HEDVIG-HUONE LÄHISUHDEVÄKIVALLAN UHRIN TUKENA Lotta Kauppila Opinnäytetyö, kevät 2004 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sosionomi (AMK)
TIIVISTELMÄ Kauppila, Lotta. Hedvig-huone lähisuhdeväkivallan uhrin tukena. Helsinki, kevät 2004, 55 s. 1 liite. Diakonia-ammattikorkeakoulu/ Helsingin yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveysja kasvatusalan koulutusohjelma, sosiaali- ja kasvatusala, sosionomi (AMK). Tein opinnäytetyöni liittyen Hedvig-huoneen toimintaan, tarkoitukseni oli auttaa sopivien toimintamuotojen löytymisessä ja tuoda esiin kehittämisideoita. Hedvig-huone on Pelastusarmeijan perustama matalan kynnyksen kohtauspaikka lähisuhdeväkivallasta kärsiville naisille, joka aloitti toimintansa tammikuussa 2003. Olen perusopinnoista lähtien yrittänyt löytää itselleni sopivan opinnäytetyön aiheen. Sopiva aihe löytyi kun luin lehdestä tammikuussa 2003, että Hedvig-huone avataan, kiinnostuin ja otin sinne yhteyttä. Tuolloin toiminta oli vasta alkanut ja haki muotoaan. Opinnäytetyön tein toimintatutkimuksellisella työotteella ja olin mukana yhteisössä, jota tutkin. Opinnäytetyöntekoprosessi kesti vuoden ajan, tuona aikana tein Hedvig-huoneella kymmenen viikon työharjoittelun. Aineiston keräsin tutustumalla aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen, tekemällä vapaaehtoistyöntekijöille mielipidekyselyn sekä haastattelemalla asiakkaita ja ryhmänohjaajia. Hedvig-huoneen toimintamuotoja haetaan ja hiotaan edelleen. Kyselystä ja haastatteluista nousi hyviä ja käyttökelpoisia kehittämisideoita muun muassa vapaaehtoistyöntekijöiden koulutusten sisältöön ja ryhmätoiminnan järjestämiseen. Tulevaisuus näyttää hyödynnetäänkö niitä. Hedvig-huone on hengellisten puitteidensa puolesta auttajatahona ainutlaatuinen. Muualla Suomessa ei ole tällä hetkellä vastaavanlaisia paikkoja. Hedvig-huoneelle on ottanut yhteyttä moni nainen muiltakin paikkakunnilta, joten kohtauspaikoille on selkeästi tarvetta myös muissa kaupungeissa. Mainostaminen on kallista, mutta välttämätöntä, jotta tietoisuus Hedvig-huoneen olemassaolosta leviää. Asiasanat: väkivalta; vapaaehtoistyö; toimintatutkimus
ABSTRACT Kauppila, Lotta. The Hedvig-room: supporting women who suffer from violence in intimate relationships. Helsinki, spring 2004, Language: Finnish, 55 pages, 1 appendix. Diaconia Polytechnic, Helsinki Unit, Degree Programme in Diaconal Social Welfare, Health Care and Education. The purpose of this thesis is to help find suitable operational formats for the Hedvig-room and to find some development ideas. The Hedvig-room is a meeting place for women who suffer from violence in intimate relationships. Hedvig-room started to operate in January 2003 and was founded by The Salvation army. At the beginning of this study, the operations were still in their infancy and Hedvig-room was looking for areas of development. I participated in the operation of the Hedvig-room in 2003 and did my practical training for ten weeks during that time. This thesis is based on action research. I collected the material for my thesis by doing opinion questionnaire with nine volunteers. Also, I interviewed two of them who led a group for women who suffer from violence in intimate relationships. Some of the clients were also interviewed. All interviews were informal and discussion-based. In that way, the interviewees could answer freely and the interviews maintained a sense of naturalness. In the questionnaire there were both open and multiple-choice questions. By doing these I tried to find out the volunteers and clients opinions and get some development ideas for the operation of the Hedvig-room. The following conclusions were discovered during this research: the Hedvigroom is unique because of its religious framework. There are no similar operations in Finland at the moment. People need to be informed about the Hedvig-room so the awareness of its existence spreads. Co-operation with other professionals working in the same field is very important. Working methods are still being looked for and developed in the Hedvig-room. The questionnaire and interviews provided some good and useful development ideas for example group meeting arrangements, volunteers education interests and new forms of work for the Hedvig-room. Key words: violence; intimate relationships; volunteer work; action research
SISÄLLYS 1 JOHDANTO....... 6 2 HEDVIG-HUONE.......8 2.1 Toiminnan aloitus...8 2.3 Toiminnan muodot...10 3 LÄHISUHDEVÄKIVALLAN TEOREETTISTA MÄÄRITTELYÄ..16 3.1 Käsitemäärittelyä.16 3.2 Väkivaltaisen käyttäytymisen selitysmallit ja seuraukset..19 3.3 Naisiin kohdistuva väkivalta ihmisoikeuskysymyksenä.21 3.4 Väkivallan kierre ja siitä irrottautuminen.....23 4 TUTKIMUSONGELMA, -MENETELMÄ JA AINEISTONKERUU.. 27 5 TULOKSET JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 30 5.1 Vapaaehtoistyöntekijöiden kyselyn vastaukset ja ideat toiminnan kehittämiseksi...30 5.2 Asiakkaiden haastattelut.33 5.3 Ryhmänohjaajien haastattelu.35 5.4 Tulosten arviointi kehittämistyön kannalta...38 5.5 Luotettavuuden arviointi ja tutkimuksen eettisyys..41 6 KEHITTÄMISIDEOITA.....43 LÄHTEET........48 LIITTEET Liite 1. Kysely vapaaehtoistyöntekijöille keväällä 2003
Lainaus Hedvig-huoneen asiakkaan kirjeestä hänen luvallaan Masennuksen monet kasvot Näin kävi kun alistuin väkivallan alle väärän nöyryyden ja rakkauden tähden Kuin mykkä kyyhkynen avuttomana kyyhötän, pelokkaana värjötän. Tuhotyötä teki myrkky, hurjana riehui myrsky. Lyönnit sattuivat lujaa, kipu ja tuska toi kohteen en nainen ole en vaimo en äiti en enää ihminenkään irrotin elämästä otteen. Toivoin kuoleman tästä päästävän, tuskasta tästä vapahtavan. kuolemakaan ei huoli näin kauheaa Kaikki tuntoni ihmisenä kuoli. Robottina suoritin arkiset työt, miettien monet yöt, miten autan kuolemaa minut noutamaan. Ainainen taakka toisille olen, varsinkin läheisille. Jos minua ei ois, heillä ilo ylimmillään sois. Tämän viestitti sanoin ja teoin rakkaani ystäväni hylkäämällä. Ympärillä näytelmäkerho pyörii, syyttäjä valheineen hyörii. He tiesivät elämäni paremmin, tulevat todistajiksi myöhemmin. Eivät kysy eivät kuule mitä totuus on mun elämäni. Vapahtajankin veivät minulta, nuo onnistuneet Jumalan ihmiset. Sanoiksi pukien: Hyi sinua. Syy on sinun kauhea olet. Näin sulkeutuivat haudan ovet. Vahvistaen ihannoiden väkivallan tekijää lyöty syyllisenä hautaan jää.
1 JOHDANTO Tammikuussa vuonna 2003 avattiin Pelastusarmeijan Hedvig-huone. Se on kohtauspaikka lähisuhdeväkivallasta kärsiville naisille, jonne voi mennä käymään, soittaa tai lähettää sähköpostia. Opinnäytetyöni käsittelee Hedvighuoneen toiminnan käynnistymistä ja kehittymistä ensimmäisen toimintavuoden ajan. Kiinnostuin aiheesta nähtyäni lehdessä ilmoituksen, että Hedvig-huone avataan. Halusin tehdä opinnäytetyöni aiheesta, jonka kautta voin syventyä ammatillisesti tärkeään asiaan. Lähisuhdeväkivalta on yleistä, mutta minulle aiheena hyvin vieras. Opinnäytetyön tekeminen itselle vieraasta aiheesta oli hyvin antoisa ja opettava kokemus. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, minkälainen rooli Hedvig-huoneelle muodostuu lähisuhdeväkivallan uhrien tukemisessa, minkälaisia uusia toimintamuotoja siellä voisi aloittaa ja miten toimintaa voisi kehittää. Tein tutkimuksen toimintatutkimuksellisella työotteella. Tein kyselyn Hedvig-huoneen vapaaehtoistyöntekijöille ja haastattelin asiakkaita saadakseni heidän ajatuksensa kuuluville. Lisäksi haastattelin ohjaajat, jotka pitivät Hedvighuoneella vertaistukiryhmää syksyllä 2003. Uhrin kuunteleminen ja tukeminen on tärkeä osa Hedvig-huoneella tehtävää työtä. Lisäksi siellä annetaan asiakkaille tietoa muista auttajatahoista sekä tarvittaessa ohjataan heidät esim. turvakotiin. Hedvig-huoneella tehtävän työn luonteen selvittämiseksi käyn läpi Pelastusarmeijan historiaa ja arvopohjaa sekä käsittelen lähisuhdeväkivallan ilmenemismuotoja ja seurauksia. Yleisin lähisuhdeväkivallan muoto on heterosuhteessa oleviin naisiin kohdistuva parisuhdeväkivalta (Perttu, Mononen-Mikkilä, Rauhala & Särkkälä 2001, 9).
7 Parisuhdeväkivalta on ajankohtainen aihe; lehdissä on jatkuvasti esillä eräiden julkisuuden henkilöiden väkivaltaiset parisuhteet. Ajankohtaisuudesta kertoo myös se, että aiheesta ilmestyi vuoden 2003 alussa Marita Husson tekemä väitöskirja. Lähisuhdeväkivalta on hyvin yleistä. On tärkeää, että asiasta puhutaan ja pidetään se esillä myös tiedotusvälineissä. Asian julkisuus saa uhrit huomaamaan, etteivät he ole ainoita ja on aika lähteä hakemaan apua. Julkisuus herättää myös muut ihmiset näkemään ongelman. Suomessa on erilaisia väkivaltaa kokeneiden auttajatahoja, kuten turvakodit ja Raiskauskriisikeskus Tukinainen. Paikkoja ei silti tunnu olevan tarpeeksi, vaan niitä tarvitaan lisää. Hedvig-huone on ensimmäinen Pelastusarmeijan Suomeen perustama väkivaltaa kokeneiden auttamispaikka, Tanskassa sen sijaan Pelastusarmeijalla on kaksi turvakotia. Mikäli Pelastusarmeija aikoo perustaa Hedvig-huoneen lisäksi vastaavanlaisia paikkoja muuallekin, voi opinnäytetyöstäni olla hyötyä uuden paikan käynnistämisvaiheessa. Siitä voivat hyötyä muutkin, jotka haluavat aloittaa toimintaa väkivaltaa kokeneiden auttamiseksi, ei ainoastaan Pelastusarmeija. Opinnäytetyöni antoi minulle mahdollisuuden syventyä ammatillisesti tärkeään aiheeseen. Koen, että Hedvig-huoneen toiminnassa mukana oleminen vuoden 2003 ajan ja opinnäytetyöni tekeminen aiheesta antoi minulle valmiuksia tulevassa työssäni tunnistaa ja kohdata lähisuhdeväkivallan ongelmia.
8 2 HEDVIG-HUONE 2.1 Toiminnan aloitus Suomeen Pelastusarmeija tuli vuonna 1889 (Suomen Pelastusarmeija 2003). Sen perustaja William Booth syntyi Englannissa vuonna 1829 (Könönen 1964, 4). Hän kiteytti päällimmäisiä ajatuksiaan seuraavaan: TAHDON TAISTELLA Niin kauan kuin naiset itkevät kuten nyt, TAHDON TAISTELLA Niin kauan kuin lapset näkevät nälkää kuten nyt, TAHDON TAISTELLA Niin kauan kuin miehet menevät vankilaan uudelleen ja uudelleen kuten nyt, TAHDON TAISTELLA Niin kauan kuin kaduilla on yksikin eksynyt tyttö, niin kauan kuin yksikin sielu on pimeydessä, vailla Jumalan valkeutta, TAHDON TAISTELLA Tahdon taistella loppuun asti. William Booth (Suomen Pelastusarmeija 2003.) Vuonna 1865 William Booth alkoi toimia Itä-Lontoon köyhälistön parissa ja perusti Itä-Lontoon Kristillisen Lähetyksen. Toiminnan levitessä myös muualle Englantiin nimi muuttui Kristilliseksi Lähetykseksi. (Suomen Pelastusarmeija 2003.) William Booth kuoli vuonna 1912 (Könönen 1964, 22 23). Vuonna 1878 nimi muutettiin Pelastusarmeijaksi (Suomen Pelastusarmeija 2003). Tällöin otettiin käyttöön virkapuvut ja armeijalippu, äänenkannattajaksi tuli Sotahuuto. William Booth nimettiin armeijansa kenraaliksi, avustajille annettiin eriarvoisia upseerinimityksiä ja muita jäseniä kutsuttiin sotilaiksi. Englannin ulkopuolelle toiminta levisi siirtolaisten mukana. Ruotsi oli ensimmäinen Pohjoismaa, johon Pelastusarmeija perustettiin. (Könönen 1964, 14 18.)
9 Pelastusarmeijan julistus perustuu Raamattuun, sen palvelu on lähtöisin rakkaudesta Jumalaan ja tehtävänä on julistaa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta ja ilman erottelua kohdata ihmisten tarpeet hänen nimessään (Pelastusarmeijan päämaja, esite). Pelastusarmeijan toiminta-ajatuksena on ihmisen kokonaisvaltainen auttaminen, joka voidaan kiteyttää kolmeen S- kirjaimeen: Soppaa, Saippuaa ja Sielunhoitoa (Suomen Pelastusarmeija 2003). Hedvig-huone on Pelastusarmeijan perustama kohtauspaikka lähisuhdeväkivallasta kärsiville naisille Helsingissä. Nimi on kunnianosoitus Suomen Pelastusarmeijan uranuurtajalle Hedvig von Haartmanille, jonka kuolemasta oli nimeä mietittäessä kulunut 100 vuotta. Hedvig von Haartman syntyi Piikkiössä vuonna 1862. Vuonna 1884 Jumalan Henki puhui hänen sielulleen ja sanomaton rauha täytti hänen sydämensä. Kääntymisensä jälkeen hän alkoi pitää pyhäkoulua, joka auttoi hänen hengellistä kehitystään. (Nieminen 1989, 39 40.) Hedvig von Haartmanista tuli vuonna 1890 Suomen Pelastusarmeijan johtaja (Suomen Pelastusarmeija 2003). Suomen Pelastusarmeijan johtajana hän toimi vuoteen 1898 asti (Könönen 1964, 57). Hedvig von Haartman kuoli vuonna 1902 (Nieminen 1989, 94). Hedvig-huone on projekti, jonka toiminnan Pelastusarmeija rahoittaa vuoteen 2005 asti. Tavoitteena on, että toiminta ei tuolloin loppuisi, vaan rahoitus saataisiin järjestettyä eteenpäinkin. Projektin aloitteentekijä on Pelastusarmeijan Suomen ja Viron territorion naisjärjestöjen presidentti Gudrun Lydholm. Hän on tanskalainen ja idea onkin lähtöisin siitä, että Tanskassa on kaksi Pelastusarmeijan ylläpitämää turvakotia väkivallan uhreille. Kun Lydholm huomasi, ettei Suomen Pelastusarmeijalla ole vastaavanlaista työmuotoa, hän ajatteli, että asialle tulee tehdä jotain. Lydholm kokosi väkivaltatyöryhmän, jossa hän toimii puheenjohtajana. He lähtivät yhdessä suunnittelemaan uutta työmuotoa. Ensimmäisen kerran he kokoontuivat 8.5.2002. Tuolloin mahdollisesti aloitettavista työmuodoista esille nostettiin avoimet ovet paikka, joka olisi auki kahtena päivänä viikossa.
10 Noina päivinä siellä olisi 2 3 vapaaehtoistyöntekijää päivystämässä, jolloin naiset voisivat tulla sinne vapaasti. Toisena mahdollisista työmuodoista tuli esiin keskusteluryhmät miesten asuntoloissa, aiheina voisivat olla esim. väkivallan käyttö on rikos tai ihmisarvo. Puheeksi otettiin myös mahdollisen turvakodin perustaminen tulevaisuudessa. Projektiin palkattiin vastaava työntekijä 1.10.2002 alkaen. (Väkivaltatyöryhmän kokousten 8.5.2002, 29.5.2002, 12.6.2002 ja 4.9.2002 pöytäkirjat.) 21.1.2003 Hedvig-huoneella järjestettiin tiedotustilaisuus median edustajille. 22. tammikuuta oli Hedvig-huoneen avajaisjuhla. Tulevaisuudessa joka tammikuu olisi tarkoitus pitää Hedvig-huoneen vuosijuhlat. 2.2 Toiminnan muodot Hedvig-huone sijaitsee Helsingin Vallilassa, missä se aloitti toimintansa 22.1.2003. Hedvig-huoneella työskentelee kokopäiväisesti vastaava työntekijä, ja hänen lisäkseen toimintaan tuli alusta asti mukaan kymmenen vapaaehtoistyöntekijää, joilla on omakohtaisia kokemuksia lähisuhdeväkivallasta. Hedvig-huoneen vastaava työntekijä saa työnohjausta, ja vapaaehtoistyöntekijöillä on asiakaskohtaamisen jälkeen mahdollisuus keskustella hänen kanssaan. Tällä halutaan auttaa auttajaa itseään jaksamaan. Kohtauspaikassa asiakas voi keskustella vastaavan työntekijän ja vapaaehtoisten kanssa, joilta saa tukea ja neuvoja. Naiset voivat tulla Hedvighuoneelle ilman ajanvarausta tai soittaa aukioloaikoina nimettömänä. Yhteyttä voi ottaa myös sähköpostitse tai kirjeitse. Suurin osa Hedvig-huoneella tehtävästä työstä on puhelinauttamista ja Hedvighuoneeseen tulleiden naisten kanssa keskustelua. Paikan päällä tapahtuvat keskustelut kestävät yleensä useita tunteja. Lähtökohtina Hedvig-huoneen toiminnassa ovat asiakkaan oman voimaantumisen tukeminen ja kokonaisvaltainen kohtaaminen. Työntekijän dialoginen läsnäolo on asiakkaalle tärkeää, tällöin työntekijä ei määritä asiakkaan tilannetta omien olettamustensa pohjalta vaan kuuntelee asiakasta ja uskoo, mitä hän kertoo. Hedvig-huoneella
11 ollaan valmiita myös antamaan hengellistä tukea, mikäli asiakas näin haluaa. (Hedvig-huoneen toimintasuunnitelma vuodelle 2004.) Näihin asioihin on kiinnitetty huomiota myös Hedvig-huoneen vapaaehtoistyöntekijöille järjestetyissä koulutuksissa. Hedvig-huoneen vapaaehtoistyöntekijöille järjestettiin ensimmäinen koulutus ennen toiminnan alkua. Ensimmäisen toimintavuoden aikana järjestettiin kolme koulutusta. Aiheina koulutuksissa olivat mm. väkivallan syyt ja seuraukset, auttajan rooli ja ryhmänohjaus. Koulutusten aiheet on valittu niin, että ne antaisivat vapaaehtoistyöntekijöille valmiuksia kohdata työssä vastaan tulevat haasteet. Kohtauspaikkaan ei oteta miehiä vastaan. Lapset sen sijaan voivat tulla äidin mukana. Lapsille on leikkitila, jossa on leluja ja lapsen aika kuluu näin mukavasti äidin keskustellessa työntekijän kanssa. Hedvig-huoneella on kiinnitetty huomiota myös siellä asioivien naisten turvallisuuteen. Siellä on turvakamera, ovipuhelin ja tiloista pääsee poistumaan tarvittaessa muualtakin kuin etuovesta. Seuraavassa yhden haastattelemani asiakkaan kuvaus Hedvighuoneesta: Täs ihan nää puitteet, kun menee tonne alas, ni sehän on kauheen kiva huone, joss on kynttilät ja kaikkee. Se ei oo mikään semmonen kalsee vastaanotto, tiedätsä, mikä voi olla, jos sullon ongelma ja sä meet jonkun asiantuntijan luokse. Hedvig-huoneessa asiakasta kuunnellaan. Sieltä saa tietoa lähisuhdeväkivallasta ja muista auttajatahoista. Tarvittaessa asiakas opastetaan kääntymään jonkun hänen tilanteeseensa paremmin sopivan auttajatahon puoleen, kuten turvakodin. Vapaaehtoisen työn tulee olla luottamuksellista, turvallista, vastavuoroista, eläytyvää ja kannustavaa. Työntekijän tulee olla aidosti läsnä tavatessaan väkivaltaa kokeneen naisen. Uhrin kuunteleminen ja tukeminen on tärkeää. Hänen omaa elämänhallintaansa tulee vahvistaa ja itsemääräämisoikeuttaan kunnioittaa. (Lehtonen & Perttu 1999, 90 91.) Lähisuhdeväkivallan uhrin kohtaamistilanteessa auttajan on näytettävä uhrille, että uskoo tämän kertomuksen ja tuomitsee väkivallanteon.
12 Seuraavassa yksi haastattelemani asiakas kuvaa ajatuksiaan ennen Hedvighuoneelle tuloaan ja minkälainen kokemus ensimmäinen käynti oli: Ensimmäinen asia oli et jännittää, toinen oli se, että mitä jos mua ei uskotakkaan, sitte oli se, että jos sitä vähätellään. Ja mä vaan ajattelin, et mä tuun katsomaan minkälainen paikka on, aattelin et tää ei oo mulle, koska kyse ei oo mistää fyysisestä väkivallasta eikä alkoholista eikä mistää et vähän oli siinä suhteessa ennakkoluuloi. Mut sit siin kävi niin, että tarjottiin kakkuja ja kahveja ja oli se vapaaehtoistyöntekijä, ihan sattumalta sinä iltana. No, hän oli just oikee henkilö kuuntelemaan ja mä olin todella hämmästyny että just se mitä mä olin itte ajatellu ja itte pelänny, ni hän ymmärsi ihan täysin. Se oli todella hienoo. Hedvig-huone oli ensimmäisen toimintavuoden aikana auki tiistaisin, keskiviikkoisin, torstaisin ja lauantaisin. Heinäkuun Hedvig-huone oli suljettuna. Yhteensä varsinaisia toimintapäiviä kertyi vuoden 2003 aikana 167. Asiakaskäyntejä oli 136 ja puheluita tuli 206 kappaletta vuoden 2003 aikana. Sähköpostilla tai kirjeellä tuli yhteydenottoja 60 kertaa. (Hedvig-huoneen toimintakertomus 2003.) Hedvig-huoneella järjestetään tilaisuuksia, joiden tarkoitus on madaltaa naisten kynnystä tulla paikalle, näihin tilaisuuksiin voivat osallistua kaikki riippumatta siitä, ovatko he kokeneet lähisuhdeväkivaltaa. Ensimmäisen toimintavuoden aikana tarjottiin Naistenpäivän kahvit 8.3.2003 ja se olisi tarkoitus järjestää jatkossakin joka vuosi. Vuosittain olisi tarkoitus juhlia myös Hedvigin nimipäivää 15. lokakuuta, vuoden 2003 juhlassa Hedvig-huoneen yläkerrassa sijaitsevassa salissa esiintyi Pelastusarmeijan soittokunta ja puhujavieraana oli Anne Pohtamo. Myös tulevina vuosina juhlaan yritetään saada joku nimekäs vierailija. Pelastusarmeijalla on Helsingissä asunto, jonka Hedvig-huone on saanut käyttöönsä. Se toimii tilapäisasuntona. Nainen voi hädän hetkellä päästä sinne asumaan korkeintaan pariksi päiväksi. Ennen kuin nainen päästetään asuntoon ja hänelle luovutetaan avain, on hänen todistettava henkilöllisyytensä ja allekirjoitettava sopimus, jossa lupautuu olemaan paljastamatta asunnon sijaintia kenellekään ja korvaamaan mahdollisesti aiheuttamansa vahingot. Hän myöskin sitoutuu olemaan päästämättä asuntoon ketään vierailijoita. Asunnon
avain on sellainen, että sitä ei pysty teettämään, mikäli nainen hävittää avaimen on hänen korvattava lukkojen vaihdattaminen. 13 Hedvig-huoneelle soittaminen maksaa asiakkaille normaalin puhelutaksan verran. Nimellinen maksullisuus vähentää osaltaan häiriösoittoja. Kynnys avun hakemiseen on korkea. Puhelimitse tapahtuva yhteydenotto on usein helpompaa kuin paikan päälle meneminen, koska soittaa voi asuinpaikasta riippumatta. (Tuorila & Siltaniemi 1999, 63.) Hedvig-huoneen työntekijät toimivat tarvittaessa myös tukihenkilöinä. Tehtävät muodostuvat tarpeiden mukaan, jotkut lähisuhdeväkivallan uhreista saattavat tarvita tukihenkilöä mukaan vaateostoksille, toiset taas tueksi oikeudenkäyntiin. Rikosilmoituksen tekeminen ja sitä mahdollisesti seuraavaan oikeudenkäyntiin meneminen saattavat tuntua uhrista vaikealta. Tuekseen rikosilmoituksen tekoon uhri voi pyytää läheisen ystävän, omaisen tai tukihenkilön. Tuomarin luvalla tukihenkilö saa mennä mukaan myös oikeudenkäyntiin. (Kehrävuo & Kjällman 2002, 106.) Väkivaltatyön ryhmätyömuodot on koettu tehokkaiksi ja hyödyllisiksi (Lehtonen & Perttu 1999, 85). Hedvig-huoneella aloitettiin 17.9.2003 ryhmä lähisuhdeväkivaltaa kokeneille naisille. Ryhmä oli suljettu, eli ryhmäläiset ilmoittautuivat ryhmään etukäteen ja heiltä odotettiin sitoutumista ryhmään, kokoonpano pidettiin samana koko syksyn ajan, 10. joulukuuta asti. Ryhmää ohjasi kaksi Hedvig-huoneen vapaaehtoistyöntekijää. Ryhmä kokoontui joka toinen keskiviikko puolitoista tuntia kerrallaan, yhteensä seitsemän kertaa. Osalla ryhmäläisistä oli lapsia, heidän osallistumisensa helpottamiseksi lastenhoito järjestettiin vapaaehtoisvoimin Hedvig-huoneessa, joka sijaitsee rakennuksen alakerrassa, kun ryhmä kokoontui samanaikaisesti yläkerrassa sijaitsevassa salissa. Tammikuussa 2004 samat vapaaehtoistyöntekijät aloittivat uuden ryhmän, jossa oli mukana joitakin syksyn ryhmästä ja muutama uusi ryhmäläinen. Pääkaupunkiseudulla ryhmille on tarvetta ja Hedvig-huone yrittääkin nyt osaltaan vastata myös tähän tarpeeseen.
14 Hedvig-huoneella toimivat ryhmät ovat vertaistukiryhmiä. Tämä antaa lähisuhdeväkivallan uhreille mahdollisuuden vaihtaa kokemuksia toistensa kanssa. Ryhmäläisten kokemukset ovat erilaisia ja he ovat eri elämäntilanteissa. Osa elää väkivaltaisessa parisuhteessa parhaillaan, osalla kokemukset ovat menneisyyttä, joku saattaa kärsiä fyysisestä, joku taloudellisesta väkivallasta. Kaikki ovat kuitenkin jossain elämänsä vaiheessa kokeneet väkivaltaa ja heillä on tarve keskustella kokemuksistaan. Kokemusten vaihtaminen ryhmässä antaa mahdollisuuden asioiden läpikäymiseen ja pelottavien asioiden jättämisen menneeseen. Väkivaltaisuus ei välttämättä lopu siihen, kun muutetaan erilleen. Väkivallan loppumisen jälkeenkin nainen tarvitsee tukea ja mahdollisuuden käydä läpi kokemiaan asioita. (Rautio 2000, 58 59.) 11. maaliskuuta 2003 järjestettiin Hedvig-huoneessa ensimmäinen Eevaaamiainen. Se on rukousaamiainen naisille. Se pidetään joka tiistaiaamu. Eeva-aamiaiselle voivat tulla kaikki naiset riippumatta siitä, ovatko he kokeneet lähisuhdeväkivaltaa. Se alkaa yhdeksältä aamulla. Ohjelmassa on psalmin luku, laulua ja rukoilua. Lisäksi huomioidaan mahdolliset esirukouspyynnöt. Tämän jälkeen nautitaan yhdessä aamupala. Tammikuussa 2004 Pelastusarmeijan Helsingin osasto aloitti Hedvig-huoneen tiloissa vauvalaulun. Se on tarkoitettu alle 1-vuotiaille ja heidän vanhemmilleen ja kokoontuu kerran viikossa. Myös Hedvig-huoneen vastaava on tässä toiminnassa mukana. Pelastusarmeijan perheväkivaltatyö pyrkii tiedottamisella lisäämään ihmisten tietoisuutta Hedvig-huoneen toiminnasta ja tuomaan esille kannan, joka ei hyväksy väkivaltaa missään tilanteessa. Tammikuussa 2003 julkaistiin Hedvighuoneesta lehdistötiedote ja järjestettiin lehdistötilaisuus. Tiedotusvälineet huomioivat uuden toimintamuodon aloittamisen ja pitkin vuotta lehdissä ja radiolähetyksissä oli mainintoja Hedvig-huoneesta. Hedvig-huoneen esitteitä toimitettiin Helsingin terveyskeskuksiin, sosiaalivirastoon ja kirkon diakoniatoimistoihin. Esitteitä laitettiin esille myös kauppojen ilmoitustauluille ja
15 muihin julkisiin paikkoihin. Syyskuussa mainoksia oli metroissa ja STT:n kautta laitettiin uusi tiedote, joulukuussa mainokset olivat raitiovaunuissa. Tampereen Kokonainen messuilla Hedvig-huone esittäytyi marraskuussa. Maailman NNKY-päivänä 24.4.2003 NNKY (Nuorten Naisten Kristillisten Yhdistysten liitto) palkitsi Hedvig-huoneen 5000 euron suuruisella tunnustuspalkinnolla. Palkinto jaettiin ensimmäistä kertaa. NNKY on kansainvälinen, ekumeeninen liike, joka on toiminut Suomessa vuodesta 1896 lähtien. Sen tavoitteena on vahvistaa naisten ja tyttöjen asemaa, turvallisuutta ja täysiä ihmisoikeuksia. (NNKY-liitto ry 2003, 9.) Hedvig-huoneen toimintamuodot muuttuvat ja hakevat muotoaan. Tällä hetkellä Hedvig-huoneella järjestetään yhden lapsen kohdalla vaihto äidiltä isälle, koska vanhemmat ovat eronneet ja isällä on tapaamisoikeus lapseen, mutta lapsen äiti ei isää uskalla tavata. Tämän tyyppistä toimintaa ei voi laajentaa nykyisellä henkilöstömäärällä, mutta kenties tulevaisuudessa sekin on mahdollista. Aiemmin mainitut väkivaltatyöryhmän ajatukset muista mahdollisista toimintamuodoista, kuten miesten asuntoloiden keskusteluilloista sekä Hedvighuoneen kaltaisten paikkojen ja turvakodin perustamisesta jonnekin päin Suomea ovat edelleen olemassa. Niiden toteutuminen nähdään tulevaisuudessa.
16 3 LÄHISUHDEVÄKIVALLAN TEOREETTISTA MÄÄRITTELYÄ 3.1 Käsitemäärittelyä Lähisuhdeväkivallasta on kyse silloin, kun läheinen satuttaa. Jokainen ihminen itse määrittelee, kuka on läheinen. Läheisiksi lasketaan yleensä avo- ja aviopuolisot, perheenjäsenet, sukulaiset ja ystävät. Näiden lisäksi jokaisella on yhteyksiä myös muihin ihmisiin, joista voi käyttää nimitystä läheinen. Lähisuhdeväkivallan uhri tuntee väkivallan tekijän entuudestaan. Lähisuhdeväkivaltaa tapahtuu perhepiirin ohella myös työpaikoilla, harrastusten parissa ja kouluissa. Lähisuhdeväkivalta kattaa läheisten ihmisten välillä tapahtuvan väkivallan. (Nyqvist 2001, 19.) Yleisin läheisissä suhteissa tapahtuva väkivallan muoto on parisuhdeväkivalta. Tämäntyyppiseen väkivaltaan syyllistyy useimmiten mies ja uhrina on yleensä nainen. (Perttu ym. 2001, 9.) Parisuhdeväkivaltaa esiintyy myös homoseksuaalisissa suhteissa, mutta lukumääräisesti vähemmän kuin heterosuhteissa. Tutkimusta homoseksuaalisissa suhteissa tapahtuvasta parisuhdeväkivallasta on tehty hyvin vähän. (Nyqvist 2001, 17.) Perheväkivallalla tarkoitetaan perheessä tapahtuvaa väkivallankäyttöä, tällöin myös lapset saattavat joutua väkivallan kohteeksi. Perhemalli on muuttunut vuosien varrella. Nykyään perheeseen ei lasketa isovanhempia tai tätejä ja setiä, vaan on ydinperheitä ja uusperheitä. Ydinperheeseen kuuluvat vanhemmat ja lapset. Uusperhe-käsitettä käytetään silloin, kun kaksi ihmistä, joilla on lapsia tai toisella heistä on lapsia edellisestä parisuhteesta, aloittavat yhteisen elämän ja kasvattavat yhdessä lapset, vaikka nämä eivät biologisesti yhteisiä olekaan.
17 Suomessa joka kuudes minuutti nainen joutuu avo- tai aviopuolisonsa pahoinpitelyn kohteeksi (Rautava 2001, 6). Parisuhdeväkivallan yleisyydestä kertoo se, että Suomessa kuolee joka 11. 12. päivä nainen miespuolisen partnerinsa tappamana. Ruotsissa näin tapahtuu joka kymmenes päivä ja Espanjassa joka neljäs. Jos kuolemien määrä suhteutetaan väkilukuun, johtaa Suomi EU:n tilastoja tällä saralla. (Ruusuvuori 2002, 11.) Lähisuhdeväkivalta voi ilmetä monin eri tavoin. Se ei ole ainoastaan fyysistä väkivaltaa, vaikka usein väkivalta-sanalla viitataankin vain siihen, vaan se voi sisältää eri ulottuvuuksia. (Lehtonen & Perttu 1999, 37.) Parisuhteessa tapahtuvaa väkivaltaa voi olla vaikea ulkopuolisen tunnistaa etenkin silloin, kun pariskunta tekee kaikkensa pitääkseen sen salassa (Lehtonen & Perttu 1999, 32). Fyysinen väkivalta jättää usein näkyviä jälkiä uhrin vartaloon (Perttu ym. 2001, 9). Se onkin helpoiten tunnistettavissa oleva väkivallan muoto (Lehtonen & Perttu 1999, 37). Fyysistä väkivaltaa voi esiintyä hyvin eri tasoisena. Pahimmassa tapauksessa kyse voi olla aseiden käytöstä tai henkirikoksesta, mutta fyysistä väkivaltaa on myös kiinni pitäminen, tukan repiminen tai läimäyttely. (Perttu ym. 2001, 9.) Fyysinen väkivalta näyttää ulkopuolisen silmin pahimmalta mahdolliselta toisen ihmisen satuttamisen muodolta. Uhrista itsestään saattaa kuitenkin henkinen väkivalta tuntua pahemmalta. Henkistä väkivaltaa on vaikea tarkalleen määritellä. Jokainen kokee sen yksilöllisesti. Alistaminen, nöyryyttäminen, huutaminen, painostaminen, nimittely, uhkailu, kontrolli ja syyttely ovat henkistä väkivaltaa. Se voi olla sanatonta tai sanallista ja usein sitä seuraa fyysinen väkivalta. Kontrolloiminen voi näkyä vaikkapa liikkumisen tai pukeutumisen rajoittamista. (Lehtonen & Perttu 1999, 38 39.) Henkistä väkivaltaa on myös toisen tavaroiden rikkominen tai hänen lemmikkieläimiensä julma kohtelu. Usein tavoitteena on toisen itseluottamuksen murentaminen. Henkistä väkivaltaa sisältyy kaikkiin väkivallan ilmenemismuotoihin. (Perttu ym. 2001, 10.)
18 Hengellistä väkivaltaa on toisen ihmisen uskonnollisuuden halveksiminen. Myös uskonnon harjoittamiseen pakottaminen tai harjoittamisen kieltäminen on hengellistä väkivaltaa. Raamatun tulkinta miehen oikeudesta hallita ja alistaa naista sekä omistaa hänet antaa hiljaisen oikeutuksen miehen väkivaltaisille teoille. Väkivalta, jota tapahtuu uskonnon varjolla, pysyy usein salassa. Kirkko ja seurakunnat vaikenevat helposti koko asiasta. (Lehtonen & Perttu 1999, 39 40.) Seksuaalisessa väkivallassa on kyse vallan käytöstä ja alistamisesta, johon sisältyy uhan ja pahoinpitelyn ilmapiiri. Se voi olla seksiin pakottamista tai muunlaista epämiellyttävää koskettelua, mutta se voi olla paljon muutakin. Esimerkiksi pornografian katseluun pakottaminen, huoraksi haukkuminen ja toisen ruumiinosien arviointi ovat myös seksuaalista väkivaltaa. (Lehtonen & Perttu 1999, 40 42.) Seksuaalisen väkivallan muodoista useimmiten esillä on raiskaus. Suurin osa raiskauksista tapahtuu kotioloissa oman partnerin taholta, eikä suinkaan tuntemattoman suorittamana kadulla. Seksuaalinen väkivalta ja raiskaukset liittyvät usein muuhun parisuhdeväkivaltaan. (Lehtonen & Perttu 1999, 41 42.) Avioliitossa tapahtuva raiskaus kriminalisoitiin vuonna 1994, tätä ennen naisella ei ollut Suomen lain mukaan oikeutta kieltäytyä yhdynnästä avioliitossa (Lehtonen & Perttu 1999, 139). Taloudellinen kontrolli on eräs parisuhteissa ilmenevän väkivallan muoto. Tällöin mies on se, joka huolehtii perheen kaikista raha-asioista, eikä naisella ole välttämättä ollenkaan rahaa. Mikäli nainen tarvitsee rahaa johonkin, on sitä pyydettävä mieheltä ja annettava selvitys, mihin rahat käytetään. Vaikka nainen kävisi töissä ja näin ansaitsisi itse rahaa, saattaa mies fyysisen väkivallan uhalla vaatia rahat itselleen. Historiallisesti katsoen naisen toimeentulo on ollut hyvin riippuvainen miehen asemasta. Nykyään naisilla on paremmat mahdollisuudet taloudelliseen riippumattomuuteen, mutta taloudellinen väkivalta ei silti ole hävinnyt. (Lehtonen & Perttu 1999, 42.)
19 Mikäli lähisuhteessa on kerrankin ilmennyt väkivaltaa, aiheuttaa se pelkoa väkivallan uusiutumisesta. Piilevällä väkivallalla tarkoitetaan juuri tätä uhan ilmapiiriä. (Perttu 2002, 30.) Vaikka lähisuhteessa ei olisi aikoihin väkivaltaa esiintynytkään, niin piilevä väkivalta on läsnä. Uhri pyrkii tällaisessa tilanteessa usein muuttamaan käyttäytymistään niin, ettei vain hänen käytöksensä saisi väkivallan tekijää käyttäytymään väkivaltaisesti. (Lehtonen & Perttu 1999, 44.) 3.2 Väkivaltaisen käyttäytymisen selitysmallit ja seuraukset Syitä väkivaltaiseen käyttäytymiseen on monenlaisia. Joissakin tapauksissa syy voi löytyä esimerkiksi alkoholinkäytöstä, työttömyydestä tai vaikkapa väkivallan tekijän huonosta itsetunnosta. Yhtä ainoaa oikeaa selitystä väkivallan teoille ei ole. YK:n ja Euroopan Unionin asiakirjoissa sanotaan, että naisiin kohdistuvassa väkivaltaisessa käyttäytymisessä on kysymys naisen alistamisesta ja kontrolloimisesta. Väkivallan tekijä pyrkii väkivallalla saavuttamaan valta- ja kontrolliaseman suhteessa uhriin. Joissain tapauksissa väkivaltaisuuteen saattavat vaikuttaa alkoholi- tai mielenterveysongelmat. (Perttu 2002, 36 37.) Naisiin kohdistuvaa väkivaltaista käyttäytymistä voidaan selittää myös erilaisten mallien ja teorioiden avulla. Varhaisin väkivallan tutkimus 1900-luvun alkupuolella pyrki selittämään väkivaltaa etsimällä syitä yksilön psykopatologiasta. Tuolloin väkivallan ajateltiin johtuvan psyykkisestä poikkeavuudesta tai aivojen biologisesta toimintahäiriöstä. Tutkimuksessa kuvattiin myös uhrin psykopatologiaa, heitä pidettiin neuroottisina tai henkisesti sairaina ja aiheuttavan itse uhriksi joutumisensa. Biologisten selitysmallien mukaan ihmisen tuntiessa itsensä uhatuksi hänellä on perinnöllinen taipumus käyttäytyä väkivaltaisesti. Myöhemmät mallit ja teoriat yhdistävät väkivaltaisen käyttäytymisen mm. naisten ja miesten väliseen epätasa-arvoon, depressioon, alkoholinkäyttöön, työttömyyteen tai perheen sisäisiin ongelmiin. Se miten työntekijä selittää väkivaltaisen käyttäytymisen itselleen, vaikuttaa siihen miten
hän suhtautuu asiakkaisiin ja millä keinoilla pyrkii heitä auttamaan. (Perttu 2002, 30 34.) 20 Suomessa joka toinen viikko nainen kuolee pari- tai lähisuhdeväkivallan uhrina. Väkivalta parisuhteessa ei vähene eikä lopu pariskunnan vanhetessa, vaan se loppuu usein vasta jommankumman kuollessa (Perttu 2002, 21, 25). Kun läheinen satuttaa on se uhrille aina järkytys. Se miten sen kokee ja miten siitä toipuu on hyvin yksilöllistä. Lähisuhdeväkivalta aiheuttaa monenlaisia tunteita, kuten häpeää tai syyllisyyttä, uhri voi kokea itsensä loukatuksi tai nöyryytetyksi, myös vihan ja raivon tunteet voivat nousta pintaan (Perttu ym. 2001, 33). Väkivaltaisen teon kohteeksi joutumisen jälkeen, parin päivän kuluessa, nousevat väkivallan aiheuttamat akuutit reaktiot eli sokkireaktiot pintaan. Näitä voivat olla mm. tyyneys, välinpitämättömyys, yliaktiivisuus, vihaisuus, ahdistuneisuus, sekavuus, muistikatkokset tai tapahtumien täydellinen kieltäminen. (Nousiainen & Perttu 2002, 52.) Sokkivaiheen jälkeen alkaa reaktiovaihe. Tälle vaiheelle on tyypillistä voimakkailla tunteilla reagointi ja tapahtuneen väkivallan teon tiedostaminen. Uhri voi olla itkuinen ja ahdistunut tai hänellä voi olla univaikeuksia ja pahoinvointia. Reaktiovaihe kestää yleensä pisimmillään neljä viikkoa (Lehtonen & Perttu 1999, 60.) Uhri voi reagoida väkivaltaiseen käyttäytymiseen monin eri tavoin. Näitä reaktioita ovat muun muassa jatkuva pelko, kiukkuisuus, masennus, kiinnostuksen puute, univaikeudet, eristäytyminen, kohonnut verenpaine, vatsahaava. (Nousiainen & Perttu 2002, 54.) Auttajan tulisikin ymmärtää, että oireet ovat luonnollisia reaktioita tapahtuneeseen. Mikäli oireet pitkittyvät, on kyseessä traumaperäinen stressireaktio PTSD, eli Post-traumatic stress disorder. (Lehtonen & Perttu 1999, 61.) PTSD selittää uhrien tapaa reagoida tilanteeseen sekä väkivaltaisessa suhteessa pysymistä. Apua hakevalla esiintyy