e h r & e p i r Pa Väestöliitto 2/2010 Etäisovanhemmuus vaatii uudenlaista ajattelua Isovanhemmat vararahastona T aloudelliseen tukemiseen saattaa liittyä ristiriitoja. Mutkittelua tiedon valtateillä Varomaton voi langeta internetin sudenkuoppiin. Lapsia laboratoriosta Mihin hedelmöityshoidot ovat matkalla? Pari&perhe 2/2010 1
Päätoimittaja Helena Hiila Toimituspäällikkö Ritva Åberg Toimitussihteeri Paula Alkio Ulkoasu ja taitto Otto Paakkanen Toimitusneuvosto: Helena Hiila Päivi Seppälä Ida Hakola Pirjo Somerkivi Paula Alkio Jaana Syrjälä Heli Vaaranen Toimituksen osoite Kalevankatu 16 A PL 849, 00101 Helsinki Puh. (09) 228 050 pari.perhe@vaestoliitto.fi Kansikuva Antero Aaltonen Kustantaja Väestöliitto ry. www.vaestoliitto.fi Painopaikka Forssan Kirjapaino Tilaajapalvelu Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Kaarina Rautelin (09) 2280 5129 etunimi.sukunimi@vaestoliitto.fi ISSN 1796-850X (Painettu) ISSN 1796-8518 (Verkkolehti) Ilmestyy 4 kertaa vuodessa. Neljäs vuosikerta. Aikakauslehtien Liiton jäsen. 441 612 Painotuote Päätoimittajalta Helena Hiila Mummoilua Isovanhemman osoittama rakkaus ja huolenpito ovat henkistä pääomaa lapselle. n Tapasin pitkästä aikaa kahta ystävätärtäni, joihin olin tutustunut kymmenen vuotta sitten ollessani vuorotteluvapaalla Australiassa. Tuolloin olimme vielä kouluikäisten lasten vanhempia. Nyt jokaisesta oli tullut isoäiti! Näyttelimme ylpeinä kuvia lapsenlapsistamme ja kehuimme kilvan jokaista. Isoäitiys on ikään kuin elämän jälkiruoka. On ihmeellistä huomata, että omasta lapsesta on tullut äiti tai isä. Ja vain vähän aikaa sitten he olivat itse vauvoja. Lasten kehityksessä ja kasvussa ei todennäköisesti ole tapahtunut suuria muutoksia muutamassa sukupolvessa. Sen sijaan hoitosuositukset ovat muuttuneet siitä, kun itse olimme tuoreita äitejä. Benjamin Spockin Järkevää lastenhoitoa -kirjan mukaisesti lasta syötettiin määrätunnein ja nukutettiin mieluiten omassa huoneessa. Nykyajan äidit ovat saaneet toisenlaiset neuvot, jotka meitä isoäitejä saattavat epäilyttää. Onko sopivaa neuvoa tuoreita vanhempia, jos eivät neuvoja pyydä? Ei pitäisi sekaantua nuorten vanhempien tapaan hoitaa lastaan. Huoli on kuitenkin lapsen hyvinvoinnista. Päätimme yhdessä, että yhden kerran voi ystävällisesti kertoa oman mielipiteensä, jos joku asia huolestuttaa. On sitten vanhempien asia, ottavatko siitä vaarin vai ei. Loppujen lopuksi, kyseessähän ovat heidän lapsensa, eivät meidän! Yhteys lapsenlapseen on tärkeää isovanhemmille, mutta myös lapsille. Olisikin kestämätöntä, jos lastemme liitoissa tapahtuisi jotain niin dramaattista, että yhteys lapsenlapsiin katkeaisi. Tehdessämme Väestöliitossa Farkkumummoja ja pehmovaareja - kirjaa saimme murheellisia kirjeitä myös niiltä mummeilta ja vaareilta, joilta lapsenlapsen tapaaminen oli evätty. Suomessa mikään laki ei turvaa lapsen ja isovanhemman suhteen säilymistä vanhempien erotessa. Toisin on Australiassa, jossa perhelaki korostaa lapselle kaikkien tärkeiden sukulais- ja ihmissuhteiden säilyttämistä, kun lapsen huoltajuudesta päätetään. Nimenomaan lapsella on oikeus säilyttää suhteet sekä isään että äitiin, samoin kaikkiin hänelle tärkeisiin ihmisiin. Isovanhemmat voivat olla lapselle turvallisuutta ja jatkuvuutta tuova asia elämän epävarmuudessa, kun vanhemmat eroavat tai heistä toinen vaikkapa kuolee. Ja myös toisinpäin. Lapsenlapsi voi olla suurin lohduttaja, kun menetys koskettaa isovanhempaa. Lapsenlapseni Joelin isoveli Leo kysyi minulta, keitä mummin äiti ja isä ovat. Selitin, että he elivät vanhoiksi ja sitten he kuolivat, eikä minulla ole enää vanhempia. Onneksi sinulla on minut! sanoi poika ja silitti kättäni. Kiikkutuolissa istuva, sukkaa kutova mummo on korvautunut vielä työelämässä olevalla ja omia harrastuksia omaavalla naisella. Isovanhemmilla voi olla uudet kumppanit ja näin ollen lapsenlapsella on useita isovanhemman roolissa olevia läheisiä ihmisiä. Ei ole aina helppoa sovittaa yhteen elämän monia tärkeitä asioita. Kannattaa kuitenkin raivata aikaa lapsenlapsille. Se on satsausta tulevaisuuteen monessakin mielessä. Isovanhemman osoittama rakkaus ja huolenpito ovat henkistä pääomaa lapselle. Se helpottaa nuorten vanhempien taakkaa ja ehkä, jos hyvin käy, voi toivoa saavansa itse rakkautta ja huolenpitoa myös sitten, kun on todella vanha. Valtiovalta patistaa ihmisiä yhä pitempään työuraan. Myös osa-aikaeläkkeet halutaan poistaa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että palkaton työ, jota monet isovanhemmat tekevät hoitaessaan sairaita lapsenlapsia, hakiessaan heitä päiväkodista ja viedessään harrastuksiin, edellyttää aikaa ja jaksamista. Monilla ikäisilläni suuriin ikäluokkiin kuuluvilla työelämä vei kaiken ajan ja energian, kun omat lapset olivat pieniä. Ei anneta sen tapahtua enää lastenlasten kohdalla. Muistetaan kuitenkin, että omiakin tarpeita on lupa toteuttaa. Marttyyrimaisesti uhrautuva isovanhempi ei anna oikeata mallia. Pannaan asiat tärkeysjärjestykseen ja mummoillaan hyvällä omalla tunnolla kukin tavallamme! 2 Pari&perhe 2/2010
Pari & perhe 2/2010 4 Etäisovanhemmuus vaatii kekseliäisyyttä Miten säilyttää läheisyys lapsenlapsiin toisessa maassa? 8 Isovanhemmat vararahastona T aloudelliseen tukemiseen saattaa liittyä ristiriitoja. 11 Käännytettäviä isoäitejä on enemmänkin Irina Antonovan ja Eveline Fadayelin käännytys puhuttaa. 13 Mutkittelua tiedon valtateillä Varomaton voi langeta internetin sudenkuoppiin. Ajankohtaista 14 Hyvä parisuhde on miesten uusi statussymboli 15 Lähtökohtana lapsen etu Perheosasto avattiin Hämeenlinnan vankilassa. 15 Kotoutumisapua viidellä kielellä FINFO tarjoaa henkilökohtaista neuvontaa maahanmuuttajille. 16 Kotitalousopetus vahvistaa hyvinvointia ja arjen taitoja 17 Ajankäyttö hallintaan! Arki Haltuun -hanke jäsentää arkea ja ajankäyttöä. 17 Sosiaalibarometri Kotitalousopettajien liitto vaatii tuntimäärien lisäämistä. Lapsettomuus 18 Äitinä ja tutkijana 19 Lapsia laboratoriosta 20 Vauvoja mittatilauksesta? Pirjo Somerkiven arvio Jonathan Gloverin kirjasta. Maailma ja Me 22 Etelä-Korean väestörakenne haasteena. 24 Kapua-keräys etenee Nuoret 28 Ovatko nuoriin kohdistuvien seksuaalirikosten tuomiot liian lieviä? s. 4 s. 8 s. 14 Kansainvälistyvä elämä vaatii perheiltä ja isovanhemmilta uudenlaista ajattelua. Avustetaan vaan ei tuppauduta? Trendinä suhdettaan hoitavat miehet. Vakiopalstat 21 Kolumni Heidi Ruohio 27 Kysy asiantuntijalta Väestöliiton lakimies vastaa. 30 Uutuudet Väestöliiton uudet julkaisut ja palvelut. 31 Kurssit ja koulutus Pari&perhe 2/2010 3
4 Pari&perhe 2/2010 Kuva Antero Aaltonen
Teksti Anne Alitolppa-Niitamo ja Minna Säävälä Kaukana, mutta kuitenkin lähellä: Etäisovanhemmuus vaatii kekseliäisyyttä ja ennakkoluulottomuutta Isovanhemmuus liikkuvuuden maailmassa vaatii uudenlaista ajattelua, kekseliäisyyttä ja sopeutumiskykyä, jolla valtioiden ja kulttuurien rajat ylitetään. K un aikuinen lapsi asettuu perheineen toiseen maahan, joutuvat isovanhemmat hyväksymään pitkät erot omasta lapsestaan ja lapsenlapsistaan. Mahdollisuudet olla läsnä, seurata ja tukea perhe-elämän arkea sekä ylläpitää suhdetta lapsenlapsiin ovat vähäisemmät. Lapset muuttuvat ja kehittyvät nopeasti, ja isovanhemmilla voi olla haikea tunne siitä, että he eivät voi olla seuraamassa lapsenlastensa kehitystä. Pitkien välimatkojen päässä isovanhemmat voivat kokea epämääräistä, vaikeasti määriteltävää menetyksen tunnetta, kun perheenjäsenet ovat läsnä omissa ajatuksissa ja sydämessä, mutta fyysisesti poissa. Isovanhemmat voivat tuntea syyllisyyttä siitä, etteivät voi olla auttamassa nuorta perhettä lastenhoidossa tai muissa arjen touhuissa. Epämääräisen ahdistuksen syynä voi olla sekä vanhemmilla että isovanhemmilla pelko siitä, että lastenlapset eivät voi kehittää tunnesuhdetta kaukana asuviin isovanhempiinsa. Menetyksen tunnetta voi aiheuttaa myös huoli siitä, että lastenlasten pitkäaikaisen toisessa maassa elämisen seurauksena nämä menettävät yhteyden isovanhempiensa kieli- ja kulttuuritaustaan. Sukupolvien välistä kuilua on vaikea ylittää, jos yhteistä kieltä ei ole. Mitä kauemmin isovanhemmat ovat fyysisesti erossa lastensa perheestä, sitä haasteellisemmiksi yhteydenpito ja tunneyhteyden ylläpitäminen käyvät. Elämät eriytyvät ajan kuluessa yhä enemmän, ja vähitellen myös isovanhempien ikääntyminen ja sairaudet voivat tuoda rajoitteita muun muassa vierailuihin. Pois muuttaneille jokainen askel kohti kotoutumista uuteen kotimaahan voi tuntua samaan aikaan askeleelta pois lähtömaasta ja sinne jääneistä lähimmäisistä. Yli rajojen ulottuvaa isovanhemmuutta on nykyään helpompi toteuttaa kuin milloinkaan aiemmin. Ettei sukupolvien ketju katkeaisi Pitkästä välimatkasta huolimatta isovanhemmilla voi olla tärkeä paikka lastenlastensa elämässä. Yli rajojen ulottuvaa isovanhemmuutta on nykyään helpompi toteuttaa kuin milloinkaan aiemmin. Se vaatii uudenlaista ajattelua ja enkkoluulotonta suhtautumista uuteen teknologiaan. Palkintona voi olla elävän yhteyden säilyttäminen lapsenlapsiin ja näiden yhteydenpitojen myötä "aivan kuin pienenä matkana" kurkistus elämään toisessa maassa. Puhelinkeskustelut isovanhemman kanssa ovat monella tapaa arvokkaita lapselle. Kamerakännykkä mahdollistaa kuvien lähettämisen erilaisista arjen ja juhlan hetkistä. Tietokonetta voidaan käyttää paitsi sähköpostin lähettämiseen myös ns. sosiaaliseen verkkoviestintään muodostamalla isovanhemmalle ja lapselle oma käyttäjätunnus esimerkiksi Facebookiin tai IRC-Galleriaan joissa kuulumisten vaihdot sujuvat helposti, ilmaiseksi ja reaaliaikaisesti. Internetistä löytyy myös Facebookin tyyppinen sovellus nimeltään myfamily.com, jota voi käyttää suvun ja perheen väliseen yhteydenpitoon. Sivustolle voi perustaa suvun oman sivun ja tallentaa sinne esimerkiksi kuvia, tekstejä ja videoita vain oman suvun jäsenten katseltaviksi. å Pari&perhe 2/2010 5
Uusimmissa koneissa kamera on jo kiinteästi mukana, ja pitkiäkin internetpuheluita voi käydä maksutta. Kuva Wayne Geisler Tietokone mahdollistaa myös internetpuhelut. Esimerkiksi ilmaisen Skype-sovelluksen kautta lapsi ja isovanhempi saavat toisiinsa sekä näkö- että ääniyhteyden pienellä tietokoneeseen kytketyllä kameralla. Jos omistaa tietokoneen, tällaisen lisätekniikan hankkiminen ei ole kallista. Uusimmissa koneissa kamera on jo kiinteästi mukana, ja pitkiäkin internetpuheluita voi käydä maksutta. Tietokoneen avulla voi myös lähetellä valokuvia ja piirustuksia. Vanhaa kunnon postia ei tietenkään kannata unohtaa. Isovanhemmille lapsen itsensä kirjoittama kirje tai piirros on ilopilkku arjessa, ja lapsista on hauskaa saada kortteja tai kirjeitä. Kirja- ja lehtilähetykset vahvistavat kielitaitoa ja muistuttavat lukemisharrastuksen merkityksestä sekä antavat yhteistä keskusteltavaa vaikkapa Skype-puheluihin. Tapaamisiin kohdistuu suuria odotuksia Vierailut puolin ja toisin ovat mieleenpainuvia kokemuksia, jotka kantavat yhteenkuuluvuuden tunnetta pitkään. Ne mahdollistavat nuorille perheille väliai- kaisen avun esimerkiksi lastenhoidossa. Loma-aikoinaan lapset voivat myös tulla isovanhempiensa luokse. Tämä voi olla tervetullut kädenojennus vanhemmillekin, joilla saattaa olla vähän mahdollisuuksia kahdenkeskiseen aikaan heidän asuessaan toisessa maassa ilman lastenhoitoapua tarjoavia sukulaisverkostoja. Toisistaan etäällä asuvien lastenlasten ja isovanhempien vierailuihin latautuu tavallista enemmän molemminpuolisia odotuksia. Sukulaiset yrittävät ehkä peitellä toisiltaan kielteisiä tunteita, jotteivät lyhyet ja kallisarvoiset yhdessäolon hetket menisi piloille. Läheisiin suhteisiin kuuluu kuitenkin aina myös negatiivisia tunteita ja pettymyksiä. Ennen tapaamista olisi siksi hyvä käydä läpi itse kunkin vierailua koskevat odotukset ja suunnitelmat, jotta vältettäisiin turha riitely ja paha mieli ainakin käytännön asioista. Lapset ja lapsenlapset eivät välttämättä tule ajatelleeksi ikääntyvien ihmisten voimien rajallisuutta. Jotteivät isovanhemmat väsyttäisi itseään vierailun vuoksi liikaa, heidän olisi hyvä kertoa lapsilleen ja lapsenlapsilleen jo etukä- Isovanhemmat voivat omaksua uusia rooleja ja tehtäviä välimatkasta huolimatta. teen jaksamisensa rajoista. Erityisen raskaita hetkiä ovat hyvästijätöt, joihin liittyvään ahdistukseen ja suruun itse kukin isovanhempi joutuu löytämään omat selviytymistapansa. Koska lapset suuntautuvat yleensä vahvasti tulevaan, he voivat olla hyvästelytilanteissa hyvinkin vähäeleisiä. Isovanhemman ei tämän vuoksi tulisi loukkaantua lapsenlapsen huolettomista hyvästeistä tai tulkita niitä merkiksi isovanhempisuhteen merkityksettömyydestä. 6 Pari&perhe 2/2010
Kuva Marina Dyakonova Isovanhemmuuden etäroolit Pitkien etäisyyksien vuoksi lasten hoitaminen, yhteiset retket, pelit ja lukuhetket rajoittuvat vierailuihin. Isovanhemmat voivat omaksua uusia rooleja ja tehtäviä välimatkasta huolimatta. He voivat toimia vierailla mailla asuvan lapsenlapsensa kielitaidon ja kulttuurisen identiteetin kehittäjinä. Keskustelut puhelimessa ja esimerkiksi Facebookissa sekä kirjeet, tekstiviestit ja sähköpostit kehittävät lapsen ilmaisua ja lisäävät arkisiin aiheisiin liittyvää sanavarastoa. Eri kielten osaamisen myötä lapsenlapselle kehittyy vahva kulttuurinen (kaksi- tai monikulttuurinen) identiteetti. Yhteinen kieli on perusta lapsen ja isovanhemman kontaktille, mutta se on myös äärettömän tärkeä silta isovanhempien kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Isovanhemmat voivat myös toimia perinteen välittäjänä kertomalla lapsenlapselleen tarinoita menneestä ajasta, perinteistä, rituaaleista ja oman perheen ja suvun jäsenistä sekä näiden erilaisista vaiheista sukupolvien aikana. Toisessa historiallisessa ajassa ja nyt myös toisessa paikassa kasvavalle lapselle kehittyy isovanhemman avulla tunne kuulumisesta sukuunsa ja kokemus omista juuristaan. Isovanhemmat voivat lähettää tai kopioida (skannata) vanhoja valokuvia ja kertoa kuvien henkilöistä. Sukupuun rakentaminen tai sukuhistorian kirjoittaminen lapselle tai lapsen kanssa auttaa häntä paikantamaan itsensä sukupolvien ketjussa. Isompia lapsia voi kiinnostaa myös Suomen tai tietyn paikallisalueen historia ja suvun vaiheet eri aikoina. l Kirjoittajat Etäisovanhemmuus n 2 000 lasta muuttaa vuosittain ulkomaille n n. 15 000 lasta on asunut ulkomailla n ulkomaille muuttaa useimmiten alle kouluikäisten lasten perheet n keskimääräinen ulkomailla asumisaika on 3 vuotta n yleisimmät kohdemaat ovat Ruotsi, Yhdysvallat ja Saksa n monilla on etälapsenlapsia, kun omat lapset ovat avioituneet ulkomaalaisen kanssa ja asettuneet asumaan uuteen kotimaahan. Nämä lapset eivät näy mitenkään suomalaisissa tilastoissa. n Anne Alitolppa-Niitamo (vas.) on Väestöliiton monikulttuurisuusasioiden päällikkö. n Minna Säävälä on Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen erikoistutkija, erikoisalanaan mm. perhe ja sukulaisuus. Pari&perhe 2/2010 7
Teksti Sirpa Kurvinen Kuvat Antero Aaltonen Isovanhemmat vararahastona mitä tunteita taustalla? Isovanhemmilla voi olla tärkeä rooli lastensa perheiden taloudellisena tukijana. Aikuistuneita lapsia tuetaan nykyään pitkään, samoin lapsenlapsiin panostetaan paljon ajallisesti ja rahallisesti. Ilmiö ei ole kuitenkaan aivan ongelmaton. T aloudelliseen tukemiseen saattaa liittyä puolin ja toisin ristiriitaisia ajatuksia ja tunteita. Isovanhemmat saattavat odottaa runsaampaa vastinetta antamastaan tuesta, mahdollisuutta osallistua perheen elämään enemmän, jopa oikeutta vaikuttaa perheen kulutuspäätöksiin. Toisaalta lapset voivat myös melko häikäilemättömästi käyttää isovanhempien anteliaisuutta hyväkseen. Isovanhempien taloudellista osallistumista lastensa perheen kuluihin ei ole tutkittu paljon, mutta joitain viitteitä on siitä, että erityisesti viime laman jälkeen monista isovanhemmista on tullut lapsiperheille jonkinlainen vararahasto. Isovanhemmat saattavat osallistua aiempaa enemmän lastenlasten syntymän aiheuttamiin hankintoihin, he voivat antaa tai lainata perheelle rahaa tai auttaa asunnon hankinnassa. Vauras isovanhempien sukupolvi Sosiologian professori Terhi-Anna Wilska Jyväskylän yliopistosta sanoo, että nykyisovanhemmilla on tavallaan hiljainen velvoite auttaa lapsiaan pidempään ja he myös itse kokevat, että niin täytyy toimia. Tällä hetkellä pikkulapsivaihetta elävien perheiden mummit ja vaarit kuuluvat pääosin ns. suuriin ikäluokkiin, jotka ovat nyky-suomen vaurainta sukupolvea. Heillä on, mistä antaa. Taloudellinen tuki voi olla mitä tahansa rahalahjojen ja kodin- tai lastenhoidon väliltä. Nykynuoret ovat tottuneet vanhempien apuun luonnollisena käytäntönä ja 8 Pari&perhe 2/2010
pitävät avun jatkumista itsestäänselvyytenä monissa tilanteissa. Aiemmin, esimerkiksi vielä 1980-luvulla, haluttiin pärjätä omillaan. Oli jotenkin kiusallista ottaa vanhempien apua vastaan. Muutokseen ovat tietysti vaikuttaneet monet seikat, kuten viime laman myötä tapahtunut lapsiperheiden perusturvan heikkeneminen. Hyvinvointivaltion rooli on pienentynyt ja perheen rooli kasvanut, Wilska arvioi. Wilskan mukaan avun saamisen itsestäänselvyyteen liittyy myös kääntöpuoli. Vaikka isovanhemmat auttavat perhettä taloudellisesti ja ovat esimerkiksi aina saatavilla lapsenvahdeiksi, ei ole selviö, että heille itselleen tarjotaan apua ja seuraa, kun he sitä tulevaisuudessa tarvitsevat. Monet nykynuoret pitävät itsestäänselvyytenä saada tukea vanhemmiltaan, mutta vastavuoroisuuden ajatus on heille vieras. Epäitsekästä auttamista vai vallankäyttöä? Nuoren perheen halu vastaanottaa taloudellista apua ja samanaikaisesti säilyttää yksityisyytensä voi nostattaa närää sukupolvien välillä. Wilska toteaakin, että jos isovanhempien tarjoama apu on runsasta, he vastaavasti odottavat olevansa ikään kuin osa perhettä ja haluavat esimerkiksi tuoda esille omia lastenkasva- tusnäkemyksiään, mikä ei nuorta perhettä miellytä. He saattavat myös pyrkiä vierailemaan niin tiuhaan, että jompikumpi nuoresta vanhemmasta kokee sen häiritseväksi. Isovanhemmat eivät välttämättä täysin usko lastensa aikuistumiseen ja pärjäämiseen omillaan. Jos isovanhemmat rahoittavat esimerkiksi nuoren perheen asuntoa, heillä voi olla kiusaus puuttua perheen rahankäyttöön. å Monet nykynuoret pitävät itsestäänselvyytenä saada tukea vanhemmiltaan, mutta vastavuoroisuuden ajatus on heille vieras. Pari&perhe 2/2010 9
Nuorelle perheelle isovanhempien osallistuminen lastenhoitoon on merkittävä taloudellinen etu. Wilska toteaa, että lastenhoitojärjestelyt voivat olla yksi sovinnaisuutta koetteleva seikka sukupolvien välillä. Lapsenlapsen syntymä voi antaa sykäyksen liialliseen reviirille tunkemiseen. Wilskan mielestä vallankäyttöä esiintyy myös nuorten puolelta. Isovanhemmat yleensä hoitavat lapsenlapsiaan mielellään, se on odotettu tapahtuma ja koetaan eräänlaiseksi palkkioksi. Jatkuva hoitaminen ja aina isovanhempiin turvautuminen voi kuitenkin aiheuttaa tietynlaista hyväksikäytön tunnetta. Nuorelle perheelle isovanhempien osallistuminen lastenhoitoon on merkittävä taloudellinen etu, jota ei sellaiseksi mielletä. Wilska peräänkuuluttaa yhteistä sopimista asioista. Sukupolvien välillä on aina ollut jännitteitä ja ristiriitoja, mutta taloudellinen tukeminen voi kärjistää tilannetta, vaikka se alun perin olisikin tarkoitettu epäitsekkääksi avuksi. Yleensä tärkeimpänä asiana pidetään kuitenkin läsnäoloa ja lapsenlapsille annettua aikaa. Taloudellinen tuki on vain pieni osa kokonaisuutta. l Sukupolviriidat näkyvät terapeutin vastaanotolla n V äestöliiton perhetoimintojen johtaja Heli Vaaranen kertoo, että pariterapiaan hakeutuvien nuorten parien ongelmissa näkyy isovanhempien ja nuoremman sukupolven väliset jännitteet. Jos parin suhde on muutenkin kärjistynyt, voi isovanhempien käytös tuoda mukaan lisäahdistusta. Pareilla on hyvin paljon epävarmuutta siitä, kuinka paljon apua voi pyytää. Toisaalta isovanhemmat voivat olla epävarmoja, kuinka paljon apua voi tarjota. Tyypillistä eripuraa aiheuttaa usein - aivan ilman taloudellisia velvoitteitakin - äidin ja aikuisen pojan suhde. Äiti voi olla hyvin omistushaluinen pojastaan ja hänen voi olla vaikea sopeutua uuteen tilanteeseen pojan perheen kanssa. Mikäli tällainen anoppikulttuuri ottaa ylivallan perheessä, rajat on sovittava tiukasti. Anopin voi olla vaikeaa tottua tyhjään pesään. Kun lapsenlapsia syntyy, hän saattaa haluta täyttää oman maailmansa osallistumalla entistä enemmän nuoren perheen elämään. Vaaranen painottaa, että nuoren parin keskeinen haaste on lapsuuden kodista irtaantuminen. Nykynuorille se voi olla vaikeaa, kun taloudellista apua kuitenkin tarvitaan. Yhdessä juttelemaan ammattilaisen kanssa Puolisoilla voi olla hyvin erilaiset käsitykset avun tarpeesta ja isovanhempien osallisuudesta. Toinen saattaa pitää hyvänä sitä, että isovanhemmat ovat mukana perheen elämässä, kun taas toinen arvostaa enemmän omaa rauhaa. Yleensä isovanhemmat haluavat nuoren perheen parasta. Nuoret parit eivät taas usein osaa oikein hyvin kommunikoida. Jos isovanhempien käytös tuntuu liian tunkeilevalta, parin on keskenään sovittava rajat ja suhtautuminen tilanteisiin. Selviytymiskeinona Vaaranen suosittelee avointa keskustelua. Mikäli se ei onnistu kotioloissa, pariterapiasta saa ammattilaisen johdolla keinoja tilanteiden ratkaisemiseksi. Toivoisin enemmän rohkeutta keskustella ongelmista yhdessä ja luoda yhteiset pelisäännöt. Toivoisin myös, että nuoret ja isovanhemmat yhdessä tulisivat tarpeen vaatiessa terapiavastaanotolle. Se on mahdollista ja suositeltavaa. l 10 Pari&perhe 2/2010 Kuva Otto Paakkanen
Teksti Mia Hemming Kuva Mari Jaakonaho Käännytettäviä isoäitejä on enemmänkin O lemme pitkin kevättä saaneet lukea egyptiläisen ja venäläisen isoäidin mahdollisesta käännytyksestä. Käännytykset on oikeuden päätöksen mukaan aloitettava välittömästi, mutta lainsäädännössä ei ole asetettu selviä aikarajoja täytäntöönpanolle. Poliisi päätti keskeyttää käännytysten toimeenpanon, mitä tukivat niin poliitikot kuin kansalaisetkin. Poliitikot vihjailivat, että lakia tullaan muuttamaan niin, että Irina Antonova ja Eveline Fadayel saavat oleskeluluvan Suomeen. Tässä käännytyskeskustelussa on mielenkiintoista verrattuna aiempiin vastaaviin kohuihin, että nyt kyseenalaistettiin lainsäädäntöä ja yhteiskunnallisia rakenteita, tutkijatohtori Karina Horsti Helsingin yliopistosta sanoo. Turvapaikan- tai oleskeluluvan hakijat tuntuvat saavan silloin laajan jul- kisen tuen, kun he muistuttavat suomalaisia, ja kun he eivät ole silmin nähden erilaisia. Myös sukupuolella on merkitystä. Lisäksi kirkon tuki herättää muitakin tukemaan. Esimerkiksi Maahanmuuttovirasto on usein reagoinut vasta kirkon taholta tulleeseen painostukseen. Instituutioiden välinen kiista vetää erityisesti toimittajia asian pariin. Suomi on käännyttänyt jo aiemmin todennäköisesti yhtä sairaita ja yhtä vaikeissa oloissa ulkomailla asuvia iäkkäitä henkilöitä. Maasta poistettavia on tälläkin hetkellä Suomessa noin 500, joista varsin moni luulta- vasti kärsii tilanteesta yhtä lailla kuin Antonova ja Fadayel. Kaikki epäinhimilliseltä tuntuvat käännytyspäätökset perustuvat lakiin, jolloin lain kritisoiminen on asianmukaista. Egyptiläisen ja venäläisen isoäidin tapausten esittäminen poikkeuksellisina ei kuitenkaan ole totuuden mukaista. Se taitaa olla, että mitä heikommassa asemassa kielteisen päätöksen saanut on, sitä pienemmät mahdollisuudet hänellä on päästä julkisuuteen. Kaikilla ei esimerkiksi ole näiden isoäitien lailla läheisiä kantaväestöön kuuluvia tai täällä jo pitkään asuneita sukulaisia, jotka tuntisivat toimintatavat, millä päästään julkisuuteen, ja jotka osaavat hyödyntää sosiaalista mediaa. Antonovalle ja Fadayelillehan on perustettu muun muassa Facebookiin omat sivut, jotka ovat keränneet lukuisia jäseniä. Antonovan nettiadressi on kerännyt jo satoja allekirjoituksia puoltamaan hänelle luvan myöntämistä jäädä Suomeen. å Pari&perhe 2/2010 11
Koko ajan vedetään rajaa niiden välille, ketkä ovat oikeutettuja valtion tarjoamaan hyvinvointiin ja ketkä eivät ole. Karina Horstin mielestä suomalaisessa mediassa esitetään maahanmuuttajat niin uhreina kuin uhkana. Ja samaan aikaan, kun pelätään maahanmuuton vaikutuksia, niin ihaillaan etnisiä kulttuureja. Suomi ei halua vanhustensa lukumäärän muuttuvan Isoäitien käännytyksen mahdollistavan epäinhimillisen lainsäädännön odotettiin vielä keväällä muuttuvan lähiaikoina ja viimeistään ennen kesää. Ulkomaalaislakiin puhuttiin lisättäväksi harkintavaltaa inhimillisten perusteiden huomioon ottamiseksi. Kohun laannuttua Irina Antonovan ja Eveline Fadayelin ympärillä on julkisuuteen kuitenkin annettu lausumia, jotka herättävät epäilyjä, että laki säi- Kuva Petri Kivinen lyy sittenkin ennallaan. Käännytykset eivät johda ainakaan pikaiseen lainmuutokseen ja koko muutostarve on kyseenalaistettu. Inhimillisiä perusteita ei halutakaan ottaa enemmän huomioon. Tässä tulee näkyväksi se, kuinka hyvinvointivaltiomme perustuu poissulkemiselle. Koko ajan vedetään rajaa niiden välille, ketkä ovat oikeutettuja valtion tarjoamaan hyvinvointiin ja ketkä eivät ole. Globalisaatio on ristiriidassa hyvinvointivaltion kanssa, ja siten tällaiset keskustelut tulevat lisääntymään, Karina Horsti otaksuu. Nyt on keskitytty vain yksittäisiin lainkohtiin. Tosissaan pitäisi kuitenkin miettiä, miten rakenteellisten muutosten tuomiin haasteisiin vastataan. Kun poliitikot näyttävät perääntyvän lainsäädännön muuttamisesta, niin he taisivat luulla isoäitejä poikkeustapauksiksi. He myös ehkä olettivat, että noilla 500:lla maasta poistamista odottavalla henkilöllä ei ole inhimillisiä perusteita maahan jäämiselle. Kunnes heille valkeni, että aika monella heistä tällaisia perusteita on. Mutta mitä lain säilyminen sittenkin ennallaan merkitsee Irina Antonovalle ja Eveline Fadayelille? Toivottavasti jupakan julkisuus pakottaa poliitikot ja virkamiehet osoittamaan solidaarisuutta edes näille inhimillisen hädän alaisille. l 12 Pari&perhe 2/2010
Teksti Antti Möller Kuva Yuriy Chaban Mutkittelua tiedon valtateillä Tänä päivänä on vaikea kuvitella elämää ilman internetiä. Kaksikymmentä vuotta vanha World Wide Web on tärkeä osa yhä useampien suomalaisten arkea. Se on tullut jäädäkseen. Internet sisältää huikean määrän mahdollisuuksia, viihdettä ja tietoa harjaantuneelle silmälle, mutta varomaton voi langeta sudenkuoppiin. Sosiaalisesta mediasta - siis niistä keskustelupalstoista, blogeista ja verkkoyhteisöistä kuhistaan käyttäjien määrien kasvaessa. Suomessakin suositussa Facebookissa on yrityksen omien tilastojen mukaan yli 400 miljoonaa käyttäjää, mikä ylittää jo Yhdysvaltojen väkiluvun. Kotimaan suosituimmalle keskustelupalstalle, Suomi24:lle, kirjoitetaan yli 20 000 kommenttia joka päivä. Jo näiden lukujen avulla ymmärtää, millainen ehtymätön sampo internet on. Yhä useammat hakeutuvat toisten vertaisten puoleen etsiessään tukea erilaisiin elämäntilanteisiin. On jopa puhuttu, että verkkoyhteisöjen anti korvaisi asiantuntijatiedon. Vuorovaikutusta verkossa tutkinut sosiaalipsykologian tohtori Janne Matikainen on osittain samaa mieltä. Asiantuntijatiedon rinnalla on verkossa vahvasti esillä amatööritieto. Varsinkin ostopäätöksissä toisten kuluttajien suositukset voivat olla varsin tehokkaita. Sen sijaan tutkimukseen perustuvalla tiedolla on oma sijansa. Tähän liittyen on verkossa paljon kyseenalaista materiaalia. Verkon välityksellä löytyy mielipiteitä ja keskusteluita aiheesta kuin aiheesta. Demokratian kannalta tieto saavuttaa kansalaiset mainiosti, mutta myös epäkohtia on havaittavissa. Ehkä suurin riski on vääränlaisen tiedon leviäminen, mikä on tietysti kovin vaikea määritellä. Esimerkiksi terveellinen ravinto on kohtuullisen helppo määrittää, mutta toisin on useiden yhteiskunnallisten asioiden kohdalla. Rasistinen keskustelu on selkeästi haitallista, mutta rajan vetäminen oikean ja väärän kirjoittelun välille on liki mahdotonta. Eikä markkinoinnin ja mielipiteen välinen ero ole myöskään selvä. Esimerkiksi suositut muotiblogit sisältävät huomattavan määrän viittauksia erilaisiin tuotemerkkeihin. Käyttäjän voi olla vaikea erottaa, mikä on markkinointia ja mikä ei. Jos bloggaaja kehuu ilmaiseksi vastaanottamaansa tuotetta tai palvelua, hänen pitäisi tästä ilmoittaa, kuten Yhdysvalloissa velvoitetaan. Lukijalta vaaditaan mediakriittisyyttä, Matikainen huomauttaa. Etäopiskelua netissä Varauksista huolimatta verkon potentiaali esimerkiksi etäopiskelussa on kiistaton. Myös Väestöliiton Parisuhdekeskuksessa kokeiltiin verkkopohjaista oppimisympäristöä parisuhdetaitoja vahvistavalla Tahdolla ja taidolla -nettikurssilla viime tammikuussa. Järjestöpäällikkö Kari Lankisen mukaan pilottikurssi täyttyi nopeasti ja palaute oli positiivista. Useille kurssilaisille mahdollisuus osallistua kotona helpotti arkea suuresti. Erityisesti lapsiperheille se soveltui hyvin. Syksyllä kurssi mahdollisesti uusitaan, Lankinen summaa. On helppo todeta, että huomattava määrä vastuuta lepää käyttäjän omilla harteilla. Koska kelloa ei voi kääntää taaksepäin, vaatii internetin käyttö valppautta eikä vähiten alaikäisten vanhemmilta. Matikainen kannustaa isiä ja äitejä aktiivisuuteen. Kyselkää, olkaa kiinnostuneita, yrittäkää eläytyä lapsen asemaan ja miettiä, mikä verkossa kiehtoo. Jyrkkä tuomitseminen ja kieltäminen ei pitemmän päälle edistä järkevää verkon käyttöä. Sosiaalinen media on erinomainen paikka viettää aikaa ja olla vuorovaikutuksessa toisiin. Sieltä saa paljon uusia vinkkejä ja näkökulmia. l Pari&perhe 2/2010 13
Ajankohtaista Ihmiset ja ilmiöt Koonnut Paula Alkio s.14 Hyvä parisuhde on miesten uusi statussymboli Hoidettu parisuhde on kuin vakuutus tulevaisuuden varalle. s.15 Lähtökohtana lapsen etu Suomen vankiloiden ensimmäinen perheosasto avattiin Hämeenlinnassa. s.15 s.16 s.17 s.17 Kotoutumisapua viidellä kielellä Väestöliitto avasi joulukuussa EU:n ulkopuolelta Suomeen muuttaville FINFOpuhelinpalvelun. Kotitalousopetus vahvistaa hyvinvointia ja arjen taitoja Kotitalousopettajien liitto vaatii tuntimäärien lisäämistä Ajankäyttö hallintaan! Väestöliiton Arki Haltuun -hanke auttaa jäsentämään arjen ajankäyttöä. Sosiaalibarometri 20 vuotta Suomeen on syntynyt 20 vuoden kuluessa ihmisryhmiä, joiden hyvinvointi on jäänyt pysyvästi muita heikommaksi. Kuva Antero Aaltonen Hyvä parisuhde on miesten uusi statussymboli Kevään trendi ovat parisuhdettaan hoitavat miehet, kertoo Väestöliiton Perhetoimintojen johtaja Heli Vaaranen. Paljasta korttisi ryhdy samarakkaaksi! Samarakas -parisuhdekorttipeli, hinta 25 euroa + toimituskulut. Tilaukset: www.vaestoliitto.fi/nettikauppa. n Hoidettu parisuhde ja onnellinen puoliso ovat uusia statussymboleja. Miehet tiedostavat, että ongelmia tulee jokaiselle, mutta parisuhteen hoitaminen on kuin vakuutus tulevaisuuden varalle. Yhteisen ajan puute ja kotiin vyöryvä työstressi ovat tämän ajan vakavia syitä parisuhdeongelmille. Työuupunut on todennäköisesti uupunut myös kotona. Väsymys etäännyttää puolisoita toisistaan. Silti työelämä ei saa hajottaa perheitä eikä työ saa viedä ihmiseltä yksityiselämän onnea, sanoo Heli Vaaranen. Väestöliiton pariterapiavastaanotoille hakeutuvista pareista miehet ovat yhä useammin aloitteentekijöitä. Pariterapia nähdään ylpeyden aiheena, asiallisena keinona huolehtia perheen onnellisuudesta. Myös Väestöliiton psykologien kehittämä Samarakas-peli on noussut erityisesti miesten suosioon. Peli pysähdyttää stressaantuneen parin keskittymään toisiinsa ja keskustelemaan tavalla, josta tulee hyvä mieli. Keskustelujen myötä moni mies on yllättynyt, ettei aikaisemmin tiennytkään puolisonsa unelmasta, vaikkapa kesälomasta kahden kesken. Väestöliiton parisuhdepuhelimeen ja Parisuhdekeskuksen postilaatikkoon tulee tasaisena virtana kysymyksiä puhumattomuudesta. Puhumattomuus merkitsee, että parisuhteesta puuttuu tasapuolisuus. Hän, joka ei koe itseään arvostetuksi, vetäytyy ja vaikenee. Kun molemminpuolinen arvostuslisääntyy, keskustelut lisääntyvät. Arvostuksen osoitukseksi eivät sanat riitä, vaan tarvitaan arvostavia tekoja, toteaa Heli Vaaranen. l 14 Pari&perhe 2/2010
Lähtökohtana lapsen etu Suomen vankiloiden ensimmäinen perheosasto avattiin Hämeenlinnassa. n Suomen vankiloiden ensimmäinen perheosasto avattiin Vanajan avovankilassa, Hämeenlinnassa, huhtikuussa. Kymmenpaikkaiselle osastolle on sijoitettu äitejä alle kaksivuotiaiden lastensa kanssa, mutta hiukan vanhempikin lapsi voi jäädä vankilaan, jos äidin vankeusrangaistus on lyhyt. Lainsäädäntöä muutettiin 1.3.2010 lukien siten, että lapsen sijoittamisessa vankilaan lähtökohtana on lapsen etu. Alle kahden vuoden ikäisen lapsen sijoittamisesta vankilaan päättää lastensuojeluviranomainen Rikosseuraamuslaitoksen edustajia kuultuaan. Sijoittamisessa noudatetaan lastensuojelulakia vankeusja tutkintavankeuslain sijasta. Vankilaan mahdollisesti sijoitettavasta lapsesta tehdään nyt samanlainen lastensuojelupäätös kuin muistakin lapsista, jotka joudutaan sijoittamaan kodin ulkopuolelle. Oikeusministeri Tuija Brax painotti puheessaan perheosaston syrjäytymistä ehkäisevää merkitystä: Lapsen hyvät kasvuedellytykset vankilassa yhdessä äitinsä kanssa ja äidille tarjottava tiivis yhteistyöverkosto ehkäisevät syrjäytymistä. Perheosastolla äiti saa tilaisuuden hankkia niitä valmiuksia, joita hän jatkossa tarvitsee. Tällä pyritään siihen, että vankilaan tulevien lasten tulevaisuuden ennuste olisi aiempaa valoisampi. l Kuva Antero Aaltonen Kotoutumisapua viidellä kielellä Väestöliitto avasi joulukuussa 2009 valtakunnallisen FINFO-puhelinpalvelun, joka on suunnattu erityisesti EU:n ulkopuolelta Suomeen muuttaville. n FINFO tarjoaa henkilökohtaista neuvontaa viidellä kielellä: venäjäksi, englanniksi, ranskaksi, arabiaksi ja suomeksi. Soittaja saa neuvoa suoraan tai hänet ohjataan tarvitsemansa palvelun luo, esimerkiksi Kelaan, asumispalveluihin tai oman asuinalueensa suomen kielen kurssille. Puhelujen aiheet ovat vaihdelleet ennalta-arvattavista yllättäviin. Suurin osa soitoista liittyy vuokra-asuntojen tai työpaikkojen tarpeeseen, mutta kysymyksiä on tullut myös mm. hyvistä balettikouluista, kirpputoreista ja ajokortin suorittamisesta. Periaatteena on, että kaikkiin kysymyksiin pyritään etsimään vastaus, kertoo Väestöliiton monikulttuurisuusasioiden päällikkö Anne Alitolppa-Niitamo. Valtakunnallinen neuvonta- ja ohjauspalvelu on ainutlaatuinen siksi, että se tarjoaa henkilökohtaista palvelua, joka perustuu neuvojan mahdollisuuteen perehtyä kunkin kysyjän tilanteeseen yksilöllisesti. Kielen lisäksi jokainen kotoutuja voi valita itselleen parhaiten sopivan tavan ottaa yhteyttä ja hakea tietoa: puhelimitse, sähköpostitse tai netin kautta. Yhteyttä voi ottaa myös anonyymisti. FINFO-puhelinpalvelu 0207 401 160 on avoinna ti-pe klo 10 15 Kielet: arabia, englanti, ranska, suomi. Venäjä klo 12 15. Puhelu maksaa paikallispuhelun verran. Puhelinpalvelun tueksi on avattu myös sähköpostineuvonta finfo@finfonet.fisekä internet-sivusto www.finfonet.fi. Nettisivuilla on hyödyllisiä linkkejä liittyen työnhakuun, opiskeluun ja yleisemmin Suomessa elämiseen. Videohaastatteluissa eri puolilta maailmaa muuttaneet henkilöt kertovat kokemuksistaan Suomessa. l Pari&perhe 2/2010 15
Kotitalousopettajien liitto vaatii tuntimäärien lisäämistä Kotitalousopetus vahvistaa hyvinvointia ja arjen taitoja Vahvasti arkitaitoja lisäävänä oppiaineena kotitalousopetuksella on suora vaikutus lasten ja nuorten terveyteen ja koko hyvinvointiin. Kuva Antero Aaltonen n Kotitalousopettajien liitto haluaa, että kotitalous saa sille kuuluvan arvon perusopetuksen tavoite- ja tuntijakoa tehtäessä. Kotitalousopettajien liitto pitää tärkeänä tulevaa perusopetuksen tavoite- ja tuntijakoa tehtäessä, että kotitalousopetuksen määrää lisätään ja kotitaloutta tarjotaan läpi koko perusopetuksen. Perusopetuksen valinnaisuutta on vahvistettava niin, että oppilailla on mahdollisuus valita nykyistä huomattavasti enemmän kotitaloutta ja muita taito- ja taideaineita. Kotitalousoppiaineen sisältöjä ovat: koti ja ympäristö, kuluttaja ja muuttuva yhteiskunta, perhe ja yhdessä eläminen, ravitsemus ja ruokakulttuuri. Niitä opiskellessa sovelletaan ja syvennetään useiden muiden oppiaineiden tietoja ja taitoja. Ruoka- ja tapakulttuuri välittyy oppilaalle yhdessä tehden ja elämysten kautta. Sen myötä opitaan toisten ihmisten ja erilaisten kulttuurien arvostusta ja oppilas saa välineitä monikulttuurisessa yhteisössä toimimiseen. l 16 Pari&perhe 2/2010
Ajankäyttö hallintaan! Väestöliiton Arki Haltuun -hankkeessa on kehitetty kolmen vuoden ajan yhdessä 30 pääkaupunkiseudulla asuvan perheen kanssa uutta perhetyön menetelmää, sekvenssikarttaa. n RAY:n tukemassa hankkeessa tarkastelun keskipisteenä on aika: miten vuorokausi, viikko ja kuukausi rakentuvat perheessä ja perheenjäsenille? Kartan avulla hahmotetaan sitä, mikä on tilanne nyt, ja minkälaista muutosta lähdetään rakentamaan. Ajatus perustuu Pirjo Korvelan (2003) väitöstyöhön, jossa hän havaitsi lapsiperheiden arjen muodostuvan toisiaan ajallisesti seuraavista toiminnallisista jaksoista eli sekvensseistä. Nämä sekvenssit muodostavat päivien perusrakenteen ja tekevät arjesta ennustettavan, mikä on pienten lasten hyvinvoinnille tärkeää. Sekvenssikartan avulla perheen arki pilkotaan pieniin osiin: mitä tapahtuu aamulla, kuka herää, laitetaanko aamiainen ja ehtivätkö lapset syödä ennen kouluun lähtöä? Löytyvätkö vaatteet kiireessä? Monessa asiakasperheessä aamut alkoivat sujua paljon paremmin, kun ne suunniteltiin ja vaatteet laitettiin valmiiksi jo illalla. Kartan avulla on suunniteltu myös rahan käyttöä, ruokien hankintaa ja valmistamista, perheiden vuorokausirytmiä ja lasten nukkumarytmiä. Iltaa tarkasteltaessa monet vanhemmat havahtuivat huomaamaan, että he olivat lasten näkökulmasta paikalla, vaan eivät läsnä. Lapsiperheissä tulisikin herätä pohtimaan, kuinka paljon syliä ja yhteistä aikaa tekemisineen lapset lopulta saavat. Hyvin monessa perheessä olisi tärkeää löytää aika yhteisille kiireettömille hetkille, kaikki digitaaliset vempaimet kiinni. l Sekvenssikartta auttaa jäsentämään arkea ja hahmottamaan ajankäyttöä. Ajankohtaista Ihmiset ja ilmiöt 20-vuotias Sosiaalibarometri: Palveluntuottajat eivät pysty vastaamaan heikoimmassa asemassa olevien tarpeisiin. n Suomeen on syntynyt 20 vuoden kuluessa ihmisryhmiä, joiden hyvinvointi on jäänyt pysyvästi muita heikommaksi, todetaan uusimmassa Sosiaalibarometrissä. Sosiaalibarometri on 20 vuotta seurannut vuosittain sosiaali- ja terveyspalvelujen ja kansalaisten hyvinvoinnin kehitystä. Keskeinen havainto tältä ajalta on suurten väestöryhmien hyvinvoinnin kohentuminen ja vaikeista sosiaalisista ongelmista kärsivien aseman suhteellinen heikentyminen. Pysyvästi heikoimmaksi hyvinvointi on jäänyt pitkäaikaistyöttömillä sekä päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivillä. Näiden ryhmien syrjäytymisriski kasvaa edelleen ja uutena esille on noussut erityisesti työttömien nuorten syrjäytymisriskin kasvu. Ongelmat kasautuvat usein samoille ihmisille ja perheille, jotka tarvitsevat useiden tahojen yhdessä tuottamia palveluja. Julkisten palvelujen tuottajat tiedostavat palvelujärjestelmän vaikeudet tukea syrjäytyneitä ja syrjäytymisvaarassa olevia. Syrjäytymiskierteitä on yritetty katkaista erilaisilla hankkeilla, viranomaisten yhteistyöllä sekä palvelujen uudelleenorganisoinnilla, mutta palveluntuottajien arvioiden mukaan tämä ei ole riittänyt. Pysyvästi syrjäytyneiden ryhmä kasvoi 1990-luvun alun laman seurauksena. Kunnat joutuivat tuolloin supistamaan sosiaalipalveluja, vaikka lama synnytti uusia tuen tarpeessa olevia väestöryhmiä. Sosiaalibarometri 2010 kertoo ensimmäiset signaalit siitä, että kunnat ovat jälleen ryhtyneet karsimaan näitä palveluja, sanoo toiminnanjohtaja Riitta Särkelä Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitosta (STKL). Tänä vuonna suunnitellaan kaikkien sosiaalipalvelujen karsimista tasapuolisesti ns. juustohöyläperiaatteella. l Sosiaalibarometri on Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton (STKL) vuosittain julkaisema ajankohtaisselvitys kansalaisten hyvinvoinnin ja palvelujärjestelmän tilanteesta ja kehityssuunnista. www.stkl.fi. Pari&perhe 2/2010 17
Lapsettomuus ja lastenhankinta s.18 s.19 s.20 s.21 Äitinä ja tutkijana tasaarvoisessa Suomessa Edellyttääkö vaativa ura naiselta äitiydestä luopumista? Lapsia laboratoriosta Väestöliiton Helsingin klinikan ylilääkäri Anne-Maria Suikkari auttaa pareja ja itsellisiä naisia tahattomassa lapsettomuudessa. Vauvoja mittatilauksesta? Pirjo Somerkiven arvio Jonathan Gloverin kirjasta. l l l Kolumni Heidi Ruohio Lastenhankintakeskustelu lapsettoman kolmekymppisen naisen silmin. Kuva Jan van der Hoeven Äitinä ja tutkijana tasa-arvoisessa Suomessa Perhe lasketaan miehelle ansioksi yhteiskunnan näkyvimmillä paikoilla, mutta entä naiselle? Anna Keski-Rahkonen, Camilla Lindholm, Johanna Ruohonen ja Maria Tapola- Haapala (toim.): Tutkimusmatkoja äitiyteen. Duodecimin. 2010. n Ajankohtaiset uutiset politiikan huipulta saavat kysymään, edellyttääkö vaativa ura naiselta äitiydestä luopumista. Tutkijan työhön liittyy apurahajärjestelmän ja pätkätöiden vuoksi taloudellinen epävarmuus, mikä korostuu etenkin lastenhankinnan yhteydessä. Suomalaisessa akateemisessa maailmassa naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia kunnes tulee lastensaannin aika. Duodecimin julkaisemassa Tutkimusmatkoja äitiyteen -kirjassa tarkastellaan äitiyden ja tutkijantyön yhdistämistä. Kirjassa yli kolmekymmentä naista kertoo kokemuksistaan. Omakohtaiset kertomukset tarjoavat vertaistukea vaativan elämänvaiheen kanssa painiville tutkijanaisille. Kirjoittajat todistavat, että on mahdollista olla riittävän hyvä sekä vaativassa työssä että äitinä. Tutkijaäitien kirjassa esiin nostamat teemat koskevat monia muitakin työssä käyviä äitejä: taiteilijoita puutteellisen sosiaaliturvan osalta, pienyrittäjiä vaikeasti korvattavissa olevan oman työpanoksen vuoksi, pätkätyöläisiä työttömyyden uhan takia ja johtavissa asemissa olevia naisia lasikatto-ongelmien vuoksi. Kirjan ovat toimittaneet dos. Anna Keski-Rahkonen, dos. Camilla Lindholm, FM Johanna Ruohonen ja VTM Maria Tapola-Haapala. Heidän mukaansa äitiyttä voisi tarkastella myös oppina johtajuudesta ja kriisien hallinnasta. Vaativaa koulutusta ei pidä mitätöidä naisen tullessa äidiksi. l 18 Pari&perhe 2/2010
Teksti Kaisu Tervonen Lapsia laboratoriosta Mihin hedelmöityshoidot ovat matkalla? n Modernien hedelmöityshoitojen historia on jo vuosikymmenten mittainen. Ensimmäiset koeputkilapset ovat jo vanhempia itsekin. Vuosikymmenten saatossa hedelmöityshoidoista on tullut maailmalla bisnestä, sen ympärille on rakentunut oma turismin haaransa ja sen eettisistä rajoista on syntynyt niin keskustelua kuin kauhukuviakin. Väestöliiton Helsingin klinikan ylilääkärin Anne-Maria Suikkarin työ on kuitenkin arkista. Hänen tehtävänsä on auttaa pareja ja itsellisiä naisia tahattomassa lapsettomuudessa. Hoitojen kysyntä on kasvanut tasaisesti 1990-luvun alusta alkaen. Eniten teemme edelleen tavallisia koeputkihedelmöityksiä ja sen variaatioita. Hedelmöityshoitoja pakastetun alkion siirrot mukaan lukien teemme noin 1 300 vuodessa. Hoitomuotoja on useita. Lähes kaikissa lapsettomuusongelmissa käytettävässä koeputkihedelmöityksessä (IVF) munasolut hedelmöitetään laboratoriossa, ja saaduista alkioista enintään kaksi siirretään kohtuun. Joka neljäs alkionsiirto johtaa lapsen syntymään. Munasolun irtoamishäiriöitä hoidetaan erilaisilla hormonivalmisteilla, kun taas siittiötuotannon häiriöistä kärsivillä pareilla voidaan käyttää inseminaatiota, jossa parhaimmat siittiöt erotetaan siemennesteestä ja ruiskutetaan kohtuun munasolun irtoamisen aikana. Osa hoidoista voidaan tehdä myös luovutetuilla siittiö- ja munasoluilla. Uusimmat trendit Eniten levat Suomen markkinoille ehkä jo tämän vuoden lopulla. Laboratorion puolella taas kehitetään hellävaraisempia alkion valintamenetelmiä. Aiemmin alkiosta piti ottaa soluja ja tehdä geneettisen tutkimuksen perusteella päätös, onko alkio terve vai ei. Uusilla menetelmillä alkion elinympäristön kemiallista koostumusta ja sitä kautta alkion elinkykyä mitataan siitä viljelypisarasta, jossa alkio laboratoriossa elää. Kansainvälinen suuntaus vie muutenkin kohti vähemmän kajoavia ja raskaita hoitoja. Joitakin vuosia sitten toimme Suomeen menetelmän nimeltä IVM, in vitteemme edelleen tavallisia koeputkihedelmöityksiä ja sen variaatioita. Anne-Maria Suikkari Väestöliiton Helsingin klinikan ylilääkäri Anne-Maria Suikkarin mukaan hedelmöityshoitojen kentällä on pitkästä aikaa tapahtumassa myös uutta. Lääketeollisuus on kehittänyt uusia hormonipuolen lääkkeitä, jotka turo maturaatio, jossa koeputkihedelmöitys suoritetaan ilman hormonihoitoja. Hoito ei ole osoittautunut yhtä tehokkaaksi kuin perinteinen IVF, mutta tällaiset ns. lievät hoidot ovat kuitenkin trendi maailmalla. Entä kauhukuvat design babyistä, joiden ominaisuudet voidaan valita silmien väriä ja luonteenpiirteitä myöten? Anne- Maria Suikkari ei pidä sellaisten toteutumista todennäköisenä. Toki uutta tietoa voidaan myös väärinkäyttää, mutta yksikään vakava tutkija tai alan ammattilainen ei varmasti näe mitään tarvetta design babyille. Itse pidän ajatusta järjettömän utopistisena. Alkioita voidaan tietenkin valita joidenkin ominaisuuksien, kuten sukupuolen mukaan. Voimme myös valita pois tunnettuja kromosomisairauksia, jos haluamme. Laki ja liikkuvuus Aiemmin Suomessa olivat sallittuja myös sijaissynnyttäjähoidot. Vuonna 2007 voimaan tulleen hedelmöityslain myötä ne kuitenkin kiellettiin. Suikkari uskoo, että taustalla on ollut naisten hyväksikäytön pelko. Vaikka olen ihan vakuuttunut, että Suomessa hoitoja tehtiin hyvin eettisin perustein eikä väärinkäytöksiä tapahtunut, niin hyväksikäytön pelko on kuitenkin maailmanlaajuisesti tarkasteltuna aiheellinen. Uskon kyllä, että keskustelu sijaissynnyttäjähoidoista Suomessa voitaisiin avata uudelleen ja hoidot ottaa käyttöön tarkoin säädeltyinä. Saman lain mukana muutettiin lasten tiedonsaantioikeutta. Kun aiemmin sukusolujen lahjoittaminen oli mahdollista tehdä nimettömänä, lain voimaantulon jälkeen heistä alettiin kerätä rekisteriä. Hoitojen avulla syntyneillä lapsilla on oikeus 18-vuotiaana saada luovuttajan henkilöllisyys tietoonsa. å Pari&perhe 2/2010 19
Lapsettomuus ja lastenhankinta Suomessa hedelmöityshoidot ovat huippuluokkaa, mutta julkiselle puolelle on jatkuva jono. Laki on ajanut suomalaisia jonkin verran myös ulkomaille hedelmöityshoitoihin. Toinen syy on pitkä odotus. Suomessa hedelmöityshoidot ovat huippuluokkaa, mutta julkiselle puolelle on jatkuva jono, ja se pystyy hoitamaan vain noin 30 prosenttia hedelmöityshoidoista. 70 prosenttia tehdään yksityisillä klinikoilla. Suomi on kuitenkin myös hedelmöityshoitoturismin kohde. Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa laki on tiukempi munasolujen lahjoittamisen suhteen, joten heidän näkökulmastaan Suomi näyttäytyy sallivana mutta turvallisena hedelmöityshoitojen maana. l OLEN TEEMU, 35 v. spermanluovuttaja Minusta oli mahtavaa, että voin lahjoittaa siemenet elämään. Itse spermanluovutus kävi Väestöliiton klinikalla vaivattomasti. Hyvästä, kotimaisesta spermasta on edelleenkin pula. Etsimme lahjoittajiksi 20 45-vuotiaita terveitä miehiä, joilla ei ole tiedossa periytyviä sairauksia. Spermanluovutus on helppo tapa auttaa ja sen voi tehdä kaikissa Väestöliiton klinikoissa. Sperma analysoidaan, ja jos luovuttaja todetaan sopivaksi lahjoittamaan, käynnistyy varsinainen luovutusprosessi. Siittiöiden lahjoittajalle ei synny mitään juridista oikeutta tai velvollisuutta ja Väestöliiton klinikat Oy hoitaa rekisteröinnin. Luovuttaja saa hyvän mielen ja myös korvauksen vaivannäöstään. Laita hyvä kiertämään tee talletus spermapankkiin, talletuskorkona elämänmittainen hyvä mieli. Ilmoitus Helsinki Oulu Turku (09) 616 221 (08) 535 9600 (02) 212 0800 Kirjat Pirjo Somerkivi Vauvoja mittatilauksesta? Kuka ja millä perusteilla määrittelee, milloin yksilön elämä ei ole elämisen arvoista? Saavatko kuurot vanhemmat tehdä geneettistä valintaa saadakseen kuuron lapsen? Onko meillä oikeus tai jopa velvollisuus estää vaikeasti vammaista lasta sikiämästä tai syntymästä? Entä lapsen oikeus syntyä geneettisesti muuuntelemattomana? n Brittiläinen bioetiikan ja moraalifilosofian tutkija Jonathan Glover käsittelee teoksessaan vammaisuutta ja geneettistä suunnittelua. Genetiikan ja lisääntymisteknologioiden kehityksen ansiosta meillä on yhä enemmän valtaa puuttua vammaisuuteen ja sairauksiin. Glover kysyy, onko valtamme siunaus vai kirous. Pohdiskelunsa vammaisuudesta ja normaaliuden rajoista Glover sitoo aristotelisiin hyvän elämän ja kukoistamisen käsitteisiin. Vammainen on henkilö, jonka edellytykset kukoistaa elämässään ovat toimintarajoitteiden vuoksi heikentyneet. Nämä puutteet eivät kuitenkaan välttämättä estä ihmistä kukoistamasta. Normaalin toimintakyvyn rajaa on vaikea määrittää yksiselitteisesti ja universaalisti. Mikä on normaalia tai keskivertoa jonain aikakautena ja jossain kulttuurissa, saattaa olla poikkeavaa toisaalla. Yksilötasolla tulisi kuunnella asianomaisia itseään sen sijaan, että ulkopuolelta määritellään se, mikä on normaalia tai hyvää elämää. Esimerkiksi osa kuuroista haluaa pysyä kuuroina ja saada kuuroja lapsia, eikä pidä itseään vammaisina vaan kielivähemmistönä. Glover ymmärtää vanhempia, jotka syystä tai toisesta päättävät olla synnyttämättä vammaista lasta. Vakavasti vammaisen lapsen vanhempien taakasta suuri osa on murhetta lapsen tuskasta. Vanhemmat saattavat toivoa tervettä lasta ajatellen lapsen omaa etua. (Valitettavasti Glover sekoittaa sairaus- ja vammaisuuskäsitteet toisiinsa. Vammainen lapsi voi olla aivan terve. Enemmistöllä lap- Jonathan Glover: Lapsia valitessa. Geenit, vammaisuus ja suunnittelu. Into Kustannus Oy. 2009. Suomennos: Tytti Heikkilä. sista ei ole vammaa, mutta akuuteilta sairauksilta kukaan ei säästy.) Glover asettaa rajan siihen, ettei valinnoilla pidä pyrkiä parantelemaan ihmisen normaalia toimintakykyä eli lääketieteen avulla tuottaa mittatilausvauvoja. Geneettinen suunnittelu saattaa kuitenkin loukata vammaisia henkilöitä: eikö minunlaisillani olekaan oikeutta elää? Lisääntymisvapauteen liittyy myös keskustelu lapsen oikeudesta. Kiistaa käydään siitä, kumpi on vahvempi: vanhempien valinnanvapaus vai sikiön tai alkion oikeus syntyä. Glover 20 Pari&perhe 2/2010
korostaa vanhempien päätösvaltaa, mutta yhteiskunnankin on kannettava vastuunsa. Vammaisten oikeuksista ja yhteiskunnallisesta asemasta on huolehdittava sekä puututtava muihinkin kukoistamista estäviin asioihin kuin vammaisuuteen. Glover käsittelee myös kysymystä, saako geneettisiä valintoja tehdä edes lääketieteellisistä syistä. Vai onko meillä tulevaisuudessa jopa velvollisuus parantaa lasten geenejä? Onko ylipäänsä mahdollista, saati järkevää, säädellä geenimarkkinoita? Kiellot ja sääntely saattavat vain johtaa epätoivottavaan geeniturismiin. Vaikka kykymme muunnella itseämme tarjoaa arvokkaita mahdollisuuksia, Glover varoittaa uuden teknologian riskeistä, joita tunnemme vielä kovin vähän. Ja lopuksi hän muistuttaa, että lapsillamme ja heidän jälkeläisillään on oikeus siihen, että jätämme heille avoimen tulevaisuuden! Gloverin kirja on tärkeä puheenvuoro asioista, joita olen vammaisuudesta usein pohdiskellut niin tutkijan, kuntoutustyöntekijän, järjestötoimijan kuin etenkin äidin ja isovanhemman roolissa. Kokemukseni mukaan monet itsestään selvät totuudet ja vahvat ennakkokäsitykset kyseenalaistuvat, kun asia tulee omalle kohdalle. Tämä kirja houkuttelee katselemaan syntymän ja elämän kysymyksiä avoimesti ja useasta näkökulmasta. Niin vanhempien kuin ns. asiantuntijoidenkin on hyvä vaihtaa välillä perspektiiviä: vanhempien kannattaa ottaa etäisyyttä ja asiantuntijoiden saada lähikosketusta perheiden arkeen. Vanhemmat tarvitsevat tutkittua tietoa vammaisuudesta ja valinnanmahdollisuuksista. Ilman kokemustietoa asiantuntijanäkökulma jää usein kovin kapeaksi. Ihmiset eivät ole kategorisesti ja kokonaisvaltaisesti joko kykeneväisiä (abled) tai kyvyttömiä (disabled). Jokaisella on eriasteisia vahvuuksia. Voidaan myös väittää, että vammaisuus ja erilaiset vastoinkäymiset eivät ole (vain) esteitä tai hidasteita, vaan myös elämämme rikasteita. Kuinka tylsää olisikaan täydellinen elämä! l Kolumni Heidi Ruohio Kirjoittaja on vieraileva tutkija Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksella. Meitä tarkkaillaan - raskaana vai ei? n Noin 45 prosenttia suomalaisista naisista on lapsettomia kolmekymppisinä. Olen yksi heistä. Olen omasta kaveripiiristäni huomannut, että kolmenkympin täyttäminen saa meidät lapsettomat naiset viimeistään pohtimaan omia (ja muiden) lapsitoiveita. Itse olen koko aikuisikäni ajatellut, että haluaisin kokea joku päivä äitiyden, mutta samalla ajatellut löysästi, että sen aika on sitten joskus. Meidän sukupolvemme lastenhankinta eroaa omien vanhempiemme toteutuksesta suuresti. Omilla vanhemmillani oli meidät molemmat lapset jo alle kolmekymppisinä, samoin itse rakennettu omakotitalo ja vakituiset työt. Koira tuli kuvaan mukaan kuitenkin vasta myöhemmin. Suomalaisen ensisynnyttäjän keski-ikä on noussut kolmessakymmenessä vuodessa 25:stä 29:ään. Monet asiat ovat muuttuneet: opiskeluajat ovat pidentyneet (minulla se jatkuu muuten edelleen), työurat ovat pirstoutuneet ja epävarmuus elämässä on lisääntynyt. Samalla lienemme se sukupolvi, joka on tottunut suunnittelemaan elämäänsä, ehkä juuri sen epävarmuutta hallitakseen. Myös lastenhankintaa suunnittelemme ja ajoitamme. Kaukana ovat ne ajat, jolloin lapsi sai tulla, kun ja jos on tullakseen. Olen seurustellut mieheni kanssa pian 10 vuotta, siis kolmasosan elämästäni. Olemme olleet naimisissa nyt puolitoista vuotta. En mennyt naimisiin siksi, että alkaisimme heti tehdä lapsia, vaikka selvästi moni niin ajatteli. Äidiltäni kysyttiin häiden aikaan suoraan, että tuleeko hänestä nyt isoäiti, kun ei kai me muuten oltaisi menty naimisiin vasta kahdeksan vuoden seurustelun jälkeen. Aijaa. En tiennytkään, että vielä nykyaikanakin pitää mennä naimisiin tehdäkseen lapsia. Koska minulla on takana (ja toivottavasti myös edessä) pitkä parisuhde, koska olen ollut naimisissa jo jonkin aikaa, koska pidämme ilmiselvästi mieheni kanssa molemmat lapsista, meitä tarkkaillaan. Suorat kyselyt mahdollisesta Suorat kyselyt mahdollisesta raskaudesta ovat melko yleisiä, mutta vielä yleisempää on muu kommentointi ja vihjailu. raskaudesta ovat melko yleisiä, mutta vielä yleisempää on muu kommentointi ja vihjailu. Minun vatsaani on tunnusteltu raskauden selvittämiseksi, joudun selittelemään illanistujaisissa, jos en juo viiniä. Turvallisinta on juoda alkoholia suoraan pullon suusta, nimittäin kolmekymppiset lapsettomat naiset, jotka juovat lasista, saattavat hämätä kanssaihmisiä juomalla pommacia. Kannattaa myös välttää babydollmallisia paitoja, sillä niillä saatetaan peitellä alkuraskauden kumpua siinä vaiheessa, kun siitä ei vielä haluta julkisesti puhua. Pyrin suhtautumaan tähän kaikkeen huumorilla, mutta tiedän, että monia ikätovereitani se satuttaa. Lastenhankintaan liittyy suuria tunteita, toiveita ja odotuksia, mutta myös pelkoa. Ainakaan omassa kaveriporukassa lapsen saamista ei pidetä ollenkaan itsestään selvänä se on aina ollut ja on edelleen pieni ihme. Ikäluokkani on hyvin tietoinen tahattoman lapsettomuuden mahdollisuudesta ja sen aiheuttamasta tuskasta. Usealla on kokemusta siitä myös lähipiirissä. Uskon, että pelko lapsettomuudesta on yksi syy siihen, miksi lapsitoiveista on niin vaikea puhua, vaikka se samaan aikaan on kaikkien huulilla. l Pari&perhe 2/2010 21