kirjaamo@minedu.fi OKM/56/010/2014 ASIA: :N LAUSUNTO KOSKIEN LUONNOSTA HALLITUKSEN ESITYKSEKSI LAIKSI TEKIJÄNOIKEUSLAIN 25 I JA 47 :N MUUTTAMISESTA Finnet-liitto ry (jäljempänä Finnet ) kiittää opetus- ja kulttuuriministeriötä (jäljempänä OKM ) mahdollisuudesta lausunnon antamiseen koskien otsikkoasian mukaista luonnosta hallituksen esitykseksi (jäljempänä Luonnos ). Selvyyden vuoksi Finnet korostaa sitä, että tämä lausunto annetaan sekä Finnetin että sen seuraavien jäsen-yritysten puolesta: Anvia Oyj, Blue Lake Communications Oy, Eurajoen Puhelin Osuuskunta, FNE-Finland Oy, Härkätien Puhelin Oy, Ikaalisten-Parkanon Puhelin Osakeyhtiö, JAPO, Kainuun Puhelinosuuskunta, Kaisanet Oy, Karjaan Puhelin Oy, Keikyän Puhelin Osuuskunta, Kemiön Puhelin Oy, Laitilan Puhelin Osuuskunta, Lounea Oy, LPOnet Oy Ab, Länsilinkki Oy, Mariehamns Telefon Ab, Mikkelin Puhelin Oyj, Paraisten Puhelin Oy, Pietarsaaren Seudun Puhelin Oy, Pohjois-Hämeen Puhelin Oy, Tampereen Puhelin Oy, Vakka-Suomen Puhelin Oy ja Ålands Telefonandelslag. Finnet jakaa lausuntonsa siten, että sen alussa on lausunnon yhteenveto, jonka jälkeen seuraa Finnetin yksityiskohtainen lausunto. 1. FINNETIN LAUSUNNON YHTEENVETO Finnet kiittää OKM:ää Luonnoksesta. Finnet vastustaa Luonnoksen sisältämää ehdotusta siitä, että lakisääteistä velvollisuutta täyttävällä operaattorille asetettaisiin velvollisuuden täyttämistä koskeva maksuvelvollisuus: se ei olisi perustuslaissa turvatun omaisuudensuojan näkökulmasta edelleenkään oikeasuhtaista. Finnetin käsityksen mukaan on selvää, että: - koska alkuperäiset lähettäjät (=TV-yhtiöt) ovat hankkineet jakeluoikeudet koko maata koskien eikä uutta yleisöä ole syntynyt tilanteessa, jossa operaattori välittää kaapeli- tai IPTV-verkossaan signaalin viestintämarkkinalain ja/tai tietoyhteiskuntakaaren mukaisen siirtovelvollisuuden perusteella vastaanottajille, jotka ovat osa alkuperäistä yleisöä, siirtovelvoitteen täyttämisen mukainen lähettäminen ei voi edellyttää tekijänoikeuden haltijoiden lupaa, saati sitten johtaa maksuvelvollisuuteen ao. tekijänoikeuden haltijoille, - mikäli opetus- ja kulttuuriministeriö haluaisi pitää Luonnoksen mukaisesta sääntelystä kiinni, viestintämarkkinalain ja/tai tietoyhteiskuntakaaren mukainen siirtovelvollisuutta koskeva säädös olisi syytä avata ja tarkastella sitä suhteessa yleispalveludirektiivin säädöksiin siirtovelvollisuudesta ja pohtia, onko siirtovelvollisuuden asettamiselle tänä päivänä enää olemassa perusteita suhteessa yleisen edun mukaisten tavoitteiden täyttämiseen ja mikäli näin olisi, on Finnetin mielestä selvää, Luonnoksen mukaisessa tilanteessa verkko-operaattorilla tulisi joka tapauksessa olla mahdollisuus saada loppuasiakkaalta asianmukainen korvaus siirtovelvollisuuden täyttämisestä ja
- mikäli opetus- ja kulttuuriministeriö haluaisi pitää Luonnoksen mukaisesta sääntelystä kiinni, tulisi pohtia lisäksi, olisiko televisiotoimija se taho, jonka velvollisuudeksi verkkooperaattorin sijasta pitäisi asettaa se, että sen televisiokanavat saavuttavat Suomen kansan? 2. FINNET-LIITON YKSITYISKOHTAINEN LAUSUNTO Finnet haluaa lausua tämän asiakirjan otsikkoasiaa koskien alla olevat yksityiskohtaiset kommenttinsa. 2.1 Operaattoria ei tule enää rangaista ylimääräisillä maksuvelvollisuuksilla näiden täyttäessä lain mukaista siirtovelvollisuuttaan Tietoyhteiskuntakaaren 227 :ssä säädetään verkkopalvelua kaapelitelevisioverkossa tarjoavan teleyrityksen siirtovelvollisuudesta. Nykyisen tekijänoikeuslain 25 i :ää säädettäessä perustuslakivaliokunta totesi seuraavasti: Viestintämarkkinalakiehdotuksen arvioinnin yhteydessä perustuslakivaliokunta katsoi siirtovelvollisuudesta säätämiselle olevan valtiosääntöoikeudelliselta kannalta hyväksyttävät, sananvapauteen liittyvät perusteet. Valiokunta piti ohjelmistojen jakamista kaapeliverkkojen välityksellä televisiotoiminnan valtakunnallisen toteutumisen edellytyksenä tilanteessa, jossa televisiolähetykset voitiin noin 40 prosentissa kotitalouksista ottaa käytännössä vastaan vain kaapeliteitse (PeVL 61/2002 vp, s. 4/II). Tällaisessa kokonaisasetelmassa säännös teleyrityksen velvollisuudesta maksaa tekijälle korvausta lailla säädetyn velvoitteen täyttämisestä ei valiokunnan mielestä ole perustuslain 15 :n 1 momentissa turvatun omaisuudensuojan näkökulmasta oikeasuhtaista. Tekijän oikeus saada korvaus alkuperäisen ohjelman lähettäjäyrityksen lisäksi myös ohjelmaa jakavalta teleyritykseltä ylittää valiokunnan mielestä sen, mihin tekijällä tulee kohtuudella olla tällaisessa tilanteessa oikeus. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tekijänoikeusjärjestöt eivät olekaan perineet korvauksia jakeluvelvollisilta teleyrityksiltä. Jotta lakiehdotus voidaan tältä osin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, tulee siitä edellä esitetyn perusteella poistaa 25 i :n 2 momentin säännökset tekijän oikeudesta korvaukseen jakeluvelvoitteen alaisesta edelleen lähettämisestä. Ei ole mitään perustetta olettaa, että perustuslakivaliokunnan yllä lausumissa oletuksista olisi tapahtunut muutoksia, päinvastoin. Finnet vastustaa Luonnoksen sisältämää ehdotusta siitä, että lakisääteistä velvollisuutta täyttävällä operaattorille asetettaisiin velvollisuuden täyttämistä koskeva maksuvelvollisuus: se ei olisi perustuslaissa turvatun omaisuudensuojan näkökulmasta edelleenkään oikeasuhtaista. 2.2 Svensson-tapaus Ns. Svensson-tapauksessa (Euroopan unionin tuomioistuin C-466/12) oli kysymys siitä, että valittajat kirjoittivat artikkeleita sanomalehteen ja sen verkkosivulle. Vastaaja ylläpiti verkkosivua, joka tarjosi asiakkailleen listan internet-linkeistä, joiden avulla lukija pystyi siirtymään lukemaan linkin takaa löytyvää artikkelia toiselta internet-sivulta. Hakijoiden mukaan verkkosivun asiakkaille ei ollut selvää, että hän oli linkkiä klikkaamalla siirtynyt toiselle verkkosivulle. Verkkosivun ylläpitäjä olisi asiasta täysin päinvastaista mieltä. Tuomioistuin totesi asiassa 1 muun muassa seuraavasti: 27 Näin ollen on todettava, että koska kaikki sellaisen toisen sivuston käyttäjät, jolla kyseessä olevat teokset on välitetty klikattavan linkin avulla, saattoivat saada kyseiset 1 http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?docid=147847&doclang=fi
teokset suoraan saataviinsa sivustolla, jolla ne on välitetty alun perin, ilman tuon toisen sivuston ylläpitäjän toteuttamia toimenpiteitä, jälkimmäisen ylläpitämän sivuston käyttäjiä on pidettävä alkuperäisen välittämisen potentiaalisina vastaanottajina ja heidän on siis katsottava kuuluvan yleisöön, jonka tekijänoikeuden haltijat ovat ottaneet huomioon antaessaan luvan alkuperäiseen välittämiseen. 28 Koska uutta yleisöä ei ole, pääasiassa kyseessä olevan kaltainen välittäminen yleisölle ei siis edellytä tekijänoikeuden haltijoiden lupaa. 29 Tällaista toteamusta ei voida kyseenalaistaa, vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaisi mikä ei käy selkeästi ilmi asiakirja-aineistosta että kun internetin käyttäjät klikkaavat kyseistä linkkiä, teos tulee näkyville ja antaa sen vaikutelman, että se näytetään siltä sivustolta käsin, jossa kyseinen linkki on, vaikka tuo teos onkin todellisuudessa peräisin toiselta sivustolta. 30 Tämä lisäseikka ei näet muuta millään tavalla sitä päätelmää, jonka mukaan klikattavan linkin tarjoaminen jollakin sivustolla sellaiseen suojattuun teokseen, joka on julkaistu ja joka on mahdollista saada vapaasti saataviin toisella sivustolla, johtaa siihen, että mainittu teos saatetaan ensimmäisen sivuston käyttäjien saataviin, ja se merkitsee siis välittämistä yleisölle. Koska uutta yleisöä ei ole, tällainen yleisölle välittäminen ei kuitenkaan missään tapauksessa edellytä tekijänoikeuden haltijoiden lupaa. Svensson-tapauksen päätelmiä pitää soveltaa vastaavasti myös must carry tapauksessa. Eli toisin sanoen: koska alkuperäiset lähettäjät (=TV-yhtiöt) ovat hankkineet jakeluoikeudet koko maata koskien eikä uutta yleisöä ole syntynyt tilanteessa, jossa operaattori välittää kaapeli- tai IPTV-verkossaan signaalin viestintämarkkinalain ja/tai tietoyhteiskuntakaaren mukaisen siirtovelvollisuuden perusteella vastaanottajille, jotka ovat osa alkuperäistä yleisöä, siirtovelvoitteen täyttämisen mukainen lähettäminen ei voi edellyttää tekijänoikeuden haltijoiden lupaa, saati sitten johtaa maksuvelvollisuuteen ao. tekijänoikeuden haltijoille. 2.3 Yleispalveludirektiivi ja siirtovelvollisuuden uudelleentarkastelu Edellä esitetyn perusteella Finnetin mielestä on selvää, että siirtovelvollisuuden täyttäjällä ei voi olla velvollisuuden täyttämisestä johtuvia korvausvelvollisuuksia tekijänoikeuden haltijoille. Mikäli opetus- ja kulttuuriministeriö haluaisi tästä huolimatta pitää Luonnoksen mukaisesta sääntelystä kiinni, olisi Finnetin mielestä syytä avata viestintämarkkinalain ja/tai tietoyhteiskuntakaaren mukainen siirtovelvollisuutta koskeva säädös ja tarkastella sitä suhteessa yleispalveludirektiivin säädöksiin siirtovelvollisuudesta. Yleispalveludirektiivin resitaalin 43 mukaan: (43) Jäsenvaltiot asettavat nykyisin tiettyjä siirtovelvollisuuksia, jotka koskevat radio- ja televisiolähetysten yleisölle lähettämiseen käytettäviä verkkoja. Jäsenvaltioiden olisi voitava asettaa perustellun yleisen edun nimissä oikeasuhteisia velvollisuuksia niiden lainkäyttövaltaan kuuluville yrityksille, mutta tällaisia velvollisuuksia olisi asetettava ainoastaan silloin, kun se on välttämätöntä jäsenvaltioiden yhteisön lainsäädännön mukaisesti selkeästi määrittämien yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, velvollisuuksien olisi oltava oikeasuhteisia ja avoimia ja ne olisi tarkistettava säännöllisin väliajoin. Jäsenvaltioiden asettamien siirtovelvollisuuksien olisi oltava kohtuullisia, eli niiden olisi oltava selkeästi määritellyt yleisen edun mukaiset tavoitteet huomioon ottaen oikeasuhteisia ja avoimia, minkä lisäksi niiden yhteydessä voidaan tarvittaessa määrätä kohtuullisesta korvauksesta. Tällaisiin siirtovelvollisuuksiin voi sisältyä sellaisten erityispalvelujen välittäminen, jotka mahdollistavat vammaisten käyttäjien asianmukaisen palvelujen saannin. Yleispalveludirektiivin 31 artiklan mukaan: 31 artikla
Siirtovelvollisuudet 1. Jäsenvaltiot voivat asettaa tiettyjen radio- ja televisiolähetyskanavien sekä radio- ja televisiopalvelujen välittämistä koskevia kohtuullisia siirtovelvollisuuksia niiden lainkäyttövaltaan kuuluville yrityksille, jotka tarjoavat radio- ja televisiolähetysten yleisölle lähettämiseen käytettäviä sähköisiä viestintäverkkoja, jos merkittävä määrä kyseisten verkkojen loppukäyttäjiä käyttää niitä pääasiallisena keinonaan vastaanottaa radio- ja televisiolähetyksiä. Tällaisia velvollisuuksia voidaan asettaa ainoastaan, jos se on välttämätöntä selkeästi määriteltyjen yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, ja niiden on oltava oikeasuhteisia ja avoimia. Velvollisuuksia on tarkasteltava säännöllisin väliajoin uudelleen. 2. Tämän artiklan 1 kohta tai direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 3 artiklan 2 kohta eivät rajoita jäsenvaltioiden mahdollisuutta määrittää asianmukainen korvaus tämän artiklan mukaisesti toteutettujen toimenpiteiden osalta, jos ne varmistavat, että sähköisiä viestintäverkkoja tarjoavia yrityksiä ei kohdella syrjivästi samankaltaisissa olosuhteissa. Jos korvaus suoritetaan, jäsenvaltioiden on varmistettava, että sitä sovelletaan oikeasuhteisella ja avoimella tavalla. Alla tarkastellaan erikseen joitakin yleispalveludirektiivin sisältämiä reunaehtoja suhteessa siirtovelvollisuuden asettamiseen. 2.3.1 Välttämättömyys yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi Mikäli opetus- ja kulttuuriministeriö haluaisi pitää Luonnoksen mukaisesta sääntelystä kiinni, olisi Finnetin mielestä syytä tarkastella sitä, onko siirtovelvollisuuden asettamiselle tänä päivänä enää olemassa perusteita suhteessa yleisen edun mukaisten tavoitteiden täyttämiseen. Hallituksen esityksessä 112/2002 vp todettiin seuraavasti: Ehdotetulla siirtovelvollisuudella toteutetaan yleisen edun mukaisia tavoitteita. Tavoitteena on saattaa laajasti yleisön saataville ensinnäkin julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto oheis- ja lisäpalveluineen sellaisena kuin se on määritelty Yleisradio Oy:n tehtäväksi. Tavoitteena on myös saattaa laajasti yleisön saataville mahdollisimman monipuolinen televisio- ja radio-ohjelmisto. Sääntelyllä pyritään turvaamaan monipuolinen televisio- ja radiotoiminnan kokonaisuus, jossa julkisen palvelun ohjelmistot ja kaupallinen tarjonta täydentävät toisiaan. Yleisradio Oy toteuttaa sille laissa säädettyä julkisen palvelun tehtävää. Oikeus ottaa vastaan julkisen palvelun ohjelmistoja on katsottu sananvapauden turvaamisen vähimmäisedellytykseksi. Siksi velvollisuus siirtää julkisen palvelun ohjelmistoja korvauksetta on katsottava direktiivissä tarkoitetulla tavalla yleisen edun mukaiseksi. Velvollisuutta kaupallisten valtakunnallisten kanavien siirtoon taas pidetään sananvapauden kannalta tärkeänä, jotta vastaanottajan saatavilla on mahdollisimman monipuolinen ohjelmisto. Siten velvollisuuden ulottaminen myös niihin on direktiivissä tarkoitetulla tavalla yleisen edun mukaista. Direktiivin mukaan velvollisuuden toteuttamisesta voidaan määrittää myös asianmukainen korvaus. Perustuslakivaliokunta totesi mietinnössään 61/2002 vp seuraavasti: Siirtovelvollisuuden avulla pyritään turvaamaan sananvapauteen kuuluvaa oikeutta levittää ja vastaanottaa viestejä. Kotitalouksista noin 40 prosenttia on kaapelilähetysliittymiä, joissa televisiolähetykset voidaan käytännössä vastaanottaa vain kaapeliteitse. Kaapelilähetysyritykset ovat tällöin tosiasiallisesti monopoliasemaa lähestyvässä asemassa televisio-ohjelmien jakelussa. Vaikka kysymys ei olekaan sellaisista ns. luonnollisista monopoleista, jollaisiksi sähkö- ja maakaasuverkkoja on luonnehdittu sähkön ja kaasun siirtoja jakelutoiminnassa (PeVL 19/1994 vp, s. 1/II ja PeVL 4/2000 vp, s. 2/I), voidaan televisiotoiminnan kuitenkin vallitsevissa oloissa katsoa toteutuvan valtakunnallisesti vain, jos
ohjelmistot jaetaan kaapeliverkkojen välityksellä. Siirtovelvollisuuden aiheena on näin ollen valtiosääntöoikeudelliselta kannalta hyväksyttävä syy. Tänä päivänä televisio-ohjelmistoja vastaanotetaan terrestriaalilähetysten lisäksi satelliittiteitse. Tällaisia kanavia ovat muun muassa: Yle TV1 HD, Yle TV2 HD, Yle Fem, Yle Teema, MTV HD, Nelonen, Sub, Jim ja Liv -kanavat. Kaapelijakelun lisäksi televisiolähetyksiä toteutetaan myös muulla IPTV-tekniikalla, kuin mitä tarkoitetaan nykyisen viestintämarkkinalain 134 :ssä. Eri taloyhtiöissä on yhteisantenniverkkoja, joiden avulla televisiokanavat tuodaan loppuasiakkaan saataville. Unohtaa ei sovi myöskään erilaisia over-the-top jakelutekniikoita, joihin kuuluvat keskeisinä osina myös televisioyhtiöiden omat verkkopalvelut, kuten Ylen Arena, MTV3:n Katsomo ja Nelosen Ruutu. Kaapelijakelu on tänä päivänä vain yksi vaihtoehtoisista tavoista televisiokanavien tuomiseksi loppukäyttäjän saataville kaapelijakelun keskeisyys jakelutapana on muuttunut siitä, millainen se oli esimerkiksi viestintämarkkinalakia 2000-luvun alussa säädettäessä. Yleisen edun mukaiset tavoitteet voidaan Finnetin käsityksen mukaan täyttää myös muita jakelutekniikoita hyödyntämällä. 2.3.2 Siirtovelvollisuuden kohtuullisuus ja korvauksen saaminen Hallituksen esityksessä 112/2002 vp siirtovelvollisuuden kohtuullisuutta perusteltiin muun muassa seuraavasti: Toisaalta velvoitteen tulee täyttää kohtuullisuuden vaatimukset. Suhteellisuus- ja kohtuullisuusvaatimusten täyttäminen varmistetaan esityksessä jäljempänä ilmenevin tavoin. Siirtovelvoite ei muun muassa esityksen mukaan ole kokonaan korvaukseton. Myös teleyrityksen oma kohtuullinen tarve otetaan huomioon. Yritys voi niin ikään edelleen käyttää verkkoaan haluamallaan tavalla ja saada siitä kohtuullisen hyödyn. Siirtovelvoitteen piiriin kuuluvat ohjelmistot on esityksessä rajattu mainittujen yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Yleisradio Oy:lle on asetettu Yleisradio Oy:stä annetun lain 7 :n mukainen julkisen palvelun velvoite. Pykälän mukaan yhtiön on tuotava täyden palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen kaikkien saataville yhtäläisin ehdoin. Siirtovelvoitteella turvataan se, että yhtiön ohjelmistot ja niihin liittyvät palvelut ovat katsojan saatavilla koko maassa silloinkin, kun tämä vastaanottaa televisio-ohjelmansa kaapelitelevisioverkon välityksellä. Yleisen edun ja julkisen palvelun velvoitteen vuoksi siirtovelvoite on tarpeen pitää edelleen maksuttomana. Näin määritelty velvollisuus on direktiivissä tarkoitetulla tavalla välttämätön yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Velvoite on rajattu mahdollisimman tarkasti, mikä tekee siitä myös oikeasuhtaisen ja avoimen direktiivin edellyttämin tavoin. Korvauksen saamisen mahdollisuus kuitenkin poistettiin liikennevaliokunnan mietinnössä 26/2002 vp seuraavin perusteluin: Valiokunnan saaman selvityksen mukaan suomalaisen televisiotoiminnan järjestelmän kannalta on pidettävä parempana tulkintaa, jonka mukaan kaikki siirtovelvollisuuden piiriin kuuluvat ohjelmistot ja palvelut on siirrettävä korvauksetta. Tähän on esitetty kaksi syytä. Ensinnäkään siirtovelvollisuudesta ei voida kokonaan luopua, koska se on tarpeen painavien yhteiskunnallisten syiden vuoksi. Toiseksi siirtovelvollisuuden korvauksellisuus puolestaan vaarantaisi televisiotoimintamme rahoitusjärjestelmän, joka perustuu television käytöstä perittävään televisiomaksuun ja televisiotoimiluvan haltijoiden maksamaan toimilupamaksuun. Näillä maksuilla rahoitetaan Yleisradio Oy:n toimintaa, ja ohjelmistojen siirrosta perittävä korvaus olisi järjestelmän kannalta ongelmallinen. Tällaisen järjestelmän luominen edellyttäisi laajaa televisiotoiminnan rahoitusta koskevan lainsäädännön tarkastelua ja uudistamista. Ilmoituksensa mukaan liikenne- ja viestintäministeriö pitää siirtovelvollisuuden korvauksettomuutta parempana kuin sitä, että kaikesta jakelusta olisi maksettava korvaus. Kun kaapelitelevisioyrityksen omaisuudensuojan ei perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti ole katsottava edellyttävän korvausta jakelusta, maksuttomuus on myös televisiotoiminnan kannalta sinänsä myönteistä ja edistää televisiotoiminnan digitalisoimista.
Edellä todetun mukaisesti Finnetin mielestä ei ole mitenkään kohtuullista, että lakisääteistä velvollisuutta täyttävällä verkko-operaattorille asetettaisiin velvollisuuden täyttämistä koskeva maksuvelvollisuus tekijänoikeuden haltijoille: se ei olisi perustuslaissa turvatun omaisuudensuojan näkökulmasta edelleenkään oikeasuhtaista. Mikäli opetus- ja kulttuuriministeriö haluaisi tästä huolimatta pitää Luonnoksen mukaisesta sääntelystä kiinni, on Finnetin mielestä selvää, että siirtovelvollisuuden täyttäjällä tulisi edellä olevan kappaleen mukaisessa tilanteessa olla mahdollisuus saada loppuasiakkaalta asianmukainen korvaus siirtovelvollisuuden täyttämisestä. 2.4 Kenelle siirtovelvollisuuden tulisi kuulua Mikäli opetus- ja kulttuuriministeriö haluaisi pitää Luonnoksen mukaisesta sääntelystä kiinni, olisi Finnetin mielestä syytä pohtia, olisiko televisiotoimija se taho, jonka velvollisuudeksi pitäisi verkko-operaattorin sijasta asettaa se, että sen televisiokanavat saavuttavat Suomen kansan? Mikäli tällaiseen ratkaisuun päädyttäisiin ja todettaisiin, että asia olisi myös kohtuullinen televisiotoimijan omaisuudensuojan kannalta, televisiotoimijan pitäisi sopia verkko-operaattorin kanssa siitä, että verkkooperaattori välittäisi kanavat televisiotoimijan alihankkijana verkossaan tai vaihtoehtoisesti antaisi televisiotoimijan lähettää kanavat itsenäisesti verkko-operaattorin verkossa. Tällainen menettelytapa voisi olla luontevaa sen johdosta, että televisiotoimijat ovat jo hankkineet lähettämistoimintaansa koskien kaikki tarvittavat oikeudet eikä niille Finnetin käsityksen mukaan tulisi tekijänoikeusmaksuvelvollisuutta siitä, että ne lähettäisivät ohjelmistonsa verkko-operaattorin verkossa verkon loppukäyttäjille. 3. LISÄTIEDOT Tarvittaessa lisätietoja aiheesta antaa: Marko Vuorinen, puh. 040-5043370, marko.vuorinen@finnet.fi Helsingissä, Jarmo Matilainen Toimitusjohtaja