SIJAISPERHEISSÄ MUODOSTUNEET HYVÄT KÄYTÄNNÖT VARHAISKASVATUSIKÄISEN SIJAISLAPSEN SOPEUTUMISEN TUKENA

SIJAISPERHEISSÄ MUODOSTUNEET HYVÄT KÄYTÄNNÖT VARHAISKASVATUSIKÄISEN SIJAISLAPSEN SOPEUTUMISEN TUKENA Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö Sosiaalialan koulutusohjelma Lahdensivu, syksy 2013 Oma Allekirjoituksesi Nimenselvennys Marjaana Salopuro, Mira Turtiainen ja Heli Välikangas

TIIVISTELMÄ TOIMIPISTE Koulutusohjelman nimi Suuntautumisvaihtoehto Tekijä Onni Opiskelija Vuosi 20xx Työn nimi Opinnäytetyön nimi TIIVISTELMÄ Aloita tiivistelmän kirjoittaminen tästä. Kirjoita tiivistelmään seuraavat asiat kokonaisin lausein: - työn tausta (ja toimeksiantaja) - työn tavoite/tarkoitus - työssä sovellettu teoria tai olemassa oleva tieto ja/tai taito - työ-/tutkimusmenetelmät, käytetyt aineistot - päätulokset - johtopäätökset, kehitysehdotukset, jatkotoimenpiteet jne. Tiivistelmän pituus on 1 sivu. Avainsanat Kirjoita 3 5 kpl työtäsi kuvaavaa avainsanaa. Käytä hyväksesi esim. yleistä asiasanastoa (YSA) Sivut XX s. + liitteet XX s.

ABSTRACT Unit Name of degree programme Option Author Onni Opiskelija Year 20xx Subject of Bachelor s thesis Name of the thesis ABSTRACT Start writing your abstract here. Your abstract should include the following: - thesis background (and commissioner of thesis) - objectives/aims of thesis - theory applied in thesis or existing information and/or expertise - working/research methods, material used - main results - conclusions, development ideas, further actions etc. The length of the abstract is 1 page. Keywords Write 3 5 keywords describing your thesis. Pages XX p. + appendices XX p.

SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 1 2 PERHEHOITOYKSIKKÖ KANERVA... 1 3 TEOREETTISET NÄKÖKULMAT... 1 3.1 Varhaiskasvatusikäinen lapsi... 1 3.2 Sijaishuolto... 1 3.2.1 Lastensuojelu ja lastensuojelulaki... 2 3.2.2 Perhehoito... 3 3.2.3 Perhe... 5 3.2.4 Sijaisvanhemmuus... 6 3.2.5 Biologisten vanhempien asema sijaishuollossa... 7 3.3 Hyvät käytännöt... 9 4 TUTKIMUSTEHTÄVÄ JA -KYSYMYKSET... 9 5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS... 9 5.1 Kohderyhmän kuvaus... 10 5.2 Aineistonhankintamenetelmät... 10 5.3 Aineiston analyysi... 10 6 TULOKSET... 10 7 JOHTOPÄÄTÖKSET... 10 8 POHDINTA... 10 LÄHTEET... 11 Liite 1 Liitteen nimi

1 JOHDANTO 2 PERHEHOITOYKSIKKÖ KANERVA Opinnäytetyömme työelämäkontaktina on Perhehoitoyksikkö Kanerva, joka tuottaa maakunnallisia lastensuojelun perhehoidon palveluita avo- ja sijaishuoltoon. Perhehoitoyksikkö Kanervassa ovat mukana Forssan, Hattulan, Hausjärven, Humppilan, Hämeenlinnan, Janakkalan, Jokioisten, Lopen, Riihimäen, Tammelan ja Ypäjän kunnat. (Perhehoitoyksikkö Kanerva 2012.) Perhehoitoyksikkö Kanerva vastaa mukana olevien kuntien sijais-, tuki- ja kriisiperheiden rekrytoinnista, tuesta, täydennyskoulutuksesta ja valmennuksesta, jota järjestetään myös sukulaissijaisvanhemmille. Perhehoitoyksikön tehtävänä on etsiä lapselle sopiva sijais-, tuki- tai kriisiperhe. Perhehoitoyksikön työntekijät ovat mukana lapsen sijoitusprosessissa ja osallistuvat perhehoitajien intensiiviseen tukeen noin vuoden ajan. Tämän ajanjakson jälkeen perhehoitajalla on mahdollisuus osallistua Perhehoitoyksikön järjestämään tyhmätoimintaan, täydennyskoulutuksiin sekä työnohjausryhmiin. Perhehoitoyksiköstä nimetään vastuutyöntekijä perhehoitajalle. Vastuu sijoitetun lapsen asioista on kuitenkin aina sijoittajakunnalla. (Perhehoitoyksikkö Kanerva 2012.) Perhehoitoyksikkö Kanervan tavoitteena on tukea lapsen myönteistä ja tervettä kasvua ja kehitystä. Näin mahdollistetaan lapsen hyvä hoito sijais-, tuki- ja kriisiperheissä. Tavoitteena on mahdollistaa perhehoitajille riittävä valmennus ja tuki. Perhehoitoyksikkö pyrkii tarjoamaan perhehoitoa yhtenä laitossijoituksen vaihtoehtona. Tämän lisäksi tavoitteena on saada perhehoitoyksikköön uusia perhehoitajia ja lisätä yleistietoa perhehoidosta. (Perhehoitoyksikkö Kanerva 2012.) 3 TEOREETTISET NÄKÖKULMAT 3.1 Varhaiskasvatusikäinen lapsi 3.2 Sijaishuolto Lapsi voidaan sijoittaa asumaan kodin ulkopuolelle monilla erilaisilla päätöksillä, kuten avohuollon tukitoimena, huostaan otettuna, kiireellisesti sijoitettuna, hallinto-oikeuden väliaikaisella määräyksellä tai jälkihuoltona sekä myös yksityisesti. Näiden erilaisten päätösten perusteet ja tarkoitus sekä oikeudelliset vaikutukset voivat erota toisistaan hyvinkin paljon. (Saastamoinen 2010, 4.) Tilastojen mukaan vuoden 2010 aikana kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna kaiken kaikkiaan hieman yli 17 000 lasta ja nuorta (THL 2011, 1). 1

Lapsen sijaishuollolla tarkoitetaan huostaan otetun tai kiireellisesti tai hallinto-oikeuden väliaikaisen määräyksen myötä sijoitetun lapsen hoidon ja kasvatuksen sekä turvallisten elinolojen järjestämistä oman kodin ulkopuolella. Tulee kuitenkin ottaa huomioon myös se, että lapsen sijaishuollon määritelmä ei kata kaikkia niitä tapahtumia, joissa lapsi on sijoitettu asumaan kodin ulkopuolelle. (Saastamoinen 2010, 5.) Lapsen sijaishuollon muotoja ovat perhehoito, ammatillinen perhekoti, laitoshuolto sekä joku muu lapsen tarpeiden mukainen sijoitusmuoto. Lapsen sijoittava kunta huolehtii siitä, että lapsi saa hänen tarpeitansa parhaiten vastaavan sijaishuoltopaikan. Sijaishuoltopaikan tulee olla sellainen, että lapsen tarpeidenmukainen hoito sekä huolenpito voidaan siellä järjestää. Sijaishuoltopaikan valinnassa merkityksellisintä on lapsikohtainen harkinta, lapsen etu sekä lapsen yksilölliset tarpeet. (Saastamoinen 2010, 7.) 3.2.1 Lastensuojelu ja lastensuojelulaki Lasten hyvinvoinnin edistämiseen ja ongelmien ehkäisyyn käytetään yhteiskunnassamme monia erilaisia toimia. Lähtökohtana on aina lapsen elinympäristön turvallisuus. Hyvinvointiin vaikuttaa vahvasti se, millaisessa arjen ympäristössä lapsi elää. Lastensuojeluun liittyy kolme perustehtävää, jotka ovat lasten yleisiin kasvuoloihin vaikuttaminen, vanhempien tukeminen kasvatustehtävässä ja varsinainen lasten suojelutehtävä. (Sosiaaliportti 2012.) Lastensuojelu ei ole pelkästään viranomaisten toimintaa. Se tulee nähdä myös muita viranomaisia ja kansalaisia koskettavana asiana. Lastensuojelu on laajasti määriteltynä lasten suojelua, joka perustuu kansainvälisesti tunnustettuihin lapsen oikeuksiin. (Sosiaaliportti 2012.) Lastensuojelulain tarkoituksena on lapsen oikeuksien turvaaminen turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Laki määrittää lastensuojelun lapsi- ja perhekohtaiseksi lastensuojeluksi. Lastensuojelun toteuttaminen tapahtuu tekemällä lastensuojelutarpeen selvitys ja asiakassuunnitelma sekä järjestämällä avohuollon tukitoimia. Lisäksi lapsi- ja perhekohtaiseen lastensuojeluun sisältyy lapsen kiireellinen sijoitus ja huostaanotto sekä niihin liittyvä sijaishuolto ja jälkihuolto. (Lastensuojelulaki 13.4.2007/417.) Laissa on säädetty myös lastensuojelun keskeisistä periaatteista. Lastensuojelun tulee edistää lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia. Lastensuojelu tukee vanhempia, huoltajia sekä muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastuussa olevia henkilöitä. Pyrkimyksenä on lapsen ja perheen ongelmien ehkäisy sekä puuttuminen riittävän varhain havaittuihin ongelmiin. Kun arvioidaan lastensuojelun tarvetta ja toteutetaan lastensuojelua, on aina ensisijaisesti huomioitava lapsen etu. Lastensuojelun tulee toimia mahdollisimman hienovaraisesti. Ensisijaisena keinona on avohuollon tukitoimien käyttäminen, jollei lapsen etu vaadi muuta. Mikäli sijaishuolto on lapsen edun kannalta tarpeellista, tulee se järjestää viivytyksettä. Sijaishuollon toteuttamiseen liittyy tavoite perheen jälleenyhdistämisestä, 2

mikä tuleekin huomioida niin, että tilannetta arvioitaessa ja päätöksiä tehdessä korostetaan lapsen etua. (Lastensuojelulaki 13.4.2007/417.) Lastensuojeluasioissa on aina selvitettävä lapsen mielipide sekä hänen toivomuksensa. Lapsen mielipide ja toivomukset tulee ottaa huomioon lapsen ikää ja kehitystasoa silmällä pitäen. Lapsen mielipidettä on lähdettävä selvittämään hienotunteisesti niin, ettei siitä koidu ylimääräistä ja tarpeetonta haittaa lapsen ja hänen vanhempiensa sekä muiden lapselle läheisten ihmisten välisille suhteille. Lapsen mielipiteen selvittämisestä esille noussut keskeinen sisältö sekä mielipiteen selvittämisen tapa tulee kirjata lasta koskeviin asiakirjoihin, sillä tehokas ja asianmukainen dokumentointi edistää niin lapsen kuin viranomaisenkin oikeusturvaa. (Saastamoinen 2010, 67.) Lapsen mielipiteen selvittämisen päämääränä on saada tieto siitä millainen lapsi on, mitä hän on kokenut, millaisia ihmissuhteita ja erityistarpeita hänellä on. (Ahto & Mikkola 1999, 14). Lapsen mielipiteen selvittäminen on eri asia kuin lapsen kuuleminen. Lapsen kuuleminen merkitsee lapsen kuulemista hallintolain 34 :n mukaisesti. Lastensuojelussa 12 vuotta täyttäneelle lapselle tulee antaa mahdollisuus tulla kuulluksi lasta itseään koskevassa lastensuojeluasiassa ja päätöksenteossa. Lapsen kuuleminen voidaan jättää poikkeuksellisesti myös tekemättä tilanteen vaatiessa. Lapsen kuuleminen on kuitenkin ehdoton pääsääntö ja yksi tärkeimmistä oikeussuojatakeista. (Saastamoinen 2010, 69.) 3.2.2 Perhehoito Perhehoidon tavoite on antaa sijoitetulle, perhehoidossa olevalle lapselle mahdollisuus kodinomaiseen hoitoon ja ilmapiiriin, läheisiin ihmissuhteisiin ja niiden muodostamiseen sekä edistää lapsen perusturvallisuutta ja sosiaalista kehitystä. Perhehoito on suunnattu lapsille, joiden hoitoa, kasvatusta tai muuta tarvittavaa huolenpitoa ei voida järjestää ja toteuttaa hänen omassa kodissaan tai muiden sosiaali- ja terveyspalvelujen avulla. Tämän lisäksi perhehoitoon sijoitetun lapsen ei katsota olevan laitoshuollon tarpeessa. Tämän hetken tavoitteena on lisätä sijaisperhesijoituksia ja painottaa laitoshuollon sijaista perhehoitoa ensisijaisena sijaishuollon muotona. (Saastamoinen 2010, 7-8.) Perhehoitoa toteuttavat kodit ovat sosiaalihuoltolaissa tarkoitetut perhekodit. Perhekoteja ovat perhehoitajalaissa tarkoitetut kunnan tai kuntayhtymän sijaiskodit sekä lisäksi myös aluehallintoviraston luvan saaneet yksityiskodit, joissa lapselle annetaan ympärivuorokautista perhehoitoa. Nämä perhehoitomuodot eroavat toisistaan sillä, että toimeksiantosuhteisessa perhehoidossa lapsi saa mahdollisimman tavanomaista ja tasapainosta perhettä vastaavan kasvuympäristön, kun taas luvanvaraisessa perhehoidossa lasten kanssa asuvilla ja lasten hoidosta ja kasvusta vastaavilla henkilöillä on tähän tehtävään soveltuva ammatillinen koulutus. Näiden henkilöiden lisäksi luvanvaraisessa perhehoidon yksikössä voi olla usein myös palkattua henkilökuntaa. Henkilöstön ammatillisen kelpoisuuden vaatimukset ovat tiukemmat kuin toimeksiantosuhteisessa perhehoidossa. (Saastamoinen 2010, 8.) 3

Perhehoitoon sijoitettavat lapset ovat usein huostaan otettuja, hyvin eriikäisiä ja usein sijoitus kestää aikuisikään saakka. Lyhytaikainen sijoitus voidaan tehdä avohuollon tukitoimena. Sijaisperhe saa lapsen hoidon kuluihin tarkoitetun korvauksen ja yleensä pienen verollisen hoitopalkkion sijoittajakunnalta. (Laurila 2002, 6.) Lain mukaan perhehoitajaksi voi ryhtyä henkilö, joka on koulutuksensa, kokemuksensa tai henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella sopiva antamaan perhehoitoa. Näitä perhehoitajan tai sijaisvanhemman ominaisuuksia arvioidaan sosiaaliviranomaisten kanssa käytävissä keskusteluissa. (Ketola 2008, 21.) Sijaisvanhemmilta edellytetään riittävän vakaata taloutta sekä terveyttä ja voimavaroja huolehtia lapsesta tarvittaessa tämän aikuisuuteen saakka. Näiden lisäksi arvioidaan esimerkiksi myös vanhempien parisuhteen kestoa ja laatua, ongelmatilanteiden ratkaisua sekä perheen ilmapiiriä. (Ahto & Mikkola 1999, 34.) Sijaisvanhempien valintamenettelyillä pyritään varmistamaan se, että sijaisvanhemmat tietävät, millaiseen tehtävään he ovat sitoutumassa. Menettelyillä tahdotaan myös varmistaa, että sijaisvanhemmiksi tahtovat kykenevät vastaamaan sijoitettavan lapsen tarpeisiin. Sijaisvanhemmaksi aikovalla tulisi olla kiinnostusta lapsiin sekä kykyä kiintyä heihin. (Ahto & Mikkola 1999, 33.) Perhehoitoperheinä voivat toimia pääasiassa kahden vanhemman perheet, mutta perhehoitoa tarvitsevien lasten yksilöllisten erilaisuuksien vuoksi tarvitaan myös erilaisia hoitoperheitä ja sijaisvanhempia. Koska perhehoitoperheeksi ryhtyminen koskettaa koko perhettä, on siitä keskusteltava kaikkien perheenjäsenten kanssa. Päätöksen tulee olla molempien vanhempien tekemä yhteinen päätös, mutta myös perheen omien lapsien hyväksymä. (Ahto & Mikkola 1999, 33.) Kun lapsen tarpeisiin vastaava perhe on löytynyt, perhettä on tiedotettu lapsesta ja he ovat valmiita lapsen tapaamiseen, järjestetään lapsen ja tulevien sijaisvanhempien tutustuminen. Lapsi pääsee tällöin tutustumaan tulevaan kotiinsa sekä uuteen ympäristöön. Tapaamis- ja tutustumisjakson kesto on yksilöllinen. Sosiaalityöntekijät ja lasta aikaisemmin hoitaneet henkilöt, esimerkiksi lastenkodin työntekijät, arvioivat perheen kykyä vastata lapsen tarpeisiin. Myös perhe itse arvioi sitä, voisiko lapsesta tulla heidän perheenjäsenensä. (Ahto & Mikkola, 14.) Tutustumisvaiheen aikana sijaisvanhemmille annetaan lapsesta ja lapsen taustasta kaikki sellaiset tiedot, jotka auttavat ymmärtämään lasta ja lapsen käyttäytymistä. Kaikki lasta ja hänen taustaansa koskevat tiedot ovat luottamuksellisia. Sijaisvanhempia sitoo tällaisten tietojen suhteen sosiaalihuoltolailla säädetty vaitiolovelvollisuus aivan kuten kaikkia sosiaalitoimen piirissä työskenteleviäkin. (Ahto & Mikkola 1999, 16.) Perhesijoituksen tutustumisvaiheen aikana pyritään järjestämään sijaisvanhempien ja lapsen biologisten vanhempien sekä mahdollisesti muiden lapselle läheisten henkilöiden tapaaminen. Tällä tavoin pyritään käynnistämään yhteistyö eri osapuolten kanssa. Jokaiselle lapselle laaditaan perhehoitoa koskeva huoltosuunnitelma, johon kirjataan tärkeimmät tiedot lapsesta ja hänen tarpeistaan sekä perhehoidon tavoitteet, lapsen tarvitse- 4

ma erityinen tuki ja suunnitelmat yhteydenpidosta biologisten vanhempien kanssa. Huoltosuunnitelma tarkistetaan tarvittaessa, mutta kuitenkin vähintään kerran vuodessa parhaimmillaan yhdessä kaikkien osapuolten kanssa. (Ahto & Mikkola 1999, 16.) Pysyväluonteiseksi suunniteltu perhesijoitus päättyy yleisimmin nuoren itsenäistymiseen ja mahdollisesti jälkihuoltoon siirtymiseen. Sijoitus voi kuitenkin päättyä ennen nuoren itsenäistymistä tai jälkihuollon päättymistä, jos huostassapidon ja sijaishuollon tarvetta ei enää ole huostaanottoon johtaneiden syiden poistuttua. Huostassapito lakkaa aina lapsen täyttäessä 18 vuotta tai kun hän solmii avioliiton. (Ahto & Mikkola 1999,28.) Lasta on valmisteltava perhesijoituksen päättymiseen ja tulevaan muutokseen mahdollisimman hyvin. Perhesijoituksen päättymisessä lapsen valmistautumista edistää se, että hänelle annetaan hänen ikänsä huomioon ottaen mahdollisuus osallistua tulevaisuudessa selvittelyyn ja tulevan suunnitteluun. Aikuisten tulee myös pyrkiä lievittämään sijoituksen päättymisen aiheuttamaa syyllisyyttä ja huonommuuden tunnetta lapsessa. (Ahto & Mikkola 1999, 28.) Lukuisissa kansainvälisissä tutkimuksissa on huomattu, että perhehoidon onnistumista edistävät erityisesti vahva ammatillinen tuki sijaisperheelle, avoimuus sijaisperheessä kulttuurien erilaisuudelle, hyvät sijaisperheen sisäiset suhteet, riittävä taloudellinen tuki sijaisperheelle sekä sijaisvanhempien hyvät kasvattajan ominaisuudet. Tällaisia ominaisuuksia ovat muun muassa herkkyys lapsen tarpeiden huomioimiselle, kyvykkyys yhteistyöhön lapsen vanhempien, sukulaisten ja sijoittajien kanssa sekä kyky tuottaa tietoa lapsen kehittymisestä. Hyvän kasvattajan ominaisuuksiin kuuluu myös kyky arvioida omaa tehtäväänsä kasvattajana. (Ketola 2008, 58.) 3.2.3 Perhe Perheellä on vanhastaan ollut biologisia, tuotannollisia, kasvatuksellisia ja koulutuksellisia tehtäviä sekä tunteisiin, sosiaaliseen asemaan ja sosialisaatioon liittyviä tehtäviä. Perhesuhteita määrittelevät taloudelliset, moraaliset ja yhteiskunnalliset ulottuvuudet. Myös biologiset, emotionaaliset ja sosiaaliset suhteet määrittelevät perhesuhteita. Perheeseen kuuluvien yksilöiden keskinäiset suhteet erottavat perheen muista yhteiskunnallisista ryhmistä ja yhteisöistä. Perhesiteistä osa on elinikäisiä ja monia niistä eletään samanaikaisesti esimerkiksi äitinä, isoäitinä ja siskona. Perheet syntyvät siis erilaisista siteistä ja suhteista, jotka muodostuvat sekä vapaaehtoisina valintoina että yhteiskunnan ja uskonnollisten normien ja lakien sääteleminä. (Rönkkö & Rytkönen 2010, 10.) Perheessä ihmisiä sitoo yhteen hoivavietti, huolenpidon ja läheisyyden tarve sekä erilainen resurssien jakaminen. Perhe-käsitteeseen olennaisesti liittyy yksilölle tärkeät ihmissuhteet, joista lapsiperheissä tärkeimmiksi nousevat lapsen ja vanhempien väliset suhteet. (Pitkänen 2011, 17.) Tästä vanhemman ja lapsen välisestä suhteesta ja vuorovaikutuksesta muodostuu vanhemmuus. (Pitkänen 2011, 19). Perheet ovat usein eri sukupuolista, sukupolvista ja eri-ikäisistä jäsenistä koostuvia ryhmiä, joiden myös odo- 5

tetaan toimivanyhteistyössä muiden yhteiskunnallisten instituutioiden kuten sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän tai koululaitoksen kanssa. (Rönkkö & Rytkönen 2010, 10.) Tilastokeskus määrittelee perheen koostuvan samassa taloudessa asuvista avio- tai avopuolisoista tai parisuhteensa rekisteröineistä henkilöistä ja heidän lapsistaan sekä jommastakummasta vanhemmasta lapsineen. Perheen muodostavat myös avio- tai avoliitossa elävät henkilöt sekä parisuhteensa rekisteröineet henkilöt, joilla ei ole lapsia. Lapsiperheen muodostaa perhe, johon kuuluu vähintään yksi alle 18-vuotias kotona asuva lapsi. Tilastokeskuksen määritelmän mukaan lapsensa perheen kanssa asuva appi tai anoppi ei lukeudu mukaan perheeseen. (Tilastokeskus n.d.) Parisuhdetta pidetään usein perheen perusyksikkönä. Parisuhteeseen syntyvä lapsi saa tällöin aikaan perheen, suvun sekä samalla vanhemmuuden, sisaruuden ja isovanhemmuuden. Vaikka perhe mielletään usein heteroseksuaaliseksi ydinperheeksi, ovat kaikki perheen yksilöllisiä ja muodostavat omanlaisensa, usein hyvinkin yksityisen perhekulttuurin. Perhe on myös muuttuva kokemus ja erilaiset perhemallit ikään kuin mielikuvia, joiden avulla yksilö rakentaa ja jäsentää kuulumistaan perheeseen ja perhe-elämään. (Rönkkö & Rytkönen 2010, 9-10.) Perheen määritelmä vaihtelee kunkin yksilön ja tämän elämäntilanteen mukaan. Eri elämäntilanteessa ja -vaiheessa yksilöllä saattaa olla suurikin perheenjäsenehdokkaiden joukko, josta hän valitsee ne ihmiset, jotka hänen mielestään kuuluvat hänen kulloiseenkin perheeseensä. Perheen elämässä voidaan myös erottaa erilaisia tasoja, jotka käsittävät muun muassa sen ketkä asuvat samassa asunnossa eli asumisjärjestelyt sekä sen ketkä osallistuvat kotitalouden rakentamiseen ja pitävät sitä yllä. Muut perheen elämän tasot sisältävät sukupuolten väliset rakkauden, seksuaalisuuden ja vallan suhteet, sukupolvien välisen suhteen sekä sukulaisuusjärjestelmät muuttuvina sosiaalisina suhteina. Perhe on hyvin moninainen ilmiö, jolle on mahdotonta muodostaa yhtä yksiselitteistä määritelmää. (Rönkkö & Rytkönen 2010, 23.) 3.2.4 Sijaisvanhemmuus Perhehoitaja-nimike otettiin käyttöön vuonna 1992 perhehoitajalain syntymisen yhteydessä. Perhehoitaja on henkilö, joka hoitaa omassa kodissaan huostaan otettuja tai avohuollon tukitoimin sijoitettuja lapsia ja nuoria, kehitysvammaisia aikuisia, mielenterveyskuntoutujia tai vanhuksia. Sijaisvanhemman nimitystä käytetään vanhemmista, jotka hoitavat lapsia ja nuoria. Perhehoitajat ja sijaisvanhemmat solmivat toimeksiantosopimuksen kunnan kanssa, mutta tämä ei kuitenkaan merkitse työsuhteen syntymistä perhehoitajan ja kunnan välille. Ammatillisten perhehoitajien ja sijaisvanhempien nimikettä voidaan käyttää tilanteessa, jossa perhehoito on vanhempien päätyö. Joillakin heistä on käytössä toiminimi, ja pääsääntöisesti he ovat toimeksiantosuhteessa kuntaan. (Ketola 2008, 19.) Sijaisvanhempana toimiminen on samanlaista, mutta myös erilaista kuin yleensä vanhempana toimiminen. Perhehoitoon sijoitetuilla lapsilla on hyvin erilaisia kokemuksia, joiden vuoksi he vaativat usein tavanomaista enemmän huomiota ja hoivaa. Sijaisvanhempi voi joutua kohtaamaan asi- 6

oita, joita ei tavallisena vanhempana välttämättä kohtaisi. Monet perhehoitoon sijoitetut lapset tarvitsevat perhehoidossa ollessaan terapiaa tai muuta erityistä tukea. Sijaisvanhemmalta edellytetään normaalia vanhemmuutta ja toisaalta myös lapsen erityistarpeisiin vastaamista. On tärkeää, että sijaisvanhempi pyrkii paneutumaan lapsen kasvun ja kehityksen tukemiseen sekä korjaamaan aikaisempia kokemuksia sekä korvaa ne uusilla myönteisillä kokemuksilla. Lapsen kasvun tukemisen lisäksi myös sijaisvanhempi kasvaa sekä ihmisenä että vanhempana, jolloin kasvatus saa laajemman merkityksen. (Ahto & Mikkola 1999, 24 26.) Sijaisvanhemmuus on yhteistyötä eikä sijaisvanhemman tarvitse osata ratkaista kaikkea yksin. Sijaisvanhemmilla on oikeus saada ohjausta ja tukea kasvatustehtävässään. Tärkeänä yhteistyökumppanina toimii sijoitetun lapsen asioita hoitava sosiaalityöntekijä, jolta saa neuvoja ja tukea sekä opastusta yhteiskunnan eri tukipalveluista. Lapsen asioita hoitava sosiaalityöntekijä on tämän lisäksi myös sijaiskotiin sijoitetun lapsen luottohenkilö, joka myös toimii yhdyssiteenä lapsen menneisyyteen. Sijaisvanhemmat saavat tukea myös esimerkiksi perheneuvoloista sekä muilta sijaisvanhemmilta. (Ahto & Mikkola 1999, 24 27.) Sijaisvanhempien ja sijoitetun lapsen välinen luottamus ja kiintymys syntyvät vähitellen yhteiselämän tuloksena, eikä lapsi aikaisempien menetystensä vuoksi heti luota uusiin aikuisiin. Kiintymyksen syntymistä helpottaa, kun lapsi otetaan täysivaltaiseksi perheenjäseneksi perhe-, tuttava- ja sukulaispiirissä. Sijaisvanhemman tehtävänä on usein toimia perhehoitolapsen puolestapuhujana niin sukulaisten, tuttavien kuin viranomaistenkin kanssa. (Ahto & Mikkola 1999, 24.) Sijaisperheessä asuvat nuoret ja lapset kokevat tärkeäksi sen, etteivät he erotu muista lapsista perheessä tai muiden perheiden lapsista. Tärkeäksi on osoittautunut myös se, että lapset kokevat tulevansa kuulluiksi, heitä rakastetaan, heidän tarpeisiinsa vastataan ja he kokevat olevansa arvokkaita ja tärkeitä jollekin sekä ensisijaisesti kokevat olevansa merkityksellisiä perheenjäseniä. (Ketola 2008, 58.) 3.2.5 Biologisten vanhempien asema sijaishuollossa Lastensuojelun ytimeen kuuluvat muun muassa lapsen kehityksen ja terveyden turvaaminen sekä näitä vaarantavien tekijöiden poistaminen lapsen elinympäristöstä. Vanhemmuudella on suuri merkitys lastensuojelun sosiaalityössä. Lapsen tilanne sekä tuen tarve muodostuvat useimmiten osana perhesysteemiä, jossa lapsen ja vanhemman välisillä läheissuhteilla on hyvin keskeinen rakenne. Lapsen sijoituksen myötä lastensuojelutyössä korostuu lapsen edun turvaaminen. (Pitkänen 2011, 14.) Lapsen ollessa lastensuojelun asiakas, vanhemmat kuuluvat ja osallistuvat sijoituksen aikaiseen työskentelyyn. Lastensuojelun ammattilaisten tulee nähdä ja kuulla myös vanhempien tuen tarve. Lastensuojelulaissa on säädetty pykälä (Lsl 30. ), joka koskee vanhempien kanssa tehtävää suunnitelmallista työtä sijoituksen aikana. (Pitkänen 2011, 15.) Sijoitettujen lasten vanhempien tilanne heidän elämässään on usein hyvin vaikea sekä ennen sijoitusta että sen jälkeen. Arkeen voi kuulua monia erilaisia haasteita päällekkäin, joiden vähentäminen tai jopa poistaminen 7

edellyttää monimuotoisia ratkaisuja ja toimenpiteitä. (Pitkänen 2011, 14.) Sijoituksen aikana lapsen biologista perhettä ja sen asiaa ei saa unohtaa. Kun vanhempien kanssa työskennellään yhdessä ja suunnitelmallisesti, vahvistaa se lapsen sijoituksen onnistumista sekä vähentää huostaanoton aiheuttamia kielteisiä vaikutuksia lapseen. Kuntoutuakseen sijaishuollossa oleva lapsi tarvitsee varmuuden siitä, etteivät hänen biologiset vanhempansa jää yksin, ja että myös he saavat tukea. Vanhempien kanssa yhteistyössä tehtävä suunnitelmallinen työ on yksi onnistuneen sijaishuollon lähtökohdista. Lapselle omat vanhemmat ovat lähes aina ne tärkeimmät kaikesta huolimatta. (Pitkänen 2011, 16.) Lastensuojelutyössä tärkeimmässä asemassa on lapsen osallisuuden huomioiminen jokaisessa työskentelyn vaiheessa. Lapsilähtöistä työskentelyä on muun muassa suora työskentely lapsen kanssa. Suorassa työskentelyssä tulee ottaa huomioon lapsen mielenkiinnon kohteet, toiveet ja kehitystaso. Lapsi on aktiivinen ja osaava yksilö. Hän muodostaa omaa käsitystään elämästä ja maailmasta aikuisen tuen avulla ja on näin vuorovaikutuksessa oman ympäristönsä kanssa. Lapsilähtöinen työskentely vanhempien kanssa tarkoittaa asioiden tarkastelua ja käsittelyä lapsen näkökulmasta käsin. Työskentely yhdessä lapsen vanhempien sekä muiden lapselle läheisten ihmisten kanssa on osa lapsen kanssa työskentelyä. (Pitkänen 2011, 21.) Parhaimmillaan ollessaan lastensuojelutyö kohdistuu perhekokonaisuuteen, jossa niin lapsella kuin aikuisellakin on mahdollisuus tulla kuulluksi ja tuetuksi. Lapsen huostaanotto omasta kodista on lastensuojelun viimesijainen toimenpide ja se korostaakin erityisesti lapsen subjektiivista asemaa sekä oikeutta suojeluun. Sijoituksen aikana korostetaan lapsen edun varmistamista, jolloin aikuisten osallisuus työskentelyssä erottuu vähäisempänä. (Pitkänen 2011, 21.) Sijoituksen myötä työskentely suuntautuu lapsen biologisesta kodista sijaishuoltoon, jolloin perheenjäsenten rooli muuttuu. Sijaishuollon aikana vanhempien kanssa tehtävässä yhteistyössä painottuu lapsen oikeus hänen omiin vanhempiinsa sekä suhteen ainutlaatuisuus. (Pitkänen 2011, 21.) Lastensuojelun tehtävänä on kaikissa sijoitustilanteissa tukea lapsen ja vanhemman välistä suhdetta (Pitkänen 2011, 28). Tilanteissa, joissa lapsi on sijoitettu kodin ulkopuolelle, määrittyy vanhemmuus sosiaalisina arvoina ja merkityksinä eri tavalla. Vanhemmuus, äitinä tai isänä oleminen ei enää merkitse kokonaisvastuuta lapsen arjen muodostumisesta ja hyvinvoinnin turvaamisesta, vaan se painottuu keskeisemmin lapsen ja vanhemman välisen tunnesuhteen merkitykselle. (Pitkänen 2011, 74.) Sijoitustilanteessa vanhemmille tulisi antaa mahdollisuus osallistua edelleen aktiiviseen työskentelyyn vanhemman roolissa (Pitkänen 2011, 76). Vanhemmuus ei pääty, vaikka lapsi olisi siirtynyt sijaishuoltoon. Lapsen tulee olla tietoinen siitä, etteivät hänen vanhempansa ole hylänneet häntä, ja että hänellä on oikeus pitää yhteyttä sekä omiin vanhempiinsa että muihin lapselle tärkeisiin ja läheisiin ihmisiin. Kuitenkin lapsella tulisi olla 8

myös lupa kiintyä hänen sijaishuoltopaikkansa aikuisiin. (Saastamoinen 2010, 139.) 3.3 Hyvät käytännöt Hyvä käytäntö on prosessi, jonka avulla pyritään parantamaan sosiaalipalveluita. Prosessiin liittyy tiettyjä tunnuspiirteitä. Hyvän käytännön on havaittu ja koettu olevan toimintaympäristössään toimiva ja sen on arvioitu tuottavan asiakkaalle hyvää. Hyvien käytäntöjen tulee olla eettisesti hyväksyttäviä ja perustua mahdollisimman monipuoliseen tietoon vaikuttavuudesta. Hyvän käytännön kuvaaminen tapahtuu niin, että lukijan on mahdollista arvioida, millaiseen tietoon käytännön toimivuus perustuu ja millainen tieto siitä puuttuu. Hyvän käytännön tiivistäminen tapahtuu selkeästi ja yksityiskohtaisesti niin, että se on kuitenkin tarpeeksi yleistettävä, jotta sen käyttöönotto on mahdollista. (Julkunen & Korhonen 2007, 7.) 4 TUTKIMUSTEHTÄVÄ JA -KYSYMYKSET Opinnäytetyömme tutkimustehtävänä on selvittää sijaisperheessä muodostuneita hyviä käytäntöjä varhaiskasvatusikäisen sijaislapsen sijaisperheeseen sopeutumisen tukemisessa. Käytäntöjä selvitettäessä pyrimme ottamaan huomioon myös sijaislapsen biologisten vanhempien merkityksen sopeutumisen tukemisessa. Tutkimustehtävää tukeviksi tutkimuskysymyksiksi muotoutuivat: Miten sijaisvanhemmat edistävät sijaislapsen sopeutumista sijaisperheeseen ja mikä on biologisten vanhempien rooli heidän sijoitetun lapsensa sopeutumisessa sijaisperheeseen? 5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Keräämme opinnäytetyömme aineiston keväällä 2013 haastattelemalla noin viittä sijaisperhettä. Haastattelut sijoittuvat maaliskuulle yhden viikon ajalle. Tiedonkeruussa käytämme nauhuria ja litterointia taltioidaksemme keskustelut mahdollisimman alkuperäisessä ja todenmukaisimmassa muodossaan. Opinnäytetyömme työelämäkontaktina on Perhehoitoyksikkö Kanerva, jonka kautta saamme haastateltavat sijaisperheet. Haastatteluviikon jälkeen analysoimme tulokset. Työelämäkontaktin kanssa on sovittu, että osallistumme huhtikuussa järjestettävälle perheleirille sekä sen suunnitteluun. Jatkamme tiedonkeruuta perheleirillä, jossa tarkoituksena on toteuttaa ryhmähaastattelu. Tässä haastattelussa keskustelemme perheiden kanssa haastatteluviikolla esiin nousseista hyvistä käytännöistä. Näin saamme opinnäytetyömme tuloksille lisää luotettavuutta. 9

5.1 Kohderyhmän kuvaus 5.2 Aineistonhankintamenetelmät 5.3 Aineiston analyysi 6 TULOKSET 7 JOHTOPÄÄTÖKSET 8 POHDINTA 10

LÄHTEET Ahto, A. & Mikkola, P. 1999. Perhehoito lastensuojelussa. Sijaishuollon neuvottelukunnan julkaisuja 13. Saarijärvi: Gummerus kirjapaino Oy. Julkunen, I. & Korhonen, S. 2007. Vuorovaikutuksella vaikuttavuuteen. Sosiaalialan hyvät käytännöt työn kehittämisen ja ohjaamisen välineenä. Hyvät käytännöt -ohjelman loppuraportti. Stakes. Viitattu 11.11.2012. http://www.sosiaaliportti.fi/file/03ad00f7-9f2f-4143-a3a8-8d795bfccf8b/hk_loppuraportti19122007.pdf Ketola, J. (Toim.)2008. Sijoita perheeseen. Perhehoito inhimillisenä ja taloudellisena vaihtoehtona. Juva: PS-kustannus. Lastensuojelulaki 13.4.2007/417. Finlex. Viitattu 9.11.2012. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417 Laurila, A. 2002. Huominen voi olla parempi mitä eilinen Tutkimus sijaiskotipojista. Forssa: Nordmanin kirjapaino Oy. Mitä on lastensuojelu? 2012. Sosiaaliportti. Viitattu 9.11.2012. http://www.sosiaaliportti.fi/fi- FI/lastensuojelunkasikirja/mita_on_lastensuojelu/ Perhehoitoyksikkö Kanerva. 2012. Esittely. Viitattu 23.11.2012. http://www.perhehoitoyksikkokanerva.fi/ Perhehoitoyksikkö Kanerva. 2012. Tavoitteet ja tehtävät. Viitattu 23.11.2012. http://www.perhehoitoyksikkokanerva.fi/index.php/home/tavoitteet-jatehtavat Pitkänen, M. 2011. Vastuun paikka! Vanhempien tukeminen lapsen huostaanotossa. Soccan ja Heikki Waris instituutin julkaisusarja nro 26. Viitattu 22.10.2012. http://www.socca.fi/files/1404/vastuun_paikka!_vanhempien_tukeminen _lapsen_huostaanotossa.pdf Rönkkö, L. & Rytkönen, T. 2010. Monisäikeinen perhetyö. Helsinki: WSOYpro Oy. Saastamoinen, K. 2010. Lapsen asema sijaishuollossa. Käsikirja arjen toimintaan. Helsinki: Edit Prima Oy. Tilastokeskus n.d. Käsitteet ja määritelmät. Perhe. Viitattu 11.11.2012. http://www.stat.fi/meta/kas/perhe.html Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2011. Lastensuojelu 2010. Suomen virallinen tilasto. Viitattu 9.11.2012. http://www.stakes.fi/tilastot/tilastotiedotteet/2011/tr29_11.pdf 11

12

Liitteet merkitään omalla tyylillään: Liite 1 LIITTEEN OTSIKKO Liite-sivulle ei tule alareunan sivunumerointia.