Avointen yliopistojen ja kesäyliopistojen yhteistyökäytänteiden kehittäminen Suomen kesäyliopistot ry Sirkku Anttonen
julkaisija: suomen kesäyliopistot ry Taitto: Atomi, Paino: Cityoffset Oy, Tampere 2007 Suomen kesäyliopistot ry:n julkaisu 1/2007 ISBN 978-951-97645-6-6
SISÄLLYS 1 JOHDANTO...4 2 TAUSTAKSI...5 3 OPETUSTARJONNAN SUUNNITTELU... 11 4 OPINTOMAKSUJEN MÄÄRÄYTYMINEN...18 5 OPETUSHENKILÖSTÖN REKRYTOINTI JA PALKKAUS...20 6 OPISKELIJAHALLINTO...23 7 LOPUKSI...26 8 LÄHTEET...27 9 LIITTEET...28 1. ELINIKÄINEN OPPIMINEN YLIOPISTOISSA TYÖRYHMÄN AVOIMEEN YLIOPISTO-OPETUKSEEN LIITTYVÄT SUOSITUKSET...28 2. FOORUMIN ALUERYHMÄN SUOSITUKSET... 31 3. AVOIMEEN YLIOPISTO-OPETUKSEEN LIITTYVÄT OMAKUSTANNUSARVON MUKAISESTI PERITTÄVÄT SUORITTEET...32
1 JOHDANTO Tämä raportti pyrkii selvittämään Suomen avointen yliopistojen ja kesäyliopistojen yhteistyökäytänteitä ja niiden kehittämistä. Selvityksessä keskitytään seuraaviin käytänteisiin: Opetustarjonnan suunnittelu, opintomaksujen määräytyminen, opetushenkilöstön rekrytointi ja palkkaus sekä opiskelijahallinto. Eri yhteyksissä on tullut esille, että vapaan sivistystyön oppilaitoksien näkökulmasta olisi tärkeää lisätä yhteistä suunnittelua ja keskustelua, jotta oppilaitosten mahdollisuudet ja yhteistyön reunaehdot tulisivat parhaalla mahdollisella tavalla huomioon otetuiksi. Raportti pyrkii vastaamaan tähän toiveeseen lisäämällä avointen yliopistojen ja kesäyliopistojen vuoropuhelua. Tosin monet yhteistyökäytänteet ovat sellaisia, ettei niihin ole mahdollista pureutua avointen yliopistojen ja kesäyliopistojen keskinäisessä vuoropuhelussa vaan ne vaativat tiedekunta-, laitos- ja oppiainetason keskustelua. Käytänteitä pyritään avaamaan mahdollisuuksien mukaan kriittiselle tarkastelulle pohtimalla yhteistyön pullonkauloja sekä sitä, miten käytänteitä voisi kehittää. Raportissa tuodaan esiin myös hyviä esimerkkejä toimivista käytänteistä ja yhteistyöstä. Konkreettisen lähtökohdan selvityksen tekemiselle antoi Suomen kesäyliopistot ry:n yhteistyössä avointen yliopistojen kanssa järjestämä ja opetusministeriön rahoittama laadunvarmistushanke, jonka puitteissa toteutettiin kolme koulutusjaksoa keväällä ja syksyllä 2006 (31. 5. 1. 6., 21. -22. 8. ja 13. 14. 11. 2006). Käytännön vetovastuu koulutuksesta oli Turun avoimella yliopistolla. Koulutus oli osa kesäyliopistojen henkilöstön kehittämisohjelmaa 2005-2006, jonka on rahoittanut opetusministeriö. Selvitys nojautuu ensimmäisen koulutusjakson materiaaliin ja sen kautta esiin tulleisiin pullonkauloihin ja kehittämisideoihin. Marja-Leena Moisala ja Riikka Vanninen ovat tehneet ensimmäisestä koulutusjaksosta ansiokkaat muistiot, joiden pohjalta pullonkaulat ja osa kehittämisideoista ovat nousseet. Myös kahdella jälkimmäisellä koulutusjaksolla noussutta aineistoa on selvityksessä käytetty hyväksi. Raportin on tehnyt FM Sirkku Anttonen. Työtä ohjanneeseen ryhmään kuuluivat Turun avoimesta yliopistosta johtava suunnittelija, osaston johtaja Jorma Rinta-Kanto, korkeakoulusihteeri Marjaana Saartenoja, suunnittelija Katriina Mäkinen ja suunnittelija Jaana Luotonen. Kesäyliopistojen edustajina ohjausryhmässä olivat pääsihteeri Mika Nirvi Suomen kesäyliopistot ry: stä sekä suunnittelija Soili Meklin Kuopion kesäyliopistosta. Raporttia varten on myös haastateltu kesäyliopistojen henkilökuntaa Jyväskylän, Kuopion, Pohjois-Pohjanmaan, Tampereen ja Turun kesäyliopistoissa. Selvityksessä esiin tulevat suorat lainaukset ovat syntyneet näissä haastatteluissa. Kaikille tekstiä kommentoineille ja haastatelluille erittäin lämmin kiitos. Selvityksen on rahoittanut opetusministeriö. Käytänteitä peilataan tärkeimpiin avoimesta yliopista ja vapaan sivistystyön kentästä tehtyihin julkaisuihin. Näitä ovat Koulutuksen arviointineuvoston julkaisu Vapaan sivistystyön oppilaitosrakenne ja palvelukyky (2006), Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisu Suomen avoin yliopisto -Avoimen yliopisto-opetuksen arviointiraportti (2002) sekä Ari Kosken selvitys Avoin yliopisto alueellisena toimijana (2006). Raportissa viitataan myös opetusministeriön julkaisuihin ja muistioihin, joista keskeisin on Elinikäinen oppiminen yliopistoissa -työryhmän muistio vuodelta 2005 (liite -4-
numero 1). Muistion tehtävänä on kartoittaa yliopistojen elinikäisen oppimisen strategiat ja niiden toteutus tutkintoon johtavassa koulutuksessa, selvittää avoimen yliopiston käyttöä tutkintoon johtavassa koulutuksessa ja muussa aikuiskoulutuksessa sekä kartoittaa yliopistojen täydennyskoulutuksen tila, rakenteet ja rahoituspohja (Opetusministeriö 2005, tiivistelmä). Opetusministeriön suositusten lisäksi selvityksessä tukeudutaan avoimen yliopiston foorumin alueryhmän suosituksiin (liite numero 2), jotka on laadittu vuonna 2005. Listaus käsittää 11 alakohtaa alueellisen yhteistyön keskeisistä kehittämisperiaatteista. 2 TAUSTAKSI Suomessa on 19 avointa yliopistoa sekä 20 kesäyliopistoa. Avoimen yliopisto-opetuksen peruselementit ovat tasa-arvotavoite ja toiminnan yliopistollisuus. Avoin yliopisto on osa yliopistolaitosta ja siihen vaikuttavat yliopistolliset arvot, organisaatiokulttuuri sekä toimintakäytännöt. Toisin sanoen yliopistoilla on omat sisäiset reunaehtonsa ja yhteistyösopimuksensa, joihin ei avoimen yliopiston ja kesäyliopiston välisellä vuoropuhelulla voi välttämättä vaikuttaa. Avoin yliopisto on kuitenkin myös osa aikuiskoulutuksen kokonaisuutta, jonka toimintaperiaatteet ja -mallit sekä arvot eroavat yliopistojen periaatteista. Avoin yliopisto toimii sekä yliopiston että aikuiskoulutussektorin rajapinnassa; toimintaympäristö on vaikeasti hallittavissa aikana, jolloin sekä yliopistolaitos että aikuiskoulutus ovat nopeasti muuttuneet. (Kess et al., 36 37.) Avoimen yliopisto-opetuksen laadunvarmistuksen takaa yliopistojen ainelaitosten, tiedekuntien ja avoimen yliopiston kiinteä yhteistyö. Opetusta järjestävällä yliopistolla on aina vastuu opetuksen tasosta, sisällöistä ja koordinoinnista sekä opiskelijoiden rekisteröinnistä ja todistusten antamisesta. Osana yhtenäisen eurooppalaisen korkeakoulujärjestelmän luomista on suomalaisille yliopistoille asetettu vaade kehittää laadunvarmistustaan. Tiukkaan akkreditointijärjestelmään ei Suomessa ole haluttu mennä, vaan yhteisten kansallisten linjausten mukaan jokainen korkeakoulu rakentaa oman laatujärjestelmänsä, jonka sitten Korkeakoulujen arviointineuvosto säännöllisin väliajoin auditoi. Laatujärjestelmän rakentaminen koskee myös jokaista avoimen yliopisto-opetuksen yksikköä yliopistoissa. Tätä työtä ohjaavat pääasiassa emoyliopistojen erilaiset valinnat ja ohjeet, minkä seurauksena järjestelmät tulevat väistämättä olemaan jonkin verran toisistaan poikkeavia. (Korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien auditointi. Auditointikäsikirja vuosille 2005 2007, 6 11.) Myös Elinikäinen oppiminen yliopistoissa -työryhmän suositus numero 3 ottaa kantaa laatuasiaan: Avoimen yliopisto-opetuksen ja sen kehittämisen tulee olla kiinteä osa yliopiston toimintaa. Avoimen yliopisto-opetuksen kehittämislinjojen tulee sisältyä yliopiston kokonaisstrategiaan ja yliopiston laadunhallintajärjestelmän tulee selkeästi kattaa myös avoimen yliopiston toiminnot. -5-
Avoimen yliopisto-opetuksen laadunvarmistuksen perusasiakirjana voidaan pitää toimeenpanosuunnitelmaa, jonka yliopisto hyväksyy vuosittain. Opetusministeriön vuonna 1991 antaman ohjeen mukaan toimeenpanosuunnitelmasta käy ilmi kaikki yliopiston itsensä tai yhteistyössä muiden organisaatioiden kanssa järjestämä avoin yliopisto-opetus. (Opetusministeriö 2005, 28.) Avoimeen yliopisto-opetukseen osallistuu noin 80 000 opiskelijaa vuoden 2005 tilastojen mukaan (taulukko 1). Valtakunnallisesti vuonna 2005 kymmenen suurinta avoimen yliopisto-opetuksen tarjoajaa olivat Jyväskylän (17 236 opiskelijaa), Helsingin (17 044), Turun (8 341), Tampereen (6 874), Oulun (5439), Joensuun (4 393), Lapin (3 942), Kuopion (3 535), Åbo Akademin (4332) avoimet yliopistot sekä Helsingin kauppakorkeakoulun (2 581) avoin yliopisto (taulukko 2). taulukko 1: Avoimen yliopisto-opetuksen opiskelijamäärän kehitys vuosina 1999 2005. Luvut ovat opetusministeriön KOTA -tietokannasta. (www.verkkolomakkeet.info.) Opiskelijamäärä 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Vuosi -6-
Taulukko 2: Avoimen yliopisto - opetuksen netto - opiskelijamäärät yliopistoittain vuonna 2005 (www.verkkolomakkeet.info). Opiskelijamäärä Vapaan sivistystyön lainsäädännössä avoin yliopisto-opetus mainitaan ainoastaan kesäyliopistojen tehtävänkuvauksessa (Koski, 62). Kesäyliopistot ovat kasvattaneet avoimen opetuksen suhteellista osuutta omassa toiminnassaan, vaikkakin kokonaisuudessa kesäyliopistojen rooli avoimen yliopiston valtakunnallisessa toteutuksessa on pienentynyt suhteessa yliopistojen omien organisaatioiden kautta toteutettuun osuuteen. Vapaan sivistystyön oppilaitosten välinen työnjako on keskittänyt avoimen yliopisto-opetuksen roolia kesäyliopistoille, mikä tulee esille lain (632/1998) normatiivisessa ohjauksessa. Kesäyliopistojen rooli avoimen yliopisto-opetuksen toteuttajana onkin kasvanut huomattavasti vapaan sivistystyön oppilaitosten välisessä vertailussa. (Vaherva et al., 146, 152.) Yliopiston ja kesäyliopiston roolijako yliopistopaikkakunnilla on yleisesti vakiintunut siten, että kesäyliopisto välittää muiden yliopistojen opetusta ja paikkakunnalla toimiva avoin yliopisto oman yliopiston opetusta (Kess et al., 91). Vuonna 2003 kesäyliopistot järjestivät vapaan sivistystyön oppilaitosten järjestämästä avoimesta yliopisto-opetuksesta 58 prosenttia. Kansalais- ja työväenopistojen osuus oli 21,9 prosenttia ja kansanopistojen 19,7 prosenttia. (Rönnberg, 119.) Vuonna 2005 avoimen yliopiston opintoja opiskeli kesäyliopistoissa 13 408 opiskelijaa, kansanopistoissa 9 786 opiskelijaa ja kansalais- ja työväenopistoissa 9 570 opiskelijaa (Opetusministeriö 2006a, 40). Samana vuonna kesäyliopistojen järjestämästä avoimesta yliopistoopetuksesta perusopintoja oli 83 prosenttia, aineopintoja 16 prosenttia ja syventäviä opintoja 1 prosentti (Suomen kesäyliopistot ry, 7). Suurimmat avoimen yliopisto-opetuksen tarjoajat vuonna 2005 Suomen kesäyliopistoissa olivat Jyväskylän, Oulun, Helsingin, Joensuun, Kuopion ja Tampereen, Turun, -7-
Lapin, Teatterikorkeakoulun sekä Vaasan avoimet yliopistot (taulukko 3). Taulukko 4 kuvaa eri kesäyliopistojen avoimen yliopisto-opetuksen laajuutta ja profiloi kesäyliopistojen avoimen yliopisto-opetuksen toimintaa. Eniten avoimen yliopistojen opintojaksoja lukumäärällisesti järjestettiin Kuopion, Jyväskylän, Pohjois-Pohjanmaan, Helsingin seudun ja Savonlinnan kesäyliopistoissa. Taulukko 3: Avoimen yliopisto-opetuksen oppiaineiden lukumäärä korkeakouluittain (Suomen kesäyliopistot ry, 16). Hy = Helsingin yliopisto JoY = Joensuun yliopisto JY = Jyväskylän yliopisto KuY = Kuopion yliopisto LaY = LTY = Lapin yliopisto Lappeenrannan teknillinen yliopisto OY = Oulun yliopisto TaY = Tampereen yliopisto TeaK = Teatterikorkeakoulu TY = Turun yliopisto VY = Vaasan yliopisto ÅA = Åbo Akademi Etelä-Karjala Hy JoY JY KuY LaY LTY OY TaY TeaK TY VY ÅA Muu* yhteensä 5 11 7 5 2 1 2 33 Etelä-Pohjanmaa 2 2 1 9 1 5 1 21 Hangö 1 1 11 13 Helsingin seutu 24 3 2 3 2 5 1 1 41 Häme 5 1 7 4 1 9 2 6 1 1 37 Jyväskylä 3 3 5 7 4 2 3 27 Kainuu 1 5 3 3 14 26 Keski-Pohjanmaa 6 1 4 11 Kuopio 1 15 21 1 3 1 2 3 1 48 Kymenlaakso 6 1 3 1 2 13 Lappi 1 2 1 3 4 1 12 Länsi-Suomi 1 8 1 2 1 17 1 31 Mikkeli 3 1 5 6 15 Pohjois-Karjala 2 2 9 1 1 1 1 17 Pohjois-Pohjanmaa 3 3 31 1 15 57 1 111 Päijät-Häme 5 8 8 3 1 7 32 Savonlinna 1 11 5 1 18 Tampere 3 3 3 20 1 30 Turku 1 1 1 1 1 14 1 20 Vaasa 2 5 1 2 1 11 9 2 33 yhteensä 589 * Sibelius-Akatemia 3, Svenska handelshögskolan2, Taideteollinen korkeakoulu 4-8-
Taulukko 4: Avoimen yliopisto-opetuksena järjestetyt opinjaksot (Suomen kesäyliopistot ry, 16). * Ei tilastoituja tietoja Opintojaksojen lkm Osallistumiset ilk Opetustunnit yhteensä Suoritettavat opintoviikot Suoritetut opintopisteet Etelä-Karjala 95 1371 2958 1314 998 Etelä-Pohjanmaa 61 802 1605 1498 150 Hangö 58 845 1296 * * Helsingin seutu 154 4977 5261 4327 4760 Häme 108 1836 2301 2692 842 Jyväskylä 324 2403 3720 4322 1266 Kainuu 133 1076 4003 5645 3699 Keski-Pohjanmaa 34 380 1295 1000 121 Kuopio 328 5996 4697 6994 1254 Kymenlaakso 45 838 1064 915 235 Lappi 51 424 725 535 177 Länsi-Suomi 105 1623 2662 4557 603 Mikkeli 45 1104 1546 1898 562 Pohjois-Karjala 102 1384 1637 0 2148 Pohjois-Pohjanmaa 312 5156 10620 7543 2521 Päijät-Häme 123 2465 1533 3127 76 Savonlinna 149 1360 899 474 307 Tampere 115 2013 3619 6060 421 Turku 65 1008 2274 1377 817 Vaasa 93 1237 1996 2151 0 yhteensä 2500 38298 55711 55429 20957 Keskimäärin 125 1915 2786 2771 1048 Avointen yliopistojen ja kesäyliopistojen yhteistyötä määrittävät monet tekijät: alueellinen yhteistyö, kehittämishankkeet, suunnitteluyhteistyö ja yhteistiedotus. Yhteistyöhön liittyvät elimellisesti myös toimivat henkilösuhteet sekä asenneilmasto avointen yliopistojen sekä kesäyliopistojen henkilökunnan välillä. Avointa keskustelua on lisätty viime vuosina, josta esimerkkinä on muun muassa tämän selvityksen pohjana oleva laadunvarmistushanke. Valtakunnalliselle yhteistyölle luo edellytyksiä avoimen yliopiston foorumi, jossa ovat edustettuina kaikkien yliopistojen avoimet yliopistot. Foorumilla on työryhmiä, joista kesäyliopistojen ja muun vapaan sivistystyön kanssa tehtävän yhteistyön kannalta merkittävin on alueryhmä. Alueryhmässä ovat edustettuina aikuisoppilaitosten kanssa tehtävän yhteistyön kannalta keskeiset avoimet yliopistot: Helsingin, Joensuun, Jyväskylän, Kuopion, Oulun, Taideteollisen korkeakoulun, Tampereen ja Turun avoimet yliopistot. Ryhmän toiminta käynnistettiin vuonna 2003. Alueryhmän toiminnalle lähtökohdan antoi 4. 4. 2003 hyväksytty avoimen yliopiston valtakunnallinen strategia. Tässä asiakirjassa on kolme alueellisen yhteistyön kehittämisen periaatetta: -9-
Avoin yliopisto-opetus toteutetaan monimuotoisena opetuksena aikuiskoulutuksen joustavassa yhteistyöverkostossa, jonka keskeisiä toimijoita ovat kansalaisopis tot, kansanopistot ja kesäyliopistot. Avoin yliopisto lisää yhteistyötä alueellisten toimijoiden kanssa paikallisten koulutustarpeiden kartoituksessa, koulutuksen suunnittelussa, laatukriteerien luomisessa, tukipalvelujen käyttökoulutuksessa sekä oppivien alueiden kehittämistyössä. Avoin yliopisto kytketään oman yliopistonsa aluestrategian osaksi. Kukin yliopisto sopii alueellisten toimijoiden kanssa maakunnan, seutukunnan tai kielialueen tarpeiden ja erityispiirteiden perusteella parhaaksi katsomastaan toimintamallista. Yhtenä pontimena alueryhmän työlle on ollut yliopistolakiin kirjattu niin sanottu kolmas tehtävä, joka korostaa yliopistojen uudenlaista aktiivisuutta alueellisessa toiminnassa. Tämän aktiivisuuden yhtenä ilmentymänä ovat olleet niin sanotut maakuntakorkeakoulut, jotka käytännössä ovat olleet uudenlaisten verkostojen rakentamista yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja muiden toimijoiden kesken. Avoin yliopisto on näissä kehittelyissä ollut keskeisessä asemassa. Lisäksi aluetoimintaan ovat vaikuttamassa maakunnallisten yliopistokeskusten voimakas kehittäminen. Alueryhmä on muun muassa työstänyt ohjeistusta yhteistyösopimusten, markkinoinnin ja toimintakäytänteiden yhdenmukaistamiseksi. Lisäksi alueryhmä on järjestänyt vapaan sivistystyön toimijoiden keskusjärjestöjen kanssa kuulemistilaisuuksia, joissa on käyty läpi ajankohtaisia yhteisiä asioita. Elinikäinen oppiminen yliopistoissa -työryhmä toteaa suosituksessaan numero 9: Koulutuksen tasa-arvon ja saavutettavuuden parantamiseksi yliopistojen ja vapaan sivistystyön yhteistyötä kehitetään edelleen. Yliopistot määrittelevät osana elinikäisen oppimisen strategiaa tämän yhteistyön tavoitteet ja toimintamuodot ottaen huomioon vapaan sivistystyön oppilaitosten tarjoamat yhteistyömahdollisuudet. Avoimen yliopiston foorumi ja vapaan sivistystyön yhteisjärjestö (VSY, ml. kesäyliopistot) tiivistävät yhteistyötään, erityisesti alue- ja paikallistasolla. Niin ikään tiedotuskanavana toimii valtakunnallinen tietopalvelu Avoinyliopisto.fi, jossa on keskitetysti tiedot kaikissa avoimissa yliopistoissa järjestettävästä opetuksesta. Tavoitteena on, että kaikki opetus- ja tilastotiedot olisivat entistä läpinäkyvämpiä ja yhteismitallisempia ja samoin kriteerein tuotettuja. Palvelun ytimen muodostaa tietokanta, johon avoimet yliopistot päivittävät tietojaan. Verkkopalvelu on ollut käytössä vuodesta 1998. Vuonna 2006 verkkopalvelussa käynnistettiin uudistus, jossa palvelun sisältöä uudistetaan ja ylläpidon vaatimaa työtä vähennetään. Uudistuneen palvelun tehtävä on seuraavanlainen: Avoinyliopisto.fi on valtakunnallinen kansalaisille suunnattu avoimen yliopisto-opetuksen tietopalvelu. Se kokoaa yhteen kaiken opetustiedon, antaa perustiedon toiminnasta ja ohjaa tarkempien tietolähteiden luokse. (Avoinyliopisto.fi-palvelun sisältökonseptin määrittely, 4 6.) Uudistuksella pyritään myös yhtenäistämään terminologiaa: enää ei puhuta SUVI- tai Avoin.net-palvelusta, vaan -10-
yhdestä Avoinyliopisto.fi -tietopalvelusta. Palvelun sivuilta löytyy myös oma osionsa yhteystyöoppilaitoksille. 3 OPETUSTARJONNAN SUUNNITTELU Avointen yliopistojen opetustarjonta muodostuu yhteistyössä tiedekuntien, avoimen yliopiston sekä yhteistyöoppilaitosten kanssa. Opetustarjonnan suunnittelu ja toteutus on ollut perinteisesti tarjontavoittoista. Tavoitteena on jatkossa siirtyä tarjontapainotteisesta opetustarjonnasta kysyntävoittoisempaan tarjontaan. Haasteena on saada selville väestön koulutustarpeet. Yleiset, esimerkiksi verkossa toteutettavat kyselyt, antavat vain viitteitä siitä, mitkä aiheet kiinnostavat opiskelijoita. Aikuisopiskelijat ovat kiinnostuneita monestakin alasta ja aiheesta. Kynnys opiskelun aloittamiseen voi kuitenkin olla suuri, vaikka opiskelijalla olisi kiinnostusta ja motivaatiota opintoihin, sillä aikuisopiskelijat harkitsevat tarkkaan miten opinnot vaikuttavat perheeseen, työhön ja harrastuksiin. Kysyntävoittoisen opetustarjonnan haasteita ovat myös reagointi yhteiskunnassa ilmeneviin muutoksiin sekä koulutustarpeiden ennakointi. Tämän takia koulutustarpeet pitäisi selvittää systemaattisesti tietyin väliajoin, esimerkiksi parin vuoden välein. Yleisten kartoitusten rinnalla olisi toteutettava myös kohderyhmä- ja alakohtaisia tarveanalyysejä, joiden avulla saadaan tarkempaa tietoa koulutettavien kiinnostuksen kohteista. Opetustarjonta muodostuu useimmiten siten, että etä- ja monimuoto-opetusta järjestävät avoimet yliopistot lähettävät vanhoille ja/tai mahdollisille uusille yhteistyöoppilaitoksille opintotarjontaesitteen yleensä loppuvuodesta, jossa kerrotaan opetustarjonnan lisäksi opetusmuodoista, maksuista ja opetusyhteistyön käytännöistä. Yhteistyöoppilaitokset hakevat harkintansa mukaan opintojen järjestämisoikeutta loppuvuodesta. Yliopiston eri tiedekunnat käsittelevät opetusehdotukset. Hyväksymispäätöksen jälkeen yhteistyöstä laaditaan sopimus avoimen yliopiston ja kesäyliopiston välille. Yksialaisissa avoimissa yliopistoissa aikataulu on edellä kuvattua joustavampi; opetustarjonta suunnitellaan pääsääntöisesti silloin, kun yhteistyöosapuoli ottaa yhteyttä avoimeen yliopistoon. Opetustarjonta määritellään yleensä vuodeksi kerrallaan. (Koski, 62 63.) Avoimissa yliopistoissa käytetään erilaisia opetusmuotoja. Vuoden 2003 tilastojen mukaan opetuksesta lähiopetusta oli 56,2 prosenttia, monimuoto-opintoja 33,3 prosenttia, verkko-opetusta 5,7 prosenttia ja itsenäisiä opintoja 4,5 prosenttia (Koski, 67 68). Verkko-opetuksen rooli puhututtaa yhteistyöoppilaitoksia; keskustelua herättää se, mikä yhteistyöoppilaitoksen rooli tulee olemaan verkko-opetuksessa. Onkin tarpeen kehittää uusia opetuksen malleja. Yhtenä esimerkkinä uusista malleista on Helsingin yliopiston avoimen yliopiston, Turun yliopiston avoimen yliopiston sekä Kansalais- ja työväenopistojen liiton verkkoavusteisten opintojen Kaveri-hanke (Kansalais- ja työväenopistot verkkoavusteisen avoimen yliopisto-opetuksen järjestäjinä), joka toteutettiin -11-
vuosina 2002 2004. Mallissa yhdistyvät opistojen perinteinen opintoryhmätoiminta, tuutorointi ja jossain tapauksissa luento-opetus sekä opetuksen tueksi otetut verkkoelementit. Hankkeessa kokeiltiin kolmea erilaista mallia: 1) verkkotuettuja monimuoto-opintoja 2) verkkotuettuja monimuoto-opintoja opistoverkon järjestämänä sekä 3) opiston järjestämää atk-tuutorointia verkkokurssin tukena. Verkkotuetut opinnot ovat saaneet hyvää palautetta opiskelijoilta, opettajilta sekä opistoilta. Hankkeen johtopäätöksinä todettiin muun muassa, että verkkovälitteisten opintojen tarjontaa tulee kehittää, mutta samalla opisto-opetuksessa on tärkeää säilyttää myös kasvokkainen ryhmäopetus. Myös toiminnan organisoiminen alueellisiksi verkostoiksi mahdollistaa opintotarjonnan laajentamisen. Opiskelijoiden perehdyttäminen tietoyhteiskuntataitoihin on nähtävä avoimen yliopiston ja vapaan sivistystyön oppilaitosten tärkeänä tehtävänä tulevaisuudessa. Paikallisilla tuutoreilla on tärkeä merkitys opiskelijoiden tukemisessa. On myös tärkeää perehdyttää ja sitouttaa opistojen vakinainen henkilöstö verkkoavusteiseen opetukseen. (Kansalais- ja työväenopistojen liitto, 3, 5, 14 16.) Myös yliopistot, etenkin Suomen Virtuaaliyliopistojen verkosto, pyrkivät kehittämään perusopetusta verkko-opetuksen suuntaan. Avoimen yliopiston foorumin alueryhmä viittaa tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöön suosituksessa numero 11 seuraavalla tavalla: Avoimen yliopisto opetuksen alueellisen saavutettavuuden turvaamiseksi avoimet yliopistot kehittävät tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöä ja lisäävät yhteistyötä verkko-opetuksen kehittämisessä. Suomen virtuaaliyliopiston ja aikuisoppilaitosten verkoston kanssa käynnistetään yhteisiä kehittämishankkeita. Kesäyliopistossa on ollut myös kiinnostusta järjestää väyläopintoja. Väylällä tarkoitetaan mahdollisuutta päästä siirtymään yliopiston tutkinto-opiskelijaksi avoimen yliopiston opintojen perusteella. Opintojen ennakoitavuus sekä tutkinto-opiskelijaksi siirtymisen mahdollisuus antavat lisäarvoa opinnoille. Väylä määriteltiin avoimen korkeakoulun toimikunnan mietinnössä vuonna 1981 muotoon, josta selviävät sen perusperiaatteet: Ei valintakuulusteluja, jos on suorittanut vaaditut opinnot avoimessa korkeakoulussa ja että yliopisto vastaa näin valittavien määrästä ja hyväksymisen perusteista. Helsingin yliopiston Avoimen korkeakouluopetuksen tutkintotyöryhmä vuodelta 1983 linjasi sisäänpääsyn kriteereitä nimeämällä väylän vaatimukseksi vähintään 60 opintoviikon suoritukset. Opetusministeriö asetti vuonna 1995 työryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää edellytykset, joilla yliopistot myöntäisivät tutkinnonsuorittamisoikeuden avoimessa yliopistossa vaaditut opinnot suorittaneille ilman erillistä valintaa. Toimeksianto liittyi opetusministeriön ja yliopistojen vuosien 1996 1999 välisiin tulossopimuksiin. Tavoitteena oli saada väylä osaksi tulosohjausprosessia. Työryhmän selvitykseen perustuen opetusministeriö otti määrällisen tavoitteen asettamisen osaksi yliopistojen tulosneuvotteluja. Tästä lähtien yliopistot ovat asettaneet sopimuskausiksi yhteensä noin 1000 opiskelijan väylätavoitteen. Vuodesta 2003 yliopistoilta on kerätty väylää koskevaa tarkentavaa tietoa. (Opetusministeriö 2005, 38 39.) Turun yliopistossa on käynnissä opetusministeriön rahoittama tutkimus, jossa sel- -12-
vitetään avoimen yliopiston väylän ja muiden aikuisten sisääntuloreittien tilannetta ja ehtoja eri yliopistoissa. Tutkimuksen perusteella voidaan alustavasti sanoa, että ne yliopistot ja koulutusalat, joissa väylä vetää, ovat kehittäneet sitä osana opiskelijavalintojaan. Niissä yliopistoissa, joissa väylä on muista valintakäytänteistä irrallinen ilmiö, se toimii varsin huonosti ja siihen liittyy negatiivisia mielikuvia. (Opetusministeriö 2005, 39.) Väylän toimivuudessa on kirjavuutta, edelleen se näyttää toimivan parhaiten pienemmissä yliopistoissa (taulukko 5). Yliopistoilla on myös erilaisia tiedekunta- ja oppiainetason strategioita. Elinikäinen oppiminen yliopistoissa -työryhmä viittaa väyläkysymyksiin suosituksissaan numero 6 ja 15: Yliopistot tekevät vähintään kolmivuotiskausittain tarkistettava kokonaissuunnitelman avoimen yliopistokoulutuksen tarjonnasta ja sen käytöstä opiskelijavalinnassa. Yliopistokohtaiset väylän tavoiteluvut määritellään yliopiston tulossopimuksissa koulutusalakohtaisesti. (Num. 6.) Avoimen yliopiston väylää kehitetään valtioneuvoston periaatekannanoton mukaisesti. Tavoitteena on väylän kautta tapahtuvan opiskelijavalinnan laajentaminen sekä joustava käyttö alueellisten ja tilannekohtaisten koulutustarpeiden tyydyttämiseksi. Opiskelijan oikeusturvan kannalta on olennaista, että tutkinto-opiskelijaksi valikoituminen tapahtuu pääsääntöisesti jo siinä vaiheessa, kun hänellä on kohtuullinen määrä avoimessa yliopistossa suoritettuja opintoja (esim. 45 op hyvin tiedoin suoritettuja pääaineen opintoja). (Num. 15.) Taulukko 5: Väylän kautta valittujen opiskelijoiden määrä yliopistoittain vuonna 2005 (www.verkkolomakkeet.info). Opiskelijamäärä -13-
Opetustarjonnan pullonkauloja ja ehdotuksia käytänteiden kehittämiseen: 1. Tarvekartoitus Pullonkaula: Tarvekartoituksia ei tehdä tarpeeksi systemaattisesti eikä koulutuskysynnän koko kirjoa näin ollen saada selville. Kehitettävää: Tarvittaisiin eriytyneempää, kohderyhmittäin tehtävää analyysiä. Myös tarvekartoituksen menetelmiä tulisi kehittää. 2. Työnjako ja käytänteet Pullonkaula: Avoimien yliopistojen ja kesäyliopistojen työnjako ja käytänteet vaihtelevat yliopistoittain ja jopa suunnittelijoittain. Esimerkiksi opetuksen järjestämisen hankalat käytännöt saattavat vaikuttaa koko oppiainetarjontaan. Kehitettävää: Kansallista vuoropuhelua tulisi tiivistää Suomen Kesäyliopistot ry:n sekä avoimen yliopiston foorumin ja erityisesti foorumin alueryhmän kanssa. Vuoropuhelun avoimuus myös yksittäisten avointen yliopistojen ja kesäyliopistojen suunnittelijoiden kesken tulisi nähdä tärkeänä. 3. Yhteistiedotus Pullonkaula: Yhteistiedotuksen ongelmallisuus. Tietosuojaongelmista johtuen avointen yliopistojen on vaikeaa luovuttaa tietoja omista opiskelijoista toisille organisaatioille. Niin ikään kilpailuasetelma vaikuttaa tiedotuskäytänteisiin. Esimerkiksi äärimmäisissä tapauksissa kesäyliopistoa on kielletty tiedottamasta toisen yliopiston aineopinnoista, koska se antaisi liikaa kilpailuetua. [ ] Kesäyliopistot eivät edes tiedä, ketkä ovat suorittaneet esim. perusopinnot loppuun, koska tietoja ei kesäyliopistoille ilmoiteta. Toisaalta tieto voisi olla käyttökelpoista esim. siinä tapauksessa, että keskeyttäneille opiskelijoille annettaisiin opintojen ohjausta. Myös markkinointimielessä tieto voisi olla käyttökelpoista: kesäyliopiston järjestäessä harvinaisempaa aineopintokokonaisuutta olisi tarkoituksenmukaista pyrkiä tavoittamaan kaikki alueella perusopinnot suorittaneet. Joskus myös tapahtuu sitä, että avoimet tiedottavat suoraan opiskelijoille. Yhteistyöoppilaitosta ei kuitenkaan voi ohittaa, koska sillä on myös omat käytäntönsä, josta opiskelijan on oltava tietoinen. Kehitettävää: Avoin yliopisto voi itse tiedottaa opiskelijoille tulevista opinnoista yhteistyöoppilaitoksissa. Avointen yliopistojen keskinäistä yhteistyötä olisi myös tarkoituksenmukaista lisätä. Tästä esimerkkinä Satakunnan avoimen yliopiston koulutustarjonnasta julkaistu koulutuskalenteri, jossa esitellään kaikki maakunnassa tarjottava avoin yliopisto-opetus (Avoimen yliopiston yhteistyöverkosto Satakunnassa -hanke, http://kultmais.utu.fi/avoinsatakunta/tiedostot/koulutuskalenteri-kevät07.pdf). -14-
4. Tarjonnan alueellinen päällekkäisyys Pullonkaula: Avoimen yliopisto-opetuksen oppiaineissa saattaa alueellisesti olla tarjonnan päällekkäisyyttä. Kehitettävää: Alueen oppilaitosten yhteistyötä tarjonnan suunnittelussa on kehitettävä. Elinikäinen oppiminen yliopistoissa -työryhmä toteaa suosituksessaan numero 7 seuraavaa: Avoimen yliopiston tarjonta rakentuu kunkin yliopiston profiilin mukaisesti. Valtakunnallista yhteistyötä avoimen yliopisto-opetuksen tarjonnan suunnittelussa ja toteutuksessa tulee lisätä ja päällekkäisyyttä vähentää. Yhteistyötä koordinoi avoimen yliopiston foorumi, jossa ovat edustettuina kaikki avointa yliopisto-opetusta järjestävät yliopistot. 5. Opetustarjonnan suunnittelu ja tiedottaminen Pullonkaula: Opetuksen suunnittelu aloitetaan jossain avoimissa yliopistoissa suhteellisen myöhään ja prosessi on turhan byrokraattista. Tämä aiheuttaa sen, ettei opinnoista tiedottamiseen ja niiden markkinointiin tai opettajien rekrytointiin ole tarpeeksi aikaa. Kehitettävää: Kesäyliopistot toivovat saavansa avoimilta yliopistoilta tiedot niille myönnettävästä opetuksesta jo alkukeväästä, helmi-maaliskuussa. Kesäyliopistojen tulisi niin ikään voida tehdä aloitteet järjestettävästä opetuksesta avoimille yliopistoille nykyistä aiemmin. Suunnitteilla oleva opetustarjonta tulisi laittaa verkkoon näkyville, jotta tieto olisi paremmin saatavilla. 6. Pidempiaikaiset opetustarjontatiedot ja avoimen väylä Pullonkaula: Opintotarjonnan sekä väyläkriteerien määritteleminen vuodeksi kerrallaan ei mahdollista pitempiaikaista opintojen suunnittelua. Kehitettävää: Olisi toivottavaa, että oppiainetarjonta määriteltäisiin kerralla pitemmälle aikavälille. Esimerkiksi aineopintoja toivottaisiin opetusohjelmaan, jotta opintojen jatkuvuus pystyttäisiin turvaamaan. On esitetty myös toivomus, että väyläkriteerien tulisi olla pysyvämpiä. Elinikäinen oppiminen yliopistoissa -työryhmä toteaa suosituksessaan numero 18 seuraavaa: Työelämässä jo olevan väestön opiskelumahdollisuuksien lisäämiseksi tutkinnon suorittaminen ns. avoimen väylän kautta tehdään entistä joustavammaksi hyödyntämällä opetuksen järjestämisessä avoimen yliopiston toimintamuotoja ja organisaatiota. Samalla kehitetään malleja aiemmin opitun tunnistamiseksi ja tunnustamiseksi. Lisäksi yliopisto voi oman harkintansa mukaan tarjota avoimen yliopistonsa kautta alueellisiin tai koulutuspoliittisiin tarpeisiin perustuen kandidaatintutkintoon johtavia opintoja ensisijaisesti jo työelämässä mukana oleville aikuisille niillä aloilla, jotka yliopisto itse määrittelee ja jotka sisältyvät sen koulutusvastuisiin. Näin tarjotaan mahdollisuus aikuisiällä koulutustason nostoon tai ammatilliseen uudelleensuuntautu- -15-
suuntautumiseen. Yliopistot päättävät opiskelijoiden tutkinto-opiskelijoiksi ottamisesta ja valinnasta työryhmän ehdottamia periaatteita soveltaen (ks. suositus 6) (Tässä raportissa sivulla 12). Tiedekunta tai vastaava elin valitsee opiskelijat pääsääntöisesti opintojen alkuvaiheessa, ja opinnot suoritetaan tiedekunnan ohjauksessa ja valvonnassa. Tiedekunta antaa myös tutkintotodistuksen. Kandidaatintutkinnon jälkeen opiskelija voi hakea tiedekunnan vahvistamien valintamenettelyjen kautta maisteriopintoihin tai -ohjelmiin. Strategian seuraamiseksi, laadun varmistamiseksi sekä opiskelijan oikeusturvan takaamiseksi on välttämätöntä, että yliopisto ennalta päättää, mitä tutkintoja avoimen yliopiston kautta voidaan suorittaa. Esimerkki toimivasta alueellisesta väyläratkaisusta on Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston, Lapin avoimen yliopiston sekä Lapin yliopiston välille solmittu 3-vuotinen (2006-2009) sopimus avoimen väylästä. Väylä yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan avautui syksyllä 2006. Opiskelijat voivat opiskella pääaineenaan hallintotieteitä ja sivuaineinaan sosiaalityötä, julkisoikeutta sekä hyvinvoinnin ja terveyden sosiologiaa. Väyläopintoihin hakeutui kaiken kaikkiaan 200 opiskelijaa pääosin lehti-ilmoitusten ja lehdistötiedotteiden avulla. Vaadittavan määrän opintokokonaisuuksia suoritettuaan opiskelija voi hakeutua Lapin yliopiston yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan hallintotieteitä osallistumatta valintakokeisiin. Valinta tehdään suoritettujen avoimien yliopisto-opintojen perusteella. Valintaperusteet vahvistetaan kalenterivuosittain, mitä on myös korostettu opiskelijoille. Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston Oulun toimipaikka koordinoi opetusta, mutta mukana toteutuksessa ovat kaikki kesäyliopiston viisi toimipaikkaa: Oulu, Kuusamo, Pyhäjärvi, Raahe ja Ylivieska. Opinnot toteutetaan etäopetusta hyödyntäen siten, että opetus välitetään Oulusta videoneuvottelulaittein Kuusamoon, Nivalaan (yhdistyneenä Pyhäjärven ja Ylivieskan opetus) ja Raaheen. Opiskelussa käytetään hyväksi Optimaoppimisympäristöä tiedotuksessa ja oppimateriaalin jaossa. Etuna sekä kesäyliopiston että opiskelijoiden näkökulmasta on se, että nyt opinnot on vahvistettu kolmeksi vuodeksi eteenpäin sen sijaan, että opetusoikeudet haettaisiin aina vuodeksi kerrallaan. Opiskelijat voivat nyt suunnitella opintojaan pitemmälle ajalle.videoneuvotteluopetuksen koordinointi ja sen tarvitsema yhteistyöverkoston luonti toteutetaan ESR-rahoitteisen Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston osaamiskeskus -hankkeen puitteissa. Hankkeessa kehitetään kesäyliopiston toimintatapoja tarjota opiskelijoille ohjausta ja neuvontaa. Keskeisessä osassa on videoneuvotteluna toteutettavan koulutuksen opetusmenetelmien mallintaminen sekä monipisteopetuksen vaatimien opetusvälineiden ja verkkoyhteyksien testaaminen ja käyttöönotto. 7. Sopimukset Pullonkaula: Sopimuksessa ei aina ilmaista tarkasti, mitä yhteistyöoppilaitokselta edellytetään opetuksen järjestäjänä. Kehitettävää: On tärkeää ilmoittaa sopimuksessa selkeästi, mitä opetuksen järjestäjältä edellytetään, esimerkiksi edellytetäänkö tenttikirjallisuuden hankkimista yhteistyössä -16-
alueen kirjaston kanssa. Tenttikirjojen saatavuutta on mahdollista helpottaa lisäämällä valinnaisuutta sekä käyttämällä sähköisiä aineistoja. Vuoden 2006 aikana on käyty valtakunnallisia neuvotteluja opetusministeriön ja Kansallisen elektronisen kirjaston FinE- Libin kanssa ehdoista, joiden avulla avointen yliopistojen opiskelijoille taataan pääsy sähköisiin tietokantoihin. Tämä saattaa toteutua vuoden 2007 aikana. 8. Verkko-opintojen rooli Pullonkaula: Yhteistyöoppilaitosten rooli verkko-opintojen järjestäjänä on herättänyt keskustelua. Mihin yhteistyöoppilaitoksia tarvitaan verkko-opinnoissa? Keskustelua tulisi herättää siitä, mikä verkko-opetuksen rooli tulee olemaan tulevaisuudessa. Välillä tulee tunne, että opintoja monimuotoistetaan ja laitetaan verkkoon keinotekoisesti lähiopetuksen kustannuksella. On aineita, joita ei saa kuin monimuoto- tai verkkoopintoina. [ ] Opiskelijoilta tulee palautetta, että he haluavat lähiopetusta. Yhteistyöoppilaitoksella ei ole kuitenkaan taloudellisia mahdollisuuksia järjestää lähiopetusta esim. monimuoto-opetuksen oheen. Kehitettävää: Yhteistyöoppilaitoksen on mahdollista räätälöidä kysynnän mukainen malli verkko-opinnoista, joista esimerkkinä Kaveri-opinnot. -17-
4 OPINTOMAKSUJEN MÄÄRÄYTYMINEN Opintomaksujen määräytyminen perustuu opetusministeriön asetukseen. Opetusministeriö on antanut 20. 12. 2006 uuden asetuksen yliopiston suoritteista perittävistä maksuista (Opetusministeriö 2006b). Asetus on ensi vaiheessaan voimassa 30. 6. 2007 asti. Uuden asetuksen 5 :ssä sanotaan seuraavaa: Opetus ja kuulustelut ovat maksuttomia koulutus- ja kulttuuritoimintaan liittyvistä syistä. Maksu peritään opetuksen järjestämiseen liittyvistä opiskelijapalveluista omakustannusarvon mukaan. Maksu peritään myös opetuksen erityis-järjestelyistä ja oppimateriaaleista omakustannusarvion mukaan. Avoimen yliopisto-opetuksen maksulliset suoritteet on tarkemmin lueteltu asetuksen liitteessä. (Katso liite numero 3. Asetuksen liitteessä on nyt ensimmäisen kerran listattu se, mistä asioista maksua voidaan periä.) Perittävän maksun suuruus ja sen vastineena saatavat palvelut on ilmoitettava avointa yliopisto-opetusta tarjottaessa. Muun oppilaitoksen yliopistolta tilaamista avoimen yliopisto-opetuksen toteuttamiseen liittyvistä suoritteista peritään maksut omakustannusarvon mukaan. Asetuksesta tehdyssä muistiossa korostetaan, että avointen yliopistojen on ilmoitettava perittävien maksujen suuruus ja niiden vastineena saatavat palvelut sekä omassa tiedotuksessaan että Avoinyliopisto.fi-verkkopalvelussa. Muistiossa todetaan myös, että tilanteissa, joissa yliopistot tekevät avoimeen yliopisto-opetukseen liittyvää yhteistyötä muiden oppilaitosten kanssa, peritään siitä syntyvistä suoritteista maksut omakustannusarvon mukaisesti. (Opetusministeriö 2006c, 7.) Uusi asetus noudattaa pääpiirteissään opetusministeriön päätöstä avoimesta korkeakouluopetuksesta korkeakouluissa perittävistä maksuista (83/1993). Vasta muutaman viikon voimassa olleen asetuksen vaikutuksista maksukäytäntöihin ei voi vielä tässä vaiheessa sanoa mitään. Asetus pyrkii selkeyttämään nykyistä käytäntöä ja se on suora vastaus Elinikäinen oppiminen yliopistoissa -työryhmän suositukseen numero 13. Kyseinen suositus edellyttää: Opiskelijamaksujen pohjana on omakustannusarvolaskelma. Periaatteiden, joilla maksut peritään, tulee olla selkeät ja dokumentoidut kaikissa yliopistoissa. Avoimesta yliopisto-opetuksesta perittävät maksut on ilmoitettava asiakkaille sekä valtakunnallisessa verkkopalvelussa (avoinyliopisto.fi) että yliopistojen omassa tiedotuksessa kuluttajalainsäädännön edellyttämällä tavalla. Opetusministeriön maksupäätös päivitetään asetukseksi ja samalla tarkistetaan sen sisällön ajanmukaisuus. Vapaata sivistystyötä koskevan lainsäädännön mukaan opiskelijoilta voidaan periä kohtuullisia maksuja opetuksesta, mutta määräytymisen kriteerit ovat epäselvät, koska opetuksen järjestäjän taloudelliset edellytykset vaikuttavat maksujen tasoon. Maksut vaihtelevat erittäin paljon yhteistyöoppilaitoksissa alueittain ja oppilaitosmuodoittain. -18-
Vaihtelevuuden suuri kirjo ei luo edellytyksiä tasa-arvoisten mahdollisuuksien kehittymiselle. (Opetusministeriö 2005, 37 38.) Kesäyliopistot saavat lakisääteistä laskennallista valtionosuutta opetustuntien mukaan. Opetustuntien laskenta perustuu kesäyliopistojen yhteiseen ohjeistukseen vuodelta 1998, jonka opetusministeriö on hyväksynyt. Ohjeistuksessa ei ole huomioitu tarpeeksi verkko- tai monimuoto-opetuksen kustannuksia. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että verkko- ja monimuoto-opetuksen tarjonta on lisääntynyt koko ajan. Tätä epäkohtaa paikkaamaan on perustettu uusi tuntien laskentatyöryhmä, jonka tekee ehdotuksen opetusministeriölle uudesta valtionosuuden laskentaperusteesta vuoden 2007 aikana. Opintomaksujen määräytymisen pullonkauloja ja ehdotuksia käytänteiden kehittämiseen ovat: 1. Maksujen määräytymisen perusteet sekä terminologia epäselviä Pullonkaula: Palvelumaksujen määräytymisen perusteet ovat epäselvät. Eri avoimissa yliopistoissa puhutaan maksuista eri termein (esim. palvelumaksu, rekisteröintimaksu, ilmoittautumismaksu). Kehitettävää: Maksujen määräytymisen periaatteet on ilmoitettava Avoinyliopisto. fi-verkkopalvelussa. On myös pyrittävä yhtenäistämään maksutermejä. 2. Maksujen sitominen opinto-oikeuteen/lukukauteen Pullonkaula: Opiskelijan kohtaaman kokonaishinnan määrittelyä vaikeuttaa se, että osa avoimista yliopistoista sitoo maksut lukukausiin opinto-oikeuden kestoajan sijaan. Kehitettävää: Toivottavaa on, että avoimissa yliopistoissa otettaisiin käyttöön yhteinen käytäntö opinto-maksujen sitomiseen opiskelijalle myönnetyn opinto-oikeuden kestoon mieluummin kuin lukukauteen. -19-
5 OPETUSHENKILÖSTÖN REKRYTOINTI JA PALKKAUS Opetushenkilöstöllä viitataan tässä luvussa sekä opettajiin että tuutoreihin. Avointa yliopisto-opetusta toteuttavat useimmiten sivutoimiset opettajat. Päätoimista opetushenkilöstöä avointa yliopisto-opetusta varten on kuudessa yliopistossa. Merkittävin määrä omaa opetushenkilöstöä avointa yliopisto-opetusta varten on Jyväskylän ja Helsingin avoimissa yliopistoissa. (Opetusministeriö 2005, 28.) Yliopisto- ja tiedehallinnon tarkentavassa virkaehtosopimuksessa on sovittu sivutoimisen tuntiopettajan palkkauksesta seuraavaa: Sivutoimisen tuntiopettajan tehtävien vaativuus arvioidaan sen mukaan, millä vakinaisen opettajan nimikkeellä vastaava opetus muutoin annetaan. Yksinkertainen tuntipalkka saadaan jakamalla vastaavan viran vuosipalkka luvulla 1600. (Wilenius, 9.) Tuutori toimii opintoryhmän vetäjänä ja opiskelun ohjaajana. Avoimet yliopistot järjestävät useimmiten koulutusta monimuoto-opetuksen tuutoreille sekä auttavat mahdollisuuksien mukaan yhteistyöoppilaitoksia tuutoreiden etsinnässä. Opettaja tai tuutori täytyy useimmiten hyväksyttää yliopistossa joko oppiaineessa tai tiedekunnassa. Joskus pätevyysvaatimukset ovat kuitenkin niin korkealla, että opettajia on hankala löytää tai opetuksesta tulee liian kallista toteuttaa. Opetushenkilöstön palkkauksen suhteen avoimet yliopistot suosittavat noudattamaan emoyliopistojen palkkausperusteita, mikä aiheuttaa kirjavuutta maksuissa. Opetushenkilöstön palkkauksen ja rekrytoinnin pullonkauloja ja ehdotuksia käytänteiden kehittämiseen ovat: 1. Tiedot opettajista ja tuutoreista Pullonkaula: Ongelmallisena on koettu se, että kesäyliopistoiden pitäisi nimetä osassa avoimia yliopistoja opettajat ja tuutorit opintokokonaisuuksiin jo opetusaloitevaiheessa. Kehitettävää: Tietoja ei tarvitsisi ilmoittaa avoimille yliopistoille vielä siinä vaiheessa kun opetusaloitteita tehdään. 2. Tuutoreiden rekrytointi Pullonkaula: Yliopistopaikkakuntien ulkopuolisilla alueilla sekä tietyillä tieteenaloilla tuutoreiden saaminen on hankalaa. Kehitettävää: Yliopistojen jatko-opiskelija- ja alumnitietoja sekä alueellisia tuutorpankkeja toivottaisiin hyväksikäytettävän tuutoreiden rekrytoimisessa. 3. Opettajien ja opetuksen laatu Pullonkaula: Opettajia koskevaa opiskelijapalautetta ei aina huomioida laitoksella tar- -20-