Happy birthday SKTK! SAATESANAT

SAATESANAT Happy birthday SKTK! Maaliskuussa 1971 saavuin laivalla Hampuriin aloittamaan Keski-Euroopan siirtolaistyötä. Menin merimieskirkolle, jossa merimiespappi Göran Hellbergin kanssa katseltiin karttaa ja todettiin, että Köln näyttää olevan sopivan keskellä, muistelee pastori Hannu Honkkila suomalaisen kirkollisen työn alkua Saksassa. Pastorin ensimmäinen tapaaminen seurakuntansa kanssa kölniläisessä kapakassa kantoi hedelmää ja jo samana vuonna aloitti ensimmäinen suomalainen kirkkoraati toimintansa. Kölnin Berriksellä 25.5.1974 pidetyssä kokouksessa perustettiin virallisesti Suomenkielisen kirkollisen työn keskus, Zentrum der Finnischsprachigen Kirchlichen Arbeit. Työn puitteet ja resurssit ovat 35 vuoden kuluessa muuttuneet paljon, samoin kuin ympäristö, jossa elämme. SKTK:n perustehtävä on kuitenkin pysynyt samana. Siihen sisältyy mm. ajatus yhdistää eri puolilla Saksaa asuvia suomalaisia. Tämä toteutuu suomalaisten ja heidän perheidensä kohtaamisissa; kuten äidinkielisissä jumalanpalveluksissa, kirkollisissa toimituksissa, moninaisissa kulttuuri- ja vapaa-ajan toiminnoissa, kielikouluissa ja pappien tekemässä sielunhoitotyössä. Toimintaa johtamaan ja sen tulevaisuutta suunnittelemaan valittiin Meißenin vuosikokouksessa uusi johtokunta, joka esittäytyy sivuilla 2-3. Työmme alkuvaiheista voit lukea sivulta 12 lähtien. Vor 35 Jahren, am 25.5.1974 wurde das Zentrum der Finnisch-sprachigen Kirchlichen Arbeit (ZfkA) in Berris in Köln gegründet. Von Anfang an wurde neben der finnischsprachigen Seelsorge und Amtshandlungen Wert auf gute Beziehungen zur finnischen Kirche, zur EKD, zu den Landeskirchen und zu anderen ausländischen Gemeinden in Deutschland gelegt. Der Vertrag zwischen der ELKF und der EKD 1977 schuf eine stabile Grundlage für die Arbeit. In seinem Grußwort auf Seite 16 bezeichnet Oberkirchenrat Matthias Kaiser die Kirche von Finnland als einen verlässlichen Partner. Genau dieser Geist des gegenseitigen Respekts und die vielen zwischenkirchlichen Begegnungen, zuletzt in Ratzeburg im vergangenen Jahr, trugen maßgeblich zum Gedeihen der Arbeit bei. Dass eine junge Generation mit finnischen Wurzeln diese Arbeit weiterträgt, gibt Hoffnung für die Zukunft. Von der Jahreshauptversammlung berichtet als Mitglied des Jugendrates Antti Pfeiffenberger auf den Seiten 8 und 9. Anders als in vielen anderen Orten, läuft die finnische kirchliche Arbeit in Deutschland nicht allmählich aus, sondern wird immer vielfältiger und stärker, schreibt Bischof Paavo Kortekangas in seiner Ausarbeitung über die finnische kirchliche Arbeit in Deutschland. In dieser Zuversicht können wir die Herausforderungen der kommenden Jahre mit dem gleichen Mut anpacken, wie die Gründungsmütter und -väter vor 35 Jahren! Mauri Lunnamo päätoimittaja/chefredakteur 5 2009

JOHTOKUNTA SKTK:n uusi johtokunta Der neue Vorstand des ZfkA Erovuorossa ollut johtokunnan 1. puheenjohtaja Eva Otremba valittiin tehtävään uudelleen yksimielisesti seuraaviksi kahdeksi vuodeksi. Johtokunnan jäsenistä erovuorossa olivat Annaliisa Kühn ja Leena Andreller, joista kumpikaan ei asettunut ehdolle uudelleen. Heidän tilalleen vuosikokous valitsi tähän mennessä varajäseninä toimineet Aino-Marjatta Metzin ja Karl-Friedrich von Knorren kahdeksi vuodeksi ja näin vapautuville varajäsenten paikoille Milja von Fragsteinin (Lyypekki) kahdeksi ja Mikael Merenmiehen (Berliini) yhdeksi vuodeksi. Johtokunnassa jatkavat edelleen 2. puheenjohtaja Margareta Pyykkönen-Bloemer ja varsinaiset jäsenet Iina Fischer ja Sofia Salo. Viisautta ja voimia uusille johtokunnan jäsenille ja kiitokset eroaville! Der neue Vorstand besteht aus (von links nach rechts): Eva Otremba (1. Vorsitzende), Margareta Pyykkönen-Bloemer (2. Vorsitzende), Iina Fischer, Karl-Friedrich von Knorre, Aino- Marjatta Metz und Sofia Salo sowie den Ersatzmitgliedern Milja von Fragstein (gewählt für zwei Jahre) und Mikael Merenmies (gewählt für ein Jahr). Olen asunut Berliinissä 23 vuotta ja valmistunut siellä arkkitehdiksi. Oman toiminimen perustin vuonna 1997. Mukana suomalaisessa seurakunnassa ja Suomi-Keskuksessa, viimeksi sen puheenjohtajana, olen ollut lähes koko Berliinin-aikani. Kun näytin kotona ensimmäistä valokuvaa itsestäni Berliinissä, missä istun kahvikuppi kädessä jumalanpalveluksen jälkeen valoisien ihmisten ympäröimänä, äitini totesi: Aha, kaikki hyvin! Se kuppi on pysynyt kädessä siitä lähtien. Aika rientää nopeasti, mutta oikeat asiat säilyvät ja kehittyvät eteenpäin. Näin on myös SKTK:n laita. Kulttuuripainotteisena ihmisenä tahdon tuoda kokemukseni ulkosuomalaistyöstä mukaan työhöni. Kehittykäämme ja kehittäkäämme asioita eteenpäin! Mikael Merenmies 2 5 2009

JOHTOKUNTA Olen yksi niistä suomalaistytöistä, jotka 60-70 -luvuilla lähtivät koulun jälkeen pariksi kuukaudeksi ulkomaille kielitaitoaan vahvistamaan. Tulin Lyypekkiin ja olen melkein koko ajan pysynyt sen lähistöllä. Kielitaito kasvoi, sain ammattikoulutuksen kultasepäksi ja suoritin mestarintutkinnon. Oli kiireinen aika aviomiehen, kahden pojan ja oman liikeyrityksen kanssa. Nyt pojat ovat aikuisia, työtaakka on vähentynyt; asun maaseudulla Lyypekin lähistöllä suuren puutarhan hoitajana, säilön ja teen hilloja ja likööreitä omaksi ja koko tuttavapiirin iloksi. Tarvittiin useita kutsuja Tuirelta ja rohkaisuja mieheltäni, ennen kuin tulin ensimmäisen kerran Lyypekin seurakunnan joulujumalanpalvelukseen. Koin itseni heti tervetulleeksi sydämelliseen yhteisöön ja olen kuin itsestään, hyvien ystävien ympäröimänä, kymmenen viime vuoden aikana edennyt kahvinkeittäjästä ja leipojasta nelivuotisen kassanhoitajuuden kautta kirkkoraadin puheenjohtajaksi. Olen myös ehtinyt hiukan auttaa kielikoulun opettajana ja kuulun Suomi-Kodin reservijoukkoihin, kuten miehenikin. En halua sanoa, että jokin osa suomalaisen kirkollisen työn toiminnasta olisi minulle erikoinen sydämen asia; minusta on niin hienoa, että meillä Saksassa ylipäänsä on näin paljon äidinkielisiä mahdollisuuksia oman uskontomme harjoittamiseen. Että on löydetty yhteen ja perustettu seurakuntia ja että SKTK luo meille puitteet, joissa voimme itsenäisesti toimia. Eihän se ihan itsestäänselvää ole! Tärkeintä minulle onkin, että tämä perustajajäsenten usko ja into säilyy meissä, mutta osaamme kuitenkin olla avoimia nykyajan ja vieraan ympäristön vaatimuksille. Olen iloinen, että saan yhdessä kokeneiden tekijöiden kanssa olla SKTK:n varajäsenenä mukana suunnittelemassa yhteisiä ajankohtaisia ratkaisuja työllemme. Milja v. Fragstein 5 2009

KUUKAUDEN SANA Taivastelua Voi että, miten hienoa! Pysähdyn ja jään hämmästyneenä katsomaan ympärilleni. Katsomaan, miten pienen pieni krookus ponnistelee kohti taivasta lumisen maan keskeltä; hämmästelemään, miten kauniilta silmut näyttävät avautuessaan ja miten ne saavat vähitellen puun näyttämään kesäiseltä; taivastelemaan pesäänsä rakentavia, edestakaisin lentäviä lintuja; ihastelemaan, miten nopeasti kylmä kevät muuttui lämpimäksi alkukesäksi. Huomaan pysähtyväni katselemaan Jumalan kädenjälkiä, luomisen ja syntymisen ihmeitä. Kaupungin laidalla törmätään outoon näkyyn. Joukko miehiä seisoo pysähtyneenä paikallaan päät kohti taivasta kurkottaen. Taivaalla ei kuitenkaan näy mitään. Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Mitä te olette pysähtyneet taivastelemaan? Ehkä miehet vastaavat kertoen opettajastaan Jeesus Nasaretilaisesta, hänen teloituksestaan ristillä, profeettojen ennustusten toteutumisesta, Jeesuksen kuolleista nousemisesta, pääsiäisen riemusta ja iloisesta jälleennäkemisestä. Nyt he ovat jättämässä hyvästejä katsellen heidän näkyvistään vähitellen loittonevaa Jeesusta. Näinhän kuka tahansa tekisi hyvän ystävän lähtiessä matkaan; seuraisi häntä katseellaan niin kauan kuin voisi surren hieman toisen pois menemistä luottaen kuitenkin jälleennäkemiseen. Tämän tietäen kysyjä rohkaisee taivastelevia miehiä: Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän. Mä silmät luon ylös taivaaseen. Pysähtyminen taivastelemaan, katseen nostaminen ylös maasta kohti taivasta, kohti Jumalaa ei ole lainkaan outoa - se rauhoittaa ja rohkaisee. Katsomme Jumalaa, Pyhää Henkeä kohti pyytäen itsellemme ja läheisillemme siunausta, rakkautta, lempeyttä ja kärsivällisyyttä. Katsomme Jumalaa, Kristusta kohti toivoen hänen paluutaan, odottaen ylösnousemusta, rakkaittemme jälleen näkemistä Jumalan luona. Katsomme Jumalaa, Isää kohti luottaen hänen huolenpitoonsa ja kiittäen häntä kaikesta luomakunnassaan lahjoittamasta hyvästä. Jäämme hämmästelemään Jumalan suuruutta ja hyvyyttä. Ehkä löydämme palan taivasta maan päällä Jumalaa kohti katsoessamme, taivastellessamme. Mä silmät luon ylös taivaaseen ja yhteen käteni liitän. Sua Herra, ystävä lapsien, nyt hartain mielin mä kiitän. Oi kiitos lahjoista, joita suot, niin paljon hyvyyttä riittää. Ja aina iloa uutta luot, en osaa kaikesta kiittää. Mua suojaa sä, Isä armoinen, sun Henkes voimalla vielä ja tieni johdata taivaaseen, iäiseen elohon siellä. Miika Rosendahl 5 2009

VUOSIKOKOUS Työtä tulevaisuuden hyväksi historiallisissa raameissa SKTK:n vuosikokousviikonloppu Meißenissa 13.-15.3.2008 Saksin kehto, Meißen, otti vuosikokousvieraat vastaan sateisin kasvoin. Perjantai-iltapäivän ohjelmassa oli heti aimo annos historiaa: Dresdenin suomalaisen seurakunnan aiemman puheenjohtajan, Pirjo Mäkisen opastuksella tutustuimme tuomiokirkkoon ja Albrechtsburgin linnaan. Mutta edes Pirjon mielenkiintoiset anekdootit eivät voineet estää nenän asteittaista kylmenemistä. Evankelisen akatemian ystävällinen ilmapiiri ja hyvä ruoka sulattivat kuitenkin lopulta viimeisetkin jäätyneet varpaat. Evankelisen akatemian vuosisatoja vanhat luostarin muurit ja nykyaikainen mukavuustaso tarjosivat kokoukselle hienot puitteet. Erityisesti aamuhartaudet vanhojen holvien alla välittivät koskettavan elämyksen sukupolvien saatosta. Tuohon ketjuun koimme elävästi liittyvämme myös lauantai-iltana ehtoollismessua tuomiokirkon hämyssä viettäessämme. Lauantaipäivä kului tiiviin kokoustyöskentelyn merkeissä. Vuosikokouksessa Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa edustivat kirkon ulkosuomalaistyön sihteeri Ilkka Mäkelä ja kirkon ulkosuomalaistyön apulaissihteeri Susanna Merikanto-Timonen. Ilkka Mäkelä toimi kokouksen puheenjohtajana. Rhein-Neckarin seurakunnan tilanne tuli esille jo aamun yleiskeskustelussa ja keskustelua jatkettiin kokouksen esityslistan mukaisessa kohdassa. Intensiivisen ajatustenvaihdon tuloksena vuosikokous päätti säilyttää Rhein- Neckarin suomalaisen seurakunnan SKTK:n jäsenenä sekä seuraavan päätöslauselman: Lounais-Saksan suomalaispappi, SKTK:n johtokunnan keskuudestaan valitsema edustaja ja Rhein-Neckarin suomalaisen seurakunnan kirkkoraati sitoutuvat työskentelyyn kirkon ulkosuomalaistyön toimiston nimittämän työyhteisökonsultin kanssa ja sen työskentelyn tuloksiin. Päämääränä on suomalaisen kirkollisen työn mahdollistuminen kirkkojen välisen sopimuksen, SKTK:n ja Rhein-Neckarin seurakunnan sääntöjen mukaisesti nykyisen Rhein- kuvat: Ritva Prinz, Miika Rosendahl 1) Arbrechtsburgin linnan erikoisuus ovat ns. verhoikkunat. 2) Luostarin holvien alla on rukoiltu vuosisatoja jo ennen meitä. 3) Meissenin tuomiokirkko on Saksan pienin ja tyylipuhtain goottilaistyylinen kirkko. 5 2009 5

VUOSIKOKOUS kuvat: Ritva Prinz, Miika Rosendahl Neckarin seurakunnan alueella. Määräaika työskentelyn päättymiselle on 30.05.2009. Ilkka Mäkelä pyysi paikalla olijoita edesauttamaan prosessin onnistumista siten, että kaikki osapuolet tukisivat kaikin tavoin sovintoprosessia ja pidättäytyisivät sitä häiritsevistä puheista tai kirjoituksista. SKTK:n 1. puheenjohtaja Eva Otremba esitteli vuoden 2008 toimintakertomuksen. Hän totesi työn Suomi-kodilla jatkuvan hyvissä merkeissä Hampurin merimieskirkon asiantuntevissa käsissä ja kiitti Merimieskirkkoa hyvästä yhteistyöstä. Lyypekin suomalainen seurakunta jatkaa toimintaansa Suomi-kodin tiloissa entiseen tapaan. Iloon hedelmällisestä yhteistyöstä yhtyi vuosikokouksessa läsnä ollut Hampurin merimieskirkon johtaja, pastori Olli-Pekka Silfverhuth, joka toi kokoukseen Merimieskirkon tervehdyksen. Vuoden 2008 naapuriapuseminaarin tuloksena työmme piirissä on alettu tutkia mahdollisuuksia professori Klaus Dörnerin esittelemän vanhusten asumisyhteisömallin (ambulante Wohnpflegegruppen) soveltamiseksi. Naapuriaputyön yhteyshenkilö Marja-Leena Müller on tutustunut Bielefeldissä toteutettuun konseptiin ja kertoi positiivisista vaikutelmistaan. Valtakunnallisella tasolla tapahtumat onnistuivat vaihtelevasti: kinkerit jouduttiin peruuttamaan vähäisen osanottajamäärän vuoksi, mutta Virtaa välillämme pariseminaarit pääsivät hyvään alkuun. Johtokunnan entinen jäsen Pia Repo on tehnyt ansiokasta pioneerityötä tuodessaan näin tämän Suomessa suositun työmuodon ensimmäistä kertaa ulkosuomalaisseurakuntiin. Naisten seminaari voitiin toteuttaa, vaikka osanottajamäärä olikin huomattavasti pienempi kuin edellisvuosina. Vuoden 2008 tilinpäätöksen esitteli SKTK:n 2. puheenjohtaja Margareta Pyykkönen-Bloemer. Ilahduttavana seikkana hän painotti, että varoista seurakuntatyöhön menevä osuus on kasvanut. Suomen kirkon työllemme antama tuki nousi vuonna 2008 hieman. Katriina Wegener luki tilintarkastajien lausunnon, jonka sisältämän ehdotuksen perusteella johtokunnalle ja kassanhoitajalle myönnettiin tili- ja vastuuvapaus. 1) SKTK:n puheenjohtajat Eva Otremba ja Margareta Pyykkönen-Bloemer keskustelevat kirkon ulkosuomalaistyön sihteeri Ilkka Mäkelän kanssa. 2) Ääntenlaskijoina toimivat Amanda Cassaro ja Antti Pfeiffenberger. 5 2009

VUOSIKOKOUS Vuoden 2009 toimintasuunnitelmaa leimaavat uutuutena pappien valtakunnalliset vastuualueet, joiden toteuttaminen mahdollistui EKD:n tähän tarkoitukseen myöntämän taloudellisen lisätuen ansiosta. Vastuualueet kasvatus ja missio (Sanna Kiviluoto ja Anssi Elenius), diakonia ja naapuriapu (Kai Henttonen), spiritualiteetti (Helena Eckhoff) ja pappien yhdyshenkilö (Miika Rosendahl) esiteltiin vuosikokoukselle pääpiirteissään. Näiden vastuualueiden tarkoituksena on tukea paikallisseurakuntia mm. kokeilluilla uusilla ideoilla. Ritva Prinz kertoi Rengas-lehden tämän vuoden suuntaviivoista. Lehdessä on tarkoitus laajemmin käsitellä mm. kristillisen kasvatuksen kysymyksiä ja kielikouluja. Mauri Lunnamo esitteli seurakuntien puheenjohtajille tekemänsä CD:n, joka sisältää totuttuun tapaan monenlaista apua seurakuntien työn hallinnoimiseen. Toimiston ja toiminnanjohtajan asiantunteva tuki hallinnollisissa kysymyksissä sai osakseen suurta kiitosta. Lauantai-iltana vuosikokouksen osanottajia viihdytti pianisti Jarkko Riihimäki Berliinistä. Suvereenisti hän loihti flyygelistä esiin niin klassisia sävelmiä, tangon rytmejä kuin elokuvien tunnussävelmiäkin ja sai suuren osan yleisöä viihtymään päivän rankasta ohjelmasta huolimatta puolille öin. Ennen kotiinlähtöä tutustuimme sunnuntaina posliinin valmistuksen historiaan ja nykypäivään posliinimuseossa. Posliininvalmistuksen yksityiskohtia esittelevä video löytyi jopa suomeksi, lukijana tuttu ääni Mikael Merenmies. Niin posliinin muotoilijoiden kuin maalaajienkin käsityötaito sai osakseen varattoman ihailumme. Nyt tiedämme myös, että Meißenin posliinin kuuluisa sipulikuvio kuvaakin oikeastaan granaattiomenaa. Seuraava vuosikokous pidetään Augsburgissa 12.-14.3.2010. Ritva Prinz Teksti on lyhennetty, lyhentämätön versio netissä www.rengas.de > vuosikokous 2009 Eine Zusammenfassung der Jahreshauptversammlung in Deutsch finden Sie im Internet unter www.rengas.de > vuosikokous 2009 1) Itä ja länsi kohtaavat idän pappi Kai Henttonen kaataa kahvia Kölnin seurakunnan viralliselle edustajalle Tiina Lehto-Steenblockille. 2) Jarkko Riihimäki koskettimien mestari niin flyygelin kuin museon urkujen ääressä. 5 2009

VUOSIKOKOUS Der Herr Hauptredakteur reist gen Osten zur Jahresversammlung 5 2009 Antti und Amanda vor dem Meißner Dom So, damit war ich endlich mal dabei gewesen. So viele Jahre habe ich schon bei der Jugendarbeit mitgewirkt, im Vordergrund und im Hintergrund, und das alles unter der Obhut einer Versammlung, die sich als ZfkA bezeichnet. Wer das ZfkA ist und was hinter ihm steht, hab ich meist einfach unter der Abkürzung als Zentrum der finnischen kirchlichen Arbeit im Kopf abgehakt und mehr dabei nicht gedacht. Warum auch? Schließlich ist man ja nicht mehr als ein kleines Zahnrad in dem Getriebe gewesen, das seine Arbeit tut und seinen überstehenden Chef, das nächste größere Zahnrad, nach seinen kommenden Tätigkeiten fragt. Aber da man ja nun selber ein größeres Zahnrad geworden ist als Mitglied des Jugendrates, war es Zeit mal herauszufinden, was und wer das eigentliche Getriebe dieses Netzwerks ist, da wir als Vertreter der Jugendlichen ebenfalls ein Teil des Ganzen sind. Deswegen war ich mit Amanda auserkoren worden (oder weil der Herr 1.Vorsitzende gerade in die Ferien gereist war an dem Wochenende) zur Jahresversammlung nach Meißen zu reisen. Ich durfte um 6 morgens aufwachen, dann zur Arbeit 8 Stunden, und dann mir noch 8 Stunden Zugfahrt antun (ich verkneife mir an dieser Stelle ausnahmsweise jegliche abfälligen Kommentare gegenüber der deutschen Bahn) bis ich spät abends endlich ankam. Mit müden Knochen und einem hungrigen Magen schmiss ich mich gleich ins Bett, nachdem ich mich bei allen noch schnell vorstellte, die noch wach waren. An dieser Stelle merkte ich ebenfalls, dass ich alt geworden bin. Nicht wegen meinen müden Knochen nach dem anstrengenden Tag, sondern eher weil ich viele der Anwesenden von ihren Nachnamen her bereits über ihre Sprösslinge kannte. Naja, nach einer angenehmen Nacht in den mittelalterlichen Gewölben der Evangelischen Akademie in Meißen ging s gleich los mit dem engen Zeitplan, der zum Glück mit dem Frühstück begann und noch viele Kaffeepausen beinhaltete. Es wurde viel diskutiert, vorgeschlagen und berichtet, was sich im letzten Jahr alles ereignet hatte und was sich in diesem Jahr noch ereignen wird. Jedenfalls durften Amanda und ich uns auch zur Schau zeigen als Stimmenzähler für jeden Antrag, über den eine Abstimmung erfolgen musste.

VUOSIKOKOUS Aber neben all der Arbeit, die geleistet werden musste, hatte man auch etwas Freizeit sich Meißen anzuschauen. Da wir neben der historischen Altstadt unsere Bleibe hatten, hatten wir auch glücklicherweise einen kurzen Weg zum Dom und zum Schloss, ohne dass man den Berg hoch zu Fuß erklimmen musste. Am Abend gab es dann auch einen sehr schönen Gottesdienst im Meißner Dom nur für uns, ergo, waren wir in einer geschlossenen Gesellschaft, was ganz schön komisch war, so einen Riesen- Dom nur für etwa 30 Menschen zu haben. Und die Sitzheizung, die die dort hatten, kann ich definitiv weiterempfehlen für die finnischen Gemeinden. Einen warmen Hintern zu haben, motiviert einen auf jeden Fall, sich in den vorderen Rängen niederzulassen. Schließlich kamen wir zum Highlight des Tages, der Tangoabend mit Jarkko Riihimäki. Also, eins muss man ihm lassen, er hat Entertainerqualitäten. Er ist jedenfalls der Erste, den ich live gehört habe, der neben Klassik eine ganze Reihe von Film und Fernsehserien Intromusik spielen kann und dazu noch J. Karjalainen, M.A. Numminen, Kirka und Teräsbetoni imitieren kann. Und die dazwischen auftretenden gewitzten Zwischenkommentare und kleinen Geschichtchen ließen einem den Abend schnell vorbei gehen. An dieser Stelle eine kleine persönliche Nachricht an Jarkko: Ja, du hattest Recht: Der Imperial March Theme von Darth Vader kam tatsächlich erst im zweiten Teil von Star Wars auf. Als ganz spät am Abend nur noch der harte Kern wach war, also Amanda, ich, Jarkko und 2 junge Damen, kam es zu einer interessanten Nachtdebatte über Stadi Slangi, wo ich auf jeden Fall einiges Neues gelernt habe für meinen Kaffeepause Eva Otremba im Gespräch mit Antti und Amanda täglichen Sprachgebrauch, wenn ich das nächste Mal in Helsinki bin. Am nächsten und letzten Tag besichtigten wir noch das schöne Meißner Porzellanmuseum, wo Porzellan auch fabriziert wird, und durften zuschauen, wie es hergestellt wird. Ich hätte dabei nicht gedacht, dass man innerhalb weniger Sekunden eine gut aussehende Tasse ohne größere Probleme herstellen kann. Danach kam die Odyssee nach Hause in netter Gesellschaft, bei der ich auch endlich in die großen Funktionen von Anssis iphone eingeweiht wurde. Die Leute um uns schauten uns etwas komisch an, als er mit seinem iphone in der Gegend rumschwang, welches wohlgemerkt im Star Wars Modus war, (fragt nicht warum) und es dabei die Geräusche eines Lichtschwertes machte oder als er im Koi Teich die armen Koi Fische ärgerte. Ausnahmsweise war die Deutsche Bahn diesmal pünktlich gewesen in all seinen Anschlusszügen und Zeitplanen und ich verbrachte nur 5 Stunden meines Leben in ihren Zügen mit 3 Mal umsteigen. Als die Bahnstimme im Zug endlich zu mir sagte: Sjänk juh for träwelling wis Deutsche Bahn, dachte ich mir auch nur: Ja danke, ich hatte zwar ein nettes Wochenende hinter mir, aber definitiv nicht wegen euch. Antti Pfeiffenberger 5 2009 9

VUOSIKOKOUS Umbrüche - Aufbrüche - Sehnsüchte Pfr. Kai Henttonen dankte im Namen aller dem Leiter der Evangelischen Akademie, Pfr. Johannes Bilz. Foto: Miika Rosendahl Sehnsucht nach dem Neuen, dem Anderen, dem bis dahin unmöglich Scheinenden ist eine Bedingung, um sich auf den Weg der Veränderung zu begeben, sagt Pfarrer Johannes Bilz. Der 47-jährige Theologe leitet seit 2006 die Evangelische Akademie in Meißen. Aufbrüche in der Gesellschaft wahr- und aufzunehmen, zu begleiten und anzustoßen ist seit 60 Jahren der Auftrag der 15 Evangelischen Akademien in Deutschland. Seinen Anfang nahm die Evangelische Akademie in Meißen 1949 in einem Privathaus. In den DDR-Zeiten konzentrierten sich die Veranstaltungen vor allem auf die Frage, wie man als Christ in einem kommunistischen Land leben kann sowie auf kulturelle Themen. Die Aktivitäten der Akademie wurden von staatlicher Seite misstrauisch verfolgt, was ein nach außen unpolitisches Erscheinungsbild notwendig machte. Nach der Wende bezog die Einrichtung 1992 den Hof des ehemaligen Klosters St.-Afra. Unter den altehrwürdigen Kreuzbögen ist die Zeit aber keineswegs stehen geblieben. Dieses Jahr wollen wir besonders die Bedingungen und Geschehnisse der friedlichen Revolution von 1989 lebendig werden lassen und im Hinblick auf das Heute sowie die Zukunft in einer globalisierten Welt reflektieren, sagt der Akademiedirektor, der selbst Tagungen zu Themen wie Gott oder Darwin? oder Kairos und Aufbruch leitet. Zu Diskussionen über Fragen der gesellschaftlichen Verantwortung oder Bioethik, der Globalisierung und Klimakatastrophe, der Kultur und Philosophie kommen gerne auch Teilnehmer aus Politik, Wissenschaft und Wirtschaft ins Kloster. Die Arbeit der Evangelischen Akademie wird von einer Landeskirche getragen, die in Sachsen vor für die neuen Bundesländer typischen Problemen steht. Aufgrund von Abwanderung und Überalterung sind die Mitgliederzahlen und dadurch die Kirchensteuereinnahmen gesunken. Gehörten zur Evangelisch-Lutherischen Landeskirche Sachsens 1954 noch ca. 4 Millionen Mitglieder, werden es nach einer Schätzung in 2020 nur noch 680.000 sein, schildert Johannes Bilz, der zugleich Domprediger am Dom zu Meißen ist, die Entwicklung. Die Kirchenzugehörigkeit variiert regional sehr. In einigen Dörfern im Erzgebirge gehören auch heute noch 70 % der Bevölkerung der evangelischen Kirche an, in Großstädten wie Leipzig oder Dresden sind es nur ca. 10 %. Im kirchlichen Kontext wird zurzeit stark die Frage reflektiert, was unser Auftrag in dieser Situation ist, erklärt der Akademieleiter und benennt Hoffnungszeichen: Immer mehr Schulen und Kindergärten gehen in kirchliche Trägerschaft über. Zurzeit gibt es in Sachsen 40 evangelische Schulen und über 200 Kindergärten in evangelischer Trägerschaft. Offene Kirchen in den Städten werden von der Bevölkerung positiv wahrgenommen. Als Teil der Kirche in einer differenzierten Welt will die Evangelische Akademie ein Marktplatz des Ideenaustausches und des gesellschaftlichen Diskurses sein und zugleich ein Ort der Besinnung. Ritva Prinz Weitere Informationen: www.evangelische-akademien.de www.ev-akademie-meissen.de 10 5 2009

Asuuko Jumala rosvonkin sydämessä? Kuva: smgirly - Fotolia.com Hei Anssi-pappi, kuuntelimme viime sunnuntaina laulua Taivaan Isä. Siinä lauletaan Hän on Taivaan Isä, sydämeissäin asustaa. On mulla Taivaan Isä, joka aina rakastaa. Rakastaako Jumala myös rosvoja? Asustaako hän myös heidän sydämissään? Tätä asiaa kovasti pohtien Tuulia Hei Tuulia, teit mielenkiintoisen kysymyksen. Ehkä siksi siihen on vaikea vastata. Yritän parhaani. Rosvot ja muut pahantekijät tekevät väärin, koska he ovat joutuneet eroon Jumalasta. Koska he eivät halua hyvää toisille, ei hyvä voi asua heissä. Kun ihminen ei halua kuunnella tai tehdä sitä, mikä on hyvää, Taivaan Isä lähtee pois hänen sydämestään. Näin käy joskus kaikille ihmisille. Niin kauan kuin ihminen haluaa elää ilman Jumalaa, ei Jumala voi olla hänen apunaan. Mutta silti Jumala rakastaa ihmistä edelleen ja haluaa auttaa häntä elämään oikein. Jeesus Nasaretilainen lähti usein syömään niiden kanssa, jotka olivat väärintekijöitä. Aterialla Jeesus kertoi hyvän täyttämästä elämästä, opetti kunnioittamaan Taivaan Isää ja rukoilemaan apua häneltä. Ne ihmiset, jotka ymmärsivät Jeesuksen opetuksen ja kulkivat hänen seurassaan, huomasivat, että Jeesus on Taivaan Isän todellinen Poika. Vanhoissa kirjoituksissa kerrotaan, että Jumala antaa auringon paistaa sekä hyville että pahoille. Kolmiyhteinen Jumalamme on äärimmäisen hyvä. Siksi Jumala rakastaa jokaista ihmistä, myös kaikkia rosvoja. Mutta Jumala ei asu niiden sydämessä, jotka estävät tai kieltävät Jumalan vaikutuksen elämässään. terveisin Anssi Wohnt Gott auch in den Herzen von Räubern? fragte die 5-jährige Tuulia. Pfr. Anssi Elenius antwortet: Räuber und andere, die Böses tun, tun falsche Dinge, weil sie von Gott getrennt leben. Weil sie den anderen nichts Gutes wollen, kann das Gute nicht in ihnen wohnen. Wenn ein Mensch nicht darauf hören oder das tun will, was gut ist, verlässt der Himmlische Vater das Herz. So geht es manchmal jedem Menschen. Solange der Mensch ohne Gott leben will, kann Gott ihm nicht helfen. Trotzdem liebt Gott ihn, und will ihm helfen, richtig zu leben. Jesus von Nazareth ging oft mit Leuten essen, die Falsches taten. Beim Essen erzählte er von einem Leben voller Güte, lehrte den Himmlischen Vater zu ehren und ihn im Gebet um Hilfe zu bitten. Die Menschen, die seine Botschaft verstanden und mit ihm unterwegs waren, merkten, dass Jesus der wahre Sohn des Himmlischen Vaters ist. Die alten Schriften erzählen uns, dass Gott seine Sonne genauso den Guten wie den Bösen scheinen lässt. Unser dreieiniger Gott ist unendlich gut. Deshalb liebt Gott jeden Menschen, auch alle Räuber. Aber Gott wohnt nicht in Herzen derer, die seine Wirkung in ihrem Leben verneinen oder verhindern. Pastori Anssi Elenius vastaa tällä palstalla lasten kysymyksiin Jumalasta, Jeesuksesta ja kirkosta. Mitä sinä haluaisit tietää? Voit lähettää kysymyksesi osoitteella: Rengas@zfka.de Willst du Pfarrer Anssi auch etwas über Gott und Jesus fragen? Sende deine Frage an Rengas@zfka.de 5 2009 11

SKTK 35 v. Mit Bier und Bibel die finnische kirchliche Arbeit in Deutschland Seit 35 Jahren gibt es das Zentrum der finnischen kirchlichen Arbeit (ZfkA) in Deutschland. Die Ursprünge der finnischsprachigen Seelsorge gehen aber noch weiter zurück. Bereits seit Anfang des 20. Jahrhunderts gab es durch die Finnische Seemannsmission muttersprachliche Seelsorge auf deutschem Boden. Die 1966 eingeweihten Räume der finnischen Seemannskirche in Hamburg boten einen Treffpunkt für die ganze finnische Kolonie in Norddeutschland und die seelsorgerlichen Besuche des Seemannspfarrers erstreckten sich bis nach Berlin. 12 5 2009 Die Anfänge Obwohl die meisten in Deutschland lebenden Finnen Mitglieder in der Evangelischen Kirche in Deutschland (EKD) waren, kristallisierte sich in den 60er Jahren die Notwendigkeit einer muttersprachlichen Seelsorge heraus. Zwischen 1950 und 1975 kamen vor allem junge Frauen aus Finnland, um in Deutschland zu studieren oder durch ein Praktikum ihre Sprachkenntnisse zu verbessern. Viele von ihnen heirateten einen Deutschen und blieben. Obwohl sie über gute Sprachkenntnisse verfügten und gut in der deutschen Gesellschaft integriert waren, wollten sie sowohl die finnische kirchliche Tradition aufrechterhalten als auch ihren Kindern das finnische geistige Erbe und ihre Muttersprache vermitteln. Sie wurden das Rückgrat der finnischen kirchlichen Arbeit in Deutschland. 1971 wurde Pfr. Hannu Honkkila durch die Evangelisch-Lutherische Kirche Finnlands (ELKF) nach Deutschland entsandt. Der erste finnische Pfarrer betreute 6000-7000 Personen in einem Gemeindegebiet, welches sich von Berlin bis Paris und von Hamburg bis Norditalien erstreckte. Der erste finnische Kirchenrat wurde 1971 in Köln gegründet. Im gleichen Jahr wurden Räume in der Berrenratherstr. 213 (Berris) angemietet. Dort starteten zahlreiche vielfältige Aktivitäten, die sehr anders waren als das Gemeindeleben in Finnland. Es wurde Bier getrunken und verkauft, um Einnahmen zu erzielen, es wurden Feste, Tanzveranstaltungen und Wettbewerbe organisiert, Volkstänze eingeübt und aufgeführt, beschreibt Bischof Paavo Kortekangas in seiner Ausarbeitung über die finnische kirchliche Arbeit deren Anfänge. Auch in Frankfurt konnten in der Alten Gasse Räume gemietet und ähnliche Aktivitäten begonnen werden. Die Arbeit geschah vielerorts in enger Zusammenarbeit mit der Deutsch-Finnischen Gesellschaft. Das ZfkA Offiziell gegründet wurde das Zentrum der Finnisch-sprachigen Kirchlichen Arbeit (ZfkA) am 25.5.1974 in Berris in Köln. Erste Vorsitzende wurde Heli Slawyk. Von Anfang an wurde neben der finnischsprachigen Seelsorge und Amtshandlungen Wert auf gute Beziehungen zur ELKF, EKD, zu den Landeskirchen und zu anderen ausländischen Gemeinden in Deutschland gelegt. Wichtig war außerdem, in der gleichen Offenheit wie am Anfang, auch soziale Aktivitäten anzubieten. 1975, als Pfr. Hannu Honkkila von Pfr. Risto Marttunen abgelöst wurde, gab es finnischsprachige kirchliche Arbeit bereits in 10 Städten und 1976 hatten sich Berlin, Bielefeld, Düsseldorf, Frankfurt, Hannover und Köln offiziell als Gemeinden organisiert. Im Beisein von Erzbischof Martti Simojoki und dem Vorsitzenden des Rates der EKD, Bischof Helmut Class wurde am 20.5.1977 die Zusammenarbeit zwischen der ELKF und der EKD vertraglich festgelegt. Bis 1980 gab es in Zusammenarbeit mit den jeweiligen Landeskirchen bereits Pfarrstellen für die finnische kirchliche Arbeit in Köln, München und Hannover. Zur Informationsvermittlung wurde zu Anfang ein Rundbrief verschickt und 1979 die Zeitschrift Rengas ins Leben gerufen. Ende der 80er Jahre wurden Gottesdienste an 33 Orten abgehalten und durch die finnische kirchliche Arbeit über 10.000 Menschen erreicht. Für die Amtshandlungen war die hohe Anzahl

Viele zwischenkirchliche Konsultationen und Vereinbarungen schufen eine stabile Grundlage für die finnische kirchliche Arbeit. Die erste Vereinbarung zwischen der EKD und der ELKF von 1977 wurde am 10.11.1986 ergänzt. Der neueste Vertrag wurde im Jahre 2002 unterzeichnet. Das Foto zeigt Erzbischof John Vikström und den Bischof in Berlin-Brandenburg, Martin Kruse im finnischen Kirchenamt in Helsinki bei der Unterzeichnung des Vertrages im Jahre 1986. Foto: Seppo J.J. Sirkka der Taufen bezeichnend, über 500 in zehn Jahren. Beerdigungen gab es im gleichen Zeitraum lediglich ca. 30. Die junge Generation Das erste deutsch-finnische Konfirmandencamp organisierte Pfr. Kai Henttonen 1983 in der Nähe von Lahti. Die Camps wurden zur Tradition und stärkten die finnische Identität der in Deutschland lebenden Jugendlichen. Dadurch entstand eine finnischsprachige Jugendarbeit, die sich 1989 zur Gemeinschaft finnischdeutscher Jugendlichen (GfdJ) organisierte. Zeitgleich mit den Gottesdiensten wurden in einigen Gemeinden auch Kindergottesdienste abgehalten. Bischof Paavo Kortekangas war 20 Jahre lang Vorsitzender des für die Arbeit unter den im Ausland lebenden Finnen zuständigen Gremiums der ELKF. Paavo Kortekangas on entinen Kuopion ja Tampereen hiippakunnan piispa. Hän toimi 20 vuoden ajan (1978-1997) ulkosuomalaistyötä johtavan elimen puheenjohtajana (Diasporatyön valiokunta, jonka nimi muuttui 1983 ulkosuomalaistyön jaostoksi ja 1994 ulkosuomalaistyön toimikunnaksi). Wichtig wurden auch die Sprachschulen, die zwar nicht Teil der finnischen Gemeinden sind, aber meistens eng mit diesen zusammen arbeiten. Neben der älter werdenden Generation wächst eine Neue heran. Und so kommt Bischof Paavo Kortekangas in seiner Ausarbeitung im Jahre 2003 zu der Schlussfolgerung: Anders als in vielen anderen Orten, läuft die finnische kirchliche Arbeit in Deutschland nicht allmählich aus, sondern wird immer vielfältiger und stärker. Finnische kirchliche Dienste und Seelsorge werden in Deutschland nach wie vor benötigt. Durch die Zusammenarbeit der Kirchen konnten dafür auch bessere Bedingungen geschaffen werden. Damit zeigt er eine gute Richtung auch für die Zukunft auf. Mauri Lunnamo Geschäftsführer Quelle: Paavo Kortekangas, Matkassa maailmalla/kirkon ulkosuomalaistyö Saksassa (Unterwegs in der Welt/Die finnische kirchliche Arbeit in Deutschland) Emerituspiispa Paavo Kortekankaan kirjoitus Kirkon ulkosuomalaistyö Saksassa on luettavissa netissä: www.rengas.de > Kirkollisen työn keskus SKTK > Suomalaisen kirkollisen työn synty Saksassa 5 2009 13

SKTK 35 v. SEURAKUNTA MAAILMALLA Maaliskuussa 1971 saavuin laivalla Hampuriin aloittamaan Keski-Euroopan siirtolaistyötä. Menin merimieskirkolle, jossa merimiespappi Göran Hellbergin kanssa katseltiin karttaa ja todettiin, että Köln näyttää olevan sopivan keskellä. Kuulin, että sikäläisessä Askossa on suomalaisia töissä ja että tietyssä kapakassa on viikoittainen suomalaisten kantapöytä. Seuraavana iltana istuinkin Ringin varrella suomalaisten seurassa. Vähitellen rupesivat kyselemään. Eivät uskoneet papiksi ennen kuin vihin suomalaisen vihkikaavan mukaan kaksi kaljapullonkorkkia hiekalla puhtaaksipestyllä kölniläisen Kneipen pöydällä. Siitä alkoi seurakuntatyö. Seurakunta oli nuorta niin kuin pappikin. Elettiin keskellä elämää. Kerrankin kesken karnevaalijuhlien minut hälytettiin sairaalaan, joku suomalainen oli ollut liikenneonnettomuudessa. Kun saavuin paarien ääreen, totesin että Penttihän siinä. Tervehdin, mutta Pentti katseli minua silmät suurena: Kuka h tti sää oot? Silloin vasta tajusin, että päässäni oli punainen peruukki ja kasvotkin karnevaaliväreissä. Taisi mies luulla olevansa jo rajan tuolla puolella, alakerrassa. Saksassa suomalaiset olivat pääosin kahden kulttuurin keskellä eläviä, kieltä loistavasti osaavia perheellisiä ja yksin eläviä nuoria ihmisiä. Jumalanpalvelukset olivat ilman muuta alusta lähtien kaksikielisiä, yhteys Lutherin kotimaan kirkkoon oli luonnikasta. Seurakunta oli kaikkien yhteinen olohuone. Muusta toiminnasta sen erottaa se, että seurakunta silloin tällöin yhdessä kumartuu Jumalan eteen. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen - sanat ilmoittavat, kuka loppujen lopuksi on koko toiminnan takana. Kun toimitaan kaukana kotoisista hiippakunnista ja kirkkohallituksesta, kun kirkkoherra-nimikettä ei edes tunneta ja seurakuntaneuvostollekin on keksitty paikalliseen kulttuuriin sopivampi nimi kirkkoraati, on löydettävä tapa toimia, joka antaa jokaiselle vapaaehtoiselle sellaisen vapauden ja vastuun, jonka mielellään ottaa omakseen. Ulkosuomalaisseurakunta muistuttaa siirtolapuutarhaa. Kaikki tietävät, missä se on. Jokaisella on siellä oma 14 5 2009 Turun tuomiokirkko Hinski Honkkila ohjaa lasten joulukuvaelmaa

tonttinsa, jossa hän touhuaa. Jos joku tarvitsee vettä, hän tietää, kuka hoitaa putket ja hanat. Jos joku saa hyvän idean, joka tuo iloa kaikille, hän tietää kenelle, missä ja milloin voi kertoa sen. On Pastori Honkkila karnevaaliasussa olemassa viralliset kokoukset ja päätöksentekopaikat, mutta on olemassa lämmintä naapuruutta ja etäisempää nyökyttelyä vastaantulijalle. Mutta auta armias, jos joku ilman lupaa astuu toisen tontille, oli se sitten naapuritontin piispa tai vaikka kaupunginjohtaja. Oma tontti on pyhää aluetta, sinne ei luvatta tulla. Ei ole olemassa niin pientä vapaaehtoistyötä, ettei sillä olisi omaa tonttiaan, aluetta joka on yhden ihmisen vastuulla. Tämän tontin kunnioittaminen on vapaaehtoistyön a ja o. Ei pappi voi kesken kolehtivirttä Mozartstrassen kirkossa tempaista haavia käteensä ja jatkaa kolehdinkeruuta. Tai jos sen tekee, saa loppuikänsä kerätä kolehtia, kukaan siihen tehtävään ei enää tarjoudu. No on tietysti tuossa ulkosuomalaissiirtolapuutarhassa rikkakasveja ja tukkeutuneita ojia. On ollut tulviakin. Mutta kun palataan jokaisen perustehtävään, siihen, mihin on lupautunut, ja muistetaan yhteisesti sovittu päätöksentekoreitti, hoituvat asiat kuntoon. Ja sitten kokoonnutaan milloin minkäkinlaisten holvien alle. Ja veisataan. Komeasti. Hannu Hinski Honkkila Kuvat: Hanni Fahrbach Papit / Pfarrerinnen und Pfarrer: Länsi / West Hannu Honkkila (1971-1975) Risto Marttunen (1975-1990) Markku Kotila (1990-1993) Jari Suvila (1993-2000) Helena Eckhoff (2000-) Etelä / Süd Jussi Brummer (1973-1978) Esa Eerola (1979-1982) Elias Muilu (1982-1985) Pertti Mäki (1985-1989) Jari Suvila (1989-1993) Heikki Palmu (1993-2000) Kimmo Reinikainen (2001-2005) Miika Rosendahl (2005-) Pohjoinen / Nord Reijo Virolainen (1980-1983) Sakari Enrold (1983-1987) Markku Kotila (1987-1990) Kaarina Viljanen (1990-1996) Maija Jalass (vt./stellv. 1996-1996) Aulikki Mäkinen (1997-2004) Markku Simula (2005-2007) Päivi Lukkari (vt./stellv. 2007-2008) Sanna Kiviluoto (2008-) Lounas / Süd-West Kai Henttonen (1982-1984) Pentti Miettinen (1984-1988) Kalle Elonheimo (1988-1992) Juha Eklund (1992-1998) Aarne Kiviniemi (1998-2003) Anssi Elenius (2003-) Itä / Ost Maija Jalass (1998-2006) Kai Henttonen (2006-) Pääsihteerit (toiminnanjohtajat)/ Geschäftsführerinnen und Geschäftsführer: Hannu Honkkila (1971-1975) Risto Marttunen (1975-1990) Markku Kotila (1990-1993) Jari Suvila (1993-2000) Maija Jalass (2000-2001) Aulikki Mäkinen (2001) Ritva Bargsten (2001-2003) Aulikki Mäkinen (2003-2004) Reya Hildebrand (2004-2006) Mauri Lunnamo (2005-2006 vt./stellv., 2006-) 5 2009 15

SKTK 35 v. Die Kirche von Finnland als verlässlicher Partner der EKD 35 Jahre Zentrum für finnische kirchliche Arbeit (ZfkA) in Deutschland Es ist schon einige Jahre her, da ich als theologischer Referent für West- und Nordeuropa im Kirchenamt der EKD 2004 Herrn Mauri Lunnamo vom Zentrum für finnische kirchliche Arbeit in Deutschland (ZfkA) kennenlernte. Sein Büro lag genau 2 Etagen unter meinem Büro. Die Wege waren kurz und ich fand in ihm einen engagierten und kompetenten Ansprechpartner für alle Fragen, die Finnland betrafen. Die finnischen Partner als Nachbarn so dicht im Haus zu haben, habe ich als Ausdruck der guten Beziehung angesehen, die unsere beiden Kirchen miteinander haben. Leider musste durch den Raumbedarf, den der Einzug des Kirchenamtes der Vereinigten Evangelischen Lutherischen Kirche in Deutschland mit sich brachte, das Zentrum in die Markgrafstraße umziehen. Geblieben ist aber die vernetzte hausinterne Telefonnummer. Und, wann immer Herr Lunnamo die Kantine nutzt, besonders am Freitag, wenn es Fisch gibt, freuen wir uns über die Begegnung. Biographisch ist mir Finnland relativ spät wichtig geworden. Dafür liegt es doch für uns Deutsche im Vergleich zu vielen anderen europäischen Staaten weit weg. Als Kind des Kalten Krieges habe ich für dieses Land viele Sympathien entwickelt. Finnland hat diplomatisch und politisch in Europa sehr viel angestoßen und bewegt. Dies betraf besonders die Konferenz für 16 5 2009 OKR Matthias Kaiser, Foto: Mauri Lunnamo Sicherheit und Zusammenarbeit in Europa 1977, deren Schlussakte die europäischen Länder im Rahmen des Kalten Krieges auf eine neue Weise miteinander ins Gespräch brachte. Ich hatte den Eindruck, dass Finnland mit seiner geopolitischen Lage, trotz der unmittelbaren Grenze zur Sowjetunion, mit den Schwierigkeiten des Kalten Krieges anders umgehen konnte als Deutschland. Auch die Balkan- Diplomatie von Martti Ahtisaari, dem Friedensnobelpreisträger des Jahres 2008, hat mich sehr beeindruckt. Zugleich war mir bekannt, dass in Finnland über 80% der Bevölkerung lutherische Christinnen und Christen sind und Staat und Kirche eng miteinander verknüpft sind. Diese wiederum pflegen gute ökumenische Nachbarschaft zur finnischen orthodoxen Kirche in ihrem Land und nach Russland. Finnland steht für mich für geschickte Diplomatie und ökumenische Kompetenz, die sich auch bei großen Herausforderungen bewährt. Auch die Finnen in Deutschland erlebe ich als engagierte Europäer in unserem Land. Die fünf finnischen Pfarrerinnen und Pfarrer in Deutschland innerhalb der Landeskirchen und viele Ehrenamtliche in 19 finnischen Gemeinden sind es, die der Ökumene vor Ort wegen ihrer pragmatischen Verlässlichkeit guttun.

Mit großem Respekt sehe ich die Anstrengungen des finnischen Staates und seiner Kirche, die finnische Sprache als Kulturgut und Heimat für Glaube und Bekenntnis auch in Deutschland zu pflegen. Die Pflege besonderer Traditionen, die mit der Herkunft, Sprache und Geschichte zu tun hat, stabilisiert Identitäten und befähigt zum Dialog und Verständnis. Migrantenforscher haben bestätigt: Nur wer sich selber ernst nimmt und ernst nehmen darf, kann auch andere ernst nehmen. Ich selber weiß aus meinem Bereich für Westund Nordeuropa, wie wichtig eine muttersprachliche Entfaltung des christlichen Glaubens für Christinnen und Christen ist. Als EKD sind wir dankbar für die breite staatliche und kirchliche Unterstützung des von der EKD entsandten Pfarrers der Gemeinde in Helsinki, die im letzten Jahr ihr 150-jähriges Bestehen feiern durfte, und des Reisepfarramtes für ganz Finnland. Als EKD versuchen wir die Arbeit in Zusammenarbeit mit den Landeskirchen und dem ZfkA zu koordinieren. Der Vertrag von 2002 bietet dafür eine gute Grundlage. So hoffe ich, dass sich diese bewährte Zusammenarbeit auch in den kommenden Jahren fortsetzen und ausbauen lässt und wünsche dem Zentrum für finnische kirchliche Arbeit in Deutschland und den finnischen Pfarrerinnen und Pfarrern mit den Gemeinden Gottes reichen Segen. Matthias Kaiser, Oberkirchenrat Theologischer Referent für West- und Nordeuropa im Kirchenamt der EKD Suomen ev.-lut. kirkon ulkosuomalaistyön sihteeri Ilkka Mäkelä on seurannut suomalaisten seurakuntien työn kehittymistä Saksassa jo yli 20 vuoden ajan. Vuosikokouksen tauolla Ilkka kertoi näkemyksiään työmme tästä päivästä ja huomisesta Missä näet positiivista kehitystä SKTK:n työssä? Ensimmäisenä tulee mieleeni nuorisotyön kehittyminen ja organisointi. Muistan vielä hyvin rippikoulutyön aloittamisen, ensimmäisten leirien suunnittelun ja suomalaisten yhteistyöseurakuntien etsimisen. Tällä välin rippikoulutyö ja isostoiminta on vakiintunut erittäin tasokkaaksi toimintamuodoksi, josta voi syystä olla ylpeä. Paljon positiivista palautetta saan opetusministeriön ja Suomi-Seuran taholta kielikoulujen hyvästä toiminnasta ja erityisesti niihin liittyvien hallinnollisten asioiden hoidon täsmällisyydestä. Vaikka kielikoulut eivät varsinaisesti olekaan seurakuntien omaa toimintaa, ne toimivat kuitenkin hyvässä yhteistyössä ja muodostavat tärkeän kanavan perheiden tavoittamiseksi. Mitä haasteita näet tulevaisuuden suhteen? Yksi seuraavien vuosien tärkeä haaste tulee olemaan Saksassa asuvien ikääntyvien suomalaisten tilanne erityisesti sellaisten, joilla ei ole perhettä tai muita lähiomaisia täällä. Tähän minulla ei ole patenttiratkaisua, mutta näen tärkeänä, että seurakunnat pitävät huolta jäsenistään. Ihanteellista olisi, jos pienessä seurakuntayksikössä tunnettaisiin kaikki jäsenet ja se näin voisi tavallaan korvata perheyhteyden siellä, missä se puuttuu. Toinen merkittävä haaste ovat Saksaan työkomennukselle muuttavat suomalaiset perheet. On tärkeää pohtia, miten löydämme oikeat toimintatavat tukeaksemme heitä. Kiitos, Ilkka, ajatuksistasi ja työmme tukemisesta jo pitkällä yhteisellä taipaleella! kuva: Aarne Ormio 5 2009 17

Muumilaakson salaisuus Viimeinen punainen auringonsäde oli sammunut puiden välissä, ja kevään hämärä hiipi esiin verkalleen ja sinisenä. Koko metsä muuttui siniseksi, ja koivut vaelsivat kuin valkeat pilarit kauemmas ja kauemmas hämärään. Aina keväisin Nuuskamuikkunen palaa vaelluksiltaan Muumilaaksoon. Minä tulin sinne ensimmäisen kerran 10-vuotiaana. Silloin muumien salaisuus ei oikein avautunut, mutta elämäni retkillä olen palannut Muumilaaksoon sittemmin usein. Vuosia sitten lapsillamme oli selvät samaistumiskohteensa. Tyttäremme löysi jotain itsestään suloisessa ja vähän ujossa Niiskuneidissä, joka rakastaa kaikkea kaunista ja Muumipeikkoa. Pojista vanhempi ihaili vapaata ja aina hiukan salaperäistä Nuuskamuikkusta, joka viis veisaa veitsestä ja haarukasta. Ja nuorimman osaksi lankesi kuin luonnostaan pikku Myy, joka puolustautuu isompia vastaan vaikka hampain, jos ei muu auta. Ja minä Muumimamma? Pyöreä ja pehmeä, papan varjoon jättäytyvä mamma ei aivan vastaa naisihannettani, mutta hänestä huokuvaa turvallisuutta minäkin äitinä haluan välittää. Ja elämän oikein kieputtaessa Muumimamman asenne nyt rauhoitutaan ja juodaan ensin kuppi teetä on oivallinen ohje. Matkan varrella olen tutustunut Muumilaaksossa moniin matkatovereihin. Ti-ti-uuhun, joka saatuaan nimen alkaa elää itsensä näköistä elämää: Nyt minä olen minä, ja kaikki mitä tapahtuu merkitsee jotain. Sillä mitään ei tapahdu noin vain ylimalkaan, kaikki tapahtuu minulle, Ti-ti-uulle. Ja Ti-ti-uu näkee asiat noin tai näin ymmärräthän mitä tarkoitan? Vilijonkkaan, joka joutuu kohtaamaan eniten pelkäämänsä - pyörremyrskyn - ja menettää kaiken, minkä varaan on siihen asti elämänsä rakentanut. Kuitenkin juuri katastrofin keskellä hän löytää suuren vapauden: Siinä menivät suoraan taivaaseen tarjotinliinat ja sukuvalokuvat, teepannun myssyt ja isoäidin kermakannu, silkkiset ja hopeaiset muistolauseet, kaikki, kaikki, ja hän ajatteli hurmaantuneena: Onpa ihanaa! Mitä minä pieni Vilijonkka-parka voin mahtaville luonnonvoimille? Muumipappaan, joka eräänä päivänä jättää perheensä ja häipyy, kukaan ei tiedä miksi ja minne. Hänet on vallannut vastustamaton kaipaus selvittää hattivattien salaperäisyyden ja vapauden salaisuus. Pappa löytää hattivatit ja vapauden: Muumipeikon isä kaipasi perhettään ja kuistiaan. Hänestä tuntui äkkiä, että vasta siellä hän voisi olla juuri niin vapaa ja seikkaileva kuin oikean isän tulee olla. Tai lapseen, joka ironisen tädin luona kasvaessaan on muuttunut näkymättömäksi. Muumiperheen hoivissa hän muuttuu pala palalta näkyväksi jälleen, koska he antavat hänen olla oma itsensä ja rakastavat häntä juuri sellaisena kuin hän on. Ehkä muumien salaisuuden avain onkin juuri siinä, että jokaisen on saatava olla oma itsen- 18 5 2009

sä: On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi. Salaisuuden luonteeseen kuuluu, ettei se koskaan avaudu täysin. Siksi Muumilaaksoon on palattava aina uudelleen. Ritva Prinz Lainaukset Tove Janssonin teoksista Näkymätön lapsi (ISBN 978-951-0-19581-9) ja Muumilaakson marraskuu (ISBN 978-951-0-19574-1) Die Mumins gehen auf Deutschlandreise! Das Schaffen der finnlandschwedischen Autorin und Illustratorin Tove Jansson und ihre berühmten Trolle stehen im Mittelpunkt der Veranstaltungsreihe Schweben - Träumen - Leben. Nach den Veranstaltungen im Frühjahr und Sommer in Berlin wird die Ausstellung auch an anderen Orten in Deutschland zu sehen sein. Das Lese- und Ausstellungsprojekt wurde initiiert von Kulturhus Berlin e.v., dem Finnland-Institut, der Botschaft von Finnland und dem Nordeuropa-Institut der Humboldt-Universität zu Berlin und wird gefördert durch die Jugend- und Familienstiftung Berlin und Svenska kulturfonden i Finland/Finnlandschwedischer Kulturfonds. Weitere Informationen zu den Mumins, Tove Jansson und zu der Ausstellung erhalten Sie unter www.kulturhus-berlin.de/mumin weitere Informationen S. 38 Laskettele, hiihdä, vaella! Tutustu Saksaan, Itävaltaan ja Sveitsiin! puh. +49 8387 1313 www.alppihotelli.fi Palvelut suomeksi! Freibadweg 4 88179 Oberreute, Deutschland Miesten seminaari kesäkuussa sirkustaiteilija Kalle Caru Nymanin kanssa Koska äidinkielinen ajatustenvaihto voi auttaa kummastelemaan ihmiselämää ja kammoksumaan miehen osaa siinä, SKTK järjestää suomalaismiesten viikonlopun 26. 28.6.2009 Eisenachissa. Saapuminen perjantai-illan aikana omaan tahtiin. Lauantaina ohjelmassa Wartburg: aamupäivällä tutustuminen linnaan, jossa esim. Martti Luther käänsi Raamattua saksaksi. Iltapäivällä 11 km:n vaellus metsämaastossa, kaatosateen sattuessa kohteena linnan nimeä kantava autotehdasmuseo. Lauantai-illan vietämme sirkustaitelija ja leijonankesyttäjä Caru Nymanin seurassa kuunnellen ja keskustellen miehen elämästä maailmalla. Sunnuntaina ennen kotimatkaa jatkamme merkityksen etsintää hengellisellä ekskursiolla. Työryhmän laatima tarkempi ohjelma nähtävillä netissä. Majoitus Eisenachin keskustassa, Hotel Glockenhof. Viikonlopun kaksi yöpymistä, täysihoito ja pääsymaksut tutustumiskohteisiin 140 (1hh) tai 120 (2 hh). Huomioi mahdolliset ryhmämatkat junalla mm. Frankfurtista ja Münchenistä. Ilmoittautumiset 31. toukokuuta mennessä SKTK:n toimistosta saatavalla lomakkeella (0511-2796600, info@zfka.de). Lisätietoja myös suomalaispapeilta. 5 2009 19

Suurlähetystö tiedottaa Europarlamenttivaalien ennakkoäänestys Saksassa Suomessa toimitetaan europarlamenttivaalit sunnuntaina 7.6.2009. Saksassa voi äänestää ennakkoon Berliinissä, Düsseldorfissa, Frankfurt am Mainissa, Hampurissa, Münchenissä, Lyypekissä ja Stuttgartissa. Äänestyspaikat ja -ajat Saksassa: Berliini - Berlin Suomen Suurlähetystö / Finlands Ambassad, Rauchstrasse 1, Tel. (030) -505 030 27.5.-29.5. 13:00-18:00 30.5. 10:00-18:00 Düsseldorf Suomen kunniakonsulaatti / Finlands honorärkonsulat Vodafone D 2 GmbH, Am Seestern 1, Tel. (0211) 533 4263 27.5.-29.5. 13:00-18:00 30.5. 10:00-18:00 20 5 2009 Frankfurt am Main Suomen kunniakonsulaatti / Finlands honorärkonsulat (BCM Büro-Center an der Messe GmbH), Beethovenstrasse 8-10, Tel.: (069) 97 554 352 27.5.-29.5. 13:00-18:00 30.5. 10:00-18:00 Hampuri - Hamburg Suomen pääkonsulaatti / Finlands generalkonsulat Esplanade 41, 8. krs, Tel.: (040) 350 8070 27.5.-30.5. 12:00-18:00 München Suomen kunniapääkonsulaatti / Finlands honorära generalkonsulat, Ismaninger Str. 75, Tel.: (089) 9107 2257 27.5.-29.5. 13:00-18:00 30.5. 10:00-18:00 Lyypekki - Lübeck Suomen kunniakonsulaatti / Finlands honorärkonsulat Einsiedelstrasse 43-45 23554 Lübeck, Tel.: (0451) 150 70 30.5. 12:00-16:00 Stuttgart Suomen kunniakonsulaatti / Finlands honorärkonsulat Ernst Young AG, Mittlerer Pfad 15 Puh: (0711) 9881 14540 29.5. 13:00-18:00 30.5. 10:00-18:00 Varmista äänioikeutesi Europarlamenttivaaleissa äänioikeutettu on Suomen kansalainen, joka viimeistään vaalipäivänä täyttää 18 vuotta, sekä muun Euroopan unionin jäsenvaltion kansalainen, joka viimeistään vaalipäivänä täyttää 18 vuotta ja jolla on väestötietojärjestelmässä kotikuntalain mukainen kotikunta Suomessa 17.4.2009, jollei hän ole menettänyt äänoikeuttaan kotivaltiossaan. Toisen EU-jäsenvaltion kansalaisen äänioikeuden edellytyksenä kuitenkin on, että henkilö on ilmoittautunut viimeistään 19.3.2009 äänioikeusrekisteriin Suomessa. Äänioikeutensa voi tarvittaessa varmistaa maistraatista 27.4.2009 alkaen. Henkilöllisyystodistus mukaan Äänestäjän on esitettävä äänestyspaikalla henkilötodistus tai muu valokuvalla varustettu henkilöllisyyden osoittava asiakirja (esimerkiksi passi). Väestörekisterikeskus lähettää jokaiselle äänioikeutetulle, jonka osoite on tiedossa, ilmoituksen äänioikeudesta. Tämä ilmoitus on hyvä ottaa mukaan äänestyspaikalle. Ilmoituskortin puuttuminen ei kuitenkaan ole esteenä äänestämiselle. Äänestäminen toisessa EU-maassa Äänioikeutettu saa samoissa europarlamenttivaaleissa äänestää vain yhdessä EU:n jäsenvaltiossa. Suomen kansalainen, joka on säädetyssä määräajassa ilmoittautunut äänestäjäksi toisen EU-jäsenvaltion europarlamenttivaaleissa, ei ole äänioikeutettu Suomen europarlamenttivaaleissa. Saksassa europarlamenttivaalipäivä on 7.6.2009. Saksassa äänestämisestä lisätietoa: http://www.bundeswahlleiter.de/de/europawahlen/eu_bund_09/unionsbuerger/