TEM raportteja 10/2011. Työttömien työkyvyn arviointi- ja terveyspalvelut

TEM raportteja 10/2011 Työttömien työkyvyn arviointi- ja terveyspalvelut Työllisyys- ja yrittäjyysosasto Työryhmän raportti 1.3.2011

2 Työ- ja elinkeinoministeriölle Työ- ja elinkeinoministeriö asetti 4.5.2010 työryhmän, jonka tehtävänä oli tehdä ehdotukset työttömien työkyvyn arvioinnin ja terveyspalvelujen järjestämiseksi. Työryhmän puheenjohtajana toimi hallitusneuvos Päivi Kerminen työ- ja elinkeinoministeriöstä ja jäseninä ylitarkastaja Patrik Kuusinen työ- ja elinkeinoministeriöstä, ylitarkastaja Ritva Partinen sosiaali- ja terveysministeriöstä, työterveyspäällikkö Arto Laine Kelasta, johtaja Eero Lankia Työeläkevakuuttajat TELA ry:stä, hallintoylilääkäri Päivi Koivuranta-Vaara Suomen Kuntaliitosta, ylilääkäri Kari Kaukinen (31.8.2010 asti) ja ylilääkäri Jan Schugk (1.9.2010 alkaen) EK:sta, ekonomisti Erkki Laukkanen SAK:sta, sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija Riitta Työläjärvi STTK:sta, lakimies Paula Ilveskivi Akavasta, palveluverkoston päällikkö Regina Salkovic Pirkanmaan ELY-keskuksesta, paikallisjohtaja Ilkka Haahtela Helsingin työ- ja elinkeinotoimistosta ja terveydenhoitaja Pirjo Nevalainen Oulun kaupungilta. Työryhmän pysyvinä asiantuntijoina toimivat tutkija Peppi Saikku Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta ja koulutussuunnittelija Kirsi Niiranen Työterveyslaitokselta. Sihteerinä toimi asiantuntija Helena Korhonen työ- ja elinkeinoministeriöstä. Työryhmän toimikausi päättyi 31.1.2011. Työryhmä on suorittanut tehtävänsä ja jättää raporttinsa työ- ja elinkeinoministeriölle. Helsingissä 4.2.2011 Päivi Kerminen Ilkka Haahtela Paula Ilveskivi Päivi Koivuranta-Vaara Helena Korhonen Patrik Kuusinen Arto Laine Eero Lankia Erkki Laukkanen Pirjo Nevalainen Kirsi Niiranen Ritva Partinen Peppi Saikku Regina Salkovic Jan Schugk Riitta Työläjärvi

3 Sisällysluettelo 1 Johdanto...4 1.1 Työryhmän toimeksianto ja kokoonpano...4 1.2 Työryhmän työskentely...4 1.3 Muut työelämäryhmän esityksestä asetetut työryhmät...5 1.4 Kestävän talouskasvun ja työllisyyden ohjelma...6 1.5 Muu työttömien palvelujen kehittämiseen liittyvä samanaikainen valmistelu...6 2 Työttömien terveys ja työkyvyn arviointi...7 2.1 Työttömyys, terveys ja terveyspalvelut...7 2.2 Työkyvyn arviointi...9 2.3 Kansainvälisiä malleja...11 3 Eri toimijoiden tehtävät...11 3.1 Työterveyshuolto...11 3.2 Kunta...13 3.3 TE-toimisto...16 3.4 Kela...20 3.5 Eri toimijoiden yhteistyö...22 4 Pitkäaikaistyöttömien terveydenhuollon kehittämishanke...23 5 Työryhmän ehdotukset...26 6 Ehdotusten vaikutukset...32 6.1 Vaikutukset palvelujen kysyntään...32 6.2 Taloudelliset vaikutukset...32 6.3 Vaikutukset työttömän työnhakijan kannalta...34 Liite Työttömän ohjautuminen terveystarkastuksen ja työkyvyn arviointiin...35

4 1 Johdanto 1.1 Työryhmän toimeksianto ja kokoonpano Työ- ja elinkeinoministeriö (= TEM) asetti 4.5.2010 työryhmän (työttömien työkyvyn arviointi- ja terveyspalveluja selvittävä työryhmä), jonka tehtävänä oli tehdä ehdotukset työttömien työkyvyn arvioinnin ja terveyspalvelujen järjestämiseksi. Työryhmän tuli ottaa työssään huomioon pitkäaikaistyöttömien terveydenhuoltohankkeessa (PTT-hanke) tehty työ ja sen pohjalta tehdyt kehittämissuositukset. Työryhmän asettamisen taustalla oli työelämäryhmän (ns. Ahtelan ryhmän) 1.2.2010 jätetyssä raportissa tehdyt esitykset työurien pidentämiseksi. Yksi esityksistä koski työttömien työkyvyn ja terveyden edistämistä. Työelämäryhmän raportin mukaan työttömyyden pitkittyessä riski syrjäytyä työmarkkinoilta kasvaa. Työttömien paluu avoimille työmarkkinoille vaikeutuu olennaisesti jo kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen. Koulutuksen ja muiden työllistävien toimien ohella myös työttömien työkyvystä on huolehdittava. Työttömien työkyvyn arviointi- ja terveyspalveluja selvittävän työryhmän tehtävä perustuu tavoitteeseen nykyistä paremmin tunnistaa työkykyyn liittyvät työllistymisen esteet. Tunnistamisen kehittäminen edellyttää, että työvoimapalvelut, kunnalliset sosiaali- ja terveyspalvelut ja ammatillisen kuntoutuksen palvelut nivoutuvat nykyistä paremmin yhteen ja tukevat työttömien työnhakijoiden työhön kuntoutumista ja avoimille työmarkkinoille työllistymistä. Työryhmän tuli arvioida nykyisten palvelujen toimivuus ja vaikuttavuus sekä tehdä ehdotukset: - työ- ja elinkeinotoimiston (= TE-toimisto), kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon, Kelan, työeläkelaitosten ja yksityisten työterveysyksiköiden tehtävistä työttömien työkyvyn ja terveydentilan edistämisessä, arvioimisessa ja työmarkkinoille kuntouttamisessa; - työkyvyn arvioinnin ja työttömien työterveys-luonteisen palvelun vaihtoehtoisista järjestämistavoista; - työ- ja elinkeinotoimiston, kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon, Kelan ja työeläkelaitosten yhteistyön kehittämisestä; Lisäksi työryhmän tuli arvioida palvelujen järjestämisen erilaisia rahoitusmahdollisuuksia sekä arvioida ehdotustensa kustannusvaikutukset ja vaikutukset eri viranomaisten ja muiden toimijoiden toimintaan. 1.2 Työryhmän työskentely Työryhmä kokoontui kymmenen kertaa. Työryhmä kuuli asiantuntijoina Kelasta tutkimusprofessori Jorma Järvisaloa ja kuntoutuspäällikkö Tiina Huuskoa sekä UPM:sta johtavaa työterveyslääkäri Tero Kemppaista. Järvisalo esitteli vajaakuntoisen työllistämiseen liittyviä työkyvyn arviointikeinoja Alankomaissa, Iso-Britanniassa, Norjassa ja Ruotsissa. Kemppainen kertoi UPM:n työterveyshuollon tuesta irtisanomistilanteessa. Huusko kertoi Kelan roolista työttömien kuntoutuksen järjestämisessä. TEM selvitti kyselyllä TE-toimistojen ja työvoiman palvelukeskusten (= TYP) näkemyksiä työttömien työkyvyn arviointi- ja terveyspalveluista.

5 Kokouksissa käsiteltiin työttömien terveydentilaa ja työkykyä, terveydentilan ja työkyvyn arviointia, kuntoutuspalvelujen nykytilaa, uutta terveydenhuoltolakia sekä pitkäaikaistyöttömien terveydenhuollon kehittämishankkeen kokemuksia ja suosituksia. Tässä ja seuraavassa kappaleessa kuvataan työryhmässä käytyä keskustelua. Työryhmän kannanotot ovat luvussa 5. Työkyvyn arviointi käynnistyy terveystarkastuksella. Työkykyyn vaikuttavat terveydentilan lisäksi monet muutkin seikat (mm. toimintakyky, osaaminen, motivaatio, arvot ja asenteet). Työttömien ryhmä on heterogeeninen. Esimerkiksi osa työttömistä hakeutuu terveydenhuollon palveluihin oma-aloitteisesti ja osa ei ole käyttänyt terveyspalveluja vuosiin. Työryhmä keskusteli paljon siitä, tulisiko työttömät ohjata terveystarkastuksiin yksilöllisen tarpeen perusteella vai määräajoin, esimerkiksi tietyn pituisen yhtäjaksoisen työttömyyden (esim. kuusi kuukautta) jälkeen. Todettiin, että kaikkien ohjaaminen terveystarkastuksiin voi johtaa siihen, että terveystarkastukset nähdään määrällisinä suoritteina. Parempana pidettiin sitä, että työttömät ohjataan terveystarkastuksiin yksilöllisesti todetun tarpeen perusteella. Aloite terveystarkastukseen ohjaamisesta voi tulla työttömältä itseltään, TE-toimistosta, kunnan sosiaalitoimesta tai esimerkiksi työttömille palveluja tarjoavilta tahoilta (esim. työttömien yhdistykset, sosiaalisen työllistämisen yksiköt). Jos kaikki työttömät ohjattaisiin määräajoin palveluihin, osa käynneistä olisi tarpeettomia, mikä puolestaan vaikuttaisi julkisen terveydenhuollon mahdollisuuksiin tarjota palveluja niitä tarvitseville. Julkisen terveydenhuollon palvelut ovat kaikkien kansalaisten käytössä, joten mistään uudesta palvelusta ei ole kysymys. Todettiin, että terveystarkastuksen tulee johtaa tarkoituksenmukaisiin jatkotoimiin mm. lääkinnälliseen, ammatilliseen tai sosiaaliseen kuntoutukseen. Käsiteltäessä 1.5.2011 voimaan tulevaa terveydenhuoltolakia todettiin mm., että yhteiskunnan eri toimijat ovat yhdessä vastuussa kansalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä. Myös kansalaisilla itsellään on vastuu omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan. Työryhmän keskusteluissa nousi vahvasti esiin huoli kuntien terveyspalvelujen resurssien riittävyydestä, jos työttömiä työnhakijoita ryhdytään koko maassa nykyistä aktiivisemmin ohjaamaan terveystarkastuksiin työkyvyn arvioimiseksi. Resurssikysymyksen lisäksi keskusteltiin informaatio-ohjauksen vaikuttavuudesta. Työryhmä näkee riskinä sen, ettei STM:n ja Kuntaliiton informaatio-ohjaus ole riittävä keino varmistaa, että kunnat toteuttavat terveydenhoitolaissa säädetyt terveystarkastukset koko maassa. Kansalaisten yhdenvertaisuus ei toteudu, jos terveystarkastusten toimeenpano vaihtelee maan eri osissa. Keskusteluissa nousi esille myös ammatillisen kuntoutuksen vastuunjako sekä kysymys siitä, minkä tahon tulisi auttaa työttömiä eläke-edellytysten selvittämisessä. 1.3 Muut työelämäryhmän esityksestä asetetut työryhmät Työelämäryhmän ehdotuksesta perustettiin myös kaksi muuta työryhmää, joiden työllä on yhtymäkohtia työttömien työkyvyn arviointia ja terveyspalveluja selvittävän työryhmän tehtäviin. Työterveyshuollon kehittämistä, työterveyshuollon valtakunnallista kattavuutta ja työkyvyttömyysprosessia koskevien esitysten tekemistä varten perustetun työryhmän tulee laatia ehdotuksia mm. työterveyshuollon tavoitteiden ja sisällön selkiyttämisestä, työterveyshuollon ja kunnallisen porrastetun terveydenhuollon yhteistyön kehittämisestä, työterveyshuollon tietojärjestelmien yhteensovittamisesta terveydenhuollon muihin tietojärjestelmiin, työterveyshuollon saatavuuden varmistamisesta erityisesti pientyöpaikat huomioiden ja työkyvyttömyysarvioinnin kehittämisestä. Tavoitteena on, että näillä esityksillä eläkkeellesiirtymisikä nousee nykyisestä vähintään kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Työhyvinvointityöryhmän tehtävänä on kehittää varhaista puuttumista erityisesti pitkittyvissä työkyvyttömyystapauksissa ja tehdä sitä koskevat ehdotukset sekä selvittää työhyvinvointiin liittyvän

6 toiminnan mahdollisuuksia. Työryhmän on ehdotuksissaan erityisesti otettava huomioon, että työterveyshuollolta edellytettäisiin aina lausunto, jos työkyvyttömyys uhkaa pitkittyä yli 90 päiväksi. Lausunnon laatimisen edellytyksenä olisi, että työterveyshuolto, työnantaja ja työntekijä ovat yhdessä selvittäneet työntekijän mahdollisuudet jatkaa työssä sekä tarvittavat tukitoimet. Työryhmän toimeksiannossa pyydetään myös selvittämään voitaisiinko ilman työsuhdetta olevien osalta vastaavanlainen työlääketieteelliseen osaamiseen perustuva lausunto hankkia kunnalliselta työterveysyksiköltä. Edelleen työryhmän tulee paneutua erityisesti mielenterveyden syistä sairauspäivärahaa saavien mahdollisuuksiin palata työhön mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Lisäksi työryhmän tehtävä on selvittää työeläkelaitosten harjoittamaa työhyvinvointitoimintaa ja sen vaikuttavuutta. Työhyvinvointiryhmän on otettava työssään huomioon Kansaneläkelaitoksen KYKY-hankeen tulokset ja esitykset. Tässä hankkeessa tuetaan vakuutetun työhön paluuta tai työssä jatkamista räätälöidyin ratkaisuin (pilottihanke 2010 2012). 1.4 Kestävän talouskasvun ja työllisyyden ohjelma Hallitus ja työmarkkinajärjestöt käynnistivät keväällä 2010 yhteisen valmistelun kestävän talouskasvun ja työllisyyden ohjelmasta. 1 Ohjelma koostuu eri asiakokonaisuuksista ja niihin liittyvistä esityksistä. Työhyvinvointipolitiikan osalta todetaan mm., että työttömien terveyden ja työkyvyn seuranta ja edistäminen sekä työterveysneuvonta on saatava osaksi työttömien palveluja. Työvoimapolitiikan osalta todetaan mm., että työikäisen väestön vähetessä on erittäin tärkeää, että työmarkkinoiden käytettävissä on mahdollisimman suuri terveiden ja työkykyisten ihmisten joukko. Ryhmä painottaa erityisesti vaikeasti työllistyvien ja vajaasti työkyisten työvoimapalvelujen kehittämistä ja korostaa eri tahojen (kuntien sosiaali- ja terveystoimi, Kela ja TE-toimistot) yhteistyön sekä työ- ja vastuunjaon tarvetta, erityisesti työvoiman palvelukeskuksissa kehitetyn moniammatilliseen palveluun perustuvan toimintamallin kehittämistä. Viranomaisten työnjaon on oltava sellainen, että lopputuloksena pitkäaikaistyöttömien terveyttä ja työkykyä vahvistetaan ja samalla heidän työllistymistään tuetaan. Kohdassa Työelämäkatkosten vaikutukset työllisyysasteeseen ja työuriin todetaan mm., että työllisyysasteen korottamiseksi työikäisen väestön työkykyä tulee tukea Ahtelan työryhmän ehdotuksien mukaisesti. 1.5 Muu työttömien palvelujen kehittämiseen liittyvä samanaikainen valmistelu Tässä työryhmässä valmisteltujen ehdotusten lisäksi työttömien työllistymisedellytysten parantamista koskevia ehdotuksia valmistellaan virkatyönä TEM:ssä sekä STM:n, TEM:n ja Suomen Kuntaliiton asettamassa asiantuntijaryhmässä. Ehdotukset valmistuvat helmikuun 2011 aikana. TEM:ssä valmistellaan työvoimapoliittisia kehittämislinjauksia rakennetyöttömyyden ennalta ehkäisemiseksi ja alentamiseksi. Kehittämislinjauksilla pyritään parantamaan työmarkkinoiden toimivuutta ja varautumaan työvoimavarojen määrän ja rakenteen muutoksiin. Kehittämislinjaukset sisältävät ehdotuksia julkisten työvoimapalvelujen parantamiseksi. Alkuvuoden 2011 aikana TEM:ssä arvioidaan vajaakuntoisten palveluja (mm. ammatillisen kuntoutuksen palvelut). STM:n, TEM:n ja Kuntaliiton asiantuntijaryhmässä painopiste on niiden asiakkaiden palveluissa, jotka tarvitsevat julkisten työvoimapalvelujen lisäksi kuntien järjestämisvastuulla olevia palveluja. Tarkastelussa ovat erityisesti kuntien järjestämisvastuulla olevat sosiaalipalvelut ja sosiaalinen työllistäminen (mm. kuntouttava työtoiminta). 1 Kestävän talouskasvun ja työllisyyden ohjelma. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 16/2010.

7 2 Työttömien terveys ja työkyvyn arviointi 2.1 Työttömyys, terveys ja terveyspalvelut Useiden tieteellisten tutkimusten 2 perustella on runsaasti näyttöä siitä, että työttömät voivat huonommin ja ovat sairaampia kuin työlliset. Työttömyys vaikuttaa haitallisesti terveyteen ja hyvinvointiin, mutta on myös todettu huonon terveyden vaikeuttavan työllistymistä. Terveytensä ja työkykynsä puolesta heikoimmat valikoituvat muita useammin työttömiksi ja toisaalta etenkin pitkäkestoinen työttömyys itsessään lisää sairastavuutta ja heikentää hyvinvointia. Elinajanodotteen ero työikäisten työttömien ja työllisten välillä on miehillä lähes kuusi vuotta ja naisilla lähes kaksi vuotta. Työttömien heikomman terveydentilan, sairastavuuden ja aiemman kuolleisuuden taustalla on niin elintapoihin, psykososiaalisiin ja aineellisiin resursseihin kuin palveluiden käyttöönkin liittyviä tekijöitä. Huono-osaisuus näkyy selvästi työttömyyden, sairauden ja köyhyyden kasaantumisena samoille ihmisille. Työttömyyden kielteiset vaikutukset terveyteen ja hyvinvointiin ovat voimakkaampi miehillä kuin naisilla. Kaikkein herkimpiä työttömyyden terveysvaikutuksille ovat keskiikäiset miehet, juuri koulunsa lopettaneet nuoret ja takaisin työelämään pyrkivät naiset. Myös työttömyyden kesto ja jotkin henkilökohtaiset ominaisuudet ovat yhteydessä heikompaan terveyteen. Tällaisia henkilökohtaisia ominaisuuksia ovat mm. työnhakijan negatiiviset odotukset uudelleen työllistymistä kohtaan ja yksin eläminen tai muu vähäinen sosiaalinen tuki. Työikäisten terveydenhuolto jakautuu Suomessa kunnallisen terveydenhuollon, yksityisen terveydenhuollon ja työterveyshuollon kesken. Työttömät käyttävät ensisijaisesti terveyskeskuspalveluja, jotka ovat maksullisia ja heikosti resursoituja verrattuna työterveyshuollon palveluihin. Ehkäisevien palvelujen kohdentumisesta tiedetään, että esimerkiksi terveystarkastuksia tehdään sitä todennäköisemmin, mitä korkeampaan tuloryhmään henkilö kuuluu. Myös hoidon kattavuus, hoidon aloittamisen nopeus ja hoidon sisällöt eroavat sosioekonomisissa väestöryhmissä. Terveyspalvelujärjestelmän rakenteelliset ominaisuudet ovat siten johtaneet tilanteeseen, jossa heikoimmassa asemassa terveydentilansa ja taloutensa puolesta olevat henkilöt kuten pitkäaikaistyöttömät, eivät välttämättä pysty käyttämään tai saa tarvitsemiaan terveyspalveluja. Työttömyyden ja terveyden yhteydet liittyvät laajemmin tarkasteluna terveyseroihin sosioekonomisten väestöryhmien välillä. Terveyserot eri ryhmien välillä ovat viime vuosina kasvaneet ja asiaan pyritään vaikuttamaan mm. kansallisen terveyserojen kaventamisen toimintaohjelman 2008-2011 avulla. Ohjelmassa esitetään terveyserojen kaventamiselle niin eettisiä, sosiaalisia, kansanterveydellisiä kuin taloudellisiakin perusteluja. PTT-hankkeen arviointitutkimuksen mukaan seuraavat esitetyt perustelut käyvät hyvin perusteeksi myös työttömien terveystarkastusten ja -palvelujen kehittämiselle: 1) terveyserot eivät ole eettisesti hyväksyttäviä, 2) huono terveys on sosiaalisen syrjäytymisen osatekijä, 3) kansanterveys kohenee tehokkaimmin, kun onnistutaan parantamaan niiden väestöryhmien terveyttä, joihin terveysongelmat kasaantuvat, 4) terveyserojen kaventuminen auttaa turvaamaan riittävät palvelut väestön ikääntyessä, 5) terveyseroja vähentämällä voidaan hillitä kustannuksia ja 6) terveyseroja vähentämällä voidaan luoda edellytyksiä työllisyysasteen nostamiselle. Raija Kerätär ja Vappu Karjalainen 3 tekivät tutkimuksen TYP:sta kuntoutuslääkärille ohjattujen asiakkaiden työkyvystä. Kolmessa TYP:ssa vuonna 2008 asioineesta 1 512 asiakkaasta kuntoutuslääkärille ohjattiin 225 (noin 15 prosenttia) asiakasta, joiden työllistymisen tai ammatillisen kehi- 2 Heponiemi, T., Wahlström, M., Elovainio, M., Sinervo, T., Aalto, A-M. & Keskimäki, I. (2008) Katsaus työttömyyden ja terveyden välisiin yhteyksiin, TEM:n julkaisuja 14/2008 3 Kerätär, R. & Karjalainen, V. (2010). Pitkäaikaistyöttömillä on runsaasti hoitamattomia mielenterveyshäiriöitä. Suomen Lääkärilehti, 65, 3683-3690.

8 tyksen katsottiin juuttuneen paikoilleen ilman ongelmia selittävää syytä. Tutkituista 65 %:lla oli toimintakykyä heikentävä mielenterveyshäiriö. Näistä mielialahäiriöt (F30-33) oli yleisin todettu mielenterveydenongelma. Kehitysvammaisuus, heikkolahjaisuus ja päihderiippuvuus olivat seuraavaksi yleisimpiä työkykyä heikentäviä sairauksia mielenterveydenhäiriöitä kärsivien kohdalla. Suosituksia hoitoon tai kuntoutukseen sai 82 % asiakkaista ja pitkää sairauspäivärahajaksoa tai pysyvää työkyvyttömyyseläkettä suositeltiin kolmannekselle asiakkaista. Tutkijat totesivat, että etenkin mielenterveyshäiriöistä kärsivien pitkäaikaistyöttömien työllistymistä ei voida auttaa ennen kuin heidän sairautensa on hoidettu tarpeeksi hyvin ja toimintakyky riittää työllistymiseen ja työssäkäyntiin. Jos hoito ei tavoita heitä, syrjäytyminen uhkaa syvetä ja he mahdollisesti menettävät työkykynsä pysyvästi. Pellervon taloustutkimus PTT on tutkinut sekä vammaisten että työttömien koettua työkykyä useammassa erillisessä selvityksessä. 4 Näissä tutkimuksissa on työkyvyn osoittimena käytetty työkykyindeksiä, joka perustuu vastaajan itsearviointiin. Yli puolella työttömistä työkyky on erinomainen tai hyvä. 55 vuotta täyttäneiden työttömien työkyky on nuorempia heikompi, mutta tässäkin ryhmässä puolet katsoo työkykynsä olevan erinomainen tai hyvä. Neljäsosa arvioi työkykynsä huonoksi. Terveys 2000-tutkimuksen tulosten mukaan työttömistä työkykyiseksi itsensä arvioi noin 70 %, osittain työkykyisiksi noin 20-25 % ja työkyvyttömäksi noin 5-10 %. Iän, sukupuolen ja koulutuksen huomioon ottamisen jälkeenkin työkyvyn rajoitukset olivat merkitsevästi yleisempiä pitkäaikaistyöttömien ja 45 vuotta täyttäneiden lyhytaikaisesti työttömänä olleiden keskuudessa, verrattuna niihin, jotka eivät olleet lainkaan kokeneet työttömyyttä. 5 Pitkäaikaistyöttömien terveydenhuollon kehittämishankkeen arviointitutkimuksessa terveystarkastuksia toteuttaneet terveydenhoitajat arvioivat asiakkaistaan 53 % työkykyisiksi, 47 % osatyökykyisiksi tai työkyvyn rajoitteita omaaviksi ja 7 % työkyvyttömiksi (n=1599). 6 Työvoimatoimistot ja TYP:t selvittivät syksyllä 2008 TEM:n toimeksiannosta niiden asiakkaiden työllistymisen esteitä ja palvelutarpeita, joilla on vaikeuksia sijoittua työhön avoimille työmarkkinoille. Poimintapäivänä (12.8.2008) tehtyyn otokseen kuului yhteensä noin 78 000 työvoimatoimistojen asiakasta. TEM:n tilastojen mukaan elokuussa 2008 työvoimatoimistoissa oli yhteensä 286 000 henkilöä, jotka kuuluivat samoihin työnhakijaryhmiin kuin otokseen valitut. Otos edusti noin 27 % em. työhakijoiden määrästä. Työllistymisen esteitä arvioitiin olevan noin 62 000 otokseen kuuluneesta asiakkaasta. Virkailijoita pyydettiin arvioimaan ensisijainen ja toissijainen työllistymisen este. Sairaudet, päihdeongelmat ja mielenterveyden häiriöt nousivat selvästi esille työllistymisen esteinä. Em. johtuen palvelutarpeina nousivat esille kunnan terveydenhuollon palvelut ja päihdepalvelut. Työvoimavirkailijoiden arvioin mukaan noin 9 000 asiakasta tarvitsi ensisijassa terveydenhuollon palveluja ja noin 7 000 päihdepalveluja. Jos otetaan huomioon sekä ensi- että toissijainen palvelutarve, noin 15 000 asiakkaan arvioitiin tarvitsevan terveydenhuollon palveluja. 4 esim. Laiho, V., Hopponen, A., Latvala, T. & Rämö, A-K. (2010) Erityisryhmien työkyky työttömät ja vammaiset. PTT-raportteja 225. 5 Pensola, T., Järvikoski, A. & Järvisalo, J. (2006) Työttömyyden ja muiden syrjäytymisriskien yhteys työkykyyn. Teoksessa: Työkyvyn ulottuvuudet. 6 Saikku, P. (2009) Terveyspalvelu työllistymisen tukena. Pitkäaikaistyöttömien terveystarkastukset ja -palvelut siirtymätyömarkkinoilla. THL raportti 22.

9 2.2 Työkyvyn arviointi Toimintakyky on lääketieteellinen käsite, joka kuvaa ihmisen rakenteiden ja/tai koko ihmisen kykyä reagoida ympäristöönsä ja toimia siinä. Työkyky kuvastaa ihmisen kykyä tehdä työtä, jolloin toimintakyky joudutaan suhteuttamaan työn vaatimuksiin. Työkykyarvioon sisältyy aina arvio ihmisen toimintakyvystä, osaamisesta, koulutuspohjasta, iästä, työhistoriasta ja työstä. Työkyvyn käsite ei kuvaa yhtä universaalia ilmiötä ja näin sen arviointi on riippuvaista niin arvioinnin tekijästä kuin sen kohteesta ja arvioinnin kontekstista. Lääketieteellisen käsityksen mukaan hyvä työ- ja toimintakyky on terveyttä, joka yksinkertaisimmillaan määritellään sairauden puuttumisena. Ns. työkyvyn tasapainomallissa työkyky nähdään yksilöllisten edellytysten ja työn vaatimusten välisenä suhteena. Tässä mallissa työkyky ja työkyvyttömyys nähdään yksittäisen ihmisen työnteon edellytysten ja vaatimusten välisenä suhteena ja ristiriitana. Työkyvyn systeemisessä mallissa työkyky ymmärretään laajemmin työntekijän, työn ja työyhteisön vuorovaikutussuhteena. Tällöin työkykyä ja vajaakuntoisuutta joudutaan tarkastelemaan työn ja työelämän rakenteisiin liittyvänä muuttuvana tilana. Työkyvyn käsitettä voidaan käyttää sekä työkyvyn arvioinnin että työkyvyn edistämisen kontekstissa. Työkyvyn edistämisessä painottuvat yksilökeskeisten ominaisuuksien lisäksi (yksilön terveys, työssä jaksaminen, osaaminen, selviytyminen) myös yhteisölliset tekijät (työjärjestelyt, johtaminen jne.). Työkyvyn arvioinnin näkökulma on jopa edistämistä moniulotteisempi riippuen tarkastelun näkökulmasta. Näitä ovat ainakin etuusnäkökulma (vakuutusjuridiikka, vakuutuslääketiede), yksilön näkökulma (koettu työkyky), työelämän näkökulma (työnantajan odotukset vs. yksilön suoriutuminen tehtävistä), työvoimaviranomaisen näkökulma (työllistettävyys, vajaakuntoisuus) ja lääketieteellinen näkökulma. Työkyvyn kliininen arviointi Terveydenhuollon tehtävänä on asiakkaiden terveydentilan seuranta ja toiminta- ja työkyvynarviointi. Tähän kuuluvat myös selvitystoimenpiteet ja ehdotukset työ- ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi ja parantamiseksi. Lääkäri on ainoa asiantuntija, joka koulutuksensa perusteella pystyy diagnosoimaan sairaudet, hoitamaan niitä sekä arvioimaan sairauden vaikutukset potilaan toimintakykyyn. Lääkärin työssä työkyvyn arviointi merkitsee asiakkaan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen tilanteen arviointia, jolloin tavoitteena on sairastuneen tai vammautuneen kuntoutusedellytysten, - mahdollisuuksien ja -tarpeiden arviointi sekä alustavan kuntoutussuunnitelman laadinta. Tämä arvio on kiinteä osa potilaan hoitoa ja sen tulisi varmistaa, että kuntouttaviin toimenpiteisiin ryhdytään riittävän aikaisessa vaiheessa, kun sairaus näyttää muodostavan uhan potilaan mahdollisuuksiin jatkaa työelämässä. Lääkärin tekemien tutkimusten lisäksi kuntoutuksen suunnittelussa tarvitaan moniammatillista osaamista, jotta työkyky ja kuntoutustarve saadaan arvioitua riittävän laajaalaisesti. Työkykyä ja sen ennustetta tulisi arvioida kaikissa työikäisten terveystarkastuksissa tai hoitotilanteissa. Kuitenkin lääkärit pystyvät hyvin tunnistamaan vain sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden tai sen uhan ja monet sosiaaliset ja yksilöön osaamiseen liittyvät tekijät jäävät näin tarkastelun ulkopuolelle. Työkyky sosiaalivakuutuksen näkökulmasta Sosiaalivakuutuksessa työkyvyttömyys on juridinen käsite, joka laukaisee oikeuden tiettyihin etuuksiin. Työkyvyttömyyden arvioinnissa painotetaan lääketieteellisiä hakijan toimintakykyä alentavia seikkoja, mutta niiden lisäksi otetaan huomioon eri lainsäädäntöjen esittämällä tavalla myös

10 muita seikkoja. Työkyvyttömyyden uhka on kuntoutusetuuksia laukaiseva määritelmä ja sillä tarkoitetaan todennäköisyyttä joutua työkyvyttömyyseläkkeelle, mikäli korjaaviin toimenpiteisiin ei ryhdytä. Työkyvyttömyyden uhkan toteaminen on osoittautunut ongelmalliseksi erityisesti työttömien ja nuorten kohdalla, koska näillä asiakkailla ei ole kiinteää yhteyttä työelämään. Tätä kautta arvioidaan, onko syytä myöntää vakuutetulle palveluja työkyvyn säilyttämiseksi. Työkyvyttömyyden arvio on osa lakisääteistä sosiaalivakuutusta, johon kuuluu lääketieteellisen arvion lisäksi kohtuullisuusharkinta. Harkittaessa oikeutta työkyvyttömyyseläkkeeseen tai kuntoutukseen otetaan toimintakyvyn lisäksi huomioon työhistoria, ammattikoulutus ja työkokemus, ikä, asuinpaikkakunta ja perhetilanne sekä muita näihin rinnastettavia tekijöitä. Jäljellä olevan työkyvyn arviointi on olennainen osa tätä arviointiprosessia. Jäljellä olevaa työkykyä ja kuntoutusta korostava työkyvyn arviointitapa edellyttää, että ensin tarkastellaan henkilön toimintakykyä ja sen hyödyntämistä työelämässä. Jos hakijan toimintakyky ei riitä hänen ammattinsa vaatimuksiin, selvitetään hänen mahdollisuutensa muihin tehtäviin, tarvittaessa ammatillisen kuntoutuksen keinoin. Tavoitteena on työkyvyn ja ansiomahdollisuuksien säilyttäminen tai parantaminen. Näin ollen kuntoutus on aina ensisijainen vaihtoehto työkyvyttömyyseläkkeeseen nähden. Vaikka lääkärin asiantuntemus on keskeistä, poikkeavat eläkelaitoksen ja Kelan asiantuntijalääkärin roolit ja tehtävät potilasta hoitavan lääkärin roolista ja tehtävistä. Asiantuntijalääkärin tehtävänä on asiantuntemuksensa puitteissa laatia kokonaisarvio hakijan työeläkelakien tai kansaneläkelain mukaisesta työkyvyn heikkenemisestä ja jäljellä olevasta kyvystä hankkia itselleen ansiotuloja, tarvittaessa kuntoutuksen keinoin. Asiantuntijalääkärin keskeinen tehtävä on myös suhteuttaa yksittäistapaus kokonaisuuteen, yleiseen ratkaisukäytäntöön ja oikeuskäytäntöön. Tässä arviossa eläkettä tai kuntoutusta hakevan työnkuva, työolosuhteet ja työterveyshuollosta saadut tiedot ovat keskeisiä tietolähteitä. Työkyky työmarkkinoiden ja työllistettävyyden näkökulmasta Työttömän henkilön työkyvyn arviointia vaikeuttaa eri tekijöiden, erityisesti arviointihetken terveydentilan ja viimeksi tehdyn työn, ajallinen etäisyys toisistaan. Välitön tieto arvioitavan työssä selviytymisestä, johon henkilökohtaista toiminta- ja työkykyä voitaisiin suhteuttaa, puuttuu. Mitä pidempään henkilö on ollut työttömänä, sitä vaikeampi hänen työkykyään on arvioida työllistymisen näkökulmasta pelkästään terveydenhuollossa käytössä olevin käsittein ja menetelmin. IP-hankkeen seurantatutkimuksen pohjalta todetaan, että pitkäaikaistyöttömän työkyvyn arvioinnissa painottuu lääketieteellisen tiedon merkitys muun tiedon kustannuksella. 7 Työllistymisen näkökulmasta työ- ja toimintakyvyn arviointi kulminoituu kysymykseen, voiko hakija terveydentilansa ja työkuntonsa puolesta hakea tuloksellisesti entistä ammattiaan vastaavaa työtä tai jatkaa sellaisessa työssä ilman erityisjärjestelyjä. Tällöin selvitetään asiakkaan terveydentila ja siitä johtuvat työllistymisen esteet siinä työssä tai ammatissa, jossa hän on aikaisemmin työskennellyt. Jos hakijalla ei ole lainkaan ammattia eikä työkokemusta, selvitetään työ- ja toimintakyvyn rajoitukset asianmukaisesti, jotta sopivaa työtä tai (haku)ammattia voidaan suunnitella. Työkokeilu ja muut työmarkkinatoimenpiteet sekä niistä saatu työnantajan ja työnhakijan itsensä kertoma palaute tuottavat konkreettista tietoa, mitä tarvitaan yksilön terveystietojen lisäksi, jotta voitaisiin arvioida yksilön työkykyä työmarkkinoiden ja työllistettävyyden näkökulmasta. 7 Rajavaara, M (toim.) (2000) Yksilölliset palvelut ja ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömyys. Ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömien palvelutarveselvityksen seurantatutkimuksen loppuraportti. Kela sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 54.

11 Tästä näkökulmasta työ- ja toimintakykyä ei tarkastella niinkään terveyden aiheuttama työhön kykenemisen ongelmana vaan puhtaasti työllistymisen mahdollisuuteen ja todennäköisyyteen vaikuttavana ilmiönä. Mikäli työ- ja toimintakyvyssä nähdään ongelmia, jotka alentavat yksilön mahdollisuuksia sijoittua uuteen työhön, aiheuttaa se erityisen palvelutarpeen, johon julkisella työvoimapalvelulla on vastattava. Työnhakijalle tulee näin tarjota palveluja, joiden avulla etsitään ratkaisuja, jotka tähtäävät ensisijassa työllistymiseen avoimilla työmarkkinoilla alentuneesta työ- ja toimintakyvystä huolimatta. 2.3 Kansainvälisiä malleja Useissa maissa on nähtävissä siirtymä tiettyyn työhön kytkeytyvästä työkyvyn arvioinnista kohti laaja-alaisempaa henkilön yksilölliset resurssit ja työelämän vaatimukset huomioon ottavaa arviointia. Terveydellisiin tekijöihin keskittyvästä arvioinnista näkökulmaa laajennetaan kohti työmarkkinat sekä yksilölliset sosiaaliset ja taloudelliset tekijät huomioivaan arviointiin. Erityisesti Tanskassa ja Norjassa korostetaan kansalaisen itsearviointia ja aktiivista osallistumista työkyvyn arviointiin. Norjassa työvoimapalvelut ja sosiaalivakuutus on hallinnollisesti yhdistetty, minkä seurauksena palveluiden orientaatio on siirtynyt voimakkaammin yksilön tarvitsemien toimenpiteiden tarpeenarvioinnin suuntaan. Alankomaissa sosiaalivakuutus on privatisoitu siten, että työnantajien vastuu työkyvyttömyysasioiden hoidossa on korostunut. Näin työnantajat ovat jälleenvakuuttaneet työntekijänsä työkyvyttömyyden varalta. Työttömien, osatyökyisten ja yrittäjien kohdalla sama taho hoitaa sairauspäivärahavakuutuksen ja työkyvyttömyyseläkkeet. Osittain vakuutuslaitos on vastuussa myös työllistämispalveluiden antamisesta. Iso-Britanniassa työkyvyn arvioinnin lähtökohtana on selvittää yksilön mahdollinen oikeus työkyvyttömyysetuuteen. Missään tarkastelun kohteena olevassa maassa ei työllistämispalveluista vastuussa olevan tahon palveluvalikoimaan kuulu työ- ja toimintakyvyn kliinistä arviointia. Tämä on terveydenhuollon tehtävä. Työvoimapolitiikka on ennemminkin yhdistetty sosiaalivakuutuksen kanssa kokonaisuudeksi, mikä toiminnoiltaan vastaisi sitä, että TE-toimistot, Kelan paikallistoimistot ja osin työeläkelaitokset muodostaisivat yhteisen toimintaympäristön tai organisaation. Ruotsissa on kehitetty sosiaalivakuutuksen ja työvoimapalvelujen yhteistyötä. Ruotsissa on myös lähdetty tiukemmin ohjeistamaan sairauslomien pituuksia eri sairausryhmissä, tiukennettu kuntoutusketjujen aikarajoja ja systematisoimaan työttömien henkilöiden terveydentilan ja toimintakyvyn kartoitusta. 3 Eri toimijoiden tehtävät 3.1 Työterveyshuolto Tilastokeskuksen Työvoimatutkimuksen mukaan sairauspoissaoloja oli keskimäärin kymmenen päivää työntekijää kohti vuonna 2008. Samana vuonna Elinkeinoelämän keskusliiton jäsenyritysten työntekijöiden sairauspoissaolopäiviä oli 11 päivää työntekijää kohden. Edelleen Kansaneläkelaitoksen tilastoimia pitkiä (yli yhdeksän päivää) sairauslomia oli 16,3 miljoonaa päivää vuonna 2008. Pitkittyvien sairauslomien taustalla olivat useimmiten mielenterveyden häiriöt ja tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Runsaalla joka kolmannella kaikista työssä käyvistä ja joka toisella 55 64-vuotialla oli 2009 jokin lääkärin toteama pitkäaikaissairaus tai vamman jälkitila. Joka seitsemällä tämän kat-

12 sottiin olevan työtä haittaava sairaus. Työ- ja terveys haastattelututkimuksen 8 mukaan noin kolme neljästä työikäisestä arvioi todennäköisesti kykenevänsä terveytensä puolesta jatkamaan nykyisessä ammatissaan aina eläkeikään saakka. Työn fyysinen raskaus on yhteydessä tähän arvioon. Työterveyshuoltopalvelujen kokonaiskattavuus oli Työ- ja terveys Suomessa tutkimuksen perusteella 2009 varsin korkea, 92 % palkansaajista. Pienten organisaatioiden osalta kattavuus oli heikompi (63 %). Työterveyshuollon piiriin kuuluvista palkansaajista 93 %:lla oli mahdollisuus myös sairaanhoitoon osana työterveyshuoltoa. Työterveyslääkärin vastaanotolla sairauden vuoksi käytiin noin kaksi kertaa vuodessa. Kahdelle kolmasosalle työntekijöistä oli tehty terveystarkastus viimeisen kolmen vuoden aikana. Työterveyshuoltolain (1383/2001) mukaan työterveyshuolto on järjestettävä kaikille työntekijöille työsuhdemuodosta riippumatta. Työterveyshuollon sisältö määräytyy tarpeen mukaan: työstä ja työolosuhteista johtuvien terveysvaarojen ja -haittojen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä työntekijöiden turvallisuuden, työkyvyn ja terveyden suojelemiseksi ja edistämiseksi. Työterveyshuoltojen tehtävänä on myös henkilöiden, joilla on alentunut työ- ja /tai toimintakyky, työssä selviytymisen seuranta ja edistäminen työntekijän terveydelliset edellytykset huomioon ottaen sekä myös kuntoutusta koskeva neuvonta ja hoitoon tai kuntoutukseen ohjaaminen. Työnantaja voi lisäksi järjestää työntekijöille sairaanhoito- ja muita terveydenhuoltopalveluja. Työterveyshuollolla on runsaasti sellaista tietoa, josta olisi hyötyä uudelleen työllistymisen tukemisessa. Työterveyshuoltopalvelujen järjestämisvelvollisuus koskee kaikkia julkisia ja yksityisiä palvelussuhteita riippumatta työnantajan yhtiömuodosta, palvelussuhdemuodosta ja sen kestosta työntekijöiden tasavertaisen kohtelun turvaamiseksi. Palveluiden tarjoamisessa tulee noudattaa työntekijöiden tasa-arvoiseen kohteluun perustuvaa menettelyä, kuten työsopimuslain (55/2001) 2 luvun 2 :ssä säädetään. Työnantaja ei saa ilman hyväksyttävää syytä asettaa työntekijöitä eri asemaan esimerkiksi iän tai terveydentilan vuoksi. Säännöksen mukaan määräaikaisissa ja osa-aikaisissa työsuhteissa ei saa pelkästään työsopimuksen kestoajan tai työajan pituuden vuoksi soveltaa epäedullisempia työehtoja kuin muissa työsuhteissa, ellei se ole perusteltua asiallisista syistä. Vuoden 2002 2004 tupo-sopimuksessa sovittiin kolmikantaisesta työryhmästä, jonka tehtävänä oli selvittää mm. osa- ja määräaikaista sekä vuokratyötä tekevien työntekijöiden työterveyshuollon toteutumista. Työryhmän selvityksen mukaan etenkin lyhyissä osa- ja määräaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijöiden työterveyshuollon järjestämisessä on puutteita. Osittain kyse on työnantajan laiminlyönneistä, osittain tiedon puutteesta lain velvoitteista. Samassa selvityksessä myös vuokratyöntekijöiden työterveyshuollossa paljastui puutteita. Vuokratyönteon ongelmiksi koetaan työterveyshuollon ja lomaoikeuden puuttumisen lisäksi tavallista vähäisempi palkka, huonompi asema tilaajayrityksessä, työvuorojen ja työansioiden ennakoimattomuus, turvaton asema vuokratyöyrityksessä ja työmotivaation sekä työhön sitoutumisen heikentyminen. Etenkin viimeksi mainituilla on havaittu olevan yhteys myös työkyvyn ongelmien esiintymiseen. Työterveysyksiköistä lääkärikeskuksia ovat n. 40 % ja terveyskeskusten työterveysyksiköitä neljännes. Loput ovat työnantajien omia tai yhteisiä yksiköitä 9. Lääkärikeskusten osuus työterveysyksiköistä on nousussa. Lääkärikeskukset ovat henkilöasiakkaiden määrällä mitattuna usein muita suurempia. Henkilöasiakkaista lähes puolet saa palvelunsa lääkärikeskuksista. Työterveyshuollon henkilöstöresurssit keskittyvät lääkärikeskuksiin. 8 Kauppinen T, Hanhela R, Kandolin I, Karjalainen A, Kasvio A, Perkiö-Mäkelä M, Priha E, Toikkanen J, Viluksela M (toim.) Työ ja terveys Suomessa 2009. Helsinki: Työterveyslaitos 9 Työterveyshuolto Suomessa vuonna 2007 ja kehitystrendi 1997-2007. Helsinki: Työterveyslaitos.

13 Moniammatillisen tiimin palveluja saa noin puolet työterveyshuoltoyksikköjen henkilöasiakkaista. Eniten terveystarkastuksia, työpaikkakäyntejä ja sairaanhoitoa suhteutettuna asiakasmäärään tehdään työnantajien omissa työterveysyksiköissä. Tietojen anto, ohjaus ja neuvonta ovat erillisinä toimintoina varsin vähäisessä asemassa työterveyshuoltojen toiminnassa. Työttömäksi jäävän työntekijän työkyky ja uudelleen työllistymiseen mahdollisesti vaikuttavat terveydelliset tekijät on mahdollista selvittää irtisanomisaikana työterveyshuollon puitteissa. Esimerkiksi UPM:n työterveyshuolto tarjoaa irtisanotuille muutostukea, joka perustuu jo ennen irtisanomistilannetta sovittuun toimintamalliin. Keskeistä on työterveyshuollon nopea jalkautuminen työpaikalle ja siellä kriisityöhön osallistuminen. Irtisanomistilanteessa UPM on tehnyt tiivistä yhteistyötä mm. ELY-keskuksen, TE-toimiston, julkisen terveydenhuollon, seurakunnan ja A-klinikan kanssa. Työterveyshuolto kertoo palveluistaan ja tarvittaessa ohjaa työntekijöitä muiden tahojen palveluihin. Keskeistä on myös terveystarkastus, joka suoritetaan lähtötarkastuksena kaikille halukkaille. UPM:n kohdalla erityiseksi palvelun tekee se, että työterveyshuolto on irtisanottujen käytössä noin vuoden verran irtisanomisajan jälkeen. Tämä on palvelujen käyttäjälle verotettava etuus, mikä on hillinnyt palvelun käyttöä. UPM:n kokemuksen mukaan ei ole poikkeuksellista, että lähtötarkastuksissa tulee esille sairauksia, jotka alentavat työntekijän työkykyä ja vaikeuttavat uudelleen työllistymistä. Tällöin irtisanottavan työntekijän työterveyshuollon on huolehdittava asiakkuuden siirrosta julkiseen terveydenhuoltoon. UPM:n mukaan heillä käytössä oleva malli on otettavissa käyttöön myös muilla työnantajilla. STM on lähettänyt 22.4.2009 työterveysyksiköille Työterveyshuollon palvelut työttömyyden uhatessa sekä lomautus- ja irtisanomistilanteissa kirjeen siitä, miten työterveyshuollot voivat auttaa työpaikkoja henkilöstön sopeuttamiseen liittyvissä tilanteissa. 3.2 Kunta Terveydenhuolto Työikäisten terveydenhuolto jakautuu Suomessa kunnallisen terveydenhuollon, yksityisen terveydenhuollon ja työterveyshuollon kesken. Työttömät käyttävät ensisijaisesti terveyskeskuspalveluja, joiden järjestämisvastuu on Kansanterveyslain (66/1972) mukaisesti kunnalla. 10 Nämä palvelut saattavat olla maksullisia ja heikosti resursoituja verrattuna työterveyshuollon palveluihin. Ehkäisevien palvelujen kohdentumisesta tiedetään, että esimerkiksi terveystarkastuksia tehdään sitä todennäköisemmin, mitä korkeampaan tuloryhmään henkilö kuuluu 11. Myös hoidon kattavuus, hoidon aloittamisen nopeus ja hoidon sisällöt eroavat sosioekonomisissa väestöryhmissä. Terveyspalvelujärjestelmän rakenteelliset ominaisuudet ovat siten johtaneet tilanteeseen, jossa heikoimmassa asemassa terveydentilansa ja taloutensa puolesta olevat henkilöt, kuten pitkäaikaistyöttömät, eivät välttämättä pysty käyttämään tai saa tarvitsemiaan terveyspalveluja. 10 Lisäksi asetuksessa lääkinnällisestä kuntoutuksesta (1015/1991) säädetään, että kunnan tai kuntainliiton tulee huolehtia siitä, että lääkinnällisen kuntoutuksen palvelut järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisiksi kuin kuntoutuksen tarve kunnassa tai kuntainliiton alueella edellyttää (2 ). Lääkinnällisen kuntoutuksen palveluihin (3 ), joilla pyritään parantamaan ja ylläpitämään kuntoutujan fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä kuuluu mm. kuntoutustarvetta ja mahdollisuuksia selvittävä tutkimus työ- ja toimintakyvyn arviointeineen. 11 Teperi, J. (2008) Sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän tasa-arvon lisääminen. Liite 6 teoksessa: Kansallinen terveyserojen kaventamisen toimintaohjelma 2008-2011. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2008.16. Helsinki. 118-124.

14 Kansanterveystyöllä tarkoitetaan kansanterveyslain (88/1972) 1 :n (928/2005) mukaan yksilöön, väestöön ja elinympäristöön kohdistuvaa terveyden edistämistä, sairauksien ja tapaturmien ehkäisy mukaan lukien sekä yksilön sairaanhoito. Lain 14 :n mukaan kunnan tulee huolehtia kunnan asukkaiden terveysneuvonnasta ja terveystarkastuksista. Työttömän terveystarkastuksen tuloksen perusteella terveydenhuollon toiminta tästä eteenpäin jakaantuu kolmeen päälinjaan. Tehtäväksi voi täsmentyä työkyvyn tukeminen, ylläpitäminen ja parantaminen, jolloin tarkoituksena on edistää työnhakijan siirtymää työhön. Tyypillisesti toiminta jatkuu ennaltaehkäisevänä toimintana. Jos terveystarkastuksen yhteydessä todetaan työkyvyn heikentyneen, terveydenhuollon tulee edistää työnhakijan siirtymää hoitoon tai kuntoutukseen. Tämä tarkoittaa jatkotutkimuksiin ohjaamista, sairauksien hoitamista ja lääkinnällisen kuntoutuksen toteuttamista tai siihen ohjaamista. Jos toimenpiteiden seurauksena todetaan työkyvyttömyys, tulee edistää siirtymää sairauslomalle tai eläkkeelle. Tällöin asiakkaalle tulee kirjoittaa todistus työkyvyttömyydestä ja tarvittaessa ohjata eläke-edellytysten selvittämiseen. Työttömien kohdalla tapahtuu usein, ettei hoitava lääkäri kirjoita todistusta sv-päivärahan hakemista varten. Perusteena on ollut se, ettei työttömällä ole a) työtä, jota vasten työkyvyttömyyttä voitaisiin peilata, b) tarvetta sairauspoissaoloon ja c) toimeentulo järjestetty jo työttömyysturvan kautta. Todistusten kirjoittamatta jättäminen merkitsee, ettei työttömien kohdalla seurata svpäivärahapäivien kertymää eikä Kela pysty selvittämään kuntoutustarvetta ajoissa. Pitkäaikaistyöttömille suunnattuja terveystarkastuksia ja -palveluja on pyritty viime vuosina kehittämään kahdensuuntaisten rahoitustoimenpiteiden avulla: kohdentamalla kaikkiin kuntiin valtionosuuteen sidottua lisämäärärahaa sekä lisäksi joillekin kunnille hankerahoitusta terveystarkastus ja - palvelukäytäntöjen luomiseen ja kehittämiseen. Toimeenpano on ollut alhaalta ylöspäin; kunnissa on voitu kehittää paikallisia ja alueellisia toimintamalleja. STM on ohjeistanut vuosina 2006 2009 kuntia kirjeillä palvelujen järjestämisestä. Kirjeissä on korostettu, että kunnissa tulee käynnistää systemaattinen pitkäaikaistyöttömien terveystarkastustoiminta. Viimeisin kirje on päivätty 16.11.2009. Em. todetaan, että kansanterveyslain mukaisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu on kunnilla ja niiden tulee huolehtia kunnan asukkaiden terveysneuvonnasta ja terveystarkastuksista. Terveydenhuoltolaki Hallituksen esityksessä Eduskunnalle terveydenhuoltolaiksi sekä laeiksi kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain muuttamiseksi sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muuttamiseksi (HE 90/2010) ehdotettiin yhdistettäväksi kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain toiminnan ja palvelujen sisältöä koskevat säännökset uudeksi terveydenhuoltolaiksi. Lait tulevat voimaan 1.5.2011. Terveysneuvonnasta ja terveystarkastuksista on säännökset terveydenhuoltolain 13 :ssä. Pykälän 2 momentissa säädetään kunnan velvollisuudesta järjestää asukkaidensa terveystarkastukset. Lain mukaan terveysneuvontaa ja terveystarkastuksia on järjestettävä myös opiskelu- tai työterveyshuollon ulkopuolelle jääville nuorille ja työikäisille. Tällä hetkellä he ovat muuhun vastaavan ikäiseen väestöön verrattuna eriarvoisessa asemassa palvelujen saannissa. Opiskeluterveydenhuollon ulkopuolelle jäävät opintonsa keskeyttäneet ja nuoret, joilla ei ole peruskoulun jälkeen jatko-opiskelutai työpaikkaa. Tähän ryhmään kuuluvat myös asevelvollisuuden keskeyttäneet. Näiden nuorten syrjäytymisvaara on muita vastaavan ikäisiä suurempi.

15 Lain perusteluissa täsmennetään, mitä terveystarkastuksella tarkoitetaan: kliinisillä tutkimuksilla tai muilla tarkoituksenmukaisilla ja luotettavilla menetelmillä suoritettua terveydentilan ja työ- ja toimintakyvyn tarkastusta sekä terveyden edistämiseen liittyvää terveydentilan selvittämistä. Terveystarkastuksia järjestetään ikäryhmittäin sekä suunnattuna muiden palvelujen yhteyteen erityisille kohderyhmille, joiden terveystilanne ja sairausriskit ilman tehostettua neuvontaa ja seurantaa todennäköisesti pahenevat aiheuttaen merkittävää kuormitusta sekä yksilöille itselleen että palvelujärjestelmälle. Lain perusteluissa todetaan, että väestön sairauksien ehkäisemiseksi, työ- ja toimintakyvyn tukemiseksi ja mielenterveyden edistämiseksi keskeisiä aiheita kaikessa terveysneuvonnassa ja terveystarkastuksissa ovat ravinto, liikunta, tupakointi ja alkoholin käyttö sekä elämänhallinta ja sosiaaliset suhteet. Erityisesti riskiryhmien terveystarkastuksissa (esimerkiksi asevelvollisuuden keskeyttäneet, pitkäaikaistyöttömät) voidaan liittää yksilöllistä tai ryhmässä annettavaa ohjausta stressinhallinnan ja elämänhallinnan taitoihin. Työterveyshuollon palvelujen ulkopuolelle jäävillä tarkoitetaan työvoimaan kuuluvia henkilöitä, joilla ei ole oikeutta työterveyshuollon palveluihin. Lain perusteluissa todetaan myös, että työttömät voivat huonommin ja ovat sairaampia kuin työlliset 12. Työkyvyn puutteet ovat usein työllistymisen esteenä ja uhkana syrjäytymiselle. Työttömien työ- ja toimintakykyä tukevassa terveysneuvonnassa sekä työkyvyn, ammatillisen tai lääkinnällisen kuntoutustarpeen arvioinnissa sekä kuntoutukseen ohjauksessa tarvitaan erityisosaamista. Terveystarkastuksissa ja ohjauksessa on otettava huomioon erityistä sairastumisenvaaraa aiheuttavasta työstä työttömäksi jäävät tai eläkkeelle siirtyvät. Heille terveystarkastukset tulee tehdä määräaikaisesti ja altistekohtaisesti. Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnitelmallisen toiminnan lisäksi tarvitaan yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuollon, työ- ja elinkeinohallinnon sekä Kansaneläkelaitoksen kesken. Syrjäytymiskehityksen seurauksena osa työttömistä ei oma-aloitteisesti hakeudu terveyspalvelujen piiriin, vaan heidän tavoittamisensa vaatii yhteistyötä työvoimaviranomaisten kanssa. Laki kuntouttavasta työtoiminnasta Laki kuntouttavasta työtoiminnasta nostaa esille työttömien sosiaali- ja terveyspalvelut. Laissa kuntouttavasta työtoiminnasta säädetään aktivointisuunnitelman laatimisesta. Aktivointisuunnitelma on pitkään työttömänä olleelle henkilölle työllistymisedellytysten ja elämän hallinnan parantamiseksi laadittava suunnitelma, jonka TE-toimisto ja kunta laativat yhdessä henkilön kanssa. Lain 8 :n mukaan aktivointisuunnitelmaan merkitään mm. toimenpiteet, jotka voivat olla työtarjouksia, työllistymistä edistäviä toimenpiteitä, kuntouttavaa työtoimintaa, muita sosiaalipalveluja sekä terveys-, kuntoutus- ja koulutuspalveluja. Jos kunta arvioi, ettei henkilö työ- ja toimintakykynsä asettamien rajoitusten vuoksi voi välittömästi osallistua kuntouttavaan työtoimintaan, suunnitelman tulee sisältää erityislakien mukaisesti sellaisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, jotka parantavat hänen mahdollisuuksiaan osallistua myöhemmin kuntouttavaan työtoimintaan. Terveydenhuollon palvelujen tarvetta arvioitaessa asiantuntija toimii kunnan terveyskeskus tai sairaanhoitopiiri. Pääkaupunkiseudulla tehty tutkimus kuntouttavasta työtoiminnasta osoittaa, että varsin suurella osalla asiakkaista on terveydellisiä ongelmia, ja tarvetta hoito- ja kuntoutuspalveluihin. 13 12 Myös TEM:n julkaisema katsaus tuo runsaasti tutkimuksellista evidenssiä aiheesta (Heponiemi, T., Wahlström, M., Elovainio, M., Sinervo, T., Aalto, A-M. & Keskimäki, I. (2008) Katsaus työttömyyden ja terveyden välisiin yhteyksiin, TEM:n julkaisuja 14/2008) 13 Karjalainen, J. & Karjalainen,V. (2010) Kuntouttava työtoiminta aktiivista sosiaalipolitiikka vai työllisyyspolitiikkaa? Empiirinen tutkimus pääkaupunkiseudulta. THL raportti 38/2010.

16 3.3 TE-toimisto TE-toimiston tehtävät määritellään julkisesta työvoimapalvelusta annetussa laissa (= JTPL). JTPL:n 1 luvun 2 :ssä määritellään julkinen työvoimapalvelu. Säännöksen mukaan työvoimaviranomainen järjestää tai hankkii julkisena työvoimapalveluna työnvälityspalveluita, työvoimapoliittista aikuiskoulutusta ja muita ammatillisen kehittymisen palveluita sekä edistää työttömien työllistymistä työllistämistuen avulla. Työnhakijan palveluprosessi Henkilön työnhaku käynnistyy, kun hän pyytää sitä sähköisesti siihen tarkoitetussa verkkopalvelussa tai henkilökohtaisesti TE-toimistossa ja hänet rekisteröidään työnhakijaksi työhallinnon asiakaspalvelun tietojärjestelmään. Henkilöasiakkaan tulee antaa tiedot ja selvitykset ammatillisesta osaamisestaan, työhistoriastaan, koulutuksestaan ja työkyvystään sekä muut työnhakuaan koskevat tiedot. Tiedot annetaan sähköisellä ilmoittautumislomakkeella. Tarvittaessa tiedot voi antaa paperilomakkeella. Uusista työnhakijoista lähes 90 % ilmoittautuu työnhakijaksi verkossa joko avoimella lomakkeella tai tunnistautumalla Oma työnhaku palvelussa (OTH). OTH palvelussa on ollut 10.12.2010 alkaen kysymys, jolla kartoitetaan työnhakijan terveydentilan vaikutusta työnhakuun. Työttömän työnhakijan palveluprosessi käynnistyy TE-toimistossa alkukartoituksella, jossa määritellään segmentti, jonka palvelut vastaavat parhaiten asiakkaan tilanteeseen ja tarpeisiin. Työttömyyden kesto ei vaikuta suoraan siihen, mihin segmenttiin asiakas sijoittuu. Alkukartoituksessa selvitetään asiakkaan tilanne ja palvelutarpeet karkealla tasolla. Perusteellisesti asiakkaan tilanteeseen paneudutaan työnhakijan haastattelussa, jossa määritellään myös asiakkaalle tarjottavat palvelut. Asiakassegmentin määrittämisen jälkeen työnhakijan palveluprosessi jatkuu segmenttikohtaisena. Työnhakijan asiakassegmentti tarkistetaan säännöllisesti palvelun edetessä ja muutetaan tarvittaessa. Henkilöasiakassegmenttejä on kolme: 1. Suoraan työmarkkinoille suuntaavat: asiakkaiden ammattitaito, osaaminen ja/tai työkokemus tarjoavat edellytykset sijoittua suoraan avoimille työmarkkinoille ja työmarkkinoilla on asiakkaiden osaamista vastaavia työmahdollisuuksia. 2. Osaamisen kehittämisen kautta työmarkkinoille suuntaavat: asiakkaiden työllistyminen avoimille työmarkkinoille tai yrittäjiksi edellyttää osaamisen ja työkyvyn arviointia, ammatillisten valmiuksien parantamista, urasuunnittelua, koulutusta tai ammatillista kuntoutusta. 3. Työmarkkinoille kuntoutuvat: asiakkaiden työllistymisen tukemiseen eivät riitä yksinomaan julkisten työvoimapalveluiden ratkaisut, vaan niiden lisäksi asiakkaat tarvitsevat monisektorista palvelua ja heillä voi olla työllistymiseen vaikuttavia erilaisia työ- tai toimintakykyyn tai yleiseen elämänhallintaan liittyviä rajoitteita. Edellä mainittujen segmenttien ulkopuolella ovat ne asiakkaat, joiden työllistymistä ei katsota voitavan auttaa TE-toimiston keinoin. Tähän asiakasryhmään (etuusasiakkaat) asiakas voi kuulua silloin, kun - TE-toimisto, TYP ja yhteistyötahot ovat pitkään jatkuneen työttömyyden aikana tuloksetta pyrkineet edistämään asiakkaan työllistymistä

17 - työnhakijalla on vaikeita päihde- tai mielenterveysongelmia taikka asianmukaisesti todettuja vakavia terveydellisiä rajoitteita, jotka estävät työvoimapalvelujen käytön - työnhakijalla on tullut täyteen 300 sairauspäivärahapäivää ja hänen eläkehakemuksensa on hylätty eikä hänen terveydentilassaan ole tapahtunut muutoksia eikä hänen työllistymisedellytyksiään voida edistää esim. ammatillisen kuntoutuksen keinoin Useimmiten etuusasiakas -vaihtoehto tulee kysymykseen vasta pitkään jatkuneen tuloksettoman palveluprosessin seurauksena. Joissain tapauksissa etuusasiakkaan voi tunnistaa jo alkukartoituksessa. Työnhakijan haastattelun järjestäminen on kirjattu JTPL:iin. Lain 5 luvun 1 :n mukaan ensimmäinen haastattelu järjestetään kahden viikon kuluessa työnhaun alkamisesta. Tavoitteena on, että haastattelu järjestetään kaikille työnhakijaksi ilmoittautuneille. Tässä ensimmäisessä segmenttikohtaisessa haastattelussa tarkastetaan hakijan työnhakutiedot, arvioidaan välitön palvelutarve ja laaditaan työllistymissuunnitelma. Tässä yhteydessä on luontevaa ottaa asiakkaan terveydentila puheeksi. Myöhemmät haastattelut järjestetään työnhakijan yksilöllisen palvelutarpeen mukaisesti. JTPL:n mukaan työnhakijan haastattelu tulee aina järjestää, kun yhtäjaksoista työttömyyttä on jatkunut kolme ja kuusi kuukautta. Kuuden kuukauden työttömyyden jälkeen työnhakijaa tulee haastatella kuuden kuukauden välein. Työllistymissuunnitelma Työnhakija-asiakkaan ja TE-toimiston yhteistyönä laatima työllistymissuunnitelma tai sitä korvaava suunnitelma on keskeinen osa työnhakijan palveluprosessia. Kaikkien työnhakijoiden palvelussa suunnitelman tavoitteena on työnhakijan mahdollisimman nopea työllistyminen avoimille työmarkkinoille sekä sopiminen yhdessä työnhakijan kanssa niistä palveluista ja toimenpiteistä, jotka edistävät tätä tavoitetta. Työllistymissuunnitelma laaditaan työnhakijan haastattelun yhteydessä ja se tarkistetaan aina myöhempien haastattelujen yhteydessä. Samoin suunnitelma on tarkistettava ja arvioitava sen ajantasaisuus, jos työnhaku katkeaa, mutta henkilö tulee uudestaan työnhakijaksi tai henkilö ilmoittautuu työnhakijaksi aktiivitoimenpiteen jälkeen. Työllistymissuunnitelma ja sitä korvaava suunnitelma muodostuu kartoituksesta ja toimintasuunnitelmasta (JTPA 4 ). Kartoitus on tiivis, ajantasainen kokonaiskuva työnhakijan tilanteesta. Se on yhteenveto henkilön ammattitaidosta, osaamisesta, koulutuksesta ja työkokemuksesta. Kartoitukseen kirjataan työnhakijan työnhakutaidot ja -aktiivisuus ja tarvittaessa yhteenveto asiakkaan työllistymiseen olennaisesti vaikuttavista tekijöistä sekä mahdollisen ammatinvaihdon tai ammatillisen koulutuksen tarve. Työnhakijan toimintasuunnitelmaan kirjataan työnhakijan työnhaun tavoite ja se, miten tavoitteeseen edetään. Tavoite sovitaan yhdessä työnhakijan kanssa. Tavoite pohjautuu kartoitukseen ja arvioituun palvelutarpeeseen sekä virkailijan kannanottoon siitä, mitkä toimet edistävät työnhakijan työllistymistä, ja mihin työnhakijan palvelussa pyritään. Toimintasuunnitelmaan merkitään myös työnhakijan kanssa sovitut yksilöidyt toimet ja palvelut, jotka edistävät tavoitteen toteutumista. Tarvittaessa terveystarkastukseen osallistuminen työkyvyn ja työkunnon selvittämiseksi merkitään toimintasuunnitelmaan. Jos työnhakija kieltäytyy osallistumasta työkyvyn tai työkunnon selvittämistä koskeviin toimenpiteisiin, on seurauksena työnhaun voimassaolon lakkaaminen JTPL 3 luvun 6 a :n 1 momentin 5 kohdan perusteella. Ko. lainkohdan mukaan työnhakijan työnhaun voimassaolo lakkaa, jos työnhakija ei osallistu työkyvyn tai työkun-

18 non selvittämiseen liittyviin toimenpiteisiin, jotka ovat välttämättömiä hänen palvelutarpeensa selvittämiseksi. Henkilö voi saada työhakemuksensa uudelleen voimaan, kun hän pyytäessään rekisteröintiä sitoutuu osallistumaan työkyvyn ja työkunnon selvittämiseen liittyviin toimenpiteisiin. JTPL:a koskevan hallituksen esityksen (225/2002) mukaan työkyvyn ja työkunnon selvittämiseen tähtäävillä toimenpiteillä tarkoitetaan terveydentilaa selvittäviä tutkimuksia ja siihen liittyviä asiantuntijakonsultaatioita. Ohjaus muiden toimijoiden palveluihin TE-toimiston tehtävänä on ohjata asiakas tarvittaessa terveystarkastukseen. Tästä on säännös JTPL:n 3 luvun 4 :ssä, jonka mukaan TE-toimiston tehtävänä on huolehtia siitä, että asianomaiselle annetaan tietoja muista kuntoutusmahdollisuuksista ja hänet ohjataan tarpeen mukaan sosiaali-, terveydenhuolto- tai opetusviranomaisten tai Kelan taikka muun palvelun järjestäjän palvelujen piiriin yhteistyössä niitä järjestävien tahojen kanssa. Lain 11 luvun 1 :ssä säädetään julkisten työvoimapalvelun toimeenpanoon liittyvästä yhteistyöstä. Säännöksen mukaan työvoima-, sosiaali-, terveydenhuolto- sekä opetusviranomaisen tulee olla keskenään yhteistyössä julkista työvoimapalveluja järjestettäessä ja siihen liittyviä toimenpiteitä toteutettaessa. Ammatillisen kuntoutuksen palvelut Jos asiakkaalla on lääkärintodistus terveydentilastaan, TE-toimisto voi määritellä asiakkaan vajaakuntoiseksi. Vajaakuntoisella tarkoitetaan JTPL:ssa henkilöasiakasta, jonka mahdollisuudet saada sopivaa työtä, säilyttää työ tai edetä työssä ovat huomattavasti vähentyneet asianmukaisesti todetun (lääkärintodistuksella osoitetun) vamman, sairauden tai vajavuuden takia. Vajaakuntoiseksi määrittely tarjoaa työnhakija-asiakkaalle mahdollisuuden saada JTPL:ssa määriteltyjä ammatillisen kuntoutuksen palveluja. JTPL:n 6 luvun 13 :n mukaan ammatillisen kuntoutuksen tarkoituksena on edistää vajaakuntoisten ammatillista suunnittelua, kehittymistä, työllistymistä ja työssäpysymistä. Ammatillisena kuntoutuksena järjestetään terveydentilaa, soveltuvuutta ja työkuntoa selvittäviä tutkimuksia, asiantuntijakonsultaatioita, työ- ja koulutuskokeiluja, tutustumiskäyntejä ammattioppilaitoksissa, työhönsijoittumiseen ja koulutukseen liittyvää neuvontaa ja ohjaamista, valmentavaa ja ammatillista työvoimakoulutusta sekä työhönvalmennusta. Taulukossa 1 on esitetty ammatillisena kuntoutuksena järjestettyjen työkunnontutkimusten, kuntoutustutkimusten ja asiantuntijakonsultaatioiden määrät ja käytetyt määrärahat 2010. Työkyvyn ja työllistymismahdollisuuksien selvittämiseen käytetään oikeissa työpaikoissa ja tehtävissä järjestettäviä työkokeiluja, joita vuonna 2010 järjestettiin yhteensä 3 600 henkilölle.

19 Taulukko 1. Työkunnon tutkimukset, kuntoutustutkimukset ja asiantuntijakonsultaatiot ammatillisen kuntoutussuunnitelman varmistamiseksi vuonna 2010: terveydentilan tai työkunnon tutkimus lukumäärä osallistuneita henkilöitä määrärahan käyttö 4 840 4 290 3 194 000 kuntoutustutkimus 480 470 952 000 asiantuntijakonsultaatio 1 870 1 590 159 000 yhteensä 7 190 6 350 4 288 000 Eläke-edellytysten selvittäminen Työttömien eläke-edellytysten selvittäminen ei ole JTPL:ssa TE-toimistojen järjestämisvastuulle määritelty tehtävä. Eduskunnan aloitteesta työministeriö käynnisti vuonna 2001 hankkeen pitkäaikaistyöttömien eläke-edellytysten selvittämiseksi (ELMA-hanke). Hankkeen tavoitteena oli selvittää pitkään työelämästä poissa olleiden ja käytännössä työkyvyttömien pitkäaikaistyöttömien todellinen tilanne, työkunto ja eläke-edellytykset. ELMA-hanke laajeni koko maahan vuonna 2004. Hankkeen päättymisen jälkeen eläke-edellytyksiä on selvitetty sekä TE-toimistojen että kuntien toimesta. Vuonna 2010 TE-toimistoissa selvitettiin 1 481 pitkäaikaistyöttömän eläke-edellytyksiä järjestämällä heille 2 129 työkunnon tutkimusta. PTT-hankkeessa tehdyn valtakunnallisen kyselyn mukaan kunnat ovat erityisen paljon lisänneet pitkäaikaistyöttömien eläkemahdollisuuksien selvittämistä osana perusterveydenhuollon toimintaa. TE-toimistojen ja työvoiman palvelukeskusten näkemyksiä työttömien työkyvyn arviointi- ja terveyspalvelujen järjestämisestä TEM selvitti TE-toimistojen ja TYP:n näkemyksiä työttömien työkyvyn arviointi- ja terveyspalvelujen järjestämisestä. Kysely toteutettiin verkkokyselynä lokakuussa 2010. Kyselyyn vastasi 59 TEtoimistoa ja 34 TYP:ta. Vastausprosentiksi muodostui 82,3. Vastauksissa ei ilmennyt merkittäviä eroja TE-toimistojen ja TYP:n välillä. Vastaajista 82 % katsoi, ettei terveystarkastuksiin ohjaamista tule sitoa työttömyyden kestoon, vaan palveluihin tulisi ohjata kaikki palvelua tarvitsevat asiakkaat työttömyyden kestosta riippumatta (taulukko 2). TE-toimistot ja TYP:t arvioivat, että niillä oli lokakuussa 2010 vähintään noin 20 000 työtöntä, joiden työkykyä tulisi terveystarkastuksilla selvittää. Erityisesti terveystarkastuksia tarvitsevat pitkäaikaistyöttömät ja 55 vuotta täyttäneet työttömät. TE-toimistoilta ja TYP:lta kysyttiin, kuinka vaikeana ne pitävät sen arvioimista, ketkä asiakkaista tulisi ohjata terveystarkastuksiin. Pääasiassa vastaajat pitivät arvioinnin tekemistä helppona. Vastaajien näkemyksen mukaan työttömät ovat suhteellisen halukkaita osallistumaan terveystarkastuksiin. Työttömien pääsyä terveystarkastuksiin rajoittaa vastaajien mielestä palvelujen riittämättömyys ja pitkät odotusajat. Vastaajilla ei ollut yhtenäistä näkemystä siitä, olisiko työ- ja toimintakykyä kartoittavasta lomakkeesta hyötyä palvelutarpeen arvioimisessa. Vastaukset painottuivat jossain määrin puoltamaan lomakkeen hyödyllisyyttä.

20 Taulukko 2. TE-toimistojen ja TYP:n näkemykset työnhakijan lähettämisestä terveystarkastukseen Vastausten lkm. % Ohjataan kaikki asiakkaat, joiden yhdenjaksoinen työttömyys on kestänyt kuusi kuukautta 2 2,15 Ohjataan kaikki asiakkaat, joiden yhdenjaksoinen työttömyys on kestänyt 12 kuukautta 3 3,23 Ohjataan asiakkaat palvelutarpeen perusteella, työttömyyden kestolla ei merkitystä Ohjattavat asiakkaat valitaan palvelutarpeen perusteella niistä asiakkaista, joiden yhdenjaksoinen työttömyys on kestänyt kuusi kuukautta 76 81,72 6 6,45 Ohjattavat asiakkaat valitaan palvelutarpeen perusteella niistä asiakkaista, joiden yhdenjaksoinen työttömyys on kestänyt 6 6,45 12 kuukautta Yhteensä 93 100 Kysely vahvisti käsitystä siitä, ettei työttömille tällä hetkellä useinkaan kirjoiteta sairauden johdosta todistusta työkyvyttömyydestä. 3.4 Kela Kelalla on lakiin perustuva velvollisuus selvittää asiakkaiden kuntoutustarve, mikäli sairaus sitä vaatii. Selvitys on tehtävä tarvittaessa, mutta viimeistään silloin, kun sairausvakuutuksen päivärahan suorituspäivien lukumäärä ylittää 60. Tarvittaessa Kelan tulee ohjata asiakkaita hakeutumaan terveydenhuoltoon tutkimuksia, hoitoa sekä työkyvyn ja kuntoutusmahdollisuuksien arviointia varten. Kelalla on myös etenkin epäselvissä tapauksissa mahdollisuus lähettää asiakkaita kuntoutustarveselvityksiin ja kuntoutustutkimuksiin. Taulukko 3. Kelan kuntoutuspalveluita saaneet työttömät v. 2009 Toimenpide Ammatillinen Vaikeavammainen Harkinnanvarainen Koulutus 265 - - Tyk-toiminta 11-1 Kuntoutustarveselvitys 115 - - Kuntoutustutkimus 248 - - Apuvälineet, työhönvalmennus/työkokeilut 491 - - Yksilölliset kuntoutusjaksot 1 3 213 Kurssit 101 8 1 159 Neuropsykologinen kuntoutus - - 10 Fysioterapia - 71 - Toimintaterapia - 1 - Psykoterapia - 6 766 Kehittämistoiminta 5-38 Yhteensä 1 242 89 2 271