Alustavia pohdintoja korkeakoulujen opiskelijahaun ja -valinnan tietojärjestelmien kehittämisestä

Korkeakoulujen opiskelijavalintojen kehittämisryhmä Ilmari Hyvönen ja Joni Penkari 5.10.2010 Alustavia pohdintoja korkeakoulujen opiskelijahaun ja -valinnan tietojärjestelmien kehittämisestä korkeakoulujen opiskelijavalintojen kehittämisryhmän ja ministeriön nopeuttamistyöryhmän esitysten pohjalta v0.4 Tässä muistiossa on keskustelun pohjaksi kuvattu työryhmien opiskelijahaun prosesseihin ja edelleen tietojärjestelmiin vaikuttavat esitykset ja järjestelmien nykytilaa sekä alustavasti pohdittu tavoitetilaa, selvitettäviä asioita ja hahmoteltu järjestelmien kehittämisen aikataulua. SisältöAlustavia pohdintoja korkeakoulujen opiskelijahaun ja -valinnan tietojärjestelmien kehittämisestä korkeakoulujen opiskelijavalintojen kehittämisryhmän ja ministeriön nopeuttamistyöryhmän esitysten pohjalta 1 1 Suositukset ja ehdotukset... 2 1.1 Opiskelijavalintojen kehittämisryhmän suositukset syksyltä 2009... 2 1.2 Nopeuttamistyöryhmän esitykset... 3 1.3 Suositukset, uudistetut yhteishakuprosessit ja tietojärjestelmät... 3 2 Tietojärjestelmien nykytila ja tausta... 4 3 Tavoitetilan prosessit ja tietojärjestelmän toiminnallisuus... 6 3.1 Uudet tietojärjestelmät tukevat uudistettuja yhteishakuprosesseja... 7 3.2 Sanasto... 10 3.3 Hakujärjestelmän rajaus: yhteishakuun kuuluvat koulutukset, muut yhteishakujärjestelmällä hoidettavat haut ja siirtymät korkeakoulujärjestelmän sisällä?... 11 3.4 Ylioppilastutkinto ja muut mahdollisuudet... 16 3.5 Hakujärjestelmä ja hakuun liittyvä tiedotus ja ohjaus samassa järjestelmässä... 17 3.6 Hakutoiveet ja yhteisvalinnat... 19 3.7 Hakujen, valinnan ja tulosten julkistamisen ajankohdat... 21 3.8 Vieraskielisen koulutuksen, muualla kuin Suomessa tehdyn pohjakoulutuksen perusteella hakevien sekä ulkomaalaisten hakijoiden haut... 22 3.9 Yliopistojen muut erillisvalinnat... 23 3.10 Asiakaspalveluratkaisu... 24 3.10.1 Nykytila... 24 3.10.2 Asiakaspalvelun mahdollisia linjauksia uudessa korkeakoulujen yhteisessä hakujärjestelmässä... 26 3.11 Muita asioita joihin pitää ottaa kantaa... 28 4 Aikataulu... 29 5 Tietojärjestelmän toteuttaminen ja yhteydet muihin järjestelmähankkeisiin... 30 5.1 Palvelun kehittäminen ja ylläpito... 34 6 Luettelo (mahdollisista) linjauksista... 35 7 Luettelo avoimista kysymyksistä... 36

2/38 1 Suositukset ja ehdotukset Valtion talousarvioesityksessä vuodelle 2011 todetaan, että työurien pidentämiseksi ja osaamisen päivittämiseksi kehitetään opintoprosesseja, opiskelijavalintaa ja elinikäisen oppimisen edellytyksiä. Korkeakoulut vahvistavat elinikäisen oppimisen edellytyksiä joustavoittamalla koulutusjärjestelyjä ja kehittämällä eri tavoin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista. Alueiden ja työelämän muuttuviin tarpeisiin vastataan ensisijaisesti aikuiskoulutustarjontaa kehittämällä. Työelämässä toimiville kehitetään täydennyskoulutusta, soveltuvaa tutkintoon johtavaa koulutusta ja avoimen korkeakouluopetuksen tarjontaa. Korkeakoulut uudistavat opiskelijavalintaansa ja kehittävät opintojen rakennetta korkeakouluopintojen aloittamisiän alentamiseksi, opintojen nopeuttamiseksi ja keskimääräisen työelämään siirtymisiän alentamiseksi. Ylioppilastutkinnon painoarvoa opiskelijavalinnoissa lisätään ja ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakevat valitaan omana hakijaryhmänään. Opinto-ohjaajakoulutuksessa käynnistetään määräaikainen laajennusohjelma ja opintojen ohjausta lisätään, Korkeakoulujen yhteinen sähköinen hakujärjestelmä valmistellaan otettavaksi käyttöön vuonna 2013. Yliopistot ottavat lisäksi käyttöönsä valtakunnallisen opiskelijapalautejärjestelmän ja ammattikorkeakoulut jatkavat opiskelijapalautejärjestelmän sisällöllistä kehittämistä. (TAE 2011) Tässä muistiossa esitettävät toimenpide-ehdotukset perustuvat OKM:n opiskelijavalintojen kehittämisryhmän sekä nopeuttamistyöryhmän suosituksiin. Muistio käsittelee erityisesti uuden yliopisto- ja ammattikorkeakoulusektorien yhteisen hakujärjestelmän rakentamista sekä sen edellyttämiä prosesseja. Jo olemassa olevat järjestelmät sekä tässä muistiossa esitettyyn hankkeeseen olennaisesti linkittyvät SADe- ja RAKETTI-hankkeet otetaan huomioon kattavasti koko kehitystyön ajan. 1.1 Opiskelijavalintojen kehittämisryhmän suositukset syksyltä 2009 1 Opiskelijavalintoja tarkastellaan osana opetuksen ja opintojen kehittämistä sekä opetuksen johtamista. Opiskelijavalintojen kehittäminen perustuu tutkimus- ja seurantatietoon. Korkeakoulut järjestävät opiskelijavalinnan siten, että hakijat ovat valintoihin valmistautuessaan tasavertaisessa asemassa. Korkeakoulut sopivat yhdessä erilaisista alakohtaisista ratkaisuista, joiden tavoitteena on yhtenäistää valintaperusteita ja -menettelyjä. Valintakokeet perustuvat ensisijaisesti menettelyihin, jotka mittaavat hakijan motivaatiota, sitoutuneisuutta ja soveltuvuutta. Korkeakoulut kehittävät alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon koulutusta ja valintaprosesseja siten, että opiskelijalla on joustavia mahdollisuuksia koulutuksen aikana päättää suuntautumisestaan. o o o Opiskelijat valitaan tiedekuntiin, koulutusaloille tai muihin nykyistä laajempiin kokonaisuuksiin, joissa on mahdollista päättää suuntautumisesta opintojen kuluessa. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut päättävät yhtenäisistä ja nykyistä merkittävästi laajemmista menettelyistä, joilla opinto-oikeuden jo saanut opiskelija voi siirtyä toisen pääaineen tai koulutusohjelman opiskelijaksi korkeakoulujen sisällä ja niiden välillä. Yliopistot kehittävät yliopiston sisäistä hakumenettelyä niin, että kandidaattitutkinnon suorittanut opiskelija voi siirtyä toiseen maisterivaiheen koulutukseen osallistumatta valtakunnalliseen yhteishakuun. Ammattikorkeakoulut ottavat nykyistä laajemmin käyttöön opinto-oikeuden palauttamismenettelyn, jotta opinto-oikeuden menettäneiden ja opintojen loppuvaiheessa olevien opiskelijoiden ei tarvitse hakeutua uudelleen opiskelijaksi päävalintojen kautta. Korkeakoulut kehittävät jo korkeakoulututkinnon suorittaneille ja niille, joilla on tavoitteena suorittaa tutkinnon osa, mahdollisuuksia suorittaa erillisiä opintoja, oppisopimustyyppistä täydennyskoulutusta, erityispätevyyksiä ja avoimen yliopiston opintoja. Mikäli koulutukseen on valinta, niihin hakeudutaan yhteishaun ulkopuolella. Hakijajärjestelmä huomioi aikaisemmin korkeakoulututkinnon suorittaneet tarjoten heille tietoja täydentävistä opinnoista. 1 Opiskelijavalintojen kehittämisryhmän suositukset, syksy 2009

3/38 Korkeakoulutusta koskevia tiedotus- ja hakupalveluja yhdistetään ns. yhden luukun periaatteella toimivaksi hakijajärjestelmäksi. Hakijajärjestelmä tarjoaa ajantasaista korkeakoulutusta, korkeakoulujen palveluja, koulutustarjontaa, korkeakoulutukseen hakeutumista ja muuta valintoja tukevaa nykyistä monipuolisempaa tietoa asiakasystävällisesti. Hakijajärjestelmä rakennetaan hakijaa ohjaavaksi ja erilaiset hakijat huomioonottavaksi järjestelmäksi. Korkeakoulutusta koskevassa tiedotuksessa hyödynnetään myös sosiaalista mediaa. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tutkintoon johtavaan koulutukseen haetaan erillisiä valintoja lukuun ottamatta valtakunnallisessa yhteishaussa. Sähköiset hakujärjestelmät yhdistetään. Yliopistojen yhteishakua kehitetään ottamalla käyttöön hakutoivejärjestelmä, jossa hakija merkitsee hakutoiveensa mieluisuusjärjestykseen ja järjestelmä määrittää kunkin yliopiston päättämien valintaperusteiden avulla hakijoiden paremmuusjärjestyksen. Valintapäätökset ovat edelleen yliopiston vastuulla. 1.2 Nopeuttamistyöryhmän esitykset 2 Hakijat, jotka hakevat suorittamaan ensimmäistä korkeakoulututkintoa valitaan omana ryhmänään Niille, joilla on opiskeluoikeus korkeakoulussa, luodaan joustavia siirtymis- ja hakumahdollisuuksia korkeakoulujen ja korkeakoulujärjestelmän sisällä. Yhden tai useamman korkeakoulututkinnon jo suorittaneet valitaan erillisvalinnoilla. Ylioppilastutkintoa kehitetään edelleen sisällöllisesti siten, että se palvelee paremmin korkeakoulujen opiskelijavalintoja. Ylioppilastutkinnon ja ammatillisen perustutkinnon painoarvoa opiskelijavalinnoissa lisätään merkittävästi. Korkeakoulut lisäävät suoria todistusvalintoja. Korkeakoulut ilmoittavat etukäteen, millaisilla ylioppilastutkinnon tai ammatillisen perustutkinnon arvosanoilla ja eri aineista saaduilla pistemäärillä hakija tulee valituksi opiskelijaksi suoraan, ilman pääsykokeisiin osallistumista. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tutkintoon johtavaan koulutukseen haetaan erillisiä valintoja lukuun ottamatta kaikkien korkeakoulujen yhteisessä valtakunnallisessa yhteishaussa. Sähköiset hakujärjestelmät yhdistetään. Yhteishaussa otetaan myös yliopistojen osalta käyttöön hakutoivejärjestelmä, jossa hakija laittaa hakemansa koulutukset mieluisuusjärjestykseen hakuvaiheessa. Hakijan on mahdollista muuttaa antamaansa mieluisuusjärjestystä ennen kuin valintaehdotusten laatiminen alkaa. Useisiin hakukohteisiin hakeminen samanaikaisesti parantaa opintoihin sijoittumista. Yhteishaussa tyhjäksi jääneiden paikkojen täyttöprosessia tehostetaan. Korkeakoulujen tietojärjestelmiä kehitetään valtakunnallisesti siten, että ne vastaavat koulutuksen järjestämisen tavoitteisiin (RAKETTI-hanke). Korkeakoulujen valintaprosesseja kehitetään siten, että hakeutuminen tapahtuu nykyistä laajempiin kokonaisuuksiin, ei suoraan oppiaineeseen. Avoimeen yliopistoon ja avoimeen ammattikorkeakouluun siirtymistä selkeytetään korkeakoulujen laatimalla kriteeristöllä. Korkeakoulut ilmoittavat etukäteen sitovasti opintojen laajuuden ja arvosanan, jolla tutkinto-oikeus voidaan myöntää ilman pääsykoemekanismia. Kehitetään sähköisiin hakujärjestelmiin integroituva kattava sähköinen koulutustietopalvelu, joka tarjoaa elinikäisen oppimisen periaatteella kattavaa, paikkansapitävää ja ajantasaista tietoa koulutuksesta, ammateista, työelämästä ja uravaihtoehdoista sekä ammatinvalinnan neuvonta- ja ohjauspalveluista. 1.3 Suositukset, uudistetut yhteishakuprosessit ja tietojärjestelmät Opiskelijavalintojen kehittämisryhmän ja nopeuttamistyöryhmän ehdottamat haku- ja valintaprosessien muutokset edellyttävät merkittäviä muutoksia nykyisiin tietojärjestelmiin. Näin ollen tulee tarkastella 2 Ei paikoillanne, vaan valmiit, hep! Koulutukseen siirtymistä ja tutkinnon suorittamista pohtineen työryhmän muistio. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:11

4/38 kriittisesti, kannattaako muutoksia toteuttaa nykykokonaisuuteen, vai suunnitella muuttuneita prosesseja tukeva uusi järjestelmäkokonaisuus. Lisäksi käynnissä on useita merkittäviä valtakunnallisia tietojärjestelmäuudistusia; RAKETTI-hankkeessa suunnitellaan mm. uutta korkeakoulujen yhteistä opintohallinnon tietojärjestelmää sekä korkeakoulujen yhteistä tietovarantoa, SADe-hankkeessa oppijan palvelukokonaisuudessa ollaan uudistamassa kaikkien sektoreiden opiskelijavalintajärjestelmiä. Mahdollisesti osia nykyisestä hakujärjestelmien kokonaisuudesta voidaan hyödyntää osana uudistuvaa järjestelmäkokonaisuutta. Tavoitetilan järjestelmäkokonaisuus pohjautuu palvelukeskeiseen arkkitehtuuriin, jolla voi olla yhteisiä osia muiden koulutusasteiden hakujärjestelmien kanssa. Järjestelmäkokonaisuuden toteutus voidaan tarvittaessa hajauttaa usean eri toimittajan vastuulle, mikä on mahdollista valitun arkkitehtuuriratkaisun sekä avointen rajapintojen avulla. Järjestelmä on tavoitetilan toteutuessa yksinkertainen ylläpitää ja sen muuttamiseen ja ylläpitämiseen tarvitaan vähän toimittajaresursseja. Järjestelmään rakennettavat prosessit ovat muutettavissa joustavasti ylläpitäjien toimesta. Ylläpitoratkaisun kokonaisuus on muovattavissa sellaiseksi, että järjestelmäkokonaisuuden toiminta ja kehittäminen onnistuu riippumatta yksittäisen toimija/toimittajatahon teknisistä ratkaisuista. 2 Tietojärjestelmien nykytila ja tausta Nykyinen opiskelijoiden haku- ja valintajärjestelmäkokonaisuus on syntynyt pitkän ajan jakson kuluessa 1990-luvulta alkaen. Tietojärjestelmäkokonaisuus koostuu Opetushallituksen tuottamista keskitetyistä hakuja valintajärjestelmistä sekä korkeakoulujen ja muiden koulutuksen järjestäjien omista haku- ja valintajärjestelmistä. Kokonaisuuteen voidaan laskea kuuluvaksi myös koulutuksen järjestäjien opintohallinnon tietojärjestelmät ja YTL:n tutkintorekisteri, jotka toimivat tietojen lähteinä sekä tietojen lopullisena säilytyspaikkana. Järjestelmäkokonaisuudella tuotetaan 15 hakuun liittyvää ydinprosessia. Ammattikorkeakouluihin on haettu sähköisessä valtakunnallisessa yhteishaussa vuodesta 2000 alkaen. Ammattikorkeakoulukokeilun alkaessa niihin haettiin samassa järjestelmässä ammatillisen koulutuksen kanssa. Ammattikorkeakoulujen oma yhteishaku käynnistyi ammattikorkeakoulujen vakinaistamisen jälkeen vuonna 1996. Ammattikorkeakouluihin haetaan tällä hetkellä nuorten yhteishaussa, aikuiskoulutuksen yhteishaussa ja vieraskielisen koulutuksen yhteishaussa sekä ammattikorkeakoulujen omissa erillishauissa. Ammattikorkeakoulujen sähköisen hakujärjestelmän kautta järjestetään vuosittain kahdeksan yhteishakua. Ammattikorkeakoulujen yhteishakuja varten on kolme erillistä haku- ja valintajärjestelmää (AMKYH, AKYH ja VKYH). Yhteishakujen ulkopuoliset koulutukset ja niihin hakeneet tallennetaan AMKOREK-rekisteriin. Lisäksi kokonaisuuteen kuuluu ammatillisten opettajakorkeakoulujen yhteishaku (AMKOPE), jossa haetaan tutkintoon johtamattomaan koulutukseen.

5/38 Kuva 1: Ammattikorkeakoulujen yhteishakujärjestelmät nykyään (kuva:opetushallitus) Yliopistojen valtakunnallinen sähköinen hakujärjestelmä otettiin käyttöön syksyn 2008 erillishauissa ja valtakunnallisessa yhteishaussa ensimmäisen kerran keväällä 2009. Yliopistojen sähköisen hakujärjestelmän kautta järjestetään vuosittain kaksi yhteishakua. Yliopistot järjestävät lisäksi erillishakuja joko yliopistojen sähköisen hakujärjestelmän tai yliopistojen omien hakujärjestelmien kautta esimerkiksi vieraskieliseen koulutukseen ja maisterivaiheen koulutuksiin. Yliopistojen yhteishakujärjestelmä ei sisällä valintajärjestelmää, vaan valintaan liittyvä pistelasku ja valinta-ajot tapahtuvat korkeakoulujen omissa järjestelmissä.

6/38 Kuva 2: YSHJ nykytilassa (kuva: opetushallitus) Kansainvälisten opiskelijoiden valinnassa useat yliopistot käyttävät omaa erillistä haku- ja palvelujärjestelmää, University Admissions Finland (UAF) -järjestelmää ja palvelua tai omia tarkoitusta varten laadittuja haku- ja valintajärjestelmiään (esim. Aalto yliopiston teknillisen korkeakoulun eage). Kutakin yhteishakuprosessia toteuttaa siis useita erillisiä tietojärjestelmiä. Järjestelmäkokonaisuus pitää sisällään runsaasti keskinäisiä liitoksia. Tällä hetkellä tietojärjestelmien käyttöön ei ole hyödynnettävissä kansallista opetustoimen yhteistä tieto- ja käsitemallia. Tästä johtuen tietojärjestelmissä sovelletaan pitkälti sektorikohtaisia tieto- ja käsitemalleja. Järjestelmäkokonaisuuden tietoarkkitehtuurin uudelleen suunnittelulla voitaisiin tehostaa saman tiedon hyödyntämistä ja käyttöä. Prosessien toteuttamiseen liittyy edelleen paljon manuaalisia toimenpiteitä. Järjestelmäkokonaisuuden asiakaspalveluratkaisut ovat tällä hetkellä sektorikohtaisia. Ohjaus- ja neuvontatyö on hyvin kausiluonteista, mikä vaikeuttaa sen toteuttamista virkamiestyönä tehokkaasti. Kaikki järjestelmät toteuttavat periaatteessa yhtä prosessia; opintoihin hakeutumista. Opiskelijaksi ottamisen perusteiden myötä ovat järjestelmien toteuttamat prosessit ajallisesti pitkiä. Olemassa olevien sähköisten hakupalveluiden piirissä olevien hakujen kohderyhmä hakeutuu sähköisesti lähes 100%:sti. Siirtyminen sähköisten hakupalveluiden käyttämiseen on tuottanut aikanaan suuren tuottavuussäästön koulutuksen järjestäjille sekä hakijoille prosessien sähköistyessä. Tuottavuuden kehittäminen edelleen edellyttää merkittäviä toimintatapamuutoksia prosessin osalta sekä yhtenäisten tieto- ja käsitemallien käyttöönottoa sekä uudistettuja prosesseja tukevia tietojärjestelmiä. 3 Tavoitetilan prosessit ja tietojärjestelmän toiminnallisuus Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen haku- ja valintaprosessit eroavat tällä hetkellä toisistaan. Uuden yhteishakujärjestelmän ja ylipäätään uuden yhteishaun onnistuminen edellyttää korkeakoulusektorilta yhtenevästi määriteltyjä käsitteitä sekä yhdenmukaisempia valintaprosesseja. Tässä luvussa käsitellään, mitä uusi yhteishaku voisi mahdollisesti tarkoittaa. Samoin käydään lävitse valtavirrasta poikkeavien

7/38 hakijaryhmien erityiskysymyksiä ja tarpeita. Lopuksi pohditaan myös yhteishaun tarvitsemien asiakaspalveluprosessien toteuttamista. 3.1 Uudet tietojärjestelmät tukevat uudistettuja yhteishakuprosesseja Nopeuttamistyöryhmän esityksen mukaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tutkintoon johtavaan koulutukseen haettaisiin tulevaisuudessa erillisiä valintoja lukuun ottamatta kaikkien korkeakoulujen yhteisessä valtakunnallisessa yhteishaussa. "Sähköiset hakujärjestelmät yhdistetään. Yhteishaussa otetaan myös yliopistojen osalta käyttöön hakutoivejärjestelmä, jossa hakija laittaa hakemansa koulutukset mieluisuusjärjestykseen hakuvaiheessa. Hakijan on mahdollista muuttaa antamaansa mieluisuusjärjestystä ennen kuin valintaehdotusten laatiminen alkaa." Opiskelijavalintojen kehittämisryhmän suositusten mukaan "korkeakoulutusta koskevia tiedotus- ja hakupalveluja yhdistetään ns. yhden luukun periaatteella toimivaksi hakijajärjestelmäksi. Hakijajärjestelmä tarjoaa ajantasaista korkeakoulutusta, korkeakoulujen palveluja, koulutustarjontaa, korkeakoulutukseen hakeutumista ja muuta valintoja tukevaa nykyistä monipuolisempaa tietoa asiakasystävällisesti. Hakujärjestelmä rakennetaan hakijaa ohjaavaksi ja erilaiset hakijat huomioonottavaksi järjestelmäksi. Korkeakoulutusta koskevassa tiedotuksessa hyödynnetään myös sosiaalista mediaa." Nykytilanteessa ammattikorkeakoulujen yhteishaut hoidetaan neljällä erillisellä yhteishakujärjestelmällä (), joiden piirissä ei asetuksen (1044/2009) mukaan ole ammattikorkeakoulujen ESR -rahoitteinen koulutus, työvoimapoliittinen aikuiskoulutus, vieraskielinen aikuiskoulutus, siirto-opiskelijoiden ottaminen eikä kaksoistutkintojen haut. Ammattikorkeakoulu voi päättää tietyn aikuiskoulutuksen koulutusohjelman tai vieraskielisen koulutusohjelman jättämisestä yhteishakujärjestelmän ulkopuolelle. Tavoitteena on, että nykyisten neljän hakujärjestelmän haut kuuluvat jatkossa korkeakoulujen yhteishaun piiriin. Kuva 3: Ammattikorkeakoulun yhteishaut ja yhteishaun ulkopuoliset haut Yliopistojen YSHJ -järjestelmällä hoidetaan yliopistojen "päävalintoihin" kuuluvat haut, joissa perusteena on yleinen korkeakoulukelpoisuus tai yliopiston määrittelemä erityinen hakukelpoisuus (pääsääntöisesti vain taidealoilla). Lisäksi yliopistojen valinnan mukaan YSHJ -järjestelmällä hoidetaan myös "erillisvalintoja", joiden hakuajat voivat poiketa yhteishaun aikataulusta. Yhden paikan sääntö koskee yhteishaussa mukana olevia hakukohteita.

8/38 Esimerkiksi yliopistojen "avoimen väylän" hakeutumista ei nykyään toteuteta yliopistojen yhteishakujärjestelmällä toisin kuin esimerkiksi ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutuksen yhteishaussa, jossa avoimen ammattikorkeakoulun suoritusten perusteella hakeutuvat hakevat yhteishaussa ilmoittaen kuitenkin hakuperusteekseen avoimen korkeakoulun opinnot. Silti on huomioitava, että vaikka yliopistojen ns. avoimen väylän valintoja ei toteuteta nykyisin yleisesti yhteishakujärjestelmää hyödyntäen, tarjoavat avoimen yliopiston opinnot sinällään riittävän laajuisina korkeakoulukelpoisuuden tuottavan hakuperusteen ainakin osaan yhteishaussa olevista päävalinnoista. Kuva 4: Yliopistojen hakujärjestelmällä hoidettavat haut ja muut haut nykyään Tuottavuussäästöt syntyisivät haku- ja valintaprosessien sekä valintaperusteiden yksinkertaistamisen ja yhdenmukaistamisen kautta. Yksinkertaiset ja yhdenmukaiset valintaperusteet ja prosessit tehostavat myös hakijoiden ja koulutuksen järjestäjien neuvontaa. Hakijoiden olisi mahdollisuus tulla valituksi opintoihin nykyistä nopeammin prosessien yksinkertaistamisen avulla. Tietojärjestelmät voivat tukea prosessien sähköistämistä. Merkittävässä roolissa ovat kuitenkin konkreettiset toimintatapamuutokset. Kansainvälisten hakijoiden ja vieraskieliseen koulutukseen tehtävien hakujen suhde uuteen järjestelmäkokonaisuuteen vaatii vielä lisää miettimistä. Samoin tulee vielä kiinnittää huomiota erilaisten koulutusalojen erilaisiin tarpeisiin haku- ja valintaprosessissa (esimerkiksi taidealat). Tavoitetilan yhteydessä on syytä huomioida opintohallinnon sektorilla tapahtuva muu tietohallinnon ja järjestelmien kehitys. Etenkin RAKETTI- ja SADe-hankkeiden yhteydessä ollaan jo toteuttamassa ratkaisuja, jotka linkittyvät olennaisesti myös tässä hahmoteltuun kehityskulkuun. Määriteltäessä haun ja valinnan ratkaisuja tuleekin kiinnittää huomiota siihen, että eri hankkeiden tuottamat sovellukset ja mallit tukevat ja täydentävät toisiaan sen sijaan, että tehtäisiin useita päällekkäisiä ratkaisuja. Samoin on hyvä huomioida aiempien yliopisto- ja amk-sektorien yhteishakujärjestelmien kehittämisestä saatu kokemus. Tulevaisuuden tavoitetilana voitaneen pitää, että yhteishaku olisi pääasiallinen väylä korkeakouluun hakeutumiselle. Yhteishakuun kuuluisivat sellaiset koulutukset, joihin haettaisiin yhteisellä hakulomakkeella yhteishaun hakuaikana, ja joissa korkeakoulukelpoisuuden tuottavana hakuperusteena on pääosalla hakijoista toisen asteen koulutus. Periaatteessa yhteishakuun voitaisiin liittää myös nykyisiä erillisvalintoja (esimerkiksi avoimen korkeakoulun väylän valinnat), jos valintaperusteiden yhdenmukaisuusvaadetta höllennettäisiin nykyisestä. Tällöin samalla hakulomakkeella voisi olla sekaisin hakukohteita, joihin sovellettaisiin eri tyyppisiä valintakriteereitä (esimerkiksi suoravalinta, aiemmin tehtyjen opintojen perusteella valinta, valintakokeeseen perustuva valinta). Määrittävinä tekijöinä olisivat tällöin hakuaika ja yhteinen

9/38 lomake. Muita yhteishakuun kuulumista määrittäviä tekijöitä voisivat olla vaikkapa tutkinnon taso (alempi, ylempi, vain ylempi) sekä missä maassa hakuperusteena oleva tutkinto on suoritettu. Korkeakoulut päättäisivät itse yhteishakuun kuuluvista hakukohteistaan annetun määritelmän puitteissa. Yhteishausta pitää jo tässä yhteydessä erottaa korkeakoulujen hakujärjestelmä (eli yhteishakujärjestelmä). Järjestelmällä voitaneen hoitaa myös muita hakuja yhteishaun lisäksi (vrt. nykyisin yshj:lla hoidettavat yliopistojen erillisvalinnat). Mahdollisia linjauksia i. Korkeakoulujen yhteishakujärjestelmällä hoidetaan ensisijaisesti korkeakoulujen yhteishaku. Yhteishaussa ovat ne koulutukset, joihin haetaan yliopistolaissa määritellyn korkeakoulukelpoisuuden tuottavan pohjakoulutuksen perusteella. Tämän kelpoisuuden tulee tällöin olla selkeä ja yhtenevästi tulkittava molempien korkeakoulusektorien osalta. Yhteishaussa määrittävänä tekijänä ovat hakukelpoisuuden, tutkinnon suoritusmaan sekä tutkinnontason määrittelemät kriteerit. Yhteishakuun voisivat kuulua myös sellaiset erillisin valintaperustein järjestettävät haut, jotka on mahdollista toteuttaa yhteishaun aikataulussa. Yhteishaku kattaisi näin ollen nykyisen yliopistojen yhteishaun sekä ammattikorkeakoulujen nuorten ja aikuisten tutkintoon johtavien koulutusten yhteishauissa olevat koulutukset. Lisäksi yhteishakuun voisi kuulua yliopistojen nykyisiä erillisvalintoja sekä ammattikorkeakoulujen ylemmän amk-tutkinnon sekä vieraskielisen koulutuksen hakuja siinä määrin, kuin niiden liittäminen yhteishakuun osoittautuu jatkoselvityksessä perustelluksi. Yhtenä vaihtoehtona on, että näitä hakuja voitaisiin hoitaa yhteishakujärjestelmän avulla, vaikka ne eivät varsinaiseen yhteishakuun kuuluisikaan. Ammattikorkeakoulujen hauissa poistuu jaottelu nuorten ja aikuisten koulutusten välillä. Kuva 5, ks. alla) Yhteishaku järjestetään kaksi kertaa vuodessa, kerran syksyllä ja kerran keväällä. Mahdollisesta täydennyshaun järjestämisestä voidaan sopia määrittelyn yhteydessä. Korkeakoulut voivat päättää itse annetun määritelmän rajoissa yhteishakuun kuuluvista hakukohteistaan. Ensi vaiheessa yhteishaussa toteutetaan pääosin alempaan (tai alempaan ja ylempään) korkeakoulututkintoon johtavaan koulutukseen hakemisen edellyttämä toiminnallisuus.

10/38 3.2 Sanasto Kuva 5: Yhteisellä hakujärjestelmällä toteutettavat haut Yhteishaun, yhteisvalinnan, päävalinnan ja erillisvalinnan käsitteet ovat jossain määrin epäselviä, ja niitä täytyy tarkentaa, koska näiden merkitykset osin myös muuttuisivat tilanteessa, jossa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen hakujärjestelmiä yhtenäistetään. Käsitemäärittelyssä on tärkeää kiinnittää huomiota käytettävän terminologian yksiselitteisyyteen. Käsitteistön määrittelyssä hyödynnetään RAKETTI-hankkeen yhteydessä tehtävää käsitemäärittelyä, jonka pitäisi olla OPI-alahankkeen osalta valmiina vuoden 2010 loppuun mennessä. Yksiselitteisten käsitteiden määritteleminen valintajärjestelmän kehitystyön alkuvaiheessa on välttämätöntä opiskelijavalintojen kehittämisen onnistumiseksi. Samoin on välttämätöntä, että käsitemäärittelyssä löydetään sellaiset käsitteet, joilla voitaisiin jatkossa kuvata kaikkia korkeakoulusektorin kohteita. Seuraavassa kuvataan tässä dokumentissa jatkossa käytettävä käsitteistö 3 : Korkeakoulujen yhteishakujärjestelmällä tarkoitetaan rakennettavaa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistä haun ja valinnan tietojärjestelmäkokonaisuutta, jolla voi olla yhteisiä osia myös muiden koulutusasteiden haku- ja valintajärjestelmien kanssa. Yhteishakujärjestelmällä toteutetaan korkeakoulujen yhteishaku ja lisäksi sen avulla voidaan toteuttaa myös muita yhteishakuun kuulumattomia erillisiä hakuja. Yhteishakuun kuuluvat ne valinnat, joissa suurimman hakijajoukon muodostavat ylioppilastutkinnon suorittaneet hakijat, ja joissa hakukelpoisuutena on yleinen korkeakoulukelpoisuus. Yhteishakuun voi kuulua korkeakoulujen valinnan mukaan myös muita valintoja, jotka ovat toteutettavissa yhteishaun aikataulussa. Yhteishakuun kuuluvat valinnat ovat mukana sijoitteluajossa, jossa hakijalle tarjotaan opiskelupaikka hänen korkeimmalle priorisoimastaan hakukohteesta, johon hänen pistemääränsä riittää valituksi tulemiseen. Yhteisvalinnalla tarkoitetaan korkeakoulukohtaista tai korkeakoulujen välistä alakohtaista yhteistä valintaa, jossa useat hakukohteet kuuluvat samaan valintaan. Yhteisvalintoja tulee voida järjestää korkeakoulujen yhteishakujärjestelmällä. Yhteisvalintojen suhdetta yleisiin yhteishaun hakutoiveisiin on käsitelty kohdassa 3.6. Valinta-ajo valintajärjestelmän toiminto, jolla yksittäisen hakukohteen hakijoille lasketaan pisteet, ja hakijat järjestetään jonoon hakukohteen osalta. (Tarkentamatta jää tässä vaiheessa minkälainen jonon tulee olla: tuleeko kaikkien hakijoiden olla järjestyksessä, vai riittääkö hyväksytyt, hylätyt, varasijalla olevat.). Valintaajon tulos on syöte sijoitteluajolle. 3 Tässä yhteydessä lienee perusteltua määritellä vain tämän dokumentin kannalta tarpeelliset käsitteet. Laajempi käsitemäärittely tehdään hankkeen käynnistämisen ja organisoiminen yhteydessä.

11/38 Sijoitteluajo valintajärjestelmän toiminto, jolla hakijat sijoitellaan priorisoimiensa hakukohteiden perusteella hakukohteille. Tarkentamatta jää vielä sijoittelualgoritmin tarkempi toiminta. Siirto-opiskelijalla tarkoitetaan sellaista henkilöä, joka vaihtaa koulutuksesta toiseen joko korkeakoulun sisällä tai korkeakoulujen välillä. Opiskelija valitaan tällöin uuteen koulutukseen yhteishaun ulkopuolisella menettelyllä, ja häneltä edellytetään aiemmasta tutkinnonsuoritusoikeudestaan luopumista. Päävalinnalla tarkoitetaan sellaista korkeakoulun valintaa, jonka hakijoiden valtaosa koostuu toisen asteen tutkinnon (tai sitä vastaavan kelpoisuuden) perusteella hakevista, ja jossa hakijat valitaan yleensä lähtöpisteiden, valintakoepisteiden ja soveltuvuuspisteiden erilaisten kombinaatioiden perusteella. Yleensä ns. massavalinnat, jotka jo kuuluvat yhteishakuihin. Jatkossa päävalinnan käsitteestä voitaisiin ehkä luopua, ja käyttää jaotteluna yhteishakuun kuuluvia ja yhteishakuun kuulumattomia hakuja tai valintoja. Erillisvalinnalla tarkoitetaan korkeakoulujen sellaisia valintoja, joissa hakuperuste on pääsääntöisesti muu kuin toisen asteen tutkinto, ja joissa hakijat valitaan omana pääjoukosta poikkeavana ryhmänään erillisellä menettelyllä. Esimerkiksi avoimen korkeakoulun opintojen perusteella valittavat tai suoritetun korkeakoulututkinnon perusteella valittavat. Jatkossa myös erillisvalinnan käsitteestä voitaneen luopua. 3.3 Hakujärjestelmän rajaus: yhteishakuun kuuluvat koulutukset, muut yhteishakujärjestelmällä hoidettavat haut ja siirtymät korkeakoulujärjestelmän sisällä? Lain mukaan (Yliopistolaki 36.2 Ammattikorkeakoululaki 22.1) mukaan hakijat voidaan erilaisen koulutustaustan vuoksi jakaa valinnoissa erillisiin ryhmiin. Nopeuttamistyöryhmä on esittänyt, että "hakijat, jotka hakevat suorittamaan ensimmäistä korkeakoulututkintoa valitaan omana ryhmänään, ja niille, joilla on opiskeluoikeus korkeakoulussa, luodaan joustavia siirtymis- ja hakumahdollisuuksia korkeakoulujen ja korkeakoulujärjestelmän sisällä. Yhden tai useamman korkeakoulututkinnon jo suorittaneet valitaan erillisvalinnoilla." Tällä ei tarkoiteta sitä, että yhteinen haun tietojärjestelmä pitäisi rajata koskemaan vain ensimmäistä korkeakoulututkintoa suorittamaan hakevia, vaan kysymystä yhteisen haun tietojärjestelmällä hoidettavista hauista tulee miettiä kokonaisuutena tarkoituksenmukaisuuden kannalta. Nykyään suurella osalla korkeakouluihin hakevista on jo opinto-oikeus korkeakoulussa tai suoritettu korkeakoulututkinto, eikä näitä hakijoita voitane rajata osallistumasta yhteishakuun, vaan näiden hakijoiden hakemisen "erillisyys" toteutetaan kiintiöillä. Opinto-oikeuden jo saaneiden joustavia siirtymismahdollisuuksia ja näiden suhdetta yhteishakujärjestelmään on käsitelty alempana. Seuraavassa korkeakouluun A hakevat on jaettu ryhmiin sen mukaan, onko heillä jo opinto-oikeuksia tai mahdollisesti suoritettuja korkeakoulututkintoja. Lisäksi on tehty toissijainen jaottelu hakumotiivin mukaan. Hakeutujia ei luonnollisesti voida hakuprosessissa ryhmitellä motiivin perusteella, mutta erottelu on kuitenkin tarpeen hakeutumisväyliä pohdittaessa. a) Henkilöt, joilla ei ole perustutkinnon suoritusoikeutta missään suomalaisessa korkeakoulussa, ja jotka eivät ole suorittaneet yhtään korkeakoulututkintoa suomalaisessa korkeakoulussa. mm Uudet ylioppilaat. (Mukana ovat myös henkilöt joilla on joskus ollut perustutkinnon suoritusoikeuksia suomalaisissa korkeakouluissa, mutta jotka ovat luopuneet suoritusoikeudestaan.) b) Henkilöt, joilla on jokin voimassaoleva perustutkinto-opinto-oikeus korkeakoulussa A 4 (ja lisäksi mahdollisesti opinto-oikeuksia muissa korkeakouluissa ja jo suoritettuja korkeakoulututkintoja.) Ryhmän edustajat voivat hakea suorittamaan tutkintoa, koska 1) haluavat vaihtaa alaa (aloittaa uudella alalla samassa korkeakoulussa) 2) haluavat suorittaa useampia tutkintoja 4 Tähän ryhmään (ja ryhmään c) pitänee laskea myös henkilöt, jotka on poistettu kirjoilta sillä perusteella, että ovat jättäneet ilmoittautumatta läsnä-, tai poissaoleviksi. Tällaiset opiskelijat saavat opinto-oikeutensa palautettua hakemuksesta. Näitä henkilöitä ei siis voine tulkita vastaaviksi kuin henkilöt, joilla ei ole koskaan ollut opinto-oikeuksia, jotka ovat omasta ilmoituksestaan luopuneet opinto-oikeudesta, tai joiden opinto-oikeus on päättynyt tutkinnon valmistuttua.

12/38 c) Henkilöt, joilla on jokin voimassaoleva perustutkinto-opinto-oikeus jossain muussa (yhdessä tai useammassa), kuin korkeakoulussa A. Henkilö voi myös olla jo suorittanut korkeakoulututkintoja. Voivat hakea suorittamaan tutkintoa, koska 1) haluavat vaihtaa alaa (aloittaa uudella alalla uudessa korkeakoulussa) 2) haluavat suorittaa useampia tutkintoja 3) Haluavat vaihtaa korkeakoulua (opiskella samaa alaa kuin nykyisellä opinto-oikeudella, mutta eri korkeakoulussa) 4) haluavat opiskella sivuainetta toisessa korkeakoulussa d) Henkilöt, jotka ovat suorittaneet ainakin yhden korkeakoulututkinnon suomalaisessa korkeakoulussa, mutta joilla ei (enää) ole perustutkintoon johtavia opinto-oikeuksia suomalaisissa korkeakouluissa. nämä joko 1) haluavat täydentää osaamistaan, tai 2) haluavat suorittaa uuden tutkinnon Nopeuttamistyöryhmä ei ole ehdottanut henkilön samaan aikaan voimassa olevien opinto-oikeuksien määrän rajaamista, eikä ole tehnyt muutosesityksien yhden paikan säännön muuttamiseksi ja ryhmien b)-d) edustajat voivat näin ollen hakea korkeakouluun uuden opiskelupaikan saadakseen. Koska on kuitenkin linjattu, että ryhmän a) hakijat valitaan "omana ryhmänään", pitänee ryhmällä olla oma kiintiö jaettavista opiskelupaikoista. Kiintiöiden käyttöönotto edellyttää korkeakouluilta huolellista valmistautumista ja etukäteissuunnittelua. Myös valintaprosessit vaativat hiomista. Kiintiöajattelu tulee vaikuttamaan olennaisesti myös korkeakoulujen opiskelijarekrytointiin sekä näkymään hakijoiden neuvonnassa. Kiintiöperiaatetta hiottaessa on varmasti syytä käydä keskustelua myös toisen asteen oppilaitosten opinto-ohjauksen edustajien sekä korkeakoulujen hakijaneuvonnasta vastaavien tahojen kesken, jotta näilläkin sektoreilla osattaisiin reagoida ajoissa muutokseen. Ryhmän a) ja toisaalta ryhmien b ja c) mahdollisella erilaisella kohtelulla olisi luultavasti huomattavia vaikutuksia opiskelupaikkojen täyttämiseen. Nykytilanteessa huomattavan monet esimerkiksi lääketiedettä opiskelemaan hakevat, jotka eivät tule valituiksi, ottavat vastaan opiskelupaikan esimerkiksi kemiasta tai matematiikasta, hakien kuitenkin seuraavana vuonna uudestaan opiskelemaan lääketiedettä. Mikäli ryhmän a) edustajille on oma kiintiönsä ja valtaosa paikoista jaetaan näille hakijoille, olisi tällä luultavasti huomattava vaikutus hakijoiden valintoihin ja opiskelupaikkojen täyttämiseen joillain aloilla: opiskelijoiden valmius ottaa vastaan opiskelupaikkoja, joihin eivät ole hakeneet ensisijaistesti, pienenisi. Riskinä on myös se, että esimerkkitapauksessa seuraavana vuonna opiskelija luopuu kemian opinto-oikeudestaan ennen hakuaikaa päästäkseen "helpompaan" kiintiöön, ja mahdollisesti ottaa kemian opiskelupaikan jälleen uudelleen, jos ei vieläkään pääse lääketiedettä lukemaan. Tällaisissa tapauksissa voisi pohtia esimerkiksi voidaanko määritellä rajaus sille, montako kertaa yksittäinen hakija voi ottaa tietyn opiskelupaikan vastaan siitä luovuttuaan. Toinen haastava kysymys on, miten ehkäistä sellaisten opinto-oikeudestaan luopuvien hakijoiden putoamista kokonaan opintopululta, jotka eivät tulekaan hyväksytyiksi yhteenkään hakemaansa hakukohteeseen. Ryhmien a ja toisaalta ryhmien b ja c erottelevaksi tekijäksi voitaisiin myös määritellä pelkän opinto-oikeuden lisäksi tietty määrä (tutkinto-opiskelijana tai avoimessa korkeakoululopetuksessa) suoritettuja korkeakouluopintoja. Kolmas vaihtoehto olisi se, että ryhmään a otettaisiin mukaan vain opiskelijat, jotka eivät ole aikaisemmin vastaanottanut korkeakoulupaikkaa (eli pois rajattaisiin myös hakijat, jotka ovat luopuneet opiskelupaikastaan). Selkeimmältä vaihtoehdolta tuntuu kuitenkin vaihtoehto, että ryhmään a kuuluvat ne, joilla ei hakuhetkellä ole voimassaolevaa opinto-oikeutta. Ainoa tapa saada tietoa hakijan ulkomailla suoritettujen korkeakoulututkintojen ja ulkomaisissa korkeakouluissa voimassa olevista opinto-oikeuksista on hakijan oma ilmoitus. Mikäli siis halutaan, että ryhmästä a rajataan ulkopuolelle myös ne opiskelijat, joilla on opinto-oikeuksia tai suoritettuja tutkintoja ulkomailla, on luotettava hakijan ilmoitukseen ja hänen toimittamaansa todistusdokumenttiin. Toinen vaihtoehto on rajata tarkastelu eksplisiittisesti opinto-oikeuksiin suomalaisissa korkeakouluissa. Tämä voisi olla perusteltua siltä kannalta, että kansallisesti rahoitetun korkeakoulujärjestelmän opiskelupaikkojen tasaisempi jakautuminen ja opiskelemaan siirtymisen nopeutuminen motivoi vain Suomen korkeakoulujärjestelmää koskevan tarkastelun. Myös korkeakoulupaikkojen tasaisemmalla jakautumisella

13/38 perusteltu nykyinen yhden paikan sääntö koskee vastaavasti vain suomalaisten korkeakoulujen järjestämää koulutusta. Kuitenkin tässä yhteydessä on huomioitava nykyinen tilanne, jossa yhteishakuihin kuuluvissa päävalinnoissa on myös sellaisia hakijoita, joiden korkeakoulututkinnon tuottavana pohjakoulutuksena on ulkomailla suoritettu tutkinto. Jos yhteishakua ei haluta rajata pelkästään Suomessa tehtyjen tutkintojen perusteella tapahtuvaksi hauksi, ei kiintiöitäkään voida kuitenkaan rajata koskemaan vain Suomessa tehtyjä tutkintoja. Erityisesti tämä koskenee EU/ETA-aluetta. Alettaessa käyttää kiintiöitä, tulee lisäksi miettiä, tarvitaanko käytön alussa mahdollisesti siirtymäaikaa tai vastaavaa, esimerkiksi siten, että vain vuoden X jälkeen vastaanotetut opinto-oikeudet vaikuttavat kiintiöihin. Todennäköisesti tällaisen siirtymäajan määrittely on tarpeen. Eräs luonteva rajaus voisi olla esimerkiksi vuodessa 2013. Koska ryhmien b)-d) koko on ainakin nykyään melko suuri, lienee järkevää, että yhteistä hakujärjestelmää käytetään näiden hakijoiden hakuprosessin hoitamisessa, eli näiltä osin hakeutuminen tapahtuu yhteishaun piirissä. Toisaalta edellä mainittu ryhmän a kiintiö voi vaikuttaa volyymiin. Ryhmien b) ja c) osalta voidaan myös tarkastella henkilön nykyisten opinto-oikeuksien ja haetun opintooikeuden opintoalan suhdetta. Ainakin, mikäli haetun opinto-oikeuden opintoala on sama (c3), tai jollain kriteerillä lähellä nykyisen opinto-oikeuden opintoalaa (osa ryhmiä b1,c1), voitaisiin linjata tai suositella, että opiskelijan tulisi mieluummin vaihtaa pääainetta joko korkeakoulun sisällä, tai korkeakoulujen välillä. Kahden tutkinnon suorittaminen lähialoilta ei useinkaan ole perusteltua (ellei kyse ole pätevyyden hankkimisesta säädellylle alalle). Opinto-oikeuksiin ja suoritettuihin tutkintoihin perustuvien kiintiöiden käyttöönotto edellyttää valtakunnallisen tutkinto-/opinto-oikeusrekisterin toteuttamista. Jos rekisteri toteutetaan osana laajempaa opintohallinnon järjestelmäkehitystä (ei siis yhteishakujärjestelmän osana), on toimiva rajapintayhteys välttämätön. Tällä hetkellä yliopistoissa ei järjestetä systemaattisesti erillisvalintoja jo opintoja suorittaneille, jotka haluavat vaihtaa korkeakoulua (c3). Siirto-opiskelijakäytäntöjä 5 on, mutta ne eivät ole kattavia ja saattavat perustua esim. alakohtaisesti vastavuoroisuuteen 6. Ryhmä c4 koostuu opiskelijoista, jotka tulisi ohjata toisen korkeakoulun tarjoamien sivuaineopintojen pariin ensisijaisesti muuten kuin haku- ja valintamenettelyn kautta. Joustava korkeakoulurajat ylittävä opiskelu tulisi olla ensisijainen vaihtoehto aina verrattuna toisen opinto-oikeuden hankkimiseen sivuaine- tai pätevöitymistarkoituksessa. Ammattikorkeakouluissa on laajemmin käytössä siirto-opiskelijakäytäntö 7, jossa opiskelija voi hakea siirtoa ammattikorkeakoulusta toiseen (tai ammattikorkeakoulun sisällä). Siirron saatuaan opiskelija luopuu alkuperäisestä opinto-oikeudestaan. Luopumisesta ei ole säädetty laissa. Yliopistoissa erilaisten siirtoopiskelijavalintojen ja käytäntöjen kirjo on runsaampaa. Koska menettelytapoja on useita, eikä esimerkiksi opinto-oikeudesta luopumista koskien ole yhtenevää linjaa, riippuu siirtokäytäntö pitkälti yksittäisen yliopiston tai oppiaineen tulkinnasta. Nykyisessä asetuksessa (1044/2009) siirto-opiskelijoiden valinta on rajattu yhteishaun ulkopuolelle. Mainittujen hakijoiden volyymi on oletettavasti suuri (pelkästään Aalto-yliopiston teknisellä korkeakoululla yli 100 vuosittain), mutta on silti syytä pohtia tulisiko näiden siirtohakemusten edellyttämä toiminnallisuus toteuttaa osana yhteishakujärjestelmää, vai rajata sen ulkopuolelle. Hakijanäkökulmasta siirto-opiskelijahakujen toteuttaminen osana yhteishakujärjestelmän toiminnallisuutta vaikkakaan ei välttämättä yhteishakua olisi selkeintä. Riippumatta siitä, toteutetaanko siirto-opiskelijahakujen toiminnallisuus yhteishakujärjestelmän osana vai ei, lienee jatkossa toivottavaa, että käytäntöjä yhdenmukaistettaisiin valtakunnallisesti. Yhdenmukainen linjaus voisi olla paikallaan siirtomenettelyjä sekä aiemman opinto-oikeuden säilymistä tai siitä luopumista koskien. Yhtenäiselle linjaukselle voisi olla tarvetta myös siirto-opiskelijahaun ajankohtaa määritettäessä. Tulisiko se 5 Esim. Jyväskylän yliopistossa "Toiseen yliopistoon tai tiedekorkeakouluun saman tai läheisen alan opintoihin hyväksytty opiskelija voidaan perustelluista syistä ottaa siirto-opiskelijana tiedekunnan varsinaiseksi opiskelijaksi ennen LuK - tutkinnon suorittamista. Hyväksymisen ehtona on, että tiedekunta toteaa hakijalla olevan riittävästi soveltuvia opintoja. Siirto-opiskelijaksi voi hakea aikaisintaan ensimmäisen lukuvuoden opintojen jälkeen (opintoja noin 50 op)." https://www.jyu.fi/science/opiskelijavalinta/valintaopas/muut/siirtoopiskelijat (luettu 30.4.2010) 6 Esim. Oulun yliopisossa "Siirto-opiskelijan hyväksyminen lääketieteen tai hammaslääketieteen koulutukseen edellyttää vastavuoroisuutta jonkin muun lääketieteellisen tiedekunnan kanssa." http://www.hallinto.oulu.fi/opinto/opiskelijapalvelut/siirtoopiskelijat.html (luettu 30.4.2010) 7 Ks. esim. Metropolian ohjeet siirtoa haluaville, http://www.metropolia.fi/hakeminen/siirto-opiskelijat/ (luettu 29.4.2010)

14/38 mahdollistaa esimerkiksi vain alemman korkeakoulututkinnon suorittamisaikana? Entä miten kauan uuden opiskelijan tulisi opiskella siinä hakukohteessa, jonne hänet on hyväksytty ennen siirron hakemista? Yliopistojen kaksiportaisten tutkintojen opiskelijoiden osalta toivottavampaa olisi, että korkeakoulun mahdollinen vaihtaminen ajoittuisi ylemmän ja alemman tutkinnon väliin ja yliopistojen kaksiportaisen tutkinnon välissä korkeakoulua vaihtaville onkin nykyään tarjolla erillisvalintoja. Kuitenkaan ei ole aivan tarkoituksenmukaista, että kesken kandidaatin tutkinnon suorituksen siirtyvät opiskelijat siirtyvät korkeakoulusta toiseen päävalinnan kautta. Ammattikorkeakouluissa siirto-opiskelijakäytäntö koskee myös korkeakoulun sisäisiä siirtymisiä, ja myös yliopistoissa järjestetään vastaavia siirtyjien hakuja. 8 Siirtyjien valinta perustuu useimmiten haettavassa aineessa jo suoritettuihin opintoihin. Joustavia siirtymisväyliä mietittäessä voidaan siten erottaa tapaukset, joissa opiskelijalla on mahdollisuus jo opiskella tavoittelemaansa alaa esimerkiksi sivuaineoikeuden turvin tai opiskelijan nykyinen koulutusohjelma jo sisältää tavoitellun koulutusohjelman opintoja. Kuten edellä on todettu, tällaisissa tapauksissa korkeakoulut myöntävät jo nykyäänkin pääaineen tai koulutusohjelman vaihtoja ja siirtoja korkeakoulujen välillä. Käytännöt kuitenkin vaihtelevat yliopistoittain eikä niistä viestitä kovin systemaattisesti, eivätkä siirtyjien kiintiöt ole välttämättä ennalta tiedossa. Toisaalta helpommat siirtymät saattaisivat aiheuttaa vähemmän suosittujen hakukohteiden käyttämistä väylänä suositummille aloille hakeutumiseen. Selkeät ennalta tiedossa olevat kiintiöt voisivat kuitenkin pienentää ongelmaa. Lisäksi siirtymiset lienevät jatkossakin mahdollisia vain saman koulutusalan sisällä tai lähialojen välillä. Kuitenkin korkeakoulujen välillä, ja monialaisissa korkeakouluissa korkeakoulun sisällä, opiskelijan nykyisen ja toisaalta tavoitteleman opinto-oikeuden sisältöjen etäisyys voi periaatteessa olla hyvinkin suuri. Lisäksi tavoiteltavasta aineesta/koulutusohjelmasta ei välttämättä tarjota lainkaan sivuaineopintoja, joiden suoritusten perusteella voitaisiin hyväksyä pääaineen vaihto. Näissä tapauksissa on vaikea luoda sellaisia joustavia siirtymismahdollisuuksia, joissa opiskelijoiden valinta poikkeaisi jotenkin ryhmän a) edustajien valinnasta. Nopeuttamisryhmän esityksen tarkoituksena ei ole ollut ehdottaa siirtymisjärjestelyjä kaikkien korkeakoulujen kaikkiin koulutusohjelmiin, mutta kuitenkin nykyistä laajempaa, yhdenmukaisempaa ja selkeämpää käytäntöä. Ilmeisesti tilanne on se, että varsinaisen pääaineen vaihdon tai siirto-opiskelijaksi hakeutumisen prosessin hoitaminen yhteishaussa ei ole tarkoituksenmukaista, mutta mahdollisesti sitä koskeva toiminnallisuus voitaisiin kuitenkin toteuttaa järjestelmän osana. Joka tapauksessa siirtymistä koskeva tiedotus tulisi tuoda hakujärjestelmään mahdollisimman laajasti, jopa niin, että hakijan aloittaessa hakemuksen täytön alalle, jossa hänellä jo on opiskelupaikka, hakujärjestelmä ohjaa siirtymisestä kertovan tiedon äärelle. Järjestelmään pitäisi tätä varten toteuttaa toiminnallisuutta ja päättelysääntöjä muotoa "Jos hakijalla on opinto-oikeus alalle X,Y tai Z korkeakoulussa Y, ja hän tekee hakemusta alalle W, näytä tiedote Q". Ryhmän d) osalta on syytä selvittää voidaanko määritellä, ettei opiskelija ole hakukelpoinen yhteishaussa olevaan hakukohteeseen, jos hänellä on jo saman koulutusalan tutkinto. Ainakin joissain korkeakouluissa ja oppiaineissa on jo näin linjattu - jo lähialalta suorittaneet valitaan samalla tavalla kuin avoimessa korkeakouluopetuksessa opintoja suorittaneet. 9 Tällöin rajoituksen takana voi olla esimerkiksi se, että päävalintaa käytettäisiin väylänä täydennyskoulutukseen, esimerkiksi opettajan pätevyyden tuottavien opintojen suorittamiseen. Mahdollisten rajoitusten kontrollointi voitaisiin toteuttaa osana hakujärjestelmää. Ensisijaisesti tällaiset hakijat, joilla ei välttämättä aikomustakaan suorittaa toista tutkintoa, tulisi saada ohjatuiksi muutoin täydennyskoulutuksen piiriin. Taulukkoon 1 on koottu mahdollisia linjauksia ryhmien a-d) suhteesta yhteistä hakujärjestelmään. 8 ks. esim. Aalto yliopiston Teknillinen korkeakoulu, "Sisäistä siirtymistä voivat hakea ne Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun vuoden 2005 tutkintosäännön mukaan opiskelevat tutkinto-opiskelijat, jotka tahtovat suorittaa toisen ylemmän tutkinto-ohjelman kuin mihin he ovat alun perin saaneet opinto-oikeuden ensimmäisen vaiheen opiskelijavalinnoissa." http://www.tkk.fi/fi/opiskelemaan/perus/sisaiset/ (luettu 27.4.2010) 9 Helsingin yliopisto, matemaattisluonnontieteellisen tiedekunnan oppiaineet: "Luonnontieteellisen tai teknillistieteellisen alan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet tai opiskelupaikan vastaanottamisajankohtaan mennessä suorittavat voivat hakea tutkinnonsuoritusoikeutta vain erillisvalinnassa kuten myös avoimen yliopiston opintojen perusteella". http://www.helsinki.fi/ml/valinnat/oikeutetut.html (luettu 26.4.2010)

15/38 Taulukko 1 a) b) c) d) Yhteisen hakujärjestelmän käyttö Hakevat ensisijaisesti yhteisessä hakujärjestelmässä "päävalinnassa" Voivat hakea yhteisessä hakujärjestelmässä, vaikka ensisijaisesti pitäisi ohjata pääaineen/ koulutusohjelman vaihtoon. (Mikäli hakukohteessa on rajoituksia suhteessa hakijan koulutustaustaan (esim. on jo opinto-oikeus lähialalla, johon korkeakoulun sisällä voi vaihtaa pääainetta), estetään hakeminen yhteisessä hakujärjestelmässä. Tulisiko vaihdon hakemisen tapahtua yhteishakujärjestelmässä? Jos ei, vähintään pitää ohjata tiedon äärelle. Voivat hakea yhteisessä hakujärjestelmässä, vaikka ensisijaisesti pitäisi ohjata pääaineen tai koulutusohjelman vaihtoon. Mikäli korkeakoulu tarjoaa mahdollisuutta (siirto-opiskelija) siirtymiseen korkeakoulusta toiseen siirtymiseen, järjestelmä kertoo tästä. Tulisiko vaihdon hakemisen tapahtua yhteishakujärjestelmässä? Jos ei, vähintään pitää ohjata tiedon äärelle. Työryhmän ehdotuksen mukaan valitaan "erillisvalinnoilla" mutta tämä pitänee tulkita niin, että voivat hakea yhteisessä hakujärjestelmässä - kuitenkin niin, että ovat samassa pienessä valintakiintiössä ryhmien b,c kanssa, tai omassa kiintiössään? Joka tapauksessa tietojärjestelmän pitää kuitenkin toimia niin, että ohjeistaa muihin vaihtoehtoihin (erilliset opinnot, tai uuden tutkinnonsuoritusoikeuden hakeminen aiempien opintojen perusteella, haku suoraan maisterivaiheeseen, maisteriohjelmat). Kiintiö yhteishakujärjest elmällä "päävalinnassa" haettaessa "valitaan omana ryhmänään" eli oma kiintiö. Miten iso kiintiön pitäisi olla? Onko aloja joissa kiintiötä ei ole? (Esim. alat joissa sisäänotto hyvin pientä) Oma valintakiintiö. Sama kiintiö kuin c,d? Joissain tapauksissa voidaan linjata, että eivät voi hakea yhteishaussa samoin valintaperustein, Jos jo on saman alan tutkinto. Valintaperusteet Korkeakoulut päättävät valintaperusteista. Työryhmän ehdotuksen mukaan todistusvalintojen roolia pitäisi kasvattaa. Samat kuin a):lla? Voidaan pohtia tuleeko valitaanko enää esim. YO tutkinnon perusteella, jos hakija on suorittanut korkeakouluopintoja? Muu haku/valintatapa ks. 3.4 kv. haut? muuta? Mikäli hakijalla on jo suoritettuja tutkintoja, voidaan hakea näiden perusteella suoraan maisterivaiheeseen. Pääaineen vaihto aiempien korkeakouluopintojen perusteella tai tasokokeen tms. kautta korkeakoulun sisällä. Riippuu hakujärjestelmän toiminnallisuuden laajuudesta, miten hoidetaan. Mikäli jo suoritettuja tutkintoja, haut suoraan maisterivaiheeseen Aiempien korkeakouluopintojen perusteella, tms. Mikäli jo suoritettuja tutkintoja, haut maisterivaiheeseen Erillishaut maisterivaiheeseen jo suoritettujen tutkintojen perusteella.

16/38 Mahdollisia linjauksia ii. iii. iv. Nopeuttamisryhmän linjaus, että ensimmäistä korkeakoulupaikkaansa hakevat valitaan omana ryhmänään, toteutetaan siten, että hakijoille, joilla ei ole hakuhetkellä voimassaolevaa tutkintoopiskeluoikeutta suomalaisessa korkeakoulussa tai jo suoritettua tutkintoa suomalaisesta korkeakoulusta, valitaan yhteishaussa hakukohdekohtaisesti omassa kiintiössä. Toisessa kiintiössä valitaan ne hakijat, joilla on jo suoritettu korkeakoulututkinto tai hakuhetkellä voimassaoleva tutkinnonsuoritusoikeus jossakin korkeakoulussa. Kiintiötä ei kannattane käyttää aloilla, joissa sisäänotto on hyvin pientä. Korkeakoulut päättävät kiintiön koosta. Kiintiöitä määriteltäessä voidaan huomioida alakohtaisia erityispiirteitä siten, ettei kiintiöiden välinen tasoero muodostu kohtuuttoman suureksi. (Esim. minipistemäärä, mahdollisuus pieneen joustoon kiintiöiden määrissä pistemäärät huomioiden). Samassa yhteydessä pitää huomioida myös yhteishaussa olevan ns. päävalinnan kautta kv-tutkinnolla hakevien suhteutuminen kiintiöihin. Järjestelmäkehityksen yhteydessä on tarpeen rakentaa (looginen) tietovaranto ajantasaisen opintooikeus- ja tutkintotiedon saamiseksi. Tämä toteutetaan joko osana yhteishakujärjestelmää tai vaihtoehtoisesti hyödyntäen SADe- ja RAKETTI-hankkeissa syntyviä tietovarantoja riippuen näiden käytettävyydestä yhteishaun tarpeisiin. Korkeakoulujen yhteishakujärjestelmään rakennetaan toiminnallisuus korkeakoulujärjestelmän tai yksittäisten korkeakoulujen sisäisten siirtymien hakuprosessien hoitamiseen. Myös tiedotus näistä mahdollisuuksista tuodaan järjestelmän osaksi. Tiedotusta tulisi voida järjestelmässä kohdentaa hakijalle tämän voimassa olevien opinto-oikeuksien perusteella. Tarkemmassa määrittelyssä huomioidaan KOTVE:n (koulutuksen verkkopalvelu) tarjoama tieto. Avoimia kysymyksiä I. Ks. Taulukko 1 s.15 II. Vanhasta opinto-oikeudestaan luopumalla pääsee aina kiintiöön a) (hakijat joilla ei opinto-oikeutta korkeakoulussa). Voidaanko tästä mahdollisesti seuraavien ongelmien kanssa elää? Voidaanko tähän tehdä jonkinlainen rajoite esim. sille, montako kertaa hakija voi tulla hyväksytyksi tiettyyn yhteen hakukohteeseen? Ainakin luopumismenettely on syytä miettiä ja ohjeistaa tarkkaan. III. Tarvitaanko hakijalla jo olevien opinto-oikeuksien mukaan määräytyviä kiintiöitä käyttöön otettaessa siirtymäaikaa, esimerkiksi siten, että vain vuoden X jälkeen vastaanotetut opinto-oikeudet ja/tai suoritetut tutkinnot vaikuttavat kiintiöön a) kuulumiseen? Onko hyvä siirtymäaika vuodesta 2013 alkaen? Tulevien hakijoiden saatava tietää käytännöstä riittävän kauan etukäteen. IV. Rajataanko kiintiö koskemaan vain Suomessa suoritettuja tutkintoja vai kaikkia korkeakoulukelpoisuuden tuottavia tutkintoja? Kummassakin ratkaisussa on puolensa, mutta yhdenvertaisuusnäkökohdasta johtuen kuitenkin tarpeen kohdella samoin perustein hakevia hakijoita samoin perustein riippumatta tutkinnon suoritusmaasta. V. Onko mahdollista muotoilla valtakunnallinen linjaus siirto-opiskelijoista? Yhtenevä linjaus tai säädös tarvitaan, jos hakuja tullaan toteuttamaan uudessa yhteishakujärjestelmässä. VI. Onko tarvetta täydennyshaulle? Jos on, hoidetaanko se tällä järjestelmällä vai muuten? 3.4 Ylioppilastutkinto ja muut mahdollisuudet Korkeakouluihin halutaan soveltuvimmat opiskelijat. Soveltuvuutensa voi osoittaa päävalinnassa käytetyn valintatavan (ylioppilastutkinto, ammatillinen perustutkinto, valintakokeet, ym.) lisäksi myöhemmin hyvin arvosanoin esimerkiksi (avoimessa) korkeakouluopetuksessa suoritettujen opintojen perusteella. Ylioppilaskokeessa huonosti menestyneiden valintaan voidaan miettiä myös muita vaihtoehtoja (vrt. esim. Ruotsin SWESAT-testi). Myös henkilöt, jotka eivät ole hakukelpoisia yleisen korkeakoulun hakukelpoisuuden mukaan, voivat hakea tutkinto-opiskelijaksi avoimessa korkeakouluopetuksessa suoritettujen opintojen perusteella. Kuitenkin avoimen korkeakouluopetuksen opintojen hyödynnettävyydessä on alakohtaisesti eroja. Joillekin aloille ne eivät tarjoa sellaisenaan suoraa väylää (esim. lääketiede). Nopeuttamistyöryhmän esityksen mukaan avoimessa korkeakouluopetuksessa suoritettujen opintojen perusteella tutkinto-opiskelijaksi siirtymistä selkeytetään korkeakoulujen laatimalla kriteeristöllä, jolla korkeakoulut ilmoittaisivat selkeästi opintojen laajuuden ja arvosanan, jolla tutkinto-oikeus voidaan myöntää ilman pääsykoemekanismia. Toisaalta joillakin suosituilla aloilla avoimen korkeakoulun arvosanat eivät