Puitteet kunnossa. saatesanat

Transkriptio

1 saatesanat Puitteet kunnossa SKTK:n toiminnan puitteet ovat kunnossa. Niin todettiin monessakin suhteessa Hampurissa pidetyssä vuosikokouksessa. Jäsenyhdistykset, Suomen kirkko ja valtio sekä Merimieskirkko olivat kaikki paikalla. Yhdistyksen johtokunta valittiin jo toistamiseen uudelleen lähes muutoksitta. Taloudellinen tilanne on vakaa. Yhteistyö niin seurakuntien kuin muidenkin suomalaisyhteisön toimijoiden kesken on mutkatonta ja hedelmällistä. Kirkkojenvälisen sopimuksen määrittelemän integraatioperiaatteen mukaisesti pappimme ja seurakuntamme toimivat osana Saksan evankelista kirkkoa, molemminpuoliseksi hyödyksi. Olisi kuitenkin lyhytnäköistä jäädä tyytyväisenä lepäämään. Toimiva yhteistyö vaatii avointa kommunikaatiota niin seurakuntien sisällä kuin suuremmassakin mittakaavassa. Kirkkojen välisessä sopimuksessa on korjaamisen tarvetta, koska pappiemme määräaikaiset työsuhteet eivät ole Saksan nykyisen työlainsäädännön mukaisia. Aluekeskusten rahoituksen turvaaminen ei sekään järjesty itsestään. Juuri nyt ajankohtaisia ovat Berliinin Suomi-keskuksen rahoitusneuvottelut maakirkon kanssa sekä päättyvän vuokrasopimuksen uusiminen nykyistä paremmilla ehdoilla. Integraatiotakin täytyy vaalia: on tärkeää, että Saksassa asuvat suomalaiset maksavat kirkollisveroa, sillä Saksan evankelinen kirkko (EKD) on riippuvainen maakirkkojen verotuloista. Saamillaan toimintarahoilla EKD rahoittaa merkittävän osan työstämme ja lisäksi auttaa meitä arvovallallaan saamaan saksalaisilta seurakunnilta työllemme toimintapuitteet. Kirkko- ja seurakuntatilojen maksuton käyttö on tästä hyvä esimerkki. On tärkeää, että puitteet ovat kunnossa ja voimme keskittyä tulevaisuudessa varsinaiseen toimintaan. Ein guter Rahmen ist wichtig. Die finnische kirchliche Arbeit in Deutschland steht auf stabilen Füßen. Die finanzielle Situation ist gut und die Zusammenarbeit sowohl innerhalb der finnischen Gemeinschaft wie auch ökumenisch fruchtbar. Gemäß dem im zwischenkirchlichen Vertrag festgelegten Integrationsprinzip bauen wir keine Verdoppelungen kirchlicher Strukturen auf, sondern die finnischen Christen und Pfarrer leben und arbeiten als Teil der EKD zum gegenseitigen Nutzen. Diese beispielhafte Integration ist nicht nur eine Frage der Finanzen, sondern geht viel tiefer. Ein guter Rahmen ist wichtig. Deshalb haben wir auch Rengas einen bunteren, zeitgemäßen Rahmen gegeben. Rengas on yksi työmme tärkeimpiä kanavia. Siksi olemme panostaneet sen ajanmukaisiin puitteisiin lisää. Jatkossa lehti ilmestyy kokonaan nelivärisenä. Toivottavasti värikkyys tekee lukuelämyksestä entistäkin miellyttävämmän. kuva: Ritva Prinz Toimisto kesälomalla ist die Geschäftsstelle wegen Urlaub geschlossen. Aurinkoisia alkukesän päiviä toivottaen Angenehme Lese-Erlebnisse wünscht Ihnen Mauri Lunnamo päätoimittaja/chefredakteur

2 Tässä lehdessä / In dieser Ausgabe Rippikouluun! Yksi löysi elinikäisen ystävän, toinen innostui opiskelemaan suomea, kolmannelle avautui tie kirkon työhön Sasu-ripari on muuttanut monen nuoren elämän. Kysyimme entisiltä sasulaisilta, mitä riparista vielä vuosia myöhemmin on jäänyt käteen (s. 16-). Kesällä 2014 tähän lystiin pääsevät mukaan vuonna 1999 syntyneet. Miten, kerromme sivuilla Der neue Vorstand Offensichtlich macht die Arbeit im ZfkA-Vorstand Spaß. Denn alle Mitglieder, deren Amtszeit zu Ende ging, stellten sich bei der Mitgliederversammlung in Hamburg erneut zur Wahl. Die stellvertretende Vorsitzende allerdings ist neu. Den Vorstand können Sie auf Seite 9 kennenlernen Puu ja pää ovat pääkonsuli Erja Tikan mukaan Suomen ainoat luonnonvarat. Saksankautensa päättymisen kynnyksellä pääkonsuli jakoi ajatuksiaan Saksassa vallitsevasta Suomi-kuvasta, naisten asemasta ja Saksan suomalaisten merkityksestä kotimaansa tunnetuksi tekemisessä (s ). Frieren in der Sommernacht Manfred Johann scheut keine Mühen, um zu einer besonderen Aufnahme zu gelangen. Im Laufe der Jahre konnten die Rengas-Leserinnen und Leser viele von seinen Fotos bewundern. Diesmal ist das Deckblatt wieder von ihm. Und auf Seite 22 können Sie ihn kennenlernen, den Mann hinter den Bildern. Lahdessa vuonna 1988 Tai Virroilla, Paltamossa, Espoossa, Turussa Oletko tavannut vanhoja riparikavereitasi konfirmaation jälkeen? Nyt siihen on tilaisuus! Syksyn mittaan suomalaisissa seurakunnissa järjestetään Sasu-juhlamessuja, joihin kutsutaan erityisesti Sasu-riparin käyneitä. Messujen ajankohdat löydät sivulta 34. Tervetuloa! kuva/fotos: Michael Lorenzet / pixelio.de; Ari Geil, Manfredd Johann, Antti Malinen

3 Ajankohtaista / Aktuelles Hyvä alku Tunnelma oli välittömän lämmin, kun Stadtsuperintendent Rolf Domning asetti Anna-Maari Ruotasen tehtäväänsä lännen uudeksi suomalaispapiksi Kölnissä sunnuntaina Messussa avustivat Suomen ev.lut. kirkon ulkosuomalaistyön osastolta pastori Susanna Merikanto-Timonen ja Saksan suomalaispappien koordinaattori Päivi Vähäkangas. Lännen suomalaisseurakunnat muistivat uutta pappiaan lahjoittamalla meksikolaista alkuperää olevan ystäväpiirin. Tämä keramiikkatyö, jossa viisi hahmoa pitää toisiaan käsistä, symboloi ikuista ystävyyttä Anna-Maarin ja hänen neljän seurakuntansa kesken. Iloista juhlatunnelmaa viritti osaltaan kaunis kevätaurinko: tämä päivä oli varma enne hyvälle yhteistyölle lännessä! Die Sonne schien und die Laune bei den Gästen war bestens, als die neue finnische Pfarrerin für Westdeutschland, Anna-Maari Ruotanen am in Köln durch den Stadtsuperintendenten Herrn Pfr. Rolf Domning in ihr Amt eingeführt wurde. Die finnischen Gemeinden in Westdeutschland überreichten ihrer neuen Pfarrerin einen Freundeskreis aus Mexico. Die fünf Personen, die sich bei dieser Keramikarbeit an den Händen halten, sollen eine bleibende Gemeinschaft zwischen den Gemeinden und ihrer Pfarrerin symbolisieren. Nach so einem Anfang kann es nur gut weitergehen! Olemme Facebookissa Facebookista löytyy nyt kaikille avoin ryhmä Suomalaiset seurakunnat Saksassa. Käy tykkäämässä! Sivua voi myös lukea kirjautumatta Facebookiin: seurakunnat.saksassa Tilaa Suomalaisen kirkollisen työn kuulumisia kertova sähköinen uutiskirje! > Mikä on SKTK > tilaa uutiskirje Unseren Newsletter können Sie bestellen unter > ZfkA stellt sich vor > Newsletter kuva/foto: Hanni Fahrbach Rengas 8-9/2013 ilmestyy KV 31 elo- ja syyskuun tapahtumatiedot artikkelit: seurakuntien tapahtumatiedot oman seurakunnan tiedottajalle: Rengas 10/2013 ilmestyy KV 39 lokakuun tapahtumatiedot artikkelit: seurakuntien tapahtumatiedot oman seurakunnan tiedottajalle:

4 Askel kohti kirkkoa Kesän ensimmäisinä aurinkoisina päivinä voi havaita, kuinka puistot ja jokien varret täyttyvät innokkaista lenkkeilijöistä. Jotkut lähtevät rennolle sunnuntaikävelylle hitain ja leppoisin askelin nautiskellakseen kesästä, toiset taas viilettävät vauhdikkaasti juosten tavoitteena hyvä kunto ja kerta kerralta paraneva vauhti. Kolmannet treenaavaat tosissaan, mielessään kilpailut tai edellisvuotta parempi maratonaika. Puiston polulla, lenkkeilijöiden meressä risteillessäni, mieleeni nousi Ensimmäisessä Korinttilaiskirjeessä esiintyvä kohta, jossa Paavali vertaa kristityn elämää ja uskoa juoksukilpailuun. Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen! Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman. 1. Kor. 9: Paavalin juoksuvertauksen taustaa avaa se seikka, että Korintin kaupungin lähellä pidettiin Kreikan kuuluisat urheilukilpailut. Paavalin ajatuksen mukaan kristittyjen tulisi harjoittaa itsekuria, koska heillä oli juoksukilpailijoita paljon arvokkaampi, katoamaton päämäärä. Paavali itse teki kaikkensa saavuttaakseen päämäärän kansojen rajat ylittävästä kirkosta. Matkakilometrejä ja askeleita kertyi hänelle lukematon määrä. Silti Raamattu ei anna sellaista kuvaa, että Paavalin matkat olisivat olleet pelkästään hengästyneitä juoksuja paikasta toiseen. Askeleidensa välissä Paavalilla oli aikaa pysähtyä ja kulkea seurakuntien rinnalla. Löytyisikö meiltäkin intoa samanlaiseen omistautumiseen kirkkomme ja seurakuntien puolesta? Monesti kuulee perusteltavan, että ei ole aikaa osallistua seurakunnan toimintaan, vaikkapa jumalanpalveluksiin, kun elämä on muutenkin yhtä juoksua paikasta toiseen. Mutta eikö juuri kirkkomme ja sen sanoman tulisi olla juoksun, eli aikamme ja panostuksemme arvoista? Ehkä sinultakin voisi löytyä kesällä hieman aikaa lähteä liikkeelle vaikkapa kävellen, juosten, pyöräillen tai autoillen kukin itselle mieluisalla tavallaan - kohti lähellä tai kauempanakin olevaa kirkkoa? Käydä pienellä tutustumiskierroksella, pysähtyä ja pohtia, mitä kirkko ja seurakunta sinulle voisivat tarjota sekä päinvastoin. Kirkko on oivallinen paikka rauhoittua arjen juoksun keskellä, mutta se on myös konkreettinen muistutus siitä, kuinka jo Paavalin ajoista lähtien kristityillä on ollut tapana kokoontua yhteen evankeliumin sanoman äärelle. Sanoman, jonka edestä Paavali ja muut kirkkomme rakentajat ottivat miljoonat askeleet viedäkseen viestiä ylösnousseesta Jeesuksesta eteenpäin. Meidänkään askeleemme tämän päivän kristittyinä ja seurakuntalaisina eivät ole turhia. Usko ja seurakuntayhteys eivät ole sellaisia kilpailuja, joissa meitä laitetaan paremmuusjärjestykseen. Uskon matkalla jokainen on tasa-arvoinen askelvauhdista riippumatta. Tärkeintä on päämäärä, halu rakentaa yhteistä kirkkoa ja luottaa Jumalan kutsuun, joka vie kohti katoamatonta, iankaikkisen elämän seppelettä. Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu. 1. Tim. 6: 12 Siunattuja ja aurinkoisia kesähetkiä! anna-maari ruotanen

5 Välähdyksiä tutustumisviikonlopusta Vorwort Joskus minusta tuntuu, että kukaan ei ymmärrä minua, ei edes minun vanhemmat tai minun paras ystävä. Varmasti jokainen meistä on joskus vähän yksinäinen, mutta minun mielestäni ajatus, että Jumala aina auttaa meitä, on ihana. Raamatussa lukee, että Taivaallinen Isä suojelee meitä, ihan sama, mitä teemme. Ehkä tekin olette joskus yksinäisiä tai epävarmoja ja ette tiedä, mitä pitäisi tehdä. Ehkä Jumala voi auttaa myös teitä sellaisissa hetkissä. Sillä Jumala on meidän lähellä ja Jumala on myös sinun lähellä. emilia & arne kuvat/abbildungen: Päivi Lukkari ja vuoden 2013 riparilaiset Ohne Tischdienst keine Nahrung! Oder: Wie bringt man seine Gruppe dazu, gemeinsam zu arbeiten? Raus aus den Federn rein in die Kapelle! Gott zeigt sich in jedem von uns. Er ist immer für uns da, wir können immer auf ihn vertrauen. In guten genauso wie in schlechten Zeiten gibt er uns halt und unterstützt uns, auch wenn uns das oft nicht bewusst ist. Er gibt uns die Kraft, das Leben trotz so mancher Schwierigkeit zu meistern. Er segnet uns. Aber dieser Segen überträgt uns - auch UNS - eine große Verantwortung: Wir sollen uns gegenseitig achten, aufeinander aufpassen und füreinander da sein. Kurz: Wir sollen ein SE- GEN sein für andere. Vor mittlerweile 30 Jahren fand das erste Sasu-Camp statt, und wie auch ihr jetzt, saßen wir vor zwei Jahren hier. Damals wie heute wagten Jugendliche den Schritt ins Ungewisse. Sie Tällainen on meidän Suomi und wir wussten nicht, und vielleicht wisst auch ihr jetzt nicht, was in der Konfizeit auf euch zukommt. Aber fürchtet euch nicht: Auf euch wartet ein interessanter Sommer voller neuer Erfahrungen, neuer Freundschaften, und nicht zuletzt einer tieferen Begegnung mit euch selbst. Ich will dich segnen, und du sollst ein Segen sein, spricht Gott, der HERR. Gen 12:2 ida & julian Echte Herausforderung: It s raining cats and dogs. Facebookseite von Gott?!!! jumala (ei kuvaa). Koti: taivaassa. Perhe: kaikki. Kielet: kaikki. Tykkään! Lempipaikka: Kirkko, synagoga, moskeija, rippikoulu. Lempikirja: Raamattu. Tykkään! Freunde: Hat seinen status aktualisiert: Ich lade euch <3 ein zu meinem :ten Geburtstag! Hausparty im Himmel mit Jesus und anderen! Wir sehen uns im Sommer in Espoo und Turku! Kesällä tavataan Espoossa ja Turussa!

6 Sinä 14-vuotias ilmoittaudu nyt saksalaissuomalaiseen rippikouluun 2014! Rippikoulun käy vuosittain liki 90 % suomalaisnuorista. Leiririppikoulu, ripari, on Suomen suosituin rippikoulumuoto, jonka käyminen on mahdollista myös Saksassa ja muissa saksankielisissä maissa asuville nuorille sinulle! Riparilla pohditaan elämää, etsitään uskoa ja eletään sitä todeksi. Opiskelu, uusien kavereiden löytäminen, hauskanpito, pelailu ja hartaushetket muodostavat mieleenpainuvan kokonaisuuden. Riparin arkeen kuuluu riparilaisia, isosia, nuorisotyönohjaajia ja pappeja. Puolet leiriväestä on suomalaisia suomalaisten seurakuntien jäseniä ja työntekijöitä, toinen puoli Saksassa ja saksankielisessä Euroopassa asuvia suomalaisia ja suomalais-saksalaisia nuoria ja aikuisia. Oman identiteetin pohtiminen, suomalaisten juurien etsiminen ja kahden kulttuurin välillä eläminen ovat tärkeä osa saksalais-suomalaista rippikoulua. Suomalaisen riparin voi käydä aikaisintaan sinä vuonna, jona täyttää viisitoista vuotta. Saksan suomalainen kirkollinen työ järjestää vuonna 2014 rippikouluopetusta vuonna 1999 ja sitä ennen syntyneille. Opetus ja muu ohjelma tapahtuu sekä suomeksi että saksaksi. Rippikoulu koostuu tutustumisviikonlopusta, itsenäisestä omaan kotiseurakuntaan tutustumisesta sekä 9-päiväisestä kesäleiristä Suomessa. Lisätietoja ja ilmoittautumislomakkeet löytyvät Rengasnettisivuilta ( Pyydämme ilmoittautumaan rippikouluun mennessä. Saksassa evankeliset seurakunnat kutsuvat vuotiaat jäsenensä rippikouluun. Saksalainen rippikoulu kestää vuodesta kahteen vuoteen ja sen ulkoiset puitteet vaihtelevat huomattavasti eri seurakunnissa. Pääsääntöisesti rippikouluaika koostuu viikoittaisista tapaamisista, viikonloppuleireistä ja erilaisista projekteista, joiden puitteissa rippikoululaiset tutustuvat monipuolisesti oman seurakuntansa toimintaan. Saksalaisen kotiseurakunnan rippikoulun käyminen yhdessä koulukavereiden kanssa ja SKTK:n järjestämälle saksalais-suomalaiselle rippileirille osallistuminen tukevat erinomaisesti toisiaan. Tietysti yhdenkin rippikoulun käyminen riittää, mutta erityisen hyvää palautetta on tullut niiltä nuorilta, jotka ovat käyneet sekä saksalaisen että suomalaisen rippikoulun. Kuva: Ari Geil

7 Rippikoulu 2014 (ilmoittautuminen mennessä) Rippikoulu alkaa tutustumisviikonloppuna Haus Heliandissa Oberurselissa, lähellä Frankfurtia. Kesän leirille voit lähteä joko Turkuun tai Espooseen: ESPOO Leiri järjestetään yhdessä espoolaisen Olarin seurakunnan kanssa. Leiri pidetään Hvittorpin leirikeskuksessa Kirkkonummella ( ja sen konfirmaatiomessu on lauantaina Olarin kirkossa. TURKU Leiri järjestetään yhdessä Turun Martinseurakunnan kanssa. Se pidetään Harvan saaressa Heinänokan leirikeskuksen edustalla Turussa ( ja sen konfirmaatiomessu on sunnuntaina Turussa, Martinkirkossa. Olet myös tervetullut järjestettävään saksalais-suomalaiseen JuureS-viikonloppuun Oberurseliin. Konfijahr 2014 gehört euch, Ihr 1999 oder davor Geborenen! In Deutschland werden Kinder und Jugendliche in der Regel Anfang der siebten Klasse zum Konfiunterricht eingeladen. Der Unterricht dauert ein bis zwei Jahre und setzt sich zusammen aus wöchentlichen Treffen, Wochenend- oder Ferienfahrten und Projekten, in denen die Konfis selber aktiv werden. In Finnland sind die Konficamps seit 40 Jahren die beliebteste Form der Konfiarbeit. Zum Konficamp kann man erst in dem Jahr fahren, in dem man 15 Jahre alt wird. Auf dem Camp leben und lernen Konfis, TeamerInnen, JugendmitarbeiterInnen und PfarrerInnen zusammen es wird diskutiert, gesungen, gepaddelt, Gottesdienste vorbereitet und gefeiert, gespielt, am Lagerfeuer gesessen und vieles mehr. Das Konficamp ist ein Highlight, ein Crash-Kurs; kurz: ein Erlebnis, das zum Leben dazu gehört. Besonders intensiv wird die Zeit, wenn man vorher den deutschen Konfiunterricht besucht und über viele Themen schon einmal nachgedacht hat. Das Zentrum der finnischen kirchlichen Arbeit lädt finnisch-deutsche und in Deutschland, Österreich und in der Schweiz lebende finnische Jugendliche, die 1999 oder davor geboren sind, zum finnisch-deutschen Konfiunterricht im Jahr 2014 ein! Die Konfizeit beinhaltet ein Wochenende zum Kennenlernen in Oberursel bei Frankfurt a.m., einige vorbereitende Aufgaben zum Kennenlernen der eigenen Ortsgemeinde sowie ein 9-tägiges Camp im Sommer in Finnland. Die Camps werden zusammen mit finnischen Ortsgemeinden in Espoo und Turku durchgeführt, so dass die Hälfte der Teilnehmenden aus diesen Gemeinden stammt. Das Leben und Lernen auf den Camps geschieht auf zwei Sprachen. Fehlende Finnisch-Kenntnisse sind kein Hindernis für eine intensive Teilnahme! Mehr Info und das Anmeldeformular findet ihr auf der Internetseite: Bitte meldet euch bis zum an. Koko rippikoulutiimin puolesta Anna-Maari Ruotanen Suomalaispappi, läntinen Saksa

8 Onnistunutta yhteistyötä Binnenalster-järvi Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen vuosikokous pidettiin Hampurissa Pohjois-Saksan merimieskirkon tiloissa. Niin SKTK:n puheenjohtaja Karl-Friedrich von Knorre kuin Pohjois-Saksan merimieskirkon johtaja Satu Oldendorff totesivat puheenvuoroissaan tämän olevan osoitus tiivistyneen yhteistyön onnistumisesta. Yhteistyön merkitystä kaikkien Saksassa vaikuttavien Suomi-toimijoiden kesken korosti myös vuosikokouksen varmakätisenä puheenjohtajana toiminut Suomen Hampurin pääkonsuli Erja Tikka. Hän kertoo ajatuksiaan pääkonsulaatin sulkemisen kynnyksellä sivulta 10 alkaen. Susanna Merikanto-Timonen toi terveisiä Suomen kirkkohallituksesta. Die ordentliche Mitgliederversammlung des Zentrums der finnischen kirchlichen Arbeit e. V. fand am in Hamburg in den Räumen der finnischen Seemannskirche statt. Sowohl der Vorsitzende des ZfkA, Karl-Friedrich von Knorre als auch die Leiterin der Seemannskirche in Norddeutschland, Satu Oldendorff hielten dies für ein sichtbares Zeichen einer gelingenden Zusammenarbeit. Die Bedeutung der Zusammenarbeit zwischen allen Finnland-Akteuren in Deutschland betonte auch die Generalkonsulin von Finnland in Hamburg, Erja Tikka. Sie fungierte als Vorsitzende in der Mitgliederversammlung. Die standig ovations am Ende der Versammlung galten allerdings nicht nur der kompetenten Gesprächsführung, sonder auch ihrem jahrelangen Einsatz für die Belange der Finninnen und Finnen in Deutschland. Mit der Schließung des Generalkonsulates in Hamburg geht hier eine Ära zu Ende. (mehr zum Thema auf S ) Syrjäytyneet vanhukset Vuosikokousviikonlopussa Suomen evankelisluterilaisen kirkon edustajana vieraillut Ulkosuomalaistyön apulaissihteeri Susanna Merikanto- Timonen kertoi ajankohtaisista puheenaiheista Suomen kirkollisella kentällä. Näitä ovat mm. naispappeuden toteutuminen 25 vuotta sitten, televisio-ohjelman herättämä kysymys siitä, mitä on terve hengellisyys, ja vanhusten asema. Joka toinen päivä yli 65-vuotias suomalainen päättää elämänsä oman käden kautta. Syrjäytyneet vanhukset, joiden tarkkaa määrää ei tiedä kukaan, ovat yksi tämänvuotisen Suomessa toteutettavan yhteisvastuukeräyksen kohde. Tämän johdosta pohdittiin vuosikokousta edeltäneessä kuvat/fotos: Ritva Prinz

9 yleiskeskustelussa etsivän naapuriaputyön mahdollisuuksia ja haasteita myös Saksan suomalaisyhteisössä. Das Wochenende schloss am Sonntag mit einem Abendmahlsgottesdienst, in der die Referentin für kirchliche Arbeit unter den Finnen im Ausland, Susanna Merikanto-Timonen aus Finnland predigte. Der Gottesdienst wurde vom Chor der Seemannskirche mitgestaltet. Seuraava vuosikokousviikonloppu järjestetään Münsterissä. Das nächste Wochenende mit Mitgliederversammlung wird am in Münster stattfinden. Ritva Prinz Merimieskirkon kuoro esitti sunnuntain messussa osia Jaakko Löytyn Wähäväkisten juhlaveisuusta. Uusi johtokunta Puheenjohtajaksi valittiin uudelleen Karl-Friedrich von Knorre Frankfurtista ja varapuheenjohtajaksi yhdeksi vuodeksi Annaliisa Kühn Dresdenistä. Varsinaisiksi jäseniksi valittiin Anna-Liisa Diestelhorst (Ruhrin alue) ja Felix Tölle (Bielefeld) sekä varajäseniksi Leena Nikula (München) ja yhdeksi vuodeksi Milja von Fragstein (Lyypekki). Johtokunnassa jatkavat Iina Fischer (Köln) ja Reettakaisa Sofia Salo (Münster). Der neue Vorstand Zum ersten Vorsitzenden wurde erneut Karl-Friedrich von Knorre aus Frankfurt gewählt. Die zweite Vorsitzende für ein Jahr wurde Annaliisa Kühn aus Dresden. Zu ordentlichen Mitgliedern wurden Anna-Liisa Diestelhorst (Ruhrgebiet) und Felix Tölle (Bielefeld) sowie zu Ersatzmitgliedern Leena Nikula (München) und für ein Jahr Milja von Fragstein (Lübeck) gewählt. Ihre Arbeit im Vorstand setzen Iina Fischer (Köln) und Reettakaisa Sofia Salo (Münster) fort. Uusi johtokunta

10 Taitava verkostoituja Pääkonsuli Erja Tikan sydämellä ovat naiset ja Itämeri Pääkonsuli Erja Tikka näkee kauas. Hänen toimistonsa ikkunasta avautuu upea näköala yli Hampurin Binnen- ja Außenalster-järvien. Laajakatseisuutta Erja Tikka on tarvinnut - ja osoittanut - tehtävässään kuluneiden neljän vuoden aikana. Ja nyt, pääkonsulaatin sulkemisen lähestyessä, hän on uudenlaisella näköalapaikalla. Pääkonsulin tehtävä on suuntautunut kahteen eri suuntaan: suomalaiseen siirtokuntaan ja saksalaiseen yhteiskuntaan. Saksalaisessa julkisuudessa Suomi-kuvaa luodessaan Erja Tikka kertoo mielellään naisten asemasta Suomessa. Kumppanuutta halki historian Vielä 20 vuotta sitten työssäkäyvät perheenäidit herättivät saksalaisissa keskustelukumppaneissa kysymyksen avioerotilastoista ja nuorten rikollisuudesta. Nyt kysymyksenasettelu on täälläkin muuttunut ja Suomeen katsotaan positiivisen kiinnostuneena, Erja Tikka summaa kokemuksiaan, ja kertaa tilastotietoja aiheesta pitämästään esitelmästä. Vaikka presidenttinä Suomessa nyt onkin taas mies, on naisten osuus eduskunnassa ja hallituksessa reilusti yli 40 %. Suomessa 33 % yritysten johtoportaasta on naisia, mikä on korkein EU-maassa ilman Erja Tikka on Saksassa jo toisella diplomaattikomennuksella hän toimi Bonnin suurlähetystön lehdistösihteerinä. SKTK:n vuosikokouksessa pääkonsuli johti puhetta varmalla kädellä kiintiötä saavutettu määrä. Koko Euroopan vastaava luku on 5 %. Tikka näkee sukupuolten välisen tasa-arvon Suomessa historian jatkumona. Suomalaisten asuttaessa erämaita vaimo oli tärkeä työkumppani, ja maataloudessa naiset ovat aina tehneet työtä siinä missä miehetkin. Suomesta puuttui suuri porvarisluokka, jonka piirissä esim. Saksassa kotirouvakulttuuri syntyi. Toisen maailmansodan jälkeen nopeasti kasvavan teollisuuden tarvitsema lisätyövoima löytyi juuri jo sodan aikana kaikista töistä selvinneistä naisista. Tämän hetken Suomessa 67,5 % naisista on mukana työelämässä ja 82 %:lla työssäkäyvistä naisista on lapsia. Puu ja pää Koska Suomen ainoat luonnonvarat ovat puu ja pää, alettiin jo 1800-luvulla painottaa koulutuksen merkitystä, ja sitä tarjottiin yhtä lailla tytöille kuin pojillekin. Koulutus nähtiin niin maaseudulla kuin työläispiireissä avaimena parempaan elämään ja sosiaalinen kierto onkin Suomessa viime vuosikymmeninä ollut huomattavasti laajempaa kuin vaikkapa Saksassa, analysoi Tikka. Naisten kouluttautumisaste on Suomessa tällä hetkellä korkeampi kuin koko väestön yhteensä. (Korkeakoulututkinto on 30,8 %:lla naisista ja 27,8 %:lla koko väestöstä.) Ja juuri koulutuksen korostamisessa pääkonsuli näkee myös Suomen merkittävän teknologiakehityksen avaimen. Paitsi tasa-arvokysymyksistä ja hyvästä koulutuksesta Suomi tunnetaankin Erja Tikan kokemuksen mukaan Saksassa erityisesti innovaation ja muotoilun alueella: Suomalainen design kumpuaa käytännönläheisyydestä: Suomessa ei ollut aatelislinnoja, vaan talonpoikaisyhteiskunta synnytti kauniita, mutta käyttöön tarkoitettuja esineitä. Kuvaavaa onkin, että Helsinki designpääkaupunkinakin keskittyi nimenomaan tavalliseen arkeen liittyvään muotoiluun. kuva/foto: Ritva Prinz

11 avattavasta Hampurin kunniakonsulin alaisesta kansalaispalvelupisteestä. Näin Pohjois-Saksassa on mahdollisuus saada tärkeimmät viranomaispalvelut myös tulevaisuudessa. Loppukesästä Erja Tikka palaa Itämeren pohjoisrannalle - ulkoministeriöön Helsinkiin. Hän iloitsee siitä, että voi taas elää yhteistä arkea Suomessa asuvan miehensä ja muun sukunsa kanssa. Mutta niin katse kuin matkakin tulee varmasti vielä usein palaamaan Alsterin rannoille. Vorreiter für Gleichberechtigung Pääkonsuli kutsui SKTK:n vuosikokouksen osanottajat illanviettoon residenssiinsä. Lämmintunnelmaisen illan kruunasi jälkiruoka, joka oli koristeltu pääkonsulin itse poimimilla vadelmilla. kuva/foto: Ritva Prinz Pitäkää Suomen lippua korkealla Itämeri-yhteistyö on erityisesti pääkonsulin sydämellä. Mutta myös esim. kulttuurin ja talousyhteyksien alueella Erja Tikka on kuluneiden vuosien aikana luonut Pohjois-Saksassa vahvat yhteistyöverkostot. Laajakatseisena hän on viimeisten kuukausien aikana jo valmistellut tulevaisuutta, joka toteutuu hänen lähdettyään. Luodut yhteistyöverkostot jäävät Suomea Saksassa virallisesti edustavien tahojen ja vapaaehtoisten toimijoiden muodostaman Team Finnland joukkueen käsiin. Tähän yhteistyöhön Tikka sisällyttää tärkeänä osana myös suomalaiset seurakunnat ja kielikoulut. Nyt täytyy vain luottaa siihen, että kylvetty siemen itää ja kantaa hedelmää, hän toteaa ja vetoaa Saksan suomalaisiin: Teitä kaikkia tarvitaan nyt Suomen lipun korkealla pitämiseksi. Erja Tikka tietää, kenen käsiin tällä kohtaa tulevaisuuden laskee. Hän on ollut Pohjois-Saksan suomalaisten keskuudessa pidetty ja usein nähty kasvo. Yhteistyötä Merimieskirkon kanssa hän kuvaa saumattomaksi ja viranomaistahon mahdollisuuksia täydentäväksi. Erityisesti sosiaalityön alalla Merimieskirkon panosta tullaankin jatkossa tarvitsemaan entistä enemmän. Mutta pontta löytyy rivisuomalaisistakin, sen osoitti kansalaisvetoomus, joka pantiin toimeen heti, kun tieto pääkonsulaatin sulkemisesta julkistettiin. Sen tuloksena syntyi päätös Merimieskirkon tiloihin Die finnische Generalkonsulin in Hamburg, Erja Tikka, spricht gern über die Situation von Frauen. In Sachen Gleichberechtigung hat Finnland eine Vorreiterrolle: Obwohl im Moment wieder sowohl Präsident als auch Premierminister männlich sind, haben Frauen im Parlament und in der Regierung einen Anteil von weit über 40 %. In der Chefetage von Unternehmen sind 33 % Frauen. Und das ganz ohne Quote damit hat Finnland eine Spitzenstellung in Europa. Europaweit beträgt der entsprechende Frauenanteil 5 %. Die Generalkonsulin sieht die Gründe in der Geschichte: Finnland war sehr lange eine Agrargesellschaft, in der Frau und Mann Seite an Seite gearbeitet haben. Nach dem Zweiten Weltkrieg löste Finnland den Arbeitskräftemangel durch die Errichtung von Kindertagesstätten, damit Frauen arbeiten konnten. Ferner fehlte in Finnland die bürgerliche Mittelschicht, in der sich z. B. in Deutschland die Tradition von Frau am Herd bildete. Heute sind 67,5 % der Finninnen berufstätig, die meisten ganztags. 82 % der berufstätigen Frauen haben Kinder. Da Finnland neben Holz kaum Naturressourcen hat, spielte Bildung schon immer eine große Rolle. Sowohl auf dem Lande als auch in der städtischen Arbeiterklasse wurde gute Bildung als Sprungbrett in eine besseren Zukunft für die Kinder gesehen und wurde gleichermaßen Töchtern und Söhnen zuteil, analysiert Erja Tikka und sieht in der guten Bildung auch einen Schlüssel für die rasante Entwicklung Finnlands auf dem Gebiet der Technologie. Heute haben 30,7 % der fin

12 nischen Frauen einen Hochschulabschluss (27,8 % der Gesamtbevölkerung). Die scheidende Generalkonsulin hinterlässt in Norddeutschland effektive Zusammenarbeits- Netzwerke, die vom Team Finnland übernommen werden sollen. Das von der Botschaft von Finnland koordinierte Team dient dazu, die Zusammenarbeit zwischen den einzelnen Finnland- Akteuren in Deutschland zu intensivieren. Und als wichtige Akteure sieht Erja Tikka hierbei sowohl die finnischen Gemeinden und Sprachschulen als auch die DFG. ritva Prinz SKTK ja suomalaiset seurakunnat kiittävät pääkonsuli Erja Tikkaa kuluneiden vuosien hyvästä yhteistyöstä ja toivottavat menestystä uusiin tehtäviin. Das ZfkA und die finnischen Gemeinden danken Generalkonsulin Erja Tikka für die gute Zusammenarbeit und wünschen ihr für die Zukunft alles Gute und viel Erfolg! Das Generalkonsulat von Finnland in Hamburg Das Generalkonsulat in Hamburg gehört zu den ältesten Auslandsvertretungen Finnlands. Die erste finnische Vertretung in der Hansestadt begann ihre Tätigkeit im Jahre 1918, sieben Jahre später wurde die Vertretung zu einem Generalkonsulat. Während des Zweiten Weltkrieges blieb das Konsulat zeitweise geschlossen, bis seine Tätigkeit 1944 vollkommen eingestellt wurde. Im Mai 1950 nahm die Auslandsvertretung in Hamburg ihre Tätigkeit wieder auf und bekam 1973 mit der Aufnahme diplomatischer Beziehungen zwischen Finnland und der Bundesrepublik Deutschland auch offiziell wieder den Status eines Generalkonsulats. Suomen pääkonsulaatti lopettaa toimintansa Hampurissa elokuun lopussa. Passihakemuksia voi jättää ja muita kansalaispalveluja voi saada asti. Pääkonsulaatin lakkauttamisen jälkeen Hampurissa tarjotaan tärkeimmät viranomaispalvelut Merimieskirkon tiloihin avattavan kansalaispalvelupisteen kautta. Asiasta tiedotetaan tarkemmin uuden kunniakonsulin nimittämisen jälkeen. Das Generalkonsulat von Finnland in Hamburg wird Ende August geschlossen, finnische Staatsbürger betreffende Dienstleistungen werden noch bis angeboten. Danach wird Finnland durch einen später zu ernennenden Honorarkonsul in Hamburg vertreten sein luvulla rakennettu Finnlandhaus on erikoisen arkkitehtonisen ratkaisunsa vuoksi suojelukohde. Pääkonsuli soisi Suomen vaakunan leijonien talon katon reunoilla jäävän saman suojelun piiriin Seit 1966 befindet sich das Generalkonsulat im zentral gelegenen Finnlandhaus zwischen der Binnen- und der Außenalster. Anfangs waren im Finnlandhaus auch einige finnische Unternehmen vertreten es gab sogar ein finnisches Restaurant. Im Laufe der Jahre ist der finnische Anteil allerdings immer weiter zurückgegangen. Heute hat nur noch das Generalkonsulat seine Büroräume dort. In der obersten zwölften Etage des Hauses glänzen vier goldene Löwen vor einem roten Hintergrund, das Symbol des finnischen Wappens. Bekannt geworden ist das Finnlandhaus aber vor allem durch seine besondere Bautechnik: Es wurde nach Errichtung der tragenden mittleren Säule in einer hängenden Baukonstruktion von oben nach unten gebaut. Quelle: kuva/foto: Ritva Prinz

13 Neu und doch vertraut Wie ist es, als junger Erwachsener zum ersten Mal bei einer Mitgliederversammlung des ZfkA dabei zu sein? Bei Annaliisa Krage wich die anfängliche Aufregung schnell einem Gefühl der Zugehörigkeit. Um kurz vor zehn an einem sonnigen Samstagvormittag trete ich durch die Eingangstür in die Merimieskirkko von Hamburg ein und werde umschlossen von dem wirren Geräusch vieler finnischer Unterhaltungen, dem Geruch von Kaffee und Pulla - und somit einem wohligen Gefühl von Zugehörigkeit. Vor einigen Wochen war ein großer Umschlag vom ZfkA gekommen; einige Ringbücher, die mit vielen Texten, Tabellen und Bildern erläutern, was im vergangenen Jahr in den Gemeinden passiert ist und wie die Finanzen sind. Da wurde mir bewusst, kaum im Jugendrat, dem Vorstand der Gemeinschaft finnisch deutscher Jugendlicher (kurz GfdJ), war ich auch in das kalte Wasser meiner ersten Jahreshauptversammlung geworfen worden. Dort würde ich den Jugendrat, zusammen mit Stella Weißenburg, vertreten. Aber jede Sorge war unbegründet. Sofort finden sich viele bekannte Gesichter und so ist die Anspannung gänzlich verschwunden. Eine Anweisung mit Augenzwinkern bekomme ich mit auf den Weg: Muista käyttäytyä, kaikki tietävät kuka olet. Die Versammlung beginnt. Eine angenehme Atmosphäre entsteht, als die deutsche Strenge der Versammlungsordnung sich mit der Vertrautheit der Teilnehmer und der Ruhe des Kirchenraums mischt. Die Versammlung wird mit großer Kompetenz aber auch Gelassenheit geleitet und so scheint wie selbstverständlich ein Tagesordnungspunkt nach dem anderen geklärt zu werden. Da die GfdJ-Mitglieder durch ihre Heim-Gemeinden vertreten werden, hat die GfdJ kein Stimmrecht bei der Mitgliederversammlung des ZfkA. Dass die GfdJ und der Jugendrat aber auf jeden Fall von entscheidender Bedeutung für die Zukunft des ZfkA sind, zeigt sich an der Wahl unseres ehemaligen Jugendratsvorsitzenden Felix Tölle in den ZfkA-Vorstand! Die GfdJ dient dazu, finnisch-deutschen Jugendlichen nach der Kielikoulu und der Sasu- Zeit weiterhin eine Gemeinschaft zu bieten, die es ermöglicht, während des Erwachsenwerdens zusammen mit anderen den Kontakt zu den finnischen Wurzeln aufrecht zu erhalten. kuva/foto: Ritva Prinz Die Jahreshauptversammlung hinterlässt ein gutes Gefühl. Nicht nur formal war sie sehr erfolgreich. Die Stimmung unter den Teilnehmern und die besprochenen Themen bezeugen, wie wichtig die Arbeit des ZfkA und seiner vielen Mitarbeiter, Vertreter und Teilgruppen für die Finnen jeden Alters in Deutschland ist. Annaliisa Krage Redakteurin des Jugendrats

14 Naisten Pankki Hampurissa maaliskuussa 2013 pidetyssä SKTK:n vuosikokouksessa valittiin Saksan suomalaisten seurakuntien toiseksi tukikohteeksi Naisten Pankki. Kaikki alkoi, kun Kirkon Ulkomaanapu kutsui tammikuussa 2007 kolmetoista suomalaista vaikuttajanaista matkalle Liberiaan, maahan joka kamppaili pitkän sisällissodan mukanaan tuomien ongelmien kimpussa. Matkalla naiset tutustuivat Kirkon Ulkomaanavun hankkeisiin ja tapasivat Nobelin rauhanpalkinnon saaneen Ellen Johnson Sirleafin. Sirleafista oli vain vuotta aikaisemmin tullut ensimmäinen Liberian ja samalla koko Afrikan demokraattisesti valittu naispresidentti. Matkalla mukana ollut ja Naisten Pankin perustajajäseniin kuuluva toimitusjohtaja Anni Vepsäläinen muistelee tapaamista: Oli hienoa saada tavata Ellen Johnson Sirleaf. Liberian sisällissodan päättymisestä oli kulunut vasta vähän aikaa ja maa oli jonkinlaisessa välitilassa. Siitä huolimatta Ellen Johnson Sirleaf oli saanut luotua toivoa ihmisiin. Hän pyysi myös meitä välittämään toivon sanomaa. Hän toimi innoittajana Naisten Pankin perustamiselle. Syntyi idea vapaaehtoisjärjestön perustamisesta, joka voisi keskittyä nimenomaan naisten yrittäjyyden ja toimeentulon kehittämiseen. Toukokuussa perustettiin Naisten Pankki. Tavoitteena voimaantuminen Naisten Pankki on suomalainen vapaaehtoisten muodostama verkosto, joka perustettiin vuonna Muutamassa vuodessa Naisten Pankin toiminta on levinnyt valtavalla voimalla. Vapaaehtoisten toimintaryhmiä löytyy Suomessa jo 33 kautta koko maan. Vuonna 2012 Naisten Pankki rahoitti kaikissa maanosissa 14 eri hanketta, joihin kerättiin yhteensä 1,18 miljoonaa euroa. Idean äidit Naisten Pankki tukee nimenomaan naisten taloudellista toimeentuloa, osaamista ja oikeuksia parantavia hankkeita. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tällaisilla hankkeilla on suora vaikutus myös naisen lähiympäristön elinolojen paranemiseen. Naisten hankkeet eivät siis koidu vain naisen itsensä vaan myös hänen lastensa, perheensä ja sukunsa sekä koko kyläyhteisön hyväksi. Tavoitteena on voimaantuminen. Tällä tarkoitetaan ihmisten ja ihmisyhteisöjen kykyjen, mahdollisuuksien ja vaikutusvallan lisääntymistä. Voimaantunut ihminen kokee olevansa sisäisesti vahva sekä tasapainossa itsensä ja ympäristönsä kanssa. Voimaantumisen seurauksena hän kykenee asettamaan ja saavuttamaan päämääriä, tuntee oman elämänsä olevan hallinnassa sekä itsetuntonsa parantuneen. Naisten Pankin toiminnan perusperiaatteena on toimiminen paikallisten ihmisten, heidän tarpeidensa ja resurssiensa ehdoilla. Hankkeiden idean on synnyttävä paikan päällä, paikallisten ihmisten tarpeista. Ihmisten on sitouduttava hankkeen suunnitteluun, kehittämiseen ja toteutukseen. Tavoitteena on hankkeen itsenäistyminen siten, että ulkopuolista apua ei enää tarvita. Naisten Pankin tuella rahoitetaan mm. kyläpankkien toimintaa, ammattikoulutusta ja muuta yrittäjyyteen tähtäävää toimintaa. Kotimaista ja kansainvälistä tunnustusta Naisten Pankin toimintaa hallinnoi ja hankkeita toteuttaa Kirkon Ulkomaanapu. Työ on saanut kuva/foto: Antti Pentikäinen/Kirkon Ulkomaanapu

15 niin kotimaista kuin kansainvälistäkin huomiota. Suomessa Vastuullinen lahjoittaminen ry valitsi Naisten Pankin vuoden 2012 varainhankkijaksi. Palkinto antaa tunnustusta tuhansien vapaaehtoisten työlle. Kansainvälisesti merkittävä on Naisten Pankin saavuttama menestys Global Awards for Fundraising 2012 kilpailussa. Naisten Pankin ohjausryhmän puheenjohtaja Ritva Ohmeroluoma edusti Naisten Pankkia kilpailun Outstanding Volunteer sarjassa. Ohmeroluoma nimettiin loppukilpailuun yhtenä kolmesta ehdokkaasta. Naisten Pankki on ensimmäinen suomalainen varainhankkija, jonka piirissä toimivat vapaaehtoiset ovat saaneet tämän tasoista kansainvälistä tunnustusta. Osallistu! SKTK on sitoutunut kannattamaan Naisten Pankin työtä taloudellisesti vuodesta 2013 alkaen. Omalta osaltaan jokainen seurakunta ja yksittäinen ihminen voi tukea tätä työtä kolehti- ja lahjoitusvaroin, jotka maksetaan SKTK:n tilille (ks. erillinen laatikko). Ajankohtaista tietoa Naisten Pankin työstä löydät Naisten Pankin internetsivuilta ( SKTK:n toimistosta voit tilata Naisten Pankin esitteitä ja postikortteja jaettavaksi seurakunnan tilaisuuksissa tai muuten vain kiinnostuneille. Kiinnostuneille pyrimme lisäksi järjestämään yhteistyössä Naisten Pankin kanssa yhden tai kahden illan koulutuksen, johon voit osallistua omalta näyttöpäätteeltäsi. Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä Päiviin Tarkemmat tiedot koulutuksen ajankohdasta löydät seuraavasta Rengas-lehdestä tai Renkaan sivulta lähetys ja kansainvälinen diakonia. Womens s Bank Die Women s Bank ist eine Initiative, die 2007 von finnischen Frauen gegründet wurde. Sie ist ein Fundraising-Projekt von Ehrenamtlichen, das Projekte in den ärmsten Ländern der Welt unterstützt, die vor allem Frauen neue Lebensperspektiven ermöglichen. Unterstützt werden z.b. Projekte zum Gründen von Dorfbanken, Grundfertigkeiten wie Lesen und Rechnen sowie Berufsausbildung. Frauen, die die Chance bekommen, ihr Leben und ihre Zukunft in die Hände zu nehmen, eröffnen ihren Familien, ihrer Dorfgemeinschaft und ganzen Regionen neue Perspektiven. Päivi Lukkari kuva/foto: Naisten Pankki/Laura Pääkkönen Unelma: Yhä useampi kehitysmaiden nainen on saanut mahdollisuuden nousta köyhyydestä, yhä useampi perhe on saanut leivän, yhä useampi kylä voi paremmin ja ihmiset ympäri maailmaa ovat liittyneet mukaan tekemään tästä unelmasta totta. Missio: Naisten Pankki tukee kehitysmaiden naisten yrittäjyyttä ja omaehtoista toimeentuloa kestävän kehityksen periaattein. Voit osallistua työhön lahjoituksellasi tilille: Zentrum der finnischen kirchlichen Arbeit Evangelische Kreditgenossenschaft eg BLZ , tilinro Viesti: Spende Naisten Pankki IBAN DE BIC GENODEF1EK

16 Sasu-rippikoulut Vastasimme haasteeseen Pastori Maija Jalass oli mukana aloittamassa Sasu-ripareita 30 vuotta sitten. Mikä teidät silloin aikoinaan sai aloittamaan sasu-riparit? Suomalainen kirkollinen työ Saksassa on alkanut, kasvanut ja kehittynyt pioneerisukupolven eli meidän nyt eläköityvien suomalaisten myötä. Alussa organisoitiin lapsillemme pyhäkouluja ja lapsiperheille perheviikonloppuja. Samanaikaisesti alettiin järjestää suomen kielen tukiopetusta lapsille, ja niin alkoi syntyä kielikouluja eri puolilla Saksaa. Kun lapsemme kasvoivat ja tulivat rippikouluikään, nousi ajatus tarjota heille rippikouluopetusta suomalaisen mallin mukaan leirin muodossa. Aivan ensimmäinen sellainen pidettiin Hannoverin lähellä Cellessä pastori Reijo Virolaisen aloitteesta. Sain olla apuopettajana tällä leirillä. Nuoret konfirmoitiin Hannoverissa Bothfeldin kirkossa. Sysäyksen nykyisille, yhdessä suomalaisen yhteistyökumppanin kanssa järjestettäville leireille antoivat Hessenin suomalaispapit Kai Henttonen ja Pentti Miettinen. Melko varhaisessa vaiheessa he pyysivät minut mukaan leireille toiseksi opettajaksi, ja sain tehtäväkseni hoitaa myös yhteydenpidon rippikoululaisiin talven aikana Saksassa samoin kuin yhteydenpidon suomalaisiin yhteistyöseurakuntiin. Ensimmäinen niistä oli Keski- Lahden seurakunta. Nuorisojoukon kasvaessa jouduttiin pitämään useampia leirejä vuosittain. Niitä pidettiin Heinolan maalaisseurakunnassa, Punkaharjulla (Järvenpään seurakunta), Paltamossa, Virroilla ja sen jälkeen useilla muilla paikkakunnilla. aavistitteko silloin, että leirejä järjestettäisiin vielä vuosikymmenien päästä? Emme silloin ajatelleet tulevaisuutta. Pyrimme vain vastaamaan sen hetken tarpeeseen, joka tuntui olevan kovin haasteellinen. Voimavarat olivat alkuvaiheessa pienet. Suomalais-saksalaiset nuoret lähtivät kuitenkin innolla mukaan. Leiriläisten tutustumisviikonloput keväällä ja jatkoriparit syksyllä sekä isoskoulutus Oberurselissa saivat alkunsa. Vuosi vuodelta opimme lisää, kehittelimme rippikoulumallia meidän olosuhteisiimme sopivaksi. Joinakin vuosina tulijoita oli niin paljon, että oli vaikea saada heitä mahtumaan kolmelle leirille. Myöskään isosista ei ollut pulaa, halukkaita oli enemmän kuin leireille voitiin ottaa. Se kuva/foto: SKTK:n arkisto Maija Jalass oli apuopettajana ensimmäisellä Sasu-riparilla.

17 kertoo osaltaan rippikoululeirien suosiosta. Ongelmana sen sijaan oli joskus löytää kullekin leirille kahta kaksikielistä opettajaa. On rohkaisevaa nähdä, että 80-luvulla aloitettu työ jatkuu edelleen ja että se on kehittynyt yhä enemmän nuoria palvelevaksi ja nuoria ymmärtäväksi työmuodoksi. Mikä mielestäsi on näiden riparien paras anti? Tätä pitäisi kysyä ehkä nuorilta itseltään. Mutta omalta osaltani ajattelen, että leireillä nuoret saavat kokea ainakin sen, että kristittynä eläminen on iloinen asia, samalla kun se on vastuullisesti yhteisöön sitoutumista. Yhdessä koetaan ilot ja surut, yhdessä itketään ja nauretaan. Suomalaissaksalaisen identiteetin kannalta on arvokasta, että nuoret saavat kontakteja suomalaisiin ikätovereihinsa. Näin syntyy ystävyyssuhteita yli oman tutun sukulaispiirin. Ja tietenkin toivomme, että se siemen, joka rippikoulussa kylvetään, putoaa hyvään maahan ja tuottaa aikanaan satoa. Haastattelu: ritva Prinz Das Bes e a Kon ca m wa re n mi ie Ab end e, a n d e e n i a S e e e e n un do e- e insa es un e n h b e n ie So e un erg n e wa re n einfa fantastis. J lia n, Espoo 2011 Deutsch-finnische Konfizeit aus drei Perspektiven : Isosena eri leireillä Die Zeit als isonen war die intensivste und wichtigste. Sich selbst ausprobieren dürfen, die eigenen Fähigkeiten einbringen und darin gefördert werden, auch ganz Neues wagen (vor 80 Leukuva/Foto: Miika Rosendahl Weniges hat mein Leben so geprägt wie die Erfahrungen, die ich in der deutsch-finnischen Konfirmandenarbeit, besonders bei den Konficamps gemacht habe. In dieser Zeit habe ich nicht nur Freundinnen fürs Leben gefunden, sondern auch mein Entschluss, Pastorin zu werden, ist in diesen Jahren gereift. Ich habe die gesamte Laufbahn durchlebt: Mit 15 war ich Konfirmandin, mit Gruppenleiterin, dann Apari (apuopettaja) - und schließlich war ich über mehrere Jahre als Lehrerin und Leiterin bei Konfi-Lagern tätig, zuerst ehrenamtlich, später für 2 Jahre auch in der Funktion der Jugendpastorin (nuorisosihteeri) des ZfkA. Aus den verschiedenen Perspektiven möchte ich kurz berichten: 1989: Heinäsaaren rippileiri Als ich auf meinem Konfilager ankam, kannte ich niemanden: Damals gab es noch keine Vortreffen. Ich war ein zurückhaltendes Mädchen, bin in der Gruppe sicher nicht besonders aufgefallen. Mich hat damals beeindruckt, wie integrierend die isoset auf uns Kleine geachtet haben, jeden aufgefordert haben beim Volleyball mitzuspielen (ich hatte vorher noch nie Volleyball gespielt!) und wie dadurch alle das Gefühl bekamen, dass sie in der großen Gruppe einen Platz finden können. Neu war für mich auch der Kontakt zu gleichaltrigen finnischen Jugendlichen außerhalb des Familienkontextes meine beste finnische Freundin und Patin meines Sohnes habe ich damals in Heinäsaari kennengelernt

18 ten in 2 Sprachen ein Spiel zu erklären war anfangs eine große Herausforderung!) und die eigene religiöse Sprache entwickeln, die Zeit als Gruppenleiterin war ein Intensivkurs in Persönlichkeitsbildung. Dazu kamen die intensiven Gruppenerfahrungen, Verliebtsein und Trennungsschmerz, Vorbild werden und Vorbilder finden. Besonders prägend war für mich die Begegnung mit Kaarina Kati Viljanen: die damalige Pastorin von Hannover hat mich auf meinem Weg zum Theologiestudium begleitet. Als sie 1996 starb, habe ich ihr versprochen, unsere Sache weiterzuführen (mit Unterbrechungen): Apari, Ope, nuorisosihteeri Sehr anders habe ich die Rolle der Lehrerin erlebt. Natürlich gab es da auch noch viele eigene Erfahrungen zu machen, besonders das Unterrichten kam als neue Herausforderung dazu. Als Lehrerin und Leiterin eines Konfilagers habe Koska ja missä olit Sasu-rippikoululeirillä? Parasta m u n ripa rilla oli, ett ä s ie llä oli oikei n kivaa kav e reid e n kanssa ja sa i tutustua toisii n i h misii n. Re becca, Espoo 2012 ich mich aber eher als Bereiterin von Erfahrungen für andere erlebt. Genauer gesagt war es meine Aufgabe als Leiterin, den Konfis und den GruppenleiterInnen so den Boden zu bereiten, dass sie darauf wachsen konnten: dass sie ihre deutsch-finnische und ihre religiöse Identität entwickeln und Freundschaften über Ländergrenzen hinweg knüpfen konnten. Für mich persönlich war der größte Moment meine Ordination zur Jugendpastorin/nuorisosihteeri am in einem deutsch-finnischen Gottesdienst bei der Jahreshauptversammlung des ZfkA. Hier schloss sich für mich der Kreis und zugleich öffnete sich für mich das Berufsleben als Pastorin. Hanna Dallmeier Ystävät, identiteetti, usko Mitä Sasu-riparista jää käteen? 1980-luvulla Sasu-riparin käyneet kertovat kokemuksistaan. Mari Kaarlenkaski: Olin Sasu-riparilla Vääksyn Heinäsaaressa 1989, järjestäjänä oli Keski-Lahden seurakunta. Lähdin suomalais-saksalaiselle riparille, koska sisko oli käynyt saman riparin vuonna 1985 ja kehunut sitä paljon. Tutustuin silloin myös Terhi-siskoni isoseen, Michaelaan, josta tuli myös oma saksalainen isoseni. Mikä on jäänyt mieleesi parhaana kokemuksena leiriltä? Perinteinen leirivastaus: yhteisöllisyys, uudet ystävät, isoset, iltaohjelma, Mari Kaarlenkasken mieleen jäivät yhteisöllisyys ja ystävät hartaudet. Nyt mietittynä: kokemus hyväksyvästä ja rakastavasta Jumalasta sekä, siitä että on olemassa jotain suurempaa, jonka edessä olemme kaikki samanarvoisia ja meidät hyväksytään sellaisena kuin olemme. Mistä Sasu-riparilta saamistasi eväistä on ollut hyötyä elämäsi varrella? Toimin tällä hetkellä kirkon nuorisotyönohjaajana Järvenpään seurakunnassa, joten ripari antoi minulle sysäyksen isosuuteen ja sitä kautta lähteä opiskelemaan kirkon ammattiin. Lisäksi omalta riparilta alkoi elinikäinen ystä- kuvat/fotos: Archiv des ZfkA, privat

19 vyys, kun tutustuin leirin lopussa Hanna Dallmeieriin ja aloitimme kirjeenvaihdon. Olen hänen Janne-poikansa kummitäti ja näemme Hannan ja hänen perheensä kanssa vähintään kerran vuodessa. Oma tyttäreni aloittaa syksyllä saksan kielen opiskelun, toivottavasti myös poikani kahden vuoden kuluttua - yritän jatkaa suomalais-saksalaista ystävyyttä yli sukupolven. Koska ja missä olit Sasu-rippikoululeirillä? Saksassa uskoni kodiksi kehittyivät pian suomalais-saksalaiset seurakunnat ja jumalanpalvelukset. Edelleen minua silloin tällöin pikkuisen yllättää, miten kieli ja toisen kotimaani Suomen kulttuuri vaikuttavat uskontooni. Vaikka käyn varmaan liian harvoin myös jumiksessa saksalaisessa kotiseurakunnassa, se ei ole minulle ihan samaa kuin suomalaisessa tai suomalais-saksalaisessa kirkossa/jumiksessa. Marko Stampehl: Kävin itse riparina vuonna 1986 Heinäsaaren leirin. Pappina olivat Pentti Miettinen (silloin Rüsselsheim-Königstädten) ja Kai Henttonen (Lahti). Sen jälkeen olen ollut vuosina 1988 ja 1989 isosena Heinäsaaressa, vuosina 1990 ja 1991 isosena Sulkavankosken leirillä ja vuonna 1992 Paltamossa iso-isosena. Mikä on jäänyt mieleesi parhaana kokemuksena leiriltä? Mieleen on jäänyt joka tapauksessa yhteisyys, joka kehittyi pian riparilaisten välillä. Löysin oman uskon Jumalaan ja mitä se merkitsee minulle. Ja löysin oman identiteetin. Kun lähdin riparille, olin ehtinyt unohtaa vuosien kuluessa suomen kielen taitoni lähes täysin. Ymmärsin hyvin vähän suomea, en lähes mitään, puhumattakaan että puhuisin. Mutta leirin aikana huomasin, mitä Suomi (sekä kieli että maa) minulle tarkoittaa: se on toinen kotimaani. Kotiin palatessa aloin opetella suomen kieltä uudestaan. Marko Stampehlia Sasu-ripari innosti opettelemaan suomen kieltä uudestaan. Viime kesänä törmäsin turistina Helsingin Temppeliaukion kirkon rippijuhlaan. Halusin vain käydä sunnuntaiaamuna jumalanpalveluksessa, joka osoittautuikin rippijuhlaksi. Monet tutut laulut laulettiin, minä olin innolla mukana, ja moni ihana muisto nuoruuteni rippileireistä tuli mieleen. Kun jumalanpalvelus oli ohi, oli aavistus samanlaisesta surullisesta fiiliksestä, joka varmaan on jokaisella rippileirin loppuessa. Mistä Sasu-riparilta saamistasi eväistä on ollut hyötyä elämäsi varrella? Olen löytänyt ystäviä ja oman uskoni Jumalaan. Olen löytänyt itseni. Nuo ovat varmasti tärkeimmät eväät. Haastattelut: Ritva Prinz kuvat/fotos: Antti Malinen, privat Parasta riparilla oli viimein en ilta, koska me laulettiin ja pidettiin hauskaa koko illan ajan. Sanna, Lappeenranta

20 toripaikka / Marktplatz Vuokrataan hyviä, lämpimiä rantamökkejä. H. Laurila Lempäälä p , fax , Yöpymismahdollisuus Berliinin Suomikeskuksessa. Schleiermacherstr. 24 a, Berlin, alk. 30 /yö, [email protected] PEPESOUND Äänentoistopalvelu/Beschallungstechnik Digitalisoin levyt, kasetit sekä nauhat / Ferienwohnung Savo-Leppävirta-Ortsmitte: 2-ZW, KBB, sehr gut ausgestattet, 2.OG, 58 qm, für 3-4 Personen, 400 /Wo. Info: [email protected] (FIN), [email protected] (D) Haluatko mittatilaustyönä tehdyn aidon ja edullisen suomalaisen saunan? Tarvikkeet ja tekijät Suomesta. Lyhyt toimitusaika. Mallisauna nähtävissä sop. mukaan. Soita: (suom./deutsch)/ Rauli tai (suom.)/ykä Uusi nettikauppa, jossa suomalaisia luonnonkosmetiikan merkkejä esim. Frantsila. 100% luonnosta. 100% luotettavasti. Toimistopäällikkö Speak & Fun Kielimatkat Etsimme tällä hetkellä Kölnin toimistoomme suomenkielistä toimistopäällikön äitiyslomasijaista alkaen. Työtehtäviin kuuluu mm. asiakaspalvelu, internetmarkkinointi, kääntäminen, kotisivujen kehittäminen, erilaiset toimistotehtävät. Saksankielisen ansioluettelon pyydämme lähettämään Christopher Thebingille sähköpostitse osoitteeseen [email protected] Ks. myös Finnisch-Schwedisch-Englisch Spanisch-Deutsch u.a. Sprachen WM Dolmetsch- und Übersetzungsbüro Ökon.mag./KTM Gunn Wasenius-Mahn vereidigte Dolmetscherin und Übersetzerin/ valantehnyt kielenkääntäjä Spittweg 3, Bad Zwischenahn Tel Fax Mobiltel [email protected] GOOD NIGHT, BETTER DAY. Runkosängyt Jenkkisängyt Petauspatjat Sängynpäädyt Helmalakanat Pussilakanat Hanauer Landstrasse Frankfurt Puh Fax [email protected] Frankfurt München Düsseldorf Berlin Stuttgart Hamburg Wien Zürich Erikoispsykologi, psykoterapeutti, työterveyspsykologi, työnohjaaja/coach, PsL MERVI SEPPÄLÄ Psykologin palvelut ja psykoterapia internetvälitteisesti (mm. Skype) , [email protected], Valviran laillistama ( Heilende Hände Finnische Massagetherapeutin 10 v. kokemusta, tyytyväisyystakuu zu Hause, Büro, Hotels Wellness-Stress-Burnout Tilaukset: (AB)

21 Palveluhakemisto / Dienstleistungen Suomalainen kätilö ja (perhe)terapeutti Finnische Hebamme und Systemische Therapeutin Taina Palokangas-Büsing Steinbruchstr. 15, Hannover, [email protected], Suomalainen hammaslääkäri Hannoverissa Zahnarztpraxis Marianne Lienard Hauptstr. 42, Ortsteil Wettbergen, Hannover Telefon: Suomalainen toimintaterapeutti / Ergotherapeutin Sari Heipp München, puh./tel , [email protected] Vereidigte Übersetzerin & Dolmetscherin Virallinen kääntäjä & tulkki, KTM (Helsinki) ELINA OLDENBOURG Tel Fax Güntherstr. 4, Frankfurt a.m. [email protected] FinnisCH-DeutsCH-FinnisCH Vereid. Übersetzerin u. Dolmetscherin Dr. Angela Plöger Vogt-Groth-Weg 22, Hamburg Tel Valantehnyt kielenkääntäjä/tulkki, KK Vereidigte Übersetzerin/Dolmetscherin RITVA JAKOILA Treisberger Str. 8, Frankfurt a.m. Tel Fax [email protected] Valant. kielenkääntäjä beeidigte Dolmetscherin Ritva Kaarina Schröder FINNISCH-SCHWEDISCH-DEUTSCH Ebelingstr. 4, Hannover Tel , Fax [email protected] Rechtsanwalt, Fachanwalt für Steuerrecht Kai Schröder Beeidigter Dolmetscher, Englisch-Deutsch Tel , Fax Psychologische Einzel- & Paarberatung auf Deutsch, Finnisch und Englisch Satu Marjatta Massaly HP Psychotherapie Köln Guldenbachstraße 1 Mobil suomalainen yleislääketieteen erikoislääkäri Sanna Rauhala-Parrey Bahrenfelder Steindamm 37 / Ecke Thomasstraße, Hamburg Puh , Fax avoinna: ma 9-13 ja 16-18, ti 9-14, ke 9-12, to 9-12 ja sekä pe 9-14 Suomalainen psykoterapeutti Dr.med. Carita Schneider Friedensallee 62a, Hamburg Puh./Tel.: Psychotherapie auf Schwedisch, Deutsch und Finnisch Lento-ja laivaliput, seuramatkat Eija Kassner, TravelNet Tel , , [email protected] Tarv. myös iltaisin ja viikonloppuisin! Verot/Steuern Veroja suomeksi ja saksaksi Deutsch - Finnisches Steuerrecht Steuerberatung Trosien Steuerberaterin Dipl. Kffr. Sari M. Trosien Tel , Fax: -51, [email protected] Ks. myös

22 Der Mann hinter den Fotos Manfred Johann (geb. 1952) ist von Beruf Grund- und Hauptschullehrer und ein leidenschaftlicher Hobbyfotograf. Zusammen mit seiner finnischen Frau Kirsti wohnt er in Bergisch Gladbach. Er ist Mitglied der finnischen Gemeinde in Köln und bereichert seit vielen Jahren Rengas mit seinen schönen Fotos. Wie wurde das Fotografieren Ihr Hobby? Zum Fotografieren kam ich im Alter von 14 Jahren, angeregt durch meinen Vater, der als Hobbyfotograf eine Dunkelkammer im Eigenheim besaß. Es war aufgrund der mit dem gemeinsamen Hobby entstehenden Konkurrenz zwischen Vater und Sohn nicht ganz einfach für mich, das Fotolabor zu erobern. Ich erlernte das Entwickeln von SW-Filmen und die Anfertigung von SW-Vergrößerungen. Zunächst fotografierte ich mit einer einfachen Sucherkamera, und kaufte mir später, nachdem ich als Schüler in den Sommerferien mir das nötige Geld erarbeitet hatte, meine erste Spiegelreflexkamera mit zwei Objektiven. In meinem Zuhause hatte ich die Möglichkeit, mir ein kleines Porträtstudio einzurichten, in dem ich Freunde, Bekannte und Nachbarn ablichtete. Gelegentlich fotografierte ich auch auf Messen und im Rahmen von Feiern und Hochzeiten. Im Laufe der Zeit arbeitete ich mich in die Farbfotografie ein, benutzte Colornegativ- und Diafilme und war begeistert, Ende der 1970er Jahre mein erstes eigenes Farbfoto vergrößern zu können. Im Rahmen von Schule und Unterricht leitete ich viele Hauptschülerinnen und schüler in Arbeitsgemeinschaften zum Fotografieren an und unterrichtete einige Jahre an der Jugendkunstschule Leverkusen Fotografie. Mit dem Einzug der Digitalfotografie vollzog sich eine große Veränderung, sogar eine fotografische Revolution. Die Analog-Spiegelreflexkameras wurden zur Seite gelegt, die erste kleine Digitalkamera und letztlich 2008 eine digitale Spiegelreflexkamera mit Objektiven vom Weitwinkel über Makro zum ausgedehnten Tele stückweise angeschafft. Die Arbeit in der Dunkelkammer ist nun dem Gestalten der Fotos am Computer gewichen. Dennoch habe ich einen Teil meines analogen Equipments behalten und sogar noch im letzten Winter einen Diafilm mit der analogen Spiegelreflexkamera belichtet. Im Tiefkühlfach lagern immer noch einige Diafilme, die belichtet werden möchten. Was fotografieren Sie am liebsten? Meine Kamera ist bei allen Spaziergängen und natürlich auf Reisen mein ständiger Begleiter, ich liebe die Reise- und Naturfotografie. In den letzten Jahren habe ich mich verstärkt dem Fotografieren seltener Tagschmetterlinge zugewandt, so zieht es mich jedes Jahr

23 Manfred Johann on monien vuosien ajan antanut Renkaalle kauniin ilmeen käyttöömme antamillaan kuvilla. zur Mosel. Dort fliegt in den Weinbergen von Ende Mai bis Ende Juni der seltene Apollofalter, den es auch mit etwas Glück im Südwesten Finnlands (Parainen/Pargas bei Turku) zu sehen gibt. Leider wurde mir dieses Erlebnis noch nicht gegönnt; im letzten Sommer war ich zu früh im Fluggebiet des finnischen Apollofalters unterwegs. Gab es bei Ihren Fotoausflügen eine besonders schöne Begebenheit, die Sie gern erzählen würden? Sehr gern erinnere ich mich daran, dass wir im Sommer 2001 ein Sommerhaus in Paasselkä bei Savonranta/Kerimäki gemietet hatten und im Gästebuch einige Vormieter von den sagenhaften Sonnenaufgängen an dem zugehörigen See schrieben. Nun galt es, den rechten Zeitpunkt für einen Sonnenaufgang zu finden. Gegen 03:00 Uhr stand ich eines Morgens auf und begab mich bekleidet nur mit Schlafanzug und Bademantel und ausgerüstet mit einer analogen Spiegelreflexkamera zum Seeufer. Es war schon hell, der Himmel über dem See orange gefärbt. Nach fast 30-minütiger Wartezeit erschien dann ein kleiner Teil der Sonne in weiter Ferner über der Seeoberfläche ein ganz großer Moment! Langsam stieg die Sonne empor und erreichte schließlich ihre volle Größe, alle Phasen des Sonnenaufgangs wurden auf Diafilm belichtet. Von der Kühle des Morgens nahm ich während des Fotografierens keine Notiz, aber dann spürte ich doch die Kälte und musste mich ins Ferienhaus begeben, um die Nachwärme der Sauna zum Aufwärmen zu nutzen! Durch meine finnische Frau habe ich ihre wunderbare Heimat kennen gelernt, in die es mich jeden Sommer wieder hinzieht. Auch habe ich den finnischen Winter über Weihnachten und Silvester 2002/03 bei Kuusamo erleben dürfen - einmalig! Nordlichter bei einem Gottesdienst am zugefrorenen See zu erleben, war einfach beeindruckend. Sehr gerne möchte ich noch in Lappland die Landschaft und die Färbung des Laubs im September fotografisch festhalten. Interview Ritva Prinz

24 Kotonaan tuolien välissä Maila und Prof. Hans-Christoph Micko haben beide bereits ihren 80. Geburtstag gefeiert. Ihr schenkten die Kinder zum Geburtstag eine Reise zu ihren Wurzeln nach Nordkarelien, ihn nahmen die Töchter mit auf den Jakobsweg. Sehr treffsicher. Denn: Je älter ich werde, desto mehr steigt meine finnische Identität ins Bewusstsein, stellt Maila fest. Der aus dem Grenzgebiet zwischen Tschechien und Deutschland stammende Hans- Christoph Micko dagegen war schon immer gerne unterwegs über alle Grenzen hinweg: fachlich in verschiedenen Sparten der Psychologie, persönlich zwischen den Kulturen und Religionen. Er fühle sich wohl zwischen den Stühlen, sagt er. Eine Strecke von über 50 Jahren haben die beiden inzwischen gemeinsam zurückgelegt. Statt der psychologischen Forschung und Finnischkursen widmen sie heute ihre Zeit vor allem den Enkelkindern. Und wünschen ihnen für ihr Leben Verlässlichkeit, Mut und Zuversicht. Da sprechen Maila und Hans-Christoph aus Erfahrung. Maila ja professori Hans-Christoph Micko tapasivat toisensa vuonna 1958 Lontoossa yhteisen japanilaisen tuttavan luona. Maila opiskeli kielikurssilla ja opetti suomea ja Hans-Christoph oli stipendiaattina. Viehättävä suomalaisneito herätti varsin pian nuoren psykologin kiinnostuksen, mutta Mailalla oli mieluinen ja arvostettu työpaikka erityiskoulun opettajana Helsingissä eikä hän missään tapauksessa aikonut rakastua ulkomaalaiseen. Hans-Christoph puolestaan oli juuri uransa ensi metreillä ja suunnitelmissa oli paljon, mutta ei perheen perustamista. Tarvittiin Sibelius-konsertti Royal Albert Hallissa, lukuisia kirjeitä, tapaamisia ja pitkiä kävelyjä Helsingin rannoilla, ennen kuin avioliittopäätös kypsyi. Siitä on nyt yli 50 vuotta Maila ja Hans-Christoph Mickolla on paljon ystäviä eri kulttuureista. kuvat/fotos: Ritva Prinz

25 En saa saksalaisia koskaan kiinni Puolessa vuosisadassa sekä Suomi että Saksa ovat muuttuneet valtavasti. Hans-Christoph Micko muistelee, että hänen ensimmäisen Suomen-matkansa aikana 1960-luvun alussa vetureita lämmitettiin vielä puulla. Maatalousyhteiskunta on väistynyt korkean teknologian tieltä, koko Euroopan poliittinen kenttä on muuttunut, samoin naisten asema niin Suomessa kuin Saksassakin. 50 vuodessa myös Maila ja Hans-Christoph ovat kulkeneet pitkän, polveilevan tien. Ajattelin muuttaa kokonaan Suomeen, toteaa erinomaista suomea puhuva ja Suomessa jonkin aikaa asunut Hans-Christoph, mutta sain professorin paikan Marburgin yliopistosta. Tästä alkoi hänen pitkä uransa eri tutkimuslaitoksissa ja korkeakouluissa, viimeksi Braunschweigin teknillisessä yliopistossa. Mailalle Saksaan jääminen merkitsi täysin alkuperäisestä suunnitelmasta luopumista. Opettajan tehtäviä hän on kuitenkin pyrkinyt hoitamaan aina, kun siihen on tarjoutunut mahdollisuus. Takana on mm. 30 vuotta opettajana Braunschweigin kansalaisopistossa. Nyt, eläkeläisinä, he ovat yrittäneet tukea tyttäriensä työssä käymistä kaitsemalla säännöllisesti lastenlapsiaan. Suomessa pariskunta viettää aikaa mahdollisuuksien - ja lasten perheiden loma-aikojen - mukaan. Maila toteaa olevansa Saksassa kotonaan, vaikka tietty vierauden tuntu tuleekin aina pysymään: Koska en ole elänyt koko elämääni Saksassa, minulta puuttuu 30 vuotta sitä kokemusta, joka saksalaisilla on enkä saa heitä tässä suhteessa kiinni, vaikka eläisin kuinka vanhaksi! Hans-Christoph puolestaan kertoo olevansa aina jollain tavalla matkalla ja on tyytyväinen siihen. Kun Maila Micko poikkeaa Merimieskirkolla, hän vaihtaa mielellään ajatuksia myös sen johtajan Satu Oldendorffin kanssa. Mickojen perheellä on aina ollut paljon kansainvälisiä kontakteja ja monet heidän ystävistään elävät monikulttuurisessa perheessä. Suvaitseva, uutta oppimaan valmis ajattelutapa onkin hyvin ominaista heille. Ja sen he haluavat jättää perinnöksi myös lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Maila kiteyttää: Toivon, että he osaavat erottaa oleellisen epäolennaisesta ja jaksavat kehittää niitä lahjoja, joita heillä on. Ja että he luottavat niin itseensä kuin muihin ihmisiin ja siihen, että elämä kantaa, että pilven takaa aina tulee esiin aurinko. Ritva Prinz Fennistik an der Universität Greifswald, schon seit 1921! Wenn du dich für ein Studium der finnischen Sprache und Kultur interessierst, lies den Artikel im Internet unter: > ajankohtaista

26 Kiinnostavaa kaupunkisuunnittelua Stadtentwicklung ist immer wieder ein heißes Thema. Noch interessanter wird es, wenn Partner mit verschiedenem Hintergrund und mit unterschiedlichen Methoden kooperieren. Die Stadtplanungsakademie Berlin Helsinki ist seit 2011 ein gemeinsames Projekt der Berliner Senatsverwaltung für Stadtentwicklung und Umwelt und des Helsinkier Stadtplanungsamtes. Die aus der Kooperation entstandene Ausstellung verleiht durch zwei Fallbeispiele Einblick in die Arbeit der Stadtplaner: Verkkosaari, der nördliche Teil des Hafengebiets Kalasatama in Helsinki, und der Flughafen Tegel in Berlin. Architekt Dan Mollgren vom Helsinkier Stadtplanungsamt beleuchtet stellvertretend für die Mitglieder der Akademie die Ergebnisse des Projekts. Dan Mollgrenin mukaan berliiniläisten ehdotus toimi Verkkosaaren pohjoisosan asemakaavan laatimisen pohjana. Tavoitteena on luoda berliiniläisiltä saamiamme oppeja hyödyntäen alueelle asemakaava, joka tarjoaa hedelmälliset lähtökohdat ryhmärakennuttamishankkeille. Työ on vielä kesken, joten emme vielä tiedä, kuinka suunnitelmaa voi soveltaa Helsingin rakentamiskulttuurissa, mutta sen pääajatus on ilman muuta tarkoitus toteuttaa. Monimuotoisempien tulevaisuuden asumis- ja työympäristöjen suunnittelun lisäksi akatemiassa toimiminen on osaltaan vahvistanut Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston kansainvälisten suhteiden ja yhteistyön kehittymistä. Tegelin lentokentän suunnitelmaa valmisteltaessa Helsingin tiimi tapasi myös nimekkäiden eurooppalaisten suunnittelutoimistojen edustajia. Kontaktit heihin ja osallistuminen keskustelevaan suunnitteluprosessiin ovat tervetulleita tuliaisia helsinkiläiseen kaupunkisuunnitteluun, Mollgren kertoo. Hänen mukaansa suomalaisissa herätti kysymyksiä laajan työpaikka-alueen suunnittelu: Voisiko myös Helsingissä suunnata työpaikka-alueita voimakkaammin jollekin tietylle elinkeinolle? Miten erilaiset yritykset saadaan kiinnostumaan Helsingistä ja mitkä ovat kaupunkisuunnittelun keinot siinä? Akatemia tarjoaa henkilöstölle mahdollisuuden oppia asioita kansainvälisessä vuorovaikutuksessa, mikä on globalisoituvassa kaupunkisuunnittelussa tärkeää myös julkisella sektorilla. Toiminnan jatkuvuuden takaa esimerkiksi henkilöstövaihto keväällä 2013, jolloin kaksi berliiniläistä työskentelee Helsingin virastossa. Akatemian tähänastiset tulokset kertovat hedelmällisestä yhteistyöstä, jota halutaan pidemmällä tähtäimellä laajentaa eurooppalaisten kaupunkien väliseksi verkostoksi. Mollgrenin mukaan jatkossakin on tärkeä huomioida, että akatemian jäsenet vaihtuvat määräajoin ja työstettävät aiheet ovat ajankohtaisia ja tuovat konkreettista hyötyä kaupunkien organisaatioihin. Hanna Laajalahti Volontärin Kunst, Finnland-Institut in Deutschland Stadtplanungsakademie Berlin Helsinki: Fallbeispiele Tegel Verkkosaari Ausstellungsdauer Finnland-Institut in Deutschland, Georgenstr. 24, Berlin Tel , Öffnungszeiten: Mo 10 17, Di Do 11 19, Fr 9 15 Uhr, Do geschlossen kuva: Stadtplanungsakademie Berlin-Helsinki

27 Vinkkejä ja vertaistukea - sosiaalinen media auttaa ulkomailla asuvaa Mikä on WG? Mistä voi ostaa salmiakkia? Onko kaupungissa saunaa, jossa voi itse heittää löylyä? Entä avantouintipaikkaa? Mikä on saksalainen vastine Mäntysuovalle? Ehtisikö joku koiravahdiksi? Ulkomailla asuva löytää sosiaalisesta mediasta lääkettä koti-ikävään, käytännön vinkkejä maan tapoihin ja vertaistukea ekspatriaatin koettelemuksiin. Sosiaalinen media tarjoaa ulkomailla asuville suomalaisille oivallisen kanavan jakaa tietoa ja kokemuksiaan muiden samassa tilanteessa, maassa tai kaupungissa olevien kesken. Facebookin Suomalaiset Berliinissä ja Suomalaiset Saksassa -ryhmissä käydään aktiivista keskustelua päivittäin. Täällä ei tunneta tyhmiä kysymyksiä, ja vaikka kasvotusten on harva tavannut, yhteisöllisyyden tunne on vahva. Suomalainen auttaa suomalaista ja kanssakavereita tuetaan ainakin ulkomailla. Monella muullakin saksalaisella kaupungilla on oma suomalaisryhmänsä Facebookissa, ja tietysti myös Suomessa asuvat saksalaiset löytävät kohtalotoverinsa omasta ryhmästään. Virtuaalimaailmasta kasvokkain Asuntoasiat ovat yksi ryhmien suosituimmista aiheista: asunnonetsijät ja omaansa eteenpäin vuokraavat kohtaavat vaivattomasti ja ilman kielimuurista aiheutuneita väärinkäsityksiä. Työmahdollisuuksistakin kysellään tiuhaan. Jos saksankieliset koukerot vaikkapa verotus-, sosiaaliturva- ja muuttoasioissa tuntuvat hankalilta, voi foorumin kautta saada olennaisimmat tiedot tiivistettynä suomeksi ja kokemuksen syvällä rintaäänellä höystettynä. Sosiaalisen median kontaktit saattavat johtaa myös kohtaamiseen kasvotusten. Monissa suomalaisryhmissä sovitaan kuukausittaisesta suomalaistapaamisesta, kantiksesta, yhteistuumin päätettävässä paikassa. Konserttiin tai messuille voi saada mukaansa suomalaisseuraa, vaikkei oltaisikaan vielä aiemmin tavattu. Kynnys tutustua ja luottaa vieraaseen on matalampi Suomen rajojen ulkopuolella täällä ollaankin jo melkein tuttuja eikä turhia ujostella. Joulun alla sokea suomalainen löysi Facebookryhmän kautta nopeasti saattajan mukaansa lääkärikäynnille vieraassa paikassa, kun sovittu apuri joutui viime hetkellä peruuttamaan keikan. Vuoden alussa sai alkunsa myös oletettavasti ensimmäinen sosiaalisessa mediassa perustettu suomalainen pesäpalloseura Berliinissä. Sosiaalinen media on nimensä veroinen vuorovaikutuksellinen väline ja ulkomailla asuvat suomalaiset ovat oppineet ottamaan siitä ilon irti. Kun koti-ikävä iskee, voi klikata ryhmän sivuille ja muistaa taas, että muutama muukin on samassa veneessä ja ehkä lähempänä kuin ajattelikaan. Milloin olikaan seuraava kantis? Ja WG se tarkoittaa kimppakämppää. Heini-Tuuli Onnela (teksti on lyhennetty, lyhentämätön versio > uutiset > ) kuva: BrandtMarke/ pixelio.de Kulttuurivinkit löydät Suomen suurlähetystön ja pääkonsulaatin verkkosivujen kulttuurikalenterista osoitteesta

28 Ilmoitus/Anzeige Karpalo häätää bakteereita Ungefähr 60% der Frauen haben eine Harnweginfektion mindestens einmal im Leben. Viele Frauen leiden auch an störenden wiederkehrenden Infekten. Der häufigste Erreger der Infektion ist die E.coli-Bakterie. Die Bakterie hat haarähnliche Fimbrien, mit denen sie sich an den Zellen der Schleimhäute im Urogenital- Trakt anheftet und eine Infektion auslöst. Unser Produkt LactoLady enthält Proanthocyanidine (PACs) aus dem Cranberry-Extrakt. Diese PACs verhindern die Anheftung der E.coli-Bakterien an die Schleimhautmembran. LactoLady bringt durch vier verschiedene auch natürlich in den Schleimhäuten des Urogenitaltrakts vorkommende Stämme von Milchsäurebakterien die Flora wieder ins Gleichgewicht und stellt so die ursprüngliche Schutzfunktion der Schleimhaut wieder her. Viheliäs virtsatietulehdus Lähes 60 % naisista saa virtsatieinfektion ainakin kerran elämänsä aikana. Heistä vähintään kolmanneksella tulehdus vielä uusiutuu saman vuoden aikana. Tavallisin tulehduksen aiheuttaja on suoliston bakteeri E.coli, joka pääsee siirtymään virtsaputkea myöten virtsarakkoon. Bakteeri tarttuu rakon limakalvoihin ja aiheuttaa tulehduksen, joka saa aikaan tihentynyttä virtsaamistarvetta sekä kirvelyä ja kipua virtsatessa. Tulehduksen uusiutumisriskiä etenkin vanhemmilla naisilla lisäävät hormonimuutokset ja heikentynyt vastustuskyky. Karpalon flavonoidit vastaan tulehdusbakteerit Karpalon teho bakteereita vastaan perustuu sekä marjan happamuuteen että marjassa oleviin flavonoidiyhdisteisiin. Karpalon flavonoidit - tarkemmin proantosyanidiinit, PAC - ovat yhdisteitä, jotka antavat marjalle mm. punaisen värin. Proantosyanidiinit pystyvät estämään E.coli -bakteerien tarttumista virtsarakon seinämän soluihin. Bakteerit kiinnittyvät seinämään erityisten hapsujensa avulla, jotka karpalon flavonoidit tekevät toimintakyvyttömiksi. Bakteerit eivät kykene tarttumaan virtsarakon seinämiin, vaan huuhtoutuvat pois. Maitohappobakteerit suojaavat intiimialuetta Maitohappobakteerit eivät ole pelkästään suoliston hyviä bakteereita, vaan ne vastaavat myös intiimialueen hyvinvoinnista. Toistuvat antibioottikuurit heikentävät suoliston hyviä maitohappobakteereita, mikä voi vähentää myös intiimialueen suojaa. Karpalouute ja maitohappobakteerit yhdessä luonnollinen suoja virtsateille Karpalouute-maitohappobakteerivalmiste Lacto Lady on vaivaton, luonnollinen keino lisätä virtsateiden puolustuskykyä. Tabletissa on neljä erilaista maitohappobakteerikantaa sekä tutkitusti korkea pitoisuus marjan proantosyanidiineja. Lacto Ladya voi käyttää pitkäaikaisestikin, ja se sopii myös raskauden ja imetyksen aikana. Liisa Kansanen Vitabalans Oy, Hämeenlinna, Suomi Myynti Saksassa: Blanco-Pharma GmbH, Oasenweg 3, Ellerbek kuva: Fotolia/Yuri Arcurs

29 Taisteluja monella tasolla Riikka Ala-Harjan kuudennen romaanin, Maihinnousun (2012), julkaisua seurasi kohu, jota puitiin muun muassa Helsingin Sanomien sivuilla. Romaanista lähti liikkeelle eettinen keskustelu siitä, miten paljon kirjailija saa tuoda teokseensa asioita reaalimaailmasta, kuten läheistensä elämästä. Sanotaan, että romaani on kuin sika, joka syö sisäänsä kaiken, ja toisaalta kukaan ei kirjoita tyhjiössä. Yleensä lukijat eivät edes tunne kirjailijan lähipiiriä henkilökohtaisesti eivätkä tiedä, millä kaikella on taustansa todellisuudessa. Kyse on myös taiteesta, jolle ei ehkä ole syytäkään asettaa rajoja. Kohusta huolimatta ja siitä riippumatta Ala- Harjan teos on erinomainen. Normandiassa elävän Julien maailma järkkyy, kun ensin pettää mies ja sitten sairastuu tytär. Avioliiton mukanaan tuomat myrskyt ja syöpää vastaan taistelu rinnastuvat Normandian maihinnousuun, joka tapahtui 60 vuotta aikaisemmin samalla rannalla, jolla Julie käy omaa kamppailuaan. Taisteluteema kulkee läpi koko kirjan, olivat sitten kyseessä toisen maailmansodan tapahtumat, lapsen sytostaattihoidot tai jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut. Tarinan kertojana toimii Julie. Hän on historioitsija ja maihinnousuopas, joka kertoo erilaisille turistiryhmille tarinoita maihinnoususta ja toisesta maailmansodasta. Kirjan aikana käydään Julien kuvailemana läpi koko salamarakkautena alkanut yhdeksänvuotinen avioliitto, joka päättyy, koska miehellä, Henrillä, on toinen nainen. Ajoittain Julie pohtii, aiheuttiko karille ajautunut avioliitto lapsen sairastumisen. Toisaalta hän ymmärtää, että elämässä on kyse sekä sattumasta että omista valinnoista. Riikka Ala-Harjan tyyli on tiivistä. Kieli on sujuvaa, tilannekuvaukset etenevät ja ajatusten kaaret sulkeutuvat. Tarinassa ei ole mitään turhaa tai ylimääräistä, vaan kaikki kietoutuu yhteiseen teemaan. Tyyli toimii myös keventäjänä; kirjan raskailla aiheilla ei mässäillä, vaan asiat todetaan, niin kuin ne tapahtuivat. Sodassa on vain voittajia tai häviäjiä, tasapeliä ei tunneta, pohtii Julie. Raskaasta aiheestaan huolimatta kirja ei ahdista lukijaansa, vaan tarjoaa selviytymiskertomuksen. Harva tästä elämästä kamppailutta pääsee. Syöpää vastaan taisteleminen on kuin sotilaiden lähes mahdottomalta tuntunut tehtävä rantautua ja ottaa haltuun normandialainen ranta. Kaikki sodat kuitenkin päättyvät joskus, ja on aika mennä eteenpäin - kohti uusia taistelutantereita. Heidi Viherjuuri kuva: LIKE kustannus Riikka Ala-Harja, Maihinnousu Like Kustannus 2012 ISBN

30 kielikoulu H v H v lik l v - lik l v - i! i! nyt alkaa tämä lukuvuosi olla lopuillaan useimmissa osavaltioissa, niin myös suomi-koulujen osalta! eräs opettajatoverimme, Marja-Leena Müller, lopettaa 30-vuotisen uurastuksensa Münchenin suomi-koulussa. Kiitämme häntä lämpimästi hänen panoksestaan Münchenin koululaisten ja koko suomi-koulu-yhteisön hyväksi! Marja-Leenan kanteleryhmät ovat legendaarisia, ja pyysimmekin häntä kirjoittamaan tälle sivulle työstään ja ajastaan Münchenin koulussa. toivotamme kaikille oikein hyvää kesää ja juhannusta sekä ennen kaikkea rentouttavaa kesälomaa! pedagogisen neuvoston puolesta PÄIVI NURMI-STEINKE (puheenjohtaja) 30 vuotta Suomi-koulussa Kun minulta alakouluiässä kysyttiin, mikä minusta tulee isona, vastaukseni oli selkeä: Miusta tulee kansakoulunopettaja ja iskelmälaulajatar; talvet mie opetan lapsia koulussa ja kesällä kiertelen tanssilavoilla keikalla. Haave opettajan ammatista kehittyi oppikoulussa suomenkielen opettajaksi. Toisin kuitenkin kävi. Ylioppilaaksi päästyäni hain sairaanhoitajakouluun, koska halusin valmistua ammattiin nopeasti. Erikoistuin lastensairaanhoitoon. Ollessani sairaanhoidon opettajan sijaisena sairaanhoito-oppilaitoksessa päätin aloittaa pedagogisen opiskelun. Ei minusta kuitenkaan sairaanhoidon opettajaakaan tullut. Syynä siihen on herra Müller, jonka matkamuistona lähdin vuonna 1974 rouva Müllerinä Länsi-Berliiniin. Puheenjohtajan nuija ja kantele Vuonna 1983 asetuimme Müncheniin. Perheeseemme kuului silloin jo kaksi tytärtä: Laura (s.1977) ja Saara (s.1980). Münchenissä oli vuodesta 1978 toiminut Suomi-koulu eli Muksula. Meistä tuli heti koulun jäseniä. Yllättäen minut oitis valittiin koulun johtokuntaankin. Vuonna 1987 nousin koulun puheenjohtajan pallille, ja viihdyin tehtävässä 8 vuotta. Koulussamme aloitettiin 5-kielisen kanteleensoiton opetus vuonna 1988 musiikkipedagogi Leena Pantsun johdolla. Leena palasi vuoden lopulla Suomeen ja houkutteli minut työnsä jatkajaksi. Nyt kanteleet ovat soineet jo 25 vuoden ajan. Soittajia ja innostusta on riittänyt. Tällä hetkellä kanteleryhmässä soittaa viisi tyttöä. Harjoittelemme esitystä koulumme 35-vuotisjuhlaa varten. On iso haaste saada kanteleet soimaan sopuisasti, kun jokainen soitin soi yksilöllisesti. Me-henkeä riittää Suomi-koulumme kasvoi vuosi vuodelta. Vähitellen alkoi tulla tarvetta tarjota alle 3-vuotiaillekin ohjelmaa, kun he äitiensä kanssa odottelivat vanhempien sisarusten opetuksen loppumista. Aloitimme laululeikkipiirin, jonka opetus lankesi minulle. Laulettu ja leikitty on jo noin 20 vuotta. Viime vuodet olen vetänyt 3-vuotiaiden puuhapiiriä, jossa juttelemme ajankohtaisesta teemasta (esim. kevät). Askartelemme jonkun helpon jutun, kuten purjeveneen, paperille. Lempilauluille ja -leikeillekin jää vielä hetkinen aikaa ennen kuin laulamme lopettelulaulun luvulla koulun oppilasmäärä oli kasvanut niin, että opetuspaikkaa oli vaihdettava. Vuokrasimme Münchenin kaupungilta Theresien-Gymnasiumista yhdeksän (9!) luokkahuonetta, jotta jokaisella ryhmällä olisi oma tila ja vielä yksi äideillekin. Koulun oppilasmäärä ylitti vähitellen jo

31 100 ja on edelleen nousussa. Oppilaita on suomalais-saksalaisista perheistä, kokonaan suomalaisista tai esim. suomalais-irlantilaisista, suomalais-kreikkalaisista tai suomalais-amerikkalaisista perheistä sekä myös sellaisista perheistä, joiden äiti on itse ollut koulun oppilas. Mekin ajelemme keskiviikkoisin kolmen sukupolven (mummo, tytär ja lapsenlapset) voimalla Suomi-kouluun. Münchenin Suomi-koulu eli Muksula on paikka muksuille. Paikka, jossa lapset viihtyvät. Koulun kasvettua on lämminhenkinen tunnelma säilynyt. Me-henki, jota vaalitaan esim. vuosittain järjestettävällä motivaatioleirillä. Alkuvuosina leirien teemana oli usein musiikki ja kanteleensoitto. Sitten pidettiin muutamia sanataide-leirejä, joilla esitettiin teatteria ja loruiltiin. Viime vuosien leirien aiheena on ollut urheilu ja liikunta; on ollut pesäpalloa sekä tanssia ym. Lapset viihtyvät leirillä. Siellä me-henki kehittyy ja vahvistuu, minkä huomaa koulussakin leirin jälkeen. Johtokunnassa ja puheenjohtajana piti huolehtia toiminnasta ja rahoituksesta. Opettajan tehtäviin on kuulunut opetussuunnitelmien tekoa lukukautta varten, oppituntien valmistelua, kanteleen viritystä ja soittoa, nuottien kopioimista. Keskiviikkoisin mennään kouluun; se merkitsee laulamista, leikkimistä, askartelua, kanteleensoittoa ja ihmisten kohtaamista suomen kielellä! Tärkeintä minulle on ollut lasten ja vanhempien kohtaaminen. Opetustilanne on vuorovaikutusta. Vaikka kuinka suunnittelee oppitunnin, ei sen kulku useinkaan mene suunnitelman mukaan. Opetustilanne on aina ainutkertainen ja kehittyy omanlaiseksensa monestakin syystä. Juuri se tekee opetuksesta mielenkiintoisen ja haastaa reagoimaan tilanteisiin ja luomaan uutta. On ollut ILO olla mukana Suomi-koulu-työssä. Lasten aitous ja heiltä saatu palaute ja kiitos on antanut voimia jaksaa. Haikeana olen nyt jättämässä 30 vuoden työrupeamaa Muksulassa. Olen onnellinen siitä, että kuitenkin pääsin opettajaksi, kuten koulutyttönä haaveilin. Olen kiitollinen kaikista kouluvuosista, joihin mahtuu paljon, mitä muistella eläkepäivinä. Tärkeintä virkaani (mieheni arvion mukaan) en aio kuitenkaan jättää ja se on OLLA SUO- MALAINEN! Münchenin Suomi-koululle toivotan vireitä toiminnan vuosia edelleenkin! Säilyköön yhä lämminhenkinen tunnelma ja me-henki niin opetustyössä kuin johtokunnassakin, jossa tarmokkaat suomalaissiskot suunnittelevat ja toteuttavat mahtavaa toimintaa! Marja-Leena MüLLer Mitä kolmekymmentä vuotta Suomi-koulussa on minulle merkinnyt kuva: Muksulan arkisto

32 rovasti jaakko Launikari ( ) Rovasti Jaakko Launikari menehtyi sairaskohtaukseen kotonaan Ruotsissa. Hän oli kuollessaan 73-vuotias, hän oli syntynyt Kuusankoskella 30. toukokuuta Jaakko Launikari valmistui teologian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1964 ja vihittiin papiksi saman vuoden kesäkuussa Helsingissä. Suurimman osan työurastaan Launikari työskenteli kirkon ulkosuomalaistyön parissa. Aluksi hän palveli Ruotsissa siirtolaispapin ja Ruotsin suomenkielisen seurakuntatyön keskuksen pääsihteerin tehtävissä. Tämän jälkeen hän palasi vuonna 1974 Suomeen vastaperustettuun Kirkon ulkomaanasiain keskuksen diasporatyön sihteerin virkaan ja myöhemmin ulkosuomalaistyön johtajan ja jaostopäällikön virkaan. Näissä kirkon ulkosuomalaistyön tehtävissä hän toimi yhtensä yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Tämän jälkeen hän palasi seurakuntatyön pariin, ensin Tuusulassa ja sitten eläkkeelle siirryttyään Ruotsin Hammarbyssä. Työnsä ohella Launikari oli mukana monissa luottamustehtävissä niin kotimaassa kuin kansainvälisissä yhteyksissä. Siirtolaisuuden lisäksi Launikarin sydäntä lähellä oli ihmisoikeustyö. Launikari myös kirjoitti useita siirtolaisuuteen liittyviä julkaisuja ja artikkeleita. Rovasti Jaakko Launikari oli hyvin kielitaitoinen ja monipuolisesti lahjakas ja määrätietoinen johtaja. Hänen visionsa ja aktiivisen toimintansa ansiosta suomalainen kirkollinen työ muodostui osaksi Ruotsin kirkon omaa toimintaa. Hän kehitti kirkkomme ulkosuomalaistyön strategiaa ja toimintatapoja yhteistyössä luterilaisten sisarkirkkojen kanssa eri puolilla maailmaa Kunnioitamme rovasti Jaakko Launikarin muistoa ja hänen laajaa ja monipuolista elämäntyötään ulkosuomalaisten parissa ja otamme osaa hänen läheistensä suruun. Jaakko Launikarin muistohartaus pidettiin Tuusulan kirkossa ilkka MäKeLä rovasti kirkon ulkosuomalaistyön sihteeri kuva: Kotimaa-lehti

33 Lepa nieminen ( ) Lyhyen ja raskaan sairauden jälkeen nukkui Lepa ikuiseen uneen. Palattuaan 50 vuotta Kölnissä olon jälkeen takaisin Suomeen hänelle jäi pari vuotta nauttia kotimaan valoisista päivistä ja rikkaasta luonnosta yhdessä Sylvin kanssa. Hän tallusteli kotipihalla, mökillä, ajeli päivät pitkät polkupyörällä nautiskellen luonnosta ja seuraillen ihmisten askareita. Ystävät Saksassa ja vieraat sieltä olivat hänelle aina tärkeitä. Hän yhdisti, kannusti, innosti ahertamaan - aina eteenpäin. Elämän ilo ja seuranpito, elämästä nauttiminen - joka hetki siinä oli hänen elämänsä viisaus. Toukokuussa hänet siunattiin Äänekosken hautausmaalle. Nach einer kurzen und schweren Erkrankung ist Leo Nieminen in Äänekoski, Finnland verstorben. Lepa hat 50 Jahre in seiner zweiten Heimat Köln gelebt. Vor zwei Jahren ist er mit Sylvi nach Finnland zurückgekehrt. Hier konnte er die hellen Tage seiner Heimat - und vor allem die von ihm so geliebte Natur - genießen. Er war immer unterwegs, mit Fahrrad oder zu Fuß und beobachtete die Menschen in ihrem alltäglichen Tun. Auch während der Zeit in Deutschland war er eine Person, für die Geselligkeit und Frohsein an erster Stelle stand. Er begrüßte alle Neuankömmlinge der finnischen Gemeinde in Köln und hielt engen Kontakt zu allen langjährigen Weggefährten. Sein wichtigster Tag im Leben war immer der , an dem er vielen Kindern ein unvergessliches Weihnachtsfest bescherte. Sein Lebensmotto war stets, das Leben zu genießen und es achtsam zu verbringen. Im Mai wurde er in seiner neuen Heimat Äänekoski beigesetzt. sylvi, anu ja Minna nieminen Ystävät Kölnin seurakunnassa ja DFG:ssä muistavat lämmöllä Lepaa ja sytyttivät kynttilän hänen muistokseen messussa Die Freunde in der finnischen Gemeinde und der DFG Köln behalten Lepa in herzlicher Erinnerung und hielten für ihn am eine Gedenkfeier ab. Der wesentliche Inhalt des dort vorgetragenen Nachrufs kann unter > Gemeinde Köln nachgelesen werden. Ole antanu in lle yst vi Runolähde: Kotien rukouskirja, Lasten Keskus Oy Herra, o e anta u mi l e yst iä j ka k e i eid n kan saan el m i t keä e ke. Kiitos yst istä, ka ova muista e mi ua o ottamatta. Kiitos yst istä, ka j kava o elli e e ke kadehtimatta. Kiitos yst istä, ka l ottava mi uun e kinä, jolloin o en ep varma tai hä i s i. Kiitos yst istä, ka uolustava mi ua vä r yden kohda e sa. Kiitos yst istä, joiden yst ttä en o e ansain u, vaan saa u l hjana. Herra, a na mi un kasvaa yst yde sä yst ie i vertai eksi: ro kai emaan ma entu tta, kuun e emaan h istu tta, loh ttamaan mu ellista, kan ustamaan elokasta. Herra, t nä n t hdon kiittää yst iä yst ydestä, lu ittaa enti estä n yst yden si eitä, tuoda si un e esi r ko k e sa yst ie i pa haan ja e est k en

34 Sasu-juhlavuosi 2013 Ensimmäinen saksalais-suomalainen ripari järjestettiin Lahden Heinäsaaressa vuonna Nyt, 30 vuotta myöhemmin, Sasu-ripareita järjestetään Espoon Hvittorpissa ja Turun Harvan saarella. Juhlavuoden kunniaksi järjestämme Saksan suomalaisissa seurakunnissa riparimessuja, joihin kutsumme kaikkia Sasu-ripareilla kautta vuosikymmenten konfirmoituja. Tervetuloa riparimessuun laulamaan vanhoja tuttuja veisuja, kertomaan ja kuulemaan mieleenpainuvimpia riparimuistoja, siunattavaksi alttarille! Jos haluat osallistua riparimessun toteutukseen, ota yhteyttä alueesi pappiin. juhlavuoden riparimessut / Festgottesdienste Su/So 1.9. Hamburg Su/So :00 Bielefeld La/Sa :30 Hannover Su/So :00 Berlin Su/So :00 Düsseldorf La/Sa :00 Münster Su/So :00 Köln La/Sa :00 Karlsruhe Su/So :00 Frankfurt Su/So :00 München Su/So :00 Stuttgart Su/So :00 Nürnberg Herzlich willkommen zum Konfi-Fest-Gottesdienst! Wir singen alte NSV-Schlager, erzählen und hören Erinnerungen von den Konficamps, feiern das Abendmahl und es gibt die Möglichkeit, am Altar gesegnet zu werden. Das erste finnisch-deutsche Konficamp wurde 1983 in Lahti organisiert. Heute gibt es zwei Konficamps in Espoo und in Turku. Zur Feier des 30-jährigen Jubiläums laden wir alle, die auf den finnisch-deutschen Konficamps konfirmiert wurden, zu einem Konfi-Fest-Gottesdienst ein. Wenn du den Konfi-Fest-Gottesdienst mitgestalten möchtest, melde dich bei der finnischen Pfarrerin / dem Pfarrer auf deinem Gebiet! kuva/foto: Ari Geil

35 kirkolliset toimitukset KASTE Keira adena Katerine Ferenz synt München kast Vaterstetten Liina Meeri Leitto synt Hamburg kast Hamburg Mika Klaus iivari jalass synt Berlin kast Berlin Milla Leeni Karlson synt Hamburg kast Hamburg HAUTAAN SIUNATTU Leo ( Lepa ) nieminen s Lammi k Äänekoski Mailis Müller-Wiedensee k Köln Max von schoultz s Brest-Litowsk k Münster kuva/foto: istockphoto - hidesy