HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 3/2011 1 71 VAHINGONKORVAUSVAATIMUS NIMEN JULKAISEMISESTA TERVEYSLAUTAKUNNAN ESITYSLISTALLA Terke 2011-22 Esityslistan asia TJA/6 TJA Terveyslautakunta päätti, että tämän päätöksen liitteessä mainitun henkilön (jäljempänä hakija) vahingonkorvausvaatimus nimen julkaisemisesta terveyslautakunnan esityslistalla ei anna aihetta enempiin terveyskeskuksen tai terveyslautakunnan toimenpiteisiin. Perustelut: Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 1 :n (jäljempänä julkisuuslaki) mukaan viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei kyseessä olevassa laissa tai muussa laissa erikseen toisin säädetä. Julkisuuslain mukaan asiakirja on toisin sanoen salassa pidettävä vain, jos se sisältää tietoja, jotka on laissa säädetty salassa pidettäväksi. Julkisuuslain mukaan tiedon saantia ei saa rajoittaa ilman asiallista ja laissa säädettyä perustetta eikä enempää kuin suojattavan edun vuoksi on tarpeellista. Helsingin kaupungin pöytäkirjoja koskevan ohjeistuksen mukaan pöytäkirja on aina julkinen ja se on julkaistava internetissä. Pöytäkirja on kirjoitettava siten, että julkaistava pöytäkirjateksti ei sisällä salassa pidettäviä tietoja. Salassa pidettävät tiedot liitetään pöytäkirjaan erillisenä, salassa pidettävänä liiteasiakirjana, jota ei julkaista internetissä. Hoitavan henkilön/lääkärin nimi ei ole salassa pidettävä tieto, eikä sen salaamiseen ole julkisuuslain mukaista velvoitetta. Tämän hakijan nimi ei terveyslautakunnan esityslistalla ole julkisuuslain perusteella salassa pidettävä. Terveyslautakunnan sihteeri ei olisi voinut arvata, että terveyslautakunnan pöytäkirjassa ollut lause Tuolloin paikalle pyydetty päivystävä lääkäri (tämän hakijan nimi) lähetti potilaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin korvaklinikalle olisi voitu tulkita jotenkin kielteisesti. Paremminkin lautakunnan sihteeri oli arvellut voitavan tulkita lauseesta kyseisen lääkärin toimineen todella hyvin ja vastuullisesti ohjatessaan potilaan komplikaation ilmaantuessa jatkohoitoon erikoissairaanhoitoon.
HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 3/2011 2 Hakijan nimen julkaiseminen ei sinällään kuitenkaan ollut välttämätöntä päätöksen selvittämiselle/ymmärtämiselle. Terveyslautakunnan sihteeri on ryhtynyt lausunnossaan todettuihin toimenpiteisiin ja pahoittelee hakijalle sitä mielipahaa, jota hakija on kokenut nimensä julkaisemisesta kyseessä olevassa päätöksessä. Asiasta saadun lausunnon mukaan hakija ei ollut päätöksessä kyseessä olevan kantelun/korvausvaatimuksen kohteena eikä hänestä siksi ollut pyydetty lausuntoa asiasta. Vaatimus päätökseen osallisten terveyslautakunnan jäsenten nimen kirjoittamisesta näkyviin pöytäkirjaan on tarpeeton, koska nimet ovat tavanomaisesti näkyvissä pöytäkirjan alussa, mistä ilmenee myös, mikäli joku läsnä olleista ei olisi osallistunut jonkin päätöksen osalta päätöksentekoon. Vahingonkorvauslain 3 luvun 1 :n mukaan työnantaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään työssä aiheuttaa. Virheellisellä teolla tai laiminlyönnillä ja henkilövahingolla tai esinevahingolla on oltava syy-yhteys. Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 :n mukaan sillä, jolle on aiheutettu ruumiinvamma tai muu henkilövahinko, on oikeus saada korvaus paitsi muusta myös kivusta ja särystä. Psyykkisen tilan häiriintyminen voi olla lain tarkoittama muu henkilövahinko. Kivulla ja säryllä taas tarkoitetaan fyysistä tai psyykkistä, äkillistä tai jatkuvaa vamman aiheuttamaa tunnetta. Vakiintuneessa oikeuskäytännössä kipuun ja särkyyn on rinnastettu myös niihin verrattava kärsimys ja tuntemus, jolla kuvataan juuri psyykkisessä terveydentilassa ilmenevää vahinkoa eli niin sanottua psyykkistä henkilövahinkoa (KKO 2003:76). Surun, pelon ja muita normaaliin elämään kuuluvia epämiellyttäviä tunteita ei kuitenkaan korvata kipuun ja särkyyn rinnastettavana kärsimyksenä eli psyykkisenä henkilövahinkona. Psyykkisen henkilövahingon korvattavuus edellyttää, että tällainen vahinko on lääketieteellisin keinoin toteen näytettävissä (KKO 1998:80). On erikseen arvioitava toisaalta, onko korvausta maksettava henkisestä kärsimyksestä vahingonkorvauslain 5 luvun 6 :n perusteella
HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 3/2011 3 Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 :n mukaan oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä: 1) jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu; 2) jota on rangaistavaksi säädetyllä teolla syrjitty; 3) jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu; 4) jonka ihmisarvoa on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu muulla, 1 3 kohdassa tarkoitettuihin loukkauksiin verrattavalla tavalla. Korvattavuus ei edellytä, että tällainen vahinko on lääketieteellisin keinoin toteen näytettävissä tai että rikoksesta olisi tuomittu. Tuomion epäillystä rikoksesta voi antaa vain käräjäoikeus. Vahingonkorvausasiaa ratkaistaessa joudutaan kuitenkin tulkitsemaan täyttyisikö rikostunnusmerkistö Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 :n mukaan korvaus määrätään sen kärsimyksen perusteella, jonka loukkaus on omiaan aiheuttamaan ottaen erityisesti huomioon loukkauksen laatu, loukatun asema, loukkaajan ja loukatun välinen suhde sekä loukkauksen julkisuus. Oikeuskirjallisuudessa on kuitenkin katsottu, että kaikenlaiset negatiiviset tunnereaktiot eivät ole korvattavia, vaikka ne olisivatkin rinnastettavissa kärsimykseen. Mielipaha, surun, pelon tai vihan tunteet taikka niitä vastaavat elämään normaalisti kuuluvat epämiellyttävät tunnetilat eivät ole vahingonkorvauslain tai muidenkaan korvaussäännösten perusteella korvattavia. Toisaalta kaikki kärsimystilanteetkaan eivät oikeuta korvaukseen. Terveyskeskuksen hallinto- ja palvelukeskuksen strategiayksikön hallintolakimiehen lausuntoon viitaten kantelua koskeva terveyslautakunnan pöytäkirja on tehty sekä julkisuuslain säädösten että kaupungin ohjeiden mukaisesti, eikä kyse ole ollut huolimattomuudesta tai hyvän laadintatavan vastaisesta menettelystä. Hakija ei ole esittänyt sellaista terveyskeskuksen työntekijän virhettä tai laiminlyöntiä, josta terveyskeskus olisi vahingonkorvauslain perusteella korvausvelvollinen. Kaikkeen edellä todettuun viitaten terveyslautakunta päätti, että vahingonkorvausvaatimus ei antane aihetta enempiin terveyskeskuksen tai terveyslautakunnan toimenpiteisiin.
HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 3/2011 4 Pöytäkirjanote asianomaiselle oikaisuvaatimusohjein liitteenään hallintolakimiehen lausunto, hallinto- ja palveluskeskuksen strategiayksikön hallintolakimiehelle (Moisander) sekä terveysasemille. Käsittely Pöytäkirjanpitäjä Leena Moisander poistui esteellisenä kokouksesta tämän asian käsittelyn ajaksi ja hänen sijastaan tämän asian osalta kokouksessa pöytäkirjanpitäjänä toimi toimitusjohtaja Matti Toivola. Päätösehdotus Terveyslautakunta päättänee, että hakijan vahingonkorvausvaatimus nimen julkaisemisesta terveyslautakunnan esityslistalla ei anna aihetta enempiin terveyskeskuksen tai terveyslautakunnan toimenpiteisiin. Perustelut: Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 1 :n (jäljempänä julkisuuslaki) mukaan viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei kyseessä olevassa laissa tai muussa laissa erikseen toisin säädetä. Julkisuuslain mukaan asiakirja on toisin sanoen salassa pidettävä vain, jos se sisältää tietoja, jotka on laissa säädetty salassa pidettäväksi. Julkisuuslain mukaan tiedon saantia ei saa rajoittaa ilman asiallista ja laissa säädettyä perustetta eikä enempää kuin suojattavan edun vuoksi on tarpeellista. Helsingin kaupungin pöytäkirjoja koskevan ohjeistuksen mukaan pöytäkirja on aina julkinen ja se on julkaistava internetissä. Pöytäkirja on kirjoitettava siten, että julkaistava pöytäkirjateksti ei sisällä salassa pidettäviä tietoja. Salassa pidettävät tiedot liitetään pöytäkirjaan erillisenä, salassa pidettävänä liiteasiakirjana, jota ei julkaista internetissä. Hoitavan henkilön/lääkärin nimi ei ole salassa pidettävä tieto, eikä sen salaamiseen ole julkisuuslain mukaista velvoitetta. Tämän hakijan nimi ei terveyslautakunnan esityslistalla ole julkisuuslain perusteella salassa pidettävä. Terveyslautakunnan sihteeri ei olisi voinut arvata, että terveyslautakunnan pöytäkirjassa ollut lause Tuolloin paikalle pyydetty päivystävä lääkäri (tämän hakijan nimi) lähetti potilaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin korvaklinikalle olisi voitu tulkita jotenkin kielteisesti. Paremminkin lautakunnan sihteeri oli arvellut voitavan tulkita lauseesta kyseisen lääkärin toimineen todella hyvin ja vastuullisesti ohjatessaan potilaan
HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 3/2011 5 komplikaation ilmaantuessa jatkohoitoon erikoissairaanhoitoon. Hakijan nimen julkaiseminen ei sinällään kuitenkaan ollut välttämätöntä päätöksen selvittämiselle/ymmärtämiselle. Terveyslautakunnan sihteeri on ryhtynyt lausunnossaan todettuihin toimenpiteisiin ja pahoittelee hakijalle sitä mielipahaa, jota hakija on kokenut nimensä julkaisemisesta kyseessä olevassa päätöksessä. Asiasta saadun lausunnon mukaan hakija ei ollut päätöksessä kyseessä olevan kantelun/korvausvaatimuksen kohteena eikä hänestä siksi ollut pyydetty lausuntoa asiasta. Vaatimus päätökseen osallisten terveyslautakunnan jäsenten nimen kirjoittamisesta näkyviin pöytäkirjaan on tarpeeton, koska nimet ovat tavanomaisesti näkyvissä pöytäkirjan alussa, mistä ilmenee myös, mikäli joku läsnä olleista ei olisi osallistunut jonkin päätöksen osalta päätöksentekoon. Vahingonkorvauslain 3 luvun 1 :n mukaan työnantaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään työssä aiheuttaa. Virheellisellä teolla tai laiminlyönnillä ja henkilövahingolla tai esinevahingolla on oltava syy-yhteys. Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 :n mukaan sillä, jolle on aiheutettu ruumiinvamma tai muu henkilövahinko, on oikeus saada korvaus paitsi muusta myös kivusta ja särystä. Psyykkisen tilan häiriintyminen voi olla lain tarkoittama muu henkilövahinko. Kivulla ja säryllä taas tarkoitetaan fyysistä tai psyykkistä, äkillistä tai jatkuvaa vamman aiheuttamaa tunnetta. Vakiintuneessa oikeuskäytännössä kipuun ja särkyyn on rinnastettu myös niihin verrattava kärsimys ja tuntemus, jolla kuvataan juuri psyykkisessä terveydentilassa ilmenevää vahinkoa eli niin sanottua psyykkistä henkilövahinkoa (KKO 2003:76). Surun, pelon ja muita normaaliin elämään kuuluvia epämiellyttäviä tunteita ei kuitenkaan korvata kipuun ja särkyyn rinnastettavana kärsimyksenä eli psyykkisenä henkilövahinkona. Psyykkisen henkilövahingon korvattavuus edellyttää, että tällainen vahinko on lääketieteellisin keinoin toteen näytettävissä (KKO 1998:80). On erikseen arvioitava toisaalta, onko korvausta maksettava henkisestä kärsimyksestä vahingonkorvauslain 5 luvun 6 :n
HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 3/2011 6 perusteella Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 :n mukaan oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä: 1) jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu; 2) jota on rangaistavaksi säädetyllä teolla syrjitty; 3) jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu; 4) jonka ihmisarvoa on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu muulla, 1 3 kohdassa tarkoitettuihin loukkauksiin verrattavalla tavalla. Korvattavuus ei edellytä, että tällainen vahinko on lääketieteellisin keinoin toteen näytettävissä tai että rikoksesta olisi tuomittu. Tuomion epäillystä rikoksesta voi antaa vain käräjäoikeus. Vahingonkorvausasiaa ratkaistaessa joudutaan kuitenkin tulkitsemaan täyttyisikö rikostunnusmerkistö Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 :n mukaan korvaus määrätään sen kärsimyksen perusteella, jonka loukkaus on omiaan aiheuttamaan ottaen erityisesti huomioon loukkauksen laatu, loukatun asema, loukkaajan ja loukatun välinen suhde sekä loukkauksen julkisuus. Oikeuskirjallisuudessa on kuitenkin katsottu, että kaikenlaiset negatiiviset tunnereaktiot eivät ole korvattavia, vaikka ne olisivatkin rinnastettavissa kärsimykseen. Mielipaha, surun, pelon tai vihan tunteet taikka niitä vastaavat elämään normaalisti kuuluvat epämiellyttävät tunnetilat eivät ole vahingonkorvauslain tai muidenkaan korvaussäännösten perusteella korvattavia. Toisaalta kaikki kärsimystilanteetkaan eivät oikeuta korvaukseen. Terveyskeskuksen hallinto- ja palvelukeskuksen strategiayksikön hallintolakimiehen lausuntoon viitaten kantelua koskeva terveyslautakunnan pöytäkirja on tehty sekä julkisuuslain säädösten että kaupungin ohjeiden mukaisesti, eikä kyse ole ollut huolimattomuudesta tai hyvän laadintatavan vastaisesta menettelystä. Hakija ei ole esittänyt sellaista terveyskeskuksen työntekijän virhettä tai laiminlyöntiä, josta terveyskeskus olisi vahingonkorvauslain perusteella korvausvelvollinen. Kaikkeen edellä todettuun viitaten terveyslautakunta päättänee, että
HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 3/2011 7 vahingonkorvausvaatimus ei antane aihetta enempiin terveyskeskuksen tai terveyslautakunnan toimenpiteisiin. Esittelijä Hakija on tehnyt esityslistan tämän asian liitteenä numero 1 olevan vaatimuksen 10.1.2011. Terveyskeskuksen hallinto- ja palvelukeskuksen strategiayksikön hallintolakimies on antanut esityslistan tämän asian liitteenä numero 2 olevan lausunnon. Terveyslautakunnan päätöksen 16.12.2003, 258, mukaan vahingonkorvauksen myöntämisestä päättää terveyslautakunta silloin, kun kaupunki on terveyskeskusta koskevissa asioissa korvausvelvollinen tai vahingon korvaaminen katsotaan kohtuulliseksi ja korvattavaksi vaadittu vahinko on yli 2000 euroa. Lisätiedot: Komulainen Joni, hallintolakimies, puhelin 310 69068 LIITE Salassa pidettävä liite JulkL 24.1 32 kohta