PALONPERÄN ASEMAKAAVA-ALUE

Transkriptio

1 Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Sweco Ympäristö oy Tervola PALONPERÄN ASEMAKAAVA-ALUE Laatinut: Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Kalle Luoto

2 Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Arkeologinen inventointi Sweco Ympäristö oy Tervola, Palonperä SISÄLLYSLUETTELO 1 Johdanto Perustietoa inventointialueesta Vesistöhistorian pääpiirteet Asutushistoria Aikaisemmat arkeologiset tutkimukset Tervolassa Inventointityö Tulokset Lähteet Kohteet Taulukko 1. Kaava-alueen kohteet Pekkala kiinteä muinaisjäännös Palonperä (Junna) muu kulttuuriperintökohde [uusi kohde] KARTAT Kartta 1. selvitysalueen sijainti. Mk 1 : Kartta 2. Selvitysalueen sijainti (suunnitelma) Kartta 3. Ote peruskartasta vuodelta 1960 ja selvitysalueen rajaus Kartta 4. Kohteet inventointialueella. MK 1 : Taustakartat: Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan 05/2015 aineistoa

3 Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy 1 TERVOLA, PALONPERÄN ASEMAKAAVA-ALUE Tutkimuksen laji Arkeologinen inventointi Tutkimuslaitos: Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Inventoija: FM Kalle Luoto Kenttätyöaika: 1.6. ja Peruskartta: PK Alkuperäinen tutkimuskertomus: Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy:n arkisto Muinaisjäännöskohteet: Pekkala [uusi kohde] Löydöt: kivikautisia asuinpaikkalöytöjä (KM XXXXXXX) Aikaisemmat tutkimukset: Inventointi: Aarne Erä-Esko 1971 (maastotyö ) Inventointi: Hannu Kotivuori 1985 Inventointi: Hannu Kotivuori 1990 Pohjakartta: Maanmittauslaitos 05/2015. Lisäykset pohjakarttaan: Kalle Luoto. Kartta 1. selvitysalueen sijainti. Mk 1 :

4 Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy 2 1 Johdanto Tervolan Palonperän asemakaava-alueella suoritettiin arkeologinen inventointi kesällä Inventoinnin maastotyöt tehtiin kahtena päivänä 1. ja Palonperän kaava-alueelta ei sijaitse entuudestaan tunnettuja muinaismuistolain (295/63) nojalla rauhoitettuja muinaisjäännöskohteita tai irtolöytöjä. Tosin alue ei ole ollut aiemmin arkeologisten selvitysten kohteena. Muinaisjäännösten olemassaoloa voidaan pitää mahdollisena, sillä alue sijoittuu kautta aikojen asumisen ja liikkumisen kannalta keskeisen Kemijoen valtaväylän varrelle. Alustavasti oletettiin, että alueella saattaa sijaita kivikauden lopun jälkeisiin ajanjaksoihin ajoittuvia muinaisjäännöksiä. Inventoinnin perustan muodosti Sweco Ympäristö oy:n suunnitelma muuttuvan maankäytön alueista. Inventoinnissa keskityttiin tarkastamaan muuttuvan maankäytön alueita sekä pyrittiin paikantamaan ennestään tuntemattomia muinaisjäännöskohteita. Inventointityö laadittiin alueen maankäyttöä ohjaavan asemakaavan selvityksenä. Inventoinnin tuloksena paikannettiin yksi uusi muinaisjäännöskohde, tosin varsinaisen tarkastelualueen ulkopuolelta. Historiallisen ajan asuinpaikkoja paikannettiin yksi, joka tosin sijaitsee yhä asutulla tonttimaalla. Inventoinnin valmistelusta, maastotöistä ja raportoinnista vastasi FM Kalle Luoto. Kartta 2. Selvitysalueen sijainti (suunnitelma). Alkuperäinen kartta: Sweco Ympäristö oy

5 Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Perustietoa inventointialueesta Kemijoen rantoja luonnehtivat laajat avoimet maatalousmaisemat sekä jokiuoman saaret ja sivujoet. Alueelle on ominaista tuoreet, kuusivaltaiset kumparemetsät ja niitä ympäröivät pellot. Maisemakuvaa hallitsevat kumpareet ja vaarat sekä vanhat jokea myötäilevät tielinjat. Kemijoki on Tervolan kohdalla kahden voimalaitoksen padotusaltaana. Kunnan eteläosassa vaikuttaa Taivalkosken voimalaitoksen padotus ja pohjoisosassa Ossauskosken voimalaitoksen padotus. Padotuksesta johtuen uoman vesimäärä ja vedenkorkeus vaihtelee. Joen länsiranta on viljelyvyöhykkeen suhteen kapeampi kuin itärannalla. Tulvien takia taloja ei rakennettu rantatöyräälle. Maatalous on muodostanut aina näihin päiviin saakka kulttuurimaisemaa muovaavan tekijän. Voimakkain kulttuuriympäristöä muokkaava vaihe oli Kemijoen valjastaminen sähkön tuotantoon lukujen vaihteessa, jolloin jyrkät rantatörmät hävisivät ja useat vanhat tilakeskukset siirrettiin aiemmalta sijaitipaikaltaan vedennoston seurauksena. Palonperän asemakaava-alue on taajama-aluetta, jossa on Kemijoen rantaan ja teiden varsille keskittynyttä asutusta piha-alueineen. Vuoden 1960 peruskartan (Maanmittauslaitos) perusteella alue on ollut joko peltoa tai talojen tonttimaata. lähistöllä on sijainnut kuusikkoa. Alueelle oli tyypillistä talojen pihapiirit, pellot ja asutuksen lähimetsät, joissa oli selkeästi havaittavissa ihmistoiminnan merkit. Koskemattomia luonnontilaisia alueita ei inventointialueeseen kuulunut. Kartta 3. Ote peruskartasta vuodelta 1960 ja selvitysalueen rajaus. Alueen maankäytössä ei juurikaan ole tapahtunut muutoksia. Ei mittakaavassa Vesistöhistorian pääpiirteet Mannerjään reuna perääntyi Tervolan ympäristöstä länteen noin vuotta sitten. Mannerjään hävittyä koko kartta-alue peittyi muinaisen Itämeren, Ancylusjärven peittoon. Ancylusvaiheen aikana Itämeri oli makeavetinen järviallas, joka oli erillään Atlantin valtamerestä.

6 Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Asutushistoria Ylimmän rannan taso on näkyvissä Tervolan Vammavaaran ja Pisavaaran rinteillä, metrin korkeudella. Törmavaaran laki jäi yli 80 m silloisen vedenpinnan alapuolelle. Mannerjäätikön häviämisen jälkeen, noin vuotta sitten, maankohoamisen seurauksena Törmävaara kohosi saareksi. Tällä hetkellä maa kohoaa Tervolan alueella noin 7 mm vuodessa. Jäätikön häviämistä seuranneina vuosisatoina kohoaminen lienee ollut yli kymmenkertainen. Sen seurauksena ranta aleni ja uusia alueita Törmävaaran ympärillä paljastui veden alta kuivaksi maaksi. Noin vuotta sitten Itämeren altaassa alkoi Litorinameri-vaihe, jolloin vesi alkoi muuttua lievästi suolaiseksi. Vedenpinta oli silloin noin 90 metrin korkeudella. Noin vuotta sitten merenranta sijaitsi kivikautisista asuinpaikoistaan tunnetun Törmävaaran alarinteellä m korkeudella. Noin vuotta sitten merenranta vetäytyi ja Kemijoki asettui virtaamaan nykyiseen uomaansa. Kemijokilaakson ensimmäisiä historiallisen ajan asukkaita ovat olleet pyyntikulttuuria harjoittaneet lappalaiset. Suomalaisista uudisasukkaista ensimmäisiä oletetaan olleen hämäläiset, joiden oletetaan asettuneen asumaan Paakkolan tienoille. Metsästys ja kalastus olivat pitkään tärkeimmät elinkeinot ja lohenkalastus oli ainakin 1100-luvulta lähtien tärkein tulojen lähde. Lohenkalastus muodosti talouden perustan vuosisatojen ajaksi, jota turkikset ja kaskitalous täydensivät luvulla karjalaiset alkoivat tiukentaa otettaan alueesta ja Kemijoesta muodostui hämäläisten ja karjalaisten välinen rajajoki. Tältä ajalta on peräisin joen itäpuolen karjalaisperäinen ja joen länsipuolen hämäläinen nimistö. Tervolan kunnan alueella pysyvä asutus on alkanut Koivusta 1400-luvun alkupuolella luvulla yleistynyt karjanhoito nousi yhtä tärkeäksi elinkeinoksi kalastuksen rinnalle lukujen vaihteessa Kemijokivartta asuttivat voimakkaasti myös savolaiset. Tervolan seudulla 1600-luvun puoliväliin asuneet lappalaiset joutuivat vähitellen vetäytymään, osa jäi uudisasukkaiksi ja sulautui uuteen väestöön jättäen merkkinsä paikalliseen nimistöön luvun alussa Suuri Pohjan sota ja ison vihan aika ( ) aiheuttivat raskaita tappioita Kemijokivarressa. Sotaa seuranneet kato- ja nälkävuodet hidastivat entisestään väestönkasvua luvun lopulla väestömäärä kääntyi kuitenkin nousuun ja uudistiloja alettiin taas rakentaa luvulla kasvu Tervolan alueella oli hidasta mm. Krimin sodan 1856 ja luvun lopun ankarien katovuosien vuoksi luvun puolivälin jälkeen puuteollisuus alkoi näkyä elinkeinoissa ja vuosisadan vaihde tunnetaankin suurina savotta- ja uittokausina Kemijoen historiassa luvun alussa Pohjois-Suomen asuttamista tutkittaessa todettiin Tervolan alueelta löytyvän asutus- ja viljelykelpoisia soita. Tämän seurauksena esimerkiksi Louejoen ja Vähäjoen väliselle alueelle perustettiin 1920-luvulla peräti 70 uudistilaa ja syntyi ns. asutuskyliä. Toisen maailmansodan jälkeen Tervolan asutus kasvoi voimakkaasti. Varejoelle rakennettiin sodassa kotinsa menettäneille asutuskylä, jonne muutti väestöä pääasiassa Petsamosta luvulle

7 Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy 5 tultaessa väestö ja asutus alkoi hiljalleen vähetä kaupungistumisen ja mm. Ruotsiin muuton myötä Aikaisemmat arkeologiset tutkimukset Tervolassa Tervolassa on tehty 1900-luvun jälkipuoliskolla kolme arkeologista inventointia. Arkeologisia kaivaustutkimuksia on järjestetty lähinnä Törmävaaran alueella. Tervolassa arkeologisen aineiston karttumista on ohjannut maankäyttö. Tästä on todennäköisesti aiheutunut aineiston vääristymää sekä rautakauden ja historiallisen ajan esineistön aliedustus tunnetussa arkeologisessa aineistossa. Aarni Erä-Esko suoritti vuosina arkeologisen inventoinnin Tervolassa, jonka kertomuksen hän viimeisteli vuonna Inventointi liittyi Kemijoen valjastamiseen. Tämän inventoinnin maastotyöt keskittyivät Ossauskosken rantamaille, Yli-Paakkolaan ja Törmävaaran rinteille. Inventoinnissa on merkittävää se, että Erä-Esko järjesti ensimmäisiä järjestelmällisiä kenttätutkimuksia Kemijokivarressa. Aineisto on osa laajempaa kokonaisuutta, jolla pyrittiin Peräpohjolan kivikauden kuvan rekonstruointiin. Seuraavan arkeologisen inventoinnin teki Hannu Kotivuori Lapin maakuntamuseon toimesta. Kyseessä oli Tervolan muinaisjäännösten täydennysinventointi 1988 ja sen raporttiin kuuluu kohteiden lisätarkastuksia vuosina Tämän inventoinnin raportti valmistui vuonna Kotivuoren inventoinnissa tarkastettiin tunnettuja kohteita sekä pyrittiin paikantamaan entuudestaan tuntemattomia kohteita. Inventoinnissa keskityttiin erityisesti nuoremman kivikauden maastokorkeuteen, joka sijaitsee Tervolassa korkeudella m mpy (aikakausi noin ekr.). Vuoden 2015 inventoinnin kannalta on huomattavaa, että inventoitava alue sijaitsee käytännössä kivikautisten korkeustasojen alapuolella. Lisäksi oletettavasti ainakin osittain mahdolliset kivikautiset asuinpaikat on alueella tarkastettu edellisten inventointien yhteydessä. Toinen merkittävä havainto on se, että mahdollisia alempien korkeustasojen kohteita pronssi- tai rautakaudelta ei edes irtolöytöjen muodossa tunneta.

8 Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy 6 2 Inventointityö Esitöiden yhteydessä selvitettiin alueelta tunnetut muinaisjäännöskohteet ja tutustuttiin alueen luonnonympäristöön ja historiaan. Esiselvityksen perustana käytettiin erityisesti Museoviraston muinaisjäännösrekisteri 1 ja aiempia inventointikertomuksia. Historiallisen ajan muinaisjäännöksiä tarkasteltiin paikallishistorioiden ja Kansallisarkistossa säilytettävän historiallisen karttamateriaalin avulla. Historiallisten karttojen asemoinnissa käytettiin hyväksi 1960-luvulla laadittuja peruskarttoja, koska Kemijoen pinta on inventointialueen kohdalla huomattavasti korkeammalla kuin vielä 1960-luvulla. Vanhat Maanmittauslaitoksen peruskartat osoittautuivatkin oivaksi välineeksi alueen historiallisen ajan toiminnan hahmottamisessa. Toinen aineisto, jossa historiallinen maankäyttö tuli esiin oli laserkeilausaineisto, jota tulkittiin maastohavaintojen tueksi. Alueella tehtiin maastotarkastuksia kesäkuun 2015 alussa. Maastotyöt painottuivat esihistoriallisten kohteiden osalta rakentamattomille alueille. Kesäkuussa 2015 alueelle tehtiin maastokäynti 1.6. ja Ensimmäisen maastokäynnin yhteydessä suoritettiin alueella yleiskatsaus. Maastotyö aloitettiin tarkastamalla uudet rakennuspaikat ja muuttuvan maankäytön alueet. Olosuhteet olivat joko erinomaiset (pohjoisosan kynnetyt pellot) tai heikot (eteläosan heinäpellot). Jokivarsialueilla pensaskasvillisuus muodosti paikoittain läpitunkemattoman vyöhykkeen. Peltojen osalta pintapoimintaa haittasi se, että osa pelloista oli kasvillisuuden peitossa. Näillä alueilla havaintoja täydennettiin metallinilmaisimen avulla. Aiemmin tuntemattomia muinaisjäännöksiä pyrittiin etsimään historiallisten karttojen perusteella otollisilta alueilta sekä hiekkaisilta rinteiltä. Toisen maastokäynnin yhteydessä tehtiin koekuoppia ja pistoja, tarkastettiin peltoaluetta metallinilmaisimella sekä pintapoimittiin peltoalueita. Kuva 1. Selvitysalueen eteläosan pellot kasvoivat nurmea. Taustalla Junnan talo. 1

9 Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy 7 Kuva 2. Kivikirveen löytöpaikka. Kuva 3. Inventoinnissa löytynyt kivikirveen katkelma. Maastotöissä tehtiin kohteesta havaintoja sekä dokumentointiin havainnot muistiinpanoin, GPS laitteella sekä valokuvaamalla. GPS mittauksiin käytettiin Garmin GPSmap 62s laitetta. Mittausten tarkkuutena voitaneen pitää noin ± 5 metriä. Maastossa kohteiden paikantamisen perusteena oli maaston topografia ja havainnot. Kohteet dokumentoitiin valokuvaamalla, kirjallisin muistiinpanoin ja karttamerkinnöin. Maastossa kohteet valokuvattiin ja niistä kirjattiin havainnot sekä maasto-, maaperä- ym. havainnot sekä mahdolliset muut taustatiedot. Raportointivaiheessa käsiteltiin maastotöiden yhteydessä kerätty aineisto sekä laadittiin raportti sekä siihen liittyvät luettelot ja kartat. Raportoinnin yhteydessä laadittiin kohdekuvaukset ja piirrettiin kohteista sijaintikartat. Vanhojen tai poikkeavien koordinaattien muunnokseen käytettiin MapInfo 11.5 tietokoneohjelmaa, jolla myös inventointikertomuksen kartat laadittiin. YKJ koordinaateilla on kuvattu vanhoja muinaisjäännösrekisterin mukaisia koordinaatteja. Raportin uudet ja muuttuneet koordinaatit on ilmoitettu ETRS 89 -TM 35 järjestelmän mukaisina.

10 Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy 8 3 Tulokset Inventoinnin tuloksena alueelta ei paikannettu muinaisjäännöskohteita. Sen sijaan alueen välittömästä läheisyydestä paikannettiin esihistoriallinen asuinpaikka. Yhä asuttua Junnan talon paikka on huomioitu muuna kulttuuriperintökohteena, koska kyseessä on yksi Tervolan Lapinniemen vanhimmista talonpaikoista. Tampereella Kalle Luoto, arkeologi

11 Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy 9 4 Lähteet Painamattomat lähteet Painetut lähteet Internet Historialliset kartat, digitaaliarkisto Erä-Esko, Aarni 1971: Tervolan pitäjän esihistoriallisten muinaisjäännösten sekä löytöpaikkojen luettelo ja kartasto. Kotivuori Hannu 1996: Tervolan muinaisjäännösten täydennysinventointi 1988 ja kohteiden tarkastuksia Lapin maakunta-museo Kotivuori Hannu 1985: Tervola. Inventointikertomus vuodelta Yrjänheikki, Riitta & Niemelä, Eija 2000: III Kulttuuriympäristöselvitys. Ympäristötaito Oy. Johansson, Maunu, Perttunen & Väisänen Tervolan kartta-alueen maaperä. Maaperäkartta 1 : Selvitys. Geologian tutkimuskeskus. Kempas & Pränni 2002: Ylipaakkola: meän kylä kahen puolen jokia. Toim. Mika Kempas ja Eero Pränni. Tervola, Paakkolan kyläyhdistys, Länsi-Pohjan kiinteät muinaisjäännökset. Lapin seutukaavaliitto, julkaisu n:o 117/1992 Museovirasto, Kulttuuriympäristö, rekisteriportaali ( Meriluoto, Timo: Vanhat kartat: Kansalliskirjasto Karta öfver Finland (Sektionen C3) (1872). - Pitäjänkartta TERVOLA (vuodelta 1843) - L21:3/1 Lapinniemi; Kartta ja selitys Lapinniemen ja Ylipaakkolan kylien pelloista ja niityistä ( ) - L21:3/3-22 Lapinniemi; N:t 1-24, kartta ja jakokirja pelloista ja niityistä ( )

12 Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy 10 5 Kohteet Taulukko 1. Kaava-alueen kohteet. NRO Nimi laji MJ tyyppi Ajoitus Koord. ETRS 89 N Koord. ETRS 89 E 1 Pekkala muinaisjäännös (uusi) asuinpaikat esihistoriallinen Palonperä muu kulttuuriympäristökohde asuinpaikat historiallinen aika (Junna) (uusi) Kartta 4. Kohteet inventointialueella. MK 1 :

13 Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Pekkala kiinteä muinaisjäännös Nimi: Pekkala Kunta: Tervola Laji: Kiinteä muinaisjäännös Ajoitus: esihistoriallinen aika Muinaisj.tyyppi: asuinpaikat Lukumäärä: 1 Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) N E Z/m.mpy 27,5 m mpy Koord.selite Kivikirveen löytöpaikka löydöt KM XXXXXX Peruskartta: PK Aiemmat tutkimukset: - Havainnot 2014: Kemijoen itärannalla loivasti Kemijokeen laskevalla hiekkaiselta pellolta löydettiin kivikirves, mahdollinen kiviesineen teelmä, kivilaji-iskoksia sekä palanutta luuta. Löydöt keskittyivät m ladosta koilliseen ja noin m Kemijoesta itään kapealle kumpareelle, jonka länsiosa viettää loivasti Kemijokeen ja itäpuoli itään notkelman pohjalle. Kuva 4. Pekkalan asuinpaikka kesäkuussa 2015.

14 Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Palonperä (Junna) muu kulttuuriperintökohde [uusi kohde] Nimi: Palonperä (Junna) Kunta: Tervola Laji: muu kulttuuriperintökohde Ajoitus: historiallinen Muinaisj.tyyppi: asuinpaikat - talonpaikat Lukumäärä: 1 Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) N E Z/m.mpy 25 Koord.selite Tonttimaan arvioitu keskipiste Peruskartta: PK Aiemmat tutkimukset: Havainnot 2014: Lapinkylän Junnan talo mainitaan vanhimmassa asutuksen yleisluettelossa Kemin Lapinniemen kylän talona vuonna Talosta on käytetty myös nimenä Lehmijoensuu. Vanhimmissa kartoissa talo on nykyisellä paikallaan Kemijoen itärannalla peltojen ympäröimänä. Historiallinen talon tonttimaa sijaitsee asuinrakennuksen pihapiirissä. Nykyisin paikalla on omakotitalo sekä kaksi punaista piharakennusta. Piharakennuksen eteläpuolella niittynä olevan pellon laidassa on havaittavissa toisen talousrakennuksen perustus. Kuva 5. Junnan talo kesäkuussa Kuvattu idästä.

15 Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy 13 Kuva 6. Junnan talo sijaitsee asemakaava-alueella nykyisen Junnan talon paikalla. Vuonna 1723 laaditun kartan päälle on hahmoteltu nykyisen asemakaavaalueen rajat. lehmijokea on mahdollisesti hieman oikaistu Ote kartasta L21:3/1 Lapinniemi; Kartta ja selitys Lapinniemen ja Ylipaakkolan kylien pelloista ja niityistä ( ).