KIRJALLINEN KYSYMYS 480/2004 vp Paluumuuttajien verotuksen oikeudenmukaistaminen Eduskunnan puhemiehelle Ministeri Ulla-Maj Wideroos vastasi kirjalliseen kysymykseeni KK 233/2004 vp paluumuuttajien verotuksen oikeudenmukaisuudesta tavalla, joka ei voi jäädä ilman kommentointia. Ministeri ei ollut ottanut vastauksessaan huomioon sitä, että Ruotsin sosiaalivakuutusjärjestelmä on perusrakenteeltaan erilainen kuin Suomen vastaava. Ruotsissahan Suomen käytännöstä poiketen sairausvakuutusmaksu maksetaan vuosittaisesta bruttotulosta työvuosien aikana. Ruotsin sairausvakuutusmaksu kulumassa olevalle tulovuodelle on 11,08 % bruttoansiotulosta. Samansuuruinen sairausvakuutusmaksu maksettiin myös tulovuoden 2003 tulosta. Kuten tästä esimerkistä käy ilmi, on sairausvakuutusmaksu Ruotsissa erittäin korkea verrattuna Suomen sairausvakuutusmaksuun (1,5 %). Tämä ero johtuu juuri siitä, että Ruotsin järjestelmässä maksetaan myös tulevia eläkkeitä koskeva sairausvakuutusmaksu jo työvuosien aikana, joten ruotsalaisten eläkkeensaajien ei tarvitse maksaa minkäänlaisia sosiaalisia maksuja eläkkeestä, koska maksut on maksettu jo aikaisemmin. Ruotsissa eläkeläiset maksavat vain tuloveroa. Ministeri Wideroos kirjoittaa vastauksessaan: "Ruotsista Suomeen muuttaneiden eläkeläispaluumuuttajien keskuudessa on herännyt epäilyjä siitä, että heiltä perittäisiin kaksinkertaisesti sairausvakuutusmaksua, koska he Ruotsissa työssäoloaikana ovat suorittaneet sairausvakuutusmaksua. Kaksinkertaisen sairausvakuutusmaksun periminen ei kuitenkaan ole mahdollista. Henkilöiltä, jotka eivät asu Ruotsissa, ei siellä peritä sairausvakuutusmaksua, joten Suomeen muuttaneilta eläkkeensaajilta ei peritä Ruotsin sairausvakuutusmaksua." Tähän on kuitenkin todettava, että Suomeen muuttamisella ei ole mitään merkitystä Ruotsin sairausvakuutusmaksujen maksamiseen, koska Ruotsin lain mukaisesti ei sairausvakuutusmaksuja myöskään peritä Ruotsissa asuvilta eläkeläisiltä. Hehän ovat sikäläisten säädösten mukaan jo maksaneet sosiaalimaksuosuudet eläkkeistään etukäteen työssäkäyntiaikanaan. Sen sijaan Ruotsista Suomeen muuttaneet eläkeläiset joutuvat nyt maksamaan suomalaisen sairausvakuutusmaksun myös ruotsalaisista eläkkeistä. Paluumuuttajat eivät pidä tätä menettelyä ymmärrettävästi oikeudenmukaisena. Paluumuuttajaeläkeläisethän joutuvat maksamaan sairausvakuutusmaksun kahdesti, ensin Ruotsissa ja sitten Suomessa. Pohjoismaisen verosopimuksen mahdollistama ns. "vapautusmenetelmä" saattaa progressiivisen laskutavan ansiosta vaikuttaa erittäin negatiivisesti suomalaisen tulon verotukseen, mikä johtuu Ruotsin ja Suomen tulojen suuruuden vaihtelusta. Tämän vuoksi Ruotsi ei käytä tätä menetelmää Suomesta ja Ruotsista saatavien eläkkeiden verotuksessa silloin, kun eläkeläinen asuu Ruotsissa, mikä tarkoittaa, että Suomesta saatavia eläkkeitä ei millään tavalla veroteta Ruotsissa. Ruotsin soveltama käytäntö on siis kokonaisuutena oikeudenmukaisempi kuin nyt Suomen soveltama käytäntö, mikä on johtanut mm. tun- Versio 2.0
nettuun Haaparanta-ilmiöön. Poliittinen paine on kova paluumuuttajien suomalaisen verotuskäytännön muuttamiseksi oikeudenmukaiseksi, mikä olisi Suomelle kansantaloudellisestikin edullinen ratkaisu. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus ryhtyä vihdoinkin toimenpiteisiin Ruotsista Suomessa asuville maksettavien eläketulojen oikeudenmukaistamiseksi? Helsingissä 8 päivänä kesäkuuta 2004 Erkki Pulliainen /vihr 2
Ministerin vastaus KK 480/2004 vp Erkki Pulliainen /vihr Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Erkki Pulliaisen /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 480/2004 vp: Aikooko hallitus ryhtyä vihdoinkin toimenpiteisiin Ruotsista Suomessa asuville maksettavien eläketulojen oikeudenmukaistamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Sairausvakuutusmaksu Kysymyksen perusteluosassa on esitetty kritiikkiä toisen valtiovarainministerin Ulla-Maj Wideroosin kirjalliseen kysymykseen KK 233/2004 vp antaman vastauksen sisällöstä siltä osin kuin vastauksessa on kuvattu sairausvakuutusmaksun perimistä paluumuuttajaeläkeläisiltä. Mainitun vastauksen tueksi ja mahdollisten väärinkäsitysten välttämiseksi on syytä vielä yksityiskohtaisemmin kuvata Suomessa voimassa olevaa sosiaaliturvajärjestelmää ja sen eroja Ruotsissa käytössä olevaan järjestelmään. Vastaus on tältä osin valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä. Sekä Suomessa että Ruotsissa oikeus terveydenhuoltoon mukaan lukien sairausvakuutuksen edut perustuu asumiseen eikä suoritettuja vakuutusmaksuja edellytetä etuuksien saamiseksi. Siten oikeutta ei ole myöskään ansaittu maksuja suorittamalla. Suomen ja Ruotsin sairausvakuutukset eivät kattavuudeltaan vastaa toisiaan. Suomen sairausvakuutuksesta maksetaan sairaus- ja vanhempainpäivärahojen lisäksi sairaanhoitokulujen korvauksia. Sairausvakuutus korvaa yksityislääkärin ja muun yksityisen sairaanhoitopalvelun käytöstä aiheutuneita kustannuksia. Lisäksi sairausvakuutuksen kautta kustannetaan avohoidon lääke- ja matkakustannuksiin suoritettava korvaus. Sairausvakuutuksen sairaanhoitokulujen korvauksista pääosa kohdistuu eläkkeellä olevaan väestönosaan. Ruotsissa terveydenhuollosta vastaavat pääosin läänit, ja terveydenhuollon rahoitus toteutetaan verovaroin. Ruotsin sairausvakuutuksesta maksetaan edunsaajille vain päivärahoja eikä vakuutuksesta korvata sairaanhoitokuluja. Lisäksi sairausvakuutusmaksulla rahoitetaan eräitä varhaiseläkkeitä ja kuntoutusetuja. Maksulla ei rahoiteta eläkeaikaan kohdistuvia sairaanhoitokuluja. Lääke- ja matkakorvaukset kuuluvat läänien terveydenhuoltoon. Ruotsin sosiaaliturva rahoitetaan työnantajamaksuilla. Henkilöt, joiden ansioista ei suoriteta työnantajamaksuja, siis ensi sijassa yrittäjät, maksavat tätä vastaavaa ns. egenavgiftia eli omamaksua. Sekä työnantajamaksu että egenavgift muodostuvat erillisistä maksuosista. Vuonna 2004 sairausvakuutusosuus on työantajilla 11,08 % ja egenavgiftissa päivärahan karenssiajasta riippuen 7,42 11,81 %. Kokonaismaksu on työnantajilla 32,70 %. Lisäksi peritään palkansaajilta eläkemaksua, joka vuonna 2004 on 7,00 %. Palkansaajat eivät maksa muita sosiaalimaksuja. Tämä on ollut voimassa muutaman vuoden poikkeusta lukuun ottamatta 1970-luvun puolivälistä saakka. Suomessa vakuutetun sairausvakuutusmaksulla rahoitetaan sairausvakuutusjärjestelmästä aiheutuvia kustannuksia. Suomen sairausvakuutusjärjestelmä on osa asumisperusteista sosiaaliturvajärjestelmää. Järjestelmä rahoitetaan veronluonteisten työnantajilta ja vakuutetuilta perittävien sairausvakuutusmaksujen lisäksi verova- 3
Ministerin vastaus roin. Sairausvakuutuksen tehtävänä on täydentää verovaroin järjestettyä kuntien vastuulla olevaa kansanterveysjärjestelmää. Vakuutetun sairausvakuutusmaksu määrätään Suomessa asuvalle, joka on asumisensa perusteella oikeutettu sairausvakuutusetuuksiin. Sairausvakuutusmaksu peritään myös eläkkeensaajilta. Maksun määrääminen ja maksuunpano toimitetaan Suomessa osana verotusta. Sairausvakuutusmaksun määrääminen kuuluu Suomen kansalliseen toimivaltaan. Sairausvakuutusmaksu määrätään samalla tavalla Suomessa asuville eläkkeensaajille ja ulkomailta Suomeen muuttaville eläkkeensaajille. Maksu on kansalaisuudesta riippumatta yhtä suuri kaikille Suomessa asuville. Maksun perusteena ovat kaikki kunnallisverotuksessa verotettavat tulot, myös ulkomailta maksetut eläketulot. Jos yhteenlaskettujen eläkkeiden perusteella määräytyvä sairausvakuutusmaksu ylittää Suomesta maksettavan eläkkeen määrän, ylimenevää osaa sairausvakuutusmaksusta ei kuitenkaan peritä. Myöskään EY-tuomioistuimen asiassa C- 389/99 antaman päätöksen tarkoittamassa tapauksessa sairausvakuutusmaksua ei peritä ulkomailta maksetun eläketulon perusteella, kun Suomeen muuttaneelle eläkkeensaajalle ei makseta lainkaan eläkettä Suomesta ja eläkkeen maksava toinen EU:n jäsenvaltio on vastuussa hänen sairaanhoitonsa kustannuksista. Sairausvakuutusmaksun määrääminen myös ulkomailta saadun eläketulon perusteella on eläkkeensaajien tasa-arvoisen kohtelun näkökulmasta perusteltua. Jos Suomi ei ottaisi ulkomailta maksettua eläkettä vakuutetun sairausvakuutusmaksun perusteeksi, Suomessa asuva henkilö, joka saa osan eläketulostaan muualta kuin Suomesta, maksaisi sairausvakuutusmaksua Suomesta saamastaan tulosta vähemmän kuin eläkkeensaaja, joka saa saman suuruisen kokonaiseläketulon pelkästään Suomesta. Jos sairausvakuutusmaksua ei määrättäisi ulkomailta maksetun eläkkeen perusteella, paluumuuttajia suosittaisiin Suomesta eläkkeensä saavien kustannuksella. Muut suomalaiset eläkkeensaajat tai veronmaksajat joutuisivat rahoittamaan paluumuuttajien sairausvakuutusetuuksia ulkomailta maksetun eläkkeen osalta. Ruotsi tai muu EU:n jäsenvaltio, joka maksaa Suomeen eläkettä, ei vastaa täällä asuvan eläkkeensaajan sairausvakuutuksen kustannuksista silloin, kun henkilö saa eläkettä myös Suomesta. Suomi vastaa tällaisessa tapauksessa EY:n säännösten mukaan yksin kaikista paluumuuttajan sairausvakuutuksen kustannuksista ja on oikeutettu määräämään hänelle sairausvakuutusmaksun. Mitä eläkkeiden verotuksesta on verosopimuksessa sovittu Pohjoismaiden välisen tuloverosopimuksen mukaan Ruotsista Suomeen maksettavasta eläkkeestä verotetaan vain Ruotsissa. Suomessa asuvan henkilön Suomesta saamaa eläkettä verotetaan kuitenkin verovelvollisten tasavertaisen kohtelun vuoksi sen veroprosentin mukaan, joka vastaa hänen Suomesta ja Ruotsista saamansa ansiotulon yhteismäärää. Menettelyllä pyritään siihen, että Suomesta saadun tulon veroprosentti on yhtä suuri kuin sellaisella eläkkeensaajalla, joka saa vastaavan kokonaistulon pelkästään Suomesta. Se, että Ruotsin tulo vaikuttaa Suomen tulosta menevään veroon, ei ole mitenkään poikkeuksellista. Samalla tavalla vaikuttaa kaikki verovelvollisen saama lisätulo. Jos esimerkiksi työelämässä vielä oleva saa päätoimen lisäksi sivutuloja, hän maksaa myös päätoimesta saadusta tulosta lopullisessa verotuksessa veron suuremman prosentin mukaan kuin mitä hän maksaisi, jos lisäansioita ei olisi ollut. Veroprosentti on siis sitä korkeampi, mitä suuremmat tulot ovat. Pohjoismaisen sopimuksen lisäksi kaikissa muissakin Suomen tekemissä verosopimuksissa on sovittu, että toisessa maassa verotettu tulo vaikuttaa Suomessa muun tulon veroprogressioon. Pohjoismaisessa verosopimuksessa ei siten ole mitään epätavallista. Vertailua Ruotsiin Pohjoismaisen verosopimuksen mukaan voidaan siis toisessa pohjoismaassa verotettuun eläkkeeseen soveltaa asuinvaltiossa progressioehtoista vapautusmenetelmää. Menetelmä on käytössä mm. Suomessa ja Norjassa. Ruotsissa sen sijaan 4
Ministerin vastaus KK 480/2004 vp Erkki Pulliainen /vihr on haluttu eläkkeen ja palkan osalta luopua tästä menetelmästä. Ruotsissa on sen vuoksi säädetty verosopimusta lievempää sisäistä lainsäädäntöä. Suomessa tällaista lainsäädäntöä ei ole. Kyse on siis erilaisista ratkaisuista kotimaisen lainsäädännön suhteen. Joissain tapauksissa saattaa olla niin, että paluumuuttajalle olisi taloudellisesti edullisempaa asua Ruotsissa. Tilanne johtuu siitä, että Suomen ja Ruotsin verolait ja verotasot ovat erilaisia. Niitä ei ole verosopimuksella tarkoitettukaan tehdä samanlaisiksi. Tällä hetkellä paluumuuttaja maksaa Suomesta saamastaan tulosta veroa saman prosentin mukaan kuin muutkin Suomessa asuvat eläkkeensaajat. Suomessa ei ole säädetty paluumuuttajia suosivaa erityislainsäädäntöä. Poikkeustapauksia koskeva tuloverolain 136 :n muutos Ennen vuotta 1997 oli eräissä tilanteissa mahdollista, että paluumuuttajan kokonaisverorasitus muodostui suuremmaksi kuin henkilöllä, jolla oli sama kokonaistulo Suomesta. Tuloverolain 136 :n muutoksen (707/1997) jälkeen Suomi luopuu osasta omaa veroaan tilanteessa, jossa pienituloisen paluumuuttajan kokonaisverorasitus muodostuu suuremmaksi kuin saman tulon pelkästään Suomesta saavan kokonaisverorasitus. Tämä on katsottava kohtuulliseksi, vaikka tilanne johtuukin toisen valtion verotuksen korkeammasta tasosta. Muutosta sovellettiin ensimmäisen kerran vuodelta 1997 toimitetussa verotuksessa. Edellä selvitettyä tuloverolain 136 :n muutosta lukuun ottamatta muita suunnitelmia paluumuuttajien verotuksen muuttamiseksi ei ole tehty. Tämä on perustunut siihen, että ei ole katsottu voitavan suosia yhtä verovelvollisryhmää muiden verovelvollisryhmien kustannuksella. Kysymys onkin mitä suurimmassa määrin verovelvollisten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteuttamisesta. Asialla on myös fiskaalista merkitystä. Johtopäätökset Edellä olevasta ilmenee, että Suomen sisäinen verolainsäädäntö ja vakuutetun sairausvakuutusmaksun määrääminen perustuu Suomessa asuvien verovelvollisten tasa-arvoiseen ja yhdenvertaiseen kohteluun. On korostettava, että vertailtavana on nimenomaan Suomessa asuvien henkilöiden verotus ja heille määrättävät vakuutetun sairausvakuutusmaksut. Sellainen vertailu, jossa tutkitaan verotuksen ja sairausvakuutusmaksujen tasoa ja niiden kohdistumista eri Pohjoismaissa asuviin henkilöihin, sisältää aivan toisenlaisen näkökulman ja edellyttäisi yhdenvertaisen kohtelun saavuttamiseksi tuloverotuksen ja sairausvakuutusjärjestelmän harmonisoimista Pohjoismaiden välillä. Tällaisesta harmonisoinnista ei hallituksessa ole keskusteltu. Edellä olevaan viitaten hallitus ei näe syytä ryhtyä enempiin toimenpiteisiin kansanedustaja Erkki Pulliaisen tarkoittamassa asiassa. Helsingissä 30 päivänä kesäkuuta 2004 Ministeri Jan-Erik Enestam 5
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 480/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Erkki Pulliainen /gröna: Skall inte regeringen äntligen vidta åtgärder för att göra utbetalningen av pensioner från Sverige till pensionärer bosatta i Finland rättvis? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Sjukförsäkringsavgiften I spörsmålets motiveringsdel anförs kritik mot andra finansminister Ulla-Maj Wideroos svar på det skriftliga spörsmålet SS 233/2004 rd till den del svaret redogör för uttaget av sjukförsäkringsavgift hos återflyttade pensionärer. Till stöd för svaret och för att undvika eventuella missförstånd är det på sin plats att beskriva det rådande sociala trygghetssystemet i Finland i större detalj och skillnaderna mot det svenska systemet. Denna del av svaret har beretts på social- och hälsovårdsministeriet. I Finland såväl som i Sverige grundar sig rättten till hälso- och sjukvård inbegripet sjukförsäkringsförmåner på boende och det förutsätts inte att man har betalat försäkringsavgifter för att man ska få ut förmåner. Därmed har rätten inte heller tjänats in genom betalade avgifter. Den finska och den svenska sjukförsäkringen har inte samma täckning. Från den finska sjukförsäkringen betalas utöver sjuk- och föräldradagpenning också ersättningar för sjukvårdskostnader. Sjukförsäkringen ersätter en del kostnader för att anlita privat läkare och andra privata sjukvårdstjänster. Genom sjukförsäkringen bekostas dessutom ersättningen för läkemedels- och resekostnader inom den öppna vården. Lejonparten av ersättningarna för sjukvårdskostnader från sjukförsäkringen går till pensionärer. I Sverige svarar länen huvudsakligen för hälso- och sjukvården och den finansieras med skattemedel. De svenska förmånstagarna får bara dagpenningar genom sjukförsäkringen, den ersätter inte sjukvårdskostnader. Med sjukförsäkringsavgiften finansieras dessutom vissa förtidspensioner och rehabiliteringsförmåner. Den går inte till att finansiera sjukvårdskostnader under pensionstiden. Läkemedels- och resekostnadsersättningar ingår i länens hälso- och sjukvård. Det svenska sociala tryggheten finansieras med arbetsgivaravgifter. De som inte betalar arbetsgivaravgift för sina förvärvsinkomster, alltså i första hand företagare, betalar en motsvarande s.k. egenavgift. Både arbetsgivaravgiften och egenavgiften består av separata avgiftsdelar. År 2004 är sjukförsäkringsavgiften för arbetsgivarna 11,08 procent och egenavgiften beroende på dagpenningens karenstid 7,42 11,81 procent. Arbetsgivarnas totalavgift är 32,70 procent. Dessutom tas en pensionsavgift ut hos löntagarna. År 2004 är den 7,00 procent. Löntagarna betalar inga andra socialavgifter. Detta system har med några års undantag gällt sedan mitten av 1970-talet. I Finland finansieras kostnaderna för sjukförsäkringssystemet med de försäkrades sjukförsäkringspremier. Vårt sjukförsäkringssystem är en del av det bosättningsbaserade sociala trygghetssystemet. Det finansieras dels med arbetsgivares sjukförsäkringsavgifter och försäkrades sjukförsäkringspremier som har karaktär av skatter, dels med skattemedel. Sjukförsäkringen avser att komplettera folkhälsosystemet som upprätthålls 6
Ministerns svar KK 480/2004 vp Erkki Pulliainen /vihr med skattemedel och som kommunerna har ansvar för. Den som är bosatt i Finland och som på grundval av sitt boende har rätt till sjukförsäkringsförmåner skall betala försäkrads sjukförsäkringspremie. Sjukförsäkringspremie tas också ut hos pensionstagare. Premien fastställs och debiteras via beskattningen. Att bestämma om sjukförsäkringsavgiften och sjukförsäkringspremien ingår i Finlands nationella kompetens. Sjukförsäkringspremien bestäms på samma sätt för pensionstagare som är bosatta i Finland och pensionstagare som flyttar till Finland från utlandet. Premien är lika stor för alla som är bosatta i Finland, oberoende av nationalitet. Den bestäms utifrån alla inkomster som är beskattningsbara vid kommunalbeskattningen, också pensionsinkomster från utlandet. Men om den sjukförsäkringspremie som beräknas på de sammanräknade pensionerna överskrider det pensionsbelopp som skall betalas från Finland, tas den överskjutande delen av sjukförsäkringspremien inte ut. Inte heller i det fall som avses i EGdomstolens beslut i ärende C-389/99 tas sjukförsäkringspremie ut på grundval av pensionsinkomst från utlandet, när en till Finland flyttad pensionstagare inte får någon pension alls från Finland och den betalande andra EU-medlemsstaten har ansvar för kostnaderna för pensionstagarens sjukvård. För att pensionstagarna skall bli lika behandlade är det motiverat att fastställa en sjukförsäkringspremie också på pensionsinkomst från utlandet. Om Finland inte lade pension från utlandet till grund för den försäkrades sjukförsäkringspremie skulle en i Finland bosatt person som får en del av sina pensionsinkomster från något annat land betala en mindre sjukförsäkringspremie för sin inkomst från Finland än en pensionstagare som får en lika stor total pensionsinkomst enbart från Finland. Om en sjukförsäkringspremie inte fastställdes på grundval av en utlandspension skulle återflyttare gynnas på deras bekostnad som får sin pension från Finland. Andra finländska pensionstagare eller skattebetalare vore tvungna att finansiera återflyttarnas pensionsförsäkringsförmåner till den del pensionen betalas från utlandet. Varken Sverige eller någon annan EU-medlemsstat som betalar pension till Finland svarar för sjukförsäkringskostnaderna för en här bosatt pensionär när pensionären också får pension från Finland. Enligt EG-reglerna betalar Finland i sådana fall ensam för återflyttarens samtliga sjukförsäkringskostnader och har rätt att fastställa en sjukförsäkringspremie för pensionären. Vad har det överenskommits om beskattningen av pensioner i skatteavtalet? Enligt inkomstskatteavtalet mellan de nordiska länderna beskattas en pension som betalas från Sverige till Finland bara i Sverige. Men för att de skattskyldiga skall bli lika behandlade beskattas en i Finland bosatt persons pension från Finland enligt den skattesats som svarar mot hans eller hennes sammanräknade inkomster från Finland och Sverige. Syftet med förfarandet är att skattesatsen för inkomster från Finland skall vara lika stor som för en pensionstagare som får motsvarande totala inkomster enbart från Finland. Att Sverigesinkomsten påverkar skatten på inkomsten från Finland är på inget sätt exceptionellt. Den skattskyldiges alla extra inkomster inverkar på samma sätt. Om t.ex. en person som fortfarande är förvärvsaktiv har biinkomster vid sidan av sina inkomster i huvudsyssla betalar han i den slutgiltiga beskattningen skatt också på inkomsten från huvudsysslan enligt en större skattesats än vad han skulle betala om han inte hade biinkomster. Skattesatsen är alltså desto större ju högre inkomsterna är. Det är inte bara i det nordiska skatteavtalet utan också i alla andra skatteavtal som Finland ingått som det har avtalats att inkomst som beskattas i ett annat land inverkar på skatteprogressionen i fråga om andra inkomster i Finland. Det nordiska skatteavtalet är alltså på intet vis avvikande. Jämförelse med Sverige Enligt det nordiska skatteavtalet kan man alltså tillämpa en progressionsberoende befrielsemetod för pensioner som beskattas i ett annat nordiskt land. Så är fallet t.ex. i Finland och Norge. I 7
Ministerns svar Sverige har man däremot velat avstå från detta förfarande vad gäller pension och lön. Därför har Sverige en intern lagstiftning som är lindrigare än skatteavtalet. Vi har ingen sådan lagstiftning i Finland. Det handlar alltså om olika lösningar för den nationella lagstiftningen. I vissa fall kan det vara fördelaktigare för en återflyttare att bo i Sverige. Det beror på att våra skattelagar och skattesatser är olika. Det har inte ens varit meningen att likrikta dem genom skatteavtalet. För tillfället betalar en återflyttare skatt på sin inkomst från Finland enligt samma skattesats som alla andra i Finland bosatta pensionärer. Vi har ingen speciallagstiftning som gynnar återflyttare. Ändringen av 136 i inkomstskattelagen som gäller undantagsfall Före 1997 var det i vissa situationer möjligt att återflyttarens totala skattebörda blev större än för en person som fick en lika stor totalinkomst från Finland. Efter ändringen i 136 i inkomstskattelagen (707/1997) avstod Finland från en del av sin egen skatt när den totala skattebördan för en återflyttare med låga inkomster blev större än den totala skattebördan för en person med lika stora inkomster enbart från Finland. Detta måste ses som skäligt trots att det beror på att den andra staten har en högre skattenivå. Ändringen tillämpades första gången vid beskattningen för 1997. Utöver ändringen i 136 i inkomstskattelagen har andra planer på att lindra beskattningen av återflyttare inte gjorts. Det beror på att man inte har ansett sig kunna gynna en grupp av skattskyldiga på de övrigas bekostnad. Det är i högsta grad fråga om jämlikhet och likställdhet mellan skattskyldiga. Saken spelar också en fiskal roll. Slutsatser Av det ovan anförda framgår att vår interna lagstiftning och de försäkrades sjukförsäkringspremier grundar sig på jämlikhet och likställdhet mellan de skattskyldiga. Det bör påpekas att jämförelsen uttryckligen handlar om beskattningen av personer som är bosatta i Finland och de försäkringspremier de skall betala som försäkrade. Infallsvinkeln är en helt annan om man undersöker beskattningens och sjukförsäkringsavgifternas nivå och hur de riktar sig till personer bosatta i de olika nordiska länderna. Det skulle kräva att inkomstbeskattningen och sjukförsäkringssystemet harmoniseras mellan de nordiska länderna för att alla skall bli lika behandlade. Någon sådan harmonisering har inte diskuterats i regeringen. Regeringen hänvisar till det ovan sagda och ser ingen anledning till vidare åtgärder i den sak som riksdagsledamot Pulliainen avser. Helsingfors den 30 juni 2004 Minister Jan-Erik Enestam 8