Bereit zum Aufbruch? Kiitos, Olsa! SAATESANAT

Transkriptio

1 SAATESANAT Bereit zum Aufbruch? Elämä on täynnä loppuja - ja uusia alkuja. Kesän ja loman loppuminen merkitsee syksyn alkamista, töihin palaamista, uutta kouluvuotta ja uutta työkautta uusine mahdollisuuksineen ja haasteineen. Paljon uutta onkin luvassa tulevana syksynä ja talvena: hiljaisuuden retriitti, kaksikielisyyspäivä, gospel ja missio viikonloppu, naisten seminaari, parisuhdekurssi... Kaikista näistä löydät lisätietoa tämän Renkaan sivuilta. Myös seurakunnallisessa työssä on tärkeää silloin tällöin luodata syvemmälle. Miettiä, mikä on työmme tavoite ja miten tuo tavoite parhaiten saavutetaan. Muuttaa tarvittaessa toimintatapoja ja rakenteita. Keskustelu suomalaisen kirkollisen työn tilanteesta ja haasteista Saksassa jatkuu aluepäivillä lokakuussa. SKTK:n varapuheenjohtaja Margareta Pyykkönen-Bloemer pohjustaa aihetta sivuilla 4-5. Jedem Anfang wohnt ein Zauber inne, schreibt Hermann Hesse in seinem Gedicht Stufen. Ein neuer Anfang steht Familie Silfverhuth in Finnland bevor. Mit Dankbarkeit, Segenswünschen und einer Prise Wehmut verabschieden wir sie in den neuen Dienst in der Gemeinde Pirkkala. Von einem zukunftsweisenden Aufbruch in Köln berichtet die Kirchenratsvorsitzende Iina Fischer auf Seite Noch können wir die letzten Sommertage genießen, die satten Farben und die Wärme der Sonnenstrahlen einfangen. Und dann müssen wir aufbrechen, in den Herbst und in den Alltag. Mit neuen Herausforderungen und Chancen. Hoffentlich mit viel Sommersonne im Herzen. Kiitos, Olsa! Toivorikasta loppukesää! Ritva Prinz Renkaan toimittaja/redakteurin Meitä ulkosuomalaistyössä toimivia pappeja on Saksassa kahdenlaisia. On meitä maamiespappeja ja sinunlaisiasi, siis merimiespappeja. Vaikka tehtävämme osin poikkeavatkin toisistaan, on meillä kaikilla kuitenkin yhteisenä päämääränä Jumalan Sanan julistaminen ja diakoninen palveleminen suomalaisten parhaaksi. Nyt Sinua, Olli-Pekka, kutsuvat uudet haasteet Pirkkalan kirkkoherran virassa, ja palaat perheesi kanssa Suomeen. Haluamme kiittää Sinua mutkattomasta yhteistyöstä sekä monista antoisista yhteisen pohdiskelun hetkistä. Kiitos kuuluu myös vaimollesi Outille monissa hankkeissa mukana olemisesta. Toivotamme Sinulle ja perheellesi Jumalan varjelusta ja siunausta! Saksan suomalaispappien, SKTK:n ja Saksan suomalaisten seurakuntien puolesta, Miika Rosendahl

2 HILJAISUUDEN RETRIITTI Paikka: Ev. Zentrum Kloster Drübeck, Klostergarten 6, Drübeck Aika: Teema: Miltä usko maistuu? Elämme makukylläisessä maailmassa. Onko paljous pilannut aistimme? Jeesus kysyy: Jos suolakin menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ilmoittautumiset kirjallisesti: Helena Eckhoff, Wulfertzberg 15, Düsseldorf tai fax: tai GOSPEL JA MISSIO - HENGELLISEN MUSIIKIN VIIKONLOPPU Frankfurt-Dornbusch Kokeilemme monesta osasta rakentuvaa suomalaistapahtumaa, jossa eri ryhmät valmistautuvat tahoillaan musiikkipainotteiseen jumalanpalvelukseen. Yhteisen musiikkimessun tekemisen lisäksi tavoitteena on mukava yhdessäolo oman harrastuksen tai kiinnostuksen parissa. Lauantai Klo toteutetaan workshopit, joissa valmistaudutaan sunnuntain musiikkimessuun. Projektiorkesteri harjoittelee Antti Vuoren johdolla. Jos soitat jotain instrumenttia, ilmoittaudu Anssi Eleniukselle. Sovitukset sopivat myös nuorille soittajille. Messun laulut opetellaan kahdessa ryhmässä Hanna Purhon ja Sabine Laakson johdolla. Jos nautit yhteislauluista, olet tervetullut kokemaan uutta ja pääset myös kehittymään laulajana. Messun sisältöä työstetään sanan ja kuvan keinoin Anssi Eleniuksen ja Sanna Kiviluodon kanssa. Sunnuntai Klo 14 Musiikkimessu Dornbusch-kirkossa. Yhdessä koemme, millaisen hedelmän lauantain workshop-työskentelyt saavat aikaan. Mukana Suomen Lähetysseuran musiikkikouluttaja Antti Vuori, suomalaispapit Anssi Elenius ja Sanna Kiviluoto. Tervetuloa Dornbuschiin laulamaan, soittamaan, kuulemaan ja tekemään musiikkimessua uuden suomalaisen gospelin avulla! Gospel ja missio -viikonlopun yhteydessä toteutetaan myös nuorten minicamp mahdollisesti jo perjantai-illasta alkaen. Jos olet kiinnostunut, ilmoittaudu Sannalle tai Anssille. Am Samstag bereiten wir in Workshops einen gemeinsamen musikalischen Gottesdienst vor, der am Sonntag um 14 Uhr stattfindet. Wenn du ein Instrument spielst, gern singst oder einfach auf Finnisch mitmachen willst, findest du einen passenden Workshop. Am Sonntag beendet die Musikmesse (Gottesdienst) mit der neuesten finnischen geistlichen Musik das Wochenende Gospel und Mission. Anschließend Kirchenkaffee in der Gemeinde

3 kuukauden Sana Partir c est un peu comme mourir, hyvästit ovat kuin pientä kuolemaa, väittää tunnettu ranskalainen chanson. On totta, että pois lähteminen, taakseen jättäminen voi olla kuin kuoleman sisar. Mutta eikö irtilaskeminen ja jäljelle jääminen voi olla aivan yhtä katkeraa ja kipeää? Kipeämpää, katkerampaakin? Hän, joka lähtee pois, seuraa tähteään, hänellä on silmissään usein näky tai unelma. Jos ei selkeää tavoitetta, niin ainakin tie - joka kuiskii lupausta uusista, kiehtovista maailmoista, tuntemattomista rannoista ja odottavista kohtaamisista. Hänelle, joka jää jäljelle, jäävät usein vain kivun maisema, muistot ja tyhjyys, joita ei mikään eikä kukaan enää kätke suojaansa. Hänellä on vain itsensä. Hän on enemmän yksin jäsentäessään sitä, mikä jäi jäljelle, kuin toinen, joka lähti kohti uutta ja jätti jälkeensä itsensä kokoisen tyhjyyden. Jos chansonin väite on totta, kuuluvat ihmisen elämään välttämättä hyvästit ja kuolema jo keskellä elämää. Kärsin jäähyväisten kuolemia jo paljon ennen kuin aikani päättyy, ennen kuin elämäni särkyy ja murtuu lopullisesti. Yhä uudelleen minun on opittava kestämään, että ihmiset, jotka elämä saattoi rinnalleni, yhdisti minuun, ihmiset, joiden kanssa jaoin elämän ja sen salaisuudet, riemun ja kivut, lähtevät pois, murtautuvat kohti uutta. Aina he jättävät jälkeensä muistojen vyyhden, surun ja ilon yhdessä koetusta, kiitoksen ja kaipauksen, rakkauden, jolla heitä rakastin. Syntymä, nuoren kotoa lähtö, muutto muualle, avioero, onnettomuus, sairaus, kuolema, kaikki ne kantavat itsessään - kukin omalla tavallaan - sekä lupausta uudesta että hyvästien ja irtilaskemisen pakkoa. Kaikki ne kuiskivat meille kysyen, miten käytimme meille annetun, uskotun ajan, miten ja mihin? Joskus lähtö voi olla pako, heikkouden ja luovuttamisen merkki. Se voi olla kieltäytymistä toisen tai oman sisimpänsä ja sen kivun kohtaamisesta. Mutta se voi olla myös välttämättömyys. Ihminen voi kaivata uusia värejä, uutta elämää, uusia kasvoja ja maisemia sisimmässään niin kipeästi, että kokee tukehtuvansa. Silloin on pakko lähteä, pakko murtautua todellisesta tai kuvitellusta vankilasta. Ja tuo kaipuu voi olla niin vahva, että kaikki jo olemassa oleva voi muuttua uhaksi itselle, oman sisimmän välttämättömälle vapaudelle. Ja eikö ihmisellä ole oltava oikeus antaa unelmilleen tilaa, oikeus uskaltaa murtautua oman minuutensa rajoille saakka - jopa epäonnistumisenkin hinnalla? Lähtö voi olla välttämätön, lähtijän epäonnistuminen on silti mahdollinen. Ihmisellä on lupa palata, löytää myös uudelleen itsensä, sisimpänsä - sen matkallaan ehkä kadotettuaankin. Hän ei palaa koskaan samana. Hän palaa uutena, muuttuneena. Jos hän palaa, hän palaa, koska tahtoo palata, koska näkee toisin. Paluu ei ole pakoa eikä luovuttamista, se on tietoisuutta, uutta tietoisuutta omasta merkityksestä ja identiteetistä keskellä kerran taakse jätettyä. Silloin lähtö voi olla välttämätön ja kipeä, mutta paluu uudelleen itsensä ja toisensa löytäneiden yhteinen juhla (Luukas 15). Kai Henttonen SKTK:n toimisto on kesälomalla - das ZfkA-Büro ist wegen Urlaub geschlossen:

4 JOHTOKUNTA Aluekeskukset tulevat mitä tapahtuu pienille seurakunnille? Kräfte bündeln durch regionale Zentren Johtokunta on yhdessä pappien kanssa kokouksissaan toukokuussa 2008 ja huhtikuussa 2009 Raimo Turusen johdolla pohtinut suomalaisen kirkollisen työn tulevaisuutta Saksassa. Huolenaiheet ovat kaikille tuttuja: kaksi pientä seurakuntaa on jo lopettanut toimintansa vapaaehtoistyöntekijöiden puuttuessa ja voimien vähetessä. Kaikkialla innostuneita osallistujia ei seurakunnissa järjestettäviin tapahtumiin tahdo löytyä. Perustajajäsenet vanhenevat. Nuorempia ei löydy mukaan tai toiminnan muodot eivät tunnu heille oikeilta. Pappien osalta maan nykyinen aluejako ei aina tunnu tukevan työtä parhaalla mahdollisella tavalla. Uusia toimintamalleja ajateltaessa mahdollisuudet suunnitella uutta ovat kuitenkin rajoitetut. Aluejaossa on otettava huomioon esimerkiksi Hampurin merimieskirkon ja maakirkkojen (pappien palkanmaksajien) roolit. Uusien aluekeskuksien perustamisessa ja rahoituksessa vastaan tulevat maakirkkojen omat säästöpakotteet. Suhteellisen rajoitetuin keinoin meidän olisi löydettävä paras mahdollinen muoto tukea suomalaisten seurakuntien työtä tulevaisuudessa. Johtokunta on päättänyt esitellä syksyn aluepäivillä (3.-4. lokakuuta) seurakuntalaisten pohdittavaksi toimintamallin, jota voidaan työstää vuosikokoukseen 2010 mennessä. Tarkoitus on tehdä vuosikokouksessa uudistuksen toteutukseen tarvittavat toimintasuunnitelma- ja budjettipäätökset. Ajatuksena on jatkaa ja tukea jo olemassa olevien aluekeskusten toimintaa Berliinissä, Frankfurtissa ja Kölnissä. Mahdollisuuksia perustaa uusi keskus Müncheniin tai Stuttgartiin selvitetään. Tarkoituksena on palkata SKTK:n toimesta olemassa oleviin keskuksiin minijob-sopimuksella työntekijä hoitamaan jokapäiväisiä käytännön asioita, jotta pappi voi keskittyä hengellisten tehtäviensä hoitamiseen. SKTK:n toimesta aloitetaan Suomen kirkon kanssa neuvottelut kertaluonteisen perustamistuen saamisesta uusille aluekeskuksille ja EKD:n kanssa vuosittaisen toimintatuen mahdollisuudesta 4-5 kokoontumispaikalle. Johtokunta tulee ehdottamaan vuosikokoukselle myös suoraa yhdistyksen varoista maksettavaa tukimuotoa. Pieniä seurakuntia on tarkoitus kannustaa jatkamaan työtään uudessa muodossa toimintaryhminä ilman yhdistystoimintaan liittyvän kirkkoraadin hallinnollisia vaatimuksia. Toimintaryhmä tai yhteyshenkilö pitää yhteyttä toisaalta alueen pappiin ja toisaalta olemassa oleviin vapaaehtoistyöntekijöihin. Toiminta voi siis jatkua siinä muodossa, kuin voimia ja haluja riittää, mutta kirkkoraadin valinta, pöytä- ja kassakirjat eivät enää ole tarpeen. Pappi tulee edelleen pitämään jumalanpalveluksia ja kirkollisia toimituksia ja Rengas lähetetään jäsenille kuten tähänkin asti, joten yhteys suomalaiseen kirkolliseen työhön jatkuu. Yhteyshenkilön harteille jää työtä niin kuin raadin puheenjohtajalle tähän mennessäkin, mutta kaikki byrokraattiset pakotteet jäävät pois. Yhteyshenkilö voi olla mukana aluekeskuksen raadissa. Ainoa negatiivinen muutos on, että vuosikokoukseen ei toimintaryhmällä, ainakaan alkuvaiheessa, ole edustusta. Seurakunnat aluekeskusten ulkopuolella ja seurakunnat, jotka eivät tunne itseään pieniksi seurakunniksi, jatkavat työtään entiseen tuttuun malliin. Kuitenkin on syytä selvittää mahdollisuuksia osallistua läheisen aluekeskuksen toimintaan ja siten pyrkiä elävöittämään omaa toimintaa. Johtokunnan kannalta tärkeintä uudessa toimintamallissa on, että seurakunnat saavat niin hyvän tuen toiminnalleen, kuin meillä näillä resursseilla on mahdollista. Tilanteessa, jossa tekijät vaihtuvat emmekä näe toisiamme kuin muutaman kerran vuodessa, on yhteisen toiminnan mallin olemassaolo myös todella tärkeää, jotta yhteinen suunta työssä säilyy emmekä hukkaa vähäisiä voimavarojamme

5 JOHTOKUNTA Päätöksen seurakunnan muuttamisesta toimintaryhmäksi voi tehdä vain seurakunta itse! Myös ennen kuin etelän alueelle suunnitellaan uuden aluekeskuksen perustamista, täytyy alueen seurakuntien olla ajatuksen kannalla. Der Vorstand des ZfkA hat zusammen mit den Pfarrern unter Leitung von Raimo Turunen aus Finnland darüber beraten, wie die finnische kirchliche Arbeit in Deutschland in Zukunft am besten gestaltet werden kann. Hinter den Überlegungen steht die Sorge, dass besonders in den kleineren Gemeinden sowohl die Beteiligung als auch die Kräfte der Verantwortlichen nachlassen. Ferner hat sich herausgestellt, dass die jetzige regionale Aufteilung für die Arbeit der Pfarrer nicht optimal ist. Unter Berücksichtigung der gegebenen Rahmenbedingungen hat der Vorstand ein Modell entwickelt, das auf den Regionaltagen im Herbst (3.-4. Oktober) vorgestellt werden soll. Dieser Vorschlag soll so weiterentwickelt werden, dass alle notwendigen Beschlüsse von der Jahreshauptversammlung in 2010 gefasst werden können. Das neue Modell sieht eine Weiterentwicklung der bestehenden regionalen Zentren in Berlin, Frankfurt und Köln sowie möglicherweise Gründung von einem neuen Zentrum in München oder Stuttgart vor. Es ist geplant, für diese Zentren ein Mitarbeiter auf Minijob-Basis einzustellen, um den Pfarrern weiterhin genügend Freiraum für ihre geistliche Tätigkeit zu geben. Über die Finanzierung will das ZfkA sowohl mit der finnischen Kirche als auch mit der EKD ins Gespräch kommen. Auch über ein Modell der Unterstützung aus den Vereinsmitteln wird nachgedacht. Die kleinen Gemeinden werden ermutigt, als dem regionalen Zentrum angeschlossene Gruppen weiter tätig zu sein. Eine Kontaktperson würde den Kontakt zum Pfarrer und zu den Ehrenamtlichen vor Ort halten, die mit der Vereinstätigkeit zusammen hängenden Formalitäten (z.b. Kirchenrat) würden aber wegfallen. Die Gottesdienste, Seelsorge und Zustellung von Rengas sollen wie bisher gewährleistet werden. Die Kontaktperson könnte Mitglied in dem Rat des regionalen Zentrums sein. Stimmrecht bei der Jahreshauptversammlung hätten diese Gruppen allerdings im Moment nicht. Die Gemeinden können auch wie bisher weiterarbeiten, wenn sie es möchten. Jedoch könnte eine intensivere Zusammenarbeit mit einem regionalen Zentrum in der Nähe für ihre Arbeit neue Impulse geben. Mit Hilfe des neuen Modells möchte der Vorstand die Gemeindearbeit vor Ort möglichst gut unterstützen. Dies kann nur gelingen, wenn das neue Modell eine gemeinsame Zielrichtung wird. Über eine Umstellung der jeweiligen Gemeinden kann nur die Gemeinde selbst entscheiden. Margareta Pyykkönen-Bloemer SKTK:n 2. puheenjohtaja 2. Vorsitzende des ZfkA

6 Der Geschäftsführer des ZfkA, Mauri Lunnamo, hat am im Auftrag des Erzbischofs der Evangelisch-Lutherischen Kirche Finnlands in Wittenberg dem Direktor der Stiftung Luthergedenkstätten in Sachsen- Anhalt, Dr. Stefan Rhein, eine Agricola- Medaille überreicht. Michael Agricola hat von 1536 bis 1539 in Wittenberg studiert. Zur Stiftung gehören vier Museen in Wittenberg und Eisleben, die eng mit dem Leben und Wirken Martin Luthers verbunden und von der UNESCO als Weltkulturerbe anerkannt sind. Eins von ihnen ist das Lutherhaus in Wittenberg, wo die Überreichung stattfand. Foto: Thomas Klitzsch Tule mukaan aluepäiville! Seurakuntien kirkkoraatien edustajien neuvottelupäivät järjestetään Berliinin Suomi-Keskuksessa (idän ja pohjoisen alueiden seurakunnat) ja Frankfurtin seurakunnan tiloissa (etelän, lounaan ja lännen alueiden seurakunnat). Pohdimme yhdessä Saksassa tehtävän suomalaisen kirkollisen työn keskittämistä tulevaisuudessa ns. aluekeskuksiin. Aiheen taustaa selvittää Margareta Pyykkönen-Bloemer artikkelissaan tämän lehden sivuilla 4-5. Seurakuntien tiedottajilla on aluepäivien aikana mahdollisuus saada vihjeitä uusittujen nettisivujen päivittämiseen ja sivujen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Frankfurtissa osallistujilla on mahdollisuus keskustella SKTK:n johtokunnan jäsenten kanssa. Paikalla tulevat olemaan tämänhetkisten tietojen mukaan Margareta Pyykkönen- Bloemer, Iina Fischer, Aino-Marjatta Metz ja Sofia Salo. Ilmoittautumiset mennessä SKTK:n toimistoon lomakkeella, joka löytyy netistä osoitteesta tapahtumakalenteri, tai jonka saa pyytämällä toimistosta Lisätietoja myös aluesivuilla

7 Elämä on tasapainottelua Einige Gesichtspunkte zum Frieden und zu Konflikten in den Gemeinden Ihmiselämä on hyvin mielenkiintoisella ja jännittävälläkin tavalla jatkuvaa tasapainoilua eri asioiden välillä. On tehtävä valintoja, haettava harmoniaa eri näkökulmien välillä, yhdistettävä eri asioita uusiksi ratkaisuiksi. Haluan tehdä paljon työtä, mutta samalla haluan myös lepoa ja vapaa-aikaa haluan syödä herkullisia aterioita, mutta samalla minun on syytä katsoa painoni kehittymistä haluan puolustaa mielipidettäni, mutta samalla minun on kuunneltava muiden näkökulmia haluan taistella tämän asian puolesta, mutta ymmärrän, että minun valintani ei miellytä kaikkia. Jokainen meistä tietää tuon ylläkirjoittamani. Jokaisella meillä on kokemusta siitä, että ihmisten yhteiselämä perheessä, suvun kanssa, työpaikalla, järjestöissä, seurakunnissa ja asuinympäristöissä kysyy kärsivällisyyttä, pitkää pinnaa, sovittelunhalua, kompromisseja, anteeksipyytämistä ja anteeksiantamista. Uuden Testamentin kuvauksissa varhaisista kristillisistä seurakunnista näkyy, että niissäkin otettiin yhteen, syntyi intressiryhmiä, suututtiin, moitittiin, puolustauduttiin. Kirjoitan tässä muutaman rivin siitä sovinnon hakemisen prosessista, jossa kuluneen kevään mittaan olen ollut Saksan suomalaisen kirkollisen työn piirissä. Kyseessä on se ristiriitaisten näkökulmien selvittely, jossa pääosallisina ovat olleet toiselta puolen Rhein-Neckarin suomalaisen seurakunnan kirkkoraati ja toiselta puolen lounaisen alueen suomalaispappi Anssi Elenius. Tämän prosessin yksityiskohtaiset vaiheet kuuluvat vaitiolovelvollisuuteni piirin, joten en niistä voi tässä kertoa tarkemmin. Pääkohdat on kuitenkin syytä tuoda esille tässä kirjoituksessa. Mitä enemmän suomalaisen kirkollisen työn piirissä on avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, sen parempi. Peittely, salamyhkäisyys, huhut, juorut, klikkiytymät, väärinkäsitykset ja liioittelut eivät koskaan vie mitään yhteisöä eteenpäin. Kristillisestä työstä niiden soisi olevan mahdollisimman kaukana. Renkaan lukijat tietävät jo perusasetelman; mainitun kirkkoraadin ja pastori Eleniuksen välille pääsi syntymään luottamuspula, joka ajan mittaan paheni siinä määrin, että osapuolien yhteistyölle nousi esteitä, ja jonka heijastusvaikutuksina Rhein-Neckarin alueen suomalaistyökin on jossain määrin kärsinyt. Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen (SKTK) vuosikokous edellytti, että asiaa selvittämään kutsutaan ulkopuolinen konsultti. Suomen kirkon ulkosuomalaistyön toimikunnan kysymänä otin vastaan tämän tehtävän. Kevään mittaan osapuolet vastasivat esittämiini kysymyksiin, luin erilaisia kirjallisia dokumentteja ja pöytäkirjoja, haastattelin SKTK:n edustajia ja vihdoin tapasin kirkkoraadin jäsenet ja pastori Eleniuksen Mannheimissa. Kolmen tunnin tapaaminen oli asian ytimiin menevä, rehellinen, paljastava, fokusoitunut, sivistynyt ja ainakin omasta mielestäni hyödyllinen askel eteenpäin. Olen koko tästä prosessista lähettänyt raportin asianomaisille ja SKTK:lle. Asian jatkohoito on nyt asianomaisten ja keskusjärjestön toimenpiteiden varassa. Olen valmis avustamaan prosessin jatkokäsittelyssä, mikäli niin nähdään tarpeelliseksi. Pari näkökulmaa haluan tuoda Rengas-lehden lukijoille. Ensimmäinen havaintoni niin Saksasta kuin muualtakin on se, että syntyneisiin ristiriitoihin kannattaa puuttua riittävän ajoissa, mieluiten heti, jotta tilanne ei pääse pahenemaan. Ihmismieli niin herkästi paisuttaa kärpäsestä härkäsen ja jos jopa todellinen härkä on syntynyt, niin se voidaan vielä kutistaa kärpäseksi ja

8 Ongelma ja hankala tilanne Näkökulmia ratkaisun hakemiseen Mikä itse asiassa on ongelmana? Miltä näytti kun ongelmaa ei vielä ollut? Miltä näyttäisi kun ongelma ei enää olisi? Onko ongelmallinen tilanne kertakaikkinen vai toistuva? Onko se lyhyt- vai pitkäkestoinen? Mitkä ovat suurimmat ongelman aiheuttamat uhat? Mitkä syyt johtivat ongelman syntymiseen? Keitä ongelma koskee? Ketkä ovat nyt ongelman polttopisteessä? Millaisia tunteita ongelma herättää eri tahoilla? Mitä piilotajuisia seikkoja voidaan aavistella ongelman ytimessä? Mitä asioita tai keitä ongelman syntyminen ja olemassaolo palvelee? Kuka hyötyy siitä, kenelle on edullista, että ongelma jatkuu? Kenellä näyttää olevan valta tässä nimenomaisessa tilanteessa? Mitä tämä ongelma kertoo organisaatiosta, sen arvoista, rakenteesta ja tavoitteista? Miten ongelma vaikuttaa yksilöiden ja yhteisön hyvinvointiin ja motivaatioon? Kenen tulisi tehdä aloite ratkaisun etsimisestä ongelmaan? Kenellä on hallussaan umpikujan avaimet? Mistä on mahdollista saada asiantuntevaa apua ongelman käsittelyyn? Mikä estää ratkaisun löytämistä ja sen soveltamista ongelmaan? poistaa, jos todellista halua on, ja jos asiaan käydään kiinni ripeästi ja rohkeasti. Toinen seikka, jota haluan alleviivata, on se, että vaikka seurakuntatyö on normaalia yhdistystoimintaa, jossa pätevät normaalit yhdistystoiminnan pelisäännöt, ja vaikka siellä toimivat ovat tavallisia ihmisiä, joihin pätevät normaalit psykologiset lainalaisuudet, sille voidaan kuitenkin asettaa erityisvaatimuksia, jotka nousevat kristillisen kirkon erityispiirteistä, ennen kaikkea evankeliumin ydinsanomasta. Kristillisen seurakunnan toiminta on ytimeltään palvelutyötä, rakkauden palvelutyötä. Käytännössä se on hyvin arkistakin puurtamista ja vaivannäköä. Juuri siksi olisi pidettävä huolta siitä, että vastuunkantajat, raatien jäsenet, ryhmien vetäjät, talkootyöläiset ja pastorit eivät näänny työtaakkansa alle. Kristillisen yhteisön ikuinen tavoite on Jeesuksen sanoissa: että ihmiset näkisivät, kuinka he rakastavat toisiaan. Rakkaus ei kuitenkaan elä ilman totuutta, anteeksipyytämistä ja anteeksiantamista. Matka tässäkin prosessissa on vielä kesken, mutta jos annamme Tien kuljettaa, niin eteenpäin päästään paremmin kuin omin voimin ponnistellen. Das menschliche Leben bedeutet ein Balancieren zwischen den Dingen. Wir müssen Entscheidungen treffen, nach einer Harmonie zwischen verschiedenen Gesichtspunkten suchen und durch kombinieren neue Lösungen finden. Viel arbeiten, aber auch Zeit für Entspannung finden; meine Ansicht vertreten, aber auch den Gedanken der anderen zuhören. Jeder von uns weiß, dass das Zusammenleben in der Familie, Nachbarschaft, Gemeinde und am Arbeitsplatz Geduld, Kompromisse und die Bereitschaft, um Vergebung zu bitten und zu vergeben braucht. Ich konnte im Frühjahr im Rahmen der finnischen kirchlichen Arbeit in Deutschland einen Prozess begleiten, in dem nach Versöhnung ge- Päivystävän suomalaispapin tavoitat numerosta Tämä numero on voimassa kesän aikana ( )

9 sucht wurde. Es ging um Klärung der kontroversen Gesichtspunkte hauptsächlich zwischen dem Kirchenrat der finnischen Gemeinde Rhein-Neckar und dem finnischen Pfarrer für Südwestdeutschland Anssi Elenius. Die Einzelheiten des Prozesses unterliegen meiner Schweigepflicht, aber auf einige Hauptpunkte soll hier eingegangen werden. Je mehr Offenheit und Transparenz in der finnischen kirchlichen Arbeit herrscht, umso besser. Vertuschen, Gerüchte, Missverständnisse, Übertreibungen und Cliquenbildung bringen keine Gemeinschaft weiter. Von einer christlichen Arbeit sollten sie möglichst ferne sein. Die Rengas-Leser werden wissen, dass das mangelnde Vertrauen zwischen den Beteiligten die Zusammenarbeit schwierig machte und auch die Arbeit in der finnischen Gemeinde Rhein-Neckar in gewissem Ausmaß darunter litt. Nach dem entsprechenden Beschluss der Jahreshauptversammlung des ZfkA wurde ich von der Kommission für kirchliche Arbeit unter den Finnen im Ausland für die Begleitung angefragt. Nach Aktenstudium und diversen Gesprächen traf ich am die Mitglieder des Kirchenrates und Pfr. Elenius in Mannheim. Das dreistündige Gespräch war tiefgehend, ehrlich, aufschlussreich, fokusiert, kultiviert und zumindest nach meiner Ansicht hilfreich ein Schritt nach vorne. Einen Bericht über den Prozess habe ich den Beteiligten und dem ZfkA zukommen lassen, die jetzt den weiteren Verlauf in Händen halten. Wenn es für notwendig erachtet wird, bin ich bereit, den Prozess weiterhin zu begleiten. Ganz allgemein kann jedoch festgehalten werden, dass es sowohl in Deutschland als auch anderswo hilfreich ist, wenn Konflikte zeitnah, möglichst sofort angegangen werden, bevor aus einer Mücke ein Elefant geworden ist. Aber auch ein Elefant kann noch zu einer Mücke geschrumpft und dann beseitigt werden, wenn der wirkliche Wille dazu da ist und die Dinge zügig und mutig angepackt werden. Zweitens möchte ich unterstreichen, dass, obwohl es sich bei der Gemeindearbeit um normale Vereinstätigkeit mit den normalen psychologischen Gesetzmäßigkeiten handelt, können an sie andere Anforderungen gestellt werden, die in der Grundbotschaft des Evangeliums ihren Ursprung haben. Die Arbeit einer christlichen Gemeinde ist in ihrem Grundsatz dienen, ein Dienen in der Liebe. In der Praxis bedeutet dies oft sehr alltägliche Anstrengung. Gerade deswegen muss dafür gesorgt werden, dass die Verantwortlichen, die Kirchenratsmitglieder, Gruppenleiter, Ehrenamtlichen und Pfarrer nicht unter zu viel Arbeitslast zu Grunde gehen. Das immerwährende Ziel einer christlichen Gemeinschaft steht in den Worten Jesu: damit die Menschen sehen, wie sie einander lieb haben. Die Liebe aber lebt nicht ohne Wahrheit, das Bitten um Vergebung und das Vergeben. In diesem Prozess sind wir noch auf dem Weg, aber wenn wir den Weg tragen lassen, kommen wir besser voran als aus eigener Kraft. Lari Junkkari (deutsche Zusammenfassung Ritva Prinz) Lari Junkkari on Tampereella asuva pastori, terapeutti ja työyhteisökouluttaja, jolla on takanaan 12 vuotta Suomen kirkon ulkosuomalaistyössä Ruotsissa, Kanadassa ja USA:ssa. Nykyään hän kuuluu Novetos Oy:n asiantuntijajoukkoon. Hän on myös kuva: Novetos Oy Suomen kirkon ulkosuomalaistyön toimikunnan jäsen. Vieraile uusituilla nettisivuillamme Entdecken Sie unsere neue Website unter

10 Parisuhde Aikaa on liian vähän, työ imee kaikki mehut ja lapset vielä loput. Omaa aikaa ei ole, eikä oikein yhteistäkään. Mikä parisuhde? Minne hävisi se mukava tyyppi, johon kauan sitten tutustuin? Arki on extreme-laji, ja parisuhteen toimivuus testataan arjessa, muistuttaa kevään Virtaa välillämme -parisuhdekurssilta saatu esite keittiön pöydällä. Viikonloppukurssilla Münchenissä oli helpottavaa huomata, että muutkin pienten lasten vanhemmat painivat samojen ongelmien kanssa. Mukavat muistot tuovat voimia Parisuhdekurssin aluksi pohdimme kuvien avulla muun muassa, mitä tunteita ensitapaaminen puolison kanssa meissä herätti ihastusta, ärsytystä vai jotain muuta, syvää rakkautta tuskin heti kuitenkaan. Samoin muistelimme oman parisuhteemme huippuhetkiä, kuten saunareissuja, tanssikursseja tai metsäretkiä. Varmasti yllätyksiäkin tuli että tuo tapahtuma oli toiselle niin merkityksellinen! Tällainen lämmittely loi myönteistä ilmapiiriä jos nyt joltain olisi unohtunut, että ollaan liikkeellä kumppanin eikä vihamiehen kanssa. Seksuaalisuudesta kotitöihin Päivi ja Mario Lukkarin vetämä tiivis parisuhdepaketti käsitteli niin tunteita, riitelemistä kuin rooleja. Seksuaalisuudesta jäi mieleen ajatus, että riittävän hyvä aikuinen seksuaalielämä on sitä, että saa joskus sitä, mitä tarvitsee ja haluaa, ja kestää sen, ettei aina saa sitä, mitä tarvitsee ja haluaa. Rooli- ja työnjako kotona oli yllättävän vaikea aihe. Ei ollutkaan niin selvää, kuka mistäkin Aikaa parisuhteelle VV-seminaari auttoi ymmärtämään, ettei parisuhdettaan pidä pitää itsestään selvyytenä - kaikkien työ- ja muiden kiireiden keskellä täytyy ymmärtää, että parisuhdekin on suhde (kaikkine ristiriitoineen), jonka vaaliminen vaatii aikaa. Seminaari antoi loistavan tilaisuuden tiedostaa oman parisuhteensa tilaa ja luonnetta. Oli oikeasti AIKAA toisilleen... Helena Friederike Schwarzelühr Virtaa Välillämme (lähes) Reinin rannalla Virtaa Välillämme -parisuhdekurssi toteutetaan Saksassa nyt kolmatta kertaa. Kurssi on tarkoitettu vuotiaille suomen- ja saksankielisille pareille ja siksi se on kaksikielinen. Kurssin päämääränä on oppia käsittelemään parisuhteeseen liittyviä tunteita, tutustua puolisoon yhä paremmin ja etsiä parisuhteen yhteisiä tavoitteita. Kurssilla ei keskitytä parisuhteiden ongelmiin, vaan etsitään yhteisiä tavoitteita ja erilaisuudesta nousevaa rikkautta. Lastenhoito on järjestetty! Kurssin ohjaajina toimivat Päivi ja Mario Lukkari pappi ja kasvatustyössä toimiva diakoni. Kurssin täysihoitohinta on 110,- / pari. Yli 6-vuotiaista lapsista veloitamme 25,- / viikonloppu. Ilmoittautuminen mennessä SKTK:n toimistosta saatavalla lomakkeella (info@zfka.de). Lisätietoja/Informationen: info@zfka.de; paivi.lukkari@arcor.de Tutustu kurssipaikkaamme / Unser Tagungsort: Villa Schaaffhausen, Bad Honnef,

11 on enimmäkseen arkea, mutta juhlaakin tarvitaan vastaa, kuka hoitaa laskut ja kuka puhuu tunteista. Työn- ja roolijaosta olisikin hyvä keskustella ajoittain. Se, mikä toimii, kannattaa säilyttää ja se mikä ei, pitäisi muuttaa. Viikonlopussa keskusteltiin paljon oman parin ja toisten parien kanssa, pienryhmissä sekä koko porukalla, mutta vaietakin sai. Ristiriitoja ei kartettu, mutta toisen mollaaminen oli kiellettyä. Tunteista puhuttaessa on tärkeä muistaa, että jokainen on omien tunteidensa paras asiantuntija toisen tunteiden liika selittäminen aiheuttaa ärtymystä. Kerrankin parisuhdeaikaa Juhlaa viikonlopusta tekivät niin vanha luostariympäristö kuin valmis ruokapöytä. Tärkeintä oli ehkä kuitenkin mahdollisuus keskittyä täysillä parisuhteeseen ja kohdata jälleen se mukava puoliso. Lapset selviytyivät enimmäkseen reippaasti lastenhoitajien huomassa, jännittävää vaihtelua heillekin. Minusta oli mukavaa, että miestä ei tarvinnut pakottaa lähtemään parisuhdekurssille. Mies oli yllättynyt siitä, miten avointa keskustelu oli ja miten paljon muilta ryhmän jäseniltä oppi. Joitakin oivalluksia koti- ja työelämän yhteensovittamiseksikin syntyi. Kotiin palasi tyytyväinen pariskunta, joka jaksoi vielä viiden tunnin ajomatkan puida suhdettaan. Joskus, toki liian harvoin, asioihin palataan arjessakin. Paula Toukonen, Linden Kuvat: Miika Rosendahl VV-Partnerschaftsseminar (fast) am Rhein Schon zum dritten Mal veranstalten wir das VV-Partnerschaftsseminar, diesmal im Westen, in der Nähe von Bonn. Zum Seminar sind alle finnisch- oder finnisch-und-deutschsprachigen jährigen Paare herzlich eingeladen wir arbeiten zweisprachig! Das Ziel des Seminars ist es, sich als Paar Zeit zu nehmen für das, wofür es im Alltag oft so wenig Zeit gibt: Den eigenen Partner besser kennenzulernen, über Gefühle, Bedürfnisse und gemeinsame Ziele zu reden. Im Seminar geht es nicht vorrangig um Probleme der Partnerschaft, sondern um das Stärken des Positiven und das Reichtum der Unterschiedlichkeit. Für die Kinder wird ein eigenes Programm organisiert. Leiter: Päivi und Mario Lukkari Pfarrerin und Diakon im pädagogischen Dienst Kosten (Vollpension): 110,- / Paar, Kinder über 6 Jahren 25,-. Anmeldung: bis zum mit dem Anmeldebogen im Büro des ZfkA (info@zfka.de)

12 Parisuhde koetuksella ulkomaan komennuksella? Toimiessani Vantaan seurakuntayhtymässä perheneuvojana tuli vastaanotolleni silloin tällöin pariskuntia, jotka olivat vastikään palanneet ulkomaan komennukselta. Ulkomailla oli jouduttu venymään ja elämään työn ehdoilla. Eräs mies tiivistikin sen sanomalla: Kun ulkomaille mennään, niin sinne mennään tekemään töitä. Perhe, ja erityisesti parisuhde, oli jäänyt työelämän jalkoihin. Ulkomailla ollessa on sinnitelty. Ei ollut aikaa, eikä niin mahdollisuuttakaan, ryhtyä ruotimaan parisuhdetta. Kotiin päästyä ongelmat olivat edessä. Ulkomailla eläminen tuo parisuhteelle omat rasitteensa verrattuna kotimaassa asumiseen. (Mikä ei nykyisistä eroluvuista päätellen sekään tunnu olevan ihmisille aina helppoa.) Ensinnäkin voi puolisoiden keskinäinen asema olla hyvinkin erilainen. Toisella riittäisi työtä kellon ympäri, toisella ei ehkä ole työtä lainkaan. Usein on lähdetty nimenomaan yhden työn takia - ja toinen joutuu tyytymään siihen, mitä sattuu löytymään. Toinen ylirasittuu ja toinen turhautuu. Siinä tilanteessa on vaikea asettua puolison asemaan. Toiseksi ulkomailla puuttuu se lähiverkosto, joka useimmilla kotimaassa on: sukulaiset, vanhemmat ja vanhat ystävät. Eli ei ole sitä verkostoa, joka toisaalta voi antaa tärkeää käytännön apua, mutta ennen kaikkea tarjoaa elämää rikastuttavaa kanssakäymistä. Parisuhteeseen kohdistuu aika paljon paineita. Sen pitäisi tyydyttää melkoinen osa työn ulkopuolisten ihmiskontaktien tarpeesta. Lasten kasvattaminen erilaisessa ja erikielisessä kulttuurissa on oma haasteensa. Parisuhde hyllylle Parisuhteen voi joissain tilanteissa laittaa joksikin aikaa hyllylle. Joskus elämässä akuutit asiat vievät leijonanosan huomiosta. Tällaisia tilanteita voivat olla rakentaminen, opiskelu, lasten syntymät tai tavallista haastavampi vaihe työssä. Mutta näin voi tehdä vain joksikin aikaa. Ehkä täytyy ottaa vertailukohdaksi auto, jonka toimintaa miehenkin on helppo ymmärtää. Jokainen tietää, että autolla voi ajaa muutaman tuhat kilometriä yli määräaikaishuollon ajankohdan ilman sen suurempaa vaaraa. Mutta jokainen tietää myös, että jos autoa ei käytä huollossa viiteen vuoteen, se todennäköisesti jossain vaiheessa lakkaa käymästä. Parisuhteella on sama vaara. Jos se on hyllyllä liian pitkään, se lakkaa toimimasta. Eräs vaara ulkomailla elämisessä on se, että toinen puolisoista katkeroituu. Näin voi käydä silloin, jos on lähdetty nimenomaan toisen toiveesta, ja se joka on myöntynyt, kokee vielä kaupan päälle tulevansa parisuhteessa laiminlyödyksi. Hän on kenties luopunut joistain omista haaveistaan tai ammatillisista tavoitteistaan toisen hyväksi, ja sitten kokee saavansa palkaksi sen, että toinen uppoutuu kokonaan työhönsä ja unohtaa hänet. Täytyy olla aika laupias ihminen, jos tuollainen ei jonkin verran ota kaaliin. Katkeroitumisen välttämiseksi täytyy parisuhteessa olla riittävä määrä reiluutta, molempien toiveiden kuulemista, huomioon ottamista ja yhteisyyden tunnetta. Olisi hyvä päästä tilanteeseen, jossa voitaisiin kokea, että vaikka reiskuva: M Brandes, Fotolia

13 suun on lähdetty kenties enemmän toisen toiveista, on kuitenkin kyseessä yhteinen yritys. Ja tietenkin sen, joka on antanut joissain asioissa periksi, olisi saatava kokea, että myös häntä tullaan vastaan. Toinen vaara on se, että kasvetaan erilleen. Näin voi käydä, jos puolisoiden päivät täyttyvät kovin erilaisilla asioilla, ja keskinäistä kanssakäymistä on vähän. On siis pidettävä huolta siitä, että yhteistä aikaa järjestetään riittävästi. Ja sitä on nimenomaan järjestettävä. Jos lähdetään odottelemaan, että joskus sattuu sopiva hetki, niin sitähän saadaan odotella. Varsinkaan lapsiperheessä sitä ei tule ikinä. Ajatusten ja mielipiteiden jakaminen Yksi tämän hetken tunnetuimmista parisuhteen tutkijoista, amerikkalainen John Gottman on tutkinut erityisesti sitä, mikä saa parisuhteet kestämään. Eräs hänen tärkeimpiä tuloksiaan on, että onnellisissa ja kestävissä suhteissa puolisot jakavat ajatuksia ja mielipiteitä keskenään. He viihtyvät yhdessä, heillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Ystävyys on merkittävä osa parisuhdetta. Nämä ovat niin ilmeisiä asioita, että tuntuu ihmeelliseltä, että moisia esitellään tutkimustuloksina. Mutta vielä ihmeellisempää on se, että ihmiset unohtavat vaalia niitä omissa parisuhteissaan. Ihmiset, jotka ovat joskus menneet yhteen kokien, että tuo toinen on minulle läheisempi kuin kukaan muu, saattavat jonain päivänä todeta olevansa naimisissa täysin vieraan henkilön kanssa. Näin voi käydä, jos ei vietetä riittävästi aikaa yhdessä ja keskustella asioista ja mielipiteistä. Ihminen nimittäin on muuttuvainen. Se, mikä ympäröi häntä, vaikuttaa häneen ja muuttaa häntä. Jos puolisot eivät vaikuta toisiinsa ja kasva yhdessä, vaan viettävät aikansa lähinnä toisten ihmisten seurassa, on täysin mahdollista, että todella kasvetaan erilleen. Irti lukkiutumisesta Parisuhteessa on aina ratkaistavia asioita, joista on keskusteltava. Gottmanin mukaan kyky irrottautua lukkiutumista ja ratkaista ongelmia on yksi kestävän avioliiton edellytyksistä. Tavoitteena on päästä eroon hyökkäys- ja puolustusasetelmasta ja oppia yhteistyöhön. Sekin vaatii joskus aikaa ja harjoitusta. Mutta yhtä tärkeää on pitää hauskaa yhdessä; jutella niitä näitä, laskea leikkiä, nauttia toistensa seurasta. Nimittäin kaikkia ongelmia ei kuitenkaan voi ratkaista. Mutta niitä on paljon helpompi sietää, kun on paljon mukavaa, mistä voi yhdessä nauttia. Aina silloin tällöin kuulee valitettavan, että nykyajan työelämä on niin vaativaa, että siinä ei oikein jää aikaa perheelle ja parisuhteelle. Jos tämä on totta, olisi syytä tehdä vallankumous. On tieteellisesti tutkittu tosiasia, että ihmisen onnellisuus ei lisäänny varallisuuden lisääntyessä, sen jälkeen, kun tietynlainen perustaso on saavutettu. Onnellisuuteen vaikuttavat ennen kaikkea lähimmät ihmissuhteet. Mikäli olemme luoneet elämäntavan, jossa varallisuuden kasvattaminen ohittaa lähimmistä ihmissuhteista huolehtimisen, on syytä muuttaa suuntaa. Tero Pulkkinen Tero Pulkkinen on perheterapeutti ja kirkkohallituksen perheasioiden koulutussihteeri. (Artikkeli on lyhennetty Parlöörilehden helmikuun 2009 numerossa julkaistusta tekstistä) Parisuhde toimivaksi Muistakaa järjestää aikaa parisuhteelle Keskustelkaa keskenänne ajatuksistanne ja mielipiteistänne Pitäkää hauskaa yhdessä Ristiriidoissa tähdätkää ongelman ratkaisemiseen, ei hyökkäämiseen ja puolustautumiseen Puhukaa tunteistanne ja toiveistanne suoraan. Älkää olettako, että pitäisihän sen tajuta

14 Komm, bau ein Haus Nuoret ja seniorit saman katon alla Voit tehdä lahjoituksesi SKTK:n tilille Ihre Spende können Sie auf das ZfkA- Konto überweisen: Evangelische Kreditgenossenschaft eg Blz Konto Verwendungszweck: Kölnin uudet tilat / neue Gemeinderäume Köln (Pyynnöstä kirjoitamme verovähennyskelpoisen lahjoitustodistuksen. Auf Wunsch erhalten Sie selbstverständlich eine Zuwendungsbestätigung.) Kölnin suomalainen seurakunta on kokoontunut jo melkein 40 vuoden ajan Berriksellä. Siellä on juhlittu monet joulut ja vaput, tanssittu letkajenkat ja karnevaalit, keitetty satoja litroja kahvia, juotu yhtä monta litraa kölschiä ja järjestetty menestyksekkäästi jouluisia myyjäisiä. Kielikoulu on mutkattomasti voinut kokoontua Berriksellä monien nykyisten koululaisten vanhemmat ovat niin ikään Kölnin kielikoulun kasvatteja! 70-luvun pioneerit rakensivat entisistä varastotiloista kotoisat tilat: seinille maalattiin valkeat koivut ja kellariin rakennettiin sauna. Oranssinväriset muovituolit sopivat silloin ajan henkeen ja ovat kiinnostavaa retroa taas tänä päivänä. Tilat remontoitiin perusteellisesti viimeksi pari vuotta sitten, ja tällä kertaa jo vuosia aiemmin kadonneet koivutkin löytyivät taas verhoihin. Remontista huolimatta tilat pysyvät ahtaina, varasto kylmänä ja sauna sokkeloisena. Joitakin vuosia sitten saksalaisen partneriseurakunnan kanssa ryhdyttiin suunnittelemaan yhteistä seurakuntakeskusta ja senioreille sopivia asuntoja. Silloin hanke kariutui, koska rahoitus ei varmistunut. Nyt kuitenkin Klettenbergin uudisrakennus voidaan toteuttaa, koska seurakunnalle on osoitettu arvokas testamentti. Näin myös Kölnin suomalaiselle seurakunnalle tarjoutui mahdollisuus vuokrata uudet tilat. Seurakuntakokous päätti asiasta viime vuoden joulukuussa; siitä lähtien uusia tiloja on suunniteltu arkkitehtitoimiston kanssa. Rakennustyöt voitaneen aloittaa tulevana syksynä, ja ne kestänevät noin kaksi vuotta. Uudisrakennukseen on suunniteltu senioriasuntoja, Café des Senioren-Netzwerkes, toimistoja ja siis suomalaisen seurakunnan tilat saunoineen. Suomalaiset seniorit voivat tulevaisuudessa toivottavasti myös vuokrata talon asuntoja. Samalla tontilla sijaitsee kirkkotila, jossa jo joidenkin vuosien ajan olemme viettäneet suomalaiset jumalanpalvelukset. Hyvä yhteistyö saksalaisen seurakunnan kanssa tiivistyy varmasti entisestään yhteisessä talossa. Uudet tilat vaativat uudet vuokrat, ja monta muutakin rahanreikää on tiedossa. Suomen ja Saksan ev.lut. kirkkojen väliseen sopimukseen perustuvaa vuokratukea on luvattu korottaa, mutta muihin menoihin tullaan tarvitsemaan vielä isoja ja pieniä lahjoituksia. Odotamme ilolla uusia tiloja ja toivomme niiden palvelevan kaikkien läntisten seurakuntien jäseniä! Schon fast 40 Jahre ist Berris der Treffpunkt der Finnischen Gemeinde in Köln. In den 70er Jahren wurden in viel Arbeit Lagerräume in einen gemütlichen Treffpunkt verwandelt mit Birken an der Wand und eine Sauna im Keller. Aber trotz der letzten Renovierung vor zwei Jahren bleiben die Räume eng und nicht mehr zeitgemäß. Eine Erbschaft hat es unserer deutschen Partnergemeinde Klettenberg ermöglicht, einen alten Plan wieder aufzugreifen und ein Gemeindezentrum mit Seniorenwohnungen zu bauen. Dort kann auch die finnische Gemeinde eine Bleibe finden! Wenn der Bau planmäßig in diesem Herbst beginnen kann, wird mit der Fertigstellung in zwei

15 Jahren gerechnet. Wir erwarten durch die räumliche Nähe eine Intensivierung der ohnehin guten Zusammenarbeit mit der Gastgebergemeinde. Darüber hinaus hoffen wir, dass einige unserer Senioren eine Wohnung im Haus mieten können. Der Mietzuschuss auf der Grundlage der Vereinbarungen der Ev.-Luth. Kirche Finnlands und der EKD soll erhöht werden. Trotzdem werden wir aber auch selbst Geld aufbringen müssen und freuen uns über jede Hilfe! Ein Umzug bedeutet Abschied vom Vertrauten, ist sehr anstrengend, vor allem aber eine große Chance. Wir schließen uns der Jahreslosung der Gemeinde Klettenberg an: Was bei den Menschen unmöglich ist, das ist bei Gott möglich (Lukas 18,27). Iina Fischer Kirkkoraadin puheenjohtaja / Vorsitzende des Kirchenrates, Köln Kuva Berriksen kirjatorilta (Kölnin suomalainen seurakunta) Keskustelu kaksikielisyydestä jatkuu Mitkä tekijät vaikuttavat lukemiseen ja oikeinkirjoitukseen? Miten voin reagoida, jos ammattihenkilö (esim. lääkäri, opettaja) näkee kaksikielisyyden toisin kuin minä? Logopedi Heli Horn jatkaa keskustelua kanssamme. Jatkokeskustelun yhtenä keskeisenä aihepiirinä on koulunkäynti. Kaksikielisyyspäivä 2 - Tag der Zweisprachigkeit 2 lauantai klo , Frankfurt Mukana olo ei edellytä osallistumista ensimmäiseen kaksikielisyystapahtumaan, vaan kaikki ovat tervetulleita! Alustuksen lisäksi jälleen ryhmätyöskentelyä, keskustelua ja eväitä arkeen. Lapsille järjestetään jälleen samanaikaisesti omaa toimintaa. Ilmoittautuminen ( mennessä) ja lisätietoja Frankfurtin nettisivulla. Das Gespräch über die zweisprachige Erziehung geht weiter. Bei dem zweiten Tag geht es vor allem um Zweisprachigkeit und Schule. Im Programm wieder Vortrag, Erfahrungsaustausch und Gruppenarbeiten, für Kinder ein eigenes Programm. Anmeldungen (bis ) mit dem Internetformular (auf der Web-Seite von Frankfurt). Alle sind herzlich eingeladen!

16 Minkä näköinen Jumala on, onko se niinkuin iso ihminen? Miten Jeesus pystyy olemaan sekä maan päällä että taivaassa, vai pystyykö se? kysyy Pinja 6v.? kuva: Rolf Klebsattel Hei Pinja! Myös lapset tietävät, että ihminen voi olla yhdellä hetkellä vain yhdessä paikassa. Jos mummo on nyt keittiössä, hän voi vähän ajan päästä olla olohuoneessa ja sen jälkeen mennä katsomaan, miltä lastenhuoneessa näyttää. Mutta mummo ei voi olla yhtäaikaa keittiössä, olohuoneessa ja lastenhuoneessa - vaikka lapsista joskus siltä tuntuukin. Enkelit ovat henkiolentoja, joilla ei ole ruumista. Ilman ruumista ne pystyvät vaihtamaan paikkaa nopeasti, joten ehkä juuri siksi enkelin kuvaan piirretään siivet. Jumala on tehnyt enkelit viestintuojiksi, joten niiden pitää olla nopeita. Vaikka enkelit ovat henkiolentoja, ne voivat mummon ja muiden ihmisten tavoin olla vain yhdessä paikassa kerrallaan. Vain Jumala voi olla joka hetki joka paikassa. Jumala on kaikkina aikoina kaikkialla. Jumala ei siis ole suuri ihminen eikä myöskään suuri enkeli. Jumala on luova henki, joka pystyy olemaan joka paikassa yhtäaikaa. Siksi myös monien aikuisten on vaikea ymmärtää, miten Jumalasta tulisi ajatella. Jeesus halusi auttaa ihmisiä ymmärtämään paremmin suurta Jumalaa. Hän opetti, että maailmankaikkeuden Luojaa saa kutsua Taivaan Isäksi. Mutta monien muiden mielestä suurta, mahtavaa Jumalaa ei olisi saanut kutsua isä-papaksi, joten Jeesuksen väitettiin pilkkaavan Jumalaa ja hänet tuomittiin kuolemaan ristillä. Sitten Jeesus ehti olla kuolleena vain kak Turun tuomiokirkko si päivää, sillä Isä-Jumala oli päättänyt näyttää olevansa ainoa oikea Jumala ja Jeesuksen puhuneen totta, joten hän herätti Jeesuksen kuolleista kolmantena päivänä. Kuolemansa jälkeen Jeesus ei palannut takaisin ruumiilliseksi ihmiseksi, mutta ei myöskään muuttunut enkeliksi. Hänelle oli tapahtunut ihmeellinen asia: hän oli saanut uudenlaisen ylösnousemusruumiin, joka ei kuole lainkaan. Koska ylösnousseet saavat asua Isä-Jumalan luona, Jeesus nousi eli astui taivaaseen elämään Jumalan lähellä. Ylösnousemusruumiissaan Jeesus saa elää ikuisesti eli kaikkina aikoina Jumalan luona. Siksi Jeesusta kutsutaan Jumalan ikuiseksi Pojaksi, joka lähti Isänsä luota, tuli ihmiseksi ja voitti kuoleman. Ylösnousseena Jeesus Kristus tulee luoksemme hienommalla tavalla kuin enkelit. Hän ei vain tuo viestiä, vaan vetää kirkkoon kokoontuneet ihmiset lähelle taivaallista Isä-Jumalaa. Jeesus tulee taivaasta luoksemme erityisesti silloin, kun pappi jakaa leivän ja viinin eli vietämme ehtoollista. Ehtoollinen on Jeesuksen seuraajien ateria, jolla ylösnoussut Jeesus itse on läsnä ja antaa meille voimaa ruumiinsa ja verensä kautta. Kristittyinä me nimittäin toivomme, että myös me tulisimme ylösnousseen Jeesuksen kaltaisiksi ja pääsisimme katselemaan ja ylistämään Isä-Jumalaa yhdessä kaikkien enkelien kanssa. Terveisin Anssi Pastori Anssi Elenius vastaa tällä palstalla lasten kysymyksiin Jumalasta, Jeesuksesta ja kirkosta. Mitä sinä haluaisit tietää? Voit lähettää kysymyksesi osoitteella: Rengas@zfka.de Willst du Pfarrer Anssi auch etwas über Gott und Jesus fragen? Sende deine Frage an Rengas@zfka.de

17 ? Wie sieht Gott aus, ist er wie ein großer Mensch? Wie kann denn Jesus gleichzeitig im Himmel und auf der Erde sein, oder kann er das? So fragte Pinja, 6 Jahre. Pfr. Anssi Elenius antwortet: Auch Kinder wissen, dass ein Mensch immer nur an einem Ort gleichzeitig anwesend sein kann. Auch wenn es manchmal so vorkommt, als wäre die Oma gleichzeitig überall, kann sie sich auch nur in einem Zimmer auf einmal aufhalten. Engel sind Geisteswesen, die keinen Körper haben. Sie sind Gottes Botschafter und müssen sich daher schnell von einem Ort zum anderen bewegen können. Vielleicht werden sie deswegen oft mit Flügeln dargestellt. Aber auch die Engel können nur an einem Ort auf einmal sein. Nur Gott ist immer überall. Gott ist weder ein großer Mensch, noch ein Engel. Er ist ein Geist, der Neues schafft. Deshalb haben auch viele Erwachsene Schwierigkeiten, sich Gott vorzustellen. Jesus wollte den Menschen den großen Gott näher bringen. Er lehrte, dass wir den Schöpfer der ganzen Welt den Himmlischen Vater nennen dürfen. Das ging für viele zu weit. Sie meinten, Jesus hätte Gott beleidigt und verurteilten ihn zum Tod am Kreuz. Jesus war aber nur zwei Tage tot, denn Vater-Gott hatte beschlossen, zu zeigen, dass Jesus die Wahrheit gesagt hatte. So weckte er Jesus am dritten Tag wieder zum Leben. Jesus wurde allerdings nicht wieder ein Mensch mit einem Körper, er wurde auch kein Engel. Er hatte einen unsterblichen Auferstehungskörper bekommen. So lebt er jetzt immer bei Gott. Der auferstandene Jesus kommt zu uns noch ganz anders als die Engel: Er zieht die Menschen im Gottesdienst nahe zu Gott, dem Vater. Wenn der Pfarrer beim Abendmahl Brot und Wein austeilt, kommt Jesus in einer besonderen Weise zu uns. Durch das Abendmahl fühlen die Nachfolger Jesu seine Nähe und bekommen Kraft. Als Christen hoffen wir, dass wir eines Tages genauso wie der auferstandene Jesus werden und Gott den Vater sehen und ihn zusammen mit allen Engeln loben können. Deutsche Zusammenfassung: Ritva Prinz Plädoyer für den Sonntagsschutz Der Vorsitzende des Rates der Evangelischen Kirche in Deutschland (EKD), Bischof Wolfgang Huber hat sich am vor dem Bundesverfassungsgericht in Karlsruhe nachdrücklich gegen eine Erweiterung der Ladenöffnungszeiten am Sonntag ausgesprochen, wie sie in Berlin seit November 2006 praktiziert werden. Anlässlich der Verhandlung aufgrund der Verfassungsbeschwerde der evangelischen und katholischen Kirche von Berlin gegen das geltende Ladenöffnungsgesetz in der Bundeshauptstadt warb Huber für den Erhalt des Sonntags als Tag der kollektiven Arbeitsunterbrechung, der Raum gebe für die Frage, was im Leben wirklich trägt. Der Ratsvorsitzende und Bischof der Evangelischen Kirche Berlin-Brandenburgschlesische Oberlausitz forderte mit Nachdruck, dass der ganze Sonntag aus dem Alltag herausgehoben bleiben müsse und im Gegenüber zur werktäglichen Beschäftigung ein eigenes Gepräge behalten solle. Der Sonntag mache deutlich, so Huber weiter, dass der Mensch nicht nur durch Arbeit und Leistung definiert ist. Hintergrund der Verfassungsbeschwerde ist das neue Ladenöffnungsgesetz in Berlin. Seit dem 17. November 2006 dürfen in der Bundeshauptstadt die Geschäfte an zehn Sonn- oder Feiertagen öffnen, darunter auch an allen vier Adventssonntagen. Diese Regelung lehnen die Kirchen als verfassungswidrig ab und verweisen dabei u.a. auf den besonderen Schutz von Sonn- und Feiertagen durch Artikel 140 des Grundgesetzes. Gekürzt aus der Pressemitteilung der EKD Nr. 153/2009 Die Entscheidung des Bundesverfassungsgerichtes steht noch aus

18 Minnan muistolle Minna, olet poissa, mutta et mielestämme et sydämestämme. Tulit sinne jäädäksesi kun nainen on kauneimmillaan olit raskaana. Vuodet vierivät ja sait nauttia myös toisesta raskaudesta ja onnen tunteesta kannat sisälläsi elämää. Lääkärin toteamus; pieni muutos kohdunkaulassa muutti kaiken. Taistelua kavalaa sairautta vastaan, joka kaiversi sinua solu solulta, elin elimeltä. Vaikka taistelit rohkeasti se sai sinut , olit poissa, mutta et mielestämme et sydämestämme. Ystäväsi Lilli

19 kuva: xxx Das Folktrio Ruuti auf Tournee in Deutschland Das Folktrio Ruuti wurde 2005 gegründet. Alle drei Musiker arbeiteten am Sommertheater von Pyynikki in Tampere. Nach einer jam session beschlossen sie, auch im Herbst zusammen Musik zu machen. So entstand Ruuti. Kukka Lehto (Geige, Gesang) besuchte das Pop-Jazz-Konservatorium und studiert jetzt in der Volksmusikabteilung der Sibelius-Akademie. Sie spielt finnische und amerikanische traditionelle Musik in zahlreichen Gruppierungen. Kukka Lehto trat u.a. im finnischen Nationaltheater und in verschiedenen Theater- und Tanzproduktionen auf. Außerdem ist sie auf mehreren CDs zu hören und wirkte in einer Fernsehserie mit. Topi Korhonen (Gitarre, Trompete, Gesang) kommt aus Helsinki und ist Magister der Musik. Er gehört zu den talentiertesten Gitarristen Finnlands in der Genre Volksmusik. Topi Korhonen ist ein erfahrener Theatermusiker und auch auf mehreren CDs zu hören. Er ist außerdem als Tänzer aufgetreten. Ilkka Heinonen (Kontrabass, Jouhikko (Rosshaar-Kantele), Gesang) studiert an der Sibelius-Akademie. Neben Ruuti spielt er sowohl in zahlreichen anderen Musikgruppen als auch in Theaterproduktionen mit. Beim Kompositionswettbewerb von Tallari erreichte er den zweiten Platz. Die Tour Kiel (Hof Akkerboom, Stockholmstr. 159, 20 Uhr) Wuppertal (Nähere Angaben fehlen noch) Düsseldorf (Palais Wittgenstein sonntags um 11 ) Frankfurt (Finnische Gemeinde, Dornbusch, Uhr) Würzburg (Nähere Angaben fehlen noch) Fürth (Raum 4, Nürnberger Str. 3, 21 Uhr) Villingen-Schwenningen (Nähere Angaben fehlen noch) Ravensburg (Figurentheater, Marktstr. 15, 20 Uhr) Mannheim (Gehring s Kommode, Schulstr. 82, 20 Uhr) Hannover (Café Lohengrin, Sedanstr. 35, 20 Uhr) Pirjo Mentel, DFG-Kulturreferentin Weitere Informationen unter oder auf den Seiten der finnischen Gemeinden. NAISTEN SEMINAARI 50+ Paikka: CVJM-Tagungsstätte, Hugo-Preuß-Str. 40a, Kassel, Aika: Teema: Elämän toinen murrosikä mitä minulla on edessä? Keski-ikäisellä naisella on paljon elämää repussa, mutta ehkä vielä puolet edessä. Mitä siltä odotamme ja miten siihen valmistaudumme? Viikonlopun ohjelma, majoitus ja täysihoito 150,- / 120,- (1-/2-h huone) Ilmoittautuminen SKTK:n toimistoon mennessä. Pyydä lomake: info@zfka.de

20 Uusi piha Katselin kesäkuussa harmistuneena rivitalopihamme kasvustoa. Edellisenä keväänä olin yrittänyt kohentaa sen ulkomuotoa kitkemällä voikukkia sekä istuttamalla perennoja ja yhden pensaankin. Ankara talvi oli kuitenkin palelluttanut pensaan (muttei voikukkia), ja perennatkin olivat vielä vaatimattomia, vasta yhden kesän kasvaneita. Harmiani syvensi se, että olin pari viikkoa aiemmin käynyt edellisessä kotikaupungissamme ja nähnyt samalla entisen kotipihamme. Siellä pensaat ja kukat viheriöivät ja kukoistivat. Muutaman vuoden alkuvaikeuksien ja juurtumisen jälkeen ne jaksoivat kasvaa ja kukkia. Miten suhtautua muuttojen myötä aina uudestaan uuteen pihaan? Jaksaisiko joka kerta aloittaa alusta: istuttaa ja hoitaa kärsivällisesti ensimmäiset vuodet, vaikkei itse ehkä pääsisi nauttimaan työnsä hedelmistä? Riittäisivätkö motivaationi ja voimani tarjouksien etsimiseen ja maan muokkaamiseen? Vai olisiko kukat istutettava ruukkuihin, joissa ne eivät luultavasti viihtyisi yhtä hyvin kuin pihamullassa, mutta joissa ne voisi siirtää kätevästi seuraavaan kotiin? Tai ehkä pihalle istutetut kukat pitäisi vain kaivaa maasta seuraavan muuton yhteydessä silläkin uhalla, etteivät ne juurtuisi kunnolla uuteen pihamaahan? Pääasia, etteivät seuraavat asukkaat pääsisi iloitsemaan jostain ilman vaivannäköä? Vai voisiko uskoa siihen, että lopulta jokainen saa yhtä paljon vehreyttä osakseen? Ettei tarvitse varoa antavansa liikaa, koska saa kuitenkin niin paljon? Voisinko Martti Lutherin tavoin istuttaa tänään omenapuun, vaikka tietäisin maailman tuhoutuvan huomenna? Osaisinko elää juuri tässä päivässä ja uskoa tänään kauneuteen ja kasvuun vähäiseenkin ja jättää epävarmat muutokset huomisen huoleksi? Silloin voisin kasvaa ehkä itsekin. Heli Horn, Linden Renkaan numerossa 6-7 sivulla 16 olleen ristikon ratkaisu: kuva: Joanna Sobczyk - Pająk - Fotolia