MALLIVASTAUKSET JA TENTTI PERHE- JA JÄÄMISTÖOIKEUS

1 MALLIVASTAUKSET JA TENTTI PERHE- JA JÄÄMISTÖOIKEUS 8.10.2012

2 Tehtävä 1 Jäämistöomaisuuden jaon perustaksi oli syytä ottaa P:n testamentti, jonka mukaan A ja B saivat kumpikin ½-määräosan Mäkelä-kiinteistöstä. C ja D puolestaan jakoivat 30 000 euron rahavarat lain mukaan. Viittaus lain mukaiseen jakoon oli perusteltua ymmärtää siten, että rahavarojen jaossa huomioitiin C:n saama 30 000 euron ennakkoperintö mutta ei D:n saamaa 10 000 euron lahjaa. P:n voitiin nimittäin olettaa tarkoittaneen tätä, kun hän oli D:lle antamansa lahjan osalta kumonnut ennakkoperintöolettaman ja ollut mainitsematta mitään tästä asiasta C:n lahjan osalta (C:n lahjaahan koski lain nojalla ns. positiivinen ennakkoperintöolettama). Tästä seurasi, että mainitut 30 000 euroa menivät kokonaan D:lle eikä C saanut enää mitään. Koska A, B C ja D olivat kaikki lakiosaan oikeutettuja rintaperillisiä, tuli vielä erikseen lakiosalaskelman avulla tarkistaa, voitiinko edellä kuvattu jako toteuttaa lakiosasäännösten estämättä. Lakiosalaskelmassa reaaliseen jäämistöön (120 000 euroa) piti lisätä A:lle ja C:lle annetut 40 000 euron ja 30 000 euron lahjat ennakkoperintöinä sekä D:lle annettu 10 000 euroa suosiolahjana (PK 7:3.3). Lakiosien suuruudeksi tuli näin 200 000 x ¼ x ½ = 25 000 euroa/perillinen. Voitiinkin havaita, että edellä kuvatussa jaossa jokainen sai lakiosansa. A:n oikeus toteutui suorastaan ruhtinaallisesti, olihan hän testamentissa osoitetun kiinteistönpuolikkaan lisäksi saanut P:ltä jo aikaisemmin 40 000 euroa. B sai niin ikään kiinteänä omaisuutena selvästi yli lakiosansa (45 000> 25 000). Lakiosat toteutuivat myös C:n ja D:n osalta, sillä heidän P:ltä saamansa lahjat oli nyt luettava lakiosavaateiden vähennyseriksi (PK 7:7): C:n kokonaissaannoksi muodostui 30 000 euroa ja D:n 40 000 euroa. Huomautuksia. Tehtävä osoittautui aika helpoksi ja meni erittäin hyvin. Joitain väärinkäsityksiäkin kuitenkin sattui. Osa opiskelijoista jätti D:lle annetun lahjan pois lakiosalaskelmasta sillä perusteella, ettei se suuruutensa puolesta loukannut toisten perillisten oikeuksia. Näin ei kuitenkaan ollut syytä tehdä, sillä lahja todella asetti D:n jakoa ajatellen C:tä parempaan asemaan, siis suosi D:tä C:n kustannuksella. Kun sitä ei voitu vähentää D:n perintöosasta, D sai lopulta enemmän kuin C. Kyse oli siis suosiolahjasta. Jotkut ottivat A:n saaman ennakkoperinnön huomioon A:n ja B:n kiinteistöosuuksien määrityksen yhteydessä ja osoittivat tällä perusteella B:lle suuremman murto-osan kuin A:lle. Näin ei kuitenkaan pitänyt tehdä. Testamentin selvän määräyksen mukaan niin A:n kuin myös B:n piti saada tasan puolet kiinteistöstä. Kun A:n ja B:n jäämistösaantojen suuruudet oli tällä tavoin tarkasti määritetty, ei ennakkoperintösäännöksillä ollut niihin mitään vaikutusta (varsinkaan kuin lakiosasäännöksistäkään ei muuta johtunut). PK 6 luvun ennakkoperintösäännökset ovat tahdonvaltaista oikeutta, eli ne väistyvät aina siltä osin kuin ne joutuvat ristiriitaan testamentissa annettujen konkreettisten jakomääräysten kanssa. Kurssikirjallisuus Ks. Aarnio Kangas s. 389, 394, 408 410 ja 415 416. Tehtävä 2, prof. Kangas selvittää arvostelua tarvittaessa vastaanotollaan.

3 Tehtävä 3 Ks. Lindholm erit. s. 66-67 sekä PerVL 17 ja veroasteikot sekä Aarnio-Kangas s. 355-357. Tapauksessa 1.9.2011 perittävä A:ltä jäi omaisuutta yhteensä 95 000 euroa. A oli saanut perintönä 2.2.2011 kuolleelta äidiltään C:ltä 60 000 eurolla osakkeita. Tässä vaiheessa oli otettava huomioon se, että jos sama omaisuus peritään toiseen kertaan kahden vuoden sisään, siitä ei makseta perintöveroa jos toisen perinnönjättäjän ja perillisen sukulaisuussuhde on sama tai läheisempi kuin ensimmäisessä perimyksessä. Kyseessä on PerVL:iin perustuva ns. kahden vuoden sääntö. Koska A kuoli kahden vuoden sisään C:n kuolemasta, A:n perillinen lapsi B ei siten maksa pääsääntöisesti nyt veroa tänä aikana peritystä omaisuudesta. Kyse on nimenomaan tietystä omaisuudesta, ei sen arvosta. Tämän vuoksi tätä kahden vuoden sääntöä sovelletaan myös sijaan tulleeseen omaisuuteen. Veroa ei määrätä myöskään tällaisen omaisuuden arvonnoususta, mutta omaisuuden tuottoa sääntö ei koske. Osakkeiden perusteella maksettu osinko, eli tuotto on siten perintöveron alaista. Osakkeiden sijaan tullut omaisuus (sisältäen arvonnousun) on 70 000 eli talletus. Tämä on perintöverosta vapaa kahden vuoden säännön perusteella. Osinkotuotto ja muu varallisuus on siten verotettavaa varallisuutta. 95 000 70 000 = 25 000. B maksaa perintöveroa 25 000 eurosta, sillä se jää yli verotettavan alarajan 20 000 euroa. Jos B luopuu tehokkaasti perinnöstä, hänen sijaansa tulevat hänen lapsensa B1 ja B2. He jakaisivat perinnön lain mukaisesti puoliksi. Koska sijaantulo luopumistilanteessa vastaa tilannetta, jossa luopuja olisi kuollut, on perusteltua, että PerVL:n 17 :n kahden vuoden sääntö tulee myös sijaantuloperillisten hyväksi, koska heidän sukulaisuussuhde B:hen on sama kuin C-A relaatiossa. Näin ollen B1 ja B2 saavat myös perintöverotta kahden vuoden sisään perityt osakkeet eli nyt niiden sijaan tulleen omaisuuden 70 000 euroa. Perintöveron alainen määrä perillistä kohden on (95 000 70 000) / 2 = 12 500 euroa. Voidaan havaita, että summa jää alle 20 000 euron, joka on verotettavan perinnön alaraja. B1 ja B2 eivät siten joutuisi maksamaan perintöveroa, jos B luopuisi perinnöstä. Tehtävä 4 Selvän lähtökohdan tapaukselle antoi HolTL 34.1 :n 2-kohdan sääntö, jonka mukaan päämiehen omaisuuden pantiksi antaminen tai panttioikeuden perustaminen siihen edellyttävät holhousviranomaisen lupaa. Ongelmaksi muodostui nyt se, mitä panttauksen osavaiheita luvanvaraisuus koskee. Pitääkö edunvalvojan hakea lupaa jo panttaussopimuksen solmimista varten, vai käykö lupa tarpeelliseksi vasta siinä vaiheessa, kun kiinteistöstä kiinnityksen perusteella annetut panttikirjat on tarkoitus luovuttaa velkojan hallintaan? Monet maakaaren säännökset (MK 15:2.1 ja 17:2.1 sekä MK:n voimaanpanolain 19.1 ) viittaavat ensi näkemältä siihen, että holhousviranomaisen lupa olisi tarpeellinen vasta panttioikeutta lopullisesti perustettaessa. Panttaussopimuksen solmiminen kävisi näin ajatellen päinsä ilman luvan hakemistakin, ja lupaa olisi haettava vasta panttikirjojen luovutusta varten. Kuten oppikirjassa tuodaan selvästi esille, tämä tulkinta johtaisi kuitenkin kestämättömiin tuloksiin. On helppo havaita, että sitova panttaussopimus saa jo sellaisenaan aikaan päämiehen taloudelliseen asemaan ulottuvia vaikutuksia. Panttaussopimuksen sitovuus tarkoittaa käytännössä sitä, että päämies voidaan riidan sattuessa velvoittaa tuomiolla luovuttamaan panttikirjat velkojalle. Jos siis sallittaisin panttaussopimusten tekeminen ilman holhousviranomaisen lupaa, edunvalvoja pystyisi ilman maistraatin kontrollia sitomaan päämiehensä panttaukseen. Koko lupasäännöstö menettäisi tällöin suurelta osin merkityksensä.

Päädytään näin oppikirjassa esitetylle kannalle: jo panttaussopimuksen tekeminen on luvanvaraista. Pankkilakimies L:ää oli siis syytä kehottaa luvan hakemiseen. L saattaa toki menetellä niinkin, että hän allekirjoittaa nyt (tai huomenna ) panttaussopimuksen ja hakee lupaa vasta jälkikäteen. Näin menetellessään L:n kannattaa kuitenkin huomata, että luvan saaminen näyttää tapausselostuksen perusteella epävarmalta tai suorastaan epätodennäköiseltä. Pantin antamista A:n 40-vuotiaan lapsen velasta voidaan tuskin pitää A:n etuja vastaavana oikeustoimena. Huomautus. Lähes kaikki vastaajat havaitsivat, että kiinteistön panttaus edellyttää holhousviranomaisen lupaa. Tämä oli kuitenkin helppo, liki itsestään selvä asia, jonka tietämisestä annoin vain muutamia pisteitä. Korkeampien pisteiden (5 10) saavuttaminen edellytti, että opiskelija käsitteli edellä kuvattua panttaussopimuksen luvanvaraisuuden ongelmaa. Tämä oppikirjassa laajahkosti käsitelty teema jäi useimmilta kokonaan havaitsematta, minkä vuoksi tehtävästä 4 annetut pisteet jäivät yleisesti ottaen melko alhaisiksi. Kurssikirjallisuus. Ks. Välimäki s. 103 104 ja 106 107. 4

1 PERHE- JA JÄÄMISTÖOIKEUS 8.10.2012 Ohjeita: - Pakollisen perhe- ja jäämistöoikeuden peruskurssin suorittaneet vastaavat tehtäviin 1-4. - Peruskurssista saadut hyvityspisteet ja sen suoritusaika sekä kurssin pitäjä ilmoitetaan tehtävän KOLME (3) vastauspaperissa esim. nimen yhteydessä. - Tehtävään 5 vastaavat vain ne, jotka ovat saaneet vapautuksen perheoikeuden peruskurssista. - Nimettömiä vastauksia ei oteta huomioon. Opiskelijanumero on merkittävä nimen yhteyteen. - Vastaustila on yksi sivu. Ylimenevää osaa ei lueta eikä vastausta, jossa rivien väliin on kirjoitettu enemmän kuin yksi vastausrivi, arvostella lainkaan. - Vastaus on kirjoitettava selvällä käsialalla. - Jokainen vastaus on kirjoitettava erilliselle arkille. - Tentti on lakikirjatentti. TULOKSET aineen ilmoitustaululla ja internet-sivuilla torstaina 1.11.2012 klo. 11.00. 1. Varatuomari V on saanut pesänselvittäjän ja -jakajan määräyksen keväällä 2012 kuolleen P:n kuolinpesään. Osakkaita ja perillisiä ovat P:n neljä lasta, A, B, C ja D. P oli ollut aikaisemmin naimisissa, mutta avioliitto L:n kanssa purkautui avioeron johdosta jo 1990-luvulla, ja ositus on asianmukaisesti toimitettu. V on jo maksanut kaikki P:n ja pesän velat ja selvittänyt muutenkin pesän. Perillisten kesken jaettavaksi tulevan jäämistön muodostavat 90 000 euron arvoinen kiinteistö ( Mäkelä ) ja 30 000 euroa rahaa. V katsoo selvitetyksi, että P on antanut kaksi ennakkoperintöä, A:lle 40 000 euroa ja C:lle 30 000 euroa. Lisäksi P on antanut D:lle 10 000 euron lahjan, joka V:n mielestä täyttää suosiolahjan tunnusmerkistön ennakkoperintöolettama oli kyseisessä lahjakirjassa suljettu nimenomaisesti pois. P on kiistatta oikeustoimikelpoisena ja vapaasta tahdostaan tehnyt seuraavan muotomääräykset täyttävän testamentin: A ja B saakoot Mäkelä -tilani yhteisesti, kummallekin puolet siitä. Muu omaisuuteni jaettakoon C:n ja D:n kesken lain mukaan. V kysyy nyt, miten edellä mainittu jäämistöomaisuus tulisi jakaa perillisten kesken. Voit lähteä siitä, että perilliset vaativat pesästä niin suurta osuutta kuin heille tässä tilanteessa kuuluu ja vetoavat asianmukaisesti P:n antamiin lahjoihin. Anna V:lle perusteltu vastauksesi.

2 2. A:n ja B:n avioliitto oli solmittu 15.5.2000. A ja B jättivät avioeroa koskevan hakemuksen Helsingin käräjäoikeudelle 10.10.2011. Aviopuolisoilla ei ollut avioehtosopimusta. A oli ennen avioliittoa saanut vanhemmiltaan lahjaksi huoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet (kaksio Eirassa). Lahjakirjan mukaan saajan tulevalla aviopuolisolla ei ollut avio-oikeutta lahjoitettuun omaisuuteen eikä sen tuottoon tai sen sijaan tulleeseen omaisuuteen. Lahjakirjan olivat allekirjoittaneet A:n vanhemmat ja A itse. Samassa yhteydessä kaksion hallintaan oikeuttaviin osakekirjoihin tehtiin siirtomerkintä ja osakekirjat annettiin A:lle. B sai avioliiton aikana perinnöksi Sipoosta kiinteistön, jota käytettiin puolisoiden yhteisenä kakkosasuntona ympäri vuoden. Puolisot asuivat yhteisesti omistamassaan rivitalossa. Puolisoilla ei ollut yhteisiä rintaperillisiä ja he molemmat olivat ansiotyössä. A:n avio-oikeuden alaisen omaisuuteen kuului 10.10.2011 puolet rivitalosta (arvo 175.000 euroa), pankkitalletukset 80.000 euroa ja 50.000 euron suuruinen takautumissaatava X:ltä (X oli asetettu henkilökohtaiseen konkurssiin). Omistamansa kaksion A oli lahjoittanut 3.10.2011 avioliiton ulkopuolella syntyneelle C:lle, jonka A oli tunnustanut omakseen. B:n avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen kuului 16.10.2011 puolet rivitalosta (arvo 175.000 euroa), pankkitalletukset 40.000 euroa ja Sipoon kiinteistö (arvo 250.000 euroa). Puolisot tuomittiin avioeroon harkinta-ajan umpeen kuluttua B:n vaatimuksen johdosta 15.5.2012 ja omaisuuden ositusta toimittamaan määrättiin pesänjakaja. Osituksen toimittamishetkellä 1.10.2012 ilmeni, että B oli lahjoittanut kesällä 2012 Sipoon kiinteistön veljensä lapsille pidättäen itsellään elinikäisen hallintaoikeuden kiinteistöön. A vaati esisijaisesti sitä, että pesänjakajan on julistettava Sipoon kiinteistön lahjoitus pätemättömäksi ja toissijaisesti sitä, että hänelle annetaan vastiketta lahjoituksen johdosta. Vaatimustaan A perusteli viittaamalla siihen, että koska kiinteistöä käytettiin kakkosasuntona, se oli vallinnanrajoituksen alaista omaisuutta. B vaati A:n kaksion arvon (280.000 euroa) laskennallista palauttamista ositettavaan omaisuuteen ensisijaisesti lain kiertämiseksi tehtynä oikeustoimena ja toissijaisesti vastiketta lahjoituksen johdosta. Ota pesänjakajana kantaa esitettyihin vaatimuksiin ja niiden perusteisiin ja toimita omaisuuden ositus.

3 3. Täysi-ikäinen A sai 2.2.2011 kuolleelta äidiltään C:ltä 60 000 euron arvosta osakkeita perintönä, josta määrättiin perintöveroa 3 500 euroa, jonka A sittemmin maksoi. A kuoli 1.9.2012 ja A:n lakimääräinen perillinen on lapsi B. A oli myynyt C:ltä perityt osakkeet 1.6.2012 ja A talletti osakkeiden koko kauppahinnan 70 000 euroa heti puolen vuoden määräaikaistalletukseen, joka ei ole vielä erääntynyt. A:lle maksettiin C:ltä perittyjen osakkeiden osinkoja 10 000 euroa 15.4.2012, joka on A:n yhdellä käyttötileistä koskemattomana. Lisäksi A:lla oli käyttötili, jonne tuli hänen eläke. Tällä tilillä oli 5 000 euroa. Lisäksi A:lla oli henkilöauto, jonka arvo on 10 000 euroa. A:n pesän säästö käypien arvojen mukaan on siis 95 000 euroa. B kysyy nyt sinulta kahta asiaa: - Joutuuko hän maksamaan perintöveroa ja mistä euromääräisestä summasta hän mahdollisesti maksaisi perintöveroa? Perintöveron määrää ei tarvitse laskea. - Joutuisivatko hänen lapsensa B1 ja B2 maksamaan perintöveroa, jos hän nyt tehokkaalla tavalla luopuisi perinnöstä, ja mistä summista lapset mahdollisesti maksaisivat perintöveroa. Perintöveron määrää ei tarvitse tässäkään laskea. Anna oikeudellisesti perustellut vastaukset, pelkkä summien maininta ei oikeuta pistehyvitykseen. ILMOITA TÄMÄN TEHTÄVÄN KOLME (3) PAPERISSA PERHEOIKEUDEN PERUSKURSSISTA SAAMASI PISTEET SEKÄ LUENNON SUORITUSAIKA JA LUENNOITSIJA. NÄMÄ PISTEET EIVÄT SIIS KORVAA TÄTÄ TEHTÄVÄÄ, VAAN VAIKUTTAVAT HYVITYSPISTEINÄ TENTIN LOPULLISEEN ARVOSANAAN. 4. Pankkilakimies L:lle on syntynyt edunvalvontaoikeudellinen ongelma. Huomenna pankkiin ovat tulossa 80-vuotiaalle A:lle määrätty edunvalvoja E sekä A:n 40-vuotias lapsi B. Pankki on myöntämässä B:lle luottoa, jonka vakuudeksi A:n pitäisi antaa omistamansa kesämökkikiinteistö. Huomisessa tapaamisessa E:n olisi tarkoitus A:n edunvalvojana allekirjoittaa kesämökkiä koskeva panttaussopimus. L:ää mietityttää nyt se, edellyttääkö järjestely jo tässä vaiheessa edunvalvontaoikeudellisen luvan hankkimista. L muistelee lukeneensa jostakin, että edunvalvoja voisi tehdä panttausta koskevan sopimuksen lupaa hakematta. Tilanteen oikeudellinen arviointi. Selvitä sovellettaviksi tuleviin lainkohtiin asianmukaisesti viitaten, onko L:n käsitys luvan tarpeettomuudesta oikea. Huom! Ne opiskelijat, jotka ovat hyväksyttävästi suorittaneet Ahti Saarenpään pitämän edunvalvontaoikeuden luentosarjan, voivat jättää vastaamatta kysymykseen 4 ja käyttää luentosarjalta saamansa pisteet hyväksi tentissä. Tehtävän osalta on tällöin jätettävä vastauspaperi, johon merkitään nimi, ilmoitus luennoista sekä saatu pistemäärä. (5. Milloin holhous päättyy ja mitkä holhoojan velvollisuudet tällöin ovat Caloniuksen mukaan.) Tähän kysymykseen vastaavat vain ne, jotka eivät ole suorittaneet perhe- ja jäämistöoikeuden peruskurssia. Muut eivät jätä vastauspaperia tästä tehtävästä.

1 FAMILJE- OCH KVARLÅTENSKAPSRÄTT 8.10.2012 Anvisningar - Om du har avlagt den obligatoriska grundkursen i familje- och kvarlåtenskapsrätt svarar du på uppgifterna 1-4. - Du ska skriva hur många bonuspoäng som du har fått för grundkursen, när du har avlagt kursen och vem som har hållit kursen på svarspappret för uppgift TRE (3). - Uppgift 5 besvaras endast av dem som har fått befrielse från den obligatoriska grundkursen. - Anonyma svar beaktas inte. Skriv ditt studentnummer bredvid ditt namn. - Svarsutrymmet är en sida. Den överstigande delen läses inte. Ett sådant svar bedöms överhuvudtaget inte där det mellan raderna har skrivits mer än en textrad. - Du ska skriva dina svar med tydlig handstil. - Du ska skriva varje svar på ett separat ark. - Tentamen är en lagbokstentamen. RESULTATET 1.11.2012 kl. 11.00 på ämnets anslagstavla och webbplats. 1. Vicehäradshövding V har fått ett förordnande som boutredningsman och -skiftesman i dödsboet efter P som dött våren 2012. P:s fyra barn A, B C och D är delägare och arvingar. P hade tidigare varit gift, men äktenskapet med L hade upplösts till följd av äktenskapsskillnad redan på 1990-talet och avvittringen har på vederbörligt sätt förrättats. V har redan betalat alla P:s och boets skulder och även i övrigt utrett boet. Kvarlåtenskapen som arvingarna ska få skifta består av en fastighet som är värd 90 000 ( Backas ) och 30 000 i pengar. V anser att det har utretts att P har gett två arvsförskott, ett på 40 000 till A och ett på 30 000 till C. Därtill har P gett D en gåva värd 10 000. V anser att gåvan uppfyller rekvisiten för en gynnande gåva. I gåvobrevet hade arvsförskottspresumtionen nämligen uttryckligen uteslutits. P har obestridligen som förmögen att utföra rättshandlingar och av egen fri vilja upprättat följande testamente som uppfyller formföreskrifterna: A och B ska få min fastighet Backas gemensamt och till hälften var. Min övriga egendom ska skiftas mellan C och D i enlighet med lag. V frågar nu hur man bör skifta den ovan nämnda kvarlåtenskapsegendomen mellan arvingarna. Du kan utgå från att arvingarna kräver att få en så stor andel av boet som de i denna situation kan ha rätt till och att de vederbörligen åberopar de gåvor som P gett. Ge V ditt motiverade svar.

2 2. A:s och B:s äktenskap hade ingåtts 15.5.2000. A och B lämnade 10.10.2011 in en ansökan om äktenskapsskillnad till Helsingfors tingsrätt. Makarna hade inget äktenskapsförord. A hade före äktenskapet fått i gåva av sina föräldrar aktier som berättigade till besittning av en bostad (en tvårummare i Eira). Enligt gåvobrevet hade en framtida make till gåvomottagaren ingen giftorätt i gåvan och inte heller i dess avkastning eller i egendom som kommit i dess ställe. Gåvobrevet hade undertecknats av A:s föräldrar och A själv. I samma sammanhang hade man gjort en anteckning om endossering i aktiebreven som berättigade till besittningen av tvårummaren och aktiebreven överläts till A. B fick under äktenskapet i arv en fastighet i Sibbo och denna fastighet användes året runt som makarnas andrabostad. Makarna bodde i en radhuslägenhet som de ägde tillsammans. Makarna hade inga gemensamma bröstarvingar och båda förvärvsarbetade. A:s giftorättsunderkastade egendom bestod 10.10.2011 av hälften av radhuslägenheten (värd 175 000 ), 80 000 i bankdepositioner och en återgångsfordran på 50 000 hos X (som hade försatts i personlig konkurs). Sin tvårummare hade A 3.10.2011 gett i gåva till C som hade fötts utanför äktenskapet och som A hade erkänt som sitt. B:s giftorättsunderkastade egendom bestod 16.10.2011 av hälften av radhuslägenheten (värd 175 000 ), 40 000 i bankdepositioner och fastigheten i Sibbo (värd 250 000 ). När betänketiden hade löpt ut dömdes makarna på ansökan av B 15.5.2012 till äktenskapsskillnad och på samma gång förordnades en skiftesman till att förrätta avvittring av egendomen. Vid tidpunkten för förrättandet av avvittringen 1.10.2012 kom det fram att B på sommaren 2012 hade gett fastigheten i Sibbo till sina brorsbarn och förbehållit sig besittningsrätten för hela sin livstid till fastigheten. A yrkade i första hand att skiftesmannen ska förklara gåvan som ogiltig och i andra hand att han ska få vederlag på grund av gåvan. A motiverade sitt yrkande genom att hänvisa till att eftersom fastigheten användes som andrabostad var det fråga om sådan egendom som var underkastad en rådighetsinskränkning. B yrkade att värdet på A:s tvårummare (280 000 ) kalkylmässigt ska återbördas till egendomen som ska avvittras i första hand som en rättshandling som har gjorts för att kringgå lagen och i andra hand som vederlag med anledning av gåvan. Du ska som skiftesman ta ställning till de framförda yrkandena och grunderna till dem. Förrätta sedan en avvittring av egendomen.

3 3. A, som är myndig, fick aktier till ett värde av 60 000 i arv efter sin mor C, som dött 2.2.2011. A ålades att betala 3 500 i arvsskatt som A sedermera betalade. A dog 1.9.2012 och barnet B är A:s lagliga arvinge. A hade 1.6.2012 sålt de aktier som han hade ärvt av C och han hade genast placerat hela köpeskillingen på 70 000 i en tidsbunden deposition som ännu inte har förfallit. A fick 15.4.2012 i dividender 10 000 på de aktier han hade ärvt av C och denna summa ligger orörd på ett av A:s brukskonton. A hade därtill ett brukskonto dit hans pension betalades. På detta konto fanns 5 000. A hade därtill en personbil som är värd 10 000. Behållningen i A:s dödsbo är således enligt gängse värde 95 000. B ställer nu två frågor till dig: - Blir han tvungen att betala arvsskatt och på vilken summa i euro blir han eventuellt skyldig att betala skatt? Du behöver inte räkna ut storleken på arvsskatten. - Om han nu på ett effektivt sätt skulle avstå från arv, skulle då hans barn B1 och B2 bli tvungna att betala arvsskatt och på vilka summor i euro skulle barnen eventuellt bli skyldiga att betala arvsskatt? Du behöver inte heller på denna punkt räkna ut storleken på arvsskatten. Ge rättsligt motiverade svar. Ingen poänggottgörelse ges för bara ett omnämnande av summor. I DITT SVAR PÅ UPPGIFT TRE (3) SKA DU MEDDELA HUR MÅNGA POÄNG SOM DU FÅTT FÖR GRUNDKURSEN, NÄR DU AVLAGT KURSEN OCH VEM SOM HÅLLIT DEN. POÄNGEN FRÅN KURSEN ERSÄTTER INTE DENNA UPPGIFT, MEN DE INVERKAR SOM BONUSPOÄNG NÄR DET SLUTLIGA BETYGET BESTÄMS FÖR DIN TENTAMEN. 4. Bankjuristen L kämpar med ett intressebevakningsrättsligt problem. E, som är intressebevakare för A som är 80 år, och A:s barn B, som är 40 år, är på väg till banken i morgon. Banken står i beråd att bevilja B kredit och meningen är att A ska ge den sommarstugefastighet som han äger som säkerhet för krediten. Meningen är att E som A:s intressebevakare under morgondagens möte ska underteckna pantsättningsavtalet gällande sommarstugan. L känner sig nu betänksam över huruvida arrangemanget redan i detta skede skulle förutsätta ett införskaffande av ett intressebevakningsrättsligt tillstånd. L vill minnas att han någonstans har läst att en intressebevakare kan ingå ett avtal om pantsättning utan att skaffa ett tillstånd. En rättslig bedömning av situationen. Redogör med vederbörlig hänvisning till de lagrum som blir tillämpliga i detta fall huruvida L:s uppfattning är riktig om att ett tillstånd är onödigt. Obs! Om du med godkänt betyg har avlagt Ahti Saarenpääs kurs i intressebevakningsrätt, kan du lämna uppgift 4 obesvarad och använda de poäng som du fått i förhöret såsom poäng i tentamen. För denna uppgift ska du då lämna in ett svarspapper där du antecknat ditt namn, kursen och poängen som du fått. (5. Om när ett förmyndarskap upphör och vilka skyldigheter en förmyndare i den situationen har enligt Calonius.) Denna uppgift besvaras endast av dem som inte har avlagt grundkursen i familje- och kvarlåtenskapsrätt. Övriga ska inte lämna in ett svarspapper på denna uppgift.