettavilla korjaus ja muutostöillä ei saa turmella rakennuksen, rakenteiden, julkisivujen tai kiinteän sisustuksen rakennustaiteellisia ja rakennusteknisiä arvoja eikä muuttaa rakennuksen räystäskorkeutta eikä kattomuotoa. Rakennuksen sisätilojen tilanjakoa ei saa oleellisesti muuttaa. Näitä periaatteita tulee pitää lähtökohtana rakennuksen tulevaa käyttöä suunniteltaessa, ja kaikessa, sekä rakennuksen ulkoisiin piirteisiin että interiööriin kohdistuvassa suunnittelussa, tulisi pyrkiä säilyttämään rakennuksen alkuperäinen, teollisuushistoriallinen leima. Rakennuksen jatkosuunnitelmissa tärkein julkisivuja koskeva asia on alkuperäisenä säilyneiden lounaispäädyn (Vapriikin puoleinen pääty) ja kaakkoisseinän säilyttäminen koskemattomina. Kaikki ulkoseinät tulee säilyttää tiilipintaisina. Ikkunoiden sijoittelu ja muoto, sekä katon muoto tulee säilyttää ennallaan. Veturihallin toimistorakennuksen etupiha on merkitty kaavassa säilytettäväksi pihaympäristöksi. Rakennuksen kaakon ja lounaan puoleisten seinien lähiympäristö tulee pitää jatkossakin avoimena. Veturihallin sisäänkäynti on sijainnut hallin koillispäädyssä ja siirtynyt alkuperäiseltä paikaltaan jo 1930 luvulla. Nykyinen sisäänkäynti sijaitsee Turpiinikadun puoleisella seinällä (luoteisseinä), ja sitä voidaan siirtää myös idemmäksi samalla seinustalla. 19
Sisätilojen osalta koko rakennuksen merkittävin tekijä on sen alkuperäiseen teollisuushallikäyttöön liittyvä korkea ja hallimainen muoto. Rakennuksen ensisijaisen jatkokäytön tulisi olla sellaista, että sisätilojen muoto ei muutu. Ellei rakennuksen uudiskäyttöön muuten löydy ratkaisua, sisätilojen jakaminen kahteen kerrokseen voidaan ottaa vaihtoehdoksi. Siinä tapauksessa välipohja tulee rakentaa luontevalle paikalle ikkunatasojen välille. Välipohjaa suunniteltaessa hallin korkean osan Vapriikin puoleinen pääty tulisi jättää avoimeksi. Rakennuksen sisätilassa säilyneet tilan korkeampaan päälaivaan ja matalampaan sivulaivaan jakavat teräspilarit tulee säilyttää ja jättää näkyville. Myös sisätilan jakaminen palkiston mukaisesti kahteen osaan (korkea ja matala osa) voi olla mahdollista. Matalan osan nosturirata tulee pyrkiä säilyttämään. Kattoristikoiden yläpaarre saa mennä piiloon, mikäli se on tarpeen lämmöneristyksen takia. Ulkoseinien sisäpinnat voi rapata uudelleen. Veturihallin uudet rakenteet on hyvä suunnitella vanhan teollisuusrakennuksen henkeen sopiviksi. Niissä voi hyvin olla esimerkiksi näkyviin jääviä teräsrakenteita, tai muita viitteitä alkuperäiseen käyttöön veturien kokoonpanohallina. 20
LÄHTEET Arkistolähteet Tampellan kanta alueen historia vuosina 1850 1990. Rakennuskannan perusselvitys Tampereen kaupungin kaavoitusviraston toimeksiannosta. Arkkitehtitoimisto 8 Studio Oy. Rainer Mahlamäki, arkkitehti SAFA ja Anu Leinonen, arkkit.yo. Tampere, 1990. Tampellan kanta alueen asemakaavan muutos. Tampereen kaupungin ympäristövirasto, kaavoitus 15.11.1994. Kirjallisuus Johansson, Timo ja Ekroos, Leena. Massunmäki. Tampellan kylä kaupungissa. Kanta Tampellan asukasyhdistys ry ja Tampereen kaupunki. Tampere 2005. Tampella metallin aika ja taika. Toim. Ritva Palo oja. Tampereen museoiden julkaisuja 78. Tampereen kaupunki 2004. Niemelä, Jari. Tiilestä tehty Tampere punatiilirakennuksia eilen, tänään ja huomenna. Tampere Seura ry. Tampere 2006. Mukala, Jorma. Metso, Voima, Tuulensuu. Tampereen arkkitehtuuria. Tampere Seura ry. Tampere 1999. Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998. Tampereen kaupungin ympäristötoimi kaavoitusyksikkö julkaisuja 2/1998. Tampere 1998. 21