Päivi Issakainen ja Katja Lappi MIELENTERVEYSKUNTOUTUJAN HYVÄ ARKI KIMPPAKODISSA Asiakastyytyväisyyskysely Opinnäytetyö KESKI POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaalialan koulutusohjelma Huhtikuu 2008
Yksikkö Ylivieska Aika 1.4.2008 Tekijä/tekijät Päivi Issakainen ja Katja Lappi Koulutusohjelma Sosiaalialan koulutusohjelma Työn nimi Mielenterveyskuntoutujan hyvä arki Kimppakodissa Asiakastyytyväisyyskysely Työn ohjaaja Helinä Nurmenniemi Sivumäärä 56 + 8 Työelämäohjaaja Riitta Isokääntä Kimppakoti on mielenterveyskuntoutujien palvelukoti, jolla on toimipaikat Sievissä ja Haapajärvellä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Kimppakodin asiakkaiden tyytyväisyyttä saamaansa palveluun sekä kehittää palautejärjestelmä, jolla palvelunsaajan vaikuttamismahdollisuutta edistetään. Selvitimme myös miten Kimppakodin toiminnalle asetetut tavoitteet toteutuvat asiakastyytyväisyyden näkökulmasta. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella 16.5.2007 23.5.2007 Kimppakodin asiakkailta Haapajärvellä ja Sievissä. Aineisto koostuu 36 asiakkaan vastauksista ja/tai vastaamatta jättämisestä. Kyselylomake laadittiin yhteistyössä työelämätahon kanssa ja se koostuu selkokielisistä, lyhyistä väittämistä, jotka on jaoteltu viiden pääotsikon alle. Mittarina on käytetty viisiportaista Flechen asteikkoa, jossa asiakkaiden ymmärrettävyyttä on huomioitu graafisilla muodoilla ja eri kokoja käyttäen (positiivisuus negatiivisuus akselilla). Tutkimustulos osoitti, että Kimppakodin asiakkaat olivat tyytyväisiä saamaansa palveluun. Kokonaisuudessaan kyselylomakkeen tulokset kertoivat suhteellisen hyvästä asiakastyytyväisyydestä. Asiakkaat ymmärsivät asiakastyytyväisyyden käsitteenä ja osasivat vastauksillaan ilmaista mielipiteensä saamaansa palveluun. Asiasanat Kimppakoti, palveluasuminen, asiakastyytyväisyys, mielenterveyskuntoutuja, kuntoutus
Yksikkö Central Ostrobothnia Polytechnic, Ylivieska Aika 1.4.2008 Tekijä/tekijät Päivi Issakainen ja Katja Lappi Koulutusohjelma Degree programme in Socialwork Työn nimi Well being in the mental health rehabilitation home Kimppakoti A customer satisfaction inquiery Työn ohjaaja Helinä Nurmenniemi Sivumäärä 56 + 8 Työelämäohjaaja Riitta Isokääntä Kimppakoti is a mental health rehabilitation home with offices in Sievi and Haapajärvi. The objective of this thesis was to study the contentment of the customers of Kimppakoti concerning service satisfaction. Another objective was to develop a feedback system to facilitate the customer s chance to enhance the service. We also clarified how the set objectives of the function of Kimppakoti are fulfilled from the customer s point of view. The data was collected from the customers of Kimppakoti from its offices in Sievi and Haapajärvi with a questionnaire from May 16 th 2007 to May 23 rd 2007. The corpus consists of the answered and unanswered forms of 36 customers. The questionnaire was constructed jointly with the working life quarter and it consists of clear, short statements beneath five main titles. The five step Flechen scale was used to indicate the answers, in which graphic shapes and different sizes (in the positive negative axis) were used to revert understandability. The results proved that the customers of Kimppakoti were satisfied with the received service. In the aggregate the results of the questionnaire indicated relatively good customer satisfaction. The customers understood the concept of customer satisfaction and were able to express their opinion regarding the service they have received. Asiasanat Kimppakoti, service home living, customer satisfaction, mental health rehabilitator, rehabilitation
TIIVISTELMÄ ABSTRACT SISÄLLYS JOHDANTO 1 1 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHTIA 1.1 Asiakastyytyväisyys palvelun laadun arvioinnissa 3 1.2 Tutkimusongelmat ja tutkimuksen tavoitteet 5 1.3 Tutkimukseemme liittyviä aikaisempia tutkimuksia 6 2 PALVELUKOTI KIMPPAKOTI OY 2.1 Palveluasuminen 9 2.2 Kimppakodin toiminta ajatus / laatupolitiikka 14 2.3 Kimppakodin työtä ohjaavat arvot ja periaatteet 15 2.4 Yhteistyökumppanit 16 3 MIELENTERVEYSTYÖTÄ OHJAAVAT LAIT JA LAATUSUOSITUKSET 3.1 Mielenterveyslaki ja muut keskeiset lait 17 3.2 Mielenterveyspalveluiden laatusuositus 18 3.3 Mielenterveyskuntoutujien asumispalveluiden laatusuositus 19 4 PALVELUKOTI KUNTOUTTAVANA ASUMISPALVELUNA 4.1 Mielenterveys 21 4.2 Mielenterveyskuntoutuja 22 4.3 Psykiatrinen kuntoutus 26 4.4 Yhteisö ja yhteisöllisyys 30 5 TUTKIMUSMENETELMÄT 5.1 Tutkimusaineisto ja siihen kuuluvat menetelmät 32 5.2 Kyselylomakkeen laatiminen 33 5.3 Tutkimuksen luotettavuus 36
6 TUTKIMUSTULOKSET JA JOHTOPÄÄTÖKSET 6.1 Tutkimukseen osallistuneiden taustatiedot 39 6.2 Asiakastyytyväisyys 39 6.3 Asiakkaiden tyytyväisyys päivittäiseen hoitoon 40 6.4 Asiakkaiden tyytyväisyys tiedon saamiseen 41 6.5 Asiakkaiden tyytyväisyys hoitoon osallistumiseen 42 6.6 Muut tyytyväisyyteen vaikuttavat tekijät 43 6.7 Asiakkaiden käsitykset Kimppakodin toiminnasta 44 6.8 Tulosten yhteys toiminnalle asetettuihin tavoitteisiin 46 7 POHDINTA JA KEHITTÄMISIDEAT 49 LÄHTEET 54 LIITTEET
1 JOHDANTO Opinnäytetyömme tarkoitus oli tutkia Haapajärvellä ja Sievissä toimivan Palvelukoti Kimppakoti Oy:n asiakaskastyytyväisyyttä. Tutkimuksemme on työelämälähtöinen tilaustyö ja tutkimustuloksia käytetään laadun seurantaan ja kehittämistyöhön. Palvelukoti Kimppakoti tuottaa kodikkaita ja virikkeellisiä asumis ja kuntoutumispalveluja psyykkisesti sairaille ja lievästi kehitysvammaisille. Halusimme tutkia, millaista asiakastyytyväisyys on Kimppakodissa asuvien palvelunsaajien kohdalla. Toisena tavoitteena oli selvittää, miten Kimppakodin toiminnalle asetetut tavoitteet toteutuvat asiakastyytyväisyyden näkökulmasta. Asumispalvelun laatua tarkastelimme mielenterveyskuntoutujien asumispalveluiden laatusuositusten, mielenterveyspalveluiden laatusuositusten ja Kimppakodin toimintasuunnitelman valossa. Näiden ja tutkimustulosten kautta etsimme vastausta tutkimusongelmiimme. Sosiaali ja terveysalalla asiakas on keskeisessä asemassa laadun määrittäjänä. Asiakkaan myönteisen kokemuksen aikaansaama tyytyväisyys vaikuttaa paitsi palvelun tulokseen, myös hoitoon motivoitumiseen. Tyytyväinen asiakas sitoutuu paremmin omaan hoitoonsa kuin asiakas, joka kokee tyytymättömyyttä saamaansa palveluun. (Varis 2005, 15.) Mielenterveyskuntoutujat ovat ryhmä, jonka antama palaute omista tarpeistaan ja hoidostaan sivuutetaan luultavasti helpoimmin. Arvellaan, että sairautensa johdosta he eivät ole kykeneviä ilmaisemaan todellisia tarpeitaan (Särkelä 1997, 153). Ihminen, mielenterveyspalvelujen asiakaskin, on itse oman elämänsä asiantuntija. Omat mielipiteet ja puhevalta ovat voimavaroja, joita tulisi vahvistaa. Haaste piileekin siinä, kuinka ne saadaan kuuluviin.
2 Palvelujen käyttäjä näkee tarjotut palvelut eri valossa kuin niiden tarjoaja. Molempien näkemykset ovat arvokkaita. On tärkeää kerätä tietoa asiakkaiden kokemasta palvelusta juuri heidän omasta näkökulmastaan. Tämänhetkisten käytäntöjen kehittämiseksi tarvitaan tietoa myös siitä, millaista palvelua ei lainkaan ole huomattu tarjota. Tämän opinnäytetyön tuloksia analysoitaessa poimittiin asiakastyytyväisyydestä sellaista tietoa, jota Kimppakodin henkilökunta voi hyödyntää merkityksellisten käytänteiden toteuttamisessa tai muuttamisessa. Opinnäytetyön haastavin osuus on ehkä ollut toimivan palautejärjestelmän teko. Palautemenetelmää valitessa on täytynyt ottaa niin monta tekijää huomioon. Ensiksi ympäristö, jossa toimitaan (yksityinen palvelukoti), toiseksi asiakaskunta eli mielenterveyskuntoutujat ja kolmanneksi se, mihin tietoa aiotaan käyttää. Koska tiedon keräämisen motiivina on ollut toiminnan kehittäminen asiakasta entistäkin paremmin palvelevaksi, on tärkeimmäksi kriteeriksi valikoitunut kynnyksen madaltaminen asiakkaalle kyselyyn vastaamiseksi. Valmistimme kyselylomakkeen yhdessä työelämätahon kanssa. Ulkoasusta haluttiin tehdä houkutteleva ja selkeä. Kysymykset laadittiin lyhyiksi väittämiksi, joiden selkokielisyyteen paneuduttiin erityisen kriittisesti. Lisäksi sairaudesta johtuvaa ymmärrettävyyttä on huomioitu korostamalla tyytyväisyyttä mittavia asteita graafisin muodoin. Yhdeksi haasteeksi muodostui tietenkin vielä se, miten asiakkaat saadaan vastaamaan kyselylomakkeeseen, koska heillä on oikeus myös kieltäytyä siitä. Kaiken kaikkiaan onnistuimme siinä hyvin, koska 36 asiakkaasta 33 osallistui kyselyyn ja vain kolme jätti mahdollisuuden käyttämättä. Nyt tutkimuksen tehneinä ymmärrämme sekä palvelujen käyttäjiltä että niitä tarjoavilta saatavan palautteen merkityksen hyvin.
3 1 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHTIA 1.1 Asiakastyytyväisyys palvelun laadun arvioinnissa Tässä opinnäytetyössä on haluttu selvittää, mitä asiakastyytyväisyys käsitteenä merkitsee, mitä tarkoitetaan asiakaspalautteella ja miten sitä käytetään asiakastyytyväisyyden mittarina. Puhekielessä kuulee käytettävän termejä laatu ja tyytyväisyys toistensa synonyymeina, mutta tyytyväisyys on laatua laajempi käsite, sillä myös monet muut tekijät kuin palvelun laatu voivat tuottaa tai ehkäistä tyytyväisyyttä (Varis 2005, 10; Ylikoski 1999). Tyytyväisyyttä, sen luonnetta ja sisältöä on määritelty eri tavoin. Tyytyväisyys muodostuu asiakkaan tarpeista, odotuksista, arvoista ja käsityksestä, mitkä ovat hänen omia oikeuksiaan ja miten aikaisemmat kokemukset ja tapahtumat vaikuttavat tyytyväisyyteen (Varis 2005, 10). Käsitteenä se on tyytymättömyyden vastakohta; tunne siitä, ettei tarvitse mitään enempää. Asiakastyytyväisyys on jo itsessään yksi laadun mittari. Laatua on puolestaan vaikea määritellä käsitteenä. Se liittyy niihin arvoihin ja merkityksiin, joita asioille asetamme. Laatu voi olla sitä, että annettu palvelu täyttää asiakkaan odotukset. Se voi olla myös lupausten toteutumista. Se on asioiden tekemistä kerralla oikein ja siihen liittyy asioiden jatkuva kehitys parempaan suuntaan. Laadun kehittämiseen tarvitaan tutkiva ja kriittinen asenne itseään ja omaa toimintaansa kohtaan. Hyvä oman alan käytäntöjen asiantuntijuus, olemassa olevan tutkimustiedon käyttö sekä järjestelmällinen laatutyö ovat laadunhallintaa. (Perälä 1997, 44 49.)
4 Asiakaspalautteella tarkoitetaan kaikkea asiakkailta välittyvää tietoa siitä, mitä he odottavat ja tarvitsevat, miten haluavat organisaation toimivan tai itseään hoidettavan ja miten siinä on heidän mielestään onnistuttu. Asiakaspalautemenetelmä on keino, jolla näistä asioista otetaan selvää. Palautemenetelmän valinta edellyttää aina keskustelua työyhteisössä, sillä yhdellä menetelmällä ei saada kaikkia tarpeita tyydytettyä. Keskeisintä on selvittää, mistä ja mitä varten palautetta halutaan. Palautemenetelmää valittaessa on otettava huomioon konteksti, jossa toimitaan (yksityinen palvelukoti), asiakaskunta (mielenterveyskuntoutujat), tiedon keräämisen motiivit (mihin tietoa aiotaan käyttää) ja minkälaiset tietolähteet ovat käytettävissä. Erilaisia palautemenetelmiä ovat esimerkiksi kyselylomakkeet, yksilö ja ryhmähaastattelut, palautepuhelimet ja valitukset. Palautteenkeruumenetelmien tulisi olla luotettavia ja yleisesti hyväksyttyjä sekä sellaisia, että kaikkien asiakkaiden mielipide tulee esille. (Varis 2005, 11 12; Partinen 1999, 76 86.) Sosiaali ja terveysalalla tarvitaan asiakasta laadun määrittämiseen, sillä asiakkaan kokemus palvelun, toimintaympäristön ja toimintatapojen laadusta vaikuttaa palvelun tulokseen. Myönteisen kokemuksen aikaansaama tyytyväisyys parantaa asiakkaan motivoitumista omaan hoitoonsa, sillä tyytyväinen asiakas sitoutuu paremmin ja seuraa esimerkiksi hoito ohjeita. Palvelumittarien avulla palveluntuottaja myös osoittaa asiakkaalle, että hänen mielipiteensä ja kokemuksensa on tärkeä ja sitä arvostetaan. (Varis 2005, 15.) Kaikki hoitotyön toiminta on asiakkaan tarpeista lähtevää, joten asiakastyytyväisyys on hoidon olennainen tavoite ja siten osa hoidon laatua (Perälä 1997, 31 32). Vaikka on ilmeisen mahdotonta päästä tulokseen, jossa jokainen asiakas olisi tyytyväinen saamiinsa palveluihin, on tähän kuitenkin pyrittävä. Tyytyväisyyden sijaan pitäisi
5 kiinnittää huomiota tyytymättömyyden ilmaisuihin, ihan vähäisiinkin, ja luoda niiden pohjalta kehittämissuunnitelmia laadun parantamiseksi. (Varis 2005, 15.) Mielenterveysasiakkaat ovat ryhmä, jonka antama palaute omista tarpeistaan ja hoidostaan sivuutetaan ehkä helpoimmin. Arvellaan, että psyykkisten ongelmiensa vuoksi he eivät ole kykeneviä ilmaisemaan todellisia tarpeitaan (Särkelä 1997, 153). Haaste piileekin siinä, kuinka heidän mielipiteensä saadaan kuuluviin. Palveluiden käyttäjä näkee tarjotut palvelut eri valossa kuin niiden tarjoaja ja molempien näkemykset ovat arvokkaita. 1.2 Tutkimusongelmat ja tutkimuksen tavoitteet Tämä tutkimus on suoritettu työelämälähtöisenä tilaustyönä Palvelukoti Kimppakoti Oy:lle. Tavoitteena on ollut selvittää Kimppakodin asiakkaiden tyytyväisyyttä saamaansa palveluun, huomioida selvityksen kattavuus olemassa olevien laatusuositusten osalta ja hyödyntää saatuja havaintoja työn kehittämisessä sekä olla mukana kehittämässä palautejärjestelmää, jolla palvelunsaajien vaikuttamismahdollisuuksia edistetään. Asetimme työllemme kaksi tutkimusongelmaa, joihin pyrimme löytämään vastauksia tässä tutkimuksessa: 1. Millaista asiakastyytyväisyys on Kimppakodissa asuvien asiakkaiden kohdalla? 2. Miten Kimppakodin toiminnalle asetetut tavoitteet toteutuvat asiakastyytyväisyyden näkökulmasta?
6 1.3 Tutkimukseemme liittyviä aikaisempia tutkimuksia Tutkimusaiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja aiempia tutkimuksia haettiin mm. Lindaja Arto, Aleksi, Oula ja Leevi tietokannoista sekä Anders verkkokirjastosta hakukoneen avulla. Artikkeleita, opinnäytetöitä ja muita laajempia tutkimuksia löytyi runsaasti, mutta suuri osa käsitteli joko vanhusten tai kehitysvammaisten palveluasumista. Päätimme jo aluksi rajata omat intressimme nimenomaan mielenterveyskuntoutujiin ja heille tehtyihin tutkimuksiin. Hakusanoina käytimme tämän opinnäytetyön asiasanoja. Markku Salo (2007) on tutkimustrilogiansa kolmannessa vaiheessa tutkinut mielenterveyskuntoutujien asumispalveluiden yhteiskunnallista merkitystä. Hän on nostanut esille empiirisiä, sosiaalipoliittisia ja yhteiskuntateoreettisia johtopäätöksiä, joiden toivoo saavan näkyvyyttä mediassa ja joutuvan erityisesti päättäjien käsiin. Yhteiskuntapolitiikan päättäjien olisi hyvä tietää, mihin rahat menevät, kun niitä asumisyksiköiden toimintaan sijoitetaan. Mari Kallinen on avustanut häntä tässä tutkimuksessa tekemällä tilastollista analyysiä yli 300 asumisyksikön kyselytutkimuksesta ja 50 mielenterveyskuntoutujan elämäntarinahaastattelusta. Yli kymmenen vuotta kestäneen tutkimusprosessin päätösosasta julkaistu teos Yhteisasumisesta yhteiskuntaan on ensimmäinen laaja suomenkielinen tutkimus mielenterveyskuntoutujien asumispalveluiden tilasta ja tulevaisuudesta. (Salo, M. & Kallinen, M. 2007.) Ursula Varis (2005) on tehnyt Pro gradun Kuopion yliopistossa, tutkien potilastyytyväisyyttä aikuispsykiatrisessa sairaalahoidossa, jossa tutkimusaineisto kerättiin yhden keskussairaalan neljältä osastolta. Menetelmänä hän käytti kyselylomaketta, joka tehtiin ihan kyseistä tutkimusta varten ja analysoitiin SPSS
7 tilasto ohjelmalla. Potilaat olivat suhteellisen tyytyväisiä hoitoonsa kokonaisuudessaan. Saatuja tutkimustuloksia voidaan hyödyntää käytännön hoitotyössä, hallinnollisessa päätöksenteossa ja kehittämistyössä sekä opetustyössä. Mittarin käytön ja sillä saatujen tulosten laajempana tavoitteena on saada psykiatristen potilaiden ääni kuuluviin ja tuottaa sitä kautta tietoa psykiatrisen hoitotyön kehittämiseen sairaalassa. Eija Mattila (2002) on tehnyt kasvatustieteen tutkimuksen Helsingin yliopistossa yksityisen sektorin tuottamasta palveluasumisesta hoito ja palvelukodeissa Suomessa. Hänen tutkimuksensa keskittyy mielenterveyskuntoutujien ohjaukseen; millaisena se toteutuu ja miksi se toteutuu hoito tai palvelukodissa tietyllä tavalla sekä millä kuntoutumisen alueilla ohjausta tulisi kehittää. Tutkimus koostuu neljästä eri tutkimusvaiheesta, joten voidaan puhua tutkimusprojektista. Ensimmäisessä vaiheessa 1995 hän haastatteli kymmentä psykiatrisessa sairaalahoidossa ollutta potilasta hakeakseen empiiristä tukea ohjauksen käsitteen laajentamiseksi ja täsmentämiseksi mielenterveyskuntoutuksessa. Toisen tutkimusvaiheen (1996) lähestymistapana oli kehittävä työntutkimus, jolloin hän analysoi erään yksityisen mielenterveyspalvelujen tuottajan kuvausta työtoiminnasta kymmenen vuoden ajalta. Kolmas vaihe toteutui 1997 kun hän haki asiakasnäkökulmaa haastattelemalla 50 hoito tai palvelukodissa asuvaa henkilöä. 1999 suoritettiin kysely 32 hoito ja palvelukodin 98 työntekijälle, saaden näin työntekijöiden näkökulma mielen kuntouttamisesta. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut tuottaa tietoa yksityisistä mielenterveystyön hoito ja palvelukodeista maassamme, niiden asukkaita ohjaavasta kuntoutuksesta ja kuntoutumisen välineistä. Aihevalintaansa Mattila perustelee sillä, että ohjausta tulee
8 voida arvioida ja sen toteutumiseen tulee voida vaikuttaa, joten puhuttaessa palvelujen laadusta ovat avainasemassa palvelujen välittömät käyttäjät. Mattilan mukaan ohjauksen tutkimista kuntoutustoiminnassa on se, kun jokainen hoito tai palvelukodin toimija, sekä asukas että työntekijä, joutuu miettimään omaa osuuttaan ohjauksessa ja siihen sisältyvässä ratkaisutoiminnassa.
9 2 PALVELUKOTI KIMPPAKOTI OY 2.1 Palveluasuminen Mielenterveyslaki (1116 /1990) käsittelee mielenterveyspalvelujen yhteensovittamista. Lain 5 : n mukaan mielenterveyspalvelujen järjestämisessä on sairaanhoitopiirin kuntainliiton ja sen alueella toimivien terveyskeskusten yhdessä kunnallisen sosiaalihuollon ja erityispalveluja antavien kuntainliittojen kanssa huolehdittava siitä, että mielenterveyspalveluista muodostuu toiminnallinen kokonaisuus. Mielisairautta tai muuta mielenterveyshäiriötä potevalle henkilölle on riittävän hoidon ja palvelujen ohella yhteistyössä asianomaisen kunnan sosiaalitoimen kanssa järjestettävä mahdollisuus hänen tarvitsemaansa lääkinnälliseen tai sosiaaliseen kuntoutukseen liittyvään tuki ja palveluasumiseen siten kuin siitä on erikseen säädetty. Mielenterveyslaki määrittelee tuki ja palveluasumisen kuuluvan osaksi sairautta tai henkilölle tarpeellista lääkinnällistä ja sosiaalista kuntoutusta. Se ei määrittele tarkemmin tuki ja palveluasumisen sisältöä eikä esimerkiksi sen toteuttajia.( Salo & Kallinen 2007, 25.) Edellistä lakia täydentää asetus (759/ 1987) vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista, jonka 11 mukaan palveluasumista järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka vammansa tai sairautensa vuoksi tarvitsee toisen henkilön apua päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa jatkuvaluonteisesti, vuorokauden eri aikoina tai muutoin erityisen runsaasti ja joka ei ole jatkuvan laitoshuollon tarpeessa.
10 Sosiaalihuoltolaki sekä vammaispalvelulaki ja asetus säätävät vaikeavammaisen oikeudesta palveluasumiseen, mutta ne eivät määrittele, missä tai kenen toimesta sitä toteutetaan. Lain piiriin kuuluvat ne, jotka vammansa tai sairautensa vuoksi välttämättä tarvitsevat palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Laki ei kuitenkaan määrittele tavanomaisia toimintoja, esimerkiksi sitä, voivatko psykoottiset oireet tai voimakkaat pelkotilat estää mielenterveyden häiriöstä kärsivää ihmistä käymästä ruokakaupassa. (Salo & Kallinen 2007, 26.) Sosiaalihuoltolain (710/1982) 22 :n mukaan ʺasumispalveluilla tarkoitetaan palvelu ja tukiasumisen järjestämistäʺ ja 23 :n mukaan ʺasumispalveluja annetaan henkilölle, joka erityisestä syystä tarvitsee apua tai tukea asunnon tai asumisensa järjestämisessä.ʺ Mielenkiintoisin lain kirjain on sosiaalihuoltolain asumispalveluiden määritelmä, koska siinä puhutaan avun tai tuen tarpeesta asunnon tai asumisen järjestämisessä. Asumisen määritelmä viittaa vahvasti normaaliin vuokra tai omistusasumiseen ja palvelun määritelmä tuen tarpeenmukaiseen saamiseen, jotta normaali vuokra tai omistusasuminen olisi mahdollista. Tämäkään laki ei määrittele erityisryhmää tai ryhmiä, joita se koskisi. Sen sijaan sosiaalihuoltoasetuksen (607/1983) 10 määrittelee, mitä mahdolliseksi tekeminen tarkoittaa: Asumispalveluja järjestetään palveluasunnoissa ja tukiasunnoissa, joissa henkilön itsenäistä asumista tai siirtymistä itsenäiseen asumiseen tuetaan sosiaalityöllä ja muilla sosiaalipalveluilla. Palveluasumisen käsite muodostuu kahdesta osasta: palvelusta ja asumisesta. Niiden suhde on kuitenkin sisäinen, eli ne voidaan erottaa toisistaan vain analyyttisesti, ei käytännön toimissa. Ollakseen palvelua, siis palvellakseen mielenterveyskuntoutujaa, asumisen olisi täytettävä jokainen normaalin, tämän päivän suomalaisen kaupungin tai kunnan asukkaan, asumisen peruskriteeri. Muut asumisen ratkaisut ovat vakavia
11 hälytysmerkkejä huono osaisuutta ja eriarvoisuutta ylläpitävästä sekä todennäköisesti myös kansalaisten perusoikeuksilla kauppaa käyvästä toiminnasta. Palvelu on asukkaan itsenäistä elämää ja päätöksentekoa tukevaa toimintaa. Mikäli toiminnan tavoitteena on saavutetun itsenäisyyden ylläpito mahdollisimman inhimillisissä puitteissa, voimme puhua palveluasumisesta. Mikäli tavoitteena on asukkaan oman kuntoutumisen tukeminen ja edistäminen, on syytä puhua asumispalvelusta. (Salo & Kallinen 2007, 26 28.) Mielenterveyskuntoutujien asumispalvelut jakautuvat palveluasumiseen ja tuettuun asumiseen. Tämä jaottelu perustuu mm. siihen, että lääninhallitukset valvovat palveluasumiseen kuuluvaa toimintaa ja kunnat tuetun asumisen toimintaa. Mielenterveyskuntoutujat, jotka tarvitsevat paljon hoidollista tukea päivittäisiin askareisiin, asuvat palveluasumiseen kuuluvissa asumisyksiköissä, joissa henkilökunta on yleensä ympärivuorokautisesti paikalla tai asukkaille on järjestetty ilta ja yöpäivystys. Tukipalvelut muodostuvat psykiatrian erikoissairaanhoidon avopalveluista sekä muista tukipalveluista. (Paasu 2005, 29.) Paasun (2005) mukaan palveluasuminen on asumista asumisyksiköissä, joissa henkilökunta auttaa asukkaita omatoimiseen toimintaan. Jokaisella asukkaalla on oma asunto tai vähintään huone, jossa on oma wc ja peseytymistilat sekä lisäksi yhteiset ruokailu, keittiö ja kodinhoitotilat käytettävissä (Paasu 2005, 32). Palveluasuminen käsitteenä tarkoittaa sekä työntekijöiden ympärivuorokautista läsnäoloa että kuntoutuskotiasumista. Erilaisia asumiseen liitettäviä palveluja ovat esimerkiksi ateriapalvelu, siivous, hygieniasta huolehtiminen, virkistys, asiointiapu ja sairaanhoito. Asukkaat osallistuvat oman psyykkisen ja fyysisen kunnon mukaan päivittäisiin toimintoihin, jolloin tämä tukee kuntoutujan toipumista.
12 Palveluasumisen määritelmän mukaan jokaisella asukkaalla pitäisi olla asunto tai vähintään huone, jossa on oma wc ja pesutilat ja sen lisäksi yhteiset ruokailu, keittiö ja kodinhoitotilat käytettävissä. Näin ei useinkaan käytännössä ole, vaan kuntoutuskodeissa on samassa huoneessa jopa kolme asukasta, eikä huonekohtaisia wc ja pesutiloja tai keittomahdollisuutta ole. Henkilökohtainen yksityisyys kuuluu myös hyvän asumisen periaatteisiin. Yhteisen tilan jakaminen saattaa aiheuttaa ahdistuneisuuden kokemista; erityisesti skitsofreniaa sairastavilla mielenterveyskuntoutujilla on tavallisesti aisti ja hahmotushäiriöitä. Silloin jaettu huone voi ylläpitää psyykkisen sairauden oireita, eikä edistä kuntoutumista. Niissä asumisyksiköissä ja kuntoutuskodeissa, joissa asukkaalla on oma huone, se on usein pieni, eikä tällöin luo kuntouttavaa ympäristöä. (Paasu 2005, 34.) Kuntoutuspalvelun ideana on olla lyhytkestoista ja mielenterveyskuntoutujan taitoja vahvistavaa toimintaa. Sen tarkoituksena on myös lisätä kykyä omassa asunnossa pärjäämiseen. Paasun (2005) selvityksen mukaan, asukkaat elävät kuntoutuskodeissa vuosia, jolloin asumispalvelut eivät vastaa enää kuntoutussuunnitelmia, eivätkä he välttämättä saa tarvitsemiaan palveluita. Toisaalta samassa asumisyksikössä tai kuntoutuskodissa pitkään asuneella on usein tukiasuntoon siirryttäessä vaikeuksia mm. yksinäisyyden kokemisena, koska aiemmin hän on tottunut jakamaan niin henkilökohtaiset asiansa kuin asumis ja toimintatilankin (Paasu 2005, 34). Itsenäiseen asumiseen tarvitaan valmennusta, jonka lisäksi on tärkeää, että siirtymävaiheessa on monipuolisia, mutta yksilöllisiä tukipalveluja tarjolla. Tukipalvelujen tulee myös olla riittävän pitkäkestoisia vastaten henkilökohtaisia tarpeita. Muuten vaarana on se, että mielenterveyskuntoutuja jää osittain tai kokonaan asumis ja tukipalvelujen ulkopuolelle.
13 Paasun selvityksessä (Paasu 2005) kuvaillaan, kuinka palveluasumiseen pääsy kestää parhaimmillaan kolme kuukautta. Tämä kertoo osittain siitä, ettei tarkoituksenmukaisia asumispalveluita ole tarpeeksi. Palvelun piirissä olevien asukkaiden asumiskierto on hidasta koska joustoa asumispalvelun saamisessa ei ole, ja näin ollen kuntoutuja voi joutua odottamaan paikkaa palveluasumiseen esim. sairaalassa, kun joku toinen taas tuen puutteen vuoksi voi saada häädön ja joutua asunnottomaksi. (Paasu 2005, 34.) Tuetusta asumisesta puhutaan silloin, kun henkilö saa asumiseensa sosiaalista tai muuta tukea. Tuettu asuminen jakautuu yksittäisiin tukiasuntoihin tai asumisyksiköihin, jolloin palveluntuottaja itse tarjoaa asunnon lisäksi tukipalveluja. Toisena toimintamallina ovat jälleenvuokrausasunnot, jolloin kunta, seurakunta tai yhdistys vuokraa omille asukkailleen asunnon sen omistajalta. Välivuokraaja voi itse tuottaa tukipalvelut tai ostaa ne toiselta palveluntuottajalta.(paasu 2005, 35.) Stakesin ja Sosiaali ja terveysministeriön yhteistyössä tehdyssä Mielenterveyskuntoutujien asumispalveluiden laatusuosituksessa palveluasumisen käsitteeseen kuuluu myös kuntoutuskotityyppinen asuminen, jolloin asumisen tulee sisältää kuntouttava ja asukkaita osallistava työote. Käsitteiden hajanaisuus tuo ongelmia sekä kehittämisen että tilastoinnin osalta, jolloin mielenterveyskuntoutujien asumis ja tukipalveluiden kehittämistarpeet saattavat olla ristiriidassa todellisen tilanteen kanssa. (Mielenterveyskuntoutujien asumispalveluiden laatusuositus 2005.)
14 2.2 Kimppakodin toiminta ajatus / laatupolitiikka Kimppakoti tuottaa kodikkaita ja virikkeellisiä asumis ja kuntoutumispalveluja psyykkisesti sairaille ja lievästi kehitysvammaisille niin, että yhteisöllisyys säilyy ja jokaisen yksilöllisyyttä kunnioitetaan. Toiminnalla pyritään siihen, että asiakkaat, heidän läheisensä, palvelujen ostajat ja henkilökunta ovat tyytyväisiä palveluun. Yhteiskuntapolitiikan lisäksi ohjaajina ovat eettiset periaatteet ja kodinarvot sekä toimintaperiaatteet. Kimppakodin vakaa talous perustuu hyvään talouteen ja asiantuntevaan johtamiseen. Laadun säännöllinen seuranta, arviointi ja kehittäminen luo Kimppakodille hyvät edellytykset toimia. Toimintasuunnitelman ydin on yritykselle luodun laadunhallintajärjestelmän ylläpito ja kehittäminen. Kimppakodin asumispalvelu on alueellisesti arvostettua. Palvelu on laadukasta ja toimii ajanmukaisissa, turvallisissa tiloissa. Ohjaus, hoito ja huolenpito on monipuolista. Henkilöstö seuraa aktiivisesti yhteiskunnassa toiminnan muutoksia ja kehittää niiden edellyttämiä uusia palveluita yhdessä kuntien yhteistyökumppaneiden kanssa. Kehittäminen ja palvelutoiminta muodostavat kiinteän kokonaisuuden. Henkilökunnan ammattitaito ja työmotivaatio on korkealla ja edelleen kehittämistä pidetään tärkeänä. Työilmapiiri on innovatiivinen ja kannustava. Kimppakodin palvelukodeissa ja tukiasunnolla asuminen on pidettyä. Kuntoutuksessa keskitytään asiakkaan vahvuuksiin ja painotetaan oman elämänhallinnan kehittämistä ja kohdalleen saamista pienin askelin. Kodeissa asukkaat saavat yksilöllistä tukea, ohjausta ja huolenpitoa päivän askareissa. Toiminta perustuu yhteisesti sovittuihin arvoihin ja periaatteisiin tehdä työtä yhdessä asiakaslähtöisesti yksilöä ja ihmisarvoa kunnioittaen. Jokaiselle asiakkaalle laaditaan yksilöllinen kuntoutussuunnitelma, joka on joustava ja vastaa asiakkaan sen hetkisiä
15 tarpeita. Kun kuntoutussuunnitelman mukaiset tavoitteet on saavutettu, palvelukodeista muutetaan omaan asuntoon. Vaihtoehtoja ovat muutto omaan asuntoon tai muuhun tuettuun asumiseen; esimerkiksi Haapajärvellä sijaitseva tukiasunto voi olla kohteena. (Toimintakertomus 2006.) 2.3 Kimppakodin työtä ohjaavat arvot ja periaatteet Jokainen ihminen on arvo sinänsä ja häntä tulee kunnioittaa ainutkertaisena yksilönä, jolla on oikeus elää arvokas ja hyvä elämä. Asiakkaalla on oma elämänhistoriansa, muistonsa ja kokemuksensa, joiden perusteella hän määrittelee omat elämänarvonsa. Asiakas on oman elämänsä asiantuntija ja siksi hänen tarpeensa ja toiveensa ovat hoivatyössä ensisijaisia. Ohjaajat ovat sitoutuneet pitämään huolta asiakkaista. Työ on perustarpeista huolehtimista, elämänhallinnan tukemista sekä terveyden ja hyvän elämän edistämistä. Työ on kokonaisvaltaista auttamista, yhdessä tekemistä asiakkaan kanssa tai hänen puolestaan silloin, kun hän ei itse selviydy. Normaalisuuden periaatteeseen kuuluu kodinomainen asuminen ja eläminen. Kaikessa otetaan huomioon kodinomainen arki. Ympäristö ja pihapiiri ovat vuodenaikojen mukaan siistittynä ja kukat ja pensaat tuovat pihapiiriin oman kodinomaisuutensa ja pihapiirin kunnostustöihin osallistuvat kaikki talon asukkaat kykyjensä mukaan. Sisätiloissa eletään niin kun kodissa yleensä; vuodenaikojen mukaan vaihdetaan tekstiilit ym. somisteet. Kodissa vallitsee yhteishenki ja joustava päivärytmi. Kodin turva, asioiden hoito yhdessä, arjen taidot ja hyvät tavat kuuluvat päivittäiseen elämään. Kodissa harjaannutaan aikuisuuden malliin viikko ohjelman avustuksella. Osa asukkaista käy myös töissä kodin ulkopuolella. Lähiympäristö otetaan huomioon asumisessa ja tehdään yhteistyötä sekä verkostoidutaan
16 yhteiskunnan normien mukaisesti. Yhteisöllisyyden periaatetta kodissa toteutetaan ajatuksen vapautena ja luodaan edellytyksiä hyvälle vuorovaikutukselle. Toisten huomioonottaminen, kunnioittaminen ja omaehtoinen auttaminen kuuluvat kodin arkeen. Tekojen ja niiden seuraamusten osoittaminen tuovat arkeen turvallisuutta. (Toimintasuunnitelma) 2.4 Yhteistyökumppanit Kimppakodissa tehdään yhteistyötä asiakkaiden läheisten kanssa; ystävät ovat tervetulleita kodin arkeen. Tavoitteena on edistää asiakkaan tervettä kehitystä ylläpitämällä ja luomalla myönteisiä ja läheisiä ihmissuhteita. Yhteistyökeinoina voivat olla avoin molemminpuolinen yhteydenotto sekä yksilölliset keskustelut. Kodit tekevät yhteistyötä alueen kuntien/kaupunkien perusturvan, mielenterveystoimistojen, sairaaloiden ja terveyskeskusten kanssa. Muita yhteistyökumppaneita ovat seurakunta, päivätoiminta ja suojatyökeskukset, muut yksityiset palveluntuottajat sekä mielenterveysyhdistykset. Niin ikään muita yhteistyökumppaneita voivat olla Kela, lääninhallitus ja työvoimahallinnon kanavat. Tavoitteena on laaja ja toimiva yhteistyöverkko, joka takaa asiakkaan asioiden kokonaisvaltaisen hoitumisen. Avoimen yhteistyön kautta opitaan myös omaksumaan yhteiskunnan pelisäännöt. (Toimintasuunnitelma)
17 3 MIELENTERVEYSTYÖTÄ OHJAAVAT LAIT JA LAATUSUOSITUKSET 3.1 Mielenterveyslaki ja muut keskeiset lait Vuoden 1991 alussa tuli voimaan mielenterveyslaki, joka on ns. puitelaki. Laki määrittelee mielenterveystyön käsitteet, sisällön, valvonnan, järjestämisvastuun ja järjestämisperiaatteet. Lisäksi se sisältää erityissäädökset valtion mielisairaaloista, potilaan tahdosta riippumatta annettavasta hoidosta ja mielentilatutkimuksista. Mielenterveyslaissa mielenterveystyöllä tarkoitetaan yksilön psyykkisen hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja persoonallisuuden kasvun edistämistä, parantamista ja lievittämistä. Mielenterveystyöhön kuuluvat mielisairauksia ja muita mielenterveydenhäiriöitä poteville henkilöille heidän lääketieteellisin perustein arvioitavan sairautensa tai häiriönsä vuoksi annettavat sosiaali ja terveydenhuollon palvelut (mielenterveyspalvelut). Laki korostaa mielenterveyspalveluiden yhteensovittamista ja yhteistyötä siten, että mielenterveyspalveluista muodostuu toiminnallinen kokonaisuus ja potilaille järjestetään riittävän hoidon lisäksi mahdollisuus lääkinnälliseen tai sosiaaliseen kuntoutukseen sekä palveluasumiseen. (Mielenterveyslaki 14.12.1990/1116.) Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) korostaa asiakaslähtöisyyttä ja asiakassuhteen luottamuksellisuutta sekä asiakkaan oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun sosiaalihuollossa. Laissa todetaan, että asiakasta on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata ja että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan. Henkilöstön tehtävänä on selvittää erilaisia vaihtoehtoja siten, että asiakas ne ymmärtää. Asiakkaan itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen merkitsee toivomusten ja mielipiteiden huomioimista sekä
18 mahdollisuutta osallistua ja vaikuttaa palvelujen suunnitteluun. (Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 22.9.2000/812 ) Sosiaalihuoltolaki (710/1982) ja vammaispalvelulaki (380/1987) velvoittavat kuntia järjestämään erilaisia asumiseen liittyviä tukipalveluja. Vammaispalvelulain nojalla kunnan on myös järjestettävä vaikeasti vammaiselle henkilölle kuljetus ja saattajapalveluja. Nämä tukimuodot koskevat myös psyykkisistä syistä aiheutuvia liikkumisongelmia. Muita tähän tutkimukseen liittyviä lakeja ovat mm. laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) sekä laki yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta (603/1996). 3.2 Mielenterveyspalveluiden laatusuositus Mielenterveyspalveluiden laatusuositukset käsittelevät mielenterveystyötä ja mielenterveyspalveluita mielenterveyslain määrittelemässä merkityksessä. Suosituksessa on eroteltu kuntalaisen ja asiakkaan tarpeet, palvelut ja toimintatavat, joilla tarvitsija saisi parhaan avun ja edellytykset, joita ajateltu toiminta vaatii päättäjiltä ja hallinnolta. Koska toimintavastuu on päättäjillä ja ammattihenkilöillä, suositukset on suunnattu pääosin näille tahoille. Palvelujärjestelmän sisäinen yhteistyö, vastuut ja työnjako on selvitetty ja päätetty. Henkilöstön määrä ja rakenne on määritelty, samoin henkilöstön osaamisesta ja jaksamisesta kannetaan huolta. Palveluita ja toimintaa seurataan ja havaintoja hyödynnetään suunnittelussa. Mielenterveystyötä varten tehdään kokonaissuunnitelma. (Mielenterveyspalveluiden laatusuositus 2001.)
19 Mielenterveystyön palveluita tulee olla saatavissa prosessin kaikissa vaiheissa. Resursseja ja osaamista tulee suunnata elämisen ja selviytymisen voimavarojen vahvistamiseen, psykososiaalisten ongelmien selvittelyyn ja tukemiseen, mielenterveyshäiriöiden varhaiseen tunnistamiseen ja tehokkaaseen hoitoon ja monipuoliseen kuntoutukseen. Suosituksen mukaan kunnassa tuetaan asukkaiden hyvinvointia ja mielenterveyttä. Kuntalaista autetaan peruspalveluissa ja hän pääsee tarkoituksenmukaiseen tutkimukseen ja hoitoon, joka toteutuu päätetyn suunnitelman mukaisesti. Mielenterveyspalveluissa kunnioitetaan ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia. Ensisijainen hoitomuoto on avohoito, ja asiakas pääsee psykiatriseen sairaalahoitoon tarvittaessa. Kaiken hoidon tulee olla kuntouttavaa. (Mielenterveyspalveluiden laatusuositus 2001.) 3.3 Mielenterveyskuntoutujien asumispalveluiden laatusuositus Asumispalveluiden laatusuosituksen mukaan mielenterveyskuntoutujan ensisijainen asumiseen liittyvä palvelumuoto on kotikuntoutus, jossa kuntoutumista ja asumista tuetaan kuntoutujan kotona. Jos kotikuntoutus ei kuntoutujalle riitä, harkitaan muita asumisen ja kuntoutuksen muotoja. Kuntoutujalle tulee tarjota hänen tarpeitaan vastaavia monipuolisia kuntoutumisen tukipalveluita ja sellainen vakituinen asunto, jonka hän voi tuntea kodikseen. Laatusuositus on työväline, jonka avulla mielenterveyskuntoutujien asumispalveluita ja niiden sisältöä voidaan kuvata suunnitteluna ja kehittämisen lähtökohdaksi. Asumispalveluilla tarkoitetaan laatusuosituksessa erikseen määriteltyjä kunnan, kuntayhtymän, järjestön tai yksityisen palveluntuottajan järjestämiä tuettuja asumisen muotoja, joihin liittyy mielenterveyskuntoutusta. Tavoitteena on nostaa asumispalveluiden tasoa ja kehittää
20 kuntoutuksen sisältöä. ( Mielenterveyskuntoutujien asumispalveluiden laatusuositus 2005.) Suositus koostuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä osassa kuvataan asumispalveluiden järjestelmä. Järjestelmässä asumispalvelut on tyypitelty kolmeen luokkaan kuntoutujan tuen tarpeen ja toimintakyvyn, kuntoutusmenetelmien ja henkilöstön sekä asumismuodon mukaan: tuettu asuminen, kuntouttava palveluasuminen ja tehostettu palveluasuminen. Toinen laatusuosituksen osa koskee asumispalveluiden sisällön kehittämissuosituksia. Sen mukaisesti asumispalvelut järjestetään alueellisena yhteistyönä. Asumispalveluiden tulee olla kuntouttavaa ja suunnitelmallista huomioiden asumisen laatu kuntoutuksessa. Henkilöstön määrä ja pätevyys riippuu kuntoutujien tarpeista. Asumispalveluiden arviointia ja valvontaa kehitetään. (Mielenterveyskuntoutujien asumispalveluiden laatusuositus 2005.)
21 4 PALVELUKOTI KUNTOUTTAVANA ASUMISPALVELUNA 4.1 Mielenterveys Mielenterveys määritellään usein käyttäytymistä ja kokemista kuvaavilla termeillä. Erilaisia määritelmiä on runsaasti ja ne on pyritty havainnollistamaan ja arvioimaan eri tavoin. Mielenterveys saatetaan käsittää myös tasapainotilaksi yksilön ja ympäristön välillä koska ihminen elää ja kehittyy vuorovaikutuksessa lähimmäistensä, elinpiirinsä ja sen kulttuurin kanssa. Sen vuoksi mielenterveyttäkään ei pidä tarkastella irrallaan elämänhistoriasta ja nykyhetken elämäntilanteesta. Näillä kaikilla on vaikutusta yksilön mielenterveyteen. (Vuori Kemilä 2003, 12 13.) Osa mielenterveyden perusedellytyksistä on fyysisiä tarpeita: voidaksemme henkisesti hyvin tarvitsemme ruokaa, vaatteita, asunnon ja toimeentulon (Lahti 1995, 45). Mielenterveyden voidaan todeta olevan osa yksilön terveyttä. Se käsittää ihmisen psyykkisestä, fyysisestä, henkisistä ja sosiaalisista piirteistä muodostuvan kokonaisuuden. Vuori Kemilän mukaan mielenterveyden kriteerinä voidaan pitää ihmisen omaa kokemusta psyykkisestä hyväoloisuudestaan (Vuori Kemilä 2003, 15 16). Mielen hyvinvointi ei tarkoita sitä, ettei elämässä ole ongelmia. Se ei myöskään ole pysyvä olotila, vaan vaihtelee elämän eri vaiheissa aivan kuten ihmisen fyysinenkin kunto. Paha olo voi ilmetä sekä fyysisinä että psyykkisinä oireina. (Lahti 1995, 45; Latvala, E., Visuri, T. & Janhonen, S. 1995, 24.) Hyvää mielenterveyttä voidaan yksilötasolla kuvata myönteisenä hyvän olon tunteena. Hyvää mielenterveyttä on myös kyky luoda, kehittää ja ylläpitää tyydytystä tuottavia ihmissuhteita. Yksilölliset voimavarat, kuten itseluottamus, optimismi,
22 oman elämän hallinnantunne sekä kuuluminen yhteisöön vaikuttavat mielen hyväoloisuuteen ja terveyteen. Myös se, miten kohtaamme vastoinkäymisiä ja kuinka sinnikkäitä tai joustavia olemme, kuvaavat mielenterveytemme tilaa. (Heiskanen, Salonen & Sassi 2006, 17 19.) Aineelliset olot vaikuttavat henkiseen hyvinvointiin, esimerkiksi taloudellinen ahdinko tai työttömyys saattaa turruttaa voimattomuuteen. Usein ahdingossa ei olekaan ensisijaisesti kysymys mielenterveysongelmasta, vaan elämäntilanteen aiheuttamasta kriisistä, joka selvittämättömänä ja pitkittyessään voi muuttua jopa sairaudeksi. Mielenterveyden ongelmat ja häiriöt ryhmitellään tavallisesti persoonallisen kehityksen vaurioitumisesta johtuviin ongelmiin, jolloin kysymyksessä ovat ennen kaikkea psyykkiset häiriöt, tai erilaisiin sosiaalisiin ja elämäntilanteista johtuviin häiriöihin, joita ovat toiminnalliset häiriöt ja elämänkriisit. (Lahti 1995, 45 47) 4.2 Mielenterveyskuntoutuja Mielenterveyskuntoutujalla tarkoitetaan henkilöä, joka käyttää mielenterveyspalveluja. Käsitteenä tämäkään ei ole aivan ongelmaton tai yksiselitteinen, mutta sisältää kuitenkin yhden oleellisen elementin subjektiuden omassa elämässä. Kuntoutuja sanan metafora on matkalla olija; kuntoutuminen on olemassa oleva, mutta pääsääntöisesti ohimenevä elämänvaihe. Puhekielessä kuulee käytettävän käsitteitä psykiatrinen potilas, mielenterveysongelmainen, mielenterveysasiakas ja mielenterveysvammainen. Yksikään näistä käsitteistä ei anna oikeaa kuvaa yksilön toiminnallisista mahdollisuuksista, vaan sisältää vivahteen toimenpiteiden kohteena olevasta henkilöstä. Kukaan ihminen ei ole ennen kaikkea
23 pitkäaikaissairas tai vammainen, vaan jokaisella on oma persoonansa, luonteenpiirteensä ja voimavaransa, joita on sittenkin enemmän kuin toimintakyvyn puutteita. (Särkelä 1997, 154 155.) Mielenterveyskuntoutujan täytyy ymmärtää, että kuntoutuminen ei ole sama asia kuin oireiden poistuminen tai paraneminen. Kuntoutumista tapahtuu vaikka oireisto olisikin jäljellä. Oireiden palaamisen pelko vaikuttaa kielteisesti elämään ja alentaa sekä uskoa selviytymiseen että jaksamiseen. Jokaisella on oikeus odottaa ja toivoa paranemista, mutta oman elämän kannalta on tärkeää miettiä, mitä voi tehdä oman hyvinvointinsa eteen. Yksi tapa hahmottaa kuntoutumista onkin ajatella sitä matkana potilaasta kuntoutujaksi. Potilaana yksilö on oikeutettu saamaan hoitoa ja olemaan hoidettavana. Vähitellen voimien lisääntyessä ja oireiden lieventyessä voi lähteä hakemaan muutosta ja parempaa elämänlaatua, vaikka täydellistä parantumista tai oireiden poistumista ei olisikaan tapahtunut. (Koskisuu 2003, 15.) Henkilökohtaisesti suunniteltu ja toteutettu hoito luovat edellytyksiä myöhemmälle kuntoutumiselle. Jokaisen ihmisen sairastuminen ja suhde sairauteen ovat yksilöllisiä; näin ollen myös paraneminen tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Joillekin se tarkoittaa oireiden katoamista, toiselle työkyvyn palautumista, kolmannelle onnellisuutta elämässä ja hyviä ihmissuhteita. Jokaisella mielenterveyskuntoutujalla on mahdollisuus kuntoutua oireiden vaikeudesta tai vakavuusasteesta riippumatta. Kuntoutuminen on mahdollista kaikille, edellyttäen että ihmiset saavat riittävästi tietoa ja tukea sekä mahdollisuuksia kuntoutumiseen. (Koskisuu 2003, 15 16. ) Kuntouttava psykiatrinen hoitotyö muodostaa hoitoyhteisössä oman osa alueensa, jossa asiakkaan psyykkinen sairaus hoitotyön tarpeen määrittäjänä ilmenee myös selkeästi. Kuntouttavassa psykiatrisessa hoitotyössä asiakkaat ovat usein vaikeista ja
24 pitkäaikaisista psyykkisistä häiriöistä kärsiviä. Kuntoutuksen tavoitteenasettelussa voidaan erottaa kaksi tärkeää päämäärää: sopeutuminen ja normaalisuus. Psyykkisesti sairastunut tuntee tarvetta oman elämän ja arvojen uudelleenjärjestämiseen. Sairastunut joutuu madaltamaan tavoitteitaan tai muuttamaan niitä. Normaalius ilmenee kuntouttavan hoitotyön yleisluontoisena tavoitteena, jossa pyrkimys olisi palauttaa sairastuneen henkilön elämäntilanne edes joltain osin kriisiä edeltäneeseen tilaan. (Kokko 2004, 39; Latvala ym. 1995, 71 75.) Kuntoutumiseen ja normaaliuteen liittyvä tavoite voidaan kuvata myös muutoksena kuntoutujan subjektiivisen terveyden kokemisessa ja sen estämisenä, että sairastuneen elämä kapenee ongelmiin ja sairauteen keskittyväksi. Normaaliuden saavuttaminen ilmenee palautuneena elämänhaluna ja hallintana, heränneenä kiinnostuksena omaan selviytymiseen ja omista oikeuksista kiinni pitämiseen sekä vuorovaikutussuhteiden ylläpitämiseen omassa ihmissuhdeverkostossa. Normaaliutta kuvaavat myös itsenäinen elämä, jossa psyykkisen sairauden aiheuttamat haitat jäävät mahdollisimman vähäisiksi ja kuntoutuja kokee saavuttaneensa elämäntyytyväisyyden ja laadukkaan elämän. (Kokko, 2004, 39; Latvala ym. 1995, 71 75.) Mielenterveysongelmat vaikuttavat elämään monella tavalla. Elämä kietoutuu oireiden ympärille; omaa oireilua seurataan ja siitä ollaan jatkuvasti huolissaan. Oireiden laatu, vakavuus ja kesto voivat vaihdella hyvin paljon ja ne ovat yksilöllisiä. Myös se, miten sairastutaan, on hyvin yksilöllistä; toisilla sairastuminen tapahtuu äkillisesti ja nopeasti, toisilla oireet jatkuvat lievinä kauan, pahentuen pikkuhiljaa. Tyypillisiä oireita ovat esimerkiksi mielialahäiriöt (masentuneisuus, ahdistuneisuus, pelot, jännittäminen ja mielialan jyrkät vaihtelut ), tunteiden muuttuminen (liiallinen reagointi suhteellisen pieniinkin asioihin tai vastaavasti asiat eivät tunnu miltään tai
25 kaikki tuntuu pahalta ja vaikealta) keskittyminen ja muistin häiriöt, unihäiriöt, oudot ja pelottavat aistikokemukset sekä häiriöt ajattelussa ja arvostelukyvyssä. Oireiden kokeminen on hyvin yksilöllistä. Toisille oireilu on pelottavaa ja ahdistavaa, toisten on helpompi tulla toimeen oireiden kanssa. Yhteistä näyttää olevan tunne oireiden hallitsemattomuudesta. Ne tulevat ja menevät tai pysyvät yllä omasta tahdosta riippumatta. (Koskisuu 2003, 11 15.) Jos mielenterveyden ongelmat jatkuvat kauan, alkaa elämä tuntua selviytymistaistelulta, jossa oireet ja muut sairauden seuraukset vaikeuttavat arkielämästä suoriutumista ja jokapäiväistä elämää. Toivon ja epätoivon hetket vaihtelevat ja useat mielenterveysongelmaiset kuvaavat sairastumisen kokemusta elämän kapenemisena. (Koskisuu 2003, 13.) Olivat sairastumiseen johtaneet tai sairastumista seuranneet tapahtumat millaisia tahansa, jotkut kokemukset tuntuvat olevan yhtenäisiä. Näitä ovat tunne elämän hallinnan menettämisestä, erilaisuudesta suhteessa muihin sekä jaksamattomuus ja voimattomuus omien oireiden ja elämän äärellä. Elämää alkavat leimata pelot ja jaksamattomuus, josta helposti syntyy kielteinen kehä; mitä vähemmän tekee, sitä vähemmän jaksaa tehdä. Mitä enemmän nukkuu, sitä väsyneempi on. Mitä vähemmän jaksaa olla ihmisten kanssa, sitä enemmän se tuntuu hankalalta, sitä vähemmän tapaa muita ihmisiä ja sitä vaikeammaksi toisten ihmisten kohtaaminen tulee. Kielteinen kehä johtaa eristymiseen ja toimettomuuteen. Mitä kauemmin elämän kapeneminen jatkuu sitä, mahdottomammalta ulospääsyn löytäminen tuntuu. Ihmiset kuvaavat usein kokemusta ansassa olemisena tai elämän juuttumisena paikoilleen. Elämä tuntuu olevan toisaalla, ja omaa elämää ja kokemusmaailmaa vertaa jatkuvasti aikaan ennen sairastumista tai niin sanotusti terveiden ihmisten maailmaan. (Koskisuu 2003, 11 15. )
26 4.3 Psykiatrinen kuntoutus Käsitteiden psykiatrinen kuntoutus ja psykososiaalinen kuntoutus välinen ero on epäselvä ja niitä käytetään kirjallisuudessa toistensa synonyymeina. Tässä opinnäytetyössä näillä käsitteillä tarkoitetaan samaa asiaa. Psykososiaalinen tukeminen edellyttää kuntoutujan ja hänen elämäntilanteensa kokonaisvaltaista huomioonottamista sekä avohoidon tukipalveluiden käyttämistä. Se tarkoittaa tukea arjen tilanteista selviytymisessä. Siinä tavoitteet tulee asettaa psykososiaalisen toimintakyvyn edellyttämällä tavalla. Psykososiaalisella toimintakyvyllä tarkoitetaan kykyä tulla toimeen erilaisissa tavanomaiseen elämään ja yhteisöelämään liittyvissä tilanteissa. Ihmisen, joka selviytyy arkisesta elämästä, on helppo kokea itsenäisyyttä. (Kettunen & Kähäri Wiik. 2003, 53 55.) Psykososiaalinen tukeminen on vaativaa. Asiakkailla on useita hoitoon liittyviä tarpeita, jotka vaativat erilaisia toimenpiteitä. Tarpeita ovat esimerkiksi sosiaalisista peloista eroon pääseminen, hyväksyntä, oireiden hallinta, arjesta selviytyminen (esim. pankkiasiat, kaupassa käyminen, asuinympäristöstä huolehtiminen, oman edun valvonta, lääkehoidon toteuttaminen itsenäisesti jne.) Tarpeista lähtevä kuntoutustyö vaihtelee sisällöltään sekä sairauden eri vaiheissa että eri henkilöiden välillä. Keskeisenä tehtävänä ohjaajilla on palveluiden jatkuvuuden varmistaminen ja se, että palvelut vastaavat asiakkaan tarpeita. (Kettunen ym. 2003, 53 55.) Työntekijän kannustava, positiivinen ja voimavaroja korostava sekä toivoa ylläpitävä suhtautuminen kuntoutujaan muodostaa auttamissuhteen perustan sekä psykoterapiassa että psykososiaalisessa tukemisessa. Tärkeä osa on kuntoutujan psyykkisen voinnin ja arkiselviytymisen seuranta sekä tarvittaessa tilanteeseen puuttuminen. Psykososiaalisen toimintakyvyn kannalta avohoidon tukipalveluilla on
27 tärkeä rooli. Näitä tukipalveluita ovat erilaiset asumispalvelut (kuntoutuskodit, tuettu asuminen), päivätoiminta ja työtoimintapalvelut sekä päiväsairaala. Myös lääkehoidolla on tärkeä merkitys pitkäaikaisissa mielenterveysongelmissa; niinpä lääkehoidon toteutus ja seuranta ovat kuntoutumisen tukemisessa ensiarvoisen tärkeitä. Erilaiset ahdistusoireet, kuten pelko ja pakko oireet sekä paniikkihäiriö, ja masennus ovat varsin tavallisia. Lisäksi skitsofreniaa sairastavia on kuntoutujien joukossa huomattava osa. Kuntoutustyötä tekevien onkin syytä tuntea tavallisimmat mielenterveysongelmat ja niiden oireet. Kuntoutujan elämää ja arkea läheltä seuraava työntekijä on paras henkilö tunnistamaan psyykkisiä ongelmia ja puuttumaan niihin. (Kettunen ym. 2003, 124.) Mielenterveyspalveluiden laatusuosituksen mukaan kunnan työntekijöiden tulisi kehittää käytäntöjä, jotka edistävät ihmisten omia voimavaroja, itsestään huolen pitämistä, keskinäistä välittämistä ja tukea, sekä ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta elämän ja mielenterveyden ongelmia kohtaan. Työntekijöillä tulisi olla asenteellinen valmius, riittävä herkkyys, taitotieto ja vuorovaikutustaidot tunnistaa ja kohdata psykososiaalista/ henkistä tukea tai kriisiapua edellyttävät tilanteet. Työntekijä työskentelee omana persoonanaan asiakkaan kanssa ja tulee samalle tasolle asiakkaan kanssa ja osoittaa olevansa asiakasta varten, kuuntelemalla, keskustelemalla, auttamalla ja uskomalla muutoksen mahdollisuuteen. (Kokkola, Kiikkala, Immonen & Sorsa 2002, 25 26.) Kuntouttava mielenterveyshoitotyö muodostaa mielenterveystyössä oman osaalueensa, jossa kuntoutujan sairaus tai toimintakyvyn aleneminen hoitotyön tarpeen määrittäjänä ilmenee myös selkeästi. Kuntotuottavalla hoitotyöllä ja kuntoutuksella tarkoitetaan yksinomaan vaikeista ja pitkäaikaisista psyykkisistä häiriöistä kärsivien auttamista. Kuntoutumisen tavoitteisiin voidaan erottaa kaksi keskeistä arvoa:
28 sopeutuminen yhteiskunnan normeihin ja normaali sosiaalinen integraatio. (Kokko 2004, 39.) Mielenterveyskuntoutus ohjaajan työssä on kuntoutujan henkilökohtaisen kuntoutumisprosessin tukemista. Kuntoutumisprosessi viittaa vähintään kahden ihmisen, kuntoutujan ja tässä tapauksessa ohjaajan väliseen dynaamiseen ja rakentavaan vuorovaikutus suhteeseen. Tämän tuloksena kuntoutujan kokonaisvaltainen toimintakyky paranee elämänlaadun parantuessa. Yleisiin normeihin sopeutuminen, sääntöjen noudattaminen ja tehtävistä suoriutuminen ovat merkkejä yhteiskuntakelpoisuudesta ja mielenkuntoutujan kohdalla kuntoutumisesta. (Mattila 2002, 13.) Tärkeä osa ohjaajan työn kuvassa on kuntoutujan tukeminen, ohjaaminen, psyykkisen voinnin ja arkiselviytymisen aktiivinen seuranta ja tarvittaessa tilanteisiin puuttuminen. Psykososiaalisen toimintakyvyn kannalta avohoidon tukipalveluilla on tärkeä rooli kuntoutujan tukemisessa. Ne varmistavat kuntoutujan selviytymistä. Tukipalveluita voivat olla erilaiset asumispalvelut (kuntoutuskodit, tuettu asuminen), päivätoiminta ja työtoimintapalvelut sekä päiväsairaala. Lääkehoidolla on tärkeä merkitys pitkäaikaisissa mielenterveysongelmissa, joten lääkehoidon toteutus sekä seuranta ovat ensisijaisen tärkeää mielenterveyskuntoutujan tukemisessa. (Kettunen, 2002. 124.) Counselling tyyppinen ohjaus perustuu kokonaisvaltaisesti yhteisöasiakkaiden elämän tilanteisiin sekä kokemuksiin. Counselling tarkoittaa vuorovaikutusta, joka tapahtuu ohjaajan ja kuntoutujan välillä. Se voi olla nopeaa kohtaamista tai pitkiä keskusteluja. Pitkät keskustelut eivät kuitenkaan tarkoita psykoterapiaa, jossa käydään läpi kuntoutujan persoonallisuuden rakennetta. Counselling on