EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO KOMISSION RAPORTTI LUONNONVARAISTEN LINTUJEN SUOJELUSTA ANNETUN DIREKTIIVIN 79/409/ETY SOVELTAMISESTA

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel 25.03.2002 KOM(2002) 146 lopullinen KOMISSION RAPORTTI LUONNONVARAISTEN LINTUJEN SUOJELUSTA ANNETUN DIREKTIIVIN 79/409/ETY SOVELTAMISESTA TIEDOT KAUDELTA 1996 1998 raportti perustuu jäsenvaltioiden toimittamiin tietoihin direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten soveltamisesta

KOMISSION RAPORTTI LUONNONVARAISTEN LINTUJEN SUOJELUSTA ANNETUN DIREKTIIVIN 79/409/ETY SOVELTAMISESTA TIEDOT KAUDELTA 1996 1998 raportti perustuu jäsenvaltioiden toimittamiin tietoihin direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten soveltamisesta SISÄLLYS 1. Johdanto... 3 2. Lajien suojelun taso (1 ja 2 artikla)... 5 2.1 Artiklojen tavoitteet... 5 2.2 Luettelo Euroopan unionin lintulajeista... 5 2.3 Lintukantojen kehityssuunnat ja tilanne... 5 2.4 Kolmivuotisraporteissa toimitetut jäsenvaltioiden tiedot... 6 3. Elinympäristöjen säilyttäminen ja erityisten suojelualueiden verkosto (3 ja 4 artikla) 7 3.1 Artiklojen tavoitteet... 7 3.2 Erityisten suojelualueiden verkoston perustaminen jäsenvaltioittain... 7 3.3 Erityisten suojelualueiden verkoston riittävyys... 11 4. Hyödyntäminen (5, 6, 7, 8 ja 9 artikla)... 12 4.1 Artiklojen tavoitteet... 12 4.2 Raportointikaudella annetut uudet säädökset ja aikaisempiin säädöksiin tehdyt merkittävät muutokset... 13 4.3. Jäsenvaltioiden metsästysjärjestelmiin tehdyt muutokset, jotka koskevat metsästettävien lajien lukumäärää, metsästyskauden alkamis- ja päättymisajankohtaa ja poikkeusalueita... 14 4.4 Suojelujärjestelmää koskevat tärkeät poikkeukset, jotka on tehty tai kumottu tai joita on muutettu raportointikaudella (9 artikla)... 21 5. Tutkimus ja liitännäistoimenpiteet (10, 11, (13 ja 14) artikla)... 23 5.1 Artiklojen tavoitteet... 23 5.2 Komission tehtäviin kuuluvat selvitykset... 23 5.3 Jäsenvaltioiden tehtäviin kuuluvat selvitykset... 24 5.4 Sellaisten lintulajien istuttaminen jäsenvaltioiden Eurooppaan kuuluville alueille, jotka eivät elä näillä alueilla luonnonvaraisena... 29 2

1. JOHDANTO Tämä yhteenvetoraportti on laadittu niiden tietojen pohjalta, jotka jäsenvaltiot ovat toimittaneet komissiolle direktiivin 12 artiklassa edellytetyissä kansallisissa raporteissa. Raportti koskee vuosia 1996, 1997 ja 1998. Raportissa esitetään ainoastaan merkittävät erot aikaisempaan tilanteeseen verrattuna (ks. Komission kertomus luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun direktiivin 79/409/ETY soveltamisesta Tiedot kaudelta 1993-1995). Jäsenvaltioiden kolmen vuoden välein toimittamien raporttien lisäksi otetaan huomioon tiedot, joita jäsenvaltiot toimittavat komissiolle direktiivin 4 ja 9 artiklan mukaisesti. Direktiivissä 79/409/ETY 1, sellaisena kuin se on muutettuna direktiiveillä 81/854/ETY 2, 85/411/ETY 3, 86/122/ETY 4, 91/244/ETY 5, 94/24/EY 6 sekä Kreikan 7, Espanjan ja Portugalin liittymisasiakirjoilla 8 ja Itävallan, Ruotsin ja Suomen liittymisasiakirjoilla 9, luodaan sen 1 artiklalla yleinen järjestelmä, jolla suojellaan kaikkia luonnonvaraisina eläviä lintulajeja jäsenvaltioiden Eurooppaan kuuluvalla alueella, johon perustamissopimusta sovelletaan (lukuun ottamatta Grönlantia). Järjestelmän tavoitteena on kyseisten lajien suojelu, hoitaminen ja sääntely. Järjestelmän avulla säännellään lisäksi luonnonvaraisten lintujen metsästämistä ja pyydystämistä. Sitä sovelletaan luonnonvaraisiin lintuihin ja niiden muniin, pesiin ja elinympäristöihin. Direktiivin 2 artiklassa määritellään tavoitteeksi kaikkien lintulajien suojelu, ja tämä tavoite kytketään sekä lajien ekologisiin tarpeisiin että yleisön tieteellisiin, sivistyksellisiin, virkistykseen liittyviin ja taloudellisiin vaatimuksiin. Direktiivissä käsitellään kahta pääaihetta: elinympäristöjen suojelua, jota edellytetään 3 ja 4 artiklassa, ja hyödyntämismääriä, joista annetaan säännöksiä 5 9 artiklassa. Direktiivin 10 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on edistettävä luonnonvaraisten lintujen suojelun tutkimusta. Direktiivin 11 artiklan mukaan on varmistettava, että sellaisen lajin istuttaminen alueelle, joka ei elä siellä luonnonvaraisena, ei vahingoita paikallista kasvistoa ja eläimistöä. Direktiivin 12 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle raportti direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten soveltamisesta. Useat jäsenvaltiot ovat toimittaneet kautta 1996 1998 koskevat raporttinsa myöhässä. Viimeinen niistä toimitettiin komissiolle heinäkuussa 2001. Direktiivin mukaisesti toteutetut toimenpiteet eivät saa missään tapauksessa johtaa jäsenvaltioiden Eurooppaan kuuluvalla alueella luonnonvaraisina elävien lintulajien 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Direktiivi 79/409/ETY; EYVL L 103, 25.4.1979. Direktiivi 81/854/ETY; EYVL L 319, 7.11.1981, s. 3. Direktiivi 85/411/ETY; EYVL L 233, 30.8.1985, s. 33. Direktiivi 86/122/ETY; EYVL L 100, 16.4.1986, s. 22. Direktiivi 91/244/ETY; EYVL L 115, 8.5.1991, s. 41. Direktiivi 94/24/ETY; EYVL L 164, 30.6.1991, s. 9. EYVL L 291, 19.11.1979, s. 17 EYVL L 302, 15.11.1985, s. 221. EYVL L 1, 1.1.1995, s. 125. 3

suojelutilanteen huononemiseen (13 artikla), ja jäsenvaltiot voivat toteuttaa tiukempia suojelutoimenpiteitä kuin direktiivissä säädetyt (14 artikla). Direktiivin 15 19 artiklassa säädetään mm. direktiivin mukauttamista tekniikan ja tieteen kehitykseen käsittelevän komitean perustamisesta, komiteamenettelystä ja määräajoista. 4

2.1 Artiklojen tavoitteet 2. LAJIEN SUOJELUN TASO (1 JA 2 ARTIKLA) Direktiivin 1 artiklassa määritellään direktiivin soveltamisala. Direktiiviä sovelletaan lajeihin, ts. kaikkiin niiden kantoihin ja yksilöihin niiden alkuperästä riippumatta. Direktiiviä ei sovelleta kantoihin, jotka voidaan helposti tunnistaa kotieläimiksi, vaikka ne olisivatkin palanneet luonnonvaraiseen tilaan (kuten vapaat pulukannat). Direktiiviä ei sovelleta myöskään lajeihin, joiden kantoja esiintyy yhteisön alueella pelkästään tarkoituksellisen tai tahattoman istutuksen seurauksena, eikä mahdollisiin havaittuihin yksilöihin, jotka ovat ilmeisesti vankeudesta karanneita eläimiä. Direktiiviä ei sovelleta myöskään vankeudessa eläviin eläimiin. Luettelo lintulajeista, jotka elävät luonnonvaraisina jäsenvaltioiden Eurooppaan kuuluvalla alueella, laaditaan kokoamalla yhteen jäsenvaltioiden lintukomiteoiden tai niiden puuttuessa lintuluetteloiden laatijoiden hyväksymät luettelot. Direktiivin 2 artiklassa määritellään tavoitteeksi kaikkien direktiivissä tarkoitettujen lintulajien suojeleminen, ja tämä tavoite kytketään sekä lajien ekologisiin tarpeisiin että yleisön tieteellisiin, sivistyksellisiin, virkistykseen liittyviin ja taloudellisiin vaatimuksiin. Siinä säädetään nimenomaisesti suojelemiseen ja hoitamiseen sekä tarvittaessa ennalleen saattamiseen tai rajoittamiseen tähtäävistä toimenpiteistä. 2.2 Luettelo Euroopan unionin lintulajeista Euroopan unionin lintulajien luettelo, jossa on otettu huomioon vuoden 1999 loppuun mennessä julkaistut kansallisten lintukomiteoiden luettelot, löytyy osoitteesta http://www.europa.eu.int/comm/environment/nature/directive/birdspage1_fr.htm Luettelo noudattelee Voousin (1973, 1977) käyttämää jaksotusta, systematiikkaa ja nomenklatuuraa pienin muutoksin, jotka tehtiin 24. maaliskuuta 1988 pidetyssä asiantuntijakokouksessa. Tietyt selvästi erilaistuneet muodot, joita pidetään joskus lajeina, mainitaan luettelossa erikseen (inc.) heti sen lajin perään, johon ne liittyvät. Luettelossa ei oteta kantaa niiden taksonomiaan. Jotta luetteloa voitaisiin helpommin verrata Sibleyn ja Monroen luetteloon, jota käytetään viiteluettelona mm. CITES-sopimuksissa, siinä mainitaan synonyymit. Luettelo on vaihtoehtoinen luettelo, joka noudattelee Sibleyn ja Monroen jaksotusta. Jotta laji voitaisiin lisätä Euroopan unionin luetteloon, se on havaittava luonnonvaraisena ainakin yhdessä jäsenvaltiossa ja ainakin yhden kansallisen lintukomitean täytyy hyväksyä se ja julkaista se vuosittaisissa luetteloissaan. Luetteloon ei lisätä lajeja, joiden alkuperää komiteat pitävät epävarmana. 2.3 Lintukantojen kehityssuunnat ja tilanne BirdLife International julkaisi vuonna 1994 Euroopan lintulajien tilaa käsittelevän tutkimuksen tulokset. Julkaisu on tällä hetkellä paras saatavissa oleva tieteellinen tietolähde Euroopan tasolla, kuten direktiivin nojalla perustettu ORNIS-komitea on myöntänyt. Tietoja kerättiin ja analysoitiin neljä vuotta, ja tulokset kertovat ensimmäistä kertaa, missä määrin koko Euroopan mantereen kaikki lintulajit ovat taantuneet. 5

Tutkimuksessa yksilöidään 514 lintulajia, joista on tehty säännöllisesti havaintoja Euroopassa. Niistä 236:n suojelun taso on melko suotuisa, ja ne ovat levinneet laajalti Euroopan rajojen ulkopuolelle. Jäljelle jäävistä 278 lajista 83:n suojelun taso on myös suotuisa, mutta niiden levinneisyys keskittyy Eurooppaan. Kaikista 514 lajista 319:n (62 %) suojelun tasoa pidetään kokonaisuudessaan tyydyttävänä. Muiden 195 lajin (38 %) suojelun taso on epäsuotuisa. Tämä johtuu joko siitä, että näiden lajien kehityssuunta on selvästi taantuva tai siitä, että niiden levinneisyys on (joskus erittäin) suppea. Euroopassa säännöllisesti havaituista lajeista lähes 25 % on kärsinyt kantansa merkittävästä heikkenemisestä viime 20 vuoden kuluessa. Koska linnut reagoivat yleensä herkästi ympäristön muutoksiin, on syytä pelätä, että niiden taantuminen heijastaa myös muiden eläin- tai kasviryhmien kehityksessä tapahtuvia muutoksia eli luonnon monimuotoisuuden selvää heikkenemistä Euroopassa sekä levinneisyydellä että lajien yksilöiden lukuisuudella mitattuna. Lintulajien taantuminen johtuu useimmissa tapauksissa maankäytön muutoksista. Pääasiallinen syy todettuun taantumiseen on maanviljelyn tehostuminen. Se on pääsyynä tai ainakin yhtenä syynä taantuvien lajien tilanteen huononemiseen 42 prosentissa tapauksista. Elinympäristöjen, erityisesti kosteikkojen, häviäminen ja huononeminen on myös huomattava tekijä. Hyödyntäminen, kuten metsästys, vaikuttaa joskus kielteisesti uhanalaisten lajien kantoihin, joskin se on useimmiten vasta toissijainen syy. 2.4 Kolmivuotisraporteissa toimitetut jäsenvaltioiden tiedot Jäsenvaltiot eivät ole velvollisia ilmoittamaan komissiolle artiklan 12 mukaisessa joka kolmas vuosi annettavassa raportissa yleisiä velvoitteita koskevien artiklojen (1 ja 2 artikla) säännösten soveltamisesta. Jotkin jäsenvaltiot (Ruotsi, Suomi ja Yhdistynyt kuningaskunta) esittävät kuitenkin lainsäädäntönsä tilanteen. Tältä osin todettakoon, että Suomessa tuli 1. tammikuuta 1997 voimaan edellisen raportointikauden aikana laadittu uusi luonnonsuojelulaki, jossa otetaan huomioon lintudirektiivin 79/409/ETY säännökset. Säännökset tarkemmasta täytäntöönpanosta annettiin asetuksena 160/1997, joka tuli voimaan maaliskuussa 1997. Yhdistynyt kuningaskunta mainitsee raportissaan joukon toimenpiteitä, joilla on tarkoitus tehostaa direktiivin täytäntöönpanoa ja seurata direktiivillä suojeltavien lintukantojen kehitystä. Raportointikaudella laadittiin yhteenveto kaikista Yhdistyneessä kuningaskunnassa lisääntyvistä lintulajeista, ja siinä arvioidaan vuosina 1996 1998 tapahtuneet muutokset. Viranomaiset ilmoittavat ottaneensa vuonna 1998 käyttöön 14 ensisijaista indikaattoria osana hallituksen "kestävän kehityksen" politiikkaa. Yksi indikaattoreista liittyy pesivien lintukantojen kehitykseen, ja sen katsotaan mittaavan yleisesti luonnon- ja maaseutuympäristön tilaa. 6

3. ELINYMPÄRISTÖJEN SÄILYTTÄMINEN JA ERITYISTEN SUOJELUALUEIDEN VERKOSTO (3 JA 4 ARTIKLA) 3.1 Artiklojen tavoitteet Direktiivin 3 artiklassa mainitaan ensisijaisena toimenpiteenä lintujen elinympäristöjen säilyttäminen tai parantaminen, koska se on direktiivin tavoitteen saavuttamisen kannalta välttämätön edellytys. Siinä otetaan käyttöön näiden elinympäristöjen riittävän monimuotoisuuden ja laajuuden käsitteet. Siinä säädetään lähestymistavasta, joka perustuu kahteen toimintatapaan: suojelualueiden muodostamiseen ja hoitamiseen sekä yleisten toimenpiteiden toteuttamiseen elinympäristöjen suotuisan kehityksen turvaamiseksi. Kuten 2 artiklassa, siinäkin säädetään elinympäristön suojelua koskevien toimenpiteiden ohella myös toimenpiteistä elinympäristöjen saattamiseksi ennalleen tai jopa niiden luomisesta. Elinympäristöjen suojelu on virallisiin sitoumuksiin perustuva velvoite. Direktiivin 4 artikla on direktiivin keskeinen tekijä. Siinä täsmennetään ne suojelutoimenpiteet, jotka on toteutettava riittävien elinympäristöjen turvaamiseksi eräille direktiivin liitteessä 1 luetelluille erityisen herkille lajeille ja muuttolinnuille. Nämäkin suojelutoimenpiteet perustuvat kahteen toimintatapaan, eli koko alueella toteutettaviin erityistoimenpiteisiin ja erityisten suojelualueiden muodostamiseen. Erityisillä suojelualueilla tarkoitetaan jäsenvaltioiden osoittamia alueita, jotka ovat lukumäärältään ja kooltaan riittäviä turvaamaan tarkoitetuille lajeille suotuisat olosuhteet niiden koko levinneisyysalueella. Direktiivin 79/409/ETY 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisestä lauseesta aiheutuvat velvoitteet korvattiin neuvoston direktiivin 92/43/ETY 7 artiklan nojalla viimeksi mainitun direktiivin 6 artiklan 2, 3 ja 4 kohdasta aiheutuvilla velvoitteilla sen voimaantulosta eli kesäkuusta 1994 alkaen. Komissio vastaa muodostetun verkoston johdonmukaisuudesta ja riittävyydestä. On selvää, että verkoston ei tarvitse yksinään turvata koko suojelutavoitteen täyttämistä. Sen merkitys on kuitenkin sitä suurempi, mitä herkempi laji on elinympäristöjen muutoksille, jolloin ulkoisilta toimenpiteiltä voidaan odottaa vähemmän. 3.2 Erityisten suojelualueiden verkoston perustaminen jäsenvaltioittain Belgia Vuonna 1996, 1997 tai 1998 ei osoitettu uusia alueita eikä lisätty suojeltujen alueiden pinta-alaa. Polderiniityt ja niiden mikroreliefit on luokiteltu haavoittuviksi elinympäristöiksi Flanderin alueen erityisillä suojelualueilla. Tanska Vuonna 1996, 1997 tai 1998 ei osoitettu uusia alueita eikä lisätty suojeltujen alueiden pinta-alaa. Useita toimenpiteitä toteutettiin elinympäristöjen heikentymisen tai merkittävien häiriöiden estämiseksi. Erityisten suojelualueiden sisällä lisättiin joidenkin alueiden suojelua 7

(riistalintujen suojelu ja reservaatit). Raportointikaudella on annettu 23 asetusta, jotka koskevat näiden alueiden käyttöä, yleisön pääsyä niille ja metsästyksen harjoittamista. Tanska kokosi vuonna 1998 luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun direktiivin 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti lisätietoja osoittamastaan 111:stä lintujen suojelualueesta ja saattoi näiden alueiden lintukannoja koskevat tiedot ajan tasalle. Nämä tiedot kirjattiin NATURA 2000 -vakiolomakkeisiin. Kansallisella tasolla on vuosina 1996 1998 käynnistetty erityisillä suojelualueilla ennallistamishankkeita, jotka on osittain toteutettu. Hankkeiden arvo on arviolta 90 miljoonaa Tanskan kruunua, mistä osa tulee LIFE-määrärahoista. Uudessa asetuksessa (nro 782, marraskuu 1998) täsmennetään toimivaltaisille viranomaisille, että selvityksiin niistä vaikutuksista, joita hankkeilla voi olla erityisiin suojelualueisiin, on sisällytettävä arvio hankkeiden vaikutuksista suojeltuihin lintulajeihin. Hanketta ei voida toteuttaa, jos se arvion mukaan tuhoaisi elinympäristöjä tai haittaisi vakavasti lajeja, joita varten alue on osoitettu. Direktiivin 92/43/ETY 6 artiklan mukaisesti voidaan myöntää poikkeuksia yleisen edun kannalta pakottavista syistä. Saksa Erityisten suojelualueiden osoittaminen kuuluu osavaltioiden toimivaltaan. Saksassa osoitettiin raportointikauden aikana 65 uutta erityistä suojelualuetta. Natura 2000 -uutislehdessä toukokuussa 1996 ja helmikuussa 1999 julkaistujen taulukoiden ("Natura Barometer") mukaan nämä uudet alueet ovat pinta-alaltaan 5 584 km². Vuoden 1998 lopussa Saksassa oli 551 erityistä suojelualuetta, ja niiden pinta-ala oli yhteensä yli 14 000 km². Kaikki suunnitteluvaiheessa olevat hankkeet, jotka voivat aiheuttaa huomattavia muutoksia erityisten suojelualueiden sisällä, on ensin saatettava toimivaltaisten viranomaisten hyväksyttäviksi. Kreikka Raportointikauden aikana Kreikassa osoitettiin 26 uutta erityistä suojelualuetta. Uudet alueet ovat pinta-alaltaan 3 049 km². Vuoden 1998 lopussa Kreikassa oli 52 erityistä suojelualuetta, joiden pinta-ala oli 4 965 km². Saman kauden aikana käynnistettiin kuusi LIFE Nature-hanketta, joista kaksi liittyy välittömästi erityisiin suojelualueisiin. Espanja Espanjassa osoitettiin raportointikaudella 21 uutta erityistä suojelualuetta. Uudet alueet ovat pinta-alaltaan 7 853 km². Vuoden 1998 lopussa Espanjassa oli 170 erityistä suojelualuetta, joiden pinta-ala oli 33 191 km². Suurelle osalle erityisistä suojelualueista on laadittu hoitosuunnitelmat, ja suojelutoimenpiteisiin on ryhdytty alueellisten viranomaisten valvonnassa. 8

LIFE Nature-varoista on tuettu useita laajoja hankkeita, joilla pyritään ennallistamaan linnuille tärkeitä elinympäristöjä tai ekosysteemejä, sekä toimenpiteitä, joilla on tarkoitus suojella uhanalaisia lajeja (mm. Aquila adalberti, Hieraaetus fasciatus, Gypaetus barbatus, Columba bolli, Columba junoniae, Otis tarda ja Ciconia nigra). Ranska Ranskassa osoitettiin raportointikaudella 10 uutta erityistä suojelualuetta. Uudet alueet ovat pinta-alaltaan 807 km². Vuoden 1998 lopussa Ranskassa oli 109 erityistä suojelualuetta, joiden pinta-ala oli 7 877 km². Samaan aikaan LIFE Nature-rahoituksen turvin on käynnistetty useita laajoja toimia, joilla pyritään suojelemaan, vahvistamaan ja pelastamaan lajeja tai kohteita. Erityisesti mainittakoon munkkikorppikotkan (Aegypius monachus) istuttaminen Gorges de la Jonteen, pikkutuulihaukan (Falco naumanni) kantojen vahvistaminen Välimeren alueella sekä viuhkasorsan (Oxyura leucocephala) uudelleen istuttaminen Korsikaan. Lintujen elinympäristöjä on suojeltu myös luomalla yhdeksän luonnonreservaattia, joiden pinta-ala on yhteensä 13 000 hehtaaria. Irlanti Irlannissa osoitettiin raportointikaudella 25 uutta erityistä suojelualuetta. Uudet alueet ovat pinta-alaltaan 587 km². Vuoden 1998 lopussa Irlannissa oli 100 erityistä suojelualuetta, joiden pinta-ala oli 2 165 km². Erityisten suojelualueiden ulkopuolella suojeltiin useita edustavia ekosysteemejä, jotka käsittävät luonnonreservaatteja (79), eläinten suoja-alueita (5), vesilintujen rauhoitusalueita (69) ja luonnonpuistoja (5). Italia Erityisten suojelualueiden osoittaminen kuuluu autonomisten alueiden ja provinssien toimivaltaan. Italiassa osoitettiin raportointikaudella 121 uutta erityistä suojelualuetta. Uusien alueiden pinta-ala on 6 397 km². Vuoden 1998 lopussa Italiassa oli 201 erityistä suojelualuetta, joiden pinta-ala oli yhteensä 9 561 km². Luxemburg Luxemburgissa osoitettiin raportointikaudella 7 uutta erityistä suojelualuetta. Uusien alueiden pinta-ala on 34 km². Vuoden 1998 lopussa Luxemburgissa oli 13 erityistä suojelualuetta, joiden pinta-ala oli yhteensä 160 km². Alankomaat Alankomaissa osoitettiin raportointikaudella 7 uutta erityistä suojelualuetta. Uusien alueiden pinta-ala on 233 km². Vuoden 1998 lopussa Alankomaissa oli 30 erityistä suojelualuetta, joiden pinta-ala oli yhteensä 3 509 km². Saman ajanjakson aikana luotiin myös pienempiä luonnonreservaatteja luonnonsuojelulain mukaisesti. 9

Itävalta Itävallassa osoitettiin raportointikaudella 58 erityistä suojelualuetta. Näiden alueiden pintaala on yhteensä 11 333 km². Portugali Vuonna 1996, 1997 tai 1998 ei osoitettu uusia alueita eikä lisätty suojeltujen alueiden pinta-alaa. Suomi Vuosina 1996 1998 Suomi osoitti 439 erityistä suojelualuetta. Alueisiin kuuluu kaksi kansallispuistoa ja 311 yksityismaalla sijaitsevaa suojelualuetta. Vuoden 1998 lopussa suojelualueiden verkko kattoi yli 29 311 km² eli noin kahdeksan prosenttia Suomen pintaalasta. Vuonna 1996 aloitettiin suojelualuejärjestelmän kokonaisarviointi. Arvioinnissa on määrä asettaa alueet tärkeysjärjestykseen ja yksilöidä ensisijaisia toimia edellyttävät alueet. Suuri osa hankkeista, joilla pyritään ennallistamaan elinympäristöjä tai suojelemaan lajeja, on saanut rahoitusta LIFE Nature-ohjelmasta. Vuonna 1995 käynnistettiin kolme hanketta, joita on jatkettu koko raportointikauden ajan. Vuonna 1996 käynnistettiin viisi hanketta ja vuonna 1997 viisi muuta hanketta. Kaikki nämä hankkeet on toteutettu erityisillä suojelualueilla. Ruotsi Vuosina 1996 1998 Ruotsi osoitti 302 erityistä suojelualuetta. Vuoden 1998 lopussa suojelualueiden verkko kattoi yli 21 360 km² eli noin viisi prosenttia maan pinta-alasta. Vuosina 1996 1998 metsä- ja maatalousviranomaiset ovat antaneet määräyksiä, joilla on määrä turvata luonnonsuojeluun liittyviä etuja kieltämällä tarvittaessa puunkaato, suojelemalla herkkiä biotooppeja sekä kasvistoa ja eläimistöä, perustamalla suojelualueita jne. Vuodesta 1994 on ollut voimassa luonnonsuojelulain 19 c artikla, jonka mukaan suojelun tasoa ei voida erityisillä suojelualueilla muuttaa ilman hallituksen suostumusta. Hallituksella on siis oikeus valvoa päätöksiä, joita suojelun tasosta tehdään. Artiklaa täsmennettiin vuonna 1997 säännöksellä, jonka mukaan hallituksen suostumus tarvitaan erityisen suojelualueen suojelun poistamisen lisäksi myös poikkeamiseen säännöistä, jotka on vahvistettu näitä alueita varten. Lisäksi artiklaa on muutettu siten, että hallitus ei valvo poikkeuksia, joiden aiheuttamat vahingot olisivat merkityksettömiä. Jos reservaattina suojeltavaa erityistä suojelualuetta koskevista säännöistä poiketaan tai jos tällainen suojelu päätetään poistaa, lääninhallitus (länsstyrelsen) voi vaatia, että hakemuksen tehnyt yritys rahoittaa erityisen tutkimuksen reservaattiin kohdistuvista vaikutuksista tai kompensoi luonnonarvon menetystä muulla tavoin. Jos suojeltu alue on kosteikko, luonnonarvon menetystä on kompensoitava kohtuullisella tavalla. 10

Yhdistynyt kuningaskunta Vuosina 1996 1998 osoitettiin 74 uutta erityistä suojelualuetta. Tämä nosti vuoden 1998 lopussa Yhdistyneen kuningaskunnan erityisten suojelualueiden määrän 187:ään ja suurensi niiden yhteenlasketun pinta-alan 7 660 km²:iin. Pinta-ala on laajentunut yli 4 000 km 2 edellisen raportointikauden loppuun verrattuna. Yhdistyneessä kuningaskunnassa suojellaan huomattavaa määrää tieteellisesti kiinnostavia alueita. Näitä alueita on yli 6 500, ja niiden pinta-ala on 21 000 km 2. Käynnissä on myös lukuisia maatalouden ympäristötoimenpiteitä (mm. eläimistölle suotuisia kesannointitoimenpiteitä), joista monissa otetaan huomioon direktiivin tavoitteet ja edistetään niitä. Päätelmä: EU:ssa osoitettiin raportointikaudella 1 155 uutta erityistä suojelualuetta, ja suojeltujen alueiden pinta-ala kasvoi lähes 90 548 km² (josta 62 004 km² kolmessa uudessa jäsenvaltiossa) eli yli kaksinkertaistui edelliseen kauteen verrattuna. 3.3 Erityisten suojelualueiden verkoston riittävyys Erityisiä suojelualueita oli 31. joulukuuta 1998 yhteensä 2 403 10. Niiden yhteispinta-ala oli 162 450 km², mikä on noin 7 prosenttia Euroopan unionin alueesta. BirdLife International teki raportointikauden aikana laajan tutkimuksen Euroopan tärkeistä lintualueista (Important Bird Areas, IBA). Tutkimuksen tulokset 11 julkaistiin vuonna 2000. Tutkimus kattaa koko Euroopan mantereen, ja siinä yksilöidään ornitologisin perustein tärkeinä pidetyt lintualueet. Yksilöidyistä 3 619:stä tärkeästä lintualueesta 1997 on maailmanlaajuisesti, 1 176 maanosan laajuudessa ja 446 Euroopan unionille tärkeää. Alueista 2 342 sijaitsee Euroopan unionissa. Tutkimuksessa tarkasteltiin, missä määrin Euroopan unionin tärkeitä lintualueita on osoitettu erityisiksi suojelualueiksi (tilanne syyskuussa 1999). Tärkeiksi luokitelluista lintualueista 54 % (1 260 aluetta) sisältyi kokonaisuudessaan tai osittain yhteensä 1 375:een EU:n kaikissa 15 jäsenvaltiossa osoitettuun erityiseen suojelualueeseen. Jäljelle jäi kuitenkin 1 082 tärkeää lintualuetta (46 %), joita ei ollut osoitettu erityisiksi suojelualueiksi. Vain neljä jäsenvaltiota oli osoittanut yli 75 % tärkeistä lintualueistaan erityisiksi suojelualueiksi. Vaikka asiassa on edistytty raportointikauden päättymisen jälkeen, tämän raportin laatimishetkellä (joulukuussa 2001) tilanteessa oli edelleen merkittäviä puutteita monissa jäsenvaltioissa. 10 11 Baden-Württembergissä on osoitettu 271 erityistä suojelualuetta, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 86 km², muista luonnonsuojelusyistä kuin siksi, että ne olisivat lintujen kannalta tärkeitä. Tekstissä mainittu erityisten suojelualueiden määrä ei sisällä näitä alueita vaan pelkästään ornitologisesti tärkeät alueet. Heath, M.F. ja M.I. Evans (toim.) 2000. Important Bird Areas in Europe: Priority sites for conservation. (2 nidettä) Cambridge, UK. BirdLife International (BirdLife Conservation Series, n 8). 11

4.1 Artiklojen tavoitteet 4. HYÖDYNTÄMINEN (5,6,7,8JA 9 ARTIKLA) Direktiivin 5 artiklalla otetaan käyttöön yleinen suojelujärjestelmä, ellei muuta ole erikseen säädetty. Siinä kielletään lintujen tappaminen tai pyydystäminen, pesien ja munien tuhoaminen tai vahingoittaminen, munien kerääminen sekä häirintä ja sellaisten lajien hallussapito, joiden metsästys ei ole sallittua 7 artiklan mukaisesti tai joiden pyydystäminen ei ole sallittua 9 artiklan mukaisesti. Kaupallisten etujen mahdollisesti aiheuttamien haitallisten, hyödyntämismääriin vaikuttavien paineiden estämiseksi on tarpeen ottaa käyttöön yleinen kaupan pitämistä koskeva kielto ja rajoittaa poikkeukset koskemaan vain sellaisia lajeja, joiden biologinen tila sallii tällaisen poikkeamisen. Lisäksi joitakin lajeja (ks. direktiivin liite III) voidaan pitää kaupan, jos eräitä rajoituksia noudatetaan. Direktiivin 6 artiklassa kielletään pitämästä kaupan direktiivin soveltamisalaan kuuluvien lajien kuolleita tai eläviä yksilöitä tai niiden osia, mukaan lukien ne lajit, joita voidaan metsästää tai pyydystää, mutta lukuun ottamatta liitteessä III lueteltuja lajeja. Direktiivin 7 artiklassa annetaan lupa metsästykseen ja säännellään metsästystä, haukkametsästys mukaan luettuna. Siinä rajataan metsästys liitteessä II lueteltuihin lajeihin, jotka on valittu yksinomaan seuraavin biologisin perustein: kannan taso, levinneisyyden erityispiirteet, kannan kehitystä koskevat tiedot. Siinä edellytetään, että metsästyksen harjoittaminen tietyssä paikassa ei vaaranna muualla levinneisyysalueella toteutettuja suojelutoimenpiteitä ja että se vastaa "järkevän hyödyntämisen" ja ekologisesti "tasapainoisen sääntelyn" periaatteita, jotka ovat 2 artiklan edellytysten mukaisia. Direktiivin 8artiklassakielletään sellaiset tappamis- ja pyydystämisvälineet, jotka ovat omiaan johtamaan laajamittaiseen tai valikoimattomaan hyödyntämiseen. Direktiivin 9artiklassaotetaan käyttöön järjestelmä, jolla voidaan poiketa hyödyntämistä koskevista artikloista. Siinä säädetään kolmesta erityyppisestä perusteesta: 1. Lintujen oletetaan aiheuttaneen erityisiä ongelmia tai erityistä vahinkoa. Tätä perustelua voidaan käyttää ainoastaan "kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden turvaamiseksi, lentoturvallisuuden turvaamiseksi, viljelmille, kotieläimille, metsille, kalavesille ja vesistöille koituvan vakavan vahingon estämiseksi, kasviston ja eläimistön suojelemiseksi". Näissä tapauksissa artikloista voidaan poiketa, "jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole" (9 artiklan 1 kohta a alakohta). 2. Tutkimus- ja opetustarkoituksessa, kannan lisäämis- ja uudelleenistutustarkoituksessa, mutta aina tiukan valvonnan alaisena ja jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole (9 artiklan 1 kohdan b alakohta). 3. "Tiukasti valvotuissa oloissa ja valikoivasti tiettyjen lintujen pienien määrien pyydystämisen, hallussapitämisen tai muuten asiallisen hyötykäytön" salliminen on mahdollista. "Asiallisella" tarkoitetaan, että hyötykäyttö vaikuttaa suotuisasti direktiivin yleisiin tavoitteisiin (9 artiklan 1 kohdan c alakohta). Niistä ehdottomista vaatimuksista, joista direktiivissä säädetään lintukantojen ylläpitämiseksi sellaisella tasolla, joka vastaa ekologisia, tieteellisiä ja sivistyksellisiä 12

vaatimuksia ottaen huomioon taloudelliset ja virkistykseen liittyvät vaatimukset (2 artikla), ei voida poiketa. Poikkeuksia ei sallita myöskään elinympäristöjen säilyttämistäjapilaantumisentorjuntaakoskevistavaatimuksista(3ja4artikla). Näiden poikkeuslupien myöntämiselle asetetaan tiukat edellytykset, joita ovat muun muassa tyydyttävien vaihtoehtojen puuttuminen ja tiukka valvonta. Kolmatta perustelua koskee lisäksi poikkeuksen rajaaminen "pieniin määriin". Tämä käsite on pakostakin suhteellinen, ja silloin, kun poikkeus koskee hyödyntämistä, se voidaan parhaiten ilmaista vertaamalla hyödyntämismäärää ja niiden kantojen vuosittaista kuolleisuutta, joita poikkeus koskee. Poikkeusta, jonka vaikutus kannan pienenemiseen on alle prosentin kannan vuosittaisesta kuolleisuudesta, voidaan matemaattisesti pitää "pieneen määrään" kohdistuvana, koska sen vaikutus on pienempi kuin kannan kehittymistä koskeviin tietoihin liittyvä epätarkkuus. Hyödyntäminen on tässä tapauksessa "pientä" myös verrattaessa niihin lukuihin, joita metsästykseen tavanomaisesti liittyy, minkä vuoksi metsästystä käsitelläänkin yleisiä velvoitteita koskevien säännösten yhteydessä (7 artikla) ja muita hyödyntämismuotoja osana poikkeusjärjestelmää. 4.2 Raportointikaudella annetut uudet säädökset ja aikaisempiin säädöksiin tehdyt merkittävät muutokset 5 artikla Kaikkien direktiivissä tarkoitettujen lintulajien yleinen suojelujärjestelmä Lintulajien yleiseen suojelujärjestelmään tehdyt tärkeät muutokset, jotka ovat tulleet voimaan kyseisen kolmivuotiskauden aikana, esitellään seuraavassa jäsenvaltioittain ja tarvittaessa alueittain. Belgia Valloniassa tai Brysselin alueella suojelujärjestelmään ei ole tehty suuria muutoksia edelliskauteen verrattuna. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin antoi asiassa C-149/94 ("Vergy") tuomion, joka koskee vankeudessa syntyneiden lintujen jättämistä direktiivin 79/409/ETY soveltamisalan ulkopuolelle. Tuomion johdosta Flanderin alueella muutettiin säännöksiä, jotka koskevat tällaisten lintujen hallussapitoa. Tanska Lintulajien yleiseen suojelujärjestelmään ei tehty raportointikaudella tärkeitä muutoksia. Saksa Yleiseen suojelujärjestelmään ei tehty raportointikaudella tärkeitä muutoksia. Kreikka Yleiseen suojelujärjestelmään ei tehty raportointikaudella muutoksia. Espanja Yleiseen suojelujärjestelmään ei tehty raportointikaudella muutoksia. 13

Ranska Yleiseen suojelujärjestelmään ei tehty raportointikaudella muutoksia. Irlanti Yleiseen suojelujärjestelmään ei tehty raportointikaudella muutoksia. Italia Yleiseen suojelujärjestelmään ei tehty raportointikaudella muutoksia. Luxemburg Yleiseen suojelujärjestelmään ei tehty raportointikaudella muutoksia. Alankomaat Euroopan yhteisöjen tuomioistuin antoi asiassa C-149/94 ("Vergy") tuomion, joka koskee vankeudessa syntyneiden lintujen jättämistä direktiivin 79/409/ETY soveltamisalan ulkopuolelle. Tuomion johdosta Alankomaissa muutettiin säännöksiä, jotka koskevat tällaisten lintujen hallussapitoa. Itävalta Yleiseen suojelujärjestelmään ei tehty raportointikaudella tärkeitä muutoksia. Portugali Yleiseen suojelujärjestelmään ei tehty raportointikaudella muutoksia. Ruotsi Vuonna 1997 muutettiin metsästyslain 4 artiklaa direktiivin 79/409/ETY tavoitteiden saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Yleinen suojelu on taattava kaikille lintulajeille, myös niille, jotka eivät kuulu kansalliseen eläimistöön. Suomi Tammikuun 1. päivänä 1997 voimaantulleella uudella luonnonsuojelulailla säännellään lajien suojelua. Laissa säädetään lintu- ja nisäkäslajien yleisestä suojelusta. Laki ei koske metsästyslain 5 :ssä tarkoitettuja riistaeläimiä ja rauhoittamattomia eläimiä. Yhdistynyt kuningaskunta Yleiseen suojelujärjestelmään ei tehty raportointikaudella muutoksia. 4.3 Jäsenvaltioiden metsästysjärjestelmiin tehdyt muutokset, jotka koskevat metsästettävien lajien lukumäärää, metsästyskauden alkamis- ja päättymisajankohtaa ja poikkeusalueita Direktiivin 5 artiklan kaikki säännökset eivät koske kaikkia lintulajeja. Kahtakymmentäneljää lajia (liite II/1) saa jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti metsästää niiden kantojen koon, maantieteellisen levinneisyyden ja niiden yhteisön alueella olevien kantojen kehityksen 14

perusteella. Viittäkymmentäkuutta muuta lajia (liite II/2) saa metsästää ainoastaan joissakin maissa. Mitään näistä lajeista ei kuitenkaan saa metsästää niiden lisääntymiskauden eri vaiheiden aikana. Muuttavien lajien osalta kielto on voimassa myös aikana, jolloin linnut palaavat lisääntymisalueelle. Direktiivillä 94/24/ETY direktiiviin 79/409/ETY tehtyjen muutosten jälkeen direktiivin yhdistetyt liitteet II.1 ja II.2 olivat raportointikauden lopussa seuraavanlaiset: Liite II.1 Laji B DK D EL E F IRL I L NL A P S FIN UK Anser fabalis * * * * * * * * * * * * * * * Anser anser * * * * * * * * * * * * * * * Branta canadensis * * * * * * * * * Anas penelope * * * * * * * * * * * * * * * Anas strepera * * * * * * * * * * * * * * * Anas crecca * * * * * * * * * * * * * * * Anas plathyrhynchos * * * * * * * * * * * * * * * Anas acuta * * * * * * * * * * * * * * * Anas querquedula * * * * * * * * * * * * * * * Anas clypeata * * * * * * * * * * * * * * * Aythya ferina * * * * * * * * * * * * * * * Aythya fuligula * * * * * * * * * * * * * * * Lagopus l. Scoticus * * Lagopus mutus * * * * * * * * Alectoris graeca * * * * * Alectoris rufa * * * * * Perdix perdix * * * * * * * * * * * * * * * Phasianus colchicus * * * * * * * * * * * * * * * Fulica atra * * * * * * * * * * * * * * * Lymnocryptes minimus * * * * * * * * * * * * * * * Gallinago gallinago * * * * * * * * * * * * * * * Scolopax rusticola * * * * * * * * * * * * * * * Columba livia (1) * * * * * * * * * Columba palumbus * * * * * * * * * * * * * * * (1) Tässä tarkoitetaan Columba livia -lajin luonnonvaraisia kantoja eikä puluista peräisin olevia kantoja. * Lajia tavataan jäsenvaltiossa, ja sitä saa metsästää 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Lajit, joilla oli säädetty metsästyskausi jäsenvaltiossa raportointikauden lopussa. 15

Liite II.2 Laji B DK D EL E F IRL I L NL A P S FIN UK Cygnus olor * * Anser brachyrhynchus * * * * Anser albifrons * * * * * * * * * Branta bernicla * * Netta rufina * * Aythya marila * * * * * * * * Somateria mollissima * * * * * Clangula hyemalis * * * * * * Melanitta nigra * * * * * * * Melanitta fusca * * * * * * * Bucephala clangula * * * * * * * * Mergus serrator * * * * Mergus merganser * * * * Bonasa bonasia * * * * Lagopus l. lagopus * * Tetrao tetrix * *M *M * * * * * Tetrao urogallus *M *M * * * * * Alectoris barbara * * Alectoris chukar * Coturnix coturnix * * * * * * Meleagris gallopavo * * Rallus aquaticus * * Gallinula chloropus * * * * * * Haematopus ostralegus * * Pluvialis apricaria * * * * * * * * * Pluvialis squatarola * * * Vanellus vanellus * * * * * * * Calidris canutus * * Philomachus pugnax * * Limosa limosa * * Limosa lapponica * * * Numenius phaeopus * * * Numenius arquata * * * * Tringa erythropus * * Tringa totanus * * * * 16

Tringa nebularia * * Larus ridibundus * * * * * * Larus cachinnans * Larus canus * * * * Larus fuscus * * * Larus argentatus * * * * * * Larus marinus * * * * Columba oenas * * * * Streptopelia decaocto * * * * Streptopelia turtur * * * * * * Alauda arvensis * * * Turdus merula * * * * * Turdus pilaris * * * * * * * * Turdus philomelos * * * * * Turdus iliacus * * * * * Turdus viscivorus * * * * Sturnus vulgaris * * * * Garrulus glandarius * * * * * * * * * * Pica pica * * * * * * * * * * * * * Corvus monedula * * * * * * Corvus frugilegus * * * Corvus corone * * * * * * * * * * * * * * Jäsenvaltiot voivat sallia näiden lajien metsästyksen direktiivin 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti. * M Ainoastaan urokset. Lajit, joilla oli säädetty metsästyskausi jäsenvaltiossa raportointikauden lopussa. 6 artikla Liitteessä III olevassa 2 osassa lueteltujen lajien kaupanpitämisen salliminen Vaaditut edellytykset täyttyvät kaikissa jäsenvaltioissa, eikä raportointikaudella tehty merkittäviä muutoksia lainsäädäntöön. Ruotsissa annettiin raportointikauden aikana suojeltuja eläin- ja kasvilajeja koskevan lain (SFS 1994: 1818) 1 artiklan täytäntöönpanoasetukset. Kyseisessä artiklassa säädetään, että viranomaisilla on Ruotsin kansainvälisten sitoumusten rajoissa valtuudet vahvistaa sääntöjä, jotka koskevat suojeltujen eläin- ja kasvilajien tuontia ja vientiä, kuljetusta, kauppaa, suojelua, käsittelyä ja näytteilläpitoa. Tanskassa annettiin 25. tammikuuta 1996 asetus nro 42, jolla laajennetaan elävien lintujen kaupasta annettujen säännösten soveltamisalaa siten, että siihen kuuluvat direktiivissä 79/409/ETY tarkoitettujen lajien kaikki alalajit (vaikka ne eivät esiintyisi luonnonvaraisina unionin jäsenvaltioissa). 17

Suomessa 1. tammikuuta 1997 voimaantulleen uuden luonnonsuojelulain 49 :llä saatetaan tietyt yhteisön säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä. Metsästysasetuksen 31 :ssä (869/1998) kielletään kanadanhanhen, metsähanhen, heinätavin, allin, telkän, tukkakoskelon, isokoskelon, pyyn, teeren ja metson samoin kuin niiden tunnistettavien osien tai niistä valmistettujen tuotteiden kauppa. 7 artikla Hyödyntäminen, metsästysvälineet ja pyydystystavat Metsästettävien lintulajien luetteloon ja metsästyskausiin tehdyt tärkeät muutokset, jotka tulivat voimaan kyseisen kolmivuotiskauden aikana, esitetään seuraavassa jäsenvaltioittain. Belgia Raportointikaudella ei tehty tärkeitä muutoksia edelliseen kauteen verrattuna. Anas crecca poistettiin kuitenkin Flanderissa metsästettävien lajien luettelosta vuoden 1998 alusta ainakin vuoteen 2003 saakka, ja muiden vesilintujen kuin sinisorsan (Anas platyrhynchos) metsästys kiellettiin joillakin erityisillä suojelualueilla Flanderissa. Tanska Joulukuun 17. päivänä 1996 annetulla asetuksella 1271 muutetaan 21. tammikuuta 1994 annettua asetusta 39. Siinä vahvistetaan yleiset ja alueelliset metsästysajat ja täsmennetään, että metsästyksen harjoittaminen on kielletty auringonlaskun ja -nousun välisenä aikana (lukuun ottamatta sorsia ja hanhia). Siinä muutetaan luonnonvaraisten lintujen metsästysaikoja vain hieman. Saksa Saksan raportissa ei mainita tärkeitä muutoksia. Kreikka Maatalousministeriö julkaisee vuosittain, tavallisesti heinäkuussa, "vuosittaisen metsästysasetuksen", jossa määritellään metsästyskaudet Kreikassa. Uuttukyyhky (Columba oenas) poistettiin vuonna 1996 Kreikassa metsästettävien lajien luettelosta. Samana vuonna närhi (Garrulus glandarius) lisättiin metsästettävien lajien luetteloon lukuun ottamatta Peleponnesosta ja saaria, missä eläviä eri alalajeja halutaan suojella. Huomattakoon, että närheä ei Kreikan osalta sisällytetty lintudirektiivin liitteeseen II sen muuttamisen yhteydessä (ks. direktiivi 94/24/ETY). Vuonna 1996 yleinen metsästyskausi oli 20. elokuuta 28. helmikuuta. Vuonna 1998 metsästyskautta lyhennettiin kuukaudella (päättyväksi 31. tammikuuta eikä 28. helmikuuta) seuraavien kolmen lajin osalta: heinätavi (Anas querquedula), jänkäkurppa (Lymnocryptes minimus) ja taivaanvuohi (Gallinago gallinago). Espanja Espanja otti edellisessä raportissa huomioon vain kansallisen lainsäädännön, mutta on nyt toimittanut lisätietoja. Näyttää siltä, että itsehallintoalueiden lainsäädäntö ei aina noudata direktiivin 79/409/ETY liitteitä ja niissä annettua metsästettävien lajien luetteloa. Erityisesti kaksi lajia (Sturnus vulgaris ja Sturnus unicolor), jotka eivät sisälly direktiivin liitteisiin II1 ja 18

II2, katsotaan metsästettäviksi lajeiksi useilla Espanjan itsehallintoalueilla. Myös Streptopelia decaocto katsotaan metsästettäväksi lajiksi joillain itsehallintoalueilla, vaikka sitä ei ole sisällytetty luetteloon lajeista, joiden metsästys voidaan sallia Espanjassa. Lisäksi joukko lajeja (Gallinula chloropus, Turdus merula, Garrulus glandarius, Corvus corax, Passer domesticus), jotka katsotaan "haitallisiksi" Kataloniassa, katsotaan niin ikään metsästettäviksi, vaikka niitä ei mainita direktiivin liitteissä. Useita vieraita lajeja (Lophortyx californicus, Colinus virginianus, Myopsitta monachus ja Psittacula krameri) on sisällytetty joidenkin itsehallintoalueiden metsästettävien lajien luetteloihin. Ranska Raportointikauden aikana ei ole tapahtunut muutoksia 7 artiklan 1 3 kohdassa käsitellyissä asioissa. Artiklan 4 kohdan ja metsästyskausien osalta todettakoon, että vuoteen 1998 saakka departementtien prefekteillä oli valtuudet määrätä metsästyskausien kesto sääntömääräisten aikarajojen sisällä. Noudattaen komission esittämää luonnosta lintudirektiivin muuttamiseksi Ranskan parlamentti oli antanut 15. heinäkuuta 1994 lain, jossa sovelletaan ORNIS-menetelmää. Hallitus antoi parlamentille 18. kesäkuuta 1998 raportin, jossa arvioitiin vuoden 1994 lain soveltamista tieteellisen tulosaineiston ja yhteisön lainsäädännön kehityksen valossa. Vuoden 1994 laki päätettiin kumota 2. heinäkuuta 1998 annetulla lailla, jolla poistettiin yhtäältä metsästyksestä vastaavan ministerin valtuudet määrätä aikaistetun metsästyskauden ajankohdat ja toisaalta prefektien valtuudet määrätä riistan rauhoitusajat. Näistä ajankohdista säädettiin nyt itse laissa. Näyttää siltä, että uudessa laissa ei konkreettisesti oteta huomioon hallituksen raportissa annettuja tietoja eikä muuteta merkittävästi alkamis- ja päättymisajankohtia, jotka prefektit ja ministeri olivat aiemmin vahvistaneet. Myös tässä uudessa laissa säädetään metsästyskausien päättymisestä porrastetusti tammikuun 31. päivän ja helmikuun viimeisen päivän välillä. Euroopan komissio toimitti Ranskan hallitukselle 5. elokuuta 1998 lausunnon perusteluineen, koska Ranska oli jättänyt täyttämättä direktiivin 79/409/ETY mukaiset velvoitteensa. Ranskan ilmoitti 6. lokakuuta 1998 päivätyssä vastauskirjeessään aikeestaan asettaa eri sidosryhmien edustajista koostuva työryhmä, jonka tavoitteena on päästä yhteisymmärrykseen siitä, miten muuttolintujen metsästyskaudet voidaan vahvistaa direktiivin periaatteiden mukaisesti. Lisäksi kansallisen lainkäytön tasolla Ranskan korkein hallinto-oikeus kumosi Landesin prefektin heinäkuuksi asettamat alkamisajankohdat sekä prefektinasetuksen, jolla metsästyskauden päättymisajankohdaksi vahvistetaan 29. helmikuuta. Irlanti Raportointikauden lopussa (metsästyskausi 1998 1999) ja verrattuna edelliseen raportointikauteen Irlannissa oli sallittu kahden uuden lajin metsästys (Branta canadensis ja Anser anser). Metsästyskausi on koko maassa 1. 30. syyskuuta. Paikallisesti ja lajista riippuen kautta voidaan pidentää 31. tammikuuta saakka. Italia Maaliskuun 21. päivänä 1997 annetulla asetuksella poistetaan Italiassa metsästettävien lajien luettelosta seuraavat lajit: Passer domesticus, Passer montanus, Colinus virginianus, Sturnus vulgaris, Corvusfrugilegus, Corvusmonedula, Bonasa bonasia ja Limosa limosa. 19

Luxemburg Raportointikaudella ei tehty muutoksia edelliseen kauteen verrattuna. Alankomaat Raportissa ei anneta tietoja tästä asiasta. Itävalta Itävallassa direktiivistä 79/409/ETY aiheutuvat velvoitteet kuuluvat osavaltioiden toimivaltaan. Osavaltioiden raporteissa ei mainita tärkeitä muutoksia. Portugali Elokuun 14. päivänä 1996 annetulla Decreto Lei-säädöksellä 136/96 otettiin käyttöön uusi metsästettävien lajien suojelujärjestelmä, joka on 8. kesäkuuta 1994 annetun direktiivin 94/24/ETY mukainen. Ruotsi Raportointikaudella ei tehty muutoksia edelliseen kauteen verrattuna. Suomi Tetrao-lajien (Tetrao sp.) ja pyyn (Bonasa bonasia) metsästyskausi on 10. syyskuuta 31. lokakuuta suurimmassa osassa Suomea tietyin alueellisin rajoituksin. Yhdistynyt kuningaskunta Raportointikaudella ei tehty muutoksia edelliseen kauteen verrattuna. 8 artikla: Kansallisen lainsäädännön tilanne direktiivin liitteen IV osalta Yleisesti ottaen jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tarvittavat toimenpiteet usein jo ennen direktiivin voimaantuloa. Jäsenvaltioiden raporteissa ei mainita tärkeitä muutoksia. Ainoat muutokset ovat seuraavat: Vesilintujen myrkyttyminen lyijyhauleista. Isossa-Britanniassa hallitus on työskennellyt jo useita vuosia metsästys-, viljelijä- ja luonnonsuojelujärjestöjen kanssa rajoittaakseen lyijyä sisältävien ammusten käyttöä kosteikoissa tai kieltääkseen sen kokonaan. Syyskuussa 1995 käyttö kiellettiin vapaaehtoiselta pohjalta kahdeksi vuodeksi (metsästyskausiksi 95/96 ja 96/97). Vaikka käytäntö on muuttunut jonkin verrran, lyijyä sisältävien ammusten käytöstä ei ole luovuttu yleisesti. Tämän vuoksi hallitus on ilmoittanut, että paras ratkaisu olisi kieltää lyijypatruunoiden käyttö lailla Yhdistyneen kuningaskunnan kosteikkoalueilla. Tällaisen lain voimaantuloon saakka jatketaan vapaaehtoisuuteen perustuvaa kieltoa. Suomessa jousiaseen käyttäminen metsästysvälineenä on kielletty vuoden 1993 metsästysasetuksen 20 :llä. Itselataavaa asetta, jonka lippaaseen mahtuu enemmän kuin kaksi patruunaa, ei saa käyttää riistalintujen eikä rauhoittamattomien lintujen ampumiseen. Metsästysasetuksen muuttamisesta vuonna 1998 annetulla asetuksella 869 kielletään ääntä synnyttävän koneellisen laitteen käyttö lintujen pyydystämiseen tai tappamiseen. 20

4.4 Suojelujärjestelmää koskevat tärkeät poikkeukset, jotka on tehty tai kumottu tai joita on muutettu raportointikaudella (9 artikla) Jäsenvaltioiden 9 artiklan mukaisesti toimittamista vuosittaisista raporteista on seuraavassa yhteenveto kyseiseltä kolmen vuoden ajanjaksolta. Taulukko 3. Poikkeusten lukumäärä jäsenvaltioittain 1996 1997 1998 B (Belgia) 19 18 17 DK Tanska 58 40 (ei tietoja) D (Saksa) 170 754 238 EL (Kreikka) 4 4 4 E(Espanja) 88 109 126 F (Ranska) 24 24 41 IRL (Irlanti) 36 46 31 I(Italia) 16 143 216 L(Luxemburg) 0 3 4 NL (Alankomaat) 28 16 16 A (Itävalta) 15 19 35 P (Portugali) 51 38 26 S(Ruotsi) 31 33 163 FIN (Suomi) 20 22 40 UK (Yhdistynyt kuningaskunta) 151 254 324 Kaikki jäsenvaltiot ovat toimittaneet raporttinsa komissiolle vuosittain lukuun ottamatta Tanskaa, joka ei ole antanut raporttiaan vuodelta 1998. 21

Tiedot, jotka jäsenvaltiot antavat raporteissaan direktiivin 9 artiklan mukaisesti, syötetään JNCC:n 12 kehittämään järjestelmään ja esitetään sen mukaisesti. Järjestelmä oli käytettävissä useimmissa jäsenvaltioissa raportointikauden lopussa, ja sitä käytetään yhä laajemmin. Sen avulla jäsenvaltiot voivat rekisteröidä tietonsa sähköistä vakiolomaketta käyttäen ja poikkeuksista voidaan yksinkertaisesti ja nopeasti tehdä kooste (yleinen selvitys) Euroopan komissiolle. 12 JNCC eli Joint Nature Conservation Committee on lintudirektiivistä vastaava hallintoelin Yhdistyneessä kuningaskunnassa. 22

5. TUTKIMUS JA LIITÄNNÄISTOIMENPITEET (10, 11, (13 JA 14) ARTIKLA) 5.1 Artiklojen tavoitteet Lajien suojelu edellyttää hyvin usein niiden elinympäristöjen hoitamista. Elinympäristöjen hoitamiseksi on tunnettava tarkasti ne tekijät, jotka vaikuttavat joskus ratkaisevasti lajin tai lajiryhmän esiintymiseen tietyssä elinympäristössä. Näiden tekijöiden tunteminen perustuu täsmälliseen seurantaan ja järjestelmällisiin tutkimuksiin, ja siinä on vielä varsin usein puutteita tai parantamisen varaa. Näin ollen tieteellinen tutkimus, johon lintukantojen ja niiden elinympäristöjen järkevä hoito voi perustua, on luonnonvaraisten lintujen yleisen suojelujärjestelmän kulmakivi. Sen vuoksi sen kehittämistä ja koordinointia jäsenvaltioiden välillä kannattaa edistää. Direktiivin 10 artiklassa jäsenvaltiot velvoitetaan toteuttamaan tutkimusta lintukantojen suojelemiseksi, hoitamiseksi ja hyödyntämiseksi. Direktiivin liitteessä V vahvistetaan asiat, joihin on kiinnitettävä ensisijaisesti huomiota. Jäsenvaltiot ovat velvollisia kontrolloimaan kaikkien sellaisten lintulajien istuttamista jäsenvaltioiden Eurooppaan kuuluvalle alueelle, jotka eivät elä siellä luonnonvaraisina, varmistaakseen, etteivät ne vahingoita paikallista kasvistoa ja eläimistöä. Jäsenvaltioiden on kuultava komissiota kaikissa istuttamishankkeissa. Direktiivin 11 artiklassa suojellaan siis koko luonnonvaraista kasvistoa ja eläimistöä vierasperäisten lintulajien haitalliselta istuttamiselta Euroopan unionin alueelle. 5.2 Komission tehtäviin kuuluvat selvitykset Tutkimusta ja muuta toimintaa, jolla edistetään kaikkien direktiivin 1 artiklassa tarkoitettujen lintulajien suojelemista, hoitamista ja hyödyntämistä, olisi rohkaistava. Yhteisön tasolla LIFE Nature-rahoitusvälineen varoista maksetun tuen ansiosta BirdLife International oli edellisellä raportointikaudella laatinut yhteistyössä Wetlands Internationalin kanssa toimintasuunnitelmat 23 lajia varten, jotka ovat uhanalaisia kaikkialla Euroopassa. Sittemmin komissio on yhteisrahoittanut myös kahdeksan muun suunnitelman laatimista. Nämä suunnitelmat koskevat kolmea Euroopassa esiintyvää lajia (Aythya nyroca, Polysticta stelleri et Aquila clanga), jotka yksilöitiin ensisijaisiksi maailmanlaajuisesti uhanalaisten lintulajien luettelon hiljattaisen päivityksen yhteydessä, ja toisaalta viittä lintudirektiivin liitteessä I mainittua lajia (Botaurus stellaris, Gypaetus barbatus, Aquila pomarina, Hieraaetus fasciatus ja Tetrax tetrax). Ornis-komitea, Bernin yleissopimus ja Bonnin yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssi ovat hyväksyneet kaikki nämä 31 toimintasuunnitelmaa. Toimintasuunnitelmissa annetaan tietoja lajien tilanteesta, ekologiasta, uhkatekijöistä ja käynnissä olevista ja kaavailluista suojelutoimenpiteistä. Niiden avulla kullekin lajille voidaan määritellä selviä suojelutavoitteita sekä ensisijaisten toimenpiteiden ohjelma. Kaikkiin 31 suunnitelmaan voi tutustua komission ympäristöpääosaston verkkosivuilla osoitteessa http://europa.eu.int/comm/environment/nature/directive/birdspriority.htm LIFE-varoista on tuettu useita hankkeita, joiden lähtökohtana ovat lajeja koskevissa toimintasuunnitelmissa yksilöidyt kiireellisimmät toimet. Kyseiset 31 lajia mainitaan myös LIFE-Nature-rahoitusvälinettä 13 koskevan asetuksen mukaisesti ensisijaisiksi katsottujen lajien 13 LIFE-Nature on rahoitusväline, jolla tuetaan Euroopan unionin luonnonsuojelupolitiikkaa. 23

joukossa. LIFE-Nature-hankkeista saa lisätietoa komission ympäristöpääosaston verkkosivuilta osoitteesta http://europa.eu.int/comm/environment/nature/home.htm 5.3 Jäsenvaltioiden tehtäviin kuuluvat selvitykset Seuraavassa on yhteenveto jäsenvaltioiden toimittamista tiedoista. Belgia Raportointikaudella toteutettiin useita tutkimuksia tai selvityksiä, joista mainittakoon erityisesti seuraavat: Pitkäaikaisten tutkimusten jatkaminen (erityisesti vesilintujen rengastus ja talvilaskennat). Raportointikaudella toteutettiin muuttavien, pesivien ja talvehtivien lintujen kantojen vuosittaisia laskentoja. LIFE-Nature-hanke, joka koskee ruisrääkän (Crex crex) elinympäristöjen hoitotarpeita ja -keinoja. Saksa Raportointikauden aikana Saksassa toteutettiin tai pantiin alulle useita tutkimus- ja suojelutoimia, joista mainittakoon seuraavat: Kattohaikaran (Ciconia ciconia) telemetriatutkimukset (satelliitti). Wattenmeerin alueella pesivien lintukantojen seuranta. Pohjanmeren ympäristön meri- ja vesilintujen levinneisyys, kannat ja muuttaminen. Muuttolintujenkantojenkehityksenseuranta. Itä-Euroopan Ciconia ciconia -kantojen suojeluohjelman laatiminen. Eläinkantojen seurantajärjestelmän laatiminen käyttämällä mallina lintukantoja. Arviointi tuloksista, jotka on saatu Saksassa toteutetuista kansallisista ja kansainvälisistä hankkeista, joiden tarkoituksena on suojella hyvin uhanalaisia lintulajeja tärkeillä maatalousalueilla: ristiriidat ja niiden ratkaisumahdollisuudet. Uhanalaisten muuttavien eläinlajien kokonaisvaltainen analyysi osana maailmanlaajuisen tietorekisterin luomista. Saksassa pesivien uhanalaisten lintujen luettelon päivittäminen. Sadan keskeisen lajin seuranta perustana järjestelmälle, jossa arvioidaan luonnonsuojeluohjelmien tuloksia. Uusien ekosysteemien (neogeeni) arviointi luonnonsuojelukriteerien mukaisesti. 24