KIRJALLINEN KYSYMYS 166/2006 vp Kansalaisten oikeusturva karhunmetsästyksen tutkinnassa Eduskunnan puhemiehelle Poliisi on tutkinut karhunmetsästystä Pohjois- Karjalassa. Tutkinta on ollut laajaa ja kohdistunut vuoden 2004 metsästykseen. Kansalaisten oikeusturvan kannalta nousee esiin kaksi asiaa. Ensinnäkin se, onko oikein, että kansalaisia pidetään epätietoisuudessa puolitoista, jopa kaksi vuotta, siitä, onko hän syyllistynyt johonkin rikkomukseen. Toisaalta, onko karhunmetsästystä koskeva lainsäädäntö ajan tasalla, kun lähes kaikkia kaatotapauksia on tutkittu? Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko kansalaisten oikeusturva kunnossa, jos karhunmetsästystä koskeva esitutkinta kestää vuosikausia ilman, että epäilty saa asiasta mitään tietoa ja tuleeko metsästyslainsäädäntöä tarkentaa karhunmetsästyksen osalta? Helsingissä 10 päivänä maaliskuuta 2006 Eero Reijonen /kesk Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Eero Reijosen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 166/2006 vp: Onko kansalaisten oikeusturva kunnossa, jos karhunmetsästystä koskeva esitutkinta kestää vuosikausia ilman, että epäilty saa asiasta mitään tietoa ja tuleeko metsästyslainsäädäntöä tarkentaa karhunmetsästyksen osalta? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Esitutkintalain mukaan poliisin tai muun esitutkintaviranomaisen on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muutoin on syytä epäillä, että rikos on tehty. Esitutkinta on toimitettava ilman aiheetonta viivytystä. Kun jotakuta kohtaan ryhdytään toimenpiteisiin esitutkinnassa, hänelle on ilmoitettava hänen asemansa siinä niin pian kuin se on mahdollista. Jos hänen asemansa esitutkinnassa muuttuu, on siitäkin hänelle ilmoitettava. Selvitysten perusteella voidaan todeta metsästysrikollisuutta ilmenevän koko maan alueella. Vakavamman rikollisuuden selvät painopistealueet sijaitsevat kuitenkin valtakunnan itä- ja pohjoisosissa, ensisijaisesti valtion omistamilla mailla. Suurpetoihin kohdistuvat rikokset painottuvat maamme itärajan ja pohjoisosien alueille, joilla rikoksen kohteina olevia eläimiä lähinnä esiintyy. Sisäasiainministeriön ylin johto on kiinnittänyt huomiota siihen, että metsästysrikollisuus toimii myös ammattimaisesti ja järjestäytyneesti. Metsästysrikosten tutkintavastuu on paikallispoliisilla. Keskusrikospoliisin tehtävänä on osallistua tutkintaan ja tukea tutkintaa antamalla asiantuntija-apua etenkin silloin, kun metsästysrikoksiin liittyy ammattimaisen rikollisuuden piirteitä. Poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen yhteistyö mahdollistaa monien viranomaisten yhteistyön metsästysrikollisuuden tutkinnassa. Itä-Suomen läänissä metsästystä valvovat viranomaiset kiinnittivät huomiota metsästyksen muuttumiseen kaupalliseksi ja yritystoiminnaksi. Itä-Suomen läänin alueella päätettiin kartoittaa kaikki karhun kaadot, jotka olivat tapahtuneet tiettynä aikana laillisessa metsästyksessä. Tarkoituksena oli selvittää, onko karhuja kaadettu ns. ravintohoukutinta käyttäen, mikä on kielletty metsästysasetuksen 13 :ssä. Selvitys tehtiin vuonna 2004. Ensimmäinen epäilty metsästysrikkomus kirjattiin elokuussa 2004. Tähän mennessä kaikkiaan 13 epäiltyä metsästysrikkomusta on saatettu syyttäjän syyteharkintaan ja yksi asia on vielä poliisin tutkittavana. Ilmiön kokonaisuuden selvittämiseksi poliisi pyrki tutkimaan kaikki epäillyt rikkomukset samanaikaisesti ja saattamaan ne samalla kertaa syyttäjän harkintaan. Pyrittiin myös kartoittamaan metsästyslain uudistamistarvetta esimerkiksi tekemällä kaatamispaikkojen ympäristössä tarkka tekninen tutkinta GPS-paikannuksineen ja helikopterikuvauksineen. Karhunkaatotapauksissa poliisi selvitti tapausten tultua poliisin tietoon, onko asiassa syytä epäillä tapahtuneen rikosta. Jos rikoksen epäiltiin tapahtuneen ja rikoksesta epäillyn henkilöllisyys oli tiedossa, hänet kutsuttiin kuulusteluun ja samalla epäillyn asema ilmoitettiin hänelle. Tapauksen esitutkinnan päätyttyä poliisi toimitti esitutkintamateriaalin syyttäjälle syyteharkintaa varten. 2
Ministerin vastaus KK 166/2006 vp Eero Reijonen /kesk Maa- ja metsätalousministeriö on vastauksessaan kirjalliseen kysymykseen KK 725/2005 vp todennut, että se seuraa jatkuvasti metsästyslainsäädännön käytännön soveltamista ja ryhtyy aina tarvittaessa lainsäädäntöä koskevien muutosesitysten valmistelemiseen. EU:n luontodirektiivin velvoittamana karhu on ollut kokonaan rauhoitettu metsästyslainsäädännössämme vuodesta 1999 alkaen. Karhun rauhoituksesta voidaan poiketa joko poronhoitoalueelle asetetun kiintiön rajoissa tai poronhoitoalueen ulkopuolella riistanhoitopiirin myöntämän pyyntiluvan nojalla. Vastauksessaan maa- ja metsätalousministeriö katsoi, että tällä hetkellä ei ole erityistä tarvetta karhunmetsästystä koskevien säännösten muuttamiseen. Helsingissä 29 päivänä maaliskuuta 2006 Sisäasiainministeri Kari Rajamäki 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 166/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Eero Reijonen /cent: Är medborgarnas rättsskydd i sin ordning om en förundersökning som gäller björnjakt tar många år utan att den misstänkte får någon information om saken och bör jaktlagstiftningen preciseras i fråga om björnjakten? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt förundersökningslagen skall polisen eller någon annan förundersökningsmyndighet göra förundersökning när det på grund av anmälan till den eller annars finns skäl att misstänka att ett brott har begåtts. Förundersökning skall göras utan onödigt dröjsmål. När åtgärder vidtas mot någon vid förundersökning, skall han så snart som möjligt underrättas om sin ställning. Om hans ställning vid förundersökningen förändras, skall han även underrättas om detta. På basis av utredningar kan konstateras att jaktbrottslighet förekommer i hela landet. Då det gäller allvarligare brott förekommer dock en klar koncentrering till landets östra och norra delar, främst till statsägda marker. Brotten mot stora rovdjur är koncentrerade till landets östgräns och till de nordliga områden där dessa djur främst förekommer. Inrikesministeriets högsta ledning har fäst uppmärksamhet vid att jaktbrottslighet även är professionell och organiserad. Den lokala polisen ansvarar för utredningen av jaktbrott. Centralkriminalpolisen har till uppgift att delta i utredningen och stödja utredningen med experthjälp i synnerhet då jaktbrotten har drag av professionell brottslighet. Samarbetet mellan polisen, tullen och gränsbevakningsväsendet möjliggör ett brett samarbete vid utredningen av jaktbrottslighet. De myndigheter som övervakar jakten i Östra Finlands län fäste uppmärksamhet vid att jakten blivit kommersiell och fått drag av företagsverksamhet. Inom Östra Finlands läns område fattades beslut om en kartläggning av alla fällda björnar inom en viss tidsperiod inom den lagliga jakten. Avsikten var att utreda om björnar hade fällts med hjälp av åtel, vilket är förbjudet i 13 i jaktförordningen. Utredningen gjordes 2004. Den första misstänkta jaktförseelsen registrerades i augusti 2004. Hittills har sammanlagt 13 misstänkta jaktförseelser överlämnats till åklagaren för åtalsprövning och ett ärende utreds ännu av polisen. I syfte att klarlägga hela fenomenet försökte polisen undersöka alla misstänkta förseelser samtidigt och överlämna dem till åklagaren för prövning på en och samma gång. Man försökte också kartlägga behovet av att revidera jaktlagen genom att t.ex. göra en noggrann teknisk undersökning, inklusive GPS-positionering och helikopterfotografering, runt fallplatserna. När fall där björnar fällts kommit till polisens kännedom utredde polisen om det finns skäl att misstänka att ett brott begåtts. Om en misstanke om brott förelåg och den brottsmisstänktes identitet var känd, kallades denna person till förhör och samtidigt delgavs personens ställning som misstänkt. När förundersökningen avslutats överlämnade polisen förundersökningsmaterialet till åklagaren för åtalsprövning. 4
Ministerns svar KK 166/2006 vp Eero Reijonen /kesk Jord- och skogsbruksministeriet har i sitt svar på det skriftliga spörsmålet SS 725/2005 rd konstaterat att ministeriet kontinuerligt följer upp hur jaktlagstiftningen tillämpas i praktiken och vidtar vid behov åtgärder för att utarbeta förslag till ändring. I enlighet med EU:s naturdirektiv och vår jaktlagstiftning är björnen sedan år 1999 helt fridlyst. Från bestämmelserna om fridlysning kan avvikas antingen inom de kvoter som har fastställts för renskötselområdena eller med stöd av jaktvårdsdistriktets tillstånd när det gäller områden utanför renskötselområdena. I sitt svar ansåg jord- och skogsbruksministeriet att det inte just nu finns något speciellt behov av att ändra bestämmelserna om jakt på björn. Helsingfors den 29 mars 2006 Inrikesminister Kari Rajamäki 5