III KULTTUURIYMPÄRISTÖ- SELVITYS Riitta Yrjänheikki, arkkitehti SAFA Eija Niemelä,arkkit.yo YMPÄRISTÖTAITO OY ELOKUU SYYSKUU 2000
SISÄLTÖLUETTELO JOHDANTO III KULTTUURIYMPÄRISTÖN ANALYYSI 1. Suunnittelualueen muinais- ja asutushistoria 2 1.1. suunnittelualueen muinaishistoria 2 1.2. suunnittelualueen asutushistoria 4 2. Rakennettu ympäristö 5 2.1. Kulttuuriympäristö 5 2.2. Rakennusperinne 5 3. Kyläkuva-analyysi 9 4. Rakentamissuositukset 12 5. Kulttuurihistoriallisesti merkittävät rakennuskohteet osa-alueittain I. Koivu Suukoski 14 Pohjoispuolen kylät: Koivu Eteläpuolen kylät: Aulanperä Ryynäsenranta Suukoski Niskanperä II. Loue Mattinen 27 Pohjoispuolen kylät: Loue Peura Eteläpuolen kylät: (Korpela) Liimatanperä Mattinen Ossauskoski III. Tervola Varejoki 51 Länsipuolen kylät: Siivolanperä Kaisajoki varejoki Itäpuolen kylät Lapinniemi (Tervolan kuntakeskus) Korpela IV. Yli-Paakkola Paakkola 63 Länsipuolen kylät: Yli-Paakkola (Ollitervo pohjoisin) Itäpuolen kylät: Paakkola (isonpalonperä pohjoisin) 1
1. Suunnittelualueen muinais- ja asutushistoria 1.1 Muinaishistoria Tervolan kunnan alueella on poikkeuksellisen paljon kiinteitä muinaisjäännöksiä, lähes sata kohdetta, joista kivikautisia asuinpaikkoja noin 90 kpl, 2 kpl röykkiöitä, pyyntikuoppia ja maakuoppia sekä 3 kpl liuskelouhoksia. Määrästä noin puolet sijoittuu suunnittelualueelle. Tervolan kohteet sijoittuvat muinaisen merenrannan tuntumaan. Maannousun vuoksi noin 3000 ekr. ajoittuvat löydöt ovat nykyisin noin 60 m merenpinnan yläpuolella. Kaava alueella merkittävimmät esiintymäalueet ovat Ossauskosken ympäristö ja Törmävaara. Kivikautinen asuinpaikka on yleisin Suomessa tavattavista kiinteistä muinaisjäännöksistä. Vuosittainen pyyntikierto synnytti useita, pitempiaikaisia asuinpaikkoja. Kaikkiin asuinpaikkoihin kerrostui vähitellen liesikiveyksiä, hiiltä, ruoantähteitä, esineitä ja niiden katkelmia sekä erilaista valmistusprosesseihin liittyvää ainesta. Toisinaan kotavallit ja muut rakenteet näkyvät maanpinnan muodoista nykyisinkin. Kohdemerkintä osoittaa löydöksen keskipisteen ja esiintymä voi ulottua huomattavasti laajemmalle. Lapin maakuntamuseo tarkasti vuoden 2000 syksyllä tiedossa olevat muinaisjäännöskohteet Ossauksen rannoilta. Tarkastuksessa määritettiin ja samalla korkeusmitattiin lähes 20 tunnettua kivikautista kohdetta, jotka on esitelty suojelukohdeluettelossa Länsi-Pohjan kiinteät muinaisjäännökset. Tarkastuksessa todettiin mm. asumuspainanteita, pyyntikuoppia, liesiä ja runsaasti löydöksiä. Kartalla esitetään kohteet, joiden numerointi viittaa Länsi-Pohjan kiinteät muinaisjäännökset - julkaisuun. Lapin seutukaavaliitto, n:o 117/1992 Kaava-alueen kartoissa on käytetty kuntakohtaisia, virallisia kohdenumeroita. ( em. lähteessä merkitty sulkumerkkien sisään) Törmävaaran muinaismuistoalueel la on säilynyt noin 300 asumuspohjaa. Kotamaisia asumuksia on tehty kivikauden lopulla noin 3500-2000 ekr. rannanmyötäisinä ryhminä. Ylhäällä länsiosa ja alla itäpää. Piirtänyt arkeologi Hannu Kotivuori v.2000 2
LUETTELO SUUNNITTELUALUEELLE TAI SEN TUNTUMAAN SIJOITTUVISTA MUINAISJÄÄNNÖKSISTÄ. Kohteen numero viittaa Lapin seutukaavaliiton laatimaan selvitykseen Länsi-Pohjan kiinteät muinaisjäännökset. Liitekartalla olevien kohteiden numerointi viittaa lähdekirjan suluissa olevaan inventointinumeroon, ei selvityksen järjestysnumeroon. TÖRMÄVAARA, 17 kohdetta Kaikilla rinteillä esiintyy oletettavasti muinaisjäännöksiä. Kivikautisia asuinkuoppia noin 300 kpl, liusketyökaluja kuten keihäänkärki, tuura, kirveitä, taltta, hioinkiviä, liuskeita, kvartsia, meripihkaa, kampakeramiikkaa, tikari, kiviesineitä ja palanutta luuta. - Kohteet 26,28,30,40,41,42(=24), 44:1/49, 44:2/56, 45-48, 50-53, 92 KOIVU JA OSSAUSKOSKEN YMPÄRISTÖ,14 kohdetta - Huhtaniska 20, Ryynäsenniemi, kivikautinen asuinpaikka, kaksi tuuraa ja kirves - Koivuperä 22, Ossauskoski, kivikautinen asuinpaikka, taltta, kvartsia - Hakala 23, Räihänranta, asuinpaikka, liuskekeihäänkärki, tuura - Saraoja 29, Aulanperä. Asuinpaikka, taltta, hioimen katkelmia, kvartsia - Mäkipeura 34, Raemäki, 4 kodansijaa, hioinkivi, esineen katkelma - Illinkangas 35, Suukoski, asuinkuoppia, kirves, tuura, hioinkivi, teelmä - Rahkola 36, Ryynäsenranta, asuinpaikka, suurkirves, kirves, taltta, tuura ym. - Aula 43, Aulanperä, asuinpaikka, kaksi tuuraa, kvartsia - Honka 71,103, Honkasenkangas, asuinpaikkalöytöjä, kvartsia - Tynnyripäri 117, Vammavaara, asuinpaikka, pii-iskos, kvartsia - Eresmaa 119, Vammavaara, asuinpaikka, kvartsia - Honkanen 126, Honkasenkangas, asuinpaikka, kvartsia, liusketta, tuluspii, palanutta savea - Kattilankorva 127, Honkasenkangas, asuinpaikka, kvartsia, liusketta - Hirsikangas 130, Raemäki, liuskekivilouhos PAAKKOLA YLIPAAKKOLA, 3 kohdetta - Pajarinvaara 6, Ylipaakkolan Pajarinvaara: vallin ympäröimä kuoppa - Tauriaisenperä 104, Niskavaara, kolme kivikautista asuinkuoppaa - Myllyaho 116, Perävaara, kivikautinen asuinpaikka? Muinaismuistolain mukaan kaikki kajoaminen kiinteään muinaisjäännökseen ilman lain perusteella annettua lupaa on kiellettyä. Tällaisia toimenpiteitä ovat kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen tai muu kajoaminen. Muinaismuistolaki rauhoittaa kiinteät muinaisjäännökset ilman erityistoimenpiteitä. Kaikki maaperästä löydetyt esineet, joiden omistajaa ei tunneta tai joita voidaan pitää yli sata vuotta vanhoina, on viipymättä ja puhdistamattomina toimitettava Museovirastoon (16 ). Museovirastolla on oikeus lunastaa muinaisesineet Suomen kansallismuseolle tai siirtää lunastusoikeus jollekin muulle yleiselle museolle tai laitokselle. Kivikautisen asumuksen päällysrakennetta maakunta-arkeologi Hannu Kotivuoren piirustuksen mukaan. Lähde: Lapin kulttuuriympäristö-ohjelma, Lapin Ympäristökeskus 1997 3
1.2 Suunnittelualueen asutushistoriaa Kemijokilaakson ensimmäisiä historiallisen ajan asukkaita ovat olleet lappalaiset, joiden asutus oli pyyntikulttuuriin sidottua. Suomalaisista uudisasukkaista ensimmäisiä olivat hämäläiset, jotka Tervolan alueella asettuivat Paakkolan tienoille. Metsästys ja kalastus olivat pitkään tärkeimmät elinkeinot ja lohenkalastus oli ainakin 1100-luvulta lähtien tärkein ansiotulojen lähde. Lohenkalastus muodostikin talouden perustan vuosisatojen ajan jota turkikset ja kaskitalous täydensivät. 1100- luvulla myös karjalaiset alkoivat tiukentaa otettaan alueella ja Kemijoesta muodostui hämäläisten ja karjalaisten välinen rajajoki. Tältä ajalta on peräisin joen itäpuolen karjalaisperäinen ja joen länsipuolen hämäläinen nimistö. Tervolan kunnan alueella kiinteä asutus on alkanut Koivusta 1400-luvun alkupuolella. 1500-luvulla yleistynyt karjanhoito nousi yhtä tärkeäksi elinkeinoksi kalastuksen rinnalle. 1500-1600-lukujen vaihteessa Kemijokivartta asuttivat voimakkaasti myös savolaiset. Tervolan seudulla 1600-luvun puoliväliin asuneet lappalaiset joutuivat vähitellen vetäytymään, osa jäi uudisasukkaiksi ja sulautui uuteen väestöön jättäen kuitenkin merkkinsä paikalliseen nimistöön. 1700-luvun alussa Suuri Pohjan sota ja ison vihan aika (1700-1721) aiheuttivat raskaita tappioita Kemijokivarressa. Sotaa seuranneet kato- ja nälkävuodet hidastivat entisestään väestönkasvua. 1700-luvun lopulla väestömäärä kääntyi kuitenkin nousuun ja uudistiloja alettiin taas rakentaa. 1800-luvulla kasvu Tervolan alueella oli hidasta mm. Krimin sodan 1856 ja 1860-luvun lopun ankarien katovuosien vuoksi. 1800-luvun puolivälin jälkeen puuteollisuus alkoi näkyä elinkeinoissa ja vuosidadan vaihde tunnetaankin suurina savotta- ja uittokausina Kemijoen historiassa. 1900-luvun alussa Pohjois-Suomen asuttamista tutkittaessa todettiin Tervolan alueelta löytyvän asutus- ja viljelykelpoisia soita. Tämän seurauksena esimerkiksi Louejoen ja Vähäjoen väliselle alueelle perustettiin 1920-luvulla peräti 70 uudistilaa ja syntyi ns. asutuskyliä. Toisen maailmansodan jälkeen Tervolan asutus kasvoi voimakkaasti. Varejoelle rakennettiin sodassa kotinsa menettäneille asutuskylä, jonne muutti väestöä pääasiassa Petsamosta. 1960-luvulle tultaessa väestö ja asutus alkoi hiljalleen vähetä kaupungistumisen ja mm. Ruotsiin muuton myötä. Nykyisin Tervolassa on n. 4000 asukasta, joista suurin osa asuu Tervolan kuntakeskuksessa, mutta jokivarren molemmin puolin on myös useita eläviä kyliä. Koivun kylä. Lampelanperä Peurassa 4
2.Rakennettu ympäristö 2.1 Kulttuuriympäristö Lappilaista ja Tervolaista kulttuuriympäristöä leimaa pohjoinen sijainti ja ilmasto- ja elinkeinotekijät. Historiallisella ajalla ensimmäisinä Tervolaa asuttivat lappalaiset, jotka elinkeinojensa sitomina eivät muodostaneet pysyviä asuinpaikkoja. Maatalouden lisääntyessä alkoi Tervolaan muodostua nauhajokivarsikyliä Väestön kasvaessa ja elinkeinojen monipuolistuessa kirkon ympärille, Lapinniemeen, muodostui kirkonkylä. Tyypillistä tervolalaista kulttuurimaisemaa on laajat jokivarsipellot ja rakennukset joko yksittäisinä pihapiireinä tai kylinä niiden keskellä. Tulvien takia taloja ei rakennettu rantatöyräälle. Maatalous on muodostanut aina näihin päiviin saakka tärkeimmän kulttuurimaisemaa muovaavan tekijän. Voimakkain kulttuuriympäristöä muokkaava vaihe oli Kemijoen valjastaminen sähkön tuotantoon. Ossauskosken voimalaitos, joka valmistui 1961 jätti alleen pohjoisen osan Peuran kylää. Jyrkät rantatörmät hävisivät vedennoston seurauksena. Toisaalta tulvien väheneminen siirsi rakentamista entistä lähemmäs rantaa. Elinkeinojen rakennemuutos 1960-luvulta lähtien vähensi väestöä viljelyn piiristä ja perinteinen jokivarsi peltomaisema alkoi metsittyä. Nykyään Tervola onkin sekoitus perinteistä jokivarren maalaismaisemaa ja nykyaikaista kirkonkylä asutusta rivi- ja omakotitaloalueineen. Teollistumisen ympäristöhäiriöiden takia asutus ja työpaikat on eriytetty toisistaan, mikä on hajauttanut yhdyskuntarakennetta ja lisännyt työmatkaliikennettä. 2.2 Rakennusperinne Peräpohjalainen pihapiiri Rakentaminen Tervolassa noudattaa lähinnä Pohjois-Pohjalaista rakennustapaa, mutta vaikutteita on virrannut myös Itä-Suomesta. Pihapiiri on yleensä suorakaiteen muotoinen, nurkista avoin, kolmelta sivulta rakennettu kokonaisuus. Pihapiirin ulkopuolella on ollut talousrakennuksia ja palovaaran vuoksi myös saunat ja riihet. Pihat ovat olleet alkujaan kasvillisuudesta avoimia. Näkymä Ollitervon pihapiiriin. 5
Asuinrakennukset Savupirtit ovat olleet Lapissakin varhaisimpia talonpoikaisasumuksia. Vuosisadan puolivälin jälkeen yleisimmäksi pohjamuodoksi vakiintui paritupa suorakaiteen muotoinen, tilaratkaisultaan symmetrinen rakennus. Tämä oli aina 1700-luvulle saakka yleisin asuintalotyyppi, josta kehittyi erilaisia variaatioita. Ulospäin lämpiävä savupiipullinen tulisija alkoi yleistyä 1800-luvun alussa. 1800-luvulla alettiin varakkaimpien talonpoikien taloihin rakentaa myös lautarakenteisia kuisteja, joissa rakentamisen tyylisuunnat heijastuivat. Talonpoikainen rakentamisen peruspiirteet säilyivät aina 1900-luvun alkukymmenille saakka. Toinen maailmansota katkaisi tämän rakennusperinteen. Jälleenrakennuskaudella maaseudun rakentamiseksi kehiteltiin tyyppitaloja eri suunnittelijoiden toimesta. Rakennuksissa huomioitiin jonkin verran peräpohjalaisen rakentamisen ominaispiirteitä, mutta suunnitteluperiaatteiltaan ne edustivat täysin uutta funktionaalista ja standardisoivaa suuntausta. Rakennusmateriaalit ja - tekniikat noudattivat yhä vanhaa rakennustraditiota, mutta klassiset pitkänomaiset rakennukset muuttuivat hahmoltaan kuutiomaisemmiksi. Jällenrakennuskauden talo onkin tunnistettava oma rakennustyyppinsä ja tärkeän historiallisen ajanjakson ilmentymä. Tervolan vanhimmat säilyneet asuinrakennusten osat ovat 1700-luvun lopulta, vanhimpana säilyneenä asuinrakennuksena pidetään Vanhaa Lampelaa ( osa-alue 2, kohde 32). 1800-luvun alkupuolelta on jo useampia säilyneitä asuinrakennuksia. Pääosa Tervolan perinteisestä rakennuskannasta on peräisin 1800- luvun lopulta ja 1900-luvun alusta. Suurin osa 1800-luvun rakennuksista edustaa tyyliltään talonpoikaisklassismia, joka on muotokieleltään selkeää ja niukan suoraviivaisesti koristeltua. 1800-1900-luvun vaihteesta lähtien rakennuksiin tuli piirteitä koristeellisemmasta ja monimuotoisemmasta kansallisromantiikasta sekä hyvinkin koristeellisesta nikkarityylistä. Muotokieli on nähtävissä parhaiten hyvinkin rikkaasti koristelluissa kuisteissa. Tossavan talon koristedetaljeja. 6
Elinkeinoihin liittyvät rakennukset Tiloihin on liittynyt lukuisa määrä käyttötarkoitukseltaan erilaisia talousrakennuksia. Ladot ovat viljelymaisemassa selkeästi erottuva rakennustyyppi. Tervolan seudulla lato on rakennettu pyöreistä hirsistä tai rangoista ja on muodoltaan hieman ylöspäin levenevä. Perinteisesti kattopäreet kasteltiin punamullassa, jolloin katto oli nuorena voimakkaan värinen. Tätä perinnettä on elvytetty joitakin vuosia sitten Koivun alueella projektilla, jossa vanhoja latoja kunnostettiin perinteiseen asuun. Lehto-Ollitervon kesänavetta ja lato Tervolassa. Kesänavetoita, joita Tervolassakin on jäljellä sanotaan länsilappilaiseksi keksinnöksi. Pyramidikattoisen rungoltaan neliömäisen navetan huipulla on venttiili. Rakennuksen muodon seurauksena syntyy hyönteisiä karkottava ilmavirta. Muita maatilan pihapiiriin kuuluvia rakennuksia ovat erilaiset aitat, puovit, riihet ja savusaunat. Puunjalostuksen voimakkaan kasvun myötä eteläisessä ja keskisessä Lapissa oli suursavotoiden aikaan (1800-luvun loppupuoliskolla ) töissä 10 000jätkää vuosittain. Tänä aikana rakennettuja uitto- ja savottakämppiä oli myös Tervolan alueella mm. Louesaaressa säilynyt kohde. 7
Julkiset rakennukset Alueella olevat julkiset rakennukset, kuten koulut ja nuorisoseuran talot, noudattavat yleensä vallalla olleita aikakauden rakennusihanteita. Rautatieasemat rakennettiin valtakunnallisten suunnitelmien mukaan, niin myös Koivun asema. Vanha koulurakennus Yli-Paakkolassa. Koivun rautatieasema, rakennettu 1907-08 Paakkolan kansakoulu, rakennettu 192_. Tervolan järjestötalo, rakennettu 195_. Kirkot ovat yleensä vanhimpia paikkakuntien rakennuksista ja tärkeimpiä maamerkkejä, kuten myös Tervolassa. Tervolan arvokkaat kirkot, vanha puukirkko vuodelta 1689 ja uudempi vuonna 1865 valmistunut kirkko sijaitsevat suunnittelualueen keskellä Lapinniemessä. Lisäksi Varejoella on Petsamon siirtolaisten rakentama ortodoksien rukoushuone, joka on rakennettu 196. 8
3. Kyläkuva-analyysi Kyläkuvan ominaisuuksia on arvioitu Lynchin elementtien avulla, joita ovat: alueet, reitit, reunat, näkymät, maamerkit, solmukohdat, portit ja muurit. Alueina on nostettu esiin kulttuurihistoriallisesti arvokkaimmat kylien osat, joilla on vanhaa rakennuskantaa, raittimaista tieympäristöä ja perinteisiä rantaviljelyksiä. Valtakunnallisesti arvokkaita kyläalueita on vanhan, erittäin arvokkaan kyläraitin varrelle sijoittuvat Yli-Paakkolan Pellonperä, Pajarinperä ja Mikkotervonperä. Keskustassa Palonperällä on perinteisesti muodostunutta asutusta, jossa on raittimainen tieosuus, mutta rakennukset ovat uudempia ja aluekokonaisuudella ei ole kulttuurihistoriallista merkitystä. Varejokivarren asutus on koko matkaltaan maakunnallisesti arvokasta asutuskyläympäristöä. Louella hienoimmat, valtakunnallisesti arvokkaat kulttuuriympäristöt ovat Kurvilansaaren nokalla, Vaajoen ja Louejoen suulla. Joen etelärannalla arvokkaimpia alueita ovat Liimatanperä, Mattisen Niemelänperä ja Runkausjokisuu. Ossauksen ympäristössä merkittävimmät alueet ovat Lampelan ympäristö, jossa on kunnan vanhin asuinrakennus ja itärannalla Kössönperä. Koivu-Franttilantörmä ja itärannan Ryynäsenniemi-Niskanperä muodostavat valtakunnallisesti merkittävän aluekokonaisuuden. Maalaiskunnan rajalla oleva Rantatien varsi on myös maakunnallisesti merkittävää kulttuuriympäristöä. Kulttuuriympäristö-käsitettä ei ole virallisesti määritelty, mutta ympäristöministeriö on sopinut, että alueellisia kulttuuriympäristöhoitosuunnitelmia tehtäessä se koostuu kolmesta eri elementistä: rakennetusta miljööstä, perinnemaisemista ja muinaisjäännöksistä. Sen merkittävin tunnus on ihmisen toiminta alueella: viljely, rakentaminen ja asuminen. Kulttuuriympäristöön ei sisälly arvotusta. (Tarjanne 1995) Ruotsissa, missä kulttuuriympäristöjen tutkimus on pitemmällä, määrittely on seuraava: Kulttuuriympäristöllä tarkoitetaan niitä ajan myötä kerrostuneita jälkiä ihmisen tuotantoa ja kulutusta varten tekemistä rakennelmista, joita voidaan pitää kokonaisuuksina ja yhteyksinä maisemassa. Kulttuuriympäristö käsittää siis ihmisen vuorovaikutuksen luonnon kanssa. Toisin sanoen, kulttuuriympäristöt ovat historiallisia yhteyksiä maisemassa määriteltynä ihmisen näkökulmasta. (Johansson 1994) Koivun asemanseutu, valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö, kylämiljöö ja rakennuskohde 9
Erilaisina reitteinä on nostettu esiin jokivarren vanhojen maanteiden raittimaiset tieosuudet ja valtatiellä olevat, ympäristöltään kylätiemäiset jaksot. Raitit sijoittuvat lähes kaikkiin edellä mainittuihin arvokkaisiin alueisiin. Komeimmat raittijaksot ovat kuitenkin Paakkolassa, missä rantatieltä avautuu erityisen komeita jokinäkymiä. Raittinäkymiä Ylipaakkolan vanhalta rantatieltä.. Kylätiemäisiä jaksoja valtatiellä on Paakkolan Karvonperällä ja Murtolassa, itäpuolella Kantolanrannassa, Keskustassa Kaisajoelta Hastinkankaalle, Louella Marmorilta Kokonrämeelle ja Koivussa Franttilantörmältä Pikkukulään. Näiden tiejaksojen päät muodostavat maisematilan reunat, missä kylän aukea peltomaisema muuttuu metsäksi. Erityisen paljon maisemallisia rajatiloja on Paakkolan kumpareisessa maastossa, missä metsäiset kummut rajautuvat selkeästi laaksojen peltoihin. Myöskin liikenteelliset ja kulttuuriympäristöjen solmukohdat liittyvät reitteihin. Liikenteellisesti tärkeitä solmukohtia ovat kaikki pääteiden risteykset. Kyläkuvallinen solmukohta on Paakkolassa Arpelantien päätteellä näkyvä vanhan, kivipintaisen, aumakattoisen kyläkoulun ympäristö Pesolanvaaran laidassa, joka on samalla paikan maamerkki. Kokonaisuuteen liittyy jokirannassa oleva vanha, autio kivinavetta, joka toimii maamerkkinä vesiltä päin katsottaessa. Keskustan maamerkki on kirkko ympäristöineen. Varejoella kulttuuriympäristön solmukohta on koulun ja kirkon ympäristössä paikalla, missä tie ylittää Varejoen. Louen koulu on maamerkki ja kulttuuriympäristön solmukohta, samoin Pisajoen suu. Koivun solmukohta on aseman ympäristö ja itärannalla Suukoski eli Vähäjoen suu. Maisemallinen reuna Paakkolassa. Pellon ja metsän raja on ihanteellinen rakennuspaikka. Maamerkki vesiltä päin tarkasteltaessa, Kemijokiyhtiön Koivun rautatieasema, vanha navetta kylän Pesolassa. keskipiste ja maamerkki. 10
Näkymistä tärkeimmät ovat sellaisia, jotka avautuvat yleisiltä teiltä ja niillä on siten merkitystä kaikkien kuntalaisten elinympäristön laatuun. Näitä on erityisen paljon Yli-Paakkolassa ja Koivussa. Keskustassa siltanäkymät ovat merkittävimmät samoin kun niemistä avautuvat jokinäkymät. Louella parhaat näkymät ovat Kurvilassa, Oinaansaaren molemmilla puolilla sekä Mattisessa. Vanhoilta rantateiltä jokinäkymät avautuvat lähes kaikkialla, mutta em. kohdat ovat maisemallisesti merkittävimmät. Kyläkuvallinen portti Ylipaakkolan raitilla Pesolan kohdalla. Tyypillinen jokinäkymä vanhalta rantatieltä. Vanha pihapiiri kertoo entisestä elämäntavasta ja elinkeinosta. Porttimaisia kohtia reittien varrella on Ylipaakkolan vanhan kylätien varressa Pesolan, Rantaharjulan, Kuusela-Postin, Mäkitalo-Alatalon ja Siirtolan kohdilla. Keskustassa portin muodostavat Lain talo ja kuusikuja Palonperällä ja pohjoispäässä Osuuskaupan jälkeen alkava raittimainen asutus. Mattisessa porttiaihe on Yli-Niemelän kohdalla, Runkauksessa Kankaan kohdalla ja Koivukylässä Vierelän, Huhdan ja Tervaskievarin kohdat. Muurimaisia esteitä ympäristöönsä muodostavat tällä alueella rautatie, eritasoristeykset ja voimalaitoksen patorakennelmat. Paakkolassa rautatie muodostaa maisemallisen ja toiminnallisen esteen, samoin keskustan kohdalla, missä estevaikutusta lisää radan ylittävä pengertie. Myös Louella rautatie halkaisee kylän. Peurassa Ossauskosken voimalaitos patoaltaineen sekä sähkölinjoineen ja muuntamokenttineen muodostaa suuren toiminnallisen rajoitteen, mihin liittyy vielä rautatie. Koivun puolella rautatie sijaitsee patopenkereen laidalla estäen vesirajaan pääsyn. Radan ylittävä valtatie-4:n pengersilta muodostaa maisemallisen esteen. Ympäristön ongelmia kuten hakkuuaukeita ja hoitamattomia peltoja ei ole inventoitu, sillä niillä ei toistaiseksi näyttäisi olevan laajempaa ympäristökuvallista merkitystä. Työn edetessä esiin nousevat kuitenkin tärkeimmät pelto- ja ranta-alueet, joilla maisemanhoitotyöt ovat tarpeellisia. Maisemaselvityksessä on rajattu maisemakuvaa haittaavat alueet ja rikkonaiset rantaviivat. Liikennemelualueet ovat noin sata metriä ja ne on piirretty suoraan kaavakartoille. 11
4. Rakentamissuositukset Kulttuuriympäristön kannalta oleellisinta on olevan, vanhan rakennuskannan säilyminen asuinkäytössä. Kyläkoulut, kaupat ja järjestötalot olisi hyvä säilyttää kyläläisten yhteiskäytössä, jos alkuperäinen käyttömuoto lakkaa. Jos uudisrakentaminen on tarpeen väestökadosta kärsivässä kunnassa, rakentaminen tulee sijoittaa metsäsaarekkeisiin tai pellon ja metsän rajalle. Vanhojen, arvokkaiden pihapiirien välittömään läheisyyteen ei tule sijoittaa uusia rakennuspaikkoja. Rantapelloille rakentamista tulee välttää, sillä jäljellä olevia harvoja näkymäpaikkoja ei saisi peittää rakentamisella. Erityisen tarkasti rakentamista on harkittava valtakunnallisesti arvokkailla kyläalueilla ja niiden lähiympäristössä. Erittäin arvokkaita kohtia ovat Paakkolan vanhan rantatien varsi ja Louen Kurvilansaari. Myös muilla alueilla rakentamishankkeen vaikutuksia kylämiljöön selkeyteen ja näkymiin tulee harkita tarkoin. Oleellista on maisemarakenteen säilyttäminen: laaksojen pellot eivät ole rakennusmaata vaan kumpareiden metsät. Myös kummuille rakennettaessa on huolehdittava maiseman avointen tilojen eli peltojen ja suljettujen tilojen eli metsien rytmin säilymisestä, eli puustoa on säilytettävä mahdollisimman paljon. Kulttuuriympäristön suurin uhka on kuitenkin peltojen käyttämättömyys ja kylämaiseman rappeutuminen. Jos pellot pajuttuvat rannoilla, koko kylän vetovoima ja viihtyisyys vähenee. Alueiden käyttöä viljelyyn tuleekin edistää ja viljelyyn sopimattomat paikat tulee hoitaa maisemanhoitotyönä. Asiaa tulee edistää myös kunnan kulttuuriympäristöohjelmassa. Maisema-alueiden arvojen säilyttäminen edellyttää, että maaseudun perinteiset elinkeinot ja asutus pidetään elinvoimaisena ja että maisemanhoitoa tuetaan. Viranomaisten tulee toiminnallaan edistää maisemanhoidon tavoitteita. Maisema-alueilla olevien ja muidenkin arvokkaiden laitumien ja niittyjen säilymistä hoidettuna edistetään lainsäädännössä, kuten maatalouden ja metsätalouden lainsäädännössä sekä muilla toimin kuten kaavoituksen ja taloudellisen tuen avulla. Valtioneuvoston periaatepäätös 1995. Parasta ja edullisinta ympäristön hoitoa on maatalouden harjoittaminen pääelinkeinona. Hankalasti hoidettavat paikat kuten jyrkät tai kiviset rannat on syytä jättää eläinten laitumiksi. Lampaat ovat parhaita vesakoiden poistajia ja saarten maisemoijia. Paikallisia eläinrotuja tulisi harrastaa geneettisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Suomen lammas ja lapin lehmä ovat paikallista perinnekarjaa, jotka tulevat toimeen niukallakin laidunravinnolla. 12
4. Kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet osa-alueittain I Koivu Suukoski 14 Pohjoispuolen kylät: Koivu Eteläpuolen kylät: Aulanperä Ryynäsenranta Suukoski Niskanperä II Loue Mattinen 27 Pohjoispuolen kylät:loue Peura Eteläpuolen kylät: (Korpela) Liimatanperä Mattinen Ossauskoski III Tervola Varejoki 51 Länsipuolen kylät: Siivolanperä Kaisajoki Varejoki Itäpuolen kylät Lapinniemi (Tervolan kuntakeskus) Korpela IV Yli-Paakkola Paakkola 63 Länsipuolen kylät: Yli-Paakkola (Ollitervo Pohjoisin) Itäpuolen kylät: Paakkola (Isonpalonperä pohjoisin) Rakennuksista ja rakennusryhmistä on kuvattu Lapin Rakennusperintö kirjassa mainitut sikäli kuin ne on löydetty tai ovat vielä olemassa. Lisäksi on kuvattu paikallisesti merkittäviä kohteita. Rakennusten ikä on merkitetty, jos se on pystytty selvittämään lähteistä tai omistajilta. Luettelossa ensimmäinen järjestysnumero viittaa inventointi karttoihin. Seuraavana on tilannimi ja rekisteri numero. Joissakin tapauksissa on käytetty yleisesti tunnetumpaa nimeä ( esim. Uitonpirtti) 13
14 Osa-alue I: Koivu Suukoski
KOIVU 1-2. Ratapelto 2:54 Kaksi pientä paikallisesti arvokasta asuinrakennusta n. 1950-luvun alusta. 3. Koivu-Kaasila 2:250 Rakennettu 1920-luvulla. 15
4. Koivun rautatieaseman rakennukset 7:3. Rakennettu vuonna 1909, arkkitehti Thure Hellström. 5. Lapinmaa 2:46 6. Vanhapaikka 2:222 Paikallisesti arvokas pieni asuinrakennus 1900-luvun Alkukymmeniltä. 16
7. Konttila 2:195 Talo on rakennettu 1800-luvulla ja on vanhimpia Koivun säilyneitä rakennuksia. Rakennus on aikoinaan toiminut myös kestikievarina. 8. Huhtala 2:218 Rakennettu 1800-luvun lopulla.. 9. Alafrantti 6:300 Tilan vanha päärakennus on purettu. Jäljellä vanhoja paikallisesti arvokkaita piharakennuksia. 17
10. Tiilelä I 6:227 11. Koivun koulu 6:118 Rakennettu 1928, arkkitehti Toivo Salervo. 12. Honkanen 46:2 18
13. Huhtafrantti 6:313 14. Tuomela 17:44 Asuinrakennus 1900-luvun alusta. 15. Alakari Kakko 17:23 Kemijoen uittoyhdistyksen vuonna 1904 rakennuttama. 19
16. Ylikari 68:0 Rakennettu vuosina 1905-10. 17. Kiviharju 17:27 Rakennettu n, 1910. 18. Haapalehto 22:10 Paikallisesti arvokas vanha hirsirakennus. 20
19. Koivuharju 18:48 20. Kangas 1:86 Rannan tien varressa sijaitsevat vanhat punamullatut asuinrakennukset. Rannan tietä. 21
SUUKOSKI 21. Alaniska 8:98 Rakennettu 1800-luvun Alussa. Nykyinen asu 1900-luvun alusta, rakennus oli alkujaan pitkä ja kaksikuistinen. 22. Keskihuhta 8:13 Paikallisesti arvokas asuinrakennus. 23. Uusi Ryynänen, Vierelä 1:111 Maisemallisesti arvokkaalla paikalla sijaitsevan pihapiirin päärakennus on rakennettu 1890. 22
Detaljeja Uuden Ryynäsen päärakennuksesta. 24. Niemi - Kämäräinen 1:163 Asuinrakennus vuodelta 1939, Pihapiiri on säilynyt perinteisenä kokonaisuutena. 25.Tomukka 1:152 Maisemallisesti arvokkaalla paikalla sijaitseva asuinrakennus vuodelta 1890. 26. Törmänen 1:154 23
Vanha kokonaisuutena säilynyt pihapiiri. 27. Rantala 1:59 Rakennettu n.vuonna 1928. Rakennuksessa toiminut koulu sotien jälkeen. 28. Vesala 1:139 Rakennettu 1920-30- Lukujen vaihteessa. 24
29. Honkanen 39:6 30. Aula 16:8 Kokonaisuutena säilynyt pihapiiri, jossa vuosina 1902 ja 1860 rakennetut asuinrakennukset. Vanhempi on myöhemmin muutettu puoviksi. 31. Kotiranta 16.24 Paikallisesti arvokas asuinrakennus 1930-luvulta. 25
32. Mäntyniemi 16:4 Paikallisesti arvokas asuinrakennus vuodelta 1946. Rakennus on lautarakenteinen, mutta rakennettu perinteisen hirsirakennuksen tyylisesti. 26
Osa-alue II: Loue-Mattinen 27
LOUESAARI 1. Murto 5:108 Rakennettu n. 1919 2.Välitalo 1:72 Rakennettu n. 1919 3.Kurvila 1:77 Rakennettu n. 1919 28
4. Niemi 1:92 Rakennettu 1925 5.Paikallisesti arvokas pieni asuinrakennus 1:119 6. Pihkala 2:234 7. Puntari 128:1 29
8. Siitonen 4:28 9.Uitonpirtti 134:0 Rakennettu v.1915 30
LOUE 10. Mäkijounila 14:48 Rakennettu 1931 11. Frant 14:49 Rakennettu 1931 31
12. VR:n maalla 1:105 13. Nikupeteri 14:40 Maisemallisesti hyvällä paikalla. Rakennettu 1870-luvulla. 32
14. Horma 1:965 Vanhimmat osat 1700-luvun lopulta. Kertoman mukaan Tervolan toiseksi vanhin talonpoikaisrakennus. 15. Uusi Kaapola 14:45 Siirretty tälle paikalle 1800-1900- lukujen vaihteessa. 16. Lehto 12:81 Rakennettu vuosisadan vaihteessa 33
17.Nurkkala 12:79 18. Louen myymälä 7:11 19.Uusi Saari 7:52 Kylän vanhimpia taloja. Rakennettu 1806. Tehty arvoa alentavia muutoksia. 34
20. Ranta-Saari 7:60 Toiminut mm. Kemiyhtiön maatilan ja sahana. 21. Leinonen 3:102 Rakennettu 1800- luvun alussa. 35
22. Aittamaa 3:39 Rakennettu 1920- luvulla. 23. Takkula II 3:104 24. Kokko 3:41 Rakennettu 1910- luvulla. 36
25. Ylikokko 3:180 26. Yritys 9:8 27. Ala-Lumpus 9:62 Rakennettu 1910. 37
28. Lumpus 9:52 29.Kangas 8:47 30. Kraatari 14:42 Rak. 1900- luvun alussa 38
31. Kivelä 14:78 Siirretty 1800-luvun lopulla tälle paikalle. 32 Vanha Lampela 4:43 Rakennettu 1700-luvun lopussa. Tervolan vanhin säilynyt asuinrakennus. 39
33.Uusi Lampela 4:50 Rakennettu 1910 34. Kumpu 4:55 35. Alakilpelä 3:34 40
36. Keskikilpelä 3:45 37. Vanhakilpelä 3:20 Peuranperä Kemijokivarren viimeisiä osittain säilyneitä nauhakyliä. 38.Alatolonen 48:0 Kemijoki Oy:n omistuksessa. 41
39. Peuran koulu 678:1 Rakennettu 1898 40.Ruotsalainen 11:68 41.Körkkö 77:0 42
42.Ollila 11:150 KOIVUKYLÄ 43. Rantakorva 5:21 Rakennettu 1800-luvun lopulla. Hyvin säilynyt pihapiiri. 44. Saari 5:31 43
45.Vierelä 18:10 46. Huhta, 18:61 Rakennettu 1925.Paikallisesti arvokas, tehty arvoa heikentäviä muutoksia 47. Tervaskievari 18:8 Vanha Kiviojan koulu. 44
48. Uusi-Kujala 10:30 Rak. 1917 49. Hakala 10:26 50. Ala-Tolonen 10:61 Puukujan päässä. 45
51. Kotipiha 80:9 52. Pihlajamaa 10:43 Rakennettu 1930-luvulla.Eri-ikäisiä laajennuksia. Hyvin säilynyt pihapiiri. 53.Kangas 6:4 46
52. Uusikokela 9:14 Rakennettu 1914. 53. Vanha Kokela 9:13 Maisemallisesti hienolla paikalla. Ehjä pihapiiri. 54. Uusi Lumpus 6:79 Rakennettu 1900-luvun alussa. 47
55. Pesonen 13:27 Ollut pitäjän seppämestarin asuintilana. 56. Mattinen (aluekokonaisuus) 57. Mukkala 2:172 48
58.Puistola 2:153 59. Yliliimatta 2:181 49
60.Alaliimatta 2:77 61. Kujala 2:39 Paikallisesti merkittävä. 62. Kumpu-Kupari 5:164 Lisäksi ei kuvattuja kohteita: Kohtalo 6:52 50
Osa-alue III: Tervola-Varejoki 51
TERVOLA Länsi 1.Alasiivola 26:32 Pihalta näkymä kirkontornille. 2. Nuorisoseura 26:29 3. Kaisajoen koulu 20:16 Alun perin Peuran kylän Kilpelän talo. Nykyiseen muotoonsa 1927. Suunnitelijoina K.Hakala ja V. Nevanheimo. 52
4.Rantakoivupalo 20:30 Rakennettu vuonna 1885. 5.Kaisajoen vesimylly 20:11 (ei kuvaa) 6.-7. Paikallisesti arvokkaat Arfman 20:24 Lisä-Lassila 19:67 8. Tervolan asema 19:5 53
9.-10. Riimala 19:75 Keskiriimala 19:79 11. Ruona 21:61 Rakennettu 1800-luvulla. VAREJOKI 12. Varejoen koulu 1:134 54
13. Topila 86:1 14. Varejoen alue TERVOLA Itä 15. Ylitalo 14:121 Päärakennus rakennettu v.1900. 55
16.Puhakka 6:7 17. Vanha Kaasila 6:41 18.Romsila 7:58 56
19.Romsila 7:58 20.Puistola 7:66 21. Uusitalo 8:65 57
22.Mäkijuopperi 9:212 23.Mäkiromsi 8:56 24.Rantavuolukka 9:234 Kauniilla paikalla Kemijoen rannalla. Alun perin kaksikuitinen. Rakennettu 1880. 58
25.Ruikka 9:248 26.Osuuskauppa 9:10 27.Kirkonkylän nuorisoseura 244:0 Rakennettu v.1908. Suunnittelija arkitehti Hellström. 59
28.Uusi Jurva 10:113 29.Tervola Lapinniemen rauhanyhdistys 10:167 30.Tervolan uusi ja vanha kirkko 16:33 Rakennettu 1846-1865. Suunnittelija läänin arkkit. L.I.Lindqvist. Ei ole nykyisin käytössä. Rakennettu 1689. Välillä poissa käytöstä uuden kirkon valmistuttua. 60
31.Tervolan työväentalo 18:6 Rakennettu 1900- luvun alussa. 32. Lapinniemen kansakoulu 28:161 (nyk. Käsiteollisuuskoulu) Tervolan kunnan ensimmäinen kansakoulu. Rakennettu v.1875. 61
33.Kiviniitty 250:0 Louen kylästä Horman tilalta siirretty rakennus. Lisäksi ei kuvattuja kohteita: Kiistala (Kiistola) 1:180 Uiton pirtti 10:44 (palanut) 62
Osa-alue IV : Yli-Paakkola Paakkola 63
PAAKKOLA 1. Ahola 8:104 2. Kaarakka, Lehtola 7:54 Rakentaminen aloitettu 1938, valmistui sotien jälkeen. 3. Mäki-Raatikka 7:196 64
4. Alanko 19:59 Rakennettu 1903, 50-luvulla tehty muutoksia peruskorjauksen yhteydessä. 5. Lähteenmäki 17:76 6. Museoalue. 7. Mäkitalo17:86 Rakennettu 1870-luvulla. 65
8. Rantakallio 17:91 9. Aro 10:8 10. Autio 10:62 66
11. Pekkala 17:16 12. Leskelä 23:27 Päärakennus vuodelta 1904, puovi 1900-l. alusta. Kivinavetta rakennettu 1939. 67
13. Myllyaho 24:12 14. Alatossava 213:0 Rakennettu 1870-luvulla. 15. Ylitossava, Jokitossava 2:19 Rakennettu n.1850. 68
16. Tossava 2:94 17-18. Lehto-Ollitervo 11:75 Kesänavetta. 69
Pihapiiriä. Päärakennus vuodelta 1885. 19. Mäki-Ollitervo 11:120 Rakennettu 1890-luvulla. Näkymä Yliollitervolta (kohde 20). 20.Yli-Ollitervo 20:31 Rakennettu 1835. 70
YLI-PAAKKOLA 21. Pallari 12:207 Rakennettu n. vuonna 1900. 22. Vanhala 249:2 Rakennettu vuosina 1823-27. Tervolan vanhoja suurtiloja. Pihalta näkymä Tervolan kirkontornille. 71
23. Siirtola 3:98 Maisemallisesti arvokkaalla paikalla sijaitseva rakennus vuodelta1896. 24. Ilmari 3:101 25. Yrjölä 3:109 72
26. Ylimikkotervo 4:68 Rakennettu 1890-luvulla 27. Kiviharju 4:76 28. Uusitalo 4:52 73
29. Alamikkotervo 4:60 30. Sunnari 4:35 31. Mäkitalo, Alatalo 4:77 Rakennettu vuonna 1900. 32.Vaarapajari 74
pihapiiri sijaitsee tiloilla Rakka-aho 238:0 ja Alitalo 237:0 Päärakennus on rakennettu vuosina 1826-46. Pihapiirissä oleva navetta on vuodelta 1929. 33-34. Kuusela 1:157 ja Posti 1:8 Kaksi punamullattua pientä asuintaloa, jotka ovat paikallisesti arvokkaita. 35. Lepistö 1:123 75
36. Ylivaara 3:159 Rakennettu vuonna 1856. 37. Kiertola 3:72 76
38. Hannus 16 39. Rantaharjala 5.40 40. Metsälä 5:60 77
41. Jurmu 25:23 Entinen koulurakennus 1920-luvulta. 42. Kallioniemi 6:131 Paikallisesti arvokas vanha asuinrakennus. 43.Mäkitähtelä24:16 44. Heikkilä 26:63 78
Pihapiiriin on kerätty vanhoja rakennuksia, vanha torppa vuodelta 1870, sekä kaksi aittaa 1700-1800-luvun vaihteesta. Torppa Rakennetusta ympäristöstä suositellaan tehtäväksi Museoviraston ohjeiden mukainen inventointi. 79