2 METSIEN KUNTO JA MONIMUOTOISUUS

2 METSIEN KUNTO JA MONIMUOTOISUUS Metsikön laatuluokkaa alentavia tuhoja havaittiin valtakunnan metsien inventoinnissa (VMI) vuosina 1992 2000 Etelä-Suomessa 17 prosentilla ja Pohjois-Suomessa 32 prosentilla metsämaan pinta-alasta. Merkittävimpiä tuhon aiheuttajia olivat sienitaudit ja ilmastotekijät. Vuonna 2000 harsuuntuneita (neulas- tai lehtikato yli 25 prosenttia) mäntyjä oli kangasmetsissä 3, kuusia 26 ja lehtipuita 10 prosenttia. Puiden latvusten kunto on säilynyt viime vuodet vakaana. Metsien kunto näyttää Suomessa olevan vähintäänkin tyydyttävä. Vähentyneiden päästöjen seurauksena happamoituminen ei ole enää yleinen ongelma metsissämme. Suurimpia tulevaisuuden mahdollisia uhkia metsillemme ovat kohonneet otsonipitoisuudet ja ilmaston lämpeneminen. Metsien monimuotoisuuden säilyttämiseksi Suomessa on suojeltuja tai rajoitetussa metsätalouskäytössä olevia maita kaikkiaan 4,5 miljoonaa hehtaaria. Talousmetsissä monimuotoisuutta voidaan edistää säilyttämällä erityisen tärkeät elinympäristöt (50 000 60 000 hehtaaria yksityismetsissä), lisäämällä metsien lahopuuta (nyt 2,4 m³/ha Etelä- Suomessa), jättämällä hakkuissa järeitä säästöpuita (nyt 6 7 m³/ha) sekä lisäämällä kulotusta (1990- luvulla keskimäärin 1 500 ha). Metsien kunto Valtakunnan metsien inventoinneissa (VMI) metsätuhot luokitellaan niiden metsätaloudellisen merkityksen mukaan. Vuosina 1992 2000 tehdyissä inventoinneissa havaittiin metsikön laatuluokkaa alentavia tuhoja Etelä-Suomessa 17 prosentilla ja Pohjois-Suomessa 32 prosentilla metsämaan pintaalasta (taulukko 2.2). Etelä-Suomessa esiintyi runsaimmin erilaisia muotovikoja ja latvatuhoja ja Pohjois-Suomessa latvatuhoja ja pystyynkuolleita puita. Merkittävimpiä tuhon aiheuttajia olivat sienitaudit ja ilmastotekijät. Melko usein tuhon syytä ei tunnettu (taulukot 2.3 ja 2.4). Latvuksen lehti- tai neulaskato eli harsuuntuminen kuvastaa puiden yleiskuntoa, sillä yhteyttävän neulasmassan pieneneminen vaikuttaa puiden elintoimintoihin ja kasvukykyyn. Eurooppalaisessa puiden latvusten kunnon seurantajärjestelmässä puu luokitellaan vaurioituneeksi, kun sen lehti- tai neulaskato suhteessa harsuuntumattomaan vertailupuuhun on yli 25 prosenttia. Vuonna 2000 kangasmetsien vallitsevassa latvuskerroksessa oli tällaisia mäntyjä 3, kuusia 26 ja lehtipuita 10 prosenttia (taulukko 2.1). Koko seurantajakson 1986 2000 aikana yli 25 prosenttia harsuuntuneiden puiden osuus on lisääntynyt männyllä 1, kuusella 10 ja lehtipuilla 3 prosenttiyksikköä, kun tarkastellaan koko jaksolle yhteisiä puita. Paikallisten päästölähteiden lähialueita, taajamia ja teiden varsia lukuunottamatta harsuuntuminen johtuu Suomessa pääasiassa puuston ikääntymisestä, epäedullisista ilmasto- ja säätekijöistä sekä metsätuhoista. Harsuuntumista arvioidaan samoilla periaatteilla noin 30 Euroopan maassa (kuva 2.4). Vuonna 2000 neljännes kaikista Euroopassa mitatuista koepuista arvioitiin harsuuntuneiksi. Toistuvasti mitattujen puiden kunto heikentyi Euroopassa vuosina 1986 95. Sittemmin tilanne on tasaantunut, mutta vaurioituneiden puiden osuus on edelleen korkea. Suomen metsien harsuuntuneisuus on ollut lievempää kuin useimmissa muissa Euroopan maissa. Runsaat, paikoin lähes päivittäiset sateet kesällä 2000 lisäsivät ruostesieniä, erityisesti kuusensuopursuruostetta ja koivunruostetta. Männyn taimikoissa, joista ei oltu hävitetty haavanvesoja, todettiin poikkeuksellisen paljon männynversoruostetta. Metsätilastollinen vuosikirja 2001 75

2 Forest health and biodiversity Edellisvuonna vaivanneet pilkkumäntypistiäistuhot sen sijaan laantuivat. Hirvieläintuhot lisääntyivät edelleen varsinkin maan itäosissa. Paikalliset myrskyt kaatoivat metsää Hämeessä, Pirkanmaalla ja Pohjois-Suomessa. Vakuutusyhtiöt korvasivat metsätuhoja 1990-luvulla keskimäärin 6,9 miljoonalla markalla vuodessa (taulukko 2.6). Yli 70 prosenttia korvauksista maksettiin myrsky- ja lumituhoista, jotka olivat yleensä selvärajaisia ja voimakkaita. Yksityismetsien pintaalasta kuitenkin vain viidesosa oli kattavasti vakuutettu. Maa- ja metsätalousministeriön maksamat hirvieläinkorvaukset nousivat 22 miljoonaan markkaan vuonna 2000. Metsien kuntoa selvitetään usealla tavalla. Heikko kunto voi näkyä puiden harsuuntumisena, värivikoina, kasvun taantumisena ja suoranaisina metsätuhoina. Toisaalta analysoimalla puiden ravinnetilaa tai solu- ja solukkorakennetta saadaan viitteitä metsien kunnon heikkenemisestä jo ennen kuin oireet ovat silmin havaittavissa. Ilmansaasteiden vaikutukset näkyvät usein metsäekosysteemin muissa osissa ennen kuin puusto-oireita havaitaan. Bioindikaattoreina käytetään esimerkiksi puilla kasvavia jäkäliä, jotka ovat herkkiä ilmansaasteille ja ympäristön tilan muutoksille. Typpilaskeuma, ilman hiilidioksidin lisääntyminen ja ilmakehän lämpeneminen lisäävät metsien kasvua. Metsäntutkimuslaitoksen tutkimusten mukaan metsänhoidolta rauhassa kasvaneiden luonnonmetsien kasvu ei kuitenkaan ole muuttunut Suomessa tällä vuosisadalla trendinomaisesti mihinkään suuntaan. Sen sijaan lämpötilan ja sademäärän muutokset aiheuttavat männyn ja kuusen kasvun voimakasta vaihtelua vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Metsien kuntoon vaikuttavat ilman epäpuhtaudet Metsien kuntoon vaikuttavat yhdessä monet tekijät, kuten ilmasto- ja maaperäolosuhteet, puuston ikä ja laatu, metsien käsittely, metsätuhot sekä ilman epäpuhtaudet. Metsien vaurioitumisessa lienee usein kyse ympäristötekijöiden ja tuhonaiheuttajien yhteisvaikutuksesta (monistressihypoteesi). Fossiilisten polttoaineiden käyttö lisää hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen määrää ilmakehässä. Kasvihuonekaasut pienentävät avaruuteen palaavaa lämpösäteilyä ja kohottavat maapallon keskilämpötilaa. Lämpeneminen muuttaa luontoa monin tavoin. Se vaikuttaa mm. puulajien menestymiseen ja todennäköisesti lisää metsätuhoriskejä. Rikki- ja typpipäästöt happamoittavat maaperää ja vesistöjä. Metsämaasta puuttuu yleensä kasveille käyttökelpoista typpeä, joten aluksi typpilaskeumalla voi olla jopa kasvua lisäävä vaikutus. Pitkällä aikavälillä happamoituminen kuitenkin lisää ravinteiden huuhtoutumista maaperästä. Happamoitumiseen vaikuttavat happaman laskeuman suuruus ja maaperän luontainen puskurikyky. Kriittisellä kuormituksella tarkoitetaan suurinta epäpuhtauksien määrää, jonka ekosysteemi pitkällä aikavälillä vaurioitumatta sietää. Suomen ympäristökeskuksen laskelmien mukaan metsämaiden rikin ja typen kriittinen kuormitus ylittyy nykylaskeumilla lähinnä eteläisimmässä Suomessa. Ilmastonmuutoksen ja happamoitumisen ohella yläilmakehän otsonikato ja toisaalta otsonin lisääntyminen alailmakehässä ovat ongelmallisia ilmiöitä. Yläilmakehän otsoni suojelee maapalloa liialliselta auringon ultraviolettisäteilyltä, kun taas maanpinnan läheisessä ilmakerroksessa otsoni on haitallista eliöille. Viimeisen sadan vuoden aikana Euroopan alailmakehän otsonipitoisuudet ovat kaksinkertaistuneet. Suomenkin alailmakehän otsonipitoisuudet ovat jatkuvasti nousseet, mihin lienee vaikuttanut kaukokulkeutuminen Keski-Euroopasta. Otsonin kriittinen taso määritellään muun muassa kasvillisuuden saaman otsoniannoksen mukaan. Siinä otetaan huomioon kasvukauden aikaiset kynnysarvon (40 ppb tunnin keskiarvona) ylitykset ja niiden kesto. Tutkimuksissa on havaittu herkimpien puulajien kasvun heikkenevän, jos kuuden kuukauden aikana kertyvä otsonialtistus ylittää 10 000 ppb h. Vuoden 2000 otsoniannos jäi vähäiseksi (kuva 2.2). Sammaleiden alkuainepitoisuudet kuvaavat hyvin ilman kautta tulevaa laskeumaa, koska ne ottavat pääosan ravinteista suoraan sadevedestä ja pintaansa kiinnittyneistä hiukkasista. Metla on mitannut sammaleiden alkuainepitoisuuksia vuosina 1985, 1990, 1995 ja 2000. Tarkastelujakson aikana raskasmetallilaskeuma on pääsääntöisesti pienentynyt (kuva 2.3). Positiivinen kehitys johtuu lähinnä lyijyllisen bensiinin käytön loppumisesta sekä energiantuotantolaitosten tehostuneesta savukaasujen puhdistuksesta. 76 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2001

2 Metsien kunto ja monimuotoisuus Metsien monimuotoisuus Monimuotoisuuden käsite Metsäluonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan erilaisten metsäympäristötyyppien, eliöyhteisöjen, ekosysteemien sekä metsissä elävien eliölajien ja niiden geneettisen perimän runsautta ja monipuolisuutta. Metsätalous on aiheuttanut huomattavia muutoksia metsien häiriödynamiikkaan ja rakenteeseen. Metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta haitallisimpia ovat olleet metsäpalojen poisjäänti, metsien rakenteen yksipuolistuminen, soiden ojitus, luonnontilaisten tai niiden kaltaisten metsien väheminen sekä kuolleen puuaineksen poistaminen ja sen muodostumisen estyminen. Monimuotoisuutta pyritään säilyttämään perustamalla luonnonsuojelualueita, turvaamalla uhanalaisten lajien elinympäristöt ja ottamalla monimuotoisuustavoitteet metsien käsittelyssä huomioon. Luonnonsuojelualueita tarvitaan sellaisten lajien tai elinympäristöjen säilyttämiseksi, jotka eivät menesty talousmetsissä. Luonnonsuojelualueet Suojeltuja tai rajoitetussa metsätalouskäytössä olevia maita on Suomessa kaikkiaan 4,5 miljoonaa hehtaaria. Tiukasti suojeltuja metsiä (metsä- ja kitumaita) on 1,5 miljoonaa hehtaaria eli 6,6 prosenttia (taulukko 2.7). Lukuihin sisältyvät myös sellaiset suojeluohjelmiin kuuluvat alueet, joita ei ole vielä hankittu valtiolle. Säädöksin suojeltuja maa-alueita Suomessa on noin 2,7 miljoonaa hehtaaria, joista 95 prosenttia sijaitsee Pohjois-Suomessa (taulukot 2.7 2.8jakuva2.5). Vuonna 2000 hankittiin 20 000 hehtaaria maata valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin. Painopisteinä olivat edelleen soiden- ja rantojensuojeluohjelmien toteutukset. Maanomistajille maksettaviin kauppahintoihin ja korvauksiin käytettiin noin 297 miljoonaa markkaa. Luonnonsuojeluohjelmat ja Natura 2000 -verkosto pyritään toteuttamaan vuoteen 2007 mennessä (taulukko 2.9). Yksityiset henkilöt, yhteisöt ja kunnat voivat myös hakea suojelupäätöstä omistamilleen maille. Vuonna 2000 yksityismaille perustettiin luonnonsuojelualueita 6 000 hehtaaria. Yksityismaille perustettujen luonnonsuojelualueiden kokonaismaa-ala oli vuoden 2000 lopussa 43 200 hehtaaria (taulukko 2.10). Luonnonsuojelualueiden perustamisen edellytyksenä on, että * alueella on uhanalainen, harvinainen tai harvinaistuva eliölaji, eliöyhteisö tai ekosysteemi * alueella on erikoinen tai harvinainen luonnonmuodostuma * alue on erityisen luonnonkaunis * alueella on harvinaistuva perinneluontotyyppi * luontotyypin tai eliölajin suotuisan suojelutason säilyttäminen tai saavuttaminen vaatii luonnonsuojelualueen perustamista * alue on muutoin niin edustava, tyypillinen tai arvokas, että sen suojelu on luonnon monimuotoisuuden tai kauneuden säilyttämisen kannalta tarpeellinen. Luonnonsuojelulain mukaisia luonnonsuojelualueita ovat kansallispuistot, luonnonpuistot ja muut luonnonsuojelualueet (nykyisin 1,3 miljoonaa hehtaaria). Muut luonnonsuojelualueet jaetaan soiden-, lehtojen- ja vanhojen metsien suojelualueisiin sekä erityisiin suojelualueisiin. Erämaa-alueet ovat erämaalakiin perustuvia suojelualueita, jotka on muodostettu niiden erityisluonteen säilyttämiseksi sekä saamelaiskulttuurin ja luontaiselinkeinojen turvaamiseksi. Niitä on maassamme 1,4 miljoonaa hehtaaria. Erämaa-alueiden metsämaa on jaettu luonnontilaisena säilytettäviin sekä luonnonmukaisesti käsiteltäviin osiin, joista jälkimmäisissä sallitaan luonnonmukaiset hakkuut. Natura 2000 -verkoston tavoitteena on suojella Euroopan unionin alueella sekä tyypillisiä että muutoin tärkeitä luontotyyppejä ja lajeja. Naturan toteutus perustuu unionin luonto- ja lintudirektiiveihin. Verkoston runkona ovat vanhat luonnonsuojelualueemme. Valtaosa, eli 97 prosenttia Natura-ehdotukseen sisältyvistä maa-alueista, on jo aikaisemmin kuulunut jonkin suojeluohjelman tai -varauksen piiriin. Uusia, aikaisemmin suojelemattomia maa-alueita Naturaan kuuluu 78 000 hehtaaria. Uhanalaiset lajit Koko eliöstömme käsittää noin 43 000 lajia. Näistä noin 15 000 tunnetaan riittävän hyvin lajin luokittamiseksi. Uhanalaisuuden arviointiperusteita ovat lajien runsaus, levinneisyys, kannan kehitys ja Metsätilastollinen vuosikirja 2001 77

2 Forest health and biodiversity Muuttuva metsä- ja suokasvillisuus Metsäluontomme on muuttunut voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Metsien hakkuu- ja uudistustavat ovat johtaneet ikäluokkajakauman tasoittumiseen, puulajisuhteiden muuttumiseen ja nuorten metsien tihentymiseen. Samoin laajamittaiset ojitukset ovat muuttaneet lajistoa. Myös ilman laatu ja laskeumat sekä ilmaston muutos ja kasvukausien väliset erot ovat voineet vaikuttaa lajien menestymiseen. Yhtenä elementtinä muutoksessa on tarkastelujaksoa ennen vallinneiden maankäyttömuotojen vaikutuksen väheneminen ja niistä hyötyneiden lajien taantuminen. Kasvillisuuden muutosten tarkastelu perustuu kolmeen valtakunnan metsien inventoinnin yhteydessä tehtyyn kasvillisuusinventointiin vuosina 1951 53, 1985 86 ja 1995. Inventoinneissa havaittu kokonaislajimäärä on lievästi vähentynyt 1950-luvulta. Väheneminen on ilmeisempää turvemailla kuin kivennäismailla. Ruohojen ja heinämäisten kasvien lajimäärä on viimeisissä inventoinneissa ollut alhaisempi sekä kivennäis- että turvemailla. Sadan yleisimmän lajin joukko on säilynyt kuitenkin hyvin samanlaisena inventoinnista toiseen. Etenkin 5 10 yleisimmän lajin yleisyysjärjestyksessä ja frekvenssiarvoissa tapahtuneet muutokset ovat vähäisiä. Yleiset metsä- ja suokasvit ovat enimmäkseen hyvin sopeutuneita ja monenlaisilla kasvupaikoilla viihtyviä generalisteja. Kasvillisuuden kokonaispeittävyys on pienentynyt 1950-luvulta. Osa muutoksesta selittyy inventointien välisillä menetelmäeroilla, mutta suurta osaa muutoksesta on silti pidettävä todellisena. Vuonna 1995 aluskasvillisuuden (kenttä- ja pohjakerroksen) yhteispeittävyys oli noin 94 prosenttia, kun se 1950-luvun alussa oli noin 166 prosenttia. Peittävyyden aleneminen kohdistuu kaikkiin kasvumuotoryhmiin. Kuitenkin kivennäismaiden metsävarvut ja poronjäkälät sekä soiden rahkasammalet ovat vähentyneet eniten. Muuttuvilla kasvupaikoilla näitä ryhmiä korvaavat nuorissa kangasmetsissä pioneeriheinät ja -ruohot ja ojitetuilla soilla kangasmetsien lehtisammalet. Ajanjaksolla 1951 95 puuntuotannon ja puunkorjuun menetelmät ovat vaikuttaneet ratkaisevasti kasvillisuuden kehittymiseen. Ne ovat myös peittäneet alleen aikaisempia metsiin kohdistuneita kulttuurivaikutuksia (kaskitalous, kulot, metsälaidunnos). Metsätaloudessa voidaan ottaa käyttöön uusia, nykyistä enemmän luontaisia häiriöitä ja sukkessiota jäljitteleviä toimenpiteitä, joiden seurauksena myös metsäkasvillisuus voi palautua lähemmäksi luonnontilaa. Lähteet: Reinikainen, A., Mäkipää, R., Vanha-Majamaa, I. & Hotanen, J-P. (toim.). 2000. Kasvit muuttuvassa metsäluonnossa. Kustannusosakeyhtiö Tammi. 384 s. Reinikainen, A. 2001. Muuttuva metsä- ja suokasvillisuus. Teoksessa. Siitonen, J. (toim.). Monimuotoinen metsä. Metsäluonnon monimuotoisuuden tutkimusohjelman loppuraportti. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 812. s. 97 133. biologiset ominaisuudet. Lajit jaetaan häviämistodennäköisyyden perusteella kolmeen luokkaan: äärimmäisen uhanalaiset, erittäin uhanalaiset ja vaarantuneet. Vuonna 2000 Suomessa oli kaikkiaan 1 505 uhanalaista lajia: äärimmäisen uhanalaisia oli 249, erittäin uhanalaisia 452 ja vaarantuneita 804. Metsät ja suot ovat ensisijainen elinympäristö 631 uhanalaiselle lajille (taulukko 2.11). Merkittävin yksittäinen tekijä niin uhanalaisuuden syynä kuin uhkatekijänäkin on avoimien alueiden, kuten ketojen ja niittyjen sulkeutuminen. Metsien muutoksiin liittyvien eri tekijöiden lahopuun määrän, ikärakenteen, puulajisuhteiden ja metsän uudistamis- ja hoitotoimenpiteiden yhteinen osuus uhkatekijänä on vain hieman suurempi kuin sulkeutumisen. Luonnonsuojeluasetuksella on määrätty 485 häviämisvaarassa olevaa uhanalaista lajia erityisesti suojeltaviksi. Erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Luonnonsuojelulailla voidaan myös rauhoittaa lain soveltamisalaan kuuluvia luonnonvaraisia eläimiä ja kasveja. Rauhoitettujen lajien kerääminen, haltuunotto, häiritseminen, vangitseminen, tappaminen ja siirtäminen toiseen paikkaan on kielletty. Rauhoitussäännökset eivät estä alueen käyttämistä mm. maa- ja metsätalouteen. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen metsien käsittelyssä Käytännön metsänhoidossa monimuotoisuutta pyritään ylläpitämään hoitamalla ja käyttämällä metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä siten, että niiden ominaispiirteet säilyvät. Usein nämä kohteet jätetään luonnontilaan. Erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: 1) lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostamien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt; 2) ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot; 3) rehevät lehtolaikut; 4) pienet kangasmetsäsaarekkeet 78 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2001

2 Metsien kunto ja monimuotoisuus ojittamattomilla soilla; 5) rotkot ja kurut; 6) jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät; sekä 7) karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat. Luonnonsuojelulaissa on lisäksi eritelty yhdeksän suojeltavaa luontotyyppiä, joista metsäisiä on kolme: luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt, pähkinäpensaslehdot ja tervaleppäkorvet. Yli puolet metsätalouden vuoksi uhanalaisiksi luokitelluista lajeista elää näissä ns. lakikohteissa tai muissa arvokkaissa elinympäristöissä. Metsäkeskukset kartoittavat yksityismetsien metsälakikohteita. Tähänastisten tulosten perusteella arvioidaan, että metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä olisi yksityismetsissä 50 000 60 000 hehtaaria eli noin 0,4 prosenttia yksityismetsien pinta-alasta. Yleisimpiä metsälakikohteita ovat pienvesien lähiympäristöt sekä vähäpuustoiset suot. VMI:n tulosten mukaan laissa määritellyt erityisen tärkeät elinympäristöt muodostavat 2,0 prosenttia eteläisen Suomen metsätalousmaan pinta-alasta (taulukko 2.12). Todellisia metsälakikohteita on vähemmän, koska VMI:n mittauksissa ei ole otettu kantaa metsälaissa mainittuun erityisen tärkeän elinympäristön alueelliseen yleisyyteen, pienialaisuuteen tai selvään erottumiseen ympäristöstään. Talousmetsien monimuotoisuutta voidaan ylläpitää myös lisäämällä metsien lahopuuta, jättämällä hakkuissa järeimmät tai monimuotoisuuden kannalta muuten tärkeät puuyksilöt säästöpuiksi (erityisesti jalot lehtipuut ja järeät haavat ja raidat) sekä lisäämällä kulotuksia. Lahopuiden ja muiden kuolleiden puiden sekä eräiden tärkeiden lehtipuiden määrää metsissä on arvioitu 9. VMI:ssä (taulukot 2.13 ja 2.14). Inventoinnin mukaan vähintään 10 senttimetrin vahvuista kuollutta runkopuuta on Etelä-Suomen metsä- ja kitumaalla keskimäärin 2,4 kuutiometriä hehtaarilla. Tutkimusten mukaan metsikön lajimäärä kasvaa nopeasti lahopuun tilavuuden lisääntyessä noin 20 kuutiometriin hehtaarilla ja sen jälkeen hitaammin. Uhanalaisia vanhojen metsien lajeja alkaa kuitenkin esiintyä yksittäin metsikössä vasta, kun lahopuun tilavuus on vähintään 20 kuutiometriä hehtaarilla, ja säännönmukaisesti, kun lahopuuta on vähintään 50 kuutiometriä hehtaarilla. Vuosina 1996-1999 yksityismetsien ja metsäteollisuusyhtiöiden uudistushakkuualoille jätettiin eläviä ja kuolleita säästöpuita (läpimitta yli 10 senttimetriä) 6-7 kuutiometriä hehtaarille. Vuonna 2000 yksityismetsiin ja yhtiöiden metsiin jätettiin elävää säästöpuustoa keskimäärin 5,6 ja Metsähallituksen metsiin 10,8 kuutiometriä hehtaarille. Myös metsäsertifiointi ja Metsähallituksen maiden alue-ekologinen suunnittelu edistävät monimuotoisuuden säilymistä talousmetsissä. FFCS (Finnish Forest Certification System) metsäsertifiointijärjestelmän piirissä on kaikkiaan 21,9 miljoonaa metsähehtaaria eli 95 prosenttia Suomen metsistä. Suomen kansallinen metsäsertifiointijärjestelmä hyväksyttiin toukokuussa 2000 osaksi kansainvälistä PEFC (Pan European Forest Certification Scheme) -metsäsertifiointia. Kirjallisuus Literature Elävä luonto. Katsaus. 2001. Ympäristö 4. s. 17 24. Forest Condition in Europe. Results of the 2000 Large-scale Survey. 2001 Technical report. 2001. UN-ECE & European Commission. Federal Research Centre for Forestry and Forest Products. 103 s + liitteet. Hyönteis- ja eläintuhot metsissä. Tieteen torin teema. 2001. Metsätieteen aikakauskirja 2/2001. s. 265 289. Ilma. Katsaus. 2001. Ympäristö 3. s. 17 24. Kotiharju, S. & Niemelä, H. 2000. Talousmetsien luonnonhoidon laadun arviointi. Seurantaraportti. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. 19 s. + liitteet. Kämäri, J., Forsius, M., Johansson, M. & Posch, M. 1992. Happamoittavan laskeuman kriittinen kuormitus Suomessa. Selvitys 111. Ympäristöministeriö, ympäristönsuojeluosasto. 59 s. Luonnonvarat ja ympäristö 2001. 2001. SVT ympäristö 2001:3. Ympäristöministeriö ja Tilastokeskus. 72 s. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998. Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus. 192 s. Metsien suojelun tarve Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla. Etelä- Suomen ja Pohjanmaan metsien suojelun tarve -työryhmän mietintö. 2000. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 437. 284 s. Metsien suojelupinta-alat. Suojelupinta-alaprojektin raportti. 1999. Maa- ja metsätalousministeriö Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 300. 43 s. Mielikäinen, K., Nöjd, P., Pesonen, E. & Timonen, M. 1998. Puun muisti. Kasvun vaihtelu päivästä vuosituhanteen. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 703. 71 s. Mälkönen, E. (ed.). 2000. Forest Condition in a Changing Environment The Finnish Case. Kluwer Academic Publishers. 378 s. Niemi, J. & Heinonen, P. 2000. Ympäristön seuranta Suomessa. Suomen ympäristö 405. 102 s. Posch, M., Hettelingh, J.-P., de Smet, P.A.M. & Downing, R.J. 1997. Calculation and Mapping of Critical Thresholds in Europe. Status Report 1997. Coordination Center of Effects, National Institute of Public Health, Bilthoven, The Netherlands. Reinikainen, A., Mäkipää, R., Vanha-Majamaa, I. & Hotanen, J- P. (toim.). 2000. Kasvit muuttuvassa metsäluonnossa. Kustannusosakeyhtiö Tammi. 384 s. Metsätilastollinen vuosikirja 2001 79

2 Forest health and biodiversity Rissanen, K. 2001. Luonnonhoidon seuranta 2000 ja vertailu vuosien 1994 1999 tuloksiin. Metsähallitus, metsätalous. 20 s. + liitteet. Salminen, P. 1997. Luonnonsuojelualueet ja -ohjelmat. Tapion taskukirja (23. uudistettu painos). Kustannusosakeyhtiö Metsälehti. s. 619 628. Siitonen, J. (toim.) 2001. Monimuotoinen metsä. Metsäluonnon monimuotoisuuden tutkimusohjelman loppuraportti. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 812. 226 s. Ukonmaanaho, L. & Raitio H. (eds.) 2000. Forest Condition Monitoring in Finland. National Report 1999. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 782. 151 s. Virkkala,R.,Korhonen,K.T.,Haapanen,R.&Aapala,K.2000. Metsien ja soiden suojelutilanne metsä- ja suokasvillisuusvyöhykkeittäin valtakunnan metsien 8. inventoinnin perusteella. Suomen ympäristökeskus ja Metsäntutkimuslaitos. Suomen ympäristö 395. 52 s. Ympäristönsuojelun toteutuminen. Katsaus. 2000. Ympäristö 8. s. 17 25. Ympäristötilasto. Environment Statistics. 2001. SVT Ympäristö ja luonnonvarat 2001:2. Tilastokeskus. 189 s. Muut tietolähteet Other sources of information Ilmatieteen laitos, ilmanlaatu Metsähallitus Metsäntutkimuslaitos, metsien elinvoimaisuuden vuotuinen seuranta Metsäntutkimuslaitos, tutkimusmetsäpalvelut Metsäntutkimuslaitos, valtakunnan metsien inventointi Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, metsäluonnon hoidon seuranta Sisäasiainministeriö, pelastusosasto Suomen ympäristökeskus Ympäristöministeriö http://www.metsavastaa.net. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion internet-palvelu http://www.vyh.fi/poltavo/keke/indikaat/indi2000.htm. Kestävyyden mitta. Suomen kestävän kehityksen indikaattorit 2000 http://www.vyh.fi/luosuo/lumo/lasu/uhanal/uhanal.htm. Suomen lajien uhanalaisuus vuonna 2000. 80 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2001

2 Metsien kunto ja monimuotoisuus KgS/ha <1 1-2 2-3 3-4 >4 KgN/ha <1 1-2 2-3 3-4 >4 Lähde: Suomen ympäristökeskus Source: Finnish Environment Institute Kuva 2.1 Rikin (S) ja typen (N) laskeuma 1998 Figure2.1 Deposition of sulphur (S) and nitrogen (N), 1998 2 = = I $ D J HE & " $ 7 J & " F F > D $ & " ' ' " ' $ ' & F F > D ' ' ' " ' $ ' & F F > D ' ' ' " ' $ ' & $ F F > D & K = = " ' ' ' " ' $ ' & $ F F > D & = E " F F > D ' $ ' & $ & 8 EH = D JE " ' ' ' " ' $ ' & 10 000 ppb h = metsäpuiden kriittinen annos 10 000 ppb h = critical portion for forest trees Lähde: Ilmatieteenlaitos Source: Finnish Meteorologigal Institute Kuva 2.2 Kasvukauden aikainen otsoniannos eräillä paikkakunnilla 1989 2000 Figure 2.2 The portion of ozone during the growing period in certain areas, 1989 2000 Metsätilastollinen vuosikirja 2001 81

2 Forest health and biodiversity ' & # O E O 2 > C C ` " " ` $ $ ` & & ` ` ` " " ' ' ' ' # Lähde: Metsäntutkimuslaitos Source: Finnish Forest Research Institute Kuva 2.3 Sammalnäytteiden lyijypitoisuus 1985, 1990, 1995 ja 2000 Figure 2.3 Lead concentration in mosses in 1985,1990, 1995 and 2000 82 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2001

2 Metsien kunto ja monimuotoisuus 2 HJK C = E @ = L E= K N A > K HC 8 EH 6 = I = 1J L = J= 4 = E= K C I = L E= 5 K E 4 = I = EA JJK = - I F = = ) > = E= 4 K JI E 1H = JE HA E = 1J= E= * A C E= 5 = I = = JL E= 1I * HEJ= E= 7 = HE H = ) = = = J 8 = 8 A 2 K = 5 L A EJI E 5 L A E= 5 L = E= * K C = HE= 7 H= E = H = JE= 6 I A E Lähde Source: Forest Condition in Europe 0 = HI K K JK A EI K K I, A B E= JE $ $ ` $! " # $ 2 HJK C = @ L = K N A > K HC - I J E=, A = H ) K I JHE= 4 = E= ; K C I = L E= E = @ H=? A EJD K = E= 5 F = E ) > = E= 5 M A @ A 1HA = @ / HA A? A 1J= O * A C EK / A H = O = JL E= 7 EJA @ E C @ 0 K C = HO HM = O 6 D A A JD A H = @ I * A = HK I 2 = @ 5 M EJ A H = @ 5 L A E= 5 L = E= * K C = HE= 7 H= E A + H = JE= + A? D 4 A F K > E? Kuva 2.4 Harsuuntuneiden (neulaskato > 25 %) havupuiden osuus eri Euroopan maissa 2000 Figure 2.4 Proportion of defoliated conifers (defoliation > 25%) in various European countries, 2000 Metsätilastollinen vuosikirja 2001 83

2 Forest health and biodiversity 66,0 % Luonnonpuistot National parks Kansallispuistot Strict nature reserves Kansallispuistot (sisältävät vesialueita) National parks (including water areas) Erämaa-alueet Wilderness areas Soidensuojelualueet Protected peatlands Yksityiset suojelualueet Protected areas on private land Muut suojelualueet Other protected areas Vanhojen metsien suojeluohjelma Conservation programme for old-growth forests Soidensuojeluohjelma Conservation programme for peatlands Prosentit ilmaisevat suojeltujen metsien (metsä- ja kitumaiden) osuuden metsäkasvillisuusvyöhykkeiden osa-alueilla. Percentages indicate proportion of protected forests (forest and scrub land) in different forest vegetation zones. Kuva sisältää yli 500 hehtaarin suojelualueet ja suojeluohjelmakohteet. Includes conservation areas and conservation programme areas > 500 ha. 9,1 % 43,8 % 11,1 % 2,6 % 4,3 % 1,0 % Pohjoisboreaalinen Northboreal Keskiboreaalinen Midboreal Hemiboreaalinen Hemiboreal 0,7 % Eteläboreaalinen Southboreal Lähde: Suomen ympäristökeskus Source: Finnish Environment Institute 2,1 % Kuva 2.5 Figure 2.5 Luonnonsuojelualueet metsäkasvillisuusvyöhykkeittäin Nature conservation areas by forest vegetation zone 84 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2001

2 Metsien kunto ja monimuotoisuus 2.1 Kangasmailla kasvavat seurantapuut harsuuntumisluokittain 1987 2000 Defoliation frequency distributions of sample trees on mineral-soil sites, 1987 2000 % koepuiden lukumäärästä % of number of sample trees Puulaji Vuosi Koepuita, kpl Harsuuntumisaste, % Defoliation percentage Tree species Number of sample trees Ei lainkaan Varhainen (varoitusvaihe) Kohtuullinen Vakava tai kuollut None Slight (warning stage) Moderate Severe or dead Year 0 10 11 25 26 60 >60 Kaikki puut 1987 3 971 64,9 26,9 6,8 1,4 Total 1988 3 870 61,8 27,3 9,2 1,7 1989 3 887 60,4 27,1 10,5 2,0 1990 3746 62,5 25,6 9,5 2,4 1991 3 764 64,8 23,5 9,7 2,0 1992 4 391 65,4 24,5 8,3 1,8 1993 4 276 61,0 29,5 8,2 1,3 1994 4 180 63,1 28,5 7,4 1,0 1995 8754 61,3 25,4 12,2 1,1 1996 8 718 60,7 26,3 11,8 1,2 1997 8 779 60,5 27,4 11,2 0,9 1998 8 741 59,8 28,6 10,7 0,9 1999 8 647 60,4 28,4 10,4 0,8 2000 8555 57,8 30,8 10,5 0,9 Mänty 1987 2 171 76,9 17,9 4,6 0,6 Pine 1988 2 132 73,2 19,8 6,7 0,3 1989 2 032 73,1 19,4 7,0 0,5 1990 2002 76,1 17,0 6,3 0,6 1991 2 004 79,4 15,5 4,5 0,6 1992 2 377 78,5 15,8 5,1 0,6 1993 2 347 71,8 21,1 6,7 0,4 1994 2 301 74,1 20,1 5,5 0,3 1995 4520 73,2 22,0 4,5 0,3 1996 4 515 72,5 22,6 4,3 0,6 1997 4 582 71,7 24,0 4,0 0,3 1998 4 577 72,8 23,8 3,1 0,3 1999 4 533 74,4 22,4 2,9 0,3 2000 4551 72,1 24,7 2,9 0,3 Kuusi 1987 1 432 43,2 30,2 23,4 3,2 Spruce 1988 1 391 42,8 26,1 27,2 3,9 1989 1 355 39,7 25,4 30,3 4,6 1990 1329 40,7 25,1 28,8 5,4 1991 1 272 39,3 25,1 30,8 4,8 1992 1 367 43,7 25,3 26,8 4,2 1993 1 307 42,1 28,1 26,8 3,0 1994 1 265 42,9 30,9 23,8 2,4 1995 2838 40,3 31,9 25,3 2,5 1996 2 846 40,9 31,9 24,8 2,4 1997 2 814 39,2 34,2 24,7 1,9 1998 2 826 36,5 37,4 24,4 1,7 1999 2 807 36,1 38,4 24,0 1,5 2000 2699 33,8 39,9 24,5 1,8 Lehtipuut 1987 368 78,2 16,3 5,2 0,3 Broadleaves 1988 347 67,4 23,9 7,5 1,2 1989 500 65,0 22,2 11,6 1,2 1990 415 66,8 20,2 11,6 1,4 1991 488 70,9 20,7 8,2 0,2 1992 647 62,9 26,1 9,8 1,2 1993 622 60,1 27,3 11,6 1,0 1994 614 63,5 24,4 11,3 0,8 1995 1396 66,0 23,0 10,4 0,6 1996 1 357 63,1 26,8 9,4 0,7 1997 1 383 66,7 25,0 7,6 0,7 1998 1 338 64,9 29,5 4,6 1,0 1999 1 307 63,7 27,7 7,6 1,0 2000 1305 57,2 33,3 8,5 1,0 Lähde: Metsäntutkimuslaitos, metsien elinvoimaisuuden vuotuinen seuranta Source: Finnish Forest Research Institute Metsätilastollinen vuosikirja 2001 85

86 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2001 2.2 Eriasteisten metsätuhojen yleisyys metsämaalla 1992 2000 Degree of forest damage on forest land, 1992 2000 Metsäkeskus Inventointi- Metsikön laatuun vaikuttavia tuhoja Damage affecting stand quality Lieviä tuhoja Tuhoja yhteensä Forestry centre vuosi Slight damage Damage total Year of Täydellisiä Complete Vakavia Severe Todettavia Moderate Yhteensä Total inventory 1000ha %metsä- 1000ha %metsä- 1000ha %metsä- 1000ha %metsä- 1 000 ha %metsä- 1000ha %metsämaan alasta maan alasta maan alasta maan alasta maan alasta maan alasta %offorest land area %offorest land area %offorest land area % of forest land area %offorest land area Koko maa 1992 2000 67 0,3 830 4,1 3828 19,0 4726 23,5 4270 21,2 8 996 44,6 Whole country 0-10 Etelä-Suomi 1996 2000 27 0,2 204 1,8 1666 14,9 1897 17,0 2526 22,6 4 423 39,6 Southern Finland 0 Ahvenanmaa 1997 0 0,7 7 11,1 22 35,6 29 47,4 12 19,0 41 66,4 1 Rannikko 1997 98 3 0,4 22 2,7 169 20,6 195 23,7 163 19,8 358 43,5 Etelärannikko 1998 1 0,4 9 2,5 64 18,3 74 21,1 77 21,8 151 42,9 Pohjanmaa 1997 2 0,4 14 2,9 105 22,3 120 25,6 87 18,4 207 44,0 2 Lounais-Suomi 1998 1 0,1 13 1,3 133 13,3 147 14,7 222 22,2 369 36,8 3 Häme-Uusimaa 1998 99 2 0,2 14 1,5 147 15,6 163 17,3 221 23,5 384 40,8 4 Kaakkois-Suomi 1997 98 1 0,2 11 1,4 89 11,3 101 12,9 159 20,3 260 33,2 5 Pirkanmaa 1999 1 0,2 15 1,6 126 14,1 142 15,9 215 24,0 357 39,9 6 Etelä-Savo 1999 2000 3 0,2 22 1,8 174 14,2 200 16,3 276 22,5 476 38,8 7 Etelä-Pohjanmaa 1997 2 0,2 21 1,7 162 12,7 186 14,6 219 17,2 405 31,8 8 Keski-Suomi 1996 4 0,3 24 1,8 173 12,7 201 14,8 306 22,5 507 37,3 9 Pohjois-Savo 1996 3 0,2 22 1,7 201 15,4 227 17,3 354 27,1 581 44,4 10 Pohjois-Karjala 2000 5 0,4 32 2,1 268 18,0 306 20,5 378 25,4 684 45,9 11-13 Pohjois-Suomi 1992 94 41 0,5 626 7,0 2163 24,1 2829 31,5 1743 19,4 4 572 50,9 Northern Finland 11 Kainuu 1992 5 0,3 52 3,1 259 15,6 316 19,0 347 20,9 662 39,9 12 Pohjois-Pohjanmaa 1992 93 9 0,4 97 4,1 397 16,9 503 21,4 459 19,5 962 40,9 13 Lappi 1992 94 27 0,5 477 9,6 1507 30,3 2011 40,4 937 18,9 2 948 59,3 %offorest land area 2 Forest health and biodiversity Kaksijaksoisissa metsiköissä vain vallitsevan jakson tuhot on otettu huomioon. In two-storeyed stands, only damage affecting the dominant storey is taken into account. Lähde: Metsäntutkimuslaitos, VMI Source: Finnish Forest Research Institute

2.3 Metsikön laatuluokkaa alentavien metsätuhojen ilmiasu 1992 2000 Symptoms of forest damage reducing stand quality, 1992 2000 Metsätilastollinen vuosikirja 2001 87 Metsäkeskus Inventointi- Pystyyn Kaatuneita ja Lahoa Runko- Latvatuhoja Muotovikoja Neulas- tai Neulasten Monituhoja 1 Laatuluokkaa Metsämaata Forestry centre vuosi kuolleita katkenneita vaurioita lehtikatoa ja lehtien alentavia Forest land puita puita värivikoja tuhoja yht. Year of Dead trees Fallen and Decayed Stem Top Stem form Defoliation Dis- Multiple Total area inventory broken trees trees defects damage defects colouration symptoms 1 affected by damage %metsämaan alasta %offorestlandarea 1000ha Koko maa 1992 2000 3 1,5 2,6 1,1 8,6.. 1,6 0,2 1,5 23,5 20 153 Whole country 0 10 Etelä-Suomi 1996 2000 1,3 0,7 2,0 0,8 5,0 5,9 1,2 0,1 0,0 17,0 11 171 Southern Finland 0 Ahvenanmaa 1997 1,5 1,1 7,9 2,2 8,5 25,5 0,7 - - 47,4 62 1 Rannikko 1997 98 1,7 0,9 4,7 0,8 6,5 7,4 1,6 - - 23,7 823 Etelärannikko 1998 2,3 0,6 4,4 0,7 5,6 6,9 0,6 - - 21,1 352 Pohjanmaa 1997 1,3 1,1 5,0 0,8 7,2 7,8 2,3 - - 25,6 471 2 Lounais-Suomi 1998 1,7 1,1 2,3 0,6 3,0 4,5 1,2 0,2-14,7 1002 3 Häme-Uusimaa 1998 99 2,0 1,3 4,0 0,7 4,3 4,0 1,0 - - 17,3 942 4 Kaakkois-Suomi 1997 98 1,4 0,7 1,9 1,2 3,4 3,6 0,7 0,0 0,0 12,9 784 5 Pirkanmaa 1999 1,1 0,5 1,6 0,7 4,5 6,5 0,8 0,1-15,9 896 6 Etelä-Savo 1999 2000 1,2 0,4 2,0 0,9 5,0 6,1 0,7 - - 16,3 1226 7 Etelä-Pohjanmaa 1997 0,9 0,3 0,9 0,2 5,9 4,2 2,0 0,2 0,0 14,6 1274 8 Keski-Suomi 1996 1,3 0,5 0,9 0,6 4,2 6,1 1,0 0,1 0,0 14,8 1361 9 Pohjois-Savo 1996 1,3 0,7 1,2 1,1 5,6 6,4 1,0 0,1-17,3 1309 10 Pohjois-Karjala 2000 1,1 0,7 1,5 0,7 6,5 8,3 1,5 0,1 0,1 20,5 1491 11 13 Pohjois-Suomi 1992 94 5,0 2,6 3,4 1,5 13,1.. 2,2 0,3 3,4 31,5 8982 Northern Finland 11 Kainuu 1992 2,7 0,9 1,7 1,2 9,5.. 1,7 0,3 1,0 19,0 1660 12 Pohjois-Pohjanmaa 1992 93 2,7 0,8 2,6 1,1 9,0.. 2,7 0,4 2,0 21,4 2350 13 Lappi 1992 94 6,8 3,9 4,4 1,8 16,3.. 2,2 0,2 4,9 40,4 4972 Kaksijaksoisissa metsiköissä vain vallitsevan jakson tuhot on otettu huomioon. In two-storeyed stands, only damage affecting the dominant storey is taken into account. 1 Monituhoja esiintyy yli-ikäisyyttään rappeutuvissa metsissä, joissa on yhtäaikaa useita tuhon aiheuttajia. Multiple symptoms of damage occur in over-aged senescent forests acted upon by many concurrent damaging agents. Lähde: Metsäntutkimuslaitos, VMI Source: Finnish Forest Research Institute 2 Metsien kunto ja monimuotoisuus

2 Forest health and biodiversity 2.4 Metsikön laatuluokkaa alentavien metsätuhojen aiheuttajat 1992 2000 Occurrence of damaging agents reducing stand quality, 1992 2000 Metsäkeskus Inventointi- Abioottiset Ihmisen Eläimet Sienet Kilpailu Tunnistamaton Laatuluokkaa Metsämaata Forestry centre vuosi tuhot 1 toiminta elintilasta alentavia tuhoja yht. Year of Abiotic 1 Human Animals Fungi Natural Unknown Total area Forest land inventory interventions competition affected by damage %metsämaan alasta % of forest land area 1000ha Koko maa 1992 2000 5,8 1,1 1,9 6,1 1,4 7,3 23,5 20 153 Whole country 0 10 Etelä-Suomi 1996 2000 2,9 1,7 2,1 3,9 1,1 5,4 17,0 11 171 Southern Finland 0 Ahvenanmaa 1997 15,7 2,2 6,1 8,5 0,4 14,4 47,4 62 1 Rannikko 1997 98 3,8 2,9 1,9 7,7 1,2 6,3 23,7 823 Etelärannikko 1998 4,1 1,3 2,5 6,0 1,1 6,1 21,1 352 Pohjanmaa 1997 3,5 4,1 1,5 8,9 1,2 6,3 25,6 471 2 Lounais-Suomi 1998 2,2 1,5 1,0 4,6 0,7 4,7 14,7 1002 3 Häme-Uusimaa 1998 99 2,1 1,6 1,9 6,0 1,1 4,6 17,3 942 4 Kaakkois-Suomi 1997 98 1,4 2,1 1,8 3,5 0,7 3,4 12,9 784 5 Pirkanmaa 1999 2,7 2,7 2,5 2,8 0,6 4,6 15,9 896 6 Etelä-Savo 1999 2000 1,9 1,8 2,5 3,0 1,0 6,1 16,3 1226 7 Etelä-Pohjanmaa 1997 3,4 0,8 1,1 4,0 1,6 3,6 14,6 1274 8 Keski-Suomi 1996 1,9 1,6 1,8 3,5 0,9 5,2 14,8 1361 9 Pohjois-Savo 1996 3,4 1,5 2,8 2,7 1,8 5,2 17,3 1309 10 Pohjois-Karjala 2000 4,4 1,5 3,0 2,5 0,9 8,1 20,5 1491 11 13 Pohjois-Suomi 1992 94 9,3 0,4 1,6 8,8 1,8 9,7 31,5 8982 Northern Finland 11 Kainuu 1992 3,3 0,5 2,3 6,9 0,7 5,4 19,0 1660 12 Pohjois-Pohjanmaa 1992 93 4,0 0,3 1,6 6,3 1,6 7,5 21,4 2350 13 Lappi 1992 94 13,8 0,4 1,4 10,6 2,2 12,1 40,4 4972 Kaksijaksoisissa metsiköissä vain vallitsevan jakson tuhot on otettu huomioon. In two-storeyed stands only damage affecting the dominant storey is taken into account. 1 Tuuli, lumi, pakkanen, halla, kuivuus, märkyys, ravinteiden epätasapaino tai metsäpalo. Wind, snow, frost, drought, moisture, nutrient imbalance or fire. Lähde: Metsäntutkimuslaitos, VMI Source: Finnish Forest Research Institute 88 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2001

2 Metsien kunto ja monimuotoisuus 2.5 Metsäpalot 1970 2000 Forest fires, 1970 2000 Vuosi Palojen lukumäärä Paloala, hehtaaria Year Number of fires Burnt area, hectares 1970 550 3 024 1971 557 762 1972 581 1 032 1973 1 095 1 301 1974 331 450 1975 601 719 1976 510 543 1977 296 345 1978 491 801 1979 430 544 1980 694 774 1981 171 202 1982 504 513 1983 271 100 1984 464 301 1985 502 238 1986 717 367 1987 285 153 1988 621 289 1989 617 518 1990 559 434 1991 287 226 1992 852 1 081 1993 - - 1994 1 115 798 1995 1115 526 1996 1 502 473 1997 1 192 1 171 1998 231 95 1999 1 543 623 2000 825 374 Lähde: Sisäasiainministeriö Source: Ministry of the Interior Metsätilastollinen vuosikirja 2001 89

2 Forest health and biodiversity 2.6 Vakuutusyhtiöiden metsävakuutusten perusteella maksamat metsätuhokorvaukset 1980 2000 Forest damage compensations paid by insurance companies, 1980 2000 1000mk FIM 1 000 Tuhovuosi Tuhonaiheuttaja Damaging agent Kaikki Year of forest damage Tuuli Lumi Tuli Tulva Hirvieläimet 1 Jyrsijät Hyönteiset Sienet Muut Total Wind Snow Fire Flood Moose etc. 1 Rodents Insects Fungi Other 1980 843 185 449.. 1672 41 98 8 0 3 297 1981 3 646 225 142 58 1 645 25 147 5 5 5 898 1982 25 581 1 141 246 210 3 269 185 786 81 22 31 521 1983 2 968 239 124 99 2 503 689 601 526 5 7 755 1984 4 288 974 151 104 2 510 411 651 357 15 9 461 1985 85 218 316 238 133 4406 2478 592 729 14 94 123 1986 12 459 2 540 257 122 2 075 7 842 255 661 23 26 234 1987 2 099 40 61 136 119 900 129 286 16 3 787 1988 1 286 914 240 211 50 1 688 204 886 19 5 498 1989 4 549 108 764 30 18 3 767 120 395 12 9 762 1990 396 823 203 48 58 572 412 287 27 2 827 1991 1 923 7 162 541 14 63 892 220 21 173 11 009 1992 7 830 695 1 067 39 29 552 116 81 70 10 478 1993 484 939 359 17 35 223 51 53 114 2 276 1994 1 930 6 335 606 88 41 426 117 37 133 9 713 1995 2587 116 302 168 39 434 174 8 13 3 839 1996 418 1 195 521 117 16 352 81 103 52 2 855 1997 771 352 5 581 156 64 191 140 112 25 7 393 1998 5 056 439 191 55 3 257 172 5 28 6 206 1999 3 357 4 825 892 5 95 649 197 23 40 12 083 2000 8834 358 461 9 4 121 68 23 56 9 934 Tilastosta puuttuvat vakuutusyhdistysten vahingonkorvaukset. Statistics does not include compensations paid by insurance associations. Viimeisimmissä vuosissa saattaa olla puutteita. There can be deficiencies in the figures of the latest years. 1 Hirvieläinten metsätaloudelle aiheuttamia vahinkoja alettiin korvata valtion varoista 1982. Since 1982 damage caused by moose are compensated by State. Lähde: Suomen vakuutusyhtiöiden keskusliitto Source: Federation of Finnish Insurance Companies 90 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2001

2.7 Metsien suojelupinta-alat 1999 Areas of protected forests 1999 Metsätilastollinen vuosikirja 2001 91 Luokka Suojeltu metsämaa Suojeltu kitumaa Suojeltu metsä- ja kitumaa Suojeltu maa-ala Classification Protected forest land Protected scrub land Protected forest and scrub land Protected land area 1 000 ha %metsämaan 1 000 ha %kitumaan 1 000 ha %metsä- ja 1 000 ha %maaalasta alasta kitumaan alasta alasta %offorest %ofscrub % of forest and % of land land area land area scrub land area area Tiukasti suojellut metsät 1 714 3,6 814 27,8 1528 6,6 3 175 10,4 Strictly protected forests Suojelualueet, joilla varovaiset hakkuut ovat 170 0,8 41 1,4 211 0,9 300 1,0 mahdollisia 2 Protected areas where restricted forest management is possible Suojellut metsät 884 4,4 855 29,2 1739 7,6 3 475 11,4 Protected forests Rajoitetun metsätalouskäytön alueet 3 425 2,1 275 9,4 700 3,0 1 014 3,3 Forests with felling restrictions Suojellut ja rajoitetussa metsätalouskäytössä 1310 6,5 1 130 38,6 2440 10,6 4 489 14,7 olevat metsät Protected forests and forests with felling restrictions 1 Luonnonpuistot, kansallispuistot, soiden-, lehtojen- ja vanhojen metsien suojelualueet, suojeluohjelmiin varatut valtion maat, suojelutarkotuksiin hankitut maat, erityiset suojelualueet, Metlan päätöksellä perustetut suojelualueet, Metsähallituksen suojelumetsät (Metsähallituksen uusi maankäyttöluokka), aarnialueet (Metsähallituksen vanha maankäyttöluokka), Koitelainen, Natura 2000 -ohjelman luonnonsuojelulain mukaan perustettavat alueet valtion mailla, erämaa-alueiden suojellut osat sekä yksityismaiden suojelualueet 2 Rantojensuojelualueet ja rantojensuojeluohjelman toteuttamattomat alueet, soiden-, lehtojen- ja vanhojen metsien suojeluohjelmien toteuttamattomat yksityismaiden alueet, Natura 2000 -ohjelman luonnonsuojelulain mukaan perustettavat alueet yksityismailla, muun omistajan tai haltijan (kunnat, yhteisöt, yritykset) metsätalouskäytön ulkopuolella olevat alueet, erämaa-alueiden luonnonmukaisesti hoidetut osat, metsälain mukaiset arvokkaat elinympäristöt ja luonnonsuojelulain mukaiset suojeltavat luontokohteet sekä seutukaavan suojelualueet valtion mailla 3 Tutkimussopimusmetsät, luonnonhoitometsät (Metsähallituksen vanha maankäyttöluokka), ojitusrauhoitusalueet (Metsähallituksen vanha maankäyttöluokka), ympäristöarvometsät (Metsähallituksen uusi maankäyttöluokka), Metsähallituksen virkistysmetsät, valtion retkeilyalueet, kuntien virkistysmetsät ja korkeat alueet Lähde: Metsien suojelupinta-alat. Suojelupinta-alaprojektin raportti. 1999. Source: Areas of protected forests in Finland. The report of working group for areas of protected forests. 1999. 2 Metsien kunto ja monimuotoisuus

92 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2001 2.8 Lakisääteiset luonnonsuojelualueet valtion mailla 1.1.2001 Statutory nature conservation areas on state land, 1.1.2001 Maapinta-ala Land area, 1000ha Metsäkeskus Kansallis- Luonnon- Soidensuojelu- Lehtojen- Vanhojen metsien Erityiset luonnon- Erämaa- Yhteensä Forestry centre puistot puistot alueet suojelualueet suojelualueet suojelualueet alueet National Strict nature Protected Protected Protected Special Wilderness Total parks reserves peatlands herb-rich forests old-growth forests protected areas areas Koko maa 721,0 148,7 411,0 1,2 9,4 40,9 1 377,8 2 710,0 Whole country 0-10 Etelä-Suomi 65,5 5,9 27,5 0,2 7,8 14,9-121,8 Southern Finland 0 Ahvenanmaa................ 1 Rannikko 5,0-0,1 0,0 0,8 0,4-6,3 Etelärannikko 5,0-0,1 0,0 0,7 0,4-6,2 Pohjanmaa - - - - 0,1 0,0-0,1 2 Lounais-Suomi 6,8 1,5 4,0 0,0 0,1 0,3-12,8 3 Häme-Uusimaa 7,1 0,2 0,4 0,0 0,8 0,7-9,3 4 Kaakkois-Suomi 2,2 - - 0,0 0,1 0,0-2,3 5 Pirkanmaa 7,3 0,8 3,7 0,0 1,1 0,2-13,1 6 Etelä-Savo 5,8-1,1 0,0 1,0 0,2-8,1 7 Etelä-Pohjanmaa 10,3-10,3 0,0 0,9 2,8-24,3 8 Keski-Suomi 5,4 1,2 2,2-1,7 2,3-12,7 9 Pohjois-Savo 2,9-0,7 0,1 0,5 1,3-5,5 10 Pohjois-Karjala 12,6 2,1 5,0-1,0 6,7-27,4 11-13 Pohjois-Suomi 655,5 142,9 383,5 1,0 1,5 25,9 1 377,8 2 588,2 Northern Finland 11 Kainuu 4,9 5,5 27,5 0,1 0,8 22,9-61,7 12 Pohjois-Pohjanmaa 39,6 9,8 50,9 0,1 0,7 0,8-101,9 13 Lappi 611,0 127,6 305,0 0,8-2,3 1 377,8 2 424,5 2 Forest health and biodiversity Katso myös taulukko 1.8. See also Table 1.8. Lähteet: Metsähallitus; Metsäntutkimuslaitos Sources: Finnish Forest and Park Service; Finnish Forest Research Institute

2 Metsien kunto ja monimuotoisuus 2.9 Luonnonsuojeluohjelmien toteutumistilanne 1.1.2001 Realisation of nature conservation programmes, 1.1.2001 Maapinta-ala Land area, 1 000 ha Luonnonsuojeluohjelma Ohjelmien Perustettu Founded Perustamatta Not yet founded Nature conservation programme kokonaispinta-ala Total area of Lakisääteiset luonnon Yksityiset luonnon- Valtionmaille Yksityismaille the programmes suojelualueet valtion mailla suojelualueet On state land On private land Statutory conservation Conservation areas areas on state land on private land Yhteensä 3 573,2 2 713,0 47,1 621,7 191,4 Total Kansallispuistot 1 733,3 721,5-6,8 5,0 National parks 1 Luonnonpuistot 1 149,7 149,7 - - - Strict nature reserves 1 Soidensuojelun perusohjelma 613,8 410,8 7,4 146,6 49,0 Protected peatlands Lintuvesien suojeluohjelma 2 66,7 0,6 6,8 5,8 53,5 Protected waterfowl habitats 2 Rantojensuojeluohjelma 142,1 0,1 11,6 82,4 48,0 Protected shoreline Lehtojensuojeluohjelma 6,6 1,2 1,4 1,9 2,0 Protected herb-rich forests Vanhojen metsien suojeluohjelma 346,1 9,6 1,4 330,2 4,9 Protected old-growth forests Muut valtionmaiden suojelualueet 40,5 40,5 - - - Other protected areas on state land Muut yksityismaiden luonnonsuojelualueet 17,0-17,0 - - Other protected areas on private land Erämaa-alueet 1 379,0 1 379,0 - - - Wilderness areas Uudet Natura 2000 -alueet 78,3-1,4 48,0 29,0 New Natura 2000 -areas 1 2 Kansallis- ja luonnonpuistojen kehittämisohjelma sekä valtioneuvoston myöhemmät päätökset kansallispuistojen perustamisesta tai laajentamisesta Development programme for national parks and strict nature reserves and government s later decisions to found or expand national parks Lintuvesien suojeluohjelmien pinta-alat sisältävät myös vesialueita. Conservation programme areas for waterfowl habitats include also water areas. Lähde: Ympäristöministeriö Source: Ministry of the Environment Metsätilastollinen vuosikirja 2001 93

2 Forest health and biodiversity L 2.10 Luonnonsuojelualueet yksityismailla 1.1.2001 Nature conservation areas on private land, 1.1.2001 Maapinta-ala Land area, 1 000 ha Ympäristökeskus Metsät Geologiset Suot Lintuvedet Saaristot Kulttuuri- Yhteensä Regional Environment Centre kohteet ympäristö Forests Geological Peatlands Waterfowl Islands Man-made Total reserves habitats environments Yhteensä 9,40 1,85 13,05 4,00 14,20 0,70 43,20 Whole country Ahvenanmaan maakunta 0,40 0,10 0,00 0,00 0,90 0,00 1,40 Uusimaa 1,70 0,30 0,55 0,60 1,85 0,10 5,10 Lounais-Suomi 0,60 0,10 0,80 0,60 1,05 0,00 3,15 Häme 0,70 0,10 0,30 0,10 0,10 0,00 1,30 Pirkanmaa 0,70 0,20 0,90 0,00 0,45 0,10 2,35 Kaakkois-Suomi 0,40 0,10 0,00 0,10 0,30 0,10 1,00 Etelä-Savo 0,60 0,30 0,50 0,10 2,70 0,00 4,20 Pohjois-Savo 1,10 0,20 0,80 0,20 1,30 0,00 3,60 Pohjois-Karjala 0,30 0,10 2,30 0,70 1,10 0,00 4,50 Länsi-Suomi 0,35 0,05 3,10 0,00 2,50 0,00 6,00 Keski-Suomi 0,80 0,10 0,90 0,40 0,85 0,30 3,35 Pohjois-Pohjanmaa 1,10 0,20 2,70 1,10 0,75 0,10 5,95 Kainuu 0,15 0,00 0,10 0,00 0,15 0,00 0,40 Lappi 0,50 0,00 0,10 0,10 0,20 0,00 0,90 Lähde: Ympäristöministeriö Source: Ministry of the Environment 94 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2001

2 Metsien kunto ja monimuotoisuus 2.11 Uhanalaisten lajien lukumäärät ensisijaisen elinympäristön mukaan 2000 Numbers of threatened species by primary habitat in 2000 Elinympäristö Habitat Selkä- Selkä- Putkilo- Itiö- Sienet Yhteensä Osuus uhanalairankaiset rangattomat kasvit kasvit sista lajeista Vertebrates Invertebrates Vascular Crypto- Fungi Total Proportion of plants gams threatened species Lajien määrä Number of species % Lajeja kaikkiaan, Species, grand total 383 26 600 3 200 5 900 6 906 43 000 joista riittävät tiedot of which evaluated 346 8 599 1 208 901 4 027 15 081 Uhanalaisia kaikkiaan, Threatened species, total 50 759 180 142 374 1 505 100,0 Metsät Forests 12 252 35 15 250 564 37,5 Vanhat kangasmetsät Old heathland forests 4 69 1 70 144 Muut kangasmetsät Other heathland forests 3 10 3 1 24 41 Vanhat lehtometsät Old herb-rich forests 1 58 8 32 99 Muut lehtometsät Other herb-rich forests 2 64 26 4 120 216 Harjumetsät Esker forests 15 6 21 Metsäpaloalueet ym. Forest-fire areas 29 29 Muut Other forests 2 7 1 4 14 Suot Peatlands 1 14 18 25 9 67 4,5 Letot Fens 3 17 13 4 37 Nevat Bogs 1 2 1 1 2 7 Rämeet Pine mires 5 1 6 Korvet Spruce mires 2 9 2 13 Muut Other peatlands 2 2 4 Vedet Watercourses 20 48 11 21 3 103 6,8 Rannat Shoreline areas 5 98 37 9 13 162 10,8 Kalliot Exposed bedrock 11 14 56 44 125 8,3 Tunturipaljakat Fells 6 16 15 16 10 63 4,2 Perinneympäristöt ym. Man-made environments etc. 6 320 50 45 421 28,0 Lähde: Ympäristöministeriö Source: Ministry of the Environment Metsätilastollinen vuosikirja 2001 95

96 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2001 2.12 Avainbiotooppien esiintyminen Occurrence of key biotypes hehtaaria hectares Metsäkeskus Inventointi- Nykyinen tai suunniteltu suojelualue Talousmetsä Metsätalouden maa yhteensä Lakikohteiden 1 osuus Forestry centre vuosi Present or planned nature conservation area Commercial forest Forestry land, total metsätalouden maasta, % Avainbiotoopin merkitys Avainbiotoopin merkitys Avainbiotoopin merkitys The proportion of key Year of Value of the key biotype Value of the key biotype Value of the key biotype biotypes protected by law, inventory Arvokas Lakikohde ¹ Yhteensä Arvokas Lakikohde ¹ Yhteensä Arvokas Lakikohde¹ Yhteensä % of forestry land Valuable Protected Total Valuable Protected Total Valuable Protected Total by law ¹ by law ¹ by law ¹ 0 Ahvenanmaa 1997 43 474 517 5 256 3 897 9 153 5 299 4 371 9 670 3,7 1 Rannikko 1997 98 3 351 9 993 13 344 35 665 45 789 81 454 39 016 55 781 94 797 5,8 Etelärannikko 1998 1 871 6 366 8 237 21 966 31 390 53 356 23 837 37 756 61 593 8,8 Pohjanmaa 1997 1 480 3 627 5 107 13 699 14 399 28 098 15 179 18 026 33 205 3,4 2 Lounais-Suomi 1998 15 870 338 16 208 36 490 13 004 49 494 52 360 13 342 65 702 1,2 3 Häme-Uusimaa 1998 99 4 246 1 049 5 295 19 591 4 681 24 272 23 837 5 730 29 567 0,6 4 Kaakkois-Suomi 1997 98 1 891 3 920 5 811 14 930 5 883 20 813 16 820 9 803 26 623 1,2 5 Pirkanmaa 1999 6 750 1 164 7 914 19 732 5 804 25 536 26 482 6 968 33 450 0,7 6 Etelä-Savo 1999 2000 5 645 276 5 921 18 132 6 660 24 792 23 776 6 936 30 712 0,5 7 Etelä-Pohjanmaa 1997 3 229 21 315 24 544 33 722 29 230 62 952 36 951 50 544 87 495 3,4 8 Keski-Suomi 1996 649 4 051 4 700 9 091 10 846 19 937 9 740 14 897 24 637 1,0 9 Pohjois-Savo 1996 1 063 4 309 5 372 18 729 18 661 37 390 19 792 22 970 42 762 1,7 10 Pohjois-Karjala 2000 16 722 981 17 703 46 847 9 457 56 304 63 570 10 437 74 007 0,7 ¹ Metsälain mukainen erityisen arvokas elinympäristö tai luonnonsuojelulain mukainen suojeltu luontotyyppi. Arvoa määriteltäessä ei ole otettu huomioon biotoopin yleisyyttä alueella. An especially valuable biotype as defined in Forest Act or a biotype protected under the Nature Conservation Act. The local frequency of the particular biotype is not taken into account when determining the value. 2 Forest health and biodiversity Lähde: Metsäntutkimuslaitos, VMI Source: Finnish Forest Research Institute