HELSINGIN KOTIKAUPUNKIPOLUT P O H J O I S K Ä P Y L Ä, katseluversio osa 1: Pohjolanaukiolta vuoritalolle, erikoisammattikoululle ja Taivaskalliolle
Johdanto Helsingin kaupunki varautui teollistumisen myötä voimistuvaan väestönkasvuun hyvissä ajoin ostamalla maata naapurikunnista. Kumpulan säteritilan se hankki omistukseensa jo 1893. Asuntopulan kärjistyessä 1910-luvulla toteutettiin omaleimainen asutusprojekti, josta nykyinen Käpylä sai alkunsa. Nimensä aiemmin Välitaipaleena tunnettu alue sai kuitenkin naapuritilan ruotsinkielisestä nimestä Kottby, josta varhaisin säilynyt maininta on vuodelta 1556 muodossa Kåtteby. Sen kantatila on edelleen olemassa Oulunkylässä vanhan kirkon lähellä. Käpyläläiset toimivat hyvin aktiivisesti yhdistyksissä ja kansalaisliikkeissä. Käpylä-Seura on tiettävästi Suomen vanhin kaupunginosayhdistys, perustettu 1940 ja edelleenkin aktiivinen vaikuttaja kulmakunnan asioissa. Käpylä-lehti on ilmeisesti Suomen vanhin kaupunginosalehti, perustettu 1951. Myös Kanta-Helsingin omakotiyhdistys on lajissaan maan ensimmäinen, perustettu jo 1927. Sen alueeseen kuuluvat Käpylän lisäksi Koskela, Kumpula ja Toukola. Käpylä valittiin vuonna 2002 vuoden kaupunginosaksi Suomessa. Vuonna 2006 se sai asiantuntijaraadilta Suomen parhaan asuinalueen kunniamaininnan. Käpylän osaalueista on asemakaavalla suojeltu Puu-Käpylä ja Taivaskallio. Valmistella ovat Olympia- ja Kisakylän sekä Länsi-Käpylän suojelukaavat. Käpylä on jatkossakin todellinen "hymykuoppa Helsingin poskessa". Käpylän kotisivu: www.kaupunginosat.net/kapyla
1 Pohjolanaukio Suuri osa Käpylän kadunnimistöstä on peräisin Kalevalasta. Siinä Pohjola on paikka tunnetun maailman pohjoisreunalla, jossa hallitsee mahtava Louhi, Pohjolan emäntä. Itämerensuomalaisessa mytologiassa laajemminkin Pohjolaa pidetään tautien, pimeän ja pakkasen alkuperänä. Toisaalta Paavo Haavikko esitti vuonna 1975 teorian, jonka mukaan Pohjola on Konstantinopoli ja Pohjolan emännän esikuvana Bysantin keisarinna Zoe (978 1050). Pohjolanaukiolla on raitiolinja 1:n päätepysäkki, joka on Helsingin pohjoisin ja maailman kolmanneksi pohjoisin raitiovaunupysäkki. Pohjoisempana ovat nykyisin toiminnassa vain Trondheim ja Bergen. Rataosuus Hermannista Käpylään avattiin yksiraiteisena 18.11.1925. Ensimmäistä vuoroa K-tunnuksella ajoi Edvard Koskio, joka muisteli myöhemmin Käpylä-lehdessä, miten vaunu putosi kiskoilta Elannon kohdalla Metsolantien risteyksessä. Suon päälle rakennettu Pohjolankatu oli silloin vielä pehmeänlainen. Linjaa pidennettiin 1928 Hermannista Kauppatorille. Ruuhkaaikoina ajettiin Eiraan saakka. Esikaupunkilinjojen kirjaintunnuksista luovuttiin 1953, ja siitä lähtien vanha Eiran Sörnäisten linja 1 on ajanut Käpylään saakka. Yövuoroliikenne lopetettiin 1964, sunnuntailiikenne 1977 ja lauantailiikenne 2003. Sittemmin on lopetettu myös arki-iltojen vuorot. Käpylä-Seura on pyrkinyt saamaan nämä takaisin ja ehdottanut kaupungille mm. ykkösen linjan jatkamisesta joko Käpylän tai Oulunkylän asemalle. Siilin suojatien maalasi takavuosina Pohjolankadun poikki taiteilija Esa Maa. Kapea suojatie asianmukaisine liikennemerkkeineen paljon iloista huomiota mutta osoittautui vähän vaaralliseksi, kun lapset luulivat sitä oikeaksi suojatieksi.
2 Park Hotel Käpylä Hotelli avattiin 1949 Kinohotelli-nimisenä. Sen kivijalassa Kullervonkadun puolella toimi 1960-luvun puoliväliin saakka elokuvateatteri Kino Käpylä, jossa oli 402 pehmustettua istumapaikkaa. Samana aikana hotellin nimi muuttui Hotelli Uusimaaksi. Talon hankki omistukseensa vuonna 1979 Opettajien Ammattijärjestö OAJ. Laajennettuna se avattiin 1981 nimellä Park Hotel Käpylä. Monet käpyläläiset paheksuivat aluksi uutta nimeä. Hotelli on kuitenkin vakiintunut osaksi Käpylän maisemaa ja tuonut Käpylää myös valtakunnalliseen tietoisuuteen 1990-luvun suositun televisiosarjan Hyvät herrat ansiosta. Ajankohtaissatiirissa seurattiin politiikan kulissien takaista elämää Park-hotellin saunassa kauppaneuvos Paukun (Matti Tuominen) isännöidessä suorasukaiseen tyyliin. Vieraina kävi hyvä liuta valtakunnan päättäjiä ministereitä myöten ja Tyyne (Anja Pohjola) pesi selät samalla laukoen rohkeasti mielipiteitään. Yhä vieläkin hotellin asiakkaat haluavat päästä Paukun saunaan ja tilaavat tärpättiä.
3 Pohjolankatu Helsingin kauneimmaksi mainittu katu alkaa Käpylänaukioksi nimetystä risteyksestä. Kadun puolivälissä avautuvalle Pohjolanaukiolle johtava 660 metrin bulevardi on keskeinen osa Käpylän maisemaa kauniine puutaloineen, raitiovaunuineen ja lehmusriveineen, joissa on useita eri lehmuslajeja. Kyläjuhlien aikaan tämä osa Pohjolankatua on liikenteeltä suljettuna tapahtuma-alueena. Asukkaat järjestävät kirpputoreja myös muulloin lähikortteleissa. Joulun alla Pohjolankadulla vaeltaa tiernapoikien kulkue päiväkoti Pellavan pihasta Pohjolanaukiolle.
Käpylän perustaminen Vuosisadan alun teollistumisen myötä työväestön asumiskurjuus Helsingissä lisääntyi. Ongelman ratkaisemiseksi Helsingin kaupunginvaltuusto päätti 1917 rakentaa omistamansa entisen säteritilan maille Kumpulan kylän pohjoisosaan "neli- tai viisikerroksisia kivitaloja tiilityyliin laadittuine julkisivuineen ja vailla kaikkea rakennustaiteellista koristelua". Päätös jäi kuitenkin sisällissodan jalkoihin. Sen jälkeen 1919 Helsingin Kansanasunnot oy:n johtoon nimettiin sosiaalilautakunnan uusi sihteeri, arkkitehti Akseli Toivonen. Hän oli tutustunut italialaiseen klassismiin ja ruotsalaiseen teolliseen pientalotuotantoon sekä englantilaiseen puutarhakaupunkiaatteeseen ja halusi soveltaa näitä Käpylässä. Toivonen ajoi asiaa taitavasti ja niinpä kaupunginvaltuusto 6.4.1920 päätti puutarhakaupungin rakentamisesta ja samalla kuuden korttelin vuokraamisesta Kansanasunnoille yhden pennin neliövuokraa vastaan. Asemakaavan laativat OttoIivari Meurman ja Birger Brunila, rakennukset piirsi Martti Välikangas. Koko projektin rahoituksen ja toteutuksen organisaattorina toimineen Akseli Toivosen vaikutus näkyy kaikessa alueen kokonaisilmeestä rakennusteknisiin ratkaisuihin ja yhtenäiseen vihersuunnitteluun saakka. Kaupungin puutarhaneuvoja Elisabeth Koch teki yksityiskohtaiset pihasuunnitelmat sekä maiseman kokonaissuunnitelman. Toivosen mukaan sittemmin nimetyllä urheilukentällä puutavara sahattiin määrämittaan ja niistä koottiin elementtejä, joista neljä miestä saattoi pystyttää kahden perheen talon vesikattoon kahdessa viikossa. Ensimmäiset asukkaat muuttivat koteihinsa marraskuussa 1920. Vesipostit rakennettiin talojen pihoille, yleinen sauna ja Elannon kauppa avattiin. Linjuriliikenne Helsingin keskustaan aloitti heti, kansakoulu seuraavana syksynä.
4 Puu-Käpylä (myös eteläisellä kaupunkipolulla) Käpylän puutarhakaupunkiin rakennettiin 165 asuinrakennusta vuosina 1920 25 niin osuuskunta-, omistus- kuin vuokra-asunnoiksi. Koko alueen suunnitteli arkkitehti Martti Välikangas, joka oli työn alkaessa vasta 26-vuotias. Hän sai vaikutteita erityisesti 1921 matkallaan Italiaan, jossa mieltyi erityisesti Gubbion kaupunkiin Umbriassa. Puu-Käpylän rakennustyyli on yksinkertaista uusklassismia, jota aikalaiskriitikot pitivät ruman laatikkomaisena. Elementeistä koottuihin taloihin antavat kuitenkin persoonallista ilmettä pylväät, portit, kuistit sekä erilaiset kekseliäät laudasta sahatut koristeet. Rakennusten värityksen suunnitteli kuvataiteilija Bruno Tuukkanen. Välikangas sai sijoitella rakennukset tonteille vapaasti. Hän muodosti niiden väliin pieniä aukioita, sillä piti virheenä keskustorin puuttumista Käpylän asemakaavasta. Talot sitoo kortteleiksi paikoin lankkuaita, joka muistuttaa perinteisestä suomalaisesta puutalokaupungista. Kortteleiden sisäpihat ovat asukkaiden yhteisessä käytössä. Keskellä ovat huoltorakennukset pesuloineen ja saunoineen, jotka on nyt otettu uudelleen käyttöön. Helsingin kaupunginmuseossa on osa Puu-Käpylästä pienoismallina. Pohjolankadun varressa on kaupungin omistama museoasuntokin, joka on edelleen yksityiskäytössä.
Puu-Käpylän pelastaminen Vaikka Puu-Käpylää pidetään nyt Martti Välikankaan päätyönä ja suomalaisen klassismin parhaana esimerkkinä, ei hän itse arvostanut nuoruudentyötään. Kun väliaikaiseksi tarkoitetut ja ränsistymään päästetyt puutalot haluttiin 1960-luvun purkuinnostuksessa hävittää, Välikangas oli valmis suunnittelemaan uuden asuntoalueen sen tilalle. Asukkaat itsekin toivoivat nykyaikaisia mukavuuksia. Taloissa ei ollut esim. sisävessoja lainkaan vaan 1300 asukkaan käytössä oli 32 ulkohuussia. Osa alueen asukkaista kuitenkin näki Puu-Käpylän arvon ja alkoi taistella sen puolesta tukenaan museoviranomaiset ja asemakaavaopin professori Otto-Iivari Meurman. Kaikki näytti jo menetetyltä, viralliset tiet käyty läpi ja valitusajat loppuneet, kun mm. KäpyläSeuran sinnikkään puheenjohtajan Jorma Korvenheimon ansiosta tuuli kääntyi kaupunginhallituksessa 1969 ja puutarhakaupunki lopulta pelastui kaupunginvaltuuston päätöksellä 23.6.1971. Puu-Käpylän uusi elämä alkoi 1971 78 Kansanasunnot oy:n laajoilla saneerauksilla, joissa mm. viimeiset ulkokäymälät poistettiin ja muovimattoja viriteltiin sisätiloihin. Vuosina 2007 16 on käynnissä jo toinen korjauskierros. Nykyään käytetään paljolti alkuperäisiä ratkaisuja: mm. painovoimaiset ilmanvaihdot, pihasaunat ja puulattiat palautetaan ja samalla asuntojen äänieristystä parannetaan.
5 Vuoritalo (Seuratalo) Käpylän vapaapalokunta perustettiin helmikuussa 1921 puukaupunginosan tulipalovaaran vuoksi. VPK:lle talon piirsi 1922 Martti Välikangas. Suunnitelman mukainen suuri juhlasaliosa jäi kuitenkin toteutumatta. Korkean näyttämöosan lisäksi rakennukseen tehtiin kalustovaja, ja orkesterisyvennys sekä kaikkien kerrosten läpi ulottuva letkutorni, jonka yläpäässä on pieni parveke harjoitushyppyjä varten. VPK:n toiminta oli muutoinkin hyvin aktiivista. Sen iltamiin saapui väkeä ympäri Helsinkiä. Kalliolle rakennettiin tanssilava ja puissa roikkui värillisiä paperilyhtyjä. Kieltolain aikanakin talossa toimi "kahvila". Seuratalo oli Käpylän monenlaisen toiminnan keskus. Talossa ovat toimineet mm. koulu, kirkko, suojeluskunta, lastentarha, teatteri ja sodanaikaisen ilmavalvonnan tähystyspiste. Kieltolain aikaan ylhäällä oli kahvila, jonne tarinan mukaan Käpylän korttelipoliisi itsekin vuoron jälkeen suuntasi. Rasmussenin balettikoulu toimi Seuratalolla 1940 50-luvuilla. Sotien jälkeen VPK:n toiminta hiipui ja järjestötoimintaa talossa jatkoi Suomen Kansan Demokraattinen Liitto (SKDL) 1970-luvulle saakka. Sittemmin pääosin tyhjillään olleen rakennuksen pelasti rappiolta 1986 punkkareiden nuorisoyhdistys Vox Populi ja uudelleen 1989 Käpylä-Seura. Helsingin kiinteistölautakunnan tekemän purkupäätöksen vastaisesti kaupunginmuseo kannatti käpyläläisten vaatimusta talon suojelemiseksi. Käpylä-Seura sai sitten vuokrata taloa kaupungilta kunnostustarkoituksessa 10 vuoden ajan ja sen jälkeen Pääkaupunkiseudun underground-nuorisokulttuuriyhdistys PUNK. Rahoitusta kunnostukseen ei kuitenkaan löytynyt riittävästi. Eri vaiheiden jälkeen talon kohtalo on edelleen auki. Ympärillä kallioinen Nyyrikin puisto. Kalevalassa Nyyrikki on metsänjumala Tapion poika. Puisto pieneni noin kolmanneksella 1993, kun sen pohjoisreunalle valmistui neljä kerrostaloa, joista korkein on peräti 7-kerroksinen, suunnittelijat Kari Järvinen ja Timo Airas.
6 Virkamiestalot Käpylän ensimmäinen kivinen kerrostalo valmistui Sampsantien loppupäähän 1921, suunnittelija A. Willberg. Talon asukkaina olivat rautatien virkamiehet, joille rakennettiin vielä kaksi taloa lisää Sampsantien varteen. Nykyisin tavanomaisia asunto-osakeyhtiöitä. Vanhimman talon kivijalkaan perusti Alli Huuskonen 1930-luvun alussa elokuvateatteri Rion. Sen salissa oli 125 istumapaikkaa puupenkeillä. "Huuskosen mummo" oli voimakas persoonallisuus, joka hoiti teatteriaan topakasti vuosikymmenet mm. pitäen yllä vanhanajan käytöstapoja. Rio selviytyi Kino Käpylän kilpailusta, mutta televisiolle se ei enää voinut mitään. Kun lisäksi Alli Huuskonen valitsi näytettäväksi yhä useammin omia vanhoja suosikkifilmejään, sai hän joskus katsoa ne yksin teatterissaan. Bio Rio sulki ovensa lopulta 1972 ja tiloihin sijoittui pyöräkellari. Rion entisiin tiloihin muutti vuonna 1986 Ilves-teatteri, joka oli saanut alkunsa Helsingin yliopiston Hämäläis-Osakunnan näytelmäkerhosta. Yhdistyksessä on mukana kolmisenkymmentä alan harrastajaa, jotka toteuttavat ajankohtaisia kantaesityksiä ja kokeellista teatteria kunnianhimoisesti, mutta ilman taloudellisia tulosvastuupaineita. Vuonna 2009 Ilves-teatteri toteutti ulkoilmateoksen Täydet pisteet Kätilöopiston sairaalan takana Kumpulan kallioilla. Vuonna 2010 oli vanhimman kivikerrostalon ulkosivuremontin vuoro. Ympäristössä oli muitakin ulkosivusaneerauksia.
7 Erikoisammattikoulu Käpylän ammattioppilaitos aloitti toimintansa Korkeavuorenkadulla vuonna 1919 nimellä "Helsingin kunnallinen yhdenpäivänkoulu latojia ja painajia varten". Tuolloin kolmivuotista koulua käytiin yksi päivä viikossa ja viisi päivää oltiin töissä. Vuonna 1968 kirjapainokoulu muutti Käpylään uuteen koulutaloon, joka on Käpylän massiivisin rakennus: tilavuus 55 400 m3 ja siinä on mm. kaksi sisäpihaa. Kolossin suunnitteli Ossi Leppimäki Helsingin kaupungin rakennusviraston talonrakennusosastolta, avustajinaan arkkitehti H. Suvanto ja teekkari K. Raitio. Erikoisammattikoulun nimen saaneessa talossa toimivat myös Helsingin laboratoriokoulu sekä säätötekninen linja, josta valmistui instrumentti- ja konttorikoneasentajia, prosessinhoitajia sekä sähköpiirtäjiä. Käpylän erikoisammattikoulu yhdistettiin vuonna 1999 hallinnollisesti Haagan ja Vallilan ammattikoulujen kanssa Helsingin tekniikan alan oppilaitokseksi. Heltech on 3000 oppilaallaan Suomen suurin toisen asteen ammatillinen oppilaitos. Sen Käpylän koulutusyksikköön kuuluvat myös laboratoriolinja Onnentiellä ja Arabiassa sijaitseva audiovisuaalinen osasto. Kullervonkadulla toimivat painoviestinnän, sähköalan ja kemiantekniikan linjat. Tontin länsi- ja pohjoiskulmiin on vuonna 2009 kaavoitettu 3 6-kerroksisia asuinkerrostaloja yhteensä 14 850 m2.
8 Kallioleikkaus Kallioleikkauksessa on näkyvissä vaalean graniitin ja tumman kiillegneissin muodostama seoskivi. Graniitti on kiteytynyt kivisulasta eli magmasta, kun taas kiillegneissi on muodostunut muinaisen merenpohjan savensekaisista sedimenteistä. Graniitti on tunkeutunut gneissin sekaan vuorijonopoimutuksessa useiden kilometrien syvyydessä, kovassa paineessa ja noin 750 C:n lämpötilassa. Tummassa kiillegneississä on havaittavissa samassa yhteydessä syntyneitä, pieniä punertavia granaattimineraalikasaumia. www.gtk.fi/aineistot/kiviopas/kivilajit.htm www.gtk.fi/aineistot/kiviopas/kivilajit-tavalliset.htm www.kiviopas.fi/opetus/kivilaj/magma.htm#syvakivet
9 Välitaipale Välitaipaleena tunnettu Oulunkylän länsiosa sai oman rautatiepysäkin vuonna 1910. Juna olikin 1920-luvun alussa myös ensimmäisten käpyläläisten paras kulkuyhteys keskustaan. Mäkelänkadun paikalla nimittäin oli vuoteen 1922 saakka vain pahainen kinttupolku Vallilaan. Vanhat käpyläläiset ankkalampea, joissa muistavat uiskenteli erityisesti ankkojen rautatieaseman lisäksi ruutanoita vieressä ja lapset olleet kaksi purjehtivat omatekoisilla lautoilla. Isommassa lammessa oli kaunis hiekkaranta, jossa käytiin uimassa. Talvella lammet olivat tärkeä luistelupaikka ennen Toivosen kentän jäädyttämistä. Lammet katosivat viimeistään 1967 Tuusulanväylää rakennettaessa. Vanha asema on purettu, sen tilalle saatiin vuonna 1991 uudet lähiliikennelaiturit porrasrakennelmineen. Sittemmin Käpylän aseman ympärille on noussut moderni pääkonttorikeskittymä.
YIT:n juuret ovat 1912 aloittaneessa Yleisessä Insinööritoimistossa. Vuonna 1926 yrityksen osti Ragnar Kreuger, joka kehitteli innovatiivisia ratkaisuja: mm. keksi käyttää puuputkia teollisuuden vesihuollossa. Jo varhain kansainvälistynyt yritys on 1970-luvun Lähi-idän ja Afrikan seikkailuiden jälkeen keskittynyt Itämeren Insinööritoimisto alueeseen. sulautettiin Vuonna Perusyhtymään, 1987 Yleinen jonka nimi samalla muutettiin YIT:ksi. Nyt yhtiön palveluksessa on runsaat 26 000 työntekijää 14 maassa. Näyttävä pääkonttori valmistui Oulunkylän puolelle rataa 1992, suunnittelija arkkitehtitoimisto Ruokosuo. Erikoisella metallikasetilla päällystetty laajennusosa 2008, arkkitehtitoimisto Sarc. YIT:n laajennusosassa toimivat aiemmin Kullervonkadulla sijainnut Käpylän Alko ja Musta Pekka, Suomen paras ruokakauppa vuonna 2010. Edellisellä sivulla vasemmalla oleva rakennus näyttää tältä Metsälästä päin katsottuna
Saton toiminta alkoi välirauhan aikana 1940, kun valmistui Asunto Oy Sato No:1 Puu-Käpylän kylkeen Mäkelänkadun varteen. 1960-luvulta alkaen Sato osallistui laajaan aluerakentamiseen maineikkaimpana tuotoksenaan suojeltu Pihlajamäki yhdessä Hakan kanssa. Sato teki asuntosäästämisen yhteistyötä kaikkien pankkiryhmien kanssa kohoten 1970-luvulla jo Suomen suurimmaksi asuntorakennuttajaksi. Se on tuottanut historiansa aikana yli 220 000 asuntoa, mikä vastaa noin 10 % Suomen koko asuntokannasta. Nykyisin Sato on Suomen johtava vuokra-asuntojen tuottaja ja omistaja. Kahdesta osasta ja niitä yhdistävästä lasiaulasta muodostuva toimitalo valmistui 2006, suunnittelija arkkitehtitoimisto Stefan Ahlman.
Finnish Consulting Group on läheisessä yhteistyössä Kuntaliiton kanssa toimiva monialainen konsulttiyhtiö, joka perustettiin 2005 kokoamalla alan keskeiset yritykset saman katon alle. Palveluvalikoima ulottuu rakentamisen asiantuntijapalveluista henkilöstökehittämiseen. FCG oli käynnistämässä kuuluisaa kunta- ja palvelurakenneuudistusta ja on toteuttanut useita kuntaliitoskonsultointeja. Vauhdikkaasti kansainvälistyvä yhtiö on valtion puitesopimustoimittaja johdon konsultointipalveluissa. Kuutiomainen syvärunkoinen toimitalo valmistui 2007, suunnittelija arkkitehtitoimisto Tuomo Siitonen. Tuusulanväylän toiselle puolelle valmistui 2008 YIT:n rakennuttama Business Park Duetto, jonka myötä Käpylän-Metsälän-Oulunkylän alueella oli valmiina jo 90 000 m2 pääkonttoritason toimitilaa. Dueton osuus on 14.000 m2 muunneltavaa toimitilaa. Ravintolan lisäksi kiinteistössä on tarjolla kattava valikoima toimitilapalveluita yrityksille postipalveluista kuntosaliin.
10 Taivaskallio Korkeus 57,2 metriä merenpinnasta ollen Helsingin korkein maastonkohta vuosina 1906 46, kun alueliitosten myötä yhä korkeampia paikkoja on tullut kaupungin osaksi. Paikannimenä Taivaskallio on tunnettu jo pitkään: Helsingin maalaiskunnan ajalta 1700luvulta on maininta Himlaberget, myös Högberget. Venäläiset rakensivat 1914 alkaen Taivaskallion pohjoisrinteelle puolustusasemia, jotka kuuluvat koko Helsingin ympäröivään maa- ja merilinnoitukseen. Edelleen on metsästä löydettävissä kivistä ja maasta tehtyä vallia sekä ampumapesäkkeitä. Noin metrin korkuisen vallin edestä oli puut kaadettu aina rautatielle saakka. Kallion huipun pohjoispuolella on jäljellä noin 30 metrin mittainen ampumahauta. Tykkipatterin paikka on jäänyt aikoinaan Käpylän yhteiskoulun rakennustyömaan alle. Käpylän perustamisen jälkeen Taivari löydettiin nopeasti. Vuonna 1927 rakennettiin sen laelle yksinkertainen parakkimainen kahvila, jonka suunnitteli tuleva professori Hilding Ekelund. Kahvilaa piti neiti Bergroth ja se oli erityisesti päiväkävelijöiden ja perheiden suosima retkikohde. Käpylän suojeluskunta järjesti Taiskilla iltamia ja kaksipäiväiset juhannusjuhlat. Se myös rakensi pitkälti talkootyönä kalliolle hyppyrimäen (hyddan), jonka torni lienee ollut noin 15 metriä korkea. Lähtötasanteita oli kaksi ja parhaat hyppääjät lensivät jopa 60 metriä! Kisojen kiertopalkinnoksi neiti Bergroth lahjoitti pokaalin. Kisat pidettiin vain kerran, sillä seurasi huonoja lumitalvia ja keväällä 1930 rajumyrsky kaatoi juuri tervatun ja kunnostetun rakennelman. Kelkkamäeksi jäädytettiin vielä 1970-luvulla yli 100 metrin mittainen kouru. Nykyään talven päätapahtuma on Lions-club Helsinki/Käpylän järjestämä Taivaskallion laskiainen jo vuodesta 1958, joka on samalla Suomen vanhin yhtäjaksoisesti järjestetty Lions-tapahtuma.
Jatkosodassa Taivaskalliolla toimi neljän Bofors-tykin ja 100 miehen ilmatorjuntapatteri "Taivas". Yksi tykeistä on museoituna kallion laella. Näkyvissä myös tykkien tuliasemat sekä muita varustuksia. Sodan aikana Taivaskallio luonnollisesti oli täysin puuton. Siviileillä ei ollut vartioidulle alueellle mitään asiaa. Pohjoisrinteen suurten luukkujen alla on suuri holvi, jota käytetään kaupungin rakennusviraston hiekkasiilona. Kallion lakialue kunnostettiin olympialaisia varten puistoksi. Itsenäisyyspäivän lipunnostosta huolehtivat perinteisesti Käpylä-Seura, Lions club ja seurakunta. Etelärinteen kentän ympäristössä harjoittelevat kesäisin kalliokiipeilijät, vaikka alan harrastajien ykköspaikka kallio ei nykyisin olekaan. Entinen ammusvarasto on nykyään suljettu, mutta luolassa näytetään Lions-clubin laskiaistapahtumassa elokuvia. KäpyläSeura on ehdottanut kaupungille vierestä kulkevan ulkoilureitin nimeämistä Luolapoluksi.
Helsingin maa- ja merilinnoitus Venäjän menetettyä koko Itämeren laivastonsa Japanin-sodassa 1905 jäi pääkaupunki Pietari ilman suojaa mereltä päin. Uutta laivastoa varustettaessa päätti keisari Nikolai II rakennuttaa Pietarin suojaksi laajan linnoitusjärjestelmän aina Ahvenenmaata ja Hiidenmaata myöten. Toimenpiteisiin kuitenkin ryhdyttiin vasta maailmansodan puhjettua Euroopassa, Saksan uhan kasvaessa ja USA:n myönnettyä suuren lainan rakentamista varten. Helsingin maa- ja merilinnoituksen tarkoituksena oli nyt Viaporin linnoituksen ja Kruunuvuorenselän sotasataman selustan suojaaminen. Vallihautoja kaivettiin vuosina 1914 17. Varustukset ulottuvat yhtenäisinä Vuosaaresta Westendiin. Joukkojen ja raskaan tykistön siirtämistä varten tehtiin tykkitiet niin huolella, että ne ovat monin paikoin edelleen jäljellä käyttökelpoisina. Linnoitustöissä oli mukana suuri joukko pääkaupunkiseudun asukkaita sekä venäläisten Kaukoidästä tuomia maaorjia ja sotavankeja: mongoleja, tataareja, kirgiisejä ym. joita kutsuttiin yleisesti "kiinalaisiksi". Nämä asuivat maakuopissa ja olivat paikkakuntalaisten kannalta muutenkin hyvin eksoottista väkeä ruokailu- ym. tottumuksineen. Itse keisari Nikolai II tarkisti töiden etenemisen vierailullaan 1915. Maalinnoituksella taisteltiin ainoan kerran 11 13.4.1918 Suomen sisällissodan aikana, kun Hangossa maihin nousseet saksalaiset etenivät punaisten hallussa olleeseen Helsinkiin Leppävaaran suunnasta. Varustukset ovat muinaismuistolain suojaamat. Kaupunki on tehnyt kunnostustöitä viime vuosina Nuotiopuistossa Pakilassa (Paloheinäntie 58), Kurkimäenpuistossa Kurkimäen keskustassa ja Kaivantopuistossa Jakomäessä (Lahdenväylän ja Porvoontien risteyksessä). Puistot, esimerkiksi myös Myllypuron urheilupuiston vieressä oleva Korkeakallion puisto tai Pajamäessä ovat erinomaisia retkeilykohteita Helsingin historiasta kiinnostuneille.
Helsingin suurpommitukset Helmikuussa 1944 Neuvostoliiton kaukotoimintailmajoukot hyökkäsivät Helsinkiin Leningradin suunnasta kolmena yönä 10 päivän välein keskimäärin 700 koneella ja pudottivat 16 500 pommia, joista 7000 palopommeja, yhteispainoltaan 2600 tonnia. Nämä olisivat riittäneet tuhoamaan kokonaan silloisen kaupunkialueen Taka-Töölöön ja Sörnäisiin saakka aikaansaaden kymmenientuhansien siviilien kuoleman. Vihollisen tavoitteena oli näin murtaa kansan taistelutahto ja saada Suomi antautumaan ilman maahyökkäystä. Pääkaupunki oli saanut olla suhteellisen rauhassa ilmapommituksilta jatkosodan pitkittyessä. Tästä huolimatta Ilmatorjuntarykmentti 1 oli harjoitellut ahkerasti. Sen komentaja, everstiluutnantti Pekka Jokipaltio oli vakuuttanut myös esimiehensä asiasta ja saanut käyttöön kaupungin kokoon nähden Euroopan runsaimman kaluston: 76 raskasta ja 20 kevyttä it-tykkiä sekä modernit saksalaiset tutkat ja lisäksi 36 suurta valonheitintä. Johtokeskus sijoittui Erottajan paloaseman alle. Ensisijaisesti pyrittiin estämään pääsy kohteeseen ampumalla laajoja sulkuja hyökkääjän eteen ja vasta toissijaisesti pudottamaan yksittäisiä koneita. Lisäksi Vuosaaressa poltettiin viimeisenä pommitusyönä hämäyksenä suuria kokkoja. Kahtena jälkimmäisenä yönä apuna oli myös 12 saksalaisia yöhävittäjää, joiden merkitys oli ennen kaikkea psykologinen. Suurin osa neuvostolentäjistä pelkäsi yhtenäistä sulkutulta, jota vielä tehostettiin kirkkailla valokranaateilla. Arviolta 95 % kääntyi pois pudottaen pomminsa mereen tai sivumaastoon. Yhteensä noin 100 konetta kuitenkin pääsi läpi. Niistä 20 ammuttiin alas ja lisäksi 10 jäi muuten matkalle. Pommituksissa kuoli 146 ihmistä ja 356 haavoittui, suurin osa ensimmäisessä hyökkäyksessä. Vain 109 taloa tuhoutui täysin. Ilmatorjuntapiireissä tätä torjuntavoittoa pidetään Helsingin ihmeenä. Katso muualla netissä: Wikipediassa yleisesitys kuvineen Taivarin tulenjohtaja Jorma Setälä muistelee Seikkaperäinen selostus tapahtumista Jari Tervo spekuloi Ohranassa desantin osuutta Venäläisten epäonnistumiseen
Tämä on Käpylän pohjoisen kaupunkipolun katseluversion ensimmäisen osan loppu. Toisessa osassa jatketaan Taivaskalliolta itään katsomassa entistä yhteiskoulua, Onnenpuistoa, nykyistä musiikkiopiston Ammattikorkeakoulu tienoon Metropoliaa, rakennuksia. Koskelan piipahduksen jälkeen siirrytään Pohjolankadun loppupäästä entiseen Pohjolanpuistoon, nykyiseen Otto-Iivari Meuramannin puistoon ja mennään katsomaan Koskelan Sairaalan arkkitehtuuria, ja lopuksi Karjalatalon kautta ykkösratikan päätepysäkille. Kohdekartta on Käpylän kotisivulla, jossa on alkuperäiset julkaisut. Tekstin on toimittanut Pauli Saloranta. Tämän version kuvat Kari Sundvall 2010. Polun julkaisijat ovat Käpylä-Seura ry ja Kanta-Helsingin omakotiyhdistys ry, yhteistyössä Helsingin kaupunginosayhdistykset ry Helka kanssa. Hanketta ovat tukeneet Käpylän seurakunta, Park Hotel Käpylä, K-Supermarket Musta Pekka, SATO Oyj sekä kulttuurirahasto/uudenmaan maakuntarahasto Muut kotikaupunkipolut osoitteessa: www.kotikaupunkipolut.fi Suomen